Vuorisaarnassa Jeesus väittää ihmisiä pahoiksi, sillä hän sanoo: "Jos te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja…", kts Mt 7:11. Lääkkeeksi hän tarjoaa mielenmuutosta ja käskee: " Parannusta (oik.: Mielenmuutosta) syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista, kts. Lk 24:47. Niille, jotka ottavat tarjouksen vastaan, hän lupaa lahjan: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan", kts. Apt 2:38. Mielenmuutokseen kuuluu siis kaksi osaa - entisen hylkääminen ja tulevaisuutta koskeva päätös …

## Mielenmuutos

Aloitamme tekstin MIELENMUUTOS tutustumalla niihin lauseisiin, joissa mielenmuutosta, parannusta tai muita vastaavia ilmaisuja Uudessa testamentissa esiintyy.

Johannes Kastaja julisti:

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Tehkää parannus ("Metanoiete - "Muuttakaa mielenne), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'." Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja. Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. (Matt 3:1-6).

Johannes käskee asiakkaitaan tekemään ei suinkaan mielenmuutosta vaan mielenmuutoksen arvoisia hedelmiä, sillä usko näkyy teoista paremmin kuin puheista. Ajatusmaailman mittarina teot eli työn hedelmät ovat uskontunnustuksiakin tärkeämpiä:

Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän (Johannes Kastaja) sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä (Poiisate oun karpon aksion tis metanoias - Tehkää sentähden mielenmuutoksen arvoisia hedelmiä), älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teidät vedellä parannukseen (en hydati eis metanoian - vedessä mielenmuutokseen), mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Matt 3:7-12)

Johanneksen mielestä Jeesus ei tarvinnut Johanneksen kastetta, mutta Jeesus piti sitä välttämättömänä, että "kaikki vanhurskaus" tulisi täytettyä. Kasteen jälkeen tämän maailman ruhtinas yritti houkutella Jeesusta palvelukseensa, mutta Jeesus torjui tarjoukset. Jeesus palasi kotikaupunkiinsa Nasaretiin, mutta siellä hänet torjuttiin, ja hänen ensimmäiset oppilaansa tulivat Galilean seudulta.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa samoihin aikoihin, kun Johannes Kastaja oli pantu vankeuteen. Matteuksen kertomuksessa ensimmäisenä ovat Herran omat sanat mielenmuutoksesta. Kun Matteus tämän jälkeen seuraavaksi esittää Jeesuksen omia sanoja, kuulemmekin jo Jeesuksen ohjelmajulistuksen, "vuorisaarnan". Sen keskeinen sanoma on Jumalan valtakunta; joka puheessa mainitaan seitsemän kertaa. Mutta sitä ennen on siis sana mielenmuutoksesta:

Mutta kun Jeesus kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, poistui hän Galileaan. Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella; että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea - kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus". Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus ("Metanoiete - Muuttakaa mielenne), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". (Mt 4:12-17)

Mielenmuutosta tarkoittavien sanojen metanoia ja metanoio kääntäminen "parannukseksi" on paitsi väärä, myös harhaanjohtava ilmaisu. Ehkäpä kääntäjät eivät ole ymmärtäneet, että metanoia on tulemista Jeesuksen luo, ja sitten, kun Jeesuksen luo on tultu, Jeesus pelastaa. Pelastaa, kreikaksi "sozo", on termi, joka pitää sisällään sekä ruumiin, sielun ja hengen pelastuksen. Silloin, kun puhe on ensisijaisesti ruumiin "parannuksesta", kreikkalaisessa tekstissä on käytössä aivan eri sanat; tässä tapauksessa therapeuvo/ hoitaa, lääkitä ja iaomai/ parantaa:

Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa". Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet", ("Ego elthon therapeuso auton"). Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee." Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa. Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani (iáthi) sillä hetkellä. (Matt 8:5-13)

Jeesuksen oppilaat olivat julistaneet Taivasten Valtakuntaa Israelin kylissä. Sitten he tulivat Jeesuksen luo, ja kertoivat, että heidän sanomansa oli torjuttu, jonka jälkeen Jeesus sinetöi tuloksen käskysanalla "Voi!":

Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta (oti ou metenóisan - etteivät ne olleet muuttaneet mieltään): "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen (metenoisan - muuttaneet mieltään). Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun." (Matt 11:20-24).

Jeesuksen esimerkki sellaisista seuduista, jossa mielenmuutosta saarnan vaikutuksesta syntyi, on Israelin rajojen ulkopuolelta:

Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin". Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen (meténoisan) Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. (Matt 12:38-42).

Kaste on vertauskuvallinen Jumalan valtakunnan rajanylitys. Luukas sanoo Johanneksen kastetta mielenmuutoksen kasteeksi. Syntien tunnustaminen oli sen olennainen osa:


Ja hän vaelsi kaikissa seuduissa Jordanin varrella ja saarnasi parannuksen kastetta (kirisson baptisma metanoias - saarnasi mielenmuutoksen kastetta) syntien anteeksisaamiseksi, niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan (Jesajan) sanojen kirjassa: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'. Kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden." (Lk 3:3-6)

Johannes kieltäytyi kastamasta niitä, joissa mielenmuutos ei näkynyt mielenmuutoksen arvoisina tekoina:

Niin hän sanoi kansalle, joka vaelsi hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä (karpous aksious tis metanoias), älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham', sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen." Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?" Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin". (Lk 3:8-11).

Jeesus Nasaretilainen torjuttiin kotikaupungissaan Nasaretissa; vähältä piti, ettei häntä syösty jyrkänteeltä rotkoon, kuten suuren sovituspäivän uhripukki. Käännös on oikea, sillä iatros tarkoittaa lääkäriä ja therapeuvo hoitamista, parantamista. Väärää tässä käännöksessä onkin se, että samaa suomenkielen sanaa "parannus" käytetään toisaalla mielenmuutoksen vastineena.


Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi' (iatré, therapeuson autous); 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'." Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen." Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Lk 4:22-30).

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet, mutta kaikki eivät sitä tunnusta. Jotkut jopa ihmettelevät ja estelevätkin, kun joku pitää hauskaa taivaallisen psykiatrin seurassa:

Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet (ehousin oi hygiainontes) tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat (oi kakos ehontes). En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen (amartolous eis metanoian)." (Lk 5:27-32).

Kutsu mielenmuutokseen on hääkutsu. Kunniansa menettäneen syntisen tie saastan ja löyhkän keskeltä Taivaallisten häiden täydelliseksi ja nuhteettomaksi morsiameksi alkaa evankeliumin synnyttämästä mielenmuutoksesta:

Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen (eis metanoian - mielenmuutokseen)." Niin he sanoivat hänelle: "Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat". Jeesus sanoi heille: "Ettehän voi vaatia häävieraita paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat." Ja hän sanoi heille myös vertauksen: "Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uuden vaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin. Eikä kukaan, joka juo vanhaa viiniä, halua nuorta, sillä hän sanoo: 'Vanha on hyvää'." (Lk 5:30-39)

Kehoitus mielenmuutokseen on jokaisen saarnan välttämätön osa; siksi ei ole välttämätöntä mainita sitä silloin, kun on puhe saarnasta eli kerygmasta. Evankeliumi sisältää enemmän kuin saarna; sen ydinsisältönä ovat Jumalan lupaukset, jotka toteutuvat Jeesuksessa, "en Hristo". Evankeliumiin kuuluu myös sairaiden paraneminen uskon kautta Kristukseen. Jeesuksen kulkiessa Israelin kylistä ja kaupungeista toiseen, hänen mukaan oli jo niitäkin, jotka olivat jo tulleet osallisiksi evankeliumin hedelmistä:


Ja sen jälkeen hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi (kirisson) ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia (evanggelizómenos); ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa, niin myös muutamia naisia, jotka olivat parannetut (tetherapeuménai) pahoista hengistä ja taudeista: Maria, Magdaleenaksi kutsuttu, josta seitsemän riivaajaa oli lähtenyt ulos, ja Johanna, Herodeksen taloudenhoitajan Kuusaan vaimo, ja Susanna ja useita muita, jotka palvelivat heitä varoillansa. (Lk 8:1-3)

Vaikka saarna julistettiin kaikille, eivät kaikki ottaneet sitä vastaan. Luukkaan rinnakkaisversio Israelin kaupunkien tuomiosta:

Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen (metenoisan). Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän. (Lk 10:13-14)

Joonan saarna sai Assyrian pääkaupungin Niiniven miesten mielet muuttumaan. Myös Saban kuningatar kelpaa esimerkiksi ihmisestä, joka etsii viisautta. Nämäkin esimerkit ovat Israelin kansallisten rajojen ulkopuolelta:

Kun kansaa yhä kokoontui, rupesi hän puhumaan: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen (metenóisan) Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. (Lk 11:29-32)

Mielenmuutokselle on olemassa vaihtoehto, joka ei vaadi ihmiseltä mitään. Helppo vaihtoehto vain on siitä huono, että sen lopputulos on perin huono:

Samaan aikaan oli saapuvilla muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisemmät kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat kärsiä tämän? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta (ean mi metanoite - jollette muuta mieltänne), niin samoin te kaikki hukutte. Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat? Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta (ean mi metanoite - jos ette muuta mieltänne), niin samoin te kaikki hukutte." (Lk 13:1-5)

Vertauksissaan Jeesus osoitti iloitsevansa niistä, jotka uudistavat ajatusmaailmansa niin, että perustelut juhlien järjestämiselle syntyvät. Vinkki: Tässä puhutaan Karitsan häistä:


Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen: "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen (metanoounti - muuttaa mielensä), kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta (metanoias - mielenmuutosta) tarvitse. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää? Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen (epi eni amartolo metanoounti)." (Lk 15:3-10)

Jumala ei pakota ihmistä mielenmuutokseen. Elleivät Lasaruksen paiseet pane rikasta miestä ajattelemaan muutakin, kuin itseään - kanssaihmisten hyväksikäyttöä ja oman profiilinsa kohottamista esimerkiksi näyttäviä "hyviä töitä tekemällä" - ei hänellä ole toivoa. Mutta Lasaruksella toivo on:

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: "Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!" Mutta Aabraham sanoi: "Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme." Hän sanoi: "Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon - sillä minulla on viisi veljeä - todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan". Mutta Aabraham sanoi: "Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä". Niin hän sanoi: "Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen (metanoísousin)". Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'." (Lk 16:19-31)

Viime sanoikseen ennen ylösottoaan Jeesus antoi lähetyskäskyn. Lähetyskäsky sisältää Jeesuksen seuraajille seitsemän velvoitetta, ja yksi niistä on mielenmuutoksen julistaminen:

Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta (metanoia, mielenmuutosta) syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta. (Lk 24:46-49).

Markuksen evankeliumi on vähän suppeampi, kuin muut Jeesuksen toiminnasta kirjoitetut evankeliumit. Kuin pähkinänkuoressa siinä esitetään Jumalan valtakunnan tulo, kehoitus mielenmuutokseen ja kehoitus uskomaan se hyvä sanoma, joka Jeesukseen sisältyy:

Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia (kirisson to evanggélion tis vasileias tou Theou - saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia) ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus (metanoeite - muuttakaa mielenne) ja uskokaa evankeliumi (pisteúete en to euanggelío)". (Mk 1:14-15).

Minne Jeesus ei ehtinyt itse mennä, sinne hän lähetti oppilaansa. Sanoma oli kaikilla sama: mielenmuutos. Mielenmuutokseen kykenemättömiltä langenneilta henkivalloilta tätä ei vaadittu, ne ajettiin pois:

Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".
Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus (ina metanoisosin). Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat (etherápeuon) heidät. (Mk 6:7-13)

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen oppilaat tulivat osallisiksi Jumalallisesta luonnosta. Ensimmäistä kertaa Jumalan evankeliumi esitettiin Jerusalemissa, kun helluntaijuhlien aikana kaupungissa kuului merkillinen ääni, ja ihmiset riensivät katsomaan, mistä se johtui. Pietarin puhe sai kolmen tuhannen kuulijan tuntemaan syntinsä, tai kuten lähdeteksti sanoo, "piston sydämessään", mahdollisesti siitä syystä, mitä he olivat olleet tekemässä Jeesukselle reilut seitsemän viikkoa aikaisemmin. Helluntaisaarnan kuulijat kyselivät puheen jälkeen, mikä on marssijärjestys tällä tiellä. Apostolien teoissa kerrotaan:

Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ("Metanoisate - Muuttakaa mielenne) ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Apt 2:37-38)

Vähän myöhemmin Israelin kansalle osoittamassaan puheessa Pietari kehotti kansaa mielenmuutokseen ja kääntymykseen:

Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus (Metanoísate) ja kääntykää (epistrepsate), että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. (Apt 3:17-20).

Hetken päästä Jumalan lapset (Pyhä Henki tekee opetuslapsista Jumalan lapsia) olivat jo Jeesuksen murhan järjestäneiden päämiesten edessä. Jeesus oli jo noussut haudasta ja kaiken lisäksi hänen nimensä kautta monet olivat saanet avun vaivoihinsa. Oli syntynyt tilanne, joka pakotti tekemään vertailuja ja arvioimaan uudestaan koko asiaa. Pietari tekee johtopäätöksen asiasta, joka määrää koko maailmanhistorian kulkua: On parempi totella Jumalaa kuin ihmistä, sillä vain siten ihminen voi saada Elämän hengen, vaikka se vaatiikin ihmiseltä mielenmuutosta:

Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren". Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta (metánoian) ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat." Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille. (Apt 5:27-35)

Simon Tietäjä on katolisen kirkon harjoittaman simonian edelläkävijä. Pietari ei sellaista hyväksynyt:

Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa. Ei sinulla ole osaa eikä arpaa tähän sanaan, sillä sinun sydämesi ei ole oikea Jumalan edessä. Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi (Metanóison oun apo tis kakias sou tautis) ja rukoile Herraa - jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan. Sillä minä näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea ja kiinni vääryyden siteissä." (Apt 8:20-23).

Mielenmuutos on elämäksi myös ei-juutalaisille kansoille. Pietari johdatteli roomalaisen sotapäällikön Ristin tielle, mutta joutui selittelemään tekoaan muille Jeesuksen seuraajille:

"Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: 'Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä'. Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa?" Tämän kuultuansa he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: "Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen elämäksi (o Theos … tin metanoian edoken eis zoin)". (Apt 11:16-18).

Stefanusta tappamaan tulleet kansanjohtajat saivat kuulla yleisesityksen Israelin historiasta. Israelille tarjottiin mielenmuutosta, mutta se ei heille vielä sillä kertaa kelvannut:

Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: "Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni". Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta (baptisma metanoias) kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä, sanoi hän: "En minä ole se, joksi minua luulette; mutta katso, minun jälkeeni tulee se, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan". Miehet, veljet, te Aabrahamin suvun lapset, ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, meille on tämän pelastuksen sana (o logos tis sotirias) lähetetty. (Apt 13:21-26).

Vaatimus mielenmuutoksesta on yleismaailmallinen. Puhe, josta nämä jakeet on lainattu, pidettiin Ateenan Areiopagilla. Samalla paljastuu sekin, mikä on ihmiselon tarkoitus:

Ja hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi (par'anggelei), että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (metanoein). Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." (Apt 17:26-31).

Mielenmuutos kuuluu alkeisiin, samoin kuin kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Mutta nämäkin asiat seuraavat toisiaan taivaallisen tiekartan säätämässä järjestyksessä:

Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan". Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella". Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella (ebaptisen baptisma metanoias), kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen". Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. (Apt 19:1-7)


Jäähyväispuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille Paavali esitti työnsä pääperiaatteet:

Mutta Miletosta hän lähetti sanan Efesoon ja kutsui tykönsä seurakunnan vanhimmat (presviterous tis ekklesias). Ja kun he saapuivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: "Te tiedätte ensimmäisestä päivästä asti, kun minä Aasiaan tulin, miten minä kaiken aikaa olen ollut teidän kanssanne; kuinka minä olen palvellut Herraa kaikella nöyryydellä ja kyynelillä, koettelemuksissa, jotka ovat kohdanneet minua juutalaisten salahankkeiden tähden; kuinka minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta, vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen (metanoian/mielenmuutosta/ kai pistin/uskoa/ tin eis ton Kyrion imon Iosoun hriston). (Apt 20:17-21)

Kirkkoraamatun m-38 käännöksestä löytyy kohta, jossa sanaa "parannus" on käytetty teknisesti oikein; silloin kreikkalaisessa tekstissä ei kuitenkaan ole sanaa metanoia, mielenmuutos, vaan kat'órtoma, parannus; tai di'órthoma, uudistus, kuten muutamat lähdetekstit tässä kohdassa kertovat. Saman sanan käyttö mielenmuutoksesta ja poliittisesta päätöksestä on selvästi saatanan käsialaa: näin saadaan vaikutelma, että edistys olisi mahdollista ilman ristiä:

Ja kun Paavali oli kutsuttu esille, rupesi Tertullus syyttämään ja sanoi: "Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia (kat'orthomáton) aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme. Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan. Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. (Apt 24:2-6)

Paavali joutui selittelemään viranomaisten edessä tekojaan useaan kertaan. Apostolien tekojen kirjoittaja kertoo eräästä tällaisesta puheenvuorosta:

Sentähden, kuningas Agrippa, minä en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä, vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta (metanoein) ja kääntymystä (epistrefein) Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja (aksia tis metanoias erga). Tämän tähden juutalaiset ottivat minut kiinni pyhäkössä ja yrittivät surmata minut. Mutta Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille." (Apt 26:19-23).

Roomalaiskirje on paras koskaan kirjoitettu yleisesitys siitä, mitä Ristin Usko on. Sana metanoia, mielenmuutos, esiintyy vain kirjan alussa:

Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaista tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen (eis metanoian se agei)? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan" niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. (Rm 2:1-8).

Ensimmäisestä Korinttolaiskirjeestä sanoja metanoia tai metaneuvo ei löytynyt. Toisessa Korinttolaiskirjeessä se löytyy, vieläpä sellaisessa tekstissä, josta selvästi näkyy, ettei mielenmuutos ole katumista, eikä taaksepäin katselemista:

Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu (ou metamelomai), ja jos kaduinkin (ei kai metamelómin), niin minä - kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä - nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi (eis metanoian); sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä. Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen (metanoian - mielenmuutoksen), joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu (eis sotirian ametaméliton kat'ergazetai); mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. (2.Kor 7:8-10)

Efesolaiskirjeestä ei löytynyt …

Filippiläiskirjeestä ei löytynyt ..

Kolossalaiskirjeestä ei löytynyt …

Ensimmäisestä Tessalonikalaiskirjeestä ei löytynyt … ei myöskään Toisesta Thessalonikalaiskirjeestä ..

Ensimmäisestä Timoteuskirjeestä ei löytynyt …

Toisessa Timoteuskirjeessä sana metanoia esiintyy, ja kaiken lisäksi sen käännös on oikea eli "mielenmuutos". Tekstistä selviää, että mielenmuutos annetaan sitä varten, että ihminen tulisi "tuntemaan totuuden", ja koska "Totuus tekee vapaaksi", pääsisi vapaaksi Saatanan koukusta:

Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja. Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen (mipote do autois o Theos metánoian), niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään. (2.Tim 2:22-26).

Kirjeestä Tiitukselle ei …

Kirjeestä Filemonille ei …

Hebrealaiskirjeestä selviää, että mielenmuutos kuuluu "perusteiden" tai "alkeiden" piiriin. Alkeista on siirryttävä hedelmää tuottavaan täydellisyyteen Kristuksessa taivaallisen siunauksen saamiseksi. Vaihtoehtona on kirous:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä (metanoias apo nekron ergon) ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen (anakainizein eis metanoian), he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. (Hebr 6:1-8)

Hebrealaiskirjeen jakeessa 12:17 metanoia on käännetty "peruutukseksi". Teksti osoittaa, että Jumala ei muuta mieltään, jos hän on kenet hyljännyt siksi, että tämä on vaihtanut taivaallisen perintönsä halvempaan:

Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle (metanoias gar topon ouh euren), vaikka hän kyynelin sitä pyysi. (Hebr 12:14-17).

Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä ei … Toisesta Pietarin kirjeestä kyllä …

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä". Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (alla pantas eis metanoian horisai). (2.Piet 3:8-9)

Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä ei .. toisesta Joh ei …. kolmannesta Joh ei …

Jaakobin kirjeestä ei ..

Juudaan kirjeestä ei …

Ilmestyskirjan alussa on jakso, jossa Herra puhuttelee seurakuntia juuri ennen Suuren Sadonkorjuun tapahtumien alkua. Useimmilla seurakunnilla on sellaista korjattavaa, mikä on saatava kuntoon ennenkuin Pasuuna soi.

Efeson seurakunnasta oli paljon hyvää sanottavaa. Sen rakkaus oli kuitenkin käynyt rutiininomaiseksi, kuten väljähtyneessä avioliitossa. Sitä kehoitettiin muuttamaan mielensä:

Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus (metanóison), ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta (ean mi metanoisis). Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa." (Ilm 2:1-7).

Smyrnan vainottu seurakunta ei saanut moitteita, eikä sitä kehoitettu mielenmuutokseen. Smyrnan eli Izmirin kaupunki on asuttu tänäkin päivänä, ikään kuin muistutuksena siitä, että Jumalan edessä saavutetut voitot ovat pysyviä.

Pergamon seurakunta asui vihollisen päämajan liepeillä. Sen ongelmana oli "suvaitsevaisuus": Se sieti yhteydessään sellaisia, jotka harjoittivat yhteistyötä vihollisen kanssa:

Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka: Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu. Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista. Tee siis parannus (Metanóison); mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja." (Ilm 2:12-17)

Tyatiran seurakunta on suvaitsevainen, mutta ei Jumalan mielen mukaan. Sen tulee muuttaa mielensä varsinkin Iisebel-nimisen porttoruhtinattaren suhteen. Kielikuva on helposti tunnistettavissa katolisen kirkon myötäilijöihin:

Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski: Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset. Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua. Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon (hrónon ina metanoísi), mutta hän ei tahdo parannusta tehdä (ou metanoisen) eikä luopua haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta (ean mi metanoísosin) ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään - niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain - ja minä annan hänelle kointähden. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." (Ilm 2:18-29)

Sardeen seurakunnassa oli vain harvoja juhliin valmiita kristittyjä. Muita yhteisön jäseniä kehoitettiin mielenmuutokseen.


Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus (metanóison). Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." (Ilm 3:1-6)

Filadelfian (Veljesrakkauden) seurakunta ei saanut moitteita, eikä sitä kehoitettu mielenmuutokseen. Sille luvattiin ylösotto ennen suurta vaivan aikaa.

Laodikean (Kansan oikeuskäsityksien) seurakunta yökötti Jumalaa. Siitä huolimatta sillekin annettiin mahdollisuus mielenmuutoksen tekoon ja vieläpä tarkat ohjeet, miten se tehdään:

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita:

"Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus (metanóison).

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo."

(Ilm 3:14-22)

Suurten tuomioiden edellä katumukselle ja armon etsimiselle varatun ajan kuluttua umpeen alkavat pakotteet; vähän samanlaiset, kuin silloin, kun Israel pelastettiin Egyptistä. Pakotteiden aikana ihmiset eivät enää muuta mieltään; ehkäpä he eivät tunnusta Jumalan tuomioita oikeutetuiksi, vaan palvovat omia keksintöjään:

Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittivat. Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta (ou metenóisan) kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta (ou metenóisan) murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. (Ilm 9:18-21).

Ensin Jumala siunasi ihmisen, mutta ihminen kadotti kunniansa ja karkoitettiin Jumalan puutarhasta. Sitten Jumala tarjosi armoa. Se synnytti seurakunnan, joka Pasuunansoiton päivänä temmataan ylös Karitsan häihin. Samanaikaisesti maassa jatkuvat Suuren Vaivan ajan kauhut. Vielä sen aikanakin jäljellejääneitä taivutellaan Jumalan puoleen. Tulokset jäävät heikoiksi:


Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta (ou metenóisan - eivät muuttaneet mieltään), niin että olisivat antaneet hänelle kunnian. Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta (ou metenóisan) teoistansa. (Ilm 16:8-11).

 

Osmo Pöysti

MIELENMUUTOS

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005

Kuru, Finland

Jpm 2005-09-22

Sivuja: 58

##

Kun Johannes Kastaja alkoi julkisen toimintansa, hän julisti:

Tehkää parannus (metanoiete - muuttukaa mieleltänne), sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle. Sillä hän on se...", (Matt 3:1-3).

Kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, hän julisti:

Tehkää parannus (metanoiete - muuttukaa mieleltänne), sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle. (Matt 4:17).

Kun Jeesus lähetti 12 opetuslastaan Israelin kyliin, käski hän heitä sanoen:

Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: "Taivasten valtakunta on tullut lähelle". Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Älkää varustako itsellenne … (Kts. Mt 10:5-9)

Olisi ollut loogista odottaa, että myös nämä kaksitoista olisivat saaneet välitettäväkseen käskyn mielenmuutoksesta, mutta he saivatkin ohjeet siitä, ketkä ovat kelvolliset pääsemään sisälle Jumalan valtakuntaan. Ratkaisevaa oli se, ottaisivatko he vastaan Jeesuksen ja kieltäisivät he itsensä. Heille siis oikeastaan kerrottiin, mikä on mielenmuutoksen sisältö:

Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut "nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa". Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt 10:32-39)

Samantapaisen tehtävän saivat myös ne seitsemänkymmentä Jeesuksen opetuslasta, jotka hän lähetti matkaan sen jälkeen, kun Isä itse vieraili poikansa luona kirkkaudessaan; kts. Matt 17:1-8 ja Luuk 10:1-10.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen työkentäksi tuli koko maailma:

Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi (metánoian kai afesin amartian - mielenmuutosta ja syntien anteeksiantoa) on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.

Kts. Luuk 24:46-49.

Helluntaina, viisikymmentä päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, opetuslapset, joita silloin oli mukana noin 120 henkilöä, puettiin sillä voimalla korkeudesta, joka teki heidät kykeneviksi julistamaan tätä sanomaa "mielenmuutoksesta ja syntien anteeksisaamisesta" kaikkialla maailmassa.

 

Mitä mielenmuutos on?

Luonnollisen ihmisen maailmankuvan keskipiste on Iso Minä. Mielenmuutoksella pyritään maailmankuvan muutokseen niin, että Ison Minän asemesta keskipisteeksi tulisi Jumala Kristuksessa. Tavallaan kysymys on myös siitä, mihin uskomme: uskommeko me omiin kykyihimme vai siihen armoon, jonka Jumala Jeesuksessa meille osoittaa. juutalaisten suuren neuvoston, sanhedrinin edessä Pietari ja muuta apostolit tekivät selväksi, että kysymys on hyvin yksinkertaisesta valinnasta: Ihminen tottelee joko ihmisiä tai Jumalaa:

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä (Peitharhein dei Theo mallon i anthropois). Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi (Arhigon) ja Vapahtajaksi (Sotíra), antamaan Israelille parannusta (metánoian - mielenmuutosta) ja syntien anteeksiantamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat (o edoken o Theos tois peitharhousin auto). (Kts Apt 5:29-32).

 

Mieten mielenmuutos toimii?

Jeesus vei tämän maailman ristille. Ristin kautta …

Mielenmuutos pitää sisällään ajatuksen luopumisesta. Kun etenemme mielenmuutoksen tiellä, maailman arvo silmissämme vähenee ja taivaiden arvo kohoaa mielessämme. Syntyy sellainen usko tai luottamus Jumalaan, että olemme valmiit hyväksymään Daavidin neuvon:

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:3-4)

Ihmisen kuviteltu herruus ja Jumalan herruus ovat kaksi eri maailmaa. Maailmojen välisellä rajalla seisoo Golgatan risti. Risti on kuin kahdelta lappeeltaan teroitettu miekka. Psalmissa 37 ristin molemmat puolet, kelvottoman torjunta ja tulevaisuuden toivo, tulevat selvästi esiin:

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. (Ps 37:1-11)

Ihminen on niin tottunut siihen, että lihan vietit määräilevät ajatuksia ja sen kautta tekoja, että koko tämän totutun ajatusrakennelman romuttaminen pelottaa. Kysymys on jopa enemmästä, kuin pelkistä valinnoista hyvän ja pahan välillä, ja lopulta vain siitä, kuka on suurin auktoriteettisi, lihaa vallassaan pitävä henkivalta, vai Jumala.

Kehottaessaan ihmisiä muuttamaan mielensä Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lähellä. Nyt on aika muuttaa se, mikä jo täällä on osoittautunut kelvottomaksi, sellaiseksi, joka toimii vielä Jumalan kirkkauden loisteessakin.

 

Lihan ruumis

Ihmisen itsekorostus alkoi paratiisista, kun hän uskoi vihollisen sanan ja söi Hyvän ja Pahan tiedon hedelmää uskoen sen kautta tulevansa Jumalan vertaiseksi. Vaikka ihminen heti alkuun joutui toteamaan, että ei hänestä Jumalan vertaista tullut, yrittää hän sitä edelleen. Johtajana hankkeessa on "käärme", jonka todettiin olevan "kavalin kaikista (arum mi-kol - viisain, taitavin, ovelin) kedon eläimistä", kts. 1.Ms 3:1. Hän organisoi kosmokseksi eli maailmaksi sanotun järjestelmän, jonka ensimmäisiä suuria hankkeita olivat Baabelin torni, musiikki, miekkojen valmistus ja imperialismi. Nykyisin tätä järjestelmää sanotaan tietoyhteiskunnaksi. Sen silmiinpistävin piirre on usko Jumalasta riippumattoman järjen mahdollisuuksiin lopultakin saattaa loppuun Baabelin tornin rakentaminen. Järjestelmän perustaja, käärme, on Jumalalta saadun viisautensa lisäksi turvautunut Jumalan ominaisuuksista poikkeavaan "viisauteen", toisin sanoen vääryyteen ja viekkauteen, ja samaa, valheella ikäänkuin laajennettua järkeä hänen järjestelmässään sovelletaan myös hänen sotaansa Jumalaa vastaan. Ajoittain tätä käärmeen "järkeä" on nostettu Jumalan asemaan, esimerkiksi Ranskan vallankumouksen puuhamiesten toimesta.

Ihmismieli on turmeltunut, mutta jotakin on kuitenkin tehtävissä. Ratkaisun nimi on kuolema. Ennen kuin paneudumme asiaan, lasketaanpa, kuinka monta kertaa Roomalaiskirjeen kuudennen luvun ensimmäisissä neljässätoista jakeessa tämä sana esiintyy:

Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla. (Rm 6:1-14).

Minä sain tulokseksi 15. Laskinkohan oikein? Joka tapauksessa voidaan pitää selvänä, että mielenmuutoksen sanoma sisältää lihan vallassa olevan psyyken kuoleman ristin kautta Kristuksessa. Jos ennen ajattelimme, että Kristus kuoli vain antaakseen meille meidän syntimme anteeksi, on uuden ajattelun pohjaksi otettava sanoma siitä, että myös me kuolimme Hänessä.

Lukemassamme tekstissä on pari sellaista lausetta, joita meidän ei kannattaisi koskaan enää unohtaa:

- "meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu";

- "pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa";

- "antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle".

Risti on tarkoitettu kaikille, jotka tästä maailmasta ovat, mutta se toimii ylösnousemuksen porttina vain, jos me riisuudumme ristin kautta, mikä ei ole Jumalasta. Tämä puoli asiassa on niin näkyvä, että koko Hyvää Sanomaa, Evankeliumia nimitetään Sanaksi Rististä. Toisaalta on myönnettävä, että evankeliumin kauppiaat usein jättävät kertomatta tämän puolen asiasta. Ehkä he luulevat, että "Hyvä Sanoma" menee paremmin kaupaksi, jos siitä otetaan tämä verenmakuinen sisältö pois ja tarjotaan vain kaunista, mutta tyhjää pakkausta? Mutta mitä sanoikaan Jeesus:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Kts. Matt 16:23-24)

Ihmisen minuus on kuin pienoismalli langenneesta maailmasta, "kosmoksesta". Me löydämme itsestämme kaiken sen pahan, mitä maailmasta löytyy. Ihminen ei kelpaa edes uhriksi, sillä uhrieläimen on oltava puhdas. Jos tunnemme itsemme - ja Jumalan sana auttaa meitä tuntemaan itsemme - me ymmärrämme myös sen, että Jeesus sanoo näinkin:

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh 12:25)

Ristin hullutus

Jumala tarjoaa ihmisille pelastusta vihollisen vallasta "saarnauttamansa hullutuksen kautta". Sana rististä on siis eräänlainen - ja ehkä vähän pilkallinenkin - vastaus Saatanan suureen viisauteen:

(1:18) Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1:19) Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi". (1:20) Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? (1:21) Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, (1:22) koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, (1:23) me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, (1:24) mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1:25) Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. (1:26) Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, (1:27) vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, (1:28) ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, (1:29) ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. (1.Kor 1:18-29).

Kristus antaa synnit anteeksi ja ikuisen elämän niille, jotka kuolettavat lihan mielen:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (tin psihín autou sosai), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä (tin psihín autou) minun tähteni, hän pelastaa sen. (Kts. Lk 9:23-24)

Se mitä me torjumme, ei ole elämä, vaan "psihi", lihan vallassa oleva psyyke eli sielu. Se, minkä me saamme ristin kautta torjutun sielullisen elämän tilalle on ikuinen hengellinen elämä, "zoi":

Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää (zoin aiónion)". (Kts. Lk 18:29-30).

Psyken elämä ruumiin vallassa ja hengellinen elämä ovat toisensa poissulkevia asioita:

Jos Kristus on teissä, niin ruumis (kr. "soma) tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki (kr. "pneuma") on elämä (kr. "zoi") vanhurskauden tähden. (Kts. Rm 8:10).

Mielenmuutokseen sisältyy vallanvaihto - synnin vallasta Jumalan armon alle. Kun menemme kasteelle, meidän pitäisi viimeistään silloin tietää, että olemme kieltämässä itsemme, ja sitoutumassa Kristukseen ja hänen ristiinsä:

Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. (Room 7:4)

Pimeyden on väistyttävä

Maailmankirjat osoittavat, että ihminen on paha. Samaa sanoo Jeesus kaikista ihmisistä, ketään erityisesti sormella osoittamatta: "Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset …", kts Mt 15:19. Ihminen kyllä unelmoi "valoisasta tulevaisuudesta" ja "paremmasta maailmasta", mutta rakennettiinpa hänelle millainen puutarha tahansa, hän vie mukanaan sinne sellaisen käärmeen, että paraskin utopia sortuu kohta, kun ihminen itse astuu sinne sisään.

Pimeyden maailma on ympärillämme ja ihmisessä itsessään, omissa luissamme ja ytimissämme. Mielenmuutoksen tarvetta ei siis perustella ja Raamatussakin siitä esitetään vain ne syyt, jotka tämän muutostarpeen ovat aiheuttaneet. Pimeyden teot eivät kuitenkaan voi jäädä rangaistusta vaille. Ne tuhotaan niin tarkkaan, ettei jälkeäkään jää. Kun valot taas sytytetään, on kaiken oltava puhdasta.

Ihmistä suojellakseen Jumala sytyttää valot vähitellen. Ensin annettiin Laki. Se osoitti, mikä on oikein, ja mikä väärin. Laki ei tosin ihmistä parantanut; ihmiseltä puuttui voima sen toteuttamiseen. Lakia suurempi valkeus oli kuitenkin tulossa: Hän on Kristus. Kristuksessa meillä on syntien anteeksiantamus uskon kautta. Kun antaudumme hänelle, me saamme Pyhän Hengen, joka johdattaa meidät kaikkeen totuuteen ja Jumalan voimasta varjellumme synnistä. Vasta koko prosessin läpikäytyämme voimme palata entiseen virkaamme Jumalan paratiisissa. Tähän kilpaan kutsuttuja ovat kaikki, joilla on korva:

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. (Ilm 2:7)

Ohittamaton vaatimus

Jumala on vakaasti päättänyt tuoda kerran karkottamansa ihmisen takaisin paratiisiin. Mutta sitä ennen ihminen on uudistettava, ettei katastrofi toistuisi. Jeesuksen syntyessä Beetlehemissä Jumalan pelastussuunnitelman julkistus oli jo pitkällä. Puitteet oli luotu, ja kun ensin Johannes ja sitten Jeesus kutsuivat ihmisiä muuttamaan mielensä, he pystyivät esittämään kuulijoilleen yksityiskohtaista tietoa siitä, millainen on se Uusi Ihminen, jonka mielen uudistuksen kautta syntyy. Kokonaiskuva jäi kuitenkin hämäräksi aina siihen asti kun Jeesus oli noussut Taivaisiin ja luvattu Pyhä Henki oli tullut jatkamaan hänen työtään.

Mielenmuutos on Jumalan vaatimus. Paavali esitti tämän vaatimuksen kreikkalaisessa kulttikeskuksessa Ateenan Areiopagilla epikurolaisille ja stoalaisille filosofeille. Esittämänsä julistuksen lopuksi hän sanoi:

Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus (tois antropois pasin pantahou metanoiein - kaikkien ihmisten kaikkialla on muutettava mielensä). Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." (Apt 17:30-31).

Galatalaiskirjeessä pimeyden vallassa olevan lihan tekoja verrataan Pyhän Hengen vaikuttamiin tekoihin:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. (Gal 5:19-21).

Ennen kuin ihminen voi kantaa hedelmää Jumalalle, hänessä on tapahduttava jotakin. Mutta kun se "jotakin" tapahtuu, se näkyy hedelmistä:


Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal 5:22).

Pimeyden teoista kertovia tekstejä on tietysti muitakin. Oman henkilökuvamme me voimme löytää esimerkiksi näistä Uuden Testamentin teksteistä: 1.Kor 5:9-11; 2.Kor 12:20-21; Ef 4:17-20; Kol 3:5-8. Kun olemme löytäneet niistä itsemme, voimme vain pyytää syntejämme anteeksi ja huolehtia siitä, että mielemme muuttuu.

Kun olemme löytäneet oman henkilökuvamme ja myöntäneet sen todeksi, me voimme tietysti lähteä vähän parantelemaan itseämme. Ehkä onnistumme vähentämään ahneuttamme, siivoamaan kielenkäyttöämme; ehkä löydämme vähän hienostuneemmat muodot viettiemme toteutukselle, mutta sensijaan, että elämässämme koittaisi ratkaiseva käänne parempaan, me huomaamme tavoitteiden pakenevat yhä kauemmas. Pitkälle emme tällä tiellä pääse, ja jos pääsemmekin, menestyksemme todennäköisesti tekee meidät ylimielisiksi muita ihmisiä kohtaan. Rehellinen yrittäjä joutuu toteamaan, että ei tästä omatoimisesta oman henkilökuvan parantamisesta juuri mitään hyvää koitunut. Tämä tieto ihmisen omatoimisen "edistyksen" ja "parannuksen" vähäisestä arvosta sisältyy lauseeseen, jonka itse asiassa kieltää osallistumasta senkaltaisiin puuhasteluihin:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä (metanoian apo nekron ergon) ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten … (Kts. Hebr 6:1-2).

Hebrealaiskirjeen sanomaa ei kirkollisessa Euroopassa ole otettu todesta, ja tulokset ovat nähtävissä:

He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät. (Rm 1:29-32)

Kun kirkollista "kristinoppia" on täällä levitetty jo satoja vuosia, niin on aika kysyä, mikä täällä on mennyt pieleen. Puuttumatta koko ongelmavyyhteen, yksi asia on selvä: Kirkot ovat Kainin tavoin yrittäneet tarjota Jumalalle Oman Tuomitun Suuren Egonsa kasvattamaa hedelmää, ja hyljänneet sen ovenkin, joka johtaa todelliseen mielenuudistukseen. Se mielenuudistus, jota Ristin Uskoksi sanotaan, ei pyri voittamaan yksittäisiä syntejä ennen voiton perusteiden laskemista, vaan kiinnittämään mahdollisen parannuksentekijän huomion ristiin ja kuolettamaan lihallisen mielensä sen kautta.

Meidän ei kannata taistella alkoholiongelmiamme ja muita turmiollisia tapojamme vastaan, vaan meidän on tuotava lihan mieli ristille. Vai käskikö Jeesus sinun lopettaa viinan juonnin ja naisten metsästyksen? Ei käskenyt! Hän sanoi: "hän kieltäköön itsensä":

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. (Kts. Lk 9:23-24).

Yksittäisten syntien kanssa askarteleminen on näpertelyä silloin, kun koko lihan mieli on vietävä ristille ja kuoletettava:

Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin ("kai tin eautou psihin" - vieläpä omaa psykeänsäkin) hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Lk 14:26)

Kirkonmiehet saarnaavat, että Kristus kuoli ristillä sovittaakseen meidän syntiemme. Hyvä. Älä kuitenkaan petä itseäsi, vaan lue myös se, mitä Raamatussa sanotaan, ja kysy sitten, oletko sinä tehnyt tämän:


Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. (Kts. Gal 5:24).

 

Syntiset etusijalla

Jeesus on tullut kutsumaan yhteyteensä syntisiä. Muista hän sanoo: "En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita…". Mutta jos sinä et luule itsestäsi liikoja, on sinulla on toivoa, kuten sillä Leevillä, joka keräsi veroja roomalaisille maanvalloittajille:

Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. Ja Leevi valmisti hänelle suuret pidot kodissaan; ja siellä oli suuri joukko publikaaneja ja muita aterioimassa heidän kanssaan. Niin fariseukset ja heidän kirjanoppineensa napisivat hänen opetuslapsiansa vastaan ja sanoivat: "Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Eivät terveet (ehousin oi hygiainontes) tarvitse parantajaa (iatrou), vaan sairaat (oi kakos ehontes). En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen (amartolous eis metanoian - syntisiä mielenmuutokseen)." (Lk 5:27-32).

Jeesus kutsuu sinua! Olipa sinun syntisi kuinka kiero, väärä, hienosti suunniteltu, hyvin naamioitu ja miten tuottoisa tahansa ja olipa sinulla sen tekemiseen vaikka itsensä pääpirun valtuutus, jätä se ja seuraa Jeesusta!

 

Miten Jeesus itse sen esitti

Joku päivä sen jälkeen, kun olin saanut tekstini mielenmuutosta omasta mielestäni kelvolliseen kuntoon, Herra antoi minun ymmärtää, miten hän itse tämän asian esitti. Ensin hän kutsui ihmisiä mielenmuutokseen, "koska Jumalan valtakunta on lähellä". (Kts. Mt 4:17). Sitten hän kutsuu mukaansa Galilean kalastajia, julkaisee opetussuunnitelman ja ilmoittaa tehtävän: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia". (Kts. Mt 4:19).

Seuraavan kerran Matteus siteeraa Jeesusta sanasta sanaan välittäessään meille Jeesuksen ohjelmajulistuksen tekstin. Jeesuksen muu toiminta oli jo herättänyt kansanjoukkojen kiinnostuksen, ja nyt hän istuu oppilaittensa seurassa ja kansanjoukkojen odottaessa, mitä tuleman piti. Historiallisen momentin ilmestyksen tavoin ymmärtänyt Matteus kertoo: "Niin hän avasi suunsa …" ja esittää sitten Jeesuksen sanat:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on Taivasten Valtakunta. (Mt 5:3).

Taivas oli laskeutunut köyhien ihmisten keskuuteen. Jeesus ei suoraan sano, että vastakkain ovat suunnaton köyhyys, toivottomuus ja kuolema toisaalta, ja Taivasten valtakunnan kirkkaus ja loisto toisaalta, sillä hän oli tullut rakentamaan siltaa näiden kahden välille, avaamaan oven Pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Mutta vaikka kaikki hänen kuulijansa olivat köyhiä, niin autuaaksi hän julisti vain ne, jotka eivät luulleet itsestään suuria. Muillakin oli mahdollisuutensa ja se mahdollisuus oli mielenmuutoksen kautta tulla köyhäksi, myöntämällä olevansa sitä, mitä he Jumalan kirkkauden ja loiston rinnalla olivat, eli siis tuhoon tuomittuja reppanoita.

Luoksepääsemättömässä kirkkaudessa asuva Jumala oli tullut kansansa luo. Hän ei osoita sormella kuulijoitaan, eikä kerro edes sitäkään, että hänen kuulijansa ovat kaikki köyhiä, surkeita syntisiä, vaan jättää sen jokaisen omaan harkintaan. Mutta niille, jotka tuntevat oman riittämättömyytensä ja ovat valmiit luopumaan omista utopioistaan, parannusohjelmistaan ja kuvitellusta suuruudestaan, hän julistaa:


Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. (Mt 5:3-10).

Jumala ei muuta meitä väkisin. Mutta jos uskomme itsemme Jeesuksen johtoon, on tie taivaisiin auki. Hengellisesti köyhät täytetään taivaallisella rikkaudella.

Huomaa, että tässä puhutaan selvästä prosessista. Ensin todetaan lähtökohta, sitten surevat saavat lohdutuksen, nöyrät perivät maan, oikeudenmukaisuutta isoavat ja janoavat saavat iloita oikeuden voitosta, armeliaat saavat armon, puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan, rauhantekijöitä kutsutaan Jumalan lapsiksi ja vanhurskauden tähden vainottujen on Taivasten valtakunta.

 

Mikä aiheuttaa mielenmuutoksen?

Kaikki, mitä maailmassa on, voidaan kiteyttää kolmeen sanaan: lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän kerska:

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. (1.Joh 2:15-17).

Jos tässä maailmassa halutaan saada aikaan jotakin muutosta, aloitteen siihen on tultava tämän maailman ulkopuolelta. Siksi Jumalamme on ilmestyksen Jumala. Tähän maailmaan hän on lähettänyt sanansa, joka lopulta tuli ja asui meidän keskuudessamme:

Alussa oli Sana (o Logos), ja Sana (o Logos) oli Jumalan tykönä, ja Sana (o Logos) oli Jumala (Theos in o Logos - Jumala oli Sana). Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:1-14)

Jeesus ei tullut maailmaan ihmisten äimisteltäväksi, vaan suorittamaan sellaisen teon, jonka kautta ihminen voi vapautua maailman otteesta. Teon suoritettuaan hän antoi seuraajilleen käskyn julistaa sitä, mitä hän oli tehnyt. Tätä sanaa sanotaan Sanaksi Rististä:

Sana rististä (O Logos o tou staurou) on …, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima (dynamis Theou). (Kts. 1.Kor 1:18)

Jumalan sana on kokonaisuudessaan hyvä sanoma eli evankeliumi. Lyhyttä evankeliumin esitystä sanotaan saarnaksi. Esimerkkinä saarnan vaikutuksista ihmisten elämään Jeesus mainitsee Joonan:

Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen (meténoisan - muuttivat mielensä) Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas.

Jumalan sanassa on voima, joka toteuttaa itse itsensä. Ne, jotka eivät uskoneet Jeesukseen, halusivat, että Jeesus osoittaa heille valtuutuksensa toimia Jumalan edustajana tekemällä jonkun ihmeteon, mutta Jeesus ei ensinnäkään tunnustanut koko komissiota päteväksi tutkimaan hänen valtuutuksiaan ja osoittaa sitten, että saarnan vaikutuksesta tapahtuva mielenmuutos, eikä millään temppu, on se, millä saarnaajaa ja hänen kuulijakuntaansa tulee arvioida:

Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin". Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki. Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen (meténoisan - muuttivat mielensä) Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. (Matt 12:38-42).

 

Eikö parannus riittäisi?

Mielenmuutos on anteeksiannon edellytys, ainakin jos tämä evankeliumin suomennos on oikein:

Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille… (Kts. Lk 24:46-49)

Käännös on hatara; sillä kreikkalaisen lähdetekstin mukaan tulee Jeesuksen seuraajien julistaa maailmalle "mielenmuutosta ja syntien anteeksiantoa". Olisi kuitenkin suuri virhe tyytyä pelkkään syntien anteeksiantoon - sehän on vasta lähtökohta Pyhän Hengen saamiselle. Ilman Pyhän Hengen saamista sinulla ei ole juuri mitään hyötyä syntien anteeksisaamisestakaan, sillä niitä sinä teet kohta uusia ja entistä pahempia, jollei sinulla ole sitä Jumalan voimaa, jolla Pyhä Henki sinut pukee.

Marssijärjestys on mielenmuutos, usko Jeesukseen, kaste, Pyhä Henki, sadon lajittelu. Johannes Kastajan saarna paljastaa tästä osan:

Minä kastan teidät vedellä parannukseen (en hydati eis metanoian - vedessä mielenmuutokseen), mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Matt 3:7-12)

Jeesus kuoli Golgatalla kaikkien ihmisten syntien sovittamiseksi, mutta suuri osa ihmisistä haluaa sovittaa syntinsä itse, tai ei edes tunnusta koskaan tehneensä mitään väärää. Ihmisen itsepetos on hämmästyttävä. Tottakai on selvää, että jos ihminen pääsee itse tekemään säännöt, hän voittaa pelin. Tätähän todistaa koko maailmanhistoria, niin pienet kuin suuretkin laativat omia sääntöjään ja ovat sitten omasta mielestään vanhurskaita! Mutta säännöt laatii Jumala. Hänen edessään ei kukaan ole vanhurskas, mutta hän on armahtavainen ja laupias. Hän on Rakkaus ja hän antaa anteeksi kenelle hyvänsä, joka Jeesuksen nimessä hänen luokseen tulee, mutta tekee yhden, ja hyvin merkittävän varauksen: Hän ilmoittaa peruvansa anteeksiannon niiltä, jotka eivät itse suostu itse samaan, eli antamaan anteeksi niille, jotka sitä heiltä anovat; kts. Mt 18:22-35.

Pietarin helluntaisaarnan jälkeen suuri joukko halusi ottaa vastaan Jumalan sanan, mutta ei tiennyt miten. Vastauksessaan Pietari kertoo, että syntinsä tunnustaneen ihmisen tulee ottaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen syntien anteeksisaamiseksi, niin hän saa Pyhän Hengen lahjan:

Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ("Metanoisate - Muuttakaa mielenne) ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Apt 2:37-38)

Tämä olisi aivan selvä, jollei Pietari kohta seuraavassa puheessaan olisi sanonut hieman toisin. Siinä hän ei sano "saatte Pyhän Hengen lahjan", vaan "hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen":

Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus (Metanoísate) ja kääntykää (epistrepsate), että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. (Apt 3:17-20).

Olisikohan tässä kyse siitä, että Jeesus on se Pyhän Hengen lahja, josta edellä puhuttiin? Joka tapauksessa, yksi asia on selvä: Jumala on kätkenyt kaikki aarteensa Jeesukseen. Virvoituksen ajat, edistys, voitto tai "parannus", jos niin halutaan sanoa, tulevat Jumalasta niille ja niiden kautta, jotka löytävät Kristuksen omasta sydämestään Pyhässä Hengessä.

 

Edistys

Edistys tulee Jumalalta ja vain Jumalalta. Vaikka presidentit kuinka armahtelisivat murhamiehiä, ei se murhattuja enää auta. Hyvä kansanjohtaja huolehtiikin siitä, että potentiaaliset murhaajat muuttaisivat mielensä, eli jättäisivät pahat tekonsa kokonaan tekemättä ja tekisivät niitä tekoja, jotka ovat Jumalasta.

Mielenmuutos suuntautuu eteenpäin, mutta katumus on jälkiviisautta, jos sitäkään. Mutta mitä on se mielenmuutos, jota evankeliumeissa julistetaan? Eikö se ole sitä, että mielemme muuttuu siten, ettei Jumalan lain rikkominen enää tunnu mielekkäältä?

Kirkonmiehet ovat pitkään kaupitelleet "katumusta" mielenmuutoksen nimellä, mutta Erasmus Rotterdamilainen huomasi feikin. Hän aiheutti melkoisen kohun tekemällä Uuden Testamentin kreikkalaisesta tekstistä uuden käännöksen latinan kieleen, ja tuli siten paljastaneensa useita Roomalaiskatolisen kirkon käyttämässä raamatunväännöksessä "Vulgatassa" olevia virheitä. Yksi näistä virheistä, jotka Erasmus kirkonmiesten suureksi harmiksi paljasti ja korjasi, oli sanan "metanoia" ja vastaavan verbin "metanoio" kääntäminen mielenmuutosta merkitsevällä sanalla. Mutta kirkonmiehet olivat sitkeitä; vaikka feikki on paljastunut, he eivät luovu väärästä opistaan. Vuonna 1938, neljäsataa vuotta Erasmuksen jälkeen, suomalaiset raamatunkääntäjät antoivat jo vähän periksi; he tarjosivat oikean käännöksen tilalle sanoja "parannus" ja "tehdä parannus".

Suomenkielisen kirkkoraamatun käyttämä väärä käännös ("parannus") antaa sellaisen vaikutelman, että ihminen saa syntinsä anteeksi, kunhan parantaa tapansa. Sellainen tulkinta tekisi tyhjäksi Golgatan ristin, ja tekisi tietä mille tahansa väärälle evankeliumille. Myöskin sellaiset käännökset, joissa metanoia on käännetty katumukseksi tai vastaavilla ilmaisuilla (tr. "tövbe", engl. "repent", ven. "pokajanie" jne), ovat vääriä, sillä ne eivät kerro asian ydintä, eli sitä, että Jumala tulee itse mukaan ihmisen uudistukseen, ja vasta silloin se, mikä ihmiselle on mahdotonta, onnistuu.

 

Kutsu täydellisyyteen

Jos Jeesus ensi sanoikseen vaatii meitä muuttamaan mielemme, niin voimme odottaa, että hän jatkossa täsmentäisi puheensa, ja kertoisi, mitä mielenmuutos on ja mistä mihin sen tulisi ulottua. Sen hän kyllä tekikin, ja varsin perusteellisesti kaiken lisäksi, mutta ennen tarkempaa tutkistelua kannattaa panna merkille myös muutamia vastaavia ilmaisuja, joita Jumala käyttää silloin, kun hän kutsuu ihmistä. Eräs näistä ilmaisuista on vaatimus, joka koskee täydellisyyttä. Ensimmäiseksi tämä vaatimus esitettiin Abramille:

Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton (hebr. "tamim"). Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti. (1.Ms 17:1-2).

Minkälaista mahtoikaan olla Aabrahamin täydellisyys? Toisessa Mooseksen kirjassa löytyy mielenkiintoinen rinnastus: Myös uhrikaritsalta vaadittiin täydellisyyttä:

Ja karitsanne olkoon virheetön (hebr. "tamim"), vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. (2.Ms 12:5).

Pääsiäiseksi varattu uhrikaritsa (se tamim zakar - karitsa täydellinen urospuolinen) on ennustus ja vertauskuva Kristuksen uhrista Golgatalla. Kristuksen täydellisyyden laatu oli samaa, kuin "karitsalla keritsijäinsä edessä", kts. Jes 53:7 ja Apt 8:32. Tämä oli se avainlause, joka Stefanoksen selittämänä ohjasi etiopialaisen hoviherran Taivaan Valtakunnan portille ja kasteen kautta sisälle siihen:

Ja se kirjoitus, jota hän luki, oli tämä: "Niin kuin lammas hänet viedään teuraaksi; ja niin kuin karitsa on ääneti keritsijänsä edessä, niin ei hänkään suutansa avaa. Hänen alentumisensa kautta hänen tuomionsa otetaan pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä." (Apt 32:32-33).

Alentuminen kuolemaan asti! Ja vielä Totaalisen valheen maailmassa! Tässä täytyy olla jotain!

 

Lihalle mahdottomat vaatimukset

Jumalan valtakuntaan ei tulla vahingossa. Pelastuksen tarve on tunnettava, sillä eihän kukaan luovuta psyykeänsä turhan takia täysremonttiin. Tarvitaan ainakin kutsu. Abram sai käskyn, ja hän totteli. Muuta häneltä ei siinä vaiheessa vaadittukaan, ja niin hän oli täydellinen senhetkisten mittapuiden mukaan. Kuitenkin myös hänen vaatimuksiaan tiukennettiin yhä enenevässä määrin, mutta Aabraham vain sinnitteli mukana, voitosta voittoon, ja aina, kun hän oli taistonsa voittanut, hän sai uuden siunauksen Jumalalta. Mutta kun kysytään, miksi Aabraham sitten voitti, joudutaan toteamaan, että hän uskoi Jumalaan ja se on aivan eri asia, kuin uskoa itseensä.

Ihmiset, jotka eivät ole koskaan yrittäneet toteuttaa Jumalan tahtoa, luulevat että "hyvän tekeminen" on helppoa. Mutta kun koetat todella rakastaa lähimmäistäsi kuin itseäsi, huomaat heti, että et pääse tästä Vanhan Liiton Lain asettamasta tavoitteesta edes 0,7 prosentin päähän. Murheellista on myös huomata, että hyvin usein nekin työt, jotka on tehty muka lähimmäisen hyväksi, osoittautuvat myöhemmin vahingollisiksi töiksi. Kristinuskon alkeisiin kuuluukin "parannus kuolleista töistä", eli töistä, joiden vaikuttimena on joku muu, kuin Jumalan tahto.

Monet kuoleman kielistä pelastuneet ovat kertoneet, etteivät he ratkaisevina sekunteina ollenkaan miettineet sitä, mitä hyvää he ovat tehneet, vaan mitä pahaa he ovat tehneet. Kuoleman edessä omatuntokin näyttää siis olevan lahjomaton, sillä tuomio ei lankea ihmisen, vaan Jumalan lain perusteella:

Kuoleman ota (kentron - pistin) on synti, ja synnin voima on laki. (Kts. 1.Kor 15:56)

Vaikka me omien kokemuksiemme kautta olemme joutuneet toteamaan Jumalan lain oikeudenmukaiseksi, ja tuomiomme oikeudenmukaiseksi, me tahdomme silti yhä tehdä hyvää. Paavalikin oli joskus tässä elämäntilanteessa, sillä hän kirjoittaa:

Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. (Rm 7:15)

Joku sanoisi tästä, että Paavali oli skitsofreenikko, ja panisi hänet hullujenhuoneeseen - niiden monien lisäksi, joille se on jo tehty. Mutta Paavali ei elänyt psykologien ehdoilla, vaan Jeesuksen. Hän kannaltaan katsottuna asiat olivat jo hyvin: sydän oli jo taivaissa:

Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Rm 7:21-25).

On lohdullista kuulla, että Paavalikin joutui joskus tosissaan kamppailemaan, ennen kuin voitto tuli. Mutta kun Paavali pelastui tästä "sairaudesta"; hän pystyi kertomaan muillekin, miten pitää liha kurissa, ja se keino oli risti:

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. (Gal 5:24).

Voitto on Kristuksessa.

 

Ylivertainen oppi

Jeesus on ihmiskunnan opettaja. Niin ylivertaisia, kuin hänen opetuksensa ovatkin, ei niiden noudattaminen ihmiseltä onnistu. Tarvitaan enemmän kuin opetus: osallisuus jumalallisesta luonnosta. Siksi Jeesuksen pääasiallinen tehtävä olikin hankkia ihmiselle vapautus synnin vallasta anteeksiannon kautta, ja puhdistaa hänet Pyhän Hengen asunnoksi. Tällä ratkaisulla on nimikin: se on "ristin tie". Sitä sanotaan myös "vehnänjyvän tieksi" ja "sanaksi rististä". Ratkaisu on niin erikoinen, että se loukkasi ja loukkaa monia.

Mutta luonnollinen ihminen (Psyhikós de anthropos - Mutta sielullinen ihminen) ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. (1.Kor 2:14).

Johannes Kastaja vaati oikeudenmukaisuutta, lähimmäisenrakkautta ja niin edelleen, mutta se oli vasta valmistelua sille mikä oli tulossa. Siitä sanotaan nyt, että

…me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus. (1.Kor 1:23)


Lihan ja Hengen konflikti

Lihallisen ja hengellisen ajattelutavan konflikti on selvästi nähtävässä siitä keskustelusta, joka käytiin, kun Jeesus oli ilmoittanut kuolevansa ristillä. Pietari loukkaantui puheesta ja ryhtyi neuvomaan Jeesusta. Jeesus puolestaan ilmoitti, että Pietarin puhe on Saatanasta ja Jeesukselle pahennukseksi. Kovista puheista oli hyötyäkin. Kun asemat oli selvitetty, Jeesus lausui julki Jumalan Valtakunnan Evankeliumin ehkä tärkeimmän salaisuuden:

(16:21) Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. (16:22) Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko". (16:23) Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten". (16:24) Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. (16:25) Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (16:26) Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? (16:27) Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. (16:28) Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan." (Matt 16:21-28)

Jo vuorisaarnan niinsanotuissa "autuuden lausekkeissa" Jeesus oli osoittanut, kuinka täysin hänen ajattelunsa poikkesi totutusta, mutta tässä meille ilmoitetaan pääasia: Kun suostumme luopumaan siitä, mitä me emme kuitenkaan voi loputtomasti pitää tai omistaa, me löydämme ja voitamme omaksemme sen, minkä Jumala on meille valmistanut - rauhan, siunauksen ja iankaikkisen elämän.

 

Kätketyt aarteet

Ihmistä ei turhan päiten ole kutsuttu muuttamaan mieltään. Tarjolla on Taivasten Valtakunta. Kun mielenmuutos on johtanut ihmisen sille paikalle, että Taivaallinen kirkkaus alkaa hänelle häämöttää, hän alkaa käyttäytyä fanaattisesti; mitä muutakaan tästä voisi sanoa:

Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. (Matt 13:44)

On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät ole valmiit luopumaan kaikesta. He saavuttavat tavoitteesta ehkä yli 99 prosenttia, mutta haluavat pitää oman päänsä jonkin "pikkuasian" suhteen, jonka he kuitenkin tietävän olevan Jumalan tahdon vastainen. Uuden testamentin esimerkkiseurakunnista Kolossan ja Laodikean seurakunnat olivat lähellä tavoitettaan, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei taivaallinen kirkkaus heille loistanut. Paavali yritti parastaan, että viimeisetkin esteet poistuisivat. Hän kirjoittaa:

Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. (Kol 2:1-3)

Tunteminen on paljon läheisempi olotila, kuin oppi tai opetus. Se, että kirjoittaja nimenomaan puhuu tuntemisesta, avaa eteemme taas uusia näkymiä, joiden sisältö aukenee eteemme jo Raamatun alkulehdille kirjattujen sanavalintojen kautta. Kaikissa käännöksissä ne tosin eivät näy, mutta kun otamme esiin lauseen "Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi …", kts 1.Ms 4:1, hebrealaisen tekstin "Ve-ha-adam jada et Chava ishto va tahar …", huomaamme, että siinähän sanottiin:

Ja mies tunsi (jada) vaimonsa Eevan ja tämä tuli raskaaksi …

Avioliitto on kuva Kristuksen ja hänen morsiamensa yhteydestä. Siinä on kaksi vaihetta: kihlaus ja yhteys. Kihlaus on vasta sopimus, mutta Jumalan järjestyksessä jo sopimus tarkoittaa liittoa. Tämän mallin mukainen on myös Jumalan ja ihmisen välinen liitto. Ehtoollinen on kihlausateria, jolla juhlistetaan sitä, että osapuolet ovat hyväksyneet toisensa, mutta vasta helluntaista alkaa sellainen hengellinen yhteys, että seurakuntaa jo nyt voidaan sanoa Kristuksen ruumiiksi.

Hebrealaiskirjeessä Kristuksen ja hänen morsiamensa välisestä liitosta sanotaan jotakin sellaista, jonka merkityksen ymmärtävät vain ne, jotka ovat kokeneet oman henkilökohtaisen helluntainsa:

(8:10) "Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini (nomous mou) heidän mieleensä (eis tin diánoian autoon), ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä (epi kardías autoon), ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (8:11) Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra' (Gnothi ton kyrion); sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut (fut. "eidísousin me"). (8:12) Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä (adikiais kai ton amartion - vääryytensä ja syntinsä) enkä enää muista heidän syntejänsä (anomian - laittomuuksiaan)." (Hebr 8:7-12)

Jobin kirjan sanoma

Evankeliumi eli Hyvä Sanoma on sanoma siitä, että sinä viet synnin turmeleman ajatusmaailmasi ristille, ja otat uskon kautta vastaan uuden elämän Kristuksessa. Tämän tiedon avulla aukeaa muuten niin vaikeasti ymmärrettävä Jobin kirja, joka osoittautuukin Ristin tien selitykseksi.

Job esitellään lukijalle nuhteettomana ja rehellisenä miehenä. Sitten Saatana saa luvan hankaloittaa Jobin elämää säädettyyn rajaan asti. Jobin kärsimykset tulevat kahdessa vaiheessa. Ensin Job menettää perheensä ja omaisuutensa ja toteaa: "Herra antoi, ja Herra otti. Kiitetty olkoon Herran nimi". (Kts. Job 1:21). Sitten Saatana käy Jobin itsensä kimppuun. Lopulta hän on niin vaivattu, ettei häntä enää tunneta entisekseen. Sitä Job ei sulata. Hänen hurskaan ulkokuorensa alta paljastuu varsin lihallinen oikeuskäsitys, ja tämän erheensä vallassa syytää sanoja; hän jopa vaatii Jumalaa tilille siitä, mitä Saatana on tehnyt.

Jobin kärsimyksiä lisäävät ymmärtämättömät ystävät, jotka yrittävät selitellä asioita, vaikka tajuavat niistä vielä vähemmän kuin Job itse. Lopulta paikalle ilmaantuu nuori mies Elihu (hebr. "Jumalani on Hän"), jota asiaton suunsoitto rasittaa. Hän osoittaa, että Jumala ei selittele tekojaan, ne ovat aina oikein, ymmärsi ihminen sitä tai ei. Kaikkein vähiten Jumala on velvollinen vastaamaan Saatanan teoista. Elihun puheitten jälkeen Jumala vastaa Jobille. Job löytää jumalallisen periaatteen, kiitoksen vaikeuksienkin keskellä. Job nöyrtyy ja saa tehtäväkseen rukoilla niiden ystäviensä puolesta, jotka perusteettomasti olivat Jobia syyttäneet. Saatana ei kestä Jumalan ylistämistä ja pakenee. Onni ja siunaus palaavat Jobin elämään.

Kertomus Jobista on kuin kristikunta pienoiskoossa. Niin kauan, kun se vastustaa ristiä, se vain rasittaa Jeesusta. Mutta kun se antautuu, se pelastuu itse Saatanan kynsistä, ja saa olla siunaukseksi muillekin. Jobin tarinan mottona voisi hyvin olla Jeesuksen sana:

Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt 10:39).

Kristus meissä - kirkkauden toivo

Jokainen, joka tuntee Sanan Rististä, joutuu myöntämään sen ylivertaisuuden kaikkien tunnettujen ideologioitten suhteen. Jumalan kirkkaus suorastaan loistaa niistä sanoista, jotka Jeesus lausui. Alkuvaiheessa kaikki on helppoa: Jumala rakastaa vastasyntynyttä lastaan, vaikka tällä olisi paskat housussa. Mutta kun ihminen yrittää voittaa sen pahan, hän huomaa varsin äkkiä, ettei hän pysty kaikessa seuraamaan Jeesuksen ihanteita. Sen huomatessaan monet loukkaantuvat ja luopuvat, tai mikä vielä pahempaa, keksivät itse omat muunnoksensa Jeesuksen sanomasta. Jo Jeesuksen lähimmät opetuslapset joutuivat vastaavan ongelman eteen, kun Jeesus sanoi Kapernaumin synagogassa:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. (Kts. Joh 6:53-55).

Jeesuksen puhe loukkasi uskonnollisia juutalaisia ja myös hänen omat oppilaansa olivat nyreissään, niin että Jeesus kysyi heiltä: "Loukkaako tämä teitä? (Kts. Joh 6:61). Loukkaantuneet ihmiset jättivät Jeesuksen. Vain kaksitoista miestä jäi, ja heiltäkin Jeesus kysyi: "Tahdotteko tekin mennä pois?" (Kts. Joh 6:67), johon Pietari:

Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä. (Joh 6:68-69).

Koska nämä kaksitoista jäivät Jeesuksen seuraan, he saivat selville, miten mahdoton tulee mahdolliseksi: Jumalan voimasta.

Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. (Kts Mt 19:26).

Uskon kautta Jeesukseen Jumalan voima on meidänkin ulottuvillamme.

Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. (Kts. Mrk 9:23).

Jeesus teki paljon ihmeellistä osoittaakseen havainnollisella tavalla sen, mitä hän opetti. Jos kerran asia on niin, etteivät omat voimat riitä, niin miksipä ei siis turvautua Jumalan voimaan, varsinkin kuin Jeesus sanoo, että uskon kautta häneen suuremmatkin asiat ovat mahdollisia. Ystäviltään hän kysyi:

Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen? (Joh 11:25-26)

Auttaakseen Marttaa ja Mariaa ymmärrykseen, hän herätti heidän veljensä kuolleista.

 

Vanhasta Liitosta Uuteen Liittoon

Siinain Laki kieltää himoitsemasta sitä, mikä on lähimmäisen omaa:

Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa. (2.Moos 20:17).

Vuorisaarnassa Jeesus jatkaa tämän aiheen käsittelyä. Vanhan liiton käsky sisälsi vain kiellon. Nyt kyse on jo siitä, että fyysisen elämän ylläpidolle olennaisistakaan tarpeistakaan ei pidä murehtia. Opetus huipentuu lupaukseen, että jos taivaalliset päämäärät on asetettu etusijalle, pitää Jumala huolen maallisista:

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: "Mitä me syömme?" tahi: "Mitä me juomme?" tahi: "Millä me itsemme vaatetamme?" Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. (Matt 6:19-34)

Jumala ei ole alkuunkaan unohtanut meidän fyysisiä tarpeitamme. Kysymys on vain siitä, keneltä me niitä anomme ja minkälaista turvallisuutta me etsimme. Saamapuoli hoituu siten, että Jumala antaa, kun asiallisesti pyydetään. Meidän on vain huolehdittava siitä, että annamme Jumalalle vinkin siitä, mitä me todella haluamme; ja sen me osoitamme sillä, mitä me teemme lähimmäisillemme:

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää niin te löydätte; kolkuttakaa niin teille avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on niille, jotka sitä häneltä anovat! Sentähden, kaikki mitä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. (Matt 7:7-12).

Biologinen ihminen asettaa etusijalle omat, fyysiset tarpeensa. Kunniakkaana pidetään sitä, että ihminen pystyy itse huolehtimaan omien tarpeittensa tyydyttämisestä, mutta turvajärjestelmiäkin rakennetaan ja myös laittomuutta harjoitetaan "tarpeitten tyydyttämiseksi", "etujen ajamiseksi" jne. Hengellinen ihminen on vapautettu tästä murheesta kokonaan ristin evankeliumin kautta. Jos ruumis on alistettu Jumalalle, se saa ruokansa Jumalalta. Eihän autokaan murehdi sitä, miten kallista bensa on.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Flp 4:6-7)

Jumalan siunaus

Jumala siunasi ihmisen heti paratiisissa, kts. 1.Ms 1:28.

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". (1.Ms 1:27-28)

Siunaaminen on ominaisuuksien tai omaisuuden siirtämistä paremmalta halvemmalle, kts. Hebr 7:7. Hebrean sana braha, siunaus, on johdannainen polvea ja polvistumista tarkoittavasta sanasta. Kun ihminen polvistui Jumalan eteen ottamaan vastaan siunauksensa, Jumala puki hänet kirkkaudella ja kunnialla, antoi tehtävän ja vallan sen toteuttamiseen.

Jopa ne eläimet, jotka ihmisen hallintaan joutuivat, olivat aikoinaan saaneet samankaltaisen siunauksen, kts. 1.Ms 1:22. Nähtävästi nämä eläimet olivat kuitenkin joskus menettäneet siunauksensa, sillä heidät alistettiin ihmisen valtaan. Näistä tapahtumista Raamattu kertoo varsin vähän; tunnetuimpia näistä kunniansa menettäneistä on käärme, jonka onnistui saada yliote ihmisestä ja näin saattaa koko Jumalan ihmiselle antama siunaus kyseenalaiseksi.

Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen tilanne oli surkuteltava. Psalmissa 8 Jumalan ihmistä kohtaan osoittamasta siunauksesta puhutaan, ikään kuin siitä olisi jäljellä vain haikeat muistot:

Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. (Ps 8:4-9)

Aatamilla oli hyvät paratiisissa hyvät vaatteet. Jumala oli seppelöinyt hänet "kunnialla ja kirkkaudella", mutta sitten hän teki syntiä hän huomasi olevansa alasti. Kunnia ja kirkkaus olivat menneet. Ens´hätään Jumala puki Aatamin uhrieläimen nahkoihin, ja karkotti hänet paratiisista. Mutta ymmärrät kovin vähän Jumalasta, jos luulet, että hän jättäisi asian siihen. Jumalan perimmäinen tarkoitus on uudistaa ihminen kokonaan ja pukea hänet "kunnialla ja kirkkaudella".

Tuhansia vuosia myöhemmin tapahtui jotakin sellaista, joka on suoranaista jatkoa samalle kertomukselle. Jeesus lupasi pukea seuraajansa voimalla korkeudesta:

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta (mielenmuutosta) syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Lk 24:45-49)

Raamatun luku on joskus kuin samanlaisten langanpätkien etsimistä ja yhteen liittämistä. Oletetaan, että Herra on avannut sinun ymmärryksesi käsittämään kirjoituksia. Se ei vielä riitä: sinun tulee myös tuntea ne. Mutta kun löydät Raamatun alkulehdiltä vaikkapa sanan "pukea", voit odottaa, että sama asia tulee vastaan vielä myöhemminkin, ja niin, että koko asiasta tulee yhtenäinen kertomus.

Jeesus lupasi pukea seuraajansa voimalla korkeudesta. Mutta ennen kuin ketään puetaan, riisutaan viikunanlehdet pois. Tullakseen puetuksi kirkkaudella ja kunnialla ihmisen on antauduttava Jumalalle ja riisuttava pois kaikki feikki kunnia ja kimallus. Riisumisen tulee olla niin perinpohjaista, että hän tuntee olevansa yhtä alasti kuin Jeesus ristillä, eikä se ole helppoa. Pilkkaajia ja töllistelijöitä riittää kuin Nooan päivinä ikään.

Jeesuksen pilkkaajien joukosta löytyivät papit, poliitikot, sotilaat, kansan syvät rivit ja varsinaiset roistot, siis ne samat toimijat, kuin nykyisinkin. Paikalla oli juutalaisia ja roomalaisia ja itse Jumalan sanakin näytti olevan Jeesusta vastaan, sillä Pyhissä Kirjoituksissa sanotaan:

Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet hirteen, niin älköön hänen ruumiinsa jääkö hirteen yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi. (5.Ms 21:22-23).

Jeesus ei luottanut ihmisiin. Raskainta hänelle varmasti oli se, että hän tuli Jumalan kiroamaksi, ei oman syntinsä, vaan kaikkien meidän puolesta, jotka ovat tulleet syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla. En ole katsonut Meil Gibsonin filmiä, mutta lainkohan pystyy hyväkään ohjaaja tätä puolta asiasta esille tuomaan! Mutta kun Pyhä Henki elävöittää ihmisen sydämen, hän ei voi muuta kuin huutaa ilmi halunsa osallistua Kristuksen kuolemaan, ollakseen joka paikassa mukana, missä Kristuskin on.

Ristin salaisuus on sitä, että kun synnin ruumis on riisuttu, meidät puetaan vanhurskauden vaatteisiin. Jumala itse on täyttä kirkkautta ja kunniaa, mutta ihminen puetaan siihen Kristuksessa.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef 1:3-7)

Jumala on yksi. Kun synti on poistettu, Jumala voi yhdistää meidät yhteyteensä Kristuksessa, ja siunata meitä omalla kunniallaan ja kirkkaudellaan:

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef 1:8-10)

Kutsu taivaaseen

Kutsuessaan Abramin Kaldean Uurista "maahan, jonka minä sinulle osoitan", Jumala lupasi siunata häntä:

Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (Kts 1.Ms 12:1-3)

Jumala kutsui Aabrahamin takaisin paratiisiin. Israelin maata kutsussa ei edes mainita. Vasta myöhemmin, kun Aabraham asui Kanaanin maassa, Jumala lupasi sen Aabrahamin jälkeläisille, mutta sekään ei ollut lopullinen tavoite. Aabrahamista tuli Jumalan ystävä siksi, että Aabraham pyrki hänen luokseen - rakkaudesta häneen. Ja kuten asiaan kuuluu, on Jumala valmistanut valitulleen kaupungin:

Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä; sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala. Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen. Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti. Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin. (Hebr 11:8-16).

Aabrahamin ja hänen perillisilleen annettuja lupauksia sovelletaan kaikkiin, jotka ovat Aabrahamin siementä uskon mukaan riippumatta siitä, ovatko he hänen fyysisiä jälkeläisiään vai ei:

Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi". Niinmuodoin ne, jotka perustautuvat uskoon, siunataan uskovan Aabrahamin kanssa. (Gal 3:7-9)

Aabraham sai lupauksen, mutta lupauksen täyttymys on Jeesuksessa Kristuksessa. Kristus on se "Aabrahamin siemen", jossa kaikki maan kansat tulevat siunatuiksi:

Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta". Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä". Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" - että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. (Gal 3:11-14).

Meille luvattu Henki ei ole mitään sen vähempää kuin Jumala meissä, kirkkauden toivo. Mutta jos olemme jo saaneet Kristuksen hengen, voimme vahvistua voimassa Pyhän Hengen kautta - notkistaaksemme polvemme palvelemaan Jumalan valittuja sitä varten, että heikoinkin meistä perisi kirkkauden:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef 3:14-21)

 

Täydellinen Kristuksessa

Aadam oli yksin, eikä hänellä ollut hyvä olla.

Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva". Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva. Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa. (1.Ms 2:18-25)

Aadamin ja Eevan yhteys on esikuva Kristuksesta ja hänen morsiamestaan.

Me voimme olla täydellisiä vain Kristuksessa.

 

Ihmiskunnia on uskon este

Kun Aatami ja Eeva polvistuivat Jumalan edessä, he saivat siunauksen Jumalalta. Luoksepääsemättömässä kirkkaudessa asuva Jumala puki heidät omalla kirkkaudellaan ja kunniallaan ja pani heidät hallitsemaan luotujaan. Tämän melkein käsittämättömän armon ihminen menetti ja huomasi olevansa alasti.

Alastomuuttaan häpeävä ihminen alkoi pukeutua itse valmistamiinsa vaatteisiin. Vielä tänäkin päivänä ihminen yrittää hankkia itselleen sitä mainetta ja sitä kunniaa, jonka perustana ovat hänen omat mainetekonsa ja kaikenlaiset "saavutukset". Jeesus ei pyrkinyt saavutuksiin eikä korkeisiin virkoihin, vaan tekemään Isän tahdon. Ihmiskunniasta hän sanoi:

En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. (Joh 5:41-43)

Jos me hyväksymme sellaisen asenteen, että otamme vastaan kunniaa ihmisiltä, me itse asiassa väitämme, että ihmisellä yleensäkin voi on jotakin sellaista ja kirkkautta, jota hän voi siirtää toiselle ihmiselle. Jeesus kuitenkin väittää, että sellainen asenne on uskon este:


Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala? Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh 5:44-47)

Oikea tapa etsiä kirkkautta ja kunniaa on tehdä epäitsekkäästi sellaisia hyviä tekoja, joita muiden toivoisit tekevän sinulle itsellesi:

Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus. Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle! Sillä Jumala ei katso henkilöön. (Rm 2:5-11)

Erikoisesti kannattaa tässä panna merkille ilmaisu "itsekkäitä, eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä". Totuus on Jumalan sana, ja kun se on tässä samassa lauseessa "itsekkyyden" kanssa, pitäisi yksinkertaisenkin ymmärtää, että kysymys on siitä, onko tekomme Jumalasta vai hänen haastajastaan, taivaasta vai "maasta", Hengestä vai lihasta.

 

Taivaallinen valo kohtaa luonnollisen ja luonnottoman valon

Jumala haluaa asua kansansa keskuudessa. Sitä varten ennen tehtiin temppeleitä, ja varusteltiin niihin pimeä huone, johon ihmisiä kiellettiin menemästä, ettei Jumalan kirkkaus tappaisi heitä. Mutta Jumala halusi päästä pois pimeästä kopistaan. Hän syntyi tallissa, pukeutui köyhäksi maalaispojaksi, ja lähetti airueensa julistamaan tuloaan. Yksi nuori mies kirjoitti tästä:

Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.

Kolmenkymmenen vuoden iässä hän saattoi Mooseksen lain mukaan päästä papilliseen virkaan. Julkisen toimintansa hän aloitti kutsumalla ihmisiä mielenmuutokseen, kts. Mt 4:17, ja kohta sen jälkeen hän kutsui seuraansa opetuslapsia, joista hän sanoi:

Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. (Mt 5:14-16)

Ei suinkaan rakentajan poika nyt vähän liioitellut? En usko, sillä toisaalla hän sanoo:

Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi? Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi (ean mh faneroqh), eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki (eiV faneron elqi). Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon." (Kts. Mark 4:21-23)

Jumalan kirkkaus on erilaista kuin luonnollinen valo tai maailman kunnian loiste. Luonnollinen, tai paremminkin luomakuntaan luodut valot valaisivat Ilmestysmajan esipihaa, mutta jo sen Pyhässä osassa valaisuun käytettiin seitsenhaaraista lamppua. Seitsenhaarainen lamppu oli esikuva Jumalan seitsemästä hengestä, jotka antavat ymmärrystä Jumalan ihmiselle Hengessä. Nämä luetellaan … Sisimpänä ilmestysmajassa oli luomakunnan valoista täysin vapaa Kaikkeinpyhin. Sen ainoana valona oli Jumalan oma kirkkaus.

Kolmannen luokan valoja tässä sarjassa ovat ihmisten ja demonien luomat keinovalot. Kuten tunnetaan, eräs langenneista enkeliruhtinaista osaa erinomaisesti pukeutua valkeuden enkeliksi, vaikka hänen tekonsa todistavat mitä suurimmasta pimeydestä. Jesajan kirjassa kerrotaan hänen lopustaan, joka tapahtuu siinä vaiheessa, kun Baabel, Raamatun vertauskuvallinen vastine yhdistyneistä kansakunnista kukistetaan:

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: "Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi." (Jes 14:12-14).

Ihmiselle on ratkaisevan tärkeää, että hän osaa erottaa nämä kolme valon lähdettä, sillä eri valaistuksessa asiat näyttävät erilaisilta. Se, mikä yhdessä valaistuksessa näyttää viisaalta, ei välttämättä ole viisasta ollenkaan, eikä Jumalalle voi selitellä, että "senhetkisen tietämyksen valossa asia näytti selvältä", koska Jumalan valkeus on ollut tarjolla jo pari tuhatta vuotta ja kirjallisena Jumalan neuvot ovat olleet olemassa niinkauan, kuin kirjaimilla on kirjoitettu. Kannattaa siis suorittaa vielä yksi pieni itsetutkistelu, ja tarkastaa, mille valolle sinun silmäsi on herkkä ja mille sokea, sillä teoistansa yhdet tuomitaan kirkkauteen ja toiset pimeyteen:

Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle yhdessä tämän sukupolven miesten kanssa ja tuleva heille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo. Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen (metanoian - muuttivat mielensä) Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon. Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä. Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä. Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan." (Lk 11:31-36)

 

Jumalisuuden salaisuus

Jeesus on Jumala, joka ilmestyi lihassa.

Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden (euseveias - ) salaisuus (mistirion): Hän (Theos - Jumala), joka on ilmestynyt (efaneróthi) lihassa (en sarkí), vanhurskautunut (edikaióthi) Hengessä, näyttäytynyt (ofthi) enkeleille, saarnattu (ekiríhthi) pakanain keskuudessa (en ethnesin - kansojen keskuudessa), uskottu (episteúthi) maailmassa (en kósmo), otettu ylös (anelífthi) kirkkauteen (en dóksi). (Kts. 1.Tim 3:16)

Jumalisuuden koko täyteys asui Jeesuksessa. Nyt Jumala asuu meissä ja vaikuttaa meissä, jotka emme elä itsellemme, vaan herrallemme Jeesukselle:

Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin (i zoi tou Iisou) tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin (faneroothi). (2.Kor 4:10-11)

Jos lihan mieli meissä on kuoletettu Jeesuksen ristin kautta, Kristus meissä pystyy tekemään uskomattomia asioita, niitä samoja joita Jeesus teki lihansa päivinä ja enemmänkin:

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. (Flp 4:13).

Useimmat niinsanotuista kristityistä eivät ole koskaan kuulleetkaan sellaisesta asiasta, että Kristus muka asuisi heissä, vaikka juuri se on kristinuskon keskeistä sanomaa, ja jota ilman kukaan ihminen ei ole oikeasti kristitty. Kuitenkin tämä oli totta jopa niistä Kolossan kaupungin uskovista, joille Paavali kirjoitti "Kristus teissä - kirkkauden toivo":

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä kaikella viisaudella, asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa. Sitä varten minä vaivaa näenkin, taistellen hänen vaikutuksensa mukaan, joka minussa voimallisesti vaikuttaa. Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. (Kol 1:24-2:3).

Jumalan henki ei vaikuttanut vain Paavalissa, vaan myös kaikissa muissakin Jeesuksen seuraajissa:

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Amen, (Ef 3:20-21 vuoden 1992 käännöksen mukaan)


Itsekeskeisyydestä Kristus-keskeisyyteen

Mielenmuutoksen vaatimukset ovat korkeat. Jumala vaati Abramilta täydellisyyttä (tamim) ja saman vaatimuksen Jeesus esitti vuorisaarnassa kaikille. Tämä vaatimus on niin mahdoton, että se saattaa herättää turhautunutta naurua tai epätoivoa lähentelevää toivottomuutta, ellei ihminen uskon kautta ymmärrä, että me voimme olla täydellisiä Kristuksessa, "en Hristo". Tämän takia mielenmuutos on oikeastaan vain kysymys siitä, miten meidän myötäsyntyinen itsekeskeisyytemme vaihdetaan Kristus-keskeisyyteen.

Kysymys ei ole edes siitä, kuinka paljon ihmismielen on muututtava. Sen on muututtava kokonaan, kunnes se suuri ego menettää asemansa maailmankaikkeuden keskuksena. Uudeksi keskukseksi ei kelpaa edes aurinko, oli aurinkokeskeinen maailmankuva kuinka tieteellinen tahansa. Uusi keskus on se risti, jolla Jeesus Nasaretilainen kuoli synnittömänä syntisten puolesta.

Mitä enemmän me tunnemme Jumalan tahtoa, sitä miellyttävämmältä se meistä tuntuu. Ajan pitkään me olemmekin valmiit hyväksymään Jumalan koko suunnitelman. Mutta vaikka me rakastuisimmekin Jeesukseen ja haluaisimmekin noudattaa Jumalan tahtoa, meidän lihassamme asuvat vietit ja voimat estävät meitä tämän halumme toteuttamisessa. Joudumme uudestaan palaamaan Jeesuksen ristin luo; eikä enää vain saadaksemme syntimme anteeksi, vaan kuolettaaksemme sen pahan, "joka meissä riippuu kiinni". Me joudumme viemään ristille myös oman lihamme tahdon. Me tulemme samaistumaan Jeesukseen Golgatalla, ja vasta sitten seuraa meidän ylösnousemuksemme, joka on osoitus siitä armosta, jonka Pyhän Hengen kautta meidän sydämiimme vuodatetaan. Valittavana on, kuten paratiisissa joskus kauan sitten, kuolema ja elämä:

Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. (Rm 8:13-14)

Kontrollikysymys

Ettei tämä menisi kovin teoreettiseksi, tehdään tässä välissä pieni itsetutkistelu. Vastaa itsellesi, oletko ymmärtänyt sen sanoman, johon seuraava roomalaiskirjeen jae perustuu. Jatka itsetutkistelua vastaamalla itsellesi, noudatatko sitä käytännössä:

Kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. (Kts. Rm 14:7-8)

Mielenuudistuksen täytäntöönpano

Kristuksen risti on se neulansilmä, jonka kautta käydään Taivasten valtakuntaan. Neulansilmä on niin pieni, että siitä ihmisen ylpeä ego ei mahdu läpi. Se onkin tavattoman hyvä asia, sillä lihan vallassa oleva ajattelu aiheuttaa jatkuvia ongelmia ihmiselle, jollei se pysy ristillä ja jos se vielä pääsisi ihmisen mukana takaisin Jumalan paratiisiin, niin se tuhoaisi senkin.

Ihmisen egon pitäminen ristillä on tärkein asia siinä, mitä ristin tieksi ja vehnänjyvän tieksi kutsutaan. Ristillä me samaistumme Kristukseen,

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. (2.Kor 5:14-15)

Kun Paavali kirjoitti Galatian maakunnan kristityille, hän puhui jo siihen sävyyn, kuten ne, jotka ovat saaneet täyden voiton lihan pyyteistä ja tämän maailman ajattelumalleista:

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal 2:19-20)

Kun vihollinen huomaa orjansa päässeen vapaaksi, hän ei luovuta, vaan tekeytyy hurskaaksi, ja tarjoaa entisille orjilleen uskontoa. Liha, joka on liitossa vihollisen kanssa, saattaa siihen haksahtaakin. Siksi Paavali varoittaa:

Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol 2:18-23).

Mielenmuutoksen tulos on lihan ja sielun ero. Jumalan sana on hyvä väline, jota ahkerasti käyttämällä tästä erosta tulee selvä. Se ei kuitenkaan vie sinulta omaa päätäntävaltaasi, se vain kehottaa sinua kiinnittämään mielesi siihen, mikä on Jumalasta, ja kuolettamaan sen, mikä on vastustajasta:


Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. (Kol 3:2-8)

Vanhan Testamentin puolella kehoitus mielenmuutokseen esitetään monessa eri muodossa. Erikoisen selvänä tämä kutsu tulee esiin psalmissa 37. Jakeiden 3-5 sanoma on sanoma siitä, että sen sijaan, että turvaisit omiin voimiisi sinä turvaatkin Jumalaan. Huomaa erikoisesti se, että tavoitteita, mikäli ne ovat hyvät, ei tarvitse vaihtaa:

Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:3-5)

Uudet perspektiivit

Jumala on kauan sitten ilmoittanut, että hän itse tulee ottamaan päävastuun meidän pelastamisestamme tämän maailman ja synnin vallasta. Hän on se, joka vaikuttaa meissä Jumalan käskyjen noudattamisen:

Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. (Hes 36:26-27; kts. myös Hebr 8:8-12).

Jeesus ei todellakaan tullut vain pelastaakseen meidät helvetistä, vaan että me pelastettuina eläisimme totuudelle, ja voisimme ottaa takaisin paikkamme Jumalan suunnitelmassa.

Vihollinen toimii meidän lihan synneiksi sanottujen heikkouksiemme kautta. Koko nykyinen saatanallinen maailmanjärjestys ei olisi mahdollinen ilman ihmisen synnin myötävaikutusta. Viedäkseen viholliselta maton pois alta, Jumala pelastaa ihmisen synnistä. Hän vaikuttaa itse sen, että me pidämme hänen käskynsä, kun rakastamme Jeesusta.

Jeesus oli hyvä kestämään loukkauksia. Provokaattori toinen toisensa perästä tuli ja yritti saada Jeesusta luopumaan periaatteistaan, mutta kukaan ei onnistunut. Hän totesi vain: "Mahdotonta on, etteivät loukkaukset (kr. skandalon) tule, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat", kts. Lk 17:1.

Jeesus oli kiusaajalle liian kova pala. Pietarista ehkä juuri siksi, että hän vastaavassa tilanteessa lankesi, tuli myöhemmin hyvä opettaja tässä asiassa. Mutta Pietari ei ainoastaan kerro siitä, kuinka hyvä Jeesus oli. Hänen sanomansa on Kristus, esikuva siitä, että myös meidän on tultava immuuneiksi loukkauksille ja kuoltava synnille:

Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. (1.Piet 2:21-25)

Risti on kaksinkertainen hyvä sanoma: se on ensinnäkin sanoma syntisten anteeksiannosta, mutta parasta siinä on kuitenkin se elämä, joka syntien anteeksiannon jälkeen alkaa. Se on taivaallista elämää Hengessä. Tässä roomalaiskirjeen kohdassa kuvataan sitä, kun vielä ollaan siinä kahden vaiheilla:

Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. (Rm 6:8-10)

 

Kahden vaiheilla vs Täydelliseksi heikkoudessa


Ihmisen ei ole niinkään helppoa pitää itseään koko ajan synnille kuolleena. Tavan takaa vihollisen kanssa liitossa oleva liha tarjoaa sellaisia ratkaisumalleja, jotka ovat tästä maailmasta. Voiton avaimet ovat heikkoudessa. Lue, mitä Jumala vastasi Paavalille silloin, kun hänen lihansa yritti ottaa kunnian Jumalan hänelle Hengen kautta antamista taivaallisista voitoista. Paavali kertoo:

Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2.Kor 12:6-9)

Jumala pystyy tekemään sinun kauttasi valtavia tekoja - yhdellä ehdolla: sinä pidät huoli siitä, ettei sinun lihasi pääse sekoittamaan peliä. Minulle oli aikoinaan suuri löytö tämmöinen jae:

Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Kts. Flp 2:13).

 

Elämän hengen laki

Paratiisia ei tehty ihmisen lankeemuksen lavasteiksi, eikä ihmistä ei luotu yksinomaan pelastettavaksi. Jumalan suunnitelmassa pääpaino on tulevissa aikakausissa, eikä hän anna vihollisten muuttaa niitä suunnitelmia, miksi paratiisi istutettiin ja ihminen luotiin. Pyhä Henki normalisoi Jumalan ja hänen Poikansa morsiamen suhteet, ja häävalmistelut voivat jatkua. Kuoleman vallan murruttua katseet voidaan taas kääntää kirkkautta kohti.

Sinun autuuteesi alkaa kohta, kun luovuttanut kaiken vallan Kristukselle. Uuden henkilökuvasi voi silloin löytää tästä:

(8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (8:2) Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. (8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, (8:4) että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. (8:5) Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. (8:6) Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; (8:7) sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. (8:8) Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (8:9) Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. (8:10) Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. (8:11) Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Rm 8:1-11)

Mooseksen mielenmuutos

Mooses oli kuolemaantuomittu jo syntyessään, pelkän kansallisuutensa perusteella, sillä hän kuului Aabrahamin sukuun. Egypti, sen ajan mahtavin maailmanvalta oli määrännyt kaikki Israelin sukuhaaran poikalapset tapettavaksi heti synnyttyään. Mutta Jumalalla oli Mooseksen varalle oma suunnitelmansa, mutta se voitiin panna toimeen vasta, kun Mooses oli riisuttu kaikesta tämän maailman auktoriteettien antamasta sekä omasta henkilökohtaisesta aseistuksesta, mahtipontisuudesta ja kaikesta uskosta omiin kykyihinsä.

Viranomaisten tapettavaksi määräämän lapsen äiti oli pannut vauvansa kaislakoriin, jonka hän piilotti Niilin rannan kaislikkoihin. Korin vartijaksi oli pantu Mooseksen sisar, Mirjam. Korin löytäjä, egyptiläinen prinsessa adoptoi Mooseksen ja kasvatettiin "kaikkeen Egyptin viisauteen". Hänestä olisi saattanut tulla jopa faarao. Mutta kun Mooses oli neljänkymmenen vuoden iässä, ryhtyi hän puolustamaan oman kansansa oikeuksia väkivallan asein. Se ei sopinut sen enempää Jumalan kuin egyptiläistenkään suunnitelmiin. Mooseksen oli paettava. Mooses oli taas kuolemaantuomitun asemassa ja hän pakeni maasta.

Mooses pääsi uuteen alkuun Midianilaisen papin perheessä. Pappi antoi hänelle lampaita paimennettavaksi. Hänellä oli turvattu toimeentulo, kaunis vaimo ja kiltit lapset. Hän ei ollut enää mikään vallan huuman sokaisema ruhtinasprinssi, eikä ihmisiä omin käsin teurastava radikaali. Kahdeksankymmenen vuoden iässä mies ehkä vielä elätteli suuri haaveita, mutta tunsi voimansa riittämättömäksi niiden toteuttamiseen. Mutta juuri silloin Jumala kutsui Mooseksen työhönottohaastatteluun.

Mooseksen työhönottohaastattelu tapahtui erämaassa. Jumala kiinnitti Mooseksen huomion itseensä puhumalla hänelle pensaasta, joka palaa, mutta ei pala poroksi. Siitä Mooses ymmärtää, että tämä on ihme - luonnollinen tuli olisi polttanut pensaan. Mooses menee katsomaan ihmettä, mutta Jumala sanoo hänelle: "Älä tule.." Paikka, jossa Herra ilmestyy, on pyhä. Vasta kun Mooses on ottanut pois kengät jalastaan, hän voi lähestyä ilmestystä. Sitten Jumala esittelee itsensä:

Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. (2.Moos 3:6).

Moosesta pelottaa ja hän peittää kasvonsa. Jumala menee suoraan asiaan:

Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajain tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja johdattamaan heidät siitä maasta hyvään ja tilavaan maahan, maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, sinne, missä kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset asuvat. Ja nyt on israelilaisten huuto tullut minun kuuluviini, ja minä olen myös nähnyt sen sorron, jolla egyptiläiset heitä sortavat. Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.

Kts. 2.Moos 3:7-10.

Kun Mooses arvioi kykyjään ja tehtävän suuruutta, hän joutui toteamaan:

Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?

Mooses ei ole ymmärtänyt sitä, että jos Jumala antaa tehtävän, hän antaa myös toteutuksen. Herra vastaa Moosekselle:

Minä olen sinun kanssasi; ja tämä olkoon sinulle tunnusmerkkinä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansan pois Egyptistä, niin te palvelette Jumalaa tällä vuorella.

Kts. 2.Moos 3:12.

Mooses seisoi paljain jaloin Hoorebin vuoren juurella. Hän ei enää uskonut omiin voimiinsa, mutta Jumala lupasi olla hänen kanssaan. Nuoruuden into oli takanapäin, nyt kysymys olisi siitä, luottaisiko Mooses Jumalaan. Voisiko Mooses uskoa siihen, että Jumala ajaa asiansa läpi faraon vastustuksesta huolimatta? Mooses halusi enemmän tietoa asiasta. Hänen oli tiedettävä ensinnäkin Jumalan nimi. Mitä hän vastaisi Israelin vanhimpien kysymykseen? Jumala vastasi Moosekselle:

Minä olen se, joka minä olen.

Kts. 2.Moos 3:14.

Varmuuden vuoksi Herra vielä toisti vastauksensa, itsepäinen kun Mooses oli:

Sano israelilaisille näin: "Minä olen" lähetti minut teidän luoksenne.

Kts. 2.Moos 3:14.

Herran seurassa Mooseksen ei tarvinnut tietää etukäteen kaikkia asioita. Herra oli valmistautunut kaikkeen, Mooseksen täytyi vain olla uskollinen, pysyä Herran seurassa. Herra oli jo valintansa tehnyt. Hän luotti Moosekseen. Hän oli Mooseksen pelastanut varmalta kuolemalta omia tarkoituksiaan varten, hänet kasvattanut ja kouluttanut. Mooseksen tuli vain tietää Herransa nimi. Sen hän joutuisi selvittämään israelilaisille ja israelilaisten kanssa se nimi tulisi tunnetuksi koko maailmassa. Kuka johtaa maailmaa, Isis, Adonis ja Hoorus? Vai Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jehova? Kolmannen kerran Herra ilmoittaa nimensä:

Sano israelilaisille näin: "Herra, teidän isäinne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.

Kts. 2.Moos 3:15.

Kun nimiasia oli selvitetty, Herra ryhtyi antamaan käytännön ohjeita siitä, miten toimia. Egyptin hallitsija ei tulisi suostumaan vaatimuksiin vapaaehtoisesti, mutta Jumalalla oli keinonsa. Aluksi Israelin vanhemmat oli kutsuttava koolle ja heille oli ilmoitettava Jumalan suunnitelma. Israelin vanhemmille oli annettava näyttö Mooseksen saamista valtuuksista. Siihenkin Jumalalla oli keinonsa: Mooseksen sauva, jonka avulla hän oli osoittava valtuutuksena.

Mooses ei näytä lämpenevän Jumalan ajatuksille. Hän ei ymmärrä saamansa lupauksen merkitystä eikä Jumalan valtasuuruutta, vaan tuijottaa omiin kykyihinsä ja sanoo: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies …" Taas Herra joutuu antamaan alkeisopetusta Moosekselle: Kyse ei ole kaunopuheisuudesta, vaan siitä, että kun Jumala lupaa olla Mooseksen kanssa, niin myös Mooseksen suu pelaa. Herra vastaa:

Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän ja kuuron, näkevän ja sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava. (Kts. 2.Ms 4:11-12)

Mooses, joka vielä 40-vuotiaana oli ollut radikaali oikeuden puolustaja, on nyt pelkkä reaalipoliitikko. Mooseksella ei ole armeijaa, ei aseita, ei rahaa, ei vaikutusvaltaisia ystäviä, eikä kilpailevan suurvallan tukea, eikä edes ympärivuorokautista rukousvartiota. Kun Mooses arvioi kykyjään, hän joutuu toteamaan, että hänestä ei ole edes demagogiksi. Mooses ei näe onnistumisen mahdollisuutta, ja hän tekee johtopäätöksensä. Mooses sanoo: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!" Työhönottohaastattelu on päättymässä katastrofiin. Jumala suuttuu, ja sanoo:

Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Minä tiedän, että hän osaa puhua. Ja katso, hän tuleekin sinua vastaan; ja kun hän näkee sinut, iloitsee hän sydämestänsä. Ja puhu sinä hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Ja minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä. Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana. Ja ota käteesi tämä sauva, jolla olet tekevä nuo tunnusteot.

Kts. 2.Moos 3:14-17.

Vasta sitten, kun Mooses oli saatu tunnustamaan, että hänellä ei ole mahdollisuuksia tehdä sitä, mitä Jumala käski, pääsivät Jumalan mahdollisuudet oikeuksiinsa. Moosekselta tämän asian oppiminen oli vienyt 80 vuotta. Mutta kun hän nyt oli tullut pieneksi, pääsi hän Jumalan toveriksi tekemään suuria.

Raamattu ei selosta Mooseksen antautumista, mutta vastaavia tapauksia on paljon. Jumala riisuu turhat luulot pois vain auttaakseen ihmistä. Vasta henkilökohtaisen katastrofin edessä monet muutkin ovat antautuneet Jumalalle, ja kohta, kun he ovat sen tehneet, Jumala on pukenut heidät voimalla korkeudesta. Ennen Moosesta tämän nollapisteen kautta olivat kulkeneet sekä Iisak, kts. 1.Ms 26:24-28 että Joosef, kts. 1.Ms 39:1-2 ja 1.Ms 39:21-23 ja myöhemmin Joosua, kts. Joos 6:27; Juuda, kts. Tuom 1:19; Joosefin heimo, kts. Tuom 1:22; Tuomarien ajan tuomarit, kts. Tuom 2:18; Samuel, kts. 1.Sam 3:19; Daavid, kts. 1.Sam 18:12-14;18; Hiskia, kts. 2.Kun 18:7 ja Joosafat, kts. 2.Aik 17:3 ja monet muut. Myös Jeesuksen omien oppilaiden oli kuljettava tämä tie. Nyt ymmärrät, miksi Johannes Kastaja sanoi: "Hänen tulee kasvaa, ja minun vähetä".

 

Neulansilmä

Lapset pääsevät helposti sisälle Jumalan valtakuntaan. Vaikeinta onkin niillä, jotka luulevat olevansa rikkaita, viisaita, vaikutusvaltaisia tai uskonnollisesti hyvin menestyneitä.

Evankeliumeissa kerrotaan nuoresta miehestä, joka tuli Jeesuksen luo. Nuori mies oli rikas, ja kaiken lisäksi hän oli elänyt kunniallisesti. Hän ei ollut huorannut, tappanut eikä varastanut. Vanhempiaankin hän oli kunnioittanut. Mutta kun keskustelu eteni, Jeesus osoitti hänelle, esimerkillisen tahdikkaasti muuten, että nuorella miehellä oli epäjumala, raha. Se esti häntä pääsemästä häntä Jumalan valtakuntaan. Nuorukaisen lähdettyä Jeesus sanoi:

Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. (Lk 18:25)

Jumalan valtakuntaan ei pääse kukaan, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on. Jopa pieni kuparikolikko voi olla ihmiselle niin tärkeä, että rakkaus siihen estää häntä pääsemästä ahtaasta portista sisälle. Kuitenkin kysymys on vain siitä, että kuoleeko sinun psyykesi tälle maailmalle nyt heti, vai vasta muutaman päivän, vuoden tai vuosikymmenen kuluttua; sillä kun täältä lähdetään, viimeistään silloin meidät riisutaan kaikesta, minkä luulimme omistavamme. Kun ymmärrämme tämän, huomaamme, että mielenmuutos on viisas valinta: annat pois sen, jota kuitenkaan et voi pitää, saadaksesi sen, joka on ikuista:

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. (Kts. Lk 9:24)

 

Pietarin mielenmuutos

Jeesuksella oli 12 oppilasta, joita kutsutaan apostoleiksi. Kaksi päivää ennen pääsiäistä hän ilmoitti oppilailleen: "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi." (Matt 26:2). Tämä opetuslasten sisäpiiri kulki jatkuvasti hänen mukanaan, ja se nautti myös pääsiäisaterian Jeesuksen kanssa sinä samana yönä, jonka aamutunneilla Jeesus vangittiin. Pääsiäisaterian lopuksi he lauloivat kiitoslaulun ja lähtivät Öljymäelle.

Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte (skandalisthisesthe) minuun; sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan." Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat (skandalisthisontai) sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu (skandalisthisomai)". Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset. (Matt 26:31-35)

Jeesuksen oppilaat olivat mitä suuremmassa määrin antautuneet palvelemaan Herraansa ja Opettajaansa ja he rakastivat häntä. Niin kauan, kun Herra oli heidän kanssaan he olivat myös rohkeita. Eräs opetuslapsista jopa sivalsi miekalla ylimmäisen papin palvelijalta korvan pois. Herra ei kuitenkaan hyväksynyt miekan käyttöä ja paransi korvan. Sitten hänet vietiin ja opetuslapset pakenivat, yksi heistä alasti, kun kiinniottajat olivat saaneet vaatteesta kiinni. Yht´äkkiä ne, jotka olivat olleet niin tanakoita Jeesuksen seuraajia, olivatkin lähteneet käpälämäkeen.

Jeesus vietiin juutalaisen teokratian ylimmän hallintoelimen, sanhedrinin tuomittavaksi. Pietari seurasi kulkuetta perästä, ilmeisen pelottomana, vaikka hänellä ei ollutkaan mahdollisuutta vaikuttaa asiain kulkuun. Hänen motiivinsa oli vain rakkaus opettajaansa kohtaan. Hän pääsi ylipapin virka-asunnon sisäpihalle asti. Matteus kertoo, mitä sitten tapahtui:

Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa". Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot". Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa". Ja taas hän kielsi valalla vannoen: "En tunne sitä miestä". Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut". Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sitä miestä". Ja samassa lauloi kukko. Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti. (Matt 26:69-75)

Jeesus oli ennustanut, että Pietari kieltää Jeesuksen. Oliko siis Jeesus jo ennakolta päättänyt, että Pietari oli hänen seurueensa heikoin lenkki?

Kertomuksemme näyttämönä on juutalaisen yhteiskunnan ylimmän hengellisen auktoriteetin, ylipapin virka-asunnon pihalla. Sisällä virka-asunnossa Jeesus oli juuri katsottu syypääksi kuolemanrangaistusta vaativaan tekoon. Asian edetessä roomalainen valtiomahti taipui samaan vaatimukseen. Jeesuksen rangaistuksen perustelu - Jeesus Kristus, Juutalaisten kuningas - kirjoitettiin latinaksi, kreikaksi ja hebreaksi, ja pantiin julki ristille, Jeesuksen pään yläpuolelle.

Juutalaiset, roomalaiset ja kreikkalaiset olivat kieltäneet Jeesuksen, eikä pelkästään kieltäneet, vaan olivat aktiivisesti mukana häntä lynkkaamassa. Koko ihmiskunnasta ei yksikään ääni noussut puolustamaan Jeesusta. Ei kukaan, ei ketään. Ne, joita Jeesus oli kolme vuotta kouluttanut, olivat paenneet säilyttääkseen nahkansa. Ainoastaan Johannes ja Pietari olivat seurailleet Jeesuksen kannoilla ylipapin virka-asunnolle asti. Johannes uskalsi tulla portista sisään, sillä hän oli ylipapin sukulainen. Sukulaisuus oli hänen turvakirjansa. Pietarin asiat olivat toisin. Hänen läsnäololleen ei ollut mitään muuta syytä kuin haluta seurata Jeesusta mahdollisimman pitkälle. Pietari pääsi pihalle, mutta ei sisään. Jos hän jäisi kiinni, se ei ainakaan auttaisi asiaa.

Jeesuksen tuomion hetkellä ihmiskunta oli yhtenäisempi kuin koskaan. Edes hiiret eivät protestoineet. Ei yhtään lippua, ei yhtään mielenosoituskulkuetta Jeesuksen puolesta. Vain yksi Pietari hiilivalkealla. Lopulta myös Pietari sortui, viimeisinä kaikista. Hän kielsi Jeesuksen. Ja sitten Pietari itki. Tämän itkun merkityksen tuntee vain se, joka hulluna rakkaudesta on tehnyt kaikkensa, mutta kuitenkin sortunut.

Pietari oli seurannut Jeesusta niin pitkälle, kuin se inhimillisin voimin yli päätään oli mahdollista. Pietarilla ei ollut mitään keinoa vaikuttaa tapahtumain kulkuun. Tämän maailman kovat realiteetit olivat häntä vastaan ja Jeesuskin oli vangittu. Näille asioille hän ei voinut mitään, mutta kiintymys Jeesukseen oli tallella. Voimattomina hän ja Johannes joutuivat seuraamaan Jeesuksen tappamista ristillä.

Kohta pääsiäisen jälkeen samat kaverit, Johannes ja Pietari, olivat varhain liikkeellä. Johannes kertoo itse tästä pääsiäisaamun tuloksettomasta Jeesuksen etsinnästä näin:

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet". Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle. Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle. Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle. Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi. Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva. Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa. (Johannes 20:1-10).

Pietari oli ollut kaikkein uskollisin Jeesuksen opetuslapsista, mutta inhimillisin voimin myös hän oli lopulta joutunut mahdottomuuksien eteen. Pääsiäisen jälkeen tilanne oli jo toinen. Jumalalliset voimat olivat nostaneet Jeesuksen kuolleista. Pietarille avautui tilaisuus kohdata Jeesus uudestaan Galilean meren rannalla. Tappioista ei enää keskusteltu.

Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani". Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani". Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo." Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua". Johannes, 21:14-19.

Inhimillisin voimin ei kukaan ihminen ole pystynyt parempaan, kuin Pietari. Kaikki ovat olleet pettureita jo vähemmässäkin kuin Pietari. Mutta jo viidenkymmenen vuorokauden kuluttua ristiinnaulitsemisesta tilanne oli toinen. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen. Jumala oli taas heidän kanssaan. Arkuus oli poissa. Täynnä Messiaan ylösnousemuksen voimaa Pietari piti puheen Jerusalemin temppelissä. Nyt ei pelätty enää juutalaisia, roomalaisia tai kreikkalaisia. Ei ketään. Kolme tuhatta ihmistä tunnusti Jeesuksen Herruuden. Taivaan Valtakunta oli tullut ihmisten keskuuteen.

Mooseksen, Pietarin ja muiden kokemuksista meidän on syytä oppia tämä läksy: Jokainen, joka yrittää täyttää Jumalan tahdon inhimillisin voimin, tulee kärsimään samat tappiot kuin koko opetuslapsilauma ennen pääsiäistä. Aseellisesta toiminnasta Jeesus jo sanoikin, että "Se, joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu". Mutta edes Jumalan sanan mukaisen elämän periaatteellinen kunnioittaminen, ja yritykset elää sen mukaisesti oman tahdonvoimamme varassa ei riitä. Sensijaan, että me yrittäisimme hampaat irvessä taistella syntiä ja saastaisuutta vastaan, meidän tulee kieltää itsemme, ja turvata Jumalan voimaan uskon kautta Kristuksessa.

 

Ylösnousemuksen todistaja

Vaikka Jeesuksen opetuslapset olivat omin silmin nähneet, mitä Jeesukselle tapahtui, he eivät ilman Pyhän Hengen henkilökohtaista läsnäoloa kelvanneet Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen todistajiksi. Heillä tuli olla myös Kristuksen ylösnousemuksen voima ja Pyhän Hengen antama ymmärrys siitä, miksi tämä kaikki oli tapahtunut. Tämä voima oli sama, kuin Immanuel, Jumala meidän kanssamme. Ennen kuolemaansa ristillä Jeesus oli muistuttanut, että "ilman minua te ette voi mitään tehdä". Hänen oli suorastaan pakko tulla takaisin.

Jumalan armo on aina etenevää armoa. Ensin Jumalan laki ja opetus kirjoitettiin kivitauluihin ja nahkakääröihin, sitten hän ilmestyi Jeesuksessa, mutta kun se vaihe oli ohi, hän oli tuleva jo kaikkien niiden sydämiin, jotka häntä rakastavat:

Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle. (Joh 14:15-21).

Viisikymmentä päivää Jeesuksen ylösnousemuksesta tästä todistajalta vaadittavasta Jumalallisesta luonnosta tuli osalliseksi noin 120 henkilöä. Kun yksi heistä tuli piti puheen, 3000 henkilöä uskoi heidän sanomansa. Pyhä Henki oli oleva myös jatkossa se auktoriteetti, joka yksin pystyi pukemaan voimalla korkeudesta, ja joka yksi suoritti niitä valintoja, ketkä puetaan voimalla korkeudesta julistamaan Sanaa Rististä, ja keitä ei pueta. Paavalin kertoo Galatalaiskirjeen alussa siitä, että sen evankeliumin, jota hän saarnasi, hän sai Jumalalta, ohi ihmisten, koska hän Jumala oli hyväksi nähnyt ilmaista hänessä Poikansa, kts. Gal 1:11-19.

Kun Herran Jeesuksen opetuslapsi saa Pyhän Hengen, hänestä tulee voittaja. Kun sinä saat Pyhän Hengen, sinä saat voiman pysyä Totuudessa ja Rakkaudessa Jumalan Hengen voimasta. Vastaa itsellesi, tahdotko sinä. Pyhä Henki on sinun ainut mahdollisuutesi muuttua urhoollisesta Sancho Panchasta todelliseksi voittajaksi.

Me olemme täydellisiä, kun me olemme Kristuksessa. Mutta jos liha pyrkii irrottautumaan rististä, olemme taas vaikeuksissa.

 

Jumala on rakkaus

Jumala on rakkaus, kts. 1.Joh 4:8 ja hän synnyttää lapsia:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. (1.Piet 1:3-7).

Kun me synnymme uudesti ylhäältä, me olemme Pyhässä Hengessä täydellisiä, sillä Jumala on järjestyksen Jumala. Hän synnyttää lapsia "lajinsa mukaan". Meidän ei edes tarvitse yrittää olla hyviä, parempia tai vielä parempia. Me olemme täydellisiä, jos vain pysymme Kristuksessa. Ainut syy, miksi meitä kehoitetaan olemaan täydellisiä, sisältyy siihen, että meillä on vapaus valita, ja valinnan kautta ajautua takaisin siihen alennustilaan, josta Kristus meidät pelasti:

Olkaa siis te täydelliset (teleioi), niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Mt 5:48)

Jeesuksen esittämä täydellisyyden vaatimus on esitetty sellaisessa tekstiyhteydessä, joka jo epäsuorasti määrittelee sen sisällön:

Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Mt 5:43-48)

Jeesus oli täydellinen rakkaudessa. Hän pystyi menemään ristille meidän puolestamme, koska "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon". Jeesuksen omien sanojen mukaan suurin mahdollinen rakkauden määrä on antaa oma henkensä ystäväinsä edestä:

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. (Joh 13:34)

Jeesus toisti tämän uuden käskyn vielä jäähyväispuheessaan, jopa useampaan kertaan. Mutta vielä järisyttävämpi, kuin Rakkauden Maksimin mukaisen rakkauden ulottaminen uskovien keskinäisiä suhteita koskevaksi, on sen seuraus:

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. (Joh 15:12-15).

Siinain lain ensimmäisessä käskyssä muistutetaan, että me olemme vapaat orjuudesta Jumalan voimasta:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi (Anohi Jehovah Eloheiha), joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (mi-beit ebedim). Älä pidä muita jumalia (elohim) minun rinnallani (2.Moos 20:2-3).

Siinain lain toisessa käskyssä meitä kiellettiin tekemästä ja palvelemasta idoleita, hebreaksi fesel:

Älä tee itsellesi jumalankuvaa (fesel) äläkä mitään kuvaa (tmuna), älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaissa, äläkä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Äläkä kumarra (Lo tishtachave) niitä, äläkä palvele niitä (ve-lo ta'ovdem). Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, (ki anohi Jehovah Eloheiha) olen kiivas Jumala (El kanna), joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen polveen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. (2.Moos 20:4-6)

Siinain lain ensimmäisen ja toisen käskyn perusteella voidaan siis sanoa, että Jumala on vapauttanut meidät orjuudesta, ja varoittaa meitä tekemästä mitään sellaista, joka johtaisi meidät takaisin orjuuteen. Hebrealaisessa tekstissä käytetyt sanat, orja ja palvella, ilmaisuissa beit ebedim, (orjien huone), ja ebed, (palvella, tehdä työtä orjana), ovat lähes synonyymejä ja kirjoitetaan molemmat samoilla juurikirjaimilla: ajin-beit-dalet. Jos siis noudatamme sitä, mitä näissä kolmessa käskyssä sanotaan, olemme vapaat tavalla, joka on enemmän, kuin mitä käärme Eevalle paratiisissa lupasi niille, jotka Hyvän ja Pahan tiedon puusta syövät.

Egypti on vielä keskuudessamme, ja muitakin sen kaltaisia on markkinoille ilmaantunut. Maailman valtakunnat oikein mainostavat kaikkea sitä loistoa, mikä ihmismieltä kiehtoo. Saatana on saanut kehitettyä tuotteilleen niin hyvät mainokset, että kansat suorastaan haluavat päästä osallisiksi Saatanan lupaamista etuisuuksista. Etenkin, kun hintana on vain yksi pieni kumarrus Saatanalle. Vesi kielellä Saatanan lupaamia riemuja odottelevat eivät ole kaikki edes lukeneet sitä viimeistä lausetta, joka kertoo siitä, mitä sai hän, joka ei kumarrellut Saatanaa: Enkelit tulivat, ja palvelivat häntä:

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'." Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta. (Matt 4:8-11)

Tämä on rajua tekstiä, jos vain ymmärrämme, mistä siinä on kysymys. Me joko olemme langenneen enkeliruhtinaan petettyjä orjia, tai Kirkkauden Herran enkelit tulevat, ja tekevät meille palvelusta valmistautuessamme Karitsan häihin…

 

Tämä oli luku 12, "Mielenmuutos"

Seuraava sivu: Kevätkesän juhla

Kirjan Kristuksen Morsian pääsivulle

Paluu Osmon kotisivulle

##