Tähän on tulossa tekstiä …

Osmo Pöysti

2004-2020

Kuru & Ikaalinen, Finland

2020-10-14

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Muutama vuosi sitten vihamies toi kotiin television. Käperryin nurkkaan, kun sitä ryhdyttiin katselemaan. Kun omaa huonetta ei ollut, kuulin sen verran, että kolme kertaa jopa höristin korviani. Yksi asia koski Berliinin muurin rakentamista. Itä-Berliinin asukkaat menivät illalla nukkumaan, ja aamulla ei enää Länsi-Berliinin puolelle päässyt. Yöllä oli rakennettu muuri. Ymmärsin, että Valtio halusi tällä tavalla kertoa adepteilleen, että muuri tulee. Ja niinhän se on tullut. Ei saa matkustaa, ettei tule flunssaa. Toisella kertaa lapset katselivat laulukilpailuja. Etsittiin kykyjä kuin Hollywoodiin. Jo vuosikymmeniä sitten National Geographic Societyn lehti kertoi amerikkalaisista lapsilaumoista, jotka olivat tulleet Hollywoodiin päästäkseen "huipulle", mutta joutuneet kaduille huoriksi ja sortuneet huumeisiin. Kolmas ohjelma koskikin sitten psykologiaa. Ohjelmassa puhuttiin vakavalla rintaäänellä siitä, mitä pitää tehdä, kun masennus kohtaa. Synti aiheuttaa masennusta, ja kun sitä yritetään uudella synnillä ja rohdoilla, siis myös "laillisilla" rohdoilla hoitaa, joudutaan yhä syvemmälle kuoleman kitaan.

Kun suomalaisia ajettiin roomalaiseen orjuuteen, Lipponenkin siinä kehui, kuinka paljon siitä on etua, saa vapaasti matkustellakin, ja kysyi sitten: "Eikö se ole hyvä asia"? Minua ei Lipponen pettänyt, sillä jo parikymmentä vuotta aiemmin olin kulkenut Euroopan halki autolla mennen tullen. Ensimmäistä kertaa passia kysyttiin Tanskan ja Saksan rajalla. Kun saksalainen virkamies näki, että passi on sininen, hän toivotti hyvää matkaa. Noin kolmekymmentä sekunttia siihen meni. Itävallan rajaviranomaiset katsoivat passia, ja katsoivat naamaa, mutta sitten sekin tarkastus oli ohi. Jugoslavian rajalla Ljubljanaan menevän tien kohdalla täytettiin kortti, johon tuli nimi, osoite ja passin numero ja ehkä vielä muuta pientä, laitettiin leima ja allekirjoitus, ja sanottiin, että jätätte tämän sitten raja-asemalle, kun poistutte maasta. Prosessi vei aikaa noin viisi minuuttia, jonotuksineen. Kreikan puolella passiin tuli leima, samoin Turkin rajalla. Kysymyksiä ei ollut. Turkista tultiin Bulgariaan, eikä sielläkään mitään viisumeita vaadittu, mutta jos oikein muistan, auton takaluukku piti aukaista. Bulgarian ja Romanian rajalla sama juttu. Romaniasta poistuttaessa tullimies pyysi tupakkaa, mutta kun sitä ei ollut, ei hän sitä etsinytkään. Sanoi vain, että kun tulette tuonne Neuvostoliiton puolelle, että ne etsivät. Ja etsiväthän ne. Viisi tuntia. Poistuminen Neuvostoliitosta sujui helpommin, eikä Suomen tullimieskään kirppuja jahdannut. Kysyi vain, mistä tullaan ja onko alkoholia. Katsoi sitten tarkkaavasti silmien pupilleja kuin varmistuakseen, että huumeita ei käytetty ja kysyi samalla millaista Turkissa oli. "Täällä Suomessa on ollut kuuma kesä", hän sanoi. Passin ja silmien pupillien katsominen taisivat olla ne tärkeimmät asiat.

Kun Euroopan yhteisöä perustettiin, sitä mainostettiin Baabelin tornin kuvalla. Kuvassa oli käytetty Peter Bruegel vanhemman samannimistä maalausta vuodelta 1563 ja sen ylle oli laitettu yksitoista viisisakaraista tähteä ylösalaisin, demonivaltojen merkkinä okkultismin sääntöjen mukaan. Kuvan alareunassa oli juliste: EUROPE: MANY TONGUES ONE VOICE. (Eurooppa: Monta kieltä, yksi ääni). Äänet siirretään EU:lle äänestämällä. Missä sinun äänesi on? Minulla on ääni tallella. En ole antanut niille ääntäni, mutta ne pyrkivät siihen erilaisia keinoja käyttäen. Äänen vaientaminen on niiden ääriratkaisu, mutta mieluummin Saatana (suomeksi Syyttäjä) näkisi sinut rähmällään kiittämässä ja ylistämässä sitä.

Baabel eli kreikkalaisittain Babylonia oli ensimmäinen imperiumi. Se syntyi, kun Nimrod tuhosi perusyksikön, perheen, vallan miehittämällä Baabelin kaupungin, ja saneli uuden maailmanjärjestyksen säännöt. Ennen Nimrodia syntyneessä Shinaarin eli Sumerilaisten tasangon kulttuurissa eri perheyhtymillä ja kaupungeilla oli lukematon määrä erilaisia jumalia. Auringosta, kuusta, ja tähdistä tehtiin jumalia. Tähtiä oli kaksitoista. Tähtien on sanottu esittäneen maan kiertolaisia, mutta koska niitä tunnettiin vain yksitoista, on arveltu, että maan kiertolaisia on aiemmin ollut yksi enemmän. Ajatus ei liene aivan tuulesta temmattu, sillä sumerilaisten ja babylonialaisten parhaiten hallitsemia tieteenhaaroja olivat tähtitiede ja geometria.

Luomakunnan kohottaminen Luojan asemaan on kapinaa Luojaa ja myös koko luomisjärjestystä vastaan. Jumala olisi voinut kukistaa kapinan, mutta kuka silloin olisi jäänyt eloon. Jumala toimi toisin. Hän kutsui ulos kapinoitsijoiden keskuudesta Abramin menemään "maahan, jonka minä sinulle osoitan", ja lupasi siemenen, jossa kaikki maan kansat tulevat siunatuiksi. Jo projektivaiheessa lupauksen poika sai nimen "pelastus", hebreaksi Jeshua, mutta vielä silloin ei kukaan tiennyt, mitä tuo sana merkitsee.

Kaikki, mikä menettää yhteytensä elämän lähteeseen, tuhoutuu. Kun päärynä irroitetaan puusta, se alkaa mädäntyä. Mätäneminen kiihtyy, mikäli se pannaan jo mätien päärynöiden joukkoon. Mätänemistä voidaan hidastaa, panemalla päärynä viileään, mutta kokonaan pysäyttää prosessia ei voi. Kaikki on mennyttä, Albert, sanoi ruotsalainen. Raamatun kertomus Hyvän ja Pahan tuntemisen puusta kertoo, miten käy, kun ihminen rikkoo Jumalan käskyn. Hän passitti ihmisen maailmaan josta hänet oli otettu, odottelemaan ongelman lopullista ratkaisua.

Nimrodin ajan kulttuuri oli oikea kulttuurisekamelska. Erilaisia jumalia oli joka lähtöön, ja jos eivät aivan omituisia, niin naapurikylän jumalien muunnoksia. Kaikkien jumalien palvelussa oli kuitenkin paljon yhteistä: veri, valta, orjuutus ja seksi. Kaldean Uurin virallinen uskonto oli kuun palvonta. Mutta Jumala on kaikkivaltias ja vielä armollinenkin. Abramin kutsuminen pois Kaldean Uurista oli välttämätöntä, ettei hänkin saastuisi kuun, auringon ja tähtienpalvojien tapaan, sillä kulttimenot olivat perverssejä, luomisjärjestyksen vastaisia.

Babylonian tieteen ja uskonnon ammattilaisia sanottiin mageiksi. Ensimmäinen maininta mageista on Jeremian tekstissä, jossa kerrotaan Jerusalemin valloituksesta:

Juutalaisia vietiin Baabelin vankeuteen kolmessa erässä. Ensimmäisen erän mukana oli viety neljä nuorta miestä: Daniel, Hananja, Miisael ja Asarja, jotka koulutettiin valtakunnan virkamiehiksi. Danielin kirja, kts. 27 Dan 2:48 kertoo, että Danielista tuli Baabelin viisaiden päällikkö, mutta ei magi, niin kuin huolimaton lukija saattaisi luulla. Jumala nosti hänet tähän asemaan antamalla hänelle viisauden, jota muilla ei ollut. Danielin profetioissa esitetään koko tuleva maailmanhistoria aina sen loppuun saakka. Babylonian imperiumin jälkeen Jumalan vastaisen kapinan johdossa ovat olleet Media-Persia, Kreikka ja Rooma. Kaikki nämä ovat vuorollaan valloittaneet Jerusalemin, ja yrittäneet toteuttaa Nimrodin unelman Uudesta Babylonialaisesta maailmanjärjestyksestä.

Nimrodin nimi on käännettävissä sanalla "kapinoikaamme". Jumala oli käskenyt ihmisiä asuttamaan koko maan piirin, mutta Nimrod halusi kaupunkiin. Torni oli kapinan symboli. Kun Jumala sen näki, hän sanoi, että se on heidän ensimmäinen yrityksensä. Siitä voidaan päätellä että uusia yrityksiä oli tulossa. Olihan niitä. Kun Jeesus perusti seurakunnan, ekklesia, hänen aikalaisensa, juutalainen Filon loi teoreettisen pohjan kirkon synnylle Egyptin Aleksandriassa. Kirkon tarkoituksena oli syrjäyttää kristinusko ja perustaa maailmanuskonto yhdistämällä kaikki demoniset saman isännän alaisuuteen. Monta kieltä, yksi ääni, sanottiin Euroopan Neuvoston julisteessa. Filon itse ilmaisi tämän sanalla katolinen, yleinen, sillä hänen uskontonsa ainekset olivat sekoitus kaikkea, ainoastaan nimeä Jeesus Filon ei säilyneissä kirjoituksissa mainitse kertaakaan. Filonin ideologiset perilliset, ensimmäisen kirkkohistorian kirjoittanut Eusebius Kesarealainen ja latinankielisen raamatunväärennöksen, Vulgatan, tekijä Hieronymus kertovat Egyptin Aleksandriaan perustetusta filosofikoulusta, jossa filosofeja valmistettiin kristillisen seurakunnan johtajiksi ja luettelevat, ketkä olivat koulun johtajia Filonin jälkeen. Vaikka Eusebiuksen ja Hieronymuksen tiedoille ei tukea muista lähteistä löytyisikään, tosiasia on, että kirkko on perustettu Filonin opeille. Filonin kirjoitukset ovat säilyneet niin hyvin, että niiden perusteella on ollut mahdollista todistaa myöhempien kirkonmiesten kirjoitukset Filonin opeiksi.

Filonin kirkon pää on antikristus, Kristukseksi meikattu Saatana. Kun meikki keskiajalla alkoi rapistua, kirkossa suoritettiin nuorennusleikkaus, mutta nyt kirkko on taas palannut juurilleen. Se Nimrodin oppi, jota Platon akatemiassaan Ateenassa noin 370 vuotta ennen Kristuksen syntymää opetti, on taas otettu oppikirjaksi. Ranskan vallankumouksen tavoitteet olivat samat, kuin babylonialaisen maailmanjärjestyksen tavoitteet. Yhdysvallat perustettiin niiden varaan, mutta vakavampi yritys syntyi Englannissa, kun Fabian Society vuonna 1884 perustettiin.

Ranskan vallankumous tehtiin vielä vanhalla tyylillä: Lähetettiin armeija orjuuttamaan kansoja ja valtiaita. Fabian Society toimii kuin salaseura: Sen miehet soluttautuvat kaikkialle tuhotakseen kaiken, mikä saattaisi haitata Saatanan hankkeita. Fabian Societyn perustamisen jälkeen maailman mahtavat ovat hokeneet iskulausetta "Uusi maailmanjärjestys" ja toteuttaneet sen ohjelmaa kaikkialla maailmassa. Kaksi maailmansotaa on käyty, ja kolmas on tulossa. Sauli Niinistö kertoi, että tämän vuosisadan alku jää historiaan Uuden maailmanjärjestyksen aikana.

Monet luulevat, että kun Uusi maailmanjärjestys alkaa, se kestää miljoonia vuosia. Mutta edes Niinistö ei sanonut niin. Raamatun mukaan Uusi Babylonialainen maailmanjärjestys kestää vain seitsemän vuotta. Jumalan kansa otetaan pois taivaisiin siksi aikaa, kun Antikristus mellastaa maan päällä. Häät kestävät Raamatussa seitsemän päivää, ja Karitsan häät seitsemän vuotta. Sitten Jeesus palaa maailmaan näkyvällä tavalla, ja tuhoaa hänen nimissään esiintyvän antikristuksen joukkoineen. Hänen hallituksensa hallitsee tuhat vuotta, mutta sitten tulee lopullinen tuomio: Paha saa palkkansa ja voittajat asetetaan tehtäviinsä hallitsemaan uutta luomakuntaa.

Antikristuksen tavoite on tappaa kaikki kristityt ja hävittää Jeesuksen nimi maailmankirjoista ja ihmisten mielestä. Lehdessä Molodezh Armenii, Armenian nuoriso oli vuoden 1971 tammikuussa kirjoitus, jossa kerrottiin, että uuden sosialistisen ihmisen kasvattaminen henkilöstä, joka on jo kuullut nimen Jeesus, on mahdotonta. Yritys Jeesus-nimen hävittämiseksi on niin raju hanke, että Öljymäen puheessa Jeesus käyttää siitä nimeä suuri ahdistus, thlipsis mega.

Antikristuksen valtakausi alkaa, kun hävityksen iljetys pystytään paikalle, jossa sen ei tulisi olla. Mutta kristittyjen vaino on jo alkanut. Jo nyt meidän on pystyttävä kulkemaan Jumalan Hengen jokapäiväisessä johdatuksessa, sillä ilman sitä me emme voi selvitä niistä tilanteista, joita Uuden Babylonialaisen maailmanjärjestyksen rakentajat meitä vastaan ovat suunnitelleet.

Tuo kertomus Larin Paraskesta taisi jäädä vähän kesken. Mitä hän murehti? Runoista, joita en ole itse lukenut, kerrotaan että hän oli niitä ihmisiä, jotka osasivat nauraa itselleenkin hyväntahtoisesti. Se on ollut monen muunkin kovaosaisen kovassa koulussa hankkima taito. Mutta tunsiko hän sen tien, jossa kaikki toiveet ja ongelmat tuodaan Isännän eteen? Jos ennen kaikkea on etsittävä Jumalan kuningaskuntaa ja hänen vanhurskauttansa, eikö silloin jää omat työt tekemättä? Ei jää, sillä kaikki on jo tehty. Kyse on johdatuksesta. Kun Jumala johtaa ihmistä, hän kuljettaa sitä polkua, jonka hän on itse sinulle valmistanut. Hänen valmistamansa elämänpolun varrella kaikki on valmiina. Hän on ennakkoon huolehtinut kaikesta. Hän itse johtaa sinua sitä tietä pitkin. Hän on ei ainoastaan paras johtaja, vaan ainoa hyvä johtaja. Kun sinä kuljet eteenpäin Jumalan Hengen johdatuksessa, saat vain ihmetellä, miten kaikki kaikkein monimutkaisemmatkin palaset sopivat yhteen. Jumalan tahto sinussa täyttyy ja sinä iloitset.

Sinähän olet käynyt kouluja, eikö niin? Tai ainakin olet peruskoulussa? Sanoppas sitten kuka on merkittävin suomenkielinen runoilija? Sillä aikaa kun sinä mietit, minä kerron inkeriläistytöstä, joka muiden kylän tyttöjen kanssa paimensi karjaa aholla. Tytön nimi oli Paraskeva Nikitina eli Paraskeva Nikitan tytär, tai toisen tiedon mukaa Paraskeva Mikitina eli Mikitan tytär. Hän oli syntynyt 1833 Lempaalan Miskunmäen kylässä, Venäjän inkeriläisseudulla, jossa siihen aikaan asui noin sata tuhatta suomea puhuvaa inkeriläistä. Ajankulukseen tytöt lauloivat lauluja, kalevala-mittaisia tarinoita, ja keksivät uusia. Ilmaisukykykin kehittyi huippuunsa.

Paraskevan isä Mikiitta Mikiitanpoika oli venäläisen Kuussovan hovin seppä, ja kuten lähes kaikki inkeriläiset siihen aikaan venäläisten orja. Paraskevan äiti kuoli tytön ollessa viisitoistavuotias. Äiti oli syntynyt Suomen puolella Sakkolan pitäjän Vaskelan kylässä. Kun isä kuoli, oli Paraskevalla ikää kahdeksantoista, ja hän siirtyi Suomen puolelle äidin kotikylään. Matka ei ollut pitkä, Lempaala ja Sakkola olivat naapurikuntia, mutta eri puolella rajaa. Suomen puolelle siirtyminen oli monen tytön haave, sillä Suomessa ei ollut orjuutta. Kaksikymppisenä hän meni naimisiin kahdeksantoista vuotta itseään vanhemman Kaurila Teppananpojan kanssa. Kaurilan pieni kotitila oli nimeltään Larila, ja sen mukaan Paraskevaa ryhdyttiin kutsumaan nimellä Larin Paraske.

Larin Paraskeen vanhemmat olivat olleet inkerikkoja, alkuperäisiä inkeriläisiä, joiden lukumäärä kansakuntana oli edellisinä vuosisatoina käytyjen sotien ja muuttoliikkeiden takia vähentynyt huomattavasti. Mutta vanhana itämerensuomalaisena kansana juuri inkerikot olivat parhaiten säilyttäneet vanhan runoperinteen. Kaikki lauloivat sydämen ilosta tai murheesta, aikaa vietettiin kyselemällä arvoituksia ja kertomalla satuja ja tarinoita.

Inkerinmaa oli Venäjän tsaari Pietari Ensimmäisen aikana siirtynyt Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle ilman vastarintaa, sillä Ruotsin armeija oli kärsinyt tappion Ukrainassa ja kuningas oli paennut Moldaviaan. Mutta vaikka kukaan ei vastustanut Pietari I armeijaa, hän tapatutti lähes kaikki ihmiset suomenkieliseltä Inkerinmaalta ja Karjalan kannakselta. Minun kotikylässäni Sintolassa oli ennen venäläisvainoja neljäkymmentä savua eli verotettavaa taloutta, ja kun rauha vuonna 1721 solmittiin, vain kahden talon asukkaita tuli piilopaikoistaan takaisin poltettuun kylään. Pöystin väki oli piileskellyt kymmenen vuotta rahkasuon keskellä olevassa saaressa, maakammissa ja säilynyt hengissä.

Inkerinmaan rajalle, jossa Larin Paraskeen esivanhemmat asuivat, oli meiltä noin 150 kilometriä, ja siellä asiat olivat vielä huonommin. Inkerikot olivat joutuneet maaorjiksi, tsaari kun antoi inkeriläiskylät venäläisten kartanonherrojen omaisuudeksi, "sieluiksi". Erään kartanon eli "hovin" rouva oli synnyttänyt lapsen, mutta ei halunnut sitä imettää, etteivät rinnat veltostuisi. Imettäjäksi kutsuttiin inkeriläisäiti, jolla oli omakin lapsi. Mutta tämäkin inkeriläisvaimo oli runonlaulaja. Hän lauloi, kun imetti, ja kun lapsi kasvoi, hänestä tuli lapsen hoitaja. Imettäjältään lapsi sai rakkauden runouteen ja hänestä tuli Venäjän kuuluisin ja oikeastaan ensimmäinen runoilija, Puskin. Moskovassa on Suomeen johtavan tien varrella Pushkinin patsas, ja sen jalustassa kirjoitus, jossa muistellaan Pushkinin pyyntöä olemaan laupiaita köyhille suomalaisille.

Suomen puolella talonpojat olivat vapaita, mutta harvemmin vauraita. Hävityksen jäljet näkyivät vielä, sillä 1800-luvun alussa oli käyty toinen sota. Larin Parasken mies oli sairaalloinen, ja vielä nahjuskin. Lapsia syntyi yhdeksän, ja monet muutkin työt jäivät Paraskevan tehtäväksi. Larin Parasken runous ja kaiken köyhyyden keskellä ilmenevä huomattava arvokkuus ei voinut jäädä huomaamatta. Siihen aikaan suomalaiset olivat ryhtyneet keräämään katoavaa kansanperinnettä, ja Paraske oli tutkijoille todellinen jättipotti.

Larin Parasken runoja on kirjoitettu muistiin yli 1200, yhteensä 32000 säettä. Kirjasarjassa Suomen kansan vanhat runot yksi viisisataasivuinen kirja on niitä täynnä. Se, että hän lauloi ne ulkomuistista todistaa vertaistaan hakevasta, harjaantuneesta muistista. Runoja olivat tytöt laulaneet ja paljon, sillä kun Paraskeva meni naimisiin, ei aikaa uuden oppimiseen enää riittänyt. Kaikki oli opittu ennen kuin tyttö täytti 20 vuotta. Omia runojaan hän kyllä senkin jälkeen sepitteli. Myös Paraskevan tyttökavereiden laulamia runoja on kerätty muistiin.

Ensimmäiset Paraskevan laulamat runot on kirjoitettu muistiin vuonna 1877. Niitä ei ole paljon, 27 runoa. Mutta hänen ollessaan viemässä erästä sokeaa Sakkolan pappilaan, hänet "bongasi" Sakkolan apupappi Alfred Neovius. Tämä tapahtui vuonna 1887, Paraskevan ollessa silloin yli viidenkymmenen. Työ jatkui vuosia, ja kun Neovius muutti Porvooseen, sai Paraskeva tulla täydentämään aineistoa. Porvoossa Larin Paraske vietti kolme vuotta. Paraskeva oli silloin jo kuuluisa, Suomen parhaat muotokuvamaalarit tulivat ja maalasivat hänen kuvansa, ja Suomen tunnetuin muusikko Jean Sibelius tuli kuuntelemaan hänen laulamiaan itkuvirsiä.

Taidemaalarit ja säveltäjät tekivät oikein tullessaan kuuntelemaan korkeimman taidelajin parasta taitajaa. Tuntoaistit, näkö ja kuulo, haju ja maku ovat hyödyllisiä, mutta ihminen ei voi ajatella ilman sanoja. Kuvilla ja musiikilla ei sanoja voi korvata. Kun ihminen haluaa käydä mummoa katsomassa, hän miettii onko viisainta mennä autolla, jalan tai pyörällä, mutta kaikkeen miettimiseen tarvitsee sanan taitoja. Ja kun hän on mummon luona, hän harkitsee mitä puhuu, ja ajattelee niitä sanoja, jotka mummo on sanonut. Ihmiselämän arvokkaimmat asiat voidaan ilmaista vain kehittyneen kielen avulla, ja arvokas, ilmaisukykyinen kieli kehittyy vain, jos elämän sisältö ei ole veren, vallan, seksin, valheen ja viihteen saastuttama.

Ihminen ei voi kilpailla Jumalan tekojen kanssa. Jumalan tekemät maisemat, kukat, taivaat ja avaruudet ovat aina kauniimpia ja parempia kuin jäljitelmät. Hänen viisautensa ja rakkautensa on taivaallisen monta kertaa suurempi kuin ihmisten ja hän osoittaa sitä kaikille, jotka häneen turvaavat:

Larin Paraske ei lyönyt rahoiksi suurilla kyvyillään. Leipää lapsilleen hän joutui hankkimaan jopa Taipaleenjoen lautturina, eli vetämällä proomuja Laatokan ja Vuoksen virran Suvannon välisellä jokiosuudella. Hänen monista lapsistaan vain kolme kasvoi aikuiseksi. Vapaamuurarit tukivat taidetta, mutta eivät sivistystä. Kirkkokaan häntä ei tarvinnut. Kun runot oli laulettu, sai Paraskeva mennä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi hänelle 1899 sadan markan vuotuisen eläkkeen, mutta samana vuonna hänen pieni perintötilansa ja pirtteineen myytiin kahdensadan markan verovelkojen takia. Suomen suurin kulttuuripersoonallisuus kuoli Metsäpirtissä vuonna 1904, muutamaa päivää vaille 70 vuoden ikäisenä. Yksinäisenä seisoo Larin Parasken patsas Mannerheimintien varrella Finlandiataloa vastapäätä Helsingissä.

Kirjakieli on köyhää, sillä sivistyneistö on henkistä köyhälistöä. Se huomaa parhaiten, jos pääsee kuuntelemaan vaikka naapurin akkojen riitelyä. Aivan valtava sanavarasto, ja kuinka mehevä! Harmi vain, että näinä vähäpuheisina päivinä tällaista herkkua pääsee niin harvoin kuulemaan.

Suomen kieli on tavattoman rikas. Uskomattoman laajan sanavaraston lisäksi käytettävissä on uskomattoman monipuoliset kieliopilliset keinot, joilla sanoille voidaan antaa lisävivahteita ja tehdä sanoista uudissanoja tarpeen mukaan jos kohta rajattomasti. Ja verbimuodot! Yhdestä juuresta voidaan johtaa satoja sanoja, niin että kun sama sanotaan englanniksi tai jollakin muulla indoeurooppalaisella kielellä, tarvitaan monta sanaa. Kokeile itse: käännä vaikka tämä ruotsiksi: "Äiti, mua pissattaa".

Kielen rikkaus suuntautuu niille alueille, mikä kiinnostaa ihmistä. Mongolipoika pystyy määrittelemään hevosensa muutamalla sanalla niin, että toinen ihminen voi hakea hevosen suuresta laumasta, vaikka ei olisi koko hevosta koskaan nähnytkään. Tämä ei olisi mahdollista, jollei mongolipoikien hallinnassa olisi satoja sanoja, joilla hevosen ominaisuudet määritellään.

Suurimmillaan kielen rikkaus tulee esiin määritellessä toisen ihmisen luonteen ominaisuuksia, eikä se mikään ihme olekaan. Onhan meitä sentään enemmän kuin hevosia. Eikä tätä rikasta sanavarastoa tarvita vain naapurin akan haukkumiseen. Koko inhimillisen elämän kirjo voidaan määritellä valitsemalla oikeat sanat niistä tuhansista, jotka hänen käytössään ovat ja joiden hallinta puhuu siitä, että periaatteessa jokainen ihminen on suuri sielutieteilijä. Eihän hän muuten tajuaisi sitä, mistä hän puhuu näitä tuhansia sanoja käyttäessään.

Mutta nyt minun täytyy tunnustaa, että olen jo yli 70-vuotias. Olen nähnyt mualimalla yhtä sun toista. Sen jälkeen kun ihmiset siirtyivät puhumisesta töllöttämiseen, sanavarasto on pienentynyt ja ymmärrys sen mukana. Kun nyt lapset määrittelevät ihmisen, he kysyvät vain, onko se hyvis vai pahis. Voi köyhyyttä, joista sikiää näitä eskoahoja, jotka kulkevat nokka kiinni kirjassa pitkin puoluekokouksen käytävää silloinkin kun ollaan tultu puhumaan asioista. Ja näitä petettyjä vieläkin pahempiakin on jo ilmaantunut. Ennen niitä sanottiin sielutieteilijöiksi, mutta nyt ei enää siksikään. Heidän osakseen on tullut vallanpitäjän ohjelman suoritus koko ihmiskunnan tuhoksi, sillä jos vallanpitäjä tappaa yhden Jeesuksen, Jeesus tuomitsee koko kansan. Eikö muka? No, jos sinulla on silmät päässä, niin katso ympärillesi.

Tyttäreni joutui psykologin käsiin ollessaan alaikäinen. Häntä haluttiin tutkia, koska hän, psykologin sanojen mukaan "kuulee ääniä". No, kaksisataa tuhatta suomalaista kuulee ääniä, mutta ei heitä sen takia ole pidätetty. Tyttö oli erilainen. Hän oli nuori, kaunis ja kävi kristittyjen nuorten kokouksissa.

Nyt näistä tapahtumista on kulunut noin 20 vuotta. Tyttöä on pidetty sellaisesta laitoksessa, joka on vankilaa pahempi. Lääkitys on kauhea. Tytöllä oli kirjoittamani kirja Miten Jumala tunnetaan. Sen psykiatri otti pois ja sanoi, ettei isäsi ole sinulle sopivaa seuraa. Mutta tämän vuoden keväällä eräs henkilökuntaan kuuluva Venäjän kreikkalainen sai tietää, että Marja osaa venäjää, ilostui kun sai puhua omalla kielellään ja rupesi ihmettelemään, miksei Marja pääse lomalle. Olimme suunnitelleet Virossa käyntiä kolmen hengen porukalla. Olisivat sallineet risteilyn, mutta minun mielestäni se olisi ollut aivan turha matka: ajaa ensin pitkä matka Helsinkiin, istua laivassa ja vähän kävellä Tallinnassa, ja sitten väsyneenä taas takaisin. Mutta silloin tämä Venäjältä tullut kreikkalainen otti asian hoitaakseen. Ja koska mitään asiallista estettä ehdottamalleni neljän päivän matkalle ei ollut olemassa, lupa annettiin.

Matkasta tuli hyvä. Minun lisäkseni mukana oli Marjan sisar. Tutustuimme Viron maaseutuun ja sitten menimme Johviin Valerin vieraaksi. Valeri on itse ollut psykiatrisessa hoitolaitoksessa Moskovassa sen takia, että hän ei suostunut vannomaan sotilasvalaa. Valerilla oli siinä vaiheessa rautatieläisen koulutus, mutta Institut imeni Serbskogo määritteli hänet skitsofreenikoksi. Sellaisilla papereilla hän ei saanut mitään koulutusta, ei ajokorttia, eikä työtä. Mutta koska hän siinä vaiheessa asui jossakin siellä puuvillanviljelysalueella, hän pääsi kantamaan puuvillapaaleja. Omatoimisesti hän oppi sähkömieheksi ja korjaamaan kulkuvälineitä. Jawa- merkkisellä moottoripyörällä Valeri yhden kohtalotoverinsa kanssa sitten ajoi sieltä, olikohan se nyt Uzbekistan vai mikä, Viroon, jossa uskovien vainot olivat lievempiä kuin muualla Neuvostoliitossa. Virossa Valeri jopa sai työtä, mutta skitsofreenikon leima menetti lopullisesti tenhonsa vasta Neuvostoliiton luhistuttua.

Valeri on kymmenen vuotta minua nuorempi. Hän on nykyisin paikallisen helluntaiseurakunnan pastori ja liikennöitsijä. Hänellä on kaksi bussia, joilla hän tekee tilausajoja ja kuljettaa seurakunnan nuoria sinne tänne, usein myös tänne. Valerin perheen omistamassa ravintolassa me tarinoimme näistä. Marja kertoi elämästään ilman katkeruuden häivääkään. Tilaisuus oli liikuttava. Usko Jumalan armoon oli säilynyt. Valeri kysyi myös, onko sinulla ystäviä. No on tuo isi, vastasi tyttö, johon minä jouduin lisäämään, että aika rajoitettua se on meidän yhteydenpito ollut. Siinäkään aiheessa ei pitkään viivytty, sillä tunsihan Valeri nekin asiat jo ennestään.

Someron Uuskaskiston koululla oli laulukoe. Kuuntelin toisten laulua, ja olin huomannut, että laulaminen on sitä, että kummallisella tavalla venytellään sanoja, ja hoilotetaan ne kummallisella äänellä. Musiikista minä en tiennyt mitään, mutta kun minun vuoroni tuli, yritin matkia muita parhaan kykyni mukaan. Todistukseen sain kutosen. Mutta sitten tapahtui jotakin. Joutsan keskikoulussa oli laulukoe. Musiikin opettajana oli kanttori ja pianotaiteilija Blomquist. Jokainen valitsi laulunsa itse, ja opettaja säesti. Laulun jälkeen Blomquist kääntyi puoleeni ja sanoi: "Sehän meni nuotilleen. Minä panen kympin. Tuolle äänellesihän sinä et kuitenkaan mitään voi". Ja tämän jälkeen rohkaistuin niin, että saunassa saatan laulaa vieläkin.

Vuosikymmenien aikana minusta on tullut musiikin ystävä. Kerran kuuntelin kolme päivää klarinettimusiikkia Shanghai-Urumqi pikajunassa, ja minusta tuli kiinalaisen musiikin ystävä. Kiinalaisen hengellisen musiikin suuri nimi kuuluu vaatimattomalle maalaistytölle, Xiao Min, jonka lauluja laulaa sata miljoonaa kiinalaista, ja jota maan parhaat orkesterit soittavat. Juutalaisista "kanttoreista" (cantor) suosikkejani ovat MBD eli Mordechai ben David ja monet muut. Ukrainalaisen hengellisen musiikin kirjo on valtava, mutta sieltäkin erottuu muutama nimi yli muiden, yhtye nimeltä Aven Ezer ehkä ensimmäisenä. Romanialaista hengellisestä musiikista näitä nimiä ovat Vasile Oprea ja Ovidiu Liteanu, kumpaakaan erikoisesti korostamatta, sillä taso on paitsi korkea, myös laaja ja kattava. Kreikassakin on hengellistä musiikkia. Hyräilen joskus laulua "Imaste oli pedja tu Ouranou..", mutta sen alkuperä on Afrikassa. Muiden maiden hengellisestä musiikista ei paljon kannata puhua. Jos sanat ovat kuin eri planeetalta, niin ei ainakaan taivaasta. Ja eihän hengellistä musiikkia voi ollakaan siellä, jossa perkeleen asema on niin vahva, kuten Amerikan Yhdysvalloissa, että vuosisatoja vanhojen laulujen laulaminen estetään lainsäädännöllä muka tekijänoikeuksiin viitaten.

Eurooppa ei ole koskaan sietänyt hengellistä musiikkia. Uskovien on ollut laulettava sitä, no vaikkapa saunassa. Mutta kirkon painostuksesta huolimatta kansojen keskuudessa on syntynyt omaa musiikkia, hengellistä ja muuta, josta osa on päätynyt arvostettujen musiikkimiesten muokkaamana suurille orkesterilavoille. Näiden säveltäjien ja soittajien nimet tunnetaan vielä, mutta ne halutaan kieltää. Theodore Wiesengrund Adorno taisteli koko elämänsä heidän elämäntyötään vastaan ja onnistui siinä aika hyvin, sillä sille oli historiallinen tilaus. Korvikkeeksi musiikille tämä paholaisen uskollinen palvelija, yksi Frankfurtin koulukunnan kahdestatoista apostolista, kehitti musiikin teorian, jossa ihanteeksi nostettiin kukas muu kuin Osmo Pöysti: Se, joka ei osannut laulaa ollenkaan, mutta muita matkiakseen uikutti muiden mukana ollenkaan tajuamatta mitä hän oli tekemässä. op/2015-11-10

Vaikka valtion kanavilta ei meidän musiikkia ole soitettu juuri koskaan, on jonkinlaista musiikkia kuitenkin kuultu radiostakin. Jopa Sibeliusta ja Merikantoa. Mutta jo kauan sitten Theodore W. Adorno suunnitteli länsimaisen musiikin alasajon, ja laati mallikappaleita, miten destruktivismin taidesuuntaa on musiikissa sovellettava. Sibeliuksen musiikkia hän yritti mollata parhaan kykynsä mukaan. Mutta eihän hänellä mitään lahjakkuutta ollut, pahaa tahtoa sitäkin enemmän. Se, että telkkarissa menee destruktiivisen musiikin lapsille suunniteltu mainoskampanja, johtuu siitä, että Tämän maailman ruhtinas, toveri Mammona, pakottaa siihen orjansa. Mutta onhan juutalaisuudessa jotain hyvääkin. Niin kuin tuo Apostoli Paavali, joka sanoo:

Niin, ja vielä se Jeesus, joka on viimeisenä seisova multien päällä.

Saattaa olla vaikea valvoa lasten television katselua, mutta laita edes tämä teksti ruudun ylälaitaan: Yhdysvalloissa on tehty jo 50.000.000 aborttia ja uusia tehdään noin 4000 joka päivä, sillä mistäpä lapset muuten tietäisivät, mitä helvetillisestä kasvatuksesta seuraa.

Leiriläisille pitäisi järjestää retkipäivä. Mutta Kurun-Ylöjärven-Parkanon-Ikaalisen seudulta ei löydy mitään "erikoista" näytettävää, vai kuinka? Lapset ovat tulleet Virosta ja Ukrainasta. Seitsemisen kansallispuistossa olemme jo käyneet. Olisiko vielä mitään muuta? Onhan toki. On raiskatut metsät ja autiot pientilat. Vain opastuskyltit puuttuvat. Halusin näyttää lapsille metsäkämpän, mutta mistä sellaisen löytäisi? Ja olisiko edes yhtään niistä neljästäsadasta tuhannesta pientilasta, joilla Suomen hyvinvointi luotiin, museoitu?

Suomen oli pakko myydä metsänsä Sosialistisen internationaalin vaatimuksien täyttämiseksi. Vielä kauan sodan jälkeen lähti 100.000 miestä metsätöihin joka talvi. Metsäkämppiä oli koko maassa. Vielä vuonna 1963 olin töissä Palkinkankaan savotalla Puolangalla ja Haukivaaran savotalla Suomussalmella, mutta sen jälkeen savotat suljettiin. Maatiloja siihen aikaan oli yli 400.000. Ennen asutun maan muistona myös nykyisin leirikeskuksena toimiva rakennus on kuusikymmentä vuotta sitten rakennettu kouluksi, ja rakennettu hyvin. Mutta nyt lapset ovat ulkomailta.

Sosialistisen internationaalin vuonna 1939 aloittaman sodan tarkoitus oli suomalaisten orjuutus. Moses Hessin ja muiden juutalaisten "länsimaisten filosofien" yhteiskuntamallissa ei ollut tilaa yksityisyrittäjälle. Kaikkien piti olla orjia, joko pankkiirien omistamissa suuryrityksissä tai puoluepomojen johtamissa kolhooseissa. Moses Hess ja toverit eivät ollenkaan tunnustaneet yhteiskuntaa, jonka selkärangan muodostivat maajussi ja pienyrittäjä. Eiväthän ne sellaiset olleet sosialisteja eikä kapitalisteja, koska heillä ei ollut velkaa, eivätkä he käyttäneet vierasta työvoimaa. Olivatpahan vain itsellisiä.

Amerikan varjohallituksen ja Sosialistisen internationaalin yhteisin ponnistuksin suomalaiset saatiin nujerrettua ja vielä niin, etteivät suomalaiset vielä tänäänkään tiedä, kuka tempun teki. Joku harhaanjohdettu syyttää venäläisiä, toinen amerikkalaisia, ilmeisen tietämättömänä, että sekä venäläiset että amerikkalaiset olivat itsekin orjia. Saksalaisetkin olivat orjia, mutta heidän orjuuttajansa oli katolinen kirkko, jonka avulla aivan mitätön mies oli päässyt valtaan suostuttuaan palvelemaan Antikristusta.

Sota-ajan haasteista Suomi selvisi uskomattoman hyvin. Suuri tuho tehtiin sodan jälkeen, ja se tehtiin ideologisella rintamalla. Siitä johtuu, ettei satojen tuhansien metsätyömiesten muistoa kunnioiteta, eikä yhden perheen yksityistalouksia arvosteta edes sen vertaa, että jossakin voisi käydä lapsille esittelemässä tyypillistä yhden perheen valtakuntaa.

Ja muistattekos muuten, mitä Hitler sanoi lapsista? Se julisti, että lapset kuuluvat valtiolle. Joo, ja kun lasten vanhemmat sen sallivat, siis jopa äänestivät Hitleriä, niin Hitler vei koko sopulilauman ulkomaille tapettavaksi. Tämän päivän EU on aivan samanlainen hanke, joten pane opiksesi tämä. op/2014-07-08

Jumalalla on vain yhdet normit ja se on laki. Mutta poliitikoilla on kahdet normit. Ne laativat lakeja oman pahuutensa suojaksi, sillä nimenomaisella tarkoituksella, että heidän tahtonsa toteutuisi. Olet kai lukenut Ranskan vallankumouksesta. Perheiden hävittäminen on osa yhteiskunnan hävittämistä, joka toteutetaan sitä varten, että Laittomuuden ihminen pääsisi valtaan.

Laittomuuden ihminen pääsee kyllä valtaan, koska se kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Saavat ihmiset sen, minkä ovat halunneet.

Ihmettelin, miksi vuoden 2013 luokkakuvassa tytöt olivat niin rumia. Rumia kuin mustat korpit, ja kaikki niin samannäköisiä. Mutta vasta eilen sain kuulla suomalaisten naisten rumuudesta asiantuntijalausunnon. Olin viemässä kahta marilaista marjanpoimijaa rajalle, ja toinen heistä oli ammatiltaan ompelija. Hänen mukaansa kaikki suomalaiset naiset on puettu mustiin säkkeihin. Ja kun säkit on tehty huonosta kankaasta, niin ne päätyvät nopeasti kirpputorille, ja nyt on koko maa täynnä säkkikankaasta tehtyä arvotonta krääsää.

Ja sitten ompelija kertoi, että jokaisella naisella on hieman erilainen vartalo. Ompelijan tehtävä on suunnitella ja tehdä puku, joka sopii juuri sille vartalolle. Tyylinsä asiakas valitsee itse, ja myös kankaan. Hänen asiakkaansa, niin köyhiä marilaisia kuin ovatkin, ovat kautta vuoden kauniimmin puettuja kuin heidän suomalaiset sisarensa. Vähäistä ei ole sekään, että kunnon puku antaa omanarvontuntoa, sitä jota ihmisarvoksikin väitetään.

Minullakin alkoi raksuttaa. Massatuotantoon yksilölliset tuotteet eivät tietenkään sovi. Säkki "sopii" kaikille, niin kuin sosialistinen filttihattu: kaikille samaa kokoa; ja jos pää on suuri, niin antaa valua korville. Tai pieni, niin kiinnitä se vaikka hakaneuloilla päähän. Ja vielä parempi, jos koko puku tehdään venyvästä kankaasta, joka kiristyy ihon ympärille tarpeen mukaan. Ja vaikka koko korpinmusta pöksy olisikin tehtaalta lähtiessä yksitoikkoisen näköinen, saa se käyttäjältä kuviot. Jonkun pakarat ovat sitä rasvapakaramallia, jollakin toisella taas sama rätti verhoaa heinäseiväsmallista luuviulua.

Sosialismin eli Uuden maailmanjärjestyksen työntekijät eivät saa palkkaa juuri lainkaan. Suomessakin naudanlihan tuottajahinta on alle kolmen markan. Jos tuottajaa pidetään hengissä, hänelle annetaan tukiaisia, kunnes hänen maat ja mannut on kokonaan siirretty pankkiirien valtaan. Mutta ostappas 150 gramman pihvi! Silloin naudanlihan kilohinta saattaa olla jo reilusti sadan euron paremmalla puolen. Sama koskee Kiinassa tuotettua rättiä, jota täällä myydään "tarjouksessa" hinnalla, joka on viisikymmentä kertaa tuottajahintaa kalliimpi. Välistävetäjänä on pankkiiri, valtio ja muu pankkiirin maailmanvalloitushanketta palveleva järjestelmä. Sitä mukaa, kun pankin, valtion tai valtion muun yhteistyökumppanin valta kasvaa, tulevat vaatteet huonommiksi ja naiset rumemmiksi. op/2013-08-06

Yksi lyhyt lause oikeasta lähteestä on arvokkaampi kuin poliittisesti korrektin professorin koko elämäntyö:

Meillä Suomessa käytetään paljon maitotuotteita, ja vähätellään niiden haittoja. Paras olisi kuitenkin ottaa opiksi se, mitä "luontoäiti" opettaa, kun kerran kasvavan lapsen ja aikuisen elimistölle ja keholle sopivampaa ravintoa on saatavilla.

Niin hyviä kuin adventistien ravintokemistit ovatkin, on tässä muistutettava siitä vaarasta, joka aina väijyy niitä, jotka noudattavat tarkkaa ruokavaliota. Jos vähärasvaista, ja mahdollisesti vielä pelkkää kasvisravintoa nauttiva henkilö joutuu uuteen tilanteeseen, hänen on tarkkaan varottava, ettei vahingossakaan mene syömään vahvaa liharuokaa ennen kuin pitkällisen totuttelun jälkeen. Yksikin pihvi tappaa, jos elimistö ei ole siihen valmistautunut. op/2013-07-28

Lapsen itsekkyys ja raakuus on suurimmillaan noin kahden vuoden iässä. Jatkossa nämä ominaisuudet voivat vielä kasvaa, mutta lapsi voi myös oppia hillitsemään pahoja taipumuksiaan, jos hänelle on tarjolla joku parempi arvomaailma, kuin se, mitä hän on syntymässään saanut ja suostuu siitä luopumaan. Avainasemassa ovat tällöin vanhemmat, joiden keskuudessa herttainen pikku ihmisalku suloista itsekkyyttään toteuttaa.

Kun lapsi tulee kouluun, hän ei saa enää leikkiä eikä kokeilla. Häneltä odotetaan hyvää käyttäytymistä. Jos hän vetää kaverilta tuolin alta, tulee hänelle ongelmia enemmän kaverille huonosta pilasta vahinkoa, ja aivan riippumatta siitä, mitä tuo toinen kaveri on tehnyt. Lapsi on joutunut tilanteeseen, jossa häneltä vaaditaan hyvän ja pahan erottelukykyä ja hyvässä pysymistä. Tämä ongelma on kuitenkin tahallaan luotu ongelma, joka on luotu estämällä sen normiston opetus ja soveltaminen, joka yksin on hyvä.

Jeesus oppi erottamaan hyvän ja pahan noin kaksivuotiaana, kun hän vielä söi voita ja hunajaa. Hänellä oli hurskaat vanhemmat ja kurinalainen ympäristö, ja hänen oma sitoutumisensa hyvään oli ilmiömäinen. Eikä häntä pantu valtion kouluun uudelleenkoulutettavaksi, kuten nykyisin kunnollisille pojille ja tytöille tehdään. Jeesus ei tarvinnut koskaan piiskaa. Hänellä oli oikea arvomaailma, jota hän noudatti ilman piiskaakin, mutta hän olikin "täynnä armoa ja totuutta".

Nurmijärven Nukarilla oli ennen kansakoulun opettaja, joka kertoili näin: Nerot oppivat toisten virheistä, viisaat oppivat omista virheistään, mutta me tavalliset pulliaiset emme opi niistäkään. Tähän voisi vielä lisätä, että jos aivan pohjalle mennään, tulee vastaan laki.

Lapset poikkeavat hyvästä vähän väliä ja joskus joudun sanomaan lapsille sellaistakin, että tästä te olisitte ansainneet piiskaa, jota kuitenkaan en voi antaa, sillä maan laki on niin suunniteltu, ettei teitä oikaistaisi silloinkaan, kun olette tulleet pohjalle. Sitten selitän lapsille, että jätän piiskaamisen tekemättä vain siksi, että lainsäätäjä Suomessa haluaa hajottaa perheet keinolla millä hyvänsä kasvattaakseen heidät vielä pahempia päämääriä, kuin raakaa egoismia varten.

Lapset jäävät "villaista emosen vitsaa" paitsi sen vieraan vallan tahdosta, joka kaikin keinoin yrittää keksiä syitä ja juonia päästäkseen pienten protestanttisten maiden ja Yhdysvaltojen evankelisten kimppuun antaakseen lapselle sitä "vierahan veristä vitsaa". Niissä maissa, joissa paholaisen ote kansaan muutenkin on vahva, ei lasten piiskauskieltoa olekaan, sillä kyseisen lain tarkoitus on kaiken terveen, siis myös kalevalaisen elämänviisauden hävittäminen. op/2013-01-20

Lähi-idässä on käynnissä suuri etninen puhdistus. Irakissa oli parikymmentä vuotta sitten vielä 600.000 syyrialaiskristittyä, nyt heistä on jäljellä enää puolet, jos sitäkään ja hekin kasvavan vainon kohteena. Muslimit vainoavat Egyptin kahdeksaa miljoonaa Egyptin koptikristittyä, eikä heillä ole juuri muuta pakopaikkaa kuin taivas, ja sekin haudan takana. Iranissa kristittyjä on vain noin 100.000 mutta he ovat lujaa tekoa. Monet istuvat vankiloissa.

Ristin voitto julkaisi 1982 kirjan Morsiamen pako. Se kertoo ajasta, jolloin Turkin sulttaani Abdul Hamid II antoi ensimmäisen käskynsä hävittää Turkin armenialaiset, kaikki yhdellä kertaa. Turkissa oli siihen aikaan huomattava armenialaisvähemmistö sekä huomattavan paljon kreikkalaisia. Turkkilaisethan olivat valloittaneet heidän maansa asteittain vuosien 1071-1478 aikana. Kirjan päähenkilö, silloin seitsemän vuoden ikäinen armenialainen Henazant-tyttö asuu vainojen aikana Kayserin kaupungissa Ankaran maakunnassa.

Hänen perheensä selviytyy hengissä, ja kirja kertoo miten. Ja mitä yli päätään tapahtuu, kun sellainen väestöryhmä saa vallan maassa, jossa muilla sen mielestä ei ole elämisen oikeutta. Vain turkkilaisilla on aseet ja pyssyt, mutta armenialaisten ja kreikkalaisten keskuudessa elää usko ihmisiä ja pyssyjä vahvempaan Jumalaan.

Sulttaanin määräämä vaino ei koske kreikkalaisia, mikä ihmetyttää armenialaisia. He päättelevät kreikkalaisten jääneen vainon ulkopuolelle siksi, että Kreikka suojelijoineen mahdollisesti julistaisi sodan Turkille, jos he kävisivät kreikkalaisten kimppuun. Kreikkalaiset, jotka ovat ortodoksikristittyjä, auttavat armenialaisia monin eri tavoin.

Muutamien kuukausien kuluttua sotilaat häviävät kadulta, ja teurastus päättyy. Vaino ei silti pääty, sillä ihmisistä kelvottomimmat jatkavat sitä huomattuaan, että he voivat tehdä sitä kenenkään siihen puuttumatta ja ilman ilmeisen rankaisun uhkaa. Henazant kasvaa neidoksi kotonaan, koskaan uskaltautumatta ulos kodistaan yksin ja ilman saattajaa. Koko perhe kutoo mattoja aamusta iltaan kotonaan turkkilaisten kauppiaitten myytäväksi. Henazant ei pääse kouluun, eikä opi lukemaan.

Henazantin isä on joskus nuorena miehenä ollut matonkutojan opissa miehen luona, jonka pojat ovat siirtyneet Yhdysvaltoihin. Sieltä yksi hänen pojistaan kirjoittaa ja pyytää isää etsimään hänelle armenialaisen vaimon. Henazant ja hänen vanhempansa ovat rukoilleet vapautta, mutta kun tarjous esitetään, he epäröivät aina siihen saakka, kunnes saavat selvyyden Jumalan tahdosta. Ja sitten kaikki menee niin kuin se uskon elämässä menee. Rimaa hipoen, mutta aina yli.

En pyri referoimaan kirjaa, jonka voit lukea itse. Mutta kerrottakoon tässä, miten etninen puhdistus Turkissa jatkui. Sulttaani määräsi vielä kaksi muuta vainoa, joista viimeinen, 1914-1915 oli kauhein. Turkissa tapettiin silloin paitsi armenialaiskristittyjä, myös assyrialaiskristittyjä - kuinka paljon, siitä arviot vaihtelevat vähän yli miljoonasta kolmeen miljoonaan. Irak oli tähän aikaan Englannin vallassa, ja osan assyrialaiskristityistä onnistui paeta sinne.

Lopulta ulkovallat, Englanti, Ranska ja Venäjä päättivät pysäyttää kristittyjen vainot. Ne pysäytettiin ja sulttaanikunta hävisi historiaan. Valtaan nousi nuorturkkilainen puolue, jonka johtaja Atatürk teki muslimien johtajille selväksi, että heidän valtakautensa on ohi. Harmi, että olen menettänyt ensimmäisen turkinkielisen lukemistoni, siinä oli kertomus, kuinka Atatürk muslimeja opetti. Mutta myös Atatürk jatkoi etnistä puhdistusta, vaikka hän tekikin sen ikään kuin sivistyneesti. Turkin kreikkalaiset ajettiin Kreikkaan, eikä se suinkaan tapahtunut verettömästi. Samaan aikaan, siis vuoden 1923 tienoilla, myös Kreikan turkkilaiset joutuivat muuttamaan Turkkiin. Se osa Armeniaa, joka oli jäänyt Venäjän vallan alle, säilytti kielensä ja kulttuurinsa, ja Venäjän juutalaisvallan päätyttyä 1991 maa tuli itsenäiseksi.

Morsiamen pako on hyvä kirja. Miksi siis istuisit nenä kiinni ruudussa tai lukisit Hesaria vuodesta toiseen pääsemättä jyvälle siitä, miten saatana maailmaa pyörittää. Sinunhan pitäisi olla niitä, jotka Pyhä Henki ohjaa kaikkeen totuuteen.

Niin olikin, mutta poliittisesti korrektiin sukupuolineutraaliin yhteiskuntaan ne eivät enää sovi. Onneksi meidän yhteiskuntamme onkin ylhäältä.

Enid Blytonin suosittu Viisikko-sarja on joutunut Europen herran palvelijoiden hampaisiin. Se ei sovi järjestelmälle, jonka ainut tarkoitus on poistaa viimeisetkin esteet Antikristuksen ilmestymiselle. Herrojen mielestä kirjasarjan puitteet tukevat perinteitä perhekäsitystä, eikä se saatanalle sovi lainkaan.

Jos siis haluat lukea kertomuksia henkisesti tasapainoisten ihmisten elämästä, hanki Enid Blytonin kirjat - nyt kun vielä voit sen tehdä.

Jumalan maailma on jo luotu. Kuvat on jo piirretty, mutta jokainen uusi sukupolvi on tutustutettava siihen.

Kuvien piirtäminen ja epäjumalan palvonta rajoittaa ihmisen henkistä kehitystä. Ei aurinkoa, kuuta tai tähtiä ole luotu palvottavaksi. Palvonnan kohde on niiden luoja.

Jumalan luomien pelivälineiden ja käskyjensä tarkoitus on hänen lastensa hyvinvointi.

Lapsilla on synnynnäinen kiinnostus kaikkeen, mutta koulu yrittää tappaa kaiken sellaisen kiinnostuksen, joka saattaa uhata vallanpitäjän - tämän maailman ruhtinaan - valtaa. Viisivuotias poikani osaa lukea, ja tekeekin sitä ahkerasti. Nyt hän haluaa oppia romaniankielisen laulun sanat, saman laulun, jota kuunnellessa puolitoistavuotias tyttöni heti rientää syliini sitä kuuntelemaan. Laulu on kiinnostava, ja siksi sitä kuunnellaan. Tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana sitä oli kuunneltu yli 300.000 kertaa, kunnes se hävisi youtubesta. "Tekijänoikeudet", tiedättehän.

Kerro millaista oli silloin, kun olit pieni, sanovat lapseni minulle. Lapset luovat itselleen sitä, mikä se nyt olikaan suomeksi se "data base", jonka avulla he voivat orientoitua muuttuvissa tilanteissa. En ole koskaan lakannut ihmettelemästä lasten synnynnäistä taipumusta terveen arvostelukyvyn vaatiman tietokannan luomiseen. Toinen ihmeteltävä asia on häveliäisyys. Avaimenrei'istä ei ennen tirkistelty. Vasta sen jälkeen, kun Frankfurtin koulukunnan juutalaiset valtasivat Hollywoodin uhrilehdot, he totuttivat kansat katselemaan sitä, mistä ennen pidettiin sopimattomana kaikissa elävissä kulttuureissa.

Koulu, jossa itse kävin, oli kahden opettajan kansakoulu. Neljännellä luokalla saimme sivusta seurata, kuinka kuudes- ja seitsenluokkalaisille opetettiin matematiikkaa, fysiikkaa, kielioppia, historiaa, maantiedettä, uskontoa, kasvioppia ja muuta. Saimme ikään kuin varaslähdön. Jos joku ei vielä tiedä, niin tietäköön nyt, että pieni ennakkotieto on melkoinen etu uusiin kujeisiin ryhdyttäessä.

Nyt koulut kaunistelevat huonoja oppimistuloksia höllentämällä arvostelua. Jos asiaa todella haluttaisiin korjata, pitäisi rimaa päinvastoin nostaa ja läksyjä pidentää. En minäkään saa selvää Cromwellin ajan Englannista, Venäjän tsaarinvallan loppuvuosista tai Oslon raiskauksista jos käytettävissäni ei ole kuin kuusi riviä poliittisin perustein valittua tekstiä.

Kuuden rivin läksyn asemesta pitäisi läksyn olla kuusi sivua, ja vielä sellaista tekstiä, jota ei tarvitsisi tekijänoikeuksin suojella arvostelun estämisen tarkoituksessa. Kuuden sivun tekstin lukemiseen menee aikuiselta kuusi minuuttia; lapselta vähän enemmän. Siitä on kuitenkin se etu, että kuuden minuutin tekstiin on mahdollista rakentaa järkevä asiapitoinen esitys.

Me elämme maailmassa, jossa vihollinen tahtoisi vain meidän hurraavan hulluna hurmiossa, kun hän tulee paikalle. Siksi vihollisen oppikirjat ovat täynnä kokosivun valokuvia ja kuuden rivin iskulausetekstejä. Avaa joskus lapsesi reppu, ja katso mitä jää, kun olet polttanut kaiken poliittisesti korrektin propaganda-aineiston. Koska käteesi ei todennäköisesti jää juuri mitään, ala keskustella lapsesi kanssa. Hän ymmärtää enemmän kuin luuletkaan.

Vanhassa Testamentissa sanotaan: "Yli kaiken varjele sydämesi, sillä siellä elämä asuu". Luterilaisten mahtipontisessa sotalaulussa julistetaankin, että jos ne veis meiltä maat ja mannut, niin jäähän meille kuitenkin Jumalan valtakunta.

Saatana ei koskaan tyydy siihen, että se saa meiltä maat ja mannut. Sen ovat myös luterilaiset kokeneet. Saatana tahtoo sinun sydämesi. Protestanttinen Eurooppa ja Vapaakirkollinen Amerikka ovat muuttumassa menneisyyden haamuksi. Etelä-Afrikassa, joka ennen oli valkoisten protestanttien ja mustien helluntailaisten kotimaa, on nyt mustan, sosialistisen rasismin mallihuone, maailman johtava maa raiskaustilastoissa ja murhissa. Jopa maaseudun raiskauksessa Etelä-Afrikan tasavalta on nyt maailman johtava maa.

Kun KGB:n miehet yrittivät puhua Silvestr Tsurkania ympäri, päästäkseen Silvestrin sydämeen Kristuksen paikalle, he vetosivat siihen, että Neuvostoliiton kansalaisena Silvestrin tulee omaksua Neuvostoliiton arvomaailma. "Te asutte Neuvostoliitossa, ja teidän on ymmärrettävä, että …" vakuutteli ympäripuhumisen ammattilainen yksinkertaiselle Jumalan miehelle. Mutta tämä vastasi: "Minä tiedän, että asun Neuvostoliitossa. Ei siinä mitään kauheaa ole. Kaikkein tärkeintä on se, että Neuvostoliitto ei asu minussa!" vastasi maalaissaarnaaja Silvestr Tsurkan.

Jeesus ei tarvitse mitään muuta kuin sydämesi pelastaaksesi sinut tästä maailmasta. Kaiken muun hän tekee uudeksi. Niin ja ei neulansilmän läpi Taivasten valtakuntaan juuri muuta mahdukaan kuin puhdas sydän.

Iltalehden nettisivulla oli 17.12.2011 juttu "Mikä nuoria vaivaa". Tässä yksi lause siitä: "Pisa-tutkimukseen liittyvän raportin mukaan suomalaiset nuoret käyttäytyvät koulussa kolmanneksi huonoiten maailmassa."

Totta kai nuoret käyttäytyvät huonosti, kun sitä on jo seitsemänkymmentä vuotta siihen kasvatettu. Kun jutun kirjoittaja kuitenkin kysyy, eivätkö vanhemmat osaa enää kasvattaa lapsiaan ja kertoo, että tämä on vanhempien syytä, voidaan seuraavaksi kysyä, että mitä sitten. Siihen jutuntekijä, Mari Julku, vastaa: Tarvitsisimme enemmän kuria ja kovempia keinoja.

Lasten huono käyttäytyminen on vain pieni osa kulttuurin rappeutumista. Kun pääministeri Vanhanen oli tämän kulttuurin mannekiinina, ottivat lapset mallia. Mannekiinien takana on kuitenkin kivikova organisaatio, joka tekee hävitystyötänsä systemaattisesti yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Tukenaan tuolla organisaatiolla on ne lepsut miehet ja naiset, jotka tekevät syntiä ja vastustavat Pyhää Henkeä.

Kun asiat saadaan hyvin huonoon kuntoon, alkavat maailmanvallankumouksen tekijät huutaa vanhaa laulua: "Tarvitsisimme enemmän kuria ja kovempia keinoja." Eurooppaa ja Yhdysvaltoja aletaan ales sitä varten, että ihmiset mielellään hyväksyisivät Paholaisen vallan.

Hävitystyön tekijöille kulttuurin tuhoaminen on vain keino maailmanvallankumouksen eli globalisaation esteiden poistamiselle. Diktaattorit eivät halua jakaa valtaansa perheiden kanssa. Perheet nähdään esteinä diktaattorien vallalle, ja siksi Mammonan vallassa olevat laitokset ja niiden palkkalaiset vaativat lisää valtaa omille rakenteilleen, tässä tapauksissa opettajille, perheiden kustannuksella.

Peruskoulu on huono, mutta sellaiseksi se on tarkoitettukin. Kaukana ovat ne ajat, jolloin Pennsylvanian kuvernööri kehui suomalaislapsia kauniiksi ja viisaiksi. Nyt nähdään, mitä tapahtuu sille, jonka ei anneta opetella kaunokirjoitusta, eikä tavaamista, eikä tavujakoa. Lapsille, jotka esikoulun ja viiden vuoden jälkeen ei vielä eroteta substantiiveja verbeistä, opetetaan jo täyttä häkää juutalaisten ääriaineksien keksimää kriittistä teoriaa mediakritiikin nimellä. Sama koskee muitakin oppiaineita.

Terve lapsi hylkää mielellään koko turhauttavan koulun. Mutta mitä tilalle. Kurun liityttyä Ylöjärveen pianotunnit siirrettiin Itä-Aureeseen, eikä muitakaan musiikkiryhmiä ole. Viime vuonna oli vielä tarjolla valokuvien- ja videonmuokkauskurssi, mutta sekin peruttiin. Nyt Kurussa on tarjolla vain mummokerhoja, eikä 35 kilometrin päässä Ylöjärvelläkään näytä valoisammalta. No, Ruovedellä on jäähalli. Poika pyysi lupaa mennä "harkkoihin" ja lupa annettiin. Mutta heti ensimmäisten "harkkojen" jälkeen peli tuli selväksi. Jääkiekkoharjoittelu on totalitääristä.

Harjoituksia on kolme kertaa viikossa. Kun matka-aika lasketaan mukaan, ne vievät joka kerta yli kolme tuntia. Mutta ei se pahinta: pahinta ovat viikonloput. Lapsia kuljetetaan maailmalla; jo marraskuussa olisi pitänyt olla joka viikonloppu peleissä mukana. Intoa pojalla olisi kyllä riittänyt, mutta liika on liikaa. Eihän me mitään gladiaattoreita kasvateta.

Kaikki näyttää olevan hyvin suunniteltu: suljetaan kaikki harrastusmahdollisuudet, jotta jäljelle jäisi vain totalitäärisen antautumisen mahdollisuus. Netti ja telkkari pannaan tekemään mainostyötä. Mutta ei kaikista tule Teemu Selänteitä. Kymmenet tuhannet uhraavat nuoruutensa turhaan vain siitä syystä, että ihmisen vihollinen haluaa tuhota normaalin, tavallisen elämän mahdollisuudet.

On ehkä turha unelmoidakaan mistään kunnollisesta peruskoulusta valtion tai muun vastaavan laitoksen yhteydessä. Kunhan edes lopettaisivat sen, ettei lapselta palaisi pinna ja menisi aika hukkaan. Siitä taitaa muuten tulla tottakin, kun se Nalle Wahlrooskin sanoi, että Suomi ajetaan alas. Vai määrääkö ne kaikki suomen koululaiset sitten jäähallille harkkoihin?

Kaupunkiin teollisuutta palvelemaan siirtyneet perheet ovat yleensä pieniä, sillä mammonan ruhtinaat eivät tarvitse isovanhempia tai lapsia, eivätkä ne pieniin kaupunkiasuntoihin mahtuisikaan. Jos isovanhempia on, ne jätetään maalle tai viedään laitokseen kitumaan, kunnes kuolevat.

Tiedän kyllä, että olen nyt astumassa mammonan liikavarpaille, mutta siitä huolimatta kerron vähän siitä, miten Pöystit elivät Vuoksenrannan Sintolassa. Venäläisten polttamasta talosta ei ole jäänyt yhtään valokuvaa, mutta biologinen isäni Arvi maalasi muistinvaraisesti tällaisen kuvan.

Isäntänä oli Juho Pöysti, ja emäntänä Mari Pöysti. Tätini Helvi teetti kahdesta erillisestä valokuvasta suurennoksen:

Lapsia oli kymmenen, ja kun pojat menivät naimisiin, he toivat vaimonsa asumaan perheen tilalle Sintolan Kotniemeen. Kun perheen kolmas polvi varttui, oli Juho Pöystin komennossa monta uutta kala- ja heinämiestä. Tämän kehityksen kuitenkin katkaisi sota, ja jatkosodan jälkeen Somerolta ostetut maat Juho Pöysti jakoi kolmelle vielä elossa olevalle pojalleen, ja heidän veljensä leskelle.

Oikeastaan Pöystien perhe Sintolassa oli pieni. Monen suomalaisen isännän komennossa oli 1930-luvulla paljon suurempia joukkoja. Isompien talojen isännät - maatahan kyllä oli, kyse oli työtätekevien käsien määrästä - saattoivat lähettää viisi miestä suopeltoa tekemään, viisi miestä Ouluun tervalastissa kauppareissulle, ja vielä riitti muutama mies kotitöitä tekemään ja kalalle.

Kotitöitä olikin paljon, sillä oli tehtävä reet, tiet, ladot ja riihet, puitava vilja ja rakennettava koulut, kirkot ja nuorisoseuran talot aina sitä mukaa kun tarvetta ilmeni. Eikä tässä kyllin: Emännän johdossa kotona vielä olevat tyttäret ja miniät hoitivat toista puolta suuresta taloudesta, ellei tarve pakottanut ottamaan heitäkin mukaan yhteisiin hankkeisiin.

Ja miksikö tämän kirjoitin? No siksi, että kun päätöksenteko ja toteutus on yksissä pätevissä käsissä, homma hoituu.

Kun Nixon halusi presidentiksi, ei ruuan hinta Amerikoissa saanut nousta. Rasva oli kallista, ja sitä vastaan oli nostettava sota. Sokerikin maksoi, joten sen sijaan ryhdyttiin markkinoimaan maissisiirappia, sillä se oli halvempaa. Nixon pääsi presidentiksi, mutta sillä oli paljon pahoja seuraamuksia. Yksi niistä oli amerikkalaisten keskipainon kasvu yli kymmenellä kilolla.

HY Maat. ja metsätieteen laitoksen ravintokemian laitoksella käytiin 1960-luvulla kovaa vääntöä siitä, onko voirasva vahingollista. Näissä taistoissa laitoksen johtaja Rinne profiloitui poliittisen ravintotieteen professoriksi. Hän saarnasi poliittisesti korrektia oppia siitä, että halvempi rasva on terveellisempää. Perinteisen suomalaisen kotiruuan puolustaja, isotooppiosaston johtaja Esko H. Koskinen sai kimppuunsa Yleisradion tutkivan journalismin verikoirat, mutta selvisi niistä loistavasti. Rinne sitävastoin oli periaatteen mies. Hän noudatti itse laatimiaan dieettejä ja joutui Meilahteen hoitoon. Väärä ruokavalio, totesi Koskinen. Ei elimistö kaikkea kestä, eikä tämän maailman kunnia taudista paranna.

Katselin joku päivä sitten Suomesta ostetun jugurttipurkin tuoteselostusta. Siirappia (vehnäsiirappia) näytti siinäkin olevan. Kun rasva otetaan pois ruuasta, se menettää makunsa. Makua parannetaan siirapilla, sillä se on halvempaa kuin sokeri, vaikka sokerin hinta maailmanmarkkinoilla onkin suhteessa maissisiirappiin laskenut. Eräs amerikkalainen ravintokemisti tutki kaikki lähikauppansa leivät. 32 lajia löytyi, niistä 31 oli maissisiirapilla höystettyjä. Oma lukunsa on Coca-cola. Sitä myytiin ennen niissä 6,5 oz pikkupulloissa. Kohta ollaan kai siinä, kuin Iso-Antti Sysmän Nuoramoisissa. Tynnyri kerralla, että edes jano lähtee.

Maissisiirapin ja sokerin ero on suuri. Siirapin fruktoosi vaikuttaa elimistöön samantapaisesti kuin alkoholi. Politiikasta riippumattomat asiantuntijat sanovat sitä myrkyksi. Kun aivot eivät tunnista siirappia ruoka-aineeksi, ei ihminen tunne itseään kylläiseksi ja elimistö vaatii yhä lisää tätä "herkkua".

Suomalaisessa maitopurkissa ei lue "maitoa", vaan aina jotakin muuta, kuten "kevytmaitoa", "täysmaitoa" jne. Ravintokemian laitoksella syyn sanottiin olevan se, että sanaa "maito" ei voi käyttää maidosta, johon on lisätty lisäaineita. Kaiken kukkuraksi oikean maidon hankkiminen esimerkiksi suoraan maanviljelijältä, ns. tinkimaidon myynti, kiellettiin jo kauan sitten. Sitä me tarvitsisimme jugurtin valmistukseen. Kaupan maidosta valmistettu jugurtti on kyllä parempaa kuin kaupan jugurtti, mutta me haluaisimme päästä eroon myös maidon lisäaineista. Perheessämme on kaksi henkilöä, jotka eivät voi juoda suomalaista maitoa. Se pierettää. Kummaa tässä on se, että nämä samat henkilöt voivat huoletta juoda eestiläistä maitoa. Se ei pieretä. Laktoosi-intoleranssi? Selityksiä me emme tarvitse.

Mitähän ne muuten syövät, nuo maailman rinssit ja rinsessat. Tulin eilen Pietarista, ja ostin Viipurin Nesteeltä piimää: 3,2 prosenttia rasvaa. Lapset sanoivat, että maistuu smetanalta ja vaativat lisää. Ostaako Rotschilditkin piimänsä Viipurin Nesteeltä? Ja joutuvatkohan lapset nyt Ylöjärven peruskoulun terveydenhoitajan erityistarkkailuun siitä, että he ovat rikkoneet poliittisesti pyhiä propaganda-arvoja?

Ruuan raaka-aineet ovat maailmalla halpoja verrattuna valmisruuan hintaan. Mutta kun katsot vaikka pakatun leivän tai muun valmisruuan tuoteselostusta, löydät sieltä hyvin usein sanan fruktoosi tai siirappi. Se kertoo siitä, että hyödyn halvoista raaka-aineista on vetänyt se väliporras, joka elää sinun terveytesi kustannuksella, kuten pankkiiri, verottaja, Nixon, leipomon omistajat, leipomon työläiset, kaupan omistaja ja kaupan työläiset. Kukapa niitä, ei tietenkään, eihän toki. Ja jos NE jää kiinni, niin eihän NE mitään pahaa ole tehnyt, hyvän hyvvyyttäänhän ne… op/2011-05-06

En ole luostarielämän kannattaja, mutta arvostan jollain tavalla niitä nunnia, jotka ovat päättäneet elää naimattomina Kristuksen tähden. Vielä enemmän arvostan niitä sisaria, jotka tekevät sen Kristuksen tähden luostareihin menemättä.

Sinkkuelämää voi myös teeskennellä. Asutaan mukamas naimattomana, mutta tosiasiallisesti kammarissa lappaa jos jonkinlaista miestä toisensa perään. Sellaista sinkkuelämää en arvosta lainkaan. Tuskin sitä nämä feikkisinkut itsekään arvostavat, mutta kun sellaiseen on syystä tai toisesta jouduttu, on siitä vaikea päästä irti. Eräskin kertoi, että eräs mies tarjosi hänelle kyydin kotiin tansseista ja raiskasi hänet. Sen jälkeen raiskattu nainen yritti houkutella poikia vuoteeseen ja onnistuikin siinä oman kertomansa mukaan aika hyvin. Eräs toinen oli elänyt vuosia avoliitossa nuoruuden rakastettunsa kanssa, mutta sitten mies lähti. Nainen alkoi kostaa koko miessuvulle…

Viisitoistavuotias tyttäreni toi koulusta kotiin kouluterveydenhoitajalta saamansa kortsarin. Myös sinkkuelämän opetusfilmiksi mainostettu DVD oli joutunut samaan reppuun. Valistin tyttöä, että ennen feikkisinkuista käytettiin nimeä huora.

Nimi huora ei kuulosta niin kauniilta kuin huorista nykyään käytetyt eufemismit. Vaikutus on kuitenkin sama. Ranskan ranskalaisille syntyy nykyisin noin 1.1 lasta kahta aikuista kohti. Kukaan ei halua ottaa vastuuta lapsesta, jonka isää ei tunneta. Valtio sanoo kyllä ottavansa vastuun, mutta ei tee sitä. Eikä se siihen pystyisikään, jo siitäkin syystä, että lapsi tarvitsee rakkautta itse ja lapsen on myös nähtävä rakkautta. Venäjän venäläisten väkilukukin putoaa yhä kiihtyvää vauhtia. Tilastoissa asia ei näytä kovinkaan pahalta - vain noin 600.000 vuodessa, mutta syynä suhteellisen lohdulliseen tilastotietoon on Venäjän muslimialueiden suuret syntyvyysluvut. Sama tilanne on Ranskassakin: Ranskan musliminaisille syntyy keskimäärin noin 6 lasta. Ranska muuttuu muslimimaaksi, sillä kukapa ranskalaista naista enää rakastaisi?

Poliisi pitää yllä vallanpitäjien säätämää järjestystä. Jos vallanpitäjät ovat sitä mieltä, että lapsille pitää jakaa viinaa, niin poliisi ei puutu asiaan.

Keskenkasvuinen koulutyttö tuli kotiin lonkeroa ja olutta kassissaan, vaatteet likaisina ja haisi tupakalta. Soitin poliisin numeroon, mutta numero ilmoitti vain virka-ajat ja kiitti soitosta. Soitin hätäkeskukseen, ja sieltä käskettiin ottamaan yhteyttä poliisiin virka-aikana.

Vajaat neljäkymmentä vuotta sitten katselin ihmetellen, kuinka Turun Kupittaan puistossa nahkatakkinen mies kierteli jakamassa viinaa puiston penkeille kerääntyneille ukoille tasan kello yhdeksän maanantaiaamuna. Nyt on siirretty pultsareita nuorempien ikäluokkien juottamiseen. Matti Vanhasen ja Tarja Halosen jäljiltä maa on siinä kunnossa, että sitä tuskin parantaisi edes Arkadianmäelle pudotettu atomipommi.

Tytön koepaperissa käskettiin kertomaan Neuvostoliitosta kolme hyvää puolta ja kolme huonoa puolta. Tyttö oli kirjoittanut paperiin: "Ilmaiset koulut", ja opettaja oli pannut viereen oikein-merkin. Suomessa on tosiaankin opetettu jo useiden vuosikymmenien ajan, että Neuvostoliiton koulut olivat ilmaisia. Joku saattaa jopa suuttua, jos hänen luulonsa Neuvostoliiton koulujen ilmaisuudesta asetetaan kyseenalaiseksi.

Sosialistivenäjän koulut eivät olleet ilmaisia. Oppikirjat ja muut sellaiset piti ostaa itse ja kouluruoka tuoda mukanaan, jos aikoi syödä. Mutta pahinta oli, että opetuksen sisällöstä määräsi sosialistinen puolue. Kun äiti raatoi sosialistien pakkotyöleirillä kohtu ulkona, yritettiin lapsesta tehdä sosialistia sosialistien pakkokoulussa.

Columbian yliopiston professori John Dewey ( 1859-1952) on Yhdysvaltojen valtiollisen koululaitoksen isän maineessa. Vuonna 1928 hän kirjoitti niin valheellisen matkakertomuksen Venäjältä, että tuskin valheen isä itsekään olisi parempaan pystynyt. Deweyn kirja "Impressions of Soviet Russia and the revolutionary world" (Vaikutelmia Neuvosto-Venäjältä ja vallankumouksellisesta maailmasta) löytyy netistä. Katso kuitenkin youtubesta, mitä venäläiset itse kertovat. Hakusanoille gulag, Vorkuta tai Magadan pääsee alkuun. Radio Russian dokumenttifilmeissä on englanninkieliset käännöksetkin.

Amerikan ja Venäjän valtiollista koululaitosta yhdistää taistelu Jumalaa vastaan. Jumala on vastannut Venäjän huutoon ja maa rappeutuu vauhdilla. Amerikka seuraa perässä hyvänä kakkosena. Mutta koska maksaja tilaa musiikin, niin selvitä vielä kaksi asiaa, ennen kuin ajatteletkaan sitä, mitä nyt Euroopassa tapahtuu: Kuka maksoi Frankfurtin koulukunnan toiminnan Saksassa ja kuka silloin, kun se oli Columbian yliopiston yhteydessä Amerikassa. Ja sitten yllätys-yllätys: "Kylmän sodan" aikana Amerikka lähetti Frankfurtin koulukunnan takaisin Saksaan jatkamaan Euroopan sosialisointia - taistelemaan Jumalaa, hänen Sanaansa ja hänen kansaansa vastaan.

En ole tilannut Uuden Maailmanjärjestyksen agendaa julistavia sanomalehtiä, mutta kun Kurussa alkoi ilmestyä uusi paikallislehti, luulin sen kirjoittavan meitä taviksia kiinnostavista asioista. Mutta kuinkas kävi? Kohta perustamisen jälkeen lehteen valittiin uusi toimittaja, joka 18.03.2010 kirjoittaa aivan tuttua papukaijakuoron tekstiä artikkelissa "Hukatun yhteisöllisyyden aikapommi". Tekstin lopussa vielä sanotaan:

Diktaattorit pyrkivät aina totaaliseen yksipuoluejärjestelmään. Siksi kaikki, jotka ajattelevat, ovat vaarallisia, ja erityisen vaarallisia ovat ne, jotka eivät ajattele samalla tavoin kuin diktaattori itse. Okkulttiseen New Age-liikkeeseen ankkuroitu Uusi maailmanjärjestys käyttää diktatuurista sanaa "yhteisöllisyys", ja liikkeen politrukit tekevät kovaa propagandaa niitä vastaan, jotka vielä uskaltavat ajatella itse. Kurun lehtikin jo syyllistää sellaiset, jotka "erkanevat yhteisöstä", ja tekee heistä jo nyt syntipukkeja siihen katastrofiin, joka globaalista paholaisenvallasta väistämättä seuraa.

New Age liike on helposti tunnistettavissa koodisanoista. He puhuvat koulukiusaamista, ja tekstissäkin tunnustetaan, että siitä puhutaan vähätellen. Tottakai puhutaan vähätellen, kun sitä ei ole nähty. Meiltä käy puolen tusinaa lapsia koulussa, eikä ketään lapsista kiusata, jollei lukuun oteta sitä, mitä koulu itse tekee lapsille. Ja se onkin jo vakavampi juttu.

En ehtinyt kirjoittaa juttua loppuun, kun jo tuli toinen Kuru-lehti. Siinä entinen kanttori kertoi luterilaisten uuden johtajan aikeista yhdistää, vai oliko se eheyttää kansa. Yhden liikkeen taakse kai. Raamatun sanan mukaan synti on se joka erottaa. Yhdistämistä on siis kahdenlaista: joko kaikki syntiä tekemään, tai kaikki tielle kohti Jumalan kirkkauden valtakuntaa. Mutta tässä iässä on vaikea uskoa ihmeisiin. Maailma menee kohti tuomiota kahdella rintamalla: pyhä pyhittyy edelleen ja saastainen saastuu edelleen.

Naapurikin kysyi, kuka tätä maailmaa johtaa. No, Saatana on jo alkanut riisua naamareitaan. Kyllä kai teidän on aika tuntea hänet itse, jos hän kerran teidän päällikkönne on.

Paholaisen palvelijat ovat ryhtyneet hurskaiksi. Ne haluavat kieltää uskonnon arvostelun. Jos kansat suostuvat islamin arvostelun kieltämiseen, niittää paavi hedelmät. Se on sitä hegeliläistä filosofiaa käytännössä: Keinutetaan venettä vasemmalle, että se hörppää oikealta ja päinvastoin, kunnes se hukkuu kokonaan, kts. Joh 10:10.

Paavin 1184 vahvistamaa kidutusohjetta ei ole koskaan kumottu, eikä kirkko sitä voikaan kumota, sillä sehän markkinoi paaviutta muka erehtymättömänä. Kidutusohjeen mukaan kuulustelijan on lopetettava kidutus vähän ennen kuulusteltavan kuolemaa. Raajoja ei saa vetää kokonaan irti muusta ruumiista. Ja mitä silloin tapahtuu? Setäni oli valjastamassa hevosta, kun hevonen jostain syystä pillastui. Se lähti juoksemaan kovaa vauhtia, ja sedän jalka jäi ohjaksiin kiinni. Setä raahautui hevosen perässä noin sata metriä pitkin pihamaata hevosen perässä. Nivus oli ensin kipeä, ja parin kuukauden kuluttua nivustaipeeseen tuli paiseita. Siihen aikaan penisilliiniä ei ollut ja setä kuoli.

Paavi Johannes Paavali II oli kaksikasvoinen mies. Hän puhui rauhasta, rakkaudesta, suvaitsevaisuudesta, suuteli Koraania ja ties mitä, mutta hänen vahvistamansa kirkolliskokouksen, Vatikaani II:n asiakirjat paljastavat kirkon todelliset kasvot. Lyhyt yhteenveto uudesta kirkkolaista voidaan esittää kolmella lauseella: 1. Paavi on erehtymätön. 2. Katolisten on alistettava älynsä ja omatuntonsa paavin normistolle. 3. Ei-katoliset on alistettava paavin valtaan.

Paavin ensisijainen hyökkäyssuunta kohdistuu reformoituihin kirkkoihin - kalvinisteihin ja luterilaisiin. Johannes Paavalin puhuessa YyKoossa kauniita, hänen arkkipiispansa julisti Brasiliassa pyhän sodan reformoituja vastaan. Paavin kanssa samoilla linjoilla ovat sosialistit ja islamin edustajat.

Uskonnon arvostelun kieltäminen ei koske kaikkia. Marinmaan yltiövenäläisen presidentin antaman ukaasin mukaan sallittuja uskontoja ovat juutalaisuus, islam, ortodoksikirkko ja katolinen kirkko. Siksi luterilaisilla - helluntailaisista puhumattakaan - on niin kova hinku paavin haaviin. Huomaa kuitenkin se, kuka sinua sinne ajaa: Paholaisen palvelijat ovat ryhtyneet hurskaiksi.

Parkkuun kyläkoulun 95. kuusijuhla jäänee koulun viimeiseksi. Halosen oppi naisesta, joka käy työssä ja hoitaa perheen, ei toimi. Jostain on tingittävä. Kun lapsia ei synny tarpeeksi, viedään loputkin lapset kaupunkiin, jossa hänet on helpompi puristaa itsetuhon muottiin ja hävittää. Kurun seitsemästätoista koulusta on jäljellä vielä neljä, mutta nyt käytettävissä olevan tiedon mukaan niistäkin kolme lakkautetaan kevätlukukauden päätyttyä.

Kuusijuhla alkoi taas seimenlapsilaululla, mutta sitten alettiinkin jo kutsua paikalle ei suinkaan Jeesusta vaan Luciaa, sillä Jeesus on Jumalasta ja Lucia on sen toisen puolueen, Luciferin edustaja. Sitten tulivatkin jo tontut sisään.

Joulukuusta tässä viimeiseksi suunnitellussa kuusijuhlassa ei enää ollut. No, en minä sitä kaivannut, mutta todella pahalta tuntui se kieli, jota lapset puhuivat. Monet vanhemmat vielä luulevat, että lapset opetetaan koulussa lukemaan, mutta se ei pidä paikkaansa. Kirjaimille ei anneta äänteenmukaisia nimiä, eikä lapsia opeteta tavaamaan. Tuloksena on töksähtelevä puhetyyli, joka kuulostaa saksalaisen hyökkäysvaunun telaketjujen kalkatukselta. Suomenkielen kauneudesta ei siinä ole jälkeäkään.

Valtiollinen koululaitos on kohdistanut totaalihyökkäyksensä Suomen kansaa vastaan koulun kautta. Lapsille ei opeteta kaunoa. Nimikirjoitustakaan ei tikkukirjaimilla synny. Koulukirjat näyttävät roskapostilta, ja sitä ne ovatkin.

Kyläkoulu tuli Parkkuuseen silloin, kun ristin uskokin - noin sata vuotta sitten, mutta kun ristin usko hylättiin, tuli tilalle Luciferin palvonta, ja siinä hommassa ei tietenkään mitään kouluja tarvita. Yksi punainen kirja käteen vaan ja sitten silmämuna tapillaan raivomaan pitkin laaksoa ja kukkulaa! Kyläseuran tarjoamaa puuroa syödessä pari vanhempaa opettajaa ihmetteli muutoksen vauhtia. Jokainen alkaa ymmärtää, että yö tästä tulee, mutta se, että keskellä yötä koittaa päivä, eikä mikään tavallinen päivä, vaan Herran päivä, on monelle varsin ikävä yllätys, sillä se on päivä, jota varten on pukeuduttava vanhurskauden vaatteisiin.

Eilen vietettiin maailmassa tekopyhien äänestäjien päivää. Keski-ikäiset ja hyvin palkatut äänestäjä-ihmiset eivät pysty itse työllään kustantamaan omia kulutusjuhliaan, vaan ottavat yhä enemmän velkaa muka valtion maksettavaksi. Sanon muka, koska velka jää lasten maksettavaksi. Että kehtaavatkin vielä puhua lasten oikeuksista! Kaiken lisäksi nuo keski-ikäiset ja hyvin palkatut ihmiset harvoin saavat lapsia. Heidän ottamansa velka jää siis normaaliperheiden lapsien maksettavaksi. Mutta sekään ei näy heille riittävän.

Perhe on valtarakenne, ja koska se on Jumalan luomisjärjestyksen mukainen valtarakenne, se on ainoa oikea valtarakenne. Perheen ympärille rakentuu suku, sen ympärille heimo ja sen ympärille kansa. Jos perhe on elinvoimainen, on kansakin sitä. No miksi siis perhe pitäisi hävittää? Tietysti siksi, että jos perhe saadaan hävitettyä, voidaan lapset panna ei pelkästään maksamaan ylipalkattujen tyhjäntoimittajien velkoja, vaan sosialisoida kokonaan. Illuminatien ohjelma jättää lasten vanhemmille vain yhden oikeuden: maksaa lapsen kulut siihen saakka, kunnes Uuden Maailmanjärjestyksen lypsymiehet toteavat lapsen kasvaneen lypsykuntoon. op/2009-11-21

Luhangan mäkitupalaiset rakensivat mökkinsä pienyhteisöiksi, lähelle toisiaan. Samaa rakennustapaa käyttivät aikoinaan Itä-Euroopan kansat, ja tätä perinnettä he jatkoivat vielä kielenvaihdon jälkeenkin, eli kun heistä oli tullut "venäläisiä". Sama yksityiskohtien harkittu kauneus ja käytännöllisyys on tämän päivän venäläisille kovin kaukainen asia, mutta säilyneissä maaseudun kylissä se on vielä tarkasteltavana ja aistittavissa.

Raamatun mukaan sivistys (sevia) on siveettömyyden (a'sevia) vastakohta. Olen kyllä kuullut muitakin määritelmiä, erään mukaan sivistys on sitä, että asutaan paksuseinäisissä taloissa.

Eurooppalaisen "sivilisaation" ideologiseksi johtajaksi kohonnut Voltaire omaksui kompromissin: ulkokuori oli tshekkiläiseltä herätykseltä, sillä sen koulut olivat maailman parhaat, mutta sisältä se oli sitä tavallista Ranskan oppia.

Voltairenkin aika alkaa olla ohi. Enää ei puhuta Aufklärungista eikä valistuksesta. Ruoveden paikallislehdessä paikallisen oppilaitoksen johtaja esitteli keväällä koulun uuden suuntauksen ääriviivoja, mutta niin hämärästi, ettei lukijalle olisi syntynyt selvää kuvaa koulun kehityksestä kohti okkultismin maailmaa ja tunnetilojen manipulointia asiatiedon kustannuksella.

Eduskunnan radio kertoo usein sellaisista synneistä, joita ne sanovat hyväksikäytöksi. Ehkä ne uskovat tosissaan, että synti on hyväksi, mene ja tiedä, mutta Korinttolaiskirjeessä sanotaan kuitenkin näin:

Englantilainen raamattu sanoo sen näin:

Sanakirjan mukaan "abuse" tarkoittaa väärinkäyttöä, eikä suinkaan mitään hyväksikäyttöä. Katsotaan sitten, mitä venäläisessä käännöksessä sanotaan:

Kreikkalainen lähdeteksti on vieläkin selvempi. Se ei puhu hekumoitsijoista eikä miehimyksistä vaan sanoo asiat kuten lääketieteen oppikirjassa. Onhan se sentään kreikkaa.

Ristin usko on oppi muutoksesta. Olemme lähtöisin erilaisista ympäristöistä, mutta kaikista niistä Jeesuksen verellä lunastettuja ja vapautettuja:

Eräs röyhkeimmistä hankkeista on yritys antaa homosuhteille aviollisen suhteiden attribuutit ja oikeudet. Maissa, joissa uskovia jo muutenkin vainotaan, tehdään usein niin, että uskova mies suljetaan "tutkintovankeuteen" määräämättömäksi ajaksi selliin, jossa ennestään on paljon oikeita rikollisia. Joku päivä sitten eräs kunnioitetuista pastoreista kertoi, millaista elämä tällaisessa "tutkintovankeudessa" oli. Ahtaaseen selliin suljetut miehet nukkuivat päivät pitkät, koska he öisin harjoittivat eläimellisiä menojaan. Jollei Pyhä Henki olisi auttanut, olisivat uskovatkin pakotettu samaan "bardakkiin".

Uskova ei tunne kuuluvansa samaan yhteisöön perverssejä seksuaalimenoja harjoittavien lajitoveriensa kanssa. Vaikka uskovienkin keskuudessa erilaisia poikkeamia Luojan elämää ylläpitävästä luonnollisesta elämäntavasta joskus havaitaan, on meidän oma yhteisömme on täsmällisesti määrätty, ja sen tehtävät selvät:

Uskovat keskenään ovat kokoontuneet yksityiskodeissa heti alusta alkaen. Muutama lause Raamatusta riittänee asian osoittamiseksi.

Tavallinen kohtaamispaikka oli Johannes Markuksen äidin Marian omistamassa talossa:

Vuoteen 70 asti oli olemassa Jerusalemin temppeli, mutta leivänmurto tapahtui silloinkin yksityiskodeissa:

Ensimmäinen suoraan ei-kristillisestä maailmasta Jumalan puoleen kääntynyt mies oli roomalainen komppanianpäällikkö Kornelius. Kornelius liittyi seurakuntaan omasta pyynnöstään ja omassa kodissaan. Paavali, joka toimi kätilönä, joutui puolustelemaan Korneliuksen kotiin menemistään veljien edessä, sillä juutalaiset eivät seurustelleet ei-juutalaisten kanssa:

Tyatiran kaupungissa "jumalaapelkääväiset" ei-juutalaiset kokoontuivat joen rannalla. Paavali tunsi tavan ja meni sinne saarnaamaan Kristusta, jolloin Lyydia tuli uskoon ja kutsui heidät kotiinsa:

Saarnaajat heitettiin vankilaan, mutta kun Herra puuttui peliin, tuli myös vanginvartija uskosta osalliseksi, pesi vankiensa haavat ja kutsui heidät kotiinsa:

Venäläistä vuoden 1876 raamatunkäännöstä pidetään hyvänä, mutta siinäkin on virhe kohdassa, jossa puhutaan Tyatiran juutalaisuuteen liittyneiden käännynnäisten kokouspaikasta. Kreikkalaisessa lähdetekstissä on sana "topos", paikka, mutta käännökseen on tullut sana "rukoushuone", ikään kuin perustelluksi sille, että eivät ne rukoushuoneet aivan kiellettyjä ole. Ei kulttirakennusten käyttö kiellettyä olekaan, mutta hyvin usein käy niin, että kulttirakennuksen isäntä sanelee ehdot koko seurakunnalle, ja siksi on parempi, että seurakunta kokoontuu vapaasti eri paikoissa aina sen mukaan, kun parhaimmalta näyttää.

Ateenassa apostolit otti vastaan Jaason:

Korinttoon tultuaan apostolit menivät ensin juutalaiseen synagogaan, mutta siirtyivät sieltä "pakanain tykö", kuten suomalainen käännös sen ilmaisee:

Uskoon tulleita apostoli opetti "sekä julkisesti että huone huoneelta"

Roomassa Paavali asui vuokra-asunnossa:

Paavalin kirjeistä näkyy, mistä seurakunnat siihen aikaan löytyivät:

Perhettä suurempi yksikkö on heimo ja sitä suurempi yksikkö on kansa. Raamatussa kansasta käytetään usein sanaa huone:

Jumalan järjestelmä on patriarkaalinen. Vanhassa Liitossa järjestelmä piti yllä geneettistä kansakuntaa, mutta Uudessa liitossa hengellistä. Jumala on meidän isämme uskon kautta Jeesuksessa Kristuksessa:

Patriarkaalisessa järjestelmässä ensimmäiseksi syntyneet ovat tärkeitä. Akaian maakunnassa Kreikassa Paavali kastoi Stefanuksen:

Toisessa paikassa hän sanoo Stefanusta ja hänen perhettään Akaian ensi hedelmäksi:

Egyptin faarao haluaa panna seurakunnan pienimmät heitteille riistämällä heidät kodeistaan tai kieltämällä lapsien kotikasvatuksen.

Nykyisin faraon välineenä on useimmiten kirkko, jossa uskovat eivät tunne omakseen, ja jota ei-uskovatkin kammovat. Viimeisissä taistoissa hävitetään kaikki, mikä on hävitettävissä. Olisi siis tyhmää puolustaa sitä, mitä kuitenkaan ei voi puolustaa. Vielä tyhmempää on liittyä siihen yleismaailmalliseen uskontoon, joka syntyy kaiken valheen ja laittomuuden yhdistämisestä yhdeksi suureksi bardakiksi.

Lehdet kertoivat, että jossain Joensuun puolessa on puitu oikeutta lapsia tukistaneita vanhempia vastaan suljettujen ovien takana. Teko on aivan samaa luokkaa kuin Venäjän KGB-troikkien suorittamat pikaoikeudenkäynnit, joissa tuomitut ammuttiin heti paikalla kuoppiin, jotka he itse oli pakotettu kaivamaan, mutta päätökset julkistettiin vasta kun koko kommunistinen järjestelmä ja sen mukana koko entinen imperiumi oli romahtanut.

Salomonin sananlaskuissa sanotaan:

Salomo oli kuningas, mutta ei minkä tahansa valtion kuningas, vaan Israelin. Kuitenkin hän jätti lasten kasvatuksen lasten vanhemmille, sillä Jumalan valtakunta on patriarkaalinen. Patriarkaalinen järjestelmä on ikuistettu Mooseksen laissa:

Tukistamisen kielto on Ranskan vallankumouksen aikainen keino kasvattaa lapset tottelemattomiksi vanhempiaan kohtaan. Suomalaisessa peruskoulussakaan opettajat eivät pysty takaamaan työrauhaa lapsille, koska keinot on otettu heiltä pois. Opettajat väsyvät, mutta puolueideologit syyttävät koulussa pilattujen lapsien vanhempia siitä, että lapset käyttäytyvät koulussa - ja siellä pahaksi tultuaan myös kotona huonosti. Viime vuonna paikallisen peruskoulun papereista sai jopa ihmetellä minkälaisia lääkkeitä huono koulu asian korjaamiseksi antaa: koulukiusaajaa pitäisi palkita siitä, jos hän joksikin aikaa luopuu koulukiusaamisestaan, mutta kiusattu saisi tyytyä siihen, että hänestä tehdään osasyyllinen eikä häneltä pyydetä edes anteeksi - vahingon korvaamisesta puhumattakaan. Koulu terrorisoi lasta lastensuojelun nimissä.

Aikuisten sodassa on tavallista, että vihollisen sotilaat raiskaavat valtaansa joutuneet naiset. Sekin on hyökkäys perheen arvovaltaa vastaan ja vieläpä samanlainen, kuin salainen oikeudenkäynti lapsiaan kasvattavia vanhempia vastaan. Julkisella oikeudenkäynnillä voitaisiin helposti vähentää lasten vanhempien raiskauksia ja KGB-tyylisiä pikaoikeudenkäyntejä - jos halua olisi. Jos saksalaiset olisivat sallineet salaisen oikeuden Lutheria vastaan, olisi paavi tappanut Lutherin.

Jeesus arvosti lapsia enemmän kuin aikuisia. Joku viikko sitten istuimme Tallinnan laivalla vastapäätä räikeästi maalattua täti-ihmistä. Kaksivuotias poikani pelkäsi tätiä enemmän kuin minä isoisän luunappia. Lapsen arvomaailma on kunnossa ja kun ihminen tulee uskoon, hänen ensimmäisiä "parannuksen" merkkejään onkin naaman pesu liikapaksusta puuterista ja huulipunasta. Etteivät lapset turhaan parkuisi.

Tämän maailman hallitsija vihaa kaikkea, mitä Jumala on luonut. Ranskan vallankumouksen edellä laaditussa ohjelmassa täsmennettiin, miten Jumalan järjestelmä kokonaan tuhotaan. Illuminatien salaseuran jäsenille kerrottiin, että perheet on tuhottava, naiset sosialisoitava ja lapset otettava valtiolle. Tätä ohjelmaa toteutetaan jatkuvasti, ja niin selvästi, että jos sinulla on silmät päässä, sinun pitäisi kyllä nähdä sen itsekin. Mutta valitettavasti monet katsovat maailmaa ei suinkaan omilla silmillään, vaan tämän maailman hallitsijan propagandakoneen läpi niin, että pahinkin myrkky näyttää olevan pelkkää hyväntekeväisyyttä.

Arvostuksen mittaamiseen käytetään erilaisia välineitä aina sen mukaan, minkälaisia tuloksia "tutkimukselta" halutaan. Meille opetettiin koulussa, että sivistystä voi mitata saippuan kulutuksella. Tulos osoitti, että suomalaiset ovat sivistymättömiä.

Jos sivistystä olisi mitattu puhtaudella, olisi pitänyt todeta, että ainakin Herodotoksen ajoista lähtien suomensukuiset kansat ovat peseytyneet säännöllisesi saunassa. Ihohuokosten puhdistamisen suomalaiset ovat käyttäneet lämpökäsittelyä, vettä ja saunavihtaa, mutta toisaalta Buckinghamin palatsissa ei vielä reilut sata vuotta sitten ollut edes kylpyhuonetta. Ranskalaiset peittivät ällöttävän hajunsa hajuvedellä. Kuka siinä mittauksessa olisi siis tullut luokitetuksi "sivistyneeksi"?

Edistykselliset Illuminati mittaavat äitien arvoa miehen ja naisen saamalla palkalla. Kun illuminatien julkkisjärjestöt mittaavat "naisen" arvoja, ei siinä "äidillä" ole arvoa ollenkaan. Vaikka palkalla mitattuna miehen ja naisen arvo olisi täysi tasapeli, ei se kertoisi äidin arvosta mitään. Kuitenkin äidin arvo on siinä, että hän on sinun äitisi, oli hänen palkkansa mikä tahansa.

Siunattua päivää äideille! Kyllä se tulee, vaikka tällä hetkellä ei siltä näytäkään. Mutta uskossahan me olemme ennekin työtämme tehneet. Ainut vaara on siinä, että me mittaamme arvoamme väärillä mittareilla. Oikea mittari Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan sana. op/2008-05-09

Sairaanhoitajat saivat palkankorotuksen, jonka he hyvin ansaitsivat. Sairaanhoitoalan palkat olivat jopa alle kansakoulunopettajien palkkojen, joten korotuksiin oli todella aihetta. Mutta se, ettei yhteiskunta olisi vieläkään suostunut palkankorotuksiin ilman raakaa voimannäyttöä, kertoo paljon yhteiskunnan tilasta. Yhteiskunta, joka on tottunut saavansa kutsumusammattien harjoittajien palvelut puolihintaan, tai kokonaan ilmaiseksi, piti pakottaa polvilleen, ennen kuin se edes suostui ajattelemaan koko asiaa.

Sairaanhoitajiin verrattuna peruskoulun opettajat ovat yliarvostettuja ja ylipalkattuja, koska peruskoulu suorittaa poliitikkojen vaatimaa lasten höynäytystä. Mutta tapa, jolla terveydenhuollon ammattilaisten palkkaratkaisu saavutettiin, kertoo paitsi yhteiskunnan raaistumisesta, myös sairaanhoitoalan raaistumisesta. Kutsumustyötä tekevät sitoutumattomat sairaanhoitoalan ammattilaiset jätettiin raa'asti palkankorotusten ulkopuolelle.

Joskus sata vuotta sitten sairaanhoitajan ammatti oli todellakin kutsumusammatti. Florence Nightingale ei kestänyt katsella, kuinka hänen aikalaisensa jättivät haavoittuneet sotilaat taistelukentälle kuolemaan, vaan lähti sitomaan haavoja KELA-korttia kyselemättä. Ja koska Florence Nightingale oli eturivin ihmisiä, hän sai pian seuraajia, mutta nyt jopa hänen omien seuraajiensakin joukko on kääntynyt esikuviaan vastaan.

Raakojen mafiatyyppisten etujärjestöjen maailmassa ei ole sijaa kutsumuksille eikä heikoille ihmisille. Tänään kysytäänkin jo sitä, millaiseksi seuraavat palkkaneuvottelut tulevat. Mallia lienee haettava sakaalien ruokailutavoista. Alkavat vain käydä vähiin nuo helposti riistoon alistuvat, kutsumusammattiansa harjoittavat pieneläjät.

Yksi kutsumusammatti on vielä jäljellä: äidit. Mutta myös äitien kutsumusammatti on uhattuna. Kaikenlaiset pilleri-, abortti- ja heteroperheet ja muuten vain lapsettomat katselevat jo silmät kiiluen "lapsiperheiden" perään. Olimme menossa junalle, kun Tampereen aseman alikulkutunnelissa yksi käsikynkkää kävelevän, keski-ikäisen pariskunnan miespuolinen henkilö kääntyi ympäri katsoakseen peräämme ja huusi sitten: "Tulevia veronmaksajia".

Ennen äidit itkivät sotatantereille kuolleita lapsiaan. Venäläinen runoilija Nekrasov kertoi siitä runossa, jonka ydinajatus löytynee tästäkin epärunollisesta käännöksestä:

Ranskan vallankumouksen edellä "Illuminati" salaseuran ohjelmassa vaadittiin lapsien riistämistä perheiltä valtiolle. Se oli aikaa, jolloin Yalen yliopiston rehtori ei vielä ollut samassa leirissä edistyksellisen salaseuran kanssa, vaan kysyi kuulijoiltaan, haluaisivatko he amerikkalaisten olevan "illuminatien huoria ja Rousseaun rakuunoita". Ruotsalaisten vastauksenhan me jo tiedämmekin. Ruotsi näyttää tietä helvettiin. Bra liv on huono vitsi.

Arkkiatri Ylppö syntyi vuonna 1887. Suomen itsenäisyyden alkutaipaleella hän toimi Lastenlinnan johtajana Helsingissä ja sitten hän ideoi Äitiys- ja lastenneuvolat, kansan yleisen mielipiteen ja eduskunnan tuella. Nyt neuvolat ovat kovan muutospaineen alla, sillä 1900-luvun alkupuolen maailmassa abortit ja perverssit suhteet oli luokiteltu epänormaaleiksi, pillereitä ei ollut, mutta nyt ministeritkin ovat sitä, ellei pahempia kuin Iltalehti ilkeää kertoa. Pahat neuvolat ovat tulossa.

Tavallinen suomalainen perhe

Yleisradion mukaan perhe, joka harjoittaa vihreää politiikkaa, ravintolaelämää ja rock-musiikin tekoa, on tavallinen. Jos näin on, voimme odottaa, että Jokelan tapahtumat tulevat toistumaan pian, ja erittäin monta kertaa.

En kuitenkaan usko, että yleisradio olisi oikeassa. Mutta jo se, että hyvin monissa perheissä sekä isät että äidit ovat päivisin töissä kodin ulkopuolella, eikä isovanhempiakaan näy mailla halmeilla, on hälyttävää. Lapset jäävät vaille vähäistäkin kasvatusta, eivätkä ohjauksen puutteessa eivät pysty käyttämään aikaansa mielekkäästi, vaan ajautuvat tappamaan aikaa teknisin välinein.

Se, mitä vähäisinkin resurssein kannattaa tehdä, on opettaa lapselle kymmenen käskyä. Jo yksi niistä on enemmän kuin sata tuhatta psykologia. Käsky kuuluu: "Älä tapa".

Kävimme neuvolassa, ja selasin odottaessani esille pantuja lehtiä. Aamulla heräsin mielessäni kuva neuvolan lehtikasasta, mutta lehtiin oli pantu sininen leima, jossa luki "distract". Piti oikein katsoa, mitä sanakirja siitä sanoo. Sen mukaan "distract" tarkoittaa seuraavaa: "kääntää ajatukset pois, häiritä, tehdä sekapäiseksi".

Kun tulimme Suomeen, ostin vaimolleni Aura Liimataisen "Parasta kotiruokaa". Äidiltäni hän peri kannettoman kirjan "Kotiruokaa". Nämä kaksi kirjaa ovat hyviä keittokirjoja. Kun vaimoni teki jouluksi kaikki perinteiset jouluruuat, ihmetteli sisko-vainaa, että miten ihmeessä sinä olet tämän kaiken osannut? Tottakai osasi, kun ohjeet olivat selkeät, eivätkä naistenlehdistä opitut iskulauseet häirinnet keskittymistä.

Tutustuin ohjekirjoihin ja niiden käyttöön perusteellisesti kääntäessäni laivoilla käytettävien laitteiden ohjekirjoja venäjään. Seuraavassa vaiheessa suomalaiset laivanrakentajat opettivat venäläiset käyttämään laivalle asennettuja laitteita. Laiturikokeet kestivät kuukausia, ja ilman hyviä ohjekirjoja ne olisivat olleet toivottomia. Kärsivällisyyttä vaadittiin. Muistan, kuinka konemestari Sykkö opetti muuatta venäläistä kolmen päivän ajan käyttämään separaattoria. Monelta siinä olisi pinna palanut, sillä venäläisen ajatukset risteilivät kaikessa muussa, kuin separaattorin käytössä tarvittavan tiedon hankkimisessa.

Eivät kaikki pysty lukemaan ohjekirjoja lainkaan. Neuvolan naistenlehdet ovat juuri sellaisille, jotka eivät pysty muuhun kuin lehtiä selailemaan ja hokemaan muodissa olevia hokemia. Myös ohjekirja voi olla yhtä sekava, kuin neuvolan lehdet, mutta sitäkin hankalampaa on opettaa henkilöä, joka kokee kaikki ohjeet komenteluksi ja luulee itse tietävänsä kaiken paremmin.

Isoisäni syntyi vuonna 1870, siis 137 vuotta sitten. Kun hän noin 90-vuotiaana kuoli, olin minä kuusitoistavuotias. Myös monet muut Pöystit ovat eläneet vanhaksi. Tästä minulle on ollut se hyöty, että olen päässyt tutustumaan yli sata vuotta sitten syntyneiden maailmankuvaan ja elämäntapaan tavallista paremmin. Olen saanut ensikäden tietoa siitä, miten he 1800-luvulla viettivät iltapuhteensa, tekivät työnsä ja mistä he keskustelivat keskenään.

Karjalasta 1944 lähteneet pakolaiset eivät paljon tuoneet tavaraa mukanaan. Vain suullinen perimätieto säilyi. Mutta äitini tädin kotona Muuramen Muuratjärven Ylistöillä pääsin 1950-luvulla lukemaan vanhoja kirjeitä. Kirjeet oli kirjoitettu uskomattoman hyvällä käsialalla, mutta vielä enemmän niissä ihmetytti ajatuksen lento.

Kerrottakoon tässä heti aluksi, että Baabelin tornin akkadinkielinen nimi oli Etemenanki. Nimi tarkoittaa "Taivaan ja Maan Perusta". Jos tarkkaavaisesti luet Söderströmin aivopesumateriaalin, voit huomata, että kirjalla yritetään luoda oikeutusta hankkeelle nimeltä EU. Mutta koska Taivaan ja Maan perustus on jo luotu, on sitä hankala muuttaa. Peruskoulun ja WSOY taustavaikuttajan hanke on teoriassakin mahdoton, mutta - ikävä kyllä - paljon pahaa he varmaan vielä tulevat tekemään.

Onneksi on Jeesus. Kerro lapsillesi, kenen palveluksessa opettajat ja kirjankirjoittajat ovat, ja tarjoa heille jotakin parempaa, kuin se, mitä peruskoulu tarjoaa jo oman itsesikin takia. Muista sitä, mitä Jeesus sanoi viattomien viettelemisestä ja myllynkivestä, ja muistuta siitä niitäkin, jotka sellaista tekevät.

Jumalan hallintomalli on patriarkaalinen. Ne kymmenen käskyä, jotka Siinailla annettiin määrittelevät ensin Jumalan aseman ja palvonnan, mutta heti sen jälkeen sanotaan: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, Sinun Jumalasi, sinulle antaa". Uudessa Liitossa hallintomalli on sama, mutta biologisen isyyden sijaan Uudessa Liitossa kyse on hengellisistä vanhemmista, "presbyteroi".

Jumalan kanssa kilpailevalle henkivallalle kelpaa mikä tahansa hallintomalli, kunhan se ei ole sillä tapaa patriarkaalinen, että sen ylimmäksi auktoriteetiksi tunnustettaisiin Jumala eli Luoja.

Kilpailevan henkivallan hyökkäykset Jumalan hallintomallia vastaan näkyvät kaikilla aloilla. Yksi tapa hyökätä Jumalan luomisjärjestykseensä sisäänrakentamaa hallintoa vastaan on väestönsiirrot. Kaikki lähihistoriaa tuntevat ihmiset muistavat Neuvostoliiton suorittamat väestönsiirrot ja muut yritykset sellaisten kansojen omaleimaisuuden hävittämiseksi, jotka eivät vielä ole Saatanan hanskassa. Sama pyrkimys on myös muilla Uuden Maailmanjärjestyksen luojilla, vaikka niitä suoritetaankin erilaisten kuten pakolaispolitiikan ja työvoimapolitiikan nimikkeiden varjossa.

Tosiasia on, että kaikki haluavat asua omassa maassaan. Katsokaa Israelia, kuinka halukas se on muuttamaan takaisin omaan maahansa, vaikka hyvin tiedetään, että ei sen ole helppoa sielläkään, kun kaikki YK:n alaiset valtiot sitä yhdessä ahdistavat.

Vaimo toi kouluterveyden hoitajan tytölle antaman kirjan, ja käski vilkaista. Ensimmäinen ja ainut lause, jonka kirjasta luin, kertoi, että itsetyydytys on normaalia.

Lääketieteellisesti normaalina voidaan pitää paitsi itsetyydytystä, myös kannibalismia eli ihmislihan syöntiä, sotia ja muuta kuolemaa. Normaaliahan se on, että mies kuolee, kun sirpale leikkaa siltä pään irti. Ja kun henki lähtee, silloin ne ruumiin myrkyt oikein irti pääsevätkin!

Me olemme tottuneet elämään monenkaltaisten kulttuurien keskellä. Olemme huomanneet, että jos maassa kuningas tai presidentti on homo, niin kohta maan laki määrittelee homouden normaaliksi ja sen arvostelijat rikollisiksi. Tai jos pääministeri on huora, niin kohta alkavat sanomalehdet ylistää huoruuden autuutta. Turkissa oli niin, että äidit veivät kaksitoistavuotiaat pojat "tyttöbordelliin", "etteivät ne pilaisi kylän tyttöjä". Pilatusta tytöstä kun ei saanut täyttä morsiamen hintaa eli kahtatoista kamelia. Eräskin isä olisi antanut neljäkymmentä lammasta, kunhan joku vain olisi ottanut hänen vähän eurooppalaismallisen tyttärensä.

Ongelma kouluterveyden hoitajan kirjassa ei olekaan siinä, että joissakin kulttuureissa itsetyydytys on "normaalia", vaan siinä, että moraalisen hyökkäyksen kohde on lapsi, jonka vanhemmat ovat elossa eivätkä hyväksy lapseen kohdistuvaa painostusta. Jos kouluterveyden hoitaja olisi edes kertonut, että itsetyydytys on lääketieteellisesti normaalia, hänelle olisi jäänyt jonkinlainen takaportti, mutta ilmeisesti hän luottaa siihen, että suomalaisessa lakituvassa hänet vapautetaan syytteistä, olivatpa hänen tekonsa kuinka murhaavia tahansa, kunhan ne vain ovat tehdyt Saatanan toimeksiannosta.

Jokainen kulttuuri, joka poikkeaa Jumalan käskyjen tieltä, on tuhon oma. Perverssejä kulttuureita markkinoidaan kyllä kaikkialla, mutta niitä ei tarvitse hyväksyä. Juuri hiljakkoin Moskovan pormestari Juri Luzhkov esti homojen riemumarssin Moskovan kaduilla. Ei Luzhkov niin perverssi ole, että hän oman kaupunkinsa tuhoa havittelisi! Vaikka viina käyttö Venäjällä on aika runsasta, Luzhkov kilistelee mieluummin coca-colaa, kuin vodkaa, ja hakee puhekaverinsakin mieluummin coca-colan käyttäjien kuin vanhalta viinalta haisevien joukosta silläkin uhalla, että juttukaverien määrä sen takia rajoittuisi yhteen.

Kun me muutimme Suomeen vuonna 1998, menimme Kurun luterilaiseen kirkkoon katselemaan, olisiko täällä kristittyä seuraa. Paikallinen kirkkoherra vastasikin rukouksiimme kertomalla, että vaikka kirkko on suuri ja mahtava, sen ongelmana ovat nuo uskovaiset, jotka luulevat aina olevansa parempia ihmisiä kuin me "oikeat kristityt". Asia tuli kerralla selväksi. Niin laittamattomasti sanottu, että piti oikein ottaa valokuva kirkonmenojen jälkeen kirkon ovella!

Vuoden 1998 jälkeen emme ole kertaakaan käyneet luterilaisessa kirkossa, ettemme noiden "oikeiden kristittyjen" itseriittoisuutta häiritsisi. Mutta ajojahti jatkui. Viranomaiset osoittivat, että emme kuulu suomalaiseen yhteisöön muutenkaan. Työttömiksi emme kelvanneet, ja oman käännöstoimiston perustamiseksi tarvittu toimilupakysely viipyi monta vuotta käsittelykierroksella. Kohta yhdeksän vuotta olemme eläneen tätä "epänormaalia" elämää, mutta miettikää nyt tekin, montako vuotta te ilman Jumalaa elävät ihmiset olisitte tätä kestäneet. op/2007-02-24

Laki käskee lasten kunnioittamaan vanhempiaan. Juutalaisessa maailmassa kunnioittamisen käsite ei tarkoita pokkuroimista, vaan tottelemista ja huolehtimista. Kun juutalaiseen perheeseen tulee vieras, vaimo kysyy mieheltään, millä tätä vierasta pitäisi kunnioittaa, tarkoittaen kysymyksellään sitä, mitä pistetään pöytään.

Jeesuksen aikana juutalaisuudessa siirryttiin toiseen kehitysvaiheeseen. Valitettavasti vain harvat pysyivät siinä kehityksessä mukana. Geneettisen sukulaisuuden asemesta määrääväksi tuli hengellinen sukulaisuus. Seuraajilleen Jeesus sanoikin: "Isäksenne älkää sanoko ketään maan päällä".

Tilastotieteilijät ovat laskeskelleet, että Tshingiskaanilla on tätä nykyä noin 16 miljoonaa geneettistä jälkeläistä. Mutta onko siitä heille mitään iloa? Aabrahamin geneettisiä jälkeläisiä on tätä nykyä noin 12 miljoonaa, mutta sekin alkaa olla tässä maailmassa enemmän taakka kuin siunaus. Toivoa on vain niillä, jotka ovat syntyneet "vedestä ja Hengestä", sillä vanhurskaat perivät maan. op/2006-11-12

Paholaisen työmyyrät kyselevät, kuinka "lapsiperhe" voi elää työttömyystuella ja toimeentulotuella. Näin ohitetaan koko kysymys siitä, miten elää sellainen perhe, jota vastaan Paholaisen hallitus ei pelkästään jätä maksamatta näitä itse ansaittuja tukimuotoja, vaan hyökkää muillakin rintamilla, estämällä omatoimisen työllistymisen ja tekemällä muita konnuuksia.

Tänään 2006-08-24 sain Valtion perimiskuitin nro A 0283695 Suomen tasavallan suorittamasta kiinteistön pakkohuutokaupasta. Maksu oli 2.965 euroa ja 02 senttiä. Myyntihinta veroviraston yli 80.000 euron arvoiseksi arvioimasta kiinteistöstä oli 10.000 euroa. Ajatella mikä tilaisuus: nyt pääsee hakemaan toimeentulotukea!

Jäin vuonna 1998 työttömäksi, mutta työttömän työnhakijan statusta minulle ei myönnetty. Tähän päivään mennessä kukaan tässä maassa ei ole pystynyt antamaan selvitystä siitä, miksi minua ei työttömäksi hyväksytty, ei edes oikeuskansleri. Seurauksena työttömän statuksen eväämisestä on, ettei myöskään työttömyystukia ole voitu maksaa. Omaa, ennen työttömyyden alkua hankittua ja omaisuutta myymällä saatua rahaa 8-lapsisen perheen (vanhin nyt 11 vuotta) elämiseen on nyt käytetty noin 100.000 euroa.

Heinäluoman-Vanhasen hallitus on koko vallanpitonsa ajan tehnyt meille samaa kuin Lipposen hallitus sitä ennen ja Hitlerin hallitus juutalaisille. Puheet "lapsiperheiden auttamisesta", budjettiin mahdollisesti sisältyvästä "köyhyyspaketista" ovat laittomuuden uhrin kannalta katsottuna loukkaavia, mutta eihän niitä meille ole osoitettukaan, vaan myrkkysyötiksi äänestäjälle.

Nikita Hrutshev muistetaan Venäjällä siitä, että hän innosti työyhteisöjä henkilökohtaisiin suhteisiin. Naisten päivää käytettiin maskina, jonka alla kukoisti vanha venäläinen kulttuuri, joka ei esittelyä kaipaa.

Vuonna 2005 Venäjällä tehtiin 1,6 miljoonaa aborttia. Väkiluku pieneni 0,8 miljoonaa.

Vuoden 2001 presidentinvaalit olivat linjavaalit. Niissä voitti Halonen, jonka vaalivaltti oli edistykselliseksi mainostetut globaalit arvot, homot keulakuvana. Aho piti esillä perinteistä suomalaista perhekäsitystä ja hävisi. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa keskustapuolue ei halunnut enää kuullakaan puhuttavan perheestä. Kun Vanhanen sitten hävisi vaalit pahan kerran, Keskustan johto siirtyi Kokoomuksen leiriin, jonka ehdokas oli jo kauan ennen vaaleja profiloitunut seksikolhoosien kannattajaksi.

Halonen huomasi Keskustan linjanmuutoksen, ja ryhtyi kilpailemaan "Maaseudun naisien" äänistä. Se oli tietysti sallittua, sillä perheuskolliset naiset olivat jääneet Suomen presidentin vaaleissa ehdokasta vaille. Halosen kalastelu tehosi hyvin myös oikeiston naisiin, sillä kukapa sitä olisi perheuskollisuuden takia halunnut leimautua "maaseudun naiseksi" niistä toisenlaisista puhumattakaan.

Lopulta meitä "maaseudun naisia" oli aika vähän. Minä olen jättänyt äänestämättä nyt noin 30 vuoden ajan, jollei lukuun oteta sitä, että minä aina äänestän Jeesusta. Tervetuloa joukkoon!

op/2006-01-31

Etelästä päin Saksaan tulevat turistit ihailevat saksalaista järjestystä. Kun talossa tulee kello kymmenen illalla hiljaisuus, sitä voi verrata kuoleman hiljaisuuteen. Eräs Münchenissä asuva suomalaisrouva meni kauhusta kalpeaksi, kun Kemal ei tullutkaan suihkusta tasan kello kymmeneltä. Siinä oven ulkopuolella hän kertoi, että tämä on niin hyvä talo, että voi voi, jos ne nyt häätävät meidät pois täältä…

Saksalainen kuri on perheelliselle kuolemanloukku. Ei lapsia voi saada hiljaiseksi, jos lapset itkevät. Ja koska naapurien itsekkyys on saanut talon järjestyssäännöissä kirjallisen ilmaisun, ovat äidit kauhuissaan, jos perheeseen on tulossa lapsi. Abortteja kyllä tulee; joku kirjoitti siitä, että 129.000 vuodessa, ja niistä vain 3 prosenttia lääketieteellisistä syistä.

Saksalainen kuri on itsekkyyttä. Itsekkyys on Saatanalle mieleen, sillä ihmisen itsekkyyden avulla Saatana pystyy edistämään omaa maailmansuunnitelmaansa. Ja koska Saatana on saatana, se etsii aina heikoimman lenkin, joka Saksassa on nainen. Hyvin usein naisella ei yksinkertaisesti ole varaa synnyttää lasta, sillä taloyhtiön säännöt tekevät lapsen asumisen mahdottomaksi.

Mutta onhan Saatanalla tietysti omat "lääkkeet" naisen murheita vastaan: naisten vapautusliike ja lupa käydä Turkissa kelloja vetämässä. Meillä istui eräänä iltana pari saksalaista tyttöä. Katselimme tietokoneelta Turkissa, Kiinassa ja Kazahstanissa ottamiani valokuvia ja kysyin sitten, ovatko tytöt käyneet Turkissa. Toinen tytöistä vähän punastui, ja sanoi sitten, että "ei, ja liian nuoriakin me siihen ollaan vielä". Minäkin häpesin kysymystäni, vaikka en minä juuri sitä ollut kysymykselläni tarkoittanut.

Saksalaiset naiset tykkäävät Turkin lomakohteista, mutta silti Saksassa lapsia syntyy vähän. Mutta eihän sosialismin kotimaassa tämä ole mikään ongelma. Jos omaa ei ole, niin otetaan siltä, jolla on. Sen sai kokea Venäjältä Saksaan muuttanut perhe, joka luuli tulleensa kotimaahansa, olivathan heidän esi-isänsä joskus siirtyneet Saksasta Venäjälle.

Satoja vuosia sitten Saksan luterilaisten ja Saksan katolisten vainoamat mennoniitat saivat Venäjän keisarinna Katarina II luvan siirtyä asumaan Venäjän ja Turkin välisille rajaseuduille. Vainotuille uskoville muutto Venäjälle oli silloin kuin lahja taivaasta - ja sitä se olikin, kunnes Saksassa keksittiin sosialismi. Sosialismi tuli mennoniittojen perään Venäjällekin, ja taas joutuivat mennoniitat vainottaviksi. Kunnes Saksa joskus 1970-1980-luvulla alkoi ottaa vainottuja mennoniittoja takaisin Saksaan.

Venäjältä Saksaan muuttaneessa perheessä oli lapsia. Sitten perheessä tapahtui vahinko - kuumaa vettä kaatui lapsen päälle, ja lapsi oli vietävä sairaalaan. Mutta sehän ei saksalaisille riittänyt. Saksalainen "oikeus" tuomitsi lapsen valtiolle menetetyksi. Vanhemmat saivat tavata lastaan vain harvoin; aikaa myöten kuitenkin tapaamisoikeutta laajennettiin. Vahingosta viisastuneena vanhemmat lapsineen nousivat silloin lentokoneeseen ja muuttivat takaisin Venäjälle.

Lasten riistäminen vanhemmilta on sosialismin yksi tärkeimmistä tavoitteista. Se tuli julki jo ennen Ranskan vallankumouksen alkua Illuminatien salaseuran kokouksessa Strassbourgissa. Suomessakin illuminatien talutusnuorassa olevat lainlaatijat miettivät kuumeisesti, miten lasten riistäminen vanhemmiltaan voitaisiin näppärästi tehdä niin, ettei kansa huomaisi mitä on tekeillä.

Radion uutistoimittaja luetteli paholaisen saavutuksia: lyhentynyt lapsuus, aikuistumisen paineet, ja huonontuneet sosiaaliset kontaktit ja totesi, että nämä näkyvät lasten mielenterveysongelmien kasvuna. Riskiryhmänä ovat erityisesti noin 13-vuotiaat tytöt.

Jokunen vuosi kirjoitin siitä, kuinka juuri koulunsa aloittaneelle lapselleni jo tyrkytettiin kyläkoulussa politiikkaa. Kurun "sivistyslaitoksen" johtajan vastauskirje oli suorastaan hävytön; en tosin muuta osannut odottaakaan. Koulutustavoitteet ovat myös päin prinkkalaa; kännykkäteollisuudesta on tulossa kallis lasku Suomelle, ja kuitenkin se on liukumassa halvemman työvoiman maihin, kun taas muuraria ei tahdo saada mistään. Syksyllä Kurun kaksi muuraria kertoivat kumpikin olevansa niin varattuja, että ehtivät tulla tekemään piipun vasta ensi vuonna.

Synti aiheuttaa ihmissuhteissa uskomatonta hallaa, oli kysymys minkälaisesta synnistä tahansa. Jo parisataa vuotta sitten Yalen yliopiston rehtori kysyi lasten vanhemmilta haluavatko he todellakin tehdä lapsistaan Illuminatien huoria. op/2005-11-20