Raamatun kertomukset päättyvät onnellisesti määräpäivänä, joka on seitsemäs päivä. Aina, kun löydämme Raamatusta kertomuksen jossa tämä tai muu määräpäivä kerrotaan, sitä kannattaa tutkia tarkkaan, sillä päivämäärä on linkki, jonka avulla voi löytää lisätietoa tulevista asioista. Uuden tutkimusmatkan tulevaisuuden maailmaan voi aloittaa vaikka tutkimalla sitä, mitä sisältyy siihen, että:

Israelin juhlakalenterin suurinta juhlaa, lehtimajan juhlaa vietetään seitsemännessä kuussa. Se on seitsemän päivän mittainen. Sen aikana päivittäin uhrattavien uhrien luku on aina jaollinen seitsemällä…

Joskus, kuten kuningas Salomon viisautta kehuttaessa, Raamattu tuntuu käyttävän ylisanoja. Salomo epäilemättä olikin viisas kuningas, kun häntä aikalaisiinsa verrataan, mutta Salomon saama ylenpalttinen viisaus oli sittenkin vain esikuva tulevan kuninkaan, Messiaan viisaudesta ja vasta tässä oikeassa yhteydessä tulevat Salomon saamat avutkin oikeaan yhteyteensä. Jos siis haluamme tutkia millaista Messiaaninen aika Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen oikein on, niin Salomon elämäkerta antaa siihen vastauksen. Ensinnäkin Salomon nimi tarkoittaa rauhaa …

Tämän aikakauden lopulla on seitsemän vuoden myllerrys, jonka kuluessa tapahtuu paljon. Lyhyesti sanottuna kyse on sadonkorjuusta, jolloin kaikki se, mitä "maahan" on viimeisen kuuden tuhannen vuoden aikana kylvetty, korjataan talteen tai poltetaan, jos se ei muuhun kelpaa. Mutta mistään maailmanlopusta siinä ei ole kyse, vaikka kyllä se jollekin voi sitäkin olla. Kreikankielisessä lähdetekstistä tästä sadonkorjuusta sanotaan, että se on "sintelios", päämäärä. Kun intensiivinen "maailmanloppu" on ohi, jatkuu elämä ensimmäistä kertaa syntiinlankeemuksen jälkeen niin kuin se pitää.

##22 Syksyn juhlakausi

 

Osmo Pöysti

SYKSYN JUHLAKAUSI

Liittyy osana kirjaan Kristuksen morsian

Copyright ©: Osmo Pöysti

2005-2006

Kuru, Finland

2006-09-04

Sivumäärä: 11

Tämän aikakauden lopussa suoritetaan sadonkorjuu. Se sadonkorjuu on suuri, sillä silloin korjataan talteen tai poltetaan kaikki, mitä Jumalan peltomaahan on vuosien varrella kylvetty. Kirkkoraamatussa m.38 sanotaan tästä näin:

…elonaika on maailman loppu. (Kts. Matt 13:39, KR 1938).

Oikeastaan kyse on tämän aikakauden lopusta ja sen päämäärästä, mutta siitä vähän myöhemmin, sillä syksyn juhlakauteen kuuluu kolme osaa, Pasuunansoiton päivä, Sovituspäivä ja Lehtimajan Juhla. Näistä viimeinen, Lehtimajan juhla, on jo viesti Tuhatvuotisesta valtakunnasta, jolloin toiveet paremmasta maailmasta toteutuvat.

Ihmiskunta haaveilee jatkuvasti paremmasta maailmasta. Utopioita on keksitty monta, mutta ne toimivat vain virtuaalitodellisuudessa. Ongelmana on ihminen. Menipä hän kuinka hyvään paratiisiin tahansa, hän tuo aina syntinsä mukanaan sillä seurauksella ettei utopiasta tule mitään hyvää. Jumala ei rakenna utopioita, vaan hän sovittaa synnin. Uuteen maailmaan mennään sisälle Kristuksessa Kuolleitten Ylösnousemuksen ja Suuren Sovituspäivän kautta. Se on tie, jonka loppuun asti kulkevat vain Jumalan lapset ja sillä estetään, ettei Jumalan paratiisiin enää kulkeudu kaikkea sitä saastaa, mitä täällä maailmassa niin runsaasti viljellään.

Jeesus olisi ehkä puhunut paljon selvemmin eräistä asioista, mutta kansa ei pitänyt kovin suorasukaisista puheista. Kansa sanoi sellaista puhetta "kovaksi puheeksi". Jeesus tyytyi kansan tahtoon, ja ryhtyi puhumaan vertauksin niille, jotka tykkäsivät enemmän arvoituksellisista, kuin selväkielisistä puheista. Omille miehilleen hän kuitenkin selvitti asiat selväkielellä. Tyypillinen tapaus oli tämä vertaus pellosta ja lusteesta, jonka hän puhui kohta kylväjävertauksen jälkeen:

Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?' Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?' Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'" (Kts. Mt 13:24-30)

Jeesus kävi vertauksessaan läpi koko maailmanhistorian. Ensin luotiin maa, joka pantiin kasvamaan siementä tekeviä ruohoja ja hedelmäpuita:

Ja Jumala kutsui kuivan maaksi, ja paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän kutsui mereksi. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kolmas päivä. (1.Ms 1:10-13).

Ihminen on viimeisen luomispäivän tuotetta:

Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä. (1.Ms 26-31).

Ihmisen ensimmäinen käsky oli olla hedelmällinen, täyttää maa ja tehdä se itselleen alamaiseksi. kts. 1.Ms 1:28. Ihmisen piti vallita kaloja, taivaan lintuja ja maan päällä liikkuvia eläimiä, mutta niitä ei mainita siinä jakeessa, jossa eritellään sallitut ravintoaineet.

Kun ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi, hänet asetettiin Jumalan puutarhaan:

Ja Herra Jumala istutti paratiisin Eedeniin, itään, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Ms 2:8-9).

Jumalan puutarhassa ihminen söi sellaisen puun hedelmiä, josta Jumala oli häntä erityisesti varoittanut syömästä. Ihminen ajettiin pois puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli paratiisiin tuotu. Myös maa, hebreaksi "adama", joutui kokemaan ihmisen, hebreaksi "adam", tottelemattomuuden seurauksia. Se oli menettänyt valtiaan, ja valtiaaksi nousi nyt se, joka Adamin oli vietellyt. Tuloksia siitä on luettavissa päivän lehdissä, joten ei siitä tässä sen enempää.

Niille oppilailleen, jotka olivat panneet kaikkensa likoon Jeesusta seuratakseen, Jeesus selitti vertauksen pellosta ja lusteesta ilman arvoituksia:

Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. (Kts. Mt 13:37-43).

Elonkorjuu on kylvötyön päämäärä

Mutta nyt, kun olemme kuulleet sekä vertauksen pellosta ja lusteesta, että sen selityksen, on meidän vielä tarkasteltava käännöksestä se kohta, jossa sanotaan: "elonaika on maailman loppu". Kreikkalainen lähdeteksti kun sanoo, että "o de therismos sintéleia tou aionos estin". Therismos on sadonkorjuu, sintéleia tarkoittaa loppua, mutta myös täyttymystä ja päämäärää, ja "aion" paremminkin aikakautta kuin maailmaa. Tästä voi siis päätellä ainakin sen, että sadonkorjuu on tämän aikakauden täyttymys.

Tämän aikakauden eli "maailman" lopussa enkelit korjaavat maan sadon:

Ja minä (Johannes) näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: "Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt". Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maa tuli leikatuksi. Ja taivaan temppelistä lähti eräs toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. Ja alttarista lähti vielä toinen enkeli, jolla oli tuli vallassaan, ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli se terävä sirppi, sanoen: "Lähetä terävä sirppisi ja korjaa tertut maan viinipuusta, sillä sen rypäleet ovat kypsyneet". Ja enkeli heitti sirppinsä alas maahan ja korjasi maan viinipuun hedelmät ja heitti ne Jumalan vihan suureen kuurnaan. Ja kuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella, ja kuurnasta kuohui veri hevosten kuolaimiin asti, tuhannen kuudensadan vakomitan päähän. (Ilm 14:14-20).

Sadonkorjuu alkaa Israelissa keväällä, kun ohra kypsyy, ja vajaat pari kuukautta myöhemmin korjataan vehnäsato. Syksyllä korjataan vuoden pääsato - öljy, rypäleet ja muut hedelmät. Sadonkorjuun juhlia voidaan siis viettää kolme kertaa vuodessa:

Kolme kertaa vuodessa vietä juhlaa minun kunniakseni. Pidä happamattoman leivän juhla: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana aabib-kuussa, sillä siinä kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä; mutta tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen. Ja vietä leikkuujuhla, kun leikkaat uutiset viljastasi, jonka olet kylvänyt vainioon, ja korjuujuhla vuoden lopussa, kun korjaat satosi vainiolta. (2.Ms 23:14-16).

Tuomioiden aikaa

Vuosi vaihtuu Israelissa Tishri-kuun ensimmäisenä päivänä, joka on seitsemäs kuukausi. Tämä kummajainen johtuu siitä, että Egyptistä vapautuksen muistoksi uuden ajanlaskun aluksi ja vuoden ensimmäiseksi kuukaudeksi Jumala on määrännyt Aviv-kuun, joka on se kuukausi, jonka ensimmäinen päivä on lähinnä kevätpäivän seisausta, kts. 2.Ms 12:2.

Tishrikuun ensimmäisen päivä on siis uudenvuodenpäivä, Rosh ha-Shana, eli "vuoden pää". Seitsemännen kuun ensimmäisen päivän muita nimiä ovat Pasuunansoiton päivä eli Ilohuudon päivä sekä Tuomiopäivä, Jom ha-Din. Muitakin nimiä tällä päivällä on.

Tishrikuun kymmenentenä on Sovituspäivä, ja Tishri-kuun viidentenätoista päivänä on viikon kestävän Lehtimajan juhlan ensimmäinen juhlapyhä, "Shabbaton" ja kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä toinen "Shabbaton" - tarvittaessa ylimääräinen sabatti, sillä kaikki juhlapäivät eivät osu tavallisen sabatin eli lauantain kohdalle.

Israelilla oli kaksitoista poikaa, kuten vuodessa kuukausia. Tishri-kuuta pidetään Israelissa tuomioiden kuukautena, Danin kuukautena. Dan, jonka nimi tarkoittaa tuomaria, syntyi näin:

Kun Raakel näki, ettei hän synnyttänyt Jaakobille, kadehti hän sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Hanki minulle lapsia, muuten minä kuolen". Niin Jaakob vihastui Raakeliin ja sanoi: "Minäkö olen Jumala, joka on kieltänyt sinulta kohdun hedelmän?" Mutta Raakel sanoi: "Tässä on orjattareni Bilha; yhdy häneen, että hän synnyttäisi minun helmaani ja minäkin siten saisin lapsia hänestä". Ja hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi ja Jaakob yhtyi häneen. Ja Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan. Niin Raakel sanoi: "Jumala hankki minulle oikeuden, ja hän kuuli minun ääneni ja antoi minulle pojan". Sentähden hän antoi hänelle nimen Daan. (1.Ms 30:1-6)

Sisaruksilla oli menossa kova kilpailu yhteisen miehensä suosiosta, eikä Leea luovuttanut vähällä, vaikka tiesikin Jaakobin rakastavan Rebekkaa:

Ja Leea tuli jälleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan. Silloin Leea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni on asuva minun luonani, sillä minä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi hänelle nimen Sebulon. Sitten hän synnytti tyttären ja antoi hänelle nimen Diina (Dinah - Tuomio, Oikeus). (1.Ms 30:19-21)

Diina, jonka nimi tarkoittaa tuomiota ja oikeutta, oli Lean seitsemäs lapsi. Hänet vietteli erään Kaanaan maan kaupunginjohtajan poika, jonka takia hänen veljensä hävittivät kaikki kaupungin asukkaat. Diina itse eli häväistyksi tulemisensa jälkeen yksinäisenä naisena isänsä kodissa, eikä hänelle syntynyt lapsia.

Lopulta Raakel sai synnyttää itsekin:


Mutta Jumala muisti Raakeliakin, ja Jumala kuuli häntä ja avasi hänen kohtunsa. Niin hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan ja sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni". Ja hän antoi hänelle nimen Joosef, sanoen: "Herra antakoon minulle vielä toisen pojan". (1.Ms 30:22-24)

Millainen tulisikaan olemaan se poika, jonka Jumala Raakelille ja Jaakobille vielä antaisi? Ensimmäisen pojan nimi Joosef tarkoittaa "Hän lisätköön", "Hän suurentakoon". Jaakob oli nyt kuudenkymmenen vuoden vanha. Häistä oli kulunut kaksikymmentä vuotta, ja he olivat vielä kaikki vieraalla maalla, aramealaisen Laabanin luona. Moni asia oli sillä välin muuttunut. He lähtivät paluumatkalle kuin varkain ja matkasta tuli vaiherikas. Jabbokin purolla Jaakob paini enkelin kanssa, joka muutti hänen nimensä Israeliksi, Jumalan taistelijaksi. Puron ylityksen jälkeen kaikki sujui kuitenkin hyvin, veljekset Eesau ja Jaakob kohtasivat toisensa, jonka jälkeen Jaakob siirtyi Beetelin tienoille, jossa hän oli pakomatkansa alussa kohdannut Jumalan ja tehnyt hänelle lupauksen.

Raakelin ja Jaakobin toinen poika oli ainut, joka Jaakobille syntyi Kaanaan maassa. Mutta matkalla Jaakob oli sanonut jotakin varomatonta, tietämättä siitä, että Raakel oli varastanut isänsä epäjumalat ja piilotteli niitä hameensa alla. Jumala kuuli Jaakobin varomattomat sanat, ja koska Herra toteuttaa palvelijansa sanat, oli Raakelin kuoltava:

Sitten he lähtivät liikkeelle Beetelistä . Ja kun vielä oli jonkun verran matkaa Efrataan, joutui Raakel synnytystuskiin, ja hänen synnytystuskansa olivat hyvin kovat. Ja kun hänen synnytystuskansa olivat kovimmillaan, sanoi kätilövaimo hänelle: "Älä pelkää, sillä tälläkin kertaa sinä saat pojan". Mutta kun hänen henkensä oli lähtemäisillään, sillä hänen oli kuoltava, antoi hän hänelle nimen Benoni (Ben Oni - Kärsimykseni poika), mutta hänen isänsä antoi hänelle nimen Benjamin (Oikean käteni poika). Niin Raakel kuoli siellä, ja hänet haudattiin Efratan tien varteen, se on Beetlehemiin. Ja Jaakob pystytti hänen haudalleen patsaan; tämä Raakelin hautapatsas on olemassa vielä tänäkin päivänä. (1.Ms 35:16-20)

Benjaminin syntymisen jälkeen Jaakob tapasi vielä isänsä Iisakin Mamressa, jonka jo Aabraham oli hankkinut suvun omistukseen.

 

Kylvömiehen osa

Jeesus on maan ensi hedelmä. Hän oli ensimmäinen kuolemaan nukkuneista, joka kolmantena päivänä nousi ylös haudasta ja korjattiin taivaallisiin aittoihin 40 vuorokauden kuluttua ylösnousemuksensa jälkeen. Uusi sato tuli oraalle jo viikon kuluttua, helluntaipäivänä Jeesuksen taivaaseenotosta laskien. Aikanaan hekin kuolivat tälle maailmalle, jättäen jälkeensä siemenen, joka yhä kantaa satoa taivaallisiin aittoihin. Mutta tämä vehnänjyvän tie ei ole ollut helppo. Uskoa ja kärsivällisyyttä on ollut paljon, sillä muuten ei kahden tuhannen vuoden kyynelten taivalta kukaan olisi kestänyt loppuun asti. Usko muuttuu näkemiseksi ja kärsivällisyys palkitaan vasta kun kylvömiehet Suuren Sadonkorjuun alkajaisiksi nousevat ylös haudoistaan, lopullisesti uudistetaan ja näkevät Isän Jumalan kasvoista kasvoihin. Ja matkalla lauletaan:

Matkalaulu. Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset. Silloin oli meidän suumme naurua täynnä, ja kielemme riemua täynnä; silloin sanottiin pakanain keskuudessa: "Herra on tehnyt suuria heitä kohtaan". Niin, Herra on tehnyt suuria meitä kohtaan; siitä me iloitsemme. Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat. (Psalmi 126)

Syksyn juhlakauden osat

Syksyn juhlakauteen kuuluu kolme osaa, kolme juhlaa, jotka ovat Pasuunansoiton päivä, Sovituspäivä ja Lehtimajan juhla. Rabbinistisessa juutalaisuudessa itse kausi alkaa kuitenkin jo kuukautta aikaisemmin alkavalla itsetutkiskelun kaudella, joka kestää 40 vuorokautta; se siis jatkuu Pasuunansoiton päivän yli päättyen vasta Sovituspäivänä.

Pasuunansoiton päivää vietetään "tulevaisuuden varjona" siitä Suuresta Pasuunansoiton päivästä, jolloin Jumala itse puhaltaa pasuunaan ja kuolleet heräävät, Kristuksessa kuolleet kohdatakseen Herransa pilvissä. Pasuunansoiton päivällä viestitetään sanomaa päivästä, jolloin Jeesus saapuu hakemaan morsiamensa ja Karitsan häät alkavat. Ne, jotka sen jälkeen maan päälle vielä jäävät, joutuvat Suureen Vaivan Aikaan. Pasuunansoiton päivä on siis joillekin suuri iloinen päivä ja toisille jotakin aivan muuta.

Pasuunansoiton päivä osuu aina yhteen uudenkuun päivän kanssa, mutta koska uudenkuun päivä on vaikeasti paljaalla silmällä todennettavissa, on se nykyajan juutalaisilla kaksipäiväinen juhla, "salattu päivä", "Jom ha-Kesef". Samankaltaisen lausunnon Jeesus antoi myös siitä päivästä, jolloin hän tulee:

Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. (Matt 24:42)

Sovituspäivää vietetään vuosittain seitsemännen kuun (Eithanim eli Tishri) kymmenentenä päivänä "tulevaisuuden varjona" siitä Suuresta Sovituspäivästä, jolloin me, jotka olemme uskon kautta Kristuksessa lähestyneet Jumalaa, saamme nähdä hänet kasvoista kasvoihin.

Eithanim- eli Tishrei-kuun viidentenätoista alkaa seitsemän päivän pituinen Lehtimajan juhla "tulevaisuuden varjona" Tuhatvuotisesta valtakunnasta, jossa Jumala itse asuu kansansa keskuudessa. Juhlan ensimmäisenä päivänä on vuoden kuudes lisäpyhä. Seitsemän päivän ajan koko kansa asuu lehtimajoissa ja viettää lehtimajan juhlaa, iloiten, riemuiten, laulaen ja soittaen. Juhla myös päättyy lisäpyhään, joka on vuoden kuudes "Shabbaton", sillä seitsemän päivää kestävän juhlan jälkeisenä päivänä,

seitsemännen kuun kahdentenakymmenentenä toisena on vielä uskonnollisen kalenterin viimeinen, seitsemäs lisäpyhä, jolla viestitetään sanomaa Iankaikkisesta elämästä Jumalan yhteydessä Taivaallisessa Jerusalemissa.

 

Lopullinen sadonkorjuu

Syksyn juhlakauden keskeinen sanoma on lopullinen sadonkorjuu. Silloin korjataan kaikki, mitä historian aikana on kylvetty. Hedelmät korjataan talteen käytettäväksi siinä jalossa tarkoituksessa, mitä varten ne on kasvatettu, mutta peltomaa kulotetaan ja sen arvoton sato poltetaan:

Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon. (Matt 13:37-43)

Kirkollisesta kalenterista syksyn juhlakausi puuttuu kokonaan, mutta sillä on syynsä. Kirkko on omaksunut oppinsa Baabelista. Ne katsovat vain taaksepäin. Ihmisiä hämätäkseen ne tarjoavat pasuunansoiton päivän, sovituspäivän ja lehtimajan juhlan sijaan jos jonkinmoista babylonialaista kulttia kristillisiltä kalskahtavien nimikkeiden alle naamioituina. Sääli kirkonmiehiä. Kun kansat joskus tajuavat tulleensa petetyiksi, ne tekevät kirkosta lopun. Se, mitä nyt tapahtuu, ei ole vielä sitä, vaan kirkolle ja kaikelle muulle jumalattomalle maailmalle yhteistä vihanpitoa Jumalaa ja hänen kansaansa kohtaan. Kirkkohan ratsastaa vielä helakanpunaisen pedon selässä niin, että kansa ihan silmiään hieroo.

 

Sadonkorjuun aikaisemmat vaiheet

Karitsan ja hänen morsiamensa tehtävänä on vallata vihollisen portit ja vapauttaa sen vangit. Jos joku rakastaa vihollisen tarjoamia "etuisuuksia" niin paljon, että haluaa jäädä vihollisen valtaan, hän jääköön. Mutta jo Jeesukselle nämä päivät olivat sadonkorjuun päiviä:

Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.
Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi. Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita. Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen. Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille." (Joh 4:34-38).

Ennen vuoden pääsadon korjuuta olemme me olemme jo nauttineet joistakin tulevan maailman voimista uskon kautta, mutta kun sadonkorjuun juhlakauden profetiat täyttyvät, tilanne on aivan toinen. Koko maa on silloin täynnä Herran tuntemusta.

 

Toteutumattomat raamatun jakeet

Jumalan vastustajat sanovat kirkosta, että se on taantumusta. Niin se onkin. Kirkko muistelee menneitä. Aabraham kuoli 4000 vuotta sitten, Jeesus 2000 vuotta sitten - jos ylipäätään ovat koskaan eläneetkään? Kirkko seisoo samassa rintamassa muiden Jumalan vastustajien kanssa, katselee taaksepäin ja näkee heikosti. Tulevaisuutta kirkonmiehet aseveljineen ei näe ollenkaan. Öljy lampusta on loppunut, jos sitä on koskaan ollutkaan.

Yhdessä asiassa kristinuskon vastustajat ovat oikeassa: Kaikki, mitä Raamattuun on kirjoitettu, ei ole toteutunut. Monet niistäkin asioista, joiden toteutumisesta on kiistaton näyttö, ovat toteutuneet vain pienessä mittakaavassa. Mutta juuri tässä onkin Raamatun vahvuus: Ensin tulee sana, sitten se pannaan täytäntöön näytösluontoisesti, kuten Israelin lähtö Egyptistä, sitten jatketaan samaa aihetta Golgatan mäellä, ja kolmannessa vaiheessa toteutetaan koko suunnitelma globaalissa mittakaavassa.

Menneisyyden tuntemuksesta on hyötyä, jos osaamme projisoida sen tulevaisuuteen. Sitä varten meillä tulee olla Raamatun sanan ja Jumalan toimintaperiaatteiden tuntemus.

Kristuksen seuraajat ovat vuoden 32 keväästä alkaen odottaneet Jeesuksen tuloa takaisin. Jeesuksen takaisintuloon liittyviä jakeita Raamatussa on noin puolitoista tuhatta. Suuri osa näistä on toteutumatta, mutta ei kaikki: Pyhä Henki meissä on myös osa tätä prosessia. Helluntaina alkanut sadonkorjuu on jatkunut pian 2000 vuotta. Aika alkaa olla taas kypsä seuraavaan vaiheeseen siirtymistä varten ja se vaihe on yksinkertaisesti tämä: Jeesus tulee takaisin.

Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä tapahtuvaksi ennustetut asiat ovat:

Koko prosessiin on varattu aikaa yksi "shavuah", eli seitsemikkö. Normaalisti hebrean sana shavuah tarkoittaa viikkoa, mutta jokainen juutalainen ymmärtää, että se voi tarkoittaa myös seitsemää vuotta. Näin on tässäkin tapauksessa laita, sillä kyseinen ajanjakso on Raamatussa määriteltynä sekä vuosina, kuukausina, päivinä ja "viikkona"; viikkona siksi, että "shavuah" on johdannainen sanasta sheva, seitsemän, jolla osoitetaan täydellisyyttä.

Maa luotiin seitsemässä "päivässä":

Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt. (1.Ms 2:2-3).

Kun Jumala pyhitti sapatin, hän omisti sen itselleen. Mutta mitä tarkoittaa se, kun sanotaan, että hän siunasi sen? Israelilaisethan tapettiin, jos he rikkoivat sapatin, kts. 2.Ms 31:14-15. Ja mitä tarkoitetaan sillä, kun sanotaan, että Jumala hengähti, kts 2.Ms 31:17?

Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti (va-jinnafash)." (2.Ms 31:16-17).

Jumala tuskin oli kovinkaan hengästynyt maailman luomisen jälkeen. Sanan "nefesh" nifilimuoto kyllä tarkoittaa hengähtämistä, mutta ihmisistä puhuttaessa jo tässä samassa raamatunkäännöksessä (KR 1938) se käännetään virkistymiseksi, kts. 2.Ms 23:12. Joten voimme pitää selvänä, että Jumalaa virkisti se, mitä hän oli tehnyt.

Jumalan ikuisuudessa kaikki on valmista. Aikaan projisoituna nyt on menossa kuudes luomispäivä. Jumala tekee yhä työtä. Nyt luodaan ihmistä. Jeesus paransi sapattina sairaan, ja joutui siitä fariseusten hampaisiin, ja mitä luulette hänen heille vastanneen?

Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä". (Joh 5:15-17).

Kolossalaiskirjeessä jopa varoitetaan pitämästä juhlien kertausharjoituksia itse päätapahtumien vertaisina. Seitsemäs päivä, sapatti, on meille vasta tulossa. Se, mitä me vietämme kerran viikossa, lauantaisin, on vain varjo tästä tulevasta levosta. Fariseusten yritys tuomita Jeesus päättyi nolosti - ei vain kerran, vaan aina, sillä

Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. (Kol 2:15-17)

Jumala ei tule viettämään lepopäiväänsä yksin. Seurakseen hän on valinnut kansan, joka "hyviä tekoja ahkeroitsee":

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi … (kts. Hebr 4:9-11).

Syksyn juhlakauden jälkeinen maailma

Kristikunnassa suositun raamatuntulkinnan mukaan Jeesus on se virpi, joka puhkeaa Iisain kannosta. Tulkinta on aivan oikea, mutta myös jatko pitäisi lukea. Vain kaksi ensimmäistä jaetta toteutuivat Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen aikana. Vielä ei susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä…

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. (Jes 11:1-2)

Nämä ovat vielä täyttymystään vaille:


Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. (Jes 11:3-10).

 

Herran päivä

Jeesuksen tulo oli ennustettu monin eri tavoin. Käsikirjoitus oli valmis ja kun aika oli täytetty tarvittiin vain mies, joka ymmärtäisi ja toteuttaisi sen. Jesajan suulla tämä mies oli määritellyt tehtävänsä näin:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen. (Jes 61:1-4).

Muutamia satoja vuosia myöhemmin tämä mies saapui …

Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan (s.o. Jesajan) kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". (Lk 4:16-19)

Jeesus kääri kirjakäärön kokoon siinä kohdassa, jossa Jesajan tekstissä olisivat olleet sanat "ja meidän Jumalamme koston päivää":

Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen". (Lk 4:20-21)

Kun Danielin kirjan 9. luvussa ennustettiin Jeesuksen tulon päivämääriä, päivämäärät jaettiin vuosiviikkoihin. Yhteensä 70 vuosiviikkoa jaettiin kolmeen jaksoon, joista ensimmäinen oli seitsemän, toinen kuudenkymmenen kahden ja kolmas yhden vuosiviikon (shavuot) pituinen:

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään.

Messias kuoli Golgatan ristillä yksinäisenä; jopa lähimmät miehet pakenivat. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus löysi nämä pelokkaat veljet lukittujen ovien takaa, ja vasta vähän myöhemmin Jeesuksen lähettämä Pyhä Henki puki heidät voimalla korkeudesta. Alkoi sadonkorjuu, "otollinen päivä", jota nyt on jatkunut lähes kaksi tuhatta vuotta, mutta yksi viikko, shavuot, oli jäänyt rästiin. Sen aika tulisi vasta sitten, kun Jerusalem olisi saanut takaisin asemensa Israelin pääkaupunkina. Nyt Israel itse on julistanut Jerusalemin pääkaupungiksi, mutta kansainvälistä tunnustusta sillä ei vielä ole.

Maailman kansoilla on Jerusalemista aivan toinen näkemys, kuin Jumalalla. Maailman kansat tietävät hyvin, että Jeesuksen seuraajat eivät hyväksy Jerusalemin jakoa, eikä Jerusalemin luovutusta synteettisen "uuden maailmanuskonnon" pääkaupungiksi. Siksi he valloittavat kaupungin, ja heidän johtajansa julistaa olevansa jumala. Se laukaisee lopullisen konfliktin Saatanan ja Jumalan välillä.

Jesajan kirjan ennustuksista täyttymisvuorossa seuraavana on "meidän Jumalamme koston päivä". Tämä päivä on se, jota kansat sanovat maailman lopuksi, mutta sen jälkeen Jesajan ennustuksessa seuraa taas pitkä, valoisa jakso. Danielin ennustuskin on synkkä vain eräässä mielessä: se on Herran päivä, toisille koston päivä, ja toisille vapautuksen päivä. Ja kun koston päivä on mennyt, jatkuu elämä seesteisissä merkeissä:

Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän - antamaan heille - juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva "vanhurskauden tammet", "Herran istutus", hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen. (Jes 61:1-4).

Danielin viimeinen vuosiviikko on tulossa. Sen voi ymmärtää paitsi vihollisen kasvaneesta aktiviteetista, myös siitäkin, että "viikunapuu ja muut puut" alkavat viheriöidä ja muutkin profetiat toteutua. Sanoma Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnastaan on kohta julistettu kaikkialla maailmassa, ja siitä Karitsan häiden tulee ohjelman mukaan tulla kolmantena päivänä. Danielin viimeinen vuosiviikko osuu yksiin juuri Karitsan häiden kanssa.

 

Intensiivinen vuosiviikko

Maailma luotiin kuudessa päivässä ja seitsemäs päivä on lepo. Myös Kristuksen morsiamen luomiseen menee kuusi päivää. Seitsemäntenä päivänä on häät. Seitsemän hääpäivän jälkeen päivää Kristus ja hänen ruumiinsa tulevat häävieraitten joukkoon ja hallitsevat Tuhatvuotisen valtakunnan kuninkaana ja kuningattarena.

Syksyn sadonkorjuusta tulee kiireinen. Kiireiseltä se näyttää myös Jesajan mielestä, sillä hän kysyy:

Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (Jes 66:8)

Kaikesta huolimatta Maan sadonkorjuuseen varattu aikaa vain seitsemän päivää - seitsemän tavallista maallista vuotta, tuntuu lyhyeltä, ja senkin ajan Ylkä ja morsian viettävät hääkammiossaan, poissa ihmisten katseilta, vaikka maassa sinä aikana tapahtuu kauheita. Pahin vaivan aika on sitäkin lyhyempi - kolme ja puoli vuotta. Siitä Jeesus sanoi, että ellei sitä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi.

Ennen kuin käymme yksityiskohtaisesti tarkastelemaan Suuren Sadonkorjuun tapahtumia - Pasuunansoiton päivän, Sovituspäivän ja Lehtimajan juhlan antamien vinkkien valossa, on hyödyllistä jo nyt valmistella eräitä kysymyksiä siitä, joihin me haluamme löytää vastauksen. Mahdollisesti nämä vastaukset löytyvät parhaiten syksyn juhlakauden teemoja seuraamalla, joita ovat:

Pasuunansoiton päivän osalta:

Jumalan herätyshuuto, johon Kristuksessa kuolleet heräävät, kts. 1.Tess 4:16-17, nousevat pilvissä hänen kanssaan taivaisiin, ja puetaan;

Uuden aikakauden alku, jota Pasuunansoiton toinen nimi, Uusi Vuosi, Rosh ha-Shanah, ilmoittaa;

Tuomiopäivä, Kristuksessa kuolleiden ilmestyminen Kristuksen tuomioistuimen, josta kreikankielisessä Uudessa Testamentissa käytetään nimeä "bema", eteen sitä varten, että hänen työnsä punnittaisiin ja palkittaisiin;

Tuomiopäivä, ilman Kristusta kuolleitten ilmestyminen Suuren Valkean tuomioistuimen eteen Tuhatvuotisen Valtakannan lopussa tuomittavaksi;

Kristuksen kruunajaiset;

Kristuksen ja hänen morsiamensa taivaalliset häät;

Sovituspäivän osalta:

Lopullinen sovitus Jumalan kasvojen edessä;

Jumalan kohtaaminen kasvoista kasvoihin;

Yhteyden täydellinen palauttaminen Jumalan ja ihmisen välillä eli yhdistyminen;

Jeesuksen toinen tuleminen maan päälle;

Riemuvuosi, paluu siihen maailmaan, josta ihminen synnin takia karkoitettiin;

Valtaistuimien asettaminen ja pyhien hallitus;

Jäljelle jääneiden kansojen eheytys;

Näihin läheisesti liittyvät myös Jaakobin huoneen synnytystuskat, kun Jaakob - juutalaiset ja muut Jaakobin heimot kohtaavat hänet jotka ovat lävistäneet, ja kääntyvät hänen puoleensa suuren vaivan ajan lopulla ja siirtyvät Messiaan turviin, kts. 1.Tess 5:1-3.

Lehtimajan juhlan osalta:

Asuminen Jumalan yhteydessä

Jumalan asuminen ihmisessä

Tuhatvuotinen valtakunta

Lehtimajan juhlan viimeisen päivän jälkeisen päivän, kahdeksannen päivän (Seitsemännen kuun 22. päivä) sanoma - Ikuisuus.

 

Seuraava luku: Pasuunansoiton päivä

Paluu Osmon kotisivulle