Helluntailiike syntyi siitä, että muutamat pyhitysliikkeen piirissä kasvaneet uskovat halusivat kokea niitä Tulevan maailmanajan voimia, jotka Raamatun mukaan voivat ilmetä Pyhällä Hengellä täytetyn ihmisen elämässä. Profetoiminen, sairaiden parantaminen, kielillä puhuminen ja muutamat muut karismat oli vuosisatojen ajan selitetty epäilyttäviksi ilmiöiksi, ja monet karismaattiset kristityt olivat joutuneet niiden vuoksi roviolle. Karismaattista kristinuskoa vastustava kirkko oli karsinut julistuksestaan myös Kristuksen toisen tulemuksen odotuksen. Sen toi takaisin adventistien liike.

Vuonna 1844 Yhdysvalloissa alkanut adventistien liike tuli heti kuuluisaksi siitä, että sen jäsenistä monet ryhtyivät laskeskelemaan Kristuksen toisen takaisintulon päivämääriä ja erehtyivät pahasti. Uskovien erehdykset kelpasivat lehdistölle. Erehdykset olivat hyvää mainosta itse liikkeelle, sillä monet kristityt ryhtyivät tutkimaan, milloin ja miten Kristuksen toinen tuleminen Raamatun mukaan tapahtuu. Selvitystyön jälkeen näytti ilmeiseltä, että Kristuksen julkista tulemista edeltävät:

• Suuri Luopumus,
• Evankeliumin julistus kaikissa maailman kolkissa,
• Suurimittaiset saastumisilmiöt,
• Israelin paluu kotimaahansa
• Tekniikan ihmeet
• Antikristillisen maailmanvallan synty
• Synnytystuskat

Kun adventistit tutkivat Raamattua, he huomasivat, että Suuren luopumuksen lapsi, kirkko, vietti lepopäivänä sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää, eikä sapattia, viikon viimeistä päivää, kuten Mooseksen laki määräsi. Kun osa adventisteista ryhtyi pitämään vapaapäivää viikon seitsemäntenä päivänä, he saivat nimen "Seitsemännen päivän adventistit". Mutta lauantain pitäminen lepopäivänä ei kristikunnassa ollut mikään uusi ilmiö; lauantai oli kristikunnan alkuperäinen viikkolevon viettopäivä, eikä sunnuntain vietto lepopäivänä ole koskaan saanut varauksetonta kannatusta kristittyjen keskuudessa, sillä sunnuntai on jäänne ensimmäisestä harhaopista, auringonpalvonnasta.

Venäjällä lauantaina viikkolepoa viettäviä kristittyjä sanottiin subotnikeiksi, ja kuten arvata saattaa, kirkolliset vainosivat subotnikkeja. Koska lauantai on vapaapäivä myös juutalaisilla, syyttivät kirkolliset lauantaina viikkolepoa viettäviä kristittyjä myös juutalaismyönteisyydestä. Erityisen kovaa vainoa lauantaita viettävät kristityt kokivat 1500-luvulla, jolloin heitä kutsuttiin nimellä "zidovstvujushie". Sana tulee haukkumasanasta "zid", "jutku", ja tarkoittaa juutalaisten jäljittelemistä mahdollisimman halveksivin sanoin ilmaistuina. Subotnikkien vastaisen lainsäädännön historia kertoo paljon Venäjän aatehistoriasta halki vuosisatojen.

Venäjän kirkon "Pyhän" synodin 03.02.1825 antamalla ukaasilla (käskyllä) Venäjän keskiosat tyhjennettiin subotnikeista. Kristityt joutuivat etsimään turvapaikkaa Tsaarin Venäjän orjuuttamien islamilaisten kansojen keskuudesta, Kaukasukselta ja Krimiltä.

Ensimmäiset adventistiyhdyskunnat Venäjälle syntyivät Krimin niemimaalle vuonna 1886 perustetun yhdyskunnan yhteyteen. Sosialistien vuonna 1917 suorittaman vallankaappauksen jälkeen syntyneessä sisällissodassa adventistit pysyttelivät neutraaleina, eivätkä osallistuneet aseellisiin taisteluihin. Seurakunnissaan adventistit eivät erityisesti kieltäneet aseellista sotapalvelusta maan armeijassa, mutta käytännössä vain harvat adventistit suostuivat aseelliseen sotapalvelukseen. Adventistien edustajakokous 1928 päätti Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton painostuksesta kuitenkin vaatia seurakuntiensa jäseniä osallistumaan sekä lauantaisin tehtävään työhön että aseelliseen sotapalvelukseen puna-armeijassa. Päätös hajoitti Venäjän adventtiliikkeen.

Vuonna 1929 valtion valvomasta adventistiliikkeestä ulkopuolelle jääneet uskovat perustivat Oikeiden ja Vapaiden seitsemännen päivän adventistien yleisliittolaisen liiton. Sen ensimmäinen pääsihteeri G.A. Ostwald kuoli vankeudessa 1937. Hänen jälkeensä vapaiden adventistien johtoon valittu puheenjohtaja P.I. Manzhur kuoli vankeudessa 1949. Hänen seuraajakseen valittu Vladimir Andrejevitsh Shelkov vangittiin 1945 ja tuomittiin ammuttavaksi, mutta tuomio muutettiin kymmeneksi vuodeksi vankeutta. Vankeustuomio ei ollut Shelkovin ensimmäinen eikä se jäänyt viimeiseksi. Shelkov kuoli keskitysleirillä Jakuutiassa, nykyisessä Sahan tasavallassa vuonna 1980, 84 vuoden ikäisenä. Shelkovin kuoleman jälkeen adventistien johtoon tuli Leonid Murkin, joka pääsihteerin toimet vastaanotettuaan välittömästi siirtyi "maan alle".

Shelkov oli kuollessaan ehtinyt kärsiä viimeksi saamasta tuomiosta vasta osan, kun hän kuoli. Kuolinsyyksi ilmoitettiin kylmetyssairaus. Shelkovin lapset saapuivat hakemaan isänsä ruumista, mutta sosialistien inkvisiittorit eivät antaneet ruumista lapsille sillä perusteella, että Shelkovin keskitysleirituomiosta oli vielä kaksi ja puoli vuotta kärsimättä. Inkvisiittorit kehottivat uskovia anomaan ruumiin siirtoa sitten, kun tuomion edellyttämä määräaika on kulunut umpeen. Hautajaiset jouduttiin pitämään Siperian äärilaidoilla, mutta ne pidettiin arvokkaasti. Pieneen Tabagan kylään turkinsukuisten jakuuttien keskuuteen kerääntyi adventisteja ympäri Neuvostoliittoa.

Vladimir Andrejevitsh Shelkov eli maallisesta elämästään 26 vuotta vankeudessa tai karkoituksessa. Ensimmäisen pakkotyörupeamansa Vladimir Andrejevitsh kärisi Uralin vuoriston pohjoisella alueella 1931-1934. Tuomioiden välillä Shelkov eli maanalaisen kristityn elämää, pysytteli salassa, mutta kirjoitti paljon ja painavaa tekstiä. Hänen tuotantoaan ilmestyi adventistien maanalaisen kirjapainon julkaisemassa lehdessä "Uskollinen todistaja", ja erillisinä julkaisuina. Shelkov oli todellinen piispa, joka pystyi "osoittamaan tyhjiksi vastaansanojien väitteet".

Adventistien maanalaisen kirjapainon löytämiseksi Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton Valtiollisen Turvallisuuden Komitea (KGB) teki kaikkensa. Uskovia adventisteja, joiden luultiin tietävän jotakin kirjapainosta, vangittiin noin 70 henkilöä, keskimäärin kolmeksi vuodeksi kukin. Muutamat heistä kuolivat epäselvissä olosuhteissa vankeutensa aikana. Kerran Kalininista, nykyisestä ja entisestä Tveristä, löydettiinkin talo, jota oltiin vasta varustelemassa maanalaisen kirjapainon rakentamista varten. Kirjapainohankkeeseen osallistuneet kolme henkilöä tuomittiin 1981 muutaman vuoden vankeusrangaistukseen.

Raamatun mukaan ennen Kristuksen takaisintuloa ihmisen raakuus kehittyy täyteen mittaansa ja antikristillinen maailmanvalta vainoaa uskovia sekä Kristuksen synnyttänyttä kansaa, juutalaisia. Vainot, sodat ja muut julmuudet ovat niin mittavia, ettei mikään liha pelastuisi, ellei näitä päiviä lyhennettäisi. Venäjän adventistit ilmoittivat, että myös venäläisten raakuudella on rajansa ja ennustivat Neuvostoliiton ennen pitkää hajoavan.

Adventistien liikkeestä tuli suosittu erityisesti tieteenharjoittajien keskuudessa. Adventistit pystyivät perustelemaan ajatuksensa tiedemaailmassa tuttuun tapaan. Adventistit olivat mukana myös valtiosta (lue: sosialisteista) riippumattomissa kansalaisjärjestöissä, jotka pyrkivät toteuttamaan oikeusvaltion periaatteita. Nämä kansalaisoikeusjärjestöt pyrkivät mukaan erityisesti sellaiseen kansainväliseen toimintaan, joissa oli muitakin, kuin pelkkiä sosialisteja.

Helsingissä pidetyn Euroopan valtioiden kokouksen (ETYK) jälkeen Moskovassa toimineet ihmisoikeusaktivistit dokumentoivat järjestelmällisesti sosialismin esitaistelijoiden suorittamia julmuuksia. Mutta eri asia on, kuka heitä kuunteli. Jumalattomat kuuntelivat jumalattomia ja uskovat uskovia. Ihmisoikeusaktivistit yrittivät olla siinä välissä, ja raportoivat myös uskovien kidutuksista, murhista, raiskauksista, opettajien harjoittamasta kiihotuksesta uskovia lapsia vastaan ja muusta sellaisesta. Moskovassa toiminut Helsinki-ryhmä dokumentoi Shelkovin vangitsemisen ja sen yhteydessä tehdyt raakuudet vuodelta 1978 ja toimitti raportin (Document No 45. Presledovanija adventistov) Helsingin sopimuksen seurantaryhmän kokoukseen. Voit tässä miettiä, tuliko raportti sinun korviisi, ja jollei, saattaa syy olla siinä, että olet kuunnellut yleismaailmallista propagandakanavaa "Saatanan ääni".

Vuoden 1991 jälkeen uskovien olot hetkellisesti paranivat Venäjällä ja myös omantunnonvapautta kunnioittavat uskovat pystyivät hankkimaan yhteisöilleen juridisen henkilön aseman. Nyt painostus on alkanut uudelleen. Omantunnonvapautta ja hengellistä elämää ronkkivaa lainsäädäntöä on muutettu tiukkaan tahtiin ja uskovia on velvoitettu yhä uudelleen rekisteröimään yhdistyksensä. Byrokraattisen koneiston toiminta on saavuttamassa samanlaisia laittomuuden muotoja, kuin mitä sillä oli sosialistien valtakaudella. Uskovien painostus Putinin Venäjällä synnytti vuoden 2002 alussa protestanttisten seurakuntien oikeusturvaelimen, johon myös adventistit menivät mukaan.

Uskovat eivät odota ihmeitä lainsäädännöltä. Vasta kun ihminen tunnustaa Jeesuksen Herrakseen, hän muuttuu Pyhän Hengen vaikutuksesta Uudeksi Ihmiseksi. Venäjän adventistit tekevät omalta osaltaan työtä tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Copyright ©: Osmo Pöysti

2002-08-08