Teologit ovat paljon kinastelleet siitä, millainen on Jumala ja millainen on hänen Poikansa Jeesus. Hänen puolisonsa, jota tavallisesti sanotaan Siioniksi ja seurakunnaksi, on jäänyt vähemmälle huomiolle syystä, että kirkko, joka ei ole sen enempää seurakunta kuin Siionikaan, yrittää esiintyä milloin Jeesuksen, milloin Jumalan puolisona. Kristus, Jumalan poika, on sentään saanut osakseen sekä palvontaa, että huomiota, mutta vähemmän kuitenkin sellaista, josta hän itse saattaisi olla hyvillään. Kaltoin on maailmassa kohdeltu myös hänen morsiantaan. ##01 Jumalan perheväki

Osmo Pöysti

JUMALAN PERHEVÄKI

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005-2006

Kuru, Finland

Jpm 2006-02-23

Sivumäärä: 5

Jumala on Rakkaus. Rakkautensa puitteiksi Jumala loi maailman. Jumala loi myös ihmisen, mutta ihminen ei pystynyt orientoitumaan sellaisessa ympäristössä, jossa hänen valinnanvapauttaan ei rajoitettu. Mutta luomistyö jatkuu, kunnes tavoite on saavutettu.

Mooseksen ajoista alkaen Jumala on tunnettu nimellä hebreankielisellä nimellä Jehovah, Olevainen. Jeesus käytti itsestään ilmaisua "Minä Olen", kreikaksi Ego Eimi. Jumala on ainut Olevainen, ja hänessä yksin on Elämä.

Kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa elämästä käytetään sanoja bios, psihi ja zoi. Alinta elämän tasoa edustaa biologinen elämä ja sanalla psihi, psyyke, tarkoitetaan sielullista elintasoa. Korkein elintaso on hengellinen elämä, ja se on mahdollista ainoastaan Jumalan yhteydessä. Ensimmäinen Adam ei koskaan korkeinta elintasoa saavuttanut, sillä hän lankesi pois Jumalan yhteydestä ennen kuin hän ehti syödä Elämän puusta. Vahingon korjaamiseksi Jumala antoi Poikansa, "toisen Adamin", joka tuli tekemään tyhjäksi vihollisen työt ja viemään ihmisen luomisen loppuun saakka:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (1.Kor 15:45)

 

Isä Jumala

Jumala kutsui Babylonista Abramin, ja antoi hänelle lupauksen lapsen. Lupauksen perilliset sanovat Jumalaa isäkseen:

Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; "meidän Lunastajamme" on ikiajoista sinun nimesi. (Jes 63:16)

Jumala tunnustaa lapsensa:

Ja hän sanoi: "Ovathan he minun kansani, he ovat lapsia, joissa ei ole vilppiä"; ja niin hän tuli heille Vapahtajaksi. (Jes 63:8)

 

Jumalan vaimo

Kun Abrahamin jälkeläiset olivat saavuttaneet kansakunnan mittasuhteet, Jumala teki liiton Israelin kanssa Siinailla:

Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä, sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, hän joka kaiken maan Jumalaksi kutsutaan. (Jes 54:5)

Liitto ei näytä kovin onnistuneelta, vaikka alussa kaikki näyttikin menevän hyvin. Jo kihlausaikana oli ongelmia, eivätkä häät ole vieläkään tulleet. Liiton herra muistelee:

Mene ja julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra: Minä muistan sinun nuoruutesi armauden, morsiusaikasi rakkauden, kuinka sinä seurasit minua erämaassa, maassa, jossa ei kylvöä tehdä. (Jer 2:2)

Jerusalem on peitenimi, joka tarkoittaa Jumalan vaimoa. Muita nimiä ovat Siion ja Israel, mutta samaa tarkoitetaan myös sanoilla "seurakunta", "rakastettuni", "Kristuksen ruumis" jne.

 

Jumalan poika

Jo Abramille Jumala oli luvannut pojan, ja hän uudisti lupauksensa Daavidille:

Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. (2.Sam 7:15)

Koska Jumalan poika syntyi Daavidin sukuun, syntyi varsin erikoinen tilanne siitä, että Daavidin Poika oli Daavidin Isä. Tämä oli kuitenkin välttämätöntä, sillä vain Jumalan poika pystyi lunastamaan ihmissuvun pahan vallasta:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen (monogenis - ainosyntyisen) Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen (monogenis - ainosyntyisen) Pojan nimeen. (Joh 3:16-18)

Koska kr-38 tekstissä on käännösvirhe, katsomme, mitä kirkkoraamattu mallia 1992 sanoo:

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan (monogenis - ainosyntyisen) Poikansa, ettei (Kts. Joh 3:16)

on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan (monogenis - ainosyntyiseen) poikaan. (Kts. Joh 3:18)

Vuoden 1923 Bibliassa käännös on oikea:

Sillä niin Jumala on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta jokainen häneen uskova ei hukkuisi, vaan että maailma hänen kauttaan pelastuisi. (Joh 3:16. Biblia 1923)

Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta , koska hän ei usko Jumalan ainosyntyisen Pojan nimeen (kr.: eis to onoma tou monogenous yiou tou Theou). (Kts. Joh 3:18. Biblia 1923)

Kirkkoraamattujen vääntäjillä on tietysti ollut joku syy, miksi he ovat tehneet karkean virheen. Mikä se syy on ollut, selvinnee helposti, kun muistamme, että vanhat uskovaiset mummotkin rukoilevat sanoilla "Isä meidän".

 

Jumalan adoptiolapset

Jumalan suunnitelmiin kuuluu monta poikaa:

Ne jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän (Herra) olisi esikoinen monien veljien joukossa... (Room 8:29).

Jeesus on Jumalan esikoispoika monien veljien joukossa. Uusia syntyy sitä mukaa, kun Jeesukseen liittyneet opetuslapset vapautuvat synneistään ja saavat Jumalan Hengen. Ihmisessä tapahtuu silloin VALLAN VAIHTO. Kun ihminen syntyy Jumalan hengestä, ruumiskin tulee adoptoiduksi siinä mukana:

Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia (yioi Theou). Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen (pneuma yiothesias), jossa me huudamme: "Abba! Isä!" (Room 8:14-15)

Termi "pneuma yiothesias" tarkoittaa oikeastaan "pojaksi ottamisen henkeä". Hengen osalta kysymys on uudestisyntymisestä, mutta ruumis adoptoidaan myöhemmin tapahtuvaa uudistusta varten, että Jumalan ihminen olisi pyhä ja nuhteeton Jumalan kunniaksi ja hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi:

(1:3) Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
(1:4) niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, (1:5) edeltäpäin määräten meidät lapseuteen (eis yiothesían), hänen yhteyteensä (eis auton) Jeesuksen Kristuksen kautta (dia Iisou hristou), hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, (1:6) sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, (1:7) jossa meillä on lunastus (ap'elitrosin) hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef 1:3-7)

Lunastus on tarpeen siksi, ettei meidän entinen omistajamme, synti, voisi enää koskaan vaatia meiltä mitään. Kun vielä Jumala antaa synnit anteeksi, voi Hänen Pyhä Henkensä asettua meihin asumaan. Kaikki tämä toteutuu uskon kautta Kristuksessa ja ennenkuin usko muuttuu näkemiseksi, on meidän vielä jonkin aikaa viivyttävä sotatoimialueella, kunnes Uusi Luomus Kristuksessa on valmis esiteltäväksi Isälle:

Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa (sis'stenázi) ja on synnytystuskissa (sin'odínei - yhdessä on synnytystuksissa) hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja (ap'arhi), mekin huokaamme (stenázomen) sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista (yiothesian), meidän ruumiimme (ton somatos imon) lunastusta (tin apo'lítrosin). (Room 8:22-23)

Ruumiin lunastus turmeluksen orjuudesta tapahtuu sinä päivänä, jolloin Kristus ilmestyy kunniassaan:

Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. (1.Joh 3:1-2)

Jumalan perhe

Jumala lupasi siunata paitsi Abramin, myös maan muut sukukunnat:

(12:1) Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi (u-mi-moladtechaa - synnyinpaikastasi) ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. (12:2) Niin minä teen sinusta suuren kansan (le-goi gadol), siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. (12:3) Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat (mispechot - perheet) maan päällä." (1.Moos 12:1-3)

Käännöksestä ei oikein käy ilmi, että Jumala aikoi siunata kaikki "mispechot" maan päällä. Sana "mispehah" tarkoittaa perhettä, ja toissijaisesti myös sukukuntaa, sillä voidaanhan toki sanaa perhe käyttää laajennetussakin merkityksessä, kunhan vain kyse on geneettisesti suoraan polveutuvasta yhteisöstä.

Abramin poika oli nimeltään Iisak, hebreaksi Jitshak. Hän oli lupauksen poika, ja Abramin saamat lupaukset siirrettiin hänelle. Iisakin jälkeen lupauksien perilliseksi tuli Jaakob:

Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin. Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan. Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun Isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa (be-chaa) ja sinun siemenessäsi (u-be-zar'ehaa) tulevat siunatuiksi (ve-nivrechuu) kaikki sukukunnat (kol mispechot) maan päällä (ha-adamaa). Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut." (1.Moos 28:10-15)

Jumalan maailma on patriarkaalinen. Siunaukset siirtyivät mieheltä miehelle aina Jeesukseen asti, ennenkuin ne tulivat "kaikkien perheiden" tavoiteltaviksi. Mutta kun ne kerran tulivat yleiseen hakuun, ne tulivat niin runsaina, että kaikille varmasti riittää. Yksi este on kuitenkin jokaisen ihmisen voitettava, ennen kuin hän voi ottaa vastaan Jumalan siunauksen. Paavalille se ei tuottanut vaikeuksia; hän ihankuin vaistomaisesti käy Jumalan eteen siunausasentoon:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä (Kts. Ef 3:14)

Harmi vain, että kääntäjille jo seuraava jae on ollut ylivoimainen:

eks ou pasa patria en ouranois kai epi gis onomazetai (Kts. Ef 3:15, kreikkalainen lähdeteksti)

Sana "patria" tarkoittaa perhettä ja sukukuntaa, mutta kr-38 kääntäjät ovat sekoittaneet sen sanan patir, isä kanssa, jolloin tekstistä ei ollenkaan näy, että tässä on nyt kysymys siitä kaikkien "perheiden" siunauksesta, joka jo Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille luvattiin:

(3:14) Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,
(3:15) josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
(3:16) että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta
(3:17) ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
(3:18) niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
(3:19) ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.

(3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
(3:20) Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
(3:21) hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien (geneas), aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef 3:14-21)

Joskus Jumala lähettää ilmestyksen tai kutsuu uskovan hengessä katselemaan sellaisia näkymiä, joita muuten olisi vaikea ymmärtää. Tuo vasta luettu jae 3:21 on eräs sellaisista.

Mutta jo itse teksti ". eis pasan tas geneas tou aionos tou ainonos" vähän paremmasta käännöksestä luettuna saattaa vaikuttaa samoin:

Hänelle olkoon kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien ijankaikkisuuksien ijankaikkisuuksissa! Amen.

 

Takaisin kirjan KRISTUKSEN MORSIAN pääsivulle

tai

Osmon kotisivulle