"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus (kr. mysterion) on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

Jumala on yksi, mutta Hänellä on myös vaimo, jonka nimi on Siion, sekä poika nimeltä Jeesus. Sen lisäksi hän on adoptoi tietyn määrän lapsia muidenkin, kuin Israelin kansan keskuudesta, ennen kuin hän tulee ja korjaa maan sadon talteen aittoihinsa.

Jumalan perheväki on mielenkiintoista joukkoa. Se on niin heppoista, että lukemattomat susihukkaset ovat jo ilmoittaneet tuhoavansa sen viimeiseen mieheen, ovatpa jotkut siinä jo melkein onnistuneetkin. Suurin koetus on kuitenkin vielä edessä. Sen kestäessä ihmisestä, joka nyt on biologisen, psyykkisen ja hengellisen elämän sekasikiö, tapahtuu muutos, jonka jälkeen ihmisessä on muutakin ikuista, kuin vain henki. Sielu pelastetaan ja ruumiinkin alennustila päättyy.

Raamattu on paksu kirja, tai oikeastaan kirjasarja. Sen 66 erillistä kirjaa muodostavat kuitenkin kokonaisuuden, joka on tehnyt siitä maailman luetuimman kirjan.

Vasta-alkajaa neuvotaan tavallisesti aloittamaan Johanneksen tai Markuksen evankeliumeista ja sen jälkeen lukemaan Vanhaa Testamenttia ja Uutta Testamenttia rinnatusten. Jumalan itsensä käyttämä opetustapa on kuitenkin lähestyä asioita suurten yleistysten ja helppotajuisten vertauksien kautta. Menetelmä on sama, jolla pikkulapsi hahmottelee maailmankuvaansa: Parilla kynänvedolla hän piirtää selvästi tunnistettavan koivun, ja parilla kynänvedolla helposti tunnistettavan kuusen. Selvään runkoon on helppo lisätä yksityiskohtia sitä mukaa, kuin niitä tarkastelijalle paljastuu.

Kovin lyhyeksi en yhteenvetoa Raamatun sanomasta osannut typistää; olihan minun sanottava vähän enemmän, kuin sen, mitä lukija todennäköisesti jo ennenkin tietää. Toisaalta oletan lukijan tuntevan koko joukon Raamatun erilliskertomuksia, mutta niihin en ole puuttunut; tarkoitushan on ollut kokonaiskuvan antaminen koko Jumalan ilmoituksesta siltä osin, kuin mitä Raamattu sen meille paljastaa.

Jumala on yksi, koska hänessä ei ole sisäisiä ristiriitoja. Heti kun synti astuu kuvaan, yhteys häviää. Nimrodin ajoista alkaen globalisaation puuhamiehet ovat yrittäneet sivuuttaa synnin aiheuttaman kahtiajaon maailmassa väkivallan asein ja luomalla organisaatioita, joihin sitoutuneille jäsenille on uskoteltu heidän saavuttaneen jotakin yhteyteen verrattavaa.

Jumala palauttaa Luojan ja luomakunnan yhteyden poistamalla synnin vallan. Sitä varten hän antoi Poikansa lunnaiksi kaiken sen pahan edestä, jota maailman alusta on maailmassa tehty ja välimieheksi niille, jotka Hänessä lähestyvät Jumalaa.

Jeesuksen suoritettua Jumalan ja ihmisen välisen sovituksen Golgatalla Jumala antaa ihmiselle kaksi päivää aikaa liittoutua Jeesuksen perustamaan Uuteen Liittoon. Sen piirissä ihminen uudistetaan kolmantena päivänä pidettäviä Karitsan häitä varten. Varsinainen yhteys toteutuu häissä.

Avioliitto on esikuva Karitsasta ja hänen morsiamestaan. Siksi Raamatun ohjeet ja kertomukset eri henkilöiden aviollisesta elämästä sisältävät painavaa opetusta Kristuksen ja hänen morsiamensa suhteista.

Hebrean kielen kihlausta tarkoittava sana erusin tarkoittaa sitoutumista. Sillä tahdotaan sanoa, että liiton ensimmäinen vaihe, kihlaus, on oikeastaan erottautumista jostakin, ja omistautumista jollekin. Se alkaa mielenmuutoksella, jonka aikana ihmisen luontainen itsekeskeisyys vaihtuu kristuskeskeisyyteen.

Käsitteenä Kristuksen morsian on sama kuin seurakunta. Pasuunansoiton päivänä seurakunta temmataan taivaisiin, jossa vietetään häät. Häiden jälkeen Karitsa ja hänen vaimonsa palaavat maan päälle hallitsijoina.

Jumalan omaksi kuvakseen luoma ihminen siirrettiin kuudentena luomispäivänä Eedenin puutarhaan, joka oli kuin luotu häntä varten. Jumala käyskenteli illan viileydessä ihmisen kanssa, ja kaikki näytti olevan hyvin. Mutta puutarhassa oli puu, josta Jumala oli varoittanut ihmistä. Sen hedelmiä ei pitänyt syödä.

Eedenin puutarhassa oli myös muita puita. Erityisesti mainitaan Elämän puu ja myös viikunapuusta on maininta siinä yhteydessä, kun ihminen ryhtyi itse vaatettamaan itseään. Puutarhan lähempi tutkistelu jäi kuitenkin suorittamatta, sillä ihminen karkoitettiin puutarhasta ennen kuin hän ehti syödä Elämän puusta.

Puut ovat raamatun salakielessä geneettisiä kansoja; joskus niitä käytetään myös vertauksina kansojen vanhimmista eli johtajista, sillä Jumalan silmissä kansa on aina perheyhteisö, hebreaksi "mispaha" ja kreikaksi "patria". Jos Raamatussa puhutaan valtioista, niille annetaan joku sopiva eläimen, tavallisesti petoeläimen, nimi.

Ihminen karkotettiin Jumalan puutarhasta synnin takia. Kun syntiepisodi Raamatun viimeisen kirjan lopussa on loppuun käsitelty, Kristus ja hänen vaimonsa palaavat hallitsijoina maan päälle. He hallitsevat tuhat vuotta, jonka aikana maa kukoistaa kuin paratiisi.

Israelilla tai kristillisellä seurakunnalla ei ollut sellaisia vallan välineitä, kuin Babylonialaisen järjestelmän valtioilla. Lain täytäntöönpano kuului lähimmäiselle, jonka takia lähisukulaisen velvollisuudet oli laissa tarkkaan eritelty. Lakin määräyksen mukaan jokaisen kansalaisen tuli rakastaa lähimmäistään, niin kuin itseään. Kun lakiasia oli kaupungin portissa käsitelty, päätöksen toimeenpanovelvollisuus oli lähimmällä siihen pystyvällä sukulaisella.

Ruutin kirja on Raamatun keskeiseen symboliikkaan verhottu tarina Kristuksesta ja hänen morsiamestaan. Osa tarinan sanomasta on kätketty sen hebreankieliseen nimistöön, joten ilman nimien merkityksien tuntemista tarina ei avaudu. Mutta kun nämä lähtökohdat on selvitetty, on Ruutin kirja mitä selvintä selostusta maailman kauneimmasta tarinasta, Kristuksesta, joka osoittautui meidän ainoaksi lähisukulaiseksi, joka pystyi lunastamaan meidät synnin vallasta.

Kaikki kai tietävät, että Uuden Liiton pääsiäinen sattui prikulleen samana päivänä, kun juutalaiset viettävät Vanhan Liiton pääsiäistä Egyptistä vapautumisen muistopäivänä. Mutta kuinka moni tietää, että myös muut Vanhan Liiton juhlapäivät ovat esikuvia Uuden Liiton tapahtumista? Tiesitkö sinä, että Pasuunansoiton päivä julistaa Kristuksen morsiamen ylösottoa, Suuri Sovituspäivä Kristuksen toista tulemista, Lehtimajan juhla tuhatvuotista valtakuntaa…

Kirkko on tehnyt kaikkensa pimittääkseen näiden symboolisten juhlien merkityksen, ja onnistunutkin siinä varsin hyvin. Höynäytetyille tarjoillaan persialaista jule-kulttia ja muita auringonpalvonnan tuotteita…

Kevään juhlakauteen sisältyy kolme juhlaa: Pääsiäinen, Happamattoman leivän juhla ja Uutislyhteen heilutus. Näillä kaikilla on vastineensa Vanhassa Liitossa, jossa ne oli säädetty vietettäväksi ennustuksina niistä tapahtumista, jotka toteutuivat, kun Jeesus, Jumalan voideltu aviv- eli nisankuun 14 päivänä vuonna 32 naulittiin ristille Jerusalemin ulkopuolella, kuoli ja haudattiin, nousi kuolleista saman kuun 17 päivänä ja 40 vuorokauden kuluttua astui taivaalliseen temppeliin suorittamaan ylimmäispapillista virkaansa.

Kevään juhlakausi ajoittuu Israelissa ohranleikkuun alkuun. Mutta ennen kuin eloa korjataan, on sitä myös kylvettävä. Ja mitä kaikkea maailmanpeltoon onkaan ihmisen luomisen ja elonleikkuun välillä jo kylvettykään: Verta ja kuolemaa, ylpeitä suunnitelmia ja särkyneitä toiveita! Jeesuksen ylösnousemus oli ensimmäinen sato, jonka Jumala on viljelyksiltään saanut mutta se on alkuna siitä suuresta sadonkorjuusta, joka päättyy Karitsan häihin toisaalta, ja Maailman loppuun toisaalta.

Vanhan Testamentin pääsiäisen on vuosittain toistuva muistojuhla pääsiäislampaasta, jota Israel suljettujen ovien takana nautti sinä yönä, kun Jumalan lähettämä Tuhooja surmasi egyptiläisten esikoiset, koska egyptiläiset eivät muutoin päästäneet Israelia vapaaksi. Vanhan Testamentin aikana pääsiäinen oli myös ennustus tulevasta Jumalan pääsiäislampaasta, Karitsasta, joka vapauttaisi Jumalan kansan synnin ja maailman orjuudesta. Kun esikuva Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä Jerusalemin ulkopuolella toteutui, jäi pääsiäiskaritsan uhraamisen tarve jäi pois. Jäljelle jäi kuitenkin tarve nauttia pääsiäislammas, syödä "pasha". Juhlan sijaan Jeesus säätikin ehtoollisaterian, joka ei ole kalenteriin sidottu.

Vanhan Liiton pääsiäisseremonioihin sisältyy merkittävä annos sellaista symboliikkaa, joilla Jumala selvittää Poikansa suorittaman lunastustyön merkitystä kansalleen. Jos emme tätä opetusta tunne, me olemme kuin Golgatan teloistustuomiota katselemaan tulleet turistit, suu ammollaan ihmetyksestä, mutta täysin tietämättöminä siitä, miksi tämä kaiken tämän pitä tapahtua.

Pääsiäislammas tuli syödä happamattoman leivän kera huoneessa, jonka oven kamana ja pielet olivat selvästi merkitty karitsan verellä. Samana yönä Israelin "perhe" lähti Egyptistä niin hätäisesti, ettei leipä taikinakaukalossa ehtinyt hapantua.

Happamattoman leivän juhlaa vietetään seitsemän päivää, avivkuun viidennestätoista sen kahdenteenkymmenenteen ensimmäiseen päivään asti.

Hapate eli taikinajuuri on synnin vertauskuva. Kun täältä maailmasta lopulta lähdetään, ei tämän maailman hapatusta oteta mukaan. Kun juhlat alkavat, kaiken tulee olla puhdasta.

Uuden Liiton Israelin pääsiäislammas on Jeesus. Jeesuksessa ei ollut syntiä. Seuraajilleen hän asetti muistoaterian, johon kuuluu happamaton leipä ja viinimalja; leipä muistuttamaan meitä siitä, että Jeesus on elämän leipä, ja viini on todistus liitosta, jonka hän solmi verensä kautta ehtoollisaterialle osallistuvan, yhteyteensä ottaman ihmisen kanssa.

Aviv-kuu on Israelin hengellisen kalenterin ensimmäinen kuukausi. Se alkaa kevätpäivän tasausta lähinnä olevan uudenkuun päivänä. Israelissa on silloin alkamassa ensimmäisenä kypsyvän viljakasvin, ohran korjuu.

Ensimmäisen ohralyhteen heilutus suoritetaan happamattoman leivän juhlan aikaan sattuvan sapatin jälkeisenä päivänä. Tiettyinä vuosina tämä on aviv-kuun seitsemäntenätoista päivä. Juhla tuo mieleen päivän, jolloin Israel oli vapautunut Egyptistä ja seisoi Punaisen meren itärannalla laulamassa kiitoshymniä Jumalalle, joka heidät oli vapahtanut ja pelastanut vainoojiensa kädestä.

Raamatun merkkikielessä ohra tarkoittaa Jeesusta. Aviv-kuun seitsemästoista oli se päivä, jolloin Jeesus nousi haudasta. Hän on se ensi hedelmä, jonka ylösnousemus osoitti, että maan kirous oli poistumassa ja maasta oli kasvamassa Jumalalle otollinen sato.

Ohranleikkuun jälkeen Israelissa alkoi vehnänkorjuu. Sen alkuun sijoittuva viikkojuhlaa, Shavuot, vietettiin viidenkymmenen vuorokauden kuluttua ohralyhteiden tuomisesta Jerusalemin temppeliin heilutusuhriksi.

Vehnä Raamatun kuvakielessä tarkoittaa Jumalan kansaa. Kun Israel oli ylittänyt Punaisen meren, Jumala ilmestyi Israelille Siinain vuorella ja antoi lain, joka nyt tunnetaan Mooseksen lain nimellä kaikkialla maailmassa. Sama toistui taas viidenkymmenen vuorokauden kuluttua Jeesuksen kuolleista heräämisen jälkeen Jerusalemissa. Tällä kertaa Jumala kirjoitti lakinsa niiden ihmisten sydämiin, jotka Jeesus oli valinnut olemaan hänen ylösnousemisensa todistajia.

Siinailla Israelista tuli kansa. Siinailta se aloitti erämaavaelluksensa kohti luvattua maata, mutta perille tulivat vain harvat ja valitut. Jerusalemin helluntaijuhlilta alkoi samantapainen prosessi, mutta hyvin paljon paremmissa merkeissä.

Pietari piti helluntaina Jerusalemissa puheen, jonka sisältönsa mukaan on luokiteltava evankeliumiksi, Hyväksi sanomaksi. Puheen vaikutuksesta tuhansia ihmisiä tuli uskoon ja alkoi kysellä, mitä tässä olisi nyt sitten tehtävä. Pietari neuvoi heitä vaihtamaan arvoperustansa, ottamaan kasteen Jeesuksen nimeen ja sanoi Jumalan antavan heille synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan. Kehoitusta noudattaneiden määrä mainitaan: Heitä oli kolme tuhatta.

Pietarin puhe aloitti Jeesuksen ylösnousemuksen voimassa julistetun Ristin Sanan saarnaamisen ihmiskunnan keskuudessa. Jokainen, joka tämän sanan ottaa vastaan, ohjataan upotuskasteelle, jossa hän saa samaistua Jeesuksen kuolemaan ja saa kokea oman henkilökohtaisen helluntainsa uskon kautta Kristukseen.

Pyhä Henki ihmisen sydämessä tekee Jeesuksen oppilaasta Jumalan lapsen ja osalliseksi jumalallisesta luonnosta, jonka jälkeen häntä voidaan oikeutetusti sanoa kristityksi, sillä kuten nimi Kristus tarkoittaa Voideltua Kuningasta myös sana kristitty tarkoittaa voideltua.

Syntyessään Jumalan lapsi saa syntinsä anteeksi ja usein myös koko joukon erilaisia hengellisiä kokemuksia. Syntien anteeksianto tekee hänet Jumalan edessä täydelliseksi Kristuksessa, huolimatta siitä, että hän on vielä hengellinen pienokainen. Hakeutumalla sopivaan kasvuympäristöön hän kasvaa Kristuksen antamaa kasvua. Kasvattajina ovat Pyhä Henki, Sana, ja kaikki muu, jonka Jumala on siihen tehtävään valinnut. Nuorukaisvaiheessa oleva uskova voittaa jo maailman. Kasvun päämäärä on täysikasvuinen Jumalan ihminen, joka kantaa pysyvää hedelmää Jumalalle.

Jumala haluaa asua kansansa keskuudessa. Ihmisen synnin takia se on kuitenkin ongelmallista, sillä kohta, kun Jumalan kirkkaus ja kunnia rajoittamattomana ilmestyy, ihminen kuolee. Jumala ratkaisi ongelman ensin ilmestymällä ihmiselle enkeleiden, palvavien pensaiden tai näkyjen ja unien kautta. Siinain vuorella solmitun liiton jälkeen Jumalalle rakennettiin taivaallisesta temppelistä saadun esikuvan mukaan ilmestysmaja, jonka kaikkein pyhimmässä osassa jumalallinen kirkkaus asui armoistuimen kerubien siipien välisessä tilassa lain arkin päällä, mutta monenkertaisten suojapeitteiden alla ja verhojen takana piilossa. Saman mallin mukaan rakennettiin myöhemmin Jerusalemin kivinen temppeli.

Jeesuksessa Jumala asui jo ruumiillisesti kansansa keskuudessa, mutta edelleen niin, että sen ymmärsivät vain ne, joille Jumala sen ilmoitti. Muutkin läsnäolijat näkivät kyllä Jeesuksen teot, mutta eivät tajunneet niiden merkitystä, eikä alkuperää, joten heidän osaltaan Jeesus jäi arvoitukseksi.

Temppelinrakennuksen kolmas vaihe alkoi Helluntaina, kun Jumalan Henki asettui asumaan ihmissydämiin, jotka usko Jeesuksen vereen oli puhdistanut. Tämä tapahtuma loi maailman keskelle sellaisen Jumalan temppelin, joka ei ole enää paikkaan sidottu eikä sen valtuuksia ole rajattu. Sitä mukaa, kun se ristin kautta kuolee maailmalle, lisääntyy sen voima Kristuksessa.

Pyhällä Hengellä täytetty seurakunta noudetaan Karitsan häihin pasuunansoiton päivänä, "kolmannen päivän" alussa taivaalliseen häähuoneeseen morsiamen ominaisuudessa, josta se Herransa seurassa palaa seitsemän raamatullisen aikayksikön kuluttua häävieraiden joukkoon. Silloin on "Jumalan maja ihmisten keskuudessa" lopullisesti toteutunut.

Iäisyydessä temppeliä ei enää ole, vaan Jumalan kirkkaus täyttää kaikki kaikessa.

Jumalan palvelijat tarjoavat ihmisille liittosopimusta, jonka luonne on ilmoitettu näissä Paavalin sanoissa: "… minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen", kts. 1.Kor 11:2.

Morsiusaika on kasvun, haaveilujen ja koettelemusten aikaa. Toisaalta kihlattu morsian on jo sopimusosapuoli, mutta kokemus avioelämästä puuttuu. Eletään uskossa siihen, mitä vahvempi sopimusosapuoli on luvannut. Toisinaan melkein lennetään pilvissä, mutta koettelemusten tullessa käydään taisteluita, jotka voitetaan vain uskon kautta.

Jeesus itse nousi taivaisiin kohta, kun hänen työnsä maan päällä oli täytetty. Raamatullisen vihkijärjestyksen mukaan hänen tehtävänään on nyt rakentaa häähuone, jonne hän morsiamensa noutaa kohta, kun Isä antaa siihen luvan.

Jumala ei ole tekemässä meistä henkiolentoa vaan hengellisiä ihmisiä, mutta kelvataksemme Jumalalle meidät uudistetaan perusteellisesti. Mielenmuutoksessa mielen kiintopiste vaihtuu oman navan ympäriltä Kristukseen, ja syntien anteeksiantaminen avaa meille tien hengen uudistukseen. Tätä sanotaan uudestisyntymiseksi, vaikka se koskeekin vastaa ihmisen henkeä. Henki on kuitenkin välttämätön osa uutta ihmistä, sillä vain se pystyy kommunikoimaan suoraan Pyhän Jumalan hengen kanssa.

Henki on hallitseva elementti Kristuksen ja hänen seurakuntansa yhteydessä. Siksi myös se ruumis, joka Kristuksessa syntyy on yksi:

"… sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä". (1.Kor 12:13)

Kristuksen ruumiilla on monta nimeä. Jos katsotaan sitä, mistä se on pelastettu, puhutaan ekklesiasta, eli seurakunnasta, mutta puhuttelunimenä on tavallinen "rakkaani".

Jumala on valinnut meidät ennen aikojen alkua olemaan "pyhät ja nuhteettomat" Kristuksessa siunatakseen meidät kunnialla ja kirkkaudella "armonsa kirkkauden kiitokseksi". Efesolaiskirjeen alussa tämä sanotaan jopa kolmeen kertaan, kts. Ef 1:6, Ef 1:12. Ef 1:14. Tämä on Jumalan tapa ilmoittaa sellainen asia, jonka tärkeys ylittää kaikki muut prioriteetit.

Millä tapaa Jumalan kunnia ja kirkkaus meidän kauttamme voi ilmestyä, on myös eräs hengellisen elämän keskeisiä teemoja. Esimerkiksisi Galatalaiskirjeessä siitä sanotaan: "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen".

Hedelmäsato kypsyy Israelissa syksyllä. Syksyn sadonkorjuu onkin vuoden tärkein sadonkorjuu. Tätä sadonkorjuuta jumalallisessa juhlakalenterissa käytetään ennustuksena "maailman lopun", tai tarkemmin sanoen nykyisen aikakauden päämäärää (syntelios) koskevissa kuvauksissa. Silloin korjataan maan sato - joko taivaallisiin aittoihin tai poltettavaksi.

Pyhän kalenterin seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä kajahtava pasuunan ääni tulee yllättäin suurimmalle osalle ihmiskuntaa. Tulee Herran päivä, joka toisille tuo vapautuksen vainoista ja toisille suuren vaivan ajan kauhut. Kristuksessa kuolleet ja hänen vielä elossa olevat seuraajansa temmataan Herraa vastaan, ja taivaassa alkavat Karitsan häät. Maassa asiat ovat huonommin, kunnes Karitsa lähtee häähuoneestaan ja ottaa maan hallituksen. Ensin hän tuhoaa vastustajansa joukot, jonka jälkeen maassa on rauha tuhat vuotta.

Syksyn kolme juhlaa, Pasuunansoiton päivä, Sovituspäivä ja Lehtimajan juhla julistavat kukin osaltaan tämän nykyisen aikakauden loppua ja Uuden aikakauden, Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan syntyä. Syksyn juhlakaudella on siis mahtava sanoma, ja kaiken lisäksi se on ajankohtainen: Herra tulee pian. Neljä päivää Karitsaa pidettiin ikään kuin piilossa, kaksi päivää on pian takana ja seitsemäs on Tuhatvuotinen valtakunta, virkistyksen päivä Jumalan kunniaksi.

Kerran vuodessa toistuva pasuunansoiton päivä on esikuva päivästä, jolloin Jumala itse soittaa pasuunaa. Sen pasuunan soitosta Kristuksessa kuolleet heräävät henkiin, ja ne/me, jotka silloin ovat elossa nousevat pilviin kohtaamaan Messiasta, joka on tullut hakemaan Morsiantaan suojaan maan päällä raivoavalta viholliselta.

Pasuunansoitolla oli Israelissa useita merkityksiä. Sillä kutsuttiin kansa kokoon matkalle lähdettäessä ja sillä varoitettiin lähestyvästä vaarasta. Pasuunan soitolla ilmoitettiin uuden kuninkaan valtaannoususta ja sitä soitettiin Juhlavuoden alkajaisiksi. Pasuunan soitettiin myös silloin, kun Israel kiitti Jumalaa ja vietti hänen juhliaan.

Kaikki pasuunansoitolle annetut merkitykset toteutuvat Eithanim- eli Tishrikuun ensimmäisenä päivänä Jumalan antaessa äänensä kuulua yli maanpiirin. Kristuksen tuleminen on sinä päivänä yksille kauhun ja kuoleman päivä, ja toisille ilon ja kuolleista heräämisen päivä.

Vuosittain toistuva Sovituspäivä on esikuva siitä Suuresta Sovituspäivästä, jolloin sinä, joka olet täällä maan päällä vaeltanut Jumalan kasvojen edessä ja katsottu arvolliseksi ikuiseen elämään Kristuksessa, kohtaat Jumalan henkilökohtaisesti "kasvoista kasvoihin". Se, mitä me nyt omistamme uskossa Kristukseen, on tämän tapahtuman jälkeen toteutunut lopullisesti.

Lehtimajan juhla on seitsemäs, viimeinen ja suurin kristikunnan vuotuisista juhlista. Sitä ei kuitenkaan vietetty säädettyyn tapaan edes Israelissa, kirkosta puhumattakaan, koska sen merkitystä ei ole aina ymmärretty. Raamattu kertoo, että sitä vietettiin kerran Joosua Nuunin pojan aikana, kun Israel oli juuri valloittanut Kanaanin maan, ja toisen kerran Jeesua Joosadakin pojan aikana, kun Juudan heimo oli palannut Baabelin vankeudesta.

Israelin valtion syntyminen on nostanut Lehtimajan juhlan uudestaan asioita seuraavien ihmisten tietoisuuteen, eikä syyttä, sillä se on muisto erämaataipaleelta, jolloin kansa asui väliaikaisissa majoissa. Mutta olisi hassua ajatella, että Raamatun juhlakalenterin suurinta juhlaa vietettäisiin vain sen takia, että Jaakobin huone joskus asui lehtimajoissa. Jumalan perspekstiivistä katsottuna me asumme vieläkin väliaikaisissa majoissa, ja jopa Jeesus on kerran pitänyt majaa "savimajassa", maa-aineesta tehdyssä ihmisruumiissa.

Kohta tämä kaikki on ohi. Silloin me saamme asumuksen, joka ei ole käsin tehty. Vain juhla jää muistoksi menneistä, kun maa Tuhatvuotisen valtakunnan aikana kukoistaa kuin Jumalan puutarha.

Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa … (Kts. Mark 4:11)

Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö. (Paavali Efesolaiskirjeessä, 3:8-12).

Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille. (Kts. Ilm 10:7)