13:6 Ja hän puhui tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt.
13:7
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
13:8
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä.
13:9
Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'." (Luuk 13:6-9)
edelliset uutta varten

Kansanomaisen käsityksen mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ihminen, Adam, todella luotiin Jumalan kuvaksi, mutta sen jälkeen Adam menetti kunniansa, ja huomasi olevansa alasti. Aina siitä lähtien Aatamin pojat ovat kantaneet Aatamin kuvaa, ei Jumalan. Nyt me emme tietäisi edes sitäkään, millainen Tosi Mies on, jollei Jumala olisi tuonut keskuuteensa Jeesusta. Hän on Jumalan kuva ja sellaiseksi tulevat myös kaikki, jotka hänestä ovat syntyneet.

Jo pieni kurkistus Jumalan Puutarhaan paljastaa, että kerrottavaa tässä olisi paljon enemmän kuin muutamalle sivulle mahtuu, mutta jostakinhan sitä on aloitettava, jos on mieli päästä jyvälle asioista. Nyt tekstissä ##5 Jumalan puutarha esille tulevia aiheita ovat:

Paratiisin puut

Siemen

Synti ja sen hedelmät

Ristin puu

Takaisin paratiisiin

Viikunapuu, öljypuu ja viiniköynnös

Viikunapuu

Viiniköynnös

Öljypuu

 

Osmo Pöysti

JUMALAN PUUTARHA

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005

Kuru, Finland

Jpm 2005-12-12

Sivumäärä: 20

 

Maa sai kasvipeitteensä kolmantena päivänä:

Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä. (1.Ms 1:10-13).

Ihminen luotiin kuudentena päivänä:

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. (1.Ms 1:27-29)

Kun ihminen oli luotu, hänet asetettiin Jumalan puutarhaan:

Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Ms 2:8-9).

Paratiisin puut

Raamatun alussa on lyhyt, johdannon tapainen luomiskertomus, jossa parilla sivulla kerrotaan koko ihmiskunnan tarina Jumalan lepopäivään saakka. Vasta johdannon jälkeen alkaa seikkaperäinen kertomus samasta asiasta, ja se alkaa näin:

Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Ms 2:4-9).

Siinä ensimmäisessä, typistetyssä luomiskertomuksessa mainittiin, että kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä, ovat ihmiselle laillista ravintoa:

Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin. (1.Ms 1:29-30).

Toisen, tarkemman kertomuksen alussa kuitenkin mainitaan, että hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen oli kielletty perinpohjaisen kuolemanrangaistuksen (hebr. "mot ta-mut") uhalla.

Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. Ja Eedenistä lähti joki, joka kasteli paratiisia, ja se jakaantui sieltä neljään haaraan. (1.Moos 2:9-10)

Paratiisissa Jumala rakensi Adamille vaimon aineista, jotka hän otti hänen kyljestään, (hebr. "tsela"), ei siis kylkiluusta, kuten virheellisessä käännöksessä sanotaan. Operaation aikana Adam oli nukutettu syvään uneen - mikä Raamatun kielessä tarkoittaa kuolemaa. Vaimo miellytti Aadamia, ja hän antoi hänelle oman sukunimensä, feminiinimuotoon muutettuna luonnollisestikin. Ihmisen, "Ish" puoliso oli siis "Ishah".

Aadamin puoliso oli ainut nainen maailmassa. Kun käärme sai vaimon syömään kiellettyä hedelmää, joutui Adam vaikean valinnan eteen. Vaihtoehtoja oli kaksi: joko yhteys Jumalan kanssa tai yhteys vaimon kanssa, ja Aadam valitsi vaimon. Kun Raamatussa myöhemmin palataan tähän tapahtumaan, kerrotaan, että vaimo petettiin, mutta Aadamia ei petetty, kts. 1.Tim 2:14. Adam teki tietoisen valinnan.

Hyvän ja Pahan tiedon puun hedelmän siemen lankesi Adamissa ("Adam") maahan ("adama"), olihan ihminen Jumalan maasta rakentama. Maassa siemen pystyi lisääntymään "lajinsa mukaan", mikä sukusoluista puhuttaessa tarkoittaa jakaantumista. Huomaa, että jakaantuminen ei merkitse syntymää. Näin kuoleman piiriin tuli koko Aadamin suku. Vaikka naisen perimä mahdollisesti säilyikin muuttumattomana, siitä ei ollut hyötyä, sillä jokaisessa hedelmöityksessä Adamin perimä ja sen mukana synnin siemen siirtyi edelleen - yksilöstä yksilöön ja sukupolvesta toiseen. Naisen erikoisella perimällä oli kuitenkin oma tarkoituksensa. Siitä Herra Jumala, siis Jeesus, sanoi käärmeelle:

Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (Kts. 1.Moos 3:14-15)

Synnin palkaksi oli määrätty kuolema, mutta sen sai kokea viaton uhrieläin, jonka nahkoihin heidät puettiin.

Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. (1.Ms 3:21-24)

 

Siemen

Siemen määrää sen, mitä sikiöstä kehittyy. Apinan siemen tuottaa apinoita, ohran siemen ohraa ja synnin siemen syntiä. Ihmisen lankeemuksen takia synti oli saanut lihaa ympärilleen - saanut kädet, jalat ja muut ihmisen instrumentit käyttöönsä. Oli syntynyt tilanne, josta Roomalaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani (en ti sarki mou), asu (ouk oukei - ei asu) mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu (i oikousa en emoi amartia - minussa asuva synti). (Rm 7:18-20)

Elämän puussakin olisi ollut siemen, mutta sen arvoa Adam tajunnut - olihan hän ennen lankeemustaan lähes jumal'olento, Jumalan kuvaksi luotu. Elämän puu ei kuitenkaan ollut paratiisissa turhaan: Sen hedelmiä olisi tarvittu Adamin myöhemmissä kehitysvaiheissa, sillä vaikka hänet oli luotu Jumalan kuvaksi, hänen oli määrä tulla myös Jumalan kaltaiseksi.

Kansanomaisen käsityksen mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Ihminen, Adam, todella luotiin Jumalan kuvaksi, mutta sen jälkeen Adam syöksyi saveen. Aina siitä lähtien Aatamin pojat ovat kantaneet saveen syöksyneen Aatamin kuvaa, ei Jumalan. Turhaan ei Johannes kastaja sanonut Jeesuksesta, että "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä", (kts. Joh 3:30).

Synti ja sen hedelmät

Adamista syntynyt ihmissuku kantaa perimää, jonka nimi on synti. Perimäänsä vastaan ihmisellä ei ole mitään lääkettä, vaan kaikki, jotka Adamista ovat syntyneet, saavat sen automaattisesti jo syntyessään. Se, mitä Daavid sanoo itsestään, koskee kaikkia meitä:

Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. (Ps 51:7)

Perimälleen ihminen ei voi mitään, mutta ongelmaksi se muodostuu vasta sitten, kun tämä perimä, "siemen" tekee hedelmiä, joita sanotaan synneiksi. Viisas ihminen ottaa perimänsä huomioon, ja hillitsee itsensä, mutta näitä viisaita on harvassa, ja täydellisiä vielä vähemmän. Sellaisetkin uskon sankarit, kuin Daavid, tekivät syntejä ja saivat kuulla, kuinka Jumalan lähettämä profeetta ne paljasti. Sen verran järkeä Daavidilla kuitenkin oli, että hän ei torjunut asiallista nuhdetta, vaan katui tekojaan:

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synneistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.

Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.

Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi. (Psalmi 51)

Adamin perimän kantajia sanotaan "vanhaksi ihmiseksi", ja koko Adamin sukua "synnin ruumiiksi". Tuhotakseen synnin, Jumala teki poikansa "synniksi":

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (Room 5:21)

Jeesus on ainut mies. Ilman häntä me emme edes tietäisi, millainen tosi mies on, sillä koko Adamin suku on mennyt piloille. On kerrassaan riemastuttavaa lukea Uuden Testamentin neljää ensimmäistä kirjaa ja nähdä, miten tosi mies torjuu "kieron ja nurjan sukukunnan" hyökkäykset kerta toisensa jälkeen ja omalla elämällään osoittaa, miten eri tilanteissa voi toimia mies, joka luottaa Jumalaan. Vuonna 1969 annoin nämä neljä evankeliumia Minskissä estetiikkaa opiskelevalle Jevgenij Skvortshevskille. Luettuaan kirjan hän tuli sanomaan: "En ole koskaan ennen lukenut mitään niin ylevää ja kaunista".

Juutalaiset olivat pitkään odottaneet Suurta ja Mahtavaa Kuningasta, joka vapauttaisi heidät roomalaisten ikeestä. Juutalaiset vuonna nolla odottivat "suurmiestä", eräänlaista Goljattia siis, mutta Jumalalla oli toiset ajatukset. Ennen Daavidin huoneen kuninkuuden palauttamista oli hoidettava kuntoon se asia, jonka takia Daavidin huone oli rappiolle joutunut, ja se asia oli synti. Siksi myös Jeesuksen tuloa julistamaan lähetetty Johannes Jeesuksen nähdessään hän huusi:

Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Kts. Joh 1:29)

Jeesus on ensisijaisesti "Jehovah" Jumala, mutta hän on myös Jumalan Karitsa ja vasta kolmanneksi Daavidin huoneen kuningas. Tullessaan "syntisen lihan kaltaisuudessa" kansansa keskuuteen hän oli valmis kaikkiin näihin tehtäviin, kunhan vain marssijärjestys pysyi oikeana. Mutta juutalaisille ei Jeesuksen marssijärjestys sopinut ollenkaan. He katsoivat Abrahamin jälkeläisinä olevansa oikeutettuja heille luvattuun kuninkaaseen syntisinäkin. Heidän johtajiaan jopa raivostutti Jeesuksen haluttomuus lähteä voimapolitiikan tielle, ja lopulta he purkivat vihansa tappamalla hänet Golgatan ristillä.

Joku aika sitten eräs ystävistä kysyi, miksi Johannes lähetti oppilaitaan kysymään Jeesukselta, oliko tämä "se tuleva", vai oliko heidän toista odotettava. Johannestakin kiinnosti, että oliko Jeesus "vain" Jumalan uhrikaritsa, vai oliko hän myös Israelin kuningas. Jumalan ilmoitus asiasta oli sen verran monitulkintainen, että se näytti sallivan erilaisia toteutumismalleja - ainakin nämä kolme: Joko Jeesus vie molemmat roolit läpi kerralla tai Jumala lähettää asialle kaksi aivan eri henkilöä, tai se, miten asiat sitten lopulta kehittyivät, eli siten että ensin Jeesus vie läpi uhrikaritsan roolin, hakee "kolmantena päivänä" morsiamensa ja häiden jälkeen palaa Maan päälle Kuninkaan ominaisuudessa. Asia oli sellainen, että Jeesus itsekään ei halunnut ratkaista asiaa itse, vaan jätti sen juutalaisten ratkaistavaksi. Ihmisten piti saada valinnan mahdollisuus, mutta kun Juuda sitten hylkäsi Messiaansa, ratkesi myös Johannes Kastajan kohtalo. Kun Jeesus oli torjuttu, Herodes saattoi tappaa hänet kansan kostoa pelkäämättä.

Jeesus sai olla juutalaisten uskonnollisten eksperttien tarkasteltavana kolme ja puoli vuotta. Koko ajan suuret kansanjoukot ja harhaoppien metsästäjät kulkivat hänen kannoillaan. Koko sinä aikana he eivät löytäneet hänestä mitään sellaista, mikä Mooseksen lain mukaan olisi ollut tuomittavaa. Myös Rooman viranomaiset todistivat hänestä, etteivät he löydä hänestä mitään syytöksen aihetta. Tällä tarkastelulla oli kuitenkin oma tarkoituksensa - ennen uhrikaritsan uhraamista ylimmäisen papin oli lain mukaan varmistuttava siitä, että uhrikaritsa oli "tamim", täydellinen.

Jeesus uhrattiin Nisan-kuun neljäntenätoista päivänä vuonna, joka todennäköisesti oli 32; mutta täyttä varmuutta vuosiluvusta ei ole. Vuosi 32 on historioitsijoiden antama, mutta siinä saattaa olla vuoden tai parin heitto. Se, että historioitsijat määrittelevät vuoden, jolloin roomalainen sotapäällikkö Tiitus hävitti Jerusalemin vuodeksi 70, puoltaa olettamusta, että Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui jo vuonna 30, sillä Jumala rangaistus toteutuu usein 40 vuoden viiveellä.

Jeesus oli tullut maailmaan samaa tietä kuin Adam, jonka takia hän myös kelpasi uhriksi Adamin edestä:

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - (Room 5:12)

Jeesus otti päällensä synnin, "tuli synniksi", ja vei sen ristille kuolettaakseen Synnin vallan oman ruumiinsa kautta sekä kärsiäkseen samalla tekosyntien rangaistukset kaikkien niiden puolesta, jotka tähden hän oli maailmaan tullut.

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (Room 5:21)

Hänellä oli siis ainakin kaksi tehtävää ristillä; ensinnäkin Synnin tuomitseminen, ja toiseksi sellaisten rangaistuksien kärsiminen, jotka ihmisten synneistä Jumalan oikeudessa heille oli määrätty:

Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa. (Room 8:3)

Suomen kielessä sana "syntimme" saattaa tarkoittaa sekä yksikköä, että monikkoa. Tässä Pietarin tekstissä sana "amartía", synti, on monikossa; kyse on siis tekosynneistä:

joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun (epi to ksylon - puuhun), että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". (1.Piet 2:24)

Jeesus ei kaihtanut kärsimyksiä tai kiusauksia - hän voitti ne. Vaikeuksien, ja viimeistään kuoleman edessä paljastuu, uskooko ihminen Isän herättävän hänet kuolleista. Tämä on se tie, johon hän myös seuraajiaan kutsuu:

Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka "ei syntiä tehnyt ja jonka suussa ei petosta ollut", joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette paratut". (1.Piet 2:21-24).

Ristin puu

Nykyisin risti on kristinuskon tärkein symboli, mutta aina ei ole ollut niin. Sanaa rististä saarnattiin kyllä alusta asti, mutta vasta 400-luvulla ristin merkki tuli yleiseksi. Nyt näyttää jopa siltä, että merkki tunnetaan, mutta sen sanomaa ei.

Uusi Testamentti kertoo, että Jeesus naulittiin ristille, kreikaksi "stauros", mutta se kertoo myös että Jeesus naulittiin puulle, kreikaksi "xylon". Kun kysymme, mikä järki tässä oikein on, saadaan vastaus Vanhasta testamentista, jonka mukaan jokainen, joka on puulle ripustettu, on Jumalan kiroama. Juutalaisten korkeimman neuvoston sanhedrinin pyrkimys oli saada Jeesus tapettua nimenomaan ristillä, oli yritys osoittaa kansalle, että Jeesus todellakin oli Jumalan kiroama. Sanhedrinin jäsenet eivät vain ymmärtäneet, että näin pitikin käydä - sitä varten, että Synti tulisi kirotuksi Jeesuksen ruumiissa, ja siten voitetuksi.

Tekikö Jeesuksen kuolema ristillä ristin puusta Elämän puun, jääköön teologien arvioitavaksi, mutta joka tapauksessa siitä tuli paikka, jossa myös me pääsemme Saatanasta eroon:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. (Room 6:4-7)

Raamatun tekstit tekevät selvän eron synnin ja syntien välillä. "Synti" on siemen ja "synnit" ovat sen hedelmiä. Niitä myös käsitellään aivan eri tavalla: Jeesus vei synnin (yksikkö!) ristille omassa ruumiissaan, ilman minkäänlaista armoa. Mutta kun me haluamme vapautua Adamin suvulle luonnollisista taipumuksista, mekin joudumme tuomaan psyykemme eli sielumme ristille:

Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan." (Luuk 9:23-27).

Psyyken ristille tuominen tyhjentää meidät. Me, jotka ennen olimme lihallisen mielen vallassa voimme siirtyä Jumalan valtakuntaan ja saada Pyhän Hengen. Tyhjäksi ei pidä jäädä - kaikki pahat henget oikein rakastavat siistittyä, mutta tyhjää ihmismieltä, mutta onneksi Pyhä Henki annetaan kaikille, jotka ottavat sen vastaan:

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (Room 8:1-8)

 

Takaisin paratiisiin

Syntiinlankeemuksesta alkaen puutarhasta pellolle karkotetulla ihmisellä on vain yksi päämäärä: päästä takaisin siihen puutarhaan, josta hänet synnin takia karkoitettiin, ja syödä siitä puusta, joka siellä paratiisin jokien varrella kasvaa. Psalmintekijä kertoo henkilöstä, joka pyrki tuntemaan tämän tien:

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa (etsah) eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia (hebr.: torah) ja tutkistelee hänen lakiansa (torah - opetustansa) päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy. (Ps 1:1-3)

Voittajat saavat syödä Elämän puusta:

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. (Ilm 2:7)

Elämän puu kasvaa Elämän veden virran rannalla, mutta Hyvän ja Pahan tiedon puuta Uudessa Jerusalemissa ei enää ole:

Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. (Ilm 22:1-2)

Viikunapuu, öljypuu ja viiniköynnös

Raamatun kuvakielessä yksittäisiä ihmisiä verrataan lyhteeseen ja maailmaa viljapeltoon.

Viljapellon keskeltä saattaa olla erilaisia puita, ja aidoilla erotetuilla alueilla hedelmäpuutarhoja. Aita rajoittaa tuhoeläinten, kuten kettujen pääsyä puutarhoihin vahinkoa tekemään.

Puut Raamatun kuvakielessä tarkoittavat geneettisiä kansoja ja yhteisöjä. Viikunapuu, öljypuu ja viiniköynnös ovat vertauskuvallisia ilmaisuja Israelin uskonnollisesta, hengellisestä ja kansallisesta elämästä.

Sekä viljaa että hedelmäpuita kasvatetaan sadon tähden. Vilja on yksivuotinen, se tuottaa satonsa heti seuraavana kesänä, mutta hedelmäpuut kasvavat hitaammin, mutta sitten ne saattavat tuottaa satoa pitkäänkin - öljypuut jopa pari tuhatta vuotta.

 

Viikunapuu

Ensimmäisen kerran tapaamme viikunapuun siinä yhteydessä, kun Aatami ja Eeva olivat rikkoneet Jumalan lakia, ja yrittivät suojautua:

Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (1.Ms 3:7)

Viikunapuun lehdistä tehdyt vyöverhot eivät riittäneet korvaamaan sitä kunniaa, jolla Aatami ja Eeva synnin takia olivat menettäneet. Jumala puki heidät uhrieläimen nahkoihin.

Viikunapuun hedelmät ovat makeita, mutta ne eivät säily kauan. Niitä voidaan kuitenkin nauttia kuivattuina, mikä lisää viikunapuun arvoa taloudenhoidossa. Viikunapuun hedelmillä on toinenkin hyvä puoli: Varhaisviikunat tulevat puihin jo varhain keväällä, jo ennen lehtien puhkeamista, eli juuri silloin, kun muita tuoreita hedelmiä on vaikea löytää puutarhasta. Tämä tuo mieleen Pyhän Hengen lahjat, jotka voivat ilmetä vasta uskoon tulleessa ihmisessä hyvinkin rikkaina, vaikka lehdet vielä puuttuvatkin.

Israelin alkuaikojen patriarkkoja profeetta vertaa viinirypäleisiin ja viikunapuun varhaishedelmiin:

Niinkuin rypäleet erämaassa minä löysin Israelin; niinkuin varhaishedelmät viikunapuussa, sen alkurunsaudessa, minä näin teidän isänne. (Hoos 9:10)

Uskonto esiintyy usein hengellisen elämän seuralaisena. Samoin on viikunapuun ja viiniköynnöksen laita. Jeesuskin kertoo eräästä sellaisesta tapauksesta:

"Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?' Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois'." (Kts. Lk 13:6-9)

Viikunapuu, kuten muutkin viljellyt hedelmäpuut, tarvitsevat hoitoa tuottaakseen kunnon sadon. Jeesus oli seurannut kansansa uskonnonharjoitusta kolmen vuoden ajan, ja lopulta hän on valmis hakkaamaan koko puun pois. Näin myös kävi. Myönnetystä lisäajasta huolimatta Jerusalemin temppeli hävitettiin yhden miessukupolven kuoltua vuonna 70 sotapäällikkö Tiituksen johdolla ja temppeliuhripalvelus päättyi.

Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen juutalaiset joutui jättämään kotimaansa. Mutta näin ei olisi tarvinnut käydä. Johannes kertoo, kuinka Jeesus hänen kertomuksensa neljäntenä päivänä näki Natanaelin viikunapuun alla. Neljäs päivä oli se, jolloin pääsiäisuhriksi valittu karitsa oli valittava ja miten ollakaan, juuri silloin Natanael tunnisti Jeesuksessa "Jumalan pojan, Israelin kuninkaan":

Seuraavana päivänä Jeesus tahtoi lähteä Galileaan; ja hän tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista". Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso". Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut". Natanael vastasi ja sanoi hänelle: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas". Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sentähden, että minä sanoin sinulle: 'minä näin sinut viikunapuun alla', sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat." Ja hän sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle." (Joh 1:43-51)

Jeesuksen sanat ylös ja alas kulkevista enkeleistä ovat viittaus Jaakobin uneen paikassa, josta Jaakob totesi:

Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti. (Kts. 1.Ms 28:17)

Jeesus on Jumalan huone ja taivaan portti Epäuskoisille hän vielä sanoi:

Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä. (Kts. Joh 2:19)

Viikunapuu tuottaa kahdenlaisia varhaishedelmiä - ensin puun ollessa lehdettömänä varhain keväällä ja sitten touko-kesäkuun vaihteessa varsinaiset varhaishedelmät; ne ovat myös parhaita. Mutta myös syksyllä puu antaa satonsa, vaikka syysviikunat eivät aivan varhaisviikunoiden veroisia olekaan.

Lain mukaan matkalaisella oli lupa syödä hedelmiä viljelijöiden puutarhoista, mutta ei ottaa niitä mukaansa. Nisan-kuun alkupuolella, joka siis saattoi olla varhaisviikunoiden aikaa, Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Jeesuskin olisi voinut käyttää hyväkseen laissa säädettyä jokamiehenoikeutta, jos puussa olisi viikunoita ollut:

Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä. Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?" Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte." (Matt 21:18-22)

Markuksen evankeliumissa kuitenkin kerrotaan, että silloin ei ollut viikunain aika:

Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, oli hänen nälkä. Ja kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika. Niin hän puhui ja sanoi sille: "Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö". Ja hänen opetuslapsensa kuulivat sen. (Mark 11:12-14)

Vasta nyt, Jeesuksen toisen tulemuksen edellä alkaa viikunapuun arvoitus ratketa, kun "viikunapuu ja muut puut" alkavat viheriöidä:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. (Matt 24:29-34)

Viikunapuu on uskonnollisuuden vertauskuva. Siinä saattaa olla komea, tuuhea lehvästö - kauniit puheet, hieno musiikki ja muut koreat puitteet, mutta hedelmät saattavat silti puuttua kokonaan. Silloin ei puutarhurilla todellakaan ole paljon tehtävissä, kuin hakata se pois, ellei puulle löydy muuta käyttöä niin kuin tässä tapauksessa aikojen merkkinä.

 

Viiniköynnös

Viiniköynnös ilmestyy Raamatun sivulle Nooan aikana:

Ja Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jaafet. Ja Haam oli Kanaanin isä. Nämä kolme ovat Nooan pojat, ja heistä kaikki maan asukkaat polveutuvat. Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa. Ja Haam, Kanaanin isä, näki isänsä hävyn ja kertoi siitä molemmille veljillensä ulkona. Niin Seem ja Jaafet ottivat vaipan ja panivat molemmat sen hartioilleen ja menivät selin sisään ja peittivät isänsä hävyn; ja heidän kasvonsa olivat käännetyt toisaalle, niin etteivät he nähneet isänsä häpyä. (1.Ms 9:18-23)

Raamattujen mukaan Nooa oli kelpo mies, kun häntä arvostellaan sen mukaan, kuinka hän rakasti Jumalaa. Mutta viinitarhan istuttaminen oli häneltä vikatikki, joka johti vielä siihenkin, että hän krapulapäissään kirosi yhden kolmesta pojastaan. Jumala on tässäkin kuullut Nooaa, mutta onneksi on Jeesus. Kun Haam Jeesuksen veren turvin lähestyy Jumalaa, maallisten isien kiroukset lakkaavat vaikuttamasta. Jeesus kuoli ristillä mitätöidäkseen Adamin perinnön, kunhan vain me sitä itse uudelleen vedä päällemme. Siitä hän sanoo:

Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. (Matt 23:9)

Viiniköynnös jos mikä tarvitsee hoitoa. Jos sen versoja ei leikata, se villiintyy. Se on myös tuettava, sillä muutoin se vain leviää pitkin maata joka suuntaan, ja maassa hedelmät pilaantuvat. Tavallisesti viinitarha ympäröidään vielä aidalla, etteivät kulkijat ja eläimet vahingoittaisi sen kasvustoja. Muihin puihin verrattuna viiniköynnös on siis aika erikoinen, kuten Israel muihin kansoihin verrattuna:

Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan. Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.
Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät? Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät. Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten. (Ps 80:9-16)

Jumalan oikea käsi on Jeesus. Jeesus on istuttanut viinipuun itseänsä varten. Itsenäisyytensä se sai sinä päivänä, kun se oli ylittänyt Punaisen meren. Viisikymmentä päivää myöhemmin se sai itsenäiselle kansakunnalle tärkeät attribuutit, Lain, ja yhteiskuntajärjestyksen. Se sai myös maan, jolle se levittäytyi, kuin maata pitkin valtoimenaan kasvava viiniköynnös. Mutta Israelilla oli ongelmia. Se oli jätetty hoitamatta, eikä se tuottanut istuttajansa toivomaa hedelmää. Jesaja näki asian viinimäen herran, omistajan näkökulmasta:

Minä laulan ystävästäni, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä, mutta se kasvoi villimarjoja. Ja nyt, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä? Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi. Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta. Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta, mutta katso, tuli oikeuttomuus, ja vanhurskautta, mutta katso, tuli vaikerrus. (Jes 5:1-7)

Jumalan maailmassa kaikki on olemassa tiettyä tarkoitusta varten; niin myös Israel. Aatamin ja Eevan piti olla hedelmällisiä, ja kun Abram kutsuttiin Kaldealaisten maasta, hän sai lupauksen, jonka mukaan hänestä oli tuleva suuri kansa:

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1.Moos 12:1-3)

Jumala oli päättänyt siirtää osan omaa toimivaltaansa Abramin suvulle. Tämä näkyy siitä, että Jumalan puutarhassa Jumala itse siunasi Adamin:

Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. (1.Moos 5:2)

Siunaus on sitä, että joku siirtää hallussaan olevia hyviä ominaisuuksia tai valtaansa alemmalleen. Hebrean siunausta merkitsevä sana "braha" on johdannainen sanasta polvi, mikä intiimillä tavalla kertoo meille siitä, kuinka Adam oli Jumalan edessä polvillaan Jehovah Jumalan eli Jeesuksen pukiessa hänet kunnialla ja kirkkaudella.

Adam menetti kunniansa ja kirkkautensa ja nyt koko Adamin suku on sitä, mitä se on. Vapaaksi jääneen paikan täyttäminen alkoi toden teolla vasta, kun Abram osoittautui mieheksi, joka uskoi Jumalaan:

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:1-6)

Kerta toisensa jälkeen Jumala pani Abramin vaikeisiin tilanteisiin ja joka kerta, kun Abram oli niistä selvinnyt turvautumalla Jumalaan, hän sai yhä uusia lupauksia yhä suuremmasta hedelmällisyydestä, vaikka ikääkin jo alkoi olla melko lailla. Kun Abram oli selvinnyt monista vaikeista tilanteista kunnialla, Jumala teki hänen kanssaan iankaikkisen liiton:

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle:

"Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti."

Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen:

"Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa."

Aabrahamin pojanpojan aikana koko heimo, 72 henkeä siirtyi Egyptiin, jossa se kasvoi kansakunnan mittoihin. Egyptissä sillä ei kuitenkaan ollut tulevaisuutta, sillä Egyptin hallitsijat olivat huomanneet Israelin vahvistuvat ja pelkäsivät sitä. Mutta vaikka he pelkäsivät sitä, eivät he sallineet orjiensa lähtevän maasta poiskaan. He halusivat "pitää sen kurissa", niin kuin faraon hengenheimolaiset nykyisin sanovat. Mutta siihen Jumalalla oli valmiit vastaukset. Hän, Ilmestyksen Jumala, halusi tehdä faraosta varoittavan esimerkin, joka tulisi olemaan tunnettu kaikkialla maailmassa:

Sitten Herra sanoi Moosekselle: "Astu huomenaamuna varhain faraon eteen ja sano hänelle: 'Näin sanoo Herra, hebrealaisten Jumala: Päästä minun kansani palvelemaan minua. Muutoin minä tällä kertaa lähetän kaikki vitsaukseni vaivaamaan sinua itseäsi, sinun palvelijoitasi ja kansaasi, tietääksesi, ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä. Sillä minä olisin jo ojentanut käteni ja lyönyt sinua ja sinun kansaasi ruttotaudilla, niin että olisit kokonaan hävinnyt maan päältä, mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä, että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä. (2.Ms 9:13-16).

Jumala toi Israelin Egyptistä, antoi sille itsenäisyyden ja itsenäiselle kansakunnalle tarpeelliset rekvisiitat, lain ja maan, mutta kun se oli asettunut maahansa, se vähät välitti Jumalan kanssa tekemistään sopimuksista ja joutui vaikeuksiin. Kun Jumalakin näytti hyljänneen sen profeetta kysyi:

Sinä siirsit viinipuun Egyptistä, sinä karkoitit pakanat ja istutit sen. Sinä raivasit sille sijan, ja se juurtui ja täytti maan. Se peitti vuoret varjollansa ja oksillansa Jumalan setrit. Se levitti köynnöksensä mereen asti ja vesansa Eufrat-virtaan saakka. Miksi sinä särjit aidan sen ympäriltä, niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät? Metsäkarju sitä jyrsii, ja kedon eläimet sitä syövät. Jumala Sebaot, käänny takaisin, katso alas taivaasta ja näe; ota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se, minkä sinun oikea kätesi istutti, tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten. (Ps 80:9-16)

Vaikka Jumala kasvatti Israelia omia tarkoitusperiään varten, hän ei tehnyt Israelia haavoittumattomaksi. Jo Abramille hän oli sanonut "ole täydellinen ", mutta Israelissa elettiin, ikäänkuin heillä ei olisi ollut mitään velvoitteita Jumalan suuntaan. Ja mikä olikaan tulos? Hesekielin ikäväksi velvollisuudeksi tuli kertoa se jälkipolville:

Sinun äitisi oli sinulle kuin verevä viinipuu, veden ääreen istutettu. Se tuli runsaasta vedestä hedelmöitseväksi ja tuuhealehväiseksi. Siihen tuli ylväitä oksia hallitsijain valtikoiksi, ja sen runko kohosi korkealle tiheän lehvistön keskellä ja näkyi kauas korkeana ja runsas-oksaisena. Mutta se temmattiin vihaisesti irti, viskattiin maahan, ja itätuuli kuivasi sen hedelmät, ne revittiin hajalleen, ja sen ylväät oksat kuivuivat, ne kulutti tuli. Nyt se on istutettuna erämaahan, kuivaan ja janoiseen maahan. Ja sen valtaoksasta on lähtenyt tuli, se on kuluttanut sen hedelmät, ja ylvästä oksaa hallitusvaltikaksi ei siinä enää ole." Itkuvirsi tämä oli oleva, ja itkuvirsi siitä on tullut. (Kts. Hes 19:10-14)

Hoosean päivinä kymmenen heimon liitto, jota myös Samariaksi ja Efraimiksi kutsuttiin, näytti tuhoon tuomitulta, eivätkä hyvin olleet Juudankaan asiat. Profeetta jopa ilmoittaa ne sanat, jotka he tulisivat sanomaan sinä päivänä, kun he hylkäävät Viinitarhan herran pojan naulitakseen hänet ristille:

Israel oli rehevä viiniköynnös, joka teki hedelmiä. Mitä runsaampi sen hedelmä oli, sitä runsaammin se teki alttareita; mitä parempi sen maa oli, sitä parempia patsaita se pystytti. Liukas oli heidän sydämensä; nyt he saavat siitä kärsiä: hän särkee heidän alttarinsa, hävittää heidän patsaansa. Nyt he saavat sanoa: "Ei ole meillä kuningasta, sillä me emme ole peljänneet Herraa; ja mitä hyvää kuningas meille tekisi?" He puheita pitävät, väärin vannovat, liittoja tekevät; mutta tuomio versoo kuin koiruoho pellon vaosta. Beet-Aavenin vasikkain tähden joutuvat pelkoon Samarian asukkaat. Sillä vasikan tähden vaikeroi sen kansa, ja vasikan tähden sen papit vapisevat, sen kunnian tähden, kun se siltä vaeltaa pois. Se itsekin viedään Assuriin lahjaksi sotaisalle kuninkaalle. Häpeän saa Efraim, ja häpeään joutuu Israel neuvonpiteistänsä. Hukassa on Samaria kuninkaineen, on kuin vaahto veden pinnalla. (Hoos 10:1-10:7)

Jumala piti kansan nippa-nappa pystyssä siihen asti, että se tuottaisi sen siemenen, jonka hän oli Aabrahamille luvannut: Siemenen, jossa kaikki kansakunnat tulisivat siunatuiksi, sekä kuninkaan, jonka kuninkuus Daavidille annetun lupauksen mukaan tulisi olemaan ikuinen.

Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. (Joh 15:1-10)

Juutalaisille kansanjohtajille Jeesus teki selväksi, että Jumalan valtakunta otetaan heiltä pois, ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Mutta kysymys on vain vuokrasopimuksesta: Viinitarhan herra "vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille", mutta viinipuu - Jeesus - on ja säilyy juuriltaan juutalaisena, sillä hän on Daavidin "juurivesa":


Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?" He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa". Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa." Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. (Matt 21:33-46)

Hyvin hoidetussa viiniköynnöksessä sen jokainen oksa lähtee suoraan rungosta. Juutalaiset todistelivat olevansa Jumalan kansaa sen perusteella, että he olivat geneettisesti Aabrahamin lapsia. Sen mukaan myös Aabrahamin saamat lupaukset - perintömaa jne - kuuluisivat heille. Mutta tämä ei ollut Jeesuksen kanta. Jeesuksen mukaan Jumala voi herättää kivistä lapsia, jos näkee sen tarpeelliseksi, mutta Aabrahamin lapsia ovat ne, jotka uskovat Jumalaan ja pitävät hänen käskynsä.

Perintö, iankaikkinen elämän Jumalan yhteydessä kuuluu Jumalan lapsille. Paavali sanoo, että perillisiä ovat ne, jotka ovat Kristuksen omia. Kyse ei siis ole geneettisestä sukulaisuudesta, vaan hengellisestä sukulaisuudesta:

Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal 3:25-29)

Viinitarhassa on työtä. Adamin suvun on vaikea mieltää rakkautta työksi, mutta sitä se vain on, ja ymmärrettäväksikin se tulee, jos ajattelemme niitä hedelmiä, jotka rakkaus synnyttää ja vertaamme niitä sellaisiin hedelmiin, jotka vihan siemenistä ovat syntyneet:

Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne. (Joh 15:11-17).

Työ oli jo paratiisin ihmisen arkipäivää. Silloin ihmiselle annettiin vastuullinen tehtäväkin:

Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". (1.Ms 1:28)

Paratiisissa ihminen teki väärän valinnan, ja joutui lähtemään. Kun seuraavakin hanke, kansallinen Israel, näytti menevän huonosti, joutui viinitarhan herra lopulta antamaan sen vuokralle satoa saadakseen. Mutta sama tauti on vaivannut myös kristikuntaa. Kaikkea Jeesus ei sanonut aivan suoraan, mutta ne, joille sana on osoitettu, tuntevat kyllä omissatunnoissaan sen, mitä heidän pitääkin kuulla:

Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'. Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet. (Matt 21:28-32)

Lähtiessään viinitarhan herra jakoi tehtävät ja resurssit talonväelleen ja kehotti valppaana odottamaan hänen takaisintuloaan:

Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä, milloin se aika tulee. On niinkuin muille maille matkustaneen miehen: kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, kullekin oman tehtävänsä, käski hän myös ovenvartijan valvoa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän, äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa." (Mark 13:33-37)

Siitä huolimatta monet hänen taloudenhoitajistaankin nukkuvat:

Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse. Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut. Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni: Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin, niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin aseistettu mies. (Snl 24:30-34)

Viinitarha on vain yksi vaihe Taivasten valtakunnan historiassa. Kun tämä vaihe päättyy, saavat viinitarhan työmiehet palkan. Palkkana ei ole pelastus, eikä edes syntien anteeksianto, vaan Taivasten valtakunnan seuraavassa vaiheessa, Tuhatvuotisessa valtakunnassa käypä valuutta:

Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina; ja hän sanoi heille: "Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille". Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin. Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: "Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?" He sanoivat hänelle: "Kun ei kukaan ole meitä palkannut". Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'. Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: "Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti". Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin. Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: "Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen". Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: "Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?" Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi. (Matt 20:1-16 )

Öljypuu

Öljypuu astuu Raamatun näyttämölle vedenpaisumuksen jälkeen:

Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan, jonka hän oli tehnyt, ja laski kaarneen lentoon, ja se lenteli edestakaisin, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa, missä lepuuttaa jalkaansa, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin.
Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella, ja katso, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi, että vesi oli vähentynyt maan päältä.
Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut hänen luoksensa. Ja Nooan kuudentenasadantena yhdentenä ikävuotena, vuoden ensimmäisenä kuukautena, kuukauden ensimmäisenä päivänä, oli vesi kuivunut maan päältä. Niin Nooa poisti katon arkista ja katseli; ja katso, maan pinta oli kuivunut. Ja toisena kuukautena, kuukauden kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä päivänä, oli maa aivan kuiva. (1.Ms 8:4-14)

Öljypuu kasvaa hitaasti. Noin kymmenvuotiaana siihen tulevat ensimmäiset öljymarjat, mutta täyden sadon se tuottaa vasta yli kolmenkymmenen vuoden ikäisenä - ja se saattaa elää jopa 2000 vuotta. Ei siis ihme, että vanhurskas on kuin öljypuu ja vanhurskaan lapset kuin öljypuun vesat - ja hänen emäntänsä hänen ilo-istutuksensa.

Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti. (Ps 52:10).

Niinkuin hedelmällinen viiniköynnös on sinun emäntäsi sinun huoneesi perällä, niinkuin öljypuun vesat ovat sinun lapsesi sinun pöytäsi ympärillä. (Ps 128:3)

Öljypuuta ei koskaan uhkaa lopullinen tuho tai kuolema, vaikka sen oksia katkotaan tai osia siitä tulessa palaa. Jeremian vertauskuvalliset sanat ovat sekä analyysi Jaakobin huoneesta, että ennustus sen tulevista kohtaloista:

Mitä tekee minun rakkaani minun temppelissäni? Juoniako punoo? Ottavatko mahtimiehet, ottaako uhriliha sinusta pois pahuutesi - silloin sinä riemuitsisit! 'Vihreä öljypuu, ihana, kaunishedelmäinen' - sillä nimellä Herra sinua kutsui. Suuren jylinän pauhatessa hän sytytti sen tuleen, ja sen oksat turmeltuivat. Ja Herra Sebaot, joka sinut istutti, on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden, jota he ovat harjoittaneet ja jolla ovat vihoittaneet minut, polttamalla uhreja Baalille." (Jer 11:15-17)

"Minun rakkaani" on nimi, jolla Jumala kutsuu kansaansa. Nimi johtuu siitä, että Jumala kihlasi Israelin aviovaimokseen Siinain vuorella. Tästä syystä Baalin palvelu on myös aviorikokseen verrattava teko. Daavidille annetun lupauksen mukaan liittoa ei kuitenkaan sanota irti. Daavidin juuresta kasvaa Virpi, johon voidaan liittää uusia oksia pois katkaistujen tilalle, kunnes "tulevaisten sukupolvien aikana", Israel tulee uudelleen oksastettavaksi omaan juureensa.

Öljypuuhun on myös liitetty oksia villistä öljypuusta:

Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa, sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä. Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat. Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin". Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa! (Room 11:13-24)

Jo Hoosea julisti sanomaa siitä ajasta, jolloin Israelin, jota tässä sanotaan Efraimiksi, luopumus parannetaan, niin että lopulta kaikki sen hedelmät ovat - ei suinkaan aviorikoksen hedelmiä, vaan Jumalasta:

Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi, niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit. Assur ei ole meitä auttava, hevosilla emme tahdo ratsastaa, emmekä enää sano kättemme teoille: 'Meidän jumalamme'; sillä sinussa saa orpo armon." Minä parannan teidän luopumuksenne, omasta halustani minä teitä rakastan; sillä minun vihani on kääntynyt hänestä pois. Minä olen oleva Israelille kuin kaste, se on kukoistava kuin lilja ja juurtuva syvälle kuin Libanon. Sen vesat leviävät, sen kauneus on oleva kuin öljypuun ja sen tuoksu kuin Libanonin. Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa ja kukoistavat kuin viiniköynnös. Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin. Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi. (Hoos 14:3-9)

Kaksi tuhatta seitsemänsataa vuotta on kulunut siitä, kun Israel hävisi kansojen joukkoon, ja siitäkin, kun Juudan heimo torjui Jeesuksen, on kulunut pian kaksi tuhatta vuotta. Siitä huolimatta Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä:

Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä." (Room 11:25-27)

Kun Jumalan määräämä "täysi luku" "pakanoita" on pelastunut, koittaa Israelin aika. Vahdinvaihto tapahtuu "koston päivänä". Huomaa, kuinka tässä Jesajan ennustuksessa puhutaan ensin "otollisesta vuodesta", siiten lyhyestä "koston päivästä" ja sen jälkeen koittavasta virkistyksen ajasta:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen. (Jes 61:1-4).

Öljypuu on hedelmäpuista arvokkain. Sen marjoja käytetään ravinnoksi ja niitä survomalla saadaan öljyä. Paitsi ravinnoksi, öljyä käytetään myös valaistukseen. Hedelmäpuista arvokkaimpana öljypuun öljy oli kelvollista myös jumalanpalveluskäyttöön:

Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti." Ja Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle. Ja hän kutsui paikan Beeteliksi; mutta ennen oli kaupungin nimenä Luus. Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra oleva minun Jumalani; ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone, ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset". (1.Ms 28:16-22)

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua Jaakob palasi matkaltaan ja tuli samalle paikalle osoittamaan kiitollisuuttaan:

Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet. Ja Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel". - Niin hän sai nimen Israel. Ja Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan." Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut. Ja Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle. Ja Jaakob nimitti sen paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi. (1.Ms 35:9-15).

Vanhan Liiton jumalanpalvelusmenot säädettiin, kun Israel oli vapautunut Egyptin orjuudesta. Samalla säädettiin, että viljelyskasvien ja hedelmäpuidenkin piti saada levätä joka seitsemäs vuosi. Näin Jumala halusi osoittaa, että oli tuleva aika, seitsemäs päivä, jolloin hän vapauttaa sekä ihmisen, että luomakunnan synnin orjuudesta:

Kuutena vuotena kylvä maasi ja korjaa sen sato. Mutta seitsemäntenä vuotena jätä se korjaamatta ja lepäämään, että kansasi köyhät saisivat siitä syödä; ja mitä jäljelle jää, sen metsän eläimet syökööt. Samoin tee viinitarhallesi ja öljytarhallesi. (2.Moos 23:10-11)

Öljy kuului niihin tarpeisiin, joista Israel rakensi ilmestysmajan:

Ja nämä ovat ne annit, joita teidän on otettava vastaan heiltä: kultaa, hopeata ja vaskea, punasinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja ja valkoisia pellavalankoja sekä vuohenkarvoja, punaisia oinaannahkoja, sireeninnahkoja, akasiapuuta, öljyä seitsenhaaraista lamppua varten, hajuaineita voiteluöljyä ja hyvänhajuista suitsutusta varten, onyks-kiviä ja muita jalokiviä kasukkaa ja rintakilpeä varten.

Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään. Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän. (2.Moos 25:3-9)

Seitsenhaarainen lamppu valaisi temppelin muuten täysin pimeää keskimmäistä osaa, jota sanottiin "Pyhäksi". Lampun valo symbolisoi Pyhää Henkeä ja sen seitsemän haaraa niitä vaikutuksia, jotka sillä on:

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. (Jes 11:1-2)

Virpi, josta Jesaja puhuu, on Jeesus, Herran "Voideltu". Ennen kuin Jumalan temppeli voitiin ottaa käyttöön, se oli voideltava oliiviöljyllä. Jeesuksen ylle laskeutui kyyhkysen muodossa:

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". (Matt 3:16-17)

Jeesuksen seuraajien voitelu alkoi helluntaipäivänä Pyhän Hengen vuodatuksella:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

Pyhän Hengen vaikutukset ovat moninaiset, puhutaan armolahjoista, karismoista ja niin edelleen. Vanhan Liiton aikana puhuttiin mieluummin voitelusta, eikä voitelun sanoma ole vieläkään vanhentunut. Täysin ymmärrettäviä meillekin ovat sanomat saastaisuudestaan parantuneiden voitelusta, papin virkaan astuvan voitelusta ja kuninkaaksi voitelusta. Kaikessa tässä käytettiin öljyä - esikuvana Pyhästä Hengestä, jossa meidät nyt voidellaan.

Nyt pari tuhatta vuotta myöhemmin kristikuntaan lasketaan kuuluvan noin pari miljardia ihmistä. Suurin osa tästä joukosta voidaan kuitenkin eri syistä jättää pois laskuista silloin, kun Jeesuksen todellisia seuraajia lasketaan. Jäljelle jäävää joukkoa sanotaan seurakunnaksi, jota Jeesus juutalaisen perinteen mukaan vertaa kymmeneen neitsyeen. Öljy on tämän jäännöksen kohtalonkysymys hetkellä, jolloin Ylkä tulee sitä hakemaan:

Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: "Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan."
Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: "Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat". Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: "Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne."

Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin. Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: "Herra, Herra, avaa meille!" Mutta hän vastasi ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä". Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. (Matt 25:1-13)

Uusi Ihminen on iankaikkisuusolento. Suuri osa Raamatun ilmoitusta koskee sitä aikakautta, joka alkaa Jeesuksen toisen tulemisen eli niinsanotun "maailmanlopun" jälkeen. "Maailmanloppu", eli "Se päivä" on kyllä merkkipäivä sinänsä, mutta se on myös hyödyllinen merkki silloin, kun on määriteltävä, mitä aikakautta joku tietty profetia koskee. Sakarjan kertoo, kts. jae 3:10, että "sen päivän" jälkeen istutaan viinipuun ja viikunapuun alla. Jos Sakarjan teksti ei tunnu selvältä, voit lohduttautua sillä, että nämä ovat niitä "maailmanlopun" jälkeisiä tapahtumia, ja siksi vähän vaikeita ymmärtää

(3:8) Kuule, Joosua, ylimmäinen pappi, sinä ja sinun ystäväsi, jotka edessäsi istuvat. Sillä ennusmerkin miehiä he ovat; sillä katso, minä annan tulla palvelijani, Vesan.
(3:9) Sillä katso: kivi, jonka minä olen asettanut Joosuan eteen - siihen yhteen kiveen päin on seitsemän silmää! Katso, minä kaiverran kaiverrukset siihen, sanoo Herra Sebaot, ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä. (3:10) Sinä päivänä te kutsutte, kukin ystävänsä, viinipuun ja viikunapuun alle." (4:1) Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa. (4:2) Ja hän sanoi minulle: "Mitä sinä näet?" Minä vastasin: "Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. (4:3) Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella." (4:4) Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua: "Mitä nämä ovat, Herra?" (4:5) Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Minä sanoin: "En, Herra". (Sak 3:8-4:5)


(4:6) Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: "Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. (4:7) Mikä olet sinä, suuri vuori, Serubbaabelin edessä? Lakeudeksi sinä! Hän on paneva paikoillensa huippukiven huutojen kaikuessa: "Suosio, suosio sille!" (Sak 4:6-7)

(4:8) Ja minulle tuli tämä Herran sana: (4:9) "Serubbaabelin kädet ovat tämän temppelin perustaneet, ja hänen kätensä sen valmiiksi saattavat. Ja sinä tulet tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. (4:10) Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?"
(4:11) Ja minä lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nämä kaksi öljypuuta lampunjalan oikealla ja vasemmalla puolella?" (4:12) Sitten minä toistamiseen lausuin ja sanoin hänelle: "Mitä ovat nuo kaksi öljypuun terttua kahden kultaisen putken kohdalla, jotka vuodattavat sisästänsä öljynkultaa?" (4:13) Niin hän sanoi minulle näin: "Etkö tiedä, mitä ne ovat?" Minä vastasin: "En, Herra". (4:14) Hän sanoi: "Nämä ovat ne molemmat öljyllä voidellut, jotka seisovat kaiken maan Herran edessä". (Sak 4:8-14)

Seuraava sivu: Ruutin kirja

tai

takaisin Osmon kotisivulle

tai

tekstin KRISTUKSEN MORSIAN etusivulle