Olen saanut lisätietoa asiasta, josta kirjoitin pari vuotta sitten otsikolla Heikki Ranssin potkut. Tällä uudella sivulla esitetään muun muassa Insinööriuutisten 05.01.1973 takavarikoidun numeron pääkirjoitus "Tasapuolinen tuomio". Heikki Ranssi kertoo pääkirjoituksessaan asioita, joita edes Venäjällä ei enää kiistetä. Niistä asioista, joihin Ranssi viittaa, olen Moskovassa julkaistua kirjaa "Podrazhajte Vere Ih" (Seuratkaa heidän uskoaan) tietolähteenä käyttäen itsekin tehnyt pienen yhteenvedon siltä osin, kuin ne koskivat Venäjän vapaita baptisteja eli Initsiativnikkeja. Myös Ivan Moisejevin marttyyrikuolema mainitaan.

Osmo Pöysti: TASAPUOLINEN TUOMIO

©: Osmo Pöysti

2005

Kuru, Finland

2005-01-19

Insinööriuutisten päätoimittaja Heikki Ranssi kirjoitti lehtensä päätoimittajan palstalla 05.01.1973 pääkirjoituksen, jonka vuoksi koko painos takavarikoitiin. Lehti kyllä ilmestyi, mutta uudessa painoksessa oli jo aivan toinen pääkirjoitus, jonka tekijänä esiintyy Jaakko Liede. Ranssin kirjoitus oli seuraava:

Tasapuolinen Tuomio

Niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa on myös käyty sotia. Tämä ikimuistoinen "nautintaoikeus" ei tee niitä silti koskaan oikeutetuksi. Sodat ovat vallanhimon, kostonhalun, vihan ja kateuden synnyttämiä. Niin kauan kuin nämä tunteet pysyvät ihmistä hallitsevina tulemme lukemaan sodista ja kokemaan niitä. Ihmisen on siis muututtava.

Vietnamin sodassa on kysymys kahden ideologian ja kahden valtaryhmittymän välisestä valtataistelusta. Miten ulkopuolinen henkilö kokee tämän sodan, riippuu siitä, kumpaa ideologiaa on päätynyt kannattamaan. Suomessa on kolmesataa julkisuuden henkilöä ottanut julkisesti kantaa Yhdysvaltojen suorittamiin "neuvottelupommituksiin", jotka kohdistuivat nimenomaan siviilialueisiin.

Vanhemman ja keskipolven suomalaisille tilanne Indokiinassa on tuttu omakohtaisten kokemusten johdosta viime sodan ajoilta. Ei siis ihme, että Yhdysvaltojen viime aikoina suorittamat julmat sodankäyntimuodot ovat järkyttäneet mieliä. Torjuva ja tuomitseva reaktio on ollut jokseenkin yksimielinen.

Tässä yhteydessä lienee syytä muistuttaa mieliin myös ne terroritoimet, joita Neuvostoliitossa harjoitetaan maan omia kansalaisia kohtaan ideologisista syistä. Tästä seikasta lienee vain suppea osa kansastamme tietoinen.

Jokin aika sitten kertoi mm. noin 40 ruotsalaista lehteä nuoren neuvostoliittolaisen asevelvollisen Ivan Moisejevin kuoliaaksi kiduttamisesta. Samasta neuvostoarmeijan upseerien suorittamasta veriteosta kertoi myös Saksan televisio pitkässä ohjelmassaan.

Tälläkin hetkellä on tiedossa satoja vankilaosoitteita ja nimiä joiden taakse kätkeytyy viattomasti vakaumuksensa vuoksi kidutettavaksi riistettyjä henkilöitä. Omaisten neuvostot ovat tehneet turhaan työtä vapauden ostamiseksi omaisilleen. Mitkään vetoomukset maan korkeimpiin hallitusviranomaisiin, YK:iin tai eri maiden hallituksiin ja kirkkoihin ei ole tuottanut tulosta.

Suomalaisten lehdistökin on pysynyt vaiti asiasta vaikka mennyt vuosi 1972 oli jälleen lontoolaisen tutkimustoimiston mukaan kohoavan terroriaallon vuosi itäisessä naapurissamme.

Norjan kaikki piispat ovat ottaneet julkisesti kantaa viattomasti vangittujen ja vainottujen puolesta. Suomen hallituksen ja kirkon kannanottoa on saatu odottaa turhaan.

Kun nyt olemme julkisesti kolmensadan julkisuuden henkilön nimissä tuominneet USA:n Vietnamin sodan johdosta, meidän tulee puolueettomana maana tuomita terroriteot rauta- ja bambuesiripun maissa silloinkin kun ne kohdistuvat maan omiin kansalaisiin. Lainkuuliaisella kansalaisella tulee olla oikeus ihmisarvoiseen ja vainotoimista vapaaseen elämään riippumatta tunnustamastaan ideologiasta tai uskonnosta.

Hyvä, että Heikki Ranssi uskalsi kirjoittaa edes sen vähän, mitä hän teki. Nyt hänen jo kohta 32 vuotta vanhasta kirjoituksesta näkyy, ettei saatanan yritykset peitellä tekosiaan ole onnistuneet. Niistä tiedetään Venäjällä ja niistä tiedetään Suomessa. Jopa tuon aikoinaan kielletyn Insinööriuutisten pääkirjoituksen tekstin tuhoaminen ei ole onnistunut.

Paha, ettei Heikki Ranssi ei kirjoittanut asiasta niin kuin Jumala sen näkee. Kun vietnamilaiset kommunistit lähtivät sotaan, he lähtivät ihmisiä tappamaan ja maata valloittamaan. Heidän oli jo lähtiessään tiedettävä, että he saattavat saada vastaansa ihmisiä, jotka puolustavat henkeään, maataan ja kunniaansa. Heidän oli myös ymmärrettävä, että heidän sotansa aiheuttaa kärsimyksiä myös heidän maanmiehilleen. Heidän oli myös osattava arvioida, että maailmasta löytyy kunniallisia ihmisiä, jotka tulevat sosialistisen aggression kohteeksi joutuneiden etelävietnamilaisten avuksi. Vietnamilaisille sosialisteille oli aivan oikein saada omaa lääkettään kystä kyllä. Aivan toisessa tilanteessa olivat ne Neuvostoliiton uskovat, jotka eivät tehneet kenellekään mitään pahaa, mutta joutuivat kuitenkin sosialistien tuhoamissodan kohteeksi. Kysymys oli siis jopa pahemmasta asiasta, kuin valtiollisesta terrorismista. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hrutshev lupasi jopa näyttää viimeisen papin televisiosta. Kysymyksessä oli sosialismin ideologian oppikirjojen vaatima kansanmurha, jota harjoitettiin systemaattisesti ja helposti - aseettomia, hyväntahtoisia kansalaisia vastaan. Yhtäläistä näissä kahdessa tapauksessa on vain se, että hyökkääjänä molemmissa tapauksissa toimivat Moses Hessin opetuslapset - kansainvälinen sosialistinen liike. Sitä Ranssi ei ehkä huomannut, tai ei uskaltanut siitä kirjoittaa.

Pidän oikeana, että muutkin kuin amerikkalaiset kohtelevat roistoja heidän arvonsa mukaisesti. Olen toisaalla kirjoittanut, että kiitän Jumalaa Ariel Sharonista, joka passitti terroristijärjestön johtajan maalaisliittoon. Hän ansaitsi sen. Jos Ariel Sharon olisi tehnyt "armahtanut" poliisin murhanneen suomalaisen, niin kuin tämä Halonen teki, olisin pitänyt häntäkin roistona. Asiaa ei muuta miksikään se, että Halonen teki sen oman vakaumuksensa mukaan, tai "Suomen lakien mukaan". Nämä tapaukset ovat kuitenkin vielä pientä pahaa verrattuna siihen, että salainen poliisi etsii maan ainoat kunnon ihmiset, ja yrittää tappaa heidät. Se, joka sellaista tekee, saakoon Isän Kädestä, sillä mikään maallinen tuomioistuin ei pysty langettamaan niin kovaa tuomiota, kuin ne sellaiset ovat ansainneet. Uskon myös, että näin tulee käymään. Mutta Ivan Moisejev saa jo nyt lohdutusta Aabrahamin helmassa ja on aikanaan hallitseva Kristuksen kirkkauden valtaistuimelta hänelle uskottuja kaupunkeja ja tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen perivä ikuisen elämän Kristuksessa.

Estäessään tosiasioiden ilmitulon asiassa, joka koski Neuvostoliitossa harjoitettua terroritoimintaa Kekkonen ja hänen esikuntansa asettui Saatanan puolelle Kristusta vastaan, ja petti vielä turkasen paljon suomalaisiakin. Ei sitten ihme, että tämä Jäätteenmäkikin oli niin kiivaasti Husseinin puolella. Sen jäljiltä Iranin joukkohaudoissa sanotaan olevan 300.000 ruumista. Mihinkä se Jäätteenmäki nyt pyrkii, kun se on rysseliin päässyt?

Suomalaisessa Amerikan vastaisuudessa on eräs mielenkiintoinen piirre. Sillä tehdään sisäpolitiikkaa. Kun minä Turussa sanoin, että en hyväksy Ivan Moisevin murhaa, työtoverini Wallac Oy:ssä sanoivat heti, että olen amerikkalaisten asialla. Mitähän ne nyt sanovat, kun Edgar Savisaar sanoi niiden olevan Moskovan asialla? Ovat saaneet potut pottuina. Mikään ei näytä muuttuneen, vaikka Heikki Ranssi niin toiveikkaasti puhuikin tasapuolisuuden puolesta.

Tasapuolisuuteen pystyy vain Jumala. Hän ei näe mitään epätasa-arvoa siinä, että hän passittaa roistot helvettiin ja antaa nöyrille armon. Jos haluat tietää miksi se näin on, lue vaikka tekstit Kirje Viktorille ja Kristuksen morsian.

 

Takaisin Osmon kotisivulle