Tämä on sivulta Osmon LOHKO siirretty teksti "Eikö Venäjän juutalaismiehitys ei loppunutkaan vuoteen 1991"

Osmo Pöysti

Ylöjärvi, Finland

2011-05-23

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut ja tallennus sallitaan

Olen kertonut Aleksander Dvorkin puuhista jo monta kertaa. Hänellä näyttää olevan aivan erikoiset valtuudet tehdä uskoville mitä tahtoo. Venäjän oikeuslaitos pelkää häntä, sillä hänellä on maan mahtavien tuki. Toimintansa alussa Dvorkin esiintyi "lahkojen" vastaisen taistelun asiantuntijana, mutta nyt hän käy myös ortodoksien kimppuun. Laajojen valtuuksiensa turvin hän on kerännyt itselleen myös joukon kiihkomielisiä kannattajia. Hiljakkoin igumeeni Sergei (Rybko) sanoi Dvorkinin kannattajia ortodoksikirkon liepeillä toimivaksi inkvisitiotuomioistuimeksi.

Jeltsinin aikana Venäjällä vallitsi uskonnonvapaus. Myös Putin ja Medvedjev ovat puhuneet kansalaisvapauksista ja kansalaisyhteiskunnan rakenteiden luomisesta, mutta Dvorkinin diktatoriset otteet ovat vieneet uskottavuuden Putinin ja Medvedjevin puheilta. Kuka on tämä mies, joka pystyy jyräämään Venäjän presidentit mennen tullen?

Aleksander Leonidovitsh Dvorkin syntyi Moskovassa 1955, kävi siellä pakolliset 10 vuotta peruskoulua ja meni opettajainvalmistuslaitokseen erikoisalana venäjän kieli ja kirjallisuus. Ei kuitenkaan aivan tavanomaista, sillä jo peruskoulussa Dvorkinilla oli mahdollisuus opiskella slaavilaisia kieliä pakollisen englannin lisäksi.

Dvorkin on juutalainen sukunimi. Kun Venäjän juutalaisia alkoi 1970-luvulla muuttaa Israeliin, sai myös Aleksander Leonidovitsh Israelin paluumuuttajan viisumin. Menikö hän Israeliin on jo toinen juttu. Kohta hän kuitenkin saapui Yhdysvaltoihin, jonne hän lienee päässyt "primer" tyypin viisumilla. Näitä viisumeita myönnetään henkilöille, joita Yhdysvallat laskee tarvitsevansa omien päämääriensä toteuttamiseen. Vuonna 1978 Dvorkin oli New Yorkin yliopiston Hunter Collegen kirjoilla opiskelemassa Venäjän kirjallisuutta. Ja sehän sopi hyvin, koska suuri osa Venäjän kirjallisuuden klassikoista on juutalaisia.

Vuoden 1980 alussa Dvorkin luopuu nimellisesti juutalaisuudesta ja liittyy KGB-piispojen Amerikoissa synnyttämään ortodoksikirkkoon, jota varsinaiset Amerikan ortodoksit - eikä kai muutkaan ortodoksit - tunnusta. Dvorkin kastetaan Amerikassa olevan Pravoslaavisen kirkon Hram Hrista Spasiltejassa 19 tammikuuta 1980 ja jonkin ajan kuluttua hänen kasvattajakseen tulee samaan kirkkokuntaan kuuluva Johann Meidendorf. Papillista koulutusta varten Dvorkin menee Amerikassa olevan Pravoslaavisen kirkon Pyhän Vladimirin hengelliseen "akatemiaan" ja vuonna 1982 hänet vihitään kirkkokuntansa virkaan. Vuonna 1983 Dvorkin saa Master of Divinity arvonimen.

Lähtiessään Neuvostoliitosta Dvorkin oli joutunut luopumaan Neuvostoliiton kansalaisuudesta, vaikka lähtöluvan saamiselle siihen aikaan ehtona olikin suostumus yhteistyöhön KGB:n kanssa. Yhdysvaltojen kansalaisuuden Dvorkin sai 1983. Sen saadakseen Dvorkin joutui vannoman uskollisuuden valan Yhdysvalloille.

Vuonna 1984 Dvorkin kirjoittautuu Fordhamin yliopistoon New Yorkiin opiskelemaan Bysantin ja Venäjän keskiaikaista historiaa. Vuonna 1987 hän viettää yhden lukukauden Roomassa, Paavin kirkon kanssa liittoutuneiden ortodoksien eli uniaattien oppilaitoksessa "Russicum". Tämä yksityiskohta paljastaa paljon, ja selittyy sillä työllä, jota KGB-piispat, varsinkin Nikodim Rotov olivat sinnikkäästi tehneet Kirkkojen maailmanneuvostossa, Neuvostoliiton ja Vatikaanin puolivirallisena diplomaattikanavana ja KGB:n "rauhanliikkeessä".

Roomasta palattuaan Dvorkin meni työhön Amerikan äänen (Voice of America) Washingtonin toimiston venäjänkieliseen toimitukseen. Siihen aikaan VOA:n venäjänkieliset ohjelmat olivatkin mitäänsanomattomia, poliittisesti korrekteja mauttomuuksia. Washingtonista Dvorkin siirtyi Müncheniin, Radio Svobodan eli Radio Libertyn venäjänkieliseen uutistoimitukseen. Sekä VOA että Radio Liberty kuuluvat toimivan CIA:n mandaatilla, mikä tuskin on kaukana totuudesta. Dvorkinin mandaatti niissä hommissa jäi kuitenkin vain muutaman vuoden mittaiseksi. Seuraava virka olikin jo lähempänä Dvorkinin nykyistä asemaa Venäjän "inkvisiittorina": Hän ryhtyy toimimaan eräässä Uuden Vasemmiston oppien mukaisessa avustusjärjestössä nimeltä Cult Awaress Network eli lyhyesti CAN.

Yhdysvalloissa on niin monta uskonnollista puoluetta eli lahkoa, että muualla lahkolaisiksi leimattuja kristittyjä ei sanota lahkolaisille. Vihamiehen on siis pitänyt keksiä uusia sanoja, saadakseen nakerrettua edes palan pois kristikunnan kirjosta. On keksitty sana kultti, jolla leimaaminen Yhdysvalloissa merkitsee suurin piirtein samaa kuin lahkolainen muualla. Toisaalta Yhdysvalloissa on myös sellaisia uskomusjärjestelmiä, joita ei voida pitää kristinuskon puolueina, mutta pelkkiä kultteja niistäkin on vain vähän. Neuvostoliitossa tilanne oli päinvastainen: Maan perustuslaki salli minkä tahansa kultin harjoittamisen, kunhan vain sen ohella ei opetettu mitään uskomusjärjestelmää. Kummassakin maassa on kuitenkin kyse samasta asiasta: käytetään sellaista sanaa kristityistä, jonka tiedetään tuottavan kristityille suurinta vahinkoa.

Kristinuskoa on alusta asti pidetty juutalaisuuden lahkona. Juutalaiset uskonnolliset johtajat sanoivat apostoli Paavalista:

Maailma ei vuoden 50 jälkeen ole muuttunut tästä mihinkään. Vuonna 1974 Yhdysvalloissa perustettiin "kulttien" vastainen taistelujärjestö Cult Awareness Network (Kulttitietoisuusverkosto), lyhyesti vain CAN. Jo nimi oli väärä. Kysymys oli nimenomaan taistelujärjestöstä. Se luokitteli ihmisiä, ja otti kiinni niitä, joille se oli antanut "kultin" leiman. CAN suoritti ihmisten kaappauksia saadakseen heidät luopumaan "kultista". Verkostolla oli omat psykologit ja muut "asiantuntijat" suorittamassa proseduuria, jota he sanoivat ohjelman poistoksi, deprogramming. Tämäkin proseduuri oli osa hämäystä, sillä perusteltiin vain väitettä, että "kultin" jäsen on aivopesty ja ohjelmoitu.

Cult Awareness Networkista oli itsestään tullut pahimman laatuinen "kultti". Se vähät välitti ihmisen perusoikeuksista. Se taisteli Jumalaa vastaan, sillä Raamatun mukaan ihmisen kaappaus on kuolemansynti. Yhdysvaltojen oikeuslaitos ei kuitenkaan puuttunut CAN:in toimintaan, mutta CAN:in uhrit nostivat niin paljon syytteitä järjestöä kohtaan, ettei järjestö pysynyt maksamaan oikeuden määräämiä vahingonkorvaussummia järjestön uhreille. Lopulta järjestö lakkautettiin juuri sen takia, että sen maksettavaksi tuomitut korvatut summat jäivät maksamatta.

CAN oli osa Frankfurtin koulukunnan juutalaisten ideologian kehittämää Uuden vasemmiston strategiaa, jolla yritetään löytää väestöryhmiä, jotka voitaisiin leimata kristinuskon tai sen kannattajien "uhreiksi". Mutta kun Liittovaltion poliisi kiinnostui CAN:in toimista, siirtyi Dvorkin Müncheniin, Saksaan, jossa toimi hänen aateveljensä Thomas Gandow harjoittamassa kommunistien ennen uudelleenkouluttamiseksi nimittämää "deprogramming" eli "ohjelman poistoa". Ymmärrettävistä syistä Dvorkin itse kertoo yhteyksistään CAN-liikkeeseen, mutta puolustaa Uuden Vasemmiston aivopesua ("deprogrammirovanie") kirjassaan "Sektovedenie: Totalitarnyi Sekty. Opyt sistematitsheskogo issledovanija." Nizhnyi Novgorod, 2005. Kustantajana Dvorkinin kirjalla on Bratstvo sv. Aleksandra Nevskogo.

Neuvostoliitto kaatui vuonna 1991. Vuoden lopulla Dvorkin saapui Münchenistä Moskovaan ja astuu nähtävästi hänelle perustettuun Moskovan patriarkaatin laitokseen, mutta jo vuonna 1993 hän perustaa Pyhän marttyyri Ireneus Lyonilaisen informatio- ja konsultointikeskuksen (Informatsionno-konsultativnyi tsentr svjaschennomutshenika Irineja Lionskogo), ja tulee sen johtajaksi. Kirkkohistorian oppilaat tietävät, että "kirkkoisä" Ireneus oli yksi pahimpia kerettiläisten metsästäjiä aikana, jolloin Rooman kirkkoruhtinailla ei vielä ollut Rooman valtion inkvisiittorin valtuuksia. Dvorkinin perustaman laitoksen nimi on vuodesta 2003 alkaen Tsentr religiovedtsheskih issledovanii im. sv. Irineja Lionskogo. (Uskontotieteellisten tutkimuksien keskus, pyhälle Ireneus Lyonilaiselle nimitetty)

Dvorkinin uskontotieteellinen tutkimuslaitos ei ole itsenäinen tai riippumaton laitos. Se on osa Ranskan valtion rahoittamaa järjestelmää, joka julkisivu tunnetaan nimellä FECRIS (Fédération Européenne des Centres de Recherche Fédération Européenne des Centres de Recherche et d'Information sur le Sectarisme), Lahkolaisuuden tutkimus- ja tiedotuskeskusten eurooppalainen federaatio. Se, puhutaanko tässä lahkoista vai kulteista, on pelkkää semantiikkaa. Kyse on taistelusta kristinuskon perusteita vastaan kevyen naamion takaa. Raamatussa näitä taistelijoita kutsutaan sala-ampujiksi, mutta sitä mukaa kuin laittomuus kasvaa, naamiointia vähennetään.

FECRIS perustettiin 1994 Ranskan kristinuskon vastaisen työn ulkomaan lähetysseuraksi. Ranskalla oli myös oma kansallinen kristinuskon vastainen taistelujärjestö MILS. Siihen aikaan kristinuskolla oli kuitenkin vielä sen verran puoltajia, että MILS:iä johtaneet sosialistit joutuivat niin kovan arvostelun kohteeksi, että järjestö piti lakkauttaa. MILS:in tilalle perustettiin MIVILUDES, jonka ideologit nyt väittävät taistelevansa "lahkolaispoikkeamia" eikä suinkaan "lahkolaisia" tai "kultteja" vastaan. Suomessa FECRIS:in asialla toimii Uskontojen Uhrien tuki ry.

Dvorkinin johtama Ireneus Lyonilaisen Uskontotieteellisen tutkimuksen keskus tuottaa poliittisesti korrekteja tutkimustuloksia, joista Moskovskie novosti kirjoitti jo vuonna 1999: "Kaikessa, mitä Dvorkin ja hänen hengenheimolaisensa kaikkien teiden risteyksissä tolkuttavat, ei ole ainuttakaan totuuden sanaa." Dvorkinin arvostelijat ovat huomanneet, että Dvorkin ei arvostele mormooneita. Syynä saattaa olla se, että mormoonit rahoittavat Venäjän virallista uskontojen tutkimusta, mutta mormoonien hyysääminen on Dvorkinin poliittisesti korrektien tavoitteiden rinnalla vain pikku juttu.

Dvorkin miehistöineen ei tuota paljon kirjallista aineistoa, koska tutkimuslaitoksen nimissä esitetyt valheet paljastettaisiin säälimättömästi - sen verran Venäjällä on tänään vapauksia uskovillakin. Helpompi tapa hyökätä "lahkolaisia" vastaan on mennä jonnekin pikkukaupunkiin ja panna paikallinen lehdistö ja viranomaiset uskovien kimppuun. Näistä hyökkäyksistä syntyy usein oikeusjuttuja, eikä oikeuslaitoskaan uskalla aina valtion ja kirkon tuella toimivan "Amerikan professorin" laittomuuksia vastustaa. Venäjän protestantit ovat kuitenkin perustaneet yhteisen lakiasiain toimiston, josta pienet seurakunnat saavat juridista apua paikallisviranomaisten mielivaltaa vastaan.

Venäjän ortodoksinen kirkko joutui 1991 uuteen tilanteeseen, kun maahan alkoi tulla ulkomailta, erityisesti Yhdysvalloista monenkirjavaa saarnamiestä. Siihen aikaan Dvorkin näytti houkuttelevalta työkalulta jonka avulla jyvät voitaisiin erotella akanoista. Nyt ortodoksikirkossa Dvorkinista on olemassa monta mieltä. Moskovan yliopisto torjui Dvorkinin jo vuonna 1994, mutta samaan aikaan Dvorkin alkoi saada tukea kansainvälisiltä toimijoilta. Venäjän televisiossa Dvorkin itse sanoi olevansa amerikkalaisen CAN:in edustaja.

Kristittyjen ja "lahkolaispoikkeamiin" sortuneiden aivopesuun (deprogramming) erikoistuneet Dvorkin, Thomas Gandow, Giambalvo ja ennen kaikkea FECRIS olivat kymmenessä vuodessa herättäneet Euroopassa niin paljon kritiikkiä, että näiden lahkoasiantuntijoiden tutkimiseen alettiin kiinnittää virallista huomiota myös hallituksien taholta. Varsovassa 2007 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön kokouksessa Ranskan hallituksen ohjelmaa arvosteltiin ankarasti. Paikalla oli neljä Ranskan rahoittaman FECRIS:in edustajaa - Aleksander Dvorkin Venäjältä, Friedrich Griess Itävallasta, Jean Pierre Jougla Ranskasta ja Madame Lacoste Sveitsistä. Kuten odottaa saattaa, ei näiltä riidankylväjiltä löytynyt paukkuja asemiensa puolustamiseen, syytöksiä ja herjoja sitäkin enemmän.

Venäjän poliittisessa johdossa Dvorkinin tähti on edelleen kovassa huudossa. Venäjän oikeusministeriksi tuli 2008 Dvorkinin entinen oppilas Aleksander Konovalov. Kohta tämän jälkeen Dvorkinille löytyi virallinen asema Venäjän oikeuslaitoksen piirissä. Asiantuntijoiden suussa Dvorkinin johtama "Uskontotieteiden valtionkomitean päätösten toimeenpanevaa komitea" sai kuvaavan nimen "Harrastelija-ortodoksien taisteluprikaati".

Kristityille kirkon taholta tuleva vaino on paljon haastavampaa kuin ateistien tai vieraiden uskontojen harjoittama vaino. Eräs venäläisistä uskovista johtajista sanoikin: "Kristillinen inkvisitio olisi meidän todistuksellemme paljon haitallisempaa kuin mitä vanha ateistinen koskaan oli."

Toukokuussa 2009 Pietarissa järjestetyssä FECRIS:in konferenssissa "lahkopatologi" Aleksander Leonidovitsh Dvorkin valittiin FECRIS:in varajohtajaksi. Johtajaksi valittiin Sir Thomas Sackville, Ison Britannian entinen apulaissisäministeri. Kokouspaikkana oli Pietarin Yliopiston Lainopillinen tiedekunta - sama paikka, jossa Vladimir Putin ja Dmitrij Medvedjev aikoinaan opiskelivat. Protestantit olisivat järjestäneet kokouksen aikana mielenosoituksen yliopistolle, mutta sitä ei sallittu. Euroopan neuvostoa kokouksessa edusti Anneliza Oshger, Euroopan neuvoston ei-valtiollisten organisaatioiden assosiaation presidentti. Konferenssin toisena päivänä kun myös oikeusministeri Aleksander Konovalov oli ehtinyt kaupunkiin, piti Aleksander Kuzmin Venäjän Federaation oikeusministeriön uskonnollisen asiantuntija-analyysejä suorittavalta laitokselta esitelmän aiheesta "Neo-helluntailaisten totalitääristen lahkojen uhka Venäjän valtiolle" ja Jevgenij Muhtarov esitelmän "Kuinka totalitääriset lahkot käyttävät hyväkseen ei-valtiollisia organisaatioita ja julkisia tapahtumia mainostamiseen ja mielipiteenmuokkaukseen."

On ihanaa olla helluntailainen, sillä meidän Herramme Jeesus on ihana. Hän ihan rakastaa tilanteita, jolloin voi pelastaa vainottuja ja nöyryyttää röyhkeitä. Jos siis nyt kohta Euroopalle tapahtuu jotakin, niin älkää säikähtäkö. Hyvä tästä tulee.

Tekstissä on käytetty mm. seuraavia lähteitä:

Slaavilaisen oikeusturvakeskuksen nettisivut

Portal-Credo.ru nettisivut

Pro-Church.info nettisivut

Religare i SMI (religare.ru) nettisivut

http://www.sektoved.narod.ru nettisivut

http://www.sektoved.nm.ru nettisivut

http://artofwar.ru/f/foreign/text_0540.shtml (Yhdysvaltojen kansalaisuuden saamiseksi vaaditun valan teksti venäjäksi)

Aikakauslehti "Ekklesiast" N:o 11(118), 2006

OSCE conference "Human Dimension Implementation Meeting" by Peter Zöhrer osoitteessa http://www.religionsfeiheit.at tai saksaksi osoitteessa http://www.upf-deutschland.de

Fecris/wikipedia engl.

Fecris/wikipedia, ruots.

Miviludes/wikipedia, engl.

Nikodim Rotov/wikipedia, ven.

"Sozdatel mifa o "totalitarnyh sektah" ili "sekta Aleksandra Dvorkina", kts. http://www.epochtimes.ru/content/view/4014/9

"Pridvornyi "professor" sektopatolog Aleksandr Dvorkin", Toronton Johan Bogoslovin kirkon vanhin Mihail Zharov

"Gubernator Amurskoi oblasti Oleg Kozhemjako budet borotsja s ekstremismom i s sektami s pomoshju festivalei i molodezhnih sletov", osoitteesta http://www.portamur.ru/news/detail/115735

"Failure of Alexander Dvorkin" by Alexander Dorokhov,

"Alexander Dvorkin head the new commission on religion",

"Antisectarian conference in St. Petersburg" osoitteessa http://www.stetson.edu/~psteeves/relnews/0905b.html

Katso myös nettisivua "American Manifesto" by David Dvorkin

Takaisin Osmon kotisivulle