Kirkko esittäytyy maailmalle ikään kuin se olisi anteeksiantoautomaatti. Automaattia lähemmin tarkasteltaessa se paljastuu kuitenkin helvetinkoneeksi, jolla kirkon pauloihin joutuneita höynäytetään niin, etteivät he vielä viimeisiä vedellessäänkään tiedä tulleensa petetyksi. Aidon armon voi kuitenkin tunnistaa siitä, että se tehoaa. Todellinen Jumalan armo, otolliseen aikaan nautittuna, antaa sinulle voiman syntiä ja saastaisuutta vastaan. Jumalan armo tekee ihmisistä voittajia.

Osmo Pöysti: JUMALAN ARMO

Kuru, Finland

2004

Päivitetty 2004-04-23

Jeesus on Jumalan ihmistä kohtaan osoittaman armon peruspilari. Jeesuksen ristinkuoleman tähden jokainen ihminen voi saada syntinsä anteeksi sekä saada Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet. Mutta Jumalan armo on paljon enemmän kuin pelkkää anteeksiantoa. Noloahan se olisikin, jos Jumala ei pystyisi parempaan, kuin hyssyttelemään pahantekijöitä.

Jumala uudistaa ihmisen kokonaan. Kun ihminen tulee uskoon ja ottaa kasteen, hän saa Pyhän Hengen. Ihminen tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta, mikä ilmenee ei suinkaan jatkuvana pahuutena ja pahojen tekojen yhtämittaisena voivotteluna, vaan voimana välttää pahoja tekoja ja tehdä Jumalan suunnitelmaan kuuluvia tekoja yhteistyössä Herramme Jeesuksen kanssa.

 

Armon sanakirja

Uuden Testamentin teksteissä käytetään Jumalan armosta ja sen ilmenemisestä erilaisia sanontoja. Anteeksianto (afesis/anteeksianto, vapautus), armo (haris), karisma (armoitus; monikko harismata, armoitukset) kuvaavat samaa asiaa, mutta erilaisin vivahtein. Aihepiiriin kiinteästi liittyvät myös sanat vanhurskautus (dikaiosyne ), rakkaus (agape), usko (pistis) ja ylösnousemuksen voima (dínami tis anastáseos).

Kreikkalaisen Uuden Testamentin sanat haris ja harisma käännetään suomeen tavallisesti sanoilla armo ja armolahja. Oikeampaa olisi kuitenkin sanoa "armo" ja "armoitus", sillä sana "harisma" ei ole yhdyssana, eikä se sisällä mitään elementtiä, joka oikeuttaisi kääntäjää lisäämään sanan "lahja" käännökseensä. Periaatteessa kyllä kyse on lahjasta, sekä armon että armoituksen osalta, mutta se on jo toinen juttu.

Vanhemman helluntailiikkeen opetuksessa harismoiksi/karismoiksi luetellaan 9 asiaa:

  1. Viisauden sanat
  2. Tiedon sanat
  3. Henkien tunnistaminen
  4. Kielillä puhuminen
  5. Kielien selittäminen
  6. Profetoiminen
  7. Usko
  8. Voimalliset teot
  9. Parantaminen

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen jaksossa 12:1-12:11 nämä asiat löytyvät jakeista 8-10:

Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

Roomalaiskirjeeseen sisältyy toinen yleiseristys karismaattisista ilmiöistä osana selostusta siitä, mitä on Jumalan palvelus, kts. Rm 12:1-15:16. Koska Jumalaa on mahdotonta palvella muutoin, kuin "Hengessä ja Totuudessa", on ymmärrettävää, että karismaattiset asiat mainitaan heti jakson alussa:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. 10 Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. (Rm 12:1-10)

Johannes ei käytä sanaa harisma, armoitus, vaan pitäytyy sanoihin haris, armo, ja agape. Hänen kirjeensä "valitulle rouvalle" eli seurakunnan enkelille alkaa näistä perusasioista:

Vanhin valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa, joita minä totuudessa rakastan - enkä ainoastaan minä, vaan myös kaikki, jotka ovat tulleet Totuuden tuntemaan - Totuuden tähden, joka meissä pysyy ja on oleva meidän kanssamme iankaikkisesti. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta, Isän pojalta, on oleva meidän kanssamme, Totuudessa ja Rakkaudessa. Minua on suuresti ilahduttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka Totuudessa vaeltavat, sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä. Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan minä kirjoitan sen, joka meillä alusta asti on ollut: että meidän tulee rakastaa toisiamme. Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta asti kuulleet, tulee siinä vaeltaa. Sillä monta villitsijää ...

 

Mitä armo sisältää?

Paavalilla oli elämässä hankaluuksia, joista hän halusi päästä eroon. Hän rukoili kolmasti, mutta Jumala vastasi hänelle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". (Kts. 2.Kor 12:8). Ensi lukemalta näyttää siltä, Paavali jätettiin melkein osattomaksi kaikesta hyvästä. Pelkkää armoa vain! Jos kysymys olisi ollut siitä, että armo ei sisällä muuta kuin anteeksiannon entisistä pahanteoista, niin vähänlaiselta se olisi tuntunutkin, varsinkin, jos vielä syntien anteeksiantokin katsottaisiin vähäiseksi asiaksi.

Pietarin toisessa kirjeessä on kuitenkin täsmennys, hyödyllinen väärien luulojen oikaisemiseksi.. Pietarin mukaan armo sisältää yksinkertaisesti "kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan". Hän kirjoittaa:

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. (2.Piet 1:2-8).

Pietarin puheet ovat kuin toisintoa Paavalin kirjeestä Kolossalaisille, jossa hän toivoo, "että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä. (Kts. Kol 2:1-3).

Halpa vai arvostettu armo?

Filippiläiskirjeessä Paavali esittää oman todistuksensa siitä, minkä arvoisena hän pitää Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman tuntemisen:

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman (tin dínamin tis anastáseos autoú) ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden (tin koinonían tou pathímaton autoú), tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta (simmorfoúmenos tu thanátou autoú), jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. (Flp 3:8-11).

Kirkonmiehet puhuvat armon välineistä. Armon välineiksi luetaan silloin kaste, rippi, ehtoollinen ja joskus muitakin rituaaleja. Näitä välineitä kirkko käyttää kuin pillereitä ikään.

Hebrealaiskirjeestä löydämme kohdan, joka näyttää tukevan halvan pilleriarmon teoriaa. Tekstissä sanotaan, että armon löytäminen oikeaan aikaan tuo avun:

Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. (Hebr 4:14-16).

Oikeaan aikaan saatu armo ei ole sama, kuin jälkikäteen hankittu armo. Oikeaan aikaan saatu apu tekee taistelijasta voittajan. Tämä ei tietenkään sulje pois mahdollisuutta, että joissakin tapauksessa taistelun hävinnytkin voi pyytää anteeksiantoa tai armoa, mutta päämäärä on voitto. Sen saavuttamiseksi uudestaan jaloilleen nostetun taistelijan on ryhdistäydyttävä ja saatava uudet voimat, jotka riittävät voittoon, niin ettei katumuspillereitä tarvita.

Vertauksessa peltoon kätketystä aarteesta, kts. Matt 13:44, Jeesus teki selväksi, että Taivasten Valtakuntaan ei ole asiaa, jos tulija ei jätä portin ulkopuolelle kaikkea sitä, mitä maailmassa pidetään arvokkaana. Eräälle kyselijälle Jeesus sanoi:

Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Kts. Matt 22:37-40)

Jeesus vaati Rakkauden, Elämän ja Totuuden periaatteiden ehdotonta, totaalista noudattamista. Ei siis ihme, että vastustajan leirissä uskovien yhteisöjä sanotaan totalitäärisiksi lahkoiksi. Jumalattomia miellyttää enemmän sellainen uskonto, jossa ollaan joskus vähän niinku uskovia, esimerkiksi vaimon seurassa, mutta matkoilla ja etenkin huorien seurassa "vapaamielisiä". Jumala näkee asian kuitenkin henkisenä ristiriitana, eikä se häntä miellytä.

 

Kun Nooa löysi armon

Nooa oli ensimmäinen joka löysi armon (hebr. "matsa hen") Jumalan silmien edessä. Ilmeisesti Nooa etsi armoa aktiivisesti, sillä kultarahan nostaa maasta harakkakin, mutta armo on vähän toinen juttu. Nooa oli kuitenkin toiminut viisaasti, sillä Jumalan armo pelasti hänet, kun muut hukkuivat.

Nooan saamasta armosta käytettiin hebrean sanaa "hen", laupeus, armo. Jos Jumalan ja Nooan välillä olisi ollut joku sopimus, olisi käytetty sanaa "hesed", armo. Mutta ulkopuolisena Nooa joutui tekemään töitä armonsa eteen. Hänen oli itse rakennettava laiva, jonka avulla hän pelastui, kun muut hukkuivat. Jumalan osuus oli kuitenkin tässäkin määräävä, sillä juuri Jumalalta hän sai hankkeessa tarvittavat ohjeet ja avut.

Vasta myöhemmin Jumala teki muutamia esikuvallisia liittoja ihmisten kanssa, ja lopulta Uuden Liiton, jonka välimies on Jeesus.

 

Jumalan armo Kristuksessa

Uuden Liiton jäsenet saavat armon osana liittosopimusta. Sopimuksen luonnetta kuvataan Roomalaiskirjeessä näin:

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. (Rm 3:23-28).

Lain pelotevoima ei muuttanut ihmistä, mutta usko Jeesukseen muuttaa. Kun ihminen uskoo Jumalan antamien neuvojen olevan hyviä, tulee neuvojen noudattaminen mielekkääksi. Kun usko ohjaa käyttäytymistä, ei lakia enää tarvita, mutta laki sinänsä on edelleen olemassa.

Jeesus sovitti Jumalan pyhyydestä ja ihmisen pahuudesta johtuvan ristiriidan kärsimällä kuolemanrangaistuksen niiden puolesta, joiden asiaa hän oli ryhtynyt ajamaan. Näin Jeesuksesta tuli Uuden Liiton välimies. Ja kun Isä hyväksyi poikansa uhrin, hän antoi meille osallisuuden Jumalallisesta Hengestään:

Kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson (peso: peseminen, puhdistus, upotuskaste) ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka hän runsaasti vuodatti meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. (Tiit 3:4-7).

Armo on tässäkin väline. Jumalan armon kautta tullaan iankaikkisen elämän perillisiksi "toivon mukaan". Mutta armo voi jäädä käyttämättä, jolloin se jää turhaksi:

Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä. (2.Kor 6:1-2).

 

Jumalan armo kasvattajana

Paavalin kirjeessä Tiitukselle armon funktioksi ilmoitetaan uskovien kasvattaminen. Tekstissä kerrotaan myös kasvatuksen sisältö:

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. (Tt 2:11-14).

Kasvatustehtävä sisältyy myös lähetyskäskyyn. Sen mukaan Jeesuksen seuraajien tulee opettaa kaikkia kansoja noudattamaan kaikkea sitä, mitä Jeesus on opettanut:

Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis, ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.

Kts. Matt 28:1-20

Kun Jeesus ilmestyi Israelille lihansa päivinä, hänen todettiin olevan "täynnä armoa ja totuutta".

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut. (Joh 1:14-18).

Kaikille, jotka ottivat Jeesuksen vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi. (Kts. Joh 1:11-13). Lasten kasvatusta jatkaa Totuuden Henki, joka "johdattaa kaikkeen totuuteen", pois valheen maailmasta ja himojen orjuudesta.

 

Armon valta

Paratiisin ihminen asetettiin hallitsemaan Jumalan töitä. Kun ihminen oli tottelematon, hän menetti tehtävänsä ja joutui itse synnin koukkuun, orjaksi toteuttamaan Vastustajan tahtoa. Jumalan armon avulla ihminen saa synnit anteeksi, pääsee nauttimaan Elämän puun hedelmistä, ja saa takaisin hallitsijan toimensa.

5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
5:13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
5:14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
5:15 Mutta armolahjan (to hárisma) laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo (i haris tou theou) ja lahja (i dorea en hariti - lahja armossa ) yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon (*kts ed.) kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
5:16 Eikä lahjan (to dórima) laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja (to hárisma) tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
5:17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon (tis háritos) ja vanhurskauden lahjan (tis doreás) runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
5:19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo (i háris) on tullut ylenpalttiseksi,
5:21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. (Rm 5:12-21).

Roomalaiskirje on paras kristinuskosta koskaan esitetty yleisesitys, mutta sangen teoreettinen. Kuudennessa luvussa kirjoittaja on saanut loppuun ihmisen henkisen tilan analyysin, ja kehoittaa:

6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.

(Rm 6:12-14)

Armon saamisen ehdot

Rukouksessa "Isä meidän" on lause "anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme". Rukousta opettaessaan Jeesus sanoi vielä, että jos ette anna anteeksi niille, jotka teitä vastaan ovat rikkoneet, ei Isäkään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Se kansa, joka antaa anteeksi on ainutlaatuinen. Vain Jeesuksen seuraajat antavat anteeksi. Jumalan kansan lippu on rakkaus.

Jos sinulla on ainutkin asia, jota et pyydettäessäkään suostu antamaan anteeksi, jäät armon ulkopuolelle. Ulkopuolella ovat myös kaikki, jotka eivät usko Jumalaan ja hänen ilmoitukseensa Jeesuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Kun tämä hyvä sanoma julistetaan, ihmiskunta jakaantuu. Toiset ottavat sen vastaan, toiset ei. Ne, jotka uskovat ja kastetaan, pääsevät sisälle armon maailmaan. Sanotaan myös "Sydämen uskolla tullaan autuaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan". Suun tunnustus on näistä se kynnyskysymys, sillä se tuo päällesi vastapuolen pilkan.

 

Armolla höynäyttäminen

Ihmiset, jotka eivät tunne Jumalaa, ovat helposti höynäytettävissä. Kaiken lisäksi pahimmat höynäyttäjät löytyvät uskontojen piiristä. Suurinta tuhoa paholainen saakin aikaan esiintymällä valkeuden enkelinä, hurskaanoloiseksi kristityksi naamioituneena. Paholaisen reseptit ovat yksinkertaisia: Joskus kirkonmiehet myyvät armoa rahasta, joskus jakavat sitä kuin automaatista ilmaiseksi.

Roomalaiskirjeessä uskovia varoitetaan sellaisesta luulosta, että Jumalan armo olisi sitä suurempi, mitä enemmän ihminen tekee pahaa. Ihmisen tullessa uskoon asia tosin on niin, että enemmän syntiä tehnyt näyttää saaneen suuremman armon, kuin se, jonka saavutukset Saatanan palvelijana ovat jääneet vähäisiksi. Uskoontulohetkellähän kuitataan kaikki synnit anteeksi saaduiksi. Mutta kun tämän jälkeen puhutaan uskoville, sanotaankin että "vanhurskas on elävä uskosta". Siis jos sinä todella uskot, sinun käytettävissäsi on voiton eväät - Jumalan armo. Uskon kautta Kristukseen sinä saat kiusauksen hetkellä tueksesi tulevan maailmanajan voimat ja uskon kautta sinä pidät Jumalan neuvossa pysymistä parempana vaihtoehtona kuin muita tarjolla olevia vaihtoehtoja.

Euroopan niinsanotut kristityt kansat eivät ole kristittyjä nyt, eivätkä ole sitä koskaan olleet. Petetyt kansat ovat itse valinneet tiensä nimittämällä kristinuskoksi sitä kirkon hapatusta, joka on tehnyt Euroopan kansoista niin jumalattomia, että muslimitkin sitä kammoksuvat.

 

Täydellisyys

Ikuiseen Jerusalemiin ei pääse mitään epäpyhää. Jumala ei kuule edes sinun rukouksiasi, jos sinua vastaan on olemassa yksikin legitiimi syyte. Jeesuksen ohjeen mukaan sinun on ensin mentävä, ja sovittava asia riitapuolesi kanssa ja vasta sitten tultava hänen armoistuimensa eteen asioinesi.

Kun siirryit tai synnyit Jumalan valtakuntaan, sinä sait puhtaan omantunnon. Kristityn täydellisyys on vaeltamista Jumalan tahdossa niin, että puhdas omatunto säilyy. (Teologeilla on täydellisyydestä aivan toiset kriteerit, mutta se on heidän häpeänsä).

Hebrealaiskirjeen mukaan vanhan liiton lahjat ja uhrit eivät kyenneet tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, kts Hebr 9:9, mutta nehän olivatkin vain "tulevaisen hyvän varjo", joka on jo toteutunut Jeesuksessa. Siitä Hebrealaiskirjeessä kirjoitetaan:

10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
10:15 Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan:
10:16 "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä";
10:17 ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".
10:18 Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
10:20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
10:21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
10:23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
10:24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
10:25 älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.
10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
10:30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa".
10:31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
10:32 Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset,
10:33 kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla.
10:34 Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy.
10:35 Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
10:36 Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
10:37 Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
10:38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen".
10:39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

Kristityn kruunu

Raamattujen mukaan ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa. Psalmissa 103 armoa ja laupeutta sanotaan uskovan kruunuksi:

Kiitä Herraa minun sieluni

ja kaikki mitä minussa on,

Hänen pyhää nimeänsä.

Kiitä Herraa minun sieluni

äläkä unhota

mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt,

Hän, joka

- antaa kaikki sinun syntisi anteeksi

- ja parantaa kaikki sinun sairautesi

- joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta

- ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella

- joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään

niin, että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

 

Ikuisuus

Jumalan suunnitelmassa pääpaino on tulevissa ajattomissa kausissa (aioneissa), joille luominen ja muut ajalliset tapahtumat ovat vain alkusoittoa. Syntien anteeksiantamuksesta alkaa tulevaisuus:

Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa armosta te olette pelastetut ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina (kr.: en tois aiósin) armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. (Ef 2:4-7).

Itsekeskeinen ihminen saattaa hyväksyä sen, että hänen syntinsä annetaan anteeksi. Anteeksianto on tosin pääsylippu Jumalan suunnitelmaan, mutta pääsylippu ei ole tärkeämpi kuin itse suunnitelma. Jumalan kansan tehtävä on julistaa Jumalan viisautta henkivaltojen keskuudessa. Paavali julistaa evankeliumia "Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta" :

Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo (i háris aúti): julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito (oikonomía), joka ikuisista ajoista (apo ton aiónon) on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö. (Ef 3:8-11).

Senjälkeen, kun synnin takia syntynyt episodi on kokonaan lopussa, ihminen saa palata alkuperäiseen tehtävään. Ne, jotka ovat tässä maallisessa elämässä tottuneet hallitsemaan itsessään asuvaa käärmettä tuomalla sen päivittäin ristille, saavat hallita iankaikkisesti. Raamatun viimeisen kirjan viimeisestä luvusta luemme:

Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti. Ilm 22:3-5.

 

Paluu Osmon kotisivulle