Suuren sovituspäivän tapahtumapaikkana on taivas. Se, mitä taivaassa Sovituspäivänä tapahtuu, on kerrottu taivaallisen temppelin maallisen esikuvan, Jumalan asumuksen, eli temppelin välityksellä. Kristuksen morsian valmistautuu silloin kohtaamaan Jumalan kasvoista kasvoihin. Sovintopäivää vietetään vain yksi päivä, mutta se aloittaa Riemuvuoden - juhlan, jonka kesto ylittää koko juhlakalenterin.
Kirjoitukseni ##24 Sovituspäivä on vielä raakile. Syy, miksi laitan tämän nettiin luettavaksi johtuu yksinkertaisesti siitä, ettei aiheesta ole juuri saatavilla suomenkielistä tekstiä, ei edes nyt, vaikka Suuri Sadonkorjuu on aivan oven edessä. Ajattelen näin: näillä vinkeillä sinun on helpompi huomata, mitä Raamatussa tästä ajasta kerrotaan ja mitä ympärillä tapahtuu.
Osmo Pöysti
SOVITUSPÄIVÄ
Liittyy osana kirjaan
Kristuksen morsianCopyright ©: Osmo Pöysti
2005-2006
Kuru, Finland
2006-09-19
Sivuja n: 17
Israelin ensimmäinen pyhäkkö rakennettiin Jumalan ja ihmisen kohtauspaikaksi. Pyhäkkö oli paikka, jossa ihminen saattoi kohdata Jumalan "kasvoista kasvoihin", tai ainakin melkein kasvoista kasvoihin, sillä kohtaushetkellä Jumala kätki kirkkautensa pilveen:
Mutta Mooses otti majan ja pystytti sen leirin ulkopuolelle, jonkun matkan päähän leiristä, ja kutsui sen ilmestysmajaksi; ja jokaisen, jolla oli kysyttävää Herralta, oli mentävä ilmestysmajalle, leirin ulkopuolelle. Ja kun Mooses lähti majalle, nousi koko kansa, ja kukin asettui majansa ovelle ja katseli Mooseksen jälkeen, kunnes hän oli mennyt majaan. Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta. Ja kaikki kansa näki pilvenpatsaan seisovan majan ovella; niin kaikki kansa nousi, ja he kumartuivat itsekukin majansa ovella. Ja Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin (panim el-panim), niinkuin mies puhuttelee toista. Sitten Mooses palasi takaisin leiriin; mutta Joosua, Nuunin poika, hänen apumiehensä ja palvelijansa, ei poistunut majasta. (2.Moos 33:7-11)
Mooseksen rakentama Ilmestysmaja oli rautalankamalli taivaasta. Siinä oli kolme osaa, pyhin, pyhä ja piha. Jumalan kirkkaus asui temppelin pyhimmässä osassa, eikä Jumalaa voinut lähestyä ilman, että lähestyjän synnit oli peitetty uhrieläimen verellä. Siitä, miten ja mitä varten näitä uhreja suoritettiin, kerrotaan Mooseksen kolmannen kirjan alussa. Mutta sitten - luvussa 16 - kerrotaan ylipappi Aaronin kahdesta pojasta, jotka menivät Jumalan asumukseen:
Ja Aaronin pojat Naadab ja Abihu ottivat kumpikin hiilipannunsa ja virittivät niihin tulen ja panivat suitsuketta sen päälle ja toivat vierasta tulta Herran eteen, vastoin hänen käskyänsä. Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä. Niin Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni". - Mutta Aaron oli ääneti. (3.Moos 10:1-3)
Ettei sama surullinen tarina toistuisi, rajoitettiin Temppelin pyhimmässä osassa käynti yhteen päivään vuodessa:
Ja Herra puhui Moosekselle, sen jälkeen kuin kaksi Aaronin poikaa oli kuollut, joita kuolema kohtasi, kun he astuivat Herran eteen. Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano veljellesi Aaronille: älköön hän joka aika menkö pyhimpään, esiripun sisäpuolelle, armoistuimen eteen, joka on arkin päällä, ettei hän kuolisi; sillä minä ilmestyn pilvessä armoistuimen kohdalla. Mutta näin Aaron menköön pyhimpään: hänellä olkoon … (Kts. 3.Moos 16:1-3)
Käyntipäiväksi määrättiin seitsemännen kuun kymmenes päivä:
Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä. (3.Moos 16:29-30)
Kaikkina muina päivinä ihmiset saattoivat tuoda pakollisten uhritoimitusten lisäksi erilaisia henkilökohtaisia uhreja, mutta seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä tehtiin tilinpäätös kaikesta. Se oli päivä, jolloin uhrieläimen veri vietiin kaikkeinpyhimpään saakka. Päivän nimeksi tuli Sovituspäivä. Hebreankielisessä tekstissä päivästä käytetään nimeä Jom ha-Kippurim, kts. 3.Moos 23:27 sekä 3.Moos 25:9 ja Jom Kippurim, kts. 3.Moos 23:28:
(23:26) Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: (23:27) "Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä (Jom ha-Kippurim); pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri. (23:28) Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä (Jom Kippurim), jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä. (3.Moos 23:26-28)
Sovituspäivää piti viettää kerran vuodessa seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä. Joka viideskymmenes vuosi se aloitti riemuvuoden:
(25:8) Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. (25:9) Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasunan raikuen soida; sovituspäivänä (Jom ha-Kippurim) antakaa pasunan soida koko maassanne. (25:10) Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. (3.Moos 25:8-10)
Nimellä Jom ha-Kippurim/Jom Kippurim Sovituspäivä esiintyy Raamatussa vain kolme kertaa. Nimi tulee sanasta, joka tarkoittaa "peittää, kätkeä". Samasta sanajuuresta johdettu sana "kapporet" tarkoittaa Ilmestysmajan kaikkeinpyhimmässä olevan lain arkin kantta, jota protestanttisissa raamatunkäännöksissä kutsutaan armoistuimeksi.
Nykyhebreassa sovituspäivän nimi on Jom Kippur. Sana jom tarkoittaa päivää ja kippur on yhdyssana, jossa alkuosa "ki" vastaa meidän sanaamme "kuin", ja loppuosa pur tarkoittaa arpaa. Yhdyssanassa kirjain "p" kahdentuu. Monikon pääte "-im" on pudonnut pois. Nimi Jom Kippur viittaa juhlan aikana uhrattaviin kahteen pukkiin, joista toinen valittiin arvalla uhrattavaksi ja toinen erämaahan lähetettäväksi "syntipukiksi", kts. 3.Ms 16:1-34.
Sovituspäivän teema on Jumalan ja ihmisen kohtaaminen. Uhritoimitukset ja koko prosessi vaikuttavat monimutkaiselta, mutta ensisijaisesti sillä kuvataankin sitä, mitä Jeesus teki kuolleista nousemisensa jälkeen, noustessaan taivaalliseen temppeliin:
(16:1) Ja Herra puhui Moosekselle, sen jälkeen kuin kaksi Aaronin poikaa oli kuollut, joita kuolema kohtasi, kun he astuivat Herran eteen. (16:2) Ja Herra sanoi Moosekselle: "Sano veljellesi Aaronille: älköön hän joka aika menkö pyhimpään, esiripun sisäpuolelle, armoistuimen eteen, joka on arkin päällä, ettei hän kuolisi; sillä minä ilmestyn pilvessä armoistuimen kohdalla.
(16:3) Mutta näin Aaron menköön pyhimpään: hänellä olkoon mukanaan mullikka syntiuhriksi ja oinas polttouhriksi; (16:4) ja hän pukekoon pyhän pellava-ihokkaan yllensä, peittäköön häpynsä pellavakaatioilla, vyöttäköön itsensä pellavavyöllä ja pankoon pellavaisen käärelakin päähänsä. Nämä ovat pyhät vaatteet; ja hän pesköön ruumiinsa vedessä ja pukekoon ne yllensä. (16:5) Ja hän ottakoon israelilaisten seurakunnalta kaksi kaurista syntiuhriksi ja yhden oinaan polttouhriksi.
(16:6) Ja Aaron tuokoon oman syntiuhrimullikkansa ja toimittakoon sovituksen itsellensä ja perheellensä.
(16:7) Sitten hän ottakoon ne kaksi kaurista ja asettakoon ne Herran eteen ilmestysmajan ovelle. (16:8) Ja Aaron heittäköön arpaa niistä kahdesta kauriista: toisen arvan Herralle ja toisen Asaselille. (16:9) Ja Aaron tuokoon sen kauriin, jonka arpa määräsi Herralle, ja uhratkoon sen syntiuhriksi. 16:10 Mutta se kauris, jonka arpa määräsi Asaselille, asetettakoon elävänä Herran eteen, että sille toimitettaisiin sovitus ja se sitten päästettäisiin erämaahan Asaselille.
(16:11) Senjälkeen Aaron tuokoon oman syntiuhrimullikkansa ja toimittakoon sovituksen itsellensä ja perheellensä ja teurastakoon oman syntiuhrimullikkansa.
(16:12) Ja hän ottakoon hiilipannun täyteen tulisia hiiliä alttarilta, joka on Herran edessä, ja kahmalonsa täyteen survottua hyvänhajuista suitsuketta ja vieköön ne esiripun sisäpuolelle. (16:13) Ja hän pankoon suitsukkeen tulen päälle Herran eteen, niin että suitsutus pilvenä peittää lain arkin päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi. (16:14) Ja hän ottakoon mullikan verta ja pirskoittakoon sitä sormellansa armoistuimen etupuolelle; ja armoistuimen eteen hän pirskoittakoon sormellansa verta seitsemän kertaa.
(16:15) Sitten hän teurastakoon kansan syntiuhrikauriin ja vieköön sen verta esiripun sisäpuolelle ja tehköön sen verellä, niinkuin hän teki mullikan verellä: pirskoittakoon sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen. (16:16) Ja näin hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa; näin hän tehköön myös ilmestysmajalle, joka on heidän tykönänsä, keskellä heidän saastaisuuttansa.
(16:17) Älköön yhtään ihmistä olko ilmestysmajassa, kun hän tulee toimittamaan sovitusta pyhimmässä, siihen saakka kunnes hän sieltä lähtee ja on toimittanut itsellensä ja perheellensä ja koko Israelin seurakunnalle sovituksen.
(16:18) Sitten hän lähteköön sieltä alttarin ääreen, joka on Herran edessä, ja toimittakoon sille sovituksen; ja hän ottakoon mullikan verta ja kauriin verta ja sivelköön sitä alttarin sarviin yltympäri. (16:19) Ja hän pirskoittakoon sormellansa sen päälle verta seitsemän kertaa ja puhdistakoon ja pyhittäköön sen israelilaisten saastaisuudesta.
(16:20) Ja kun hän on loppuun toimittanut pyhäkön ja ilmestysmajan ja alttarin sovittamisen, tuokoon hän sen elävän kauriin. (16:21) Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan. (16:22) Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan.
(16:23) Ja Aaron menköön ilmestysmajaan ja riisukoon yltänsä pellavavaatteet, jotka hän oli pukenut päälleen mennessänsä pyhäkköön, ja jättäköön ne sinne. (16:24) Ja hän pesköön pyhässä paikassa ruumiinsa vedessä ja pukekoon ylleen omat vaatteensa; sitten hän lähteköön sieltä ja uhratkoon sekä oman polttouhrinsa että kansan polttouhrin ja toimittakoon niin sekä itsellensä että kansalle sovituksen.
(16:25) Ja syntiuhrin rasvan hän polttakoon alttarilla.
(16:26) Ja se, joka päästi kauriin Asaselille, pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa vedessä, ja sitten hän tulkoon leiriin.
(16:27) Ja syntiuhrimullikka ja syntiuhrikauris, joiden veri tuotiin sovitukseksi pyhäkköön, vietäköön leirin ulkopuolelle, ja niiden nahka, liha ja rapa poltettakoon tulessa. (16:28) Ja se, joka ne polttaa, pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa vedessä, ja sitten hän tulkoon leiriin.
(16:29) Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. (16:30) Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä. (16:31) Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös.
(16:32) Ja sovituksen toimittakoon se pappi, joka on voideltu ja joka on vihitty papinvirkaan isänsä sijaan; hän pukekoon yllensä pellavavaatteet, pyhät vaatteet, (16:33) ja toimittakoon sovituksen kaikkeinpyhimmälle ja sovituksen ilmestysmajalle ja alttarille sekä sovituksen myös papeille ja kaikelle seurakunnan kansalle. (16:34) Tämä olkoon teille ikuinen säädös, että toimitatte israelilaisille sovituksen kaikista heidän synneistänsä kerran vuodessa." Ja hän teki, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut. (3.Ms 16:1-34)
Jeesuksen astuminen ylös taivaalliseen temppeliin oli yksinkertaisempi, kuin Aaronin suorittamasta uhritoimituksesta olisi voinut päätellä. Koska Jeesus oli vapaa synnistä, ei hänen tarvinnut tuoda syntiuhria omasta puolestaan. Toisaalta Jeesuksen uhrin vaikutus ulottui laajemmalle, kuin Israelin kanssaan. Se kattoi koko maailman:
Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (1.Joh 2:2)
Jeesus on sovittanut maailman ja Jumalan Golgatalla ja tehnyt yhdellä ainoalla uhrilla täydelliseksi ne, jotka pyhitetään eli erotetaan Jumalalle. Ihmisen tulee vain ottaa vastaan se, jonka Jumala on hänelle valmistanut. Valinta on vapaaehtoinen:
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. (Joh 12:47-48)
Sadonkorjuun aika
Nisu Raamatun salakielessä tarkoittaa ihmistä. Johannes Kastajan mukaan Jeesus kerää nisunsa aittaan, mutta polttaa ruumenet sammumattomassa tulessa:
Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Joh 3:7-12)
Syksyn juhlakausi alkaa Pasuunansoiton päivällä Eitanim-kuun ensimmäisenä päivänä. Seitsemännen kuun alkuperäinen, hebreankielinen nimi oli "Eitanim", mutta Babylonian vankeuden jälkeen siitä alettiin käyttää nimeä Tishri. Sovituspäivä alkaa yhdeksän päivän kuluttua Pasuunansoiton päivästä heti auringon laskiessa. Sitä ei siis tarvitse määrittää erikseen kuunsirpistä, sillä sehän on tehty kuukuukauden ensimmäisenä, uudenkuun päivänä.
Sadonkorjuun juhlakausi on vertauskuvallinen esitys maailman lopusta, sillä silloin kootaan maan sato - kaikki, mitä maassa on edellisen kuuden työpäivän aikana kylvetty. Se on juhla, jolloin Jumalan arkki viedään temppeliinsä ylös taivaisiin. Esikuvallinen kertomus löytyy Ensimmäisestä Kuningasten kirjasta. Kun Salomo oli saanut temppelin rakennustyöt valmiiksi, tuotiin temppeliin ensin Liiton arkki, jonka jälkeen Jumalan läsnäolon kirkkaus täytti temppelin:
Sitten Salomo kokosi Israelin vanhimmat ja kaikki sukukuntien johtomiehet, israelilaisten perhekunta-päämiehet, kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuomaan Herran liitonarkkia Daavidin kaupungista, se on Siionista. Niin kokoontuivat kuningas Salomon luo kaikki Israelin miehet juhlapäivänä eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi. Ja kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet saapuville, nostivat papit arkin, ja he veivät Herran arkin ja ilmestysmajan sinne, sekä kaiken pyhän kaluston, joka oli majassa; papit ja leeviläiset veivät ne sinne. Ja kuningas Salomo seisoi arkin edessä ja hänen kanssaan koko Israelin kansa, joka oli kokoontunut hänen luoksensa; ja he uhrasivat lampaita ja raavaita niin paljon, että niitä ei voitu lukea, ei laskea. Ja papit toivat Herran liitonarkin paikoilleen temppelin kuoriin, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle. Sillä kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkki oli, ja kerubit suojasivat ylhäältä päin arkkia ja sen korentoja. Ja korennot olivat niin pitkät, että niiden päät voi nähdä kaikkeinpyhimmästä, kuorin edestä; mutta ulkoa niitä ei voinut nähdä. Ja ne jäivät sinne, tähän päivään asti. Arkissa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa, heidän lähdettyänsä Egyptin maasta. Ja kun papit lähtivät pyhäköstä, täytti pilvi Herran temppelin, niin että papit eivät voineet astua toimittamaan virkaansa pilven tähden; sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin. (1.Kun 8:1-11)
Se, mikä vanhan liiton arkissa oli kirjoitettuna kivitauluihin, on nyt kirjoitettu Jeesuksen seuraajien sydämiin hetkellä, kun me olemme täyttyneet Pyhästä Hengestä. Jumalan laki meidän sydämissämme tekee meistä Jumalan temppelin:
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? (Paavali Ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä, jae 3:16)
Jeesus lupasi rakentaa temppelin kolmessa päivässä:
Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä. (Kts. Joh 2:19)
Jeesus itse nousi ylös kolmantena päivänä haudasta, mutta näin tulee käymään myös hänen ruumiilleen, joka on seurakunta:
Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. (Hoos 6:1-2)
Kuolleiden ylösnousemus tapahtuu Pasuunansoiton päivänä. Sovituspäivänä hänen Morsiamensa on valmis kohtaamaan Isän kasvoista kasvoihin.
Jumalan kasvot
Mooses halusi nähdä Jumalan kirkkauden, mutta Jumala vastasi:
"Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". (Kts. 2.Moos 33:20)
Jumala vastasi Mooseksen pyyntöön kätkemällä hänet kallioon, kunnes Jumala oli mennyt hänen ohitseen:
Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa." (2.Moos 33:21-23)
Ihmisen ongelma on synti. Mutta koska myös Jumala halusi kohdata ihmisen, hän järjesti sellaisen kohtauspaikan, jossa ihminen voi kohdata Jumalan. Ilmestysmajassa, uhritoimitusten jälkeen, Mooses saattoi jo kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin pilviverhon ja suitsutuksen savun läpi. Ilman pilviverhoa hän saattoi katsella Jumalan kirkkautta vasta kuolemansa jälkeen, kts. Matt 17:1-7.
Jumala kätkee kasvonsa näkemästä ihmisen syntiä hyvin tietäen, ettei ihminen sitä kestä. Kerran tulee kuitenkin aika, jolloin me näemme Jumalan:
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. (1.Kor 13:12)
Se on päivä, jolloin usko muuttuu näkemiseksi:
Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room 8:19-23)
Päivää, jona me näemme Jumalan, sanotaan sovituspäiväksi ja usein myös sovintopäiväksi. Se on hetki, jolloin meidän kohtalomme lopullisesti sinetöidään. Me joko kestämme Jumalan katseen tai sitten ei. Kaikki riippuu siitä, onko meidän syntimme sovitetut vai ei. Kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta, sydämen puhtaudesta:
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. (Matt 5:8)
Ruumiin ja sielun paasto
Uudessa Testamentissa mainittu paaston aika tarkoittaa Sovituspäivää:
Ja monta päivää me purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Ja kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen nenitse Kreetan suojaan. Ja vaivoin kuljettuamme liki sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jonka lähellä Lasaian kaupunki oli. Mutta kun paljon aikaa oli kulunut ja purjehtiminen jo oli vaarallista, sillä paastonaikakin oli jo ohi, varoitti Paavali heitä ja sanoi: "Miehet, minä näen, että purjehtiminen käy vaivalloiseksi ja vaaralliseksi, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös meidän hengellemme". Mutta sadanpäämies uskoi enemmän perämiestä ja laivanisäntää kuin Paavalin sanoja. (Apt 27:7-11)
Sovituspäivänä ihmiseltä vaadittava itsehillintä on aivan omaa luokkaansa, sillä se koskee täydellistä pidättäytymistä kaikesta ruumiillisesta työstä ja sielullisista ponnistuksista, vaikka se ei suomenkielisistä käännöksistä heti näkyisikään. Se on kuitenkin sanottu niin painavasti, ja moneen kertaan, että sitä kannattaa tarkastella kunnolla. Mutta koska Joelin kirja myös liittyy asiaan, luetaan siitä ensin pari kohtaa:
(1:11) Peltomiehet ovat joutuneet häpeään, viinitarhurit valittavat nisun ja ohran tähden, sillä mennyt on pellon sato.
(1:12) Viiniköynnöstä on kohdannut kato, viikunapuu on kuihtunut, granaattipuu ja myös palmu ja omenapuu; kaikki kedon puut ovat kuivettuneet. Niin, häpeään on joutunut ilo, ihmislasten joukosta pois.
(1:13) Vyöttäytykää säkkiin, pitäkää valittajaiset, te papit; valittakaa, te jotka toimitatte palvelusta alttarilla. Käykää sisälle, viettäkää yö säkkeihin puettuina, te jotka toimitatte minun Jumalani palvelusta. Sillä poissa on teidän Jumalanne huoneesta ruokauhri ja juomauhri.
(1:14) Kuuluttakaa pyhä paasto (tsom kodesh, H6685), kutsukaa koolle juhlakokous (atseret, H6116), kootkaa vanhimmat ja kaikki maan asukkaat Herran, teidän Jumalanne, huoneeseen ja huutakaa Herran puoleen.
(1:15) Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. (Joel 1:11-15)
ja
(2:15) Puhaltakaa pasunaan (shofar, H7782) Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto (tsom kodesh), kutsukaa koolle juhlakokous (atseret, H6116).
(2:16) Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.
(2:17) Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'" (Joel 2:15-17)
## Sovintopäivän teema: Itsensä kieltäminen
Sovituspäivä eli Jom Kippur on päivä, jolloin jokaisen seurakunnan (hebr. "kahal", kr. "ekklesia") jäsenen odotetaan kieltävän itsensä. Itsensä kieltäminen on yleisesti tulkittu paastoksi, ja niin myös suomalaiseen raamatunkäännökseen hebrean sana "anah" (ajin-nun-hei) on käännetty paastoa tarkoittavalla sanalla.
(16:29) Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne paastolla (anah) älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. (16:30) Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistamiseksenne; kaikista synneistänne te tulette puhtaiksi Herran edessä.
(16:31) Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla (anah); se olkoon ikuinen säädös. (16:32) Ja sovituksen toimittakoon se pappi, joka on voideltu ja joka on vihitty papinvirkaan isänsä sijaan; hän pukekoon yllensä pellavavaatteet, pyhät vaatteet, (16:33) ja toimittakoon sovituksen kaikkeinpyhimmälle ja sovituksen ilmestysmajalle ja alttarille sekä sovituksen myös papeille ja kaikelle seurakunnan kansalle. (3.Ms 16:29-33)
Käännöksessä on myös toinen epätarkkuus, ja juuri sellaisessa kohdassa, jolla tekstin ymmärtämiselle on ratkaiseva merkitys. Alkuteksti vaatii meitä kurittamaan ei suinkaan itseämme, vaan sieluamme, "nefesh":
(16:29) Tämä olkoon teille ikuinen säädös: seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, kurittakaa itseänne (nefesh: sieluanne) paastolla älkääkä yhtäkään askaretta toimittako, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne. (3.Ms 16:29).
Tekstiyhteys paljastaa lisää. Ensinnäkin Herran eteen on tultava uhri mukanaan. Mutta meidän itsemme tulee levätä niin perusteellisesti, ettei ihmisen tavallisista toiminnoista jää jäljelle muuta kuin hengen funktiot. Sielulliset ja lihalliset toiminnot kielletään kokonaan. Vain Henki saa toimia rajoituksetta. Jumala ei kuitenkaan ole tekemässä meistä henkiolentoa, vaan hengellistä ihmistä. Kysymys on siis samasta asiasta, josta Jeesus käytti kreikan sanaa metanoia, mielenmuutos:
Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (tin psihin, sielunsa), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä (tin psihin autou - sielunsa) minun tähteni, hän pelastaa sen. (Kts. Lk 9:23-24)
Itsensä kieltäminen, jota hebreankielisen tekstin sana "anah" tarkoittaa, on laajempi käsitys, kuin pelkkä ruuasta ja juomasta pidättäytymistä. Strongin sanakirja antaa sanasta "anah" (H6031) seuraavanlaisen selostuksen:
A primitive root (possibly rather identical with H6030 through the idea of looking down or browbeating); to depress literally or figuratively, transitively or intransitively (in various applications). (sing is by mistake for H6030.): - abase self, afflict (-ion, self), answer [by mistake for H6030], chasten self, deal hardly with, defile, exercise, force, gentleness, humble (self), hurt, ravish, sing [by mistake for H6030], speak [by mistake for H6030], submit self, weaken, X in any wise.
Määräys sovituspäivän sekä sielua että ruumista koskevasta laajennetusta "paastosta" annetaan Mooseksen kirjoissa ainakin kolme kertaa ja joka kerta melkein samoin sanoin. (Alkutekstissä siitä ei käytetä sanaa paasto). Sielun ja ruumiin toimintojen rajoittaminen Hengen määräämään lepotilaan on siinä määrin välttämätöntä, että henkilö, joka määräystä ei noudata, ei voi kuulua Jumalan kansaan:
(23:26) Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: (23:27) "Tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on sovituspäivä; pitäkää silloin pyhä kokous, kurittakaa itseänne paastolla ja tuokaa Herralle uhri. (23:28) Älkää toimittako yhtäkään askaretta sinä päivänä, sillä se on sovituspäivä, jolloin teille toimitetaan sovitus Herran, teidän Jumalanne, edessä. (23:29) Sillä jokainen, joka ei sinä päivänä kurita itseänsä paastolla, hävitettäköön kansastansa. (23:30) Ja jokaisen, joka sinä päivänä toimittaa jotakin askaretta, minä hävitän hänen kansastansa. (23:31) Älkää silloin yhtäkään askaretta toimittako. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin. (23:32) Se on oleva teille levon päivä, kurittakaa itseänne paastolla. Kuukauden yhdeksäntenä päivänä illalla, illasta iltaan, pitäkää tämä sapatti." (3.Ms 23:26-32)
Vielä kerran sama määräys toistetaan siinä yhteydessä, jossa luetellaan vuosittain toistuvan sovintopäivän, Jom Kippurin uhrit:
(29:7) Ja saman seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä olkoon teillä pyhä kokous, ja silloin kurittakaa itseänne paastolla, älkääkä yhtäkään askaretta toimittako. (29:8) Ja tuokaa suloisesti tuoksuvaksi polttouhriksi Herralle mullikka, oinas ja seitsemän vuodenvanhaa karitsaa; ne olkoot virheettömät. (29:9) Ja niihin kuulukoon ruokauhrina lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, kolme kymmenennestä mullikkaa kohti, kaksi kymmenennestä oinasta kohti (29:10) ja yksi kymmenennes kutakin kohti niistä seitsemästä karitsasta; (29:11) ja kauris syntiuhriksi, paitsi sovitusuhria ja jokapäiväistä polttouhria ynnä niihin kuuluvia ruoka- ja juomauhreja. (4.Ms 29:7-11)
Lisäselvyyttä asiaan saadaan Paavalin kirjeestä Kolossalaisille, jossa hän ensin toteaa, että Kolossan uskovat ovat kyllä sovitetut Kristuksessa, mutta heitä ei ole vielä asetettu Jumalan eteen "pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina", ja jatkaa siitä kertomalla ei pelkästään Kristuksen kärsimyksistä, vaan myös omista kärsimyksistään seurakunnan hyväksi:
Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut (apokatillaksen) Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen (parastisai) teidät pyhinä (agious) ja nuhteettomina (amomous) ja moitteettomina (anengklitous) eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. (Kol 1:21-23).
Se asettaminen (oik. esittely), josta Paavali puhuu, tapahtuu Suurena sovituspäivänä, kun kohtaamme Isän kasvoista kasvoihin, vaikka vähätellä ei pidä sitäkään, että me jo nyt olemme asetetut taivaallisiin uskon kautta Kristuksessa. Kreikkalaisessa tekstissä edellisestä (Kol 1:22) käytetään verbiä par'istimi, esitellä, kun taas jälkimmäisestä (Ef 2:5) verbiä sin'kathizo, panna istumaan yhdessä jnkn kanssa. Suomalaisesta käännöksestä tämä asiaero ei valitettavasti näy, sillä suomen verbiä "asettaa" käytetään myös siitä asettamisesta, joka on jo tapahtunut uskon kautta:
Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa (sin'ezoopoiisen) - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt (sin'igeiren) ja yhdessä hänen kanssaan asettanut (sin'ekathisen) meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. (Ef 2:4-7)
Suuri hiljaisuus
Sovituspäivänä koko ihmiskunta on hiljaa Herran edessä.
Vaiti (His>hasah, H2013)
Herran, Herran edessä! Sillä Herran päivä on lähellä; sillä Herra on laittanut teurasuhrin, on vihkinyt kutsuttunsa. (Sef 1:7)Sovituspäivinä Herra yksin puhuu. Kaikki muut ovat vaiti. Sanan "hasah", olla vaiti (H2013), käskymuoto "his! esiintyy Vanhassa Testamentissa kuusi kertaa sellaisten kertomuksien yhteydessä, jotka tavalla tai toisella liittyvät Sovintopäivään.
Mutta itse hän kääntyi takaisin Gilgalin luona olevilta jumalankuvilta ja käski sanoa: "Minulla on salaista asiaa sinulle, kuningas". Niin tämä sanoi: "Hiljaa!" (His>Hasah, kts. H2013). Ja kaikki, jotka seisoivat hänen luonaan, menivät hänen luotaan ulos. (Tuom 3:19, kts. Tuom 3:16-19)
Ja jos kuolleen korjaa hänen omaisensa ja polttajansa, viedäkseen luut pois talosta, ja jos hän kysyy joltakin, joka on talon perimmäisessä sopessa: "Onko sinun tykönäsi vielä ketään?" niin tämä vastaa: "Ei ole", ja toinen sanoo: "Hiljaa!" - sillä Herran nimeä ei saa mainita. (Aamos 6:10, kts. 6:8-11)
Tämän näytti minulle Herra, Herra: Katso, oli korillinen kypsiä hedelmiä. Ja hän sanoi: "Mitä sinä näet, Aamos?" Minä vastasin: "Korillisen kypsiä hedelmiä". Ja Herra sanoi minulle: "Minun kansani Israel on kypsä saamaan loppunsa: en minä enää mene säästäen sen ohitse. Ja sinä päivänä palatsin laulut muuttuvat valitukseksi, sanoo Herra, Herra. Paljon on oleva ruumiita, joka paikkaan heitettyjä. Hiljaa!" (Aamos 8:1-3)
Mutta Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa." (Hab 2:20, kts. Hab 2:1-20)
Vaiti Herran, Herran edessä! Sillä Herran päivä on lähellä; sillä Herra on laittanut teurasuhrin, on vihkinyt kutsuttunsa. (Sef 1:7; kts. Sef 1:1-11)
Vaiti Herran edessä, kaikki liha! Sillä hän on noussut pyhästä asuinsijastansa. (Sak 2:13; kts. Sak 2:1-3:5)
Sovitus
Paratiisissa ihminen ja Jumala kävelivät yhtä matkaa illan viileydessä ilman, että Jumalan ja vasta luodun ihmisen välinen laatuero olisi mitenkään haitannut kanssakäymistä. Vasta synti erotti ihmisen Jumalasta. Ihminen ajettiin pois paratiisista odottamaan sitä päivää, jolloin ongelma olisi tavalla tai toisella poistettu. Kun kaikki ongelmat on ratkaistu, Jeesukseen liittynyt kansa palaa takaisin ja kohtaa Isän kasvoista kasvoihin. Se, mitä me nyt koemme vain uskon kautta, on koetaan sinä päivänä täydellisesti; laatuerokin on poistunut:
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. (13:12) Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. (13:13) Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor 13:10-13)
Psalmissa 126 kovia kokeneen Kristuksen morsiamen tuntoja tarkastellaan sadonkorjuun näkökulmasta:
Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan". Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat. (Psalmi 126)
Sovituspäivän teema on paluu - paluu Jumalan luo. Jeesuksen tuttu vertaus tuhlaajapojan paluusta on yksi monista Raamatun paluu- ja katumuskertomuksista. Sellainen on myös Raamatun alkulehdillä kerrottu Jaakobin tarina.
Jaakobin matka Babyloniaan ja takaisin
Jaakob oli matkalla Luvatun maan Beeshebasta Babylonian valtapiiriin kuuluvaan Harraniin. Hän yöpyi taivasalla, kivi päänalusenaan ja näki unta portaista, jotka ulottuivat taivaisiin.
Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti. (1.Ms 28:16-17).
Monet ovat lukeneet lastenkirjoja, jotka perustuvat tälle Raamatun kertomukselle ja muistavat nähneensä kauniita kuvia tikapuista, joita pitkin enkelit kävelevät. Hebreankielinen lähdeteksti on ilman kuvitusta, mutta sitäkin sisältörikkaampi:
Niin Jaakob lähti Beersebasta mennäksensä Harraniin. Ja hän osui erääseen paikkaan, johon yöpyi, sillä aurinko oli laskenut; ja hän otti sen paikan kivistä yhden, pani sen päänsä alaiseksi ja asettui nukkumaan siihen paikkaan. Niin hän näki unta, ja katso, maan päälle oli asetettu tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen, ja katso, Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Ja katso, Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, sinun Isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. Ja katso, minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, missä ikinä kuljet, ja saatan sinut takaisin tähän maahan; sillä minä en jätä sinua, ennenkuin olen toteuttanut sen, minkä minä olen sinulle puhunut." Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone (beit elohim) ja taivaan portti (sha'ar ha-shamajim)." Ja Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka hän oli pannut päänsä alaiseksi, ja nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle. Ja hän kutsui paikan Beeteliksi (Beit el - Jumalan huone); mutta ennen oli kaupungin nimenä Luus. Ja Jaakob teki lupauksen, sanoen: "Jos Jumala on minun kanssani ja varjelee minut sillä tiellä, jota nyt kuljen, ja antaa minulle leipää syödäkseni ja vaatteita pukeutuakseni, niin että saan palata rauhassa isäni kotiin, niin on Herra (hebr. "Jehovah", sanasta "olla") oleva minun Jumalani (Elohim); ja tämä kivi, jonka olen patsaaksi pystyttänyt, on oleva Jumalan huone (beit Elohim), ja kaikesta, mitä minulle suot, minä totisesti annan sinulle kymmenykset". (1.Ms 28:10-22).
Jaakobin asiat eivät olleet hyvin. Hän oli pakomatkalla, yksin, aseettomana ja vähissä varoissa. Hän jos kukaan tarvitsi apua - ja nyt hänelle luvataan taivaita. Siitä huolimatta hän ottaa tarjouksen vastaan epäröiden, jos-lausetta käyttäen. Kaiken lisäksi Jaakob on petturi. On siinä Jumalallakin työtä, ennen kuin hänestä mitään kelvollista syntyy. Mutta Jumala ei jätä aloittamaansa työtä kesken. Hän on jo antanut vastaavankaltaisen lupauksen Jaakobin isälle Aabrahamille ja Jaakob on tämän lupauksen perillinen.
Kahdenkymmenen vuoden kuluttua Jaakob on palaamassa takaisin Harranista. Edessä on vaikea paikka: on kohdattava Eesau, jolta hän on petoksella anastanut vanhimmalle veljelle kuuluvat etuoikeudet, "kasvoista kasvoihin". Kun hän on selviytynyt takaa-ajajistaan, hän tulee Jordanin sivujoelle Jabbokille. Joki, jonka nimi tarkoittanee tulvavirtaa tai kamppailua, oli rajajoki, ja myöhemmin siitä tuli Jaakobin heimon ja ammonilaisten rajajoki.
Siinä oli mies, joka petoksen takia on joutunut jättämään "Luvatun maan", on pyrkimässä joen yli, takaisin Luvattuun maahan. Kuva on paratiisista karkoitetusta miehestä, joka pyrkii sinne takaisin. Kaksikymmentä vuotta ihmiselämästä on kuva niistä kahdesta päivästä, joiden jälkeisenä päivänä paluu Taivaalliseen Jerusalemiin tapahtuu. Ratkaiseva kamppailu käydään rajajoella. Jaakob kuljettaa joukkonsa keskellä yötä joen yli, ja jää sitten yksin rukoilemaan, joen toiselle rannalle. Jaakob painii aamuun asti miehen kanssa, joka ei suostu kertomaan nimeään, mutta Jaakob tunnistaa hänet, ja sanoo: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut", kts. 1.Moos 32:30.
Jaakobin paini Israelin maan rajajoella on profeetallinen ennakkotapaus siitä, mitä tapahtuu tämän aikakauden lopussa, kun vaimot ja lapset tulevat Jumalan kasvojen eteen, mutta Jaakob itse jää taistelemaan loppuun sen taistelun, jota hän on vältellyt viimeiseen asti:
Ja sanokaa myös: 'Katso, sinun palvelijasi Jaakob tulee meidän jäljessämme'." Sillä hän ajatteli: "Minä koetan lepyttää häntä lahjalla, joka kulkee edelläni. Sitten astun itse hänen kasvojensa eteen; ehkä hän ottaa minut ystävällisesti vastaan." Niin lahja kulki hänen edellänsä, mutta itse hän jäi siksi yöksi leiriin. Mutta yöllä hän nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa". Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua". Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob". Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut". Ja Jaakob kysyi ja sanoi: "Ilmoita nimesi". Hän vastasi: "Miksi kysyt minun nimeäni?" Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, "sillä", sanoi hän, "minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut". Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle. (1.Moos 32:20-32)
Kun Jaakob oli kohdannut Jumalan enkelin ja päässyt onnellisesti Luvatun maan rajan yli, oli hänen vielä kohdattava veljensä Eesau, jonka hän oli pettänyt, kasvosta kasvoihin. Näillä kahdella tapahtumalla on vastineensa Israelin juhlakalenterissa. Kohtaaminen sujui onnellisesti, jonka jälkeen Jaakob tuli Sukkotiin, jossa Jaakob rakensi talon itselleen ja majoja (hebr. "sukkot") karjalleen. Nimi Sukkot tarkoittaa lehtimajaa; mikä onkin jo puhetta Lehtimajan juhlasta ja Tuhatvuotisesta Valtakunnasta.
Sikemistä Jaakob hankki sadalla kesitalla maapalstan, ja pystytti sinne alttarin, jolle hän antoi nimen El, Israelin Jumala. Kun hän oli kaikki nämä työnsä suorittanut, hän oli valmis täyttämään lupauksensa, ja menemään Beeteliin.
Jumalan huoneeseen, Beeteliin, Jaakob palaa kiittääkseen Jumalaa, joka kuuli häntä hänen ahdistuksensa aikana ja oli hänen mukanaan tiellä, jota hän vaelsi. Mutta hänellä on jo uusi ongelma: Jaakobin pojat olivat kostaneet verisesti sisarensa Diinan raiskauksen, mutta siitä syntyneen ongelman Jumala hoitaa itse:
Ja Jumala (Elohim) sanoi Jaakobille: "Nouse, mene Beeteliin (Beit El), asetu sinne ja rakenna sinne alttari (mizbeah) Jumalalle (le-El), joka ilmestyi sinulle paetessasi veljeäsi Eesauta". Niin Jaakob sanoi perheellensä ja kaikille, jotka olivat hänen kanssaan: "Poistakaa vieraat jumalat (et-eloihei), joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne. Ja nouskaamme ja menkäämme Beeteliin, rakentaakseni sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdistukseni aikana ja oli minun kanssani tiellä, jota vaelsin." Niin he jättivät Jaakobille kaikki vieraat jumalat, jotka olivat heidän hallussansa, sekä renkaat, jotka olivat heidän korvissaan, ja Jaakob kätki ne maahan tammen alle, joka oli Sikemissä. Ja he lähtivät liikkeelle; ja Jumalan kauhu valtasi heidän ympärillään olevat kaupungit, niin etteivät nämä ajaneet takaa Jaakobin poikia. Ja Jaakob saapui Luusiin, joka on Kanaanin maassa, se on Beeteliin, kaiken väen kanssa, joka oli hänen seurassaan. Ja hän rakensi sinne alttarin ja nimitti paikan Eel-Beeteliksi (El Beit-el, Jumalan huoneen Jumala), koska Jumala oli siellä ilmestynyt hänelle, silloin kun hän pakeni veljeään. Mutta Debora, Rebekan imettäjä, kuoli, ja hänet haudattiin Beetelin alapuolelle tammen alle, ja se sai siitä nimen "Itkutammi". (1.Ms 35:1-8).
Jumala hyväksyi Jaakobin uhrin ja siunasi hänet. Jaakob sai myös tehtävän: Hänen tuli olla hedelmällinen:
Ja Jumala ilmestyi jälleen Jaakobille hänen palattuaan Mesopotamiasta ja siunasi hänet. Ja Jumala sanoi hänelle: "Sinun nimesi on Jaakob; mutta älköön sinua enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan nimesi olkoon Israel". - Niin hän sai nimen Israel. Ja Jumala sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi. Ja maan, jonka minä olen antanut Aabrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle; myöskin sinun jälkeläisillesi minä annan sen maan." Ja Jumala kohosi ylös hänen luotaan siitä paikasta, jossa hän oli häntä puhutellut. Ja Jaakob pystytti patsaan siihen paikkaan, jossa hän oli häntä puhutellut, kivipatsaan, ja vuodatti juomauhrin sen päälle ja kaatoi öljyä sen päälle. Ja Jaakob nimitti sen paikan, jossa Jumala oli häntä puhutellut, Beeteliksi. (1.Ms 35:9-15)
Beetelistä Jaakob lähti suoraan kaupunkiin, jonka nimi on Efrata. Efrata on Beetlehemin toinen nimi, ja tarkoittaa hedelmällisyyttä, kaksinkertaista hedelmää:
Sitten he lähtivät liikkeelle Beetelistä. Ja kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan, joutui Raakel synnytystuskiin, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat. Ja kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, sanoi kätilövaimo hänelle: "Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan". Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni, mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin. Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin. Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan; tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä. (1.Ms 35:16-20).
Beetlehemissä Israelille syntyi Jeesus.
Herran päivä
Kristuksessa synnille kuolleiden vanhurskaiden osa on kohdata Jumala kasvoista kasvoihin uudessa, taivaallisessa Jerusalemissa. Mutta myös kaikki muut joutuvat kohtaamaan Jumalan, ja se ilman syntien sovitusta se on kova paikka:
Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen (jeshuah, 3444) kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen (kinah, 7068) niinkuin viittaan. Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa; merensaarille hän kostaa. Ja päivän laskun äärillä he pelkäävät Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa (kavod, 3519). Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin. Mutta Siionille se tulee lunastajana (ga'al, 1350), niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti. (Jes 59:17-21)
Maksumies Jeesus
Jumala ei siunaa syntiä, eikä syntistäkään ennen kuin synti on tehty tehottomaksi ja synnit maksettu. Maksujärjestelyistä huolehtii silloin erityinen maksumies, "go'el", sukulunastaja:
(48:14) Mutta Israel ojensi oikean kätensä ja laski sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä Manassen pään päälle; hän pani siis kätensä ristikkäin, sillä Manasse oli esikoinen. (48:15) Ja hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti, (48:16) enkeli, joka on minut pelastanut (ha-mal'ak ha-go'el) kaikesta pahasta, siunatkoon (jevarek) näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata". (1.Moos 48:14-16)
Sukulunastaja vapautti Israelin Egyptin orjuudesta. Ensin lähetettiin sana Mooseksen kautta:
(6:6) Sano sentähden israelilaisille: 'Minä olen Herra (Ani Jehovah), ja minä vien (ve-hotsetii) teidät pois egyptiläisten sorron alta ja vapautan (ve-hitstsalti) teidät orjuudesta ja pelastan (ve-ga'alti: lunastan) teidät ojennetulla käsivarrella ja suurilla rangaistustuomioilla. (6:7) Niin minä otan (ve-lakahti) teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta. (6:8) Ja minä johdatan teidät siihen maahan, jonka minä olen kättä kohottaen luvannut antaa Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja sen minä annan teille omaksi. Minä olen Herra.'" (2.Moos 6:6-8)
Jumala tahtoi tehdä Israelin vapautuksesta varoittavan ennakkotapauksen siitä, miten tämän maailman loppukahinoissa tulee käymään. Ne valtiot, jotka Israelia ovat orjuuttaneet, tuomitaan, kts 1.Moos 15:13-14.
Ja Herra sanoi Abramille: "Niin tiedä totisesti, että sinun jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa, ja heidän on niitä palveleminen, ja ne sortavat heitä neljäsataa vuotta. Mutta myös sen kansan, jota he palvelevat, minä tuomitsen; ja sitten he pääsevät lähtemään, mukanaan paljon tavaraa. (1.Moos 15:13-14).
Raamattu tuntee neljä imperiumia; niistä viimeisen kukistaminen tapahtuu sinä päivänä, kun Israel lunastetaan ja saa palata viimeisiltä karkotuspaikoiltaan, kts. Miika 7:15:
(7:11) Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan; sinä päivänä on raja oleva kaukana: (7:12) sinä päivänä tullaan sinun tykösi Assurista ja Egyptin kaupungeista, kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan, merestä mereen, vuoresta vuoreen. (7:13) Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden, heidän töittensä hedelmäin takia. (7:14) Kaitse kansaasi sauvallasi, perintölaumaasi, joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia. Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa niinkuin ikiaikoina ennen. - (7:15) "Niinkuin sinun lähtösi päivinä Egyptin maasta minä annan hänen nähdä ihmeitä". - (7:16) Sen näkevät pakanakansat ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä. He panevat käden suullensa, heidän korvansa menevät lumpeen. (7:17) He nuolevat tomua kuin käärme, kuin maan matelijat. Vavisten he tulevat varustuksistansa, lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme; he pelkäävät sinua. (Miika 7:11-17)
Jeesus syntyi viimeisen imperiumin, Rooman vallan alaisuudessa Juudan Beetlehemissä "Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana". Silloin Jaakobin huoneesta oli jäljellä enää vain yksi heimo, juutalaiset, eivätkä hekään ottaneet sukulunastajansa Jeesuksen tarjousta vastaan kokonaisena kansakuntana, mutta asiaan palataan vielä kerran - Suurena Sovituspäivänä.
Paavalin kirjeessä roomalaisille uskoville on selostus siitä, miten käy niitten Israelin heimojen, jotka ovat hyljänneet lunastajansa, ja sen takia ovat pitkäksi aikaa joutuneet sivuun Jumalan suunnitelmista.
( Rm 11:25) Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (11:26) ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja (kr. "ryomenos"), hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. (11:27) Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä." (Rm 11:25-27)
Lainaus on Jesajalta, jaksosta, jossa kerrotaan kuinka vuosituhansia myöhemmin Israel tunnustaa syntinsä ja lunastetaan. Lähdetekstien vertailu osoittaa, että kreikan "ryomenos" on sama kuin hebrean "go'el", sukulunastaja:
(Jes 59:16) Ja hän näki, ettei ollut yhtäkään miestä, ja hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa häntä tuki. (59:17) Ja hän puki yllensä vanhurskauden kuin rintahaarniskan ja pani pelastuksen kypärin päähänsä, hän puki koston vaatteet puvuksensa ja verhoutui kiivauteen niinkuin viittaan. (59:18) Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajillensa, koston vihollisillensa; merensaarille hän kostaa. (59:19) Ja päivän laskun äärillä he pelkäävät Herran nimeä ja päivän koittamilla hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran henki ajaa eteenpäin. (59:20) Mutta Siionille se tulee lunastajana (go'el), niille Jaakobissa, jotka synnistä kääntyvät, sanoo Herra. (59:21) Ja tämä on minun liittoni heidän kanssansa, sanoo Herra: minun Henkeni, joka on sinun päälläsi, ja minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti. (Jes 59:16-21).
Vanhan Liiton laki antoi mahdollisuuden kuolleen henkilön lähimmälle sukulaiselle lunastaa takaisin sukuun kuolleen henkilön menettämät maat ja jatkaa hänen sukuaan ottamalla vaimoksi kuolleen miehen leski. Sukulunastaja, josta tässä puhutaan, on Jeesus. Tullessaan toistamiseen maan päälle hän lunastaa Jaakobin huoneen kadonneet lampaat takaisin sukuun, eikä tämä koske vain juutalaisia, vaan kaikkia niitäkin heimoja, jotka kauan sitten ovat kadonneet kansojen mereen.
Kyseinen Roomalaiskirjeen kohta ilmoittaa myös sen, että Jaakobin huoneen uudestisyntyminen tapahtuu silloin, kun "pakanain (oik: kansojen) täysi luku on sisälle tullut":
(Rm 11:25) Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta (mistirion), että Israelia on osaksi kohdannut paatumus (porosis) - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (11:26) ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja (ryomenos), hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
Pasuunansoiton päivänä kaikki ensimmäiseen ylösnousemukseen valmiit ovat nousseet Kristuksen luo. Maassa alkaa jälkikorjuun, vainojen ja ahdistuksen aika, jota kestää Sovituspäivään saakka. Pasuunansoiton päivän ja Sovituspäivän väli on kymmenen päivää, mikä luultavasti merkitsee sitä, että tapahtumasarjalle on varattu kymmenen vuoden määräaika. Tosin tästä asiasta on olemassa muitakin, kohtalaisen hyvin perusteltuja näkemyksiä.
Pasuunansoiton päivää vietetään Eithanim-kuun ensimmäisenä eli uudenkuun päivänä ja Sovituspäivää saman kuun kymmenentenä. Pasuunansoiton ja Sovituspäivän väliin mahtuu Danielin kirjassa ennustettu seitsemäskymmenes vuosiviikko - seitsemän vuotta - kokonaisuudessaan, kts. Dan 9:24-27. Kuten muistetaan, Jerusalemin muurien rakentaminen alkoi vuonna 445 eKr, ja Messias tuhottiin 490 raamatullisen vuoden kuluttua. Täyttymättä jäi enää vain yksi vuosiviikko. Sitä aikaa, jonka Israel on ollut ilman kuningasta, ei kuitenkaan lasketa päivien lukuun vaan se on yhtä suurta "otollista päivää", jolloin sana Jumalan valtakunnasta julistetaan kaikille kansoille. Kellot pannaan käyntiin vasta, kun Israel on taas itsenäinen ja Jerusalem on sen pääkaupunki. Tämä viimeinen vuosiviikko on raskas, sillä keskellä rauhaa sen petollinen "ystävä" hyökkää sitä vastaan:
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse. (Dan 9:27)
Petos paljastuu petetyille yllättäin, vaikka sen merkit ovat jo nyt nähtävissä:
(5:1) Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; (5:2) sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. (5:3) Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. (5:4) Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;
(5:5) sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. (5:6) Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. (1.Tess 5:1-6)
Siitä, miten Suuri vaivan aika sijoittuu Danielin kirjan raameihin, on vielä olemassa monenlaista mieltä. Monien mielestä Pasuunansoiton päivä tulee kuin sade päähän - vertaa tapaus Nooa - jonka jälkeen vihollinen aloittaa massiivisen operaation tuhotakseen ne, joita syystä tai toisesta eivät ensimmäiseen ylösnousemukseen kelpuutettu. Jumala vastaa hyökkäykseen pakotteilla ja vetämällä suojaansa ottaman jäännöksen "erämaahan".
Pasuunansoiton päivänä tapahtuneen uskovien ylösoton eli "tempaamisen" jälkeen tapahtuu Jeesuksen toinen julkinen tuleminen - tällä kertaa kuninkaana. Vihollisen joukot tuhotaan, mutta Jaakobin huoneessa on silloin iloinen perhetapahtuma kaiken metelin keskellä:
(66:5) Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: "Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!" Mutta he joutuvat häpeään. (66:6) Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa! (66:7) Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen. (66:8) Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (66:9) Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun? (Jes 66:5-9).
Oli aika, jolloin Jaakobin huone oli jakaantuneena kahteen osaan, joista toinen oli jopa kadonnut kansojen mereen, mutta nyt vihdoinkin toteutuu Jumalan lupaus koko kansan osalta:
Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut. Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja (go'el), Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne. (Jes 44:1-8)
Israelia vaivannut ongelma, pahat paimenet, on tuttu myös kristikunnassa. Pyhän Hengen paikalle uskovien johtoon ovat pyrkineet paavit ja muut valekristukset, kunnes Herra tekee siitä lopun kuin Egyptistä lähdön päivinä:
(34:10) Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä. (34:11) Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. (34:12) Niinkuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. (34:13) Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. (34:14) Hyvillä ruokamailla minä niitä kaitsen, ja Israelin korkeilla vuorilla on niillä oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella, ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. (34:15) Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. +(34:16) Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. (Hes 34:10-16)
## Sovituspäivän teemat
Sovituspäivän teemoja ovat Itsensä kieltäminen, Paratiisista pois ajetun ihmisen paluu Jumalan luo, Jumalan ja ihmisen kohtaaminen kasvoista kasvoihin ja Jumalan ja ihmisen yhdistyminen uudeksi luomukseksi.
Jumala ei pelasta ihmistä säälistä, vaan rakkaudesta. Jumalan tarkoitusperien pääpaino on lunastuksen päivän jälkeisessä maailmassa, jossa "vanhurskaus asuu". Mutta rakkaus on myös sellaista läheisyyttä, mikä ennen lunastusta ja sovitusta ei ollut mahdollista.
Vaikka sovituspäivänä usko muuttuu näkemiseksi, uskoa ei heitetä pois:
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor 13:13)
Usko on se voima, jolla Jumalan töitä tehdään - ei pelkästään tässä maailmassa, vaan myös tulevassa.
Seuraava luku: Karitsan häät
Takaisin kirjan
KRISTUKSEN MORSIAN pääsivulletai