Jo pitkään työpöydällä olleen kirjan valmistuminen näyttää yhä kaukaiselta unelmalta, sillä jokainen kirjan KRISTUKSEN MORSIAN kolmestakymmenestä yhdestä teemasta on osoittautunut mielenkiintoiseksi tutkimuskohteeksi. Tämäkin luku, ##18 Kristuksen ruumis, on siis vain eräänlainen väliaikatiedote siitä, missä mennään.

 

Osmo Pöysti

KRISTUKSEN RUUMIS

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005-2006

Kuru, Finland

tekstiaihio 2006-07-10

Sivuja n 20

Uuden Testamentin kirjoituksissa Kristuksen morsiamella on monta nimeä. Kreikankielisissä Pyhissä Kirjoituksissa Kristuksen morsiamesta käytetään nimeä ekklesia, "uloskutsutut".

Kreikan kielen seurakuntaa merkitsevä sana "ekklesia" on yhdyssana, jossa ensimmäinen osa "ek-" vastaa suomen kielen päätettä "-stä", ja tarkoittaa jotakin, joka on lähtenyt ulos tai pois jostakin. Sanan jälkimmäinen osa on johdannainen verbistä kaleo, kutsua, joten koko sanalla ekklesia kertoo selvästi, että seurakunta on uloskutsuttujen joukko. Mutta mistä tämä joukko sitten on kutsuttu ulos? Maailmasta tietysti.

Maailmalle esitettyä kutsua sanotaan saarnaksi. Saarna (kerygma) on julistus siitä, että kuka tunnustaa Jeesuksen Herruuden, voi saada syntinsä anteeksi uskomalla häneen ja erottautumalla kasteessa yksin hänelle, hän saa Pyhän Hengen lahjan. Pyhä Henki ihmisessä tekee ihmisestä Jumalan lapsen ja Jumalan temppelin.

Sanaa ekklesia, uloskutsutut, käytetään silloin, kun Kristuksen morsianta katsotaan historiallisessa perspektiivissä. Mutta menneisyys on menneisyyttä. Siitä alkaen, kun ihminen on vastannut myöntävästi hänelle esitettyyn tarjoukseen, ottanut kasteen ja saanut Pyhän Hengen lahjan, hän on Kristuksen ruumis.

Maailman ihmiset eivät ole tottuneet käyttämään Kristuksen morsiamesta nimeä "Kristuksen ruumis" ja sama tapa on päässyt juurtumaan myös uskovien omaan kielenkäyttöön. Mutta jo pikainen silmäys Uuden Testamentin kirjoituksiin osoittaa, että Kristuksen ruumis on asiallinen termi:

12:5 yksi ruumis Kristuksessa…

1.Kor 6:16 tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan ..

1.Kor 10:17 me olemme yksi ruumis Kristuksessa …

1.Kor 12:27 te olette yksi ruumis Kristuksessa …

1.Kor 12:13 olemme … kastetut yhdeksi ruumiiksi ..

Kol 2:17-19 mutta ruumis on Kristuksen

Rm 7:4 kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta

1.Kor 7:34 että olisitte pyhät ruumiin puolesta …

Ef 4:12 Kristuksen ruumiin rakentamiseen …

Kol 1:18 ruumiin .. seurakunnan pää

Hebr 10:10 olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla

1.Kor 6:15-19 Kristuksen ruumiin jäseniä

1.Kor 6:19 teidän ruumiinne Pyhän Hengen temppeli

Joh 2:21 hän puhui ruumiinsa temppelistä

Rm 1:24 häpäisemällä itse omat ruumiinsa …

Ef 1:23 joka on hänen ruumiinsa

Ef 5:30 me olemme hänen ruumiinsa jäseniä

Matt 26:26 tämä on minun ruumiini, joka .. 1.Kor 11:24 …

1.Kor 6:13 Herraa varten ja Herra ruumista varten ..

1.Kor 11:29 syö erottamatta Herran ruumista muusta ..

Vastustajat ovat myös keksineet omat nimensä Kristuksen morsiamelle. Ensimmäisinä näistä kyseenalaisista ja epämääräisistä nimityksistä olivat "nasarealaisten lahko" ja "kristityt". Asianajaja Tertullus syytti Paavalia roomalaisen käskynhaltijan edessä väittäen Paavalia jopa nasarealaisten lahkon päämieheksi:

Runsasta rauhaa me olemme sinun kauttasi, korkea-arvoinen Feeliks, saaneet nauttia, ja sinun huolenpidostasi on parannuksia aikaansaatu tämän kansan hyväksi, sen me kaikin puolin ja kaikkialla ja kaikella kiitollisuudella tunnustamme. Mutta etten aivan kauan sinua viivyttäisi, pyydän sinua hetkisen meitä suosiollisesti kuulemaan. Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. (Apt 24:3-6)

Väitteen ruttotaudista Paavali jätti huomiota vaille, väitteen metelinnostajasta Paavali totesi valheeksi ja juutalaisten uskonoppineiden palkkaaman asianajajan väitökset lahkosta hän torjui sillä perusteella, että Ristin Usko ei ole poikkeama Jumalan ilmoituksesta, vaan sen Jumalan ilmoituksen johdonmukaista jatkoa, jota juutalaiset itsekin saattoivat lukea Mooseksen kirjojen ensimmäisestä kirjaimesta alkaen:

Eivät he ole tavanneet minua kenenkään kanssa väittelemästä eikä väentungoksia aikaansaamasta, ei pyhäkössä, ei synagoogissa eikä kaupungilla, eivätkä myöskään voi näyttää sinulle toteen sitä, mistä he nyt minua syyttävät. Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa, ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin. (Apt 24:12-15)

Sana "kristitty" on johdannainen sanasta Jeesuksen arvonimestä "hristos", voideltu. Se tuli käyttöön Syyrian Antiokiassa:

Ja he (Barnabas ja Saulus) vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa (en ti ekklesía), ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia (mathitás) ensiksi nimittämään kristityiksi (hristianoús). (Kts. Apt 11:26)

Hebreaksi Jeesuksen kuninkuutta ilmaiseva arvonimi "voideltu" on "ha-Mashiah", Messias eli Voideltu. Tämä sama arvonimi esiintyy myös Koraanissa arabiankielisessä muodossa "al-Masih":

Ja enkelit sanoivat: "Oi Mariam! Katso, Allah ilahduttaa sinua sanomalla Omasta Sanastaan, jonka nimi on Messias Jeesus, Mariamin poika, kunniakas tässä ja tulevassa maailmassa ja seuraajissaan! (Koraani 3:40)

Al-Masihin seuraajien yleisnimitykseksi syyrialais-arabialaisessa maailmassa tuli kuitenkin "nasarealaiset" Jeesuksen kotikaupungin, Nasaretin mukaan. Nasaret oli mitättömän tuntuinen pikkukaupunki, ja kun Jeesus lähti sieltä liikkeelle, ihmiset epäilivät, voisiko sieltä tulla mitään hyvää:

Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista". Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso". (Joh 1:45-45)

Jos nämä nuoret miehet olisivat paremmin tunteneet pyhiä kirjoituksia, he olisivat huomanneet, että kaupungin nimessä toteutuu Jesajan ennustus "vesasta", sillä vesa on hebreaksi netser :

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi (choter, H2415), ja vesa (netser, H5342) versoo (parah, H6509, kantaa hedelmää, satoa) hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. (Jes 11:1-2)

Vesa ei ole minkä tahansa kansan kuningas. Hänen kansassaan kaikki ovat vanhurskaita ja saavat iankaikkiseksi perinnöksi koko maan. Ja jos se ei ole tarpeeksi, niin onhan tilaa muilla planeetoilla - ja sitä tarvitaan, koska pyhien kansan vähäisimmästäkin kasvaa väkevä kansa:

Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa (netser, H5342), minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi. Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän. (Jes 60:21-22)

Kaunein, ja Raamatussa yleinen nimitys seurakunnalle on "rakkaani". Sanaa käytetään sekä Kristuksesta, ja hänen morsiamestaan:

"Minne on mennyt rakkaasi, sinä naisista kaunein? Kunne on kääntynyt rakkaasi? Etsikäämme häntä yhdessä."
"Rakkaani on mennyt yrttitarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan yrttitarhoissa ja liljoja poimimaan. Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun - hän, joka paimentaa liljojen keskellä." (Laulujen laulu, 6:1-3)

Suomenkielisessä Raamatussa Jeesuksen seuraajista käytetty nimitys "seurakunta" on peräisin Martin Lutherin omaksumasta termistä Gemeinde, yhteisö. Sanan "ekklesia" käännöksenä se ei ole täydellinen, mutta onhan se toki parempi, kuin kolmannella vuosisadalla yleistynyt termi "kiriaki", kirkko kaikkine johdannaisineen ja merkityksineen, sillä sellaista sanaa kuin kirkko ei missään Raamatun alkuteksteissä esiinny.

 

Tunnettu salaisuus

Kristinusko ei ole mysteeriuskonto. Kristinuskoon kuuluu kyllä salaisuuksia, mutta niitä ei suinkaan yritetä salata, vaan julistaa julkisesti. Eräs tällainen julkinen salaisuus on Kristuksen ruumis. Jo kauan ennen kuin Kristuksen ruumista oli olemassakaan, sitä jo julistettiin esikuvan muodossa. Esikuvana oli avioliitto:

"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus (kr. mysterion) on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef 5:31-32)

Kristuksen ruumis on hänen seurakuntansa. Kristuksen ruumiin pää on Kristus itse:

Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol 1:18)

Yksittäinen ihminen tulee Kristuksen ruumiin jäseneksi yhtymällä Herraan:

Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. (1.Kor 6:17)

Hengen yhteys on lähtökohta, jonka kautta Jumala toteuttaa itsensä kansassaan:

Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1.Kor 12:12-13)

Luomistyön kuudes päivä

Paratiisissa Jumala loi ihmisen omaksi "kuvakseen", mutta alkuperäisen suunnitelman mukaan hänestä piti tulla myös hänen "kaltaisensa". Ensimmäinen ihminen tosin pilasi itsensä niin, ettemme edes tietäisi sitäkään, millainen on tosi mies, ellei Jumala olisi tuonut maailmaan omaa poikaansa, häntä, jota kirjoituksissa sanotaan "toiseksi Aadamiksi":

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. (1.Kor 15:45-48)

Ensimmäinen ihminen on luonnollinen ihminen, toinen ihminen on hengellinen:

Luonnollinen (Psihikos) ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on (ta tou Pneumatos tou Theou); sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti (pneumatikos).

Hengellinen (Pneumatikos) ihminen sitävastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. (1.Kor 2:14-15)

Luonnollinen ihminen on "vanha ihminen", hengellinen ihminen on "uusi ihminen":

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa …

… tehden omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. (Kts. Ef 2:1-22)

Luonnollinen ihminen on "ulkonainen ihminen", hengellinen ihminen on "sisällinen ihminen":

… me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. (Kts. 2.Kor 4:16)

Uusi ihminen on uusi luomus Kristuksessa:

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2.Kor 5:14-17)

Uusi luomus syntyy Kristukseen vanhan ihmisen kuoleman kautta, ensin uskossa ja sitten näkemisessä:

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal 2:19-20)

Raamatun teksteissä Uudesta ihmisestä käytetään nimityksiä "toinen ihminen", "hengellinen ihminen" ja "sisällinen ihminen". Uusi ihminen on "Kristus teissä…" "me hänessä" tai "Kristus meissä". Kreikkalaisessa tekstissä tavallinen ilmaisu "en hristo", (kristuksessa) pitää sisällään ajatuksen siitä, että tämä toinen, uusi, hengellinen, taivaallinen ihminen on Jumalan lapsi, yhtä Jumalan kanssa ensin uskon kautta ja ylösnousemuksessa "kasvoista kasvoihin":

Kol 1:27:

Kristus teissä, kirkkauden toivo.

2.Kor 13:3-4:

… te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka … olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan …

Room 8:10:

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Room 8:11:

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

2.Kor 12:2:

Tunnen miehen, joka on Kristuksessa …

 

Luonnollisen ihmisen ja hengellisen ihmisen keskinäinen taistelu

Luonnollinen ihminen on maasta. Se on lihaa, luuta ja verta. Sen psyyke on lihan vallassa, eikä vain lihan vallassa, vaan itse lihakin on liitossa synnin kanssa. Neljännessä Mooseksen kirjassa tästä Jumalaa vastaan kapinoivan ihmisen hengestä termiä "lihan henki":

Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: "Erottautukaa te tästä joukosta, niin minä tuokiossa heidät tuhoan". Mutta he lankesivat kasvoillensa ja sanoivat: "Oi Jumala, sinä Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki (ruah ha-basar): jos yksi mies rikkoo, vihastutko silloin koko seurakuntaan?"
Niin Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu seurakunnalle näin: Lähtekää pois Koorahin, Daatanin ja Abiramin asumuksen ympäriltä". Sitten Mooses nousi ja meni Daatanin ja Abiramin luo, ja Israelin vanhimmat seurasivat häntä… (4.Moos 16:20-25)

Egyptistä lähteneistä täysi-ikäisistä miehistä vain kaksi, Kaaleb ja Joosua, pääsivät lopulta Luvattuun maahan. Kaalebista Jumala ei sanonut, että hänessä oli lihan henki, vaan että hänessä oli toinen henki:

Mutta koska minun palvelijassani Kaalebissa on toinen henki, niin että hän on minua uskollisesti seurannut, niin hänet minä vien siihen maahan, jossa hän kävi, ja hänen jälkeläisensä saavat sen omakseen. (4.Moos 14:24)

Se, millainen henki Joosuassa oli, selvitetään siinä yhteydessä, kun hänet asetettiin Mooseksen työn jatkajaksi:

Ja Mooses puhui Herralle sanoen: "Asettakoon Herra, Jumala, jonka vallassa on kaiken lihan henki, tämän seurakunnan johtoon miehen, joka heidän edellänsä lähtee ja joka heidän edellänsä tulee, joka saattaa heidät lähtemään ja tulemaan, ettei Herran seurakunta olisi niinkuin lammaslauma, jolla ei ole paimenta".
Ja Herra sanoi Moosekselle: "Ota Joosua, Nuunin poika, mies, jossa on Henki, ja pane kätesi hänen päällensä. Ja aseta hänet pappi Eleasarin ja kaiken kansan eteen ja aseta hänet virkaan heidän nähtensä. Ja siirrä hänelle osa omaa arvoasi (H1935, hod), että kaikki israelilaisten seurakunta häntä tottelisi. Ja hän astukoon pappi Eleasarin eteen, ja tämä kysyköön hänen puolestaan uurimin kautta Jumalan vastausta Herran edessä. Hänen käskystänsä he lähtekööt ja hänen käskystänsä he tulkoot, hän ja kaikki israelilaiset hänen kanssansa, koko seurakunta." (4.Moos 27:15-21)

Joosua johdatti fyysisen Israelin fyysiseen Luvattuun maahan. Joosua on esikuva Jeesuksesta ja fyysinen Luvattu maa on esikuva Taivaallisesta Jerusalemista:

Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon, niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hebr 4:8-13)

Kun ihminen tulee uskoon, hän saa synnit anteeksi ja Jumalan henki asettuu häneen. Mutta samalla Jumalan sana paljastaa lihan ja hengen välisen konfliktin. Roomalaiskirjeessä, joka on paras koskaan kirjoitettu teoreettinen tarkastelu kristinuskosta, tästä konfliktista sanotaan:

Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. (Room 7:21-23)

Lihan ja hengen välinen konflikti voitetaan uskon kautta Kristuksessa. Hänen ylösnousemisensa voima vaikuttaa uudessa ihmisessä sen, että hän toteuttaa itse oman lakinsa. Meidän tehtävämme on vain pitää lihan mieli kuolleena, ettei se pääsisi ohjailemaan sitä, minkä tulee olla Jumalan hengen ohjattavissa:

(8:1) Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (8:2) Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. (8:3) Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, (8:4) että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. (8:5) Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. (8:6) Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; (8:7) sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. (8:8) Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (8:9) Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. (8:10) Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. (8:11) Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (8:12) Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (8:13) Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. (8:14) Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. (8:15) Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" (Room 8:1-15)

Maallinen ihminen ja taivaallinen ihminen

Ensimmäinen ihminen luotiin kuvaksi Kristuksesta ja hänen morsiamestaan.

Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen (al-ha-Adam) raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä (min-ha-Adam), ja toi hänet miehen (el-ha-Adam) luo. Ja mies (ha-Adam) sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi (ishsha), sillä hän on miehestä (me-ish) otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa (be-ishto), ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1.Ms 2:21-24).

Avioliiton sanoma on sanoma yhteydestä. Avioliitossa yhteys toteutuu lihan yhteytenä, mutta Jumala on henki. Kristus ja hänen morsiamensa ovat yhtä Hengessä, mutta koska Jeesukseen uskovassa ihmisessä Henki on hallitseva elementti, Hengen yhteys toteutuu myös kaikessa siinä ihmiskunnan osajoukossa, mikä hänen valtaansa on alistunut. Me olemme "yksi ruumis Kristuksessa", (Rm 12:5):

Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä. (Rm 12:4-5)

Roomalaiskirjeen alussa selostetaan Kristinuskon ideologiset perusteet, mutta luvusta 12 alkavassa jaksossa puhutaan uskoville itselleen. Edellä esitetty lausekin kuuluu tähän jaksoon, kts. Rm 12:1-15:16. Kun luet sitä, kysy itseltäsi oletko sinä koskaan ajatellut antaa ruumiisi "eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi":

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; (tämä on teidän) järjellinen jumalanpalveluksenne (tin logikin latreian imon). Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on … (Kts. Rm 12:1-6)

Jumalan palvelus

Jumala loi uuden ihmisen oman kirkkautensa kiitokseksi:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi. (Ef 1:3-14)

Sosiologit sanovat, että ihminen on uskonnollinen eläin. Saattaa olla, mutta eläinten jumalanpalvelus, jos sitä yli päätänsä on olemassa, ei ole vapaan valinnan tulosta. Sama koskee palvelevia henkiä, enkeleitä. Ihmisen vaikeus on taas siinä, että hän on hukannut yhteytensä Jumalaan, ja sekoilee:

Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet (prosekinisan) tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla (proskinein)." (Joh 4:19-20)

Juutalaisilla ja samarialaisilla oli erilaiset käsitykset siitä, miten Jumalaa palvellaan. Mutta myös raamatunkääntäjät sekoilevat. Vaikka kreikankielisessä lähdetekstissä puhutaan palvonnasta, kääntäjät puhuvat ensin kumartaen rukoilemisesta ja kohta he pelkistävät koko Jumalanpalvonnan rukoilemiseksi ja kumartamiseksi:


Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile (proskinisete: palvo) Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte (proskineite: palvotte) sitä, mitä ette tunne; me kumarramme (proskinoumen: palvomme) sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta aika tulee ja on jo, jolloin totiset rukoilijat (proskinitai: palvojat) rukoilevat (proskinisousin: tulevat palvomaan) Isää Hengessä ja Totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita (proskinountas: palvovia) myös Isä tahtoo. (Joh. 4:21-23).

 

Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki". Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi". (Joh 4:25-26)

Palvontaa ei pidä sekoittaa palvelemiseen, vaikka ne kumpikin sisältyvät Uuden Liiton jumalanpalvelukseen. Kun Jeesus kasteen jälkeen oli aktiivipalvelusaikansa alussa, vastustaja yritti houkutelle hänet oman reviirinsä kuninkaaksi. Jeesus torjui tarjouksen Vanhan Testamentin sanoja käyttäen:

Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: "Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman (kr.: proskiniseis; palvoman) ja häntä ainoata palveleman (kr.: latreuseis)". (Matt 4:10).

Ruumis on astia, jossa henki asuu. Ruumis on temppeli, mutta useimmiten epäjumalan temppeli. Ihmiset palvelevat rahaa, valtaa, vatsaa, idoleita ja pahoja henkiä. Jumala ei edes asetu asumaan ihmissydämeen, ellei sitä ole puhdistettu. Vasta kun synnin ruumis on viety ristille, tulee Jeesus. Hän on Herra, joka ei ole kiinnostunut kaikkien uskontojen yhteisistä temppeleistä:

Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita. Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten; ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa. Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne. (1.Kor 6:12-20).

Pitääkö Jumalaa palvella?

Pelkkä ajatuskin siitä, että suomalaisen miehen pitäisi palvella Jumalaa, on outo. Varsin vieraalta tuntuvat myös ne sanat, jotka Jeesus sanoi vastustajalleen:

Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: "Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman (kr.: proskiniseis; palvoman) ja häntä ainoata palveleman (kr.: latreuseis)".

(Matt 4:10).

Saatana tarjosi koko maailman hallitsijan virkaa Jeesukselle, mutta Jeesus ei ottanut. Ja miksihän ei? Tavallisen moni pulliainen on ryöminyt saatanan edessä rähmällään vain siksi, että olisi saanut pullon viinaa tai kulttuuriministerin salkun. Mutta palvella Jumalaa? Ja miten? Niin, siinäpä kysymys.

Jeesuksen sanojen mukaan Jumalaa pitää sekä (kr. proskinevo, palvoa) kumartaa, että (kr.: latrevo, palvella) palvella. Kysymys on kahdesta asiasta, palvomisesta ja palvelemisesta. Kirkkoraamatun käyttämät sanat palvoa ja palvella menevät lukijalta helposti sekaisin, koska kouluissa suomalaiset opiskelevat paljon englantia ja vähän suomea. Englantilaisessa KJV raamatunkäännöksessä puhutaan asioista nimellä "worship" ja "serve".

Vanhan Liiton aikana Jumalaa palvottiin uhraamalla erilaisia eläinuhreja. Uhriksi kelpasi vain puhdas eläin. Ihminen ei kelvannut uhriksi, koska ihminen oli saastainen. Näin oli aina Jeesukseen asti. Jeesus oli puhdas, ja kun hänet uhrattiin, uhrijumalanpalvelus lakkasi. Jeesus oli täydellisesti sovittanut ihmisen synnin. Rooman mitralaiset keisarit tappoivat vielä kolmen vuosisadan ajan härkiä Mitra-nimiselle jumalalleen, mutta loppuihan se sekin.

Koska uhreja ei enää uhrattu, ei enää tarvittu alttareitakaan. Jumalan palvominen ei enää ollut paikasta kiinni. Ainut mitä tarvittiin, oli sydän, jossa Jumala sai hänelle kuuluvan paikan, Herruuden. Jeesus selosti asiaa ennakkoon samarialaiselle naiselle, kts. Joh 4:19-24:

Tulee aika, jolloin ette rukoile (proskinisete: palvo) Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte (proskineite: palvotte) sitä, mitä ette tunne; me kumarramme (proskinoumen: palvomme) sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta aika tulee ja on jo, jolloin totiset rukoilijat (proskinitai: palvojat) rukoilevat (proskinisousin: tulevat palvomaan) Isää Hengessä ja Totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita (proskinountas: palvovia) myös Isä tahtoo. Joh. 4:21-23.

Tekstissä sana proskinevo, palvoa on käännetty rukoilemiseksi, mutta muuten käännös on ymmärrettävissä. Kysymys on siitä, että Jumalaa palvotaan Hengessä ja Totuudessa, mikä on täysin mahdotonta sellaiselle ihmiselle, joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä (kts. Joh 3:3-5). Väärän käännöksen tarkoitus on estää raamatunlukijaa huomaamasta, että kirkonmenot eivät ole jumalanpalvelua. Jumalaa ei voida palvoa tai palvella suorittamalla seremonioita, messuja tai "jumalanpalveluksia". Jumalaa palvotaan vain Häntä Hengessä vilpittömästi ylistäen.

Työnantaja valitaan. Jumalan palveleminen on työtä Jumalan ehdoin. Uusi testamentti käyttää tästä työstä sanoja latrevo, doulevo ja muita.

Ei kukaan voi palvella (douleuein) kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella (douleuein) Jumalaa ja mammonaa. (Matt 6:24).

Jumalan palveleminen on siis vaihtoehto jonkun muun palvelemiselle. Jatkossa Jeesus kertoo, että maailman lapset tavoittelevat leipää, mutta väittää myös Jumalan ruokkivan työmiehensä.

Jeesus etsii työmiehiä Taivasten Valtakunnan asialle. Työmiehiksi kelpaavat vain ne, jotka suostuvat tekemään Jumalan tahdon. Ennen kuin jatkamme, kertaamme käskyn:

Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman".

Tottakai on selvää, että jos mieli olla Jumalan töissä, pitää tehdä Jumalan määräämiä töitä. Mutta mitä töitä? Eikö se Hengessä suoritettu palvonta riittäisi? Puhuttaisiin vain kielillä ja laulettaisiin hihhulihumppaa? Tai jos tehtäisiin asia helpoksi, ja käytäis kerran viikossa kirkossa ja kuunneltais se ikävystyttävä puhe? Ja tiukan paikan tullen maksettais vaikka kirkollisvero ja kymmenykset? Sunnuntain ehtoopuoli vietettäis rennosti ja kaikki arkipäivät palveltais sitten sitä mammonaa.

Kirkon teologit ovat päätyneet pitämään osa-aikaista työsuhdetta oikeana ratkaisuna. Niille, jotka vihaavat Jumalaa on jopa tunti viikossa jumalanpalvelusta liikaa ja niinpä useimmat kirkon jäsenet laistavat senkin. Uskovien asenne on erilainen. Rakkaudesta ja Totuudesta tulee elämän sisältö. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, kunnioittavat ja palvelevat häntä aina, tai jos ollaan ihan sanatarkkoja, niin:

Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.

Nämä sanat eivät ole osoitettu ihmiselle, vaan Saatanalle. Ihmisellä on valinnan vapaus, ja hän saa itse valita, ketä palvelee. Kaikkia Totuus, Rakkaus ja Elämä ei miellytä. Orjan on kuitenkin muistettava, että orja saa saman palkan, kuin hänen isäntänsäkin. Saatanan palkka on helvetti ja sinne menevät myös hänen palvelijansa. Jeesuksen orjien osa on mitä parempi.

 

Yksi ruumis

Jumala on yksi. Me olemme yksi ruumis Kristuksessa …

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset. Katsokaa luonnollista Israelia; eivätkö ne, jotka syövät uhreja, ole alttarista osalliset? (1.Kor 10:16-18)

Ruumis on hengen asunto. Tässä temppelissä jokainen yksilöuskova on "elävä kivi", Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, kts. 1.Kor 12:13:

Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Sillä eihän ruumiskaan ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta. Jos jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", niin ei se silti olisi ruumiiseen kuulumaton. Jos koko ruumis olisi silmänä, missä sitten olisi kuulo? Jos taas kokonaan kuulona, missä silloin haisti? Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: "En tarvitse sinua", eikä myöskään pää jaloille: "En tarvitse teitä". Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä. Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja? Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään? Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. (1.Kor 12:12-31)

Kristus on Herra. Vain hän voi antaa määräyksiä omalle ruumiilleen. Jos me tottelemme muiden "herrojen" määräyksiä, me olemme vaarassa menettää sen voittopalkinnon, jonka uskolliset palvelijat Herralta Kristukselta Tuhatvuotisessa valtakunnassa saavat. Kristuksen seuraajat ovat hyvin tietoisia siitä, että tietyt asiat ovat vahingollisia; pahemman vaaran kuin nämä hyvin synnillisiksi tiedostetut asiat muodostavatkin sellaiset hurskaanoloiset määräykset, jotka näyttävät "uskonnollisilta", mutta eivät perustu uskoon:

Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol 2:16-23)

Avioliiton tarkoituksena on tuottaa miehen ja naisen yhteistä hedelmää, rakkauden hedelmiä. Kristus on ostanut seurakuntansa oman verensä hinnalla synnin ja kuoleman orjuudesta juuri sitä varten, että hänen omaisuuskansa kantaisi hedelmää Jumalalle:

(7:1) Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? (7:2) Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. (7:3) Sentähden hän saa avionrikkojan (moihalís) nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja (moihalída), jos menee toiselle miehelle. (7:4) Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. (7:5) Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, (7:6) mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme (doulevein) Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. (Room 7:1-6)

Kun nuori mies menee naimisiin, hän rakentaa huoneen. Tämä ilmenee jopa hebreankielisissä poikaa, huonetta ja rakentamista ilmaisevissa sanoissa ben, bina ja bana. Kristuksen ruumiin rakentaminen alkoi siitä, kun hän valitsi itselleen morsiamen, ja ryhtyi sitä kasvattamaan kohti hengellistä täydellisyyttä, sillä eiväthän alaikäiset pysty tuottamaan hengellistä hedelmää Jumalalle:

(4:10) Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki. (4:11) Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, (4:12) tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, (4:13) kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, (4:14) ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; (4:15) vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, (4:16) josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on. (Ef 4:10-16)

Ihmisen itseisarvo on mittaamattoman suuri, mutta se pääsee oikeuksiinsa vain Kristuksen yhteydessä, kun Kristus ensin on vapauttanut ihmisen synnin vallasta:

(1:14) Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, (1:15) ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. (1:16) Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, (1:17) ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
(1:18) Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (1:19) Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi (1:20) ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (1:21) Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut (1:22) Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, (1:23) jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. (Kol 1:14-23)

Uhritoimitukset kuuluvat miltei kaikkien uskontojen piiriin, mutta vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä:

(10:3) Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä.
(10:4) Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä.
(10:5) Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; (10:6) polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. (10:7) Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'."
(10:8) Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, (10:9) sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. (10:10) Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. (Hebr 10:3-10)

Täydellisen uhrin jälkeen muita uhreja ei enää tarvittu, sillä Jeesuksen kautta oli lopultakin syntynyt ihminen, joka oli kyllin puhdas tullakseen Pyhän Jumalan Hengen asunnoksi ja näin täyttämään Jumalan toiveen lapsista, jotka ovat paitsi Jumalan kuvia, myös hänen kaltaisiaan.

 

Kirkkauden Henki

Pyhä Henki tekee ihmisestä Pyhän Hengen temppelin; mutta se asetti ihmiselle myös velvoitteita. Jumalan temppelin tulee olla pyhä, nuhteeton ja moitteeton:

(6:15) Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! (6:16) Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". (6:17) Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. (6:18) Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. (6:19) Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? (1.Kor 6:15-19)

Jeesus itse sai vastaanottaa Pyhän Hengen heti kasteensa jälkeen. Se teki hänen ruumiistaan Jumalan asumuksen eli temppelin:

(2:18) Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?" (2:19) Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". (2:20) Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" (2:21) Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh 2:18-21)

Jumalan temppeli on sitä varten, että Jumala sen kautta ilmestyisi ihmisille ja taivaallisille henkiolennoille. Pyhän Hengen tulo temppeliinsä näkyy rakkautena kaikkia pyhiä kohtaan ja hengellisen viisauden lisääntyessä pääsee Jumalan muukin kirkkaus esiin seurakunnan - se on Kristuksen ruumiin - kautta. Mutta myös seurakunnan tulee tuntea korkea kutsumuksensa:

(1:15) Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, (1:16) en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, (1:17) anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan (1:18) ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään (1:19) ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, (1:20) jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, (1:21) korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
(1:22) Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, (1:23) joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää. (1.Kor 1:15-23)

Biologinen ihminen ei voi ymmärtää jumalallisia asioita ennen kuin hän tulee itse osallisiksi niistä. Jonkinlaisen käsityksen Kristuksen ja hänen morsiamensa yhteydestä me voimme kuitenkin saada erilaisten esikuvien kautta. Näistä aktiiveista esikuvista tärkein on avioliitto:

(5:25) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, (5:26) että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, (5:27) saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
(5:28) Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. (5:29) Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, (5:30) sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. (5:31) "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." (5:32) Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (5:33) Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä. (Ef 5:25-33)

Jumalan luomistyön päämäärä on Uusi ihminen, jossa henki hallitsee sielua, ja sielu ruumista. Vertailun vuoksi voisi ainakin väittää, että biologisessa ihmisessä kaikki tämä on päinvastaisessa, perverssissä järjestyksessä. Mutta siitähän se sitten tulee ilmi, kenen johdossa me olemme:

(6:13) Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten; (6:14) ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.
(6:15) Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! (6:16) Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". (6:17) Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

(6:18) Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. (6:19) Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? (1.Kor 6:13-19).

Kristus on lunastanut vihollisen vallasta kaikki ihmiset, mutta hän tunnustaa omikseen vain ne, jotka tekevät liiton hänen kanssaan. Ruumiin ja sielun yhteys toteutuu ehtoollisessa:

(26:26) Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".
(26:27) Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; (26:28) sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (26:29) Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." (Matt 26:26-29)

Kristuksen ruumis on hänen huoneensa, hänen perheväkensä. Veri on merkki, joka erottaa tuomitut armahdetuista sinä päivänä, jolloin Jumalan viha ilmestyy kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Siksi ehtoollisaterialle osallistuvien tulee erottautua jo nyt omaksi perheväekseen, jollei muuten, niin ainakin ehtoollista nauttiakseen:

(11:23) Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, (11:24) kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni". (11:25) Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni". (11:26) Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. (11:27) Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. (11:28) Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; (11:29) sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. (1.Kor 11:23-29)

Pyhyys on ristiriidatonta pitäytymistä niihin ominaisuuksiin ja päämääriin, jotka ovat Jumalasta: rakkauteen ja totuuteen. Henki, joka on Jumalasta, on pyhä, mutta myös ruumis voi olla Jumalalle pyhitetty:

(7:32) Soisin, ettei teillä olisi huolia.

Naimaton mies huolehtii siitä, mikä on Herran, kuinka olisi Herralle mieliksi; (7:33) mutta nainut huolehtii maailmallisista, kuinka olisi vaimolleen mieliksi, (7:34) ja hänen harrastuksensa käy kahtaanne.

Samoin vaimo, jolla ei enää ole miestä, ja neitsyt huolehtivat siitä, mikä on Herran, että olisivat pyhät sekä ruumiin että hengen puolesta; mutta naimisissa oleva huolehtii maailmallisista, kuinka olisi mieliksi miehellensä. (7:35) Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa. (1.Kor 7:32-35)

Sielullisen ruumiin on kuoltava:

(15:42) Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; (15:43) kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; (15:44) kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. (1.Kor 15:42-44)

 

Ruumiin ylösnousemus

Jeesus oli ensimmäinen, joka nousi ylös kuolleista. Ylösnousemuksen päivänä hänen valittunsa kokoontuu hänen luokseen:

Mutta meillä on yhdyskuntamme (to políteuma - hallitus, valtio) taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Filippiläisille 3:20-21)


Häät Galilean Kaanaassa

Jumalan Karitsa valittiin neljä päivää ennen pääsiäistä. Neljännen päivän jälkeen sanotaan: "Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanaassa", kts. Joh 2:1. Ja kun lasket päivät Johanneksen evankeliumin alusta alkaen, saat huomata, että päiviä oli siis seitsemän ja viimeisenä päivinä on häät Galilean Kaanaassa.

Jeesuksen ensimmäinen ihmetyö Galilean Kaanassa on havainto-opetusta siitä, mitä taivaallisessa häähuoneessa tapahtuu. Sitten Johannes kertoo, kuinka Galilean häiden jälkeen Jeesus on Jerusalemissa, pääsiäisjuhlilla, ja puhdistaa temppelin. Silloin juutalaiset uskonoppineet tahtovat nähdä merkin siitä, millä vallalla Jeesus on puuhaan ryhtynyt:

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä". Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?" Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä. (Joh 2:19-21).

Jeesuksen vastaukseen sisältyy kaksi asiaa: Hän oli nouseva kuolleista kolmen päivän kuluttua pääsiäisestä, ja kolmessa päivässä hän oli rakentava temppelin, Kristuksen ruumiin.

Kristuksen ruumista rakennetaan kaksi päivää ennen häitä ja yksi päivä on kuluu vielä hallitustehtävissä, ennen kuin iankaikkisuus koittaa. Päivän pituus on kussakin tapauksessa tuhat vuotta:

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm 20:6; kts. Ilm 20:1-6)

Pietari lainaa toisessa kirjeessään psalmia 90, kun hän kertoo Jumalan venyttävän päivää tuhannen vuoden mittaiseksi, että kaikki ehtisivät tulla mielenmuutokseen ennen tuomiopäivän tuloa:

Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä". Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. (2.Piet 3:7-9)

Seitsemännen päivän, joka on kolmas päivä Pääsiäisestä laskettuna, kaikki kansat kootaan Suuren Valkean Valtaistuimen eteen ja tuomitaan. Sen jälkeen alkaa ikuisuus. Mutta meitä kiinnostavat vielä kovasti ne kaksi päivää, joiden aikana Kristuksen huonetta rakennetaan, olemmehan itsekin mukana siinä. Pian kaksi tuhatta vuotta on kulunut, ja häät ovat lähellä.

Juudalle Jeesuksen hylkääminen on käynyt kalliiksi. Hoosean kirjassa Messias sanoo:

5:15 Minä menen takaisin paikoilleni, kunnes he ovat syystänsä kärsineet ja etsivät minun kasvojani: ahdistuksessansa he minua etsivät. (Hoos 5:15)

Vaikka Jeesukseen uskovia israelilaisia on kaiken aikaa ollut, tapahtuu Juudan heimon kansallinen kääntyminen Messiaan tykö vasta Suuren Vaivan ajan aikana:


6:1 Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
6:2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
6:3 Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan. (Hoos 5:15-6:3)

 

Palvelijan valtuudet

Jeesus

Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. (Jes 44:26)

 

Morsiuskansa

Jeesuksen kutsuma kansa, seurakunta, on Jumalan morsiuskansa. Häät ovat vasta edessä. Nyt vasta suoritetaan valinta, kuka niihin häihin lähtee. Sinun on itse päätettävä, mitä arvostat eniten. Jos haluat vain vähän flirttailla Jumalallisen rakkauden kanssa, et ehkä ole sitä oikeaa ainesta. Mutta jo tänään Jumala on niiden kanssa, jotka hän on valinnut ja uudistanut Pyhässä Hengessä.

 

Yljän ystävä

 

Joh 3:26 Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".
3:27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.
3:28 Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
3:29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.
3:30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.

Uusi luonto

Pyhä Henki on osuutta Jumalallisesta luonnosta. Pyhän Hengen saanut ihminen ei ole enää entisensä, hän on Uusi ihminen, kts. Ef. 2:14-15:

Sillä hän on …

… tehden omassa lihassaan tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi Uudeksi Ihmiseksi, tehden rauhan, ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.

Kristuksen häät

psalmi 140 loppu:

Ps 140:13 Minä tiedän, että Herra ajaa kurjan asiaa, hankkii köyhille oikeuden.
140:14 Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä.

Pyhä Henki opastaa ihmisen Jumalan kaikkeen täyteyteen. Pyhän Hengen kaste on alku hengelliselle elämälle. Ensimmäinen ihminen oli maasta, mutta toinen, uusi ihminen on taivaasta. Kts. 1.Kor 15:47. Johannes sai katsella maailmanhistorian käännekohtaa ja kertoo:

Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."
Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat".

(Ilm 19:6-9)

Häät muuttavat uskovan ja Jumalan suhteita ratkaisevasti. Pelastushistoria jää taakse, ja ihminen palaa paikalle, jota varten hänet on luotu. Ne, jotka ovat tässä maallisessa elämässä tottuneet hallitsemaan itsessään asuvaa käärmettä tuomalla sen päivittäin ristille, saavat hallita iankaikkisesti. Raamatun viimeisen kirjan viimeisestä luvusta luemme:

Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. (Ilm 22:3-5).

 

Seuraava luku: Hedelmät

Takaisin kirjan KRISTUKSEN MORSIAN pääsivulle

tai

Osmon kotisivulle

 


Jeesus, rakentaja ja perustus

28:15 Koska te sanotte: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen" -
28:16 sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene. (Jes 28:15-15).

2:17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
2:18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
2:19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
2:20
apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
2:21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
2:22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ef 2:17-22)

3:1 Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
3:2 joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli "uskollinen koko hänen huoneessansa".
3:3 Sillä hänen on Moosekseen verraten katsottu ansaitsevan niin paljoa suuremman kirkkauden, kuin huoneen rakentajan kunnia on suurempi kuin huoneen.
3:4 Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala.
3:5 Ja Mooses tosin oli "palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa", todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman,
3:6 mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen.


Pyhä kansa;

Pappeuden vaatimukset …

 

 

Morsiamen asema kihlauksen jälkeen

Efesolaiskirjeen jakeessa …

Vanhan Testamentin aikana yleisesti käytetyn hääkaavan mukaan morsian on kihlaushetkestä alkaen sulhasensa vaimo. Sitä ennen morsian ja sulhanen ovat jo todenneet olevansa hengellisiä sukulaisia. Sitten solmitaan sopimus. Kun se on solmittu, sulhanen maksaa morsiamen hinnan, jonka jälkeen nautitaan yhteysateria. Sitten sulhanen poistuu valmistamaan häähuonetta. Kun morsiamen isä on todennut häähuoneen valmiiksi, hän antaa sulhaselle luvan morsiamensa hakuun. Tämän jälkeen sulhanen ja morsian viettävät seitsemän päivää keskenään, ja vasta tämän ajan kuluessa avioliitto toteutuu myös fyysisesti. Sitten morsian ja sulhanen tulevat häävieraitten joukkoon. Tämä kaava pätee myös hengelliseen elämään. Kristuksen ja hänen morsiamensa hengellinen yhteys solmitaan heti Jeesuksen herruuden tunnustamisen (uskoon tulon) ja kasteen jälkeen, jolloin toteutuvat Jeesuksen sanat:

En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma (o kosmos) ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän (egó zo) , niin tekin saatte elää (zíseste). Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. (Joh 14:18-20)

Maailmalla on vain biologinen elämä, bios, eikä se voi ymmärtää tai nähdä hengellistä elämää, zoi. Maailma ei elä, sillä se on vailla yhteyttä Jumalaan, jolla ainoalla on elämä itsessään. Maailma voi vain valita, miten kuolla: synneissänsä synnin palkkaan vai yhdessä Kristuksen kanssa ristillä. Kukaan ei voi valita toisen ihmisen puolesta; jokaisen on tehtävä tämä ratkaisunsa itse. Mutta jos joku on saanut uskon Jumalaan, hän saa myös Elämän Hengen kohta, kun on ottanut kasteen Jeesuksen nimeen, joka on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimi.

Lupaus Pyhästä Hengestä toteutui jo 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Nyt sekä Isä, että Jeesus asuvat niissä ihmisissä, jotka ovat Jumalasta syntyneet. Jo nyt Kristuksen morsianta sanotaan Kristuksen vaimoksi, vaikka yljän fyysisiä kasvoja morsian ei ole vielä edes nähnytkään. Kasvoista kasvoihin kohtaaminen kun tapahtuu vasta ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen, silloin, kun Karitsa hakee morsiamensa maan päältä. Silloin myös morsian saa uuden ruumiin, sellaisen, joka paremmin sopii taivaalliseen olotilaan.

 

Maallinen ruumis

Maallista ruumista Raamatussa kutsutaan synnin ruumiiksi. Se on kukistettava. Selostaessaan kasteen merkitystä, Paavali sanoo siitä roomalaiskirjeessä: "meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin":

Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. (Rm 6:4-9).

Kaste on synnin ruumiin kukistamisen näkyvä ele. Kasteen vanhatestamentilliset esikuvat osoittavat, että kaste on kuin valtakunnanrajana oleva meri tai joki. Kun se on ylitetty, ollaan Jumalan valtakunnassa. Tässä pätee vanha sanonta: Maassa maan tavalla. Jos ennen kastetta tapanasi oli elää Egyptin malliin, niin Kaislameren toisella puolella sinun oletetaan elävän taivaalliseen tapaan.

15:42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
15:43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

Madonsyömä ja maatunut ruumis ei kelpaa häihin. Se korvataan uudella ja paremmalla viimeistään silloin, kun nousemme haudasta Jeesusta vastaanottamaan. Mutta myös monet muut morsiamen ominaisuudet ovat uudistuksen tarpeessa. Vaihtoon menevät niin viisaus kuin vanhurskauskin; ja lahjaksi ne tulevat muutkin Jumalan avut. Vanha viisautemme on tästä maailmasta tai peräti Lusiferista, eikä se paremmassa seurassa kelpaa lainkaan. Jos oma ylpeytemme ei ole meitä sokaissut, niin …

Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra". (1.Kor 1:26-31).

 

Rakkaani

Jeesus on Jumalan ainosyntyinen poika, mutta ei suinkaan ainoa poika. Jeesus tuli adoptoidakseen takaisin jumalalliseen sukuunsa ne Adamin perilliset, jotka syntiinlankeemuksen takia olivat joutuneet pois Jumalan yhteydestä.

Raamatullinen avioliitto on pätevä kihlaushetkestä alkaen.

Vastaus on kuultu Jeesuksen itsensä suusta silloin, kun hän piti läksiäispuhetta oppilailleen Getsemanessa, kts. Joh 15:19:

… minä olen teidät maailmasta valinnut …

4:13 Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
4:14 tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
4:15 Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
4:16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
4:18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.
5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. (2.Kor 4:13-5:1)
(2.Kor 4:13-5:1)

2:9 Sillä hänessä asuu (katoikei) jumaluuden koko täyteys (pleroma) ruumiillisesti,
2:10 ja te olette täytetyt (peplirooménoi) hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää,
2:11 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: (Kol 2:8-11)

 

 

15:42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
15:43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
15:45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
15:46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
15:47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
15:48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.

23:28 Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.
23:29
Sillä katso, päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet'.
23:30
Silloin ruvetaan sanomaan vuorille: 'Langetkaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät'.
23:31
Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?" (Lk 23:28-31)

3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme (to políteuma - hallitus, valtio) taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
3:21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Filippiläisille 3:20-21)

Phi 3:20

(GNT-V) ημων γαρ το πολιτευμα εν ουρανοις υπαρχει εξ ου και σωτηρα απεκδεχομεθα κυριον ιησουν χριστον

(KJV+) For1063 our2257 conversation4175 is5225 in1722 heaven;3772 from1537 whence3739 also2532 we look for553 the Savior,4990 the Lord2962 Jesus2424 Christ:5547

(RST) Наше же жительство--на небесах, откуда мы ожидаем и Спасителя, Господа нашего Иисуса Христа,

G4175

πολίτευμα

politeuma

Thayer Definition:

1) the administration of civil affairs or of a commonwealth

2) the constitution of a commonwealth, form of government and the laws by which it is administered

3) a state, commonwealth

3a) the commonwealth of citizens

Part of Speech: noun neuter

A Related Word by Thayer’s/Strong’s Number: from G4176

Citing in TDNT: 6:516, 906

G4175

πολίτευμα politeuma pol-it'-yoo-mah

From G4176; a community, that is, (abstractly) citizenship (figuratively): - conversation.

G4176

πολιτεύομαι politeuomai pol-it-yoo'-om-ahee

Middle voice of a derivative of G4177; to behave as a citizen (figuratively): - let conversation be, live.

G4177

πολίτης polite¯s pol-ee'-tace From G4172; a townsman: - citizen.

G4172

πόλις polis pol'-is

Probably from the same as G4171, or perhaps from G4183; a town (properly with walls, of greater or less size): - city.

G4171

πόλεμος pole¯mos pol'-em-os

From πέλομαι pelomai (to bustle); warfare (literally or figuratively; a single encounter or a series): - battle, fight, war.

Phi 1:27

(GNT-V) μονον αξιως του ευαγγελιου του χριστου πολιτευεσθε ινα ειτε ελθων και ιδων υμας ειτε απων Aακουω TSBακουσω τα περι υμων οτι στηκετε εν ενι πνευματι μια ψυχη συναθλουντες τη πιστει του ευαγγελιου

(KJV+) Only3440 let your conversation be4176 as it becometh516 the3588 gospel2098 of Christ:5547 that2443 whether1535 I come2064 and2532 see1492 you,5209 or else1535 be absent,548 I may hear191 of your affairs,5216, 4012 that3754 ye stand fast4739 in1722 one1520 spirit,4151 with one3391 mind5590 striving together4866 for the3588 faith4102 of the3588 gospel;2098

(RST) Только живите достойно благовествования Христова, чтобы мне, приду ли я и увижу вас, или не приду, слышать о вас, что вы стоите в одном духе, подвизаясь единодушно за веру Евангельскую,

Phi 3:21

(GNT-V) ος μετασχηματισει το σωμα της ταπεινωσεως ημων TSBεις TSBτο TSBγενεσθαι TSBαυτο συμμορφον τω σωματι της δοξης αυτου κατα την ενεργειαν του δυνασθαι αυτον και υποταξαι Aαυτω TSBεαυτω τα παντα

(KJV+) Who3739 shall change3345 our2257 vile5014 body,4983 that it846 may be fashioned1096 like unto4832 his846 glorious1391 body,4983 according2596 to the3588 working1753 whereby3588 he846 is able1410 even2532 to subdue5293 all things3956 unto himself.1438

(RST) Который уничиженное тело наше преобразит так, что оно будет сообразно славному телу Его, силою, [которою] Он действует и покоряет Себе все.

6:9 Minulle tuli tämä Herran sana:
6:10 "Ota vastaan siirtolaisuudessa eläviltä Heldailta, Tobialta ja Jedajalta - mene tänä päivänä, mene Joosian, Sefanjan pojan, taloon, johon he ovat tulleet Baabelista, -
6:11 ja ota vastaan hopea ja kulta, tee kruunu ja pane se ylimmäisen papin Joosuan, Joosadakin pojan, päähän
6:12 ja sano hänelle näin: "Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa (Tsemah, H6780)! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin.
6:13 Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä.
6:14 Ja kruunu on oleva muistona Herran temppelissä Helemistä ja Tobiasta ja Jedajasta ja Sefanjan pojan suosiollisuudesta.
6:15 Ja kaukana asuvaiset tulevat ja rakentavat Herran temppeliä. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän tykönne. Näin on tapahtuva, jos te hartaasti kuulette Herran, teidän Jumalanne, ääntä."

Tämä oli tekstiaihio ##18 Kristuksen ruumis, kirjasta Kristuksen morsian siinä mallissa, kun se tänään 2006-07-20 sattuu olemaan.

Takaisin Osmon kotisivulle