##23 Pasuunansoiton päivä on Jumalan säätämä juhlapäivä. Sitä vietetään ennakkoilmoituksena niistä tapahtumista, jolloin Karitsan morsiamen kuudes valmistuspäivä päättyy. Silloin tapahtuu vanhurskaiden ylösnousemus, maailmassa alkaa suuri vaivan aika ja tapahtuu paljon muuta. Pasuunansoiton päivä on myös koodiavain, jolla näihin tapahtumiin liittyvät Raamatun sanomat on helppo löytää. Muita koodiavaimia ovat sanat herääminen, häät, Herran päivä, "se päivä", puoliyö ja tietysti päivämäärä, seitsemännen kuun ensimmäinen päivä.
Osmo Pöysti
PASUUNANSOITON PÄIVÄ
Liittyy osana kirjaan
Kristuksen morsianCopyright ©: Osmo Pöysti
2006-06-04
Kuru, Finland
Sivumäärä: 11
Israelilla oli seitsemän vuotuista juhlaa, kolme keväällä ohranleikkuun alussa, yksi kevätkesällä vehnänleikkuun alussa ja kolme syksyllä, kun vuoden tärkein sato, hedelmät korjattiin. Syksyn juhlakausi alkaa Eithanim- eli Tishrikuun ensimmäisenä päivänä vietettävällä pasuunansoiton päivällä:
Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, pitäkää sapatinlepo, muistojuhla pasunaa soittaen (shabaton zikrun teruah), pyhä kokous (mikra kodesh). Älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako, vaan tuokaa uhri Herralle." (3.Moos 23:23-25)
Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä, olkoon teillä pyhä kokous; älkää silloin yhtäkään arkiaskaretta toimittako. Olkoon se teille pasunansoiton päivä (jom teruah). (4.Moos 29:1).
Pasuunansoiton päivän hebreankielinen nimi on Jom Teruah, Huudon päivä. Sanakirjan mukaan teruah tarkoittaa kovaa, riemukasta huutoa, taisteluhuutoa, raikuvaa soittoa ja hälytystä, kts. Strongin H8643. Käännös "pasuunansoiton päivä" on siis hieman harhaanjohtava, sillä hebrean oinaansarvista pasuunaa tarkoittavaa sanaa "shofar" termi "jom teruah" ei sisällä. Monet ymmärtävätkin pasuunansoiton päivän olevan Riemuhuudon päivä.
Pasuunansoiton päivä on myös muistojuhla, mutta ei siten, kuin ihmiset tavallisesti ajattelevat, vaan siten, että kun ihminen hädässään huutaa Jumalan puoleen, JUMALA muistaa liittonsa, tulee avuksi ja pelastaa. Joel kehottaa puhaltamaan pasuunaan erityisesti silloin kun nykyisen maailmanjärjestyksen loppukausi on alkanut ja vihollinen yrittää hävittää Israelin ja Jumalan nimen muistonkin maan päältä:
Puhaltakaa pasunaan (sofar) Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä: pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. (Joel 2:1-2)
Herran päivä
Pasuunansoiton päivä aloittaa syksyn juhlakauden. Pasuunansoiton päivänä tapahtuu Kristuksessa kuolleiden ja sillä hetkellä vielä elossa olevien Kristuksen pyhien ylösnousemus. Uudistunut Kristuksen ruumis nousee ylös pilviin kohtaamaan ylkänsä, joka vie morsiamensa Taivaalliseen häähuoneeseen siksi aikaa kun maailmassa alkaa suuri sadonkorjuu.
Syksyn juhlakauden sanoma on kolmiosainen sanoma tämän maailmanajan lopusta eli "maailmanlopusta". Mutta syksyn juhlakausi ei ole Raamatun ainut tapa kertoa siitä, mitä tämän maailmanajan lopulla tapahtuu. Danielin kirjan profetioista tuttu seitsemäskymmenes vuosiviikko eli "Danielin" seitsemän vuotta, muodostaa kehyksen, jonka puitteissa Kristuksen julkinen tuleminen maan hallitsijaksi toteutuu.
Johanneksen ilmestys, eli Ilmestyskirja kertoo maailmanlopun tapahtumat sellaisena kun ne Johannekselle näytettiin. Ilmestyskirjaa lukiessasi voit huomata, ettei Kristuksen seurakunta ole enää mukana maan päällä niissä tapahtumissa, joista kerrotaan luvun 4 jälkeen. Se tulee uudestaan esiin vasta Saatanan inspiroiman Babylonialaisen kultin tuhoamisen jälkeen, Ilmestyskirjan luvussa 19.
Ensimmäistä kertaa Raamattuansa selaileva löytää näistä tapahtumista pelkistetyn kertomuksen Matteuksen evankeliumin 24 luvusta. Se on Jeesuksen puhe, jossa hän esitti näiden tapahtumien rungon ja kertoo, että myös Nooan päivien tapahtumat ja Sodoman hävitys olivat esikuvia maailman päämäärästä eli "lopusta".
Ensikertalaiselle uutta on myös se, että "maailman loppu" tarkoittaa tietyn aikakauden eli maailmanajan loppua ja päämäärää, jonka jälkeen seuraa uusi aikakausi, Tuhatvuotinen valtakunta, mikä vastannee luomiskertomuksen seitsemättä päivää. Kyse ei siis ole kaiken lopusta, vaan sadonkorjuusta, jolloin kaikki se, mitä kuuden luomispäivän aikana on kylvetty, joko kerätään talteen tai poltetaan.
Maailmanloppu ei ole mikään juhlakausi, ei ainakaan kaikille. Sen aikana Kristuksen morsian temmataan taivaisiin, sillä vain Jeesuksen omat saavat nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin ja vain Jeesuksen omat palaavat uudistuneina maan päälle ja hallitsevat hänen kanssaan tuhat vuotta. Jumalan vastustajille syksyn juhlakausi on todella "maailman loppu".
Hyvin suurelle osalle ihmiskuntaa Jeesuksen tulo on kaikkea muuta kuin miellyttävä kokemus. Mutta siihen on syynsä: Juuri ennen tämän maailmanajan loppua Saatana nostattaa orjansa "viimeiseen taistoon" Kristusta ja hänen kansaansa vastaan hävittääkseen, jos mahdollista, Kristuksen valitun morsiamenkin. Kenraaliharjoituksia on ollut jo monta: Kiinan kulttuurivallankumouksen johtajatar, toveri Qing Jiang kertoi, että Kristillinen kirkko on Kiinasta hävinnyt kokonaan, Albanian sosialistijohtaja Enver Hoca ilmoitti, ettei Albaniassa ole enää yhtäkään kristittyä, ja Venäjän sosialistijohtaja Nikita Hrutshev lupasi näyttää viimeisen papin televisiossa. Nämä tapahtumat kertovat selvää kieltään siitä, mihin vihollinen pyrkii. Ja vaikka Jeesuksen seuraajat ovat voittaneet kaikki kolme kovaa koitosta, ei voitonjuhlia vielä kannata pitää. "Viimeinen taisto" on maailmanlaajuinen.
Miikan kirjassa Ihmiskunnan historian suuren sadonkorjuun päivän esikuvaksi osoitetaan Israelin lähtö Egyptistä:
Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä. (Miika 7:15)
Egyptistä lähdettiin siten, että ensin Jaakobin huonetta eli Israelia ahdistettiin kovin, sitten Jumala muisti liittonsa Aabrahamin kanssa ja laittoi Mooseksen Egyptin johtajan puheille vaatimaan Israelille uskonnonvapautta. Kun siihen ei suostuttu, Jumala käytti pakotteita. Kun nekään eivät auttaneet, Jumala antoi tuomioiden kohdata koko maata: egyptiläisiltä kuolivat esikoispojat, mutta Israelista ei ketään, koska heidän puolestaan jokainen perhe oli uhrannut vaaditun uhrikaritsan vain muutamia tunteja aikaisemmin. Vielä samana yönä, kun Israel söi uhrikaritsan paahdettua lihaa kodeissaan, faarao haetutti Mooseksen ja käski Israelin poistua maasta mitä pikimmin. Pian farao kuitenkin katui antamaansa käskyä, ja lähti takaa-ajoon. Kolmantena päivänä, joka oli Aviv-kuun seitsemäntenätoista päivä, Israel ylitti Punaisen meren, mutta takaa-ajajat hukkuivat. Israel oli saanut enemmän, kuin pelkän uskonnonvapauden. Siitä oli tullut itsenäinen kansa.
Egyptistä lähdössä oli siis kolme vaihetta: Israelin vaino, neuvottelujen ja pakotteiden kausi, sekä lähtöhetkestä alkanut kolmen päivän kausi, joka huipentui Egyptin sotajoukkojen hukkumiseen Kaislamereen heti sen jälkeen, kun Israel oli turvallisesti saavuttanut vastarannan. Jos näille tapahtumille annetaan Uudesta Testamentista peräisin olevat nimet, voidaan puhua ahdistuksesta, lunastuksesta ja vihan ajasta.
Vaikka tämän maailman eli "kosmoksen", kuten kreikkalaiset lähdetekstit tätä nykyisin vallitsevaa maailmanjärjestystä nimittävät, loppu ja päämäärä ovatkin Raamatussa monin eri tavoin selostetut, ei niiden tulkinnoista kaikkien asiasta kiinnostuneiden välillä ole läheskään täyttä yhteisymmärrystä. Mutta se, että syksyn kolmesta pääjuhlasta ensimmäinen on Pasuunansoiton eli Riemuhuudon päivä, puhuu selvää kieltään siitä, että Kristuksessa kuolleet herätetään ensin, mahdollisesti jo ennen suuren ahdistuksen aikaa, ja varmuudella ennen sitä suurta vihaa, jonka Jumala kaataa koko sen maailman ylle, joka häntä vielä hänen takaisin tulleessaankin vastustaa. Sinä päivänä vastustajat hukkuvat, ja ne vähät, jotka jäljelle ovat jääneet, ryömivät esiin. Miikan kirjasta lainaamamme teksti jatkuu:
"Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä". Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä. He panevat käden suullensa, heidän korvansa menevät lumpeen. He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistansa, lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme; he pelkäävät sinua. (Miika 7:15-17)
Pasuunansoiton päivän Kristuksen morsian häviää ylös taivaisiin, mutta Israel jää maailman kansojen ahdistettavaksi. Vielä vainojen keskelläkin vainottua Israelia kehotetaan etsimään Jumalan kasvoja:
Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni… Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: "Missä on heidän Jumalansa?" (Kts. Joel 2:12-17)
Jumala vastaa ihmisten hätähuutoon puhaltamalla itse pasuunaan:
Herra on näkyvä heidän yllänsä, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasunaan ja kulkee etelän myrskytuulissa. (Sak 9:14).
Milloin se tapahtuu?
Pasuunansoiton päivä "Jom Teruah" tulee tapahtumaan tiettynä, ennakolta ilmoitettuna päivänä, joka on Israelin uskonnollisen kalenterin seitsemännen kuun (Eithanim eli Tishri) ensimmäinen päivä. Israelissa käytössä olivat 29,5 päivän pituiset kuukuukaudet, joten kuukauden ensimmäinen päivä oli aina myös uudenkuun päivä. Vuonna 2006 tämä Pasuunansoiton päivä osuu meikäläisen syyskuun 24 päivän kohdalle. Huomaa, että raamatullinen uuden kuun päivä perustuu näköhavaintoon: näin ollen laskennalliseen uuden kuun päivään joudutaan käytännössä lisäämään päivä tai pari, sillä aivan "uusi" kuu ei paljaalla silmällä erotu.
Israelin valtiollisessa kalenterissa seitsemännen kuun ensimmäinen päivä on uudenvuoden päivä, Rosh ha-Shana. Nyt, kun meillä on vuosi 2006, vietetään Israelissa vuotta, joka on 3760+2006, eli 5766, aina meikäläisen syyskuun 23 päivään saakka. Juutalaisuudessa Jom Teruah on myös Rosh ha-Shanaa, uudenvuoden päivä. Israelin valtiollinen kalenteri ei kuitenkaan perustu Raamattuun. Myöskin tapa viettää sitä kaksipäiväisenä juhlana on epäraamatullinen, vaikkakin ymmärrettävä.
Seitsemännen kuun ensimmäisen päivän juhlan tärkeintä sisältöä on tietysti viesti kuolleiden ylösnousemuksesta, mutta kuolleiden ylösnousemus ei ole mikään yksittäinen tapaus, vaan samalla kertaa tapahtuu paljon muutakin. Jom Teruah on paitsi ennustus kuolleiden ylösnousemuksesta, myös linkki sellaisiin jo tapahtuneisiin pelastushistorian tapahtumiin, jotka ovat sisältävät arvokasta lisätietoa siitä, mitä Suuren Sadonkorjuun päivinä tapahtuu.
Kaksi ylösnousemusta
Jumalan käsky on ikuinen elämä. Se on vaihtoehtona sille tuomiolle, jonka meistä on jo langetettu. Jumalan laupeuden takia meille on kuitenkin annettu "evankeliumi", mahdollisuus hakea armahdusta. Armahduksen hakuaika on kaksi lunastuksen päivää, eli kaksi tuhatta vuotta, jonka kuluttua Jeesus tulee takaisin ja "maksaa, mitä vielä on velkaa", jokaiselle yksilöllisesti hänen ansioittensa mukaan:
Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'. (Luuk 10:35)
Jumalan pojan ääni herättää kuolleet eloon, ensin uskon kautta tekemään Jumalan tekoja tässä maailmassa ja pasuunansoiton päivänä Kristuksen kanssa taivaisiin.
Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. (Joh 5:25-27)
On kuitenkin mahdollista, ettemme tätä Jumalan pojan käskyä kuule, tai muuten ota korviimme, mutta kun Isä itse huutaa, silloin heräävät varmasti kaikki, olivat he kuinka kuolleita tahansa:
Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh 5:27-29)
Luukas kertoo tapahtumasta, jota Jeesus nimittää vanhurskasten ylösnousemukseksi (Lk 14:14). Kertomuksen puitteina ovat häät. Vanhurskasten ylösnousemukseen kutsutaan ne köyhät häävieraat, jotka itse ovat tässä köyhässä maailmanajassa huolehtineet köyhistä omaan laskuunsa:
Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän …
Ja hän sanoi myös sille, joka oli hänet kutsunut: "Kun laitat päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua, ja ettet sinä siten saisi maksua. Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita; niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa." (Kts. Lk 14:8-14).
Ensimmäinen eli vanhurskasten ylösnousemus
Pasuunansoiton päivänä Messias noutaa morsiamensa maan päältä. Kristuksessa kuolleet heräävät henkiin ja me, jotka olemme silloin hengissä, muutumme. Kohtaaminen tapahtuu Maan avaruudessa. Tätä tapahtumaa nimitetään ensimmäiseksi ylösnousemukseksi (Ilm 20:6). Ilmestyskirjan teksti kertoo, että ylösnousemuksen jälkeinen elämä ei ole pelkkää harpun soittoa, vaikka siihenkin on mahdollisuus. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana Karitsan vaimon varsinaisena tehtävänä on kuitenkin opettaa ja hallita:
Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm 20:6).
Ensimmäisessä Thessalonikalaiskirjeessä esiintyvän sanan "temmata", kreikaksi "harpadzo", mukaan Kristuksessa kuolleiden ylösottoa on alettu nimittää "tempaamiseksi":
(4:13) Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. (4:14) Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. (4:15) Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. (4:16) Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; (4:17) sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (4:18) Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1.Tess 4:16-18)
Jeesuksen ylösnousemusta pidettiin ihmeenä, koska se oli epätavallista. Ja jos se oli ihmeellistä, niin vielä ihmeellisempää on, että myös Kristuksessa kuolleet - aivan tavalliset armahdetut syntiset ja Kristuksessa uskon kautta pyhitetyt ihmiset - nousevat ylös Jumalan käskyhuudon kaikuessa:
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1.Kor 15:51-52)
Tempaamisen ajankohta
Tempaamisen ajankohta on kiinnostanut ja kiinnostaa monia. Tom LaHayen Ilmestyskirjan raameihin sovittamat jännityselokuvat lähtevät tulkinnasta, että Tempaaminen tapahtuisi ennen kristittyjen suurta ahdistusta ja Jumalan vihan päivää, siis aivan odottamatta. Tämä käsitys on kuitenkin saanut vakavan kilpailijan käsityksestä, että Tempaaminen tapahtuisi vasta kristittyjen suurten vainojen jälkeen, mutta ennen Jumalan vihan päivää.
Se, että kirjoitukset jättävät tilaa eri tulkinnoille, kertoo siitä, että Jumala on halunnut varata mahdollisuuden vastata ihmisten tekemiin valintoihin samalla tavalla, kuin mitä tapahtui Jeesuksen ensimmäisen tulemisen yhteydessä. Silloin Jeesus olisi voinut ottaa vastaan Israelin kuninkuuden, mutta kansa torjui hänet. Tietysti kyse voi olla pelkästään siitä, että emme ole ymmärtäneet lukemaamme. Lopun aikoja koskevien ennustuksien sekavat tulkinnat johtuvat usein siitä, että tarkastelija ei erota kansallista Israelia ja Kristuksen morsianta koskevia profetioita toisistaan. On huomattava myös, että Kristuksen morsian on eri asia kuin hänen häihinsä osallistuvat häävieraat. Jeesukselle uskollinen morsian voi kuitenkin olla rauhallisella mielellä, sillä hänen ei tarvitse tietää, miten muille käy, sillä hän on jo saanut lupauksen:
Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. (Ilm 3:10)
Pasuunansoiton päivää sanotaan "viimeiseksi pasuunaksi", kun taas sanonta "suuri pasuuna" ilmoittaa, että kyseinen tapahtuma kuuluu Sovintopäivän, Jom Kippur, tapahtumiin:
Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Matt 24:29-31).
Juutalaisten uskonoppineiden mukaan "suuri pasuuna" on myöhäisempi kuin "viimeinen pasuuna". Pidetään mielessä, kunnes asia selkenee.
Lunastuksen päivä
Jokainen Jumalan lapsi on lunastettu Jeesuksen verellä vapaaksi synnistä ja synneistä, mutta toistaiseksi se toteutuu vain uskon kautta Kristuksessa. Kristuksen veri on hänen morsiamensa hinta. Häiden edellä Ylkä hakee morsiamensa taivaallisiin häihin ja pukee katoamattomuuteen:
Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. (Ef 4:30).
Jumalan pelastussuunnitelma etenee hengen uudistuksesta mielen uudistukseen ja lopulta uudistetaan myös fyysinen ruumis. Ruumiin ylösnousemusta seuraa muunkin luomakunnan vapautus turmeluksen orjuudesta:
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room 8:18-23).
Vain Jeesuksessa kuolleet nousevat Karitsan häihin ja saavat kirkastusruumiin. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 15 luvun loppuosassa (1.Kor 15:35-58) on tästä pätevä selostus. Jakeissa 51-52 sanotaan asian ydin; huomaa kuitenkin, että "me" tarkoittaa vain Jumalan lapsia, erotuksista niistä, jotka ovat käärmeen sukua:
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1.Kor 15:51-52).
Kolmas päivä ja seitsemäs päivä
Vanhan Liiton puolelta me löydämme useita mielenkiintoisia vertauskohtia kuolleiden ylösnousemukselle. Tietyt lukusanat paljastavat, mitä Suuren Sadonkorjuun tapahtumaa milläkin kertomuksella halutaan täsmentää. Punaisen meren ylityksestä oli kulunut viisikymmentä päivää, kun Mooses sai kutsun nousta ylös vuorelle, jolle Jumala astui alas:
Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle. Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä. Ja Herra astui alas Siinain vuorelle, vuoren kukkulalle, ja Herra kutsui Mooseksen vuoren kukkulalle; ja Mooses nousi sinne ylös. (2.Ms 19:16-20).
Mooses sai vuorella Jumalan lain, mutta hänen vuorella ollessaan kansa oli jo ehtinyt keksiä omat jumalanpalvelusmenonsa ja olipa se valinnut jo uudet johtajatkin. Seurasi välienselvittely, jonka tuoksinassa Jumalan kirjoittamat lain taulut rikkoontuivat. Mooses sai kuitenkin armon nousta uudestaan vuorelle.
Kun Mooses oli noussut vuorelle, peitti pilvi vuoren. Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, ja pilvi peitti sen kuusi päivää; ja seitsemäntenä päivänä hän huusi Moosesta pilven keskeltä. Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta. Ja Mooses meni pilven keskelle ja nousi vuorelle. Ja Mooses oli vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. (2.Ms 24:15-18)
Pasuunansoiton päivä on juhlallinen termi, ja sitä käytetään Raamatussa säästeliäästi. Usein puhutaan vain "siitä päivästä". Tekstiyhteydestä tarkkaavainen lukija kyllä huomaa, mistä milloinkin on kyse. Tässä Vuorisaarnasta otetussa tekstissä on selvästikin kysymys päivästä, jolloin Herra hakee omansa:
Moni sanoo minulle sinä päivänä: "Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?" Ja silloin minä lausun heille julki: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät". (Jeesus Vuorisaarnassa, kts. Matt 7:22-23).
Pasuunansoiton päivän ajankohta määräytyy uudenkuun mukaan. Koska kuukuukausi on 29,5 päivää, ja juhlapäivä on heti uudenkuun ensimmäinen päivä, ei näköhavainnon perusteella määriteltäväksi säädettyä päivää voida ennakolta aivan tarkkaan kertoa. Oman ongelmansa muodostaa tiedonvälitys. Havaintopaikalta, Jerusalemista, on tieto uuden kuun sirpin ilmaantumisesta Jerusalemin horisonttiin välitettävä hetkessä maan ääriin. Siksi pasuunansoiton päivä on käytännössä kaksipäiväinen tapahtuma, vaikka se määritelmän mukaan onkin seitsemännen kuun ensimmäinen päivä.
Ruumiin ylösnousemusta seuraa muunkin luomakunnan vapautus turmeluksen orjuudesta:
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room 8:18-23).
kts. myös Rm 8:23
Pasuunansoiton päivän teemat
Pasuunansoiton päivällä on useampia teemoja. Tärkein niistä on kuolleiden ylösnousemus. Vuosittain vietettävä pasuunansoiton päivä, Jom Teruah, on siis eräänlainen vuosittain toistuva kertausharjoitus, tulevaisuuden varjo siitä päivästä, kun Jumala itse puhaltaa pasuunaan niin että kuolleet heräävät.
Kuolleiden ylösnousemukseen liittyvää tietoa löytyy Raamatusta enemmänkin, jos hakusanaksi laitamme jonkin seuraavista: "pasuna", seitsemännen kuun ensimmäinen päivä tai eräät kuolemista tai heräämistä koskevat ilmaisut, kuten "syvä uni". Jesajan kirjan loppuhuipentuma alkaa pasuunansoiton merkeissä:
Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi
Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut. Nämä kohtasivat sinua kaksittain - kuka sinua surkuttelee - tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa? Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua. (Jes 51:17-20)
Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion. Sillä näin sanoo Herra: Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Minun kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä. Ja nyt, mitä minulla on tekemistä täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät. Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: "Katso, tässä minä olen". (Jes 52:1-6)
Jesajan luvussa 52 siirrytään jo Pasuunansoiton päivän jälkeisiin tapahtumiin, joita ovat kuninkuus ja Jeesuksen toinen tuleminen:
Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: "Sinun Jumalasi on kuningas!" Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta, riemuitkaa, kaikki te Jerusalemin rauniot, sillä Herra lohduttaa kansansa, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat. Sillä ei teidän tarvitse kiiruusti lähteä, ei paeten kulkea; sillä Herra käy teidän edellänne, Israelin Jumala seuraa suojananne. (Jes 52:7-12)
Pasuunansoiton päivän ja kymmenen päivää myöhemmin vietettävän Sovituspäivän teemat menevät helposti sekaisin. Jos päivämäärä on ilmoitettu, väärinkäsitysten vaara vähenee. Nehemian kirjassa on Pasuunansoiton päivään liittyvästä tapahtumasta, jonka samankaltaisuus Uudessa Testamentissa kuvatun Kristuksen tuomioistuimen (kts. Room 14:7-12) kanssa on silmiinpistävä:
Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle; ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille. Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Ja hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta puolipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista. Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkealla puulavalla, joka oli tätä varten tehty. Ja hänen vieressään seisoivat: hänen oikealla puolellaan Mattitja, Sema, Anaja, Uuria, Hilkia ja Maaseja; ja hänen vasemmalla puolellaan Pedaja, Miisael, Malkia, Haasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam. Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen, nousi kaikki kansa seisomaan. Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi, kohottaen kätensä ylös: "Amen, amen"; ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. (Neh 8:1-6)
Juutalaisuudessa Pasuunansoiton päivää alettiin pitää tuomiopäivän symbolina vasta Babylonian vankeuden jälkeen. Mahdollista onkin, että juutalaiset uskonoppineet erehtyivät tässäkin - ei tosin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että Pasuunansoiton päivästä käytetty nimi Jom ha-Din, Tuomiopäivä, kuuluu paremminkin Sovituspäivän kuin Pasuunansoiton päivän yhteyteen.
Pasuunansoiton jälkeen juhlakalenterissa seurasi Sovituspäivä, Jom Kippur, ja kohta sen jälkeen Jerusalemissa vietettiin Lehtimajan juhlaa. Siitä Nehemia mainitsee:
Ja koko seurakunta, kaikki vankeudesta palanneet, tekivät lehtimajoja ja asuivat lehtimajoissa. Sillä aina Joosuan, Nuunin pojan, ajoista siihen päivään saakka eivät israelilaiset olleet niin tehneet. Ja vallitsi hyvin suuri ilo. (Neh 8:17).
Joosua on esikuva Jeesuksesta; myös nimet Joosua ja Jeesus tarkoittavat samaa. Nehemian kertomukseen sisältyykin ennustus siitä, että kun Juuda on palannut takaisin maahansa ja käynyt läpi oman pasuunansoiton päivänsä, pääsee se suuren sovituspäivän jälkeen viettämään todellista lehtimajan juhlaa.
Maailmanhistorian loppunäytös
Maailmanhistorian suuri sadonkorjuu ei tapahdu käden käänteessä, mutta se alkaa pian, tai on ehkä jo alkanut, sillä kansat ovat kokoontuneet Israelia vastaan psalmissa 83 ennustetulla tavalla. Myös ne kaksi päivää, joiden kuluttua Jeesus lupasi tulla takaisin, alkavat olla lopuillaan. Mutta kuinka kauan maailmanhistorian loppunäytös kestää? Danielin kirjan ennustuksista jäi yksi vuosiviikko täyttymättä, ja siitä päätellen sadonkorjuu kestää seitsemän vuotta. Tämän sadonkorjuun alussa näyttämöllä on kymmenen valtion liitto, joka johtaa jälleenrakennettua Rooman valtakuntaa:
(7:7) Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. (7:8) Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea. Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui. (7:9) Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. (7:10) Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. (7:11) Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. (7:12) Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. (Dan 7:7-12)
Danielin muutkin näyt koskevat lopun aikaa, vaikka ne ensin toteutuivatkin vain pienemmässä mittakaavassa:
Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä." (Dan 10:14)
Yksi niistä, jotka pystyttivät hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille, oli Napoleon. Hänen seuraajansa ovat juuri tätä kirjoitettaessa (2006-08-26) lähtemässä Libanoniin suorittamaan Napoleonin työtä loppuun:
(11:45) Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta. (12:1) Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. (12:2) Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. (12:3) Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. (Dan 11:45-12:3)
Napoleonin seuraajien tulo Välimeren itärannikolle on ajan merkki, joka ilmoittaa "pakanain ajan" päättymisestä ja Israelia kohtaavista "synnytyskivuista" eli "Jaakobin vaivan ajasta":
(5:1) Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; (5:2) sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.
(5:3) Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään (irini ke asfalia - rauha ja turvallisuus)", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (5:4) Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; (5:5) sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. (5:6) Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1.Tess 5:1-6)
Jaakobin ahdistusta verrataan synnytystuskiin siksi, että ne ovat päiviä, jolloin Jeesuksen torjunut Israel joutuu niin suureen hätään, että se ymmärtää tuhoutuvansa kokonaan, ellei se tunnusta Jeesuksen herruutta; mutta kun se sen tekee, se kokee hengellisen uudestisyntymän ja pelastuu kohta sen jälkeen maailmaa kohtaavalta Jumalan vihalta:
(26:17) Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra. (26:18) Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet. (26:19) Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun (heidän?) ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille. (Jes 26:17-19).
Pelastettu kansa kootaan sille luvattuun maahan:
Sinä päivänä Herra karistaa hedelmät maahan, Eufrat-virrasta aina Egyptin puroon asti, ja teidät, te israelilaiset, poimitaan talteen yksitellen. Sinä päivänä puhalletaan suureen pasunaan, ja Assurin maahan hävinneet ja Egyptin maahan karkoitetut tulevat ja kumartavat Herraa Pyhällä vuorella Jerusalemissa. (Jes 27:12-13)
Seuraava luku:
SovituspäiväTakaisin
Osmon kotisivulle