Suurten asiakokonaisuuksien hallinta on lapsille helpompaa kuin aikuisille. Lapset, paremmin kuin aikuiset, osaavat löytää asioiden yleispiirteet, mikäli he ovat nähneet kokonaisuuden yksityiskohtineen. Ja juuri Ristin usko on sellainen asia, jossa monet ovat sortuneet selostamaan kaikenlaisia yksityiskohtia ja vieläpä kiistelemään niistä, vaikkeivät kokonaisuutta ymmärrä lainkaan. Ikävuosistani huolimatta olen kuitenkin uskaltanut yrittää, mutta pelkään pahoin, että joudun vielä monta kertaa palaamaan tähän tekstiin. ##02 Lyhyt yhteenveto Raamatun sanomasta

 

 

Osmo Pöysti

LYHYT YHTEENVETO RAAMATUN SANOMASTA

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005

Kuru, Finland

Jpm 2005-10-18

Sivumäärä: 25

Kohta luomiskertomuksen jälkeen ihmisen tarinassa alkaa vaihe, jota sanotaan syntiinlankeemukseksi. Uskonnollisessa kirjallisuudessa tätä murhenäytelmää käsitellään tavallisesti ihmisen näkökulmasta. Raamatussa siitä kerrotaan näin:

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1.Ms 1:27)

Luomalla ihmisen omaksi kuvakseen Jumala halusi ehkä kertoa meille oman tarinansa. Joka tapauksessa Raamattu on hyvin henkilökohtainen kirja, sekä ihmisen, että Jumalan itsensä osalta. Kuinka paljon hän suri ihmisen, hebreaksi "adam", lankeamista, ei kerrota, mutta se käy ilmi hänen myöhemmistä teoistaan. Korjatakseen vahingon Jumala oli valmis todella suuriin kärsimyksiin:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16).

Jumala halusi tehdä enemmän, kuin vain pelastaa ihmisen synnin rangaistuksesta. Hän halusi pelastaa ihmisen synnistä ja sen vallasta, tehdäkseen hänet itselleen otolliseksi ja antaakseen hänelle elämän, samankaltaisen kuin hänellä itsellään on. Ongelman laajuutta kasvatti myös se, että Jumala oli siunannut ihmisen, ja uskonut maailman hänen valtaansa. Ihmisen menetettyä valtansa käärmeelle, Jumala joutui ikään kuin valloittamaan takaisin kerran luomansa maailman. Nyt prosessi on jo niin pitkällä, että on olemassa kaksi kansaa, joista toinen on vielä lihan vallassa, mutta toinen on kokenut hengen uudistuksen Kristuksessa:

Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. (Rm 8:8-9).

Jumalalla on ihmiselle suunnitelma. Tätä suunnitelmaa sanotaan salaisuudeksi. Ensimmäinen vinkki tämän salaisuuden sisällöstä esitettiin jo paratiisissa avioliiton muodossa ja se paljastui viimeistään silloin, kun Paavali kirjoitti Efesolaisille avioliiton "asetussanoja" lainaten:

"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus (kr. mysterion) on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef 5:31-32)

 

##Abram saa kutsun

Noin neljä tuhatta vuotta sitten Paddan Aramissa eli Kaksoisvirran maan Aramissa asui mies nimeltä Abram. Hän asui kaupungissa, jossa palvottiin kuuta jumalana. Mutta oikea Jumala sanoi Abramille:

Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (Kts. 1.Ms 12:1-3)

##Uskon kautta otollinen

Abram, joka myöhemmin sai nimen Aabraham, lähti. Mutta hän ei totellut Jumalaa pakon edessä, vaan siksi, että hän uskoi Jumalaan, kuten pian kävi ilmi:

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä". Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:1-6).

Abramin usko ei perustunut näköhavaintoihin. Hän oli vanha, eikä hänellä ei ollut poikaa. Kaiken lisäksi hänen vaimonsa nauroi, kun puhe tuli Abramin suvunjatkamiskyvyistä. Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra ("Jehovah", Olevainen) hänelle ja sanoi hänelle:

Minä olen Jumala Kaikkivaltias (Ani El Shaddai); vaella minun edessäni ja ole nuhteeton (tamim). Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti. (Kts. 1.Ms 17:1-2)

Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala (Elohim) puhui hänelle sanoen:

Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." (Kts. 1.Ms 17:3-8).

Kansojen paljouden isän kanssa solmittu liitto merkittiin suorittamalla miehen sukuelimen esinahan poistaminen, ympärileikkaus:

Ja Jumala sanoi (Va-jomer Elohim) Aabrahamille: "Mutta sinä pidä minun liittoni, sinä ja sinun jälkeläisesi, sukupolvesta sukupolveen. Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. … (Kts 1.Ms 17:9-11)

Kohta lupauksen antamisen jälkeen Jumala ilmestyi Aabrahamille kolmen miehen hahmossa, ja ilmoitti Aabrahamin saavan pojan vaimostaan, jonka nimen hän oli muuttanut Saaraksi, ruhtinattareksi. Mutta edessä oli vielä uskon koetus: lupauksen poika Iisak piti uhrata Jumalalle. Osoittautui, että Aabraham tunsi Jumalansa, ja niin hän läpäisi kokeen. Iisakin sijasta suoritettiin vertauskuvallinen uhri, uutena esikuvana siitä, että Jumala itse tulisi uhraamaan oman poikansa ihmisen vapauttamiseksi. Aabrahamin mielenlaadun koettelemiseksi koe oli kuitenkin viety äärirajoille asti, ennen kuin Jumala perui käskynsä Iisakin suhteen. Omaa poikaansa Jumala ei armahtanut; hän sai kantaa ristille kaikkien meidän syntimme.

Jumala siirsi Aabrahamin liiton Iisakille, kts. 1.Ms 26:1-4; ja sitten Iisakin pojalle Jaakobille, kts. 1.Ms 28:10-14. Myöhemmin, Jaakobin palatessa pitkäksi venähtäneeltä Paddan Aramin matkaltaan takaisin Kanaanin maalle Jumala muutti Jaakobin nimen Israeliksi, eli "Jumalan ruhtinaaksi".

 

##Israelista tulee kansa

Jaakobilla oli 12 poikaa ja tytär. Jaakob siunasi poikansa itse kätten päällepanemisen kautta eli siirsi Jumalalta saamansa siunauksen pojilleen. Erityisen siunauksen saivat Joosefille egyptiläisestä vaimosta syntyneet pojat Efraim ja Manasse; Jaakob otti heidät omiin nimiinsä eli adoptoi heidät pojaltaan Joosefilta. Efraimille Jaakob/Israel antoi jopa esikoispojan siunauksen eli kaksinkertaisen osan siitä, millä Jumala oli häntä siunannut. Nimi Efraim kannattaakin panna jo tässä vaiheessa merkille, sillä se merkitsee "kahta hedelmää".

Jaakobin 10 poikaa olivat myyneet veljensä Joosefin orjaksi Egyptiin. Ja mitä tekikään silloin Jumala? Hän vei Israelin koko heimon Egyptiin. Neljäsataa vuotta Jaakobin suku sai olla itse orjina, ennen kuin Jumala katsoi ajan täyttyneen, ja vei heidät pois Egyptistä "kohotetulla käsivarrella"; eikä suinkaan orjien voihkinan tähden, vaan muistaakseen liittonsa, jonka hän oli Aabrahamin ja hänen poikiensa kanssa tehnyt.

Egyptissä vietettyjen 430 vuoden aikana Israelista oli tullut kansa. Se oli kypsä saamaan kuninkaan, ja Jumala oli siihen toimeen halukas. Moosekselle, jonka hän oli kutsunut työtoverikseen, hän kertoi jo ennakolta, että kun työ Egyptissä on tehty, tullaan Hoorebin vuorelle palvelemaan Jumalaa.

 

##Perustuslaki

Viidenkymmenen vuorokauden kuluttua Egyptistä vapautumisen jälkeen Jumala antoi Israelille perustuslain. Israel hyväksyi lain suurella innolla jo ennen kuin oli tutustunut siihen, eikä huomannut, että vaikka laki oli hyvä, heiltä puuttui voima sen toteuttamiseen.

Jumalan puhe (kts 2.Ms 20:1), ne "kymmenen käskysanaa", kirjoitettiin kivitauluihin:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat; mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni. (2.Ms 20:2-6)


Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu. (2.Ms 20:7)

Muista pyhittää lepopäivä. (2.Ms 20:8)


Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. (2.Ms 20:9-11)

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. (2.Ms 20:12)

Älä tapa. (2.Ms 20:13)

Älä tee huorin. (2.Ms 20:14)

Älä varasta. (2.Ms 20:15)


Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2.Ms 20:16)


Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." (2.Ms 20:17).


##Siinain Liitto

Avioliitto on luomisjärjestykseen kiinteästi sisäänrakennettu kuva Kristuksesta ja hänen morsiamestaan. Uusi vinkki Jumalan salaisuuden sisällöstä saatiin, kun Jumala teki liiton Israelin kanssa. Jäähyväispuheessaan Mooses muistele tätä tapahtumaa:

Herra, meidän Jumalamme, teki liiton meidän kanssamme Hoorebilla. Herra ei tehnyt tätä liittoa meidän isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän kanssamme, jotka nyt elämme. (5.Ms 5:2-3).

Liitto Jumalan kanssa toi Israelille ennenkuulumattoman, ja vain heidän isillensä annettuun lupaukseen perustuvan arvonnousun:

Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä. Ja tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä, mutta kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet. Hän ei vitkastele, vaan kostaa sille, joka häntä vihaa. (5.Ms 7:6-10).

Hesekiel kuvaa Jumalan ja Israelin välistä kihlausaikaa avioliiton sanakääntein:

Näin sanoo Jerusalemille Herra, Herra: Sinun sukusi ja syntysi on kanaanilaisten maasta; isäsi oli amorilainen ja äitisi heettiläinen. Ja näin oli sinun syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin. Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän' - niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän, minä teen sinut kymmentuhansiksi kuin pellon laihon'. Sitten sinä vartuit, tulit isoksi ja ehdit kauneimpaan kukoistukseesi, rintasi paisuivat, ja hiuksesi kasvoivat; mutta vielä sinä olit alaston ja paljas. Niin minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, ja katso, sinun aikasi oli lemmen aika. Ja minä levitin liepeeni sinun ylitsesi ja peitin häpysi. Ja minä vannoin sinulle ja menin liittoon sinun kanssasi, sanoo Herra, Herra; ja sinä tulit minun omakseni. Minä pesin sinut vedellä, huuhtelin sinut verestäsi ja voitelin sinut öljyllä. Minä puetin sinut kirjaeltuihin vaatteisiin, kengitsin sinut sireeninnahkakenkiin, sidoin päähäsi hienopellavaisen siteen ja hunnutin sinut silkillä. Minä koristin sinut koruilla, panin rannerenkaat käsiisi ja käädyt kaulaasi, panin nenärenkaan nenääsi, korvarenkaat korviisi ja päähäsi kauniin kruunun. Niin koristettiin sinut kullalla ja hopealla, sinun pukusi oli hienoa pellavaa, silkkiä ja kirjaeltua vaatetta, ja sinä sait syödä lestyjä jauhoja, hunajata ja öljyä. Sinusta tuli ylenmäärin kaunis, ja sinä kelpasit kuninkaalliseen arvoon. Ja sinun maineesi kulki pakanakansoihin kauneutesi tähden, sillä se oli täydellinen niiden kaunistusten takia, jotka minä sinun yllesi panin; sanoo Herra, Herra. (Hes 16:3-14).

Israel pani Jumalan lupaukset kovalle koetukselle, sillä se ei alkuunkaan pitänyt lupauksiaan eikä sitoumuksiaan. Jumalan antamia kihlajaislahjoja se käytti tavalla, josta häveliäs ihminen tavallisesti vaikenee. Jumala ei kuitenkaan sanonut irti liittoaan, vaan suostui Israelin pyyntöön saada kuningas. Jumalalle tämä oli raskas ratkaisu, sillä hän halusi olla itse kansansa kuningas, sillä hän oli valinnut Israelin kuningattarekseen.

 

##Daavid saa uusia lupauksia

Ensimmäinen kuningas, Saul (1050-1011 eKr), oli fiasko. Hänellä oli kyllä hyvät fyysiset edellytykset toimia kansanjohtajana, mutta henkinen kantti ei kestänyt ongelmatilanteiden haasteiden edessä. Järjestyksessä toinen kuningas, Daavid (1011-971 eKr), oli jo toista maata. Puheessaan Pisidian Antiokiassa apostoli Paavali kertoo, että Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies:

Mutta hän pani hänet (Saulin) viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: "Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni". (Apt 13:22).

Nimi Daavid esiintyy yksin Apostolien teoissa yksitoista kertaa, eikä syyttä. Jumala oli antanut profeetta Naatanin kautta Daavidille lupauksen ikuisesta kuninkuudesta:

Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva." (2.Sam 7:12-16; katso myös psalmi 89)

Daavidin pojalla Salomolla (971-931) oli tilaisuutensa, mutta hän sortui naisiin. Hänestä ei tullut Daavidin lupausten lunastajaa. Israelin kahdestatoista heimosta kymmenen annettiin efraimilaiselle Jeroboamille, joka johdatteli ne kuvapatsaitten palvontaan, mikä oli samaa kuin hengellinen huoruus, kts. 5.Ms, luku 31. Pian kymmenen Israelin heimoa olivat kadonneet kansojen mereen. Ellei meillä olisi Hoosean ennustuksia, ja niihin perustuvia Uuden Testamentin ilmoituksia, emme osaisi edes arvailla, mikä on se sanoma, joka Israelin 10 heimon kohtaloihin kätkeytyy.

Jumala sanoi irti sopimuksensa Pohjoisen Israelin kanssa. Juudan heimo oli enää kantamassa Aabrahamille saatua lupausta siemenestä, jonka kautta kaikki maan kansat tulisivat siunatuiksi, mutta pian sekin vietiin "Baabelin vankeuteen". Daavidille annetun lupauksen mukaan Jumala ei kuitenkaan sanonut sopimusta irti, vaan tyytyi ainoastaan "rankaisemaan häntä ihmisvitsalla".

 

##Lupaus Uudesta Liitosta

Jo Siinain vuoren avioliittosopimus oli jäädä kokonaan solmimatta, kun kansa ei jaksanut odotella Moosesta alas vuorelta. Sopimusteksti kuitenkin kirjoitettiin uudestaan, ja kansa lupasi sitä noudattaa. Israel sai perustuslain, tooran. Myöhemmin Jumala ilmoitti uudistavansa sitä niin, että ne ongelmat, jotka Laki oli paljastanut, voitaisiin eliminoida. Hänen profeettansa julisti:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. (Jer 31:31-36).

Pahin häiriö oli kuitenkin vielä edessä. Kun Jumala lähetti poikansa hänelle kihlatun morsiamen luo, morsian teki tenän. Ylkä tapettiin ja vähän aikaa näytti jo siltä, että häät jäävät kokonaan pitämättä. Vai pidettiinkö ne ristillä? Joka tapauksessa jo kolmen päivän kuluttua ristiinnaulitsemisesta Jeesus nousi haudasta. Ja mitä luulet Jumalan silloin tehneen? Mitä tekisi hän, joka oli sanonut olevansa "uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti niille, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen käskynsä, mutta kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet"?

 

##Ennustuksia tulevasta

Babylonian valtaan joutuminen oli tapahtunut vaiheittain. Jehojakimin aikana vuonna 606 eKr Juudan kansa menetti itsenäisyytensä, ja uudet isännät veivät muutamia juutalaisia Babyloniin. Heidän joukossaan olivat nuorukaiset Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja. Valtaosa kansasta jäi kuitenkin vielä paikoilleen, mutta kun he kapinoivat, Nebukadnessar kukisti kapinan ja vei kansan "Baabelin vankeuteen", kunnes Darius Hystapes 70 vuotta myöhemmin salli heidän palata maahansa. Paluumuuttajat saivat rakentaa temppelin, mutta eivät kaupungin muureja. Kaupungin muurien rakentaminen oli kuitenkin tulossa, ja sillä oli oma sanomansa.

Daniel oli yksi niistä vuonna 606 eKr Jerusalemista Baabeliin viedyistä nuorukaisista, jotka Baabelissa kasvatettiin hallintotehtäviin. Danielia askarrutti hänen oman kansansa tulevaisuus, ja hän rukoili. Enkeli ilmoitti:

"Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään.

Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse." (Kts. Dan 9:22-27).

Danielin saama ilmoitus 70 vuosiviikosta on kolmiosainen. Lopputulos on tärkein: 70 vuosiviikon kuluttua luopumus päättyy. Mutta ensin oli tuleva 7+62 vuosiviikon periodi, joka päättyy "voidellun", hebreaksi ha-Mashiah, kreikaksi Hristos, tuloon. Tämä periodi alkoi vuonna 445 eKr, kun Jerusalemin jälleenrakentaminen "toreineen ja vallihautoineen" Persian kuninkaan Artasasta I (Artaxerxes I) vuonna 445 eKr antamalla luvalla tuli mahdolliseksi, kts. Nehemia 2:5. Kaupunginmuuri valmistui juuri sopivasti Lehtimajan juhlien edellä samana vuonna, kts. Neh 6:15.

Jumalan suunnitelman mukaan Israelin olisi pitänyt olla maailman johtava kansa, mutta Danielin ajoista lähtien maailman mahtavat ovat tulleet Babylonista, Media-Persiasta, Kreikasta ja viimeksi Roomasta. Kun Danielille ilmoitettu Voideltu Kuningas tuli, hän sai vastaansa koko maailman.

 

##Herran Voideltu

Israelin kuninkaita sanottiin "voidelluiksi". Nimitys johtui siitä, että kun Jumala oli valinnut ehdokkaansa, Jumalan mies tuli kuningaskandidaatin luo ja voiteli hänen päänsä öljyllä, jonka jälkeen hän oli "voideltu", eli hebrealaista sanaa käyttäen "messias". Hebrealainen ilmaisu "messias" tarkoittaa samaa, kuin kreikan "hristos", voideltu.

Useimmat Israelin kuninkaat olivat kuitenkin enemmän ihmisen, kuin Jumalan kaltaisia, mutta parempaa oli luvassa. Sadoissa erilaisissa ennustuksissa oli edeltäpäin kerrottu tulevan tietyn messiaan "ha-Mashiah" (huomaa määräävä artikkeli sanan edessä) ominaispiirteet niin tarkkaan, että periaatteessa koko tulevan Messiaan elämä oli edeltäpäin Israelille ilmoitettu.

Jeesuksen tulo oli ennustettu monin eri tavoin. Käsikirjoitus oli valmis ja kun aika oli täytetty tarvittiin vain mies, joka ymmärtäisi ja toteuttaisi sen. Jesajan suulla tämä mies oli määritellyt tehtävänsä näin:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen. (Jes 61:1-4).

Muutamia satoja vuosia myöhemmin tämä mies saapui …

Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan (s.o. Jesajan) kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen". (Lk 4:16-21).

Jeesus sulki käärön siinä kohdassa, jossa Jesajan tekstissä seuraavana olisivat olleet sanat "ja meidän Jumalamme koston päivää". Oliko koston päivä ehkä poistettu ohjelmasta, vai oliko sitä siirretty? Vai tahtoiko Jeesus jättää sen oman harkintansa varaan? Ei kai Jumalan käsky täyttämättä voi jäädä? Vastaus löytyy jo heti seuraavista jakeista, mutta taas sen verran verhoiltuna, ettei tapahtumain onnetonta kääntymistä juutalaisten kansalliseksi murhenäytelmäksi panna Jumalan syyksi. Nasaretin väki näytti kuitenkin ymmärtävän vähän liiankin hyvin Jeesuksen vihjaukset toimintansa siirtämisestä kotimaansa ulkopuolelle. Luukkaan kertomus Nasaretin tapahtumista jatkuu:

Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Joosefin poika?" Niin hän sanoi heille: "Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: 'Parantaja, paranna itsesi'; 'tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa'." Ja hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan. Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen." Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä. (Lk 4:22-30).

Se, mitä tapahtui Nasaretissa, tapahtui vielä suuremmassa mittakaavassa maan pääkaupungissa, Jerusalemissa kolme vuotta ja kuusi kuukautta myöhemmin. Mutta otollinen vuosi tuli silti, ja juuri sen takia, mitä Jeesus Jerusalemissa teki.

Suljetun kirjakäärön uudelleen avaamisesta tulee puhe vasta Ilmestyskirjassa, kts. Ilm 5:1-14, siinä yhteydessä, kun Johannekselle esiteltiin ensin taivaita, kts. luku 4, ja heti sen jälkeen tuli esille kysymys siitä, kuka on arvollinen avaamaan kirjakäärön. Se on sitä aikaa, jolloin profeetallinen ilmoitus niistä kolmesta ja puolesta vuodesta, jolloin taivas on suljettuna, varsinaisesti toteutuu. Ilmestyskirjan kuudennen luvun alussa kerrotaan, kuinka Jeesus, Jumalan Karitsa, avaa kirjakäärön ensimmäisen sinetin…

Niinkauan, kuin nykyistä otollista päivää vielä kestää, me, jotka palvelemme Ylösnoussutta Vapahtajaa, julistamme tätä samaa sanomaa, jota Paavali julisti näin yksinkertaisesti:

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella (kr. dektos) ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen (kr. euprósdektos) aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
(2.Kor 5:19-6:2).

##Kurjuudesta kirkkauteen

Jeesuksen ohjelmajulistusta kutsutaan yleisesti vuorisaarnaksi. Sen alkajaisiksi hän pitää yhden lauseen pituisen tilannekatsauksen. Toisella puolella ovat köyhät, toisella puolella taivaallinen kirkkaus ja loisto:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on Taivasten Valtakunta. (Mt 5:3).

Jo tilannekatsaus sisältää evankeliumin, lupauksen hengellisesti köyhille tulevasta autuudesta. Seuraavat lauseet sisältävät erittelyn siitä, miten se tapahtuu:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. (Mt 5:3-10).

Jeesuksen ohjelma siitä, miten siirtyminen kurjuudesta kirkkauteen tapahtuu, sisältää seitsemän vaihetta. Avainasemassa ovat ne, jotka eivät ole itseriittoisia, vaan tuntevat olevansa hengellisesti köyhiksi. He murehtivat vallitsevaa asiaintilaa. Kuultuaan Jumalan valtakunnan evankeliumin, heidän asenteensa muuttuu. Uskomalla Jumalaan he saavat olla itse hiljaa ja kuitenkin he tietävät perivänsä maan. Oikeudenmukaisuuden kaipuukin tulee tyydytetyksi, kun he tulevat tietämään Jumalan suunnitelman ja näkevät, miten se jo nyt etenee. Mutta kehitys ei pääty vielä. Jumalan rakkauden tunteminen tekee heistä laupeita ja he tekevät rauhan Jumalan kanssa. He eheytyvät ja saavat syntinsä anteeksi, niin että he voivat ottaa vastaan Jumalan lahjan, Pyhän hengen, mikä tekee heistä Jumalan lapsia. Tämä maailma kuitenkin vainoaa Jumalaa, ja kaikkea mitä Jumalasta on, mutta Jumalan lapsina heillä onkin jo Jumalan valtakunta.

 

##Otollinen vuosi on nyt

Israelin kalenterissa joka seitsemäs vuosi on Mooseksen laissa säädetty sapattivuosi, otollisen vuoden esikuva. Herran käskyn mukaan kuudennen työvuoden tuotto riittää yhden lepovuoden tarpeisiin, niin että yhden vuoden ajan maakin saa levätä:

Puhu israelilaisille ja sano heille: Kun te tulette siihen maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön sapattia Herran kunniaksi. Kuutena vuotena kylvä peltosi ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa niiden sato, mutta seitsemäntenä vuotena olkoon maalla levon aika, sapatti Herran kunniaksi; silloin älä kylvä peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi. (3.Ms 25:2-4)

Joka seitsemäs vuosi velat annettiin anteeksi:

Joka seitsemäs vuosi pane toimeen vapautus. Ja näin on vapautuksesta määrätty: jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistänsä ja veljeänsä, sillä silloin on Herran kunniaksi vapautus julistettu. Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi. Tosin ei köyhää sinun keskuudessasi tulisi ollakaan, sillä Herra on runsaasti siunaava sinua siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi ja jonka saat ottaa omaksesi, jos vain kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja tarkoin noudatat kaikkia näitä käskyjä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on siunaava sinua, niinkuin hän on sinulle puhunut; ja sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun ei tarvitse lainaa ottaa, ja sinä vallitset monia kansoja, mutta he eivät vallitse sinua. (5.Ms 15:1-6).

Joka seitsemäntenä vuotena, vapautusvuotena myös orjien tuli päästä vapaaksi:

Jos joku veljesi, hebrealainen mies tai nainen, on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, niin päästä hänet seitsemäntenä vuotena luotasi vapaaksi, ja kun päästät hänet luotasi vapaaksi, niin älä lähetä häntä tyhjin käsin. Vaan sälytä hänen selkäänsä runsaasti lahjoja laumastasi, puimatantereeltasi ja kuurnastasi; anna hänellekin siitä, millä Herra, sinun Jumalasi, on sinua siunannut. Muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vapahti sinut. Sentähden minä tänä päivänä annan sinulle tämän käskyn. (5.Ms 15:12-15)

##Jeesus, Aabrahamin siemen

Jumalan Aabrahamille antamat lupaukset täyttyvät Jeesuksessa. Jeesus syntyi kuitenkin vasta kaksi tuhatta vuotta Aabrahamin jälkeen. Sitä ennen Aabrahamille olivat syntyneet Iisak, ja Iisakille Jaakob, joka sai nimen Israel. Jaakobin poika Joosef myytiin orjaksi Egyptiin; muu heimo joutui muuttamaan sinne myös.

Neljäsataa kolmekymmentä vuotta Aabrahamin pojanpojan Jaakobin heimo vietti Israelissa; sitten se sai perustuslain Siinailla, ja vasta sen jälkeen Israel sai haltuunsa Israelin maan, jota se vaivoin pystyi pitämään hallussaan. Vuonna 721 eKr Assyria vei 11 Israelin heimoa mennessään ja jäljelle jääneetkin joutuivat kohta Babyloniaan vankeuteen liki sadaksi vuodeksi. Kun Jeesus sitten vihdoin syntyi, maassa oli jäljellä Juudan heimo ja pieni määrä muihin heimoihin kuuluvia israelilaisia.

Lain ja lupauksen suhdetta Paavali selvitti Aabrahamin fyysisille ja henkisille jälkeläisille näin:

Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal 3:22-29).

Israelin lisäksi Aabrahamista polveutui lihan mukaan useita arabialaisia heimoja. Aabrahamista tuli myös niiden patriarkka, jotka uskoivat Jumalaan, vaikka eivät biologisesti olleetkaan Aabrahamin jälkeläisiä. Aika kummaa se olisi ollutkin, että Jumala olisi asettanut omat miehensä vain Israeliin, ja jättänyt muun maailman epäjumalanpalvelijoiden hallintaan.

Kun Aabrahamin lupauksesta tulivat osalliseksi myös ei-juutalaiset kansat, oli heille selitettävä heidän suhteensa Aabrahamin saamiin lupauksiin. Siitä Paavali sanoo:

Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman (kr. kosmoksen), ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä - niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat. (Rm 4:13-17).

Aabrahamin saamia lupauksia oli monta, mutta ne täyttyvät kaikki yhdessä henkilössä, "hänen siemenessään", joka on Jeesus Kristus, luvattu ja kauan odotettu Messias:

Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus (hebr: ha-Mashiah, voideltu). Minä tarkoitan tätä: Jumalan ennen vahvistamaa testamenttia ei neljänsadan kolmenkymmenen vuoden perästä tullut laki voi kumota, niin että se tekisi lupauksen mitättömäksi. Sillä jos perintö tulisi laista, niin se ei enää tulisikaan lupauksesta. Mutta Aabrahamille Jumala on sen lahjoittanut lupauksen kautta. (Gal 3:16-18)

Jeesus oli paitsi uskon alkaja myös sen täyttäjä, sillä hän istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle taivaisiin:

Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. (Hebr 12:1-2).

##Jeesus, kuningas Daavidin suvusta

Aabrahamin saamat lupaukset perustuivat siihen, että Aabraham uskoi Jumalaan. Siinain vuorelle asti Jumala toteutti lupauksensa silloinkin, kun hänen jälkeläisillään eivät uskoneet niihin, mutta sitten Israel teki Liiton Jumalan kanssa, ja se muutti tilanteen: Liitto sisälsi ankarat sanktiot sen rikkojille. Nyt Israelin oli noudatettava liiton ehtoja, jos mieli päästä osalliseksi sen eduista. Tämä liitto oli myös irtisanottavissa. Jumala käytti tätä oikeuttaan Israelin kymmenen heimon osalta Hoosean kirjassa kerrotulla tavalla. Tosin Laissa oli olemassa optiot sukulunastajasta, joka saattaisi tämänkin asian vielä hoitaa järjestykseen, mutta se edellyttäisi, että jäljelle jäänyt heimo siihen pystyisi. Ja se pystyi: Daavid oli saanut lupauksen siemenestä, joka tulisi aina istuva Daavidin valtaistuimella, eikä tämä lupaus ollut irtisanottavissa. Siksi Jeesuksen syntymäkertomuksissa mainitaankin useaan otteeseen Daavidin nimi.

Luukas kertoo, kuinka Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." Neitsyt hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle:

Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava (oik.: sinä olet antava) hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman. (Lk 1:30-33).

Matteus esittää kertomuksensa alkajaisiksi Jeesuksen sukuluettelon Aabrahamista Joosefiin, jolle Maria oli kihlattu. Jumalan kansan vihkikaavan mukaan avioliitto on pätevä liittosopimuksen solmimisesta lähtien, mutta Maria oli tullut raskaaksi ilman Joosefin myötävaikutusta. Joosefilla oli pulma, sillä lain mukaan lapsi tulisi olemaan hänen.

Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava (oik.: sinä olet antava) hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava (kr.: sosei) kansansa heidän synneistänsä." (Mt 1:20-21)

Jeesuksen hebreankielinen nimi Jeshua tarkoittaa pelastusta tai Jumalan pelastusta. Kreikkalaisesta tekstistä sitä on vaikea huomata, mutta siinäkin sanotaan, että "hän on vapahtava" kansansa heidän synneistään. Käytetty verbi "sozo" tarkoittaa pelastusta, vapautusta ja parantamista, ja kun se käännetään hebreaan, ollaan samassa asiassa, jota Jeesuksen hebreankielinen nimikin julistaa.

Kuninkaana Jeesus oli vain viikon. Sama kansa, joka julisti hänet kuninkaaksi, oli Aviv- eli Nisankuun 14 päivänä, n. vuonna 32, ristiinnaulitsemassa häntä Golgatalla, Jerusalemin ulkopuolella. Kolmen päivän kuluttua hän nousi haudasta ja 40 vuorokauden kuluttua hän nousi taivaisiin. Hänen ylösnousuaan todistamassa olleille opetuslapsille paikalle saapuneet enkelit ilmoittivat:

Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän. (Kts. Apt 1:11).

Toisen tulemuksensa alkajaisiksi hän asettaa maahan oman hallintonsa. Tästä tulevasta maailmanjärjestyksestä on meille kerrottu kautta koko Raamatun ja varsinkin Ilmestyskirjassa. Sen eräs tärkeimmistä sanoista onkin valtaistuin. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana valtaistuimilla istuvat eivät suinkaan paavit ja komissaarit, vaan ne, jotka joita he ovat kiduttaneet ja teloittaneet:

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. (Ilm 20:4).

##Evankeliumi

Jeesus lähetti sanansaattajansa kaikkeen maailmaan opettamaan Jumalan valtakunnan järjestystä ja julistamaan antautumisehtoja, evankeliumia. Jumalan antautumisehdot ovat hyvin armeliaat; kapinoitsijoiden tulee vain tunnustaa Jeesuksen herruus ja luopua kaikesta, mikä ei ole Jumalasta, jonka jälkeen he voivat lähestyä Jumalaa Jeesuksen nimessä ja omistaa kaikki Jumalan lupaukset Jeesuksessa, "en Hristo".

Jumalan suuret lupaukset toteutuvat Jeesuksessa. Ihminen voi omistaa nämä lupaukset uskossa Kristukseen, mutta sitä varten hänen on oltava "Kristuksessa", en Hristo. Siksi evankeliumia sanotaan myös "Sanaksi rististä". Se sisältää kaksi puolta: kuoleman maailmalle, ja ylösnousemuksen uuteen elämään. Sana rististä eli evankeliumi on tosin hullutusta niille, jotka kadotukseen menevät, mutta meille, jotka uskomme, se on Jumalan voima. Paavali kertoo saarnaajantehtävänsä motiiveista Roomalaiskirjeessä:

… omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta". (Rm 1:15-17)

Selostaessaan kuolemansa merkitystä seuraajilleen, Jeesus painotti kahta asiaa: Hänen herruutensa tunnustamista ja oman ristinsä kantamista. Kukaan ei voi olla Jeesuksen seuraaja, jos hän ei suullansa tunnusta Jeesusta kuninkaakseen, eikä joka päivä kanna ristiään. Varsinkin tämä jälkimmäinen asia on monelle tuntematon. Siitä hän sanoi:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. (Kts. Lk 9:23-24)

 

##Muutos

Julkisen toimintansa aluksi Jeesus kutsui ihmisiä mielenmuutokseen, vaihtamaan itsekeskeisyytensä kristuskeskeisyyteen. Tämä muutos on raju, mutta sen avulla päästää tulokseen, jossa "lihan ruumis" eli synti kuoletetaan, ja ihminen tulee siitä niin tyhjäksi, että voi ottaa vastaan Pyhän Hengen.

Evankeliumin vastaanottaminen uskossa muuttaa ihmisen tavalla, jota ihminen ei voi ymmärtää kokematta sitä. Voidaan kyllä sanoa, että ihminen tulee "Jumalan lapseksi" ja kertoa sama monin muin tavoin, mutta vasta oman helluntain kokeminen tekee ymmärrettäväksi, mitä tarkoittavat sellaiset sanonnat kuin "olla Kristuksessa" ja muut vastaavat:

Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle." Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. (Kts. Joh 14:20-23).

Kun Jumala on asettunut asumaan sinun sydämeesi, voit kertoa sen näin:

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal 2:19-20).

Kaikista meistä, joissa Joh 14:20 on toteutunut, voidaan sanoa:

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. (Gal 3:26-27)

Jumala on yksi. Jumala yhdistää Kristuksessa kaikki, mitä taivaissa ja maan päällä on:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef 1:3-10)

##Uusi Ihminen

Vanhan Liiton aikana luoksepääsemättömässä kirkkaudessa asuva Jumala ilmestyi Israelille vain telttamajassa, ja sielläkin sen kaikkein pyhimmässä osassa olevan lain arkin yllä olevan armoistuimen kerubien siipien välissä kirkkautena, jota kukaan ei voinut kuolematta katsella. Koko huoneeseen ei kukaan saanut mennä, paitsi ylipappi, ja hänkin vain kerran vuodessa, ja hänenkin oli ennen sinne menoaan suitsutettava huone savua täyteen, niin ettei Jumalan kirkkaus tuhonnut häntä. Monet kyllä olisivat halunneet nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin, mutta se ei yksinkertaisesti käynyt päinsä: Jos ihminen näki Jumalan kirkkaudessaan, hän ei jäänyt eloon.

Suojellakseen ihmistä Jumala salasi kirkkautensa ihmiseltä. Syntinen ihminen ei olisi kestänyt katsella Jumalan kirkkautta, ja siksi Jumalan ja ihmisen oli pysyttävä toisistaan erossa aina siihen saakka, kunnes synti oli pyyhitty pois. Vasta Jeesuksen sen jälkeen, kun Jeesus oli uhrautunut meidän puolestamme ja poistanut synnin, Jumalan ja ihmisen suhteet saattoivat muuttua. Kun ihminen nyt turvaa Jeesukseen, hän saa Pyhän Hengen. Pyhä Henki ihmisessä tekee ihmisestä Jumalan temppelin. Kun Pyhä Henki asuu ihmisen sydämessä, tapahtuu ihmisessä jotakin samaa kuin mitä tapahtui sille, joka tunkeutui telttatemppelin kaikkein pyhimpään ja näki Jumalan kirkkauden: ihminen kuolee lihalle, elääkseen Jumalalle. Roomalaiskirjeen kirjoittaja sanoo:

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. (Rm 8:10).

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että jos sinussa asuu Pyhä Jumalan Henki, sinä voitat synnin. Kysymys on siis juuri siitä ratkaisevasta voimasta, jonka sinä tarvitset jokapäiväisessä taistelussasi syntiä ja maailmaa vastaan. Saavutat voiton taisteluissasi kerta kerran jälkeen vain, jos sinussa on se Pyhän Hengen mukanaan tuoma Jumalan pyhyys omassa sydämessäsi. Kysymys on siitä, kuka käytännössä on sinun herrasi: liha ja kosmos vai Jumala. Roomalaiskirjeessä Paavali selostaa tätä elämän ja kuoleman kysymystä:

Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Rm 8:8-11).

Käytyään läpi asian teoreettisen puolen, hän jatkaa ja osoittaa sanansa ainoastaan uskoville:

Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. (Rm 8:12-17).

Pääsy Jumalan tykö on ensi vaiheessa uskon asia, mutta lopullisena päämääränä on siirtyminen Isän kotiin ja asuminen hänen "kasvojensa edessä":

Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä. (Psalmi 140:14)

Päämäärä, Ikuinen elämä Uudessa, taivaallisessa Jerusalemissa on ollut tiedossa jo kauan, mutta miten se toteutuu, tuli tunnetuksi vasta Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen apostoleille.

Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. (Kol 1:24-27).


##Uskon salaisuus

Paavali ja Timoteus olivat julistaneet Valtakunnan Evankeliumia Välimeren saarilla. Jonkun ajan kuluttua Paavali lähetti Timoteuksen sinne uudestaan, sillä seurakuntien perustajina heidän tuli myös asettaa seurakuntaan vastuuhenkilöt sijaansa, siltä varalta että he eivät itse enää saarille tulisi. Näiden henkilöiden tuli olla sellaisia, jotka pystyisivät uskon mysteerin puhtaassa omassatunnossa.

Niin myös seurakuntapalvelijain (kr. diakonous, palvelijoiden) tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä, vaan sellaisia, jotka pitävät (ehontas) uskon salaisuuden (to misterion tis pisteos) puhtaassa omassatunnossa. 1.Tim 3:8-9).

Tämä uskon mysteeri, jota kääntäjä sanoo salaisuudeksi, on yksinkertaisesti sitä, että Jumalan sanassa on luomisvoima niin, että lausuttu sana (hebr. dabar, kr. logos) toteuttaa itse itsensä. Sana rististä on juuri tällainen sana, ja siksi siitä kirjoitetaan:

Sillä sana (logos) rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1.Kor 1:18).

Uskon salaisuus, "to misterion tis pistios", kuten kaikki muutkin salaisuudet, paljastuvat aikanaan. Se, mitä me nyt omistamme (edellä: ehontas) uskossa, me tulemme näkemään "kasvoista kasvoihin". Vaikka morsian vielä häiden jälkeenkin uskoo ylkäänsä, on vaimon usko erilaista, kuin se usko, mitä hänellä oli hänen vielä morsiona ollessaan:

Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor 13:11-13).

 

##Uskon kautta

Uskon kautta meillä on Kristuksessa vanhurskautus:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. (Rm 3:23-26)

Uskon kautta Kristukseen meillä on rauha Jumalan kanssa ja pääsy armoon:

Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Rm 5:1-2)

Uskon kautta Kristukseen meillä on pelastus:

Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2.Tim 3:14-15).

Uskon kautta Kristukseen meillä on paitsi pelastus, myös asema taivaissa:

Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Kts. Ef 2:4-10)

Uskon kautta meillä on puhdistus:

Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. (Apt: 15:8-9)

Uskon kautta Kristukseen meillä on syntien anteeksiantamus ja perintöosa pyhitettyjen joukossa:

Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa. (Ylösnoussut Jeesus Saulukselle, kts. Apt 26:17-18)

Uskon kautta meillä on elämä Kristuksessa:

Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh 20:30-31).

Uskon kautta meillä on voitto tästä maailmasta:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. (Joh 5:3-4).

Uskon päämäärä on sielujen pelastus

Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. (1.Piet 1:8-9)

ja se saavutetaan uskon ja kärsivällisyyden kautta:

Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on. (Hebr 6:11-12).

##Ei-juutalaisten kansojen aika

Ylkä saapui morsiamensa luo roomalaisten hallitsemaan Jerusalemiin neljä päivää ennen pääsiäistä vuonna 32, mutta morsian, joka tuhat vuotta aikaisemmin oli halunnut kuninkaan, torjui hänet. Se halusi näytellä sinkkua, vaikka se sillä kertaa olikin liittoutunut roomalaisten kanssa. Murheellinen mies sanoi:

… ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain (oik: ypo etnon) tallattavana, kunnes pakanain (oik.: ei-juutalaisten kansojen) ajat täyttyvät. (Kts. Lk 21:24).

Israel, Kristuksen morsiameksi kutsuttu, kihlattu ja lunastettu, sai kaksi tuhatta vuotta kuljeskella syrjäpolkuja ja risukoita, ennen kuin Isä Jumala ryhtyi keräämään kuivuneita luita kokoon. Nyt on lähellä se aika, jolloin "kaikki Israel on pelastuva":

Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta (kr. mistírion), että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku (to plíroma ton etnon - kansojen täyteys) on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. (Rm 11:25-26).

Arvellaan, että tämä "pakanain ajaksi" sanottu kausi kestäisi pari tuhatta vuotta, koska Karitsa piti pääsiäisuhria varten jo neljä päivää ennen Pääsiäisuhrin teurastamista, ja Karitsan häät ovat "kolmantena päivänä". Näin laskettuna hääpäivä vastaisi luomisviikon seitsemättä päivää, ja päivä tuhatta vuotta. Perusteluina tälle laskentatavalle käytetään mm. psalmin 90 jaetta ja 4 ja Pietarin kirjeestä löytyvää, seurakunnalle ("rakkaani") osoitettua lausetta, jonka mukaan tuhat vuotta on kuin yksi päivä, kts. 2.Piet 3:8. Maailmanhistorian viimeaikaiset tapahtumat osoittavat samaa.

 

##Juudan ja Israelin paluu

Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui Jerusalemissa noin vuonna 30. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin tapahtui Jerusalemille se, mitä Jeesus oli siitä ennustanut. Temppeli hävitettiin, ja eläinuhrien uhraus päättyi siihen. Juutalaiset eivät ottaneet vielä tästäkään opikseen, vaan nousivat uudestaan kapinaan "Tähden pojan", Bar Kohban johdolla 130-luvulla, hirvittävin seurauksin. Jerusalem autioitui ja juutalaiset karkoitettiin maailman kaikkien kansojen joukkoon.

Juutalaisten paluumuutto alkoi 1800-luvun lopulla. Vuonna 1948 Israel sai jonkinlaisen itsenäisyyden, mutta Jerusalemin asemaa Israelin pääkaupunkina ei ole maailmalla vielä tunnustettu. Ja juuri se on ongelman eräs keskeisiä kysymyksiä. Israelin viholliset, Amerikan Yhdysvallat mukaan lukien, haluaisivat tehdä siitä kansainvälisen pääkaupungin, ja sehän ei Jumalalle käy. Siksi konflikti jatkuu. Siihen on kyllä yksi ratkaisu: Israel tunnustaa Jeesuksen herruuden, eikä sen tarvitse senjälkeen kysellä enää keneltäkään muulta, mitä ne mahdollisesti haluaisivat. Mutta siihen Israel, tai oikeastaan Juuda, ei ole vielä valmis.

Israelin 10 heimoa olivat hävinneet kansojen mereen jo kauan ennen Jeesuksen syntymää. Mutta myös niiden paluu on odotettavissa, ei tosin kirjaimellisesti, vaan kristikunnan restauraation muodossa, sillä Uuden Testamentin kirjoittajat käyttävät samoja sanontoja kristikunnasta, kuin mitä Hoosean kirjassa käytetään Israelin kymmenestä heimosta.

 

##Herran päivä

Otollinen päivä ei kestä loputtomiin. Sillä aikaa, kun Taivaissa vietetään Karitsan häitä, maan päällä on noin puolen vuosiviikon pituinen Suuri Ahdistus.

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. (Rm 1:18-19)

Myös se Israel, joka hylkäsi kuninkaansa, joutuu kohtaamaan hänet kasvoista kasvoihin. Israel kootaan kansojen keskuudesta "kansojen erämaahan", jossa he saavat vielä kerran mahdollisuuden hyväksyä Uuden Liiton ehdot:

Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin. Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen. Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. (Hes 20:34-38; kts. myös Hoos 2:14-15 ja Ilm 12:6).

##Viimeinen vuosiviikko päättää pakanain ajan

Juuda oli jättänyt otolliset vuotensa käyttämättä ja joutui seitsemäksikymmeneksi vuodeksi vieraalle maalle. Murheellisena siitä ikääntyvä Daniel rukoili Daarajeveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena kansansa puolesta säkissä ja tuhassa sekä paastoten ja anoen tunnisti kansansa synnit, kts. Dan 9:1-19. Kun hän vielä puhui, tuli enkeli Gabriel hänen luokseen. Kovin pikaista apua Gabriel ei kuitenkaan luvannut:

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.


Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

Kts. Dan 9:24-27.

Huomaa, että useissa muissa käännöksissä Dan 9:27 alkaa - ei suinkaan sanoilla "Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi", - vaan "Ja hän tekee vahvan liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi, ja vuosiviikon puolivälissä hän lopettaa uhrit ja annit".

Jerusalemin jälleenrakennuskäsky annettiin Nisan-kuussa vuonna 445 Persian kuninkaan Artaxerxes Pitkäkäden (464-423) kahdentenakymmenentenä hallitusvuotena Nehemialle, joka oli silloin Artaxerxeen palvelijana Persian hovissa, kts. Neh 2:5. Kuudenkymmenen yhdeksän vuosiviikon, eli 483 profeetallisen vuoden kuluttua, Nisan-kuun 10 päivänä vuonna 32 Jeesus tuli Jerusalemiin. Juliaanisen kalenterin mukaan silloin oli sunnuntai, kuudes huhtikuuta vuonna 32. Neljän päivän kuluttua hänet naulittiin ristille. Vähän omituinen valtaistuin se oli, mutta sitä näyttävämpi oli se vallan demonstraatio, joka siitä seurasi.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen hetkellä Danielin profetiasta oli vielä täyttämättä yksi viikko. Mutta se ei toteutunut heti, eikä se ole toteutunut vielä tänäkään päivänä, vaikka jo 1972 vuotta on kulunut siitä, kun 69 vuosiviikkoa täyttyi. Hävittäjä ei ole vielä tullut, eikä hävittäjää ole vielä hävitetty. Vielä noin vuonna 90 kirjoitetussa Ilmestyskirjassa annetaan vain lisätietoa tästä "hävittäjästä", kohdassa jossa kuvaillaan vihollisen motorisoidun armeijan tekniikkaa. Saman jakson lopuksi ilmoitetaan hyökkäävän kuninkaan nimi ja se, mistä hän tulee, kts Ilm 9:6-11:

Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli (kr. vasilea aggelon ton abysson), jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon (suom. "Hävittäjä"). (Ilm 9:11).

Syy, miksi kuudennenkymmenennen yhdeksän profeetallisen vuosiviikon jälkeen seitsemäskymmenes vuosiviikko alkanut heti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, on yksinkertainen. Profeetallisessa ajanlaskussa noteerataan vain se aika, jonka Israel on Herran vallan alla. Kuten tunnettua, Juutalaiset kielsivät Jeesuksen sanoen, "ei meillä ole kuningasta, vaan keisari" ja sanoivat: "Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lapsiemme päälle". Kellot pannaan uudestaan käyntiin vasta silloin, kun se Israelin ja Laittomuuden ihmisen välinen sopimus, josta Danielille ilmoitettiin, kts. Dan 9:27, on tehty. Jotkut panivat kellonsa käyntiin jo Israelin itsenäisyysjulistuksesta vuonna 1948, mutta silloin pääkaupunkina oli vielä Tel Aviv. Ei olisi ihme, jos joku ei pitäisi uuden ajanlaskunsa alkuna sitä päivää, jolloin juutalaiset sanovat Jeesuksesta: "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen".

Ei-juutalaisten kansojen kausi päättyy suureen luopumukseen ja Suureen Vaivan Aikaan, joka 7 vuoden asemesta on valittujen tähden lyhennetty kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Uskovien vaino käy kovaksi, mutta Herra vie kansansa "ihmisten erämaahan", kts. Hes 20:34-38, ja sopivalla hetkellä noutaa omansa pois koko touhun keskeltä.

Täyttä selvyyttä siitä, tuleeko Jeesus hakemaan omiaan vaivan ajan alussa, vai sen keskellä, ei näytä vielä olevan, vaikka Danielin kirjan mukaan "ymmärrys lisääntyy".

 

##Ensimmäinen ylösnousemus

Jumala on varannut ihmiskunnan evankelioimiseen kaksi päivää. Kolmantena päivänä on häät. Keskiyön aikaan Jumalan Karitsa saapuu noutamaan morsiantaan, ja ne, jotka ovat häihin valmiit, nousevat pilviin ylkää vastaan.

Jeesuksen ilmestymisen tarkkaa hetkeä ei tiedetä. Se tulee yllätyksenä kaikkialla maailmassa eläville ihmisille. Koska maapallo on pyöreä, ovat jotkut silloin pellolla, ja toiset vasta tekemässä aamuaskareitaan, mutta jossain maailmankolkassa on silloin yö:

Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. (Matt 24:40-41)

Minä sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen, mutta toinen jätetään. (Lk 17:34-35).

Yljän ja morsiamen kohtaaminen tapahtuu maan avaruudessa. Silloin Kristuksessa kuolleet heräävät henkiin ja me, jotka olemme silloin hengissä, muutumme. Tätä tapahtumaa nimitetään ensimmäiseksi ylösnousemukseksi (Ilm 20:6) ja vanhurskasten ylösnousemukseksi (Lk 14:14):

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm 20:6).

Vaikka Karitsa hakee rakastettunsa "kuin varas yöllä", on tapahtuu se määräpäivänä, jota kutsutaan Pasuunansoiton päiväksi.

Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Matt 24:31)

Tapahtumaa nimitetään tempaukseksi:

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1.Tess 4:16-17).

##Kasvoista kasvoihin

Usko syntyy saarnasta, jonka sisältö on Jumalan sana rististä. Ristin sanassa on voima, joka muuttaa meidät. Mutta siitä huolimatta ei saarna, eikä uskokaan, ole mikään lopullinen päämäärä. Lopullinen päämäärä on se, että usko muuttuu teoiksi ja toivo näkemiseksi. Jeesus sanoo tätä sadonkorjuuksi. Kaikella tällä on kuitenkin aikansa, eikä ainuttakaan vaihetta tässä prosessissa voi ohittaa.

Jo Mooses halusi nähdä Jumalan, vaikka ei ymmärtänytkään, mitä oli pyytämässä. Herra tahtoi suojella Moosesta ja sanoi:

Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon. (Kts. 2.Ms 33:20)

Jeesus tekee seuraajakandidaateilleen täysin selväksi, että heidän on kuoletettava uskolla lihan teot, jos mieli pelastaa sielunsa, kts. Lk 9:23-24:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (kr. psihi, sielu), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen.

Seuraajilleen Jeesus antaa kullekin oman tehtävänsä ja sen suorittamiseksi tarvittavat armoitukset, joiden käytöstä hän on tulosvastuullinen Herransa edessä. Monille ovat tuttuja vertaukset leivisköistä, viinitarhan työntekijöistä ja muut, joissa Herra tätä asiaa seuraajakandidaateilleen selvittää. Myös Paavali, eräs näistä Herran työmyyristä, muistuttaa tästä:

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2.Kor 5:10).

Kristuksen tuomioistuimen edessä kukin meistä saa tekojensa mukaisen palkan. Uskollisesti leiviskänsä hoitaneet viinitarhan työmiehet pannaan hallitsemaan maata, mutta leiviskänsä huonosti hoitaneet jäävät palkkiota vaille; myös kurinpidollisia rangaistuksia käytetään. Jotkut tähän ylösnousemukseen päässeetkin joutuvat "ulkoiseen pimeyteen".

Kristuksen valtaistuin, "bema" on aivan eri asia, kuin se Suuri Valkea tuomioistuin, jonka eteen kaikki kansat kootaan tuhat vuotta myöhemmin. Sanaa "bema" käytetään Uudessa Testamentissa useimmiten maallisen hallitsijan valtaistuimesta tai tuomarinkorokkeesta puhuttaessa, ja vain kaksi kertaa sitä käytetään Kristuksen valtaistuimesta puhuttaessa. Siksi nämä molemmat jakeet, 2.Kor 5:10 ja Rm 14:10 on syytä tuntea tarkkaan, varsinkin kun suomalainen kirkkoraamattu KR1938 esittää jälkimmäisestä kohdasta kyseenalaisen käännöksen. Huomaa myös, että sanalla "me" tarkoitetaan seurakuntaa:

(14:8) Jos me elämme, niin elämme Herralle (to Kirio), ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle (to Kirio). Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat (tou Kiriou esmen). (14:9) Sillä sitä varten Kristus (Hristos) kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra (kiriousi: hallitsisi). (14:10) Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen (too bemati tou Hristou). (14:11) Sillä kirjoitettu on: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra (Kyrios), minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa (to Theo)". (Rm 14:8-11).

Kasvoista kasvoihin näkeminen toteutuu, kun Jeesus tulee ja hakee morsionsa häähuoneeseen.

Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. (1.Kor 13:12)

##Karitsan häät

Häissä kaikki se, mitä me olemme omistaneet Kristuksessa uskon kautta, muuttuu näkemiseksi. Yhteiselämä alkaa taivaallisessa häähuoneessa, josta Kristus ja hänen vaimonsa tulevat takaisin maan päälle juhlavieraitten joukkoon:

Kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. (Kol 3:4).

##Riemuvuosi

Pyhässä kalenterissa on 7 suurta, vuosittain toistuvaa juhlaa, joita viettämällä sukupolvet saavat tuntumaa Jumalan aikeista. Ensimmäinen näistä oli Pääsiäinen, mutta Jeesus toteutti sen jo ja Uutislyhteen päivänä, Aviv-kuun ("tähkäkuun") seitsemäntenä päivänä hän kohosi ylös haudasta, esikoisena kuoloon nukkuneista.

Jäljellä on vielä kolme juhlaa: Pasuunansoiton päivä, Sovituspäivä ja Lehtimajan juhla. Lehtimajan juhlaa vietetään ennustuksena siitä, mitä tapahtuu "maailman lopun" eli tämän aikakauden lopussa suoritettavan sadonkorjuun jälkeen. Se on sanoma ajasta, jolloin "Jumala asuu keskuudessamme. Samantapainen sanoma on riemuvuodella, jota vietetään joka seitsemännen sapattivuoden jälkeen.

Kerran 50 vuodessa, jokaisen 49 vuoden jälkeen Israelin kalenterissa seuraa Mooseksen laissa säädetty riemuvuosi. Sen alku lasketaan samasta päivästä, jolloin vuosittain vietettävä Lehtimajan juhla alkaa. Huomaa, että sitä vietetään seitsemännen vapautus- ja sapattivuoden jatkoksi, ikään kuin se olisi kahdeksas vapautus- ja sapattivuosi:

Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasuunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasuunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaallensa. (Kts. 3.Ms 25:8-13).

 

##Kristuksen toinen tuleminen

Jeesus nousi taivaaseen Jerusalemin itäpuolelta olevalta Öljymäeltä. Hänen lähimpien miesten katsellessa heille kerrottiin, että hän oli tuleva takaisin samalla tavalla, kuin täältä lähtikin, kts. Apt 1:10-11:

Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." (Apt 1:10-11).

Kun Kristus tulee takaisin, hän ei tule olemaan tyytyväinen valtakuntansa tilaan. Häiden aikana Saatana on vain kiihdyttänyt hävitystyötään, mutta hänet sidotaan ja säilytetään Viimeisellä tuomiolla tuomittavaksi.

 

##Tuhatvuotinen valtakunta

Tuhatvuotisen valtakunnan aikana Kristus on maan päällä kansansa keskuudessa. Ne, jotka vihollisen hallitessa luopuivat kaikesta ja seurasivat silloin Jeesusta, tulevat hallitsemaan hänen kanssaan. Hävityksen jäljet korjataan ja maasta tulee kuin Jumalan paratiisi ennen syntiinlankeemusta. Tässä vaiheessa luopuminen on takana, paligenesia eli "se uudestisyntyminen" on käsillä ja iankaikkinen elämä edessä:

Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?" Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä (paligenesia), jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." (Kts. Mt 19:27-30).

##Kansojen tuomio Suuren Valkean Valtaistuimen edessä

Tuhatvuotisen valtakunnan lopulla Saatana päästetään vielä kerran irti villitsemään ihmisiä, ja kun tämä viimeinenkin kapina on kukistettu, Saatana ja kaikki häneen liittyneet tuomitaan helvettiin Suuren Valkean Valtaistuimen edessä. Kukistettuaan kaiken vastarinnan Jeesus antaa kaiken Isän käsiin, aika päättyy ja iankaikkisuus alkaa.

Kaikki ihmiset eivät ole koskaan nähneet Jeesusta, mutta he ovat joutuneet ottamaan kantaa Jeesuksen seuraajiin ja heidän opetukseensa. Sen perusteella heidät myös tuomitaan Suuren Valkean Valtaistuimen edessä joko ikuiseen elämään, tai ikuiseen kadotukseen.

Matteus esittää evankeliumissaan Jeesuksen puheen kansojen tuomiosta. Tässä osa siitä:

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.

Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: "Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni."

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: "Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?"

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle".

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa."

Silloin hekin vastaavat sanoen: "Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?"

Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle". Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. (Mt 25:31-46)

##Millainen on taivas?

Jumala tuo taivaat ihmisen ulottuville. Mutta millainen on tämä taivas? Mitä me siitä tiedämme, vai tiedämmekö mitään? Oikeastaan meidän pitäisi tietää siitä aika paljon, Jumala on antanut siitä aika tarkan kuvauksen silloin, kun hän antoi Moosekselle ohjeet ilmestysmajassa suoritettavasta jumalanpalveluksesta.

Ilmestysmaja oli eräänlainen rautalankamalli taivaasta. …

Kun olemme suorittaneet palvelustyömme Jumala viinitarhassa, seuraa sadonkorjuun aika. Työ ei saa koskaan tulla meille tärkeämmäksi kuin se, että myös meidät itsemme korjataan täältä pois. Lähtöhetkellä työt jäävät, ja edessä on taivaallinen kirkkaus. Jos sen valot kajastavat sydämeemme jo tänne pimeälle puolelle rajaa, me voimme lähteä täältä tyytyväisin ja luottavaisin mielin.

 

##Uudet taivaat ja uusi maa

Hallituskaupunkina on "Uusi Jerusalem", joka laskeutuu taivaasta, kuin morsian yljällensä koristeltuna.

Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. (Ilm 22:3-5).

Kun synnin muistokin on pyyhitty pois, Kristus luo uudeksi kaikki. Uusi Jerusalem, joka on sama kuin "Kristuksen morsian, Karitsan vaimo", laskeutuu alas taivaasta:

Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon". Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspis-kivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet; idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan. (Ilm 21:9-27)

Taivaallinen Jerusalem, Siion eli Kristuksen morsian on Tulevan maailmanajan pääkaupunki. Se muistuttaa sitä Jumalan puutarhaa, joka oli Eedenissä, mutta hyvän ja pahan tiedon puuta siellä ei näy:


Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. (Ilm 22:1-5).

Luvatun maan asukkaat ovat tulleet perille Jumalan luo:

Totisesti, vanhurskaat saavat kiittää sinun nimeäsi, ja oikeamieliset saavat asua sinun kasvojesi edessä. (Ps 140:14).

Seuraava osa: YHTEYS

Kirjan KRISTUKSEN MORSIAN pääsivulle

Takaisin Osmon kotisivulle