Ihmisen maallisessa kehityksessä on kolme vaihetta. Ensin syntyy liha, ja veri, joka Raamatussa rinnastetaan sieluun, ja lopuksi henki, joka syntyy Jumalan sanasta, Kristuksesta. Kreikan kielessä kustakin näistä elämän tasoilla on eri nimet: bios, psihi ja zoi.

Myös ihmisen hengellisessä kehityksessä on kolme selvää vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa puhutaan uudestisyntymisestä. Silloin uskosta osalliseksi tullut tekee liiton Jumalan kanssa ottamalla kasteen. Liitto vastaa kihlausta. Liittoon mennessään ihminen sitoutuu elämään Kristukselle ja alkaa odottaa hengellistä hääpäiväänsä hengellisenä neitsyenä. Kun kasvukausi on ohi, hakee ylkä omansa taivaalliseen häähuoneeseen.

Vanhan Liiton seurakunnalta tämä kehitysprosessi oli salassa - huolimatta siitä, että se oli hyvin havainnollisesti esillä Israelin juhlakalenterin muodossa. Seurakunta joutui tekemään kolme vuotuista pyhiinvaellusmatkaa. Pääsiäisenä Vanhan Liiton kansalainen tuli pelastuksen ja vapautuksen juhlille, Helluntaina hän tuli saamaan lain ja voiman ja syksyllä hän tuli sadonkorjuun juhlille nauttiakseen raadantansa tuloksista. Nämä kolme matkaa ovat kuvia Jumalan lapsen edistyksestä taivastiellä. Ensin me olemme uskonnollisia beibejä - armahdettuja syntisiä, kunnes Isä pukee meidät voimalla korkeudesta, ja vie meidät viinitarhaansa työhön. Ja syksyllä, kun sato on kypsynyt, hän Hänen Poikansa noutaa meidät juhlille.

##04

Osmo Pöysti

RAAMATUN AVIOLIITTOKERTOMUKSET

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005-2006

Kuru, Finland

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut ja tallennus sallitaan

2006-06-13

Sivuja n. 35

 

Avioliitto on esikuva Kristuksesta ja hänen morsiamestaan. Aihetta aletaan käsitellä heti Raamatun ensimmäisessä luvussa ja vielä viimeisessä luvussakin aihe on sama, kts. 1.Ms 1:26-27 ja Ilm 22:17. Tarina Kristuksesta ja hänen morsiamestaan on siis koko Raamatun kertomuksen perusjuoni, vaikka se ei heti silmiin pistäisikään. Se myös pitää lukijan jännityksessä loppuun asti, eikä vähiten siksi, että me olemme itse mukana tässä prosessissa.

Jumala on rakentamassa vaihtoehtoista yhteiskuntaa tulevaa maailmanaikaa varten. Jo siinä vaiheessa, jolloin hän kutsui Abramin, hän antoi lupaukset, joiden mittavuutta osoittaakseen hän kutsui Abramin ulos katsomaan taivaan tähtiä. Ne tarvitsivat hallitsijaa. Kun vielä pidämme mielessä, että Raamatun yhteiskuntajärjestelmä on patriarkaalinen, on perhe luonnollinen malli Jumalan valtakunnasta. Kristus, Jumalan valtakunnan kuningas ja Jumalan kansa ovat liitossa keskenään samalla tavalla kuin mies vaimonsa kanssa.

Tulevaisuuden yhteiskunnan rakentaminen alkaa morsiamen valinnasta. Ylkä ei saa morsiantaan ilmaiseksi; hänen on maksettava siitä täysi hinta. Morsiamelle itselleen jää vain kaksi vaihtoehtoa: lähteä vai olla lähtemättä Sulhasen kotiin. Jos hän suostuu kauppaan, hän sitoutuu noudattamaan kauppakirjan ehtoja ja joutuu luopumaan koko entisistä elintavoistaan. Sopimuksen solmimisen jälkeen ylkä valmistaa häähuoneen, ja kun sulhasen isä antaa luvan, sulhanen hakee morsiamensa uuteen kotiin.

Vanha maailma on lähellä häviämistään. Vanhan yhteiskunnan jäsenille Jumala esittää tarjouksen, jota sanotaan evankeliumiksi, eli hyväksi sanomaksi. Tarjous on jo esitetty. Ihmisen ratkaistavaksi jää, suostuuko hän tarjoukseen. Henkilö, joka hänen tarjouksensa hyväksyy, voi liittyä sopimukseen tunnustamalla Jeesuksen herruuden ja ottamalla kasteen.

Kaste on toisaalta luopumista maailmasta ja sen ruhtinaasta, mutta toisaalta se on omistautumista Kristukselle, joka on tulevan maailmanajan Herra. Kun kaste on suoritettu, morsian saa Sulhasen Isän lahjat - karismat. Ne ovat hengellisiä välineitä, armoituksia, joiden kautta hänen uusi asemansa Kristuksen vaimona tulee esiin tämän maailmanajan keskellä.

Häähuoneen valmistamiseen on varattu aikaa "kaksi päivää" siinä seitsemän päivän jaksossa, jota Raamatun kansien välissä käsitellään. Psalmin 90:4 ja 1.Piet 3:8 perusteella näiden päivien oletetaan olevan tuhannen vuoden pituisia. Kolmantena päivänä Jeesuksen ylösnousemuksesta Taivaissa alkavat Karitsan häät, jotka kestävät seitsemän vuotta. Hääviikon lopussa Kuningas ja kuningatar tulevat juhlavieraiden joukkoon maan päälle. Kuningas ottaa vallan ja asettaa valtaistuimensa ja hallituksensa. Viholliset tuhotaan, ja alkaa seitsemäs päivä, "Tuhatvuotinen valtakunta".

 

Hääkutsu

Kristuksen hääkutsu on avoin kutsu. Mutta heti alkuun on sanottava, että se on korkea kutsumus. Joskus ennen ihmisen luomista Jumala loi hengellisen maailman, enkelit ja kerubit ja antoi heille uskomattoman korkean aseman, suuren viisauden, merkittäviä kykyjä ja määritteli kullekin hänen tehtävänsä. Kuitenkin eräät näistä luoduista halusivat tulla riippumattomiksi Jumalasta, ja menettivät yhteytensä Jumalan ja jäivät vaille kaikkea sitä, mitä Jumala on: Rakkaus, Totuus ja Elämä, sillä nämä ominaisuudet ovat olemassa vain Jumalan yhteydessä.

Eräs Jumalan luomista langenneista henkiolennoista oli ennen nimeltään Valonkantaja eli Lusifer. Juuri hänelle oli annettu ne ominaisuudet, jotka Karitsan morsiamelta vaaditaan. Kun hän siitä huolimatta lankesi, todisti se sen, ettei luotu olento kelpaa Jumalan pojan morsiameksi. Sen jälkeen Isä sanoi:

Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. (Kts. 1.Moos 1:26)

Luodulle ihmiselle oli olemassa vaihtoehto: Syntynyt ihminen. Se tuli ajankohtaiseksi, kun ensimmäinen, luotu ihminen hairahtui syömään sellaisen puun hedelmää, jonka siemenet synnyttivät kuolemaa. Neljä "päivää" kestäneiden ennakkovalmistelujen jälkeen Jumalan Sana luopui taivaallisesta asemastaan ja syntyi ihmiseksi Juudean Beetlehemissä:

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella (monogenis - ainosyntyisellä) Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)

Jumala tarvitsi hallitsijoita ei makro- ja mikrokosmosta varten. Mutta työ oli aloitettava kovin alhaalta. Ihmisen itseisarvo on kyllä äärettömän suuri, mutta syntiinlankeemuksen kautta tämä äärettömän suuri potentiaali oli joutunut Saatanan, langenneen morsiankandidaatin orjuuteen ja käyttöön. Ennen kuin langenneet ihmiset voisivat syntyä uudesti ylhäältä, syntyä Jumalan lapsiksi, heidät oli vapautettava Synnin ja Saatanan vallasta. Vasta sitten heidän valtava ihmisarvonsa pääsisi oikeuksiinsa. Siksi myös lunastushinta oli käsittämättömän korkea. Jumalan pojan oli lunastettava ihminen synnin orjuudesta omalla verellään:

(2:9) Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. (2:10) Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. (2:11) Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, (2:12) kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä"; (2:13) ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!"
(2:14) Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, (2:15) ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. (2:16) Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. (2:17) Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
(2:18) Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. (Room 2:9-18)

 

Morsiamen valinta

Kristuksen morsian valitaan. Pietarin 1. kirje on kirjoitettu eräälle valittujen joukolle. Jo kirjeen johdanto kertoo paljon tästä joukosta:

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. (1.Piet 1:1-2)

Miten nämä "muukalaiset" olivat tulleet "valituiksi muukalaisiksi". Oliko Jumala suorittanut jonkun arvonnan, ja valinnut jotkut taivaisiin siitä suuresta joukosta, joka on matkalla helvettiin? Ei suinkaan! Nämä muukalaiset olivat pyhittäneet henkensä, siis toteuttaneet sitä vanhaa lastenlaulun ohjetta: "Älä silmä pieni katso mihin vain…" Nämä valitut ovat kokeneet itselleen vieraaksi sen pahan, mitä he ovat ympärillään nähneet, ja toteuttaneet omassa elämässään sitä, jota ovat paremmaksi nähneet.

Morsiamen valinnan suorittaa Pyhä Henki. Pietarin 1. kirjeessä asia on ilmaistu sanoilla "Hengen pyhittämisen kautta valitut", mutta tietokonehaku löytää Raamatustasi monta muutakin jaetta, jotka antavat lisätietoa morsiamen valinnasta. Muistin virkistämiseksi muutamia otteita haun tuloksista:

Tämä hakutulos osoittaa Kristukseen:

"Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa." (Matt 12:18-21)

Avioliiton hedelmä on lapsi; Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, pitkämielisyys…

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. (Joh 15:16)

Hengen valinta ei miellytä paholaisen asiamiehiä:

Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. (Joh 15:19)

Kristuksen häihin on kohta kutsuttu koko maailma, mutta …

…monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. (Matt 22:14)

Jeesuksen valitsemien joukossakin oli yksi perkele:

Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele." (Joh 6:70)

Mutta hän ei kestänyt loppuun asti:

En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'. (Joh 13:18).

Valittujen joukolla on kunniakas tehtävä, mutta sitä suoritetaan sotatoimialueella:

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa… (1.Piet 2:9)

Jumala varustaa valittunsa tarpeellisella tiedolla:

Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut. (Apt 10:40-41)

Lähettilään valtuutus perustuu valintaan

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus, kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa, hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös, sittenkun hän Pyhän Hengen kautta oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut … (Apt 1:1-2)

Lähettiläs ei toimi yksin, vaan esimiehen käskyjen mukaan.

Mutta Herra sanoi hänelle: "Mene; sillä hän on minulle valittu ase, kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. (Apt 9:15)

Paavali ei voinut vastustaa Jumalan käskyä …

Niin hän sanoi: 'Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen … (Apt 22:14)

Israelin kansan esi-isät olivat Jumalan valitsemia:

Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa … (Apt 13:17-18)

Uskovien valinta on tapahtunut ennen maailman perustamista …

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan … (Ef 1:3-5)

Jumalan tekemä valinta on kiitoksen aihe:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. (2.Tess 2:13)

Jumalan valintaperusteet ovat kaukana maailman käyttämistä periaatteista:

Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? (Jaak 2:5)

Valitsemistaan "elävistä kivistä" Jumala on rakentamassa hengellistä huonetta:

Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva". Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi" ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut".
1.Piet 2:4-10

Ihmiskunnalla on murheellinen menneisyys, mutta Jumala luo kaiken uudeksi. Jo nyt on aihetta kiitokseen kaikesta siitä, mitä Herra kansansa keskuudessa tekee:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. (2.Tess 2:13-14)

Pietari kävi poikansa Markuksen kanssa Babyloniassa ja lähetti terveisiä Babylonian valituilta:

Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin, ja minun poikani Markus. (1.Piet 2:14)

Kutsu Karitsan häihin on lähetetty kaikille, mutta valitut ottavat sen todesta:

Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea … (2.Piet 1:10)

Tämän maailmankauden loppu on vaikea kaikille, jotka siihen joutuvat:


Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. (Matt 24:22)

Vielä hävityksen keskelläkin valheen ammattilaiset yrittävät vielä valaa uskoa valoisaan tulevaisuuteen tosiasioista välittämättä:

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut. (Mark 13:22)

Jumala vie omansa turvaan ennen Jumalan vihan päivää:

Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Matt 24:31)

Valitut voittavat, koska he ovat Kristuksessa:

He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa." (Ilm 17:14)

 

Morsiamen osto

Lähi-idässä morsian ostettiin, eikä tapa ole vieläkään harvinainen. Turkissa aidon morsiamen hinta on tätä nykyä 12 kamelia. Vanhan Liiton aikoina morsiamen hinta vaihteli. Jaakob lupasi palvella Laabania 7 vuotta saadakseen Raakelin, mutta hänet petettiin. Saadakseen Raakelin hän joutui palvelemaan Laabania vielä toiset 7 vuotta. Saul yritti tappaa Daavidin vaatimalla tyttärestään sata filistealaisten esinahkaa, mutta Daavid selvisi urakasta hengissä.

Myös suomalainen hääkulttuuri näyttää tuntevan morsiamen oston, sillä sana "kihlat" tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin "morsiamen hinta". Tähän samaan kulttuuriperintöön kuuluu puhemies, joka sulhasen puolesta hoitaa sulhasen kehumisen morsiankandidaatille ja hänen omaisilleen. Uudesta Testamentista löytyvät Paavalin sanat, jotka selvästi kertovat, että hän oli kosiomatkalla, ei omasta, vaan päämiehensä puolesta:

Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. (2.Kor 11:2)

Muutamat jakeet osoittavat, että myös Jeesus osti morsiamensa. Ensin Paavalin puheesta Efeson seurakunnan vanhimmille:

Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. (Apt 20:28).

Jeesus osti meidät "omalla verellään" takaisin sukuun. Maalaisjärjellä ajatellen ihminen kuuluu Jumalalle jo luomisen perusteella, mutta koska synti oli saanut ihmisen otteeseensa, on hänet lunastettava siitä vapaaksi. Lunastusprosessi on Laissa tarkkaan määritelty. Siitä sanotaan:

Jos veljesi köyhtyy ja myy perintömaatansa, niin hänen lähin sukulunastajansa tulkoon ja lunastakoon sen, mitä hänen veljensä on myynyt. (3.Moos 25:25)

Jumala ei anna syntejä anteeksi vastikkeetta, vaikka niitä kuinka anteeksi rukoilisit. Maailmassa on kyllä monta uskontoa, joiden markkinamiehet väittävät toisin, mutta älä heitä usko. Jumala on tinkimättömän oikeudenmukainen. Ainut tapa saada synnit anteeksi, on turvautua sukulunastajaan, jonka tulee olla tarpeeksi rikas maksaakseen sinun velkasi. Koska ihmisen velka on suuri, tarvitaan sen lunastamiseen tosi rikas mies, ja sellaisia on vain yksi, Jeesus Messias, Jumalan Poika, ainut välimies Jumalan ja ihmisen välillä:

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika, tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. (1.Piet 1:17-21)

Veri oli lunastuksen hintana jos silloin, kun Jumala itse puki Aadamin ja Eevan nahkaiseen vaatteeseen, vaikka nahkavaate ei menetettyä kunniaa korvannutkaan. Kts. 1.Ms 3:21:

Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä.

Sinä yönä, jona Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, Hävittäjä surmasi Egyptin esikoispojat, mutta ei ketään niistä, jotka olivat uhranneet karitsan omasta ja perheensä puolesta sekä voidelleet asumuksensa ovenpielet sen verellä. Suojeltava kohde istui kodeissaan ja söi sen karitsan lihaa, jonka verellä heidän asumustensa ovenpielet olivat merkityt.

Jeesus on Jumalan karitsa, joka ottaa pois Synnin ja antaa Elämän:

Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys." (Kts. Joh 10:7-10).

Jeesus maksoi morsiamestaan kovan hinnan. Jos sinusta tarjotaan alihintaa, voit olla varma, että kyseessä on petosyritys:

Mutta joka yhtyy (O de kollomenos…) Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. (1.Kor 6:17-20)

Sulhasen sukupuu

Uuden Testamentin kirjat esittävät Jeesuksen sukupuun sekä isän, että äidin puolelta.

Matteus alkaa Jeesuksen sukupuun Aabrahamista, kts. Matt 1:1-18, ja ilmoittaa lopuksi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä:

Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. (Matt 1:18)

Pyhä Henki oli siis Jeesuksen todellinen Isä. Se, että hänet laskettiin Aabrahamin, Daavidin ja Joosefin, Marian kihlanneen Joosefin sukuun, johtuu siitä, että Vanhan Liiton avioliittosäännöksien mukaan avioliitto on juridisesti pätevä kihlauspäivästä alkaen.

Luukas esittää Jeesuksen sukupuun aina Aadamin luojasta, Jumalasta alkaen, kts. Luuk 3:23-38, kerrottuaan ensin siitä, mitä tapahtui, kun Jeesus noin kolmenkymmenen vuoden vanhana tuli Johanneksen luo Jordanille kastettavaksi:

Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt". (Luuk 3:21-22)

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, jolloin Isä kertoo Jeesuksen olevan hänen poikansa. Joosua Nuunin Poika sekä Joosua Joosadakin poika olivat esikuvia Jeesuksesta, Jumalan ainosyntyisestä pojasta. Vanha Testamentti on täynnä esikuvallista kerrontaa Jeesuksesta. Noin 1000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jumala ilmoitti Daavidille:

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva." (1.Aik 17:11-14)

Vastaavan ilmoituksen löydämme Psalmista kaksi, jossa kerrotaan Jeesuksen toiseen julkiseen tulemiseen liittyvistä tapahtumista. Siinä Isä sanoo Pojalle:

Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät. (Kts. Ps 2:7-9)

Jo Paratiisissa Jumala ilmoitti, että oli tulossa siemen, joka oli erilainen, kuin se siemen, jonka Eva oli saanut sisuksiinsa syödessään Hyvän ja Pahan Tiedon puun hedelmistä:

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1.Moos 3:14-15)

Eevan saamaa sanomaa "vaimon siemenestä" sanotaan proto- eli alkuevankeliumiksi. Pari vuosituhatta myöhemmin Abram sai lupauksen siemenestä, jossa tulisivat siunatuksi kaikki kansat maan päällä. Mutta ensin Abramin oli lähdettävä synnyinseuduiltaan Babylonista ja luovuttava suvustaan:

Lähde (Leh-lehaa!) maastasi (me-artsechaa), suvustasi (mi-moladtechaa) ja isäsi kodista (u-mi-beit avichaa) siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan (le-goi gadol), siunaan sinut (va-avarechaa) ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi (vi-hjee brachaa). Ja minä siunaan (Va-avareichaa) niitä, jotka sinua siunaavat (me-bracheihaa), ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi (ve-nivrechu be-chaa) kaikki sukukunnat (kol mispechot) maan päällä (ha-adama)." (1.Moos 12:1-3)

Kun Abramin usko oli koeteltu, hänen saamaansa lupausta täsmennettiin:

Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1.Moos 22:15-18).

Jumalan Aabrahamille lupaama siemen on Jeesus, jota kreikkalaiset sanovat Kristukseksi, juutalaiset voidelluksi eli Messiaaksi ja arabit al-Masiksi:

Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. (Gal 3:16)

Kaikki Jumalan lupaukset toteutuvat Jeesuksessa, Jumalan pojassa. Hän on perillinen, ja hänen kanssaperillisiään ovat ne lapset, jotka hän on maailmasta lunastanut.

Vaikka Jeesus on Jumalan ainosyntyinen poika, hän ei ole Jumalan ainut poika. Alusta asti Jumalan suunnitelmissa on ollut saada paljon poikia. Adam sai käskyn täyttää maa ja Abrahamia käskettiin olemaan hedelmällinen. Adam tosin lankesi pois Jumalan suunnitelmasta, mutta kun Jeesus on lunastanut langenneen ihmiskunnan, hän synnyttää valittunsa uudesti ylhäältä, ja Jumalan sana toteutuu Aabrahamin siemenen kautta:

Mutta israelilaisten luku on oleva niinkuin meren hiekka, jota ei voi mitata eikä lukea. Ja siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', heille sanotaan: 'Elävän Jumalan lapset (Bnei El hai: Elävän Jumalan pojat)!' (Hoos 1:10)

Liitto

Kun sulhanen on tehnyt valintansa, hän voi lähteä kosiomatkalle joko itse tai lähettää matkalle edustajansa. Kosiomatkan tarkoituksena on saada aikaan sopimus, jonka perusteella sulhanen voi hakea morsiamensa kohta, kun hänen isänsä antaa siihen luvan. Kihlaussopimus on enemmän kuin esisopimus tulevasta avioliitosta, sillä se on juridisesti sitova.

Jumala on Rakkaus. Niin kauan, kun Adam ei ollut poikennut pois Rakkaudesta, ei Jumalan ja ihmisen välillä tarvittu minkäänlaisia sopimuksia. Osapuolten toisiaan kohtaan osoittama kunnioitus ja rakkaus riitti. Mutta synti muutti tilanteen. Jumala voi edelleenkin osoittaa rakkautta ihmistä kohtaan, mutta henkilökohtainen kosketus puuttui. Tarvittiin sopimus, jonka puitteissa ihmisen synnin aiheuttama ongelma pysyisi hallinnassa ja häviäisi olemattomiin hääpäivään mennessä.

Vanhan Testamentin aikana solmittiin useita liittoja. Ensimmäinen Raamatun mainitsema liitto on aviollinen:

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön (davak) vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1.Moos 2:24)

Jumalan ja ihmisen välisistä liitoista (berit) ensimmäinen on Nooan kanssa solmittu liitto, kts. 1.Moos 6:18. Liitto Jumalan kanssa pelasti Nooan ja hänen perheensä hukkumasta:

Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäisi sinun kanssasi. (1.Moos 6:18)

Kun Jumala teki liiton Abramin kanssa, se koski vain tiettyä maa-aluetta:


Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton, sanoen: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka… " (Kts. 1.Moos 15:18)

Kun Abram oli voittanut seuraavat taistelunsa, Jumala teki hänen kanssaan ympärileikkauksen liiton. Sen kohteena oli liha:

Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. (1.Moos 17:11).

Abramille määrättiin tässä liitossa määrättiin neitsyeen osa. Hänen oli oltava nuhteeton kuin neitsyt ja hänen sukuelimensä esinahan palautuslihas oli katkaistava. Herra sanoi:

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton (hebr. "tamim"). Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

Useita satoja vuosia myöhemmin Jumala solmi Aabrahamin pojanpojan Jaakobin jälkeläisten kanssa Siinain liiton eli "Vanhan Liiton".

Ja Mooses nousi Jumalan tykö, ja Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: "Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: 'Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.' Sano nämä sanat israelilaisille." Kun Mooses tuli takaisin, kutsui hän kokoon kansan vanhimmat ja puhui heille kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänen käskenyt puhua. Niin koko kansa vastasi yhtenä miehenä ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme". Ja Mooses vei kansan vastauksen Herralle. (2.Moos 19:3-8)

Lupausten tekeminen on helppoa, mutta niiden pitäminen on eri juttu. Vanhan Liiton eliniäksi jäi puolitoista tuhatta vuotta. Sen puitteissa annetut lait ja ohjeet olivat erinomaiset, mutta kansa ei niitä noudattanut, eikä olisi siihen pystynytkään. Opetusmateriaaliksi Vanhan Liiton historia sentään kelpaa.

Jumala halusi antaa kansalleen kaiken sen, mitä siltä puuttui: Voima ja halu vaeltaa Jumalan yhteydessä ja toteuttaa Jumalan lakia. Sillä myös tuli olla keino, miten saada pahat tekonsa anteeksi, niin ettei pahojen tekojen rangaistukset automaattisesti kohtaisi kansaa. Toisaalta anteeksiannon tuli olla sellainen, että Jumalan tinkimätön oikeudentaju tulisi tyydytettyä. Kun nämä kolme asiaa olivat järjestyksessä, saattaisi Jumala antaa esteettä kansalleen kaikkea hyvää miten paljon tahansa. Tämmöinen liitto oli tulossa. Sen tulosta ennustivat useat Vanhan Liiton aikaiset profeetat, muiden muassa Jeremia:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.
Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:31-34)

Morsiamen suostumus

Kukaan ei tule Kristuksen morsiameksi ilman omaa suostumustaan. Uusi Liitto ihmisen ja Jumalan välillä tehdään hyväksymällä tavallisesti saarnaksi eli kerygmaksi kutsutun tarjouksen ehdot. Saarna eli kerygma sisältää seitsemän kohtaa; esimerkkejä erilaisista saarnoista löytyy ainakin Apostolien teoista. Liitto syntyy, jos otat vastaan tarjotun sanan ja tunnustat Jeesuksen Herruuden, kts. Matt 10:32:

Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

ja rakastaa Jeesusta sen verran, että on valmis luopumaan kaikesta muusta hänen tähtensä, kts Matt 10:37-39:

Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Näin radikaali ratkaisu vaatii toteutuakseen aika vankan uskon siihen, että Jeesus osoittautuu kunnon mieheksi, joka pitää puolisostaan huolta lupauksensa mukaan. Kysymys on siis uskosta, joka näkyy morsiamen sanoina ja tekoina, kts Room 10:5-11:

Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään".

 

Rivkan kihlaus

Raamatun avioliittokertomukset sisältävät paljon yksityiskohtia Kristuksen ja hänen morsiamensa suhteista. Rivkan, joka kreikkalaisittain äännettynä on sama kuin Rebekka, kertomus on varsinainen mallitapaus näiden kertomusten joukossa. Kertomuksen päähenkilöt ovat Jumala, Aabrahamin roolihahmossa sekä Iisak, hänen poikansa, Jeesuksen roolissa sekä Pyhä Henki, jota kertomuksessa esittää Eliezer ja tietenkin Betuelin tytär Rivka, Iisakin alias Jeesuksen morsian:

(24:1) Ja Aabraham oli vanha ja iälliseksi tullut, ja Herra oli siunannut Aabrahamia kaikessa. (24:2) Niin Aabraham sanoi palvelijallensa, talonsa vanhimmalle, joka hallitsi kaikkea, mitä hänellä oli: "Pane kätesi kupeeni alle. (24:3) Minä vannotan sinua Herran, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden keskuudessa minä asun, (24:4) vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille." (24:5) Palvelija sanoi hänelle: "Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?" (24:6) Aabraham vastasi hänelle: "Varo, ettet vie poikaani takaisin sinne. (24:7) Herra, taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, hän, joka puhui minulle ja vannoi minulle sanoen: 'Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan', hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että saat sieltä vaimon pojalleni. (24:8) Mutta jos tyttö ei tahdo seurata sinua, niin olet tästä valasta vapaa. Älä vain vie poikaani sinne takaisin." (24:9) Niin palvelija pani kätensä herransa Aabrahamin kupeen alle ja lupasi sen hänelle valalla vannoen.

(24:10) Ja palvelija otti herransa kameleista kymmenen sekä kaikkinaisia kalleuksia herransa tavaroista; ja hän nousi ja lähti Mesopotamiaan, Naahorin kaupunkiin. (24:11) Ja hän antoi kamelien asettua kaupungin ulkopuolelle vesikaivon ääreen lepäämään, illan suussa, jolloin naiset tulivat vettä ammentamaan. (24:12) Ja hän sanoi: "Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, suo minulle tänään menestystä ja tee laupeus herralleni Aabrahamille. (24:13) Katso, minä seison tässä lähteellä, ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä. (24:14) Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: 'Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni', ja joka vastaa: 'Juo, minä juotan kamelisikin', on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille; ja siitä minä tiedän, että olet tehnyt laupeuden herralleni." (24:15) Tuskin hän oli lakannut puhumasta, niin tuli siihen Rebekka, joka oli Aabrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan, Betuelin, tytär; ja hänellä oli vesiastia olallaan. (24:16) Ja tyttö oli näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut. Ja hän astui alas lähteelle, täytti astiansa ja tuli ylös. (24:17) Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda vähän vettä astiastasi". (24:18) Hän vastasi: "Juo, herrani". Ja hän laski nopeasti astiansa alas kädelleen ja antoi hänen juoda. 24:19 Ja annettuaan hänen juoda hän sanoi: "Minä ammennan vettä myös sinun kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen". (24:20) Niin hän tyhjensi nopeasti astiansa kaukaloon ja riensi jälleen kaivolle ammentamaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen. (24:21) Ja mies katseli häntä ääneti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei. (24:22) Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä. (24:23) Ja hän kysyi: "Kenenkä tytär olet? Sano minulle. Onko isäsi talossa tilaa yötä ollaksemme?" (24:24) Hän vastasi hänelle: "Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär". (24:25) Ja hän sanoi hänelle vielä: "Meillä on runsaasti olkia ja rehua; myöskin yösijaa on meillä antaa". (24:26) Silloin mies kumartui maahan ja rukoili Herraa (24:27) ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoansa ja totuuttansa minun herraltani. Herra on johdattanut minut tätä tietä herrani veljen kotiin." (24:28) Mutta tyttö riensi ilmoittamaan äitinsä perheelle, mitä oli tapahtunut.

(24:29) Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban; ja Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle. (24:30) Sillä kun hän näki nenärenkaan ja rannerenkaat sisarensa käsissä ja kuuli sisarensa Rebekan kertovan ja sanovan: "Näin mies puhui minulle", meni hän miehen luo; ja katso, hän seisoi vielä kamelien luona lähteellä. (24:31) Ja hän sanoi hänelle: "Tule sisään, sinä Herran siunattu. Minkätähden seisot ulkona? Minä olen valmistanut tilaa talossa ja sijaa kameleille." (24:32) Niin mies tuli taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi kameleille olkia ja rehua sekä hänelle ja hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesemiseksi. (24:33) Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: "En syö, ennenkuin olen puhunut asiani". Laaban vastasi: "Puhu". (24:34) Hän sanoi: "Minä olen Aabrahamin palvelija. (24:35) Herra on suuresti siunannut minun herraani, niin että hänestä on tullut mahtava mies; hän on antanut hänelle pikkukarjaa ja raavaskarjaa, hopeata ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleja ja aaseja. (24:36) Ja Saara, herrani vaimo, on vanhalla iällänsä synnyttänyt herralleni pojan; ja tälle hän on antanut kaiken omaisuutensa. (24:37) Ja herrani vannotti minua sanoen: 'Älä ota pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun, (24:38) vaan mene minun isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä pojalleni vaimo'. 24:39 Silloin minä sanoin herralleni: 'Entä jos tyttö ei seuraa minua?' 24:40 Hän vastasi minulle: 'Herra, jonka edessä minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun kanssasi ja antaa matkasi onnistua, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä. (24:41) Silloin, kun saavut sukuni luo, olet vapaa valasta, jonka minulle vannoit; jos he eivät häntä sinulle anna, olet valasta vapaa'. (24:42) Niin minä tänään tulin lähteelle ja sanoin: 'Herra, minun herrani Aabrahamin Jumala, jos annat onnistua sen matkan, jolla olen, (24:43) salli tapahtua niin, että se neitonen, joka minun seisoessani tässä vesilähteellä tulee ammentamaan vettä ja sanoessani hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä astiastasi', (24:44) vastaa minulle: 'Juo itse, ja minä ammennan myös sinun kameleillesi' (24:45) Tuskin olin lakannut näin puhumasta itsekseni, niin katso, Rebekka tuli sinne, vesiastia olallansa, astui alas lähteelle ja ammensi. Ja minä sanoin hänelle: 'Anna minun juoda'. (24:46) Hän laski nopeasti astian alas olaltansa ja sanoi: 'Juo, minä juotan myös sinun kamelisi'. Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit. (24:47) Ja minä kysyin häneltä sanoen: 'Kenenkä tytär sinä olet?' Hän vastasi: 'Olen Betuelin, Naahorin ja Milkan pojan, tytär'. Niin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä. (24:48) Ja minä kumarruin maahan ja rukoilin Herraa, kiittäen Herraa, minun herrani Aabrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeata tietä saamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen. (24:49) Ja jos nyt tahdotte osoittaa suosiota ja uskollisuutta minun herralleni, niin ilmoittakaa se minulle; jollette, niin ilmoittakaa minulle sekin, kääntyäkseni toisaalle, oikealle tai vasemmalle." (24:50) Laaban ja Betuel vastasivat sanoen: "Herralta tämä on tullut; emme voi tässä asiassa puhua sinulle hyvää emmekä pahaa. (24:51) Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi, niinkuin Herra on sanonut." (24:52) Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen. (24:53) Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.
(24:54) Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, sanoi hän: "Päästäkää minut menemään herrani luo". (24:55) Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä." (24:56) Mutta hän sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo." (24:57) He vastasivat: "Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään". (24:58) Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: "Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Tahdon".
(24:59) Niin he lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana. (24:60) Ja he siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: "Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!" (24:61) Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Niin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle.
(24:62) Ja Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta; hän asui näet Etelämaassa.
(24:63) Ja Iisak oli illan suussa lähtenyt kedolle käyskentelemään, ja kun hän nosti silmänsä, näki hän kamelien lähestyvän. (24:64) Kun Rebekka nosti silmänsä ja näki Iisakin, laskeutui hän nopeasti maahan kamelin selästä (24:65) ja kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on minun herrani". Niin hän otti hunnun ja verhoutui siihen. (24:66) Ja palvelija kertoi Iisakille kaikki, mitä hän oli toimittanut. (24:67) Ja Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran majaan ja otti hänet luokseen, ja hänestä tuli hänen vaimonsa, ja hän rakasti häntä. Niin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.

Aabraham lähettää palvelijansa Eliezerin hakemaan pojalleen Iisakille vaimoa oman kansansa keskuudesta, Baabelista. Tuhannen kilometrin päässä lähtöpaikasta Eliezer tapaa Raakelin kaivolla, ja saa Jumalalta myönteisen vastauksen kysymykselleen, olisiko tyttö mahdollisesti se oikea. Eliezer kiittää Jumalaa ja antaa tytölle tuliaislahjat. Sitten hänet kutsutaan tytön kotiin. Eliezer ei anna hänelle osoitetun vieraanvaraisuuden eksyttää itseään. Herran asia on hoidettava ensin:

Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: "En syö, ennenkuin olen puhunut asiani". Laaban vastasi: "Puhu". (1.Ms 24:33)

Laaban on Rivkan sisar. Kun Eliezer on esittänyt matkansa vaiheet, kaikki ymmärtävät, että Hänen asiansa on Jumalasta, ja sanovat:

Katso, siinä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hän herrasi pojan vaimoksi (U-tehii isha le-ben adoneiha), niinkuin Herra on sanonut (ka-asher diber Jehovah)." (1.Ms 24:51).

Sulhasta ei kihlauspaikalla näy. Hänen edustajansa, sulhasen isän palvelija Eliezer tuo vastauksen Jumalan eteen, jonka jälkeen hän antaa vielä antaa morsiamelle sulhasen isän lahjat, ja kallisarvoisia lahjoja tämän lähisukulaisille:


Kuultuaan heidän sanansa Aabrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen. Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja. (1.Ms 24:52-53)

Viimein syödään yhteysateria, jonka jälkeen Eliezer onkin jo valmis paluumatkalle:

Ja he söivät ja joivat, hän ja hänen seuralaisensa, ja olivat siellä yötä. Mutta kun he olivat nousseet seuraavana aamuna, sanoi hän: "Päästäkää minut menemään herrani luo". Tytön veli ja äiti vastasivat: "Anna tytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päivää. Sitten saat lähteä." Mutta hän sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua, koska Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä herrani luo." (1.Ms 24:54-56)

Morsiamen ääntä kuullaan vasta sen jälkeen, kun liitto on jo solmittu. Matka on pitkä. Suostuisiko morsian siihen, että Eliezer, joka kertomuksessa on "typos" Pyhästä Hengestä, johtaisi hänet sellaisen miehen luo, joka hänet on ostanut, miehen, jota hän ei ole koskaan nähnyt, maahan, jota hän ei ole koskaan nähnyt, ja luopumaan kaikesta entisestä?

He vastasivat: "Kutsukaamme tänne tyttö ja kysykäämme häneltä itseltään". Ja he kutsuivat Rebekan ja sanoivat hänelle: "Tahdotko lähteä tämän miehen kanssa?" Hän vastasi: "Tahdon". (1.Ms 24:57-58).

Kun kaikki on tehty oikein, voi morsian lähteä matkaan siunauksien kera:

Niin he lähettivät sisarensa Rebekan imettäjineen matkalle Aabrahamin palvelijan ja hänen miestensä mukana. Ja he siunasivat Rebekan ja lausuivat hänelle: "Oi sisaremme, tulkoon sinusta tuhat kertaa kymmenentuhatta, ja vallatkoot sinun jälkeläisesi vihamiestensä portit!" Ja Rebekka nousi palvelijattarineen, ja he istuivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Niin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkalle. (1.Ms 24:59-61).

 

Eliezerin valtuudet

Ennen toimeksiannon vastaanottamista Elieser oli kysynyt Aabrahamilta, mitä tehdä siinä tapauksessa, ettei morsian haluaisikaan tulla hänen seurassaan Iisakin ja Aabrahamin luo:

"Entä jos tyttö ei tahdo seurata minua tähän maahan, onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta olet lähtenyt?" (1.Ms 24:5).

Abrahamin vastaus on jyrkkä ei. Vaikka hän on lähtöisin Babyloniasta, ja on hankkimassa pojalleenkin vaimoa sieltä, on hänelle ja hänen suvulleen luvattu tulevaisuus vain Luvatussa maassa. Elieserin pelko on lisäksi turha, sillä Abraham tietää jo ennakolta Elieserin matkan onnistuvan. Kysymys sinänsä ei silti ole aiheeton, sillä eivät suinkaan kaikki morsiamet käyttäydy samalla tavalla kuin Rivka. Olisihan se aika noloa, jos Elieser maksaisi täyden morsiamenhinnan morsiamesta, joka sitten kieltäytyykin seuraamasta häntä sulhasen luo. Eikä tämä ole mikään teoreettinen mahdollisuus. Maailmassa on pari miljardia Kristukselle kihlattua morsianta, joita Pyhän Hengen on vaikeampaa saada liikkeelle kuin itsepäistä aasia.

Luopuminen

Adam luotiin alun perin yksineläjäksi, mutta koska se osoittautui hänelle vaikeaksi, teki Jumala hänelle avun:

Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". (1.Moos 2:21-23)

Halu yhteyteen jäi jäljelle - ja eiköhän vain se ollut Luojan tarkoituskin, sillä hän sanoi vielä:

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1.Moos 2:24)

Viattomuuden tilassa ei tunnettu estoja:

Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa. (1.Moos 2:25)

Estot tulivat Adamin ja Evan elämään synnin myötä. Kun Eva söi kielletyn hedelmän, Adam joutui vaikean valinnan eteen. Hänen oli valittava tottelevaisuuden tai Eevan välillä. Adamilla ollut aseita lihan tahdon nujertamiseksi, eikä uskoa siihen, että Jumala voi hankkia hänelle toisen vaimon synnille menetetyn Evan sijaan, joten hän teki tietoisen valinnan - söi kielletystä hedelmästä pitääkseen Eevan. Molemmat saivat häädön Jumalan puutarhasta.

Kun Jeesus ryhtyy uudistamaan ihmistä, hän kutsuu ihmiset seuraamaan itseään ristille Adamin suvulta saadun perimän kuolettamiseksi:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Kts. Matt 16:23-24)

Myös Abram joutui luopumaan isänsä suvusta:

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. (1.Moos 12:1)

Fyysisen isän omistusoikeus on kiellettävä, sillä lihalla ei saa olla määräävää asemaa hengen yli:

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. (Matt 23:9)

Valinta on väistämättä ero jostakin:

Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. (Matt 6:24)

Kihlajaiset ovat morsiamelle luopumisen paikka. Kihlajaiset ovat sopimus, jonka nojalla isän ja äidin valta häneen päättyy. Uudeksi auktoriteetiksi tulee toinen sopimusosapuoli, mies, mutta juuri mies on se, joka synnyttää elämää. Raamatussa alkuperäisinä miehinä esitellään vain kaksi henkilöä - Adam ja Uusi Adam, joka on Jeesus Kristus, ja näistäkin vain toinen on "eläväksitekevä":


Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. (1.Kor 15:45-47)

 

Luopuminen maailmasta

Luopuminen maailmasta Kristuksen tähden ei ole raskas. Kyse on vain siitä, miltä kannalta asiaa katsotaan, sillä luopuminen maailmasta on samalla vapautumista "vanhan Aatamin" vallasta. Itse asiassa Jeesus on ainut tosi mies, sillä kun Adam lankesi, emme enää edes tiedä, millainen hän ennen lankeamistaan oli, mutta Jeesuksesta me tiedämme, että hän ei koskaan horjunut valinnoissaan - ei siitäkään huolimatta, että hän ihmiseksi syntyäkseen oli luopunut taivaallisesta loistostaan ja ottanut orjan muodon.

Jeesus vapautti ihmisen synnin vallasta. Ihmisen vapauttamisen hinta oli korkea. Jeesus maksoi sen omalla verellään. Ensin hän kuitenkin tuli Jordanille ja otti itsekin upotuskasteen Johannekselta, joka todisti Jeesuksesta näin:

Mutta kun kansa yhä odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän itse ehkä ollut Kristus, niin Johannes vastasi kaikille sanoen: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Luuk 3:15-17)

Jeesuksen ylle Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen kaltaisuudessa:

Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt". (Luuk 3:21-22)

Uuden Liiton patriarkkojen ylle Pyhä Henki laskeutui kuin tuli taivaasta, jakautuen sitten kaikkien sitä odottavien opetuslasten ylle, täyttäen heidät kokonaan:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

Pyhän Hengen tuli on puhdistava tuli. Kun puhdistus oli suoritettu, oli myös Babylonin kieltensekoitus päättynyt. Jumala oli luonut oman internationaalisen kansansa, sen kansan sijaan, joka tuhoaisi itse itsensä, ellei se olisi ryhtynyt taistelemaan Jumalaakin vastaan, niin että se joutuu kokemaan äkkilopun ja lisäksi saa vielä rangaistuksen teoistaan. Mutta myös me olemme vaarassa joutua samaan joukkoon, kuten ne Vanhan Liiton matkalaiset, jotka eivät kestäneet taistelussa syntiä ja saastaisuutta vastaan epäuskonsa tähden:


Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. (1.Kor 10:1-5)

Matka

Kun sopimus oli syntynyt, alkoi morsiamen matka kohti Sulhasen kotia, joka oli "Luvatussa maassa". Luvattu maa on Taivas. Kun Abram sai käskyn lähteä Kaldean Urista, ei Kaanan maasta puhuttu mitään:

Lähde (Leh-lehaa!) maastasi (me-artsechaa), suvustasi (mi-moladtechaa) ja isäsi kodista (u-mi-beit avichaa) siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan (le-goi-gadol), siunaan sinut (va-avarechaa) ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi (vi-hjee brachaa). Ja minä siunaan (Va-avarechaa) niitä, jotka sinua siunaavat (me-bracheihaa), ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi (ve-nivrechu be-chaa) kaikki sukukunnat (kol mispechot) maan päällä (ha-adama)." (1.Moos 12:1-3)

Käsky lähteä oli aivan selvä. Siunaus oli tuleva hänen osakseen ja hänen kauttaan muillekin vain kuuliaisuuden kautta. Mutta koska Abram uskoi, Abram lähti.

Maailman suuressa kristikunnassa valtaosa on kuitenkin niitä, jotka käsi ojossa odottavat siunauksia, mutta eivät lähde. Monet jopa kiroavat Abrahamia ja hänen Jumalaansa, koska siunausta ei tule vaikka kuinka pyytäisi. Oikeastaan tätä suurta joukkoa johtavatkin ne Saatanan agitaattorit, jotka opettavat "kristikuntaa" etsimään siunauksia ja vaatimaan lahjoja, Jumalan käskystä vähääkään välittämättä. Ja varmistaakseen otteensa kristikuntaan nämä saatanan agitaattorit ovat luomassa Uutta Maailmanjärjestystä, jossa kaikki olisivat toisistaan riippuvaisia niin tarkkaan, että jos joku jollakin siunataan, ovat ensimmäisenä saalista jakamassa Uuden Maailmanjärjestyksen hyeenat mikäli Aabrahamin perillisten valppaus hetkeksikään herpautuu.

Kun Abram sai käskyn lähteä, hän asui maassa, joka oli senhetkisen maailman johtava maa, mutta hänen oli mentävä maahan, jonka Jumala lupasi hänelle osoittaa. Olisiko Jumala osoittanut Abramille huonompaa maata, kuin mitä Kaldean Ur oli? Ei varmaan, mutta maa, jonne hän oli tullut, oli vihollisen vallassa. Ja kaiken lisäksi Jumala kerta kerran jälkeen asetti hänet yhä vaikeampien ongelmien eteen. Viimein Jumala vaati häntä uhraamaan poikansa Iisakin. Jumala pysäytti Abramin vasta, kun hän oli ensin vakuuttunut hänen kuuliaisuudestaan:

(22:11) Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: "Aabraham, Aabraham!" Hän vastasi: "Tässä olen". (22:12) Niin hän sanoi: "Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi". (22:13) Niin Aabraham nosti silmänsä ja huomasi takanansa oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Ja Aabraham meni, otti oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. (22:14) Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee". Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy".
(22:15) Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta (22:16) ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, (22:17) minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. (22:18) Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." 22:19 Sitten Aabraham palasi palvelijainsa luo, ja he nousivat ja kulkivat yhdessä Beersebaan. Ja Aabraham jäi asumaan Beersebaan. (1.Moos 22:11-19)

Beerseba, oik. Ber Sheva, seitsenkaivo. Elinaikanaan Abramin suku hankki sieltä vain hautapaikkoja omistukseensa.

 

Morsiamelle annettavat lahjat

Kohta, kun Eliezer oli tullut vakuuttuneeksi siitä, että Jumala oli valinnut Rebekan hänen Herransa pojan vaimoksi, hän antoi Rebekalle lahjoja:

Kun kamelit olivat juoneet, otti mies kultaisen nenärenkaan, joka painoi puolen sekeliä, ja hänen käsiinsä kaksi rannerengasta, jotka painoivat kymmenen kultasekeliä. (1.Moos 24:22)

Nykyajan kristikunnalle on näistä lahjoista, nenärenkaasta ja kahdesta rannerenkaasta tullut varsinainen viettelys. Monet ovat ne saatuaan luulleet, että nyt heillä jo on peräti "Hengen täyteys", vaikka kyse on vain siitä, että he ovat saaneet kokea Hengen kosketuksen, pienen tuulahduksen Jumalan armosta.

Varsinainen morsiamen hinta maksettiin vasta, kun sopimus oli syntynyt, ja se maksettiin Morsiamen juridiselle haltijalle. Mutta myös morsiamelle itselleen annettiin arvokkaat lahjat. Eliezer, joka kihlasi Rebekan Iisakille, antoi silloin Iisakin morsiamelle kultaa, hopeaa ja vaatteita:

Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultakaluja sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myöskin hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja. (1.Moos 24:53)

Kulta- ja hopeaesineet sekä vaatteet ovat esikuvia niistä armoituksista, "karismoista", joita Jumala antaa poikansa morsiamelle. Armoitukset ovat Jumalan Hengen ilmentymiä meissä. Siksi niitä ei Raamatun lähdeteksteissä sanota lahjoiksi, vaan suvereenisti toimiva Pyhä Henki jakaa armoitukset (harisma, monikon nom. "harísmata") valintansa mukaan Jeesuksen seuraajille:

Armolahjat (harismáton: Armoitukset) ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat (diakonion: palvelustoimet) ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja voimavaikutukset (enérgima) ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa (energéo), on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus (i fanerósis tou Pneumátos: Hengen ilmentymä) yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat (harísmata iamáton: parantamisen armoitukset) siinä yhdessä Hengessä; toinen (lahjan) tehdä voimallisia tekoja (energímata dinámeon); toinen profetoimisen (lahjan); toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen (lahjan), toinen taas (lahjan) selittää kieliä. (1.Kor 12:4-11; kursivoituja sanoja ei lähdetekstissä ole).

(Huomaa, että raamatunkäännöksessä on pahaa sekoilua. Kreikassa "lahja" on "doron", mutta "harisma", armoitus on itse jumalalliseen luontoon kuuluva jumalallisen rakkauden ilmentymä, "fanerosis". Kirkkoraamatun KR 1933/1938 kääntäjä on lisäännyt tekstiinsä sanoja "lahja" jopa sellaisiin paikkoihin, joissa lähdetekstissä ei ole sen enempää "lahjaa" (doron) kuin armoitustakaan (harisma) merkitsevää sanaa. Jos jotain olisi pitänyt käännöksen luontevuuden takia lisätä, olisi pitänyt käyttää sanaa "armoitus". Tämä siksi, että kreikkalaisen lähdetekstin sana "harisma" on johdannainen iloa ja armoa merkitsevästä sanasta "haris".)

Armoitukset ovat yksilöllisiä:

Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen. (Paavali Korintton kristityille, 1.Kor 7:7).

Armosta puhutaan, ikään kuin se olisi pelkkää pahojen tekojen automaattista anteeksiantoa, mutta totuus on toisenlainen. Jumala ei ole automaatti, vaan antaa armon Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Jeesukseen on kätketty kaikki, mitä ihminen suinkin voi tarvita. Jeesus itse kehoittaa seuraajiaan anomaan mitä tahansa, kunhan he vain ovat ensin saaneet Pyhän Hengen, eli "sinä päivänä":

(16:23) Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni. (16:24) Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen. (16:25) Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä. (16:26) Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne; (16:27) sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä. (16:28) Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö." (Joh 16:23-28).

Morsian tarvitsee tulevan maailmanajan matkallaan maailman hengellisen erämaan halki Taivaalliseen Jerusalemiin - ja kovasti tarvitseekin. Matka Jumalan neuvossa ilman Pyhän Hengen armoituksia ei onnistu. Karismat ovat huolehtivan yljän apu morsiamelleen. Mutta sittenkin perilletulo - Kristuksen kohtaaminen - on tärkeämpää kuin hyvät matkavarustukset.

Jumalan lahja Kristuksen morsiamelle on Pyhä Henki, osallisuus jumalallisesta luonnosta:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Lk 11:3).

Pyhä Henki jakaa karismat yksilöllisesti kaikille Jeesuksen seuraajille, mutta se ei ole hänen ainut tehtävänsä. Pyhä Henki on puolustaja ja neuvonantaja. Hän muistuttaa Jumalan lapsia siitä, mitä Jeesus jo on sanonut.

Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. (Joh 14:26).

Hän kertoo myös uutta aina sen mukaan, mitä hänen opastettaviensa on hyvä missäkin elämän tilanteessa tietää:

Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. (Joh 16:12-15).

Kaikki tiedon ja viisauden aarteet on kätketty Kristukseen. Pyhä Henki ja ne Messiaan ("Herran" eli "Voidellun" eli "Kristuksen") palvelijat, jotka häntä Hengessä ja Totuudessa palvelevat, opastavat Jumalan lapsia hänen luokseen, sillä Jumalan aarteiden luo ei kävellä Jeesuksen yli. Paavali, yksi näistä palvelijoista, kirjoitti Kolossan ja Laodikean kristityille:

Sillä minä tahdon, että te tiedätte, kuinka suuri kilvoittelu minulla on teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien tähden, jotka eivät ole minun ruumiillisia kasvojani nähneet, että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. (Kol 2:1-3).

Kristukseen on kätketty kaikki Jumalan lahjat. Kristus itsekin on lahja, osoitus lahjaksi saadusta Jumalan armosta, kuten myös usko, mutta nämä oli meille annettu jo silloin, kun me menimme Herran Liittoon, eli tulimme uskoon, tunnustimme Jeesuksen hallitsijaksemme, ja otimme kasteen hänen nimeensä. Näitä ennen Pyhän Hengen esikoislahjan saamista annettuja lahjoja voisimme selvyyden kutsua vaikka Isän lahjoiksi pojan morsiamelle.

Isän lahjoja ovat usko (Ef 2:8-9), pelastus ja vanhurskautus (Rm 5:8-9), armo (Rm 5:12) ja ikuinen elämä (Rm 6:23):

Sillä armosta (Ti gar hariti) te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja (Theou to doron) - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:8-10).

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Rm 5:8-9).

Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. (Rm 5:15-17).

Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja (harisma) on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. (Rm 6:23).

Pelastuksen, armon, anteeksiannon lisäksi me saamme häneltä "kaikkea muutakin":

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi (harísetai) meille kaikkea muutakin hänen kanssansa (sin autoo)? (Rm 8:32)

Jeesus lupaa tehdä sen, mitä me uskomme ja hänen nimessään Isältä pyydämme:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa. Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. (Joh 14:12-14).

Myös morsiamen suku saa lahjoja:

Mutta itsekullekin meistä on armo (i háris) annettu Kristuksen lahjan (tis dooreas) mitan mukaan. Sentähden on sanottu: "Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja (dómata) ihmisille". (Ef 4:7-8; kts. Ps 68:19)

Kun suomalaiset sai Raamatun ja muutamia hengellisiä herätyksiä kulki maan läpi, myös ei-uskovien asiat tulivat paremmalle tolalle ja he pääsivät samaan kastiin sellaisten kansojen kanssa, joille tätä ihmelääkettä oli jo aikaisemmin annettu.

 

Morsiamen kansalaisuus

Liiton solmiminen muuttaa morsiamen statuksen. Kristuksen liittoon tullut entinen Babylonian kansalainen saa Israelin kansalaisuuden:

Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat (ta etni - kansat), jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi - että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ef 2:11-22)

Entinen Babylonian asukas Abram sai nimen hebrealainen kuljettuaan Eufratin yli, sillä Eufrat oli rajajoki. Jumalan vaatima merkki on karitsan veri, asumuksen sisäänkäyntiin sääntöjen mukaisesti tehty. Siitä Jumala tuntee omansa, kun hän tulee ja täyttää hänelle omistautuneen kansan Pyhällä Hengellä asuakseen ihmisten keskellä:

Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. (2.Kor 6:16-7:1)

 

Liiton ateria

Teeskentelemättömät ihmiset eivät syö samasta pöydästä vihollistensa kanssa. Yhteysateria syödään vasta sitten, kun sovinto on tehty. Mutta kun kyse on kihlajaisista, on voidaan olettaa, että perheiden keskinäiset välit ovat kunnossa. Eihän tytärtä vihollisen vaimoksi anneta. Siksi kohta kihlasopimuksen solmimisen jälkeen osapuolet voivat välittömästi syödä yhteysaterian. Mikäli näin ei olisi, olisi koko homma aloitettava sovun etsimisellä.

Ihmisten välinen vihamielisyys johtuu jonkinlaisesta synnistä. Synti erottaa ihmiset toisistaan, mutta synti on erottava tekijä myös ihmisen ja Jumalan välillä. Synti ei voi jäädä hoitamatta; ja jos ihmiset jättävät sen hoitamatta, puuttuu Jumala asiaan. Myös Jeesus kehottaa seuraajiaan ensin hoitamaan asiat kuntoon niin, ettei yhdelläkään ihmisellä tässä maailmassa ole perusteltua syytöstä sinua vastaan ja vasta tulemaan hänen eteensä. Muuten rukoukset estyvät:

Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. (1.Piet 3:7)

Ihminen ei voi ylpeästi nostaa päätään ja väittää olevansa syytön osapuoli. Ihmisen on tehtävä kaikki voitavansa asian sopimiseksi silloinkin, kun hän katsoo olevansa oikeassa oleva ja syytön osapuoli:

Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen. Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. (Matt 5:21-26)

Raamatullinen liitto, koskipa se mitä asiaa tahansa, sisältää aina ajatuksen uhrista. Myös Mooses noudatti tätä ohjetta. Hän meni faaraon eteen ja pyysi faaraota päästämään Israelin palvelemaan Jumalaa erämaahan huolimatta siitä, että Israelin orjuuttamiselle ei ollut olemassa mitään laillista perustetta:

Senjälkeen Mooses ja Aaron menivät ja sanoivat faraolle: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Päästä minun kansani viettämään minulle juhlaa erämaassa". Mutta farao vastasi: "Kuka on Herra, jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa enkä päästä Israelia." Niin he sanoivat: "Hebrealaisten Jumala on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme, ettei hän rankaisisi meitä rutolla tai miekalla." (2.Moos 5:1-3)

Mooses ei pyytänyt laittomuuksien lopettamista, vaan lupaa palvella Jumalaa. Näin koko asia siirrettiin sille tasolle jolle se kuuluu: joko Laittomuus ja orjuus tai Totuus ja vapaus.


Mutta Egyptin kuningas vastasi heille: "Miksi te, Mooses ja Aaron, pidätätte kansaa työnteosta? Menkää töihinne." Ja farao sanoi vielä: "Katsokaa, liian paljon on muutenkin joutoväkeä maassa, ja te tahdotte saattaa heidät kulkemaan työttöminä". Ja farao antoi sinä päivänä käskyn kansan työnteettäjille ja päällysmiehille, sanoen: "Älkää enää antako kansalle olkia tiilien tekemistä varten niinkuin ennen; he menkööt itse ja kootkoot itselleen oljet. Pankaa kuitenkin heidän tehtäväkseen sama tiilimäärä, jonka he ennenkin ovat tehneet, siitä mitään vähentämättä; sillä he ovat laiskoja, sentähden he huutavat näin: 'Menkäämme uhraamaan Jumalallemme!' Pantakoon miehille raskasta työtä, että heillä olisi siinä tekemistä ja että he eivät kuuntelisi valhepuheita." (2.Moos 5:1-9)

No niin. Neuvottelut oli saatu tehokkaasti käyntiin. Jumala vastasi faraon pakotteisiin ja propagandaan omilla pakotteillaan. Jonkun kerran farao jo ehti pettämäänkin neuvottelukumppaninsa, ennen kuin Jumala määräsi kymmenennen pakotteen, joka oli kaikkien Egyptin esikoisten kuolema. Israelille Jumala määräsi sovitusuhrin, jonka turvin se säästyisi Egyptille määrätyltä rangaistukselta:

(12:1) Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa sanoen: (12:2) "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä alottakaa vuoden kuukaudet.
(12:3) Puhukaa koko Israelin kansalle ja sanokaa: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenisäntä itsellensä karitsan, yhden karitsan joka perhekuntaa kohti. (12:4) Mutta jos perhe on liian pieni koko karitsaa syömään, niin ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan, henkilöluvun mukaan. Karitsaa kohti laskekaa niin monta, että voivat sen syödä.
(12:5) Ja karitsanne olkoon virheetön, vuoden vanha urospuoli; lampaista tai vuohista se ottakaa. (12:6) Ja pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä.
(12:7) Ja he ottakoot sen verta ja sivelkööt sillä molemmat pihtipielet ja ovenpäällisen niissä taloissa, joissa he sitä syövät. (12:8) Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.
(12:9) Älkää syökö siitä mitään raakana tai vedessä keitettynä, vaan tulessa paistettuna päineen, jalkoineen ja sisälmyksineen. (12:10) Älkääkä jättäkö siitä mitään huomenaamuksi; mutta jos jotakin siitä jäisi huomenaamuksi, niin polttakaa se tulessa. (12:11) Ja syökää se näin: kupeet vyötettyinä, kengät jalassanne ja sauva kädessänne; ja syökää se kiiruusti. Tämä on pääsiäinen Herran kunniaksi.
(12:12) Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmiset että eläimet, ja panen toimeen rangaistustuomion, jonka minä olen langettanut kaikista Egyptin jumalista. Minä olen Herra.
(12:13) Ja veri on oleva merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne, eikä rangaistus ole tuhoava teitä, kun minä rankaisen Egyptin maata.
(12:14) Ja tämä päivä olkoon teille muistopäivä, ja viettäkää sitä Herran juhlana; sukupolvesta sukupolveen viettäkää sitä ikuisena säädöksenä. (2.Moos 12:1-14).

Karitsa uhrattiin syntien sovittamiseksi. Sen verellä merkittiin talon sisäänkäynti, mutta sen liha syötiin. Uuden liiton pääsiäislammas on Jeesus:

Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu. (1.Kor 5:7)

Kun Jumala oli pelastanut Israelin Egyptistä, hän solmi liiton sen kanssa. Ensin Jumala esitti kihlajaissopimuksen, "kymmenen käskyn lait". Kansan vanhimmat hyväksyivät tarjouksen sanoilla "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme" ja kansa sanoilla "Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme". Liiton osapuolten erilainen oikeudellinen asema sovitettiin uhraamalla synti- ja yhteysuhri. Yhteysateria nautittiin Siinain vuorella:

Ja hän sanoi Moosekselle: "Nouse Herran tykö, sinä ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta; ja kumartukaa ja rukoilkaa taampana. Mooses yksinään lähestyköön Herraa; muut älkööt lähestykö, ja kansa älköön nousko sinne hänen kanssansa." Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme".

Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat. Ja hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan. Ja hän lähetti israelilaisten joukosta nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä yhteysuhriksi Herralle. Ja Mooses otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: "Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme".

Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella". Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat. (2.Moos 24:1-11)

Israelin kahdentoista sukukunnan esikoispoikien oli määrä palvella Jumalaa pappeina kansansa keskuudessa. Kultaisen vasikan takia tämä jäi haaveeksi, ja papeiksi valittiin Leeviläisen sukukunnan Aaronin pojat. Mutta Uudessa Liitossa toive toteutui: Koko Uuden Liiton kansa saa syödä korkeasti pyhää ja palvella Jumalaa hengessä ja totuudessa.

Pääsiäistä oli vietettävä Aviv-kuun 14. päivänä. Myös Jeesus vietti sitä säädettynä päivänä, sillä Israelissa päivä vaihtui auringon laskiessa. Ennen seuraavaa auringonlaskua Jeesus olikin jo kuollut. Pääsiäisaterialla Jeesus asetti ehtoollisen, Uuden Liiton pääsiäisaterian:

(22:14) Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
(22:15) Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin; (22:16) sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa". (22:17) Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. (22:18) Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."
(22:19) Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."
(22:20) Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan. (Lk 22:14-20).

Ehtoollisen vanhatestamentillisia esikuvia vietettiin kahtena eri ajankohtana: Aviv-kuun neljäntenätoista, mitä uhrikaritsaan tulee, ja viidenkymmenen päivän kuluttua Punaisen meren ylityksestä, mitä Liiton solmimiseen tulee. Tämä on kuva siitä, että vaikka meidän pääsiäisemme, "pesach", onkin jo uhrattu Golgatalla, me tulemme mukaan kuvaan vasta sen jälkeen, kun olemme ylittäneet oman Kaislameremme. Me saamme Pyhän Hengen lahjan vasta kasteen jälkeen.

Liitto tehdään sitä varten, että siinä sovitut asiat joskus kävisivät toteen. Jeesus itse jopa lupaa olla viiniä juomatta, ennen kuin hänen morsiamensa on perillä Taivasten Valtakunnassa:

Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." Matt 26:26-29

Ylkä lähtee kotiin valmistamaan häähuonetta

Jeesus tuli pelastamaan ihmisen, ja tekemään hänestä uuden ihmisen, Jumalan lapsen. Vanha ihminen on maasta, ja hänessä on ruumis ja sielu. Uudessakin ihmisessä on ruumis ja sielu, mutta uutta hänessä on ensinnäkin Henki, osuus Jumalallisesta luonnosta:

… kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh 1:12-13).

Jeesus lähti ylös taivaisiin, suorittaakseen ylimmäispapilliset tehtävänsä taivaallisessa temppelissä ja lähettääkseen Pyhän Hengen morsiamelleen:

(1:6) Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?"
(1:7) Hän sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, (1:8) vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".
(1:9) Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. (Apt 1:6-9).

Pyhä Henki tuli ja teki Jeesuksen opetuslapsista Jumalan lapsia. Ensimmäisen kerran tämä toteutui Helluntaina vuonna 32 ja sen jälkeen sama asia on toteutunut kymmeniä tai satoja miljoonia kertoja eri puolella maailmaa. Ihmisestä tuli Uusi Ihminen, mutta sellaisiin olosuhteisiin, ja sellaisiin tehtäviin, että voiman hän todellakin tarvitsi. Vaikeinta oli voittaa oma minä, sillä se oli saatava ristille. Sen jälkeen kaikki onkin jo helpompaa.

Kihlauksen jälkeen morsian jää yksin odottamaan Yljän tuloa. Juridisesti hän on jo yljän vaimo, mutta ei edes tiedä, milloin ylkä tulee hakemaan hänet. Se riippuu siitä, milloin häähuone valmistuu. On selvää, että ylkä tekee kaikkensa, että häähuone valmistuisi nopeasti, mutta lopullisen luvan morsiamen noutamiseen antaa yljän isä. Hän valvoo, että kaikki valmistelut on suoritettu viimeisen päälle hyvin, ennen kuin miniä tuodaan taloon.

 

Häähuoneen valmistus

Kun sopimus on tehty, sulhanen menee isänsä kotiin valmistamaan morsiuskammiota:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." (Joh 14:1-4).

Morsian, josta on maksettu korkein mahdollinen hinta, voi olla varma, ettei sulhanen jätä tulematta, vaikka hän meneekin jo Isänsä luo:

Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi. (Joh 14:28).

Morsiamelleen Jeesus jätti rauhan, joka on erilainen kuin maailman se "rauha", jota ei edes ole olemassa. Maailma tahtoo ulkoista rauhaa, mutta Jeesuksen rauha on sisäistä rauhaa, johon ulkoiset paineet eivät pysty:

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö. (Joh 14:27).

Kun häähuone on valmis, morsiamen isä tarkastaa pojan tekeleet, ja jos kaikki on kunnossa, antaa pojalle luvan mennä morsianta noutamaan.

 

Jaakobin tarina

Jaakob oli tullut Luvatusta maasta kaldealaisten maalle ja Jumalan johdatuksesta päätynyt sukulaistaloon. Siellä hän oli rakastunut Raakeliin, enonsa Laabanin tyttäreen. Jaakobin elämäntilanne ei näyttänyt ruusuiselta, mutta morsiamen ostolle otollinen tilaisuus syntyi Laabanin omasta aloitteesta:

Ja Laaban sanoi Jaakobille: "Olet tosin sukulaiseni, mutta palvelisitko silti minua palkatta? Sano minulle, mikä on palkkasi oleva." Mutta Laabanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Leea, nuoremman nimi oli Raakel. Ja Leealla oli sameat silmät, mutta Raakelilla oli kaunis vartalo ja kauniit kasvot. Ja Jaakob rakasti Raakelia; niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta (hebr. sheva shanim) saadakseni Raakelin, nuoremman tyttäresi". Laaban vastasi: "Parempi on, että annan hänet sinulle, kuin että antaisin hänet jollekin toiselle; jää luokseni". Jaakob palveli siis seitsemän vuotta (sheva shanim) saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä. Senjälkeen Jaakob sanoi Laabanille: "Anna minulle vaimoni, sillä aikani on nyt kulunut umpeen, mennäkseni hänen tykönsä". Silloin Laaban kutsui kokoon kaikki sen paikkakunnan asukkaat ja laittoi pidot; mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen. Ja Laaban antoi orjattarensa Silpan tyttärellensä Leealle orjattareksi. Aamulla hän näki, että se oli Leea. Ja hän sanoi Laabanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt? Olenhan palvellut sinua saadakseni Raakelin! Miksi petit minut?" Laaban vastasi: "Ei ole meidän maassamme tapana antaa nuorempaa ennen vanhempaa. Vietä nyt vain tämä hääviikko loppuun (hebr. Maale shevua zot - Täytä tämä seitsemän), niin annetaan sinulle toinenkin, kunhan olet palveluksessani vielä toiset seitsemän vuotta (sheva shanim acherot)." Ja Jaakob suostui siihen, ja kun hän oli viettänyt sen viikon loppuun (va-jemale sheva zot - täytti sen seitsemän), antoi Laaban myöskin tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi. Ja Laaban antoi orjattarensa Bilhan tyttärellensä Raakelille orjattareksi. Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta (sheva shanim). (1.Ms 29:15-30).

Raamatun kertomuksien konkreettisilla tapauksilla on aina profeetallinen sisältö. Tämäkin kertomus on kuin seitsemänkerroksinen kalakeitto: kertomukseen sisältyy uskomaton määrä salasanomia, jotka paljastuvat eri tavoin riippuen siitä, mitä koodisanaa avaamiseen käytetään. Jos koodisanaksi otetaan seitsemän, nähdään, että häät kestävät seitsemän jotakin, mutta kirjoittaja jättää kertomatta, ovatko nämä "seitsemän" päiviä, vuosia, vai tuhansia vuosia, tai jotakin muuta. KR 1938 on kyllä kääntänyt sanan sheva jakeissa 27 (hebr. Ma'ale shevua zot - Täytä tämä seitsemän) ja 28 (va-jemale sheva zot - täytti sen seitsemän) "hääviikoksi", mutta se on kyseenalaista rohkeutta tällaisessa asiassa. Väärä käännös on aina huono juttu, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa juuri "viikon" sanomatta jättäminen on lähdetekstin olennainen osa, koska tekstin on määrä olla esikuvallinen tapahtuma Karitsan häille, jotka kestävät seitsemän vuotta, eikä seitsemän päivää, vaikka Jaakobin häät maan tavan mukaan kestivätkin kaiken todennäköisyyden mukaan seitsemän päivää.

 

Odotusaika

Kihlauksen jälkeen osa morsianta on jo yljän luona. Kristuksen morsiamen on asetettu taivaisiin uskon kautta Kristuksessa:

… mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:4-10).

Morsiamen tuli olla aina valmiina lähtemään häihinsä. Mutta kihlaushetkellä Kristuksen morsian on kaikkea muuta kuin valmis häihin. Hän on vasta tämän maailman ruhtinaan vallasta vapautettu hengellinen beibi, jota syötetään "sanan väärentämättömällä maidolla", eikä aina silläkään. Hän on suuressa vaarassa tuhoutua heti alkumetreillä.

Johannes jakaa uskovan hengellisen kehityksen kolmeen vaiheeseen:

Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. Minä kirjoitan teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset, sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän. Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha. (1.Joh 2:12-14)

Beibit syövät maitoa ja iloitsevat vanhempiensa rakkaudesta. Nuorukaisikään ehtineet ovat oppineet voittamaan synnin omassa elämässään, mutta vasta aikuinen mies voi tulla isäksi. Sama koskee tietysti seurakuntaakin. Olisi kuitenkin väärin arvostella hengellisiä beibejä sen takia, että he eivät ole suuria taistelijoita tai suuria sielujenvoittajia. Jos hengellinen elämä on aitoa, siis Jumalan sanan ja Hengen synnyttämää, jo muutaman viikon päästä beibit pystyvät sellaiseen, mitä yksikään ei-kristitty koskaan saavuta, vaikka minkälainen olisi ihan molempien tieteiden tohtori. Esimerkiksi tästä Raamattu tarjoaa Jerusalemin seurakunnan, joka tuli uskoon Pietarin ensimmäisten saarnojen kautta:

Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla. Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän tarvitsi. (Apt 4:32-35)

Jerusalemin alkuseurakunnan kaltaiset seurakunnat ovat vieläkin harvinaisia maailmassa, mutta niitä on ja se näkyy. Paholaisen uskolliset palvelijat Kiinassa kehuivat 1960-luvulla, että kristinuskoa ei enää ole Kiinassa kuin museoissa, mutta he erehtyivät. Hallelujakuoro voitti sosialismin linnakkeen toisensa jälkeen, ja nyt Kiinassa on noin 100 miljoonaa Jeesuksen seuraajaa. Kaikki eivät ehkä ole edes nuorukaisia, mutta näin suuri kasvu neljässäkymmenessä vuodessa on ollut mahdollista vain siksi, että joukossa on ollut myös isiä, täysi-ikäisiä Jeesuksen lähettiläitä.

Suomessa asiat ovat huonommin. Helluntailiikkeen lehti Ristin Voitto kirjoitti äsken, että liikkeen jäsenmäärä alenee jatkuvasti, vaikka liikkeen palveluksessa on 500 toimihenkilöä. Sellaisessa kunnossa kun ollaan, niin siitä onkin häihin vielä pitkä matka. Hyvä, jos pääsee häävieraaksikaan.

Mutta myös sulhanen joutuu odottamaan, kunnes aika on täyttynyt. Morsian ja ehkä sulhanenkin ovat kiinnostuneina laskeneet, montako päivää vielä on häiden alkuun. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, milloin Isä antaa Pojalle luvan morsiamen hakuun ja se annetaan vasta, kun kaikki valmistelut on suoritettu.

 

Kuinka kauan odotus kestää?

Kristikunnan odotus Karitsan häiden alkamisesta kolmannen vuosituhannen alussa tulee siitä, että Psalmin 90 mukaan tuhat vuotta Jumalan silmissä on kuin eilinen päivä:

Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki (Ps 90:4).

Pietari sanoo sen vielä selvemmin; lisäksi tekstiyhteys osoittaa, että kysymys on juuri Herran päivästä:

Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä". Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2.Piet 3:7-10).

Seitsemän on luku, jolla on Jumalan ilmoituksessa aivan erikoinen asema. Se tulee esille heti Raamatun alkulehdillä. Luomisviikko on seitsemän päivän pituinen. Vasta seitsemäntenä päivänä Jumala pääsee virkistäytymään ja nauttimaan työnsä hedelmistä.

Myös pääsiäisuhriksi valitut karitsat julistivat samaa sanomaa. Pääsiäiskaritsa varattiin neljä päivää ennen sen teurastamista, eli aviv- eli tähkäkuun kymmenentenä päivänä. Perhekunnat teurastivat kukin valitsemansa karitsan iltahämärissä aviv-kuun neljäntenätoista päivänä ja ennen 15 päivän aamua sen tuli olla syöty ja sen jäännökset poltettu. Seitsemäntenä päivänä karitsan varaamisen jälkeen, joka oli aviv-kuun seitsemästoista, Pelastettu Israel jo lauloi Kaislameren toisella puolella kiitosvirttä, kts. 2.Ms 15:1-18. He lauloivat:

… Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti."

Seitsemän päivän ja seitsemän vuoden jakso toistuu myös Raamatun muissa hääkertomuksissa. Lapsetkin muistavat, että "Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanaassa", kts. Joh 2:1. Pieni sana "ja" pakottaa meidät vilkaisemaan, mitä sen edellä sanottiin. Ja sanottiinhan siellä: Jae Joh 1:1 kertoo, että "Alussa oli", ja jakeessa 1:29 sanotaan "Seuraavana päivänä". Sama toistuu vielä jakeissa 1:35 ja 1:43. Yhteenlaskun tuloksena saamme 1+1+1+1+3=7. Kolmantena päivänä häät Galilean Kaanaassa … Se on Raamatun sanoma.

 

Sulhasen isän lupa

Jeesuksen toisen tulemisen päivämäärä on salattu jopa Jeesukselta itseltään. Vasta sitten, kun Isä antaa luvan, saa poika hakea morsiamensa siihen häähuoneeseen, jonka poika on sitä varten rakentanut. Jeesus itse sanoi, että "siitä päivästä ja hetkestä" ei tiedä muut, kuin Isä yksin. Mutta itsestään selvää on, että sillä hetkellä, kun ylkä tulee, pitää morsiamen olla säällisessä kunnossa:

Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." (Luuk 21:34-36)

Vaikka siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan muu, kuin Isä yksin, saattaa Jeesuksen tulemisen kuukausi ja ehkä vuosikin on arvattavissa. Jeesuksen opetuslapsetkin kysyivät, mikä on hänen tulemuksensa merkki, mutta koska kysymys on tulevaisuudesta, on kysymyksen asettelukin hankalaa. Ja niin he tulivat kysyneeksi kolmea asiaa yhdellä kertaa: Milloin tapahtuu Jerusalemin temppelin hävitys, ja milloin Jeesus tulee takaisin:

Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta." Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi (parousia) ja maailman lopun (sintélia tou aionous) merkki?" (Matt 24:1-3)

Ensimmäinen asia näistä toteutui vuonna 70, ja jäljelle jäi kaksi, Jeesuksen "tulemus" ja "maailman loppu". Jeesuksen tulemuksesta kreikkalainen lähdeteksti käyttää sanaa "parousia" ja maailman lopusta sanontaa "sintelia tou aionous". Mutta ennen kuin jatketaan, pitäisi nyt tietää, ovatko Jeesuksen "tulemus" ja "maailman loppu" yksi ja sama asia, vai kaksi erillistä asiaa.

Par'ousia on johdannainen yhdyssanasta par'eimi, olla jonkun kanssa. Sanan perusosana on olla-verbi, joten se sisältää viittauksen Jumalan nimeen, joka kreikaksi on "Ego Eimi", "Minä olen olemassa". Kreikassa olla-verbin yksikön indikatiivin preesensin ensimmäisen persoonan muotoa "eimi" (äännetään kuten "imi") käytetään vain silloin, jos asiaa halutaan korostaa, ja Jeesuksen tuleminen on juuri sellainen tapahtuma, ja hyvin odotettu, vaikkakin peljättävä sellainen, sillä syntinen ihminen ei voi katsella Jumalan kirkkautta kuolematta.

Myös sanonnan "sin'telia tou aionous" käännös vaatii täsmennystä. Kreikan "sin'telia" tarkoittaa oikeastaan päämäärää. Jumalan näkökulmasta maailma on viljelysmaa. Viljelyn päämäärä on sadonkorjuu:

Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman (aionous) loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. (Matt 13:38-39)

Sadonkorjuu on tietyn aikakauden, kr. "aion", loppu. Sanan "aion" yksikkömuoto tarkoittaa aikakautta, mutta sitä käytetään usein ikään kuin se olisi sanan "kosmos", maailma, synonyymi.

Molemmilla sanoilla on kielteinen vivahde - sanalla kosmos se tulee sanan perusmerkityksestä, joka tarkoittaa koristusta ja järjestelmää. Kun tässä kuitenkin käytetään ilmaisua "aikakauden loppu", tuntuu kr-38 käännös arveluttavalta.

Sadonkorjuun tapahtumista Raamatut kertovat paitsi sanallisesti, myös Israelin juhlakalenterin välityksellä. Syksyn juhlakausi alkaa katumuskuukaudella, joka jatkuu pasuunansoiton päivän yli Sovituspäivään asti, ja vasta sen jälkeen vietetään Sadonkorjuun juhlaa. Nämä juhlat ovat mitä selvemmin määrätty vietettäväksi sitä varten, että meillä olisi mahdollisimman selvä käsitys, mitä tämän aikakauden lopussa tapahtuu. Raamatun tuntijoiden keskuudessa yleinen käsitys on, että ensin, mahdollisesti juuri Pasuunansoiton päivänä tapahtuu ylösotto, Kristuksen morsiamen haku Karitsan häihin, ennen kuin Jumalan viha kohtaa sitä maailmaa, joka viimeiseen asti on Kristuksen kuninkuutta vastustanut. Roomalaiskirjeessäkin, joka on Raamatun ainoa systemaattinen esitys kristinuskon perusteista, mainitaan, että Kristus hakee meidät pois ennen vihan aikaa:

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Room 5:8-9)

Tekstiyhteys kertoo, että tässä ei puhuta mistään lopullisesta tuomiosta, vaan siitä vihan ajasta, joka on seurausta siitä, että Raamatun Laittomuuden ihmiseksi ja teologien Antikristukseksi nimittämä yhdistyneen maailman poliittinen johtaja on hallituskautensa toisen puoliajan (noin 3,5 vuotta) pannut toteen hirvittävimmät kristittyjen ja juutalaisten vainot, joita maailmassa koskaan on ollut. Näillä kahdella tapahtumajaksolla on kummallakin omat nimensä: Suurimittaisten kristittyjen vainojen kautta sanotaan suureksi ahdistukseksi, ja uskovien tempausta seuraavaa jaksoa vihan ajaksi.

Vaikka monia Raamatun antamia yksityiskohtia on vielä vaikea asettaa oikeaan asiayhteyteensä, voidaan pitää selvänä, että Kristus hakee morsiamensa pois maailmasta ennen "maailman loppua".

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1.Tess 4:16-17)

Suositussa Ilmestyskirjan raameihin sijoitetuissa Tim LaHayen DVD-elokuvissa "Kadotettu Maailma" tempaaminen tapahtuu ennen ennakkovaroitusta. Kristityt yksinkertaisesti vain häviävät maailmasta, ja maailma joutuu kaaokseen. Tim LaHayen teoksissa käytettyä tulkintaa sanotaan "tempaamiseksi ennen vaivan aikaa". Se, että hänen kirjoituksiaan on myyty ainakin 60 miljoonaa kappaletta ja niistä tehtyjä filmejäkin yli 50 miljoonaa, antaa helposti vaikutelman, että tämä olisi yksiselitteinen tulkinta Raamatun ilmoituksesta. Se on myös vaarallinen, sillä se vaikuttaa kuin unilääke. Jos otamme tämän premilleriaanisen näkemyksen kritiikittömästi vastaan, me saatamme jatkaa nukkumista sillä verukkeella, että kyllä se Jeesus herättää sitten kun se tulee. Mutta myös muita tulkintoja on. Mielestäni parhaimmat perustelut on tulkinnoilla, jotka perustuvat siihen, että Kristittyjen tempaaminen ja Jeesuksen julkinen tuleminen noudattavat Egyptistä lähdön kaavaa: Ensin tämän maailman "farao" järjestää kristityille helvetilliset olot, ja sitten Jumala antaa niiden saada maistaa omaa lääkettään ihan pikkuisen. Ja kun Jumalan painostuskeinotkaan eivät riitä pysäyttämään kristittyjen vainoa, tempaa Jumala omansa pois, jonka jälkeen Jumala purkaa vihansa koko maailman ylle.

Ilmestyskirja ei ole mikään elokuvakäsikirjoitus. Se ei sanele yksiselitteisesti maailman kansojen kohtaloita, mutta se sanelee yksiselitteisesti maailman kansojen tekemien ratkaisujen seuraukset. Ja tämän vuoksi myös tempaamisen ajankohta on jätetty tahallaan tulkinnanvaraiseksi, ettei "liha" saisi mitään mahdollisuutta sanoa, että Jumala "pakotti" meidät tekemään näin kuin me teimme.

Maailman kansojen tekemät ratkaisut me voimme lukea sanomalehdistä. Ne ovat niitä ajan merkkejä, jotka meidän on sijoitettava Raamatun raameihin saadaksemme oikeat lukemat mittariimme. Vaikka "päivä ja hetki" eivät meidän tiedossamme olisikaan, samaa ei pidä mennä sanomaan kaikesta. Jo kuukausi ja vuosi saattavat olla melko tarkkaan arvattavissa sen perusteella, miten ennustukset täyttyvät. Esimerkkeinä tästä ovat sekä Israel, joka ainoana maana maailmassa on heräämässä henkiin kahden vuosituhannen kuluttua sitä, kun sen pääkaupunki kynnettiin pelloksi, että lähetystyö, joka pian on saavuttanut maailman ääret. Erityisesti Kiinan nousu hengelliseksi suurvallaksi on merkittävä. Kaikki eivät ole tulleet kristityiksi sielläkään, mutta Jumalan tarkoituksena on ollutkin antaa ihmisille mahdollisuus. Valinnan jokainen suorittakoon itse.

 

Tempaus

Jumalan Karitsa hakee morsiamensa maan päältä taivaallisiin häihin pasuunansoiton päivänä. Pasuunansoiton päivää on vietetään vuosittain, mutta viimein tulee se päivä, jolloin Jumala itse puhaltaa pasuunaan niin että kuolleet heräävät henkiin:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". (1.Kor 15:51-52)

Pasuunansoiton päivä on käännöstä hebreankielisestä sanasta Jom Teruah, Riemuhuudon päivä, tai Taisteluhuudon päivä. Nimi pasuunansoiton päivä johtuu siitä, että tämän juhlan aikana, seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä, puhallettiin oinaansarvista torvea, shofaria. Kristikunnassa käsite pasuunansoiton päivä ei ole tuttu, vaan puhutaan "tempauksesta", vaikka sana tempaaminen esiintyykin vain yhdessä Raamatun lauseessa:

(4:13) Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
(4:14) Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
(4:15) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
(4:16) Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
(4:17) sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
(
4:18) Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1.Tess 4:16-17)

Jeesus ja profeetat puhuvat suuresta ahdistuksen ajasta. Tämäkin Danielin ennustus koskee sitä aikaa:

Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. (Dan 12:1-2)

Ovi ja Kynnyksen ylitys

Kristuksen ja hänen morsiamensa häät vietetään erityisessä häähuoneessa, jonne hän noutaa morsiamensa:

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa (En ti oikia tou Patros Mou) on monta asuinsijaa (monai pollai eisin). Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa (topon)? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa (topon), tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." (Joh 14:1-4).

Kreikankielisen sanan "topos", paikka, vastine hebreassa on "makom". Löydämme sen erään kertomuksen alusta, kolme kertaa samassa lauseessa lausuttuna, mikä tarkoittaa sitä, että se on kertomuksen pääasia:

Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin.
(28:11) Ja hän osui erääseen paikkaan (makom), johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan (makom) kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan (makom).
(28:12) Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas.
(28:13) Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun Isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. (28:14) Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (28:15) Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut."
(28:16) Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa (ba-makom ha-ze), enkä minä sitä tiennyt". (28:17) Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä (Ma nora) onkaan tämä paikka (ha-makom ha-ze)! Tässä on varmasti Jumalan huone (Beit Elohim) ja taivaan portti (Sha'ar ha-Shamajim)." (1.Moos 28:10-17)

Pohjanmaan kansanperinteeseen kuuluva "morsiontaivas" on taivaallisen morsiuskammion, hebreaksi "chupah", suomalainen versio. Kristuksen häähuoneen "morsiontaivaan" vertauskuvaksi Jumalan Henki osoittaa fysikaalisen taivaan:

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle. Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi. Niiden mittanuora ulottuu yli kaiken maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Auringolle hän on tehnyt niihin majan. Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan (chupah 2646), se riemuitsee kuin sankari rataansa juostessaan. Se nousee taivasten ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi lymytä sen helteeltä. (Ps 19:1-7)

Hääviikon rajut karkelot

Tuomarien kirjassa on kertomus Simpsonista, jonka häät kestivät seitsemän päivää:


Ja Simson meni alas Timnaan ja näki Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä. Niin hän tuli sieltä ja kertoi sen isälleen ja äidilleen ja sanoi: "Minä näin Timnassa naisen, filistealaisten tyttäriä; ottakaa hänet nyt minulle vaimoksi".
Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: "Eikö ole yhtään naista veljiesi tyttärien joukossa ja minun koko kansassani, kun aiot mennä ottamaan vaimon ympärileikkaamattomien filistealaisten joukosta?" Mutta Simson sanoi isälleen: "Ota hänet minulle, sillä hän on mieluinen minun silmissäni". Mutta hänen isänsä ja äitinsä eivät tienneet, että se tuli Herralta, sillä hän etsi tilaisuutta filistealaisia vastaan. Filistealaiset näet hallitsivat siihen aikaan Israelia.
Niin Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan. Mutta kun he saapuivat Timnan viinitarhoille, niin katso, nuori leijona tuli kiljuen häntä vastaan. Silloin Herran henki tuli häneen, niin että hän repäisi sen, niinkuin olisi reväissyt vohlan, sulin käsin. Eikä hän ilmoittanut isälleen eikä äidilleen, mitä oli tehnyt. Sitten hän meni sinne ja puhutteli naista, ja tämä oli mieluinen Simsonin silmissä.
Ja kun hän jonkun ajan kuluttua palasi sinne ottaakseen hänet, poikkesi hän katsomaan leijonan raatoa, ja katso, leijonan ruumiissa oli mehiläisparvi ja hunajaa. Ja hän kaapi hunajan kouriinsa ja kulki edelleen ja söi sitä. Niin hän tuli isänsä ja äitinsä luo ja antoi heille, ja he söivät. Mutta hän ei sanonut heille, että oli kaapinut hunajan leijonan ruumiista.
Sitten hänen isänsä meni naisen luo, ja Simson laittoi siellä pidot, sillä niin oli nuorten miesten tapa. Mutta kun he näkivät hänet, valitsivat he kolmekymmentä sulhaspoikaa olemaan hänen kanssaan. Niin Simson sanoi heille: "Minä panen teille arvoituksen; jos selitätte sen minulle seitsemän pitopäivän kuluessa ja arvaatte oikein, niin minä annan teille kolmekymmentä aivinapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua. Mutta ellette voi sitä minulle selittää, niin te annatte minulle kolmekymmentä aivinapaitaa ja kolmekymmentä juhlapukua." Ja he sanoivat hänelle: "Lausu arvoituksesi, että saamme sen kuulla".
Silloin hän sanoi heille: "Lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea". Mutta he eivät voineet kolmeen päivään selittää arvoitusta.
Seitsemäntenä päivänä he sanoivat Simsonin vaimolle: "Viekoittele miehesi selittämään meille arvoitus, muuten me poltamme sinut ja sinun isäsi talon tulella. Oletteko kutsuneet meidät tänne köyhdyttääksenne meitä, vai kuinka?" Niin Simsonin vaimo ahdisti häntä itkullaan ja sanoi: "Sinähän vihaat minua etkä rakasta; sinä olet pannut arvoituksen minun kansalaisilleni etkä selitä sitä minulle". Mutta hän vastasi hänelle: "En ole selittänyt sitä edes isälleni enkä äidilleni, sinulleko sen selittäisin!"
Niin hän ahdisti häntä itkullaan ne seitsemän päivää, jotka heidän pitonsa kestivät. Mutta seitsemäntenä päivänä Simson selitti hänelle, koska vaimo häntä ahdisti. Ja vaimo selitti arvoituksen kansalaisilleen. Niin kaupungin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä, ennenkuin aurinko laski: "Mikä on makeampaa kuin hunaja, ja mikä leijonaa väkevämpi?" Hän vastasi heille: "Ellette olisi kyntäneet minun vasikallani, ette olisi arvoitustani arvanneet". Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä, otti heiltä vaatteet ja antoi juhlapuvut arvoituksen selittäjille. Ja hänen vihansa syttyi, ja hän meni isänsä kotiin. Mutta Simsonin vaimo joutui sille sulhaspojista, joka oli ollut yljän ystävänä.
Jonkun ajan kuluttua, nisunleikkuuaikana, tuli Simson katsomaan vaimoansa, tuomisinaan vohla, ja sanoi: "Minä menen vaimoni luo sisähuoneeseen". Mutta tämän isä ei sallinut hänen mennä, vaan sanoi: "Minä tosiaankin luulin, että olit ruvennut vihaamaan häntä, ja annoin hänet sinun sulhaspojallesi. Mutta onhan hänen nuorempi sisarensa häntä kauniimpi, sinä saat hänet toisen sijaan".
Mutta Simson vastasi heille: "Nyt minä en tule syynalaiseksi filistealaisista, vaikka teenkin heille pahaa".
Niin Simson meni ja pyydysti kolmesataa kettua. Ja hän otti tulisoihtuja, sitoi aina kaksi häntää yhteen ja asetti tulisoihdun kunkin häntäparin väliin. Sitten hän sytytti tulisoihdut ja päästi ketut menemään filistealaisten viljapeltoihin; näin hän sytytti palamaan sekä kuhilaat että kasvavan viljan, viinitarhat ja öljypuut.
Niin filistealaiset kysyivät: "Kuka tämän on tehnyt?" Vastattiin: "Simson, timnalaisen vävy, koska tämä otti hänen vaimonsa ja antoi sen hänen sulhaspojalleen". Niin filistealaiset menivät ja polttivat sekä vaimon että hänen isänsä tulessa.
Mutta Simson sanoi heille: "Koska te näin teette, niin totisesti minä en lakkaa, ennenkuin olen kostanut teille". Ja hän pieksi heitä pahasti kupeisiin jos kinttuihinkin. Sitten hän meni ja asettui asumaan Eetamin kallioluolaan. (Tuom 14:1-15:8)

Kertomus Simsonin häistä ei ole sattumalta Raamatussa. Myös Karitsa lähtee häistään hävittämään sen joukon, joka häntä vastaan sotii:

Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.
Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra". Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten".
Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa. (Ilm 19:11-19).

 

Kuninkuus

Juutalaiset olivat odottaneet Jeesuksen palauttavan Israelin itsenäisyyden. He odottivat, että Jeesus vapauttaisi heidät roomalaisten vallasta, mutta Jeesus tulikin vapauttaakseen heidät synnin vallasta. Se suututti juutalaisia, koska he rakastivat syntiä enemmän kuin Jumalaa. Näin on käynyt myös kirkon johtamalle ristikunnalle. Jeesuksen maallinen kuninkuus toteutuu vasta Jumalan vihan ajan jälkeen. Tätä selostaessaan Paavali lainaa Aamosta:

"Sen jälkeen minä palajan ja pystytän jälleen Daavidin sortuneen majan; minä korjaan sen repeämät ja nostan sen jälleen pystyyn, että jäljelle jääneet ihmiset etsisivät Herraa, ynnä kaikki pakanat, jotka ovat minun nimiini otetut, sanoo Herra, joka tämän tekee, mikä on ollut tunnettua hamasta ikiajoista". (Apt 15:16-18, Paavali Jerusalemin kokouksessa)

Kun Jeesusta ristiinnaulittiin, sotilaat heittivät arpaa siitä, kuka hänen manttelinsa perisi. He tuskin ajattelivat sitä, että hän tulisi perimään sen itse, kohta kun säädetty armon aika olisi loppuun kulunut. Pian kaksi tuhatta vuotta Jeesuksen seuraajat ovat sanoneet häntä Messiaaksi (hebr. Ha-Mashiah) ja Voidelluksi (kr. Hristos), kuninkaakseen, ja koko tämän ajan Jeesus on ollut kuningas. Mutta ihmisten silmissä kuningas näyttää kuninkaalta silloin, kun hän panee toimeen mahtavia tuomioita, vuodattaa paljon verta ja tekee muita hirmutekoja.

Jeesuksen kuninkuus on ollut armollista ja rakentavaa. Hänen lähettiläänsä ovat pian kaksi tuhatta vuotta julistaneet häntä vastustaville kapinoitsijoille antautumisehtoja, jotka hakevat vertaistaan maailman historiassa. Nämä ehdot sisältävät seitsemän kohtaa, ja niiden esittämistä sanotaan saarnaksi. Erään saarnan hänen lähettiläänsä päättivät vetoomukseen:

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. (Apt 3:19-20).

Virvoituksen ajat tulevat, kun armon aika päättyy. Siinä välissä on kuitenkin palkanmaksun päivä. Se on oleva kapinoitsijoille hirveä mutta sotatoimialueella toimineille rauhan miehille riemukas. Siitä Obadja sanoi:

Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja (gojim: kansoja): Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. (Obadja 1:15)

Palkanmaksun päivänä kaikki saavat ansioittensa mukaan. Jeesuksen oman väen palkanmaksu tapahtuu taivaissa, Kristuksen tuomioistuimen edessä:

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2.Kor 5:10)

Vastustajat kootaan heille tavallisiin hommiin - sotimaan Karitsaa ja hänen kansaansa vastaan, ja palkat maksetaan heti kohta rintamalla.

 

Nuorenparin tulo juhlavieraiden joukkoon

Jeesus tulee takaisin maan päälle hallitsijaksi:

Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja Hänen nimensä yksi. (Sak 14:9)

Jeesuksen tuleminen tapahtuu hetkellä, jolloin vihollinen on jo valloittanut Jerusalemin ja saattaa jo luulla voittaneensa koko pelin:

(14:1) Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
(14:2) Minä kokoan kaikki pakanat sotaan Jerusalemia vastaan. Kaupunki valloitetaan, talot ryöstetään, naiset raiskataan, ja puoli kaupunkia lähtee pakkosiirtolaisuuteen, mutta jäljelle jäävää kansaa ei hävitetä kaupungista. (14:3) Ja Herra on lähtevä liikkeelle ja sotiva näitä pakanoita (oik. "goim", kansoja) vastaan, niinkuin sotimispäivänänsä, taistelun päivänä. (14:4) Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. (14:5) Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi. (14:6) Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. (14:7) Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata. (14:8) Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet. (14:9) Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja Hänen nimensä yksi. (Sak 14:1-9)

Tätä ennustusta ensi kertaa lukevien kannattaa panna merkille, että tässä selostetaan yksityiskohtia siitä, kuinka "Herran päivä" tulee. Maailmaa nyt hallitseva Israelin vastainen liike kokoaa maailman kansakunnat ja luulee voivansa tehdä Jerusalemille mitä tahtoo, kun yht'äkkiä Jeesus seisoo Öljymäellä mukanaan se uudestisyntynyt kansa, joka häneen on kuluneen kahden vuosituhannen aikana liittynyt ja asettaa maan päälle oman hallituksensa.

 

Tuhatvuotinen kuherruskuukausi

Ensin Jeesus täytti Jumalan uhrikaritsan tehtävät. Kuninkuus olisi myös ollut mahdollista jo silloin, mutta kansa tappoi kuninkaansa. Sen takia Jumala joutui hankkimaan pojalleen morsiamen muiden kansojen keskuudesta, mutta lopulta myös kuninkuus toteutuu. Ennustuksessa tehtävien jakamista kahteen osaan ei kuitenkaan ole suoraan sanottu, ettei Jumalaa voitaisi syyttää Israelin vääristä valinnoista. Toisen kerran tullessaan Jeesus tulee kuninkaana:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen (mask) nimensä (U-ze shmo), jolla häntä (mask.) kutsutaan (asher jikra'u): "Herra on meidän vanhurskautemme (Jehovah tsadikeinu)". (Jer 23:5-6)

Hänen päivänään vihdoin toteutuu myös Jumalan lupausten Israelia koskeva osa kokonaisuudessaan:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän lupauksen, jonka minä olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta. Niinä päivinä ja siihen aikaan minä kasvatan Daavidille vanhurskauden vesan, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Niinä päivinä Juuda pelastetaan, ja Jerusalem asuu turvassa, ja tämä on se nimi, jolla sitä (fem!) kutsutaan (asher jikra la): "Herra, meidän vanhurskautemme (Jehovah tsadikeinu)". (Jer 33:14-16)

Jeesus hallitsi itsensä; siksi hän pystyy hallitsemaan myös maailmaa. Tämä on ohje myös meille, jotka tulemme hallitsemaan yhdessä hänen kanssaan:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Flp 2:5-11)

op/2006-06-13

Seuraava luku: Jumalan puutarha

tai

takaisin Osmon kotisivulle