Pyhä yksinkertaisuus
op/2011-09-09
Joku aika sitten kysyin "Uskallatko olla tavis"? Mutta mikä on tavallinen ihminen? Itävalta-Unkarin "edistykselliset" juutalaiset katsoivat peiliinsä, ja totesivat sata vuotta sitten, että kas, sieltähän se kurkistaa, se oikea, tavallinen, hyvä ihminen ja nyt koko maailmaa pannaan samaan muottiin. Toimeksiantajalleen uskollinen Yleisradiokin kertoi, että Jokelan surmaajan perhekin oli tavallinen suomalainen perhe. Ongelmana on enää Jeesus, joka oli aivan erilainen ihminen kuin mitä psykoanalyysin keksijät opetuslapsineen normaali-ihmisenä pitävät.
Sanaa "tavallinen" ei vuoden 1933 Uuden Testamentin käännöksestä löydy. Mutta Apostolien teoista löytyy sana yksinkertaisuus:
Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. (Apt 2:43-47)
Jokohan nyt ollaan jäljillä? Lähdetekstissä käytetään sanaa afelótis (αφελότης), jolle Hedbergin sanakirja antaa merkitykset "kivetφn, tasainen, tasaisuus, vilpittömyys, yksinkertaisuus". Kun kysymys on sydämestä, on sydämen yksinkertaisuus mitä ilmeisemmin oikea käännös. Ilmaisu "sydämenne yksinkertaisuudessa" löytyy myös kolossalaiskirjeessä, mutta siinä käytetty kreikan sana on aplótis (απλότης, 572):
Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa (εν απλοτητι καρδιας) peljäten Herraa. (Kol 3:22)
Sana afelótis esiintyy UT:ssa vain kerran, mutta aplótis useita kertoja. Jatketaan siis siitä. Tähän asti olemme huomanneet, että yksinkertaisuutta odotetaan opetuslapsilta ja palvelijoilta. Keneltä muuta sitä vielä voidaan odottaa? Tutkittavat jakeet ovat:
aplotis (yksinkertaisuus, avonaisuus, vilpittömyys, suoruus, rehellisyys):
Rm 12:8
2.Kor 1:12
2.Kor 8:2
2.Kor 9:11
2.Kor 9:13
2.Kor 11:3
Ef 6:5
Kol 3:22
aplous: (yksinkertainen, mutkaton; silmästä, rehellinen, terve)
Mt 6:22
Lk 11:34
aploos (yksinkertaisesti, vilpittömästi, rehellisesti (pelkästä antamisen halusta)
Jk 1:5
Ja sieltähän se löytyi. Toisessa korintolaiskirjeessä sanotaan, että Jumala on yksinkertainen. Käännöksessä kyllä väitetään aivan muuta, ja niin ovelasti, ettei meikäpoika sitä heti huomaa:
Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa (εν απλοτητι και ειλικρινεια Aτου θεου), emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. (2.Kor 1:12)
Teksti "en aplotiti ke ilikrinia tou Theou" joka on käännetty sanoilla "Jumala pyhyydesä ja puhtaudessa", tarkoittaa sananmukaisesti "Jumalan yksinkertaisuudessa ja vilpittömyydessä". Siis Jumala on yksinkertainen ja vilpitön, mutta ainakin tuo kääntäjä on ollut vääntäjä. Edes Pyhää Jumalaa hän ei ole pelännyt kääntäessään Hänen sanansa niin, ettei se paljastaisi hänen oman kirkkokuntansa viheliäisyyttä.
Ne muut jakeet, joissa sanot aplotis, aplous ja aploos esiintyvät, paljastavat lisää siitä, miten ihmisiä eksytetään sellaiseen luuloon, että Jumala olisi muka jotenkin monimutkainen. Jo Paavali havainnut samaa, kun hän luvussa 12 kirjoittaa:
Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä (απο της απλοτητος) ja puhtaudesta (και Aτης Aαγνοτητος), joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. (2.Kor 11:2-4)
Jumalan mutkattomuus sopii huonosti yhteen uskonnollisen koreografian kanssa. Siksi sitä evankeliumia, jota Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan, kuullaan perin harvoin. Kun lähtökohta on väärä, Uuden Testamentin kirjeitä ei lueta eikä ymmärretä, eikä niistä saarnastuoleissa saarnata. On palattava siihen, että Jeesus alistui siihen tavallisen ihmisen osaan, joissa hänen pelastettavansakin taistelunsa taistelivat. Keskenkasvuisesta Jeesuksesta kerrotaan vähän, mutta hyvä kertoja sanoo ymmärtävälle lukijalle muutamalla sanalla enemmän kuin vääntäjät ehtivät kieroksi vääntää:
Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä (εν Aτη σοφια και ηλικια) ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. (Lk 2:51-52)
Takaisin Osmon kotisivulle