Viidennen Mooseksenkirjan lause "S'ma Israel, Jehovah eloheinu Jehovah ehad" on juutalaisuuden uskontunnustus. Suomeksi tämä Mooseksen jäähyväispuheeseen sisältyvä lause on käännetty näin: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi". Kysymys on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta, kuin pelkästä yksijumalaisuuden julistuksesta. Mutta mistä, sitä tarkastelemme tekstissä ##Yhteys

Osmo Pöysti

YHTEYS

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005

Kuru, Finland

Jpm 2005-11-05

Sivumäärä: 23

Ihmiselle, joka ei tunne Jumalaa, Jumalan rajoittuneisuus saattaa olla yllätys. Kuitenkin Psalmin 119 kirjoittaja väittää:

Jumalan vastustajat ovat tietyssä mielessä oikeassa: Heidän asevarastoissaan on paljon sellaista, mitä Jumalasta ei löydy hakemallakaan. Kun Jumala puhuu, hän puhuu aina totta. Kun hänen vastustajansa puhuvat, heidän puheensa saattaa olla valhe tai toinen valhe. Totuuden vastaisia väittämiä voi periaatteessa esittää kuinka paljon tahansa, jos ei satu olemaan Jumala, joka puhuu aina totta.

Valheen elinkaari on tavallisesti lyhyt, jonka jälkeen se tavallisesti korvataan uudella valheella. Valhe, olipa se kuinka taidokas tahansa, vie aina umpikujaan. Valheella ei ole kehitysmahdollisuuksia kuin kuoleman suuntaan, ja kun se on saavutettu, päättyy sekin "edistys". Mitään hyvää ei valhe pysty tuottamaan. Siksi, jos haluat edistyä positiivisesti, sinun on tunnettava Jumala.

Jumalan rajoittuneisuudesta on etsijälle yksi suuri etu: Jumala ei muutu. Hän oli Rakkaus ennen aikojen alkuja, ja vielä iankaikkisuudessakin hän on Rakkaus. Mitään ei ole muuttunut. Jumalan sanan varaan voi rakentaa pysyviä saavutuksia:

Jumalan rajoittuneisuus on lopultakin vain hänen uskollisuuttaan itselleen. Kun tiedämme, että Jumala on Rakkaus, ja että hänen sanansa on Totuus, alkaa Jumalan rajoittuneisuuskin tulla ymmärrettäväksi. Se on vain eheyttä, ristiriidattomuutta, täydellisyyttä Rakkaudessa, uskollisuutta Elämän periaatteille. Edistystä se ei rajoita; se vain ohjaa sitä kestävään suuntaan. Siksi psalmin kirjoittaja kirjoittaakin, että Jumalan käskyt ovat ylen avarat:

Jumalan käskyt ovat kuin tiekartta taivaalliseen kirkkauteen ja Hänen Henkensä kuin valkeus sillä polulla, joka sinne johtaa:

Kaksi Mooseksen jäähyväispuheen jaetta on saanut juutalaisen uskontunnustuksen aseman:

Hebreaksi "Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi" sanotaan:

Raamatussa nimet ovat merkityksellisiä. Jumalan nimi hebreaksi on Jehovah. Uuden Testamentin teksteissä tämä nimi ei näy, vaan sen sijasta käytetään ilmaisua "Ego ime". Kumpikin ilmaisu tarkoittaa kuitenkin samaa: "Minä olen". Jumalan nimi on siis julistus, jolla oikeastaan ilmaistaan, että hän on ainoa Olevainen.

Sana elohei, jumalat, on monikkomuoto sanasta el, jumala. Sanassa Eloheinu siihen on lisätty vain omistusta ilmaiseva pääte "-nu", joka tarkoittaa samaa kuin suomen "-mme" tai "meidän". Toisin sanoen juutalainen uskontunnustus osoittaa, että Jumala on monista, keskenään ristiriidattomista yksiköistä koostuva yhteys. Kaiken lisäksi sanalla "ehad", yksi, on sama juuri kuin yhdistämistä tarkoittavalla sanalla "ahad". Jeesuksen sanomana se on näin, kts. Joh 10:30:

Jumalan maailma on ehyt. Jumala on rakkaus, eikä Jumalan valtakunnassa ole mitään rakkauden kanssa ristiriitaista asiaa. Vain synti voi erottaa ihmisen Jumalasta. Synnin takia Adam ja Eeva joutuivat lähtemään Jumalan paratiisista ja synnin takia kansalle, jonka Jumala oli Siinain vuorella kihlannut itselleen, kävi melkein yhtä huonosti. Molempiin tapauksiin pätee se sana, jonka Jesaja sanoi Israelista:

Jumala on rakkaus, kts. 1.Joh 4:8. Rakkaus on kuitenkin näkymätöntä, ikään kuin kuollutta, ellei sillä ole kohdetta. Heti ensimmäinen ihminen teki sellaista, joka pani Jumalankin rakkauden koetukselle. Ihminen ajettiin pois Jumalan puutarhasta, ja hänen osakseen tuli kuolla sinä päivänä, jolloin hänet luotiin. Mutta lakiinsa Jumala oli kirjannut Aatamin varalle mielenkiintoisen pykälän sukulunastajasta, joka antaa Aatamin sukulaisille oikeuden ostaa tuomittu vapaaksi. Selostaessaan Nikodemukselle sitä, miten tämä uudestisyntyminen tapahtuu, Jeesus sanoo:

Elämän puu olisi ollut jo paratiisissa, mutta syntiinlankeemuksen jälkeen siitä syöminen olisi vain pahentanut tilannetta. Ettei ihminen joutuisi elämään syyllisenä ikuisesti, hänet on puhdistettava ennen uudestisyntymistä.

Ihmisen kunniana oli olla osallinen Isän Jumalan taivaallisesta kirkkaudesta ja kunniasta, mutta hän menetti sen jo Jumalan puutarhassa. Nyt ihmisen on katsottava ristille, saadakseen kunniansa takaisin.

Vaikka Jumalan valitsema rakkauden kohde on aiheuttanut Jumalalle mittaamatonta murhetta, hän ei ole koskaan luopunut omista ominaisuuksistaan. Raamatun alkulehdiltä me luemme Nooasta, joka löysi laupeuden (hen) Jumalan silmissä. Aabrahamin kanssa Jumala teki liiton, jonka puitteissa Aabrahamille jo osoitettiin armo (hesed), ja saatiin Jumalan rakkaus kestävälle pohjalle.

Adamin lankeemuksen tähden ihminen oli joutunut Jumalan vallasta paholaisen hallintaan. "Koko maailma on pahan vallassa", toteaa Johannes, kts. 1.Joh 5:19. Toinen Jumalan mies sanoi, ettei synnittömiä ihmisiä ole yhtäkään:

Sama mies muistutti myös siitä, että

Nämä asiayhteydestään irrotetut lauseet eivät tietenkään kerro koko totuutta. Valta voi vaihtua uudestaan. On olemassa keino, jolla yhteys Jumalaan voidaan palauttaa. Ettei Roomalaiskirjeen kirjoittajalle tehtäisi vääryyttä, otetaan nämä lauseet siinä tekstiyhteydessä, mihin hän on ne laittanut:

Kirjoittaja tiivistää koko sanoman lauseeseen, jossa esitetään koko maailmanhistorian kulku alusta loppuun:

Jeesuksen tehtävänä oli palauttaa Israelin kadonneet lampaat Jumalan yhteyteen. Täältä lähtiessään hän rukoili:

Kristuksen töiden ja puheiden välillä ei ollut ristiriitoja. Hän antoi henkensä rakkaansa puolesta luodakseen edellytykset Ihmisen ja Jumalan Uudelle Liitolle, jonka puitteissa ihminen voi pyhittyä ennen varsinaisen yhteyden luomista. Hänen työnsä kelpaa esimerkiksi vaikka riitaisille aviopareille:

Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Vastalääkkeenä käytetään syntien anteeksiantoa. Niitä, jotka tunnustivat syntinsä (kts Mt 3:6), Johannes Kastaja kehotti mielenmuutokseen eli "parannukseen":

Oma halu ja pyrkimys mielenmuutokseen on edellytys ihmisen pelastukselle synnin vallasta, mutta kuolleista ylösnousemiseen eivät ihmisen hyvätkään yritykset riitä. Ihmisen on jätettävä kaikki Jumalan varaan. Tieto siitä, että Jumala yli päätään voi antaa syntejä anteeksi, on hyvä lähtökohta sille, joka pyrkii sisälle Jumalan valtakuntaan.

Syntejä ei anneta anteeksi automaattisesti. Jumalan pyhyys vaatii synnin tuomitsemista ja sovittamista. Jeesus hoiti sen puolen asiasta Golgatan ristillä täysin yksin. Yhteyden palauttaminen on jo pitkällä, jos Jeesus tarjoaa sinulle liittoa:

Liitto on kuin kihlajaiset, eräänlainen sopimus tulevasta yhteydestä:

Jumala on henki. On selvää, että Hengen yhteys on mahdollista vain sellaisten olentojen välillä, joilla on henki. Ihmisen ongelma on siinä, että ennen Pyhän Hengen saamista ihmisellä ei ole Pyhää Henkeä ja hänen oma henkensä on kuollut. Hänellä on vain psyke eli sielu ja ruumis. Synnin takia Jumalasta irrallaan olevan ihmisen ja Jumalan vastavuoroinen yhteys on mahdoton. Ennen kuin vastavuoroiseen, suoraan yhteyteen päästään, on ihmisen synnyttävä uudesti ylhäältä.

Tämä asia nousi keskustelun pääteemaksi, kun Jeesuksen luo tuli juutalaisen teokratian 71-jäsenisen korkeimman neuvoston, sanhedrinin, jäsen Nikodemos. Jeesuksen tekemistä ihmeteoista hän oli päätellyt, että Jumalan täytyy olla Jeesuksen kanssa. Päätelmät olivat oikeita, mutta Jeesus ei hyväksynyt empiirisen tieteen mandaatin laajentamista hengellisiin asioihin. Hän toteaa tylysti, että vain uudestisyntyneet voivat nähdä Jumalan Valtakunnan:

Uudestisyntyminen, eli uuden hengen saaminen, kts. Hes 36:26, on käänteinen tapahtuma syntiinlankeemukselle. Nikodemos näyttää ymmärtäneen sen, että "mikä on lihasta syntynyt, on liha" ja sen, että "mikä on Hengestä syntynyt, on henki", mutta miten hengellinen syntyminen tapahtuu, sitä Nikodemos ei tiennyt. Jeesus suostui kuitenkin antamaan siitä vinkin Nikodemokselle vertaamalla tulossa olevaa kuolemaansa ristillä Mooseksen erämaassa paalun päähän nostamaan vaskikäärmeeseen. Huomaa, että tässä puheenvuorossa keskeinen aihe on usko:

Nähtävästi Nikodemos pääsi asioista perille, sillä myöhemmin hänet mainitaan vielä pariin kertaan Uudessa Testamentissa sellaisissa yhteyksissä, joissa uskovia tavallisesti tavataan.

Paavalin kirjeessä Tiitukselle uudestisyntyminen mainitaan kuin ohimennen pelastukseen eri vaiheita tarkasteltaessa. Ensin hekin olivat aika pakanoita, mutta sitten:

Jumalan esikoispojan nimi on Jeshua, mikä tarkoittaa Jumalan pelastusta, mutta eiväthän Kreetan kreikkalaiset hebreaa ymmärtäneet. Siksi Jeesuksen nimen merkitys piti heille selostaa ja sen hän toivoi tekevänsä Tiituksen kautta, joka vielä oli saarella. Paavalin käyttämä kreikan sana on verbi sozo, pelastaa, vapahtaa, parantaa ja siitä johdettu substantiivi "soter", vapahtaja, pelastaja ja parantaja. Suomeksi sana soter siis tarkoittaa vapahtajaa, pelastajaa ja parantajaa.

Vapahtaja vapahtaa kansansa vihollisen valtakunnasta omaan valtakuntaansa. Mutta se, että samalla kun tässä puhuttiin Vapahtajasta, Jeesuksesta, puhutaan myös uudestisyntymisen pesosta. Siitä arvaamme, että uudestisyntymisen täytynee olla pelastukselle olennainen tapahtuma. Lukemassamme tekstissä siitä kuitenkin puhuttiin hieman epämääräisesti. Ei sanottu suoraan "uudestisyntyminen", vaan puhuttiin "uudestisyntymisen pesosta" ja Hengen uudistuksesta:

Sana, jota Paavali käyttää uudestisyntymisestä, on paliggenesia. Sitä käytetään Uuden Testamentin teksteissä vain kaksi kertaa. Se toinen kerta oli silloin, kun Jeesus oli kertonut rikkaan pelastuksen olevan vaikeampaa, kuin kamelin käveleminen neulansilmän läpi, eikä vain rikkaille; onhan se köyhällekin kaikesta luopuminen vaikea juttu. Ei siis pidä nauraa Pietarille, kun hän taas kerran on se, joka uskaltaa kysyä suoraan jotakin sellaista, joka kiinnostaa kaikkia:

Pietari aloittaa kirjeensä meille "valituille muukalaisille" kiittämällä Jumalaa uudestisynnyttämisestä:

Pietarin käyttämä termi "elävä toivo" on melkein sama, kuin Paavalin "elämän perillinen toivon mukaan". Uudestisyntyminen "elävään toivoon" on vasta lähtöpiste hengelliselle kasvulle, mutta ehdottoman välttämätön. Ei se mitään, jos lapsi on pieni, hän voi kasvaa lajilleen ominaista kasvua. Jumalan lapsen kasvutavoite on "pyhä ja nuhteeton" Kristuksen morsian:

Enemmän kuin uudestisyntymisestä, Raamatussa puhutaan "kuolemisesta yhdessä Kristuksen kanssa", heräämisestä yhdessä Kristuksen kanssa" ja muista tämän tien etapeista. Kirjeessä Kolossan uskoville Paavali käy läpi kaikki perusasiat, jotka meillä on Kristuksessa:

Kun päämäärä on ikuinen elämä Kristuksessa, on kuin itsestään selvää, että se sanelee myös maallisen elämän matkan suunnan:

Osa uskovasta ihmisestä on jo taivaissa. Kristuksessa meillä on pääsy Jumalan luo, mutta myös Jumala asuu meissä jo nyt:

Jeesus pelastaa ihmisen synnistä ja vihollisen vallasta, mutta maailma tuomitaan. Sen tilalle luodaan uudet taivaat ja uusi maa: Valtaistuimelleen noussut Jeesus julisti:

Tämä on ollut Jumalan päämäärä jo ennen luomistyön alkua. Joku sanoo, että Jumalan käärmeelle langettama tuomio vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään, olisi ollut ensimmäinen evankeliumi. Joka tapauksessa se ilmoitus paremmasta maailmasta, maailmasta ilman "käärmettä", niin että luetaan nyt tämä "protoevankeliumi" ainakin:

Jumalan kaupungissa ei myöskään ole "hyvän ja pahan tiedon puuta" kuoleman siemeniä tuottavine hedelmineen. Elämän puu siellä on, sillä sinne pääsevät vain ne ihmiset, jotka ovat valinneet Elämän puun tien.

Ne, jotka ovat valinneet kuoleman tien, pääsevät hekin päämääräänsä, mutta siinä ei ole lopultakaan paljon kertomista, vaikka se vielä nyt näyttää kovasti mahtavalta, kuin ennen Egyptissä ikään. Silloinhan Israel kulki Punaisen meren yli Egyptin hallitsija ja valiojoukot kannoillaan. Erämaan puoleiselle rannalle se nousi kuitenkin yksin. Se oli eräs niistä tapahtumista, joista yleinen tiedonvälitys vaikeni, mutta pelastetut lauloivat:

Viidenkymmenen päivän kuluttua Punaisen meren ylityksestä Vanhan Liiton kansa koki Jumalan ilmestymisen Siinailla, sai lain ja teki liiton Jumalan kanssa.

Avioliitto on luomisjärjestykseen sisäänrakennettu vertauskuva Jumalan ja hänen kansansa yhteydestä. Liiton solmiminen vastaa siinä kihlausta, mutta todellinen yhteys toteutuu vasta, kun molemmat liiton osapuolet astuvat yhdessä hääkammariin. Siinain vuorella tähän ei päästy; Herran huone jäi leirin ulkopuolelle, eikä sen kaikkeinpyhimpään osaan kansalla ollut tulemista. Ylipappikin sai tulla sinne vain kerran vuodessa, ja silloinkin hänen piti suitsuttaa koko huone suitsuketta niin täyteen, ettei Jumalan kirkkautta näkynyt.

Israel oli säästynyt Egyptille määrätystä rangaistuksesta uhraamalla karitsan jokaisen perhekunnan puolesta. Karitsan verellä merkittiin huonekunnan ovenpielet, mutta karitsa itse syötiin. Karitsa oli esikuva Jeesuksesta. Kun Jeesus ennenkuin hänet teurastettiin, puhui siitä, että hän tuli antamaan lihansa syötäväksi, viisaana itseään pitäneet ihmiset närkästyivät:

Säädettynä päivänä Jeesus söi oppilaittensa seurassa Vanhan Liiton pääsiäistä. Samalla hän antoi määräykset Uuden Liiton pääsiäisateriasta. Veren sijasta oppilaitten oli juotava viini, ja lihan sijasta syötävä leipä, muistoksi uhrista, jonka turvin ihminen vapautuu Synnin vallasta tulemalla hänen liittoonsa ja yhdistymällä Jumalan Karitsan kanssa, niinkuin syöty liha yhdistyy syöjäänsä.

Kohta Uuden Liiton pääsiäisaterian asettamisen jälkeen Jumalan karitsa uhrattiin. Uhraajana toimivat juutalaiset ylipapit yhdessä roomalaisten vallanpitäjien kanssa. Kolmen päivän kuluttua Jeesus nousi ylös haudasta, ja neljänkymmenen päivän kuluttua siitä hän nousi Taivaisiin.

Taivaissa Jeesus suoritti ylimmäispapilliset toimitukset luoksepääsemättömässä kirkkaudessa asuvan Isän edessä taivaallisessa temppelissä meidän edestämme, puhdistaakseen meidät kaikesta synnin saastutuksesta ja pyhittääkseen meidät sitä varten, että Jumala saattaisi asua sydämessämme uskon kautta. Kymmenen päivän kuluttua Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen Hän tuli takaisin, asuakseen Hänelle erotetussa ihmisessä, aivan samoin kuin Hän oli Jeesuksen kasteen jälkeen asunut Jeesuksen maallisessa majassa. Silloin oli helluntaipäivä, jota vietettiin Israelissa vehnänkorjuun alkaessa, viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen. Helluntaina toteutuivat sanat:

Kreikkalainen lähdeteksti sanoo sen vielä rohkeammin: "…Katso, kaikki on uudeksi tullut", kr. "Idou, gegonen kaina ta panta". Jeesus oli vaihtanut ruumiinsa ylösnousemusruumiiseen esikoisena kuolemaan nukkuneista ja nyt oli tullut hänen morsiamensa vuoro. Esikoisen jälkeen tähän ylösnousemusruumiiseen liitettiin ja yhä liitetään kaikki, mikä uskossa yhdistyy häneen. Ilman uskoa suoritetut toimenpiteet eivät johda toivottuun tulokseen.

Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisesta. Mutta tässä siitä sanotaan hyvin merkittävä piirre: Sana voi yhtyä ihmiseen, sulautua häneen. Sana on siis ensimmäinen etappi sillä tiellä, jonka kautta pelastutaan kadotetusta maailmasta Uuteen maahan ja uusiin taivaisiin. Koska usko on tekojen motiivi, uskoa seuraavat teot kertovatkin jo sen, mihin uskot. Jumalan tahdon - joka on sielujen pelastus - tiellä seuraavana ohjelmassa on Liiton solmiminen kasteessa.

Liitto Jeesukseen solmitaan hyväksymällä hänet sellaisena kun hän on: Jumala, Jumalan poika, Jumalan karitsa, meidän Herramme sekä tunnustamalla hänet ihmisten edessä ja luopumalla kaikesta siitä, mikä ei kuulu hänessä luodun uuden luomakunnan piiriin.

Punaisen meren ylitys on esikuva kasteesta. Kasteessa me uskon kautta samaistumme Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, ensin ylösnousemukseen haudasta, jonka jälkeen mekin voimme uskon kautta kokea oman henkilökohtaisen helluntaimme, kuten ne Jeesuksen seuraajat, jotka kokivat sen Jerusalemissa Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Raamatun alkuun on kirjattu ne puitteet, joissa ihminen luotiin ja missä langennut henkiolento näki ihmisessä tilaisuutensa inkarnoitua ja laajentaa valtaansa sillä vallalla, joka ihmiselle oli annettu. Näyttää kuitenkin siltä, että ihmisestä tuli hänelle ansa. Hän tuskin osasi odottaa, että Jumala itse ryhtyisi hoitamaan ihmisen pelastamista, inkarnoituisi itsekin, ja inkarnoituneena veisi koko ihmiseen inkarnoituneen saatanan ristille, josta hänellä ei olisi enää ulospääsyä. Kuolemasta nousi ylös enää yksi ainoa, Pyhyyden Hengen voimasta Jumalan Pojaksi kirkkauteen korotettu Messias, kuningas Daavidille annetun lupauksen mukaan.

Raamatun mukaan "Alussa Jumala loi taivaat ja maan". Inkarnoitunut Synti sai ihmisessä mahdollisuuden aloittaa oman luomistyönsä niistä aineksista, jotka hänelle entisenä Jumalan palvelijana oli jäänyt ja mitä hän oli saanut käyttöönsä Adamin kautta. Heti alkuun Adamin suku ryhtyi kehittelemään uusi työvälineitä, miekkoja, ja harjoittamaan musiikkia, tyydyttääkseen sillä sitä kaipuuta "paremmasta elämästä", jonka hän synnin takia oli kadottanut. Langennut sukukunta aloitti myös kaupunkien rakentamisen ja ryhtyi rakentamaan Baabelin tornia ulottuakseen ihan taivaaseen asti. Vihollisen maailmanjärjestys tunnetaan Raamatussa nimellä kosmos, "maailma", erotukseksi Jumalan luomisjärjestyksestä, johon kuuluvat "taivaat ja maa".

Jumala kirosi maan jo siinä vaiheessa, kun ihminen oli hylännyt Jumalan neuvon ja valinnut synnin. Golgatalla kosmoksen päämieheltä riistettiin hänen otteensa ihmiseen ja Suuren Sadonkorjuun aikana koko järjestelmä tuhotaan. Tilalle Jumala luo uuden luomakunnan Kristuksessa. Sinne pelastetaan vanhasta luomakunnasta ne, jotka ovat tehneet sovinnon Jumalan kanssa ja ajoissa vaihtaneet kansallisuutta.

Uusi luomakunta (Kaini Ktisis), "Uusi luomus", kuten kääntäjät sanovat, on valmis ilmestymään täydellisenä kolmantena päivänä:

Kaksi päivää Jumalan henki etsii niitä, jotka Luvattuun maahan pelastetaan, ja saarnauttaa evankeliumia Jeesuksesta ja hänen valtakunnastaan:

Risti on vanhan maailman ja uuden luomakunnan välinen raja-asema. Se on vähän syrjässä maailman suurista valtaväylistä, mutta melkein kaikki kyllä tietävät, mistä se löytyy:

Jeesus kuoli ristillä, ja samasta juuresta valmistettua lääkettä hän määräsi kaikille, jotka haluavat pelastua maailman taudista hänen valtakuntaansa:

Jeesuksen kanssa ristille joutuivat "Vanha ihminen", kts. Room 6:6; "Minä", kts. Gal 2:19-20; Liha ja sen halut, kts. Gal 5:24; tämä maailma ja muu luomakunta, kts. Gal 6:14 ja Kol 1:20; "Synti", kts. 2.Kor 5:21 ja Room 6:6; "synnit", kts. 1.Piet 2:24 ja Jes 53:6 sekä "Kirjoitukset, jotka olivat meitä vastaan", kts. Kol 2:13-15

"Vanha ihminen" on viittaus Aadamiin, jonka väärän valinnan kautta synnin siemen pääsi ihmiseen ja on sen jälkeen kasvanut siihen, jota tässä sanotaan "synnin ruumiiksi". Maailma itse sanoo synnin ruumista ihmiskunnaksi, jonka jäsenenä mekin olemme osallisia tästä "vanhasta ihmisestä". Koko maailma kyllä rimpuilee omaa henkistä perintöänsä vastaan, mutta se ei auta. Vapautuminen tästä ikävästä perinnöstä tapahtuu Jeesuksen ristin, ja vain Jeesuksen ristin kautta:

Ristillä on kaksi puolta - kuolema ja ylösnousemus. Kuoleman pelko on voimakas ase, jota vihollinen käyttää kaikkia orjiaan kohtaan. Sen edessä ihmisen suuri, ylpeä ja itseriittoinen minäkin on valmis lankeamaan yhä syvemmälle vihollisen edessä. Mutta kun naulitset sen ristille yhdessä Kristuksen kanssa, olet vapaa:

Ihmisen voimat eivät riitä hänen omien himojensa ja halujensa hallintaan. Ainut keino vapautua niiden vallasta on psyken kuolema maailmalle ja kaikelle, mitä siinä on:

Ihmistä, jonka Saatana on saanut synnin kautta koukkuunsa, hän käyttää oman maailmansuunnitelmansa, "kosmoksen" rakentamiseen. Selvää on, että Saatanan maailmansuunnitelma on jotakin aivan muuta, kuin Jumalan pelastussuunnitelma. Pelastus vihollisen ansasta tulee ristin kautta:

Synti on Jumalasta luopunut henkivalta. Se pääsi ensimmäiseen ihmiseen erään siementä kantavan puun hedelmän kautta, alkoi lisääntyä ja toteuttaa itseään sen kautta. Jumala teki Jeesuksessa saman tempun, tuli lihaksi, mutta ei toteuttanutkaan lihan tahtoa, vaan pysyi kuuliaisena Kirkkauden Isälle, ja antoi itsensä kuolemaan sen synnin takia, joka hänen lihassaan asui. Se lopetti Synnin vallan, ja Jeesuksesta tuli eläväksitekevä henki.

Synnit, jotka Synti teettää ihmisellä, aiheuttavat velkavastuuta Jumalan edessä. Jeesus otti ja kuoletti nämä velat kertaheitolla verensä kautta:

Jumalalla on laki, jonka vastaan tehtyjä rikkomuksia sanotaan synneiksi. Laki on kyllä hyvä ja oikeudenmukainen, mutta se ei sisällä voimaa sen toteuttamiseen, joten se on käyttökelpoinen vain syyttäjälle. Jeesus on kuitenkin vapauttaja. Hän sovitti ihmisen pahat teot, ja vei syyttäjältä mahdollisuudet myöhemminkään syyttää niitä, jotka hän kerran oli vapauttanut:

Jumala voitti saatanan sen omilla aseilla:

Oman elämänsä kadottaminen Kristuksen tähden on vieras asia melkein kaikille niille noin kahdelle miljardille ihmisille, joita täysin perusteettomasti kutsutaan kristityiksi. Siksi myös Kristuksen ylösnousemuksen voima on heille tuntematon. Monet eivät edes tiedä, että heidätkin on kutsuttu elämään Kristuksen ristin kautta.

Hengellisesti kuollut ihminen syntyy uudesti ylhäältä Jumalan sanan vaikuttaman uskon kautta:

Jeesus lausui nämä sanat opetuslapsilleen selitykseksi siitä, miksi hänen sanansa olivat suurelle osalle kuulijoita olleet niin vaikeasti sulatettavia, että he olivat jättäneet Jeesuksen. Mutta niille, jotka antoivat Jumalalle kunnian tunnustamalla hänen poikansa nimen, hän ehtisi kyllä selvittää tällaiset asiat myöhemminkin. Ensin heidän piti tulla eläviksi. Se tapahtui siten, että Jumala teki meidät, kuten myös Kolossankin kristityt eläviksi yhdessä Jeesuksen kanssa:

Kuten tiedetään, Jeesus nousi ylös haudasta Tähkäkuun 17. päivänä vuonna, joka historioitsijoiden mukaan oli 32, esikoisena kuoloon nukkuneista. Se on myös meidän syntymäpäivämme Kristuksessa. Kreikkalainen lähdeteksti käyttää tästä tapahtumasta mielenkiintoista sanaa "si-zoo-poieioo". Se on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa on "si/sin/sim", yhdessä", toinen osa "zoo", elämä, ja kolmas osa "poieioo", tehdä. Ikäänkuin varman varmistamiseksi sana "sin", yhdessä, lähdetekstissä vielä toistetaan rakenteessa "sin auto", hänen kanssaan.

Si'zoo'pjo ei ole ainut sin-etuliitteellä rakennettu kreikan verbi. Jo lyhyt silmäily Uuden Testamentin kreikan sanakirjaan paljastaa, että sanalla sin ja sitä vastaavalla etuliitteellä muodostettujen rakenteiden käyttö saattaa olla hyvä johtolanka etsittäessä Kristuksen ja hänen morsiamensa keskinäisiä suhteita kuvaavia raamatunlauseita. Katsopas vaikka näitä:

Sin'egeiro, herättää jonkun kanssa, herättää kuolleista jonkun kanssa, elävöittää jollakin on yhdyssana, jonka jälkimmäinen osa egeiro (G1453) tarkoittaa herättämistä ja heräämistä.

Roomalaiskirjeen kuudes luku sisältää keskeisen sanoman siitä, että meidän langenneen luontomme kuolema ja hautaaminen sekä uuden luontomme herääminen ja kasvaminen tapahtuvat kaikki yhdessä Kristuksen kanssa.

Sanaa sin voidaan tietysti käyttää myös itsenäisesti, kuten jakeessa Kol 3:4:

Jo tämä lyhyt vilkaisu sanakirjaan osoitti, että meidän yhteiselämämme Kristuksessa alkaa ristiltä.

Uudestisyntymisessä me tulemme osalliseksi Jumalallisesta luonnosta. Pyhä Henki meissä on sama, kuin Jumala meissä. Se, ei kuitenkaan voi toteutua pelkästään yhteen suuntaan, vaan siten, että myös me olemme Jumalassa. Kyse on siis toimivasta yhteydestä, juutalaisen uskontunnustuksen mukaisesta ykseydestä. Tämän vuoksi Paavali saattoi kirjoittaa uskoville Korinttoon:

Tällä lauseella on pitkä esihistoria. Jo kauan sitten kävi nimittäin niin, että ihminen (Adam), maasta (adama) otettu, söi siementä kantavan hedelmän sellaisesta puusta, joka tuottaa kuolemaa, vaikka häntä oli siitä varoitettu:

Hyvän ja pahan tiedon puu Jumalan istuttamassa paratiisissa tuotti lisääntymiskykyistä kuolemaa. Sen siemen oli synti ja sen hedelmä oli kuolema, oli ihmisen kuvitelmat itsestään kuinka korkeita tahansa. Eräs ennen parhaimmin onnistuneitten ihmisten joukkoon laskenut joutui sanomaan itsestään näin:

Lihan hedelmä ei voinut olla hyvä, koska siinä asui kuoleman siemen. Ongelma ratkaistiin sillä, että Jumala itse, jossa ei tätä siementä ollut, otti päällensä meidän lihamme siinä asuvine synteineen, ja vei koko "kuoleman ruumiin" ristille. Vasta Jeesuksen ristin kautta me olemme vapaat synnin, kuoleman ja maailman vallasta ja voimme itsekin sanoa:

Maailman naulitseminen ristille on ilon ja kerskauden aihe siksi, että maailma on kirottu. Risti vapauttaa ihmisen tästä kirouksesta:

Ihminen pelastetaan maailmasta ristin kautta, mutta Saatanalle risti on tuomio: Jeesus nousee ylös, ja vetää meitä puoleensa ristin kautta taivaisiin, mutta Saatana menettää valtansa ja heitetään valtaistuimeltaan alas:

Ristin on määrä toimia vedenjakajana synnin ja pyhyyden, kuoleman ja elämän, maan ja taivaan, lihan ja hengen välillä:

Maailman ja Taivaan ero on välttämätön, sillä niissä vallitsevat pyrkimykset ovat vastakkaisia, ja toisilleen vihamielisiä. Taiteilu sairaan maailman ja terveen elämän kanssa johtaa ristiriitoihin, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain ristin kautta. Meissä olevan maailman on kuoltava, jos mieli löytää kestävä pohja elämälle.

Kaikki lapset, joilla on sama isä, ovat veljiä keskenään, mutta ei se vastasyntyneistä lapsista kovin selvästi käy ilmi, jollei siitä, että he kaikki huutavat "Abba, Isä". Isä itse on kuitenkin järjestänyt lastensa kasvatuksen. Kasvatuksen päämäärä on "yhteys uskossa ja Jumalan pojan tuntemisessa", kts. Ef 4:13:

Synti erottaa ihmisen Jumalasta, mutta se loitontaa myös ihmiset toisistaan. Jos haluamme, että meillä olisi todellisia ystäviä, meidän on siis puhdistauduttava synnistä:

Puhekielessä puhutaan usein uskon ystävistä, tai uskovista. Raamatussa Jeesuksen seuraajien yhteisöstä on käytössä aivan eri termit; tavallisia ovat ekklesia, (uloskutsutut), Kristuksen ruumis, me ja rakkaani. Seurakunta käsitteenä syntyi jo Siinain vuorella Vanhan testamentin aikana, kun Israel sai vapaan kansakunnan attribuutit. Jeesus antoi sille "uuden käskyn":

Johanneksen 1. kirjeessä meitä vielä muistutetaan:

Rakkautta ei tarvita, jos sen kohde on täydellinen. Monet, jotka luulevat rakastavansa, eivät rakasta mitään muuta kuin itseään, ja se, mitä he nimittävät rakkaudeksi, on vain hyväksikäyttöominaisuuksien tunnistamista "rakkauden" kohteessa. Jumalalla on rakkauden monopoli, ja niinpä mekin voimme rakastaa vain Kristuksessa.

Rakastaminen aiheuttaa tavallisesti kärsimyksiä sille, joka rakastaa. Jeesus teki heti selväksi, että hänen seuraajiensa tuli olla henkisesti valmiita kärsimyksiin, sekä luopumaan kaikesta, mitä heillä tässä maailmassa oli, Jeesuksen tähden:

Asia, josta Jeesus tässä puhuu, on uskoontuloprosessi. Monet haluaisivat pelastaa elämänsä ja etsivät helppoa tietä tai halpaa pilleriä, mikä sen tekisi heille. Jeesukselle tällaiset asiakkaat ovat huonoja asiakkaita. Hänellä on tarjolla vain yksi tie, ristin tie. Siihen kuuluu kaksi asiaa, jotka on sanottu jakeissa Mark 8:34 ja Mark 8:38. Mutta jos kiellät itsesi ja kannat ristisi joka päivä sekä tunnustat Jeesuksen, Jumalan pojan herraksesi ihmisten edessä ja arvostat hänen sanojaan niin, että niitä ylistät ihmisten edessä, olet otollinen Jumalan pojan seuraan.

Oman ristinsä kantaminen on ehto, jonka kautta sinun tunnustuksesi hyväksytään Jumalan enkelien edessä. Hyväksytyksi tulemisella on ratkaiseva merkitys sinulle heti uskoontulohetkestäsi lähtien, sillä vihollinen käyttää palvelijoitaan sinua vastaan. Sinä voitat taistelusi vain Kristuksessa:

Jeesuksen seuraajat eivät kuitenkaan elämöi oman ristinsä kantamisella, vaan ylistävät Jeesuksen ristiä:

Isä on antanut Kristuksen morsiamelle taivaallisen aseman pojassaan Jeesuksessa:

Myös asemaa vastaavat valtuudet ja voima on annettu. Yhteistyössä Kristuksen kanssa me voimme tehdä sangen merkittäviä tekoja. Nyrkkisääntönä on, että mitä paremmin liha on ristillä, sitä suurempi on Hengen voima meissä. Silloin myös vaara ylpistyä on pienempi, ja silloin kiitoskin menee oikeaan osoitteeseen:

Jumalan käski Abramia lähtemään "maahan, jonka minä sinulle osoitan" ja Jeesus kutsui seuraamaan itseään. Kummassakaan tapauksessa lähtijöille ei tarkkaan kerrottu, mihin matka vie. Mutta nämä näyttivät tienneet, koska lähtivät. Aabraham uskoi Jumalaan, vaikka tieto matkan päämäärästä olikin vähäistä. Näin on myös meidän laitamme. Me uskomme, että Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä.

Nyt, kun näistä tapahtumista on kulunut vuosituhansia, moni asia on jo selvinnyt, mutta monta asiaa on vielä uskon varassa. Monet ovat myös torjuneet Jeesuksen. Pari miljardia ihmistä on kyllä periaatteessa hyväksynyt ajatuksen, että Jeesus kuoli heidän puolestaan ristillä ilman, että he olisivat liittyneet Jeesukseen. Kompastuskiveksi on tullut risti, vaikka juuri sen kautta ne siteet, jotka matkalle lähtöä pidättelevät, katkaistaan. Sanalla rististä on kuitenkin kaksi puolta: luopuminen Egyptin orjien etuisuuksista, ja Jumalan lasten kirkkauden vapaus Luvatussa maassa:

Jumalan kansa on matkallansa ollut monta kertaa lähes toivottomassa tilanteessa. Herra on kuitenkin aina tullut apuun riittävän aikaisin ja vastustajat ovat saaneet itse maistaa omaa lääkettään. Näin kävi myös Egyptin valiojoukoille, kun se oli asettunut vastustamaan Jeesuksen suunnitelmia, mutta pelastetut lauloivat jo laulua siitä Jumalan "pyhästä asunnosta", jonne he olivat matkalla:

Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän, jota hän vertaa omaan tehtäväänsä maailmassa:

Myös Markus kertoo lähetyskäskyn antamisesta, mutta niin, että molemmat tekstit täydentävät toisiaan:

Jeesus kohosi taivaisiin neljäkymmentä vuorokautta haudasta ylösnousemisensa jälkeen. Sen Markus kuittaa yhdellä lauseella. Jeesuksen ja hänen seuraajiensa vaiheista Markuksella oli paljon ensikäden tietoa, mutta niistäkin hän kirjoittaa yhtä lyhyesti:

Herra todellakin vaikutti mahtavasti niiden oppilaittensa kautta, joille hän oli antanut käskyn Pyhästä Hengestä, mutta kreikan verbi synergeo (vrt. "syn'energia") tarkoittaa yhteistyötä ja työskentelemistä yhdessä. Herra ei siis pelkästään "vaikuttanut", vaan hän osallistui, ja vieläkin osallistuu itse työhön. Sana synergeo (vrt "synenergia") on yhdyssana, jossa syn, tai "sin", kuten se nykykreikassa äännetään, on "yhdessä" ja "energeo" tarkoittaa työtä. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että me saarnaamme Jumalan sanaa, ja Jeesus itse toteuttaa sen.

Jeesus oli jo aiemmin ilmoittanut tulevansa pian takaisin, ja olevansa seuraajiensa kanssa maailman loppuun saakka. Olisiko siis Jeesus kahdessa eri paikassa yht'aikaa? Kirkkoraamatun m-38 kääntäjä on selvästikin pakoillut ongelmaa, ja nähtävästi juuri sen takia tehnyt tahallisen käännösvirheen, kun hän kääntää yhteistyön tekemisen vaikuttamiseksi. Mutta hän on kuitenkin tiennyt sanan synergeo oikeankin käännöksen, sillä Toisessa Korinttolaiskirjeessä hän kääntää Paavalin ja hänen tiiminsä sanat oikein:

Jos me aiomme saada jotakin aikaan, meidän on varmistauduttava siitä, että toimimme yhteistyössä Jeesuksen kanssa. Tässä maailmassa on paljon syyttäjiä, tuomareita ja paljon myös niitä, jotka julistavat syntejä anteeksi omille puoluetovereilleen. Siksi nämä kaksi asiaa - Pyhä Henki ja anteeksianto - ovat erottamattomia osatekijöitä Jumalan palvelijan työssä.

Kuuntelin illalla Niilo Ylivainion puheita CD-ltä. Niilo kertoi tätä asiaa sivuten, että ihmisillä on sellainen luulo, että hän parantaa. Niilo tahtoi oikaista tämän luulon, ja kertoi, että hän vain saarnaa, kuten muutkin, mutta hän saarnaa sellaisista asioista, joista muut eivät saarnaa - sairaiden paranemisesta rukouksen kautta ja Pyhän Hengen kasteesta, ja sitten Herra vain tekee osansa yhteistyöstä.

Jumalan Valtakunnan työntekijä on samalla suurlähettiläs ja palvelija. Kun hän tulee ihmisen luo, ihminen tunnistaa Jumalan Hengen läsnäolon omantuntonsa kautta, mutta meidän on itse varmistauduttava siitä, että Hän todella on uudistanut meidät ja asuu meissä:

Jos kaikki on kunnossa, voimme julistaa sovituksen sanaa, tai kuten tässä, tarkastella pelastuksen teoriaa. Pelastushan on sitä, että me pääsemme Jumalan yhteyteen. Avainsana on sovitus, kreikaksi "katallagi":

Paavalin hyvää tekstiä on vähän rasittavaa lukea, kun kääntäjä väen väkisinkin yrittää antaa tukea vallassa olevalle käytännölle kääntämällä sanan "diakonia" sanalla "virka". Kreikan sana diakonía tarkoittaa palvelua, palvelemista ja sana diakonos palvelijaa ja tarjoilijaa. Onneksi tekstin jatko puhuu selvää kieltään siitä, että Jumalan palvelijat eivät ole mitään kirkkoherroja, vaan paremminkin sellaisia, kuin tämän päivän kiinalaisten kotiseurakuntien kasvatit:

Ihminen luotiin hallitsijaksi, mutta hän menetti asemansa synnin tähden. Hän voi palata tehtäväänsä vasta, kun koko syntijupakka on loppuunkäsitelty:

Tuhatvuotisessa valtakunnassa Jeesus asettaa oman hallituksensa maan päälle, ja niille omat miehensä:

Hoosean kirja on arvoitus, sillä kirjan lopussa kysytään

Arvoitus koskee sitä Israelin osaa, joka luopui Daavidin suvusta. Vuonna 721 eKr Assyrian joukot veivät sen mennessään, ja kansa katosi kuin tuhka tuuleen. Hoosean kirjassa osaa Israelista nimitetään Efraimiksi, sekä Israeliksi, erotukseksi Juudasta. Melko yllättävää on, että siitä sanotaan:

Rakkaus tuottaa hedelmiä. Kun Efraim on tullut takaisin Jumalan yhteyteen, se kantaa jälleen hedelmiä Jumalalle:

Jumalan ja hänen kansansa yhteys on samantapaista kuin aviollinen yhteys yksilöihmisten välillä. Jumala ilmoittaa suoraan, että hän on rakastaa kansaansa mustasukkaisesti. Hän ei ollenkaan siedä epäjumalia rinnallaan. Israelin (Efraimin eli Samarian) epäjumalina olivat kaksi kultaista vasikkaa ja siksi se karkotettiin maastaan. Mutta jos Jumala ottaa sen takaisin armoihinsa, sen on taas vaihdettava palvonnan kohdetta ja muutettava mielensä.

Uudessa Testamentissa Hoosean kirjan sanontoja käytetään niistä, jotka ovat Kristuksessa tulleet Jumalan yhteyteen. Mutta myös Juuda, joka edelleen nimellisesti pitäytyy Mooseksen aikana sovittuihin sääntöihin, joutuu vaihtamaan puolisoaan, jos mieli kantaa hedelmää Jumalalle:

Raamatun kuvakielessä puut ovat kansoja. Tässä puhutaan kansasta, jota Jumala rakastaa:

Aviollisessa elämässä yhteinen hedelmä saattaa syntyä verrattain löysän yhdyselämän tuloksena. Niinpä Jumalan ja Jumalan kansan yhteiselämää verrataan myös viiniköynnökseen ja sen oksiin.

Suomalaisena et ehkä tiedä, että viinipuun jalot oksat ovat jokainen kiinni suoraan rungossa, mutta jos tiedät on tämä Jeesuksen sana selväkielistä puhetta meillekin:

Jos noudatamme rakkautta, emme enää palvele, vaan olemme yhtä Jumalan kanssa, joka on Rakkaus, ja kannamme hedelmämme ajallaan, kuin elävän veden ääreen istutettu viinipuu:

Vaikka tässä monen esille tulleen asian lähempi tarkastelu on jätettävä toiseen kertaan, olisi kuitenkin sääli jättää lukematta seuraavat pari jaetta, sillä niissä paljastetaan eräs Jumalan suunnitelman pääkohdista: Isä rakentaa hengellistä huonetta, "oikos pneumatikos":

tai