##kr21 Vainot

Paholaisen palvelijat luulevat perivänsä maailman, jos he vain onnistuisivat yrityksessään hävittää Jumalan nimen maailmankirjoista. Hanke on mittava, sillä se edellyttää Kristuksen morsiamen häpäisemistä, Israelin hävittämistä maailman kartalta, kaiken juutalais-kristillisen lähetystyön estämistä, kaiken kristikunnan hävittämistä, olipa se minkälaatuista tahansa ja Raamatun hävittämistä niin, ettei siitä yhtäkään aitoa tai edes osapuilleen aitoa kappaletta enää mistään löydy sekä Jeesuksen nimen hävittämistä ihmisten mielistä niin, että jos sen vielä joku kuuleekin, se ei ihmismielissä herättäisi enää mitään toivoa paremmasta elämästä. Projekti tunnetaan nimellä "Viimeinen taisto" ja "Lopullinen ratkaisu". Vainot päättyvät Kristuksen morsiamen osalta ylösnousseitten voittajien - Karitsan ja hänen morsiamensa - yhteiseen hääjuhlaan.

##kr21 Vainot

Osmo Pöysti

VAINOT

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

2005-2010

Kuru & Ylöjärvi, Finland

2010-02-09

Jeesus esitti Galilean järven rantakallioilla noin vuonna 30 seitsemän kohdan ohjelman, jotka johtavat kurjuudesta kirkkauteen. Portaikon alimmalle askelmalle pääsee vain vajaamittaisuutensa tunnustamalla, sillä lähtötason surkeuden tunnustaminen on ainut oikea tilannearvio ihmisen ja myös koko ihmiskunnan tilasta. Sitten portaat etenevätkin jo loogisesti kurjuudesta kirkkauteen:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. (Mt 5:3-9)

Jeesus julistaa autuaaksi heti kohta ne, jotka tunnustavat kurjuutensa. Ihmiskunnan valtaosa on kuitenkin sitä mieltä, ettei tilanne näin paha. He uskovat pystyvänsä itse hoitamaan asiansa ilman Jumalaakin, ja jäävät Saatanan valtaan toteuttamaan Saatanan ohjelmaa. Saatana on valtuutensa ylittänyt syyttäjä, jonka orjat niitä, jotka ovat tehneet rauhan Jumalan kanssa:

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. (Mt 5:10-12)

Rauhantekijällä on rauha vainoissakin. Vainoojalta se puuttuu, sillä hän ei tunne Jumalaa, eikä hänellä ole omantunnon rauhaa. Ei rauha ja viha samassa sydämessä asu:

Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. (Mt 10:22-23)

Jeesus oli Jumalan Israelille lupaama ylipappi ja kuningas. Kansanjohtajat eivät hänen valtaansa tunnustaneet, eivätkä kestäneet kuulla hänen suorasukaisia puheitaan. Silloin Jeesus alkoi puhua heille kukkaiskieltä:

"Mies istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille. Ja kun aika tuli, lähetti hän palvelijan viinitarhurien luo perimään tarhureilta viinitarhan hedelmiä. Mutta he ottivat hänet kiinni, pieksivät ja lähettivät tyhjin käsin pois. Ja vielä hän lähetti heidän luoksensa toisen palvelijan. Ja häntä he löivät päähän ja häpäisivät. Ja hän lähetti vielä toisen, ja sen he tappoivat; ja samoin useita muita: toisia he pieksivät, toisia tappoivat. Vielä hänellä oli ainoa rakas poikansa. Hänet hän lähetti viimeiseksi heidän luoksensa sanoen: 'Kavahtavat kaiketi minun poikaani'. Mutta viinitarhurit sanoivat toisilleen: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin perintö jää meille'. (Mark 12:1-7)

Tässä ensimmäisessä vertauksessaan Jeesus kertoo syyn, minkä vuoksi Israelin johtajat vainosivat häntä. Myös Jeesuksen seuraajia vainotaan:

He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.(Joh 16:2)

Vaino koskee kaikkia Jeesuksen seuraajia:

Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi. (1.Tim 3:12)

Jeesus samaistaa itsensä vainottuun seurakuntaansa. Hän ei kysele, miksi Saatanan palvelijat vainoavat hänen morsiantaan, vaan miksi Saatanan palvelijat vainoavat häntä:

Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat". (Apt 9:5)

Maailma pyrkii lopulliseen ratkaisuun, mikä ei ole enempää eikä vähempää Jumalan nimen täydellinen hävittäminen maailmankirjoista. Kun se ei onnistunut, yrittää Saatana viivyttää Jumala valtakunnan tuloa:

Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. (Rm 11:25-26)

Tavoitteeseensa Saatana ei koskaan pääse:

Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä". Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä. (Ps 2:1-4)

Vihollisuuden synty

Jumala omistaa maailman. Ihminen luotiin hallitsemaan Jumalan tekoja.

Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". (1.Ms 1:26)

Paratiisissa luomistyö ehti siihen vaiheeseen, että kuva oli valmis:

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1.Ms 1:27)

Ihminen ei vielä ollut Jumalan kaltainen, kun Jumalan vastustaja jo ehti väliin ja vietteli Ihmisen vaimon. Jumala puki ihmisen uhrieläimen nahkaan ja viettelijälle hän sanoi:

Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon (oik. vihollisuuden) sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän. (1.Ms 3:3:14-15)

Vaimon siemen

Jumala ei asettanut vainoa vaan vihollisuuden (hebr. eiva; H342) käärmeen ja vainon välille. Muuta tuskin voi odottaakaan, sillä ei viettelemällä mitään rakkaussuhdetta synny. Vielä huonommin kävi Adamin. Häntä ei vietelty, vaan hän teki tietoisen synnin. Siksi Adamin oli kuoltava vielä kuudennen luomispäivän kuluessa. Tästä lähin kaikki näytti siis olevan Eevan varassa. Ensin ilmoitettiin Johannes Kastajan synnystä, ja sitten Jumalan sanansaattaja tuli neitsyt Marian luo:

Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."
Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. (Lk 1:26-38)

Adamille ei jäänyt muuta kuin esikuvan rooli. Häntä ei vietelty, vaan hän oli tehnyt tietoisen synnin, mistä oli säädetty kuolema:

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. (Rm 5:12-14)

Jeesuksesta tuli Uusi Adam:

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1.Kor 15:21-24)

Jeesus vie vielä kesken olevan luomistapahtuman päätökseen. Kun ihminen saa Jumalan hengen, hänestä tulee paitsi Jumalan kuva, myös Jumalan kaltainen. Jeesus on ensimmäinen kaikissa Jumalan töissä:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (1.Kor 15:45)

Kapinoitsija Nimrod

Adamin pojan Kainin suku tuhoutui kokonaan vedenpaisumuksessa. Vanhurskas Abel oli tapettu, mutta Adamin kolmannen pojan Seetin sukuun syntynyt Nooa perheineen rakensi laivan ja selvisi vedenpaisumuksesta. Hänen sukuunsa syntynyt Nimrod oli ensimmäinen imperialisti maan päällä:

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)

Nimi Nimrod on käännettynä "kapinoikaamme". Nimrodin suku kapinoi Jumalan luomisjärjestyksen mukaista järjestelmää - perheitä, sukuja, heimoja ja kansoja vastaan perustaakseen oman sotilaspoliittisen maailmanvaltansa. Nimrodin järjestelmässä erotetaan neljä kehitysvaihetta, jotka ovat Baabel/Babylonia, Assyria, Kreikka ja Rooma. Viimeisessä vaiheessa imperiumin johtoon astuu inkarnoitunut Saatana.

Tietoisku:

Vladimir Iljitsh Lenin kysyi: Mitä on Neuvostovalta? ("Tshto takaja sovetskaja vlastj?"). Mikä on tämän uuden vallan olemus? ("V tshem zaklutshaetsja suchnostj etoi novoi vlasti?").

Opsti vastaa: Neuvostovalta on patriarkaalista valtajärjestelmää vastaan. Eikä neuvostovalta mikään uusi valtajärjestelmä ole. Kapinan luomijärjestelmään sisällerakennettua patriarkaalista järjestelmää vastaan aloitti Nimrod noin neljä tuhatta vuotta sitten.

Saatana oli viisain kedon eläimistä, sillä sellaiseksi Jumala oli hänet luonut:

Mutta käärme oli kavalin (arumim: ovelin, viisain) kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" (Kts. 1.Ms 3:1)

Saatana kapinoi Jumalaa vastaan, koska hän pyrki hallitsemaan Jumalan luomakuntaa itsenäisesti, Jumalasta välittämättä. Hesekiel kertoo:

Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. (Hes 28:13-15)

Käärmekin karkotettiin paratiisista:

Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. (Hes 28:17)

Saatanan vainoamia ihmisiä on paljon. On kuitenkin ero vainon ja vainon välillä. Uskovat tietävät, kuka heitä vainoaa, mutta Saatanan pettämät kansat ovat olleet Saatanan liittolaisia - itseään vastaan aina siihen asti, kunnes Jeesus Messias heidät vapauttaa. Silloin Saatanan orjat virittävät pilkkalaulun Baabelin kuninkaasta ja sanovat:

Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! Herra on murtanut jumalattomain sauvan, valtiaitten vitsan, joka kiukussa löi kansoja, löi lakkaamatta, joka vihassa vallitsi kansakuntia, vainosi säälimättä. Kaikki maa on saanut levon ja rauhan, he puhkeavat riemuun. Kypressitkin sinusta iloa pitävät sekä Libanonin setrit: "Sinun maata mentyäsi ei nouse kukaan meitä hakkaamaan". (Kts. Jes 14:4-8)

Eräissä käännöksissä Saatanaa sanotaan Luciferiksi, Valon kantajaksi. Järjen valo Saatanalta on kuitenkin häipynyt jo silloin kun hän ryhtyi kapinoimaan Luojaansa vastaan.

Kaikki he lausuvat ja sanovat sinulle: "Myös sinä olet riutunut niinkuin mekin, olet tullut meidän kaltaiseksemme". Alas tuonelaan on vaipunut sinun komeutesi, sinun harppujesi helinä; sinun allasi ovat vuoteena madot, toukat ovat peittonasi. Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: "Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi." Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. (Jes 14:10-15)

Maailman vapautus

Israelin valloittaminen on edelleen Saatanan suunnitelmien keskipisteessä, sillä muu maailma on Saatanan vallassa.

Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. (1.Joh 5:19)

Vapauttaakseen maailman Jumala kutsui alkujaan Abramiksi nimitetyn miehen ulos Pahan vallasta olevasta maailmasta ja lupasi johtaa hänet Luvattuun maahan.

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. (1.Ms 12:1)

Jumala antoi Abramille nimen Aabraham, kansojen isä. Abrahamista jälkeläisistä syntyi kansa, jota Raamatussa verrataan viinipuuhun. Viinipuunsa ympärille Jumala rakensi "lain aitauksen", jolloin syntyi se viinitarha josta Jeesus puhui.

Saatanan vallassa oleva maailma on yrittänyt hävittää Aabrahamin geneettiset jälkeläiset vaikka kuinka monta kertaa, mutta se ei ole onnistunut. Joskus Israelin pelastus on ollut kuin hiuskarvan varassa, mutta joka kerta Jumalan pelastus on saapunut ajoissa. Joosef myytiin Egyptiin, mutta Jumalan pystyy kääntämään velatkin saataviksi. Vailla katkeruutta tai kostonhalua Josef sanoi häntä raa'asti kohdelleille veljilleen:

Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille. (1.Ms 45:6-7)

Nimi Jeesus (hebr. Jeshuah) tarkoittaa pelastusta. Hän on tullut "pelastukseksi monille". Punaisen meren ylityksen jälkeen Israelilaiset lauloivat: "Hän tuli meille Pelastukseksi" - hebreaksi "li-Jeshuah":

"Minä veisaan Herralle, sillä hän on ylen korkea; hevoset ja miehet hän mereen syöksi. Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, ja hänestä tuli minulle pelastus (oik.: hän tuli minulle Pelastukseksi). Hän on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä, hän on minun isäni Jumala, ja minä kunnioitan häntä. Herra on sotasankari, Herra on hänen nimensä. (2.Ms 15:1-3)

Pelastus egyptiläisistä ei ole vielä kaikki. Israelin seurakunta on edelleen matkalla, mutta se uskoo Todellisen Jumalan johtavan sen perille Ikuiseen Jerusalemiin. Saman laulun lopussa tämä tuodaan selvästi esille:

Niin sinun kansasi, Herra, kulkee perille, kulkee perille se kansa, jonka olet itsellesi hankkinut. Sinä viet heidät perille ja istutat heidät vuorelle, joka on sinun perintöosasi, paikkaan, jonka sinä, Herra, olet asunnoksesi valmistanut, pyhäkköösi, Herra, jonka sinun kätesi ovat tehneet. Herra on kuningas aina ja iankaikkisesti. (Kts. 2.Ms 15:16-18)

Vanha Testamentti kertoo vihollisen monista yrityksistä hävittää koko Israel. Egyptiläisten hieroglyfit noin vuodelta 925 kertovat Israelin jo olevan lopullisesti hävitettykin. Pahempaa jälkeä saivat kuitenkin aikaan kansan omista riveistä noussut vastustus. Israelin profeetat varoittivat kansaa, mutta Babylonian jumalien viettelys oli suuri ja lopulta Jumala salli kansan saada sitä Baabelin herkkua kystä kyllä. Ja mikä pahinta, Baabelin uskonnon voimasta Mooseksen ajan henkinen perintö sekoittui Baabelin uskontosoppaan niin, etteivät juutalaiset uskonnolliset johtajat edes tunnistaneet Jeesusta Jumalan pojaksi.

Jeesuksen aikana juutalaisuus oli jo perin kaukana Mooseksen ja profeettojen ilmoittamasta totuudesta. Rabbinistinen juutalaisuus oli kehitellyt omat, perinteisiin nojaavat tulkintansa Jumalan ilmoitetusta sanasta ja omaksunut babylonialaiseen kulttiin liittyviä uskomuksia. Juutalaisten uskonnollinen johto ei tajunnut siirtyneensä Saatanan leiriin:

Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja. Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt. Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala". (Joh 8:37-41)

Juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat Aabrahamin geneettisiä jälkeläisiä ja katsoivat olevansa perinnön laillisia valvojia. Jeesukselle geneettinen perimä ei riittänyt. Juutalaisjohtajien herjan Marian oletetusta aviorikoksesta Jeesus jätti huomiota vaille. Hän jatkoi:

Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. (Kts. Joh 8:42-44)

Kun yksi uskoo valheen, ja toinen totuuden, niin siihen lienee kummallakin omat syynsä:

Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden. Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko? Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta." (Joh 8:45-47)

Keskustelu päättyi lopulta siihen, että Jeesus lähti pyhäköstä. Lähtiessään hän kuitenkin sanoi, kuka hän on:

Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä (kr. ego eimi, hebr. Jehovah) (ollut)". Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. (Joh 8:58-59)

Kun vihollinen ei saanut Jeesuksesta henkistä yliotetta, hän siirtyi tekoihin. Siitäkin Jeesus ennusti, että vaikka hänen ruumiinsa temppeli tuhotaan, hän rakentaa sen uudestaan kolmessa päivässä. Seurakunnan käy samoin:

Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat. (Kts. Joh 15:20)

Viha, kiusaus, vaino ja kärsimys

Isä-meidän- rukouksessa pyydetään, ettei Jumala johtaisi meitä kiusaukseen. Kreikankielisen tekstin sana peirasmos tarkoittaa sekä kiusaa eli vaikeutta että kiusausta eli viettelystä. Nykysuomessa sanaa kiusaus ei merkityksessä kiusata enää käytetä, mutta esimerkiksi virossa tämäkin merkitys on säilynyt ilmaisussa "taga kiusata", eli vainota. Kääntäjän on joskus vaikea valita, kumpaa sanaa hän milloinkin käyttää. Luukkaan luvussa 22 kerrotussa tapauksessa kiusaus oli siinä, että Jeesus oli niin nöyrä, etteivät ihmiset nähneet hänessä mitään maallisen "majesteetin" suuruutta:

Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi. Niin hän sanoi heille: "Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne on suurin, se olkoon niinkuin nuorin, ja johtaja niinkuin se, joka palvelee. Sillä kumpi on suurempi, sekö, joka aterioi, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka aterioi? Mutta minä olen teidän keskellänne niinkuin se, joka palvelee. Mutta te olette pysyneet minun kanssani minun kiusauksissani (en tois peirasmois mou); ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
niin että te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua valtaistuimilla ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. (Lk 22:24-30)

Vaikeudet testaavat meitä, sillä lihamme on "liitossa" pahuuden kanssa. Vaikea tilanne tuo helposti esiin meidän heikkoutemme. Vaikeuksien välttäminen on siis järkevä varotoimi, mutta pääasia se ei ole, eikä kärsimyksiä tule pelätä:

Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin (peirasmos: kiusaus, vaikeus), tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa (dokimion) saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. (Kts. Jaak 1:2-4)

Jumala lupaa pelastaa Filadelfian seurakunnan - Veljesrakkauden seurakunnan - vaikeuksien/kiusauksien ajasta (ek tis oras tu peirasmu). Huomaa myös ratkaisun perustelu!

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä (ek tis oras tu peirasmu), joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan (peirásai) niitä, jotka maan päällä asuvat. (Kts. Ilm 3:10)

Saatana yritti tuhota Jeesuksen maallisen elämän jo varhain. Viettelemisestä kerrotaan vasta sitten, kun hän kasteen jälkeen oli täynnä Pyhää Henkeä aloittanut itsenäisen palvelutyönsä. Aiemmin häntä oli suojellut kuuliaisuus vanhempiensa tahdolle. Paholaisen tarjoukset Jeesukselle koskivat leipää, uskontoa ja valtaa. Jeesus osoitti tarjouksiin kätketyt koukut ja torjui ne. Sitä paitsi Jeesus sai ne kaikki aikanaan Jumalalta, eikä hän kiusattunakaan niistä paholaiselle kunniaa antanut.

Jos paholainen ei saa ihmistä vieteltyä, se siirtyy painostukseen. Kreikan sana diookoo (diwkw), vainota, merkitsee kaikenlaista takaa-ajoa ja painostusta. Paavalin elämässä vaino ilmeni, senjälkeen kun hän oli itse tullut uskoon ja lakannut uskovia vainoamasta - vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäössä jne. - tähän tapaan:

Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi,
vaan kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi: suuressa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa, ruoskittaessa, vankeudessa, meteleissä, vaivannäöissä, valvomisissa, paastoissa; puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, Pyhässä Hengessä, vilpittömässä rakkaudessa, totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa; kunniassa ja häpeässä, pahassa maineessa ja hyvässä, villitsijöinä ja kuitenkin totta puhuvina, tuntemattomina ja kuitenkin hyvin tunnettuina; kuolemaisillamme, ja katso, me elämme, kuritettuina emmekä kuitenkaan tapettuina, murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken. (2.Kor 6:3-10)

Luulisi, että pitkään jatkuvat tai toistuvat vainot aiheuttaisivat uskovassa stressiä ja stressisairauksia. Näin ei kuitenkaan käy sille, jolla on puhdas omatunto ja sen tuoma sisäinen rauha. Kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan kuin kanaemolta:

Mutta mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä. (Jeesus kylväjä-vertauksen selityksessä, kts. Lk 8:15)

Jos vihollinen ei pääse tarkoituksiensa perille vainojen avulla, hän ryhtyy tappamaan, mutta vain, jos Jumala sen sallii. Jokaisen uskovan on kuitenkin hyväksyttävä se vaihtoehto, että näin saattaa käydä:

Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. (1.Piet 4:1-4)

Saatanan viha Kristusta kohtaan on tehnyt Euroopasta marttyyrien maanosan. Erityisen suuret vainot kohtaavat seurakuntaa vasta sen jälkeen kun evankeliumi on jo saarnattu kaikille kansoille, kts. Mk 13:10. Onko se jo tapahtunut, on vaikea määritellä, mutta hyvin nykyaikaan sopivalta tämä näyttää:

Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille. Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille. Ja kun he vievät teitä ja vetävät oikeuteen, älkää edeltäpäin huolehtiko siitä, mitä puhuisitte; vaan mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Pyhä Henki. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. (Mk 13:9-13)

Pahin raivo pääsee valloilleen vasta sitten, kun Karitsa on hakenut morsiamensa pois maan päältä:

Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" (Ilm 12:9-12)

Käärmeen pään murskaaminen

Vanhan Liiton jumalanpalveluksessa käytiin joka vuosi läpi koko pelastushistoria profeetallisen juhlakalenterin puitteissa. Vuoden ensimmäinen kuukausi oli se, jolle kevätpäivän seisaus sattui. Ensimmäisessä kuussa, täydenkuun aikaan vietettiin pääsiäistä, jolloin vuoden vanha virheetön urospuolinen karitsa uhrattiin uhraajien syntien sovitukseksi, jolloin kansa vapautui orjuudesta. Vehnänkorjuun alussa vietettiin helluntaita. Syksyllä, seitsemännessä kuussa, oltiin jo niin pitkällä, että juhlat käsittelivät kuolleitten ylösnousemuksen jälkeisiä tapahtumia.

Syksyn toisen juhlan, sovituspäivän eli tuomiopäivän (Jom Kippur) aikana ylipappi meni ilmestysmajan kaikkeinpyhimpään. Toimenpide oli monimutkainen ja vaativa. Ilmestysmajan uutimen edessä olevan alttarin sarvetkin oli sovitettava ennen kuin syntien anteeksiantoprosessiin voitiin ryhtyä:

Ja Aaron toimittakoon kerran vuodessa sen sarvien sovituksen; sovitukseksi uhratun syntiuhrin verellä hän toimittakoon kerran vuodessa sen sovituksen, sukupolvesta sukupolveen. Se on korkeasti-pyhä Herralle. (2.Ms 30:10)

Juhlille, eli "katselmukseen" tulleilta israelilaisilta perittiin puolen sekelin sovitusmaksu, kts. 2.Ms 30:11-16. Pappien oli pestävä kätensä ja jalkansa ennen ilmestysmajaan menemistä. Sitä varten telttatemppelin keskimmäisessä osassa oli vaskiallas:

Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Tee myös vaskiallas vaskijalustoineen peseytymistä varten ja aseta se ilmestysmajan ja alttarin välille ja kaada siihen vettä; ja Aaron ja hänen poikansa peskööt siinä kätensä ja jalkansa. Kun he menevät ilmestysmajaan, peseytykööt vedessä, etteivät kuolisi; samoin myös, kun he lähestyvät alttaria ja käyvät toimittamaan virkaansa polttamalla uhrin Herralle. He peskööt kätensä ja jalkansa, etteivät kuolisi. Ja tämä olkoon heille ikuinen säädös, hänelle itselleen ja hänen jälkeläisillensä, sukupolvesta sukupolveen." (2.Ms 30:17-21)

Pietari kummasteli jalkojenpesua, mutta suostui lopulta Jeesuksen neuvoon:

Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen, niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö, nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä. Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt. Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät". Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani". (Joh 13:2-8)

Keskiajalla roomalais-katolinen kirkko jakoi "maallikoille" vain ehtoollisleivän, leimalla varustetun "öylätin". Hussilaiset toivat takaisin tavan jakaa myös viini kaikille kirkolliseen ehtoolliseen osallistujille. Uskovien pääsiäis-sederiin kuuluu myös jalkojen pesu sillä Jeesus sanoi:

Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette. En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'. (Joh 13:14-18)

Jos tämä jalkojen pesu tuntuu turhalta, niin mieti vähän, miten Jeesuksen jalat ja kädet pestiin: Naulan rei'istä pursuavalla verellä. Jos siis haluat viettää Jeesuksen muistoateriaa, niin muista myös jalat.

Kirkko vainoaa kristittyjä

Jeesus tuli maailmaan tekemään tyhjäksi Saatanan työt. Saatana yritti estää Jumalan aikeet surmauttamalla Jeesuksen. Olisi lapsellista odottaa, että Jeesuksen surmauttamisen jälkeen Saatana olisi muuttanut tapansa. Ne samat orjat, joita Saatana käytti Jeesuksen surmauttamiseen, vainoavat nyt hänen seurakuntaansa.

Ensimmäisenä Jeesuksen opetuslasten kimppuun kävivät juutalaiset. Kuningas Herodes tapatti miekalla Herran veljen Jaakobin ja juutalaiset rabbit Stefanoksen, joka oli eräs Jerusalemin seurakunnan taloudenhoitajista. Stefanoksen tappaminen laukaisi suuren vainoaallon, jonka johdosta Jerusalemin seurakunta joutui jättämään kaupungin.

Jerusalemin vainot eivät koituneet seurakunnan tuhoksi. Ne sekä edistivät Jumalan valtakunnan evankeliumin leviämistä,että pelastivat Jerusalemin seurakunnan joutumasta taistelevien sotajoukkojen jalkoihin, kun roomalaiset ja juutalaiset ryhtyivät sotimaan keskenään. Pakolaisseurakunta vei mukanaan sanan Jumalan valtakunnasta jopa Mustanmeren pohjoisrannikoille ja Kaspianmeren itärannalle asti ja se roomalaisten sotajoukko, joka oli ollut hävittämässä Jerusalemia, teki myös oman osuutensa asiassa ensin Kappadokiassa, nykyisen Turkin alueella ja myöhemmin Pannoniassa, nykyisessä Unkarissa - kukin uskonsa mukaan, joko Jeesuksen rinnalla tai häntä vastaan.

Roomalaiset pitivät aluksi kristittyjä vain yhtenä juutalaisuuden lahkona, eivätkä vainonneet kristittyjä sen enempää kuin juutalaisiakaan. Vasta kun kristittyjen uskontunnustus "Jeesus on Herra" tuli tunnetuksi, roomalaiset alkoivat miettiä, kumpi oikeastaan on Herra, Kristus vai keisari. Paavali nosti asian esille Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä:

Te tiedätte, että kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin. Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus olkoon kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra (Kyrion Iisoun)", paitsi Pyhässä Hengessä. (1.Kor 12:2-3, kirkollisen 1938 Uuden Testamentin käännöksen mukaan)

Näin tärkeää kohtaa ei pidä jättää hataran käännöksen varaan. Vuoden 1913 käännöksessä sanotaan:

Te tiedätte, että, kun olitte pakanoita, teitä vietiin mykkien epäjumalien luo, miten vain tahdottiin. Sentähden teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: "Jeesus on kirottu", ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus on Herra", jollei puhu Pyhässä Hengessä. (1.Kor 12:2-3, kirkollisen 1913 Uuden Testamentin käännöksen mukaan)

Mykät epäjumalat olivat Rooman keisarin patsaita, Zeuksen patsaita ja muuta "uskontoa". Keisari Octavianuksesta käytettiin nimeä Augustus, ja sanan kreikankielistä muotoa Sebastou, jumalallinen. Jo keisari Neron aikana roomalainen laki teki kristittynä olemisen rikolliseksi. Neron vaimo oli juutalainen.

Rooman valtiojärjestelmä oli Jeesuksen syntymän aikoihin jo rappeutumassa. Menestyksekkäät sotapäälliköt taistelivat vallasta ja pääsivät usein keisareiksi. Mitralaisuus oli monien keisareiden uskonto. Juuri mitralaisuuden keskuudesta löytyivätkin pahimmat kristinuskon vastustajat. Kun heillä lisäksi oli poliittinen valta, muuttui Rooma kuin itsestään kristinuskon vastaisen taistelun johtavaksi maaksi.

Sana Jumalan valtakunnasta jakaa ihmiset kahteen leiriin. Osa juutalaisista tunnusti Jeesuksen hallitsijakseen, osa ei. Samoin kävi roomalaisten. Jonkin aikaan tilanne oli hyvin selvä: Oli olemassa Saatanan hallinnoima maailma, ja Jeesuksen hallinnoima seurakunta. Saatanalle tämä selvä jako oli epäedullinen, ja hän joutui naamioitumaan pysyäkseen mukana kilpailussa, sillä hyvin nopeasti kävi selville, että Jumala passitti kaikki epäjumalat historiaan heti, kun nämä kohtasivat Jeesuksen. Zeus, Mitra, Afrodite ja muut senkaltaiset eivät yksinkertaisesti kestäneet Jeesuksen nimen edessä.

Saatana naamioitui Jumalan edustajaksi roomalaisen valtiomahdin avustuksella. Keisari Konstantinos kutsui vuonna 325 koolle kirkkohistoriassa monarkkisen piispuuden nimellä tunnetun harhaopin kannattajia Nikean kaupunkiin, nykyisen Turkin alueella. Paikalle saatiin noin 300 sellaista henkilöä, jotka suostuivat istumaan kokouksessa, jossa puheenjohtajana istui mitralaisen kultin kannattaja, keisari Konstantinos. Näistä pettureista Konstantinos muovasi ytimen järjestölle, jonka avulla Rooma pääsi taistelemaan kristinuskoa vastaan kristinuskon nimissä, kristittyjä vastaan kristittyjen nimissä ja Jumalaa vastaan Jumalan nimissä.

Konstantinoksen perustaman järjestön nimeksi tuli kirkko. Sana on monien vaiheiden kautta suomen kieleen juurtunut muunnos kreikan kielen sanasta kiriaki, Herran oma. Sanomatta jätettiin se, mistä herrasta oli kysymys, sillä sanaa kyrios, herra, käytettiin sekä Rooman keisarista, että Jeesuksesta ja monenlaista muista kylän miehistä. Vasta käytäntö osoitti, että kirkon herra on Saatana. Vuonna 347 tehtiin ensimmäinen ristiretki Pohjois-Afrikan kristittyjä vastaan ja saman vuosisadan lopulla Milanon piispa Ambrosius pakotti keisarin aloittamaan juutalaisten vainot.

Kristuksen morsianta ei Raamatussa nimitetä koskaan kirkoksi. Kristuksen morsiamen vastustajaa nimitetään Raamatussa portoksi. Huoraksi nimittely johtuu siitä, että kirkko esiintyy ikään kuin sillä olisi parisuhde sekä keisarin, että Jumalan kanssa.

Kirkko yrittää pitää valtiota tossun alla, mutta erityisesti kirkko vainoaa Jeesuksen seuraajia, joita se nimittää kerettiläiseksi, lahkoiksi, harhaoppisiksi ja niin edelleen. Juutalaisten vainoaminen on kirkolle tärkeää siksi, että Jumalan suunnitelmassa juutalaisilla tulee vielä olemaan tärkeä osa Israelin muiden heimojen rinnalla. Pahimmin kirkon saatanallisuus kohdistuu kuitenkin niihin, joita se pettää, eli sen omiin kannattajiin. Kun kirkon kannattajat joskus huomaavat tulevat petetyksi, ne tekevät lopun kirkosta. Ne tappavat kaikki, jotka ovat pitäneet tyhjää maljaa tai myrkkymaljaa niiden huulilla, ja uskotelleet tarjoilevansa ikuisen elämän eliksiiriä petetyille ihmislaumoille. Ranskan ja Venäjän vallankumoukset olivat jo selvä varoitus kirkolle siitä, mitä on tulossa.

Sen varoituksen, joka Ranskan ja Venäjän vallankumouksen kautta kirkolle tarjoiltiin, kirkko on kyllä huomioinut, mutta väärin. Se on pyrkimällä pyrkinyt Ranskan vallankumouksen perillisten seuraan ja päässytkin, sillä molempien päämäärät ovat yhteiset: Jumalan pilkka ja Jumalan kansan hävittäminen. Ne ovat kutsuneet myös muita Jumalan vastustajia leiriinsä, ja onnistuneetkin siinä. Kun Jeesus palaa maan päälle Karitsan häiden jälkeen, se kohtaa yhdistyneen maailman ja hävittää sen.

Kirkko vainoaa kristittyjä

Kirkko syntyi Nikeassa vuonna 325 pidetyssä kokouksessa, jonka puheenjohtajana oli Rooman mitralainen keisari Konstantinus. Kirkon piti turvata hajoamassa olevan valtakunnan ideologinen yhtenäisyys. Ensimmäinen kirkolliskokous laati julkilausuman ja ryhtyi vainoamaan niitä, jotka eivät olleet julkilausumaan tyytyväisiä. Kokouksesta karkotettuja kaupunkipiispoja nimitettiin areiolaisiksi, ja nimestä "areiolainen" saatiin ensimmäinen lyömäase kirkon käyttöön.

Samalla kun uskontunnustukseksi sanotun julkilausuman merkitys kasvoi, väheni Raamatun merkitys kirkollisen ja yhteiskunnallisen elämän peruskirjana. Raamatun paikan kirkossa anasti lopullisesti kirkonmiesten laatima kirkkolaki. Keisari Justinianuksen suurtyöhön, Rooman lakikirjaan, tuli kaksi pykälää, joiden perusteella uskovia tuomittiin kuolemaan. Toinen pykälä koski kastetta, ja toinen kirkon kolminaisuusoppia.

Kysymys luopioiden kasteesta oli noussut tärkeäksi jo ennen kirkon muodostamista. Kun keisarikunta pakotti uskovia osoittamaan Kristukselle kuuluvaa kunniaa Rooman keisarille kuolemanrangaistuksen uhalla, monet uskovat suorittivat vaaditut palvontamenot, mutta vainoaallon hiljennyttyä halusivat jälleen osallistua seurakuntaelämään. Nämä uskonkoestuksissa köykäisiksi havaitut otettiin kyllä takaisin, mutta ennen sitä heidät kastettiin uudestaan. Myös kirkon kastamat ihmiset kastettiin, kun he uskoon tultuaan halusivat liittyä seurakuntaan, sillä kirkon suorittamia kirkon "helmaan" puolipakolla ajettujen Kristuksen ristin vihamiehien "kasteita" uskovat eivät pitäneet kasteena ollenkaan.

Kirkollinen kolminaisuusoppi, jota uskovat eivät hyväksy, tuli kristikuntaan Pohjois-Afrikan kautta. Sen tärkeimpänä kehittäjänä pidetään Tertullianusta. Kolminaisuudessa itsessään ei ole mitään epäselvää, mutta kirkkoisät sekoittivat sen babylonialaiseen kolminaisuuteen, jonka jumaluudet ovat aurinko, kuu ja tähdet. Kysymys oli vain siitä, kuka sai määrätä, millainen on "oikea kolminaisuusoppi". Keisari halusi itse olla suurin, kaunein ja viisain valtakunnassaan, eikä hän voinut olla sitä uskovia tappamatta.

Keisari Justinianus (527-565) nimitti Rooman piispan "kaikkien pyhien kirkkojen pääksi". Vuoden 800 joulupäivänä silloinen Rooman piispanistuimen haltija eli paavi kruunasi Kaarle "Suuren" Rooman keisariksi. Tällä välin Rooma oli jakautunut läntiseen ja itäiseen osaan, joten paavin huuto oli itse asiassa sodanjulistus kreikkalaista Itä-Roomaa vastaan. Paavin sotahuuto synnytti Euroopan jaon, joka yhä jatkuu ja synnyttää yhä uusia konflikteja maailmassa. Sadat miljoonat ihmiset ovat jo kuolleet paavin tämänkin keksinnön uhreina, mutta yhä kauheampaa on tulossa. EU:n johtajat jakavat jo palkintoja niille, jotka ovat edistäneet jo Euroopan yhdistämisestä Kaarle "Suuren" malliin.

Marmarameren pohjukassa, Nikeassa vuonna 325 pidettyyn kirkolliskokoukseen oli kutsuttu vain keisarin jees-miehet. Persian puolelta uskovat eivät tietenkään olisi tulleet jo siitäkin syystä, että sitä olisi Persiassa pidetty valtionpetoksena. Uskovia ei kutsuttu, eivätkä he olisi sinne menneetkään. Mutta myös koko latinankielinen Pohjois-Afrikka oli jätetty kutsumatta. Miksi näin kävi, jääköön tässä selvittämättä, mutta ainakaan huolimattomuudesta ei ollut kyse, sillä jo vuonna 347 Rooma lähetti sotajoukot hävittämään Pohjois-Afrikan kukoistavia kristillisiä seurakuntia. Hävittäminen kesti useita vuosisatoja. Viimeisen vaiheen hävitystyön tekivät vandaalit ja muslimien joukot.

Kirkkoon kuulumattomat ei-uskovat saivat myös kokea sortoa ja syrjintää, mutta ne, joiden mielestä asia ei ollut tärkeä, tekivät kirkon vaatimat temput ja saivat olla siltä osin rauhassa. Yksi pahimpia kirkon käyttämiä kirosanoja oli nimitteleminen manikealaisiksi. Manikealaiseksi nimitetyllä ihmisellä, oli hän kristitty tai ei, oli hyvin pienet mahdollisuudet päästä pyöveliä karkuun.

Kristityt olivat jääneet kirkon ulkopuolelle heti kirkon perustamisvaiheessa. Pohjois-Afrikan kristittyjen lisäksi vainottiin montanolaisia, novatiolaisia, kataareja ja ties mitä. Vainon syyksi riitti aina se, ettei hyväksynyt kirkon määräysvaltaa hengellisen elämän alueella. Anatoliassa, nykyisen Turkin sisämaan vuoristoalueella ja Armeniassa elivät paulikiaanit maanalaisten luolakaupunkiensa ympäristössä. Itä-Rooman keisarinna Theodora II:n aikana heitä tapettiin kaksi vuotta (742-744) kestäneen ajojahdin jälkeen 100.000. Maanalaisia luolakaupunkeja on löytynyt noin 50, mutta kaikki eivät ole avoinna turisteille. Jos käyt sielläpäin, älä unohda käydä Derinkuyussa ja Göremen laaksoissa.

Saksalainen Hildebrand, alias paavi Gregorius VII (1073-1085) jatkoi edeltäjiensä työtä päämääränään "kristikunnan" ideologinen yhtenäisyys eli kaikkien ehdoton alistuminen paavin tahtoon. Vainot eivät tätä yhtenäisyyttä luoneet, mutta ne loivat valheellisen kuvan yhtenäisyydestä, koska muut kuin "kerettiläiset" eivät uskaltaneet pukahtaakaan paavia vastaan. Vuoden 1184 jälkeen kuninkailta ja prinsseiltäkin vaadittiin valaehtoinen sitoumus, että he virantoimituksessaan hävittäisivät kaikki paavin vastustajat maan päältä piispallisen inkvistion tarpeiden mukaan. Paavalin alkujaan galatalaisille osoittamat kehotuksen sanat olivat yhä tarpeen:

Ja te, veljet, olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Niin me siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan. Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (Gal 4:28-5:1)

Paavin vallantavoittelua viedään eteenpäin "länsimaisen sivilisaation" keskittämisen nimellä. Ehdoton paavin valta teki kuninkaista ja prinsseistä saamattomia, sillä kuka olisi uskaltanut tehdä aloitetta, jota kirkko ei olisi siunannut? Muslimit olivat saaneet jo usean vuosisadan ajan tehneet sotaretkiään pitkälle Länsi-Euroopaan kun paavi vihdoin älähti. Turkkilaiset olivat valloittaneet Jerusalemin ja sallineet juutalaisten palata Pyhään Kaupunkiin! Kauheaa! Juutalaisia Jerusalemissa! Tyrmistyttävää! Paavi kutsui joukot kokoon, kiihotti kansan Euroopan juutalaisia vastaan ja lähti "vapauttamaan" Jerusalemia. Muslimeistako? Kyllä, mutta varsinkin juutalaisista. Kun Jerusalemin juutalaiset oli tapettu, into laimeni. Paavi halusi kyllä pitää Jerusalemin, mutta muslimeja loukkaamatta. Paavi olisi saanut apuakin vaikka koko muslimimaailman valloitukseen Keski-Aasian syyrialaista kirkkojärjestystä noudattavilta mongoliruhtinailta ja turkkilaisilta, mutta tarjoukset torjuttiin. Mongolit ja tataarit eivät pystyneet yksin hävittämään muslimimaailmaa, ja Lähi-Itään tulleet mongoliruhtinaat omaksuivat lopulta itsekin muslimien tavat.

Veronan 1184 kirkolliskokouksen ohjeiden mukaan kirkon rattaisiin joutunut yksityinen kansalainen joutui vankilaan ja menetti omaisuutensa. Tämä tuskin olisi uskovia pelottanut, mutta kun se ei pelottanut kirkon vasallejakaan, oli paavin keksittävä jotakin muuta. Ja paavihan keksi. Vuonna 1203 perustettiin Inkvisitio. Vuonna 1204 Paavi Innokentius (1198-1216) antoi Sistersiaanimunkkikunnan johtajan tutkia kataarien (kreikan sanasta katharos, puhdas) levinneisyyttä Languedocin maakunnassa. Tulokset olivat hämmästyttäviä; uskovia oli vaikka kuinka paljon. Kun pakkokäännytyshankkeetkaan eivät edistyneet, aloitti kirkko ristiretket niitä kirkon vasalleja vastaan, jotka eivät olleet halukkaita uskovia tappamaan. Kesäkuussa 1209 ristiretkeläisarmeijat kokoontuivat Lyoniin. Muutaman vuosikymmenen ajan ristiretkeläiset risteilivät pitkin nykyistä Ranskaa valloittaen kaupungin toisensa jälkeen. Uskovia kaupungeista ei paljon löytynyt, joskus viisi tai viisikymmentä kustakin, mutta paavin joukot olivat perusteellisia. Kun ristiretkeläiset kysyivät, miten he tuntevat kerettiläisen tavallisesta katolisesta, ristiretkeä johtanut paavin legaatti sanoi: "Tappakaa kaikki. Jumala tuntee omansa". Kataareja hävittämään kutsutut ns. albigenssiristiretket päättyi viimeisen vastarintapesäkkeen tuhoon 1255.

Kataarien vastaisella ristiretkellä oli suuri vaikutus Länsi-Euroopan vastaiseen historiaan. Vuonna 1233 Inkvisitio annettiin dominikaanimunkkikunnan hoitoon. Sen pääasiallinen tutkintakohde oli omatunto, ihmisten omatunto, sillä dominikaaneilla ei omaatuntoa, sanan raamatullisessa mielessä, ollut ollenkaan. Syytetyt kyllä epäilivät, että pahinta kerettiläisyyttä (kirkollisen tulkinnan mukaan) tai lahkolaisuutta (raamatullisen tulkinnan mukaan) on ihmisen vainoaminen hänen omantuntonsa tähden, mutta sehän ei ole katolista kirkkoa huolettanut, eikä huoleta vieläkään. Paavi Innokentius IV bulla At Extirpanda vuodelta 1252 on kidutusohje, jota koskaan ei ole kumottu.

Rooman kirkon ristiretket Bosniaa vastaan

Itä-Rooman Bulgariaan siirtämien paulikiaanien vaikutuksesta Bulgarian slaavien keskuudessa syntyi bogomilien liike. Se levisi koko slaavilaiseen maailmaan. Erityisesti Bosniassa bogomilejä oli paljon. Kun Bosnian kirkkokin oli suosi bogomilejä, vaihtoi paavi Bosnian arkkipiispan 1233 saksalaiseen dominikaaniin. Kun Bosnian hallitsijat eivät sittenkään suostuneet bogomilejä hävittämään, julisti paavi Gregorius IX ristiretken Bosniaa vastaan 17.11.1234. Ristiretkeläisarmeijat hävittivät Bosniaa usean vuoden ajan, sillä Bosnian pani (herra) Matej Ninoslav joutui vetäytymään vuorille ristiretkeläisten ja Unkarin katolisten ylivoiman edessä. Paavin nimittämä arkkipiispa Johannes Wildeshausen pyysi eroa ikävästä työstään. Unkariin vuonna 1241 tunkeutuneet mongoli- ja tataariarmeijat olivat Bosnian kristityille kuin taivaallinen apu, sillä ne tappoivat ristiretken johtoon määrätyn Kolomanin herttuan ja antoivat Unkarin kuninkaalle muuta ajattelemista. Mongolien uhan väistyttyä katoliset kävivät uudestaan Bosnian kimppuun, mutta joutuivat solmimaan rauhansopimuksen (1244) vaikka bogomilien hävitys oli kesken. Kun Unkari oli hieman toipunut mongolien käsittelystä, pyysi kuningas Bela IV paavia järjestämään uuden ristiretken Bosniaan. Se jäi tekemättä, sillä Matej Ninoslav uskotteli paaville olevansa kunnon katolinen. Bogomilien vaino jatkui kuitenkin vielä pitkään. Viimeisen suurimittaisen operaation johtajana oli Sigismund Luxemburgilainen, joka paremmin tunnetaan Jan Hussin polttajana.

Rooman kirkon ristiretket Tshekkejä vastaan

Samaan aikaan Bosnian bogomilien hävityksen kanssa Tshekinmaalla oli kasvamassa uusi herätysliike. Tshekit, kuten bosnialaisetkin olivat slaaveja, joilla oli ollut oma, osittain Moraviassa ja osittain Bulgariassa tehty raamatunkäännös jo pitkään. Tshekit saivat vaikutteita Italian vuoriston myöhäislatinaa puhuvilta valdolaisilta ja saksankielisiltä valdolaisilta, englannin lollardeilta ja ranskalaisilta pikardeilta, joita kaikkia pitivät hyvin matalaa profiilia voidakseen edes jollakin tavoin julistaa Jumalan valtakuntaa katolisessa Euroopassa. Tshekeissä vain kävi niin, että myös muutamat kirkonmiehet kiinnostuivat evankeliumista. Kirkonmiehet eivät tosin päässeet kuin hyvään alkuun, kun hekin jo joutuivat vainottaviksi. Sigismund Luxemburgilaisen vaatimuksesta Konstanzaan tullut Jan Hus poltettiin ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksellä 1415 ja hänen tuekseen tullut Jerome Prahalainen 1416. Kirkonmiehille se ei riittänyt, vaan he vaativat kaikkien uskovien tuomitsemista, mihin tshekit eivät suostuneet. Siitä suivaantunut paavi Martinus IV julisti 20.03.1420 ristiretken tshekkejä vastaan. Tshekit tuhosivat ensimmäisen ja toisen ristiretkeläisarmeijan, mutta paavi julisti toisen ristiretken, sitten kolmannen ja sitten neljännen. Viisi kertaa tshekit torjuivat Eurooppalaisen kulttuurin hyökkäyksen, mutta sortuivat sitten lopulta neuvottelemaan kirkon kanssa ja hävisivät kahdensadan vuoden kuluttua Prahassa alkaneessa kolmikymmenvuotisessa sodassa melkein kokonaan.

Todistusaineiston ja todistajien hävittäminen

Bosnian kristikunnan hävittäminen suoritettiin perusteellisesti. Kaikki todistusaineisto hävitettiin mahdollisimman tarkkaan, ja jos joku sellaista vielä hakee, on hänelle tarjolla viekkaasti laadittuja kertomuksia, joiden mukaan bogomilit olivat poikenneet katolisesta opista. Tottakai olivat poikenneet, sillä eiväthän bogomilit mitään murhaajia olleet.

Ristiretket tshekkejä vastaan päättyivät 1434, mutta uskovien vaino jatkui yhä. Itse asiassa juuri ristiretkien aikana uskovat saivatkin olla jokseenkin rauhassa, sillä silloin papeilla oli muuta tekemistä. Rauhan tultua papit omistautuivat taas entisellä innolla uskovien jaagaamiseen. Tshekeihin jäi silti niin paljon uskovia, että heidän hävittämisekseen tarvittiin kolmikymmenvuotinen sota. Todistusaineistot tshekeissäkin joskus olleista uskovista pyrittiin hävittämään mahdollisimman tarkkaan, mutta se ei enää onnistunut.

Italian ja Ranskan Alppien laaksoissa uskovia oli ollut pitkään. Heitä nimitettiin valdolaisiksi, laaksojen asukkaiksi. Laaksoistaan he tekivät pitkiä lähetysmatkoja eri puolelle Eurooppaa. Heidät oli julistettu kerettiläisiksi jo Albigenssiristiretkien aikana, sitten vainottu ahkerasti, mutta vielä valdolaisten vastaisen ristiretken aikana 1488 heitä oli jäljellä tuhansia. Lopulta valdolaiset sulautuivat muihin herätysliikkeisiin, muutamia saksaan siirtyneitä ryhmiä lukuunottamatta.

Lopullinen ratkaisu

Jumalan viinitarhan uusiksi vuokramiehiksi tulivat Jeesuksen ylösnousemuksen todistajat noin vuonna 33, mutta juutalaisten kävi huonommin. Noin neljäkymmentä vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta roomalaisten joukot hävittivät Jerusalemin temppelin. Juutalaiset nousivat 130-luvulla vielä kerran kapinaan väärän messiaan, Tähden Pojan eli Bar Kochban johdolla, jolloin koko Jerusalem hävitettiin, ja ne juutalaiset, jotka olivat jääneet eloon ajettiin maailman tuuliin.

Hetken aikaa näytti jo siltä, ettei juutalaisia enää vainottaisi, mutta jo 300-luvulla kristinuskon rinnalle noussut kilpaileva synkretistinen ideologia, katolinen kirkko, yhteistyössä Rooman valtion kanssa aloitti juutalaisten vainot uudelleen.Hitleristäkin tuli Saksan johtaja vain siksi, että hän - aivan pikkuisen puolueen johtaja - hankki katolisen kirkon kannatuksen ennen lyhyeksi jäänyttä "tuhatvuotista valtakuntaansa".

Hitlerin lopullisessa ratkaisussa oli kaksi osaa: juutalaisten hävittäminen ja kristikunnan hävittäminen. Kristikunnan hävittämisessä oli Hitlerille helppoa. Miltei kaikki Jeesusta "tunnustavat kristityt" vannoivat vaadittaessa uskollisuudenvalan Hitlerille. Saksalainen kristikunta oli niin mitätön, että pappismiehistä tuskin löytyi tuskin kymmentäkään vanhurskasta.

Kovien vainojen läpi voittajana kulkenut Rickhard Wurmbrand, juutalainen Jeesuksen seuraaja Romaniasta sanoi juutalaisten ongelman olevan siinä, että juutalaiset ovat hyljänneet Jaakobin huoneen ja pystyttäneet muita huoneita, joissa ei voi asua. Juutalaiset osuus islamin synnyssä on hyvin merkittävä. Islam perustettiin taistelujärjestöksi kirkkoa vastaan, mutta sen perustajat riitautuivat pian ja tämä riita jatkuu yhä. Juutalaisten osuus sosialismin synnyssä on yhtä selvä, ja sosialismin luomat rakenteetkin ovat jo kääntyneet juutalaisuutta vastaan.

Vihollinen haluaa valloittaa Jerusalemin. Jokainen koko maailman herruutta havitellut järjestelmä lähtee kuin pakosta Jerusalemin kimppuun. Mongolitkin tunkeutuivat Israelin maalle, Napoleon lähti ensimmäiseksi Jerusalemia valloittamaan ja sieltä se aloitti Solanakin uransa valtiomiehenä. Jumala on kaikkitietävässä viisaudessaan kertonut jo kauan sitten, miten hankkeessa lopulta käy. Kertomus Goljatista ja Daavidista sijoittuu aikaan, jolloin Israelin Maa oli miltei täydellisesti vihollisen vallassa. Kertomus on profetia, joka on toteutumassa juuri nyt, juuri meidän silmiemme edessä.

Daavid ja Goljat

Saul oli Israelin kuningas. Hän yritti torjua filistealaisten harjoittamaa sortoa asevoimin. Sotajoukot olivat vastakkain, mutta Saul pelkäsi häviävänsä taistelun.

Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen. (1.Sam 17:4)

Goljat haastoi Israelin taisteluun ja sanoi:

Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme. (Kts. 1.Sam 17:10)

Israelilaisten leiriin eväitä tuomaan tullut David kuuli Goljatin rehentelyn, ja otti haasteen vastaan. Hän ei peljännyt rehentelijää, joka jo oli menettänyt pelin pilkkaamalla Jumalan sotajoukkoja. Goljatille hän sanoi:

Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme." (Kts. 1.Sam 17:45-47)

David ei luottanut "konventionaalisen" sodankäynnin välineisiin, eikä hän osannut niitä käyttääkään. Hän oli niitä miehiä, jotka ymmärsivät että hengelliset taistot käydään "hengessä ja totuudessa", kts. Joh 4:24. Hän voitti Goljatin paimenpojan välinein.

Jumala on peltomies. Maailman lopussa maan sato viljasato korjataan ja viinikuurna poljetaan:

Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. (Mt 13:38-40)

Goljatin kotikaupungin nimi Gat tarkoittaa viinikuurnaa. Sanat Gat, viinikuurna, puimatanner, leikkuuaika, sadonkorjuu jne. ilmoittavat, että kertomus tuo lisätietoa maailman loppuvaiheista.

Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet". Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän. (Ilm 14:17-20)

David tuli kuninkaaksi Saulin viraltapanon jälkeen noin vuonna 1000 eKr. Nimi "David" tarkoittaa rakastettua. Davidille Jumala lupasi pojan, joka lähettää korjuumiehet pellolle:

Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. (Ilm 14:14-16)

Vaikka tarina Davidista ja Goljatista näyttää lastenkammarin jutulta, se on profetia, joka toteutuu juuri nyt silmiemme edessä. Globalisaation tarkoitus on kerätä yhteen kaikki Jumalanpilkkaajat samaan pyhään sotaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa vastaan.

Pyhäkön saastuttaminen

Se, että Israel on olemassa, on jo sinänsä paholaiselle mitä suurin haaste, mutta erityistä huomiota paholainen osoittaa Jumalan pyhäkön saastuttamiseen. Babylonian maailmanvalta hävitti Jerusalemin temppelin, mutta se rakennettiin uudestaan. Kreikkalaiset polttivat sian Jerusalemin temppelin alttarilla Jumalaa häväistäkseen ja Rooman keisari Caius Calicula halusi pystyttää oman näköispatsaansa Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhimpään; hän vain kuoli jo vuonna 41, ja projekti jäi toteuttamatta.

Roomalaiset luulivat, että hävittämällä Jerusalemin temppelin, he luulivat hävittävänsä Israelin juuret - Aabrahamin geneettisen jälkeläisten ja Aabrahamin hengellisten jälkeläisten juuret molemmat samalla kertaa. Jerusalemin temppelin hävityksen muistoksi Roomaan rakennettiin Colosseum, valtava kulttipaikka, ja kun kristittyjä yhä vain jäi jäljelle, jatkettiin kristittyjen hävitystä vuodesta 80 Colosseumin areenalla roomalaisten huviksi ja heidän uskonsa vahvistamiseksi.

Roomalaiset vainosivat kristittyjä, koska kristityt tunnustaneet heidän jumaliaan Jumaliksi, mutta muuttivat 300-luvun alussa taktiikkaa, väittäen kristittyjen palvelevan Jumalaa väärin. Roomalaisten, kirkon ja muidenkin paholaisen palvelijoiden harjoittama kristittyjen vaino on ollut luonteeltaan uskonnollista aivan alusta lähtien. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan:

Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla". Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin. Ja Aabelista tuli lampuri, mutta Kainista peltomies. Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: "Menkäämme kedolle". Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. (1.Ms 4:1-8)

Tasa-arvon nimissä Saatanan arvomaailmaa kaikille

Viikkolehti Seurassa oli kesällä 2007 artikkeli "Pyhä yhteishenki". Ne ovat varmaan tarkkaan lukeneet Vatikaanin II kirkolliskokouksen laatiman kirkkolain, joka paavi Johannes Paavali II päätöksellä astui voimaan 27.11.1983. Laki vaatii ihmisten pakottamista kirkkoon, ja kirkon jäsenten alistamista kuuliaisiksi kaikelle, mitä kirkon syntymisen jälkeen kristikunnan johtajan esiintyvä roomalaisten pontifex maximus eli ylipappi suvaitsee lausahdella. Kun poikkeama näistä lauselmista rangaistaan kuolemalla, saadaan "pyhä yhteishenki".

Roomalaisen uskonnon päämäärä oli turvata valtakunnan ideologinen yhtenäisyys rankaisemalla "oikeudenmukaisesti" kaikkia poikkeamia tästä ideologisesta yhtenäisyydestä. Yksin kirkko ei tätä pysty tekemään, ja siksi se on liitossa minkä tahansa periaatteeltaan nimrodilaisen valtion kanssa. Ranskassa vuonna 2001 voimaan astunut uskontolaki on oiva esimerkki siitä, miten kiltisti antikristillinen valtio ja antikristillinen kirkko tasatahtia kulkevat. Ranskan uskontopoliisi MIVILUDES kauppaa jo koko maailmalle käsitettä "derives sectaires" (lahkolaispoikkeamat).

Vaikka Ranskan väittää vielä olevansa "sekulaari" valtio, se on lainsäädännössään jo valmistautunut aloittamaan kirkon määräämät kristittyjen vainot heti, kun poliittinen ilmapiiri sen sallii. Suuret kirkkokunnat neuvottelevat nyt siitä, missä niiden rajat kulkevat, voidakseen kukin omien rajojensa sisällä hävittää ne, jotka ovat "poikenneet" valtauskonnon "pyhästä yhteishengestä".

En tiedä, onko Katolista kirkkolakia (vuodelta 1983 käännetty suomeksi, mutta jos on, niin lue toki ainakin kaanonit 750, 752, 1311, 1312, 1336, 1337, 1338, 1364, 1366, 1369, 1371, 1404. Tässä viimeisessä väitetään, ettei "Pyhä istuin" ei ole kenenkään tuomittavissa. Kuulitko Herra, että ne nimittävät pahaa istuintaan sinun Pyhän istuimesi nimellä?

Kirkon ja valtion johtamat kristittyjen vainot ovat muutaneet Euroopan marttyyrien maanosaksi. Arabimaissa syntynyt muhammettilainen liike teki samaa työtä Allahin nimeen, ja nyt ovat kaikki pahat henget ovat liittymässä yhteen. Onhan niillä ainakin yhteinen päämäärä.

Kun "pakanain täyteys", pleroma, on toteutunut, pelastuu Israel. Mutta kuka on se, joka Israelin pelastumista yrittää jarruttaa? Se kyllä tiedetään, että Goljat aka YyKoo yrittää tuhota Israelin, mutta onnistuukohan se siinä?

Uususkonto

Kun kirkon johtamat vainot 1700-luvun lopulla eivät enää menneet kaupaksi, kristinuskon hävittäjiksi ryhtyivät sosialistit ja humanistit. Kun ateismi ei mennyt kaupaksi Neuvostoliitossa, ovat sosialismin taustavoimat nyt keksimässä koko maailmalle uutta, uljasta arvomaailmaa. Kaikki vanhat vainoojat ovat yhdistäneet voimansa uuden uskonnon rakentamiseen, mutta tavoite on entinen.

Maailma ei halua kuulla PYHÄSTÄ Jumalasta mitään. Yhdistyneitten kansakuntien uskonto- ja opetusalan ideologiajohtaja Karen Armstrong kehtaa vielä väittää sellaistakin, ettei Jeesus itsekään katsonut olevansa Jumalan poika. YyKoo on jo kompastunut samaan loukkauskiveen, johon juutalaisten ideologiajohtajat aikoinaan. Ja kuinka heille kävikään? Jeesus ennusti siitä näin:

Mitä nyt viinitarhan herra on tekevä? Hän tulee ja tuhoaa viinitarhurit ja antaa viinitarhan muille. Ettekö ole lukeneet tätä kirjoitusta: "Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme"? (Mark 12:9-11)

Kulmakiveksi mihin? Rakennukseen tietysti. Jumalan rakennuksen nimi on seurakunta, Kristuksen morsian, Pyhän Hengen temppeli:

Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ef 2:19-22)

Jeesus on rakentaja, rakentajan poika.

Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. (Hebr 3:4-6)

Vainottuna eläminen

Saatana vainoaa Kristuksen morsianta saadakseen morsiamen saastutettua, tekemään syntiä Jumalaa vastaan. Jos rakastat Jeesusta, et syntiä tee, ja jos sinulta puuttuu voima, ota vastaan Pyhä Henki. Voima on Pyhässä Hengessä.

Jeesus antoi paljon neuvoja, miten vainoissa tulee menetellä. Samaa opetusta antavat psalmit. Psalmi 64 on osoitettu Korkeimmalle, hebreaksi lamanatseah, eikä suinkaan veisuunjohtajalle, kuten käännöksessä väitetään:

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta. Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta, jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat, salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.
He pysyvät lujina pahoissa aikeissaan, he kehuvat, kuinka he virittävät pauloja, he sanovat: "Kuka ne näkee?" He miettivät vääryyksiä: "Meillä on juoni valmiiksi mietittynä". Syvä on miehen sisu ja sydän. Mutta Jumala ampuu heidät nuolella, äkisti kohtaavat heitä iskut. He joutuvat kompastukseen, heidän oma kielensä langettaa heidät; kaikki, jotka heidät näkevät, nyökyttävät ilkkuen päätään. Ja kaikki ihmiset peljästyvät; he julistavat Jumalan töitä ja ottavat vaarin hänen teoistansa. Vanhurskas iloitsee Herrassa ja turvaa häneen, ja kaikki oikeamieliset kerskaavat. (Psalmi 64, kr-33/38 mukaan)

Kristittyjen vainot vuonna 2010

Maailma valmistautuu jo tulevaa maailmalopun vainoihin, mutta toistaiseksi kristittyjen vainoja harjoitetaan eri maissa eri tavalla. Kiinan 100 miljoonan kristityn vainoista kommunistivallan alla kerrotaan usein jopa ei-kristittyjen uutisvälineissä, mutta Kiinan vainot eivät periaatteessa poikkea muissa maissa harjoitetusta vainoissa. Kidutuksissa ja poliisiterrorin kohteena kuolleita on uskovien suureen lukumäärään nähden vähän. Yksityisen uskovan elämää vainot hankaloittavat kuitenkin suuresti. Kun kahden lapsen isä tuomitaan sosialistien oppien mukaan kuudeksitoista vuodeksi pakkotyöleirille, ei äidin osa ole helppo. Voit arvioida sitä itse katsomalla uskovan uiguurin Alimyan Yimitin vaimon Gülnurin haastattelun Youtuben kautta.

Paholainen yrittää aina estää tiedonkulkua ja naamioida raakuutensa ikään kuin nuo saatanalliset teot olisivat jollain tavoin oikeutettuja. Pohjois-Korea johtaa kristittyjä vainoavien maiden listaa, mutta se johtaa myös sensuuritilastoja. Uuden maailmanjärjestyksen arkkitehdit yrittävätkin nyt kieltää uskontojen arvostelun kokonaan, mutta äärimmilleen kiihdytetystä propagandasta huolimatta joissakin maissa tosiasioiden kertominen esimerkiksi islamilaisen sharian vaatimuksista on vielä mahdollista. Nämä mahdollisuudet kapenevat koko ajan, sillä suuret tiedotuskanavat, lehdet ja kustantajat ovat olleet pääsääntöisesti jo kauan NWO porukan vallassa.

Islam toteuttaa ohjetta, jonka mukaan Arabian niemimaalla ei voi olla kahta uskontoa. Kristityt ja juutalaiset on Saudi-Arabiasta hävitetty jo kauan sitten tämä Muhammedin antamaksi väitetyn käskyn perusteella. Monet valtiot tunnustavat islamilaisen sharia-lain, jonka perusteella esimerkiksi Jeesuksen herruuden tunnustamisesta voidaan langettaa kuolemantuomio. Vaikka islamilaisten vuosittain tappamien yksittäisten uskovien määrä ei olekaan kovin suuri, elää noin sata miljoonaa ihmistä kristittyä muslimisorron alla. Islam, kuten kirkkokin toimii siten, että ensin alistetaan koko kansa, ja vasta sen jälkeen käydään teurastamaan sitä. Näin tehtiin esimerkiksi Etelä-Sudanissa, jossa huomattava osa kansasta oli uskovia, muiden ollessa pääasiallisesti animisteja.

Hindut ovat vasta viime aikoina ryhtyneet vainoamaan kristittyjä. Orissan vainoissa pari vuotta sitten noin satatuhatta kristittyä tai kirkollista ajettiin kodeistaan viidakkoon, ja monia kuoli, toiset tapettiin koteihinsa. Intian valtio ei kuitenkaan rohkaissut hindunationalisteja, ja varsinaiset raakuudet ovat käyneet harvinaisemmiksi.

Venäjällä kristityt ovat painostettuja ja maan lainsäädännössä on useita Ranskan mallin mukaan tehtyjä määräyksiä kristillisen elämän "halvauttamiseksi". Moskovan patriarkaatti lukeutuu niinsanottuihin vanhoihin, hyväksyttyihin kirkkoihin, ja se on hiljakkoin saanut välinsä kuntoon myös Vatikaanin kanssa. Uskovat kokevat vainoa, mutta Raamattuja, hengellistä kirjallisuutta on saatavilla. Kokoontumisvapauden suhteen asiat ovat jo huonommin. Uskon tähden venäläisiä tapetaan enää harvoin.

Venäjällä nähtävästi odotetaan Euroopan ja Amerikan uskonvainojen aloittavaa kristalliyötä. Obaman tultua valittua Amerikan presidentiksi nämä odotukset olivat korkealla; nyt ollaan taas odottavalla kannalla. Lainsäädäntötyö ja propaganda kuitenkin jatkuvat täyttä häkää. Saksalaiset muuttavat pois maastaan jo enemmän, kuin mitä maahan muutetaan muista maista. Eurooppa suorittaa päättäväisesti ideologista itsemurhaa ja kun se on tehty, pääsee tämän maailman ruhtinas hetkeksi toteuttamaan itseään, kts. Joh 10:10.

Jeesus ennusti ylösnousemuksen

Jeesus lupasi rakentaa hävitetyn temppelin uudestaan kolmessa päivässä. Lupaukseen liittyy paljon enemmän, kuin miltä päältä katsoen näyttää. Hoosean kirjassa sanotaan:

Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. (Hoos 6:2)

Juuri ennen kuolleitten herättämistä vihollinen kerää joukkonsa ratkaisevaan taisteluun Jumalaa ja hänen voideltuansa vastaan. Amerikkalaiset evankelistat ovat tuudittaneet seurakunnan uskomaan, että Kristus hakee omansa pois ennen lopun ajan suuria kristittyjen vainoja. Jeesus sanoi kuitenkin, että suuret vainot kohtaavat seurakuntaa vasta sen jälkeen kun evankeliumi on jo saarnattu kaikille kansoille, kts. Mk 13:10. Onko se jo tapahtunut, on vaikea määritellä, mutta hyvin nykyaikaan sopivalta tämä näyttää:

Nebukadnessarin teettämä patsas

Yksi Raamatun monista maailmanlopun ennustuksista on patsas, jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar teetti Kaksoisvirran maahan. Kymmenen Israelin heimoa oli hävinnyt jonnekin Assyriaan, ja viimeiset kaksi oli tuotu Babyloniaan. Sielläkin he kohtasivat haasteita, joissa heidän uskonsa lujuus punnittiin:

Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää, ja pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan. (Dan 3:1)

Juudan ja Benjaminin ja heihin liittyneiden leeviläisten oli Baabelissakin valittava, ketä he palvelivat - Jumalaa vai patsaita. Valinta ei ollut vapaa, sillä kuningas halusi yhtenäistää valtakunnan uskonnon.

Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: "Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin." (Dan 3:4-6)

Uskollisia Jumalan palvelijoita ei paljon löytynyt. Raamattu kertoo vain kolmesta nuoresta miehestä, jotka eivät mukautuneet hallitsijan tahtoon. Heidät heitettiin tuliseen pätsiin ja he pelastuivat.

Tuottoisaa kärsimystä

Vanhan hokeman mukaan marttyyrien veri on uskon siemen. Väitteelle löytyy tukea myös Raamatusta. Paavali väittää, että ajallinen ahdistus tuottaa iankaikkista kirkkautta:

Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka ... (Kts. 2.Kor 4:17-18)

Maallinen ruumiimme on Hengen asunto, Jumalan temppeli. Se tulee joka tapauksessa tuhoutumaan, mutta tuhoutuneen tai väkivaltaisesti tuhotun majamme sijaan Jumala on jo valmistanut uuden, johon me saamme pukeutua. "Uusi viini kaadetaan uusiin leileihin". Se, että Paavali kirjeessään korinttolaisille käyttää myös termiä "pukeutua", on perua jo siltä ajalta, jolloin Jumala "puki" paratiisissa höynäytetyn Aatamin ja hänen vaimonsa nahkavaatteeseen. Jos miellämme asian niin, että pääasia on pukeutuminen iankaikkiseen kirkastusruumiiseen, ovat poisheitettävän ulkokuoren saamat vauriot suhteellisesti vähemmän merkityksellisiä. Eli Paavalin sanoin:

Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia. Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. (2.Kor 4:16-5:4).

Jeesus kostaa morsiamensa pilkan

Jumala on antanut ei-kristityille mahdollisuuden hoitaa omat asiansa omaan malliinsa, mutta kristityille Jumala ei ole antanut kirkolle minkäänlaista oikeutta väkivallan harjoittamiseen. Koston hän pidättää itsellään:

Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". (Room 12:19)

Paavali kirjoitti tämän Rooman seurakunnalle, mutta kirkonmiehet tuskin ovat tätä Rooman seurakunnalle osoitettua ohjetta koskaan lukeneet:

Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra". Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle". Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. (Rm 12:16-21)

Tessalonikin seurakunta joutui kokemaan maanmiestensä vihaa. Seurakuntaa kehutaan kärsivällisyydestä ja uskosta; sotaisaa vastarintaa se ei harjoittanutkaan:

Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä, niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. (2.Tess 1:3-8)

Johannes näki maailmanhistorian lopun ja kertoo siitä Ilmestyskirjassa. Maailmanhistorian aikana kuolleiden marttyyrien sielut odottavat Jumalan kostavan heidän verensä, mutta Jumala on asettanut tietyn tavoitteen, ennen kuin loppu tulee:

Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin. (Ilm 6:9-11)

Jumalanvastaisen järjestelmän rangaistus tulee vasta uskovien seurakunnan ylösoton jälkeen. Järjestelmän nimenä Raamatussa on Babylon. Ilmestyskirjassa siitä sanotaan:

Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä', sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut." (Ilm 18:6-8)

Siinä vaiheessa kun kansat kootaan Suuren valkoisen valtaistuimen eteen tuomittaviksi, istuvat Kristuksen omat jo tuomariaitiossa.

Paluu Osmon kotisivulle