Osmo Pöysti

Kuru, Finland

2002-08-18;

lisäys kirjan Zhakon Duha Zhisni löytymisestä 2004-09-26

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Ivan Veniaminovitsh Kargelin syntyperä on jäänyt tutkijoille arvoitukseksi. Hänen äitinsä oli ehkä armenialainen ja isä Skotlannista kotoisin. Isännimi Veniamin (vrt. Benjamin) viittaa kuitenkin enemmän juutalaiseen, kuin skotlantilaiseen kulttuuriin. Ivan Veniaminovitshin syntyessä perhe asui Georgiassa. Jonkun aikaa perhe asui Saksassa, mutta sitten muutettiin Bulgariaan, jossa Ivan Veniaminovitsh vietti lapsuutensa parhaat vuodet.

Nuorukaisena Ivan Kargel lähti Saksaan. Sanotaan, että hän olisi käynyt baptistien saarnaajakoulussa Hampurissa. Saksasta Ivan Veniaminovitsh saapui Venäjän pääkaupunkiin, Pietariin, jossa englantilaisen lordi Radstockin saarnaajatoimen vaikutuksesta oli syntynyt uskovien seurakunta.

Muutamat Venäjän aristokraatit olivat tulleet uskoon Radstockin saarnojen vaikutuksesta Sveitsissä, Pariisissa ja Lontoossa ja heistä eräs, Jelizaveta Tsertkova, oli kutsunut Radstockin Pietariin. Radstockin Pietariin vuosina 1874-1878 tekemien kahden matkan aikana uskovien joukko kasvoi huomattavan suureksi. Kun vainot alkoivat, ei Granville Waldegrave Radstock (1833-1913) enää voinut tulla Pietariin.

Ivan Veniaminovitsh Kargel (1849-1937) löysi Pietariin tullessaan seurakunnan, joka teki häneen unohtumattoman vaikutuksen. Kokous pidettiin kellarikerroksessa, puusepän verstaassa. Sepät ja puusepät, kreivit ja ruhtinaat olivat kaikki polvillaan Herran edessä, rukoilivat ja lauloivat yhteisiä lauluja. Laulun jälkeen nuori sisar - Kargelin tuleva vaimo - luki Matteuksen evankeliumia ja selitti lukemansa omin sanoin. Laulun jälkeen raamattua, joka vasta äsken oli käännetty Venäjäksi, luki ruhtinas Vasilij Aleksandrovitsh Pashkov, jota Kargel myöhemmin nimitti "vanhemmaksi veljekseen" ja "opastajakseen" uskon asioissa.

Tiflisin kaupungissa Georgiassa Kargel tapasi Hampurin baptistien saarnaajakoulun käyneen Vasilij Gurjevitsh Pavlovin, entisen molokaanin, joka nyt toimi kaupungin baptistiseurakunnan presbyteerinä. Ilmeisesti Pavlovin vaikutuksesta Kargel pääsi selvyyteen kasteasiassa, ja otti kasteen.

Paitsi Kaukasuksella, Ivan Kargel kävi toistuvasti myös Suomessa, jossa oleskelevien venäläisten keskuudessa syntyi seurakuntia Viipuriin ja Helsinkiin. Ivan Kargelin matkoja rahoitti eräs uskovista ruhtinattarista. Vaimo, Anna Aleksandrovna Kargel, sai usein jäädä kotiin, kun mies lähti saarnamatkalle, mutta kun Ivan Veniaminovitsh 1880 Vasilij Pashkovin ehdotuksesta muutti Bulgariaan, matkalle lähdettiin yhdessä.

Bulgaria oli Kargelille tuttua lapsuuden maisemaa. Bulgaria oli vielä silloin Turkin vallan alla, ja Ivan Kargelilla oli Turkin passi, mahdollisesti jo lapsuudessa hankittu tai mahdollisesti hän otti Turkin kansalaisuuden neljän Bulgariassa viettämänsä vuoden aikana. Bulgarian Ruchukissa Kargeleille syntyi tytär Jelena vuonna 1883.

Pashkov ja Korf kutsui Venäjän uskovat yhteiseen neuvonpitoon Pietariin, jonne myös Kargelit saapuivat. Tässä 1984 pidetyssä kokouksessa edustettuina olivat uskovat, joita kansa kutsui nimellä "pashkovilaiset" ja "redstokilaiset", sekä baptisteja, mennoniitoja ja venäjän pietistejä eli stundisteja. Mukana oli myös tohtori Baedecker, englantilaisesta Plymouth-veljien liikkeestä.

Kokouksen kuudentena päivänä kaikki seurakuntien edustajat vangittiin ja vietiin kaupungin ulkopuolelle. Vielä samana vuonna Pashkov ja Korf karkoitettiin Venäjän keisarikunnasta loppuiäkseen.

Baptistit pitivät Baptistien liiton (SB) perustavan kokouksen Ukrainassa 30.04-01.05.1884. Myös Kargel oli mukana. Kokouksen pöytäkirjat kertovat, että Kargelia kuunneltiin silloin, kun kiperään kysymykseen oli etsittävä vastausta Raamatusta.

Kokouksen jälkeen Kargel, joka oli Turkin kansalainen, siirtyi Suomeen. Suomi oli vuodesta 1809 alkaen oli kuulunut Tsaarin Imperiumiin Suomen suuriruhtinaskunnan nimellä. Suomessa Venäjän lait eivät olleet voimassa ja kansalaisvapaudet olivat aivan eri luokkaa, kuin Venäjällä, mikä takia Suomesta tuli venäläisten hengellisten liikkeiden turvakoti pahimpien vainojen aikana. Pietarin seurakunta oli kuitenkin ilman piispaa, ja Kargel kutsuttiin pian takaisin Pietariin.

Pietarissa Kargelin kodiksi tuli kreivitär Lievenin talo, jossa jo Radstock oli pitänyt kokouksiaan. Englantilainen lähetyssaarnaaja, tohtori Baedecker oli saanut tsaarilta luvan saarnata evankeliumia Venäjän vankiloissa ja karkoituspaikoilla ja jakaa Raamattuja. Eikä hän jättänyt tilaisuutta käyttämättä: hän viipyi Venäjän keisarikunnassa 18 vuotta - vasta 1894 hän jatkoi matkaansa Japanin, Kiinan ja Singaporen kautta kotiin. Baedeckerin mukana Kargel kulki tulkkina. Matkojen aikana veljet kulkivat koko Venäjän keisarikunnan ristiin rastiin moneen kertaan, kylvivät hyvää siementä sekä hyvään että pahaan maahan ja toivat taloudellista ja muuta avustusta karkotettujen ja vangittujen uskovien perheille.

Uskon takia vangittujen, karkotettujen ja heidän perheittensä avustamiset oli tehtävä niin salassa, ettei edes vasen käsi tiennyt, mitä oikea teki.

Yhteiset matkat Baedeckerin kanssa olivat parasta raamattukoulua Kargelille. Tohtori F.W. Baedecker kuului samaan Plymouthin veljien liikkeeseen, kuin lordi Radstock. Plymouthin veljet noudattivat yleisen pappeuden periaatteita - heillä ei ollut pappeja. Liikkeen piirissä kasvaneista uskovista tuli merkittäviä vaikuttajia kristikuntaan - ja paljon. Liikkeen perustajana pidetty John Nelson Darby (1800-1882) vaikutti erikoisesti eskatologiaan - hänen ajatuksensa ja ennustuksensa Kristuksen toisesta takaisintulosta ovat merkittävän hyvin pitäneet paikkansa. Darby muun muassa ennusti Israelin valtion perustamisen aikana, jolloin juuri kukaan ei uskonut juutalaisten paluuseen Jerusalemiin.

Vuosien aikana Kargeleille oli syntynyt lisää tyttäriä: Marija, Jelizaveta ja Anna, äidin kaima. Eräältä matkalta palatessaan Ivan Kargel sai todeta, että hänen vaimonsa Anna Aleksandrovna oli kuollut. Vaimo, joka oli siunaten saattanut rakkaan miehensä matkoille mitään valittamatta, oli itse saavuttanut Luvatun Maan.

Kargel oli matkoillaan tutustunut koko Tsaarin Venäjään, nähnyt sen tilan, kurjuuden, karkoitetut ja vainotut uskovat. Vaellusvuodet olivat tältä erää ohi. Mutta Kargel tunsi Herran, joka ohjelmansa mukaan tekee kaiken uudeksi. Pietarin uskovien pyynnöstä Kargel otti vastaan Pietarin seurakunnan presbyteerin tehtävät.

Johtamassaan seurakunnassa Kargel pyrki toteuttamaan yleisten baptistien ja Plymouthin veljien alkuperäistä linjaa, jonka mukaan seurakunta ei ole hierarkkinen järjestelmä, vaan kaikkien sen jäsenten on itse tehtävä kaikki omantunnonvalintansa ja vastattava niistä itse Jumalan edessä.

Kargel osallistui Euroopan baptistikongressiin 1903 Berliinissä Venäläisen baptistiliiton mandaatilla yhdessä saarnaaja Balihinin kanssa ja (?) 1905 Lontoossa Baptistien maailmankongressiin suuren venäläisen valtuuskunnan mukana. Kargel ei ylivoimaisista kyvyistään huolimatta ollut mikään järjestösoturi, eikä häntä valittu minkään suuren organisaation johtoon. Plymouthin veljien keskuudessa järjestäytymistä kaihdettiin, ja viimeistään Lontoon baptistikongressi näytti hengellisen näkökyvyn omaaville uskoville, että siellä 1905 perustettu Baptist Word Alliance, BWA, on tarkoitusperiltään kristinuskolle vieras. Sen ensimmäiseksi johtajaksi valittiin sosialisti John Clifford, vuonna 1848 perustetun Kristillisen sosialistisen liikkeen esitaistelija.

Herra kehoittaa seuraajiaan etsimään "ensin Jumalan Valtakuntaa" ja lupaa, että kaikki muu seuraa perässä kuin Manulle illallinen. Tarkemmin asian ilmaisee Raamattu, näin:

Vanhan testamentin kirjoitusten mukaan (2.Aik 7:14) Jumala lupaa hoitaa myös maan asiat kuntoon, kunhan vain uskovat pitävät pään kylmänä, ja keskittyvät omaan asiaansa, ja voittavat omat taistelunsa. Pyhyys on aina suurempi voima kuin valta. Ei siis pidä odottaa parannusta ei-uskovilta vaan uskovilta, jos mieli saada maallisen valtakunnan asiat kuntoon. Maailma tarvitsee esikuvia, ei niinkään neuvonantajia. Neuvonantajissa kyllä riittää, hyvistä esikuvista on puutetta …

Ivan Stepanovitsh Prohanov (1869-1935) oli syntynyt Vladikavkazissa, ja siellä hän myös kävi kasteella 18-vuotiaana. Prohanovin aatemaailmaan vaikutti paitsi evankelinen liike, myös opiskelijapiirien innostus yhteiskunnalliseen toimintaan. Vuonna 1888 Ivan Prohanov aloitti opiskelunsa Pietarin teknillisessä opistossa ja tuli samalla mukaan Pietarin evankelisen liikkeen toimintaan. Vuonna 1894 Prohanovin aloitteesta perustettiin kristillis-sosiaalinen kommuuni Krimille Vertogradiin, Simferopolin kaupungin lähistölle. Kommuunista tuli lyhytikäinen. Prohanov itse pakeni vainoja 1895 Helsingin kautta ulkomaille ja opiskeli englannin uskovien opistoissa Bristolissa ja Lontoossa sekä teologiaa Berliinissä ja Pariisissa. Samalla hän tutustui englanninkielisen maailman johtaviin baptisteihin, mikä auttoi häntä myöhemmin nousemaan Baptistien maailmanliiton varapuheenjohtajaksi.

Venäjän yhteiskunta oli jatkuvassa käymistilassa siksi, että mielipideilmastoa yksinvaltaisesti hallitseva ortodoksinen kirkko vastusti suurin piirtein kaikkea muuta, paitsi omaa napaansa. Kirkon rakentamien patojen murtuminen oli vain ajan kysymys. Mutta mitä tapahtuisi sen jälkeen? Evankeliset nuoret, jotka olivat 1903 eronneet emäseurakunnastaan, laativat suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Kun Venäjän Japanin sotaretki päättyi vuonna 1905 suureen katastrofiin Tsuziman salmessa, maassa puhkesi levottomuuksia ja tsaari Nikolai II joutui tekemään myönnytyksiä eri tahoille. Uskovat saivat rajoitetut oikeudet lailliseen toimintaan, ja niiden turvin Prohanov kannattajineen lähti ajatuksiaan toteuttamaan. Kargelin poissaollessa vuonna 1906 Prohanov perusti Venäläisen Evankelisen Liiton (RES).

Prohanovin Vertograd-seikkailu oli osoittanut, kuinka kevyesti nuoren seurakunnan jäsenet ottivat kristinuskon. Kargel oli löytänyt Vapahtajan ja uskollisena linjalleen hän halusi ohjata myös seurakuntaa yhä syvemmälle Herran ja Hänen sanansa tuntemisessa. Mahdollisesti hän näki patojen murtumisen päättyvän sellaiseen katastrofiin, jonka yli selviäisivät vain Pyhän Hengen täyttämät kristityt. Ivan Kargel ei nähnyt järjestötyön edistävän seurakunnan asiaa, ja omisti yhä enemmän aikaa kirjoitustyölle. Into osallistua maailmanparannukseen väheni edelleen, kun hänen nuorin tyttärensä, 19-vuotias Anna kuoli sairauden murtamana.

Kargelin kirjojen nimet antavat hyvän kuvan hänen vakaumuksestaan:

• Kristus - meidän pyhityksemme
• Mikä on suhteesi Pyhään Henkeen?
• Tulevaisen hyvän toivo
• Synti - maailman pahuuden maksimi
• Elämän Hengen laki
• Ilmestyskirjan selitysteos.

Ivan Veniaminovitshin tyttäret Jelena, Marija ja Jelizaveta asuivat kotona ja ottivat osaa myös kirjalliseen toimintaan. Ilmestyskirjan selitysteoksen (Tolkovanie Otkrovenija) syntyaikoihin sosialistit olivat jo vallassa. Kirja syntyi luennoista, jotka Kargel piti laillisesti järjestetyillä raamattukursseilla.

Elämän Hengen laki (Zakon Duha Zhizni) on roomalaiskirjeen lukujen 5, 6, 7 ja 8 selitysteos. Kirjaa luultiin kadonneeksi, mutta se pystyttiin rekonstruoimaan Ukrainassa säilyneistä käsinkirjoitetuista kopioista. Kirjan julkaisi pietarilainen "Biblija dja vseh" vuonna 1991.

Pietarissa nähtiin vallankumousta seuraavina vuosina nälkää. Kaupungin väkiluku väheni kolmesta miljoonasta yhteen miljoonaan. Myös Kargelit joutuivat muuttamaan maaseudulle. Ivan Prohanov, joka nyt oli evankelisen liikkeen johdossa, kirjoitti Sumskin alueen Nikolajevkan kristityille, että he pitäisivät huolta Kargelista ja hänen perheestään. Paikalliset veljet rakensivatkin Kargelille ja hänen tyttärilleen pienen talon, joka lähes kymmenen vuoden ajan oli koti ja monien, Kargeleiden järjestämien kuusiviikkoisten raamattukurssien näyttämönä, kunnes seurakunnassa, joka talon oli rakentanut, muutamat henkilöt ottivat ja myivät talon, ja muutamat muut järjestivät Ivan Veniaminovitshille, Marijalle ja Jelizavetalle toisen asunnon Berezhkin, nykyisen Tokarien kylästä. Vanhin tytär Jelena oli jo aikaisemmin muuttanut takaisin Pietariin.

Vuosina 1932-1933 sosialistit järjestivät Ukrainaan keinotekoisen nälänhädän pakottaakseen ukrainalaiset liittymään kolhooseihin. Kuusi miljoonaa ukrainalaista kuoli, ja myös Kargelit näkivät nälkää. Hätään ehättivät Pietarin seurakunnan uudet johtajat: he lähettivät rahaa ja saatekirjelmän, jossa "avustuksen" ehdot selvitettiin entiselle seurakunnan vanhimmalle. Kargelin piti vain täyttää kyselykaavake, ja vastata siinä esitettyihin kysymyksiin, jonka jälkeen rahat olivat vapaasti käytettävissä. Mielipidetiedustelussa kysyttiin, mitä mieltä olet neuvostohallituksesta, mitä mieltä olet uskovien asevelvollisuuskysymyksessä, mitä ajattelet Evankelisten kristittyjen liiton yhdeksännen ja kymmenennen edustajakokouksen päätöslauselmista jne. Kargel osoitti vastauksensa Jakov Zhidkoville ja Leningradin seurakuntien neuvostolle:

Vielä 82 vuoden iässä Ivan Kargel järjesti raamattukursseja. Kuulijoita riitti, vaikka kaikki opiskelijat tiesivät opiskelevansa hengenmenon uhalla. Rukoushuone suljettiin 1932, jonka jälkeen rukouskokoukset jatkuivat Kargelin kotona. Elokuussa 1936 vangittiin tyttäret, Jelizaveta ja Marija Kargel. Veljet järjestivät Ivan Veniaminovitshille asunnon Lebedinin kaupungista. Metsien kautta, pimeän turvin, Kargelin arvokas kirjasto siirrettiin myös kaupunkiin. Kargelia auttanut veli Ivan Hobot sai kymmenen vuotta vankeutta, mutta selvisi elävänä takaisin perheensä pariin ainoana Lebedin seurakunnan vangituista veljistä.

Ivan Veniminovitsh Kargel vangittiin 88 vuoden iässä. Sairas vanki vietiin ensin Lebedinin vankilaan ja sieltä kuorma-auton lavalla Sumin vankilaan. Nuoremmat vangitut veljet sijasivat vaatteensa betonilattialle, kun vanhus nukkui. Seitsemäntoista vuorokauden kuluttua hänet päästettiin kotiin kuolemaan. Sillä välin Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto oli jo ominut Kargelin kirjaston…

Kargelista piti huolta - oman henkensä menetyksen uhalla - Jekaterina Ivanovna Vasilets, Novosibirskin keskitysleirillä ampumalla tapetun veli Mihail Vasiletsin leski. Kun hän aamulla 22.11.1937 taas tuli, ei vanhin enää ollut maan päällä.

Ivan Kargelin tyttäret eivät päässeet isänsä hautajaisiin - he olivat kaikki vangittuina. Leningradista saapunut Jelena Ivanovna tunnistettiin ja vangittiin ennen kuin hän ehti tavata sairaan isänsä. Eikä vapaana ollut monta muutakaan, joka olisi halunnut olla tekemisissä Jumalan miehen tai hänen hautajaistensa kanssa. Isäänsä tapaamaan tullut tytär, Jelena Ivanovna Kargel ammuttiin keskiyöllä 16.01.1938 Sumin kaupungissa 09.09.1937 langetetun tuomion perusteella.

Jelizaveta Ivanovna Kargel, vietettyään kymmenen vuotta Siperian keskitysleireillä kävi isänsä haudalla Lebedinin kaupungissa 1947, salaa. Marija Ivanovna Kargel vietti vankeusajan jatkoineen eri vankileireillä, kuin sisarensa, mutta lopulta molemmat sisarukset asettuivat Kemerovon alueen Jashkinoon. He olivat kirjeenvaihdossa monien uskovien kanssa, ja heidän kirjeitään säilytetty jälkipolville, eikä syyttä. Eli-Zaveta (Jelizaveta - hebr/ven.: Liiton Jumalani) kirjoittaa:

2015-12-12: Copyright-merkki muutettu tekstiksi, joka sallii ilmaisjakelut.