Maailmankaikkeudessa on yksi kiinteä piste. Jumala valitsi sen paikaksi Jerusalemin kaupunginmuurin ulkopuolella olevan Golgatan nyppylän. Siitä alkaa tie taivaisiin. Sinne tuodaan kaikki kansat, esikoisena Israel:

Abrahamille annetun lupauksen mukaan siunatuiksi tulevat kaikki kansat siinä siemenessä, joka hänen kupeistaan oli lähtevä. Ja koska Abraham uskoi lupaukseen, se - hänen uskonsa - luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Aabrahamin siemen oli Jeesus. Usko Jeesukseen luetaan vanhurskaudeksi myös meille, jotka uskomme tämän lupauksen täyttymiseen Jeesuksessa Herrassamme:

Jeesus naulittiin ristille Golgatalla, kolmantena päivänä hän nousi ylös kuolleista, ja neljänkymmenen päivän kuluttua siitä hän nousi taivaisiin. Nyt joukolla Golgatalle! Sieltä alkaa vanhurskauden tie taivaisiin! ##09 Pääsiäinen

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005-2006

Kuru, Finland

2006-06-01

Sivumäärä: 20

Pääsiäinen on yksi Vanhan Liiton seitsemästä vuosittain toistuvasta juhla-ajoista. Se oli määrätty vietettäväksi Ensimmäisen kuun neljäntenätoista päivänä kello 15.00. Suomalainen teksti kyllä sanoo, että "iltahämärässä", mutta hebreankielinen teksti tarkoittaa juuri tuota määrähetkeä:

Ensimmäinen kuukausi alkaa kevätpäivän tasausta lähinnä olevana päivänä hetkestä, jolloin aurinko laskee. Kuukauden neljäntenätoista päivänä, iltapäivän puolivälissä oli se hetki, jolloin pääsiäisuhri teurastettiin. Auringon laskiessa alkoi viidestoista päivä ja silloin piti koko perheen olla sisällä, valmiina syömään pääsiäisateriaa ja happamatonta leipää:

Koska varsinainen pääsiäinen ei kestä kauempaa, kuin karitsan kuolema, sulautuivat pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla yhdeksi juhlakaudeksi, josta Jeesuksen aikana (Luukkaan mukaan) käytettiin nimeä happamattoman leivän juhla:

Viikon kestävällä juhlakaudella on moninkertainen sanoma: Ensinnäkin se on juhla, jota Israel viettää sen muistoksi, että se säästyi siltä tuholta, joka kohtasi Egyptiä sinä samana yönä, kun se itse istui karitsan verellä voideltujen ovien takana turvassa ulkona riehuvalta hävitykseltä. Kristityt viettävät sitä, koska pääsiäisenä teurastettiin Jumalan uhrikaritsa, Jeesus, synnin vallan kukistamiseksi ensin Jumalan kansan keskuudessa ja viime vaiheessa koko maailmassa. Mutta pääsiäinen sisältää myös uhkaavan sanoman siitä yöstä, jolloin hävittäjä päästetään irti ja tuhoaa kaikki ne, jotka ovat asettuneet vastustamaan Jumalan tahtoa.

Siinä näytösesityksessä, jonka Jumala antoi aikeistaan pääsiäisyönä egyptiläisten edessä, hän tuhosi vain egyptiläisten esikoispojat:

Tulossa on siis toinen tai oikeastaan jo kolmas pääsiäinen, ja silloin ne, jotka uskon kautta ovat liittyneet Jeesukseen ja tulleet yhdeksi hengeksi hänen kanssaan, haetaan ylös taivaisiin. Raamatussa tämä kolmas pääsiäinen on Herran päivä; toisille kaivattu ja rakas, ja toisille vähemmän kaivattu ja peräti kauhistuttava.

Israelin vapautus Egyptin orjuudesta perustuu liittoon, jonka Jumala teki Aabrahamin kanssa. Liittoon sisältyi ilmoitus siitä, että Aabrahamin jälkeläiset joutuisivat määräajaksi orjuuteen, sekä lupaus siitä, että aikanaan orjuus päättyisi.

Ennen liiton solmimista Abrahamin nimi oli Abram. Jo siihen aikaan Jumala oli luvannut tehdä Aabrahamista suuren kansan ja siunata maailman muutkin kansat hänen kauttaan:

Maailman ongelma on synti, joka ilmenee rakkauden puutteena ja aiheuttaa kuoleman. Käytännön määritelmä synnille on, että ihminen tekee kanssaihmiselle jotakin sellaista, jonka hän ei haluaisi itselleen tapahtuvan. Taustalla on kuitenkin henkivalta, joka saa ihmisen uskomaan, että synnistä on tekijälleen jotakin hyötyä. Vapauttaakseen ihmiset tämän henkiolennon vallasta, Abrahamin siemenen - Jeesuksen - oli voitettava synti, vapautettava ihminen sen vallasta, ja johdettava hänet iankaikkiseen elämään.

Israelin lähtö Egyptistä on esikuvallinen. Egyptissä kuoli karitsa, Golgatalla kuoli Jumalan uhrikaritsa. Mutta on näillä kahdella tapahtumalla eroavaisuuksiakin: sinä päivänä, kuin Jeesus kuoli Golgatan ristillä, Rooman sotajoukkoja ei tuhottu.

Vihollisjoukot tuhotaan vasta, kun Jeesus tulee takaisin. Silloin Jumalan kansa muuttaa taivaaseen ja taivaissa alkavat häät. Häät kestävät seitsemän vuotta. Raamatullisen käytännön mukaan sulhasen ja morsiamen yhteiselämä alkaa siten, että sulhanen hakee morsiamensa isän kotiin, jonne poika on valmistanut häähuoneen. Kristuksen häähuone on taivaissa. Sieltä hän pyhiensä, se on vaimonsa seurassa palaa maan päälle häävieraiden joukkoon. Maan päällä pidetään kahdenlaiset juhlat. Kutsuvieraat juhlivat Kristuksen ja hänen pyhiensä seurassa, mutta haaskalinnut syövät vihollisjoukkojen lihat Israelin vuorilla. Rajun alun jälkeen koittaa Tuhatvuotinen valtakunta. Miika kirjoittaa:

Egypti on kuva maailmasta, (kr. "kosmoksesta"), jonka päämies on Saatana. Myös Jumalan lupauksien kansa, Israel, oli joutunut Saatanan valtaan myytyään veljensä Joosefin orjuuteen. Jumala kuuli kansan huokaukset ja lähetti edustajansa Egyptin hallitsijan luo vaatimaan uskonnonvapautta. Mooses sanoi faraolle:

Mooses asetti sanansa harkiten. Hän tiesi, että synnin takia ihminen ei voinut päästä kokonaan irti maailman orjuudesta. Mutta jopa nöyrä pyyntö uskonnonvapaudesta oli faaraolle liikaa. Hän vastasi:

Pienen pyynnön evääminen oli helppo ymmärtää periaatteelliseksi Jumalan vastustamiseksi. Israelin Jumalan edustajat esittivät pyyntönsä uudestaan:

Kävi selväksi, että farao vastusti uskonnonvapautta. Hänen jumalansa oli Niili, hedelmällisyys, aurinko. Pakotteetkaan eivät häneen tehonneet. Sitten Herra sanoi Moosekselle:

Mooses toimitti viestin faraolle:

Viestin toimitettuaan Mooses lähti faraon luota vihasta hehkuen.

Egyptin esikoisten tappaminen ei ollut ongelmaton juttu. Egyptiläiset olivat tosin ryhtyneet leikkiin määräämällä Israelin esikoiset tapettaviksi, kts. 2.Ms 1:15-22, mutta pelkkä kosto ei käynyt päinsä siitä yksinkertaisesta syystä, että täysin synnittömiä eivät olleet israelilaisetkaan. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen voitiin kuitenkin turvata siten, että syyllisille annettiin mahdollisuus sijaisuhrin käyttöön. Egyptiläiset saattoivat käyttää omien poppamiehiensä palveluksia, mutta Israelille puhui Jumala, kts. 2.Ms 12:1-13:

Sillä aikaa, kun Israel odotti lähtökäskyä kodeissaan karitsan verellä voideltujen ovien takana, Jumalan enkeli kulki halki Egyptin ja surmasi kaikki esikoiset, jotka egyptiläisillä oli:

Ne kymmenen vitsausta, jotka Egyptiä kohtasivat, eivät olleet Jumalan mielivaltaisia päähänpistoja. Kaikki kymmenen vitsausta olivat suunnatut suurvallan ideologista perustusta vastaan. Ne osoittivat Egyptin jumalien ja poppamiesten kyvyttömyyden taistella Jumalaa vastaan. Jumaloitu Niilin virta muuttui verivirraksi, eikä ja Auringonjumala Ran palvonta pystynyt estämään Egyptin pimenemistä. Mutta vaikka Egyptin ideologinen selkäranka murrettiin, se jatkoi taistelua ja sai sen takia kärsiä ylimääräisiäkin rangaistuksia senkin jälkeen, kun Israel oli jo pelastunut heidän kynsistään. Kun Israel oli jo noussut ylös Kaislameren vastarannalle, Egyptin armeijat hukkuivat mereen - ennakkoilmoituksena tulevasta Jumalan vihan päivästä.

Pääsiäisen uhrikaritsa uhrattiin Aviv-kuun neljäntenätoista päivänä. Raamatullinen päivä vaihtuu silloin, kun aurinko laskee; näin jo muutaman tunnin kuluttua pääsiäislampaan uhraamisesta ollaan Aviv-kuun viidennessätoista päivässä ja silloin alkaa happamattoman leivän juhla, jota kestää seitsemän päivää. Näiden kahden juhlan yhteydessä määrättiin vietettäväksi vielä kolmas juhla - uutislyhteen heilutus:

Nämä kolme juhlaa ovat osittain päällekkäin. Pääsiäiskaritsa uhrataan Aviv-kuun neljäntenätoista, Happamattoman leivän juhlaa vietetään seitsemän päivää, viidennestätoista kahdenteenkymmenenteen viidenteen päivään asti ja uutislyhteen heilutus suoritetaan juhlaviikolle osuvaa sapattia seuraavana päivänä.

Kristikunnassa ollaan totuttu siihen, että pääsiäistä vietetään kolme tai neljä päivää. Tämä on oikein, jos ajattelemme pääsiäistä vain siinä merkityksessä, että Jeesus, Jumalan karitsa kuoli maailman syntien sovittamiseksi Aviv- eli Nisankuun neljäntenätoista päivänä ja nousi haudasta saman kuun seitsemäntenätoista päivänä. Se on myös päivä, jolloin Israel, Kaislameren ylitettyään - esikuvana Jeesuksen ylösnousemuksesta - lauloi kiitosvirttä Kaislameren vastakkaisella rannalla. Mutta vaikka näin tehtäisiinkin, on pidettävä mielessä, että silloin puolet happamattoman leivän juhlasta jää viettämättä.

Pääsiäisellä, happamattoman leivän juhlan ja uutislyhteen heilutuksella on kullakin oma sanomansa, huolimatta siitä, että kaikki nämä kolme juhlaa ajallisesti tapahtuvatkin osittain samanaikaisesti. Pääsiäinen on lunastuksen ja vapautuksen juhla. Happamattoman leivän juhla saa merkityksensä siitä, että hapate on vertauskuva synnistä. Pelastus Egyptistä oli Israelille sama kuin kulttuurivallankumous; kaikki Egyptin hapatus eli synti oli jätettävä taakse jo heti matkan kohti Luvattua maata alkaessa.

Uutislyhteen heilutusta ei matkan aikana erämaassa suoritettu, mutta kohta kun kansa oli saapunut Israeliin, oli ensimmäinen maasta korjattu ohralyhde tuotava uhriksi Jumalan määräämään paikkaan. Tämä operaatio sisälsi salasanoman Jeesuksesta, joka ensimmäisenä ihmisenä maan sadosta saapui Jumalan taivaalliseen temppeliin. Kaikkiaan Jumalan sadonkorjuun järjestystä myötäilevä juhlakalenteri sisältää seitsemän juhlaa. Helluntai sijoittuu vehnänkorjuun alkuun, ja syksyllä, kun vuoden pääsato, hedelmät, viini ja oliivisato kerätään, vietetään pasuunansoiton päivää, sovituspäivää, ja vihdoin lehtimajan juhlaa, esikuvana päivästä, jolloin "kaikki maan sato" on korjattu.

Jumala oli päättänyt tehdä pääsiäisestä varoittavan esimerkin kaikille kansoille siitä, miten hän tulee kohtelemaan tämän aikakauden lopussa niitä, jotka ovat asettuneet vastustamaan Jumalan pelastussuunnitelmaa. Israelille se säädettiin muistopäiväksi, jota oli vietettävä joka vuosi:

Israel sai uuden, hengellisen kalenterin, jonka ensimmäiseksi kuukaudeksi tuli Aviv-kuu. Aviv-kuun ensimmäinen päivä oli kevätpäivän tasausta lähinnä oleva uudenkuun päivä:

Jokainen perhe tai talous varasi pääsiäislampaan uhrattavaksi jo neljä päivää ennen pääsiäistä. Yksi lammas riitti noin 10-20 henkilölle, henkilöiden iästä ja muista tekijöistä riippuen. Ohjeissa sanotaan:

Karitsan tuli olla "tamim", täydellinen eli virheetön, esikuvana Jeesuksesta, josta kukaan ei löytänyt mitään syntiä:

Karitsaa pidettiin tallella neljä päivää ennen sen teurastamista. Nämä päivämäärät ovat vertauskuvallisia, sillä neljä päivää ovat esikuvia niistä neljästä vuosituhannesta, jotka kuluivat Aatamista Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen, samoin kuin ne "kaksi päivää", jotka kuluvat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ennen tuhatvuotisen valtakunnan, "kolmannen" (ristiinnaulitsemisesta lähtien) eli "seitsemännen" (Aadamin luomisesta lähtien) päivän tuloa:

Pääsiäisyönä Israelin tuli pysyä niiden talojen suojissa, joiden ovet oli sivelty uhrikaritsan verellä.

Karitsa oli syötävä:

Karitsa oli syötävä täydessä matkavalmiudessa, sillä jo aamulla oli lähdettävä taivaltamaan kohti valtakunnan rajaa:

Egyptissä Jumalan liittolaiskansa oli pakotettu palvelemaan sellaisia jumalia, jotka eivät Jumalia ole. Teko loukkasi Jumalan kunniaa myös muiden kansojen silmissä. Rangaistus näyttää silti varsin kohtuulliselta, kun otetaan huomioon, että Mooseksen syntymän aikoina egyptiläiset olivat määränneet Israelin poikalapset - siis muutkin kuin pelkät esikoiset - Niiliin heitettäväksi:

Veri oli merkki Tuhoojalle, joka karitsojen teurastusta seuraavana yönä, pääsiäisyönä pani toimeen Jumalan päätöksen:

Jumalan kutsuessa Moosesta hommiinsa, Mooses oli kahdeksankymmenen vuoden ikäinen. Työhönottohaastattelussa Jumala antoi hänelle kolme vallan merkkiä, joilla hän saattaisi todistaa olevansa Jumalan asialla. Käyttämällä paimenen sauvaansa, kättänsä povessaan ja muuttamalla veden vereksi hän saattoi todistaa, ensin Israelin vanhimmille ja sitten faraolle olevansa Jumalan valtuuttama lähettiläs.

Mooses tuli faraon luo ja vaati Israelille lupaa mennä palvelemaan Jumalaa erämaahan kolmeksi päiväksi. Kun farao vaati Moosesta esittämään vallan merkin, Mooses esitti sauvan, joka muuttui käärmeeksi. Faraon palvelijat pystyivät samaan. Valtakirjojen esittely päättyi siihen, että Mooseksen käärmeeksi muuttunut sauva söi faraon käärmeeksi muuttuneet sauvat. Farao ei kuitenkaan päästänyt Jaakobin jälkeläisiä maastaan, ja silloin alkoivat pakotteet eli "vitsaukset". Ensimmäinen pakote oli verta:

Niili oli Egyptille epäjumala ja jumalana sitä Egyptissä palvottiinkin. Niilin veden muuttuminen vereksi kohdistui siis koko egyptiläisen yhteiskunnan perusteisiin. Egypti pantiin heti alkajaiseksi julistamaan uskonsa: se tuli teoillaan ilmaisemaan, uskoiko se elävänsä Niilistä vai "Olevaisesta", todellisesta Jumalasta.

Egyptin ruhtinas oli integroinut Jumalan kansan omaan leiriinsä. Jumala ei tätä integraatiota hyväksynyt - kansa oli edelleen hänen kansansa. Pakotteensakin Jumala toteutti niin, että ne, kolmannesta lähtien, koskivat vain egyptiläisiä, mutta ei Jaakobin huoneen ei tarvinnut tehdä mitään erikoista säästyäkseen niiltä. Mutta kymmenen, viimeinen pakote oli erilainen. Sen, joka tahtoi pelastua viimeisestä pakotteesta, tuli merkitä asumuksensa ovi karitsan verellä, tarkoin määrätyssä järjestyksessä:

Jumalan asettama merkki on toiminut hyvin. Israel ei sitkeistä haluistaan huolimatta ole koskaan pystynyt integroitumaan mihinkään kansaan, eivätkä mitkään kansat ole sitä koskaan pystyneet täysin tuhoamaan. Jaakobin huoneen pahin koetus on kuitenkin vielä edessäpäin; ja se tulee pian.

Ensimmäinen näkyvä seuraus Karitsan veren vuodatuksesta oli egyptiläisten ja Israelin ero. Karitsa kuoli Israelin puolesta ja sai aikaan rauhan Jumalan ja Israelin välille, mutta Egyptin laita oli toisin. Kun Jumalan lähettämä tuhooja keskiyön hetkellä kulki läpi Egyptin maan, egyptiläisten esikoiset kuolivat, mutta Jaakobin suku söi kodeissaan karitsaa, seisoaltaan, valmiina maastamuuttoon.

Jaakobin huonetta, Israelia sitoi Egyptiin synti. Joskus reilut neljäsataa vuotta sitten Jaakobin pojat olivat myyneet veljensä Joosefin orjaksi, ja orjaksi he joutuivat, eivätkä he pystyneet ostamaan itseään vapaaksi. He pääsivät vapaaksi vasta, kun Jumala itse määräämänsä määräajan kuluttua muisti liittonsa Aabrahamin kanssa, ja osti Israelin itselleen karitsan verellä.

Koska Israelin Egyptissä uhraamat karitsat ovat esikuvia Kristuksesta, tekee mieleni jo tässä vaiheessa kertomusta parilla lauseella kertoa, mitä hänestä Jesajan ennustuksessa sanottiin ja miten Paavali Roomalaiskirjeessä sen selosti. Ensiksi Jesajan tekstistä:

Jumalan pyhyyden ja ihmisen syyllisyyden välillä on sovittamattomalta tuntuva ristiriita. Mutta jo Aabraham uskoi Jumalan voivan sovittaa tämän ongelman. Selostaessaan Aabrahamin uskoa ja sen seurauksia Roomassa asuville kristityille, kts. Room 4:18-25, Paavali päätyy kirjoittamaan:

Kun Israel ja siihen liittynyt sekakansa Aviv-kuun seitsemäntenätoista päivänä seisoi Punaisen meren Siinain puoleisella rannalla, se lauloi iloista laulua Jeesuksesta:

Lähdetekstissä sanotaan:

Pelastus Egyptistä oli vasta alkua. Edessä oli erämaa, ja sen toisella puolella kansan oli vielä ylitettävä Jordan. Mutta lähtöhetkestä alkaen päämäärä oli tiedossa - ja se oli Jumalan pyhäkkö, Ikuinen Jerusalem, joka ei ole ihmiskäsin tehty:

Pääsiäinen aloittaa kevään juhlakauden. Se on lähtökohta koko sille tapahtumasarjalle, jota kristikunnan seitsemän suurta juhlaa julistavat. Aluksi tapahtumain näyttämönä on Egypti, suuri ja mahtava maailmanvalta. Jumalan tarkoituksiin se sopi aivan hyvin. Hän kertoi Moosekselle aikeistaan vapautta Israel Egyptin orjuudesta näytösluontoisesti:

Vihollisen hyökätessä ihmisellä on kolme mahdollisuutta: ryhtyä orjaksi, taistella vastaan lihan käsivarrella tai luottaa Jumalaan. Israel oli jo orja, eikä sillä ollut minkäänlaisia kunnon resursseja taistella Egyptiä vastaan, ei ainakaan lihan asein. Myös hengen aseet olivat huonoissa kantimissa. Mutta Jumala muisti liittonsa ja se riitti. Israel ei oikeastaan tehnyt mitään muuta, kuin istui ja söi karitsaa, sillä aikaa kun Jumala vapautti sen. Ja kun Egypti vielä viime hetkellä kääntyi ajamaan Israelia takaa, Jumala hukutti sen armeijankin - sen lisäksi, että se oli jo pääsiäisyönä saanut maistaa sitä samaa lääkettä, mitä se oli Israelille syöttänyt siitä lähtien, kun sen poliittinen johto määräsi Israelin poikalapset heitettäväksi Niiliin.

Israelin vapautus Egyptin orjuudesta on selostettu Raamatussa sangen perusteellisesti siksi, että se on kuva tulevasta, sitä paljon mittavammasta, koko maailmaa (kr. "kosmos") koskevasta pelastusoperaatiosta.

Farao on "typos", esikuva tämän maailman ruhtinaasta Saatanasta. Israelin kansa on esikuva Kristuksen morsiamesta ja karitsat, jotka jokainen huonekunta uhrasi rangaistukset välttääkseen, ovat esikuvia Jumalan Pojasta, Kristuksesta, joka uhrautui morsiamensa puolesta Golgatan ristillä pelastaakseen kansansa tämän maailman ruhtinaan vallasta.

Jeesuksen kuolema ristillä ei kuitenkaan täysin vastaa sitä tapahtumasarjaa, jonka esikuvana Israelin vapautus Egyptistä puolitoistatuhatta vuotta aikaisemmin oli. Jeesus kyllä kuoli ristillä, mutta puoliyön kauhuja Saatanan orjat eivät vielä ole kohdanneet.

Maailma tulee kokemaan keskiyön kauhut vasta Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä. Silloin toteutuu se osa profetiasta, joka jäi toteutumatta, kun Jeesus sulki kirjan, jota hän oli lukemassa Galilean Nasaretissa. Tästä tapahtumasta Luukas kertoo:

Jeesus oli lukemassa Jesajan kirjaa, mutta hän sulki sen juuri siltä kohdalta, jossa seuraavana olivat sanat: "ja meidän Jumalamme koston päivää". Jesajan ennustus ei kuitenkaan pääty "koston päivään". Vasta "koston päivän" jälkeen toteutuu valtaosa siitä, mitä Jeesus oli tullut tekemään. Se, mitä me nyt omistamme "uskon kautta", muuttuu näkemiseksi:

Tälle maailmalle pääsiäinen on sanoma kuolemasta, mutta Jumalan kansalle pääsiäinen on viesti Karitsan häistä ja ikuisesta elämästä Jumalan yhteydessä. Jeesus on ovi, jonka kautta Jumalan kutsutut astuvat sisälle tulevaisten sukupolvien maailmaan, "luvattuun maahan". Jeesus kuoli pää verta valuvana, kädet verta valuvina ja jalat verta valuvina, mutta hän nousi haudasta ja antaa voittajille elämän kruunun.

Pääsiäisen sanomaa ei siis ole vielä ammennettu tyhjiin. Suuri pääsiäinen on vasta tulossa. Pääsiäinen, kuten kaikki muut Jumalan seitsemän juhlaa, on "tulevaisuuden varjo". Mutta sanoma Jumalan karitsasta tulee aina säilymään keskeisellä sijalla Jumalan valtakunnassa, sillä juuri häntä varten ja hänen kauttaan tämä maailma on luotu.

Lopun ajan tapahtumat muistuttavat paljon niitä "vitsauksia", jotka Egypti joutui kokemaan asetuttuaan poikkiteloin Jumalan suunnitelmaa vastaan. Sotatoimien näyttämö on suurempi ja muitakin erojakin löytyy. Kun Karitsa on jo teurastettu, ei häntä enää voi teurastaa. Hän on tullut vain voittamaan, pelastamaan ja vapauttamaan, mutta vastustaja kokee sen toisin:

Kukaan ei voi sotia Jumalan karitsaa vastaan häviämättä. Mutta niille, jotka ovat panneet turvansa häneen, "koston päivä" on vain vaihtoehto Pelastukselle. Kerrottuaan ensin suuresta, ylösnousseitten esikoisjoukosta, Johannes jatkaa:

Pääsiäisen teema on lopultakin pääsy maailmaa hallitsevan laittomuuden vallasta Jumalan valtakuntaan. Siellä jo kysellään, millaisen morsiamen se Poika onkaan itselleen hankkinut, ja keitä ovat ne, jotka Laittomuuden ihmisen 42 kuukautta kestävän valtakauden aikanakin kunnioittavat Jumalaa aina kuolemaan asti. Johannes kertoo, mitä hänen annettiin siitä nähdä:

Vanhan Testamentin koko teksti on täynnä moninkertaista ennustusta Jeesuksesta, mutta Jesajan kirjojen luvuissa 52-53 hänen tehtävänsä Lain määrittelemässä sukulunastajan roolissa on esitetty koskettavimmin, kuin missään muualla Vanhan Testamentin sivuilla:

Jeesus tuli ottaakseen pois maailman synnin. Hänellä on myös toinenkin, kuninkaallinen tehtävä, mutta sen vuoro tulee vasta, kun tämä ensimmäinen tehtävä on loppuunsuoritettu.

Ne, karitsat, jotka Jaakobin huone söi pääsiäisyönä Egyptissä, ja joita Vanhan Liiton kansa Lain mukaan joka pääsiäinen syö, ovat esikuvia Jumalan Karitsasta:

Karitsasta oli määrätty, että se valitaan neljä päivää ennen teurastusta, siis Aviv-kuun kymmenentenä päivänä, teurastetaan kello 15 Aviv-kuun neljäntenätoista päivänä ja syödään seuraavana yönä sellaisessa huoneessa, jonka oven päällinen ja sivulaudat on merkitty Karitsan verellä. Jeesus noudatti tarkalleen tätä ohjetta. Hänen päästään, käsistään ja jaloistaan ristille valunut veri teki Golgatan rististä oven, jonka kauttaan kuljetaan Jumalan Valtakuntaan. Tapahtumain kulku oli osapuilleen seuraava:

Jeesus tuli Jerusalemiin idästä päin aasin varsalla ratsastaen sunnuntaina Aviv- eli Nisankuun kymmenentenä päivänä. Seuraavina päivinä hän oli joka päivä Jerusalemin temppelissä. Neljäntenätoista päivänä hän söi pääsiäisaterian kahdentoista lähimmän miehensä kanssa, joista yksi tosin poistui paikalta kesken aterian, ennen Uuden Liiton pääsiäisaterian asettamista. Oli täysikuu. Aterian jälkeen Jeesus ja hänen oppilaansa menivät Öljymäelle, jossa hänet pidätettiin ja vietiin juutalaisten ylipapin hoviin kuulusteltavaksi ja vielä samana päivänä hänet naulittiin ristille, jossa hän kello 15 aikaan kuoli. Mutta koska raamatullinen päivä vaihtuu auringon laskiessa, päivämäärä Jeesuksen kuollessa oli edelleen sama neljästoista päivä, kuin edellisellä illalla pääsiäisaterialla oltaessakin:

Perjantai, kuukauden viidestoista ja raamatullisen viikon kuudes päivä alkoi auringon laskiessa noin kello 18. Mutta tämä viidestoista päivä oli Suuri Sapatti, sillä se oli viikon kestävän Happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä Kolmannessa Mooseksen kirjassa, luvussa 23 annettujen määräysten mukaisesti.

Seuraava päivä, kuukauden kuudestoista, oli tavallinen viikkosabatti, raamatullisen viikon seitsemäs päivä; päivä, joka meikäläisittäin sanottuna on lauantai.

Kun seuraavana päivänä Maria Magdalena ja "se toinen Maria" menivät haudalle, oli Jeesus jo noussut ylös kuolleista. Mihin aikaan ylösnousemus tapahtui, ei ole tiedossamme, mutta päivä on. Oli Aviv- eli Nisankuun 17 päivä, raamatullisen viikon ensimmäinen päivä, se sama, joka erään jumalanvastaisessa maailmassa käytössä olevan ajanlaskun mukaan on viikon viimeinen päivä, Sunnuntai eli Auringon päivä:

Fysiikan opettaja kertoi, että jos hänellä olisi vipu ja yksikin kiintopiste, hän voisi vivuta koko maailman sijoiltaan. Golgata on tämä piste ja meidän uskomme on se vipu, jolla maailma voitetaan.

Jos fysiikan opettaja ei ymmärrä Golgatan merkitystä, hän leimaa koko jutun uskonnoksi ja jää kiintopistettä ja vipua vaille. Jospa siis katsoisimme uudestaan sitä, mitä Jesaja Ristin Miehestä sanoi, nyt jae jakeelta. Näistä jakeista on kirjoitettu paljon hyviä selityksiä, mutta jotakin voin kertoa niistä minäkin.

Jeesusta sanotaan "Herran palvelijaksi":

Roomalaiset tappoivat Jeesuksen julmasti - juutalaisten uskonnollisten johtajien nimenomaisesta vaatimuksesta, mutta kun hän toistamiseen tulee, menevät viholliset hiljaiseksi:

Herran käsivarsi on vanha, usein käytetty peitenimi Jeshuasta, Jumalan Pelastuksesta eli suomalaisittain Jeesuksesta. Nimi pitää sisällään ajatuksen uskosta siihen, että jos et lähde itse hankkimaan itsellesi oikeutta "lihan käsivarrella", vaan panet uskosi Jumalaan, hän hankkii sinulle oikeuden omalla käsivarrellaan, joka on Jeesus. Tämä usko syntyy siten, että joku kuulee ne seitsemän perusasiaa Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta, jotka on tarpeen tietää, ja ottaa ne vastaan Jumalan lahjana. Näiden seitsemän perusasian asiallista esitystä sanotaan saarnaksi. Saarnaajaa tietysti kiinnostaa se, kuka uskoo, ja kenelle hänen on saarnattava:

Ihminen ei voi katsella Jumalan kirkkautta ja jäädä eloon, mutta kun Jeesus tuli maailmaan, hänessä ei ollut mitään häikäisevää tai sellaista, joka olisi lihallista ihmistä miellyttänyt.

Juutalaiset, jotka odottivat Jumalan lupaamaa suurta ja mahtavaa kuningasta, olivat suorastaan närkästyneitä nähdessään Jeesuksen. Jeesus itse sanoikin, että "autuas se, joka ei loukkaannu minuun":

Ulkonäkö on pettävää. Jeesuksen suuruus oli sitä, että hänessä ei ollut syntiä. Hän oli myös valmis ottamaan päällensä muidenkin ihmisten murheet, huolimatta siitä, että ohikulkijat tulkitsivat sen väärin. Mutta näin hän tuli sovittaneeksi meidän syntimme, ja parantaneeksi meidät:

Eksyksissä vaeltaminen on samaa kuin vaeltaminen ilman Jumalaa. Ihmisten tapaan mekin voisimme lohduttautua sillä, että "näinhän kaikki muutkin tekevät", ja uskotella itsellemme, ettei parempaa tietä kuitenkaan löydy. Ongelman ydin on kuitenkin siinä, että synti estää meidät näkemästä terveesti, ja poistaakseen tämän ongelman, Jeesus otti päällensä meidän syntivelkamme ja vei ne omassa lihan ruumiissaan ristille. Kun me suostumme kuolettamaan itsemme, oman lihallisen psykemme saneleman elämänmuodon Kristuksen kanssa ristillä, me pääsemme Jumalan yhteyteen hänen ristinsä kautta:

Jumalan uhrikaritsan oli oltava "täydellinen ja virheetön". Jeesus täytti nämä ehdot. Tämä oli sitäkin merkittävämpää, koska Jumala ei ole koskaan hyväksynyt ainuttakaan ihmisuhria juuri tästä syystä, ettei "täydellisiä ja virheettömiä" ihmisiä ennen Jeesusta mistään löytynyt. Vain puhtaat eläimet kelpasivat, ja nekin vain esimerkeiksi siitä, mitä noin 700 vuotta Jesajan jälkeen oli tapahtuva:

Vaikka Jeesus alistui kuolemaansa vastustelematta kuin lammas, ei hän mikään lammas ollut. Jesaja puhuu aivan selvää kieltä siitä, että Jumalan Karitsa on kärsivä, ahdistettu ihminen, joka uhrataan Jumalan kansan syntien sovittamiseksi; Jesaja jopa kertoo, että Jeesukselle tullaan osoittamaan hauta; jota lampaan ollessa kysymyksessä ei varmaankaan olisi tehty. Myös nousu ylös haudasta ja nousu ylös taivaisiin sisältyy tähän tekstiin, jossa sanalla "rikas" tarkoitetaan Jumalaa, kaiken luojaa ja omistajaa:

Jumala voi oikeudenmukaisuudestaan tinkimättä armahtaa ja siunata meitä, koska Jeesus on jo kärsinyt meidän puolestamme sekä sairaudet, että synnit:

Jeesus iloitsee siitä, että meille hänen ansiostaan käy hyvin:

Jeesus tuli maailmaan tehdäkseen turhaksi Saatanan työt. Hän valtaa vihollisen portit, ja kutsuu sen orjat Jumalan lasten kirkkauden vapauteen:

Seitsemän vuosisataa Jesajan ennustuksen jälkeen Johannes Kastaja oli alkanut kastaa juutalaisia Jordanissa. Apostoli Johannes kertoo kuinka hänen kaimansa "toisena päivänä" tunnisti Jeesuksen:

Johannes Kastajan, Jeesuksen serkun elinaikoihin juutalaiset olivat Rooman vallan alaisuudessa ja odottivat Messiasta, joka pystyisi vapauttamaan heidät Rooman vallasta ja palauttamaan Israelille kansallisen itsenäisyyden. Jeesus oli siihen valmis, mutta vain Jumalan määräämässä järjestyksessä. Israel oli menettänyt itsenäisyytensä synnin tähden, joten syntiongelma oli ensimmäinen korjattava asia. Sitten heidän olisi ollut tunnustettava Jeesuksen kuninkuus, ja homma olisi ollut järjestyksessä. Mutta juutalaiset halusivat vain Liiton edut, velvoitteista välittämättä. Ongelman juuria ei edes tunnustettu:

Jeesus tuomittiin Jerusalemissa ja teloitettiin kaupungin ulkopuolella olevalla Golgatan kukkulalla Aviv- eli Nisankuun neljäntenätoista päivänä. Tapahtuman johdosta myös Pääsiäisen vietto sai uuden sisällön. Kyse on syntisen vanhurskauttamisesta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Teoreettisessa esityksessään kristinuskon perusteista Paavali sanoo:

Jeesus ei tullut yksin. Hän syntyi Pyhästä Hengestä, ja kun hän Pyhä Henki kasteen jälkeen laskeutui hänen päälleen, ei hän löytänyt mitään pois poltettavaa. Ihmiset, jotka sitä katselivat, näkivätkin kyyhkysen, eikä mitään tulen liekkejä, niin kuin silloin, kun apostolit saivat Pyhän Hengen. Jeesuksen ja Pyhän hengen yhteisestä esiinmarssista Jeesus, Jumalan sana ja Jumalan lähettiläs - ilmoitti Jesajan kautta:

Vanhurskautettu ihminen voi ottaa vastaan Jumalan Hengen sisimpäänsä. Pyhä Henki ihmisessä johtaa kaikkeen totuuteen, joka muuten on sama, kuin mihin lain avulla pyrittiin, vaikkakin ilman menestystä. Vanhurskautetut ihmiset voivat jo valmistautua juhliin:

Vanhurskautettu ihminen saavuttaa voiton uskon kautta Kristukseen:

Hädän hetkellä me turvaudumme Jumalaan uskon kautta. Me voitamme maailman - ei voittamalla sitä, vaan kuolemalla sille - uskon kautta Kristuksessa:

Jumala tekee eron oman kansansa ja häntä vihaavan kansan välillä. Veri on merkki sekä Jumalan kansalle, että sen vihollisille, ja ennen kaikkea Jumalalle itselleen, kun hänen rangaistustuomionsa kohtaavat maata:

Jo Mooseksen työhönottohaastattelussa viitataan vereen. Veden muuttuminen vereksi oli yksi niistä kolmesta tunnusteoista, joilla Mooses todisti Israelin vanhimmille Jumalan lähettäneen hänet:

Egypti koki keskiyön kauhut, koska se oli halunnut pitää Jumalan kansan orjuudessa, toteuttamassa oman uskontonsa päämääriä:

Egyptin tuomiot ovat vain pientä esimakua niistä puoliyön kauhuista, jotka maailma kokee Suuren Sadonkorjuun päivinä. Kuten Egyptissä, ensimmäisen "vitsauksen" teema on veri:

Jumalan seurakunta on suuren ahdistuksen aikana hiljaa, kenties jo temmattuna taivaissa, mutta maan päällä on vielä kaksi todistajaa:

Todistajat surmataan, mutta he heräävät henkiin ja nousevat taivaisiin. Sitten tulee hän, joka leikkaa maan viinipuun ja polkee sen Jumalan vihan suuressa viinikuurnassa. Tuhat kuusisataa vakomittaa vastaa noin 300 kilometriä:

Kun suuri ahdistus on päättynyt, kohtaa maailmaa Jumalan viha:

Maailman uskonnollinen järjestelmä tuhotaan:

Kun uskonnollinen järjestelmä on tuhottu, pyhät laulavat taivaissa ylistystä Jumalalle:

PS: Tekstin osaotsikosta "Veri" tuli niin pitkä, että se piti jättää siitä vielä toistaiseksi pois kokonaan. Koetan lyhentää sitä, ja sitten lisätä sen kohdan "Risti" jälkeen. Hengellisen elämän tuntijat ymmärtävät kyllä, miksi juuri se aihe on tärkeä. Se on enemmän kuin merkki, jonka suojissa me seisomme odottamassa Lunastuksen päivän aamua.

tai