Tällä sivulla Osmon vanhemmat lyhyet: Akklimatisaatio; Naispappeus, miespappeus ja tyrannipappeus; Yhteisvastuukeräyksestä; Paavin matka Kreikkaan; Lipposen kuulento; Putin näyttää väriä; Morsiamen hinta; Mystinen kansainvälinen yhteisö; Sarkatakkien maa; Kestävätkö Amerikan pylväät? Islam ja maailmanvallankumous; Aamulehti ja demagogia; Luusereitten sotaa; Assosiaatio tai hallintopyramidi? Onko Suomessa poliittisia puolueita? KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA; Uskotko puolueisiin? Nukkuvien puolue; Omatunto ja omantunnonvapaus; Omantunnon vapaudesta; Peruskouluasioita Kurun kunnassa; Kirkko tien haarassa; Sympaattinen jumalankieltäjä; Yrittäjäjärjestön uusi johtaja; Köyhyyspakettia rikkaille; Työttömyys Kurussa; Daniel hirveitten luolassa; KETÄ PALVELET VIRKAMIES? Ministeri Vilen ja Kansallinen Kokoomus; Valtion radio ja Seppänen; EU noudattaa käsikirjoitusta; DAAVID JA GOLJAT; Kodin ja koulun yhteistyö; Kuullun ymmärtäminen; OLEMASSAOLON OIKEUS; Joukkomurhan salaaminen ei onnistunut; EU käy sotaa; Selvisikö Aho puhtaana politiikasta? Kirkon synti; Israelin rajat ja Paarma; Lukijain pyynnöstä; Ihmetyttääkö yhtään? Pitääkö Jumalaa palvella? Kuka saa palvella Jumalaa? Jumalan palvelijan tehtävät; Ranskalainen strategia; Ahtisaaren komissio; Yhä Yle yrittää

© Osmo Pöysti

2001-2005

päivitetty: 2005-09-17

Ihminen ottaa huomioon kanssaihmisiensä toiveita enemmän tai vähemmän. Joku on kovin välinpitämätön ja piittaamaton naapuristaan, mutta toinen on aina odottamassa naapurin käskyä tai hyväksyntää. Piittaamattomuuden ja orjallisen makeilun välinen raja on häilyvä useimmilla ihmisillä, varsinkin silloin, kun ihmiseltä itseltään puuttuu Jumalan Henki ja sen mukanaan tuoma terve arvostelukyky.

Terve arvostelukyky joutuu koetukselle, jos naapuri sattuu olemaan aggressiivinen, mutta haluaa kuitenkin käydä kunnon ihmisen maineessa. Konna ei kestä kuulla totuutta itsestään - hän kieltää sinua sanomasta häntä konnaksi. Sinä joudut miettimään sanasi tarkkaan, ettet aiheettomasti joutuisi riitoihin a) omantuntosi kanssa, tai b) konnan kanssa.

Jumala vaatii, että ihminen ei anna väärää todistusta lähimmäisestään. Kristitty on ihminen, joka seisoo pystyssä koettelemuksen jälkeen. Koettelemuksessa langenneet ovat mukautuneet paineen alla noudattamaan vallitsevan ilmaston (mielipideilmaston, diktatuurin tms. ) normeja. Kun Suomen Tasavalta hävisi toisen maailmansodan, pakotti hyökkääjä, Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto, Suomen Tasavallan oikeuslaitoksen polvilleen eteensä. Myös kansanedustajat menivät polvilleen ja hyväksyivät takautuvan lain, jolla maata hyökkääjän aggressiota vastaan puolustaneita Tasavallan johtohenkilöitä tuomittiin vankeuteen.

Oikeuslaitoksen ja kansanedustajalaitoksen häpäisemisen jälkeen vihollisen eteen lankesivat rähmälleen ne monet muut, joilla ei ollut Jumalan Pyhää Henkeä. Prosessista tuli niin näkyvä, että maailmalla syntyi termi "suomettuminen" tai "finlandizierung". Venäjällä tämä prosessi oli saanut nimekseen "akklimatizatsija", ilmastoon sopeuttaminen. Aina, kun joku arvosteli sosialismia, hänet tapettiin. Kun kymmenen prosenttia kansasta oli tapettu, oppivat loput pitämään suunsa kiinni. Tulos oli sataprosenttinen: Kukaan ei enää arvostellut sosialismia.

Venäjällä ilmastoon sopeuttaminen tapahtui hyvin nopeasti. Se oli saatettu päätökseen kansalaisten keskuudessa jo 1930-luvun alkuun mennessä ja 1930-luvulla akklimatisaatio vietiin loppuun myös puolueen omissa rivissä. Viimeiset oikeudenkäynnit ja teloituskampanjat johtaja Stalin kävi lähimpiä työtovereitaan vastaan. Senjälkeen maassa oli vain yksi julkinen mielipide, pääsihteerin mielipide. Muut olivat rähmällään. Maa oli yhtenäinen, valmis uusiin taistoihin. Ne aloitettiinkin hyvin pian, sillä Saksasta löytyi hengenheimolainen, jonka kanssa pääsihteerin oli helppo sopia maailman jaosta.

Pääsihteerillä oli kuitenkin yksi huoli: uskovat. Uskovat olivat edelleen säilyttäneet omia uskomuksiaan. Pääsihteeri ei voinut tuntea itseään kaikkivaltiaaksi herraksi niin kauan, kun eriäviä mielipiteitä oli olemassa, esimerkiksi rautaesiripun tai piikkilanka-aidan takana. Ja mikä pahinta: ne väittivät sitä Jeesusta aivan kaikkivaltiaaksi Herraksikin.

Pääsihteerin pelot osoittautuivat lopulta aiheelliseksi. Joukko uskovia seisoi pystyssä niin piikkilanka-aidan kuin myös rautaesiripun takana vielä silloin, kun pääsihteeri itse joutui tekemään tilaa uusille pääsihteereille.

Kekkosen aikana suomalaisia peloteltiin venäläisillä. Mutta nyt, kun venäläisen sosialismin uhka on poistunut, suomettuminen jatkuu. Ilmasto vaikuttaa yhä. Ei siis ollutkaan kyse Venäjän uhasta, vaan paholaisen uhasta. Kysymys on edelleen siitä, että "Perkele, teidän vastustajanne, käy ympäri kuin kiljuva leijona, etsien, kenet saisi niellä". Jos sinulla ei ole Jumalan antamaa turvaa tämän maailman elukoita vastaan, ne syövät sinut. Ainut turva on Jeesuksessa.

Raamatun kirjoittamisen aikaan kristillisissä seurakunnissa ei ollut pappeja. Raamattu puhuu vain yleisestä pappeudesta sekä siitä, että Jeesus on ainut välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Tässä järjestelmässä yleistä pappeutta tarvittiin osoittamaan, että jokaisella uskovalla oli velvollisuus - siis enemmän kuin valtuus - evankeliumin julistamiseen eli saarnatoimeen. Mutta jo muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun apostoli Paavali oli lähtenyt Syyrian Antiokiasta, kaupungissa syntyi vastenmielinen harhaoppi, kun nimellä Ignatius tunnettu henkilö julistautui seurakunnan yksinvaltiaaksi, kirkkoherraksi.

Ignatiuksen harhaoppia luonnollisesti vastustettiin, mutta jo vuoden 140 tienoilla tämä kirkkohistoriassa "monarkkisen piispuuden" nimellä tunnettu harhaoppi oli pesiytynyt Roomaan asti. Kukaan ymmärtäväinen kristitty ei monarkkista piispuutta tunnustanut, mutta ymmärtäväiset ovat maailmassa tavallisesti olleet vähemmistönä. Vähemmän ymmärtäväiset ajautuivat itsevaltaisesti käyttäytyvien kaupunkipiispojen ideologiseen orjuuteen.

Kun Suomessa edistyksellinen, valtiojohtoinen radio ryhtyi kampanjoimaan naispappeuden puolesta, eivät ihmispoloiset tienneet, että Raamattu ei tunne sen enempää nais- kuin miespappejakaan. Johanneksen toisessa kirjeessä vain ohimennen mainitaan eräästä nousukkaasta, joka oli noussut seurakunnassaan itsevaltaiseen asemaan. Ja Johannes, kuten tunnetaan, eli noin satavuotiaaksi. Papiksi ei Johannes itsevaltaista nousukasta tunnustanut.

Koko kampanja naispappeuden puolesta käytiin sammutetuin lyhdyin. Koskaan en nähnyt kirjoitelmaa tai kuullut sellaista mielipidettä, että seurakuntalaisten pitäisi kaikkien osallistua tasavertaisina seurakunnan toimintaan, eli kuten Raamattu sanoo: "Olkaa aina valmiit esittämään sen toivon perusta … " tai: "Kun tulette yhteen, olkoon jokaisella jotakin annettavaa: Kenellä laulu, kenellä …" Jokainen tuo kekoon, sen mihin hän on valmis, eikä suinkaan sitä, mitä häneltä vaaditaan. Siis jopa laulamisella ja laulattamisella on ero.

Kristillisessä seurakunnassa ei voi olla miespappeja, eikä naispappeja. Vain kirkossa voidaan ihmiset erotella pappeihin ja maallikoihin, mutta Raamatulle rasismi on vierasta. Jumalan seurakunnassa tyranneille ei ole sijaa. Jos sinä olet tyranni, niin sinun tulee katua, tehdä parannus ja lopettaa se pakanallinen meno. Kyllä Jumala anteeksi antaa, jos vain tunnustat syntisi ja hylkäät sen.

Kun naispappeuskampanjaa käytiin, yritin tarjota tekstiäni valtalehden yleisön osastoon. Mutta ne ovat niin ovelia, että ne julkaisevat vain järjettömiä kirjoituksia. Ikään kuin sillä olisi jotakin väliä, puhuuko pöntöstä pehmosia mies tai nainen silloin, kun koko pönttö pitäisi kantaa pihalle. Jos salissa on sata ihmistä, miksi vain yksi voi puhua? Kristillisessä seurakunnassa kaikki puhuvat, ja jos joku puhuu liian pitkään, se "laulethaan poikki".

Jos joku kirjoitti asian vierestä, niin kylläpäs olivat pakanalliset lehdet valmiit julkaisemaan kirjoituksen, jos vain tilaa löytyi. Suosittuja olivat kinastelut yhden kirkkoraamatussa väärin ymmärretyn raamatunlauseen ympärillä. Väärin siteerattu lause kuului: "Nainen vaietkoon seurakunnassa". Mutta voi sinua, jos yritit kertoa, että Raamattu sanoo vain: "Vaimot vaietkoot seurakunnassa". Kukaan pakana ei halunnut ymmärtää, että kyse ei ollut naisen ja miehen välisestä kamppailusta, vaan siitä, että seurakunnassa yhdelle perheelle piti riittää yksi ääni. Tyttöjen tai leskien puheoikeutta ei tällä lauseella rajoitettu. Mutta kyseessä on vaimo - JOS naisella on mies mukanaan - niin ääntä käyttää mies. Tämä rajoitus oli tärkeä varsinkin suurissa seurakunnissa, sillä jos paikalla oli vaikka sata perhettä, niin kaikki eivät ehtineet puhumaan, laulamaan tai muuten esiintymään. Hyvä oli, jos jokaisesta perheestä yksikin ja yksinäisistä ujoinkin pääsi aktiivisesti osallistumaan seurakuntaelämään - ei kepitettynä määkimään, vaan tuomaan oman antinsa hengellisen temppelin rakentamiseen.

Kampanjalla naispappeuden puolesta ei alkujaankaan pyritty noudattamaan Jumalan tahtoa, vaan Adam Weishauptin, Moses Hessin ja Karl Marxin ohjelman sitä kohtaa, jolla vaaditaan perhe-elämän hävittämistä ja naisten sosialisoimista. Naispappeus oli pieni osa tätä sosialistista naisasialiikettä, naisemansipaatiota.

No, nyt naiset pääsivät osallistumaan samaan syntiin, kuin miehet ennen: pääsivät kukkoilemaan ja halveksimaan niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää, jotka heitä joutuvat kuuntelemaan. Muistattehan miten Luther lupasi puhua niin yksinkertaisesti, että "seitsenvuotinen lapsikin sen ymmärtää". Miten hurskain sanakääntein se osasikaan puolustella halveksuntaa. Lupasi se Luther puhua viisaitakin, mutta Melanchtonin kanssa. Kokouspaikkana lienee silloin ollut viinikellari.

Radiouutisten mukaan presidentti Ahtisaari avasi yhteisvastuukeräyksen, ja vaati yhteiskuntaa ottamaan kokonaisvastuun lapsista, koska vanhemmat ovat kriisissä. Vanhempien kriisistä puhuessaan presidentti tarkoittanee sitä, että vanhemmat eivät pysty hoitamaan lapsiaan.

Presidentti käy aika suorasti syyttämään lasten vanhempia siitä, että lapsien kasvatus on Suomessa keskimääräisesti huono. Presidentti haluaisi kasvattaa lapset paremmin, ja keinoksi hän esittää lasten kasvatuksen siirtämistä yhä enemmän yhteiskunnalle, pois lasten vanhemmilta. Sosialistinen Ahtisaari käy aika rohkeasti lasten vanhempien kimppuun.

Asialla on tokin toinenkin puolensa, oikea puoli. Vallanpitäjä ei näytä käsittävän, että jos joku menee pieleen, että hän voisi olla itse syyllinen. Kansaa, tässä tapauksessa lasten vanhempia halveksiva presidentti, ei halua nähdä sitä, että yhteiskunta on jo nyt toimillaan tunkeutunut yksityisten kansalaisten elämään tavalla, joka lähenee totalitääristä valtaa perheiden elämässä. Yhteiskunnan määräysvallan lisääminen entisestään on varmasti sosialistien oppien mukaista, mutta samalla se on täydellistä totalitarismia. Siihenhän meillä Euroopassa onkin pitkät perinteet. Ei kuitenkaan Suomessa.

Suomalainen lapsi joutuu yhteiskunnan kasvattamien kasvattajien hoitoon muutaman vuoden ikäisenä lastentarhassa. Lastentarhan opettajien koulutukseen ei uskonto kuulu. Lapsen elinympäristö rajoitetaan jo alle kouluikäisenä yhteiskunnan taholta epänormaaliksi. Lastentarhaa käyvä suomalaislapsi ei opi leikkimään, koska leikeille ei ole esikuvia. Lapsi ei näe isää rakentamassa taloa, ei äitiä leipomassa leipää, eikä enoa kalassa. Esikuvia tarjoaa vain valtion omistama televisio ja Englannin kuninkaallinen hovi. Vanhempien suurin tehtävä on varjella lapsiaan yhteiskunnalta, joka pyrkii tuhoamaan lapsia.

Suomessa on oppivelvollisuuslaki. Yhteiskunta määrää, mitä on opittava. Opetellaan useita kieliä, eikä ilman omatoimista opiskelua koko lapsuuden aikana opita ainuttakaan niistä. Lapsi masentuu, ja sitä ei paranna huonot arvosanat ja tyhmäksi nimitteleminen. Jos kolmen kielen sijasta kielten oppitunnit olisi käytetty yhden vieraan kielen opiskelemiseen, olisi tulosta syntynyt. Mutta lasten etua ei yhteiskunta ajattele, ja ne jotka ajattelevat, niistä harvoin tulee presidenttejä. Aika kuluu hukkaan, lapsuus. Opiskellaan kännykkäteollisuudessa tarvittavia oppiaineita, mutta kaikista ei tule kännykänsuunnittelijoita. Kun lapsuus on vierähtänyt kouluksi nimitetyssä laitoksessa, hänellä on suuri vaara jäädä työttömäksi. Hän on yhteiskunnalle hylkytavaraa, koska Kiinassa on halvempia korvalappustereoiden tekijöitä ja ompelijattaria.

Opiskelu on pitkäjännitteistä. Todellisesta elämästä irrotetulta lapselta vaaditaan odottamaan tuloksia opiskelusta usein yli kolmikymmenvuotiaaksi. Kuka jaksaa tehdä sellaista työtä, ja vieläpä omalla kustannuksellaan, josta voi ensimmäistä satoa niittää vasta kahdenkymmenenviiden vuoden viljelyvuoden jälkeen? Jos tässä nyt on joku sairas, niin ei ainakaan lapsi. Sairas yhteiskunta on tekemässä lasta sairaaksi.

Yhteiskunta harhauttaa lasten vanhempia sillä, että oppivelvollisuuslaki ei edellytä koulupakkoa. Lapsen on kuitenkin hankittava niin suuri määrä tietoa määrätyistä aineista määrätyssä aikataulussa, että vapautta terveeseen opiskeluun tai tasapuolisen elämänkokemuksen hankkimiseen ei jää. Lapsi laitostetaan, eikä hänen anneta tehdä työtä. Opiskelijat haluaisivat tehdä töitä, mutta palkat on säädelty ammattimiesten kykyjen mukaan, joten työtä ei löydy. Sairas yhteiskunta ei sallisi lasten työntekoa. Ilman yksinkertaisissa työsuorituksissa saavutettua osaamisen tunnetta lapsesta ei tule koskaan aikuista.

Opiskelu ei ole sama kuin kasvatus. Kasvatuksesta koululaitos on kauan sitten luopunut. Opettajat eivät koululaisten tekemisiin uskalla puuttua, vaikka haluaisivatkin. Valta kouluissa on siirtynyt keskenkasvuisille gangstereille. Koulukiusaamisesta syytetään kuntaa, valtio pesee kätensä, vaikka viime kädessä presidentti valtion korkeimpana virkamiehenä on vastuussa siitä mitä valtion pakkovallan alaisissa laitoksissa tapahtuu. Presidenttihän ne lait allekirjoittaa.

Suomessa lasten kasvatus on gangstereiden, keskenkasvuisten ja täyskasvuisten, käsissä. Täysveriset gangsterit sanovat koulussa tapahtuvaa yksilönvapauden riistoa tasa-arvoksi ja sopeutumiseksi. Keskenkasvuiset vaativat toisia oppilaita sopeutumaan omaan arvomaailmaansa. Yksi pojistani meni suorissa housuissa kouluun, ja hänelle sanottiin, että tänne ei saa tulla kuin farkut jalassa. Pojallani ei ollut farkkuja, ja hän meni suorissa housuissaan kouluun uhkauksista välittämättä. Koulun terroristijohtaja sanoi tällöin suoraan, että jos vielä tulet suorissa housuissa kouluun, me tapetaan sut. Poika ei enää uskaltanut mennä kouluun, vaan piileskeli päivät metsiköissä ja meren rannalla. Kouluviranomaiset olisivat pitäneet häntä koulupinnarina, mutta eivät kyllä tulleet kyselemäänkään, miksei lapsenne käy koulussa. Asia paljastui vasta, kun satuimme soittamaan tuttavillemme Poriin. Ystävämme kehui, että reipas poika se teidän, kun jaksoi ajaa vapaapäivänään tänne asti. Emme tienneet asiasta mitään, ja kysyimme pojalta itseltään. Poika oli yhden piileskelypäivänsä käyttänyt polkupyöräretkeen ja käynyt Porissa. Kun asia paljastui, pystyin auttamaan sekä poikaani, että gangsterinalkuja. Koulua asia ei kiinnostanut, koulun virkamiehet, opettajat ja muut olivat tehneet sen, minkä heiltä vaadittiin. Ja hehän olivat siellä vain hankkimassa leipäänsä. Meidän lapset olivat heille vain asiakkaita, samaan tapaan kuin vangit vanginvartijalle.

Kymmenen lapsen isänä olen tietysti käynyt vanhempainkokouksessa. Kun virkamiesopettaja puheensa lopussa kysyi, onko kysyttävää, minulla ei ollut. Minulle kaikki oli selvää. Sanottavaa minulla olisi ollut, mutta kokousta johtava viranhaltija ei antanut suunvuoroa asioiden julkituomiselle. Hyvin olivat koulunsa käyneet nämä opettajat. Lasten vanhemmista oli tehty maan hiljaisia.

Yhteiskunta ei ole sama kuin lasten vanhemmat. Yhteiskunnan herrat ovat nykyisin poliittisten puolueiden johtajia, omien ideologioittensa vankeja. Herrat, joilla on valtaa, pyrkivät hallitsemaan sieluja. Hyökkäyksen kohteena ovat taas lapset. On myönnettävä, että kaikki haluavat hyvää. Kuuluisa sosialistikirjailija Maksim Gorki puolsi valtiovaltaa, joka ilmoitti tekevänsä kansan pakkokeinoilla onnelliseksi. Siitä vain ei tullut mitään, keinot olivat vääriä. Vallanpitäjien ongelma on siinä, että he luulevat aina osaavansa kaiken paremmin, kuin kansa. He eivät halua antaa ihmisen päättää omista asioistaan, sillä valta on juuri toisen vallan rajoittamista. Taistelu ihmisestä on vallan peruskysymys.

Mikäli valtio ja kirkko pyrkisivät kasvattamaan lasta terveesti, olisi sanottava, että ne ovat kriisissä. Asia on valitettavasti vielä huonommin. Kirkko esiintyy nykyisin vain homosuhteiden puoltajana. Luultavasti se saakin reipasta tukea uudelta presidentiltä. Valtion ja kirkon hyökkäykset niitä vanhempia vastaan, jotka kasvattavat lapsiaan ovat siten täysin ymmärrettäviä ja johdonmukaisia. Linja on jatkunut kymmeniä vuosia. On syytä varautua siihen, että Suomen valtio ja kirkko käyvät yhä vain härskimmäksi, sitä mukaa kun hävitystyö etenee.

Suomessa on vanhempia, jotka pystyvät kasvattamaan ja opettamaan lapsensa. Suomessa on myös vanhempia, jotka eivät siihen pysty siksi, että valtiovalta pyrkii kasvatusta estämään. Puuttumalla yhä syvemmälle ihmisten yksityiselämään valtiovalta pyrkii yhä enemmän tuhoamaan juuri niitä, jotka vielä, kaikesta huolimatta, pystyvät huolehtimaan asioistaan. Jos presidentin puheessaan vaatima suunta jatkuisi rajoittamattomana, olisi tuloksena tasa-arvo, kaikkien yhtäläinen tuho.

Osmo Pöysti

Kreikkalaiset vastustivat Roomalaiskatolisen kirkon johtajan tuloa Kreikkaan, eikä syyttä. Radio kertoi Liisa Liimataisen suulla, että kreikkalaiset muistelivat pahalla paavin joukkojen Bysantissa suorittamia "tihutöitä" kahdeksan sataa vuotta sitten.

Yleisradion sanoma oli, että kreikkalaiset ovat jotenkin kaunaista väkeä, kun muistelevat satoja vuosia vanhoja "tihutöitä". Kysymys oli kuitenkin paljon suuremmasta asiasta, kuin pienestä vallattomuudesta. Pelissä oli maailman herruus ja valtataistelu kristikunnan kahden suurimman terrorijärjestön, katolisen kirkon ja kreikkalaiskatolisen kirkon välillä.

Paavi Innocentius III oli edeltäjiensä määritelmien mukaan Kristuksen sijainen ja maailman herra. Mutta paavilla oli suuri murhe. Maailma ei ollut ihan oikeesti hänen vallassaan. Läntisen Euroopan kunkut tosin olivat hänen edessään rähmällään, mutta Konstantinopoli ei. Konstantinopolia kannattivat Itä-Euroopan kunkut. Tämän valtapiirin raja täällä pohjoisessa kulki keskellä Karjalaa. Paavi halusi yksinkertaisesti kukistaa kilpailijansa.

Sopiva tilaisuus tarjoutui, kun Bysantin keisarin perillisten valtataistelussa muuan Alexius pakeni Saksaan, jossa hänen sisarensa oli naimisissa paikallisen ruhtinaan kanssa. Ruhtinas lupasi maksaa matkan kulut, jos paavi järjestäisi Alexiuksen Bysantin keisariksi.

Paavi pani kansankiihottajat liikkeelle. Venetsian kauppiaitten kanssa tehtiin kuljetussopimus. Venetsialaisille luvattiin 85.000 markkaa ja puolet saaliista. Agitaattorit keräsivät joukot kokoon ja lokakuussa 1202 lähdettiin matkaan viidelläsadalla laivalla. Muutaman matkapäivän jälkeen tultiin Unkarin hallitsemaan katoliseen Dalmatiaan ja piiritettiin Zaran kaupunki. Kaupunki antautui. Ryöstösaaliilla täydennettiin matkakassaa, sillä kuljetussopimuksesta oli lähdettäessä jäänyt maksamatta 34.000 hopeamarkkaa. Mitään väliä ei ollut edes sillä, että Zaran asukkaat olivat katolisia, siis samaa uskoa, kuin heidän ranskalaiset ja venetsialaiset ryöstäjänsäkin.

Ristiretkeläisille oli kerrottu, että ollaan menossa Jerusalemiin. Matkalla poikettiin parille saarelle, ja tehtiin siellä Alexiuksesta keisaria. Heinäkuussa 1203 ristiretkeläiset valloittivat Konstantinopolin vajaan 30.000 miehen voimin. Alexius pantiin keisariksi nimellä Alexius IV. Alexius IV määräsi kirkkokieleksi latinan, mikä aiheutti kapinan. Alexius kuristettiin kuoliaaksi vankilassa. Nyt tie oli auki Roomalaisten vallalle. Keisariksi asetettiin Baldwin IX.

Bysantin valtion kassa ei riittänyt venetsialaisten saatavien maksuun. Kansa pantiin maksamaan lisää veroja roomalaisille. Kreikkalaiskatolisen kirkon kultaesineet sulatettiin harkoiksi, "pyhäinjäännökset" lastattiin laivoihin, ja osa kaupunkia poltettiin. Ristiretkeläisille annettiin kolme päivää vapaa-aikaa oma-aloitteista toimintaa varten. Ensin raiskattiin naiset, nunnat varsinkin, ja sitten roomalaiskatoliset "kristityt" ryhtyivät keräämään saalista sillä aikaa kun päälliköt jakoivat maita ja kaupunkeja. Konstantinopolin latinalaiseksi patriarkaksi asetettiin Thomas Morosini.

Konstantinopolin oikea patriarkka oli paennut, ja asettunut Nikeaan, jonne myös Bysantin hallitsijahuone oli siirtynyt. Bulgarialaiset taistelivat Bysantin Latinalaisen keisarikunnan omistuksesta ja tässä taistelussa tuhottiin myös Philippopoliksen, (nykyisen Plovdivin) paulikiaanien ja bogomilien yhteisö vuonna 1205.

Vasta 1260 kreikkalaisten onnistui karkottaa paavin joukot. Valtakunta oli raunioina, eikä se pystynyt puolustautumaan maahan idästä tunkeutuvia turkkilaisia vastaan. Konstantinopolin ja Rooman kilpailu kirkon herruudesta oli ratkennut.

Yleisradion kommentaattori kertoi pääministeri Lipposen vähän "hehkutelleen". Mikäli kertomusta oikein ymmärsin, on pääministeri Lipposen mukaan sosialidemokraattien voimin Suomesta on tehty hyvinvointivaltio. Lipponen kertoi, että saavutus on merkittävämpi kuin kuulento.

Minun käsitykseni mukaan Suomen yhteiskunnallisen kehityksen ovat sanelleet hiukkasen myös muut, kuin sosialistien opit, ja siksi ei myöskään tulos, nykyinen Suomi, ole mikään sosialidemokratian saavutusten näyttely. On tosin olemassa yksi suomalaisyhteiskunta, Karjala, jossa sosialistit ovat saaneet toteuttaa oppiaan yksinvaltiaasti. Suomesta lähteneiden sosiaalidemokraattien, Kuusisen, Gyllingin ja muiden johdolla rakennettiin Karjalan sosialistista tasavaltaa, ja mikä oli tulos?

Lipposen aatetoverien ja kollegojen, Kuusisen ja Gyllingin ihannesuomessa suomalaiset hävitettiin niin, että vain noin 50.000 karjalaista on jäljellä kotimaassaan Karjalassa, ja heistäkin valtaosa on ikääntyneitä mummoja. Miehet kerättiin pois 1930-luvulla. Inkerin suomalaisilta kiellettiin jopa asumisoikeus omaan maahansa. 162.000 inkeriläistä lähti Siperiaan, mutta monta ei jäänyt jäljelle, todistavat Neuvostoliiton sodanjälkeisen väestönlaskennan asiakirjat. Karjalan pohjoisosien kylät, jotka vielä 1800-luvun alkupuolella olivat ikimuistoinen, vauras Karjalan laulumaa, yksinkertaisesti tuhottiin. Itä-Karjalan lappalaisalueet, Kuolan niemimaa, erotettiin Karjalasta, minkä johdosta Karjalan Tasavallan pinta-ala nyt on pienempi kuin Suomen Tasavallan pinta-ala. (Tverin Karjalassa, johon karjalaisia oli ennen siirretty, oli vielä 1920-luvulla yli 140.000 karjalaista, mutta nykyisin tuskin ainuttakaan). Laatokan Karjalaan sosialistit hyökkäsivät vuonna 1939, ja ajoivat yli 400.000 karjalaista Suomeen. Kuulento totta tosiaan!

Onneksi Suomessa ei ole toteutettu sosialistien oppeja ihan kaikessa. Mutta pyrkimys on ollut kova. Lipposen puheetkin ovat vain vanhaa propagandaa. Jo kolmekymmentä vuotta sitten sain työpaikallani kuulla tätä samaa laulua siitä, että sosialismi ja ammattiliitot ovat luoneet suomalaisen hyvinvoinnin. Työtoverini Wallac Oy:ssä Turussa väittivät vielä, että Venäjällä on vielä paremmin, kun siellä ei ole kapitalismia, riistoa eikä köyhyyttä. Meitä oli kolme uskovaa yrityksessä, jossa oli sata työntekijää. Kun emme uskoneet punalippujen voimaan, sanoi turkulainen sosialisti Jouko Tammero: "Kyllä me teidät vielä pistetään kuriin". Nyt olen sosialistien työpaikkaterroria saanut katsella sen eri muodoissaan jo yli kolmekymmentä vuotta.

Vuonna 1962 olin työssä Imatran Korvenkannassa, Rakennus Oy Laineen asfalttiasemalla. Perjantaina, palkkapussia avatessa yksi miehistä kertoi presidentti Paasikiven sanoneen: "Kun tekee työtä tunnollisesti, niin pomo maksaa ihmeellisesti". Lause löytyi valtiopäivien avajaispuheesta 1938 hieman eri muodossa. Paasikiven mukaan Kaikkivaltias siunaa rehellisen työn. Paasikivi oli valmis antamaan kunnian Jumalalle. Minun palkkapussissani oli silloin 43.000 markkaa. Palkan ja Paasikiven sanojen välillä ei ollut ristiriitaa.

Paasikiven seuraaja Kekkonen oli jo aivan eri maata. Kun Insinööriuutisten päätoimittaja kirjoitti, että Neuvostoliiton ihmisoikeusrikkomuksia on mitattava samalla mitalla kuin muidenkin maiden syntejä, erotettiin insinöörien ammattiliiton lehden uskova päätoimittaja heti presidentin käskystä työstään. Muistan hyvin, miten televisiossa joku ammattiliiton edustaja pahoitteli sitä, että heidän liitossaan joku oli puhunut rehellisyyden puolesta. Insinööriuutisten päätoimittajan erottamisella valtio ja ammattiliitto halusi osoittaa kansalle, että heidän riveissään ei rehellisellä ihmisellä ollut mitään tekoa.

Niin, se hyvinvointivaltio. Olen todellakin kuullut, että Suomen valtiolla menee hyvin. Mutta entä kansa? Kyllähän valtion hallituspuolueet omilleen tietysti etuja järjestävät. Menneiden sukupolvien keräämää omaisuutta, valtionyhtiöiden osakkeita ja kaikkea muuta pannaan rahoiksi, sillä poliitikot ostavat rahoilla ymmärtämättömien ihmisten sieluja. Ne, jotka tänään maksavat eläkemaksujaan, tuskin saavat rahoilleen vastinetta. Petettyjen rahat ovat jo nyt jaossa. Naiset ovat joutuneet töihin kodin ulkopuolelle sitä varten, että poliitikot saisivat enemmän verorahoja. Kodistaan virastoihin karkotetut naiset eivät tietenkään ehdi synnyttämään ja hoitamaan lapsia, joten lapsia ei maahan synny. Taakankantajat vähenevät. Ne lapset, jotka syntyvät, pannaan maksamaan sitä velkataakkaa, jotka nykypolven poliitikot makean elämänsä kustantamiseksi ovat lasten hartioille kasanneet. Koululaitos on konkurssikypsä ja opiskelijoiden asema lohduton. Mikä muu väestöryhmä kuin orjat voi tehdä työtä kahdeksantoista vuotta palkatta? Kuka voi odottaa ensimmäistä tilipussiaan kaksikymmenviisivuotiseksi? Sadat tuhannet ovat joutuneet jättämään Suomen, kun eivät ole jaksaneet taistella puolueiden ja etujärjestöjen valtaa vastaan.

Työttömiä on silti vielä yli kolmesataatuhatta. Virallisen propagandan mukaan työttömille maksetaan työttömyysturvaa, mutta lähempää tarkastelua ei kestä sekään väite, sillä työttömyysturva-asioihinkin ulottuu jo sosialistien pyrkimys "panna teidät kuriin". Viranomaisen harkintavalta sosialistien käsissä tarkoittaa käytännössä terrorismia. Luoja meitä bilderbergiläisiltä, Lipposelta ja muilta sosialisteilta varjelkoon.

Suomen vierailunsa edellä Venäjän presidentti ilmoitti (lähde: Suomen Yleisradio, Radio Suomi), että Venäjä on fundamentalistien vihollinen. Pimeyden vallassa eläville suomalaisille tämä ei sano mitään, josta syystä yritän avata ikkunaa.

Edessäni on printti Roomalaiskatolisen kirkon tietosanakirjan (Catholic Encyclopedia) nettisivuilla löytyvästä mainoksesta, jossa mainostetaan kirjaa:

Siinä 1000 miljoonan ihmisen kirkko selvästi tuo esille, että "fundamentalistit" ovat "raamattukristittyjä". Asia on tuotu esille tuhansia kertoja ennenkin, mutta pimeydessä eläjät eivät silti vielä tiedä.

Mainos jatkuu seuraavasti:

Sama suomeksi:

Yleisradion taustavaikuttajan asiamiehet luultavasti väittäisivät tässä, että Putin tarkoitti fundamentalisteilla tsetseenejä tai muita islamilaisia fundamentalisteja. He jättäisivät kertomatta, että Putinin, entisen KGB virkamiehen koulutuksen tärkein osa on ideologinen taistelu vihollista vastaan. Silloin, kun Putin sai koulutuksensa, Venäjän vihollinen oli nimenomaisesti kapitalistinen Amerikka, ja sen uskovaiset kannattajat. Putinin tiedot kristinuskosta ovat paremmat, kuin tavallisella luterilaisella papilla. Putin ei koskaan sanoisi vastustavansa fundamentalisteja leikiten, sillä sen sanoessaan hän tietää, että häntä kuunnellaan Amerikassa tarkkaan.

Euroopassa puheet fundamentalismista kuulostavat vierailta ja kaukaisilta, sillä Eurooppa on tappanut kaikki "raamattu-uskovat" kohta, kun sellaisia on ilmennyt. Amerikka syntyi siitä, että "raamattu-uskovat": babtistit, mennoniitat, hussilaiset, hugenotit, metodistit, sosiaanit, seekerit, kveekarit, duhobortsit, molokaanit, stundistit, kalvinistit, metodistit ja muut kunnon ihmiset pakenivat Euroopan pyöveleitä Amerikkoihin. Euroopan ja Amerikan ideologiset peruslähtökohdat ovat täysin vastakkaiset, ja ilmeisesti tähän rakoon sopii hyvin ilmoittaa suomalaisille, että Venäjä taistelee fundamentalismia vastaan.

Venäjä sota tsetsenejä vastaan ei ole uskonsota, vaan imperialistinen sota. Puheet fundamentalismista ovat siinä yhteydessä vain sotapropagandaa. Tsetsenian sota on myös provokaatio kristillistä maailmaa vastaan. Tsetsenit pitävät venäläisiä kristittyinä, ja kun nämä "kristityt" systemaattisesti hävittävät tsetsenejä, nousevat koko maailman islamilaiset kansat "kristittyjä" kansoja vastaan. Tsetsenian sota on keino, jolla muslimit nostatetaan sotaan "raamattukristittyjä" vastaan. Samaan juoneen on sekaantunut myös paavi, joka pari päivää sitten kävi Kazakhstanissa soppaa hämmentämässä.

Putinin sanoma on sodanjulistus. Ilmeisesti katolisen kirkon tuki on se syy, miksi Venäjä uskaltaa käydä Amerikan uskovia vastaan. Euroopassa uskovia on niin vähän, että eurooppalaisesta raamatullisesta kristillisyydestä tuskin kannattaa edes puhua. Ja katolinen EU pystyy todennäköisesti tuhoamaan jokaisen uskovan ilman Venäjän apuakin.

Venäjän presidentin oli helppo tulla Suomeen presidentti Halosen vieraaksi, sillä Halonen ja hänen esikuntansa ei todellakaan ole mitään raamattukristittyä seuraa. Putinin tuki Haloselle ja Tuomiojalle on varmasti tervetullut apu suomalaisten sosialistien taistelussa suomalaisia raamattukristittyjä vastaan.

Islamilaisessa maissa oikean morsiamen hinta on kaksitoista kamelia. Useimmille pojille se on liikaa - kameli maksaa saman verran kuin auto. Tätä rakosta terroristit, ne oikeat terroristit, käyttävät hyväkseen. Maalaispojille ostetaan morsian, asunto ja auto yhtä terroritekoa vastaan ja luvataan taivasosuus ja omaisten huolenpito, jos sattuisi käymään heikosti. Näiltä markkinoilta politiikantekijät hankkivat työntekijänsä Israelia vastaan, ja nykyisin myös Amerikkaa vastaan.

Pomminkantajaksi palkatut, huumatut ja indoktrinoidut maalaispojat eivät tee politiikkaa. Heitä tuskin voidaan edes sanoa terroristeiksi. Politiikantekijät asuvat muualla: Lontoossa, Moskovassa, New Yorkissa ja valitettavasti myös Helsingissä. Siellä, missä on rahaa ja valtaa.

Viime kuukausina Suomen valtion kampanja Israelia vastaan on saanut yhä uhkaavampia piirteitä. Suomen ulkoministeri Tuomioja teki muutama viikko sitten historiaa vertaamalla juutalaisia Saksan kansallissosialisteihin. Kauan ei ole siitäkään, kun Suomen valtio oli tuomitsemassa Israelin itsepuolustusta YK äänestyksessä. Entä jos arabit hyökkäisivät Suomeen? Tuomitsisikohan Tuomioja Suomen itsepuolustuksen siinäkin tapauksessa? Presidentti Halosen uudenvuodenpuheesta 01.01.2001 saattoi ymmärtää, että jos Korsossa suomalaisjengi ja somalijengi tappelevat, ovat suomalaiset rasisteja ja somalit oikeassa ilman oikeudenkäyntiä.

Suomen valtio on Kekkosen ajoista lähtien käynyt propagandasotaa kaikkia niitä valtioita vastaan, jotka eivät ole vainonneet juutalaisia. Kampanjat Turkkia, shaahinaikaista Persiaa ja Amerikan Yhdysvaltoja vastaan ovat olleet näyttävimpiä esimerkkejä siitä, miten valtion hallitsemat tiedotusvälineet tukevat terroristien asiaa.

Terroristien hyökkäys Amerikkaa vastaan on johdonmukainen jatke Tuomiojan puheille ja Suomen valtion propagandakoneen tuotannolle. Siksi onkin mielenkiintoista tarkastella, mitä Suomen ulkoministeri nyt sanoo. Ja sieltähän se tuli: ulkoministeri vaati valtioita yhä tiiviimmin SITOUTUMAAN kansainväliseen yhteistyöhön. Terroriteon tarkoitus oli pakottaa Amerikkaa - joka ainoana maana yrittää estää juutalaisten hävittämisen - alistumaan maailman (lue: Saatanan) tahdolle.

Tuomiojan lausuntoa voidaan pitää kiristyksenä, sillä juuri ennen Amerikkaan suunnattua terroristihyökkäystä kaikkia vapaita ihmisiä vastaan Yhdistyneitten Kansakuntien rasismin vastainen kokous pyrki tuomitsemaan Israelin rasistiseksi valtioksi. Osoittautui taas kerran, että YK:n olemassaolon tarkoitus on Israelin tuomitseminen. Israel ja Amerikan Yhdysvallat marssivat ulos kokouksesta. Ja mitä sitten? Kun Amerikkaa ei saatu suostuteltua hyvällä pahaan, yrittävät terroristit kiristää Amerikkaa pahalla.

Suuressa politiikassa on kaksi linjaa: yksilönvapaus tai sitoutuminen yhden maailmanhallitsijan hallintaan. Ranskan vallankumouksen arkkitehtien mukaan maailmanhallitukseen päästään sekasorron kautta. Siksi suurempaa sitoutumista ylikansallisiin päätöksiin vaativat poliitikot, pankkiirit ja sanomalehdenomistajat, elokuvateollisuus sekä ostetut ammattiyhdistysmiehet alaisineen tukevat terrorismia.

Poliitikko on ihmisenä mielenkiintoinen. Niin kuin Venäjän privatisaation isä sanoi: "Meidän on oltava ovelampia ja häikäilemättömämpiä kuin kaikki muut".

Ne poliitikot, jotka lausunnoillaan, taloudellisella avulla ja kaikella poliitikon oveluudella ja häikäilemättömyydellä ovat olleet tukemassa terrorismia, ovat olleet nyt tuomitsemassa terroristihyökkäystä Amerikkaa vastaan, mutta vaativat samaan hengenvetoon sitä, ettei syyttömiä rangaistaisi. Käärmeelle ominaisella kieroudella esitetty vaatimus pitää sisällään koko strategian: Kun hyökkääjänä on koko kansa, puhutaan kansannoususta, mutta tilinteon hetkellä vastuunalaiseksi osoitetaan vain kuollut terroristi, se, joka vielä vähän aikaa sitten tarvitsi kaksitoista kamelia, mennäkseen naimisiin kunniallisen tytön kanssa.

Valtioiden välisen järjestön "Yhdistyneet Kansakunnat" tekemisistä päätöksistä noin puolet ovat olleet Israelin vastaisia. Vain Amerikka on ollut johdonmukaisesti tasapuolinen lausunnoissaan ja sillä on syynsä: Amerikan perustuslain laativat sellaiset lahkolaiset, joita eurooppalaiset kansat ja valtiot yrittivät tappaa sukupuuttoon ja Euroopassa siinä onnistuivatkin. Euroopassa tämä murhaajain henki elää yhä. Nähtäväksi jää, pystyvätkö Euroopan ja Aasian terroristit kaatamaan Amerikan peruspylväät.

Pitkän viivyttelyn jälkeen NATO ryhtyi rajoittamaan serbien terrorihallintoa Kosovossa vuosi-pari sitten, mutta miksi? Miksi serbit eivät saaneet rauhassa raiskata ja tappaa albaaneja, tai uudelleenkouluttamalla tehdä heistä slaaveja ja pakkokastaa kreikkalais-katolisen kirkon jäseniksi?

Autoillessani Jugoslaviassa opin välttämään sekä serbejä että albaaneja. Pyrin ajamaan alueen läpi niin, että pääsin yöpymään joko Makedonian tai Unkarin puolella. Olin saanut serbeistä ja albaaneista sellaisen käsityksen, että heidän asioihinsa en olisi halunnut sotkeutua. Vaikka minun onnistuikin pysyä erossa heidän kiistoistaan, toi niinsanottu kansainvälinen yhteisö serbien ja albaanien kiistat meidänkin kouhojen punnittavaksi. Serbit olivat saaneet suuren määrän aseita ja albaanit eivät. No arvaahan sen, mitä siitä tulee. Aseistetut serbit kävivät aseistamattomien albaanien kimppuun.

Minua asia ei sen kummemmin liikuttanut. Reilumpana olisin kuitenkin pitänyt sitä, että serbeille ja albaaneille olisi myyty niin paljon pyssyjä, kuin olisivat halunneet. Olisivat sitten keskenään ratkoneet keskinäiset kiistansa. Mutta niinhän siinä ei käynyt. Ongelma oli siinä, että joku "kansainvälinen yhteisö" oli toimittanut serbeille aseet. Nyt se, tai joku toinen "kansainvälinen yhteisö" joutui puolustamaan albaaneja vain omaa mainettaan puhdistaakseen, ettei kukaan vain huomaisi, että juuri he olivat tilanteen vääristymisen aiheuttaneet.

Presidentti Ahtisaaren mukaan "kansainvälinen yhteisö" ei voinut sallia albaanien tuhoamista. Mutta Kreikka ja Venäjä olisivat sallineet. Kuka siis on tämä mystinen "kansainvälinen yhteisö", johon Kreikka ja Venäjä ei kuulu? Onko se sosialistinen internationaali, jesuiittajärjestö vai vapaamuurariliike? Tai onko jo olemassa joku uusi rasistinen salaseura, jota emme vielä tunne?

Lahjahevosen suuhun ei pidä katsoa, mutta lahjakirjan suhteen pätee päinvastainen sääntö. Se on vähänpakko lukea. Kari Selen on tutkinut suojeluskuntaliikettä, jonka historia on nyt siis ilmestynyt nimellä Sarkatakkien maa.

Ensimmäiseksi tulee selvittää, miltä kantilta tutkija asioita katsoo. On siis löydettävä joku persoonallinen kannanotto käsiteltävään aiheeseen. Ja löytyyhän se: Sivulla 67 kirjoittaja kertoo Kai Donnerista, suomalais-ugrilaisten kielten tutkijasta, joka harmittelee Stålbergin valintaa presidentiksi hänen toivomansa Mannerheimin sijaan. Donneria lainaten "Valkoinen Suomi ei hyväksy vaalia, Aunus ja Inkeri sitä surevat…" Selen tulkitsee Donnerin halveksuvan parlamentaarista demokratiaa ja vieroksuvan kansallista yhtenäisyyttä.

Kielentutkijan näkökulma kansaan on ensisijaisesti etninen, eikä niinkään maantieteellinen tai valtiollinen. Donner ajattelee suomalaisia Suomen kansana - hän ei voi sanoa itärajan takana asuvia suomalaisia muuksi kuin suomalaisiksi, vaikka heitä yleisessä kielenkäytössä heitä nimitettiinkin laukkuryssiksi. Donnerin teksti on mitä selvin osoitus kansallisen yhtenäisyyden tunnustamisesta. Hänen suomalaisuuteensa kuuluivat sekä aunuksenkarjalaiset, että inkerinsuomalaiset. Kaiken lisäksi Donnerin vuonna 1921 lausuma ennustus toteutui mitä traagisemmalla tavalla parikymmentä vuotta myöhemmin.

Selenin arviot Donnerista paljastavat siis kirjoittajan katsantokannat. Selen jättää muutamia satoja tuhansia etnisiä suomalaisia suomalaisuuden ulkopuolelle parlamentarismin nimissä. Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella työskentelevä tri Selen osoittautuu aidoksi sarkatakiksi, jonka katsantokannat heijastelevat systeemin valtarakenteiden tarpeita.

Ja sitten itse tekstiin. Kirja antaa hyvän kuvan koko kansanvallan puolustamiseen liittyvästä problematiikasta kaudelta, josta hävittyjen talvi- ja jatkosotien jälkeen on saatu vain niukasti asiatietoa. Ainakin ensi lukemalta teksti vaikuttaa kuivalta, sillä mieltä kuohuttavia paljastuksia ei Suojeluskunnan historiasta löydy, eikä yksittäisten henkilöiden töppäilyjen yksityiskohtainen kuvaaminen enää tässä vaiheessa ole sensaatio. Ei ole ihme, että ihminen oli 1930-luvulla samanlainen, tai vähemmän kouho, kuin seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin. Varsinainen Jumalan ihme sensijaan on, että repivän kansalaissodan jälkeen myrskyt tyyntyivät niinkin nopeasti, kuin kahdessakymmenessä vuodessa. Kirja osoittaa, että siihen aikaan halu tunteiden hillitseminen ja oikeudenmukaisten ratkaisujen etsimiseen oli kaikilla kansalaisryhmillä, ehkä Mäntsälän liikettä ja Venäjälle siirtyneitä aktivistiryhmiä lukuunottamatta.

Lukija etsi kirjasta yksittäisen suojeluskuntalaisen profiilia, mutta sitä ei löytynyt. Muistin varastoista täydensin kirjan suojeluskuntalaisista antamaa kuvaa henkilökuvilla, joita nuoremmalla sukupolvella ei enää ole. Näiden muistikuvien perusteella vasta herää kunnioitus niitä miehiä, sekä suojeluskuntalaisia, että niitä muita, kohtaan, jotka eivät antaneet yhden puolueen edustajien orjuuttaa koko Suomen kansaa.

Ja sitten itse kysymykseen: Oliko Suomi sarkatakkien maa ja onko se mahdollisesti sitä vieläkin? Vastaus on helppo: Kun valtio hallitsee koulutusta, tiedonvälitystä, tutkii kukkarot ja aktiivisesti muokkaa jopa musiikkimakuja, ei tuloksena ole muita kuin sarkatakkeja. Pieni, mutta usein niin suuri ihminen jää piiloon suurten kouhojen varastaessa koko näyttämön. Niin kuin on käynyt tämänkin kirjan sivuilla. Voi Suomea monopolien tähden!

Amerikan Yhdysvallat on tunnetusti moniarvoinen yhteiskunta. Perustan moniarvoisuudelle loivat ne lahkolaiset, joita Eurooppa piti pahimpana vaarana itselleen: seekerit, kveekarit, baptistit, sosiaanit, puritaanit ja muut Euroopassa vainotut uskonnolliset vähemmistöt. Ensimmäisinä maailmassa uskonnonvapaus kirjattiin Rode Islandin perustuslakiin ja Pennsylvanian perustuslakiin 1600-luvun alussa, samaan aikaan, kun Euroopan ainut vastaava yritys Unkarin Transylvaniassa oli epäonnistunut.

Euroopan henkinen perintö on erilainen - kammottava. Ranskalaiset yrittivät päästä Euroopan kammottavasta kirkollisesta perinnöstä eroon, mutta tuloksena oli vain entistä pahempi hirmuvalta. Ranskalaiset alkoivat tappaa toisiaan kuin hullut rotat ahtaassa häkissä.

Ranskalaiset olivat yrittäneet muutosta turvautumatta Jumalaan, tietämättä, että he olivat Adam Weishauptin perustaman salaseuran "Illuminati" ohjauksessa. Weishauptin salaseura miehitti kaiken merkittävän hallituskoneiston Ranskassa, Saksassa ja Englannissa ja sai aikaan yhä enemmän kaaosta, jonka turvin rahamaailma nousi valtaan Euroopassa kansallisten hallitusten vallan vastaavasti vähetessä. Illuminati lähetti asiamiehensä myös rapakon taakse. Moniarvoinen Amerikka tuli kahden vastakkaisen maailmankatsomuksen kilpakentäksi.

Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwightilla oli tapana keskustella ja väitellä opiskelijoiden kanssa Ranskan vallankumouksen ja kristinuskon kysymyksistä. Heinäkuussa 1798 hän piti New Havenissa kuulijoilleen saarnan, jossa hän sanoi: "Tuleeko pojistamme Voltairen oppilaita ja Muratin pyöveleitä; tuleeko tyttäristämme Illuminatien jalkavaimoja? Tämä kysymys on edelleen Amerikan Yhdysvaltojen peruskysymys. Tämän taistelun tuloksesta riippuu, kestävätkö Amerikan pylväät vai ei.

Illuminatien työn jatkajat pyrkivät yhä maailmanvaltaan. Pyrkimystä markkinoidaan siten, että yksi maailmanvalta pystyisi heidän mukaansa estämään sodat. Illuminatien pinnalle nostamat poliitikot, papit, sanomalehtimiehet, kirjailijat ja ammattiyhdistysväki ovat olleet innolla perustamassa kansainvälisiä organisaatioita: Kansainliittoa, Neuvostoliittoa, Yhdistyneitä Kansakuntia, Euroopan Unionia, Kirkkojen Maailmanneuvostoa, valuuttarahastoja, poliittisia klubeja ja niin edelleen. Nämä kaikki järjestöt pyrkivät samaan päämäärään: siihen, että sinä et päättäisi asioistasi itse, vaan että Illuminatit päättäisivät sinun asioistasi ja hengestäsi.

Illuminati ("Valistuneet") tietävät miten kansoja hallitaan: Rahalla. Rahalla ostetaan sieluja, televisiokanavia, elokuvatuotantoa, sanomalehtiä ja kaikkea, millä voi hallita sieluja - yleistä mielipidettä. Illuminatien omistama Hollywood on muuttanut Amerikan ja maailman seksuaalista käyttäytymistä juuri niin, kuin mistä Yalen yliopiston rehtori vuonna 1798 varoitti. Amerikan suurin vihollinen löytyy siis Amerikan sisältä, mutta onko muita, sitä tutkimme seuraavassa.

Terroristien hyökkäystä Amerikkaan 11.09.2001 edelsi muutama merkittävä tapahtuma:

• Fasistit ajoivat YK:ssa läpi päätöslauselman, jossa Israelin itsepuolustus tuomittiin;
• Amerikka jäi YK:n rasismikokouksessa yksin muuta maailmaa vastaan ja vetäytyi pois kokouksesta yhdessä syytetyn Israelin kanssa;
• Paavin kirkko ilmoittaa taistelevansa fundamentalisteja vastaan;
• Ennen Suomen matkaansa Venäjän presidentti Putin ilmoitti Venäjän pitävän fundamentalisteja vihollisinaan;
• Illuminatien omistamat joukkotiedotusvälineet ympäri maailmaa samaistavat fundamentalistit (raamattukristityt) islamilaisiin terroristeihin. Raamattukristityistä 90% asuu Amerikan Yhdysvalloissa.

Tästä luettelosta selviää kaksi asiaa: Se, ketkä ovat Amerikan vihollisia ja mitä nämä viholliset pitävät Amerikan pylväinä.

Viholliset:

Yhdistyneet Kansakunnat,

Paavin kirkko

Venäjä

Edistykselliset voimat (Illuminati)

Pylväät:

Oikeudenmukaisuus Israelia kohtaan

Fundamentalistit (raamattukristityt)

Hyökkäykselle täytyy olla joku syy. Israelin tuhoaminen tuskin on järkisyy, kyseenalaista on myös, kannattaako Amerikan raamattukristittyjen tuhoamiseksi aloittaa maailmansota. Mutta juuri järjen puute tässä onkin silmäänpistävä piirre ja se juuri saattaa paljastaa myös todellisen hyökkääjän. Se, että Amerikan Yhdysvallat on maailman valtioista ensimmäinen, on tietysti otettava huomioon sikäli, että muut ensimmäiseksi pyrkijät hyvinkin haluaisivat kaataa tämänhetkisen ykkösen. Joudumme siis tarkastelemaan, onko vihollisehdokkailla pyrkimyksiä maailman ykköseksi:

Yhdistyneet Kansakunnat

Yhdistyneet Kansakunnat on järjestö, joka toimii maailman valtioiden yhteistyöelimenä. Se ei siis nimestään huolimatta edusta kansoja, vaan valtioita. Maailmassa on yli 5000 kansaa, ja vain alle 300 valtiota. Useimmat valtiot sortavat niinsanottuja vähemmistökansoja, ilman, että se Yhdistyneitä Kansakuntia huolestuttaisi vähääkään. Yhdistyneet Kansakunnat on keskittynyt vain yhteen asiaan: Israelin tuhoamiseen. Päämääriensä epäinhimillisyyden takia se on joutunut usein hankauksiin Amerikan Yhdysvaltojen kanssa.

Yhdistyneet Kansakunnat on yleismaailmallinen järjestö, jonka asiamiehet vaativat sille yleismaailmallista valtaa. Se on siis tämän hetken maailmanvallan tavoittelijoista näkyvin.

Paavin Kirkko

Babylonian mysteriuskontojen pohjalta syntynyt kreikkalainen filosofia tunkeutui 100-luvulta alkaen kristillisiin seurakuntiin ja Rooman valtiovallan avustuksella teki mysteriuskontojen kulteista synkretistisen uskonnon, jossa vain nimi on kristityiltä. Rooman kirkon juutalaisvainot alkoivat jo 400-luvulla ja ne ovat jatkuneet katkeamatta tähän päivään saakka. Rooma on aina tukenut niitä, jotka ovat olleet halukkaita tuhoamaan kristittyjä tai juutalaisia.

Paavit julistavat olevansa maailman herroja, kuninkaitten kuninkaita, Kristuksen viransijaisia maan päällä ynnä muuta. Maailman kansat ovat sietäneet ja myötäilleet tätä mielipuolista touhua jo puolitoistatuhatta vuotta vain siksi, että tunnustaessaan paavin tittelin VICARIVS FILII DEI, antikristus, ne palvovat saatanaa, Jumalan vastustajaa. Katolisen kirkon pyrkimys maailmanvaltaan on siis selvä.

Venäjä

Venäjä on aktiivisesti pyrkinyt maailman herruuteen jo 1500-luvulta lähtien, jolloin se omaksui nimen "Kolmas Rooma". Vuonna 1919 Moskova tuli sosialistisen kolmannen internationaalin kotikaupungiksi. Tämän internationaalin pyrkimyksenä on kaataa maailman hallitukset ja korvata ne yhdellä, sosialistisella hallituksella. Pyrkimällä Rooman imperiumin manttelinperijäksi ja sosialismin isäntämaaksi Venäjä on joutunut samaan suuruudenhullujen leiriin Rooman paavin kanssa.

Sosialistisilla puolueilla on perinteiset, hyvät yhteydet rahamaailman salaseuroihin. Venäjän yhteydet Roomaan ovat ongelmalliset, sillä Rooman ja Kolmannen Rooman valtataistelu on vielä kesken.

Illuminati

Illuminati (valistuneet, edistykselliset jne.) katsovat oikeudekseen hallita massoja. Koska uskonto on illuminatien profeetan Mooses Hessin mukaan "oopiumia massoille", he pyrkivät hävittämään massoja ja heidän "taantumuksellisia" suojelijoitaan. Illuminati on helppo tunnistaa siitä, että he vaativat yksilöä liittymään järjestöihin ja kaikissa yhteyksissä vaativat yhteiskunnallisen kontrollin lisäämistä.

Illuminati toimivat vain salaseurojensa kautta. Salaseurat voivat toimia pankkien, puolueiden, ammattiliittojen ja hallitusten nimissä. Illuminatien lehdistö hallitsee maailman yleistä mielipidettä. Illuminatien raha hallitsee valtioita. Tyypillinen illuminatien hanke on Bilderbergerit, jonka nimissä Suomen entinen, sosialistinen presidentti Martti Ahtisaari on esiintynyt. Illuminatien keskukset ovat New Yorkissa, Lontoossa ja Moskovassa. Pekingissä on suuri paikallinen keskus.

Kaikilla epäillyillä on pyrkimys maailman herruuteen, joten mitään niistä ei voida jättää pois laskuista. Tätä kirjoitettaessa amerikkalaiset ovat kuitenkin itse nimenneet hyökkäyksen tekijäksi saudi-arabialaisen Osama bin Ladenin järjestöineen. Lisätään siis Osama Ladeninpoika epäiltyjen listalle, vaikka hänen osuutensa lienee vain sotilaallisen operaation toimeenpano varsinaisen toimeksiantajan käskystä.

Osama bin Ladenin ilmoituksen mukaan sota jatkuu niin kauan kuin juutalaiskysymys, tai palestiinalaiskysymys, kuten mainittu herra asian ilmaisee, on ratkaistu. Ilmoitus on katsottava tunnustukseksi, joka sisältää kaksi asiaa: Osama bin Laden tunnustaa käyvänsä sotaa Amerikkaa vastaan ja Osama bin Laden vaatii juutalaiskysymyksen ratkaisua. Mainitsematta jää, miten juutalaiskysymys hänen mukaansa olisi ratkaistava. Syyrialainen resepti ennen sodan alkua oli: "Juutalaiset mereen".

Osama bin Laden ilmoitus siitä, että Israelin asia on hyökkäyksen syy ei vielä tee muita epäiltyjä syyttömiksi. Tarkastelemme toisen maailmansodan jälkeistä lähihistoriaa nähdäksemme, onko kukaan epäillyistä Osama Ladeninpojan lisäksi pyrkinyt Israelin tuhoamiseen.

1. Venäjä omaksui kohta Israelin valtion perustamisen jälkeen antisionistisen linjan, myi hirvittävän määrän aseita islamilaisille maille, ja kiihotti arabimaailman Israelia vastaan. Venäjän ja muiden sosialistipuolueiden moraalisella ja poliittisella tuella on aloitettu monta sotaa Israelia vastaan. Hyökkääjistä Syyria on edelleen sodassa Israelia vastaan, ja monet muuta arabimaat ovat ilmoittaneet tavoitteekseen Israelin tuhoamisen.
2. Länsi-Euroopan sosialistit omaksuivat antisionistisen linjan, koska antisemitismi oli tuomittu. Nimenmuutos ei muuttanut periaatetta: sosialistit jatkavat Adolf Hitlerin linjaa uudella nimellä.
3. Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin Amerikan kansalta salaa. Perustajat kuuluivat illuminateihin ja eräs järjestön amerikkalaisista perustajista tuomittiin myöhemmin valtionpetoksesta. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa on esitetty hyviä periaatteita, mutta toimista ja julkilausumista päätetään äänestämällä. Äänestäjinä toimivilla valtioilla on aivan eri periaatteet, kuin YK peruskirjaan on kirjattu. Nykyisin YK on vain eräs väline Israelin tuhoamiseen pyrkivien puolueiden ja uskontojen käytössä. Yhdistyneissä Kansakunnissa Amerikan Yhdysvaltojen pisteet ovat yksi kahtasataa vastaan.
4. Muslimimaailman vähänkin vapaamieliset hallitukset on kaadettu, tai yritetty kaataa. Libanon kaatui helposti tekaistun pankkikriisin avulla. Persian shaahia vastaan jopa Suomen valtion omistamat propagandavälineet kävivät jatkuvaa sotaa vuosikausia, mutta Persia kaatuikin oikealle, ei vasemmalle, kuten toimeksiantaja toivoi. Toimeksiantajat joutuivat ottamaan vastaan vasemmistoterroristien tulvan Iranista. Turkissa oikeiston ja vasemmiston välisen taistelun muodot olivat saavuttamassa sisällissodan luonteen, kun Turkin armeija pysäytti väkivaltakierteen. Muistan hyvin, miten kamala poru Suomen yleisradiossa nousi, kun armeija pani terroristit kuriin puolueväriin katsomatta. Toimeksiantajat ottivat taas vastaan terroristeja, ehkä jatkokoulutukseen. Propagandasota Turkkia vastaan jatkuu yhä, koska Turkki on edelleen moniarvoinen yhteiskunta, eikä Turkin juutalaisten ole tarvinnut paeta Israeliin.
5. Venäjä ryhtyi vainoamaan juutalaisia ja sai aikaan suuren muuttoaallon Neuvostoliitosta Israeliin ja sieltä Amerikan Yhdysvaltoihin. Venäjän vainoista Suomessa kerrottiin hyvin vähän.
6. Venäjän hyökkäys Tsetseniaan on provokaatio, jolla muslimit saadaan pitämään kristittyjä Saatanan kätyreinä. Venäjän ortodoksisen kirkon piispa on ollut näyttävästi esillä "siunaamassa" Tsetseniaan lähteviä sotilaita. Tsetsenian sodalla ei ole mitään tekemistä Israelin kanssa.
7. Kun vainotut juutalaiset joutuivat pakenemaan Syyriasta, Irakista, Egyptistä, Jemenistä, Persiasta, Marokosta, Libyasta, Venäjältä, Ukrainasta, Romaniasta, sosialistisesta Etiopiasta jne. Israeliin, syntyi maassa vakavia taloudellisia ongelmia. Amerikka on tukenut Israelin taloutta, mikä vaivaa Israelin vihollisia. Hyökkääjät ovat pyrkineet kaatamaan Israelin taloutta muun muassa myrkyttämällä vientiin toimitettavia appelsiineja.
8. Paavi on juuri palannut Kazahstanissa, jossa hän yritti saada muslimien tukea uudelle Maria-kulttiin perustuvalle maailmanuskonnolleen. Paavi siis vielä kerää voimia uutta hyökkäystä varten. Luterilaiset papit on jo valjastettu Babylonialaisen kultin promoottoreiksi. Paavin matkat Kreikkaan, Ukrainaan, Arabimaihin ja Israeliin ovat olleet osa tätä kampanjaa.

Epäiltyjen lista ei lyhentynyt, päinvastoin. Kaikilla niillä, jotka pyrkivät maailman herruuteen, on havaittavissa myös pyrkimys Israelin tuhoamiseen. Nyt lisätty Osama bin Laden tosin pyrkii vain Israelin tuhoamiseen, mutta katsoo Amerikan Yhdysvaltojen tuhoamisen olevan välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Muutamat maat, kuten Iran, Irak ja Syyria ovat pyrkineet Israelin tuhoamiseen, mutta pyrkivät tuskin maailman herruuteen, vaikka ovatkin ehkä mukana tukemassa Ladeninpojan hankkeita. Epäiltyjen lista on tarkistuksen jälkeen seuraava:

Yhdistyneet Kansakunnat,

Paavin kirkko

Venäjä

Edistykselliset voimat (Illuminati) sekä Amerikan Yhdysvalloissa että muualla

Syyria, Iran, Irak ja mahdollisesti muitakin muslimien hallitsemia valtioita

Osama bin Laden tukijoineen

Epäiltyjen joukko näyttää siis olevan hyvin yhtenäinen. Miltei samat pyrkimykset kaikilla. Mahdollisen yhteisen tekijän löytämiseksi kysymme ensin, milloin ja missä pyrkimykset Israelin tai Amerikan tuhoamiseksi ovat alkaneet?

Israel karkotettiin Israelista noin vuonna 130 ja Rooman keisari nimesi Israelin maan Palestiinaksi noin vuonna 115. Nämä vainot eivät olleet uskonnollisia vainoja, vaan seurausta Israelin kapinasta Roomalaista miehittäjää vastaan. Ensimmäisinä juutalaisvainot aloitti Katolinen kirkko Milanon piispa Ambrosiuksen aikana; muut epäillyt tulivat mukaan paljon myöhemmin.

Amerikan Yhdysvallat nousi maailman kartalle niin myöhään, että sen tuhoamiseen ei kukaan pyrkinyt ennen Karl Modecai Marxia, joka julisti, että maailmanvallankumouksen edetessä viimeisenä valloitetaan Amerikan Yhdysvallat. Marx oli saatananpalvoja, joka pyrki hävittämään uskonnon "kostaakseen Jumalalle", jonka joukoista (uskovaisten joukosta) hän oli langennut pois. Maailmanvallankumous on Marxilla vain väline, jonka avulla hän luuli pääsevänsä käsiksi niihin raamattukristittyihin, jotka katolisen kirkon inkvisitiolta olivat päässeet karkuun Atlantin taakse.

Ei-katolisten kristittyjen vaino on yli 1500 vuotta vanha ilmiö, juutalaisvainot samoin. Ei tarvitse olla mikään jehovalainen huomatakseen, että kyse on asioista, jotka kuuluvat Raamatun ennakkoilmoituksen piiriin. Mutta kun sekä uskovien vainot, että juutalaisvainot ovat näinkin vanha ilmiö, ne voivat jatkua edelleen vielä määräämättömän ajan. Ollaanko nyt "viimeisessä taistossa", on vain osa kysymystä. Marxin mukaan Amerikan valloitus on viimeinen etappi maailmanvallankumouksessa, mutta Marx ei ole mikään Raamattu. Saatana ei ole realisti, kuten neuvostoliittokokeilu osoitti.

Tämä lyhyt katsaus osoitti, että hyökkäys Amerikkaan on osa prosessia, joka on jatkunut koko ihmiskunnan historian ajan, eikä se rajoitu hyökkäykseen Amerikan Yhdysvaltoja vastaan. Tämä taistelu on käynnissä jokaisessa maassa, eikä se tunne kuin yhden rajan: Paha ei voi sanoa Jeesusta Herraksi. Hänen nimessään: "Vastustakaa pahaa, niin se teistä pakenee".

Koraani kertoo, että "Uskonnossa ei ole pakkoa", (Suura 2:256), mutta sama kirja opettaa myös: "Ilahduta niitä, jotka eivät usko, piinallisella rangaistuksella (9:3)". Koraani neuvoo edelleen: "Kun kielletyt kuukaudet ovat ohi, tappakaa monijumalaiset, (tarkoittaa kolminaisuusopin kannattajia - op) missä tahansa niitä löydätte, käykää heihin käsiksi, piirittäkää, järjestäkää niille väijytys jokaiseen salaiseen paikkaan (9:5)!" Suurassa 47 Muhammed opettaa kannattajiaan näin: Kun tapaatte niitä, jotka eivät usko, niin isku miekalla niskaan, ja kun tapatte heitä paljon, niin pitäkää siteet tiukalla (47:4)".

Islamin teoreetikot selittävät Koraanin ristiriidan siten, että maailma jakaantuu kahteen leiriin, joista toinen on Rauhan huone (Dar as-Salaam) ja toinen Sodan huone (Dar al-Harb). Rauhan huoneessa ei ole pakkoa, mutta sodan huoneessa on. Saaliinjakoa käsittelevässä kahdeksannessa suurassa sanotaan: "Taistelkaa niiden kanssa niin kauan, ettei kiusaustakaan jää, ja uskonto on kaikki Allahin uskontoa (8:39)".

Kaiken uskonnon tekeminen Allahin uskonnoksi vaatii sotimista. Allahin profeetta lupaa sotilaille valloitetut maat, ainoastaan viidesosa saaliista kuuluu Allahille ja hänen sanansaattajalleen (Muhammedille). Pääoman lisäksi Allahin profeetta huolehti myös tulonjaosta: vääräuskoisten oli tehtävä työtä ja luovutettava määräosa tuotosta islamilaiselle kapitalistille. Tapettujen vääräuskoisten vaimot ja tyttäret Muhammed lupasi sotureilleen ja vähemmän onnekkaille sotureille luvattiin pääsy paratiisin hutsujen lohdutettavaksi.

Maailman valtioista Saudi Arabia pitää tiukimmin kiinni islamilaisen rasismin opeista. Kristittyjä tai juutalaista ei Saudi-Arabiasta juuri löydy. Islamilaiseen perimätietoon viitaten islamilaiset historioitsijat väittävät, että Muhammed vaati kuolinvuoteellaan Arabian niemimaan puhdistamista kristityistä ja juutalaisista. He väittävät myös, että puhdistus olisi suoritettu jo kalifi Omarin aikana, 600-luvun lopussa. Aivan näin asia tuskin on, sillä ainakin Arabian eteläosassa kirkot säilyivät 1000-luvun alkuun saakka ja Jemenin juutalaisyhteisö pysyi hengissä aina siihen asti, että se 1960-luvulla pääsi muuttamaan Israeliin.

Harvat tietävät, että Islam oli alkujaan arabialais-juutalainen yhteisyritys. Islamilaisten ensimmäinen keskuspyhäkkö valmistui Jerusalemiin vuonna 691 paikalle, jossa Aabraham, Iisakin ja Ismaelin isä, uhrasi Jumalalle karitsan. Virallisen version mukaan Iisakin ja Ismaelin jälkeläisten uusi välirikko tapahtui vuonna 624, mutta vuoteen 705 asti islamin pyhäköt suunnattiin Jerusalemiin päin. Välirikon jälkeen rukoussuunta - qibla - muutettiin kohti Mekkaa.

Juutalais-arabialainen yhteisyritys oli alkujaan kristinuskon vastainen, mutta välirikon jälkeen myös juutalaiset joutuivat samaan kastiin kristittyjen kanssa. Se, että Israel on nykyisin itsenäinen, on oikeaoppiselle muslimille äärimmäinen haaste.

Kuwaitin miehityksen jälkeen Afganistanissa kunnostautunut miljonääri Osama bin Laden joukkoineen tarjoutui vapauttamaan Kuwaitin Irakin vallasta. Saudien kuningashuone piti parempana likaisen työn teettämistä amerikkalaisilla ja torjui Osama bin Ladenin tarjouksen. Amerikkalaisten tulo Saudi-Arabian maaperälle antoi Osama bin Ladenille mahdollisuuden syyttää kuningashuonetta Muhammedin kuolinvuoteellaan antaman rasistisen käskyn rikkomisesta. Välirikon jälkeen Osama bin Ladenin pakeni Sudaniin kehittelemään uusia suunnitelmia, johon kuuluivat nyt Saudi-Arabian kuningashuoneen kaataminen, Israelin vapauttaminen Israelin vallasta ja Amerikan kaataminen, tai "Juutalaisten ja ristiretkeläisten" tuhoaminen, kuten hän itse asian ilmaisee.

Tämän tarkastelun perusteella voidaan sanoa, että Osama bin Ladenin ja hänen tukijoittensa hyökkäys Amerikkaan sekä Palestiinan vapautusorganisaation PLO:n ja sen ideologisten perillisten Israelia vastaan käymä sota on täysin islamilaisen maailmankatsomuksen mukainen. Päämäärien yhteneväisyyden takia Afganistanin taliban-liikkeen johtajien takinkääntötemppu, sosialistisen maailmanvallankumouksen retoriikan vaihtaminen islamilaisen jihadin retoriikkaan oli helppo juttu.

Aleksis Kiven päivänä 2001 Tampereella ilmestyvä Aamulehti kirjoittaa isolla: "Yhdysvallat on ominut tietyt yleismaailmalliset arvot, määritellyt niiden sisällön ja tehnyt niistä länsimaisia ja amerikkalaisia". Isokokoisen tekstin yläpuolella on kuva hävittäjästä, "valmiina iskemään Talibanin tärkeisiin kohteisiin".

Aamulehden artikkelikirjoittaja Päivi Nevala ottaa itse oikeudekseen määritellä amerikkalaiset arvot oman valintansa mukaan. Italian pääministerin Silvio Berlusconin suulla hän esittää, että "länsimaiset arvot eivät ole ylivertaisia muihin arvoihin ja kulttuureihin verrattuna". Mistä arvoista Nevala siis puhuu? Italialaisista ehkä?

Amerikan arvoperusta syntyi siitä, että Euroopassa vainotut "kerettiläiset" pääsivät katolista kirkkoa pakoon Amerikan mantereelle ja saivat kirjatuksi uskonnonvapauden periaatteet ensimmäisten siirtokuntien peruskirjoihin. Nämä periaatteet siirtyivät aikoinaan Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin. Amerikoista tuli kaikkien maailman vainottujen kerettiläisten kotimaa.

Amerikkalaiseen arvomaailmaan verrattuna Euroopan henkinen perintö on täysin erilainen. Puolitoistatuhatta vuotta Eurooppa on metsästänyt "kerettiläisiä" ja "lahkolaisia". Puolitoista tuhatta vuotta Eurooppa on metsästänyt juutalaisia. Euroopan perintö on totalitäärinen hirmuvalta, mikä Euroopan Unionissa näkyy kaikenpuolisena säätelynä. EU:n direktiiveillä luodaan pohjaa uudelle totalitääriselle hirmuvallalle, ennen kuin edes edellisestä eurooppalaisesta keksinnöstä - kansallissosialismista ja kommunismista on päästy kunnolla eroon - katolisesta kirkosta puhumattakaan.

Euroopan kirkot eivät ole koskaan antaneet Amerikoille anteeksi sitä, että siellä uskovia ei tapettu. Eurooppalaiseen identiteettiin tämä Euroopan kirkkojen viha "kerettiläisiä" kohtaan on juurtunut syvälle ja se paistaa läpi myös Aamulehden artikkelissa. Päivi Nevala kirjoittaa: "Vaarallisilla vesillä ollaan varsinkin silloin, kun uskonto otetaan kiinteästi mukaan politiikan tekoon". Lause sisältää paitsi alkeellisen vihanpurkauksen, myös sen, että Nevala on marxilaisen vihan, eikä niinkään katolisen vihan asialla. Sisäistetyn vihan tueksi hän vetoaa Euroopan Unionin toistuvaan Yhdysvaltojen arvosteluun "sen ylläpitämän kuolemantuomion takia".

Mitään yhtenäistä "länttä" ei ole eikä ole koskaan ollut. Nevalakin joutuu ottamaan väitteensä tueksi italialaisen, ei amerikkalaisen sitaatin. Atlantin tällä ja tuolla puolella vallitsee aivan erilainen yhteiskuntajärjestys. Niinä seitsemänä vuotena, jotka asuin Venäjällä, jouduin läheltä seuraamaan, kuinka Neuvostoliiton ja Venäjän vainoamat "kerettiläiset" muuttivat jatkuvana virtana Amerikan Yhdysvaltoihin. Kotini Moskovassa sai usein olla majapaikkana ystäville, jotka muuttivat Yhdysvaltoihin. Sama näkyy Yhdistyneitten kansakuntien äänestyksissä: Amerikka on yksin, kun Suomi ja muut terroristien tukijamaat ovat tuomitsemassa Israelin itsepuolustusta.

Aamulehden valitus siitä, että Amerikka on muka ominut tietyt yleismaailmalliset arvot on silkkaa roskaa. Jos Suomi tukee terrorismia, ei se tarkoita, ettei Suomella olisi lupa menetellä toisin. Jos haluatte olla kunniallisia niin tuskin amerikkalaiset sitä teiltä kieltävät. Minulta eivät ainakaan ole kieltäneet. On aika huono selitys Israelin vastaisen terrorismin puolustelemiseksi väittää, että Amerikka oli ominut kunnialliset arvot, ja siksi on pakko olla perverssi.

Eurooppalaisen on perin vaikea ymmärtää moniarvoista yhteiskuntaa. Amerikka on monen pahan - esimerkiksi Hollywoodin sairaiden juutalaisten temmellyskenttä, mutta myös monen hyvän - esimerkiksi minun vainottujen ukrainalaisten ystävieni uusi kotimaa.

Nevala on tuskin ollut minun laillani sekatyömiehenä suomalaisen teollisuuden palveluksessa 36 vuotta, mutta hänen esittämänsä ideologia on sama, kuin työmaaruokalassa. Työmailla Jeesuksen nimeä ei sallita, mutta se, jonka joka kolmas sana on vittu, viina ja Saatana, on mielipidejohtaja. Eduskunta-avustaja levittää marxilaista demagogiaa siitä, että ollaan vaarallisilla vesillä "varsinkin silloin, kun uskonto otetaan kiinteästi mukaan politiikan tekoon". Eduskunta-avustaja Nevalan levittämä sanoma on samaa "uskovat kyykkyyn" demagogiaa riippumatta siitä, esitetäänkö sitä työmaaruokalassa, televisiossa ja Suomen Tasavallan politiikassa.

Karl Mordecai Marxin mukaan maailmanvallankumouksen viimeinen vaihe on Amerikan Yhdysvaltojen kaataminen. Talibanit ja Aamulehti yrittävät sitä kumpikin omalla tavallaan.

Joku aika sitten kansa alkoi aavistaa, että Suomen valtion omistamalla puhelinlaitoksella, tai mikä se nyt onkaan se Sonera, saattaa olla noin 50.000.000.000 markkaa velkaa. Oletetaan, että summa on tuo mainittu viisikymmentä miljardia, mutta mikä sitä tietää, saattaa olla isompi tai pienempi. Mutta mitä se on henkeä kohti, jos 50 miljardia jaetaan kaikille suomalaisille tasan? Eikö se ole 10.000 markkaa? Tähänkö siis pyrittiin sillä, että Pekka Vennamo heitettiin ulos Sonerasta? Ja sitten porukka käy tärkeän näköistä keskustelusta muutaman markan korotuksista poliklinikkamaksuihin.

Kun kansa alkoi tajuta, mitä tässä maassa tehdään, oli Tuomiojalla keinot valmiina. Ulkoministeri yhtyi arabien lauluun siitä, että juutalaiset ovat fasisteja. Israelin viralliset edustajat loukkaantuivat, ja yleisradio sanoi, että ne loukkaantuivat. Arvaa, loukkaantuivatko suomalaiset? Minä en ainakaan loukkaantunut, koska olen lakannut odottamasta mitään hyvää siltä porukalta.

Aina kun juutalaisia syytetään, ovat luuserit valmiit unohtamaan kaikki huolensa. Juutalaiset ovat olleet Euroopan syntipukki jo puolitoistatuhatta vuotta. Aina kun luusereilla menee huonosti, he syyttävät juutalaisia. Ja luusereilla menee aina huonosti: he joutuvat naimisiin, kasvuennuste pettää ja osakekurssi laskee. Juutalaisviha on aina varma keino saada luuserien huomio kiinnitetyksi epäolennaisiin, koska luuserit haluavat kostoa epäonnistumiinsa. Henkisesti tasapainottomat luuserit on politrukille, tai eduskunta-avustajalle, niin kuin heitä Tampereella kutsutaan, helppo nakki.

Maailmalla on paljon luusereita. Monet ovat pyrkineet kuuseen, mutta kapsahtaneet katajaan. Paavi joutui Ranskan vallankumouksen jalkoihin, Neuvostoliitto kaatui, arabit eivät saaneet ajetuksi juutalaisia mereen. Osama bin Laden heitettiin ulos suvusta ja Hitleriä potkittiin pienenä päähän. Hyvitystä etsivät luuserit ovat valmiit vaikka myymään vanhan äitinsä kukistaakseen sen, jolla menee paremmin. Sonerasta puhumattakaan, sillä he eivät ole panneet penniäkään kiinni siihen firmaan, jonka isät heille rakensivat.

Kuusivuotias tyttäreni kysyi, mistä koira tuntee varaksen? Selittäessäni tytölle koiran käyttäytymistä, jotakin selveni myös itselleni.

Koira haukkuu vieraita, mutta heiluttaa häntäänsä omalle porukalle. Koira ei erottele varkaita rehellisistä ihmisistä, sillä se on eläin. Jos tulija on vieras, vahtikoira torjuu sen, olipa vieras varas tai isännän rehellinen ystävä.

Koira toimii, niin kuin isäntä käskee. Se on alamainen ja noudattaa eläinkunnassa vallitsevaa yleistä järjestystä, samaa, johon järjestäytynyt yhteiskunta perustuu. Tyypillisiä esimerkkejä alamaisuussuhteiden järjestelystä ovat armeijat, virkamiessuhteet ja kirkkokunnat. Jos päällikkö päättää, eläimet tottelevat.

Teollisuudessa esimiessuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen, mikäli työntekijällä on olemassa reaaliset mahdollisuudet hankkia elantonsa myös muilla tavoin, kuin pestautumalla vieraan palvelukseen. Teollisuuden hierarkiat ovat vähemmän eläimellisiä myös siksi, että ne kohdistuvat pääasiassa aineelliseen maailmaan, ei niinkään ihmisiin. Virkamiesmaailmassa asiat ovat toisin. "Herrat" eli virkamiehet päättävät toisten ihmisten asioista sellaisen auktoriteetin nimissä, jonka orjia he ovat.

Kun minä 51 vuotta sitten olin tyttäreni asemassa, asuimme Somerolla, Ihamäen kylässä. Meillä oli muutama lehmä, sika, vähän kanoja ja hevonen. Pellolla kasvoi leipä ja metsässä polttopuu. Koko perhe oli suhteellisen omavarainen ja itsenäinen. Kun kaupasta ei saanut kangasta, kasvatimme jopa pellavaa, josta tehtiin lakanakangasta ja pyyheliinoja. Me emme alistaneet ketään, emmekä myöskään tunteneet "herrojen" painostusta kohtuuttomana.

Vuoden 1950 jälkeen moni asia on muuttunut. Herroja on nykyisin noin miljoona. Torpparit, jotka 1920-luvun alussa olivat tulleet vapaiksi maanviljelijöiksi, ovat uudestaan menettäneet itsenäisyytensä.

Suomalaiset pientilat olivat ihme, jota suuren maailman yhteiskunta-arkkitehdit eivät edes tunteneet, niissä kun ei käytetty vierasta työvoimaa, mutta ei myöskään oltu rahaherrojen armoilla. Tuotantovälineet omistettiin itse. Järjestelmä toimi niin hyvin, että maassa oli "viljavuoria", "voivuoria", "lihavuoria", "kananmunavuoria" ja niin edelleen. Yhteiskunta-arkkitehtien mukaan järjestelmän ei pitänyt toimia ollenkaan.

Pientilat olivat esimerkki assosiaatiosta, satojen tuhansien tasa-arvoisten perheyhteisöjen yhteistoiminnasta ilman herrojen pakkovaltaa ja byrokratiaa, ilman eläimellistä diktatuuria, ilman sairasta toisen ihmisen asioihin puuttumista. Edistys tässä järjestelmässä kulki luonnollisia latujaan: Kun entinen metsätyömies, Paanasen Jaakko hehtaarin tontillaan Nurmijärvellä rakensi latomallisen kasvihuoneen, seurasivat Suomen muut puutarhurit perässä muutaman vuoden sisällä, sillä Jaakon malli oli parempi.

Poliitikot tappoivat Suomen pientilat. Mutta assosiaatio putkahti esiin yllättäin aivan muualla, tällä kertaa tietokonemaailmassa. Maailman tietokoneverkkoon, Internetiin on liittynyt miljoonia tietokoneita, joista kaikki ovat itsenäisiä. Kuitenkin ne toimivat yhdessä niin hyvin, että ne muuttavat maailmaa kaiken aikaa. Jos ennen yksi erikoisalan kirja maksoi sata taalaa, saa nyt samat tiedot sata kertaa halvemmalla, ja paljon nopeammin. Niin kauan kuin herrat pysyvät erossa asiasta, tieto korjaa maailman vääristymiä ilman hierarkiaa, sotilas- tai oppiarvoja.

Assosiaatio ei ole eläinmaailman tuote. Ihmisten assosiaatiot ilman hierarkiaa tai muuta diktatuurijärjestelmää syntyvät vain tietynlaisessa henkisessä ilmapiirissä. Kun henkinen ilmapiiri muuttuu, assosiaatiot kuolevat. Näin on käynyt myös kaikkien assosiaatioiden äidille, kristilliselle seurakunnalle. Seurakunnan perustaja loi järjestelmän, jossa kaikki olivat itsenäisiä, mutta rakkauden tähden auttoivat muita. Kun rakkaus kuoli, järjestelmä muuttui hierarkkiseksi hallintopyramidiksi.

Seurakunnassa jokaisella sen jäsenellä oli sama asema Herraan Jeesukseen nähden. Kenelläkään ei ollut - eikä vieläkään ole - oikeutta esittää ainuttakaan Herran tahdon kanssa ristiriitaista vaatimusta seurakunnan jäsenelle.

Assosiaation tunnusomaisin piirre on omantunnonvapaus. Siinä henkisessä ilmapiirissä, jossa torpparilaitos purettiin, tehtiin myös monta muuta päätöstä, joista kuvastuu sama pyrkimys yksilönvapauteen. Minun sotilaspassissani on sotilasvalan teksti, jossa sanotaan: "Minä .. lupaan omantuntoni mukaan puolustaa laillista … " Suomen itsenäisyyden ajan sotilasvala asetti yksilön omantunnon korkeimmaksi auktoriteetiksi. Kun henkinen ilmapiiri muuttui, muuttui myös sotilasvalan sanamuoto. Kun assosiaatio yhteiskuntaan muutettiin pakkovallaksi, ei omaatuntoa enää tunnustettu miksikään.

Assosiaatioiden vastustajat pyrkivät rakentamaan keskitettyä maailmanvaltaa. Tämä pyrkimys pakottaa keskittämään postin jakelun muutamaan valtakunnalliseen keskukseen sitä varten, että keskitetyn maailman arkkitehdit voisivat muutamalla jauhekirjeellä pakottaa kansat polvilleen. Tämä eläimellinen vimma pakottaa lopettamaan maaseudun meijerit sitä varten, että koko maan maidontuotanto voitaisiin lopettaa kerralla päästämällä vähän listeriabakteeria jakeluun.

Koira ei tunnista varasta, koira erottelee vain omat vieraista. Koira on hyvä byrokraatti, sillä hän ei tee moraalisia kysymyksiä. Byrokraatti tottelee esimiestään, virkavala ja laki ovat hänelle oikeuden ja oikeudenmukaisuuden korvike. Koirien ideologiassa valta on sama kuin oikeus.

Ihmisen ei ole pakko jäädä eläimeksi. Ihminen, joka tunnustaa Rakkauden, Totuuden ja Elämän korkeimmaksi päämääräkseen, voi tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja syntyä uudesti ylhäältä. Kysymys on lopultakin vain herruudesta: Kuka on sinun hallintopyramidisi huipulla, tai kenen kanssa sinulla on yhteys? Valinnanvaraa on niukalti, oikeastaan vain nämä kaksi: Tämän maailman herra tai Herra Jeesus.

Jeesus vaatii ihmisiltä muutosta. Eläimeksi ei saa jäädä. Hänen julkisen toimintavaiheen ensimmäinen lause sisältää käskyn mielenmuutoksesta ja samaa hän toistaa vielä viimeisessä lauseessaan, lähetyskäskyssä. Jeesus on Jumala, Jumala on Rakkaus, Elämä ja Totuus. Hänen yhteyteensä tulevan on oltava valmis hyväksymään nämä periaatteet.

Sille, joka ei halua muuttua, Jeesuksen sanat "Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä" ovat kuin punainen vaate. Jumalan vastustajat haluaisivat, että Jeesus sanoisi roistoja ystävikseen. Mutta sitä Jeesus ei tee. Ja sehän roistoja sapettaa. Sapettaa muuten aivan turhaan, sillä Liittoon pääsee jäseneksi. Jeesus päästää sinut irti synnin koukusta, kun tunnustat hänen herruutensa ja tottelet häntä.

Suomalaiset ammattipoliitikot tuntuvat tulevan hyvin toimeen keskenään. Konsensus on kova. Kaikilla suomalaisilla puolueilla tuntuu olevan sama ohjelma. Tai olisiko asia niin, että kaikilla poliittisilla puolueilla olisi yhteinen, demokratian ulkopuolinen johtaja? Kun Keskustapuolueen eduskuntaryhmän vanhin esitti, että Aho on törmännyt kivimuuriin, alkoivat kellot soida: Mistä kivimuurista se puhuu? Onko Aho rikkonut salaseuran sääntöjä vastaan?

Kivimuurin sisäpuolella istuu yksipuoluejärjestelmä, nimeltä Konsensus. Sen toimet ovat olleet tarkkailtavinamme jo montakymmentä vuotta ja on ollut hyvin helppo todeta, että Konsensuksen ohjelma muistuttaa hyvin läheisesti Adam Weishauptin ohjelmaa, jonka mukaan:

• Järjestäytynyt yhteiskunta on tuhottava
• Yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmä on kaadettava
• Isänmaallisuus on tehtävä naurunalaiseksi ja kiellettävä
• Perhe-elämä on tuhottava ja naiset annettava yhteiseen käyttöön
• Kaikki uskonnot on tuhottava
• Kaadettujen valtioiden tilalle on saatava maailmanhallitus

Weishauptin ohjelman pohjalta Engels ja Marx laativat vuonna 1848 Kommunistisen manifestin, jossa ohjelman yksityiskohtia tarkennettiin. Kommunistisen manifestin toteuttamista perustettiin joukko puolueita, jota niitä kannattavat edistykselliset pankkiirisukujen salaseurat tukevat.

Edistykselliset salaseurat eivät kuitenkaan toimi yksin kommunististen puolueiden kautta. Edistyksellisten salaseurojen tapana on toimia toisilleen vastakkaisten asetelmien molemmilla puolilla. Edistykselliset pankkiiriliikkeet toimivat ensisijaisesti rahamaailmassa. Rahalla kaadetaan hallituksia, rahalla käydään sotia. Rahalla ostetaan sieluja kaikista puolueista, ammattiliitoista ja kirkosta. Rahalla ostetaan kaikkea sitä, millä vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen: sanomalehtiä, televisiokanavia, elokuvatuotantoa.

Kun edistykselliset voimat saivat Suomen elämään yli varojensa, joutui Suomi valtionvelan takia menemään Euroopan Unioniin. Valta oli siirtynyt hallitukselta rahalle, mikä oli ollut Konsensuksen taustavaikuttajan tarkoituskin.

Nykyiseen hallitukseen kuuluu sellaisia puolueita kuin Kokoomus ja Vasemmistoliitto. Näillä puolueilla on selvästi yhteiset päämäärät, jotka taas tulevat ilmi jokaisessa hallituksen tekemässä ratkaisussa ja valtion omistaman radion ohjelmavalinnassa. Mutta kuuluuko Keskusta Konsensukseen vaikka se ei kuulu hallitukseen? Ainakin näön vuoksi Keskustan on joskus vastustettava Weishauptilaista ohjelmaa ja vähän vikistävä, kun hallitus ottaa uusia askelia

• Järjestäytyneen yhteiskunnan tuhoamiseksi,
• Yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmä on kaatamiseksi,
• Isänmaallisuuden kieltämiseksi,
• Perhe-elämä on tuhoamiseksi ja naisten sosialisoimiseksi,
• Totuuden, Rakkauden ja Elämän ihanteiden vaihtamiseksi saatananpalvontaan,
• Maailmanhallituksen rakentamiseksi.

Pieninä askelina otettu edistys saatanallisen maailmanvallan suuntaan on jäänyt monilta huomaamatta. Tyypillinen esimerkki oli Soininvaaran vastaus Keskustan välikysymykseen lapsien hyväksi käytettävistä varoista marraskuun 2001 lopulla. Hallitus ohjaa kansalaisilta perimiään rahoja yhä enenevässä määrin omiin tarkoituksiinsa, ja selittää tekevänsä sen kansan parasta ajatellen. Aivan kuin Lenin, Hitler, Stalin, Mao ja Rauman kaupunginjohtaja Uljas Mäkelä.

Rauman kaupunginjohtaja esikuntineen rakensi komean jäähallin, tietysti kaupunkilaisten rahoilla. Minä olin yksi veronmaksajista ja minulla oli kohtalaiset tulot. Kohtalaisista tuloista piti maksaa kohtalaiset verot, ja kun loppu jaettiin kahdeksan hengen kesken en pystynyt ostamaan kolmelle pojalleni polvisuojuksia, suksia tai muuta sellaista. Pojat eivät jäähallista hyötyneet, jäähalli oli vain kaupunginjohtajaa varten. Sama pätee esikoulu-uudistukseen ja muuhun sellaiseen. Nämä sosialistiset yhteiskunta-arkkitehdit rakentavat yhteiskuntaa vain suurta saatanallista ihannettaan varten.

2001-12-04

Mannerheimin iskulause KOTI, USKONTO JA ISÄNMAA oli valittu harkiten, sillä Mannerheim (1867-1951) tiesi vihollisen päämäärät. Hyökkääjä, Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto oli Ranskan vallankumouksen, Ensimmäisen ja Toisen Sosialistisen Internationaalin hengellinen perillinen ja Kolmannen, vuonna 1919 Moskovassa perustetun Sosialistisen Internationaalin johtava valtio.

Ensimmäisenä uuden maailmanjärjestyksen tavoitteet kirjasi Adam Weishaupt (1748-1796). Weishauptin ohjelmaan kuuluivat:

• järjestäytyneen yhteiskunnan instituutioiden tuhoaminen
• yksityisomistukseen perustuvan talousjärjestelmän ja perimisoikeuden kumoaminen
• isänmaallisuuden tuhoaminen
• perhe-elämän tuhoaminen
• kaikkien uskontojen hävittäminen
• maailmanvaltakunnan perustaminen

Weishauptin esityksen pohjalta Karl Marx laati yhteiskunnallisen ohjelman, joka julkaistiin Kommunistisen manifestin nimellä Ensimmäisen Sosialistisen Internationaalin perustavassa kokouksessa Lontoossa vuonna 1848. Kommunistisessa manifestissa Weishauptin ohjelma oli jo muuttunut yhteiskunnalliseksi ohjelmaksi, jonka tarkoituksena oli KODIN, USKONNON JA ISÄNMAAN hävittäminen.

Sosialistien orjuuttaman Venäjän hyökkäys Suomeen vuonna 1939 oli vain yksi välivaihe ohjelman toteutuksessa. Eräs hyökkääjän rintamasotilas kysyi minulta Minskissä vuonna 1974, kuka aloitti sodan. Vastasin miehelle kysymällä hyökkääkö kolme miljoonaa kahtasataa miljoonaa vastaan? "Sinä ymmärrät politiikkaa", vastasi mies.

Suomi hävisi sodan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Suomi teki kuitenkin sellaisia myönnytyksiä, joita hyökkääjä vaati: Suomen valtio ryhtyi itse tuhoamaan järjestäytyneen yhteiskunnan peruspilareita. Sotaa jatkettiin Suomen maaperällä - sosialistisen internationaalin tuella. Nyt, kun Neuvostoliitto on päättänyt historiallisen tehtävänsä antikristillisen maailmanvallan perustamisessa, on sopiva aika kysellä, kuinka pitkälle Weishauptin-Hessin-Marxin-Engelsin-Trotskin-Molotovin-Halosen linjalla on Suomessa edistytty. Se ei kuitenkaan kuulu tämän tarkastelun piiriin.

Valtion omistama yleisradio julkistaa vähän väliä "mielipidetiedusteluja", joissa kerrotaan, kuinka suuri osa suomalaisista kannattaa mitäkin puoluetta. Kepua kannattaa muka yli 20% vastanneista, demareita kannattaa muka yli 20% vastanneista, kokoomusta kannattaa muka noin 20% vastanneista … Valtion propagandaväline yrittänee kertoa, että suomalaiset uskovat sataprosenttisesti puolueisiin, siis enemmän kuin paavi jumalaan.

Pohjois-Hämeen puhelimen nettisivulla kyseltiin, kannatatko jotakin puoluetta? Kun huomasin kysymyksen, oli 72% ilmoittanut, ettei kannata. Puolueiden kannattajia oli vajaa 30%. Kun seuraavan kerran katsoin sivua, oli kysymys jo toinen: nyt kysyttiin, uskotko joulupukkiin. Viesti oli selvä: joulupukki on luotettavampi, kuin puolueet.

Vaalit ovat kolmas mielipidemittari. Kaksi kolmasosaa äänioikeutetuista äänestää, mutta yksi kolmasosa jättää äänestämättä. Noin 30 prosenttia ei anna ääntänsä puolueille, eikä lopuistakaan voi sanoa, että he kannattaisivat puolueita. Äänestäjätkin inhoavat puolueita, mutta selittävät äänestävänsä sitä puoluetta, joka heidän mielestään on "pienin paha".

Vaalien jälkeen roskalehtien pääkirjoituspalstalle ilmestyy villejä mielikuvitustarinoita suuresta nukkuvien puolueesta. Ne, jotka jättävät puhevaltansa itselleen, leimataan tyhmiksi ja edesvastuuttomiksi ihmisiksi. Sen jälkeen, kun meidät äänestämättä jättäneet on haukuttu, meidän ääniämme ruvetaan jakamaan. Roskalehden poliittisen värin mukaan selitellään ja todistellaan, että juuri heidän puolueensa "äänestäjät" ovat olleet laiskoja äänestämään.

Kun nuorena miehenä kuuntelin silmin pyörein ihmisten vaalinaluskeskusteluja, huomasin, että kaikki eivät äänestä. Suomessa oli väestöryhmä, maan hiljaiset. He olivat katsoneet parhaaksi pysyä hiljaa, tai käyttää omaa ääntään itse. Kun ikää karttui, tein muitakin huomioita. Nyt olen jo nähnyt monta ja monenlaista, mutta en koskaan viisasta miestä päissään tai äänestämässä.

Roskalehtien artikkeleissa kuvattujen tyhmien mielikuvitustuotteiden ei katsota omaavan mielipiteitä. Nukkuvat, niissä sanotaan, ja pahemminkin. Erilaisten galluppien laatijat valehtelevat häikäilemättömästi joka kerta julistaessaan ehdokkaittensa yhteenlasketun kannatusprosentin olevan 100%. Tosiasia on että suuri osa kansasta ei kannata ainuttakaan puoluetta. Niistäkin, jotka lopulta käyvät äänestämässä, suuri osa tekee niin vain siksi, että tulisi valituksi pienin paha. Pienimmän pahan valitseminen ei vielä tarkoita pahan kannattamista, se tarkoittaa vain moraalista heikkoutta.

Emme me nuku. Maan hiljaisten käsikirjassa sanotaan, että "Älä menen enemmistön mukana pahaan". Pahuus on ihmiselle luonnollista, on vain kysymys siitä, missä kulkee se raja, missä yhteistyö toisen väestöryhmän kanssa on pantava poikki. Monet lakkasivat äänestämästä sen jälkeen, kun Suomessa ajettiin läpi aborttilaki. Monet meistä ovat sitten myöhemmin tulleet samaan tulokseen, kuin meitä viisaammat maan hiljaiset. Se joka valvoo, se ei äänestä. Minulla tämän ajatuksen kypsyminen vei pitkään, vielä 1960-luvulla kävin äänestämässä, muistaakseni kaksikin kertaa.

Raino Westerholm yritti tuoda kristillisiä arvoja eduskuntaan. Yritys johti päinvastaiseen tulokseen, monet maan hiljaisista tulivat osasyylliseksi eduskunnan tekoihin.

Ihminen ei elä yksin leivästä. Järkeäkin tarvitaan. Ja lisäksi pienyrityksiä, sekä mahdollisuus harjoittaa ammattia. Mutta eduskunnan into muutella lakeja joka vuosi vaikeuttaa jokapäiväisen leivän hankintaa. Ei yksityinen ammatinharjoittaja voi kaiken aikaa tutkia lakikirjoja ja täytellä kaavakkeita. Vain suuryrityksillä on mahdollisuutta pitää lakimieskaartia palveluksessaan. Kyllä jotakin järkeä saisi vallanpitäjillä olla. Alinomaisten muutoksien lisäksi liittyminen Euroopan yhteisöön on tuonut Suomeen yhä uusia sääntöjä ja määräyksiä. Yrittäjyyttä pidetään Suomessa arvossa, mutta silti se ei ole Suomessa suosiossa. Näennäinen ristiriita löytyy siitä, että yrittäjäksi ryhtyjä tietää joutuvansa niin monimutkaiseen säännöstelyyn, että hänellä ei ole mahdollisuutta selviytyä sääntöjä rikkomatta. Monimutkaiset ja kaikkia elämänaloja säännöstelevät lait johtavat vain totalitäärisen valtion syntyyn.

Tässä hiljan äänestettiin Euroopan Unioniin liittymisestä. Mitä se hyödytti? Kysymys on vastaamatta. Ja kysymättäkin tiedämme, ketä liittyminen hyödytti. Meille esitetyt uhkakuvat metsäteollisuuden tuotteiden tulleista Keski-Euroopassa olivat lievästi sanoen kiristystä. Hallituksen holtiton rahankäyttö ajoi myös hakemaan parempia ehtoja valtion ulkomaisille lainoille. Kansaa ajettiin äänestämään vain siksi, että se luopuisi omasta vallastaan heille tuntemattomien päämäärien ja tuntemattoman vallankäyttäjän hyväksi. Sekä aborttilaki ja liittyminen Euroopan Unioniin olisivat vaatineet perustuslain noudattamista, mutta perustuslakia ei noudatettu. Äänestäminen osoittaa joko tietämättömyyttä tai välinpitämättömyyttä vallanpitäjien teoista ja päämääristä.

Nykysuomessa ammattipoliitikot johtavat maata. Pysyäkseen suosittuina poliitikon on jaettava rahaa. Ja rahaa jakaakseen poliitikon on otettava jostakin yhä enemmän rahaa. Peruspalvelujen turvaamiseksi entiset sukupolvet ovat rakentaneet yhteisiä laitoksia, joita ammattipoliitikot nyt muuttavat rahaksi yhdessä rahan ammattilaisten kanssa. Suosiota ostetaan myymällä kaikki, mistä rahaa irti saadaan. Monta kymmentä vuotta suomalaiset poliitikot ovat ottaneet rahaa velaksi ulkomailta, ja olleet suosittuja niiden keskuudessa, jotka tätä velkarahaa eivät joudu koskaan maksamaan. Velkaa on kerätty lasten maksettavaksi.

Lapset ovat suomen riistetyin ryhmä. Jos aborttia ei ole tehty, lähtee lapsi aamuvarhain päiväkotiin, kerhoon, kouluun. Lasta voidaan kohdella miten vain, koska hän ei pysty puolustautumaan. Hänet voidaan panna lukemaan kolmea kieltä ja atomipommin tekemisessä tarvittavaa matematiikkaa silloin, kun hänen olisi saatava olla lapsi, leikkiä mummon ja veljien kanssa. Hänet voidaan jättää työttömäksi, koska Kiinasta saadaan halvempia "alemman" teknologiatason tuotteita. Ja silloinkin, kun hän suostuu menemään korkeamman tason oppilaitokseen, hänet jätetään rahatta. Jos lapsiparka saa rahaa omilta vanhemmiltaan, häntä rangaistaan verotuksella. Ja kuitenkin hallitus kerää velkaa hänen maksettavakseen.

Kun kansalta kerättyä rahaa menee kohtuuttomat määrät velkojen korkojen maksuun, rahaa on vähemmän jaettavaksi. Poliitikkojen suosio on vaarassa laskea. Uhan torjumiseksi he ovat keksineet uusia keinoja rahan hankkimiseen. Poliitikot keräävät rahaa eläkerahastoihin, mutta niille jotka rahaa rahastoon hankkivat, kerrotaan, että eläkeikää on korotettava. Olisivatkohan poliitikot hassanneet rahat johonkin? Poliitikot myyvät niitä valtion laitoksia: Valtion paperitehtaiden osakkeita, postia ja puhelinta, ja kaikkea, josta saa käteistä rahaa. Niin kauan kuin myytävää riittää, voivat poliitikot olevansa suosittuja ainakin äänestäjien keskuudessa. Suuri osa äänestäjistä kun on valmis myymään vaikka oman äitinsä rahaa saadakseen. Kaikkia tämä ei kuitenkaan miellytä.

On kuitenkin yksi valtion laitos, jota hallitusohjelman mukaan ei privatisoida. Se on tämä valtion propagandalaitos. Ammattipoliitikot tarvitsevat sitä, ja propagandalaitos tarvitsee poliitikkoja. Poliitikot antavat heille rahaa kansan taskusta. Kumpikaan ei pysyisi pystyssä ilman toista. Kuitenkin poliitikot ja propagandalaitoksen poliitikot vihaavat toisiaan. Kumpikin haluavat olla johtajia.

Joskus johtajien keskinäinen valtataistelu leimahtaa julkiseksi. Kun ideologiajohtaja Koiviston ja presidentti Ahtisaaren käsitykset albaanien ja serbien (aakkosjärjestyksessä!) välisestä kärhämästä osoittautuivat erilaisiksi, asettui propagandalaitos Koiviston taakse. Istuvaa presidenttiä kohtaan ammuttiin sarja täsmäpropagandaa, ja hetkessä presidentti oli out presidenttipelistä. Ahtisaari hiukan suuttui ja ehdotti propagandakoneen myymistä yksityisille. Siihen hallituksen poliitikot heti ilmoittivat, että eikä myydä.

Meitä maan hiljaisia pelottaa se helppous, jolla propagandakone ohjailee Suomen asioita. Jos maan istuvasta presidentistä voidaan tehdä poliittinen vainaa parin viikon propagandasarjalla, niin mitä voidaankaan tehdä muissa asioissa? Varsinkin, kun takana on pitkä sarja kampanjoita, joilla epäitsenäisten ihmisten, lähinnä äänestäjien mielipiteitä johdateltu ideologiajohtajien taustavaikuttajan tarpeitten mukaan. Muistissa ovat keskiolutkampanja, aborttikampanja, vapaan kasvatuksen kampanja, somalikampanja ja paljon muita. Niille, joilla ei ole kotona propagandakonetta, laitos lähettää haisevan sävyisiä uhkailukirjeitä ja heidän urkkijansa häiritsevät kotirauhaa soitoillaan.

Meiltä ei ole jäänyt huomaamatta propagandakoneen kestokampanja. Maan hiljaisia syytetään jatkuvasti uskonnosta. Kestopropagandan mukaan uskonnon takia on maailmassa tapettu enemmän ihmisiä, kuin minkään muun syyn takia. Toisessa maailmansodassakin suomalaiset tappoivat kuusisataatuhatta neuvostoliittolaista (komeja, tshuvasseja, kasakkeja, kirgiisejä, udmurtteja, venäläisiä jne.) "kodin, uskonnon ja isänmaan" puolesta. Jos Suomen valtio katsoo tarkoituksenmukaiseksi syyttää maan uskovia siitä, että se itse puolusti oikeuksiaan toisessa maailmansodassa, lienee uskovien parasta olla hiljaa. Äänestäminen olisi mautonta.

Vastuunsa tunteva ihminen ei siirrä päätösvaltaansa kenelle tahansa. Rikollisjoukkion toimintaan osallistuminen on rikos ainakin Jumalan lakien mukaan. Kun tämä tiedetään, voidaan vastuuntuntoiset ihmiset eliminoida äänestäjien joukosta siten, että tehdään joku sellainen laki, jota kunniallinen ihminen ei voi hyväksyä. Vaalien järjestäjien tarkoituksena nähtävästi on sellainen äänestäjäkunta, jossa ei olisi mukana yhtään kunniallista. Siten saataisiin propagandakoneen ja poliittisten puolueiden toivoma äänestystulos.

Presidentistä äänestettiin, eikä kuitenkaan äänestetty. Kun istuvasta presidentistä oli tehty poliittinen vainaa, ei hänen paikalleen ollut tungosta. Parhaat ehdokkaat kieltäytyivät edes pyrkimästä paikalle, jonka poliittinen alamaailma oli tehnyt vapaaksi uusille, lähinnä omille yrittäjilleen. Kristillinen liitto ei asettanut ollenkaan ehdokasta. Propagandakoneen aiheuttama tilanne olisi vaatinut Ahtisaaren pyytämistä presidenttiehdokkaaksi. Kristilliselle liitolle sosialistin tarjoaminen omaksi presidenttiehdokkaakseen oli kuitenkin liian kova pala.

Kun kansa halusi tietää, millaisia ehdokkaat ovat, menivät propagandakoneen tiedustelijat kysymään ehdokkailta mitä mieltä ehdokkaat ovat naisista ja mitä mieltä ehdokkaat ovat NATOSTA. Propagandakonetta näytti kiinnostavan vain kaksi asiaa silloin, kun halusimme tietää, millaisia ehdokkaita on tarjolla. Alituinen suunsoitto naisista ja NATOSTA oli tarpeen vain siksi, ettei mitään asiallista tietoa olisi päässyt leviämään. Kun kaikesta huolimatta kansa sai kuulla muutakin, kuin mitä ehdokkaat ovat naisista ja NATOSTA, inisi yksi ehdokkaista, että häntä on lyöty Raamatulla päähän. Suomalaisilla olisi ollut enemmän kysyttävää, kuin kaksi kysymystä. Vastauksia saimme kysymyksiin viidakkorummun avulla ja onhan toki mahdollista seurata sitä, mitä äänestäjien kellokkaat tekevät.

Äänestäjän ei onneksi tarvitsekaan tietää, mitä mieltä poliitikko on NATOSTA ja naisista. Paljon tärkeämpää on tietää, miten hän on hoitanut omat asiansa. Minä en haluaisi antaa asioitani kunniattomien ihmisten hoitoon, sillä se, joka on vähässä väärä, on paljossakin väärä. Kun asioista päätetään, tärkeintä on, että päätös tehdään rehellisesti. Suurissa asioissa rehellisiä ovat vain ne, jotka ovat rehellisiä pienissäkin asioissa. Puolue, joka asettaa ehdokkaakseen henkilön, jonka asioita pitää salailla, on jo tehnyt valinnan vääryyden puolesta.

On asioita, joita ei päätetä äänestämällä. Jos Suomen presidentti ulkopolitiikan johtajana haluaa estää Israelia puolustamasta maataan terroristeja vastaan, vaikka vain YK kautta, me kyllä huomaamme sen. Emme me nuku, me vain yritämme hoitaa asiamme kunniallisesti siinäkin tilanteessa, että maan johto tekee jotakin muuta.

Kohta käydään taas vaaleja. Kun vaalit on käyty, puolueet ja roskalehdet käyvät taas jakamaan ääniä, joita ei ole koskaan annettu. Oman äänen säilyttäminen on itsenäisen suomalaisen ensimmäinen tehtävä, että sitä voisi käyttää sopivassa paikassa.

Oma tunto - omatunto - on melko harvinainen puheenaihe. Englantilainen J.H. Breasted pohdiskeli vuonna 1933 julkaistussa kirjassa 'The Dawn of Conscience' sitä, miten omatunto syntyi. Koska minulla ei ole kyseistä kirjaa, pitää pohtia asia vielä kerran uudestaan. Onneksi on Raamattu, jossa sama asia tulee ilmi seuraavassa kertomuksessa:

Jeesusta vastustavat poliitikot ja uskonnolliset johtajat ymmärsivät, että sen, joka vaeltaa "Jumalan tietä totuudessa" joutuu tekemään sitä "kenestäkään välittämättä" ja "henkilöön katsomatta". Katsotaan nyt, saako Jeesuksen mielestä pieni ihminen olla itsenäinen, vai pitääkö hänen alistua poliitikkojen ja uskonnollisten johtajien määräysvaltaan.

Jeesuksen vastustajat kysyivät, saako keisarille maksaa veroa vai ei. Mukana uskonnollisilla johtajilla oli virkavallan edustajia, herodilaisia, siltä varalta, että Jeesus saataisiin sanomaan jotakin varomatonta. Jeesus pyytää nähtäväkseen verorahan, ja hänelle ojennetaan denari. Opettavaisesti Mestari kysyy nyt, "kenen kuva ja päällekirjoitus rahassa on?" "Keisarin", vastaavat fariseusten asiamiehet. Jeesuksen tarvitsee enää asettaa kysymys oikeaan yhteyteensä:

Fariseusten asiamiehet eivät pysty jatkamaan keskustelua. Jo tähän vastaukseen sisältyy paljon enemmän, kuin mitä he ovat halunneet kuulla.

Kysymys on ihmisestä, Jumalan kuvasta. Fariseusten, keisarien ja muiden pienempien ja suurempien vallananastajien pyrkimyksenä on aina pyrkiä alistamaan Jumalan Kuva, ihminen. Verotus tai veroraha on vain yksi väline tässä valtataistelussa. Jeesus siirtyykin hyökkäykseen. Hän käskee: "Antakaa siis …. Jumalalle, mikä Jumalan on". Uskonnolliset johtajat ja virkavallan edustajat ymmärtävät, että he ovat nyt syytettyinä, ei Jeesus. Kysymys ei ole enää veronmaksusta tai keisarin kuvasta. Kysymys on siitä, että he, fariseukset ja herodilaiset, pyrkivät estämään ihmistä elämästä omantuntonsa mukaan asettumalla ihmisen ja Jumalan väliin järjestelmineen.

Ihminen ei voi hyvin, jos hän vastoin omaatuntoaan hylkää elämän, rakkauden ja totuuden periaatteet. Rakkaus, Totuus ja Elämä ovat korvaamattomia arvoja, ja niiden loukkaaminen johtaa aina ihmisen sisäiseen konfliktiin itsensä kanssa. Ehjä ihminen ei lähde tottelemaan sellaista vallanpitäjää, joka kieltää häneltä nämä perusarvot. Konflikti jatkuu, mutta se taistelu siirtyy ulkopuolelle ihmisen sisintä. Sisäinen rauha säilyy, ja vihollinen saa kuulla Jumalan sanan, niin epämiellyttävä kuin se viholliselle onkin.

Vääryyden asialla olevat puoluejohtajat ja uskonnolliset johtajat eivät voi kuulla Jumalan sanaa:

Antakaa siis …. Jumalalle, mikä Jumalan on.

Jumalalla on tietysti oikeus ihmiseen, itse luomaansa kuvaan itsestään. Sitä vastustaja ei hyväksy, ja joutuu häipymään Jeesuksen edestä. Lyhyt kertomus verorahasta sisältää koko Jumalan ilmoituksen maailmanhistorian suurimmasta taistelusta aina vastustajan tuomioon saakka. Tuomioon, koska hyökkääjä joutuu pakenemaan Luojansa edestä.

Yhdellä lauseella Jeesus oli määritellyt Jumalan Valtakunnan suhteet ulkovaltoihin ikuisiksi ajoiksi. Omantunnonvapaus, uskonnonvapaus, yksilönvapaus sisältyvät kaikki Jumalan ehdottomaan käskyyn "Antakaa siis … Jumalalle, mikä Jumalan on". Jokainen yritys, jonka uskonnolliset tai valtiolliset puolueet tai yksittäiset ihmiset tekevät ihmisen alistamiseksi millä tahansa tekosyyllä tai mitä tahansa keinoa käyttäen, on yritys riistää Jumalalta se, mikä Jumalan on.

Rooman keisari tunnusti omantunnonvapauden vuonna 314 antamassaan Milanon ediktissä, mutta jo 325 sama mies, Konstantinus "Suuri" söi sanansa kirkon hyväksi. Nikean kirkolliskokouksessa perustettu järjestö ei hyväksynyt omantunnonvapautta alkuunkaan, eikä Nikean kirkolliskokouksen jälkeen omantunnonvapaudesta puhuttu mitään yli tuhanteen vuoteen.

Vaikka omantunnonvapaudesta ei puhuttu, Euroopassa oli jatkuvasti ihmisiä, jotka vaelsivat "Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä" huolimatta siitä, että kirkon palvelijat tappoivat näitä itsenäisiä ihmisiä sen kun kerkisivät.

Kun reilut tuhat vuotta oli kulunut, kirjoitti Erasmus Rotterdamilainen kirjan omantunnon vapaudesta. Tämä tapahtui Baselissa, Sveitsissä 1500-luvun alussa. Reilut sata vuotta myöhemmin Transilvanian unkarilaiset antoivat Tordan valtiopäivillä julistuksen uskonnonvapaudesta, mutta unkarilaisten vapaudesta ei tullut pitkäikäistä. Katolinen Eurooppa tuli ja kukisti unelmat. Poliittiset ja uskonnolliset johtajat eivät vieläkään myönnä ihmiselle ihmisarvon ensimmäistäkään vapautta: omantunnonvapautta. Ainut vapauttaja on Jeesus Messias. Hän antaa ihmiselle ihmisarvon, luvan noudattaa Totuutta ja Rakkautta, sanottiinpa direktiivissä mitä tahansa.

Valtapuolueen ja hallitsevan uskontopuolueen edustajat tulivat Jeesuksen luo kysymään, onko luvallista antaa keisarille veroraha vai ei. Verorahassa, joka Jeesukselle näytettiin, oli keisarin kuva, ja Jeesus sanoi:

Tässä lyhyessä lauseessa on asetettu selvät rajat ihmisen ja yhteiskunnan välille. Ihminen kuuluu Jumalalle, ja raha sille, joka sen on keksinytkin. Kysymys on omantunnon vapaudesta tai sen puutteesta. Sitä on niin monen sorttista keisaria, jotka konstilla tai toisella pyrkivät orjuuttamaan ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua. Verotus on vain yksi monista orjuutuksen välineistä. Jokainen, joka alistaa ihmistä, yrittää varastaa Jumalalta.

Fariseukset ja herodilaiset, uskonnon ja valtapuolueen edustajat ymmärsivät heti, mitä heille oli sanottu ja menivät tiehensä miettimään uusia metkuja. Harmi juttu, sillä olisin mielenkiinnolla kuunnellut, mitä muuta Jeesus asiasta vielä sanoisi. Mutta kiusanhenget eivät kestäneet kuunnella Jeesuksen sanoja, ja niin mekin jäimme paitsi sitä herkullista keskustelua omantunnonvapaudesta, joka olisi syntynyt, jos kysyjinä olisivat olleet jotkut muut kuin pinttyneet konnat.

Farisealaiset ja herodilaiset palasivat Jeesuksen kimppuun tunnetuin tuloksin. Tämän jälkeen Jeesuksen seuraajia vainottiin lähes kolmesataa vuotta. Omantunnonvapautta ei uskoville annettu, mutta he ottivat sen itse, vainojen uhallakin. Kun kristittyjen asia näytti voittavan Rooman, julistivat Konstantinus ja Licinius julistivat maahan uskonnonvapauden. Asiaa koskeva Milanon edikti annettiin vuonna 313.

Roomalaisten antama uskonnonvapauden julistus oli vain syötti. Jo vuonna 325 Nikean kirkolliskokouksessa uskonnonvapauden periaatteista luovuttiin ja kristittyjen vaino alkoi uudella nimellä. Konstantinus oli osoittautunut loistavaksi strategiksi. Hän oli saanut koukkuunsa vain kristillisen maailman pohjasakan, mutta sen avulla hän tuhosi koko kukoistavan kristikunnan. Rooman hallitsijoiden Milanon ediktissä julistamasta omantunnonvapaudesta ei tämän jälkeen puhuttu enää mitään yli tuhanteen vuoteen.

Omantunnonvapauden tilalle tuli pakkovalta, petettyjen joukkojen uskonto ja kerettiläisroviot. Pakkovallasta huolimatta Euroopassa on ollut ihmisiä, jotka ovat toteuttaneet käskyä: "Keisarille se mikä keisarin on, ja Jumalalle se, mikä Jumalan on". Omantunnonvapaus on keisari Jeesuksen julistama, eikä sitä tarvitse keneltäkään pyytää. Sitä on vain toteutettava. Fariseuksilla tai valtapuolueilla ei ole mitään oikeutta minun tai sinun omaantuntoosi.

Jumala on Pyhä. Hän on Totuus, Rakkaus ja Elämä. Ihminen, joka joskus puhuu totta ja joskus valhetta, ei ole ymmärtänyt tätä jumalallista ahdasmielisyyttä. Jumala on aina Totuus, aina Rakkaus ja aina Elämä. Epäpyhälle ihmiselle Totuus, Rakkaus ja Elämä näyttää kahleelta. Rakkauden hän ymmärtää huoruudeksi ja Elämän mässäilyksi. Jumala haluaa eheyttää ihmisen, vapauttaa hänet siitä sisäisestä ristiriidasta, joka totuuden ja valheen, elämän ja kuoleman, rakkauden ja huoruuden välillä vallitsee.

Ihminen kuuluu Luojalleen. Ihmisen omistaja, Luoja, vaatii ihmiseltä omien periaatteittensa, Rakkauden, Totuuden ja Elämän kunnioittamista ja noudattamista. Ihminen myös vastaa Luojalleen näiden periaatteiden noudattamisesta aina ja kaikissa tapauksissa. Ihminen ei voi koskaan vedota siihen, että minua käskettiin tekemään tuo tai toinen hirmutyö. Ihmisellä ei ole lupa olla ihmisen orja, sillä hän kuuluu Jumalalle.

Jumalan ihminen on itsenäinen, mutta myös henkilökohtaisessa vastuussa teoistaan Jumalalle. Paha ihminen ei halua ottaa vastuuta teoistaan. Jos ihminen vihaa Totuutta, Rakkautta ja Elämää, niin hän mieluummin valehtelee, huoraa ja tappaa, kuin tekee Jumalan tahdon. Uskovalle ihmiselle vastuu ei ole ongelma. Hän tekee mielellään Jumalan tahdon.

Euroopan historia, se josta Eurooppa vaikenee, on rikasta. Euroopassa itsenäisyytensä säilyttäneitä on kutsuttu bogomileiksi, kataareiksi, albigensseiksi, valdolaisiksi, lollardeiksi, anabaptisteiksi, mennoniitoiksi, byrsyllyyseiksi, strigolnikeiksi, molokaaneiksi ja monilla muilla nimillä, mutta Jumala on auttanut kaikkia ystäviään, mutta ne, joilta on puuttunut Pyhä Henki, "Jumalan sisällinen tunto", eivät ole kestäneet inkvisition tai salaisen poliisin edessä.

Fariseukset ja herodilaiset, uskonto ja puolueet, kirkko ja valtio, ovat aina vaatineet enemmän kuin pelkän verorahan saamista. Vihollinen pyrkii manipuloimaan ihmisen omaatuntoa, Totuuden sijaan vihollinen tarjoaa valhetta, Rakkauden sijaan huoruutta ja Elämän sijaan sikiölähdetystä, atomipommia ja ajanvietettä kuolemaa odotellessa.

Jumalan kansalla ei ole velvollisuutta vaati valtiota tai kirkkoa noudattamaan Jumalan periaatteita. Mutta Jumalan kansalla ei ole myöskään velvollisuutta alistua vihollisen orjaksi. Omantunnonvapaus ei ole armopala, jota me anelisimme jumalattomien ihmisten kädestä. Meitä ei myöskään petetä ihmisoikeuksien julistuksilla tai muulla sellaisella, koska me tiedämme, että ihminen ilman Jumalaa on peto, joka ei pysty toteuttamaan hyviäkään periaatteitaan ilman Jumalaa. Jumalan kansa suuntaa sanansa yksityisille ihmisille, että nämä pääsisivät vapaaksi vihollisen orjuudesta: voittaisivat omat viettinsä ja pystyisivät torjumaan ulkopuolisen painostuksen, noudattaakseen Jumalan lasten kirkkauden vapautta.

Milanon ediktin antamisesta ehti kulua yli tuhat vuotta, ennen kuin kysymys omantunnon vapaudesta uudestaan tuli esiin. Renessanssiajan humanistit ryhtyivät kyselemään, miksi me aina poltamme roviolla näitä kerettiläisiä. Mutta humanistien pohdiskeluilla ei ollut vaikutusta kirkkoon tai valtioon. Omantunnon vapautta julistivat vain uskovat, jotka eivät ole alistuneet matelemaan kirkon ja valtion epäpyhän liiton edessä. Muut pitivät vapauden hintaa liian kalliina.

Ensimmäinen konkreettinen julistus omantunnonvapaudesta Euroopassa annettiin Unkarilaisessa Transilvaniassa vuonna 1556 kalvinistien ja kastajien johtaessa maan asioita. Transilvanian uskonnonvapaus ei kuitenkaan jäänyt pitkäaikaiseksi, sillä jo parikymmentä vuotta myöhemmin sitä ei enää sovellettu kastajiin. Yleiseksi käytännöksi Euroopassa tuli, että kastajat tapetaan, koska kastajia ei saatu luopumaan omastatunnostaan. Eurooppalaiset eivät voineet sietää sitä, että ihminen ajattelee omilla aivoillaan ja tekee sitä, mikä on hyvä ja oikein.

Ne vähät Euroopan uskovat, jotka olivat säilyneet elossa, pakenivat Amerikkoihin ja julistivat siellä uskonnonvapauden periaatetta. Rhode Islandin siirtokunnan perustajan, eurooppalaisittain kerettiläisen Rodger Williamsin siirtokunnan perustuslakiin kirjaama uskonnonvapaus ja Pennsylvanian kveekareiden harjoittama uskonnonvapauden periaate siirtyivät sellaisenaan Amerikan Yhdysvaltojen perustuslakiin. Uskonnonvapaus on vain siellä, missä "annetaan Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu".

Eurooppa piti hussilaisia, anabaptisteja, baptisteja, duhobooreja, molokaaneja, hlystejä, herrnhutilaisia, metodisteja, seekereitä, valdolaisia, hutteriitteja, mennoniittoja, kveekareita, unitaareja, stundisteja ja yleensä kaikkia Jeesuksen seuraajia pahoina ihmisinä. Nämä pahat lahkolaiset muuttivat hyvästä kirkollisesta Euroopasta Amerikkoihin ja lisääntyivät, jopa keksivät uusia lahkoja: helluntailiikkeen ja muita. Tätä suvaitsevaisuutta Eurooppa ei ole koskaan antanut anteeksi Amerikan Yhdysvalloille.

Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa. Uskovia ei ole poltettu roviolla koskaan, ja uskon takia saatu pisin vankilatuomiokin on vain 29 vuoden pituinen. Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen välillä on kuitenkin huomattava ero: Amerikoissa uskovat (eurooppalaisittain "kerettiläiset") julistivat uskonnonvapauden mahtikäskyllä tilanteessa, jossa he olivat vapaat menettelemään miten halusivat. Vapauteen ja vapaaseen valintaan perustuva omantunnonvapaus on ainut omantunnonvapaus. Meillä yhteiskuntarauha on turvattu uskovien ja jumalattomien välisellä kompromissilla, eikä sitä voida pitää omantunnonvapautena. Konsensus on saavutettu siten, että uskovat luopuivat uskovien kasteesta (henkilökohtaisen uskon tunnustamisen jälkeen aikuisena suoritettu upotuskaste) ja jumalattomat olivat olevinaan uskovia. Molemmat sopimusosapuolet noudattivat kohteliaita tapoja, tekivät töitä ja olivat osapuilleen rehellisiä. Mutta pakkokonsensuskirkosta lähdettiin jatkoille jo omin päin. Uskovat menivät omiin seuroihinsa: lestadiolaisiin, körttiläisiin, rukoilevaisiin pietistiseuroihin, vapaakirkkoihin ja niin edelleen.

Kirkko luopui konsensuksesta uskovien kanssa asteittain. Vuonna 1992 tehty raamatunkäännös on se, mitä profeetta Helena Konttinen (1870-1916) ennusti: Raamattu otetaan kansalta pois niin ovelasti, ettei kansa tiedä, ettei heillä enää ole Raamattua. Arkkipiispa Jan Vikströmin puheet olivat lähinnä pornolehtien tarinoita. Ajojahti Nokian herätystä vastaan on ajanut uskovat ulos kirkosta. Valtiolla ja uskovilla ei konsensusta ole ollutkaan, sillä uskovilla ei ole maanpäällistä yhteystoimistoa, jonka kanssa voisi tehdä sopimuksia.

Toisen maailmansodan jälkeen ihmisiä on petetty puhumalla "länsimaista", vaikka mitään länsimaata ei missään ole. Eurooppa on Eurooppa ja Amerikka on Amerikka. Asuin seitsemän vuotta Venäjällä ja pääsin läheltä seuraamaan amerikkalaisten pakolaispolitiikkaa. Monesti kodissani Moskovassa oli vieraita, jotka kävivät amerikkalaisten tentattavana, kun nämä selvittivät onko hakija ollut vainottu kunniallisen elämän tai jonkun muun syyn takia. Koko ajan vainottuja Jeesuksen seuraajia muutti Venäjältä, Valkovenäjältä ja Ukrainasta Amerikan Yhdysvaltoihin.

Myös Eurooppa ottaa vastaan pakolaisia, mutta aivan erilaisia ihmisiä. Poikani työtoveri kertoi, että ennen pakolaiseksi tuloaan hän valmisti pommeja autotallissaan. Pommitehtailun tuloksena Persian shaahi tosin kaatui, mutta valtaan eivät päässeetkään sosialistit, niin kuin tarkoitus oli ollut ja kaveri joutui pakenemaan ystäviensä luo.

Suomen Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti uudenvuodenpuheessaan vuonna 2001 huolestuneisuutensa suvaitsemattomuuden lisääntymisestä Suomessa. Mutta mistä suvaitsemattomuudesta olikaan kysymys? Eurooppalaiseen perinteeseen on kuulunut jo pari tuhatta vuotta, että Euroopan johtajat sietävät kaikkea saastaa omassa hovissaan vallan hyvin - Englannin hovi on hyvin näkyvä esimerkki siitä - mutta tuhoavat säälimättä kaikkea kaunista. Eurooppalainen suvaitsevaisuus minun havaintojen perusteella on vain paskassa rypemisen ihannoimista. Oman kokemukseni mukaan Eurooppalainen suvaitsevaisuus ei siedä, eikä yritäkään sietää Totuuden ja Rakkauden noudattamista. Kun ostat iltapäivälehden, niin "rohkea" on se, joka menee pisimmälle saastaan.

Olimme tekemässä asfalttitöitä maaseudulla. Muutamat koneaseman miehistä olivat hankkineet tilapäismajoituksen maatalon yläkerrasta. Illalla oli vähän ryypiskelty, ja kukin nukahti omia aikojaan. Kunnes sitten aamupuolella yötä kämpän toisesta päästä kuului karmea huuto: "Tästä tempusta minä tapan sinut!" ja samassa kaksi miestä lähti juoksemaan alas portaita, toinen karkuun, ja toinen, se suvaitsematon, sen tempuntekijän perässä.

Eurooppalainen valtiollinen, kirkollinen ja puolueellinen suvaitsemattomuus kohdistuu kaikkeen kauniiseen. Suomen valtion ylläpitämät tiedotusvälineet tarttuvat mihin tahansa oljenkorteen pilkatakseen sitä, mikä on Jumalasta. Muutama tunti sitten (30.01.2001) yleisradion uutisenlukija kertoi jostakin näyttelystä, joka oli saanut aikaan kohua maailmalla. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, kuka paskaa vääntää. Kaikkihan sitä tekevät. Kysymys on siitä kuka sen paskan käy etsimässä ja ryhtyy sitä levittämään.

Minua ei muuten kiinnostaisi se, kuka on Suomen johtava paskanheittäjä, jollei kysymyksessä olisi valtion omistama laitos. Kansalainen, jonka kasvoille paska on heitetty, ei voi olla ajattelematta muuta kuin niitä henkilöitä, jotka valtion johdossa ovat: Tarja Halonen, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö ja niin edelleen. Se hauras konsensus, jota parisataa vuotta on harjoitettu, on tullut tiensä päähän.

Konseksuksen päättyminen on tervetullut ilmiö, jos uskovat käyttävät sen oikein. Jumalan tarkoitus on kasvattaa itsenäisiä ihmisiä, jotka eivät kumartele kahtaalle. Apostolien oppi on: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä", (kts. Apt 5:29). Se on omantunnonvapauden perusjulistus.

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien pyhien kanssa.

Osmo Pöysti

-----------------------------------------------------------------------------

Kurun kunta 2002-01-14, Kuru

Sivistystoimisto Osmo Pöysti

Myllymäentie 2

34300 Kuru

Asia: Kysely "Perusopetuksen järjestämistä koskeva kysely".

Kunnioitetut herrat,

Olen saanut vastattavakseni Kunnanhallituksen ja sivistyslautakunnan tulevaa (21.01.2002) kokousta varten tarkoitetun kyselyn. Koska kysely on laadittu päämäärähakuisesti ja ilmeisellä tarkoituksella johdatella kunnanhallitusta ja sivistyslautakuntaa tekemään tiettyjä poliittisia ratkaisuja varsinaisen koulutyön ja lasten edun vastaisesti, vastaan kyselyyn kohta kohdalta.

1. Opettajien ammattitaito.

2. Koulun pienuus.

3. Opettajien pysyvyys.

4. Koulutilojen toimivuus.

5. Koulumatkan pituus.

6. Laajempi kielivalikoima (kaksi A1 kieltä)

7. Ajanmukaiset opetusvälineet

8. Luokkatovereiden lukumäärä

9. Kaksiopettajaiset koulut

10. Kurun koulut

11. Etelä-Kurun koulut

Parhain terveisin,

Osmo Pöysti

---------------------------------

Kahdeksansataa vuotta sitten suomalaiset joutuivat katolisen kirkon vallan alle ja pakkokastettiin. Väkivaltainen kastaminen ei tehnyt kenestäkään Jeesuksen opetuslasta. Kristinuskon perusteita alettiin Suomessa tehdä tunnetuksi vasta 1500-luvulla, vasta sen jälkeen kun Agricola oli ensin kääntänyt Uuden Testamentin suomeksi.

Uskonpuhdistuksen tärkein huomio oli, että kirkko ei ole sama kuin seurakunta. Kun sanaa kirkko ei ollenkaan esiinny Raamatussa, Martin Luther jätti Raamatunkäännöksestään pois sanan kirkko, ja käänsi kreikankielisen sanan "ekklesia" sanalla "seurakunta". Lutherin katoliseen oppiin tekemä korjaus on tehnyt mahdolliseksi uskovien osallistumisen luterilaisen kirkon toimintaan tähän saakka.

Pakkokastamiset eivät tehneet suomalaisia uskoviksi. Vain niitä, jotka vapaaehtoisesti ja vakaumuksestaan tunnustavat Jeesuksen Herruuden voidaan sanoa uskoviksi. Uskovia alkoi esiintyä vasta 1700-luvun herätysliikkeiden vaikutuksesta, eikä uskovien määrä Suomessa koskaan ole noussut pariakymmentä prosenttia korkeammaksi. Nykyisin vain kolmesta viiteen prosenttia suomalaisista tunnustaa Jeesuksen Herrakseen.

Tämä pieni lauma on kirkolle ongelma. Kun tulin Kuruun reilut kaksi vuotta sitten, menin kirkkoon nähdäkseni, onko tämä uskovien paikka vai ei. Saarnatuolista pappi julisti, että kirkko on hyvä, mutta ei mitään niin hyvää, ettei ongelmiakin olisi. Kurulaiset muistanevat tämän pappinsa, joka julisti kirkon ongelman olevan "uskovaiset, jotka luulevat olevansa parempia ihmisiä, kuin me muut oikeat kristityt".

Suomen Evankelis-luterilainen kirkko on hyvin perillä suomalaisista poliittisista realiteeteista. Sillä ei ole takanaan Suomen kansan tukea Jumalan sanan saarnaamiseksi ja siksi se puhuu pehmosia. Kansa uskoi joku aika sitten Venäjään ja nyt se uskoo rysseliin. Mutta kun kirkko ei saarnaa Jumalan sanaa, sillä ei ole myöskään Jumalan tukea. Se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Mutta tämä ongelma, ne muutama harva uskova siellä täällä, ei ole häipynyt mihinkään. Nokialla kirkkoherrakin on uskova. Ja sehän on savustettava ulos, eikö niin?

Eurooppalaiseen kulttuuriin on kuulunut herätysliikkeiden ulosajo kirkosta. Paavi Innocentius III aloitti uskovien suurimittaiset vainot ja perusti inkvisition etsimään ja tuhoamaan uskovia. Ranskan uskovat tuhottiin 1200-luvulla. Bosnian kristikunta tuhottiin 1300-luvulla ja hussilaiset 1400-luvulla. Luterilaiset ja katoliset tuhosivat yhdessä baptistiliikkeen Euroopasta. Speyerin valtiopäivien 1529 päätöksellä uskovat piti tappaa ilman inkvisition esitutkintaa. Yksin Hollannissa tuhottiin 100.000 uskovaa ennen vuotta 1609. Valdolaisten teurastukset jatkuivat Italiassa lähes tuhat vuotta tauotta. Tsekin uskovat tuhottiin 1600-luvulla, jonka jälkeen katoliset ja luterilaiset tappoivat toisiaan, kun kaikki arvokkaampi oli hävitetty. Sillä Euroopalla, johon Suomi muutama vuosi liittyi, on helvetillinen historia.

Suomi on tähän asti ollut ainoa Euroopan maa, jossa uskovia ei ole järjestelmällisesti tuhottu. Vankilatuomioita kyllä uskomisesta on annettu, körttiläiset saivat sen kokea, pietistit myös. Mutta kun uskovat suostuivat tekemään aikuiskasteen salassa, eivätkä eronneet kirkosta, saavutettiin kompromissi.

Suomalainen uskovien kompromissi valtiovallan ja sen ohjaileman kirkon kanssa on perustunut siihen, että herätysliikkeet - körttiläiset, lestadiolaiset, heränneet, rukoilevaiset, viidesläiset ja muut eivät ole perustaneet omia seurakuntiaan. Historiallisen kompromissin takia Suomi on ollut Euroopan amerikkalaisin maa. Suomalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan välillä on kuitenkin periaatteellinen ero. Amerikan perustuslain kirjoittivat sellaiset uskovat, jotka Euroopassa olisivat joutuneet heti roviolle. Amerikan "kerettiläiset", "vääräuskoiset" ja "lahkolaiset" eivät perustaneet valtionkirkkoa. Amerikkalainen malli perustui omantunnonvapauteen ja suvaitsevaisuuteen, mutta suomalaisessa mallissa vain uskovat olivat lähteneet kompromissin tielle.

Amerikkalainen malli osoittaa, että uskovien ja ei-uskovien rinnakkaiselo on mahdollista. Rinnakkaiselon ehtona lakien muuttamien siten, että yksilöihminen tulee tasa-arvoiseksi valtioon tai muuhun enemmistöön verrattuna. Kirkko ja valtio on erotettava toisistaan. Ideologiat on asetettava samalle lähtöviivalle - kirkot on rinnastettava puolueisiin. Koulupakko (oppivelvollisuus) on poistettava. Kaikkien omantunnonvapautta sitovat valtiolliset lait on kumottava. Mikäli rinnakkaiseloon pyritään, on valtiollinen televisio ja radio lakkautettava. Enemmistövaltaan perustuvien oppisuunnitelmat tulisivat koskemaan vain niitä lapsia, joiden vanhemmat ilman painostusta suostuisivat tarjottuun opetukseen. Verotuksessa ja tulonjaossa teatterit, uskonlahkot, puolueet urheiluseurat, koulut ja uskovien yhteisöt, ammattiliitot ja osakeyhtiöt joutuisivat yhtenäisen kohtelun alaisiksi ja yhdenvertaisiksi fyysisten henkilöiden kanssa.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin muutti tilannetta radikaalisti. Rysseläisten direktiivien avulla luodaan Pohjois-Korean kaltaista totalitääristä yhteiskuntaa, jossa uskonto jesuiittojen avustuksella alistetaan palvelemaan sosialismin maailmanvalloitushaaveita. Toisen maailmansodan edellä paavi suuttui, kun sitä ei hyväksytty mukaan sosialistisen Venäjän ja sosialistisen Saksan maailmanjakosopimukseen. Nyt kirkko on mukana. Euroopan Unionista tulee uusi Neuvostoliitto, mutta pahempi ja vaarallisempi. On selvä, että katoliseen unioniin eivät uskovat tai juutalaiset kuulu. Suomen äänestys Israelia vastaan YK:ssa oli selvä merkki siitä, että Suomi on siirtynyt seuraamaan paavi Innocentius III ja Adolf Hitlerin jalanjälkiä.

Kirkon ja valtion linja uskovien suuntaan on kovenemassa. Lastentarhan opettajat eivät enää saa koulutusta uskonnossa. Lastentarhan opettajat ovat muka akateemisen koulutuksen saaneita, mutta uskovien mittapuun mukaan henkilö, joka ei osaa erottaa hyvää pahasta ei kelpaa edes sikalan hoitajaksi. Välirikkoa etsitään myös muilla keinoin. Yhtenäiskoulu on sanoutumassa irti alkuperäisestä tarkoituksestaan, jota Martin Luther kirjassaan "Saksan kansan kaupunginjohtajille siitä, että heidän pitää perustaa ja ylläpitää kristillisiä kouluja" julisti. Koululla on ollut kristilliset perinteet uskonpuhdistuksen ajoista lähtien. Tunnustuksellista kouluopetus ei silti ole, uskonto on ollut vain yksi oppiaine monien joukossa. Koulussakin on toteutettu sitä kompromissia, jonka avulla suomalainen yhteiskunta on pysynyt kasassa.

Valtiovallan ja kirkon toimet johtavat uskovien ja ei-uskovien konsensuksen päättymiseen. Kirkko yrittää mielistellä irstailijoita, mutta on ajamassa nokialaista herätysliikettä ulos kirkosta. Viime presidentinvaalit olivat linjavaalit: Valittiin perhe-elämän ja irstailun välillä. Valtion omistama radio ja televisio ovat jo kauan olleet kristinuskolle vihamielisten toimittajien saarnapönttöjä. Jos hankkisimme television, joutuisimme nykyisten lakien mukaan kustantamaan irstailun markkinointia ja valheiden levitystä.

Irstailun sieto on suomalaisessa yhteiskunnassa hyvä. Irstailun sietokyvyllä mitaten Suomi on suvaitsevainen valtio. Totuutta ja Rakkautta Suomen valtio sietää huonosti. Kirkon johto on kuuliaisesti seurannut valtion linjaa ja antanut konsensuslausuntoja homoilusta ja vastaavasta aina tarvittaessa. Kieroutunut suvaitsevaisuus sietää paheita ja jumalattomuutta, mutta ei mitään kaunista ja pyhää.

Uskovien ei ole tarpeen muuttaa linjaansa. Asioiden arvosteluperusteet eivät muutu lainsäädännön tai yleisen mielipiteen muuttuessa. Totuus, Rakkaus ja Elämä ovat kestävä perusta. Näitä arvoja on julistettava myös silloin, kun yhteiskunta luopuu Totuuden, Rakkauden ja Elämän kunnioituksesta. Yhteiskunta ei omista ainuttakaan ihmistä, joten oikeutta evankeliumin julistuksen kieltoon sillä ei ole. Jokaisen ihmisen on saatava tietää ja saatava itse tehdä ratkaisunsa.

Kurussa 23.12.2000

Osmo Pöysti

Aina kyllästymiseen asti olemme kuulleet saarnoja siitä, että Pietari kielsi Jeesuksen. Pietari kielsi Jeesuksen, hokevat saarnaajat. Pietari kielsi Jeesuksen, mutta kyllä se siitä hoituu, hokevat saarnaajat. Aina kyllästymiseen asti me olemme kuulleet näitä saarnaajia, jotka hokevat "Pietari kielsi Jeesuksen".

Näin se kävi:

Jeesus oli siis jopa ennustanut, että Pietari kieltää Jeesuksen. Oliko siis Jeesus jo ennakolta päättänyt, että Pietari oli hänen seurueensa heikoin lenkki? Niin papit, oliko?

Kertomuksemme näyttämönä on juutalaisen yhteiskunnan ylimmän hengellisen auktoriteetin, ylipapin virka-asunnon pihalla. Sisällä virka-asunnossa Jeesus oli juuri katsottu syypääksi kuolemanrangaistusta vaativaan tekoon. Asian edetessä roomalainen valtiomahti taipui samaan vaatimukseen. Jeesuksen rangaistuksen perustelu - Jeesus Kristus, Juutalaisten kuningas - kirjoitettiin kreikaksi.

Juutalaiset, roomalaiset ja kreikkalaiset olivat kieltäneet Jeesuksen, eikä pelkästään kieltäneet, vaan olivat aktiivisesti mukana häntä lynkkaamassa. Koko ihmiskunnasta ei yksikään ääni noussut puolustamaan Jeesusta. Ei kukaan, ei ketään. Ne, joita Jeesus oli kolme vuotta kouluttanut, olivat paenneet säilyttääkseen nahkansa. Ainoastaan Johannes ja Pietari olivat seurailleet Jeesuksen kannoilla ylipapin virka-asunnolle asti. Johannes uskalsi tulla portista sisään, sillä hän oli ylipapin sukulainen. Sukulaisuus oli hänen turvakirjansa. Pietarin asiat olivat toisin. Hänen läsnäololleen ei ollut mitään muuta syytä kuin haluta seurata Jeesusta mahdollisimman pitkälle. Pietari pääsi pihalle, mutta ei sisään. Jos hän jäisi kiinni, se ei ainakaan auttaisi asiaa.

Jeesuksen tuomion hetkellä ihmiskunta oli yhtenäisempi kuin koskaan. Edes hiiret eivät protestoineet. Ei yhtään lippua, ei yhtään mielenosoituskulkuetta Jeesuksen puolesta. Vain yksi Pietari hiilivalkealla. Lopulta myös Pietari sortui, viimeisinä kaikista. Hän kielsi Jeesuksen. Ja sitten Pietari itki.

Pietari oli seurannut Jeesusta niin pitkälle, kuin se inhimillisin voimin yli päätään oli mahdollista. Pietarilla ei ollut mitään keinoa vaikuttaa tapahtumain kulkuun. Tämän maailman kovat realiteetit olivat häntä vastaan. Asioille hän ei voinut mitään, mutta kiintymys Jeesukseen oli tallella. Voimattomina hän ja Johannes joutuivat seuraamaan Jeesuksen tappamista ristillä.

Kohta pääsiäisen jälkeen samat kaverit, Johannes ja Pietari, olivat varhain liikkeellä. Johannes kertoo itse tästä pääsiäisaamun tuloksettomasta Jeesuksen etsinnästä näin:

Pietari oli ollut kaikkein uskollisin Jeesuksen opetuslapsista, mutta inhimillisin voimin myös hän oli lopulta joutunut mahdottomuuksien eteen. Pääsiäisen jälkeen tilanne oli jo toinen. Jumalalliset voimat olivat nostaneet Jeesuksen kuolleista. Pietarille avautui tilaisuus kohdata Jeesus uudestaan Galilean meren rannalla. Tappioista ei enää keskusteltu.

Inhimillisin voimin ei kukaan ihminen ole pystynyt parempaan, kuin Pietari. Kaikki ovat olleet pettureita jo vähemmässäkin kuin Pietari. Mutta jo viidenkymmenen vuorokauden kuluttua ristiinnaulitsemisesta tilanne oli jo toinen. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen, ja nyt arkuus oli poissa. Täynnä ylösnousemuksen voimaa hän pitää puheen Jerusalemin temppelissä. Nyt ei pelätty enää juutalaisia, roomalaisia tai kreikkalaisia. Ei ketään. Ensimmäisenä helluntaipäivänä kolme tuhatta ihmistä tunnusti Jeesuksen Herruuden. Taivaan Valtakunta oli tullut ihmisten keskuuteen. Seuraavina vuosisatoina sadat tuhannet ovat Pyhän Hengen voimasta pystyneet voittamaan pelkonsa ja tämän maailman, kirkastaen Jumalaa samankaltaisella elämällä kuin Pietari ja samankaltaisella kuolemalla kuin Pietari.

Jokainen, joka yrittää olla kristitty inhimillisin voimin, tulee kärsimään samat tappiot kuin koko opetuslapsilauma ennen pääsiäistä. Mutta kun Herran Jeesuksen opetuslapsi saa Pyhän Hengen, hänestä tulee voittaja. Kun sinä saat Pyhän Hengen, sinä saat voiman pysyä Totuudessa ja Rakkaudessa Jumalan Hengen voimasta. Vastaa itsellesi, tahdotko sinä. Pyhä Henki on sinun ainut mahdollisuutesi muuttua urhoollisesta Sancho Panchasta todelliseksi voittajaksi.

2002-02-20

YRITTÄJÄJÄRJESTÖN UUSI JOHTAJA

Yrittäjäjärjestön uusi johtaja kertoi, että Suomesta on poistumassa eläkkeelle kymmeniätuhansia yrittäjiä, joiden tilalle ei näytä löytyvän jatkajia. Lääkkeeksi yrittäjäjärjestön uusi johtaja suositteli - Yleisradion mukaan - koulutuksen lisäämistä.

Vanha laulu koulutuksen lisäämistä ei enää mene läpi yrittäjämaailmassa. Sitä laulua laulavat vapaan ammatinharjoituksen vastustajat, ne jotka ajavat ensimmäisen, toisen, kolmannen, sekä neljännen, vuonna 1938 perustetun Trotskilaisen sosialistisen internationaalin politiikkaa.

Trotskilaisesta internationaalista kansa tietää vähän, sillä se toimii vain salaseurojensa ja peitejärjestöjensä kautta. Mutta se tunnetaan lauluistaan, joista koulutuksen lisääminen on yksi suosituimmista. "Mene kouluun" on hienostunut tapa sanoa ihmiselle, että sinä olet tyhmä. Virkamieskunnalle koulutus on edullista. Se saa uusia työpaikkoja. Yrittäjä on virkamiehelle vain taloudellisen hyväksikäytön väline.

Uusi yrittäjä on pieni yrittäjä. On turha toivoa, että 40.000 kohta eläkkeelle jäävän yrittäjän tilalle kouluttaja polkaisisi maasta 40.000 kansainvälisen tason suuryritystä, joiden kultaputkesta virtaisi rahaa valtion kassaan virkamiesten iloksi. Pienestä yrityksestä voi kasvaa merkittävä yritys, mutta sitä vaihetta, jolloin yritys on pieni, ei voi ohittaa, vaikka virkamiehen ja poliitikon päähän tämä ei näytä millään mahtuvan. Trotskilaiseen riistotalousajatteluun kun ei millään sovi ajatus hitaasta noususta, stabiilista tuotannosta eli nollakasvusta puhumattakaan.

Viranomaiset ovat jo tottuneet siihen, että hekin pääsevät osalliseksi suuryritysten optioista. Optiot ne on sellaisia köyhyyspaketteja tai aseveliapua, jos toisin sanotaan. Köyhyyspaketteja odottaville viranomaisille pienyrittäjä on vain haitta, joka estää kansainvälisen pelurin tunkeutumista markkinoille.

Yrityksen pienuus asettaa sille rajoitteita. Nykyisessä toimintaympäristössä viranomaisten määräykset ja velvoitteet ovat niin laajat ja monimuotoiset ja ne vaihtuvat niin usein, että niiden seuraamiseen ei yhden miehen aika riitä. Ei jokainen alkava yritys pysty heti palkkaamaan juristia, verotusasiantuntijaa ja muuta vekkulia vain siksi, että saisi rauhassa tehdä töitä.

Väitetään, että suomalaiset eivät halua ryhtyä yrittäjäksi. Väitteen levittäjät jättävät kuitenkin kertomatta, että haluttomuus johtuu siitä, että tiedetään valtion, konsensus-nimisen yksipuoluejärjestelmän, ammattiyhdistysliikkeen, yleisradion ja valtion omistaman television vastustavan suomalaista elämänmuotoa ja käyvän jatkuvaa sotaa tätä kansanosaa vastaan. Halua yrittäjyyteen toki on, mutta kuka nyt työntäisi päänsä silmukkaan turhan vuoksi?

Sisareni, joka pitää tilitoimistoa, varoitti minua yrittäjäksi ryhtymisestä. Hänen sanojensa mukaan "yrittäjä on lainsuojaton eläin". Olisin minä sen itsekin tiennyt. Mutta kun palkkatyötä ei ole, ja on mahdollista itse työllistää itsensä, ja mahdollisesti muitakin, on kyllä ikävää, kun valtio sen estää trotskilaisten päämääriensä takia.

KÖYHYYSPAKETTIA RIKKAILLE

Venäjällä oli tasapalkkaus, "uravnílovka". Insinöörin palkka oli 130 ruplaa tai 134 kuussa. Propaganda kertoi, että palkkaus on hyvä. Kuuntelittehan te tätä montakymmentä vuotta. Minullekin sanottiin, oikein henkilökohtaisesti, että meillä on paljon oppimista Neuvostoliitosta.

Nyt me olemme sen sitten Suomessa oppineet. Suomestakin on tehty hyvinvointivaltio, aivan siihen malliin, minkä Kolmas internationaali meille antoi. Suomen sosiaalimenot ovat valtavat. Valtiolla on varaa antaa paljon rahaa "köyhille". Mutta palataanpa vielä vähäksi aikaa siihen sosialistien unelmien maahan. Tasapalkkausjärjestelmän sisällä oli myös toinen järjestelmä: Työpaikat antoivat työläisille paitsi palkkaa, myös asuntoja. Asuntoja ei kuitenkaan annettu kaikille. Ilmaisia asuntoja jaeltiin suosionosoituksina tietynlaisista ansioista. Joka toinen ampumatta jätetty sai ilmaisen asunnon, joka toinen ei. Lomamatkoja ammattiliittojen omistamiin lomakeskuksiin jaettiin myös "tarveharkinnan" mukaan. Huonoimmin kävi niille, jotka tapettiin pakkotyöleirille ja haudattiin työmaan saviliejuun. Tasainen tulonjako oli pelkkää valhetta. Ja jos joku noista ilman asuntoa jääneistä insinööreistä uskalsi valittaa asuntopulaansa, hän sai kuulla tarinan siitä, kuinka paljon valtio auttaa köyhiä, auttaa kapitalistien sorron alla eläviä työläisiä, auttaa kansallisia vapautusliikkeitä ja niin edelleen.

Niin, niistä Suomen suurista sosiaalimenoista. Suuret summat ovat tarpeen hyvätuloisten ansiosidonnaisten päivärahan maksamiseen. Se on sitä köyhyyspakettia. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, että valtio ruokkii porsaansa hyvin. Se on kuitenkin sopimatonta, että porsaiden ruokkimiseen käytettyjä varoja sanotaan köyhyyspaketiksi. Jos raha jaetaan rikkaille, niin sanottakoon sitä rikkaiden paketiksi. Inhottavaa, että meidän köyhien nimi sotketaan sellaiseen asiaan, jonka kanssa meillä ei ole mitään tekemistä.

2002-02-26

TYÖTTÖMYYS KURUSSA

Maalaisliiton kansanedustaja teki ennen sotia lakialoitteen ja vaati, ettei köyhille annettais naimalupaa. Kansanedustaja kaikessa viisaudessaan oli näet laskeskellut, että jos köyhiä ei päästettäis naimaan, ei köyhiä lapsia enää syntyisi, ja pian olisivat kaikki rikkaita. Myös muunlaisia ehdotuksia köyhyyden poistamiseksi on esitetty. Työpaikallani Turussa kaikkinaisesta viisaudestaan kuulut agitaattorit väittivät, että köyhyys poistuu, kun jaetaan rikkaiden rahat köyhille. Toisen äärilaidan valtiopäivämiehet ovat keränneet köyhien rahat "köyhille" pankeille pankkitukiaisten muodossa.

Suomen köyhyys on suomenruotsalaisten ihanne, jos kansallislaulun sanoittajaa on uskomista. Mutta kovin ovat valtiopäivämiehet saaneet työtä tehdä, pitääkseen kansan köyhinä. Ongelma on nimittäin siinä, että jos teet työtä ja panet vähän sukanvarteen, sinäkin vaurastut. Sen estämiseksi on keksitty työttömyys. Eihän vauras ihminen voi tuntea olevansa vauras, jollei ole köyhiä, joille voisi heitellä almuja.

Kurun sanomain mukaan Kurussa on 213 työtöntä eikä yhtään avointa työpaikkaa. Se onkin kumma, koska töitä on. Ymmärrän kyllä niitä yrittäjiä, joilla ei ole tarjota työtä vieraalle vieraan työvoiman palkkaukseen liittyvien suurten riskien takia. Mutta puhunkin nyt siitä, miksi perinteiseen suomalaiseen elämänmuotoon kuuluva yksityistalous on tapettu.

Muutama vuosikymmen sitten Suomessa oli yli 400.000 yksityistaloutta, jotka eivät käyttäneet vierasta työvoimaa tai vierasta pääomaa. Suomalainen suurperhe ei kuulunut proletäärien luokkaan, mutta se ei ollut myöskään kapitalistinen. Suomalainen täystyöllisyys perustui sellaiseen yhteiskuntarakenteeseen, jota Keski-Euroopan Edistyksellisten Yhteiskuntasuunnittelijoiden salaliitot, puolueet tai ammattiosastot eivät tunteneet lainkaan.

Keski- ja Etelä-Euroopan kansat ovat eläneet orjuudessa aina. Valtaosa kansaa oli olemassa vain sitä varten että papit ja kreivit saivat rietastella. Edistyksellisten yhteiskuntasuunnittelijoiden opit eivät tätä perinnettä muuttaneet. Orjat järjestäytyivät kyllä uudestaan, mutta tuloksena oli vain uusi hierarkia, jossa valtaa käyttivät puoluepamput näkyvän puolueen takana valtaa pitävän salaliiton määräyksien mukaisesti. Suomessa asiat olivat toisin. Suomalaiset asuivat ja elivät kukin oman töllinsä varjossa niin kaukana toisistaan, että naapurin pieraisu ei heti nokassa tuntunut.

Edistyksellisten Yhteiskuntasuunnittelijoiden (Adam Weishaupt, Moses Hess, Karl Marx) olivat päättäneet hävittää ihmisen itsenäisyyden kokonaan. Orjuudesta tehtiin ihanne. Siihen ihanteeseen Suomen omavaraiset pientilat eivät sopineet ja ne päätettiin hävittää. Nyt Suomen maatalousministeriö ilmoittaakin tavoitteekseen 40.000 maatilaa, ja jos luonnonsuojelijoitten nimissä riehuvien agitaattoreiden houreet tulevat määrääviksi, on kielletään myös leipäviljan viljely susikannan elvyttämiseksi. Ja nyt meillä siis on Kurussa 213 työtöntä eikä yhtään avointa työpaikkaa.

Kertaan vielä, että työtä olisi, mutta lainsäätäjän on tuonut viidakon lait Kuruun estääkseen työn tekemisen ja kansan vaurastumisen. Pykäläviidakko on niin monimuotoinen ja alati uusiutuva, että sen seuraamiseen ja sen asettamien esteiden voittamiseen eivät kurulaisten voimat riitä. Ja juuri se onkin Viidakon herran päämäärä. Viidakon herra on hoitanut maan asiat niin, että omavaraisen, omaa työtä tekevän ihmisen resurssit eivät riitä pykäläviidakon vastaiseen taisteluun. Ja kun näin on, on orjuuteen ajetun ihmisen hakeuduttava suuryrityksen palvelukseen, jollei hän sattumoisin ole suuryrityksen suurosakas.

Kuruun näitä suurkapitalisteja ja heidän seurassaan liikkuvia ammattiyhdistysmiehiä ei ole lantautunut. Eihän täällä ole lentokenttääkään. Kaksisataa kolmetoista potentiaalista orjaa ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Jos liikemiehellä pitää olla vähintään 100 miljoonan euron liikevaihto, tarvitaan orjia paljon enemmän. Aivan eri tilanne kuitenkin syntyy, jos on olemassa vaara, että joku pikkunen loukkaa kansainvälisen suuryrityksen monopoliasemaa orjamarkkinoilla. Silloin yksikin pienyrittäjä saa niskaansa kaikki Viidakon kauhut. Kerron niistä vähäsen seuraavassa, mutta muista, että Kurussa on myös 212 muuta tarinaa Viidakon kauhuista.

Jouduin työttömäksi vuonna 1991. Olin kuuden vuoden ajan pitänyt käännöstoimistoa, pääkielinä venäjä, suomi ja englanti. Mutta sitten Venäjän kauppa katkesi. Työtä tai rahaa ei ollut, ja edellisen vuoden mätkyt maksettiin velkarahalla. Yrittäjänä en päässyt edes kortistoon. Pystyin kuitenkin hyödyntämään turkin kielen taitoani, ja pääsin kielenkääntäjäksi yhtiöön, jolla oli 500 turkkilaista työmiestä Venäjällä. Keikka kesti 7 vuotta, mutta sitten sekin päättyi. Oli palattava Suomeen.

Palasin Suomeen heinäkuussa 1998. Se, että olin ollut Venäjällä suomalaisen yrityksen lähettämänä työntekijänä, oikeutti minut nyt pääsemään työvoimatoimiston asiakkaaksi, mutta vain hetkeksi. Työvoimatoimisto Ruovedellä teki päätöksen, jonka mukaan minä en ollutkaan työtön työnhakija, vaan työssä käyvä työnhakija. Kahdeksan vuorokautta työnhakijaksi ilmoittautumiseni jälkeen työvoimatoimisto oli - kuten myöhemmin sain viralliselta taholta kuulla - poistanut minut kokonaan "työvoimasta".

Arvoitus on, mistä syystä tai kenen käskystä minut poistettiin työnhakijoiden joukosta. Syyn selvittäminen ei ole minun asiani, mainostaahan yleisradio Suomea oikeusvaltioksi. Oliko syy siinä, että olin entinen yrittäjä, tai siinä, että en kuulunut mihinkään puolueeseen, ammattiliittoon, uskontokuntaan, kalastusseuraan tai muuhun etujärjestöön? En ole kuitenkaan unohtanut sitä, miten Insinööriuutisten Jeesukseen uskova päätoimittaja heitettiin presidentti Kekkosen käskystä kadulle heti, kun oli kirjoittanut artikkelin rehellisyydestä lehteen.

Eräs viranomainen Virtain työvoimatoimistosta väitti myöhemmin päätöksen perusteita kyseltäessä, että minä en olisi voinut ottaa työtä vastaan, koska rakensin silloin omakotitalon perustusta. Viranomainen jätti huomioimatta asian, että oli aikaisemmin (1980-luvulla) rakentanut kokonaisen omakotitalon - 163 neliömetriä lämmintä tilaa - oman työni ohella, olematta päivääkään pois ammatinharjoituksesta. Mainitussa työssä vieras työvoima teki vain sähkötyöt, sisä- ja piippumuuraukset sekä vesijohtotyöt.

Niin, elokuussa 1998 aloitin työhaun. Olin varautunut myös avaamaan uudelleen käännöstoimiston, jota silmälläpitäen olin jo keväällä 1998 kirjoittanut Kurun kunnan elinkeinoasiamiehelle kirjeen, jossa kysyin mitä muutoksia EU jäsenyys on tuonut vapaan ammatinharjoittajan - kielenkääntäjän toimialalle. Kirjeeseeni en koskaan saanut vastausta. Selvittääkseni käännöstoimiston avaamiseen liittyvät seikat ja saadakseni käännöstoimistolle mahdolliset avustukset, kävin syksyllä 1998 useaan kertaan neuvottelemassa työvoimatoimiston yhteydessä toimineen elinkeinoasiamiehen - yritysneuvojan juttusilla. Yhdessä tämän yritysneuvojan kanssa selvitettiin suunnitellun hankkeen menestymisen eväät ja todettiin ne hyviksi. Tästä kaikesta ei ollut kuitenkaan mitään hyötyä, sillä ilman "työttömän" statusta yritysneuvoja ei pystynyt tarjoamaan kuin lämmintä kättä. Statuksen määritteleminen osoittautui siksi vippaskonstiksi, jolla ihmiset Suomessa jaetaan tuhottaviin ja orjuutettaviin.

Sisarellani on tilitoimisto, ja kuultuaan hankkeestani hän varoitti minua ryhtymästä yksityisyrittäjäksi. Hänen mukaansa "yrittäjä on lainsuojaton eläin". Tiesin sen itsekin, mutta jos palkkatyötä ei löydy, on perheellisen pakko yrittää. Viisi alle kouluikäistä lasta tarvitsevat leipää. Ja ymmärsihän sisar sen, lähettelee joskus vaatepaketteja, ja lupasi hoitaa yritykseni kirjanpidon.

Kirjanpitoasia oli siis järjestyksessä, mutta koska käännöstoimistossa työllistämisaste vaihtelee, olen jo kauan sitten hyödyntänyt luppoaikaa kirjoittelemalla kirjoja ja harjoitellut siinä samalla pientä kustannustoimintaa. Yritysneuvoja Antero Laakson tietokone osoitti, että kustannustoiminta on luvanvaraista toimintaa ja kehotti selvittämään asian lääninhallituksessa. Lääninhallitus siirsi asian jollekin muulle instanssille, joka ei koskaan vastannut kyselyyni. Terve järki sanoo, että onhan Suomessa painovapaus, mutta näin yksinkertainen asia ei ole. Työministeriön nettisivuilta aukeavan ohjeen mukaan luvanvaraisuus on aina selvitettävä. Mutta mites selvität, jos lääninhallitus, heidän alihankkijansa tai oikeuskansleri eivät asiaa pysty selvittämään? Muistuu tässä mieleen yks kiinalainen vitsi, mutta olkoon.

Vuonna noin 2000 työvoimatoimisto viimein hyväksyi minut työnhakijaksi. Autuus oli minimaalinen, paremminkin päinvastoin. Että ne ilkeävät sylkeä köyhää kasvoille! Penniäkään ei herunut. Ja näin on vielä tänäänkin, 2002-04-25, vaikka "oikeus"kanslerikin on käsitellyt asiaa jo reilun vuoden verran.

Aloitin palkkalaisen taipaleeni 1962, samana vuonna kun täytin 18 vuotta. Heinäkuussa 1962 alkoivat myös maksut eläkekassaan. Venäjälläoloaikanakin 1991-1998 palkasta pidätettiin Suomen työttömyysturvamaksut ja eläkemaksut. Vuonna 1998 työvuosia oli kertynyt jo noin 36, kun armeija lasketaan mukaan. Kun sitten jouduin tilanteeseen, jolloin olisin mielestäni tarvinnut jonkinlaista vastiketta maksuilleni, ei penniäkään herunut. Ei edes lupaa työllistää itse itsensä. Ei sitten ihme, että Kurussa on 213 työtöntä.

Kolmenkymmenen kuuden työvuoden aikana oli kerääntynyt hieman omaisuutta, mutta pian neljä vuotta kestänyt tuloton kausi on tehnyt pahaa jälkeä talouteen, ja kammottavaa jälkeä perheen tulevaisuudennäkymiin. Kun yhdentoista lapsen isältä viedään leipä, kärsivät lapset eniten. Maan parhaassa yliopistossa arkkitehtuuria opiskeleva poika ei kestänyt tyhjien limpssapullojen keruuta opiskelun rahoitusmuotona ja jätti opiskelun kesken. Rakentamani omakotitalo myytiin pois, ja kolme naista jäi vaille asuntoa. Neljässä vuodessa viidensadan tuhannen markan omaisuus - talo, perinnöt, säästöt - ovat kadonneet ja tilalla on velka sekä maksamaton autovero valtiolle katsastamattomasta autosta, jonka saamiseksi ulosottomies uhkailee poliisilla: Poliisi tulee hakemaan teidät, jollette tule ulosottoselvitykseen …

Kurun työttömyys ei ole syntynyt sattumalta. Me 213 olemme Weishauptin, Moses Hessin, Karl Marxin, Paavo Lipposen, vasemmistoliiton, vihreän liiton, Suomen kansallisen kokoomuksen, bilderbergeriläisten, attack-porukan, neljännen trotskilaisen internationaalin ja pankkimaailman edistyksellisten salaseurojen uhreja. Se, ettei meitä vielä ole ammuttu santakuopan reunalla, johtunee vain siitä, että ne herrat vielä kuvittelevat olevansa sivistyneitä.

2002-03-17 

DANIEL HIRVEITTEN LUOLASSA

Kertomus Danielista leijonien luolassa on suosittu lastenkirjojen aihe. Daniel joutuu virkamiesten salaliiton uhriksi, ja kuningas joutuu heittämään hänet samaan loukkoon leijonien kanssa. Leijonat eivät kuitenkaan syö Danielia, ja aamun koittaessa Daniel vapautetaan.

Kertomus kokonaisuudessaan on seuraava:

Lastenkirjoissa leijonat istuvat kauniisti ja kiltisti Danielin ympärillä, mikä ei täysin vastaa Raamatun tekstiä. Jumala vain sulki jalopeurain kidat, mutta ei suinkaan muuttanut muuten niiden luonnetta. Apostoli Pietari kirjoittaa näistä eläimistä:

Raamatun omassa kuvakielessä eläimillä kuvataan valtioita, ja Leijona, tässä Jalopeuraksi kutsuttu, on Raamatun kuvakielessä tämän valtarakenteen herra. Tämän maailman herra esiintyy, ikään kuin hänellä jokin oikeus ja valta tehdä mitä tahtoo.

Jumalan paikalle pyrkivälle nousukkaille Danielin kaltaiset miehet ovat aina olleet ongelma. Rooman Colosseumilla ja muissa Rooman huvittelukeskuksissa Viidakon herran kitaan joutui lukematon määrä uskovia. Myös Apostoli Paavali oli joutua leijonain kitaan ennen aikojaan:

Koska valtiot vainoavat uskovia Jeesuksen nimen tähden, meitä kehoitetaan rukoilemaan, että emme joutuisi vaikeuksiin. Tosin monet eivät tätä ole kuulleetkaan, koska tämä Isä-meidän rukoukseen kuuluva kohta on käännetty kreikasta suomeen sanoilla "äläkä saata meitä kiusaukseen" ikäänkuin Jumala jotakin kiusaisi. Käännösvirhe on syntynyt siitä, että kreikkalaisen alkutekstin sana tarkoittaa sekä kiusausta että vaikeuksia. Mutta koska lopun ajan sanotaan nimenomaan olevan vaivan aika, vaikeuksien aika, on uskovan valmistauduttava henkisesti kohtaamaan leijonat niiden reaaliarvonsa mukaisesti ja rukoiltava: "Äläkä johdata meitä vaikeuksiin".

Leijona nimitys jalopeuraksi on tietysti virhe. Metsästäjä sanoisi mieluummin hirveä kuin leijonaa jalopeuraksi ja antaisi leijonalle sitten vapaaksi jääneen nimen "hirveä". Voivotella maailman pahuutta meidän ei kuitenkaan tarvitse, riittää, että olemme valmiit kohtamaan sen. Raamattu lohduttaa sinua, jota maailman vallat ovat raadelleet:

Voitto tulee hyödyntää. Kristuksen voiton takia uskovan tehtävänä on hajoittaa vihollisen linnoitukset ja saattaa jokainen ajatus ja teko kuuliaiseksi Jumalalle. Daniel ei pelkästään selvinnyt elävänä luolasta, vaan voitti häntä vastaan hyökänneet Viidakon herran rengit, jotka joutuivat epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen maistamaan omaa lääkettään.

Daniel on meille esimerkkinä niistä yksi niistä monista,

2002-03-17

KETÄ PALVELET VIRKAMIES?

Valtio katsoo nähtävästi päässeensä tarkoituksiensa perille, ainakin talouden osalta. Talo, säästöt ja yksi perintö (36 vuoden työrupeaman aikana kerätty omaisuus ja kolmasosa äidin elinaikanaan raskaalla työllä kokoonkaapimasta omaisuudesta) on syöty sillä aikaa, kun työvoimatoimisto ja muut valtion laitokset ovat kikkailleet, miten saattaa työnhakija - ja hänen viisi alle kouluikäistä lastaan - puille paljaille. (Eräs toinen virkamies ilmaisi päämäärän olevan vieläkin raaemman, mutta ei antanut lausuntoa kirjallisena).

Virkamiehelle, joka olisi ollut halukas perumaan asiakassuhteeni työvoimatoimistoon, vastasin, että katsotaan nyt ensin, mitä oikeuskansleri sanoo virkamieskunnan menettelystä asiassani. Asia on ollut vireillä jo yli vuoden. Jos oikeuskansleri tai muu vastaava elin ilmoittaa, että valtion elimet ovat olemassa sitä varten, että tuhottaisiin kansalaisten elämää kaikin käytettävissä olevin keinoin, olen valmis kyllä perumaan asiakassuhteeni työvoimatoimistoon. Mutta nyt, kun päätöstä ei vielä ole tullut, olen katsonut velvollisuudekseni vielä toivoa, että näin huonosti asiat eivät sentään ole, vaikka kokemus puhuukin toista.

Virkamiehen toimia miettiessäni ajattelin, että ketähän sinäkin virkamies mahdat palvella. Herran (Herra isolla kirjaimella) sanojen mukaan kukaan ei voi palvella kahta herraa. Löysin sen paikan Raamatustani. Näin se on:

Kaikki ihmiset joutuvat valitsemaan, eikä vaihtoehtoja ole todellakaan kuin kaksi. Herran Jeesuksen sana jatkuu: "Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa", kts. Matt 6:24.

Jumalan asettaa palvelijoilleen tietyt ehdot, joiden rikkomista sanotaan synniksi. En minä suotta kysynyt oikeuskanslerilta, saako Suomen Tasavallan virkamies valehdella. Mistä minä tietäisin, mitä ehtoja mammona palvelijoilleen asettaa. Ja vaikka valtio sallisikin, on ihmisen päätettävä omalta osaltaan, ketä hän palvelee - Jumalaa vai mammonaa. Omantunnon puuttuminen ei riitä selitykseksi. Herra - se oikea Herra käskee:

2002-03-26

Osmo Pöysti

Katolisella kirkolla oli tehokas keino estää kunniallisten ihmisten pääsy kirkon rakenteisiin: Virat myytiin rahasta. Koska kunnialliset ihmiset eivät sellaiseen suostuneet, saatiin kaikki virat pidettyä roistojen käsissä. Koska Kansallinen Kokoomus on ottanut käyttöön samaa oivallusta hyödyntävän konstin, tarkastelemme ensin asian historiallista puolta.

Kirkollisten virkojen kauppaa nimitetään simoniaksi Uudessa Testamentissa esiintyneen Simonin mukaan. Apostolien teot kertovat, että yksi Jerusalemin seurakunnan talousjohtajista, diakoni Filippus kävi Samariassa saarnamatkalla, jonka tuloksena muutamia kastettiin, heidän joukossaan myös Simon. Filippuksen jälkeen Samariaan tulivat apostolit Pietari ja Johannes. Mutta annetaan Luukkaan kertoa koko tarina alusta alkaen:

Apostolien teot eivät kerro Simonista sen enempää, mutta Raamatun ulkopuoliset lähteet kertovat Simonin myöhemmin siirtyneet Roomaan, jossa hänestä tuli kuuluisa ja kunnioitettu uskonnollinen guru. Se, että hän oli lisäksi apostoli Pietarin kaima, helpotti myöhemmin kirkollista myytinmuodostusta, kun tarvittiin jotakin tukea sille, että oikea Simon Pietari olisi joskus käynyt Roomassa, vaikka kuolemassa tai sillai.

Keskiajalla koko Eurooppaa pidettiin pimeydessä simonian avulla. Kirkko tarvitsi pimeyttä, koska sen ensisijainen tavoite oli kristinuskon hävittäminen Euroopasta. Kirjojen ja uskovien polttaminen roviolla ei olisi onnistunut, jos ihmisillä olisi ollut vähänkin järkeä.

Simonian avulla hallittiin Eurooppaa yli viisisataa vuotta, mutta sitten kansojen höynäyttämiseksi oli keksittävä uusia konsteja. Käyttöön otettiin kuitenkin myös eräs toinen vanha konsti, puolueet, joita ennen nimitettiin lahkoiksi. Kreikankielinen sana hairesis kun tarkoittaa sekä puoluetta että lahkoa. Raamatun mukaan sinun on kartettava puoluetta eli lahkoa, kts. Tiituksen kirje 3:11. Puolueet eli lahkot haluavat estää laajempikatseisten ihmisten pääsyn joukkoihinsa.

Kohta sen jälkeen, kun minä lopetin metsätyöt Kainuussa, savotat suljettiin ja radiossa alkoivat ne abortti- ja viina- ja muut kampanjat. Kun aborttilaki saatiin läpi, lakkasivat kunnialliset ihmiset äänestämästä. Aborttilaki oli hyvä esimerkki siitä, miten tekemällä jokin todella halpamainen teko, voidaan synnyttää niin suuri inho koko järjestelmää kohtaan, että vain toivotunlaatuiset äänestäjät tulevat äänestämään.

Aborttilailla saatiin aikaan suuri muutos Suomen poliittisessa elämässä. Kertaheitolla äänestäjäkunnasta eliminoitiin kaikki kunnialliset ihmiset. Mutta ilmeisesti tämä ei vielä riittänyt, kun Kansallisen Kokoomuksen piti panna ministeriksi Vilen. Kaikesta päättäen konsensus-puolueen sisällä käydään kilpailua siitä, kuka on rohkein, mikä vallitsevan mielipideilmaston arvomaailmassa tarkoittaa samaa kuin häikäilemättömin.

On mielenkiintoista nähdä, miten Keskusta reagoi haasteeseen. Löytyiköhän keskusta joku todella halpamainen kaveri, joka voisi pelastaa keskustan siltä uhkakuvalta, että Keskusta saa vanhakantaisen, rehellisten ihmisten puolueen maineen? Julkisuudessa on jo haasteltu siitä, että Keskustan pitäisi paljon muuttua, ennen kuin hallitusyhteistyö Kansallisen Kokoomuksen ja demareitten kanssa olisi mahdollista. Jäätteenmäki on jo ilmaissut halunsa, mutta Takkula haraa vastaan. Aho on vielä puhunut perheistä ja muusta sellaisesta ja sehän ei ollenkaan vastaa vuonna 1938 perustetun, salaseurojen kautta toimivan trotskilaisen neljännen internationaalin päämääriä. Onko Keskustalla mahdollisesti varalla joku bilderbergiläinen tai attack-ryhmän jäsen? Tai joku Mattila tai muu sellainen?

Suomen Yleisradio löysi miehen, joka vaati Internettiä demokraattiseen valvontaan. Herra Seppänen, joka luullakseni edustaa jonkinlaista sosialismia, ei sanonut, että nettiä pitäisi sensuroida, mutta eiköhän kaikki ymmärrä, että sosialismin kielenkäytössä demokraattinen valvonta tarkoittaa yksipuoluejärjestelmän harjoittamaa pakkovaltaa. Nythän netti on vapaa ilmaisukanava, jossa kansalaiset saavat sanoa sanottavansa ilman sensuuria.

Nähtävästi Seppäsen puhe Yleisradiossa oli lähtölaukaus uudelle Konsensuspuolueen kampanjalle ihmisen vapautta vastaan. Ja kun kampanja alkaa, sille on odotettavissa jatkoa. Jo nyt puhutaan siitä, että ne suunnittelee kovalevymaksua, siis pientä askelta siihen suuntaan, että tietokoneiden käyttöä vapaan maailman ilmaisukeinoina voitaisiin vähentää.

Kiinassa, jossa sosialismi on näkyvämmin esillä, kuin Suomessa, Internetin käytön rajoitukset ovat jo arkipäivää. Rajoitukset on kohdistettu täsmällisesti koskemaan Jeesuksen seuraajia. Kohta varmaan kuullaan sitä vanhaa laulua uusin sanoin, että "meillä olisi Kiinasta paljon opittavaa".

Onnistuvatko ne estämään vapaan tiedonvälityksen? Mielestäni ne ovat jo nyt onnistuneet estämään vapaan tiedonvälityksen, mutta ne eivät ole silti onnistuneet sulkemaan kaikkia kanavia, eivätkä käsittääkseni koskaan onnistukaan. Edes kiväärin luoti ei pysty pysäyttämään Jumalan sanan leviämistä. Jo kaksi tuhatta vuotta ne ovat sitä yrittäneet.

Venäjän johtaja Hrutsheff lupasi näyttää televisiossa viimeisen uskovan. Ei näyttänyt. Ja jos nyt joku Jeesuksen vihaaja onnistuisikin tappamaan kaikki uskovat, niin lakkaisiko Jeesuksen evankeliumin julistus? Lakkaisiko tosiaankin? Vai uskotko sitä, mitä Jeesus sanoi:

Jeesuksen opetuslapset odottavat Rauhan Ruhtinaan tulevan Jerusalemiin. Yhä vielä Aabrahamin hengelliset sukulaiset laulavat: "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!", vaikka vihollisen kuoro kuinka yrittää vaientaa lunastettujen laulua. Vihollinen ei kestä kuulla, sitä, että Jumalaa kiitetään. Vihollisen vaatimuksessa ei ole meille mitään uutta, kuten seuraava lainaus pian jo kaksi tuhatta vuotta vanhoista kirjoituksista, kts. Lk 19:39-40, osoittaa:

Miksi Jeesukselle on niin tärkeä osoittaa, että hän voi panna kivet laulamaan? Asia käy ymmärrettäväksi, että Antikristuksen aikana Jumalan vastustaja tuo terroristiarmeijansa Jerusalemiin ja panee oman miehensä, kirkonmiehet ja muut sellaiset, esiintymään Herran nimissä ja ylistämään Vale-kristusta Vale-rauhan aikana. Vale-kristuksen aikana Jeesuksen opetuslapsien vaino on niin tehokasta, että kivien huuto tarvitaan Jumalan kunnian ylistämiseksi, sillä Jumalan kunnian ylistäminen ei koskaan lopu.

Israel on Yhdistyneitten kansakuntien luoma ghetto. Ghetto luotiin kohta sen jälkeen kun Euroopan johtavat vallat olivat teurastaneet miljoonia juutalaisia. Ghetto perustettiin, koska toivottiin arabien lynkkaavan loput juutalaiset. Gheton perustaminen oli YK:lle helppoa, koska Israel oli Englannin miehittämä. Miehittämästään alueesta Englanti vain lohkaisi alueen juutalaisille ja toisen arabeille. Arabit saivat suuren Jordanian. Mutta se ei riittänyt. Nyt ollaan jo perustamassa toista arabivaltiota palestiinalaisille. Israelille osoitettiin hajanaisia maaplänttejä sieltä täältä.

Israelin valtion perustamisesta lähtien muslimiarabit ovat käyneet sotaa juutalaisvaltiota vastaan, mutta tämä ei ole kaikki. Arabien sodassa juutalaisia vastaan on ollut kaksi rintamaa - kotirintama ja toinen Israelin rajoilla. Jokaisessa arabimaassa ja trotskilaisen neljännen internationaalin suorittaman Persian shaahin kaatamisen jälkeen myös Iranissa - on vainottu juutalaisia. Vaino on pakottanut yli miljoonan juutalaisen pakenemaan Israeliin.

Juuri ennen kuolemaansa vuonna 1953 kolmannen internationaalin johtaja ja Neuvostoliiton diktaattori Josif Vissarionovitsh Stalin yritti aloittaa massiiviset juutalaisvainot Neuvostoliitossa, kuitenkaan siinä onnistumatta. Stalinin työn jatkajat joutuivat rajoittamaan juutalaisvainonsa vain perinteisen juutalaisen kulttuuriin kohdistuvaksi syrjinnäksi. Mutta myös se aiheutti valtavan muuttovirran Neuvostoliitosta Israeliin.

Yhden miessukupolven aikana arabien ja venäläisten juutalaisiin kohdistuneet sortotoimet olivat tuoneet Israeliin miljoonia uusia pakolaisia. Mutta mitä tekee YK? Auttaako se sosialistien tai arabien terroria paenneita juutalaisia? Ei sinne päinkään. Se pitää kyllä pakolaisleirejä niille epäonnistuneille terroristeille, jotka uhosivat ajavansa juutalaiset mereen, mutta ei juutalaisille, jotka joutuivat pakenemaan YK:n jäsenvaltioitten harjoittamaa terroria YK:n perustamaan ghettoon.

Juutalaisten ja muun maailman välinen konflikti on jatkunut jo tuhansia vuosia, eikä YK:lla ole mitään uusia eväitä sen lopettamiseksi. Sen, tai muiden organisaatioiden on aivan turha lähettää "rauhanneuvottelijoita" tarjoamaan kenellekään epäoikeudenmukaista rauhaa. Ja oikeudenmukaista rauhaa ei kukaan tämän maailman suurista koskaan edes ehdottanut. Oikeudenmukaisuus, rakkaudesta puhumattakaan, on tälle maailmalle lähes tuntematon asia.

Aadolf Hitlerin jälkeen Eurooppa ei pitkään aikaan hyökännyt juutalaisten kimppuun. Se olikin aika tavatonta, sillä Euroopalla on saatanallinen historia erityisesti juutalaisten tappajina. Mutta nyt se sukupolvi, joka ne teot teki, on haudassa, ja uusi sukupolvi on palaamassa juurilleen. Tänään, 2002-04-02, EU ilmoitti vaatimuksistaan Israelille. Eikä pelkästään EU - myös Venäjä oli mukana Madridissa. Ja kaikkein raadollisinta asiassa oli, että EU:n nimissä puhunut ulkoministeri Josep Pique kannatti Saudi-Arabian "rauhanaloitetta".

Saudi-Arabian on maa, joka toteuttaa käytännössä Muhammedin muka kuolinvuoteellaan ilmaisemaa määräystä, jonka mukaan Arabiassa "ei saa olla kahta uskontoa". Muhammedin suuhun pannun lausunnon perusteella juutalaiset eivät saa edes käydä Saudi-Arabiassa. Sama koskee kristittyjä tietyin vähäisin poikkeuksin. Muhammedin sotajoukot hävittivät Arabien niemimaan kukoistavat juutalaisyhteiskunnat ja arabian niemimaan kristikunnan kauan ennen Hitleriä, mutta Muhammedin oppi on sama kuin sosialistijohtaja Hitlerillä. Saudi-Arabia voi esiintyä "rauhanaloitteen" tekijänä vain täysin helvetillisten päämäärien sokaisemien miesten keskuudessa.

Jos muslimiarabien ja juutalaisten välisessä konfliktissa pyrittäisiin tasapuolisuuteen, olisi Israelin toteutettava alueillaan samaa periaatetta kuin saudit maassaan: Kaikki muslimit pois Israelista. Ja jos EU ei halua esittää tasapuolista ratkaisua niin mitä varten EU sotkeutuu asiaan? Minä ainakaan en näe EU:n toimissa mitään muuta, kuin vanhan pyrkimyksen viedä lopulliseen päätökseen vanhan Aatun elämäntyö.

Jos tasapuolisuutta olisi edes ajateltu, olisimme kuulleet varmasti siitä, että juutalaisille pitää korvata ne aluemenetykset, jotka heidän osalleen on tullut vainojen takia, sillä onhan sen juutalaisenkin jossakin asuttava. Jos hänet karkoitetaan Iranista, on vastaava osa Irania liitettävä Israeliin. Jos hänet karkoitetaan Jemenistä, on vastaava osa Jemeniä liitettävä Israeliin. Egyptin, Syyrian, Irakin, Libanonin, Libyan, Tunisian, Marokon on luovutettava Israelin käyttöön ja valvontaan se osa maasta, joka juutalaisille kuului ennen mooseksenuskoisiin kohdistuvia väkivallantekoja ja siitä johtuvaa maastapakoa. Saksa joutuu luonnollisesti luovuttamaan huomattavan osan alueistaan, sekä myös Ranska, joka toisen maailmansodan aikana niin halukkaasti toimi yhteistyössä Gestapon kanssa. Ja monet muut samalla lailla.

Onneksi on YKSI, joka on oikeamielinen. Mutta vaikka hän on Jumala, hän ei voi auttaa Israelia oikeuksiinsa, ellei Israel suostu HÄNEN ehtoihinsa. Niin kauan, kun juutalaiset kieltävät Messiaansa, on Isä pakotettu katselemaan voimattomana roistojen riehuntaa. Vasta kun Israel toivottaa tervetulleeksi Rauhan Ruhtinaan, se saa avun. Mutta kuten sanottua, apu tulee vasta, kun Israel itse suostuu Rauhan Ruhtinaan rauhanehtoihin. Nyt rakenteilla olevassa tilanteessa edes Amerikan Yhdysvallat ei voi auttaa, vaikka se voisikin suojella itseään toimimalla oikeudenmukaisesti ja luopumalla kaksinaamaisista "liittolaisista".

Israelin historia on ollut väärien rauhansuunnitelmien historiaa. Rabbit perustelivat Jeesuksen lynkkausta sillä, että on parempi uhrata YKSI, kuin antaa koko kansan tuhoutua. Arabian juutalaiset liittoutuivat arabien kanssa vapauttaakseen Jerusalemin Bysantin Rooman vallasta, mutta yhteisyrityksestä syntyi katastrofi nimeltä islam. Keski-Euroopan juutalaiset loivat saksalaisen sosialismin, joka tuhosi koko Keski-Euroopan juutalaisyhteisön. Venäjän juutalaiset pääsivät valtaan Venäjällä sosialismin turvin, mutta siitäkin tuli katastrofi juutalaisille, kuten myös Venäjälle. Ja jos juutalaiset turvautuvat EU:n "rauhanaloitteeseen" on tuloksena kolmen ja puolen vuoden mittainen valerauha - tuho keskellä rauhaa.

Osmo Pöysti

Kertomus Daavidista ja Goljatista on suosittu lastenkirjojen aihe. Valitettavasti se on vain niin totta tämänpäivän maailmassa. Isot sortavat pieniä.

Raamatun kertomuksilla on erikoinen piirre: Raamatun omien sanojen mukaan ne ovat tyyppejä (typos) suuremmista tapahtumista. Se mikä kerran tapahtui Daavidin ja Goljatin välillä on paisunut koko maailmaa koskettavaksi ratkaisutaisteluksi, jossa jokainen ihminen joutuu valitsemaan puolensa. Raamatun mukaan viisaan sydän vetää oikealle ja tyhmän vasemmalle, kts. Saarnaaja 10:2. Jako koskee koko maailmaa, kukaan ei jää sivustakatsojaksi tässä maaottelussa, siitä pitävät poliitikot huolen.

Vajaa viikko sitten, 02.04.2002 alkoi ennennäkemättömän vilkas diplomaattinen toiminta. Kaikki maailman johtajat, jotka vähänkin kynnelle kykenivät, antoivat lausuntoja ja kehottivat Israelia vetämään joukkonsa pois Israelista. Siis ihan niin, kuin Herra itse Sakarjan kirjan mukaan sanoi:

Viimeisinä kaikista Israelin vastaiseen rintamaan liittyi Amerikan Yhdysvallat. Nyt ovatkin sitten "kaikki maan kansakunnat" mukana Israelin vastaisessa rintamassa. Kannattaa muistaa myös Karl Mordechai Marxin ennustus, jonka mukaan maailmanvalloituksen edetessä viimeisenä valloitetaan Amerikan Yhdysvallat. Mutta Amerikan uskottavuus on vielä kyseenalaista. Siksi jopa Suomen Tasavallan presidentti Halonen ilmoitti lähtevänsä Yhdysvaltoihin taivuttelemaan presidentti Bushia, ettei Bush vain lipeäisi riveistä. Jos Amerikka lipeää, koko yritys menee uusiksi.

Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on nyt vahvempi kuin koskaan. Syyskuun 11. päivän terroriteot nujersivat Amerikan Yhdysvallat. Goljat on aseissa ja herjaa, mutta missä on Daavid? Onko kivi jo lingossa? Saulin armeija ja Jumalasta luopunut Israel tarvitsee apua! Sakariaan lausuma ennustus jatkuu kuvauksella "siitä päivästä":

Jooelin kirjan mukaan Herra tuo yhdistyneet kansakunnat Joosafatin laaksoon, Jerusalemiin.

Daavidin ja Goljatin taistelu on kestänyt jo kolme tuhatta vuotta. Mutta miksi Goljatille on niin tärkeä tuhota Israel? Siihen kysymykseen vastataan psalmissa 2:

Jumala muistaa myös sen, mitä Yhdistyneet Kansakunnat tahallaan jättää muistamatta ja toimii sen mukaan. Vanhurskaitten pyynnöstä Jumala antaa armon sitä etsineille ja kohtelee oikeudenmukaisesti niitä muita. Joel jatkaa:

Osmo Pöysti

2002-04-08

KODIN JA KOULUN YHTEISTYÖ

Kurun kunnan sivistyslautakunnalle

Arvoisat herrat,

Vastaan kyselyynne koulun ja kodin yhteistyöstä kirjeellä, syystä että kaavakekyselyssä on esitetty epäolennaiset aiheet, ja varsinaiset kysymykset on jätetty kokonaan mainitsematta. Mielivaltaisen tulkinnan estämiseksi vastaan ensiksi kyselyssä ESITTÄMÄTTÖMIIN kysymyksiin.

1. Opetussuunnitelma on hyväksytettävä vanhemmilla.

2. Oppikirjat on saatava vanhempien ennakkotarkastukseen.

Lisäksi haluan tuoda ilmi sen, että olen Kurun koulutoimeen täysin tyytyväinen Parkkuun koulusta saadun kokemuksen osalta. Niissä kysymyksissä, joita ei päätetä Kurussa, on asiat sitäkin kehnommin. Tämän jälkeen voidaan jatkaakin teidän tekstinne käsittelyä.

Kurun sivistyslautakunnan nimissä meille 02.04.2002 lähetetyssä kirjeessä sanotaan:

Ja sitten esitetään kysymyksiä vanhempainilloista, vanhempaintapaamisista, avoimien ovien päivistä, luokkatoimikunnista ja tiedonkulusta koulun ja kodin välillä. Ei minulla ole mitään yhteisiä kahvikestejä vastaan, mutta yhteistyön rajaaminen näihin asioihin on vanhempien jallittamista. Miksi puhua ollenkaan yhteistyöstä, jos heti perään ilmoitetaan, että sillä tarkoitetaan vain vaatimusta siitä, että koti palvelee koulun päämääriä? Mieleen tulee kuva Siperiaan kuljetettavasta vankikaravaanista, joille vartijat lupaavat olla tekemättä konnuuksia, jos kuljetettavat tottelevat ehdoitta.

Todellisesta yhteistyöstä voidaan puhua vasta, kun vanhemmat ovat hyväksyneet ne tavoitteet, joita koulu ajaa, sekä ne keinot, jotka koulu käyttää. Jos koulu tarjoisi esimerkiksi hyväksyttäväksi ensi vuoden oppikirjat, opintosuunnitelmat ja muut vastaavat tiedot, katsoisin sivistyslautakunnan pyrkivän yhteistyöhön kodin kanssa.

En tunne sitä lakia, mihin sivistyslautakunnan kirjeessä viitataan. Mutta kirjeestä päätellen se laki on yksi niitä kaksinaamaisia esityksiä, joita kaksinaamaiset puoluetoimistot tekevät tarkoitusperiensä salaamiseksi. Orjuus ei ole yhteistyötä. Yhteistyötä voidaan tehdä vain, jos sitä tehdään kaikkien osapuolten suostumuksella.

Muutimme Kuruun siksi, että pienellä paikkakunnalla koulumaailma on inhimillisempi, kuin suurissa kaupunkikoulussa. Myös hyvä opettaja voi lieventää puoluetoimistojen kasvatus- ja opetustyölle aiheuttamia vinoumia. Kannatan toki keskustelua pikkuasioissa, mutta lasteni kasvatusta en ole antanut toisten päätettäväksi. Yhteistyö kodin ja koulun kanssa voi lähteä vain tästä perusasetelmasta käsin. Kaikki koulutyö, joka jättää tämän huomioimatta, ei ole ainakaan yhteistyötä.

2002-04-07

Osmo Pöysti

Median yksi hokemista on, että suomen kieli on tärkeä kansallisen identiteetin kannalta. Minua median hokema on vaivannut jo pitkään, sillä hokeman taakse kätkeytyy aivan muut pyrkimykset kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää.

Kieli ei ole symboli, vaan ajattelun väline. Jos emme osaa puhua, emme myös osaa ajatella. Ja jos emme osaa ajatella, olemme eläimiä, emme ihmisiä. Siitä lähinnä on kyse.

Kieltä opitaan tiettyyn rajaan asti kuuntelemalla, mutta valmiin puputuksen vastaanottaminen ei kehitä ajattelua. Ajattelu kehittyy vasta, kun aletaan keskustella. Ja juuri keskustelun puute on uhka sekä suomelle, että muille sivistyneille (paksuseinäisissä taloissa asuville) kansoille. Jos kansa haluaa säilyä, sen on pystyttävä ajattelemaan. Symboleitten liehuttaminen kiinnostaa vain pomminheittäjiä, niitä jotka ovat jo lakanneet ajattelemasta.

Median ääressä istuminen ei kehitä ajattelua ja kaljapullon nauttiminen telkkarin ääressä lisää vain melua. Kulttuuria kalja ei kohota. Keskustelukulttuurin alasajo on tapahtunut täysin hallitusti. Ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen internationaalin päämääriä ajavat hallitukset ja puolueet käyvät ohjelmiensa mukaisesti laajamittaista taistelua ihmiskuntaa vastaan myös Suomessa. Kalja on vain yksi välinen monien joukossa.

Suomalainen yhteiskunta lakkasi keskustelemasta noin 40 vuotta sitten. Nyt tulokset näkyvät. Virastopöytiensä takana istuvat noin miljoona virkamiestä eivät pysty keskustelemaan, eivätkä koe sitä edes tarpeelliseksikaan. Ja miten he keskustelisivat, jos he eivät ymmärrä suomea. Yliopistotutkinnosta kun puuttuu suomen kielen kuullun ymmärtämisen koe.

Kreikkalaisesta kulttuurista tuli maailmankuulua siksi, että retoriikkaa, keskustelutaitoa arvosteltiin. Filosofit riitelivät joka päivä toreilla, ja voittaja oli se, joka pystyi voittamaan kilpalaulannassa haastajansa. Samoin tekivät Kalavalan sankarit. Se, joka voitti kilpalaulannan, oli kunkku. Silloin, kun suomalaiset olivat henkisesti kehittyneitä ihmisiä, suomalaiset osasivat sekä puhua että ajatella.

Nykyisin keskustelutaito on lähes olematonta. Kielenkääntäjänä olen joutunut 30 vuotta seuraamaan, mitä herrat sanovat. Ei mitään tai "Noniin".

Suomen kielen päivän kunniaksi ehdotan, että ylioppilaskirjoituksiin pakolliseksi kokeeksi määrätään Suomen kielen kuullun ymmärtämisen koe ja samalla ne akateemiset arvosanat, joiden haltijat eivät ole koetta läpäisseet, annuloidaan.

Agricolan päivänä 2002-04-09

Osmo Pöysti

OLEMASSAOLON OIKEUS

Saksalaiset 1800-luvun teologit tekivät kaikkensa todistellakseen, että Raamatut ovat satua, epätosia valheita. Saksalaisten yliopistojen johtavista teologeista yksi todisteli, että Vanhan Testamentin kirjoitti Ezra, juutalainen pakkosiirtolainen, ja toinen väitti roomalaisen Senegan kirjoittaneen Uuden Testamentin.

Teologien kirjoitukset olivat mannaa Mooses Hessille, Karl Marxille ja Friedrich Engelsille. Friedrich Engels kirjoittaa 12-27.06.1839 teologiystävälleen Friedrich Graeberille kunnioittavansa sellaisia teologeja kuin Schleiermacher, mutta Raamattuun uskovilta Engels on valmis kieltämään jopa olemassaolon oikeuden. Engels ilmoittaa myös taistelevansa tuhon puolesta: "Taistelen pietismiä ja kirjaimellista uskoa vastaan niin kauan kuin voin."

Engelsin logiikka on hyvin ymmärrettävä: Saksalaisella teologialla oli käyttöä saksalaisen kristikunnan tuhoamisessa, koska sen päämäärä oli sama kuin se Hessin, Marxin ja Engelsin päämäärä: Lapsenomaisen uskon eli raamattukristillisyyden hävittäminen. (Myöhemmin raamattuun uskovia kristittyjä ryhdyttiin Amerikoissa nimittämään fundamentalisteiksi. Vielä myöhemmin media ryhtyi käyttämään sitä islamilaisista terroristeista, sillä lehtimiehet käyvät omaa sotaansa uskovia kohtaan, ja nimestä saatiin oiva keino nimitellä sukkaa kutovia uskovia mummoja terroristeiksi. Se on sitä lehtimiestaitoa! Mutta palataan asiaan).

Jumala on Luoja. Hän saattaa olemattoman olemaan, hän synnyttää ihmisen. Ihmisenä olemisen oikeus tulee luomistapahtumasta. Ihmisellä on tietty Jumalalta saatu käyttöoikeus ympäristöönsä. Oikeus on rajoitettu. Ihminen asetettiin suojelemaan, viljelemään ja varjelemaan maata, josta hän on otettu, mutta ihminen epäonnistui ja alistettiin sille, mitä hänen olisi pitänyt valvoa, siihen asti, että hänet lunastetaan ja oppii hallitsemaan edes itsensä.

Mistä sitten nämä oppineet herrat sitten saivat oman oikeutensa määritellä sitä, kenellä on oikeus olla ja kenellä ei ole oikeutta olla? Karl Marx antaa oman vastauksensa runossa.. : "Ostin miekan …" Ja arvatkaapa, keneltä Karl Mordechai Marx kertoo ostaneensa miekan? Jumalan miekka on Sana, mutta toista miekkaa käyttää tämän maailman ruhtinas, joka tunnetaan hebrealaisella nimellä saatana, myös täällä Suomessa. Marx kertoo ostaneensa miekan Pimeyden ruhtinaalta, Engels taas kertoo hankkineensa aseensa edellä mainitulta teologilta.

Miekka on esivallan symboli. Valtiovalta on kauan ollut liitossa kirkon kanssa, mutta marxilaisissa maissa esivalta on liittoutunut puolueen kanssa. Marxilaisissa maissa esivalta on käyttänyt miekkaa erityisen innokkaasti, yksinomaan Venäjän marxilaisen hallituksen tiliin on oman maan kansalaisia venäläisten omien laskelmien mukaan tapettu 57 miljoonaa ihmistä, sota-ajan seikkailuissa kuolleita lukuunottamatta.

Suomessa esivalta on tasapainoillut marxismin ja kirkon välillä vuodesta 1917 lähtien. Herra Lipposen aikana valtiovalta on kuitenkin jo luopunut rauhallisen rinnakkaiselon periaatteesta, ja tänään, 14.04.2002 valtiovallan propagandakoneen uutisissa klo 6 aamulla kerrottiin oikeusministeri Koskisen pyrkimyksistä pakottaa kirkkoa hyväksymään sosialistiset avioliittokäsitykset. Lesbojen ja homojen tulo kirkon työntekijöiksi saattaa miellyttää sitä herraa, jota Karl Marx kahden lepattavan kynttilän edessä palvoi polvillaan, mutta ihmiselle kaikenlainen tyhmyys on vahingoksi. Jumalan luoma luomupari on edelleen ainoa lapsia synnyttävä parisuhde.

Suomen tasavallan tasapainoilu erilaisten maailmankatsomusten välillä on ollut suomalaisille hyvää aikaa. Kahden suuren ideologian keskinäisen kamppailun varjossa myös tavallinen ihminen on saanut elää rauhassa, sillä kumpikin osapuoli on kosiskellut meitä kannattajakseen. Rauhassa ovat saaneet elää myös ne uskovat, jotka kirkko ilman sosialistien kilpailua olisi tappanut kerettiläisinä.

Suomalaisten ilmiömäinen 1860-luvulla alkanut nousu Ryysyrannan periltä maailman sivistyskansojen joukkoon vajaassa sadassa vuodessa ei ole kirkon tai sosialismin ansiota. Jumala antoi suuria kansanherätyksiä, joiden henkinen perintö nosti kansan. Sosialismi, kuten myös kirkko, ovat kyllä ottamassa sitä kunniaa, mikä Jumalalle kuuluu - ja jakamassa rahoja, jota sadan vuoden työ on tuottanut - mutta perusteita kähminnälle ei ole.

Oikeusministeri Koskisen pyrkimykset soveltaa saatanallisen, totalitäärisen yhteiskunnan periaatteita kirkkoon tuskin kohtaavat suurtakaan vastustusta kirkossa. Papit kyllä tietävät sosialistien verenhimon ja pelkäävät. Ja mikäli papit olisivat periaatteen miehiä, niin he olisivat jo kauan sitten jättäneet kirkon ja liittyneet uskoviin, tasavertaisina tasavertaisien keskuudessa. Herroiksi me emme niitä ota. Tärkeämpi puoli asiassa onkin se, että esivalta Suomessa pyrkii totalitääriseen yhteiskuntaan, ja vielä kaikkein yököttävimpään sellaiseen. On sentään kysymys oikeudesta, jota lain varjolla yritetään vetää lokaan.

Oikeudenmukaisuus on vaikea asia, sillä siinä tunkeudutaan jumalalliselle toimialueelle. Koskisen tapauksessa parasta olisi, jos oikeuslaitoksen nimi muutettaisiin vaikka kansankäräjiksi. Ministeri voisi kantaa vaikka lakiasiainministerin nimeä. Oikeus on Jumalan ominaisuus, hän myös panee tuomionsa täytäntöön ja valvoo alaistensa, myös vihollisten oikeuskäytäntöä. Korkein Oikeus on Jumalan monopoli. Kilpailu jumalan kanssa näyttää vain säälittävältä. Amerikkalaiset ovatkin nöyrempiä, heillä on vain Supreme Court. Meillä nimenä voisi olla Lakituvan ylä-aste.

Oikeusministeri Koskisen vaatimus saattaa näyttää kummalliselta, ellei kansalainen tiedä syytä, miksi lespo- ja homokouhotus on sosialisteille niin tärkeää. Tietämättömyyteen vaikuttavat median omistussuhteet eivät aina riitä selitykseksi tietämättömyydelle, kun kyseessä on jo vuosisatoja jatkunut prosessi. Kyllä huonompaakin saarnaajaa kuulemassa käynyt kansalainen tietää, että "saastainen saastukoon edelleen" ja "pyhä pyhittyköön edelleen". Mutta jos joku ei vielä tiedä maailman suurimman uskonnon päämääriä, kerrataan ne nyt tässä vielä, olkoonkin, että kyse on vastustajan, hebreaksi "saatanan", ohjelmasta. Sen mukaan:

• Järjestäytynyt yhteiskunta on ajettava sekasortoon ja tuhottava
• Yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmän on tuhottava ja perimisoikeus kumottava;
• Kansallisuusaate on tehtävä naurunalaiseksi ja kiellettävä
• Perhe-elämä on korvattava naisten yhteiskäytöllä
• Jumalan paikalle on asetettava hänen kilpailijansa
• Maailmanvaltio on perustettava

Lesbo- ja homoparien varjolla käydään kampanjaa kohta useamman saatanallisen ohjelman puolesta. Sillä nöyryytetään kirkkoa, sillä hävitetään perhe-elämää ja sillä muokataan asenteita luomisjärjestyksen mukaisen elämäntavan vastaiseksi yleensä. Oikeusministerin huuto on raakaa peliä järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Marxin ja Engelsin oppeihin vedoten sosialistit ovat pyrkineet hävittämään uskovat. Yritykset eivät ole onnistuneet, vaikka kymmeniä miljoonia ihmisiä on teurastettu. Pyrkimys maailmanlaajuiseen diktatuuriin näyttää siis todella olevan se viisasten kivi, jonka avulla Jeesuksen nimi seuraavaksi pyritään hävittämään. Marxin mukaan se tulee merkitsemään kokonaisten kansojen hävittämistä maailman kartalta. Uskovien oikeudet olemassaoloon on kielletty jo ajat sitten. Jopa eräs Neuvostoliiton tullimieskin ehti sanomaan minulle, että uskovilla ei ole mitään oikeuksia. Mutta Neuvostoliitto kaatui, ennen kuin päämäärä saavutettiin.

Lipposen hallituksen ja hänen taustavaikuttajansa toimet kirkon häpäisemiseksi on lopultakin vain kirkon ja puolueen välinen asia, mikäli ymmärrämme, että ehtoollista voi ja tulee viettää vain uskovien kesken. Toivottavasti nyt kaikki uskovat viimeinkin lähtevät Baabelista. Kotiehtoollinen on yksinkertainen: Malja Jumalan liitolle ja leipä uskovien yhteydelle!

YK ja Euroopan hallitukset tekivät kaikkensa pitääkseen keskellä Eurooppaa tapahtuvan kansanmurhan salassa. Jugoslavian toimet saivat rauhassa jatkua aina siihen asti, kunnes Yhdysvallat sekaantui taas kerran Euroopan asioihin. Eurooppa olisi niin mielellään sallinut albaanien hävityksen Kosovosta, mutta se vihattu Amerikka sekoitti pelin. Bosnian muslimeille Yhdysvaltain apu ei kuitenkaan ennättänyt.

Joku päivä sitten tiedotusvälineet kertoivat jostakin raportista, joka paljasti Srebrenican verilöylyn Hollannin poliittiselle johdolle. Vielä nytkin tiedotusvälineet yrittivät antaa asiasta sellaisen kuvan, ettei 7000 ihmisen joukkomurhasta ennen ollut tietoa. Mutta kun asetin hakusanaksi Srebrenica, antoi netin hakupalvelu sanalle yli 29000 vastinetta. Myös kyrillisin kirjaimin kirjoitettuna sana Srebrenica toi esiin suuren määrän kirjoituksia mainitusta tapahtumasta. Kaikki tämä kertoo siitä, että joukkomurhasta tiedettiin. Aivan toinen asia sitten onkin se, että murhaajat vaikenivat, niin kuin aina tällaisissa tapauksissa.

Ensisijaisesti juuri murhaajat halusivat salata Srebrenican joukkomurhan. Murhaajat paljastuvat jo lukemalla niitä kirjoituksia, joita Srebrenicasta on kirjoitettu. Murhaajien suojelijat pyrkivät kirjoituksissaan vähättelemään surmattujen määrää tai kokonaan kieltämään koko tapauksen ja muut samankaltaiset, entisen Jugoslavien maaperällä suoritetut teot. Aivan murhaajien lähipiiriin kuuluvat kirjoittelivat sellaistakin, että ne pahat amerikkalaiset tappoivat muslimeja tehdäkseen oikeutetuksi sotaisan politiikkansa serbien rauhaarakastavaa kansaa kohtaan.

Tänään, 2002-04-16 sitten ilmoitettiin, että Hollannin hallitus on eronnut. Mutta mitä tekevät muiden maiden hallitukset? Ja eroaako Hollanti Yhdistyneistä kansakunnista? Mitä miettii Suomen oikeusministeri Koskinen? Voiko Suomi vielä olla YK jäsen? Ja milloin Milosevicin kanssa kauppaa käynyt Jacques Chirac viedään Haagiin pallo jalassa?

Tänään, 2002-04-16, kun kuuntelin STT uutisia klo 19.00 radiolähetyksessä, uutisenlukija mainitsi, että Hollanti oli julistanut Srebrenican turvavyöhykkeeksi. Siis vieläkään media ei suostu puhumaan totta. Näyttää siltä, että Hollanti vain on ottamassa päälleen Yhdistyneitten Kansakuntien syntipukin roolin. Minkä ihmeen takia vieläkään ei myönnetä, että Srebrenican turvavyöhyke luotiin YK turvallisuusneuvoston 16.04.1993 tekemällä päätöksellä nro 819, siis yli kaksi vuotta ennen 11-17.07.1995 suoritettua turvavyöhykkeelle (safe area) kerääntyneitten miespuolisten muslimien joukkomurhaa.

Kolme tuntia myöhemmin Radio Suomen uutisissa kerrottiin Hollannin hallituksen eronneen viime viikolla esitetyn raportin takia. Taas yksi harhaanjohtoyritys. Srebrenican joukkomurhasta on esitetty jo tarpeeksi monta raporttia ja tutkimusta ilman, että Hollannin hallitus olisi eronnut. Hollannin hallitus erosi, koska sitä inhotaan ja inho lausutaan ääneen. Syyllisiä ovat kuitenkin kaikki YK jäsenvaltiot ja loppujen lopuksi kaikki YK jäsenvaltioiden äänestäjät, jotka sallivat järjestöä käytettävän kansanmurhien järjestämiseen suurempien jäsenvaltioittensa "hyväksi". Hollanti osallistui tähän peliin vain siksi, että sillä oli sosialistinen hallitus.

Srebrenican tapaus ei ole loppuunkäsitelty. Milloin hollantilaiset kertovat, kenen käskystä he tempun tekivät? Hallituksen ero ei riitä, syytetyltä odotetaan tunnustusta, mitään salaamatta ja mitään lisäämättä. Nyt vasta hollantilaiset ovat myöntäneet syyllisyytensä, mutta he ovat vielä YK jäseniä. Milloin Hollanti eroaa siitä porukasta? Ja milloin muut? Ei Kofi Annan tai Boutros Boutros-Ghali yksinään niin vaarallisia ole.

Yksi, joka ei ole pyytänyt anteeksi, on media. Vielä äsken kuulin väitteen, että hollantilaiset pitivät Srebrenican komennusta mahdottomana tehtävänä. Miksi tosiaan media väittää jotakin muuta kuin mitä hollantilaiset itse? Hollannin silloinen puolustusministeri ilmoitti 1993, että "tehtävä on kunniakas: vaikea, mutta tehtävissä". Onhan se kunniakas, jos katsotaan asiaa serbien ja heidän taustavoimiensa kannalta. Mutta media käyttäytymistä asiassa ei voi selittää kuin yhdellä sanalla, mutta sen minä jätän tässä lausumatta, ruma kun se on.

Osmo Pöysti

Aamu-uutisissa 2002-04-19 kerrottiin, että EU on sijoittanut palestiinalaishallinnon rakentamiseen 800 miljardia euroa vuosittain. Vai kuulinko minä väärin? Sehän on 20-kertainen koko Suomen valtion budjettiin verrattuna! Mutta jos yleisradiossa asiantuntijana esiintynyt professori on oikeassa, niin sittenhän on selvää, miksi Israelissa soditaan: Amerikka tukee Israelia ja EU terroristeja. Sittenhän on aivan turhaa puhua mistään "rauhanneuvotteluista" tai muusta vastaavasta. Ne käyvät sotaansa Israelin maaperällä.

Israel perustettiin sitä varten, että Eurooppa voisi jatkaa juutalaisten hävittämistä etätyönä. Kun ghetto oli perustettu, usutettiin arabit arabimaissa asuvien juutalaisten kimppuun. Arabimaissa asuvien juutalaisten oli pakko paeta heille varta vasten varustettuun ghettoon. Sitten arabit hyökkäsivät. Ei tarvinnut eurooppalaisten liata käsiään, se oli niinku hienompaa sillai.

On selvää, ettei Israelin puolustuksesta vastaava Sharon halunnut ottaa vastaan EU:n ministeri Solanaa, sillä Sharon varmasti tietää, kuka Israelia vastaan käytävää sotaa rahoittaa. Eikä EU:n sota rajoitu arabien rahoitukseen. Propagandasota ja diplomaattinen sota Israelia vastaan on Suomessakin jatkunut taukoamatta jo presidentti Kekkosen ajoilta lähtien. On aika kansalaistenkin tietää, että EU on sodassa.

Ilmaisjakelulehti Ykkösten päätoimittaja Seppo Yli-Lammi kirjoitti joutsenlaulussaan, että Aho selvisi puhtaana politiikasta. Ei tekisi mieli mollata miestä, jolla oli monta niin hyvää ja arvokasta kirjoitusta. Mutta tämä Ahon pesu jäi vaivaamaan, joten miettiköön hänkin vielä sanomaansa.

Aho sai läpi muutaman kannatettavan asian. Mutta hintana oli keskustan kenttäväen suostutteleminen EU:n taakse. Jos Aho ymmärtäisi, mitä se teko merkitsi Suomelle, hän ripustaisi itsensä lyhtypylvääseen.

Toivottavasti Aho ei hirttäydy lyhtypylvääseen, vaan kertoo rehellisesti, miten hän ajautui kunniattomaan tekoon. Painostivatko häntä vapaamuurarit, Venäjä, velat, ammattiliitot, jesuiitat vai mitkä? Ketä Aho pelkäsi? Tai kiristettiinkö Suomea? Suomen talouden heikko tila Koiviston jäljiltä on tiedossa, mutta ei kai Ahon tarvitse ottaa syytä niskoilleen, jos munat on Koiviston munia. Tunnustaako Aho menneensä lankaan, ja jos, niin kenen oli pyydys?

Keskustan nimissä esiintyvä trotskilainen lehdistö paimentaa nyt keskustaa Jäätteenmäen taakse, sillä Jäätteenmäki on selvimmin asettunut EU:n ja arabien yhteisrintaman taakse Israelia vastaan. Aho harmistui yleisen mielipiteen ohjailusta, mutta eikö hän itsekin tullut puolueen johtoon samojen voimien nostamana? Tottakai puolueen sisäiset trotskilaiset ajavat keskustan puoluejohtajaksi kaikkein sinisilmäisintä hölmöä, tai jos se ei ole mahdollista, niin kaikkein tyhmintä.

Vapaamuurarien ja muiden salaseurojen rangaistukset ovat ankaria niille jäsenille, jotka paljastavat järjestön sisäisiä hankkeita. Synninpäästöä ei kuitenkaan tule, ellei ikäviäkin tosiasioita tuoda julki. Toivotaan nyt, että Aho on varttunut mieheksi.

Käteeni osui KOTIMAA niminen kirkollinen lehti ja silmääni sen kirjoitus. Kirjoituksen suuren otsikon mukaan UUDELLEEN KASTAMINEN ON SYNTI PYHÄÄ HENKEÄ VASTAAN.

Eräs uskonsisar raiskattiin ensimmäisen kerran kolmivuotiaana. Jos samaa kirkollista logiikkaa sovellettaisiin avioliittoon, ei lapsena raiskattu sisar koskaan voisi mennä naimisiin.

Kirkko on Saatanan peitejärjestö, jonka olemassaolon ainut tarkoitus on häpäistä Jumalaa ja hänen tekojaan. Lapsikaste on eräs merkittävimmistä taistelukeinoista kristinuskoa vastaan. Koska Jumalan Valtakuntaan kuljetaan uskon ja kasteen kautta, tekee kirkko kaikkensa estääkseen näiden asioiden toteutumisen.

Kastetta vastaan kirkolla on useita taistelukeinoja. Ensinnäkin, kirkko harhauttaa uhrejaan sanomalla pirskotusta kasteeksi. Raamattu tuntee vain upottamalla (kreikan "baptismo") suoritetun kasteen. Kreikkaa taitamaton pirskotettu ihminen ei tavallisesti vielä kuollessaankaan tiedä, että häntä ei ole koskaan kastettu. Toiseksi kirkko kätyreineen - paitsi, että se opettaa itse väärin - on systemaattisesti tappanut kaikki, jotka ovat opettaneet tai toimineet Raamatun antamien ohjeiden mukaan. Lapsikasteen muodossa suoritettu lasten henkinen raiskaus jatkuu vain, koska kaikki kunnialliset ihmiset tapettiin Euroopasta "Pyhän" Saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtiopäivien vuonna 1529 tekemällä päätöksellä.

Tämä kolmas keino, tappaminen oli niin tehokasta, että Eurooppaan ei jäänyt kristittyjä ollenkaan. Vasta 1800-luvulla kastettiin Hampurissa Euroopan ensimmäiset uskovat julkisesti monta sataa vuotta kestäneen tauon jälkeen. Se oli mahdollista silloin, koska Ranskan vallankumous oli vetänyt kirkon terroristit hetkeksi hiljaiseksi. Kotimaa lehden toimituksessa nähtävästi tiedetään, että kirkolla on nyt tilaisuutensa jatkaa pysähdyksissä ollutta terroritoimintaa, koska propagandasota on alkanut. Ymmärrämme kyllä, että kristalliyö on tulossa, mutta monet kirkon pettämät tulevat vielä uskoon ja ottavat kasteen.

Kirkko on harjoittanut monenlaista syntiä, eräskin paavi oli juuri huoraamassa, kun naisen aviomies tuli kotiin ja tappoi paavin siihen paikkaan. Mutta huoraavat paavit ja pedofiilit piispat eivät ole vielä pahinta, mitä kirkko tekee. Kirkon erikoisala on Pyhien vainoaminen. Pahuudesta esivalta voi rangaista, mutta voi sitä, joka rankaisee hyvyydestä. Se on Jumalan pilkkaa. KIRKON TEOT - JO SUORITETUT, JA TULEVAT MILJOONIEN JUMALAN PYHIEN MURHAT - OVAT PYHÄN HENGEN PILKKAA ja kirkon opit eksytystä.

Osmo Pöysti

2002-04-20

Kirkon arkkipiispa Paarma on DNA/STT nettiuutisten 2002-04-21 mukaan väittänyt, että "koetuksella on viime aikoina ollut kristittyjen rakkaus Israelia kohtaan".

Luterilaisen kirkon arkkipiispalla ei ole mitään oikeutta puhua kristittyjen nimissä. Paarma edustaa vain kirkkoa, ja siitäkin vain osaa. Periaatteessa Paarma voisi ilmoittaa, että kirkonmiesten rakkaus Israelia kohtaan on ollut koetuksella, mutta sekin olisi humpuukia. Kirkonmiehillä EI KOSKAAN ole ollut mitään rakkautta ei sen koommin Israelia kuin Jumalaakaan kohtaan. Lutherin mukaan "Ainut Raamattu, johon juutalaisilla on oikeus, on se, joka on piilossa sian hännän alla. Niitä aakkosia, jotka sieltä tippuvat, saavat he kyllin syödä ja juoda". Nähtävästi luterilaiset haluavat soveltaa samaa oppia myös Israelin ja muun jumalattoman maailman väliseen konfliktiin.

Kristittyjen rakkaus Israelia kohtaan ei ole joutunut koetukselle Israelin viimeaikaisten tapahtumien tähden. Kristitty ei tuomitse itsepuolustusta. Israelilla on oikeus puolustautua kaikkia niitä vastaan, jotka tukevat arabien hokemaa "Israel mereen". Selitellä Israelin ei tarvitse mitään, kaikkein vähiten niille konnille, jotka hyökkäävät Israelia vastaan arabien selän takana.

Paarman puheet ovat sotaa käyvän maan sotapropagandaa, vaikka hän itse on varmasti lukenut myös profeetallisen tarinan Daavidista ja Goljatista. Paarma taistelee taisteluaan Goljatin selän takana. Saul ei Goljatia voita, mutta Daavidin juurivesa tulee.

Israel tarvitsee Daavidia.

Ps: Kristityt eivät rakasta sen takia, että joku on hyvä, vaan sen takia, että heissä itsessään asuu rakkaus.

Median avulla luotu kuva Venäjän antisemitismistä on sekoittamassa paitsi pakanoiden, myös valvomattomien uskovien ajatusmaailmaa. Valvovat uskovat ovat kuitenkin tunteneet hengessään, että median luoma myytti ei vastaa todellisuutta ja esittävät usein kysymyksen, johon yritän seuraavassa lyhyesti vastata.

Tsaarinvallan loppuaikoina Venäjän ja varsinkin Valkovenäjän, Ukrainan ja Moldavian suuria juutalaisyhteisöjä vastaan nousi mellakoita, joissa muutamia kymmeniä ihmisiä kuoli. Lisäksi juutalaisten oikeuksia oli rajoitettu erilaisilla lailla. Näitä mittasuhteiltaan varsin vaatimattomia väkivallantekoja ja diskriminointia hyödyntämään ryhtyi Keski-Euroopan juutalaispiireissä syntynyt sosialistinen liike. Juutalaiset sosialistit Euroopassa ja Amerikoissa nostivat valtavan propagandakampanjan tsaaria vastaan sekä kouluttivat juutalaisen vallankumousarmeijan, joka amerikkalaisen rahamaailman tuella lähetettiin Venäjälle kaatamaan tsaaria.

Kun tsaari oli kaadettu, tiukasti juutalaisjohtoinen sosialistinen liike otti maassa vallan käsiinsä ja ryhtyi hävittämään Venäjää. Hävitystyötä piti tehdä montakymmentä vuotta, ennen kuin Weishauptin, Hessin, Marxin ja Buharinin suunnitelmat oli saatu päätökseen. Mutta sitten Venäjä olikin köyhä, kurja ja moraaliton kuin Hyllywoodin juutalaiset elokuvat.

Stalin yritti kuolemansa edellä rajoittaa juutalaisten valtaa, mutta tuloksetta. Juutalaiset sosialistit säilyttivät kuristusotteensa venäläisiin ja muihin Neuvostoliiton kansoihin. Vielä Andropovin Venäjällä kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet olivat juutalaisia, muistaakseni kahta vaille kaikki. Juutalaiset ja muut sosialistit vainosivat myös niitä juutalaisia, jotka eivät olleet sosialisteja.

On selvää, että sosialistien maassa harjoittama terrori seurauksineen herätti kostonhalua niissä, joissa vielä henki pihisi. Valtaosa ihmisistä oli kuitenkin kauan ennen Gorban tuloa valtaan muuttunut täysin apaattisiksi olioiksi, jotka vaistonomaisesti toteuttivat periaatetta "jos minä en saa, niin et sinäkään". Tuhoon suuntautunut psyyke tuhosi lopulta koko Neuvostoliiton.

Gorba oli pitänyt puolen päivän pituisia maratonsaarnoja jo monta vuotta, kun kansaan alkoi tulla eloa. Pesin rautatieasemalla oli joukko nuoria kerääntynyt kuuntelemaan partasuu-ukkoa, joka uhosi: "Olen käynyt monta sotaa. Olen ollut Vietnamissa, Tshekkoslovakiassa, Afganistanissa… Vielä yksi sota on käymättä. On ajettava mustat pois Venäjältä. Venäläinen mies ei ole itsenäinen ennen kuin kommunistit ja muut juutalaiset on tapettu ja mustat lähetetty takaisin Kaukasian vuorille".

Olin kuullut sotaurhon puheet monesta suusta ennenkin. Sisällissodan - ja juutalaisvainojen vaara oli ilmeinen. Raisa-sisar Minskistä sanoi siihen aikaan, että nähtävästi me joudumme kohta piilottelemaan entisiä (Gorban aikana kristittyjen vaino taukosi) vainoojiamme ihmisten raivolta. Mutta juutalaisvainoja ei tullut ja kommunistit käänsivät takkinsa. "Kommunistinen puolue käy kommunismin vastaista taistelua Kommunistisen puolueen keskuskomitean nerokkaan (ven. "geniaalisen") johdon alaisuudessa", kertoi eräs johtajista, joka sattui käymään työmaallamme Singaporessa vuoden 1990 lopulla.

Minulle syntyi tästä takinkääntötempusta vähän sellainen kuva, että Reagan pelasti Venäjän sisällissodalta, mutta tämä kuva on haalistumaan päin. Puoluemafia otti uuden riskin. Privatisaation nimissä koko Venäjän teollisuus siirrettiin entisten puoluepomojen ja puolueen johtajiksi nostamien teollisuusmiesten nimiin.

Privatisaatio ei ole omiaan poistamaan johtajia kohtaan tunnettua kaunaa. Privatisaation isä Tsubais, juutalainen hänkin (?), kehui aikanaan, että jokaiselle kansalaiselle jaetun yksityistämissetelin arvo on parin henkilöauton luokkaa, mutta toisin kävi. Tavallinen kansalainen sai voutseristaan vain viinapullon hinnan, kun ennen yhteiseksi katsottu valtion omaisuus siirtyi takkinsa kääntäneiden kommunistien taskuihin. Privatisaation myötä kaduille ilmestyivät mustat 600-sarjan mersut. Kansa tuskin huomasi muutosta - ennen ne ajoivat mustalla Volgalla, nyt mustalla mersulla. Mutta eräs upseeri totesi jo 1993, että se on vain yksi yö, kun mustien mersujen valta päättyy.

Sotilaat ovat ainut kansanryhmä, jota Venäjän valtaapitävät joutuvat ottamaan huomioon. Pääministeri Tsernomyrdin sanoi armeijaa "kaikkeinpyhimmäksi". Eikä armeijaa ole loukattu, sen palveluksessa olevat saavat vieläkin leipää. Mutta riittääkö sotilaille nykyoloissa se, että he saavat palan mustaa leipää ja viinaa palan painikkeeksi? Jos sotilaat kyllästyvät, pääsee kansa tekemään sen, mitä se on odottanut 80 vuotta.

Venäjän presidentti Vladimir Putin on pystynyt pitämään juutalaisvihan kurissa. Israelin ja EU:n välisestä sodasta on maassa saatavissa tasapuolista tietoa helpommin kuin Suomessa. Synagoogia poltetaan Venäjällä vähemmän kuin Ranskassa, huolimatta siitä, että Venäjällä juutalaisvihalle on olemassa todelliset syyt.

Osmo Pöysti

Israelin itsepuolustus on tuomittu kaikkialla maailmassa. Maailma vaatii, että Israel vain neuvottelisi, sillä aikaa kuin arabit ajavat heidät mereen. Maailma ei kertakaikkiaan siedä Israelia.

Mutta entä Neuvostoliitto, jossa juutalaiset olivat määräävässä asemassa silloin, kun maan alkuperäisväestöstä, venäläisistä ja muista, tapettiin kymmeniä miljoonia ja vielä niin valikoiden, että viisaat tapettiin ja tyhmät jätettiin, siis tarkoituksella turvata sellainen Neuvostoliitto, josta ei enää koskaan viisasta miestä nouse?

Maailmalla näyttää siis olevan kaksi naamaa juutalaisiin päin: Kun juutalaiset tekevät hirmutöitä sosialismin nimissä, heille hurrataan ja heidät kukitetaan ja heitä imarrellaan ja heitä rahoitetaan. Mutta kun juutalainen muuttaa Israeliin, ja yrittää kaikin voimin elää kunniallista elämää, maailma vaatii juutalaisia kuolemaan vastaan hangoittelematta.

Jos osaat ihmetellä, sinulla on toivoa löytää vastaus. Vastaus on monta kertaa esitetty julkisuudessa, puuttuu vain, että hoksaisit sen.

Pelkkä ajatuskin siitä, että suomalaisen miehen pitäisi palvella Jumalaa, on outo. Varsin vieraalta tuntuvat myös ne sanat, jotka Jeesus sanoi vastustajalleen:

Saatana tarjosi koko maailman valtioiden hallitsijan virkaa Jeesukselle, mutta Jeesus ei ottanut. Ja miksihän ei? Tavallisen moni pulliainen on ryöminyt saatanan edessä rähmällään vain siksi, että olisi saanut pullon viinaa. Mutta palvella Jumalaa? Ja miten? Niin, siinäpä kysymys.

Jeesuksen sanojen mukaan Jumalaa pitää sekä (kr. proskinevo, palvoa) kumartaa, että (kr.: latrevo, palvella) palvella. Kysymys on kahdesta asiasta, palvomisesta ja palvelemisesta. Kirkkoraamatun käyttämät sanat palvoa ja palvella menevät lukijalta helposti sekaisin, koska kouluissa suomalaiset opiskelevat paljon englantia ja vähän suomea. Englantilaisessa KJV raamatunkäännöksessä puhutaan asioista nimellä "worship" ja "serve".

Vanhan Liiton aikana Jumalaa palvottiin uhraamalla erilaisia eläinuhreja. Uhriksi kelpasi vain puhdas eläin. Ihminen ei kelvannut uhriksi, koska ihminen oli saastainen. Näin oli aina Jeesukseen asti. Jeesus oli puhdas, ja kun hänet uhrattiin, uhrijumalanpalvelus lakkasi. Jeesus oli täydellisesti sovittanut ihmisen synnin. Rooman mitralaiset keisarit tappoivat vielä kolmen vuosisadan ajan härkiä Mitra-nimiselle jumalalleen, mutta loppuihan se sekin.

Koska uhreja ei enää uhrattu, ei enää tarvittu alttareitakaan. Jumalan palvominen ei enää ollut paikasta kiinni. Ainut mitä tarvittiin, oli sydän, jossa Jumala sai hänelle kuuluvan paikan, Herruuden. Jeesus selosti asiaa ennakkoon samarialaiselle naiselle, kts. Joh 4:19-24:

Tekstissä sana proskinevo, palvoa on käännetty rukoilemiseksi, mutta muuten käännös on ymmärrettävissä. Kysymys on siitä, että Jumalaa palvotaan Hengessä ja Totuudessa, mikä on täysin mahdotonta sellaiselle ihmiselle, joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä (kts. Joh 3:3-5). Väärän käännöksen tarkoitus on estää raamatunlukijaa huomaamasta, että kirkonmenot eivät ole jumalanpalvelua. Jumalaa ei voida palvoa tai palvella suorittamalla seremonioita, messuja tai "jumalanpalveluksia". Jumalaa palvotaan vain Häntä Hengessä vilpittömästi ylistäen.

Työnantaja valitaan. Jumalan palveleminen on työtä Jumalan ehdoin. Uusi testamentti käyttää tästä työstä sanoja latrevo, doulevo ja muita.

Jumalan palveleminen on siis vaihtoehto jonkun muun palvelemiselle. Jatkossa Jeesus kertoo, että maailman lapset tavoittelevat leipää, mutta väittää myös Jumalan ruokkivan työmiehensä.

Jeesus etsii työmiehiä Taivasten Valtakunnan asialle. Työmiehiksi kelpaavat vain ne, jotka suostuvat tekemään Jumalan tahdon. Ennen kuin jatkamme, kertaamme käskyn:

Tottakai on selvää, että jos mieli olla Jumalan töissä, pitää tehdä Jumalan määräämiä töitä.

Mutta mitä töitä? Eikö se Hengessä suoritettu palvonta riittäisi? Puhuttaisiin vain kielillä ja laulettaisiin hihhulihumppaa? Tai jos tehtäisiin asia helpoksi, ja käytäis kerran viikossa kirkossa ja kuunneltais se ikävystyttävä puhe? Ja tiukan paikan tullen maksettais vaikka kirkollisvero ja kymmenykset? Sunnuntain ehtoopuoli vietettäis rennosti ja kaikki arkipäivät palveltais sitten sitä mammonaa.

Kirkon teologit ovat päätyneet pitämään osa-aikaista työsuhdetta oikeana ratkaisuna. Niille, jotka vihaavat Jumalaa on jopa tunti viikossa jumalanpalvelusta liikaa ja niinpä useimmat kirkon jäsenet laistavat senkin. Uskovien asenne on erilainen. Rakkaudesta ja Totuudesta tulee elämän sisältö. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, kunnioittavat ja palvelevat häntä aina, tai jos ollaan ihan sanatarkkoja, niin:

Nämä sanat eivät ole osoitettu ihmiselle, vaan Saatanalle. Ihmisellä on valinnan vapaus, ja hän saa itse valita, ketä palvelee. Kaikkia Totuus, Rakkaus ja Elämä ei miellytä. Orjan on kuitenkin muistettava, että orja saa saman palkan, kuin hänen isäntänsäkin. Saatanan palkka on helvetti ja sinne menevät myös hänen palvelijansa. Jeesuksen orjien osa on mitä parempi.

2002-04-25

Maailman luetuin runoilija kirjoittaa näin:

Nuhteettomuuden tien vaeltajista vain yksi on pystynyt täydelliseen suoritukseen. Häntä sanotaan Herran palvelijaksi, kts. Matt 12:18. Muut Herran palvelijat ovat työyhteydessä häneen, kuten monet Uuden Testamentin kertomukset isännästä ja palvelijasta osoittavat.

Jumala ei hyväksy työsuhteeseen ketä vaan. Hän vaatii palvelijoiltaan omien määräyksiensä mukaista nuhteettomuutta. Tuhat vuotta myöhemmin apostoli Pietari antoi roomalaisesta komppanianpäälliköstä seuraavan lausunnon, kts Apt 10:34-35:

Kornelius oli otollinen, kr. dektos, pääsemään sisälle Jumalan valtakuntaan. Hänkin oli syntinen, ja hänenkin oli käytävä Jumalan Valtakuntaan Jeesuksen kautta - ja juuri sitä varten Pietari oli lähetetty hänen luokseen. Pietari lähetettiin, koska Jumalaa oli pannut merkille Korneliuksen rukoukset ja hänen armeliaisuutensa köyhiä kohtaan. Rukous tai armeliaisuus ei tehnyt Korneliusta autuaaksi, mutta se osoitti hänen pyrkimyksiensä suunnan. Ja siinä Jumala halusi auttaa häntä eteenpäin.

Koska kaikki ovat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla, on kysymys enää siitä, kuka tunnustaa syyllisyytensä ja kuka ei. Jumala lupaa antaa armon sille, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä. Armo sisältää armahduksen menneisyydestä ja voiman tulevaisuutta varten. Jumalan armon vaikutuksesta ihminen muuttuu. Mutta halu muuttua on lähdettävä sinusta, sillä Jumala ei muuta sinua pakkokeinoin. Sitä mukaa kun mieli muuttuu, antaa Jumala tehtäviä.

Hebrealaiskirjeessä luetellaan eräitä Jumalan palvelijan tekoja:

• palvoa Jumalaa Jumalaa miellyttävällä tavalla, 11:4;
• rakentaa laiva sopivaan aikaan, 11:7;
• muuttaa toiseen maahan, 11:8;
• asua muukalaisena vieraassa maassa, 11:9;
• odottaa, 11:10
• synnyttää vaihdevuosien jälkeen, 11:11;
• siittää esi-isä kansalle sellaisessa iässä, jolloin hedelmöityskyky on mennyt, 11:12;
• olla valmiina luopumaan kaikesta, 11:17-19;
• jakaa siunauksia, 11:21;
• antaa määräyksiä, 11:22;
• kätkeä lapsensa murhaajilta pakanamaan lain vastaisesti, 11:23;
• kieltäytyä väärän valtajärjestelmän tuomista etuisuuksista, 11:24;
• kärsiä vaivaa vaivattujen rinnalla, tarjotuista nautinnoista kieltäytyen, 11:25;
• syödä uhrikaritsa ja merkitä sen verellä talonsa, 11:28;
• ylittää meri, 11:29;
• laulaa kaupunginmuurit matalaksi, 11:30;
• pelastua tuholta, vaikka koko kaupunki hävitettäisiin, 11:31
• kukistaa valtakuntia, 11:33;
• pitää vanhurskautta voimassa, 11:33;
• tukkia leijonain kidat, 11:33;
• sammuttaa tulen voima, 11:34;
• päästä miekanteriä pakoon, 11:34;
• tulla väkeviksi sodassa, 11:34;
• osoittaa kestävyyttä vainoissa, 11:36-38
• jne.

Jumala ei anna kaikille palvelijoilleen samanlaisia toimeksiantoja, mutta kaikissa Jumalan toimeksiannoissa on muutamia yhteisiä piirteitä, joita me voimme tutkia. Ensinnäkin, Jumala on itse mukana, kun hänen työtään tehdään. Markuksen evankeliumin lopussa kerrotaan (suomalaisen käännöksen mukaan), että Herra "vaikutti" lähettiläittensä sanan toteutumisen ja "vahvisti" sanan puolesta:

Erityisesti Herra painottaa sitä, että ilman Häntä hänen palvelijansa eivät pysty mihinkään. Johanneksen teksti asiasta on:

Kaikille yhteisiä tehtäviä ovat veljesrakkauden osoittaminen ja lähetyskäsky. Lähetyskäsky löytyy kaikista neljästä evankeliumista, mutta kaikissa neljässä evankeliumissa hiukan eri muodossa. Kun kaikki neljä käskyä pannaan yhteen, saadaan evankelistan toimenkuva selville. Siihen kuuluvat:

Veljesrakkautta koskeva käsky "Rakastakaa toinen toistanne niin kuin minä olen teitä rakastanut" on perusasia, jonka noudattamisen tärkeyttä korostavat lukuisat Jeesuksen esittämät kertomukset, kuten vertaus armottomasta palvelijasta, kts. Matt 18:23-35; palvelijoiden keskinäisestä arvojärjestyksestä, kts. Matt 20:25-28; hyvästä ja huonosta palvelijasta, kts. Matt 24:45-51; jne.

Jumalanpalvelus on sekä palvontaa että palvelua. Palvonta on mahdollista vain Hengessä ja Totuudessa. Jumalan Henki ei ota osaa epäpyhiin kulttimenoihin, mutta vilpitön sydän voi kiittää Jumalaa joka aika ja joka paikassa. Ja jos yhteys Jumalaan on olemassa, Jumalan palvelijalla on jaettavana Jumalan lahjoja, jumalallisen armon näkyviä vaikutuksia ihmisen elämään.

Osmo Pöysti

2002-05-01

Yhdistyneitten Kansakuntien hollantilaiset rauhanturvaajat eivät pystyneet tai eivät halunneet estää Bosnian muslimimiesten joukkomurhaa Yhdistyneitten Kansakuntien turvavyöhykkeeksi (safe area) julistamassa Srebrenicassa kesällä vuonna 1995. Kun joukkomurhaa ei pystytty pitämään salassa, erosi Hollannin hallitus vajaa seitsemän vuotta myöhemmin. Mutta asia ei ole loppuun käsitelty. Hollannin hallituksen ero ei alkuunkaan riitä.

Srebrenicaan lähetetty varsin pieni rauhanturvaajajoukko ei pystynyt tai ei halunnut turvata turvavyöhykettä serbien hyökkäystä vastaan, mutta kääntyi kuitenkin Hollannin ulkoministeri van Mierlon väittämän mukaan YK:n UNPROFOR-joukkojen ranskalaiselta komentajan, kenraali Bernard Janvierin puoleen pyytäen YK:ta suorittamaan lentopommituksia serbien pysäyttämiseksi. YK:n joukkojen ranskalainen komentaja kieltäytyi turvavyöhykkeen puolustamiseksi välttämättömältä sotilastoimelta tunnetuin tuloksin. Serbit valloittivat YK:n "turvavyöhykkeen" ja tappoivat 7000 muslimimiestä.

Janvier ei tietenkään toiminut yksin. Ranskalainen päivälehti Liberation väitti, että Jacques Chirac oli luvannut Milosevicille estää lentopommitukset, jos serbit vapauttavat vangiksi ottamansa YK:n työntekijät. Mutta lehti saattaa olla väärässä - kauppa saattaa olla vain alibiksi tarkoitettu ele. Tapahtumainkulusta voi päätellä, että Chirac ja Milosevic toimivat liittolaisina Bosnian muslimien hävittämiseksi.

Ranskan poliittisen johdon osuus Srebrenican verilöylyyn on kiistämätön, mutta koko suunnitelmaa ja sen toteutusta ei ole vielä tuotu ilmi. Leimaantuneita henkilöitäkin on vain muutama, presidentti Jacques Chirac ja kenraali Janvier.

Yhdistyneitten kansakuntien rauhanturvaoperaatioiden luonne sensijaan on jo selvitetty. Ensin tehdään pakolaisleiri, sitten lähetetään joukko elostelevia nuorukaisia paikalle hillumaan siksi aikaa, kun Yhdistyneitten kansakuntien johtavat valtiot suorittavat yksissä tuumin kansanmurhan. Jos sitten maailman kansat nostavat aivan kamalan metakan, kutsutaan joku piintynyt roisto Haagiin sitä varten, että hän saisi vielä jatkaa kiihotuspuheitaan. Lopuksi piintynyt roisto ehkä tuomitaan muutamaksi vuodeksi vankeuteen. Muodollinen tuomio on sekin vain konsti niiden hämäämiseksi, jotka vielä vastustavat kansanmurhia, varsinkin YK suunnittelemia sellaisia.

Tänään, 2002-05-03, Martti Ahtisaari esiintyi Suomen yleisradion uutisissa valittelemassa sitä, että Israel ei ottanut Ahtisaaren johtamaa ryhmää tutkimaan Jeninin pakolaisleirin tapahtumia. Vuonna 1999 Ahtisaari oli vielä Suomen tasavallan presidentti. Siinä asemassa hän 15.03.1999 otti vastaan Jasser Arafatin, palestiinalaisen kollegansa. Tapaus toi mieleen profeetta Sakarjan lausuman Herran sanan:

Suomen tasavallan johto on presidentti Kekkosen ajoista alkaen osoittanut uskomatonta röyhkeyttä, asettuen varauksettomasti tukemaan arabien ja heidän taustavoimiensa pyrkimystä tuhota Israel. Toinen toistaan pöyristyttävimmät lausunnot seuraavat toisiaan, viimeksi kuulimme ne ministeri Siimeksen suusta vappuna, 01.05.2002. Yhdistyneitten Kansakuntien taholta on provokaatio Israelia ja kaikkea kunniallista maailmaa kohtaan valita suomalainen poliitikko sellaisen tutkimusryhmän johtoon, jolta kunniallinen maailma odottaa puolueettomuutta ja asiallisuutta.

Osmo Pöysti

YHÄ YLE YRITTÄÄ

Valtion radio kertoi 2003-03-31, että ensimmäiset 600 Yhdistyneiden Kansakuntien Srebrenican turvavyöhykkeeltä suojaa hakeneista pakolaisesta on haudattu. Valtion radio kertoi myös, että bosnialaiset olisivat muka paenneet turva-alueelta. Tämä on uusi ja sangen rohkea väite. Koska asian ympärillä Valtion radio ei ole ainut valheita levittänyt kanava, on syytä pitää tarkkaan muistissa kuka mitäkin sanoi, sillä niistä voi tehdä johtopäätöksiä.

Yleisesti tiedossa on, että YK:n joukot järjestivät ansan bosnialaisille. Serbit veivät YK:n hollantilaiset "rauhanturvaajat" hotelli FORTUNAAN naispuolisten lohduttajien hoitoon, ja serbit pakottivat bosnialaiset nuorukaiset ja miehet linja-autoon, veivät pois ja ampuivat. Ammuttujen luku oli noin 7000 (seitsemän tuhatta). YK vaikeni asiasta, mutta rehelliset ihmiset ei. Suuren maailman paholaisenpalvelijoiden omistamat massatiedotusvälineet saivat jutun pidettyä salassa suurelta yleisöltä monta vuotta, mutta lopulta Hollannin hallituksen oli erottava, koska YK:n ja hollantilaisten "rauhanturvaajien" osuus kansanmurhassa ei pysynyt salassa. Sen jälkeen jopa STT:n kertoi osan totuutta. Seuraavassa katkelma dna-uutisten välittämästä STT:n tiedosta 10.04.2002: "Serbijoukot teloittivat Srebrenican valtauksen päätteeksi yli 7 000 muslimimiestä ja -poikaa". Mainittakoon nyt vielä, että tämä serbien heinäkuussa 1995 suorittama joukkomurha oli suuremman hankkeen osa.

Serbien joutivat hankaluuksiin tekemänsä toisen kansanmurhan, albaanien teurastuksen takia. Serbian presidentti vietiin Haagiin, mutta oikeudenkäynnistä tuli farssi. Milosevitsh vaati Ranskan presidenttiä mukaan, sillä hän oli sopinut edeltä käsin Chiracin kanssa siitä, että Ranska ei pommita kansanmurhan suorittajia. Että oikeudenkäynnistä tulisi edes osapuilleen uskottava, pitäisi YK:n johdon istua syytettyjen penkillä Milosevitshin rinnalla.

On aivan luonnollista, että paholaisen asiamiehet yrittävät viimeiseen asti suojella työmiehiään. Kun amerikkalaiset ryhtyivät ahdistelemaan noin 1.000.000 (yksi miljoona) naapuriaan tappaneita irakilaisia, nousivat edistykselliset journalistit taas täyteen raivoonsa. Heidän arvomaailmansa pyhimpiin tuntoihin asti koskee, kun Saddam Husseinia ja hänen teurastajansa saavat maistaa omaa lääkettään, vaikkapa vain ihan pikkuisen.

Kortit on näytetty. Roistot haluavat tappaa salassa YK:n lipun alla pakolaisia ja turvata työrauhan sekä itselleen, että hengenheimolaisilleen. Keskustapuolue näytti vaalien edellä korttinsa tukemalla epäsuorasti Husseinia. Muut olivatkin jo näyttäneet korttinsa aiemmin.

Suomen Yleisradiolle näyttää Srebrenican asian vääristely olevan tärkeä nyt, kun asia ei pysynyt salassa. Kysymys on YK:n uskottavuudesta. Ja juuri YK:n hallintaan yritetään siirtää Irak-asiat nyt, kun YK:n on kasvonsa paljastanut. Veriset paholaisen kasvot.

Osmo Pöysti

2003-03-31