Itämaan tietäjältä kysellään kaikenlaista Venäjään liittyvää. Nyt tarjolla on vain muutama teksti:

Initsiativnikit on kertomus maanalaisen baptistiseurakunnan vaiheista.

Muurmannin rataa rakennettiin 1900-luvun alussa. Peli oli hurjaa …

Ivan Fedotovin tapaus on kertomus siitä, miten eri tavalla sosialistit ja kristityt näkevät ihmisen. Kertomus liittyy läheisesti vapaiden helluntaiseurakuntien syntyyn Venäjällä.

Usein kysytään nouseeko Venäjä. Ja Osmo vastaa …

Helluntailiike tuli Venäjälle samaan aikaan, kuin sosialistit saivat vallan. Molemmat kilpailivat sieluista, eikä yhteenottoja voitu välttää …

Sosialistit löysivät maanalaisen kirjapainon "Hristianin" viisi kertaa, aina eri paikoista. Mutta baptistien lehti ei koskaan lakannut ilmestymästä.

Adventistit tulivat Venäjälle 1800-luvun lopulla jatkamaan subotnikkien työtä ja kokivat samaa, kuin mitä subotnikit olivat kokeneet jo viidensadan vuoden ajan …

Ivan Veniaminovitsh Kargel palveli Jumalaa, eikä turhaan. Monet ovat lukeneet hänen kirjojaan, mutta hänen oma polkunsa kohti Ikuista Jerusalemia loistaa vieläkin Jumalan kunniaa.

Maailmanvallankumouksen saarnamiehet tekivät ristiretken Suomeen vuonna 1939. Vastaanotto oli kuitenkin tyly.

Duhoboorit eli Hengen taistelijat olivat tsaarin ajan Venäjän kristittyjä. Muita olivat mm. subotnikit ja molokaanit. Ennen tsaarin aikaa Itä-Euroopan kristittyjä kutsuttiin strigolnikeiksi.

Edistykselliset navetanrakentajat rakentavat suuria navetoita. Vain pari sanaa ja pari kuvaa aiheesta "laittomuuden salaisuus".

Uskovien vainoista Putinin Venäjällä eivät illuminatien johtamat uutistoimistot puhu. Mutta kiihotustyö on käynnissä; Molotovin koktaileja heitellään jo uskovien koteihin. 2002-12-19

Venäjän turvallisuudesta vastaavat suunnittelutoimistot tekivät 29.10.2003 osansa kristittyjä vastaan suunnatusta propagandatyöstä. Nyt kristittyjä kutsutaan Venäjällä massatuhoaseiksi. Termi viittaa Ranskan valtion kristittyjen vastaista toimintaa johtavan MILUVIDES-järjestön kommandojoukkojen vaikutukseen.

Aleksanteri Ensimmäinen tuli tsaariksi edellisenä päivänä murhatun isänsä Paavalin jälkeen. "Edistyksellinen", mutta omantunnontuskien vaivaama mies joutui sotaan toisen edistyksellisen miehen, Napoleonin kanssa, mutta kun Napoleon tuli hävittämään Venäjää, ei Aleksanteri sentään niin edistyksellinen halunnut olla. Samana päivänä, kun Napoleon lähti Vilnasta, perusti Aleksanteri Venäjän Raamattuseuran. Ja sitten tapahtui paljon muuta…

Lisää aiheesta Ryssäviha täällä…

Venäjä ja Yhdysvallat ovat taas napit vastakkain. Mutta on niillä yhteisiäkin hankkeita. Afganistanin kimppuun Englanti, Venäjä ja Yhdysvallat käyvät kukin vuorollaan kuin sopimuksesta ja Pyhän Hengen vastustamisessa ne ovat aivan samaa maata. Kristinuskon vastaisen taistelun johtava nimi Venäjän Federaatiossa on Aleksandr Dvorkin, Yhdysvalloissa koulutuksensa saanut juutalainen.

 

IHMISIÄ URALIN TÄLLÄ JA SILLÄ PUOLEN

Osmo Pöysti

Ylöjärven Kuru, Finland

2002-2012

Päivitetty: 2016-09-28

 

Andres Pääbo

Kanadan virolainen Andres Pääbo ei nähtävästi ole minkään valtion leivissä, koska hän uskaltaa ajatella ja puhua. Hänen omat nettisivunsa löytyvät osoitteesta www.paabo.ca ja myös www.merjamaa.ru on julkaissut hänen tekstinsä "Drevnyi jazyk rechnyh plemen" Venäjän alkuperäisheimojen (suomensukuisesta) kielestä, kts. http://merjamaa.ru/news/ui_ra_la/2016-08-28-1163 Pääbon tekstien julkaiseminen Venäjällä on tullut mahdolliseksi Venäjän tiedeakatemian tunnustettua, etteivät venäläiset ole slaaveja, vaan kielensä menettäneitä suomalaisia. Suomeksi Pääbon teoksia ei ainakaan netistä löytynyt, ja kirjastoistakin löytynee vain sitä valhetta, jota Katarina II 1700 luvun lopulla omaan lähipiiriinsä kuuluvilta "historioitsijoiltaan" tilasi. Printtasin äsken tekstin The Ancient World of Boat Peoples, (Venekansan muinainen maailma), mutta en ole vielä ehtinyt tutustua kuin sen karttoihin.

 

Merjanmaan saitti

Tuhat vuotta sitten nykyisen Moskovan seudun valtakieli oli merja. Paljon mielenkiintoista tietoa merjalaisista löytyy osoitteessa http://www.merjamaa.ru Merjan kielestä kerrotaan sivulla http://merjamaa.ru/index/jazyk_meri/0-8

 

Venäjän liikennesakot

Venäjän teillä liikkuu suuri määrä mustia autoja, jotka eivät noudat juuri minkäänlaisia liikennesääntöjä. Hyvin tavallinen vaaratilanne Venäjän teillä syntyy siitä, että tie on tukossa. Kuuliaiset autoilijat odottavat kärsivällisesti, mutta machomiehet ajavat röyhkeästi vastaantulevien kaistalle ja pääsevät koko jonon ohi, jollei matka nyt saatu päättymään vastaantulevalla kaistalla toisen machomiehen puskuriin. Medvedjev aikoo nyt puuttua tähän, ja valmisteilla on lakiehdotus, joka nostaisi vastaantulevan kaistalle ajavan sakkorangaistuksen Pietarin ja Moskovan alueilla puoleen miljoonaan ruplaan, ja muualla Venäjällä neljännesmiljoonaan.

Medvedjevin henkilökohtainen videoesiintymiselle on siis aivan perusteltu syy. Mutta kovat otteet saattavat aiheuttaa aivan päinvastaisen tuloksen. Tieliikenteen valvoja pelkäävät puuttua kovan luokan konnien liikennekulttuuriin, mutta tavalliselle venäläisille rajut sakot ovat ylivoimainen maksettava.

Suomalaisten mittarien mukaan autoilija syyllistyy perusteettomaan keskiviivan ylitykseen noin 50 kertaa sadan kilometrin matkalla. Venäjällä tiessä on usein niin paljon kuoppia ja monttuja, että niitä väistelevä auto joutuu käyttämään koko tien leveyden päästäkseen edes joten kuten eteenpäin. Jos liikenteenvalvoja ryhtyy sakottamaan jokaisesta keskiviivan ylityksestä puoli miljoonaa ruplaa, ei edes sadan tuhannen ruplan kuukausipalkka pitkälle riitä.

Ulkomaalaisten autoilijoiden perusteeton rahastaminen on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana selvästi vähentynyt Venäjällä. Mutta puolen miljoonan sakko saattaa houkutella heidät takaisin tielle, ja helpon voiton tavoittelu saattaa houkutella tielle muitakin, kuin virallisia liikenteenvalvojia.

 

Venäjän internetsensuuri

Venäjä aloitti internet-sensuurin virallisesti 01.10.2012. Valtio julkaisee kaksi kertaa vuorokaudessa päivitettävää luetteloa sensuroiduista internetosoitteista, ja internetpalvelimien ylläpitäjien on huolehdittava siitä, että heidän asiakkailleen eivät kielletyt saitit näy. Valtion luettelo kielletyistä saiteista sijaitsee osoitteessa http://zapret-info.gov.ru mutta sivullisille se ei aukea. Et siis pääse itse katselemaan, mitä kaikkea valtio kieltää. Sensuurin hoito on työlästä puuhaa, ja sen arvioivan nostavan internetin käyttäjämaksut noin kolminkertaiseksi.

 

Suomi-ukraina sanakirja

Juri Zubin tekemä suomi-ukraina sanakirja on tulossa syyskuussa kauppoihin. Kirjassa on 23.000 hakusanaa, eli se riittänee useimpiin lähtöihin. Kirja on ensimmäinen lajiaan. Katso Jurin kotisivua, osoite on

http://personal.inet.fi/koti/jurkozub/index%20su.html

 

Venäjän kadonneet kaupungit

Venäjän slaavilainen historia alkaa tietysti siitä, kun slaaveja alkoi muuttaa Itä-Eurooppaan. Karpaateilta tulleet slaavit toivat mukanaan kirkon, joka oli slaavin kielinen. Ensimmäiset slaavinkieliset kaupungit syntyivät Itä-Eurooppaan noin tuhat vuotta sitten. Kirjoitustaidon slaavit olivat saaneet 800-luvun lopulla ja noin vuonna 1100 alkoi munkki Nestor pitää kronikkaa aikansa tapahtumista. Mitä sitä ennen Itä-Euroopassa tapahtui, siitä Nestor ei tiedä juuri mitään. Onneksi arkeologit eivät siitä välitä, vaan kaivelevat esiin sellaisten kaupunkien raunioita, josta Nestorin kronikka tai siitä myöhemmät historian kirjat eivät kerro.

Venäjän kadonneet kaupungit on laaja aihe. Venäjän presidentin 20.02.1995 numerolla 176 antama suojelukohteiden luettelokin eli Ukaz Prezidenta Rossiiskoi Federatsii "Ob utverzhdenii peretshnja Objektov istoritsheskogo i kulturnogo nasledija Federalnogo (obsheroossijskogo) znatshenija" on pitkä. Mutta siitä on hyvä alkaa, jos aikaa ja mielenkiintoa riittää. Ja tässä vielä yksi osoite: http://archaeolog.ru

 

Venäjän kierros

Vanhemmat lapset kävivät äidin toukokuussa Siperiassa ja Kazahstanissa, ja koulujen päätyttyä tuli nuorempien vuoro vähän kahtella mualimaa. Maanantaina 06.06.2011 sitten lähdettiin Venäjän kierrokselle. Haminasta ajettiin rajalle. Mukana oli passi, passissa viisumi, auton rekisterikirja ja vakuutusyhtiöltä saatu "vihreä kortti". Rajalla täytettiin tulliselvityskaavake kahtena kappaleena ja viisumin rekisteröintiä varten tarvittava "migratsionnaja kartotshka", jota tulisimme myöhemmin tarvitsemaan viisumin rekisteröinnissä. Aikaa rajalla kului tunnin verran.

Rajalta on Viipuriin noin 50 kilometriä ja sieltä Pietariin noin 150. Muutamia kymmeniä kilometriä ennen Pietaria poikkesimme Pargalovoon johtavalle tielle Pietarin ohikulkutielle pääsemiseksi. Sitä noin 30 kilometriä ajettuamme siirryimme Muurmanskin tielle. Olimme vielä Nevajoen pohjoispuolella, mutta sitten tuli silta ja viitta Pähkinäsaareen.

Kaikki muistaa Pähkinäsaaren, eikö niin? Koulukirjojen mukaan siellä solmittiin Pähkinäsaaren rauha. Ruotsi ja Novgorodin tasavalta ne siellä 1323 sopivat Suomen jakamisesta kahteen osaan. Venäjää ei vielä silloin vielä ollut olemassakaan. Novgorodin kaakkoispuolella oli silloin Kultainen Orda, mongolien perustama tataarivaltio.

Pähkinäsaaren ohitettuamme tulimme Laatokan etelärannalle. Kun Pietarista oli ajettu reilut 100 kilometriä, poikkesimme Tihvinän kautta Vologdaan johtavalle tielle. Myös Tihvinä liittyy kiinteästi Suomen historiaan, mutta venäläisille Tihvinä on erään kuuluisan ikonin kotikaupunki. Kaupungissa on kuuluisa luostari, suuri vanha hirsitalo-asutus ja aikoinaan kemiallisen tehtaan palvelukseen siirrettyjen maalaisväestön asuntoalue. Kaupungin itäpuolelta alkavat laajat Vepsän ylängön tiettömät aarniometsät.

Tihvinän hotellin pihalla huomasimme metsäharvestereita valmistavan Ponssen huoltoauton. Ajoimme koko valoisan kesäyön ja kun aamulla tulimme Sheksnan kaupunkiin aamukahville, ja kas vain, oli suomalaisia harvestereiden kuljettajia aamiaisella. Metsää Tihvinän ja Sheksnan välillä olikin runsaasti. Maa oli hiekkamaata ja tie hyvä ja helppo ajaa.

Vologdassa olisi ollut paljon historiallisesti mielenkiintoista katseltavaa, mutta kun kartta näytti vähän Vologdan eteläpuolelta itään päin johtavan tien olevan eräs Venäjän pääteistä, lähdimme kohti Galitshia. Tästä kauniin järven rannalla sijaitsevasta kaupungista Sjögren kirjoittaa vuodelta 1829 näin:

Viimein hän lähti helmikuun 23 päivänä v. 1829 Permistä paluumatkalle Pietariin. Voidakseen yhä täydentää aineskokoelmiaan hän suuntasi kulkunsa aluksi suoraan halki Vjatkan kuvernementin sen läntisimpään, vielä käymättömään piirikunnankaupunkiin Jaranskiin. Sieltä hän teki pienen retken läheiseen vanhaan kauppalaan Tsarevo-Santshurskiin ja jatkoi sitten matkaansa Vetlugan, Unzhan ja Parfenjevin kautta niitä suurempaan ja vanhempaan Galitshin kaupunkiin, joka kuuluu Kostroman kuvernementtiin. Siellä hän joutui väestön nurjamielisyyden johdosta paljoa pahempaan pulaan kuin varhemmin Permissä. Koska hän arveli, ettei hänen kassansa riittäisi koko paluumatkaan Pietariin asti, hän oli hyvissä ajoin kirjoittanut kreivi Rehbinderille ja pyytänyt lähettämään rahaa etukäteen Galitshiin. Mutta luultavasti kansliahenkilökunnan huolimattomuuden johdosta näin ei ollut menetelty eikä Sjögrenille ollut tullut Galitshiin mitään rahakirjettä. Siksi hänen oli uudelleen käännyttävä asiamiehensä puoleen ja jäätävä toistaiseksi Galitshiin. Poliisiviranomaisten välityksellä hän tosin sai asunnon, mutta kukaan ei halunnut antaa hänelle ruokaa, vaikkei edes vielä tiedetty, ettei hänellä toistaiseksi olisi ollut rahoja sen maksamiseen. Täällä ei myöskään ollut mitään majataloa, mikä on tavallista useimmissa Venäjän kaupungeissa, eikä Sjögrenillä niin muodoin ollut muuta keinoa kuin hädissään kääntyä kaupungin vanhan postimestarin, syntyperäisen saksalaisen puoleen, jonka hän yllämainitusta syystä oli tullut tuntemaan heti kaupunkiin saavuttuaan. Postimestari oli humaaninen mies, koska oli jo silloin kutsunut Sjögreniä käymään luonaan. Nyt hän armahti Sjögreniä ja otti hänet pyydettäessä taloonsa asumaan, kunnes rahaa saapuisi pietarilaiselta asiamieheltä. Rahat tulivat vasta kuukauden kuluttua, ja sen tähden hän pääsi toukokuun 4 päivänä vihdoinkin taas jatkamaan matkaansa Bujn ja Grjasovetsin kautta Vologdaan ja sieltä suurta postitietä myöten Tsherepovetsin, Ustjuzhnan, Tihvinän, Laatokankaupungin ja Pähkinälinnan kautta Pietariin. (Sjögrenin omaelämäkerrasta, Arvo Salon suomennos ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta, vuodelta 1950)

Tie Galitshin suuntaan osoittautui kurjaksi. Nejan kaupungissa vaihdoimme moottoriin uudet öljyt, ja samalla pantiin etupyörien ripustuksen tukivarsiin - "stabilisaattoreihin" - uudet kumityynyt irronneiden tilalle. Galitsin järven pohjoispuolella vastaan tuli mahtavan näköinen, mutta pahasti ränsistynyt kirkkorakennus, eikä kaupunki ollut juuri kirkkoansa komeampi. Hotellia emme mekään kaupungista löytäneet ja jatkoimme matkaa.

Tie Galitshista Vjatkan eli Kirovin suuntaan oli rakenteilla. Miltei autiolta tuntuvassa tiessä oli pitkiä valmiita osuuksia ja sitten taas pitkiä pätkiä puolivalmista soratietä. Taloja tai kyliä ei tällä entisellä asutusseudulla juuri näkynyt. Kuivien kankaiden yli levittäytyvät tiheät mäntymetsät olisivat tarvinneet kiireesti harvennusta jo senkin takia, että tulipalon sattuessa ne olisivat olleet kuin ruutitynnyreitä. Kaiken lisäksi tien vieressä oli jonkinlainen kaatopaikka, jossa palavan sahanpurun liekit pitivät omia juhliaan.

Illalla tulimme Vetluga-joelle josta löytyi "Turbaza", turistitukikohta, jossa oli myös mökkejä. Asetuimme taloksi ja aukaisimme television. Kello oli yhdeksän illalla ja Venäjän television ykköskanavan uutiset, "vesti", alkoi. Ykkösuutinen oli hyökkäys "lahkolaisia" vastaan. Uutistoimituksen mukaan Novosibirskissä "lahkolaiset" olivat aiheuttaneet neljän ihmisen kuoleman kieltämällä heitä syömästä lääkkeitä. Lisäksi "lahkolaiset" olivat myyneet kolmensadan ruplan (noin 7 euroa) hintaisia kirjasia. Hyökkäys "lahkolaisia" kohtaan oli poliittisesti korrekti. Ortodoksikirkkoa sanalla tuskin tarkoitettiin, sillä "lahkon" perustajaksi mainitulla henkilöllä oli muslimeille tyypillinen nimi ja hänen sanottiin aikoinaan vaikuttaneen Kazahstanissa. Tyypillinen venäläinen ymmärtää kuitenkin sanan "lahko" tarkoittavan ortodoksikirkkoon kuulumattomia kristittyjä, joita Venäjä on tappanut niin kauan kuin ortodoksikirkko on maassa vaikuttanut. Kuinka tätä maan tapaa Uuden maailmanjärjestyksen rakentajat nyt käyttävät hyödykseen, siitä enemmän sivulla Aleksanteri Dvorkin.

Neljän hengen yöpyminen maksoi 75 euron verran. Majoittajan velvollisuuksiin kuuluva viisumin rekisteröiminen vei noin 3 tuntia. Se tapahtui läheisessä Sharjan kaupungissa, virastossa jonka nimi oli Migratsionnaja sluzhba eli maahanmuuttovirasto. Turbazan johtaja tuli Lexus-autollaan itse hoitamaan rekisteröintiä, jonka jälkeen suuntasimme matkamme kohti Joshkar-Olaa.

Ruokapaikoissa olimme saaneet tukkirekkojen kuskeilta tietoja tieoloista, mutta uskoimme enemmän paikallisen liikennepoliisin ohjeisiin, emmekä lähteneet pidemmälle Vjatkan suuntaan. Näin jouduimme Umanin asemalle, jossa oli toimiva "Bankomat" eli suomalaisittain "Otto". Kartasta katsoen meidän olisi pitänyt nyt ajaa Jaranskiin, mutta viitta osoitti toiseen suuntaan. Seurasimme viittaa ja jouduimme Marinmaan rajalle Kile-Mariin. Kaupassa puhuttiin jo maria. Vahinko vain, että taas jouduimme väärälle tielle. Jouduimme palaamaan Kile-Mariin, ja vasta myöhään illalla olimme Joshkar Olasssa, Mari Elin pääkaupungissa.

Poikettuamme tervehtimässä ystäviä, ajoimme vielä sata kilometriä etelään, ja herätimme ystävät ennen aamun sarastusta. Monien marilaisten ystäviemme joukosta valitsimme ne ystäväperheet, joilla oli samanikäisiä lapsia kuin meidän joukkomme. Pojansolan kylässä tuttavaperheen pojat korjailivat pihalla moottoripyörää ja isäntä itse soitteli hanuria. Ylpeänä hän esitteli puolen hehtaarin ruispeltoa ja samankokoista perunamaata. Komeasti ne kasvoivat ja komeasti soi marilainen kansanlaulukin, vaikkei me siitä mitään ymmärretty.

Poliittisesti korrektista kouluopetuksesta johtuen harva suomalainen tulee ajatelleeksi, ettei kaikki "venäläiset" ole venäläisiä. Marinmaan jälkeen me ajoimme Volgan yli ja tulimme Tshuvassien pääkaupunkiin Tsheboksaryyn, yhdeksän miljoonan Volgan tataarien pääkaupungin Kazanin jäädessä sen itäpuolelle parinsadan kilometrin päähän. Tshuvassien eli Volgan bulgaarien maalta tulimmekin sitten jo Mordoviaan ja kysyimme huoltoasemalta tietä kylään, jossa ystävämme asuivat. Huoltoasemalla olleista miehistä yksi kertoi veljensä asuvan kylässä, jonne olimme menossa, ja hän piiri meille kartan, jonka avulla kylä löytyi helposti.

Olin ostanut keväällä muutamia Uusia testamentteja, joiden piti olla marinkielisiä. Kirjat osoittautuivat kuitenkin mordvankielisiksi, ja kun vielä ystäviltämme tuli kirje juuri muutama päivä ennen matkan alkua, ymmärsimme, että meidän oli syytä ajaa Mordvan kautta ja samalla viedä kirjat ystävillemme. Ystävämme ilahtuivatkin tulostamme ja kirjoista suuresti. Sillä aikaa kun ruoka valmistui kävimme katsomassa seurakunnalle luovutettua vanhaa koulurakennusta, joka nyt oli kunnostettu rukoushuonekäyttöön.

Ystävien talo oli vanha, heidän vasta hiljakkoin noin 1500 eurolla ostama pieni, ehkä runsaat sata vuotta vanha hirsimökki, jonka kunnostus oli vasta alkuvaiheessaan. Palkat tällä Moskovan entisen pormestarin hallinnoimalla seudulla ovat hädin tuskin 100 euroa kuukaudessa, mutta Jumalan siunauksellahan se huone rakennetaan eikä rahalla. Emme ajatelleetkaan yöpymistä, vaikka näissä seurakunnissa sellainen aina järjestyy, jollei yhden seurakuntalaisen kotona, niin jonkun muun. Iltahämärissä ajoimme Mordovian pääkaupungin Saranskin ohikulkutien perjantairuuhkaan, ja sieltä Rjazanin kautta Moskovan eteläpuolella sijaitsevaan Malojaroslavetsiin.

Malojaroslavetshissa valmistauduttiin helluntain viettoon. Tällä kertaa halusimme kuitenkin viettää helluntaita Kirovissa, toisessa Kalugan alueen kaupungissa, jonka uskovien keskuudessa olimme eläneet kaksi ja puoli vuotta 1990-luvun alussa. Ystävät olivat edelleen nuoria niin kuin mekin ainakin hengeltään ja nyt oli vuoro myös nuoremman sukupolven tutustua paremmin toisiinsa. Helluntaijuhlan tilaisuuksiin emme ehtineet, mutta olihan meillä näitä kokouksia kodeissakin. Tonja ja tytöt lauloivat, Misha oli käynyt Zbuzhin ulkoilmakokouksessa Ukrainassa ja kertoi vieläkin olevansa "vaikutuksen" alainen. Pjotr oli rakentanut kunnon kertalämmitteisen saunan ja paljon muuta. Yhteenvetona sanottakoon, että ilo ilman Jeesusta on teeskentelyä.

Venäjän itsenäisyyspäivän vuoksi maahanmuuttovirasto oli maanantaina suljettu. Kävin tiistaina kysymässä, onko viisumi rekisteröitävä täällä uudestaan. Virkanainen kertoi, ettei viisumia tarvitse rekisteröidä, jollemme viivy paikkakunnalla viikkoa pitempää. Rekisteröinti on suoritettava viimeistään seitsemäntenä päivänä paikkakunnalle tulemisesta. Me olimme kuitenkin jo lähdössä paluumatkalle, joten rekisteröintiä ei tarvinnut suorittaa.

Ennen puoltapäivää olimme taas matkalla. Smolenskista matka jatkui Venäjän länsirajaa myötäillen kohti Latviaa, sillä Valkovenäjän puolelle olisi tarvittu eri viisumi. Vitezhin postista postitettiin kortteja koulukavereille. Ennen Nevelin kaupunkia jouduimme tullitielle, jonka käytöstä jouduimme pulittamaan 5 euroa Pihkovan vallanpitäjille. Vaihtoehtona olisi ollut heikkolaatuinen ja pitkä kiertotie. Pihkovan alueella näyttää olevankin tapana kerätä rahaa sellaisilla tieosuuksilla, joiden käyttäjistä suuri osa on ulkolaisia. Venäläisessä rekisterissä olevia autoja viidenkymmenen kilometrin matkalla näimme vain kymmenkunta.

Vähän ennen auringon laskua olimme jo Pushtoskassa, Statoilin huoltoaseman pihalla hotdogit suussa. Pushtoshkasta rajalle oli vielä sata kilometriä, mutta sitten olimmekin jo Latviassa. Matkaa oli tähän mennessä kertynyt 5000 kilometriä. op/2011-06-19

 

Ryssäviha

Ryssäviha on vanhaa ruotsalaista sotapropagandaa, jolla suomalaiset saatiin taistelemaan omia heimoveljiään - karjalaisia ja inkerikkoja, vatjalaisia, vepsäläisiä, merjalaisia ja ruseja vastaan. Suomalaisilla ei ole vähäisintäkään aihetta ryssävihaan, sillä ruotsalaisten "ryssar" on vain yhden slaavin kielen omaksuneen suomalaisheimon nimi. Nimi "rus" tulee suomen kielen sanasta uros, missä muodossa se vieläkin esiintyy muun muassa mongolin kielessä venäläisten nimenä.

Nestorin kronikan mukaan Rusin valtio perustettiin Novgorodin seudun kansojen aloitteesta estämään heimojen keskinäisiä sotia vuonna 862. Hallitsijoiksi kutsuttiin "varjagit", jotka nimistä päätellen olivat gootteja. Kolme veljestä Sineus, Truvor ja Rurik valitsivat varuskuntakaupungeikseen Valgetjärven Äänisen kaakkoispuolelta, Irboskan Peipsin lähistöltä, ja Nerovan, Ilmajärven pohjoisrannalta.

Vuoden 1478 asiat muuttuivat perusteellisesti. Novgorodin valloittanut Moskovan Venäjä oli Tshingiskaanin perillisten ja slaavilaisen kolonialismin epäpyhä liitto, joka syntyi, kun mongolit eivät yksin pystyneet valloittamaan Itä-Eurooppaa. Kultaisen Ordan (tr. Altin Ordu) alaisuudessa Itä-Eurooppaan Karpaateilta ja Pripjatin soilta muuttaneet slaavit hävittivät alkuperäiskansoja, mutta kääntyivät lopulta liittolaisiaan vastaan. Samaa julmuutta Moskovan Venäjä osoitti valloittamaansa Novgorodin tasavaltaa kohtaan ja Novgorodin kukistamisen jälkeen julmuuksia, pakkosiirtoja, verilöylyjä ja kansanmurhia harjoitettiin valtion uusilla reuna-alueilla. Jos näille julmuuksia halutaan kutsua oikeilla nimillä olisi puhuttava slaavilaisesta ja kirkollisesta kolonialismista.

Vielä tuhat vuotta sitten Nerova eli venäläisittäin Novgorod oli kolmen suomalaiskansan leikkauspisteessä oleva kylä. Novgorodin 350 vuotta kestäneen itsenäisyyden aikana Novgorodin vallan alaisuuteen kuului vielä kauempana oleva Bezhetskin alue, ja joen vastarannalle syntyi se slaavilainen "Uusi kaupunki", eli Novgorod, jolla nimellä kaupunki nyt tunnetaan. Näiden viiden kansan perusteella Novgorodin vuonna 1478 valloittaneet moskoviitit jakoivat Novgorodin viiteen alueelliseen sektoriin, joista alkuperäiskansat hävitettiin:

Inkerikkojen ja karjalaisten sektori sai nimeksi Aunuksen viidennes. Se ulottui Novgorodista Äänisen molemmin puolin aina Jäämerelle asti, mutta Novgorodiin aiemmin kuuluneet itäiset maat aina Vjatkaan asti oli siitä poistettu ja alistettu Moskovalle.

Vatjan sektorilla asui vatjalaisia ja muita itämerensuomalaisia heimoja. Se ulottui Suomenlahteen, Ruotsi-Suomen rajaan ja Laatokan perukassa olevaan Vanhaan Laatokkaan.

Bezhetskin sektorilla asui vepsäläisiä. Sektorin reuna ei ulottunut Novgorodin kaupunkiin asti, mutta sinne päästiin Novgorodista Mustajokea pitkin. Sektorin eteläiset osat ulottuivat melkein Volgalle asti.

Deverskin sektori sijaitsi Mustajoen (ven. Msta), Ilmajärven ja Lovatin välillä. Etelässä se ulottui lähelle Moskovaa. Sektorilla asui merjalaisia.

Shelonan sektori ulottui Suomenlahteen, lännessä Peipsin ja Pihkovan järviin ja etelässä Lovat-jokeen. Sektoria ("pjatinaa") ei nimitetty omalla nimellään Rusin sektoriksi, vaan Shelona-joen nimellä. Selitys on yksinkertainen: Rusin nimi on suomalaisen heimon nimi, jonka moskoviitit olivat omineet kirjatakseen koko Itä-Euroopan omiin nimiinsä. Rusin nimen alkukotia todistamassa seisoo Ilmajärven eteläpuolella vieläkin vanha Staraja Russan eli Vanhan Ryssän (s.o. Vanhan uroksen) kaupunki.

Mongoleiden mukana Itä-Eurooppaan tulleet Donin kasakat olivat ensin mongolien pyrkimysten ja myöhemmin slaavilais-kirkollisen kolonialismin uskollisia palvelijoita. Heidän esimerkiksi Suomessa harjoittamat raakuudet ovat sitä luokkaa, etteivät sen enempää suomalaiset kuin venäläisetkään historioitsijat pysty niistä edes puhumaan - suomalaiset koston pelossa ja venäläiset pahuutta salatakseen. Ainut tapa lähestyä historiallisia tosiasioita, on todeta, että kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Vasta kun tämä lähtökohta on tunnustettu, voidaan puhua vihasta ja silloinkin menneenä asiana:

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef 2:1-9)

Romanovien hallitsijasuvun aikana Venäjä luisui saksalaisten, ja erityisesti Baltian saksalaisten holhoukseen. Pietari "Suuri" keksi väittää Moskovan kolonialistivaltiota Kiovan Rusin perijävaltioksi, vaikka Kiovan Rus oli vain Itämerensuomalaisten heimojen ja Itä-Euroopan goottien seikkailunhalun tulosta. Itämerensuomalaiset ja gootit eivät edes valloittaneet Kiovaa slaaveilta, vaan hasaareilta.

Rusien kielenvaihto ei ole mikään ammoin tapahtunut historiallinen tapahtuma. Laukkuryssät olivat suomalaisia niin kauan, kuin he Suomessa pääsivät kulkemaan, eli vuoteen 1917 saakka. Mutta sen jälkeen ryssäviha koki uuden tulemisen, kun meitä taas johdettiin harhaan. Vuonna 1917 juutalaiset ottivat vallan Venäjällä ja pakottivat venäläiset ja sata muuta kansaa suomalaisten kimppuun. Jos näistä jotakin pitäisi vihata, niin katso Kommunistisen Puolueen Keskuskomitean jäsenten kansallisuustietoja. Ei siinä monta venäläistä ollut. Venäläiset olivat lapualaisenkin ryssävihan aikana juutalaisten orjuuttama kansa.

Pahimmin juutalaiset vainosivat kristittyjä venäläisiä. Juutalaiset sosialistit vihaavat vieläkin Jeesusta ja kannattavat yhä vieläkin kristittyjen vainoa. Länsimaita nyt johtavien revisiososialistien pääideologit Horkheimer ja Adorno ilmaisivat sen vuonna 1947 julkaistussa kirjassa näin:

Kristus, lihaksi tullut henki, on jumaloitu noita. Ihmisen oma kuva absoluuttiseen heijastuneena, Jumalan ihmiseksituleminen Kristuksessa on "proton pseudos". Prosessi, joka menee juutalaisuutta pitemmälle, liittyy olettamukseen, että Jeesus on tullut Jumalaksi. Kristinuskon mietiskelevä puoli, noituuden intellektualistaminen, on pahuuden juuri.

 

Arkkipiispa Aleksij II Strassbourgissa

Venäjä on yksi neljästäkymmenestä seitsemästä Euroopan neuvoston jäsenestä. Useat näistä valtioista ovat jäseninä myös YyKoossa ja sen alijärjestöissä UNESCO ja WHO, sekä Euroopan Unionissa, Natossa, Sivistyksien Allianssissa, OSCE:ssä ja Länsi-Euroopan Unionissa. Näistä keskeisin on Länsi-Euroopan Unioni, WEU. Jos et ole sen jäsen, sinä ole periferiasta, vaikka muuten olisit vaikka kaikkien muiden kansainvälisten järjestöjen jäsen.

Kansainvälisiä järjestöjä on markkinoitu ja jotkut niistä on jopa perustettu sitä varten, että valtiolla olisi yhteinen foorumi, jossa erilaiset näkemykset pääsisivät esiin. Mutta vuoropuhelujen aika alkaa olla ohi. Kansainväliset järjestöt ovat kauan sitten muuttuneet koneistoiksi, joilla edistyksellisten salaseurojen päätökset kanavoidaan julkisuuteen jäsenvaltioiden toteutettaviksi. Enää vain harvoin näillä foorumeilla kuullaan jotakin sellaista, jota kuultiin lokakuun 02 päivänä 2007, kun Venäjän Ortodoksikirkon patriarkka Aleksij II puhui Euroopan Neuvoston mepeille Strasbourgissa, Ranskassa.

Venäjän kirkon patriarkka kehotti 47 maan valitsemia edustajia palaamaan kristilliseen perinteeseen. Puheen jälkeen eräs edustajista kysyi erikseen Venäjän kirkon kantaa homoihin. Vastauksessaan Aleksij II sanoi muun muassa:

Samoin ei kenenkään pidä pakottaa minua, uskonveljiäni tai uskonsisariani vaikenemaan, kun me sanomme synniksi sitä, joka on syntiä Jumalan lain mukaan. Jos jossakin harjoitetaan sitkeää erityisesti nuorisoon kohdistettua propagandaa homoseksuaalisuuden puolesta, on meillä oikeus esittää yhteiskunnalle kysymys siitä, mikä oikeuden ja politiikan tasolla on kannatettavaa, ja mikä ei.

Venäjän kirkon johtajan puheet eivät nähtävästi miellyttäneet "kansainvälisen yhteisön" "poliittisesti korrekteihin" sointuihin tottuneita kuulijoita. Propagandasota Venäjää vastaan kiihtyi heti, ja kuten tiedetään, propagandavalmistelun jälkeen tulee sota, jollei uhkailtu uhri antaudu. Nyt pitää siis vain odottaa, mitä vastatoimia paavi ja sen kumppanit kilpailijansa alistamiseksi vielä keksii.

Näin kristityn näkökulmasta katsottuna Venäjän kirkon johtaja käytti hänelle PACE:n kokouksessa varatun tilaisuutensa hyvin. Oikaistavaakin puheessa toki löytyy, mutta jätetään se toiseen kertaan. op/2007-12-19

 

Holodomor jakaa Itä-Eurooppaa

Ukrainassa 1932-1933 järjestetty kansanmurha jakaa Itä-Eurooppaa ja heiluttaa jopa uskovien yhteyttä. Nyt punnitaan sitä, kenellä on Pyhä Henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen. Ikävät tosiasiat voidaan saada anteeksi, mutta ne on tunnustettava. Helpon tien etsijät etsivät ja löytävät poliittisia liittolaisia, mutta sillä on jopa kovempi hinta, kuin ikävien tosiasioiden tunnustaminen.

 

Valtiollinen ekstremismi Venäjällä

Vain muutama päivä heinäkuussa 2006 järjestetyn G8-maiden johtajien kokouksen jälkeen Venäjä muutti ääriryhmien vastaista lainsäädäntöään tavalla, jonka kansainvälistä hyväksyntää varten G8-maiden johtajien kokouksen edellä Moskovassa järjestettiin maailman uskonnollisten johtajille markkinoitu "huippukokous". Tämä uskonnollisten johtajien "huippukokouksen" päämäärä oli Jeesuksen seuraajien julistaminen terroristeiksi ja siksi heitä ei myöskään kokouksessa näkynyt. Atlantin tuolta puolelta kokouksessa ei ollut yhtään hengenmiestä, ja Kiinasta uskovien johtajien pallilla istui uskovien vainoissa kunnostautuneen Kiinan valtiollisen uskontopoliisin johtaja.

Koska Putinin taistelu Ristin Herraa ja Ristin Uskoa vastaan on ollut päämäärätietoista ja sitkeää, on mielenkiintoista nähdä, millainen Venäjän uudesta "ekstremismin" vastaisesta laista on tullut.

Kohta lain antamisen jälkeen Venäjän viranomaiset julkaisivat luettelon äärijärjestöistä, johon oli merkitty 17 organisaatiota, useimmat islamin piiriin kuuluvia. Luettelosta puuttuvat kuitenkin HAMAS ja Hizb Allah, Allahin puolue. Tässä vaiheessa ihmetystä kuitenkin herättää se, ettei Putin ainakaan vielä kirjannut ekstremistien listalle varsinaisia kristittyjä: baptisteja, helluntailaisia, metodisteja tai muita "Amerikan lahkolaisia". Edes Kiinan kotiseurakuntia ei listalta löydy. Amerikan presidentit saavat siis vielä huoahtaa, sillä ainakaan vielä heidän edustamiaan kristillisiä yhteisöjä ei Venäjällä ole virallisesti julistettu uskonnollisiksi äärijärjestöiksi.

Kansainvälisesti suurten kristillisten yhteisöjen, kuten metodistien, helluntailaisten, baptistien, karismaattisen liikkeen ja kotiseurakuntaliikkeen jääminen Putinin terroristilistan ulkopuolella on kuitenkin vain tulkintakysymys. Laki on tehty niin, että kuka tahansa, joka pitää Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa muita "jumalia" korkeampana, voidaan leimata terroristiksi. Hizb Allahin jättäminen terroristilistan ulkopuolelle on jo näyttö siitä, miten tekstiä tullaan soveltamaan. Tekstissä sanotaan:

.. "Tämän lisäksi ekstremaaliseksi toiminnaksi (ekstremistkoi deitelnostju) tästä lähin lasketaan kansalaisten ylemmyyden tai alemmuuden propaganda uskonnollisten, sosiaalisen, rodullisen tunnusmerkkien tai kansallisuuteen liittyvien tunnusmerkkien perusteella…

Venäjän Duuma hyväksyi lain 8. heinäkuuta, ja Sovjet Federatsii eli Liittovaltion Neuvosto 14. heinäkuuta 2006, mutta olettivat, että siihen saattaa vielä tulla muutoksia ennen kuin Putin sen allekirjoittaa.

Venäläiset mittaavat kansallistuntoaan vertaamalla itseään tshuktsheihin. Tshuktsivitsit ovat Venäjällä niin yleisiä, että Putinilla tuskin riittää vankiloita kaikkien venäläisten vääräleukojen vangitsemiseen. Piikkilanka-aita koko maan ympärillä on osoittautunut myös tehottomaksi. Se, mitä tulevasta kehityksestä tiedämme, tulee Raamatusta. Tulee yö, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä, kts. Joh 9:4:

Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki. Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä. Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." (Joh 9:1-5)

Putinin "ekstremismismin vastaisen toiminnan" vastainen laki tulee voimaan yhdeksäs elokuuta 2006. Nimestään huolimatta lailla ei tulla rajoittamaan ekstremismiä, vaan suojelemaan valtiollista ekstremismiä, sitä samaa, jota ennen sanottiin valtiolliseksi terrorismiksi. Raamatussa sitä sanotaan yöksi ja pimeydeksi. Yllättävää kuitenkin on, että ensimmäisenä ekstremismin vastaista lakia ("federalnyi zakon o protivodeistvii ekstremistskoi deiteljnosti") ollaan käyttämässä liike-elämää vastaan. Kesäkuun 11 päivänä 2006 yksityisen vartioliikkeen vartijat eivät päästäneet valtiollisen luonnonsuojelun valvojaa ja paria muuta isokenkäistä rakenteilla olevan "Europeiskaja" kauppakeskuksen työmaalle. Ekstremismin vastaisen lain turvin viranomaiset nyt toivovat saavansa rakennuttajan, ZAO "Kievskaja ploshad" (Kiovan aukio) koko omaisuuden takavarikkoon. Lisää esimerkkejä valtiollisesta ekstremismistä löytyy, kun panet hakusanaksi Mitvol(j), venäläisin kirjaimin. Nimi on jiddishiä, ja tarkoittaa "mielihyvin".

Maailman ruhtinaat ovat kautta aikain sisällyttäneet lakikirjoihinsa sellaisia "lakeja", joiden avulla syytön voidaan tuomita syylliseksi tai ainakin lynkata. Itä-Rooman valtiailla oli lakikirjoissaan manikealaispykälä, joka "oikeutti" lynkkaamaan kenet tahansa, jota vain viitsittiin syyttää "manikealaisuudesta". Speyerin valtiopäivillä 1529 katolinen kirkko ja protestantit hyväksyivät kristittyjen eli "anababtistien" lynkkaamisen ilman inkvisition suorittamaan esitutkintaa ja Kekkosen aikana Venäjän uskovien vainoista ei saanut edes lehdessä kirjoittaa. Nyt maailman mahtavat puhuvat terroristien vastaisesta lainsäädännöstä silloin, kun he itse hyökkäävät viattomain ihmisten kimppuun, ihan kuin todistaakseen oikeaksi Jeesuksen sanat:

Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. (Joh 10:9-10)


Rooman klubi on onnistunut kokoamaan koko maailman suuret pelurit yhteisrintamaan. Putin ei ole enää yksin KBG:n akatemiasta saamiensa oppien kanssa. Allahin puolue ei ole Venäjän julkaisemalla terroristijärjestöjen listalla, mutta ei se ole EU:n terroristiluettelossakaan. Allahin puoluetta ja Rooman klubia yhdistävä tekijä on viha Jumalaa ja hänen kansaansa kohtaan. Klubin puheenjohtajana on "Prinssi Hassan", Oxfordissa opiskellut Jordanian kuningassuvun jäsen, jonka työnäkynä on yksi suuri maailmanuskonto.

 

Venäjän pelko

Presidentti Koivisto lietsoi Venäjän pelkoa väittämällä, että Karjalan palautuksesta keskusteleminen saattaisi aiheuttaa sodan. Nyt presidentti Halonen neuvoo, että Venäjän pelon kanssa on nyt vain totuttava elämään. Eikö se voinut soittaa suoraan Koivistolle?

Venäjällä pelottelun tarkoitus on keskitysleirimentaliteetin luominen. Sossut ja kekkoset yrittävät viedä meiltä puheoikeuden asioissa, jotka ovat heille itselleen epäedullisia. Itsesensuurista ei ole enää pitkä askel psykoosiin, jonka vallassa ihminen kadottaa viimeisetkin järjen rippeet. Ranskan vallankumous on ennakkotapaus siitä, mitä sitten tapahtuu: Poliitikot julistavat "järjen" jumalaksi ja ihmiset ryhtyvät tappamaan toisiaan kuin hullut rotat ahtaassa häkissä.

 

Suomen ja Venäjän budjettiehdotukset vuodelle 2006

Suomen budjettiehdotus vuodelle 2006 on vähän alle 40 miljardia euroa. Sitä on mielenkiintoista verrata Venäjän Federaation vastaaviin lukuihin. Venäjällä hyväksyttiin kesällä 5000 miljardin ruplan, eli noin 120 miljardin euron budjettiehdotus. Venäjän talousarvio tulevalle vuodelle on siis noin kolminkertainen Suomeen verrattuna. Ero ei ole suuri, jos sitä mitataan pelkän loppusumman perusteella, mutta kun Venäjä panee suuren osan rahoistaan sodankäyntiin, ero on valtava. Asevarusteluun ja "turvallisuuteen" sijoitettujen varojen suhde Suomen ja Venäjän välillä on niin suuri, että jopa Suomen valtion propagandakone puhuu "turvallisuusvajeesta".

Venäjän entinen pääministeri Tsernomyrdin sanoi, että armeija on "kaikkeinpyhin". Sota on siis Venäjän uskonto, "Venäjän idea", joka käytännössä tarkoittaa sitä, että imetään maa niin kuiviin, että on pakko käydä valloitussotia ja saada jatkuvasti uusia alueita loppuun imettäviksi, sillä muuten koko peli päättyy viimeisen mummon kuollessa kaalimaan laitaan.

Öljyn hinnannousu antaisi kyllä Venäjälle tilaisuuden luopua jo tuhat vuotta harjoitetusta politiikasta, sillä öljytulot kasvavat vauhdilla. Mutta tuhannen vuoden perinteestä on vaikea luopua, sillä hyvät ajatukset ilman Jumalan voimasta tapahtuvaa prioriteettien muutosta eivät tässä matoisessa maailmassa toteudu.

Venäjän, kuten myös Suomen uskovilla on mahdollisuus toimia kansojemme parhaaksi, mutta meidän heikkoutemme on siinä, että luovutamme pelin liian helposti. Me luulemme, että kun meidät on pelastettu Jumalan valtakuntaan, me olemme "rikkaita" ja Jumala sallii meidän jättää "syntiset" omaan liemeensä muhimaan. Mikä väärä ja jumalaton luulo! Meidän on pantava kaikki leiviskät peliin, tai muuten meillekin käy, kuin sille, joka oli kaivanut leiviskänsä maahan. Me voimme ottaa mallia Kiinasta: Vainotut kiinalaiset uskovat ovat voitokkaita, koska he rakastavat vainoojiaan Jumalan rakkaudella, toteuttaen lähetyskäskyä heidän keskuudessaan.

Venäjällä hyvin tunnettu radioevankelista Earl Pöysti kirjoitti Vera i Zhizn lehden numerossa 5/2005 rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta ja kysyi, minkä tähden "rikas" mies halusi lähettää (vasta) helvetistä varoituksen sanan veljilleen, etteivät nämäkin joutuisi sinne? Ei suinkaan hyvästä sydämestään - sillä eihän helvetissä sellaisia ole - vaan siksi, että jos hänen veljensäkin tulevat helvettiin, ne käyvät heti ensi rupeamaltaan "rikkaan" miehen kimppuun ja kiduttavat häntä ikuisesti siitä, että hän maallisella elämällään näytti heille huonoa esimerkkiä ja jätti varoittamatta heitä tulevasta tuomiosta.

Vieläkin minua puistattaa se kylmä vastaanotto, jonka veli Jun sai Keuruulla. Mies, joka oli pannut kaikki leiviskät peliin, oli jonkun mielestä köyhä. Ja kuitenkin hän oli tullut Kiinasta asti tuomaan meille sitä viestiä, jota "rikas" mies halusi helvetistä lähettää viidelle veljelleen: "Tehkää paremmin kuin mitä minä silloin, kun vielä luulin olevani rikas!"

 

Venäjän budjetti vuodelle 2005

Venäjän budjetti vuodelle 2005 on läpäissyt ensimmäisen käsittelynsä maan kansanedustuslaitoksessa, Duumassa. Budjetin tulopuolella on 3326 miljardia ruplaa, noin 95 miljardia euroa. Noin 500 miljardiksi euroksi arvioidusta bruttokansantuotteesta se on 17,8%. Maan väkiluvun ollessa 144 miljoonaa, tulee kansantuotteeksi henkilöä kohti 3500 euroa näin lyijykynällä laskettuna.

Puolustuksen ja sodankäynnin hinnaksi on laskettu 530 miljardia ruplaa, siis alle 20% 95 miljardin ruplan kokonaissummasta. Kansalliseen turvallisuuteen liittyviin kustannuksiin on lisäksi varattu 400 miljardia ruplaa. Mainitut summat yhteensä vievät Venäjän budjetista 30 prosenttia. Myös byrokraattien palkkoja kasvatetaan. Virallisen köyhyysrajan alapuolelle jääneet kansalaiset vähenevät aivan Darwinin oppien mukaisesti noin miljoonalla vuodessa.

op/2004-10-06

Myös pöytälaatikossa

on pari Venäjää sivuavaa tekstiä:

Akklimatisaatio; Naispappeus, miespappeus ja tyrannipappeus; Yhteisvastuukeräyksestä; Paavin matka Kreikkaan; Lipposen kuulento; Putin näyttää väriä; Morsiamen hinta; Mystinen kansainvälinen yhteisö; Sarkatakkien maa; Kestävätkö Amerikan pylväät? Islam ja maailmanvallankumous; Aamulehti ja demagogia; Luusereitten sotaa; Assosiaatio tai hallintopyramidi? Onko Suomessa poliittisia puolueita? KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA; Uskotko puolueisiin? Nukkuvien puolue; Omatunto ja omantunnonvapaus; Omantunnon vapaudesta; Peruskouluasioita Kurun kunnassa; Kirkko tien haarassa; Sympaattinen jumalankieltäjä; Yrittäjäjärjestön uusi johtaja; Köyhyyspakettia rikkaille; Työttömyys Kurussa; Daniel hirveitten luolassa; KETÄ PALVELET VIRKAMIES? Ministeri Vilen ja Kansallinen Kokoomus; Valtion radio ja Seppänen; EU noudattaa käsikirjoitusta; DAAVID JA GOLJAT; Kodin ja koulun yhteistyö; Kuullun ymmärtäminen; OLEMASSAOLON OIKEUS; Joukkomurhan salaaminen ei onnistunut; EU käy sotaa; Selvisikö Aho puhtaana politiikasta? Kirkon synti; Israelin rajat ja Paarma; Lukijain pyynnöstä; Ihmetyttääkö yhtään? Pitääkö Jumalaa palvella? Kuka saa palvella Jumalaa? Jumalan palvelijan tehtävät; Ranskalainen strategia; Ahtisaaren komissio; Yhä Yle yrittää

Mietesivulta löytyvät mm:

Narkomaanit Venäjällä; Euroopan vihatuimmat ihmiset; SUUREMPI VOIMA; Mustien autojen yö; Terroristien koulutuskeskus; Kysäiskääpä sitä Tampereelta; Ranskalainen agitaattori; Roskapostiaktivistien poliittiset päämäärät; Hyeenoita vai sopuleita?; Jäätteenmäen vaatimukset; Jäätteenmäen ministerinvalinnat; Lapsiin kohdistuva riisto; Valtio ottaa velkaa ja privatisoi; Ja taas siitä äänestämisestä; Jees, toveri Lipponen, mutta …, NE SUMUTTAA TAAS, Ruskie neitsyt, valkie neitsyt, NATO vai JUMALA, Mooseksen laki, Venäläisen äidin huoli, Porilaisen pultsarin kertomaa, Mitä arvostat ystävässäsi? Siperia opettaa, Nokian herätys, Isorokkorokotus, Uskontunnustus, Klassinen rasismi ja eläkeuudistus, Halosen uudenvuodenpuhe, Euro on rasismia, Kunnioitetut herrat, Kyproksen kysymys, Srebrenican joukkomurha ja YK, Ylivaltiollinen tuomioistuin tulee, Alamaailmassa kuohuu, YK tuomitsee taas Israelin, YK hyväksyy kansanmurhan, Sotakorvaukset, Terroristien kotimaa, Saako puhelimessa puhua?

Takaisin Osmon kotisivulle