Seurakunta, kreikaksi EKKLESIA, ja kirkko, kreikaksi KYRIAKI, ovat toisilleen täysin vastakkaisia asioita. Niillä on eri herra, seurakunnalla Jeesus, ja kirkolla Jeesuksen vastustaja, se joka paremmin tunnetaan sillä hebrealaisperäisellä nimellään. Mutta Suomen kirkon herra on tietääkseni presidentti, joka valitsee arkkipiispan. (En tosiaan tiedä, onko kirkossa nyt näin tai noin. Yhtä kaikki Jumalan seurakunnassa asia on selvä: JEESUS ON HERRA) Siitä huolimatta myös kirkko esiintyy joskus Jumalan nimissä. Arvaa sen, mikä kauhea sekasoppa siitä syntyy.

Yritämme välttää sekasotkua ja keskitymme vain alkuperäisen seurakunnan asioihin. Vastustaja, joka käy ympäri kuin kiljuva leijona, huomaa kyllä olevansa ulkona näistä jutuista.

Osmo Pöysti

Ylöjärven Kuru, Finland

2002 - 2014

Päivitetty: 2014-12-14

Uskovien pako hukkuvasta laivasta on jatkunut kiivaana sen jälkeen, kun Eduskunta rinnasti homoparit aviopareihin. Kirkko, joka syntymästään asti on ollut mukana Baabelia rakentamassa, peesasi. Kun viimeksi katsoin tilastoja, oli reilusti yli 10.000 lähtenyt kirkosta yhden viikon sisällä.

Baabel on enemmän kuin kirkko. Se on sotilaspoliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen järjestelmä, jota Saatana johtaa. Saatana itse tarjosi Jeesukselle alun perin Baabeliin perustamansa järjestelmän pääministerin paikkaa:

Ne, jotka nyt ovat lähteneet kirkosta, ovat tehneet oikean ratkaisun. Käsky on kuultu. Monet ovat nousseet kannelle, ja ovat valmiina siirtymään pelastusveneisiin, mutta Saatanan ei olisi saatana, jollei hänellä olisi toimintasuunnitelmaa tämän odotettavissa olevan tilanteen varalle. Tottakai hän on paikalla, kun hukkuvan laivan viimeiset uimataitoiset yrittävät pelastautua. Hän ohjaa kirkosta poistuvat papit ja lukkarit hymynvire huulillaan pelastusveneisiin, ja toivottaa hyvää matkaa. Minulla on tiedossa pelastusveneitten nimetkin. Ne ovat Suomen vapaakirkko, Katolinen kirkko Suomessa, Suomen ortodoksinen kirkko, Suomen pelastusarmeija, Suomen metodistikirkko, ja niin edelleen. Pelastuslauttojakin on yli tarpeen: Suomen adventtikirkko, Suomen Baptistikirkko, Suomen Helluntaikirkko, Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit ja Findlands Svenska Pinsgstmission. Ja jos nämä ei riitä, on ainakin pelastusrenkaita riittävästi: Herättäjä-Yhdistys, Hiljaisuuden ystävät, Kansan Raamattuseura, Kirkon ulkomaanapu, Kulttuuri- ja uskontoforumi FOKUS, Medialähetys Sanansaattajat, Opiskelijoiden Lähetysliitto, Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys, Sinapinsiemen, Suomen ev. -lut Seurakuntien Lapsityön Keskus. Suomen kristillinen rauhanliike, Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto, Suomen Liikemiesten Lähetysliitto, Suomen Lähetysseura, Suomen NMKY:n liitto, Suomen NNKY-liitto, Suomen Pibliaseura, Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus, Suomen World Vision, Tuomasyhteisö ja mahdollisesti muitakin.

Saatanan vielä virnistellä pelastuskalusto lähtee purjehdukselleen tietämättä, että heidän kalustossaan on sama rakenteellinen vika, kuin hukkuvassa emälaivassakin. Kaikki hukkuvat samalla tavalla kuin nekin, jotka jäivät kirkkoon.

Suomen luterilaisen kirkon arkkipiispan puheet itsenäisyyspäivän edellä karkottivat kirkosta vielä yli 10.000 sielua. Iltakävelyllä hetki sitten mietin, miksi muut eivät lähteneet, vaikka herra Mäkisen puheet paljastivat taas kerran, että kirkko on saatanasta. Tulipa silloin mieleen Nikolai Gogolin kirja Kuolleet sielut. Maatilan omistajalle oli edullista, jos hänen kirjoillaan oli paljon maaorjia. Kirjoista ei poistettu kuolleita, sillä mitä enemmän orjia (kirjoissa) oli, sitä paremman hinnan maatilasta sai.

Kuolleet sielut eivät tietenkään vaatineet nimirekisterin puhdistamista. Eivät he edes eläessään olleet orjuuteen sitoutuneet. He olivat olleet orjia syntymänsä perusteella. Jos he olivat eläneet orjina, orjina he myös kuolivat. Eivät he pyrkineet pois kirjoilta. Mielestäni tämä on se oikea selitys siihen, miksi kaikki eivät lähteneet kirkosta.

Kaikkein pahinta on kuitenkin se, ettei kirkossa ole pelastusta. Pelastus on vain Kristuksessa. Tiedän kyllä, että nyt joku väittää, että saarnataanhan siellä evankeliumia, mutta siihen minä vastaan, että se väite on perätön. Kävin monta vuotta kirkossa, enkä kertaakaan kuullut muuta kuin huuhaata. Kirkollisissa herätysliikkeissä oli jo vähän paremmin, mutta niittenkin painolastina oli valtava kuolleitten sielujen ylivoima, jonka teki muuten niin kirkkaan polun vaikeaksi kulkea.

Evankeliumille voidaan tehdä totuustesti. Jos se toimii, se saa aikaan juuri sen, mistä siinä puhutaan. Evankeliumi on kuin zipattu tiedosto. Kun sen avaat, alkaa ohjelma juosta. Mutta jos Evankeliumi on korruptoitunut, se ei aukene. Näyttöön tulee nootti: "Tiedostoa ei voi avata. Se on mahdollisesti korruptoitunut". Jotain puuttuu, eikä toiveikas käyttäjä edes tiedä, mitä puuttuu, mutta yksi asia on varma: Ei sellaisella tiedostolla mitään tee.

Tilanne ei ole silti niin toivoton, kuin miltä se näyttää niiden silmissä, jotka ovat jääneet seuraamaan kirkon ilveilyä kristinuskolla. On Kristus, jolla on nimi Jeesus. Vaikka et tietäisi hänestä muuta kuin nimen, hän kuulee sinun pyyntösi ja ottaa asiasi hoidettavakseen. On tietysti niitäkin, jotka tietävät Herran Jeesuksen nimen, mutta haluavat olla itse herroja. Sellaisille herroille Jeesus Kristus nauraa.

Jumalan "aivoitus" on samalla uskovien päämäärä. Hän haluaa saattaa paljon lapsia kirkkauteen. Kaikki tämä on jo ennakolta valmistettu Kristukseen. Nyt elämme vaihetta, joka päättyy sinä päivänä, kun Jeesus hakee morsiamensa taivaalliseen kruunaustilaisuuteen. Olet ehkä nähnyt morsiamia, joilla on vihkitilaisuudessa kruunu päässä. Siitä juuri on kyse. Mutta vihkitilaisuuden jälkeen tulee häät, ja ne pidetään maan päällä. Häät kestävät tuhat vuotta. Saatana on siksi ajaksi pantu turvasäilöön, ettei hän häiritsisi juhlimista.

Karitsan ja hänen morsiamensa hääjuhlilla on monta nimeä, ja yksi niistä on seitsemännen päivän lepo. Päivä ikuisuudessa on kuin tuhat vuotta maan päällä. Lepo on hebreaksi sabbath, ja viikoittain vietettävällä sapatin päivällä muistutetaan siitä, että tuhatvuotinen lepo on tuleva, ja siihen lepoon pääsevät… eivät suinkaan kaikki hyväuskoiset, vaan asialliset Jeesuksen seuraajat.

Tuhatvuotisen valtakunnan päätteeksi Saatana lasketaan irti, ja kuolleet tuodaan tuomiolle Suuren Valkean Valtaistuimen eteen. Se ei ole juhla, eikä silloin laula enkelikuorokaan. Paha joutuu pakenemaan Jumalan kasvoja mutta se, minkä me vielä tunnemme vain Kristuksen ruumiina, täyttää kaikki kaikessa. Se on Uusi Genesis, Uudet taivaat ja Uusi maa, jossa Jumalan vanhurskaus asuu. op/2014-02-03

Joku päivä sitten tallensin videon "The Gospel the Promises of God to Abraham" (Jumalan lupauksien evankeliumi Aabrahamille), mutta kun tänään yritin avata sivua, se oli jo poissa. Kun se vielä oli paikallaan, tallensin sen tiedot:

Minua miellytti myös poikien esitystapa. Jos Billy Grahamin vaahtoaminen synnyttikin sata käännynnäistä, kymmenentuhatta käänsi sille selkänsä ja mahdollisesti koko kristinuskolle, mutta näiden kaverien esitys oli asiallista.

Kristuksen omistamisesta käydään Yhdysvalloissa kovaa taistelua. Niskan päällä ovat Rooman valtiokirkon kannattajat, joihin protestantit on pakko lukea niiden epäonnistuttua Trenton kirkolliskokouksessa eroamaan Nikean keisarillisen kirkolliskokouksen päätöksistä. Ne, jotka Nikean keisarillisen kirkolliskokouksen päätöksiä eivät kunnioita tuomitaan kulteiksi, kaikkine siitä seuraavine syrjintätoimineen. Siis aivan niin kuin keisari kirkkoa perustaessaan oli laskelmoinutkin. Toinen kristinuskolle vihamielinen joukko esiintyy juutalais-kristillisen yhteisen perinteen nimissä, mutta ei kestä kuulla ollenkaan sitä yksinkertaista evankeliumia, jonka Aabraham kuuli ja uskoi, ja josta Galatalaiskirjeessä sanotaan:

Tapio Rautavaara lauloi aikanaan rekiviisua, jossa sanottiin: "Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla". Ihmeekseni olen katsellut, kuinka Jumala johdattaa mitä erilaisimpien uskovien yhteyteen. Kun leipää ei ole, ei voi nostaa nokkaa pystyyn ja kieltäytyä siitä leivästä, jonka Jumala antaa. Jos olisin itse valinnut opettajani, olisin varmasti mennyt harhaan, mutta kun Jumala selvästi osoittaa, mitä keneltäkin voi oppia, on kuunneltava kiitollisuudella. Mutta vain hyvin harvoin kohtaa sellaisia henkilöitä, joilla olisi koko homma hanskassa. Joku menee pieleen siellä, toinen täällä. Ja kun näin on, on parasta vain olla nöyrä. Mutta en minä nöyryydellä nöyristelyä tarkoita. On vain odotettava aikaansa. Kun Kansanlähetys ja Haataja aikoinaan olivat tekemässä sitä Kansan Radiota, vain oliko se nyt Kansan Televisiota Kekkosen ajan Suomeen, kannatin hanketta, mutta panin kohta merkille sen, ettei kaikkia Jumalan toimintaperiaatteita noudatettu. Hanke ei tietenkään menestynyt ja kun aikaa kului, poikkesin Ryttylään katsomaan, mitä Haatajan Martille kuuluu. Ja kas vain, siellä oli menossa koko hankkeen lopettamiskokous. Martti antoi puheenvuoron, ja kerroin koko tarinan siitä, mikä oli mennyt vikaan. Siinä vaiheessa nämä ystävätkin olivat valmiit tunnustamaan, että niinhän se on.

Amerikkalainen menestysteologia perustuu uskomukselle, että jos annat pastorille kymmenykset, Jumala maksaa sijoituksen moninkertaisesti takaisin. Oppia perustellaan Vanhasta testamentista tutuilla määräyksillä, jotka koskivat erilaisia kymmenyksiä, joilla hoideltiin yhteisön sosiaalisia menoja ja kustannettiin vuosittaisia Jerusalemin matkoja. Menestysteologiassa asiayhteydestään irrotetun opin ympärille on rakennettu varsinainen markkinatalous - miljardibisnestä pyörittävä saarnaajakultti. Edessäni on Mike Hayesin kirja When God is First - enjoying the benefits of the law of firstthings (Kun Jumala on Ensimmäinen - ensihedelmien lain etujen nauttiminen). Kirjassa on niin paljon oikeata asiaa, kuin kunnon syötissä pitää ollakin. Mutta kun sillä tuetaan kymmenysjärjestelmään perustuvaa uskonnollista kulttia, on kirjasta parasta pysyä kaukana, sillä menestysteologia on nykyaikaista anekauppaa.

Me tarvitsemme Jumalan apua joka päivä, mutta sitä ei hankita maksamalla veroa kirkolle tai saarnaajalle. Kyse on aivan muusta. Kun Jeesus lupaa auttaa, koskee lupaus niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa asioissaan. Otetaan aivan yksinkertainen esimerkki: Sinä haluat auton. Istut päivän internetissä, ja tutkit kaikki autopalstailmoitukset, ja juokset toisen päivän asioilla, kunnes saat jonkinlaisen kärryn. Aika paljon riippuu vielä siitäkin, mitä suostut siitä maksamaan. Mutta kun sinä rukoilet autoa Jeesukselta, hän antaa sen omalla tavallaan. Sinä et ehkä käytä koko päivää rukoukseen, mutta kun Jumala vastaa, voit olla varma, että asia on oikein ratkaistu. op/2013-05-11

Mummo, jonka kanssa keskustelin Marinmaalla, oli tullut uskoon 1956. Stalin oli kuollut, ja sosialistit pelkäsivät kapinaa. Kansalle annettiin löysää. Niitä Jumalan pyhiä, jotka vielä olivat hengissä, päästettiin vapaaksi. Kun he palasivat kotiseuduilleen, tuhatlukuiset ihmisjoukot seurasivat heidän perässään kuullakseen jokaisen sanan, jotka Jumalan miehet puhuivat. Yksi marilainenkin oli tullut pakkotyöleirillä uskoon, ja kun hän palasi kotiseudulleen, kukaan ei pystynyt kiistämään hänen jumalallista vaikutusvaltaansa. Mummo, jonka kanssa keskustelin, kertoi kahden seurakunnan synnystä.

Vankileireiltä palanneiden työkausi jäi lyhyeksi. He kuolivat nopeasti ja myös illuusio neuvostoyhteiskunnan vapautumisesta kuoli. Mutta ne, jotka olivat päässeet Jumalan suojelukseen, elävät tänäkin päivänä kuten myös se jälkikasvu, joka heidän kauttaan on syntynyt.

Halusin kertoa tämän siksi, ettei kukaan eläisi sellaisessa harhaluulossa, että seurakuntia voitaisiin noin vain istuttaa tai tehdä rahalla ja propagandalla. Rahalla ja propagandalla tehdään jäljitelmiä, joiden tarkoituksena on valittujen vietteleminen. Mutta Marinmaalla näitä vieteltäviä ei juuri ole. Kiinnostus länsimaiseen kevytevankeliointiin on vähäistä. Ja Jumalakin näyttää ottavan tämän huomioon toiminnassaan. Myös Juri Ivanov elää vielä. Hän on nyt viettänyt 26 vuotta - siitä lähtien kun tuli 24-vuotiaana tuli uskoon -halvaantuneena kaukana Marinmaan rajaseudulla kylässä, jossa talvisin ei hänen lisäkseen asu muita kuin yksi vanha mummo. Juri itse ei pysty viemään lusikkaa suuhunsa, eikä lämmittämään pirttiään. Sen tekevät ne, jotka käyvät hänen luonaan etsimään tietä Jumalan valtakuntaan. Joka päivä Jurin elämässä on Jumalan ihme, ja siunaus meille, jotka hänet tunnemme vaikka häneltä ei muu liikukaan kuin pää hartioista alkaen, sekä oikean käden ranne, kämmen ja sormet niin, että pystyy hiirellä käyttämään tietokonetta ja virtuaalinäppäimistöltä valitsemaan kirjaimet teksteihinsä. op/2013-02-17

Paavali kertoo, että hänellä olisi ollut oikeus saada opetuksestaan taloudellista korvausta, mutta hän ei halunnut käyttää tätä oikeutta. Paavali toivoi hyvän esimerkkinsä avulla torjuvansa sellaisia epäkohtia, jotka kaikessa inhimillisessä toiminnassa ovat aina uhkaamassa.

Pari päivää sitten olimme seuroissa Kihniöllä. Vapaaseurakunnan omat pojat lauloivat siihen malliin, etten paremmasta tiedä. Noin viisikymppinen, nuorelta pojalta näyttävä säteilevästi hymyilevä Paul Kinataama Ugandasta piti tunnin puheen. Kolmituntinen hengellinen tilaisuus oli parasta, mitä kohdalleni Suomessa on koskaan osunut.

Paul oli tullut uskoon noin seitsemäntoista vuoden iässä, siihen aikaan, kun Ugandan presidentti Idi Amin halusi tehdä Ugandasta muslimimaan. En nyt muista, montako sataa tuhatta ugandalaista tuo kunnon muslimi - kunnon muslimin sen on täytynyt olla, koska Saudi-Arabia antoi hänelle turvapaikan - ehti panna oikosääristen komppaniaan, ennen kuin joutui lähtemään maasta.

Niin, veli Paulin puhe oli sellainen, että siitä puhutaan kauan. Harmittelen vieläkin, etten pannut sanelukonetta taskuun. Hän vyörytti esiin niin paljon asiaa, ettei sitä millään pysty muistamaan yhdeltä istumalta. Kokouksen jälkeen kysyin, missä puhut seuraavan kerran, ja hän mainitsi Riihimäen ja Tampereen.

Paul kertoi, että Ugandassa on uskovia jopa eduskunnassa asti. Uskovat edustajat ovat vastustaneet Euroopan Unionin ja Amerikan Yhdysvaltojen vaatimusta homoliittojen rinnastamiseksi luomisjärjestyksen mukaisen perheen kanssa, mutta Uganda on toistaiseksi pystynyt vastustamaan näitäkin saatanan vaatimuksia. Kunnia Jumalalle, että näin on käynyt. Mutta Paul oli tehnyt tästä sen johtopäätöksen, että olisi hyvä, jos uskovia ihmisiä olisi yhteiskunnan eri portaissa, he saattaisivat estää paholaisen hankkeiden toteutumisen. Minun mielestäni uskovan on kuitenkin ensisijaisesti pysyttävä ulkopuolella kaikista paholaisen rakenteista ja erityisesti valtiollisesta lakiasäätävästä koneistosta, oikeuslaitoksesta sekä poliisi- ja sotilaskoneistosta. Jos Paul olisi ajatellut tarkemmin, hän olisi jo omasta elämästään löytänyt esimerkkejä siitä, miten Jumala sellaiset asiat hoitaa. Ja mitä Suomeen tulee, se kuuluisa "point of no return" lienee jo ohitettu kauan sitten.

Paul kertoi meille kuinka Idi Aminin aikana heitä oli koolla 700 uskovaa. Idi Aminin muslimiterroristit ympäröivät Jeesuksen lampaat ja alkoivat tulittaa kokousväkeä konetuliaseilla. Uskovat jäivät seisomaan, edes maahan ei heittäydytty. Seinät ja puhujalava tulivat reikiä täyteen, mutta yksikään uskova ei vahingoittunut. Joku kertoi nähneensä enkelin, joka poimi luodit ilmasta kiinni. op/2010-04-06

Ristin voiton pääkirjoituspalstalla syyskuun yhdeksäntenä oli propagandapuhe kokouskristillisyyden puolesta. Lopussa siteerattiin Hebrealaiskirjeen jaetta 10:25 seuraavaan tapaan: "Me emme saa lyödä laimin seurakuntamme yhteisiä kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän mitä lähempänä näette Herran päivän olevan".

Rauman helluntaiseurakunnassa oli kerran rukouskokous. Joku ehdotti rukousta erään henkilön puolesta, jota pitkään aikaan ei ollut näkynyt kokouksissa. Rukoukset, jotka sitten kuultiin, muistuttivat enemmän kirouksilta, kuin uskovien suuhun sopivilta anomuksilta. Henkilö, jonka puolesta rukoiltiin nähtiin pahasti syntiin langenneena luopiona, eikä kukaan sanonut, tai ei uskaltanut sanoa julki ajatusta, että ehkä syy olisikin meissä itsessämme, tai siinä johtoporukassa, joka hallitsi joukkoa kirkolliseen tapaan.

Sanon kirkolliseen tapaan, koska kaikki tietävät, ettei kirkossa istuvalla ole mitään oikeuksia "rohkaista toisiamme" eikä juuri muitakaan oikeuksia osallistua seurakunnan toimintaa. Kun helluntaiseurakunta sata vuotta sitten alkoi levitä Suomeen, sen nimenomainen valtti oli seurakunnan yhteistoiminta, mutta liike kangistui pian kirkollisiin muotoihin. Raumalla seurakunnan yhteiset ateriakokoukset, "rakkauden ateriatkin" päättyivät jo vuonna 1935.

Helluntaiseurakunnat - mutta ei helluntailiike - on mennyt sen rajan yli, josta ei ole paluuta. Sääli niitä helluntaiseurakuntien pitkäaikaisia tukijoita, jotka ovat uhranneet elämänsä mykkänä penkissä istumiseen. Olisi kannattanut lukea tarkemmin tuo hebrealaiskirjeen lause ja vähän siitä ympäriltäkin, ja tässä yhteydessä myös edellinen, kahdeskymmenes neljäs jae:

Seurakunta on hebreaksi kahal ja kreikaksi ekklesia. Kumpaakaan sanaa ei jakeessa 25 ole, vaan siinä puhutaan vain yhteisistä kokoontumisista, kreikaksi "episinagogi". Ymmärsitkö? Seurakunta, kahal ja ekklesia on paljon enemmän, kuin vain joku kokous silloin tällöin. Pelkästään kristillisen teorian läpikäyminen vie pari vuotta jokapäiväistä harjoitusta, ja sen toteuttaminen - rakkaus ja hyvät teot - yhteisöllistä elämää. Kun lahkot ovat hajottaneet seurakunnan ja kirkot sitä yhdessä valtion kanssa vainoavat, on meidän tehtävä, niin kuin yllä neuvotaan: käytävä luottavaisesti Jeesuksen veren kautta taivaallisen temppelin kaikkeinpyhimpään, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä sekä kehoitettava toisiammekin siinä kokousyhteydessä, missä se on mahdollista, ja itse toteutettava Jumalan tahtoa Pyhän Hengen ohjauksessa.

Raamatun ohje seurakunnan yhteisistä tapaamisista on yhä voimassa. Meillä on ollut rikas kesä, kun olemme pitäneet yhteyksiä uskoviin. Kurussa meillä ei ole kahvipaikkaakaan, kuin kotona, mutta kauempana on. Kävimme monissa paikoissa, Marinmaata ja Kreikkaa myöten ja kuin nyt pitäisi kiittää, ei tiedä mistä aloittaisi. Ehkä Viljosta ja Mairesta? Aamulla oli mielessä lausekin, se taisi olla: "Niin se on. Niin se saa ollakin. Kunnia Jumalalle. Amen.

Yksi kirkon tunnusmerkeistä on Maria-kultti. Se perustuu Babylonialaisen Esterin ("Ishtar") palvontaan, joka Efeson kirkolliskokouksessa sai voiton Konstantinopoliksen arkkipiispan johtamasta linjasta ja pääsi sen jälkeen esteettömästi leviämään kirkossa.

Jeesuksen äiti oli tavallinen, kelpo tyttö, joka meni kihloihin Joosef-nimisen kelpo miehen kanssa. Kihlapäivästä alkaen hän Jumalan lain mukaan oli Joosefin vaimo. Saman lain mukaan ensimmäinen lapsi kuului Jumalalle ja sai nimen Jeesus. Se aiheutti hieman ihmetystä, mutta kun kaikki asianomaiset olivat saaneet enkeli Gabrielin kautta Jumalan selityksen asiasta, meni kaikki hyvin.

Joosef oli rakentaja ja pojasta tuli myös rakennusmies, maalliselle isälleen kuuliainen. Luulen, että Jeesuksen tekemältä pöydältä oli hyvä syödä ja hänen rakentamassaan talossa oli hyvä asua. Kun Jeesus tuli siihen ikään, että hänen oli määrä astua Jumalan palvelukseen, hän otti kasteen ja sai Pyhän Hengen. Jumalan Pyhästä Hengestä syntyneenä hän ei enää ollut maallisen isänsä auktoriteetin alla, vaan saattoi palvella Taivaallista Isää Hengessä ja Totuudessa. Alkoi itsenäisen työn aika Suuren Rakentajan poikana.

Sillä välin Joosefin ja Marian perheeseen oli syntynyt poikia ja tyttäriä. Jeesuksen veljien nimet olivat Jaakob, Joose, Juuda ja Simon. Kun Jeesus alkoi näyttävän palvelustyönsä ja suuret kansanjoukot kulkivat hänen perässään, hänen kotiväkensä liittyi vastustajiin. Jeesuksen omaiset pitivät häntä hulluna:

Kun Jeesus taas kerran poikkesi kotikaupunkiinsa, vastaanotto oli lievästi sanottuna viileä. Markus kertoo:

Loukkaantuminen ei ollut fyysistä tai moraalista loukkaantumista. Kreikkalaisen lähdetekstin sana skandalizo tarkoittaa enemmän. He pistivät välinsä poikki Jeesuksen kanssa. Siitä huolimatta Jeesus yhä rakasti heitä, ja kun Jeesus oli ristillä, hän käski Johanneksen huolehtia äidistään. Jeesuksen perheväen suhde Jeesukseen askarrutti Jeesuksen opetuslapsia jo silloin. Siitä Jeesus opetti, että hänen seuraajiensa tulee luopua maallisista ja sielunelämän siteistä ja seurata Jeesusta. Silloin Pietari rohkeni kysyä:

Yksinvaltiaalle piispalle piti tietysti maksaa palkka. Mutta onneton se tyranni, joka on niin heikko, joka antaa yksinkertaisten seurakunnan maksumiehien potkia tyrannin pellolle! Onhan sitä ihan julkijumalattomillakin joku oikeussuoja ja työsuhdeturva ja jos niillä kerran on, niin eikö sitä enemmän kristillisessä seurakunnassa! Katsokaa katolista kirkkoa! Niillä ainakin on millä mällätä, eikä työ rasita. Tyhjille seinille saa puhua mitä vain, eikä ne valita!

Saarnaajien ammattiliitto tarvitsee neuvotteluosapuolen: Seurakunnat joutuvat perustamaan työnantajaliiton. Ja kaikki tämä vain sen takia, että sen enempää nuo "saarnaajat" kuin heidän "seurakuntansa" ovat luopuneet kristinuskon keskeisistä totuuksista, eivätkä ole edes kiinnostuneet siitä mikä on seurakunta tai mikä on vanhin. Sellaisista Ignatiuksen harhaoppi ottaa helpon voiton.

Tampereen helluntaiseurakunnalla on ongelma: Miten saada kristityt pois seurakunnasta. Seurakunnan "vahvojen" miesten ongelma johtuu siitä, että helluntaiseurakunnat eivät kelpaa Rooman hoviin, ennen kuin seurakunnan pylväät on murrettu.

Julkisen kokouksen jälkeen sunnuntaina 2007-04-22 seurakunnan jäsenille tarjottiin liittymistä helluntaikirkkoon. Niitä, jotka kannattivat liittymistä, kehotettiin nousemaan seisomaan, ja niitä, jotka olivat jääneet istumaan, kehotettiin menemään alakertaan kahville.

Jos seurakunta hajoaa, se on vain merkki siitä, että sen rakenteissa on virheitä:

Jeesus olisi huono sotapäällikkö, jos hänen seurakuntansa hajottaminen on mahdollista. Ymmärrän kyllä, että te, joita käskettiin alakertaan kahville, koette helluntaiseurakunnan johdon menettelyn sellaisena kuin se on: jumalattomana. Mutta silti onnittelen teitä. Teille on nyt osoitettu, että Tampereen helluntaiseurakunnassa te olette ei-toivottuja henkilöitä.

Herran tiet ovat suorat, mutta tien molemmin puolin ovat vaarat vaanimassa. Tienvarsien pedot ovat kuitenkin sidottuja petoja. Mitään ei tapahdu teille Jumalan sallimatta, ja teette viisaasti, jos nyt kiitätte Jumalaa siitä armosta, että teidät on pullautettu pois sellaisesta seurasta, joka ei kuitenkaan halua suoraan Herran teitä vaeltaa. op/2007-04-23

Ei kannata jäädä katselemaan sitä, mitä Roomaan menevät tekevät. On aika laittaa omat asiat kuntoon. Se alkaa myöntämällä, että seurakunnan yhtenäisyyttä on jo pitkän ajan pidetty yllä väärin keinoin, ja jos siitä nyt on seurauksena uskovien ulosajo, niin se, niin murheellista kuin se onkin, on Jumalan lääke sille, että ette ole aikaisemmin paremmin tutkineet hänen Pyhää sanaansa, jossa sanotaan:

Ei ole mitään mieltä yrittää korjata syntynyttä repeämää perustamalla uusia, samanlaisia järjestöjä kuin hajoamassa oleva helluntaiseurakunta on ollut. Jumalan kansa on yhtä Kristuksessa. Kukin tuntekoon vanhempansa, mutta kukin katsokoon myös, ettei ketään unohdeta. Järjestöyhteyden sijaan tulkoon seurakuntayhteys. op/2007-04-23

Kirkolla on ongelma: Miten saada kristityt pois kirkosta. Ongelman ydin on siinä, että vuosisatojen ajan meidän on ollut pakko olla kirkon jäseniä, halusimmepa tai ei, ja nyt kun siihen on mahdollisuus, me emme osaa lähteä.

Ennen kaikki hevosvarkaatkin pakotettiin käymään kirkossa. Hevosvarkaat ja juopot eivät kuitenkaan olleet se syy, miksi kuuluminen kirkkoon oli pakollista. Se, mitä kirkossa pelätään, ovat todelliset kristityt. Ne kirkko haluaa ulos, ja mikäli mahdollista, roviolle.

Tampereen tuomiokapitulin ongelma on se Koivisto, joka ei suostu lähtemään kirkosta. Hänen kannattajansa vetoavat siihen, että onhan kirkossa ennenkin ollut kristittyjä. Peter Silfverberg muistutti, että ovathan kirkkoon kuuluneet sellaisetkin tekijät kuin rukoilevaisten johtajana tunnettu Abraham Achrenius, körttiläisten johtajat Paavo Ruotsalainen ja Jonas Lagus, lestadiolaisen liikkeen voimamies Lars Levi Laestadius ja monet muut nimeltä mainitut uskonnolliset vaikuttajat. Silfverbergin kirjoitus Aamulehdessä 2006-06-20 on jopa otsikoitu väittämään, että "hengellinen perintö on unohdettu". Mutta väite on eksytystä. Luterilaisen kirkon historia alkaa Speierin valtiopäiviltä 1529. Silloin säädettiin, että anabaptistit on hävitettävä ilman inkvisition suorittamaa ennakkotutkintaa. Lutherilaiset pelastivat silloin nahkansa anabaptistien verellä.

Anababtistit hyväksyivät vain uskovien seurakunnat. Seurakuntien ulkopuolella anabaptistit harjoittivat lähetystyötä, ja sitä mukaa kun ihmisiä tuli uskoon, heidät kastettiin ja liitettiin seurakuntiin.

Kirkonmiehet eivät halunneet Jeesuksen seuraksi roviolle tai ristille. Kirkonmiehet tajusivat, että uskovien seurakunnissa papit eivät olisi päässeet edes ehtoolliselle. He liittoutuivat valtiovallan kanssa ja kielsivät uskonnonvapauden. Ranskassa tapettiin hugenotit, Saksassa ja Sveitsissä anabaptistit ja Tshekkiä vastaan tehtiin ristiretkiä, joiden seurauksena tshekkiläiset kristityt hajaantuivat ympäri maailmaa, ja aiheuttivat amerikkalaisen kristikunnan synnyn. Nyt anabaptistien tapaan aikuisena kastettuja kristittyjä on yli 400 miljoonaa, mutta kirkot seisovat tyhjillään.

Vaikka Tampereen tuomiokapituli ei ole unohtanut kirkon hengellistä perintöä, voisi sen sodan elävää kristikuntaa vastaan jättää omaan arvoonsa, ellei olisi näitä Koivistoja, jotka eivät tajua lähteä sieltä, missä Kristusta pilkataan. Raamatun alkulehdiltä asti Jumala on kutsunut kansansa ulos Paapelista ja nyt, kun Paapelin tuho on enää vain Danielin ennustaman viimeisen vuosiviikon päässä, alkaa kirkolla eroamisella olla kiire. Niille, jotka myöhästyvät hävityksen kauhistuksen astuessa Jumalan temppeliin, käy huonosti.

Hävityksen kauhistuksesta Jeesuksen toiseen tulemiseen on vain 42 kuukautta. Maailman sadonkorjuuseen menee vielä noin puolitoista kuukautta, mutta sitten jäljellä onkin vain pelastettuja. op/2006-06-20