KIRJE VIKTORILLE

©: Osmo Pöysti

2004

Kuru, Finland

2004-12-14

Kun aloin rukoilla puolestasi, ymmärsin, kuinka pinnallisesti kirjoitin sinulle siitä, miten tullaan Kristuksen ruumiin jäseneksi. Itse et siihen pysty, vaikka haluaisitkin. Sinä et voi järjelläsi voittaa ruumiisi ja lihasi pyrkimyksiä siinäkään tapauksessa, että ymmärtäisit senkin, kuinka vahingollisia ne ovat. Järki on voimaton lihan tahtoa vastaan. Paavali kirjoittaa siitä näin:

… jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni (kr. "nous", järki) lakia vastaan … (kts. Rm 7:23)

Älä vain sano, että järkeä on liian vähän. Järki vain tarvitsee tuekseen voiman, jolla lihan tahto voitetaan.

Järki voi olla lihan tai hengen palveluksessa. Lihan palveluksessa oleva järki on koulutettava uudestaan, ennen kuin se kelpaa hengen palvelukseen. Siksi Jeesus alkaa työnsä kansan edessä kutsulla mielen uudistukseen:

Tehkää parannus (kr. "metanoiete", muuttakaa mielenne), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. (Kts. Matt 4:17).

Mutta kuinka paljon mielen on muututtava? Kysymykseen on helppo vastata: Mielen on muututtava kokonaan. Ajattelun keskipiste on siirrettävä maallisesta taivaalliseen, lihallisesta hengelliseen, ihmisestä Jumalaan, maallisesta "elämästä" (kr. "psihi", vrt. psykologia) ikuiseen elämään (kr. "zoi", elämä).

Kreikan sana "metanoia" on yhdyssana. Ensimmäinen osa "meta" on yleinen liikettä ilmoittavissa verbeissä osoittamassa siirtymistä yhdestä (paikasta) toiseen (paikkaan). Toinen sana "nous" tarkoittaa järkeä eli mieltä. Parannus ei siis tarkoita taaksepäin, vaan Kristuksen ristiin katsomista.

Kun liha ei voi muuttua, eikä järki vapautua sen vallasta lihan vielä eläessä, ei ongelmaan ole muuta ratkaisua kuin kuolema. Jeshua ha-Meshia, Jeesus Herra, julistaa:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.

Kts. Lk 9:23-24

Sana rististä on kynnyskysymys. Jumalan valtakuntaan ei ole muuta tietä, kuin se, joka kulkee ristin kautta. Matteus kirjoittaa siitä kahteen kertaan. Ensimmäinen ristin tien selostus alkaa alusta, siis siitä, kun ihminen tunnustaa Jeesuksen herruuden, kts. Mt 10:32-39, ja käy läpi koko prosessin alkaen siitä, miten ihminen tulee uskoon:

… jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. (Kts. Matt 10:32-39)

Tunnustuksen jälkeen seuraakin se osa asiasta, jonka liha mielellään unohtaisi kokonaan:

Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Mt 10:37-38).

Matteuksen luvussa 16 kerrotaan Pietarin reaktioista Jeesuksen ilmoitukseen siitä, että hän tulee kuolemaan kansanjohtajien käsiin ja kolmen päivän kuluttua nousemaan ylös. Pietarille sellainen ei sopinut ollenkaan, ja siksi hän sai kuulla Jeesukselta kovat sanat huolimatta siitä, että vain vähän aikaisemmin Jeesus oli ilmoittanut perustavansa seurakuntansa sille tunnustukselle, jonka Pietari oli lausunut.

Pietaria on helppo ymmärtää. Hän rakasti Herraansa, mutta hänen rakkautensa tulosta sellaisesta ajattelusta, joka ei ollut vielä muuttunut. Jeesus kääntyi, ja sanoi Pietarille:

Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten". (Kts. Matt 16:23)

Vähän aikaisemmin Jeesus oli ruokkinut viisi tuhatta miestä ilmaiseksi muutamalla leivällä. Nämä olivat kuitenkin jättäneet Jeesuksen, kun Jeesus alkoi puhua heille siitä, että hän antaa ruumiinsa heidän syötäväkseen. Kauheaahan se olikin viisaina itseään pitävien ihmisten kuultavaksi, eikö vain:

Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta. (Kts. Joh 6:51).

Vain kaksitoista miestä oli enää jäljellä kuulemassa sitä, miten Jeesus nuo sanansa selittäisi. Hetken aikaa näytti jo siltä, että viimeisetkin Jeesuksen seuraajat jättävät hänet ja hänen kummat puheensa. Mutta Jeesus ei selitellyt mitään, vaan jatkoi:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Kts. Matt 16:23-24

Myös Markus kertoo, kuinka kohta sen jälkeen, kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Herraksi, Herra kertoi, että hänet tullaan hylkäämään ja että hänet tapetaan. Myös opetuslasten osaksi on tuleva jotakin saman kaltaista:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. (Kts. Mark 8:34-35).

Sanaa rististä kutsutaan myös evankeliumiksi. Siihen kuuluu kolme osaa: kuolema, herääminen kuolleista ja ylösnousemuksen hedelmät. Johannes kertoo, kuinka Jeesus vertasi siirtymistä kuolemasta elämään vertaamalla sitä vehnänjyvän tiehen:

Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.
Isä, kirkasta nimesi! (Kts. Joh 12:23-28).

Jeesus ei kalastellut kannattajia eikä kuunnellut äänestäjäkunnan ehdotuksia. Hän ei houkutellut kuulijoitaan tämän tai tulevan maailman riemuilla. Niille, jotka kaikesta huolimatta halusivat seurata Jeesusta ristille, hän suositteli perusteellisen kustannuslaskennan suorittamista. Luukas kertoo:

Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: "Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi"? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin … (Kts. Lk 14:26-35)

Myös monin vertauksin Jeesus puhui siitä, että kaikesta maallisesta on kieltäydyttävä, jos mieli tulla osalliseksi niistä Jumalan valtakunnan aarteista, jotka Kristukseen on kätketty.

Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

(Mt 13:44-46)

Luopumisen ehdottomuus on julistettu yksiselitteisesti:

Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. (Lk 14:33).

Lopuksi Herra vielä varoittaa kaiholla muistelemasta mitään siitä, mistä me olemme luopuneet, liityttyämme Hänen seuraansa:

Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa! Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen. (Lk 17:31-33).

Jeesus antoi myös henkilökohtaisia neuvoja seuraajakandidaateilleen. Eräskin yrittäjä sai suunnitelmistaan seuraavan arvostelun: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan". (Kts. Lk 9:57-62)

Lopulta Jeesuksen lähipiiriin jäi vain muutamia miehiä ja naisia, sillä he ymmärsivät, että Jeesus on Jumalan Karitsa, uhrilammas. Jo Johannes Kastaja oli todennut Jeesuksesta: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!", (Joh 1:36), samoin Natanael, joka sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas", (Joh 1:49).

Omasta tulevasta kuolemastaan Jeesus puhui useaan kertaan, mutta vain lähimmille miehilleen. Suostuessaan Jeesuksen seuraan opetuslapset saattoivat pitää melkein luonnollisensa sitä, että heille käy samoin. Mutta he eivät olisi olleet ihmisiä, jollei heitä olisi myös kiinnostanut, mitä he saavat vastikkeeksi siitä, että käyvät kuolemaan Jeesuksen seurassa. Pietari kysyi: "Katso, me olemme luopuneet siitä, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua". Luukas kertoo vastauksen tässä muodossa:

Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".

(Kts. Lk 18:29-30).

Markuksen tekstissä puhutaan myös vainoista:

Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. (Kts. Mk 10:29-31).

Matteus esittää lisäksi myös sen, mitä hänen apostolinsa tekevät Jeesuksen hallituksessa ennen iankaikkista elämää:

Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.

(Kts. Matt 19:28-30).

Jeesuksen seuraajien oli vaikea ymmärtää kaikkea kerrottua jo siitäkin syystä, että nämä keskustelut käytiin ennen Jeesuksen kuolemaa. Jopa Pietari, joka oli lujasti päättänyt mennä Jeesuksen kanssa vaikka kuolemaan, sortui vaaran hetkellä ja kielsi edes tuntevansa Jeesusta. Muut opetuslapset olivat menneet karkuun tai piiloutuneet jo aiemmin, paitsi Johannes, joka sukulaisuussuhteisiinsa turvaten saattoi vapaasti liikkua juutalaisten ylipapin pihassa, kun Jeesusta kuulusteltiin. Kun Jeesus naulittiin ristille, ei koko ihmiskunnasta noussut ainuttakaan ääntä hänen puolestaan. Ja kuitenkin hän oli se, joka oli luvannut seuraajilleen niin paljon.

Jeesuksen oikeusmurha pantiin toimeen Golgatalla, Jerusalemin kaupunginmuurien ulkopuolella. Kaikki tapahtui Laissa ja Profeetoissa esitetyn suunnitelman mukaisesti, vaikka sen toimeenpanijat ja taustavaikuttaja eivät sitä ymmärtäneetkään. Kun kaikki oli suoritettu, Jeesus sanoi: "Kaikki on täytetty", ja antoi henkensä. Mutta suunnitelman täytyi jatkua. Kuoleman jälkeen suurimmat tapahtumat tällä tiellä olivat ylösnousemus kuolleista ja Hengen vuodatus Helluntaina, seitsemän viikon kuluttua ristiinnaulitsemisesta.

Ennenkuin jatketaan, yritän kertoa syyn siihen, miksi tässä puhutaan kuolemasta näin paljon. Mehän olemme tottuneet siihen, että kaikki kuolevat. Mutta kuolevat siksi, että kuolema on synnin palkka, oikeudenmukainen ja rationaalinen tulos yrityksistä elää ilman Jumalaa. Jumalan maailmassa syntiä ei ole. Jumalan maailmassa kaikki on puhdasta ja pyhää. Jumalassa tai hänen maailmassaan ei ole sisäisiä ristiriitoja, hän on Rakkaus, ja hänessä yksin on Elämä. Jumalan pyhyys tuhoaa kaiken saastaisen, jonka puoleen hän katseensa kääntää.

Kukaan ei ole nähnyt Jumalaa. Jumala ikään kuin piiloutuu meiltä, ettei hänen pyhyytensä tuhoaisi meitä. Hän kyllä haluaa meidän elävän yhteydessään, mutta se on mahdollista vain, jos hän ensin puhdistaa meidät synnistä. Ja Jumala haluaa tehdä sen. Juuri sitä varten Jeesus tuli ja juuri sitä varten hänen nimensä on Jeesus, lyhenne sanoista Jehovah shua - Jumala pelastaa.

Jo vuorisaarnassa Jeesus lupasi, että "Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan". Synnin takia Jeesus kuoli puolestamme ristillä. Me voimme puhdistua synnistä hänen verensä kautta, mutta ei ilman omaa suostumustamme. Meistä tulee puhtaita vain, jos kuolemme synnille ja elämme uskon kautta Jeesukseen.

Edes Mooses ei voinut katsella Jumalan kirkkautta ennen kuolemaansa. Mooses olisi kovin halunnut nähdä Jumalan kunnian, mutta Mooseksen pyyntöön Herra vastasi:

Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon. (Kts. 2.Ms 33:20)

Jeesus ei ollut ristillä pelkkä lunnasraha, jolla meidät ostettiin vapaaksi. Jeesus ei tullut maksamaan Saatanalle mitään, vaan tuomitakseen Saatanan ja lunnaatkin maksettiin vain siksi, että meidät vanhurskautettaisiin Jumalan edessä. Hänen uhrinsa oli uhri Jumalalle, jonka kautta meidät sovitettiin Jumalan oikeudenmukaisuuden edessä.

Jeesuksen kanssa ristille joutuivat:

Vanha ihminen, kts. Room 6:6

Minä, kts. Gal 2:19-20

Liha ja sen halut, kts. Gal 5:24

Tämä maailma, kts. Gal 6:14, Kol 1:20, Ilm 12:31

Synti, kts. 2.Kor 5:21, Room 6:6

Synnit, kts. 1.Piet 2:24, Jes 53:6

Kirjoitukset, jotka olivat meitä vastaan, kts. Kol 2:13-14

Huomaa, että minä, se minun suuri egoni, oli Jeesuksen kanssa ristillä. Me olimme ristillä. Minun psykeni, se jota ihmiset sanovat elämäksi, kuoli ristillä.

Viettelijä itse joutui kokemaan tappion. Tämän maailman ruhtinas heitettiin ulos, kts. Joh 12:31, ja tuomittiin, kts. Joh. 16:11. Hänen valtakuntansa riisuttiin aseista, kts. Kol 2:13-15.

Asenteemme ristiin määrää tulevan kohtalomme, sillä

… sana (kr. logos) rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1.Kor 1:18).

Jumalan sana (kr. logos; hebr. davar) on siitä erikoinen, että siinä on kuin sisäänrakennettuna se voima, joka tarvitaan sen toteuttamiseen. Kun ajattelemme sitä, mistä saamme voiman siirtyä lihan maailmasta hengen maailmaan, niin tässä on vastaus.

Jeesus kohtasi Kuoleman ristillä. Kyseessä oli valtataistelu. Alussa näytti siltä, että Kuolema voittaa. Jeesus haudattiin. Kuolema oli kuitenkin mennyt ansaan: Se ei voinut pitää saalistaan; sen saalis oli synnitön. Kolmen päivän kuluttua Jeesus nousi haudasta. Valtataistelu oli ohi. Jeesus oli valmis hallitsemaan sekä eläviä ja kuolleita:

Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. (Rm 14:9).

Kreikkalaisessa lähdetekstissä tämä asia sanotaan tarkemmin: "Kristus kuoli ja heräsi eloon hallitakseen eläviä ja kuolleita". Nyt ihmisen sai itse valita, tunnustaako Kristuksen valta, vai jäädäkö toistaiseksi synnin valtaan. Tämä mahdollisuus on rajallinen ja se päättyy viimeistään ihmisen kuollessa. Aikaa sanotaan armon ajaksi, sillä sen kuluessa ihminen voi vielä anoa Jumalalta armoa. Lopulta Voittaja panee toimeen vastustajiensa tuomiot, ja silloin kaikki vastustus päättyy.

Sanaa "voitto" ei Vanhassa Testamentissa juuri käytetä, ja Uudessa Testamentissakin se on harvinainen. Me pelastumme Jumalan tuomiolta Hänen rakkaan Poikansa Valtakuntaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Mutta jos me aiomme olla hänen kanssaan kirkkaudessa, meidän tulee olla hänen kanssaan myös ristillä.

Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. (Gal 5:24).

Rakas Viktor. Aloitin tämän kirjeen siitä, että ihmisen tulee muuttaa mielensä. Kyse on siitä, että ihminen on luotu kolmiosaiseksi, hänellä tulisi olla henki, sielu ja ruumis. Synnin takia henki on kuitenkin pois pelistä, eikä se hallitse sielua, eikä sielu ruumista. Ihmisen asiat ovat siis pahasti sekaisin. Mielenmuutoksella lähdetään hakemaan korjausta asiaan niin. Lopputuloksen tulisi vastata sitä, mitä sanotaan Uudesta Ihmisestä Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä:

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. (1.Tess 5:23)

Sielua eli psykeä (kr. "psihi") ei tuhota, vaan se vapautetaan lihan vallasta viemällä se ristille. Suomalaisessa raamatussa tämä sana, psihi, on käännetty sanalla elämä:

Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin ("kai tin eautou psihin" - vieläpä omaa psykeänsäkin) hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Lk 14:26).

Selvitettyämme kääntäjän sanavalinnoista aiheutuneen sekaannuksen, luemme vielä varmuuden vuoksi yhden lauseen Roomalaiskirjeestä, josta käy ilmi, että psyken elämä ruumiin vallassa ja hengellinen elämä ovat toisensa poissulkevia asioita:

… jos Kristus on teissä, niin ruumis (kr. "soma) tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki (kr. "pneuma") on elämä (kr. "zoi") vanhurskauden tähden. (Kts. Rm 8:10).

Jeesuksen nimeen suoritettu kaste on lihan vallalle hautajaiset, mutta samalla psyke pääsee vapaaksi lihan orjuudesta:

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. (Rm 6:4-7).

Kaste on kaksiosainen tapahtuma. Lihan kaste (kr. "baptismo", upotus), suoritetaan sen kuolettamiseksi Kristuksessa:

Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. (Hebr 2:14-15)

Mielenuudistuksella valmistaudutaan Pyhän Hengen kasteeseen. Johannes aloitti toimintansa sanoen: "Tehkää parannus (kr. "metanoiete"; muuttakaa mielenne), sillä Jumalan Valtakunta on tullut lähelle", kts. Matt 3:1. Markus kertoo:

Huutavan ääni kuuluu erämaassa: "Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi", niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen (kr. "metanoia") kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. (Mrk 1:3-5)

Mutta vaikka jo Johannes Kastaja saarnasi parannuksen, se on, mielenuudistuksen kastetta, hän ilmoitti kuulijoilleen:

Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään. Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä. (Mrk 1:7-8).

Jos kaste olikin lihalle kuolema, on Pyhän Hengen kaste sielun ylösnousemus. Ihmisen suorittama kaste ja Jumalan suorittama Pyhän Hengen kaste ovat se raja-asema, jonka kautta käydään sisälle Jumalan Valtakuntaan.

Maailmanhistorian tärkeimmät kolme tapahtumaa - Jeesuksen kuolema ristillä, Hänen ylösnousemisensa haudasta ja Pyhän Hengen vuodatus - tapahtuivat kaikki viidenkymmenen päivän sisällä. Pyhän Hengen vuodatukseen Jeesus oli valmistanut seuraajiaan ilmoittamalla, että

Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. (Joh 14:20).

Jeesus ei vaatinut seuraajiaan ymmärtämään tätä lausetta ennen Helluntaita, vaan sanoi: "Sinä päivänä" te ymmärrätte. Teoriassahan asia on yksinkertainen: Jeesus sanoi, että "sinä päivänä" Jumala on Pietarissa, Johanneksessa, Jaakobissa ja niin edelleen. Saman asian Jeesus esitti myös rukouksessaan Getsemanessa:

Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.


Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.

(Joh 17:20-24)

Toteutuessaan tämä rukous tarkoittaa sitä, että Jumala asuu Pekassa, Laurissa, Hilmassa, Jaanassa ja kaikissa muissakin seuraajissaan yhtä konkreettisesti kuin Jeesuksessa. Eikä siinä ole edes mitään ihmettelemistä, koska juuri se oli Isän tarkoituskin. Jumalan suunnitelmiin kuuluu monta poikaa:

Ne jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän (Herra) olisi esikoinen monien veljien joukossa... (Room 8:29).

Jumala tahtoo saattaa paljon lapsia kirkkauteen (Kts. Hebr 2:10), kokonaisen kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee ja jolle isä voi uskoa paljon valtaa, jopa yli sen mitä Aatamille paratiisin suojelijana osoitettiin:

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. (Kts. 1.Moos 2:15).

Edes ihmisen onneton usko tiedon hedelmiin ja siitä johtunut tottelemattomuus ei saanut Jumalaa luopumaan suunnitelmistaan. Kun Jeesus tuli paratiisista karkoitetun ihmisen luo, tuli hänestä Jumalan ainosyntyinen poika (Joh. 3:16). Ja kun hän nousi kuolleista, hänestä tuli Jumalan esikoispoika (Kol 1:18). Ja kun hänet asetettiin valtaistuimelleen, hänestä tuli eläväksitekevä henki:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16)

Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:18)

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (Kts. 1.Kor 15:45)

Jumala on Henki. Jumalan lapset syntyvät Hengestä. Luukas kertoo siitä, miten se käytännössä tapahtui ensimmäisten valtakuntaan kelpuutettujen kohdalla:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)

Jerusalemin "humaus" helluntaina, noin vuonna 30, pani uteliaat ihmiset liikkeelle kyselemään, mitä oikein oli tapahtumassa. Pietari, yksi niistä ensimmäisistä, piti kokoontuneelle kansalle puheen, jossa hän selosti sen asian, jota nykyisin kutsutaan evankeliumiksi ja sanaksi rististä. Ihmiset tunsivat hengessään Jumalan puhuttelun, ja kyselivät, mitä nyt sitten oikein pitäisi tehdä? Pietari vastasi:

Tehkää parannus (Metanoiete: Muuttakaa mielenne) ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (kr. "dorean"). Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. (Apt 2:38-39).

Helluntain tapahtumia oli oikeastaan kaksi: Ensimmäiset opetuslapset saivat Pyhän Hengen eli syntyivät Uudesti ylhäältä. Nämä olivat niitä, jotka jo pidemmän aikaa olivat seuranneet Jeesusta, ja olleet hänen opetettavinaan. Toinen joukko oli vasta-alkajia, mutta heillekin tie oli sama: mielenuudistus, joka johtaa vanhan Aatamin kuolettamiseen, ja Hengen uudistukseen.

Pyhä Henki tekee opetuslapsesta (kr. mathithis) Jumalan lapsen (tekna Theou):

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. (Kts. Rm 8:16).

Jumalan lapsi on pyhä sillä perusteella, että hän on Jumalan lapsi. Mutta kun lapsi, kr. "tekna", ohittaa vauva-iän ja lakkaa laskemasta housuunsa, hänestä käytetään kreikankielisissä lähdeteksteissä nimeä poika (jois).

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia (jioi Theou). (Kts. Rm 8:14)

Sanaa tytär (kr. "thigátir") lähdeteksti Uusi Testamentti käyttää harvoin. Seurakunnan kaikki jäsenet ovat "tekna", lapsia ja "jioi", poikia, mutta toisaalta seurakunta kokonaisuutena on tytär, Kristuksen morsian.

Vertauksessa vehnänjyvän tiestä kävi ilmi, että kyse on prosessista. Lapseuden ensimmäisiä rääkäisyjä kuullaan, kun lapsi kutsuu Isää:

Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan (jiothesian). Ja koska te olette lapsia (jioi), on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen (to Pneuma tou jioi), joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi (jios); mutta jos olet lapsi (jiós), olet myös perillinen Jumalan kautta. (Gal 4:4-7)

Mutta meneppäs kertomaan pihalle siitä, että sinä olet Jumalan lapsi, ja että Pyhä Jumalan Henki asuu sinussa, niin saat kuulla, mitä maailma siitä ajattelee. Joudut ehkä mielisairaalaan tai ainakin taistoon siitä, ketä kuuntelet. Tilanne on kaikille uskoville tuttu. Vastaus siihen on yksinkertainen:

Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni (jious) ja tyttärikseni (thigatéras), sanoo Herra, Kaikkivaltias". (2.Kor 6:16-18)

Pienille lapsille annetaan paljon anteeksi:

Minä kirjoitan teille, lapsukaiset (teknía, lapsukaiset) , sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden. (1.Joh 2:12)

Ensimmäinen, jota uskovalta vauvalta odotetaan, on se, että hän Jumalan Hengen voimasta voittaisi maailman viettelykset:

Lapsukaiseni (Teknía mou), tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja (Paráklitos) Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (1.Joh 2:1-2)

Lapsen tulee kasvaa. Vanhemmat tosin rakastavat niin pientä kuin aikuistakin lastaan, mutta murehtivat jollei kehitystä tapahdu. Korintton seurakunta ei ollut hengen, vaan lihan mielen vallassa, kun Paavali kirjoitti sille tämän:

Niinpä, veljet, minun ei käynyt puhuminen teille niinkuin hengellisille (pneumatikois), vaan niinkuin lihallisille (sarkikois), niinkuin pienille lapsille (nipiois - vauvoille) Kristuksessa. Maitoa minä juotin teille, en antanut ruokaa, sillä sitä ette silloin sietäneet, ettekä vielä nytkään siedä; olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? (1.Kor 3:1-3).

Neuvot annettuaan hän vielä sanoo:

Veljet, älkää olko lapsia (pedía) ymmärrykseltänne, vaan pahuudessa olkaa lapsia (nipiazete); mutta ymmärrykseltä olkaa täysi-ikäisiä (teleoi). (1.Kor 14:20)

Ymmärryksen puute vie syntiin. Jeesus näki tarpeelliseksi kertoa tapauksen, jolla hän osoittaa, että myös toivottomalta näyttävässä tapauksessa saattaa olla toivoa. Onnellisesti päättyneessä kertomuksessa Isä lopulta voi sanoa helpottuneena:

… sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. (Lk 15:24).

Vanhemmat puhuvat sitä, mitä lapsi ymmärtää. Päämääränä on kuitenkin aina täydellisyys, täysi-ikäisyys Kristuksessa, joka on "esikoinen monien veljien joukossa", kts. Rm 8:29. Tässä samassa ruumiissa on vanhempia ja nuorempia jäseniä:

Minä kirjoitan teille, isät (pateres), sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä kirjoitan teille, nuorukaiset (neanískoi), sillä te olette voittaneet sen, joka on paha. Minä olen kirjoittanut teille, lapsukaiset (pedía), sillä te olette oppineet tuntemaan Isän (ton Patera).
Minä olen kirjoittanut teille, isät (pateres), sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset (neanískoi), sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha. (1.Joh 2:13-14)

Jos voitto pahasta ei onnistu, tai on epätäydellinen, on opetuslapsi vaarassa lähteä etsimään oikotietä "hengen täyteyteen", jonka merkkinä pidetään erilaisten karismojen ilmenemistä. Karismat ovat kuitenkin tulosta siitä, että etsitään ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Pyhä Henki varustaa Jumalan palvelijat kaikilla tarpeellisilla työvälineillä aivan varmasti, jos vain me ensin etsimme Jumalaa itseään, eikä niinkään hänen herkkujaan.

Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. (Matt 6:33)

Pyhä Henki jatkaa Jeesuksen työtä, mutta ei itsenäisesti, vaan täydessä sopusoinnussa Isän ja Pojan kanssa. Siitä huolimatta ihmisten on vaikea hyväksyä mitään, mikä on Pyhästä Hengestä, koska Pyhä Henki jatkaa ihmisen luomista. Lihan mieli vastustaa muutosta, ellei sitä hengellä kuoleteta. Jeesus sanoo:

Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. (Joh 16:12-14).

Pyhän Hengen esikoislahja annetaan Jumalan lapsen sydämeen jo siinä vaiheessa, kun hän ei vielä tunne kirjoituksia, että hän tietäisi, miten toimia oikein jokaisessa hänen eteensä tulevassa tilanteessa. Pyhän Hengen ansiosta sydän kehottaa tekemään oikeita valintoja, vaikka lihan vallassa oleva järki vielä vaatiikin tekemään toisin. Tilanne on seurausta alun perin juutalaisille annetun lupauksen täyttymisestä:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. (Jer 31:31-34)

Hesekielin suulla Herra ilmoitti, että lupaus toteutuu siten, että Uuden Liiton ihminen saa Jumalan Hengen:

Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

(Hes 36:26-27; kts. myös Hebr 8:8-12).

Pyhän Hengen johtamisessa on kuitenkin yksi ominaispiirre, jota ei ole helppo huomata: Hän elää nykytodellisuudessa. Kun haet vastauksia sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät ole sinulle tällä hetkellä ajankohtaisia, hän ei ehkä annakaan vastausta.

Eräs nuori uskova kirjoitti Turkista: "Minulle on oikeastaan kaikki selvää, mutta kun naapurit kyselevät minulta uskonelämän asioita, en osaa niitä selittää". Hän halusi, että tulen Turkkiin ei niinkään hänen omien asioittensa takia, kuin vastaamaan kyläläisten kysymyksiin. Tilanne lienee tuttu kaikille nuorille uskoville. Pyhä Henki johdattaa ja neuvoo niissä asioissa, mitkä sinulle on tarpeen tietää ja osata, mutta hän ei tee sinusta itsestäsi Jumalan tietosanakirjaa. Opilliset perustiedot haetaan Raamatusta. Raamatun opetuksesta sinä saat myös tukea sille, mitä Pyhä Henki haluaa sinulle sanoa.

Pyhä Henki ei syrjäytä Sanaa rististä, vaan vahvistaa sitä. On hyvä muistaa, että Pyhä Henki saadaan ristin sanan kuulemisen kautta. Jos ihminen luopuu sanasta, hän menettää myös sen uskon perustan, jonka varassa hän voisi vaeltaa Jumalan tahdossa. Kylväjä-vertauksen selityksessä Jeesus sanoi:

Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämestään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi… (Lk 8:11-12).

Helluntai oli mahdollista vasta sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut ylös taivaallisiin ja Isän Jumalan edessä suorittanut ylipapilliset tehtävänsä lunastettujen uhrinkaritsan ominaisuudessa, josta sanotaan:

Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme. (Hebr 9:24)

Jos Jeesuksen opetuslapsi on ristillä yhdessä Jeesuksen kanssa, Jumala vanhurskauttaa hänet ja hänestä tulee Uusi Ihminen, Uusi luomus:

Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut. (Kts. 2.Kor 5:17).

Jumala luo uutta. Me uudistumme siitä, että tunnemme Kristuksen ylösnousemuksen voiman. Paavali kertoo omasta elämästään:

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minut havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella, tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.

Kts. Filippiläiskirje 3:8-11.

Kristuksen ylösnousemuksen voima tekee tyhjäksi kaikki Vastustajan työt. Jumala luo uutta. Kristuksen ylösnousemuksen voiman vaikutukset eivät rajoitu pelkkään kuolleiden ylösnousemiseen. Herra tekee uudeksi kaikki, kts. Ilm 21:5. Ihminen syntyy uudesti ylhäältä, kts. Joh. 3.3, hänestä tulee Uusi Ihminen, kts. Ef 4:24. Hän saa uuden elämän, kts. Room 6:4 ja uuden nimen, Ilm 2:17. Hänen saa uuden hengen (Room 8:15), uuden mielenlaadun (Apt 20:21, Room12:2), uuden sydämen ja uuden ruumiin. Kirjoitukset, jotka olivat meitä vastaan, hän on korvannut Uudella Käskyllä:

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.

Joh 13:34

Kristuksen ylösnousemuksen voimasta me voitamme synnin, saamme karismaattiset armoituksemme, ja voimme palvella Jumalaa hengessä ja totuudessa. Kristuksen ylösnousemuksen voimasta meillä on käytettävänämme kärsivällisyyttä. Kristuksessa on voima kestää kiusauksia ja koettelemuksia. Hänen armonsa on uusi joka aamu ja me saamme kulkea voimasta voimaan hänen voittosaatossaan.

Me olemme tulleet Jumalan lapsiksi. Asemamme on uusi – me olemme tulleet osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Me olemme tulleet elävän Jumalan yhteyteen. Kristuksen ylösnousemisensa voimasta me saamme uutta iloa Herrassa. Herra on kirjoittanut sydämiimme uuden käskyn ja antanut huulillemme uuden virren.

Kristuksen ylösnousemuksen voimasta viinileilimme täyttyvät uudella viinillä, me saamme pukeutua uuteen vaippaan ja saamme ylistää Jumalaa uusilla kielillä. Me olemme Uuden Liiton kansalaisia. Me kuljemme uutta tietä Uuteen Jerusalemiin. Hänen ylösnousemuksensa voimasta meillä on rauha ja vapaus. Herra luo uuden taivaan (Ilm 21:3), ja uuden maan (Ilm 21:3, Jes 66:22).

Jumalan lapsi on uusi ihminen Kristuksessa:

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa …

… tehden omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi Uudeksi Ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Kts. Ef 2:1-22

Raamatun teksteissä Uudesta ihmisestä käytetään myös nimityksiä "toinen ihminen", "rakas", "rakastettu", "hengellinen ihminen" ja "sisällinen ihminen". Raamatun teksteissä uusi ihminen ei ole etusijalla, etusijalla on Herra. Uusi Ihminen elää hänen yhteydessään Hengessä. Uuden ihmisen löydämme tavallisesti sellaisissa sanamuodoissa kuin "Kristus teissä…" "me hänessä" tai "Kristus meissä". Pari esimerkkiä:

Kol 1:27:

Kristus teissä, kirkkauden toivo.

2.Kor 13:3-4:

… te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka … olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan …

Room 8:10:

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Room 8:11:

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

2 Kor 12:2:

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa …

Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana me olemme Kristuksessa, mutta lopullinen iankaikkisuus toteutuu siten, että kaikki on Jumalassa. Mekin olemme silloin ikään kuin puettuina Jumalaan. Pukeutuminen alkoi, kun Jumala teki vyöverhot langenneelle ihmiselle paratiisissa. Jos tutkit Raamattua käyttäen pukeutumista koodisanan tavoin, pääset lähemmäs asiain ymmärtämystä järjen tasolla - Hengessä sinun pitäisi ymmärtää se muutenkin.

Vaikka sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat (1.Kor 1:18), juuri ristillä tehdään tyhjäksi se syy, miksi ihminen pelastusta tarvitsee. Ihmisen ongelmana on usko tiedon kaikkivoivaan valtaan. Raamatun alkulehdillä kerrotaan, miten tämä usko syntyi.

Luomiskertomuksen mukaan ihmisestä tehtiin elävä sielu:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1.Ms 2:7)

Jumalalla oli joku suunnitelma, koska Hän istutti puutarhan. Ihminen siirrettiin puutarhaan. Puutarhan kaksi puuta, elämän puu, ja hyvän- ja pahantiedon puu, mainitaan erikseen:

Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Ms 2:8-9).

Puut Raamatun merkkikielessä tarkoittavat kansoja. Elämän puun hedelmät olisivat tehneet ihmisestä iankaikkisuusolennon, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta syöminen oli kielletty. Se olisi johtanut tietoyhteiskunnan syntymiseen ennen aikojaan, siis ennen, kuin ihminen oli tullut täydelliseksi rakkaudessa. Ihmistä oli jopa varoitettu, että ihminen kuolee sinä samana päivänä, jolloin hän siitä syö. Käärme, joka myöhemmin paljastuu Saatanaksi, esitti valheen:

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (Kts. 1.Ms 3:4-5).

Vaimo uskoi valheen. Aistihavainnot näyttivät tukevan hänen uskoaan:

Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. (1.Ms 3:6).

No, nyt oli tietoa ja ymmärrystä:


Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (1.Ms 3:7).

Vyöverhot eivät kelvanneet, tarvittiin uhri, joka joutui kuolemaan ihmisen edestä. Jumala puki Aatamin ja Eevan uhrin nahkaan. Sitten ihminen itse ajettiin pois Jumalan puutarhasta, kunnes tulisi hän, joka pois ottaa maailman synnin.

Nykyisen maailmanpidon perusasetelmat syntyivät Jumalan puutarhassa. Ihminen ei edes päässyt maistamaan elämän puusta, ennen kuin hänet jo ajettiin sieltä pois. Mutta Jumala ei luopunut suunnitelmistaan, vaikka ihmisen koko maailmansuunnitelma nyt perustuukin siihen valheelliseen uskoon, joka nykyisen tietoyhteiskunnan on synnyttänyt.

Tietoyhteiskunta tulee tiensä päähän tämän kuudennen luomispäivän kuluessa. Tämän päivän kuluessa ratkeaa myös se, ketkä pääsevät seitsemännen päivän kunniaksi vietettävään sapatin lepoon, ja kuka saa syödä elämän puusta.

Paratiisissa ihmisestä tehtiin elävä sielu. Pyhä Henki tekee hänestä Jumalan lapsen. Jumalan lapsena hänen edessään on aivan eri maailma ja aivan eri mahdollisuudet, kuin mitä hänellä paratiisista synnin takia karkoitettuna oli. Nyt Pyhä Henki vähä vähältä paljastaa meille Jumalan kirkkauden sisältöä. Mutta niin kauan kun aikaa vielä mitataan, ei ristin sana - Jeesuksen kuolema ristillä, hänen ylösnousemisensa ja hänen Henkensä tulo ihmiseen Helluntaina ja aina sen jälkeen yhä uudestaan ja uudestaan - menetä merkitystään. Vielä Jumalan taivaallisessa temppelissä Jeesus kantaa Karitsan nimeä.

Efesolaiskirjeessä Paavali antaa kolmen luvun pituisen oppitunnin siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme, ja mihin hän johdattaa meitä, jotka olemme siihen suostuneet. Hän kirjoittaa:

Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta! (Ef 1:1-1:2)

Paavalin teksti on kuin timantti. Jos käyt sitä pilkkomaan, se kadottaa suurimman osan arvostaan. Muutamat sanat olen kuitenkin lihavoinut siinä tarkoituksessa, että jo ensi lukemalta pääsisit kiinni niihin aiheisiin, josta tässä puhutaan.


Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef:1:3-14)

Koko tekstin voinet lukea raamatustasi; tässä vain kyseisen jakson loppu:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef 3:14-21).

Pyhä Henki johdattaa Jumalan lapsen hengellisen valtapiirin asioihin, jotka biologiselle ihmiselle ovat täysin käsittämättömiä:

… mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. (1.Kor 2:10-15).

Taivaalliset ovat jotakin aivan muuta, kuin "parannus", katumus tai muu voivottelu. Parannus, kr. "metanoia", mielen uudistus kuuluu alkeiden piiriin, mutta Jumala odottaa lapsiltaan täydellisyyttä. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja siirtyy aiheeseen luvusta 6 lähtien:

Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. (Hebr 6:1-2).

On murheellista, että useimman meistä on pitänyt opiskella näitä alkeita vuosien ajan, ilman, että olisimme päässeet kiinni itse asiaan. Hebrealaiskirjeen kirjoittaja näyttää jopa olleen vähän rasittunut siitä, että niin monen kohdalla edistymistä ei tapahdu. Hän kirjoittaa:

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet - taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan… (Kts. Hebr 6:4-8)

Alkeiden opiskeluun ei pitäisi oikeastaan kulua muutamia tunteja kauemmin. Ainut vastaväite, joka tässä tulee mieleen, vaatii kuitenkin vielä kerran palaamaan siihen, mitä on mielenuudistus. Mielen kiintopiste voidaan siirtää hetkessä maasta taivaiseen, lihasta henkeen, synnistä rakkauteen ja itsekkyydestä Kristukseen, mutta vain Kristuksen Hengen tuella. Järjelle nämä asiat selviävät tavallisesti vain pohdiskelun ja joskus vasta pitkänkin vastaanhangoittelun jälkeen.

Eräs niistä, jotka ymmärsivät nämä asiat muutamassa tunnissa, oli se ryöväri, joka teki Jeesuksen vieressä kuolemaa, ristilleen naulittuna hänkin, silloin kun jopa Jeesuksen lähimmät miehet olivat ties missä. Ristin ympärillä olevat sotilaat kävivät kauppaa Jeesuksen jälkeensä jättämästä omaisuudesta, yhdestä pellavaviitasta siis, uskonnollinen maailma huuteli herjojaan ja ohikulkijat laskeskelivat vitsejä. Mutta tämä yksi mies oli täysin valmis ristinsä kanssa kohtaamaan Jeesuksen. Hän tunnusti Jeesuksen herruuden, oli varmasti ristillä, tunnusti syntinsä ja hyväksyi sen rangaistuksen. Nämä kolme asiaa tekivät hänestä taivaskelpoisen vanhan liiton kaavan mukaan. Meille Uuden Liiton jäsenille on varattu osa on sitäkin parempi.

Täydellisyys Herrassa on sitä, että hoidamme asiamme Pyhän Hengen hyväksymällä tavalla. Se ei siis ole varsinaisesti opillinen vaan käytännöllinen asia; kuitenkin taivaallisista näkökohdista tarkasteltuna. Täydellisyyden vaatimuksen tapaamme ensi kerran siinä yhteydessä, kun Jumala teki Liiton Abramin kanssa:

Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton (hebr. "tamim", täydellinen, nuhteeton). Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." (1.Ms 17:1-2).

Jeesus uudisti tämän vaatimuksen linjapuheessaan Galilean vuorilla.

Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on. (Matt 5:48).

Täydellisyys merkitsi Jeesukselle samaa kuin täydellisyyttä rakkaudessa: Ei koskaan mitään vilppiä, itsekkyyttä, pelkoa, kaksinaamaisuutta.

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin (oik.: vaikeuksiin), tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. (Jaak 1:2-4).

Omalla vaelluksellaan Jeesus antoi esimerkin täydellisestä rakkaudesta, ja sen hän antoi myös ohjeeksi seuraajilleen:

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. (Joh 13:34)

Täydellinen rakkaus on uhripalvelusta, kts. Rm 12:1-15:16. Sinä luovutat sen, minkä sinä luulet omistavasi, ja saat uskon kautta kaiken Kristuksessa. Jo edellä luimme Jeesuksen sanan:

Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää". (Kts. Lk 18:29-30).

Jos Sana Rististä on saanut meissä aikaan uskon Kristukseen, me voimme lähestyä Jumalan armoa ilman pelkoa siitä, että Jumalan pyhyys tuhoaisi meidät:

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Rm 5:1-2, kts. myös Hebr 10:19).

Kun ihminen on ristillä, ei suuriin suunnitelmiin enää ryhdytä. Käsistään ja jaloistaan puuhun naulitut ihmiset eivät enää pelaa teatteria. Ihminen on kypsä kulkemaan Jumalan suunnitelmassa. Jos sinua ei ole koskaan kutsuttu elämään Jumalan yhteydessä, niin minä kutsun sinut nyt sekä omin että Daavidin sanoin:

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:5)

Jumala ei maksa lapsilleen palkkaa, vaan antaa armon. Armo sisältää kaiken, mitä ihminen ikinä vain voi tarvita. Hän antaa kaiken, vieläpä paljon enemmän, kuin sinä edes pystyt kuvittelemaan tai mielessäsi toivomaan.

Vuorisaarnassa hän opettaa, ettei meidän pidä huolehtia murehtia leivästä uskosta osattomien tavalla. Kätketyn Jumalan löytäjä löytää Jumalaan kätketyt aarteet. Uskon ja rukouksen kautta hän voi saada sen, mitä pyytää, sillä:

Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? (Rm 8:32).

Jumala on kätkenyt aarteensa Kristukseen, sillä muutoin siat sotkisivat kaikki kalleudet jalkoihinsa. Mutta kitsas Jumala ei ole. Valittuihinsa hän luottaa. Niille, jotka ovat naulinneet lihansa ristille yhdessä Jeesuksen kanssa, Isä antaa paljon ja soimaamatta. Jeesus itse sanoi asiasta näin:

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. (Joh 15:16).

Jumalalle voi esittää yksilöityjä pyyntöjä, mutta kokonaisuutena on aina kysymys yhdestä ja samasta asiasta: Jumalan armosta Kristuksessa, jossa "kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä", kts. 2.Piet 1:2-8. Armo on osa liittosopimusta. Se sisältää "kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan", kts. Kol 2:1-3. Paavalille Herra sanoi: "Minun armossasi on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa, kts. 2.Kor 12:8. Maininta heikkoudesta on tärkeä, sillä ristillä olevan ihmisen omat mahdollisuudet ovat nollilla.

Koska me olemme Kristuksessa, meillä on se voima, joka Kristukselle luvattiin. Jo yksi lause kertoo sen, mistä on kysymys:

Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. (Jes 44:26)

Jumala ei anna kaikille palvelijoilleen samanlaisia tehtäviä. Hebrealaiskirjeessä luetellaan eräitä Jumalan palvelijain tekoja:

Jumalan ihmeellisten tekojen tekeminen on monen unelmana, mutta useimmat etsivät koko elämänsä kiertotietä, välttääkseen ristin. Jotkut eivät koskaan pääse irti kevyestä uskonnollisuudesta, jotkut toiset taistelevat verissä päin päästäkseen eteenpäin, mutta eivät huomaa jotakin "pikkuasiaa", joka vielä liittää hänet maailman rakenteisiin niin, ettei koko sielu vielä ole ristillä. Olen tässä lueskellut Niilo Ylivainion elämäkertaa kuin jännitysromaania, sillä hänen taistelunsa kesti kymmeniä vuosia, ennen kuin Jumala puki hänet voimalla korkeudesta. Niilon oli lopulta katkaistava napanuoransa myös helluntailiikkeeseen. Mutta sitten alkoikin tapahtua se, mitä Jeesus lupasi lähteissään Filippukselle:

Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.
Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen. (Kts. Joh 14:09-14).

Parissa vuodessa Niilosta oli tullut maailmankuulu evankelista. Ihmisiä tuli uskoon, eri maissa syntyi uusia hengellisiä liikkeitä, tuhannet parantuivat sairauksistaan ja kun Niilo rukoili, ihmiset lakosivat kuin heinää. Mutta kuuluisuudella oli vaaransa. Kun Niilo halusi panna stopin keskioluelle, hän epäonnistui. Jumala ei ollut kitsas, mutta Niilo lähti turvautumaan lihan käsivarren apuun. Hän kirjoitteli kirjeitä ja organisoi uskovien marssin Edustakuntatalon eteen ymmärtämättä, että ei saatanan tahtoa kansalaisadresseilla tai -marsseilla muuteta. Saatana tunnustaa vain Hengen voiman. Jos Niilo olisi pitänyt siinäkin asiassa lihansa ristillä, hänellä olisi ollut mahdollisuudet voittaa.

Jeesuksen kutsuma kansa, seurakunta, on Jumalan morsiuskansa, kts. Joh 3:29. Häät ovat vasta edessä. Nyt vasta suoritetaan valinta, kuka niihin häihin lähtee. Sinun on itse päätettävä, mitä arvostat eniten. Jos haluat vain vähän flirttailla Jumalallisen rakkauden kanssa, et ehkä ole sitä oikeaa ainesta. Mutta jo tänään Jumala on niiden kanssa, jotka hän on valinnut ja uudistanut Pyhässä Hengessä:

Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä … (Kol 1:21-22).

Vanhan testamentin profeetat halusivat nähdä Jumalan, vaikkapa vain vilaukselta, mutta heille ei sitä suotu ennen kuolemaa. Mutta me saamme enemmän - ei ainoastaan nähdä häntä, vaan elää hänen kasvojensa edessä. Psalmin 140 kirjoittajan sanoin kerrotaan:

Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden. Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä. (Ps 140:13-14)

Johannes sai katsella maailmanhistorian käännekohtaa ja kertoo:

Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."
Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat".

(Ilm 19:6-9)

Häät muuttavat uskovan ja Jumalan suhteita ratkaisevasti. Pelastushistoria jää taakse, ja ihminen palaa paikalle, jota varten hänet on luotu. Ne, jotka ovat tässä maallisessa elämässä tottuneet hallitsemaan itsessään asuvaa käärmettä tuomalla sen päivittäin ristille, saavat hallita iankaikkisesti. Raamatun viimeisen kirjan viimeisestä luvusta luemme:

Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. (Ilm 22:3-5).

Takaisin Osmon kotisivulle