POLITIIKAN TIEDE

Platon ja Aristoteles panivat alulle poliitiikan tieteenä, "polithikí episthimí", tunnetun ajatusrakennelman kaikkine sen muunnoksineen. Perustana ajatusrakennelmalle oli kaupunkiyhteisö, "polis", mutta Platonin ja Aristotelen yhteisö ei ollut uusi. Platonin ja Aristoteleen tarkoituksena oli vain kehittää jo olemassaolevaa yhteisöä. Ensimmäisen polis-yhteisön rakensi Nimrod, Haamin pojanpoika. Hän rakensi kaupunkinsa Shinarin (Szem-ur>Sumer) eli auringonjumalan maahan. Raamattu kertoo Nimrodista näin:

Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (Kts. 1.Moos 10:8-12)

Nimrod ei ollut ensimmäinen kaupunginrakentaja, ensimmäinen oli ollut Kain, mutta Nimrodin luomus erosi vedenpaisumuksessa tuhoutuneesta kaupungista hallintojärjestelmänsä puolesta ratkaisevalla tavalla, kuten Nimrodin nimi "kapinoikaamme" antaa ymmärtää.

Nimrodin kapina oli suunnattu patriarkaalista hallintojärjestelmää vastaan. Jumalan luomakunnan synnynnäinen, sisäänrakennettu hallintojärjestelmä on patriarkaalinen. Kun Mooses julkaisi Jumalan lain, sen ensimmäinen ihmissuhteita koskeva säännös oli: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi "

Platonin ja Aristoteleen kaupungit oli rakennettu Nimrodin järjestelmän mukaisesti. Niissä ei ollut oikeutta, eikä rauhaa. Platon ja Aristoteles miettivät hartaasti, mitä asialle voisi tehdä. Ja heissä syntyi usko, että kyllä tästä selvitään. Nyt, kun noin kaksituhatta neljäsataa vuotta on asiaa pähkäilty, usko on jäljellä, mutta oikeutta tai rauhaa ei vain ole tullut. Eikä muuten tulekaan, koska Nimrodin järjestelmällä rakennettu valtio perustuu kapinalle ja vääryydelle.

Israel oli Mooseksen jälkeen joutunut antamaan periksi Babylonialaiselle kulttuurille ja noin vuonna 1030 eKr se valitsi itselleen kuninkaan. Profeetat väittivät Jumalan pitäneen ajatusta huonona, mutta myöntyneen siihen. Profeettojen oli kuitenkin varoitettava kuninkuuden vaaroista. Eikä syyttä. Ongelmia tuli, kunnes Jumala pani poikansa Israelin kuninkaaksi. Mutta silloin Israel oli jo niin babylonialais-kreikkalaisen ajatusmaailman piirissä, että kuningas tapettiin. Israelin kuninkaasta tuli kuitenkin Jumalan valtakunnan päämies.

Jumalan valtakunnan päämies otti valtakuntaansa uudet kansalaiset "teiltä ja aitovieriltä" ja teki heidät "kuningaskunnaksi/kuninkaiksi ja papeiksi Jumalalleen ja Isälleen", (kts. Ilm 1:6). Kun Jumalan asettamat kuninkaat oli jo voittamassa koko roomalais-kreikkalaisen maailman, tekivät uskonnollisina johtajina esiintyneet kirkonmiehet sopimuksen Jumalan vihollisen kanssa. Petturit saivat paljon kultaa ja hopeaa siitä, että he ryhtyivät vainoamaan Jumalan kansaa.

Nikeassa vuonna 325 tehdyn epäpyhän liiton teoria oli vielä auki, kunnes "piispa" Augustinus noin vuonna 400 laati omat konseptinsa kristinuskonvastaisen kirkon ja kristinuskonvastaisen valtion yhteiselle ristiretkelle Jumalan tuntemusta vastaan. Suunnitelma julkaistiin kirjana, jonka nimi oli "Jumalan kaupunki". Augustinuksen hankkeista kirkon vainoamat pohjoisafrikkalaiset kristityt huomauttivat Gaudentiuksen suulla, että oli alkanut se aika, jolloin "ne, jotka tappavat yhden teistä (Jeesuksen opetuslapsista), luulevat tekevänsä palveluksen Jumalalle".

Augustinus teki monia täsmennyksiä Platonin ja Aristoteleen oppeihin, jopa niin paljon, että Augustinusta pidetään länsimaisen valtio-opin isänä. Augustinuksen oppien mukaan toimineet Rooman kirkon piispat rakensivat Augustinuksen opeille järjestelmän, jonka avulla he hallitsivat Eurooppaa Ranskan vallankumoukseen asti. Paavin valtiomahti kukistui vuonna 1870, mutta Italian diktaattori Mussolini lahjoitti katoliselle kirkolle pienen maapalan, joka tunnetaan Vatikaanivaltion nimellä.

Platonin, Aristoteleen, Augustinuksen ja muiden teoreettiset työt eivät ole koskaan muuttaneet Nimrodin valtio-opin perusasetelmia. Nimrod alisti valtaansa ihmisiä, joihin hänellä ei ollut mitään oikeutta kajota. Niin kirkko kuin valtiokin - sekä niiden kaikki hybriidit - ovat jatkaneet Nimrodin kapinaa jumalallista hallintomallia vastaan.

Jumala tahtoo omansa. Hän on luonut ihmisen, ja ihmisellä on lupa palvoa ja palvella vain häntä. (Jeesuksen ja Saatanan keskustelu asiasta on aika valaiseva). Jeesuksen luokse tulivat myös juutalaisten uskonnolliset johtajat ja roomalaismielisen hallituspuolueen edustajat kokeilemaan onneaan, jos mahdollisesti saisivat vedettyä Jeesusta retkuun. He kysyivät: "Onko luvallista antaa keisarille veroraha vai ei?" Rahassa oli keisarin kuva ja Jeesus vastasi: "Antakaa keisarille mikä keisarin on, ja Jumalalle mikä Jumalan on".

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, eikä toinen ihminen saa häntä alistaa. Jumala on Isä meidän. Jokainen yritys Jumalan ihmisen alistamiseksi on kapinaa Jumalaa vastaan, tehtiinpä se minkä organisaation tai idolin nimissä tahansa.

Maailma ei paljon piitannut siitä hallintomallista, jonka Jumala ihmiseen rakensi. Se hallintomalli kun ei antanut diktaattoreille "elintilaa", ja se jäi myös tieteen ulkopuolelle. Tosin 1800-luvun sosialistit ilmoittivat patriarkaalisen yhteiskunnan olevan "primitiivinen" ja kehittymätön. Tilalle he tarjosivat humaania yhteiskuntaa, humanismin parhaiden suuntaviivojen mukaisesti. Neuvostoliitto, Kiina, Kamputsea, Albania, Saksa ja monet muutkin ovat jo saaneet maistaa tätä kapinoitsijoiden, filosofien ja humanistien lusikkaruokaa oikein mahan täydeltä. Kaiken lisäksi valtioiden harjoittamat kansanmurhat jatkuvat tänäkin päivänä täyttä häkää.

Kapinoitsijoiden oppien mukaan rakennetut yhteiskunnat teurastivat kuluneen vuosisadan (1901-2000) aikana yli 100.000.000 ihmistä rauhan aikana ja toisen mokoman itse alkuunsaattamissaan sodissa. Murhistaan ne syyttävät kuitenkin kristittyjä. Rauhaa tai elintasoa valtavat valtiolliset massateurastukset eivät ole tuottaneet. Mutta filosofit uskovat edelleen saavuttavansa rauhan ja muuta onnea omilla konsteillaan ja kaiken lisäksi usko on luja. Oikeudenmukaisuudesta kapinoitsijat, humanistit ja filosofit puhuvat harvemmin.

Poliittisen filosofian harjoittajat ovat käyttäneet monia nimiä ajatusrakennelmistaan. Tunnettuja ovat humanismi, sosialismi, marksismi, kommunismi, tieteellinen materialismi jne. Kaikki nämä tieteellisinä maailmankatsomuksina markkinoidut filosofiat ovat keskenään jonkinverran ristiriitaisia, koska niitä markkinoidaan eri kohdealueille, mutta niillä kaikilla on yksi yhteinen piirre ja tavoite: viha Jeesusta ja hänen kansaansa kohtaan. Valtioidenvälisen yhteistyöelimen "Yhdistyneiden kansakuntien" ideologisen työn alajärjestön UNESCO:n ensimmäinen pääjohtaja, englantilainen Sir Julian Huxley (1887-1975) muotoili humanismin tavoitteet The Humanist lehden tammi-helmikuun numerossa vuonna 1962 julkaistussa julistuksessa. Julistuksessa on neljä osaa: uusi näky, jumaluus, kehityshumanismi ja humanistinen uskonto. Julistuksen johtava teema on esitetty heti ensi riveillä:

On varmaa, että kristikunta ei tyydytä, eikä mielestäni voikaan tyydyttää, kasvavaa ihmisten määrää: se ei tee, eikä voi tehdä sitä siksi, että se on erityisuskonto, joka ei enää liity eikä ole sovellettavissa olemassaolon tosiasioihin niin kuin tapahtumainkulku ja tiedon kasvu on ne paljastanut.

Mutta ensimmäiseksi meidän on kysyttävä, mitä me tarkoitamme uskonnolla

Julian Huxleyn julistus tuo lisävalaistusta Weishauptin, Moses Hessin ja Karl Marxin ohjelmaan jonka mukaan kaikki uskonnot on tuhottava. Julian Huxley siis haluaa vain korvata Jumalan omalla uskonnollaan.

Satojen miljoonien ihmisten murhat tulevat ymmärrettäviksi vasta, kun tiedämme humanismin tavoitteet. Humanistit luulevat syrjäyttävänsä Jumalan ja pääsevän hänen pallilleen uskovat tappamalla. Kristitylle humanismin tavoitteissa ei ole mitään uutta. Se oli Aatamin lankeemuksen syy. Veli Kain ei vain ymmärrä sitä, että hänen päämiehensä on tullut ainoastaan tuhoamaan ja tappamaan.

Humanismit ovat tehneet tappamisesta tiedettä. Modernin rasismin isä Charles Darwin kirjoittaa 1859 julkaistussa kirjassaan "Lajien synty luonnollisen valinnan kautta; eli suosittujen rotujen säilyminen elämän taistelussa":

luonnollinen valinta on tehnyt enemmän sivilisaation edistyksen puolesta, kuin mitä haluaisit myöntää. Muista, millaisessa vaarassa Euroopan kansakunnat olivat vasta muutama vuosisata sitten musertua turkkilaisten alle ja kuinka naurettava sellainen ajatus on nykyään. Sivistyneemmät kaukasialaiset rodut ovat lyöneet turkkilaiset perinpohjin taistelussa olemassaolosta. Kun katsomme eteenpäin maailman lähitulevaisuuteen, miten lukematon onkaan se alempien rotujen määrä, jotka korkeammin sivistyneet rodut ovat hävittäneet kaikkialta maailmasta.

On selvää, ettei humanisteille Jeesuksen opit kelpaa. Jeesus on se rikka humanistien paksussa keitossa, joka vie tappamiselta maun.

2002-11-20

©: Osmo Pöysti

Paluu Osmon kotisivulle