Kun kuulin nelihenkisen perheen lopettaneen itsensä jossakin Porvoon puolessa, päätin vastata heidän jälkeensä jättämään haasteeseen kirjoittamalla toivosta. Epätoivon me tunnemme, mutta tunnemmeko me toivon? Jos toivoa ei ole, silloin voimme tehdä päätöksemme tämänhetkisten tilanteiden mukaan, ja siinä tapauksessa on ikään kuin loogista tehdä melkein mitä tahansa. Jopa kauheakin teko voi näyttää epätoivoiselta näyttävässä tilanteessa järkevältä. Mutta epätoivo saattaa olla perusteeton ja siihen perustuva teko virhe. Jos tänään teet itsemurhan rahapulan takia, saattaa huomenna tulla rahaa vaikka kottikärryllinen, mutta hyötyä siitä ei sinulle enää ole.

TOIVO

©: Osmo Pöysti

Kuru, Finland

2004

2004-07-03/2004-10-29

Biologiselle ihmiselle epätoivon pitäisi olla selviö. Ennemmin tai myöhemmin hän kuolee. Koska asia näyttää näin selvältä, hän voi vain toivoa elää onnellisena ja kuolevansa rauhassa ja siten, ettei hän joudu teoistaan vastuuseen tässä elämässä eikä sen jälkeen. Siinä on epätoivon aihetta kyllikseen, sillä mikään näistä toiveista ei toteudu. Siksi ihmiset varustautuvat työntääkseen edessä olevaa pimeyden päivää mahdollisimman pitkälle. Mutta lopulta tulee loppu.

Ihminen tekee elämässään yhden perusratkaisun. Joko hän antaa Jumalan johtaa itseään, tai hän ottaa luottaa inhimillisiin kykyihin, omiinsa tai muiden. Lopputulos riippuu tästä perusratkaisusta. Vaihtoehtoja on kaksi: Toivo Jumalaan vie voittoon, mutta toivo ihmiseen pettää. Psalmin 118 kirjoittaja neuvoo samaa, kuin mitä minä voin sanoa yli neljänkymmenen vuoden kokemuksen perusteella:

Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaihin. (Ps 118:8-9).

On monta eri tapaa turvata ihmiseen, mutta jätämme sen puolen asiasta tällä kertaa sivuun. Luetaan ensin, mitä Pietari kirjoittaa "valituille muukalaisille". Ensiksi tulee tietysti terveisiä ja toivotuksia kirjeen saajille:


Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. (1.Piet 1:1-2)

Sinä et ehkä huomannut kysyä, miten nämä "muukalaiset" olivat tulleet "valituiksi muukalaisiksi". Oliko Jumala suorittanut jonkun arvonnan, ja valinnut jotkut taivaisiin siitä suuresta joukosta, joka on matkalla helvettiin? Ei suinkaan! Nämä muukalaiset olivat pyhittäneet henkensä, siis toteuttaneet sitä vanhaa lastenlaulun ohjetta: "Älä silmä pieni katso mihin vain…" Nämä valitut ovat kokeneet itselleen vieraaksi sen pahan, mitä he ovat ympärillään nähneet, ja toteuttaneet omassa elämässään sitä, jota ovat paremmaksi nähneet.

Kun sinä torjut pahan sydämestäsi, sinä olet saavuttanut nollatason. Olet kuin Sakkeus puussa, kunnes saat kuulla Jumalan kutsun. Jos noudatat kutsua, hän täyttää sinun sydämesi omalla hyvyydellään. Hän kirjoittaa lakinsa sinun sydämeesi ja Hän täyttää sinut omalla Hengellään. Hänen henkensä sinun sydämessäsi on se, joka pyhittää sinut. Sinua ei ole arvottu, vaan Jumala on sinut huomannut, jopa edeltä käsin, kuten Pietari tekstissään kertoi.

Jeesuksen tulo sinun kotiisi vapauttaa sinut Saatanan koukusta, kts 2.Tim 2:26. Sinä astut muutoksen tielle; päämääräsi ei ole enää oikeudenmukaisuus, vaan rakkaus. Puutteet ja murheet ovat edelleen olemassa, mutta jos jätät ne sivuun ja noudatat periaatetta: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin …", (kts. Mt 6:33), on sinulla lupaus Jumalan huolenpidosta, jonka perusteeksi esitetään: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa? (Rm 8:32).

Jumalalliseen huolenpitoon biologisen ihmisen on vaikea uskoa. Jeesus tietää sen, ja ottaa esimerkikseen linnut, "jotka eivät kylvä, eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin", (kts. Mt 6:26). Kerran omista kahleistaan vapautettu Paavali pystyi neuvomaan jo muitakin, miten vapautua pinttyneistä ajatusmalleista. Hän kirjoitti Filippin kaupungin uskoville:

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.
Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil 4:4-7).

Palataanpa vielä Pietarin kirjeen tekstiin. Pietari käy asiaan, jonka ymmärtäminen on ehkä vähän vaikeaa, mutta sitäkin tärkeämpää. Hänkin alkaa kiitoksella ja luettelee asioita: uudesti syntyminen, elävä toivo, Jeesuksen nouseminen kuolleista, perintö, taivas, varjelus, pelastus, viimeinen aika, kärsimys, murhe, usko, kestäväisyys, koetus, arvo, kiitos, ylistys ja kunnia. Taisi olla liikaa näin yht´äkkiä. Luetaan kuitenkin:

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. (1.Piet 1:3-7).

Kuolleista nouseminen on sellainen asia, että se, joka uskoo häneen, joka sen teki, voi uskoa kaiken muunkin, mitä tuo mies on luvannut tehdä. Lupaukset tietäen on mahdollista uskoa myös siihen, että tämänpäiväinen rahapula ei ole tappavaa. Tuleeko huomenna säkillinen rahaa, ei ehkä ole tärkeää ollenkaan, mutta sekin on mahdollista. Tärkeintä on, että tieto ylösnousemuksesta tuo elävän toivon, joka kestää tosiasiain edessä. Valinnan tulokset alkavat näkyä: Elävä toivo tulee maailmasta, joka biologiselle ihmiselle saattaa olla pelottava ja musta, mutta Jeesukseen uskovalle se tuo valoisan ja rohkaisevan viestin sen rajan takaa, jonka luonnollinen ihminen kokee pelottavana.

Elävä toivo on sanontana epäselvä, ainakin sivullisille. Mainosmiehet eivät ehkä käyttäisi termiä "elävä toivo", vaan puhuisivat mieluummin "aktiivitoivosta", tai aktiivisesta uskosta. Valitin kerran Herralle, etten ole pitkään aikaan nähnyt uskovia. Herra vastasi rukoukseeni sanoen, että "Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, mutta sinä vaan istut ja odotat". Seuraavana sunnuntaina istuin raitiovaunuun, ja menin uskovien kokoukseen kaupungin ulkopuolelle.

Toivo aktivoidaan kertomalla asiasta Jumalalle. Daavid rukoili näin: "Sinun armosi, Herra, olkoon meidän päällämme, niinkuin me panemme toivomme sinuun", (Ps 33:22). Pietari ilmaisi saman asian Daavidin psalmia 40, jae 18, vapaamuotoisesti lainaten:

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1.Piet 5:6-7).

Psalmi, jota Pietari lainasi, oli ennustus Jeesuksesta. Se siis pätee vain Jeesukseen, eikö niin? Kyllä ja ei: Kun Jeesus nousi ylös kuolleista, tuli Jeesuksen ylösnousemuksen voima myös meidän turvaksemme. Samaistuminen Jeesukseen on tämän asian ratkaisu. Väärinkäsitysten välttämiseksi on kuitenkin täsmennettävä, keitä nämä "me" oikein ovat. Isämeidän rukouksessa sana "me" määritellään siten, että "me" olemme niitä, jotka antavat anteeksi "niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet". Yhä lähemmäs asian ydintä päästään, jos huomaamme, mitä Jeesus seuraajiltaan vaatii. Luukas kertoo:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.

Lk 9:23

Lihan paneminen ristille on ainoa tapa hallita sitä. Mutta kun tunnustamme Jeesuksen herruuden, ja pyrimme järjen vapautukseen himojen orjuudesta, kukistaen lihan mielen Jumalan Hengessä, tapahtuu hengen uudistus yllättävän nopeasti. Pääsemme heti osalliseksi Jumalan ylösnousemuksen voimista ja voimme omasta kokemuksestamme sanoa samaa, kuin Daavid psalmissa 40, jakeet 17-18:

Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"
Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.

Halleluja, Ylistetty olkoon Herra! Tämän perusteella voimme paremmin ymmärtää myös Paavalin puheet Kristuksesta, johon "kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä", kts. Kol 2:1-3. Ei-uskovia se kyllä suututtaa, kun uskovat aina "jeesustelevat", mutta minkäs teet. Me kiitämme, koska me olemme saaneet kokea Jumalan apua ja voimaa, ja uskomme, että sitä riittää vielä tulevienkin tapausten varalle. Usko rauhoittaa ja toivo kirkastaa kasvot.

Jumala toimii pienimmän voiman periaatteella. Hän ei ylimitoita apuaan. Jos este on metrin korkuinen, hän ponkaisee täpärästi yli. Jos este on kahden metrin korkuinen, hän ponkaisee täpärästi yli. Jos este on vuoren korkuinen, hän ponkaisee täpärästi yli. Jos Saatana asettaa kaikki voimansa ja viisautensa peliin ja panee vielä kaikki propagandamyllynsä täysille, Jumala voittaa täpärästi. Toisessa tessalonikalaiskirjeessä kerrotaan, että Jeesus tuhoaa "suunsa henkäyksellä" kauheimman poliittisen johtajan, mitä maailma on koskaan nähnyt, kts. 2.Tess 2:7-10. Kun Jeesus parantaa syövästä, ihmiset tuntevat sen ikään kuin lämpöaaltona, joka kulkee heidän ruumiinsa läpi.

Aktiivi usko ei tarkoita yliaktiivista touhuilua, paremminkin päinvastoin. Jos olemme naulinneet lihamme ristille, eivät kädet ja jalat ole enää vapaana. Auttaisikohan Jumala? Lauluntekijä Daavid ainakin kehottaa sinua näin:

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.

Ps 37:5

Kun olemme luovuttaneet asian Jumalalle, me odotamme, kunnes Jumala vastaa. Saatamme myös joutua torjumaan useita vääriä vaihtoehtoja, ennen kuin Jumalan apu tulee. Toisaalta Jumalan apu on omistettava uskossa. Siinäkin tapauksessa, että vihollinen yrittää meiltä pois Jumalan lahjan, on usko säilytettävä. Jos me luotamme Jumalaan, me voitamme, ja vihollinen jää nuolemaan näppejään.

Jumalalle on aivan kunnia-asia auttaa niitä, jotka turvaavat häneen. Jumala oli huomannut yhden etiopialaisen, joka Jerusalemin piirityksen aikana ei hötkyillyt, niin kuin muut, ja lähetti Jeremian sanomaan hänelle:

Mene ja sano etiopialaiselle Ebed-Melekille näin: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi; ja tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra, etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät. Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra." (Jer 39:16-18).

Jos ihmiset olisivat saaneet itse päättää, etiopialaisella tuskin olisi ollut toivoa. Hänet olisi pantu armottomasti pelastettavien listan viimeiseksi. Mutta Jumala antaa kullekin ihmiselle tapahtua hänen uskonsa mukaan. Jos turvaat miekkaan, sinä hukut miekkaan ja jos turvaat Jumalaan sinulla on turva, sillä Jumala on turvalinna, "safe area", niin kuin YK:n gurut tässä kohtaa sanoisivat.

Tämän maailman oppien mukaan pitää olla vahva, etsiä vahvaa seuraa, ja varustautua pahankin päivän varalle. Tämä on kyllä oikein, mutta kysymys onkin siitä, mikä on vahva seura, ja missä pitää olla vahva. Siinäkö, että meillä on kaikenmaailmantappavat aseet? Vaiko siinä, että meillä on Jumala? Kuten huomataan, on kysymys onkin siitä, mihin me uskomme. Nikita uskoi viidenkymmenen megatonnin pommeihinsa, mutta Nikitalle ja hänen joukolleen kävi huonosti. Ne, jotka uskoivat Jumalaan enemmän kuin Nikitaan ja hänen muskeleihinsa, pääsivät osalliseksi ylösnousemuksen voimasta ja voittivat. Ylösnousemuksen voittolaulu kaikuu Nikitan kotimaassa voimakkaampana kuin koskaan ennen, vaikka Nikita lupasi näyttää viimeisen "papin" televisiossa.

Uskoa on monenlaista. Daavid se soitteli harppua ja sanoi:

Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä. He vaipuvat maahan ja kaatuvat, mutta me nousemme ja pysymme pystyssä. (Ps 20:8-9).

Kannattaa suorittaa pieni itsetutkistelu sen selvittämiseksi, että tietää mihin uskoo. Uskotko viehätysvoimaasi, koulutukseen, rahaan, Uuteen maailmanjärjestykseen, kestävän kehityksen oppiin, ihmiseen, raakaan röyhkeyteen, kyynärpäätaktiikkaan, demokratiaan, filosofiaan, EU:hun, YK:hon, lehdistöön, valheeseen, poliittiseen puolueeseen, paaviin, Allahiin vai Jumalaan?

Ihminen ei tee koskaan mitään muuta, kuin sen, mihin hän uskoo. Usko on siis ensimmäinen asia, joka kuljettaa ihmistä ja tulos on sen mukainen, jollainen oli usko. Saksa oli Aatun aikana hieno maa; vain yksi asia oli pielessä: He uskoivat omaan itseensä. Ja siitä tuli helvetti niin heille itselleen, kuin monelle muullekin. Sivistys, hyvinvointi, edistys, teknillinen ylivoima, koulutus - kaikki oli turhaa, kun se yksi, mutta ainoa tärkeä ratkaisu oli tehty väärin.

Katsotaan vielä vähän sitä Pietarin kirjettä. Pietari kirjoittaa:

Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Niinkuin kuuliaisten lasten tulee, älkää mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte, vaan sen Pyhän mukaan, joka on teidät kutsunut, tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi. Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä". (1.Piet 1:13-16).

Paavali pani toivonsa Jumalan armoon. Hän oli ollut monessa liemessä ja selvinnyt niistä temppuilematta. Epätoivon hetkelläkin Herra vahvisti häntä ja vakuutti: "Minun armossani on sinulle kyllin". Jumalan armo on ainut asia, johon ihmisen tässä maailmassa kannattaa turvata. On hyvä turvata Jumalaan, mutta vain armon varassa. Jumalaankaan ei voi turvata kylmiltään. Ihmisessä on ominaisuuksia, jotka eivät ole Jumalasta: viha, kateus, mässäilyt ruuan ja juoman kanssa ja niin edelleen. Näiden ominaisuuksien kanssa ei voi lähestyä Jumalaa muutoin, kuin Jeesuksen nimen ja veren turvin.

Normaalitapauksessa biologinen ihminen rakentaa turvaverkkonsa monien tukijalkojen varaan. Hänellä on hyvä ammatti, tulot ja sopimukset. Hänen on vaikea kuvitella elämää yhden jalan nokassa. En minäkään suosittele kaiken panemista yhden kortin varaan muussa, kuin yhdessä tapauksessa: se että kaikki toivo pannaan Jumalan armon varaan. Mutta se onkin ainut asia, joka kestää silloin, kun kaikki turha toivo pettää.

Sanonta "mielen kupeet vyötettyinä" ei ole niin vaikea ymmärtää, kuin mitä ensin näyttää. On pyrittävä ymmärtämään, mikä jalka pitää, ettei kävisi höperösti, kun toiveajattelun perusta pettää. Ja varoitettava toisiakin:

Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme … (1.Tim 6:17)

Älä anna olosuhteiden häiritä luottamustasi Jumalaan. Jumala ei ole luvannut suojella meitä vaikeuksilta, vaan voiton niistä. Vaikeudet puhdistavat ilmaa. Kun utopiat kaatuvat, jää jäljelle vain usko, toivo ja rakkaus. Jos olet tehnyt valintasi oikein, matkasi viimeisiä metrejä valaisee jo tulevan maailmanajan kirkkaus, ja odotus siitä, että nyt vihdoinkin saat nähdä Herran, jota rakastat ja palvelet.

Voitetut taistelut tekevät kauniiksi. Maria Vasiljevnan kasvoissa näkyvät voitettujen taisteluiden jäljet. Kärsimykset ovat olleet mittaamattomia. Vastustaja on yrittänyt kaikkensa viedäkseen häneltä toivon. Mutta niin paljon kuin taisteluita on ollut, niin paljon on ollut myös voittoja. Kun me lähdemme täältä, me olemme kuin Kristuksen morsian - valmiita, puhtaita ja jännitämme vähän sitä tulevaa. Miten sitä sanotaankaan: "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy…"

Toivo perustuu liittoon. Jumalan liitto on armon liitto. Ensimmäinen historian henkilö, joka "löysi armon Jumalan silmissä" oli Nooa. Hän ja hänen perheensä pelastuivat Jumalan tuomioilta. Tee sopimus Kristuksen kanssa, niin pääset osalliseksi Liiton lupauksesta ja kaikista viisauden ja tiedon aarteista!

Jumala lähettää edelleen "löytämään" niitä, jotka turvaavat häneen. Kesarean rannikkokaupungissa Israelin maalla asui Kornelius, joka näki enkelin. Enkeli antoi Korneliukselle aivan konkreettiset ohjeet. Hän sanoi:

Sinun rukouksesi ja almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä. Niin lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan eräs Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän majailee nahkuri Simonin luona, jonka talo on meren rannalla." (Kts. Apt 10:4-6)

Myös Pietari sai omat ohjeensa Jumalalta, ja tuloksena oli uudestisyntynyt Kornelius, perheineen kaiken lisäksi.

Kornelius oli ensimmäinen puhtaasti juutalaisuuden ulkopuolelta Kristuksen Liittoon tullut jäsen. Sitä ennen kristityt olivat olleet vain juutalaisia, sitten mukaan olivat tullut samarialaista puolijuutalaista sekakansaa ja ainakin yksi juutalaista kulttia noudattava etiopialainen. Korneliuksen mukana kristinusko oli ylittänyt tärkeimmän kansallisuusrajan. Nyt Messiaan internationaali on yleismaailmallinen.

Aina enenevä armo on saanut myös vastustajat liikkeelle. Ne, jotka Saatana on vanginnut tahtoansa tekemään, tekevät yötä päivä työtä saattaakseen muutkin häpäisemään ihmisarvonsa eläimiin sekoilemisella, homoilulla ja muulla Sodoman meiningillä, huoruudella, varkauksilla, murhilla, valheilla, poliittisella juonittelulla, okkultismilla, uskonnoilla, ahneudella ja kaikella muulla, mikä ei ole Jumalasta.

Saatanan pyrkimyksenä on riistää ihmiseltä ihmisarvo, sillä Saatana tietää aivan hyvin ihmisen todellisen arvon. Jeesuksen mukaan ihmisen arvo on suurempi kuin maailmankaikkeuden koko hinta, kts. Mrk 8:36:

Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman (kr. "kosmos"), mutta saisi vahingon sielullensa..?

Aina paheneva maailma on tulossa tiensä päähän. Armon aika on päättymässä. Tuomioiden tullessa tulee esiin, kenen toivo kestää. Silloin viimeinenkin väärä toivo paljastuu vääräksi. Kansat parkuvat, mutta sen ei tule säikyttää meitä, jotka olemme olleet uskollisia Liiton Herran käskylle rakastaa veljiä. Veljesrakkauden seurakunnalle hän lähettää viestin:

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat. (Ilm 3:10).

Takaisin Osmon kotisivulle