Kuninkaalliseen purppuraviittaan pukeutuneena paavi Johannes Paavali II esitti 12.03.2000 Pietarin kirkossa Roomassa joukon anteeksipyyntöjä, jotka otettiin maailmalla hyvin vastaan. Suomen yleisradiossa musiikkiohjelman juontajakin antoi anteeksi. Mediatapahtuma onnistui täydellisesti, onhan paavi propagandan ammattilainen. Paavi teki kirkon synneistä teatteria ja pani kirkon pahat teot uskovien piikkiin. Tempulla saatiin edistykselliset paholaisenpalvelijatkin paavin kanssa samaan rintamaan.

Kuru, Finland

2004

2004-06-29

Kirkko perustettiin Rooman keisarin Konstantinus "Suuren" toimesta vuonna 325 Nikeassa, nykyisessä Izmitissä. Perustava kokous oli riitainen huolimatta siitä, että keisari oli kutsunut paikalle vain monarkkisen piispuuden kannattajia ja niistäkin Pohjois-Afrikan latinankieliset kirkkoherrat oli jätetty kutsumatta. Kristittyjä kokouksessa ei näkynyt lainkaan. Kokoukseen osallistuneiden kirkkoherrojen valtaosa hyväksyi keisarin kannattamat oppitulkinnat. Vähemmistöön joutuneet kirkkoherrat ajettiin kokouksesta suoraan maanpakoon Tonavan paremmalle puolelle.

Vuonna 347 kirkko teki ensimmäisen suuren sotaretkensä uskovia vastaan ja vähän myöhemmin Milanon kirkkoherra Ambrosius pakotti Rooman keisarin aloittamaan juutalaisvainot. Kirkkolaulun kehittäjänä tunnetun Ambrosiuksen ja kirkkoisänä tunnetun Augustinuksen jälkeen kirkko ei ole koskaan luopunut kristittyjen ja juutalaisten vainoista.

Kirkon omissa riveissä kiistat ja veriteot aiheuttivat sen, että kirkko jakaantui lahkoihin. Roomalainen lahko alkoi menestyä, kun sen johtajien onnistui saada liittolaisekseen idästä Eurooppaan syöksynyt paimentolaiskansa, frankit, jonka sotilaallisen voiman turvin Rooman kirkkoruhtinaat perustivat tuhatvuotisen (800-1806) valtakuntansa. Roomalaisten kirkkoruhtinaiden eli paavien johtaman tuhatvuotisen valtakunnan aikana tehtiin valtaosa niistä kammottavat teoista, jotka nyt ovat tulleet asiasta kiinnostuneitten tietoon. Kirkon, ja kirkon johtaman Euroopan kammottava menneisyys on se syy, jonka takia paavi mediatapahtumansa 12.03.2000 järjesti.

Ranskan vallankumouksen jälkeen paavin mahdollisuudet suurimittaisen terrorin harjoittamiseen ovat olleet rajallisimpia, mutta katolisen kirkon "pojat" Leopold II, Adolf Hitler, ja Benito Mussolini ovat pitäneet frankkien ja paavien yhteisiä perinteitä yllä.

Juutalaiset ovat vastanneet paavin kirkon tekoihin soluttautumalla katoliseen maailmaan ja perustamalla sen raadosta uuden uskonnon, sosialismin. Sosialismin avulla juutalaiset ovat kostaneet tsaarinajan Venäjän pahat teot venäläisille ja vapauttaneet ranskalaiset katolisen kirkon hirmuvallasta. Ranska tosin joutui takaisin katoliseen leiriin pian vallankumouksen jälkeen, koska sosialismi on voimaton silloin, kun pitäisi tehdä jotain hyvää.

On siis mielenkiintoista tarkastella, mitä maailman vanhimman ja hirvittävimmän terroristijärjestön johtaja sanoo nyt, kun kirkon teot ovat kaikkien niiden tiedossa, jotka ovat viitsineet tutkia asioita. Vertailukohdaksi otamme Jeesuksen opetukset siitä, mitä on anteeksipyyntö.

Jeesus antoi selvät ohjeet siitä, miten pyydetään anteeksi. Ohjeet löytyvät esimerkiksi Matteuksen evankeliumin luvusta 18. Jeesuksen anteeksiantomenettelyssä on kolme osaa:

Kontaktinottovelvollisuus on sekä sillä, joka on rikkonut, sekä sillä, jota vastaan on rikottu. Jos kärsinyt osapuoli avaa prosessin, hän keskustelee ensin kahden kesken riitapuolensa kanssa, tämän jälkeen prosessiin tulee mukaan pari veljeä, ja jos asiaa ei vieläkään pystytä sopimaan, tehdään siitä ilmoitus seurakunnalle. Jeesus opettaa:

Ei-uskovien tekemiä syntejä Jeesuksen määräys ei koske. Tullakseen anteeksiannon piiriin heidän on ensin tultava uskoon ja päästävä sisälle Jumalan valtakuntaan. Yksittäisiin rikkomuksiin puututaan vain sen jälkeen, kun vanhat, ennen uskoontuloa tehdyt synnit on nollattu.

Katuminen syntyy siitä, että suoritettu teko tajutaan ja tunnustetaan vääräksi. Katumuksen ilmaisu on se osa anteeksipyyntömenettelyä, joka usein jää vajavaiseksi. Se saattaa joko puuttua kokonaan, tai katumuksen asemasta tarjotaan selityksiä; jopa syyn vierittäminen jonkin toisen ihmisen niskoille on tavallista.

Anteeksi pyytäminen on menettelyn helpoin osa. Saattaa kuitenkin käydä niin, että sitä henkilöä, jota vastaan syntiä on tehty, ei enää löydy. Silloinkin synti on tunnustettava, sillä kaikki synti on rikos paitsi ihmistä ja seurakuntaa, myös Jumalan järjestystä vastaan.

Jumalalle anteeksipyyntö esitetään myös, mutta kuitenkin vasta sitten, kun välit ihmisten kanssa on järjestyksessä. Jumalan luo on turha tulla rukoilemaan missään muussakaan asiassa, jos maailmassa on yksikin ihminen, jolla on legitiimi syyte sinua vastaan.

Paavin kirkon katumus- ja anteeksipyyntökäytäntö on jotakin muuta kuin kristillinen käytäntö. Synnit tunnustetaan kirkolliselle virkamiehelle, joka asian tutkittuaan määrää sopivaksi katsotut katumusharjoitukset. Ennen suosittuja olivat itsensä ruoskiminen, konttaaminen Pietarin kirkon portailla, erilaisten rahasummien käyttö, kyseenalaisten lupausten anto ja niin edelleen. Katumusharjoituksissa ihmistä pyrittiin nöyryyttämään, samalla kun häntä säälittömästi rahastettiin.

Kun kuninkaalliseen purppuraan puettu paavi Johannes Paavali II mitralaista perua olevan paastokauden ensimmäisenä sunnuntaina vuonna 2000 lähti esittämään anteeksipyyntöjään, hän ei täyttänyt sen enempää katolisen kirkon kuin kristillisen seurakunnankaan ehtoja katumuksesta, tunnustamisesta ja anteeksipyynnön esittämisestä. Mutta mediatapahtumana show oli mahtava. Se oli myös valmistelua paavin Lähi-Idän matkalle, sillä jo kymmenen päivän päästä hänen oli määrä jatkaa kampanjointiaan Israelissa.

Paavi aloitti esityksensä sanoen:

Paavi yrittää tässä esiintyä välittäjänä, Jumalan ja "hänen kansansa" välillä. Asetelma on kuin kirkon määritelmästä: pappi estämässä Jumalan ja Ihmisen välistä yhteyttä. Ja missä on se kansa, joka tässä muka tunnustaa syntinsä? Kristityillä asetelma on toinen: välittäjänä on Jeesus.

Jos paavi haluaa rukoilla omasta puolestaan, on valittu esiintymistapa väärä, varsinkin katolisella mittapuulla mitaten. Hänen tulisi ryömiä säkkipuvussa kadunojia pitkin ainakin seitsemän kertaa maailman ympäri, palauttaa varastettu omaisuus kaikki, ja jos jotakin jää, antaa se almuiksi …

Jos paavi haluaa rukoilla Jumalan lasten puolesta, hänen on ensin selvitettävä välinsä niiden kanssa, joita vastaan hän on rikkonut, että hänellä olisi yli päätään jotakin asiaa Jumalan vastaanotolle. Mutta sitä paavi ei ole tehnyt, eikä järjestö edes periaatteessa voi katua tai esittää anteeksipyyntöä kuolleiden jäseniensä puolesta. Niitä paaveja, jotka ovat Jumalaa pilkaten kuolleet, ei voida enää auttaa.

Katumus ilman asioiden sopimista asianomistajien kanssa on bluffia. Mutta paavi jättää asianomaiset, ainakin toistaiseksi jopa mainitsematta. Emme siis vielä tiedä, pyytääkö hän edes anteeksi ja jos pyytää, niin keneltä. Entisenä professorina paavi osaa kyllä pyöritellä sanoja. Kun hän tässä pyytää Jumalan hyväksyntää katumukselle, niin katsotaan, tuleekos sitä katumusta jatkossa. Tässä sitä ei ollut.

Alkurukouksensa jälkeen seuraa äänetöntä rukousta, jonka sisältö ja osoite ei ole tiedossa, jonka jälkeen paavin esikunnan, kuurian, jäsen jatkaa:

Myös Kuurian edustaja jätti synnit ja vääryydet sekä niiden kohteet mainitsematta. Anteeksipyynnön asemasta mainitaankin esityksen tarkoituksena olevan "mielen puhdistus", eli siis syntien unohtaminen ilman anteeksipyyntöä, eli suomeksi asian painamista villaisella niin ettei koko anteeksipyyntöä tarvitse esittää.

Äänettömän rukouksen jälkeen paavi jatkaa:

Aamenen jälkeen kanttori ja kokousjoukko esittivät laulaen "Kyrie eleison". Krusifiksin eteen sytytettiin lamppu.

Tässä paavi nyt sitten vihdoin pyytää, että "Anna anteeksi syntimme". Mutta kenen synnit, mitkä synnit, ja ketä vastaan, milloin ja missä tehdyt synnit? Katolisen käytännön mukaan olisi ilmoitettava myös tekopaikka ja tekotapa. Eikä nykyisellä paavilla muutenkaan ole mitään mahdollisuutta puuttua esimerkiksi Jan Hussin teurastukseen Konstanzassa 1415. Sen kirkolliskokouksen päätöksellä tehdyistä Jeesuksen opetuslasten murhista vastaavat ne, jotka silloin olivat paikalla päätöksiä, sekä se, jotka kuuluivat siihen järjestöön, joka ne päätökset teki. Helvettiin ne menevät Konstanzan kirkolliskokouksen roistot. Heidän armonaikansa on päättynyt, eikä siihen paavin tai meidän rukoukset enää auta. Ainut, mitä nykyajan ihminen voi tässä asiassa tehdä, on varoa, ettei ikinä, ei millään muotoa ota osaa sen järjestön toimintaan, joka sellaista teki. Ulos Babylonista, jos mieli välttää Jumalan viha.

Paavin esiintyy tässä väärässä, Kristukselle kuuluvassa roolissa, mikä on johtanut satoja miljoonia ihmisiä niin harhaan, etteivät he ole koskaan tulleet tuntemaan Kristusta, jonka kautta heillä olisi itsellään ollut mahdollisuus lähestyä Isää Jumalaa, suoraan. Ne höynäytetyt, jotka ovat käyttäneet paavin palveluksia, eivät tiedä, ettei paavi pääse Jumalan kutsuille eikä puheille ollenkaan.

Kirkon lapsista taivaan kirkkaudessa ei loista kukaan. Jumalan sanan mukaan Jumala tappaa haureudesta syntyneet lapset. Jumalan lapset syntyvät aivan eri tietä kuin kirkon lapset. Ne, jotka ovat syntyneet Jumalasta, voittavat maailman.

Esityksen toisessa osassa ne asiat, jotka edellisessä osassa oli jo häivytetty muistintyhjentämisen kautta muutetaan hyveeksi. Rooman kuurian edustaja siirtyy seuraavaan aiheeseen, jonka teemana ovat uskovien teurastukset, kansojen hävitykset, inkvisitio jne.

Kirkko ei ole koskaan puolustanut evankeliumia, vaan vastustanut sitä. Se, mitä kirkon miehet sanovat evankeliumiksi, on saatanan touhua. Kirkko on järjestö, josta Jeesus ennusti sanoen: "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä (Jeesuksen seuraajia), luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle." Paavi on sen murhaajien lahkon päämies.

Paavin kirkko on taistellut kaikin saatanan keinoin Jumalan Evankeliumin levitystä vastaan. Se myös onnistui estämään raamatunkäännöstyön miltei kokonaan noin tuhannen vuoden ajan. Vielä 1415 englantilaisen raamatunkääntäjän luutkin kaivettiin haudasta, ja poltettiin roviolla. Mutta sitten tulivatkin jo tshekit ja monet muut, jotka ottivat evankelioimisen tehtäväkseen. Pysäyttääkseen evankeliumin leviämisen paavin kirkko pani liikkeelle kaikki voimansa, hirvittävää jälkeä kyllä tuli, mutta Jumalan kiitos, evankeliumi levisi, vaikka paavi vielä pitkään pitikin omia juhliaan …

Kirkon saatanallinen ideologia ei perustu Evankeliumiin, vaan vanhaan babylonialaiseen kulttiin ja kirkkoisäksi mainitun Augustinuksen oppiin siitä, että kirkko voi käyttää väkivaltaa päämääriensä saavuttamiseen.

Paavin kirkko on ollut saatanallinen aina, eikä vain "joskus", niin kuin sen Suuren Valhettelijan edustaja meille yrittää väittää. Vaikka Inkvisition nimi on vaihtunut, on se edelleen olemassa, ja odottaa vain sitä historiallista hetkeä, jolloin se saa vallan uudelleen hyökätä Jumalaa ja hänen kansaansa vastaan. Paavi Johannes Paavali II kyllä tietää asian, hän on itse uudelleen järjestänyt kirkkolain, jonka pykälien mukaa kirkolla on "oikeus" rangaista (kaanon 1311), alistaa henkisesti (kaanon 752) ja niin edelleen.

Kirkonmiehet ovat terroristien aatelia. On turhaa kaunistelua sanoa kirkonmiehistä, että "jopa" he ovat terroristeja. Kirkonmiehet ovat pahimpia terroristeja, joita maan päällä on koskaan ollut.

Äänettömän rukouksen jälkeen paavi jatkoi:

Aamenen ja Kyrie eleison- kuorolaulun jälkeen krusifiksin eteen sytytettiin lamppu.

No niin. Nyt se Suuren porttokirkon ylipappi siinä sanoo meitä kristittyjä suvaitsemattomiksi. Puhuisit vain oman joukkosi, katolilaisten, nimissä, etkä yrittäisi sotkea kristittyjä siihen soppaan, minkä sinä joukkoinesi olet keittänyt, etkä ainakaan syyttelisi meitä siitä, mitä sinun kiihottamasi kansanjoukot ja sinun raakalaisarmeijasi - papit ja munkit, sinun alaisesi frankit ja muut sellaiset ovat tehneet. Me emme ole, emmekä halua olla missään tekemisissä Rooman kirkon kanssa, emme varsinkaan silloin, kun sinut tuomitaan tekojesi mukaan. Omat kasvattisi sinut tuomitkoon. Ne synnit, jotka me kristityt olemme tehneet, me selvitämme kanssaihmistemme ja Jumalan kanssa itse.

Kirkko ei koskaan ole ollut Kristuksen vaimo. Kirkko on Ilmestyskirjan portto, jonka kanssa "maan kuninkaat" ovat huorin tehneet. Se myy itseään sille, jolla valtaa on, ja käy niiden kimppuun, jotka Kristusta rakastavat. Paavin pakkokastetut lapset ovat synnytetty valtion siemenistä, eivät Jumalan.

Kirkko on ollut erittäin suvaitsevainen terroristeja ja muita heimoveljiään kohtaan. Edes Adolf Hitleriä ei erotettu kirkosta. Mutta mitään pyhää ja kaunista kirkko ei siedä ja Jumalaa se pitää pilkkanaan, kuten myös niitä ihmisiä, joita kirkon johtaja yrittää taas kerran höynäyttää hurskaanoloisesti väittämällä, että kirkko on ollut suvaitsematon "tiettyinä historian aikoina". Aina se on ollut samanlainen, eikä sitä voi parantaa.

Jumala ei tule enää kauan sietämään kirkon pelleilyä. Kirkkoa vihaava valtio on jo valmistanut aseet kirkon menoksi. Muistele, kuinka kävi Venäjän kirkon, kun Jumala otti siltä suojeluksensa pois! Saatana on valmis hävittämään myös sinut! Katsokaa kirkonmiehet ympärillenne ja ymmärtäkää ajan merkit! Niistä ei selvitä teatteriesityksien turvin! Ainoa keino on lähteä ulos Baabelista ja turvata Jumalaan, ihan oikeesti.

Tässä näytöksessä paavin esikunnan suulla kuullaan tunnustus Inkvisition työlle. Inkvisitio "tunnisti" Jeesuksen seuraajat, leimasi ne "kerettiläisiksi" ja luovutti valtiolle tapettavaksi. Sitten terroristijärjestön johtaja esiintyy itse. Hurskain sanakääntein se yhä vieläkin yrittää saada Jeesuksen seuraajia sekaantumaan kirkon synteihin "yhteyden" nimissä.

Rooman Kuurian edustajan suulla lausuttiin:

Kristikunnassa on kaksi osaa: vehnä ja lusteet. Niitä ei voi yhdistää, mutta ne kasvavat elon leikkuuseen asti samalla pellolla. Vehnä ja luste muistuttavat jossain määrin toisiaan, mutta ne ovat aivan eri kasveja, varsinkin kasvunsa alkuvaiheessa. Vehnä on Jumalan kylvöstä. Kirkko on historiansa aikana olevansa paholaisen kylvöä, lustetta.

Kirkonmiehen rukous on turha. Kaikki kristityt ovat yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Se on hienoa ja minä, kuten muutkin uskovat ovat kokeneet sitä ja koemme sitä joka päivä. Voin myös kertoa sen, minkä takia ei-kristityillä, kuten esimerkiksi katolilaisilla, ei ole yhteyttä sen enempää keskenään, kuin kristittyjenkään kanssa: Synti erottaa Jumalasta. Luopumalla synnistä yhteys löytyy heti, mutta vain niiden kesken, jotka vaeltavat valkeudessa. Syntien "tunnistaminen" ei alkuunkaan riitä, eikä Jumala tee katolisen lahkon jäsenille mitään erikoistarjouksia. Synnistä on luovuttava, jos mieli päästä osalliseksi pyhien yhteydestä. Pahin synti, mitä maailma tuntee, on paavin synti esiintyä Jeesuksen viransijaisena. Katolisen on alettava parannuksen teko siitä, jos mieli päästä osalliseksi Jeesukseen uskovien yhteydestä.

Kirkon tekoja ei voi kuitata sanoilla "haavoittaneet veljellistä laupeutta". Kyse on kansanmurhista, kansojen orjuuttamisesta, järjestelmällisestä terroritoiminnasta yli puolentoista vuosituhannen ajan, järjestelmällisestä taistelusta Jumalaa, hänen Valtakuntaansa, hänen Evankeliumiaan ja hänen kansaansa vastaan sekä valtiollisesta terrorista, ryöstöistä, raiskauksista, murhista ja niin edelleen.

Sen sijaan, että kirkonmiehet katuisivat syntejään ja tunnustaisivat ne, he yrittävät tässäkin pärjätä filosofiaksi naamioidulla kieroilulla. Tunnistaminen ei ole samaa kuin tunnustaminen. He kai yrittävät sanoa, että he ovat tunnistaneet muiden suorittamia syntejä ja yrittävät sillä puolustella kirkkonsa saatanallisia tekoja, puheita ja oppeja.

Kirkolliseen kieroiluun perehtymätön ihminen ei ehkä huomaa tunnistamisen ja tunnustamisen eroa, joten kerrottakoon tässä Ireneoksesta, siitä gallialaisesta, joka siirtyi heimonsa kansainvaelluksen perässä Vähästä Aasiasta nykyisen Ranskan seuduille Lyoniin. Sataluvulla elänyt Ireneos kirjoitti viisiosaisen teoksen "Valheellisesti tiedoksi nimitetyn valhetiedon tunnistaminen ja kumoaminen", jonka vainoharhaiset väitteet saastuttivat suuren osan silloista kristikuntaa ja johti sellaisten organisaatioiden, kuten esimerkiksi Inkvisition syntyyn tuhat vuotta myöhemmin.

Puheillaan "tunnistamisesta" kirkonmies asettuu tukemaan Inkvisitiota, Propagandaa ("De Propaganda Fidei et Extirpandis Haereticis" eli "Uskon tunnetuksi tekemisen ja kerettiläisten hävittämisen seura"), jesuiittoja ("Societe de Jesu" eli "Jeesuksen seura"), ja muita vastaavia järjestöjä. Haagin tuomioistuimeen häntä tuskin viedään, sillä eihän korppi korpin silmää noki. Mutta helvetissä lienee vielä tilaa muutamalle kirkonmiehelle ja yhdelle tai kahdelle paaville.

Katolisen sekauskonnon pykälät ja teot estävät katolisia koskaan pääsemästä osallisiksi pyhien yhteydestä. Mutta Ilmestyskirja osoittaa kyllä keinon, miten asia voidaan ratkaista. Siellä käsketään kaikkien uskovien lähteä ulos Baabelista. On kuitenkin kyseenalaista, onko katolisen kirkon jäsenissä ainuttakaan uskovaa. Olen viettänyt ehtoollista yli 20 turkkilaisen kristityn kanssa, mutta yhtään katolista Jeesuksen seuraajaa en ole kuudestakymmenestä ikävuodestani huolimatta koskaan nähnyt.

Äänetöntä rukousta, jonka sisältö ja osoite tuntemattomat. Sitten esiintyy taas se Pyhäksi Isäksi nimitetty paavi, joka osoittaa puheensa Armeliaalle Isälle:

Aamenen ja Kyrie eleisonin jälkeen sytytettiin lamppu krusifiksin eteen.

Osmon kommentti:

Sillä näyttää olevan kova into panna kaikki pahat työt uskovien piikkiin. Me uskovat emme ole jakautuneet mihinkään, mutta ne, jotka menivät Konstantinus "Suuren" ansaan, ovat tietysti olleet paholaisen riepoteltavana aina vuodesta 325 asti.

Mutta paavi ei näytä pysähtyvän edes siinä, että hän syyttäisi virheistään kirkkoon kuulumattomia uskovia. Paavi rakentaa rukouksensa siten, että kirkon ja hänen omat pahat tekonsa näyttäisivät olevan Jumalan vika: Kun hän on nyt mukamas rukoillut yhteyttä, eikä Jumala vaan yhteyttä anna, luodaan rukouksen avulla mielikuvaa, jonka varassa ollaan vapaita taas kerran lähtemään miekkalähetyksen tielle kansanmurhia suorittamaan, ja taas kerran paavi pääsee väittämään, että pakottaessaan "hairahtuneita" kirkon helmaan hän on jalolla asialla, kristikunnan "yhteyden" nimissä.

Yhteyttä on kahta lajia: sitä, joka syntyy rakkaudesta ja sitä, joka syntyy pakosta. Kirkko, kuten muutkin paholaisen peitejärjestöt, rakentavat yhteyttä pakkokeinoin, mistä seuraa sortoa ja väkivaltaa.

Paavin joukoissa ei ole koskaan tajuttu huoruuden ja rakkauden eroa. Se, joka pakottaa jonkun yhteyteensä on roisto, raiskaaja ja parittaja, mutta ne, joiden yhteys on Jumalasta, kunnioittavat toisiaan. Paavit tai heidän joukkonsa eivät kunnioitusta ansaitse. Minä ymmärrän täysin Voltairen lausuman "Hävittäkää se kurja", mutta en kannata sitä. Jeesuksen mukaan lusteen on saatava kasvaa sadonkorjuuseen asti, ettei vain yhtäkään vehnän itua, kortta tai tähkää vahingossa tai muuten poljettaisi maahan lusteen kitkijöiden toimesta.

Sadonkorjuun aikana - ja se saattaa olla lähellä - kirkko saa osansa sadosta, jonka se on kylvänyt. Kun uskovat on viety turvaan Sodomasta, se hävitetään:

Paavin esikunta esittää:

Sydäntä ei puhdisteta myöntämällä synti. Kuvittelepa sellaista aviomiestä, joka tulee lomalta, ja kertoo vaimolleen käyneensä Pietarissa huoraamassa. Mies myöntää, mutta ei kadu. Antaako vaimo anteeksi? Ja se, että huora vielä väittää synnin tunnustamista mielen keventämiseksi, loukkaa vaimoa yhä enemmän.

Paavin näytelmän sankari on vielä röyhkeämpi, kuin bordellista palaava huora. Ukko kertoo, että "monet heidän joukostaan" tekivät syntiä. Jos kysymyksessä ei olisi näytelmä, olisi vaikea pidätellä käsiä taskussa, kun tuollaista esitetään. Se on 1600 vuotta jatkanut samaa peliä, mutta vieläkin osoittelee sormella väkijoukkoon.

Paavin palkkalainen puhukoon vain kirkon ja omasta puolestaan. Tuomitkoon Jumala kaikki paavin yritykset esiintyä kristittyjen nimissä. Juutalaisten kanssa me selvitämme välimme itse.

Aamenen ja Kyrie eleison (Herra armahda/ Hospoti pomilui) kuoron jälkeen sytytetään lamppu krusifiksin eteen.

Kirkko on vainonnut juutalaisia järjestelmällisesti Ambrosiuksen ajoista asti. Jos paavi vieläkään ei tiedä, kuka juutalaisia vainoaa, niin katsokoon peiliin. Kun Adolf Hitleriä arvosteltiin juutalaisvainoista, hän puolustautui huomauttamalla, että hän jatkaa vain paavin perinteitä.

Luterilaisillakaan ei ole syytä nostaa päätään. Myös Luther luopioksi tulemisensa jälkeen siirtyi samalle linjalle, kuin se katolinen kirkko, jonka syntejä hän oli nuorempana vastustanut.

Puhuessaan Liiton kansasta paavi paljastaa taas kerran kristinuskolle vieraat päämääränsä. Israelin kanssa solmitut Liitot ovat täyttyneet Jeesuksessa. Israel saa maansa, jos se tunnustaa kuninkaansa, mutta Israelin kanssa solmittu Maaliitto, jonka mukaan Israelin rajat ulottuvat Välimerestä Eufratille, ei toteudu ilman Israelin Kuningasta. Jeesus perusti Uuden Liiton, jonka jäseniä ovat kaikki ne, jotka hän on liittänyt verensä kautta Liiton kansaksi. Sen merkiksi meillä on ateriayhteys, jonka juhlallisin osa on leivän ja viinin nauttiminen. Tähän liittoon ei ole asiaa kenelläkään, joka ei tunnusta Jeesusta Herrakseen. Ateriayhteydestä myös erotetaan henkilö, joka syyllistyy majesteettirikokseen - esimerkiksi paavin herroitteluun tai isittelyyn.

Kristityt eivät tunnusta Vanhan Liiton jäseniä veljikseen, mutta eivät myöskään Paavin kannattajia. Me olemme sitoutuneet vain Kristukseen, ja hänen nimessään palvelemaan Kristusta ja hänen päämääriään: rakastamaan veljiä ja vihollisia. Kun paavi puhuu sitoutumisesta, kysymys on sitoutumisesta vapaamuurarien päämääriin, joita esimerkiksi imaami Bush kannattaa puheillaan "kolmesta suuresta yksijumalaisesta uskonnosta".

Minä en usko paavin vilpittömyyteen varsinkaan silloin, kun hän väittää sitoutuvansa Israelin kannattajaksi. Mutta ilmoituksen poliittiset ulottuvuudet minä ymmärrän. Ilmoituksellaan paavi liittyy siihen järjestelmään, jota paholaisen agentuurit rakentavat päämiehensä maailmanhallitusta varten.

Aamenen ja Kyrie eleisonin jälkeen sytytettiin lappu krusifiksin eteen, jonka jälkeen alkaa viides näytös, jonka aihe on poliittisen alamaailman mielistely globalisaation tarpeita varten. Tässä näytöksessä käsitellään kirkon ohjelman muutoksia sitä varten, että ne kävisivät yksiin vapaamuurarien ohjelman kanssa.

Äänetöntä rukousta, jonka sisältö ja osoite tuntematon

Sen sijaan, että paavin esikunta tunnustaisi kirkon ja sen jäsenten syyllisyyden sekä omat pahat tekonsa, se lähteekin pyytämään kykyä muuttua. Ei kai Jumala ole sitä estänyt muuttumasta tähänkään asti. Hurskastelun jälkeen seuraakin tuo tavanomainen syytös, jonka mukaan kristittyjen asenteet ovat vääriä, johtuvat ylpeydestä, vihasta, halusta vallita muita ja niin edelleen. Suotta ei Raamattu sano, että Saatana on "meidän veljiemme syyttäjä"!

Roomalaiskatolisen kirkon orjien pahat työt ovat olleet paavin lietsomia. Paaveilla on ollut ehdoton valta kannattajiensa omientuntojen yli. Paavit ovat olleet mielipidejohtajia, jotka ovat ajaneet joukkonsa muiden kansojen ja muiden uskontojen kannattajien kimppuun. Jos paavit olisivat olleet kristittyjä, he olisivat menetelleet toisin. Kuitenkin paavi nyt puhuu, ikäänkuin "kristityt" olisivat pahoja, ja hän, paavi, puhdas kuin pulmunen.

Asettumalla salaseurojen päämäärien taakse, paavi pyrkii tekemään kirkon hovikelpoiseksi sosialistisen internationaalin ja YK:n seuraan.

Puheet "yhteiskunnan heikoimmista ryhmistä, kuten maahanmuuttajista ja matkalaisista" ovat tarkoituksellista yleisen mielipiteen harhaanjohtamista. Ensisijaisesti paavi vainoaa kristittyjä. Paavit ovat olleet teurastajia, joiden pääasiallisena kohteena ovat olleet "kerettiläiset" eli ne, jotka ovat kieltäytyneet osallistumasta paavin kirkon saatanalliseen touhuun - murhiin, raiskauksiin, orjuutukseen, juutalaisvainoihin, anekauppaan ja muuhun uskonnolliseen huijaus- ja liiketoimintaan, ristiretkiin, Bysantin hävitykseen, Tordesillan sopimukseen, jolla maailma jaettiin Portugalin ja Espanjan kesken ja niin edelleen.

"Kerettiläiset" eli "lahkolaiset" ovat erityisryhmä siksi, että mitä jalompi ryhmä on ollut, sitä kovemmin sitä on vainottu. Vuodesta 1529 kaikki kastajat piti tappaa heti, ilman inkvisition esitutkintaa. Myös luterilaiset hyväksyivät lain. Mutta yritäppäs muistella, kerrottiinko sinulle peruskoulussa siitä terroriaallosta, jonka avulla Eurooppa baptisteista tyhjennettiin!

Kun paavi ryhtyy puhumaan ryhmistä, hän luottaa siihen, että Eurooppa on edelleen hänen takanaan. Ja miksei olisi. Pakkokastetut eurooppalaiset eivät ole kristittyjä. He odottavat vain paavin tai jonkun muun, esimerkiksi EU:n lupaa jatkaakseen kristittyjen vastaista terroria. Rankan lainsäädäntökin on jo hiottu uutta terroriaaltoa varten huippuvireeseen, ja vielä uusiakin työmuotoja kuumeisesti etsitään.

Paavi on etsimässä yhteyksiä muiden babylonialaiseen kulttiin perustuvien uskontojen kanssa. Tässä asiassa paavi on siis joutunut antamaan periksi Uuden maailmanjärjestyksen puuhamiehille, salaseuroille ja YK:lle. Paavin retoriikka noudattelee "poliittisesti korrekteja" normeja. Paavi ei arvostele islamilaista rasismia; mitä sitä turhaa, jos itsekin on rasisti. Mutta kun nämä kaksi rasistia yhtyvät, mitä siitä seuraa muuta kuin islamilaisen ja kirkollisen juutalaisvihan uusi tuleminen, joka toteutunee kaksivaiheisena. Ensin tehdään "rauha", ja hirmutyöt yllättäin tämän valerauhan aikana.

Tässä näytöksessä paavi jo esiintyy Uuden Maailmanjärjestyksen uskonnollisen johtajan roolissa.

Paavin esikunnan, kuurian, jäsen esittää:

Kristinusko muutti naisen roolia rajusti kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana. Mutta sitten tuli kirkko, ja kaikki se hyvä, joka oli saavutettu, naisten aseman parantaminen mukaan luettuna, joutui kirkollisen vainon ja terrorin kohteeksi.

Paavin edustajan olisi ollut tässä hyvä paikka tunnustaa syntejä, mutta sitä hän ei tälläkään kertaa tee. Minäpä muistutan: eräskin paavi oli juuri naimassa, kun naisen aviomies tuli kotiin. Naisen aviomies tappoi sen paavin "rysän päälle". Pappien selibaatti on paitsi sairasta, myös eräs kirkollisen terrorin väline. Se aiheuttaa jatkuvasti paitsi aviorikoksia, myös lasten raiskauksia ja muuta vastaavaa. Usein pappien kiima suuntautuu peräaukon suuntaan; sitä varten maailman lainsäädäntöä ollaan muuttamassa Sodoman malliin. Yhdysvaltojen Massachusettsin osavaltion lainsäädännössä perverssi pari rinnastetaan jo avioliittoon; seuraava askel on tietysti ihmisen ja sian seksiliiton "laillistaminen", sitten tulee kai sian ja ihmisen välisen tasa-arvon puolustaminen… Ja kaikki sillä tarkoituksella, että voitaisiin syyttää Jeesuksen seuraajia, Raamattua ja Jumalaa siitä, etteivät ne hyväksy "yhteisesti hyväksyttyjä normeja" - paavien jo pitkään käyttämän strategisen kaavan mukaisesti.

Sen sijaan, että mies tunnustaisi kirkon synnit, se syyttää niistä "kristittyjä". Eikö se muista, että hänen esimiehensä vasta hetki sitten alkajaisiksi kertoi, että tässä lähdetään pyytämään anteeksi?

Hiljaista rukousta, jonka sanat ja osoite tuntematon. Sitten "Pyhä Isä" jatkaa:

Aamenen ja kyrie eleison-laulun jälkeen krusifiksin eteen sytytettiin lamppu.

Lause "kansat ovat erilaisia ihmiskunnan perheen yhtenäisyyden rajoissa" on hegeliläiseen filosofiaan kuuluva oppi, jota muun muassa YK:n henkisen manipuloinnin maailmanjärjestö UNESCO julistaa, ja johon Uuden Maailmanjärjestyksen suunnitelmat nojautuvat. Tämä lause määrittää paavin - taas kerran - Jeesuksen internationaalin ulkopuolelle.

Kun paavi niin sitkeästi vaan jaksaa syyttää kristittyjä kirkon tekeleistä, kerrottakoon tässä, minkä takia kirkko vihaa kristittyjä. Augustinuksen aikana Rooman valtio ajoi kirkkoon omaa väkeänsä niinkuin pässejä aitaukseen, mutta kristityt julistettiin kerettiläisiksi. Kirkossa tapahtui veren vaihto. Kirkkoon pakotetut pakanat säilyttivät vihamielisen asenteensa Jumalaa kohtaan, ja tämä kirkon jäsenistössään hellimä viha Jumalaa kohtaan on tänäänkin eurooppalaisen kulttuurin määräävä piirre. Kirkko on tämän eurooppalaisen perinteen luoja.

Kun paavi hurskaanoloisesti rukoilee armoa sille, että he saisivat parantaa haavat, on rukous sama, kuin jos pyöveli pyytäisi päästä sairaalan johtajaksi jatkamaan sitä työtä, johon hän on koulutuksensa saanut. Jumala ei paaville sellaista "armoa" anna, mutta yleinen mielipide voi hyvinkin hyväksyä paavin saatanallisen maailmanuskonnon johtoon, jos vain vapaamuurarien ja muiden salaliittojen johtajat antavat hallitsemalleen medialle rummutuskäskyn.

Paavin esikunnan edustaja esittää:

Hiljaista rukousta, jonka sanat ja osoite tuntemattomat.

Aamen. Kyrie eleison. Lampun sytyttäminen krusifiksin eteen.

Kun "Pyhä Isä" puhuu "Isälle", näyttää siltä, että katolisten Jumala onkin isoisä.

Ei voivottelu ole mikään anteeksipyyntö. Jos paavi ei pysty pyytämään anteeksi, niin tunnustakoon edes sen. Ei tartte salailla sitä, että paavi haluaa edelleen uskovien verta. Kysymys on siitä, saako se siihen poliittiset valtuudet. Eikä tarvitse olla mikään guru huomatakseen, että paavin pyrkimyksille maailmaa hallitsevat salaseurat ovat suopeita. Näin ne saisivat paavin palvelukseensa, likaisen työn tekijäksi.

"Pyhä Isä" esittää:

Aamen.

"Pyhä Isä" halaa ja suutelee krusifiksia.

Paavi sekoilee. Se, että paavi vielä rukoilee esi-isiensä puolesta, on niin kaukana kristinuskosta, ettei sitä enää jaksa kommentoida. Eikä tarttekkaan, koska jokainen kristitty tietää muutenkin. Näytelmän viimeiseen näytökseen todennäköisesti vielä sisältyy joku uusia konnuuksia, mutta sen selvittäminen on jätettävä tältä erää tähän. En yksinkertaisesti jaksanut lukea tarkkaan tuota paavin juttua loppuun saakka. Se oli tosi paksua. Kauan sitten Haatajan Martti puhui samanlaisista asioista. Martin ohje oli silloin: "Ota kaksi keppiä, ja vie se ulos". Martin ohje on hyvä.

Paavi on 12.03.2000 järjestämässään mediatapahtumassa osoittanut olevansa entisellään. Paavi teki sen taas. Kukaan muu, kuin paavi ei olisi siihen pystynyt. Paavin kirkko on vanhin ja kammottavin keksintö, jota maa on koskaan päällään kantanut. Kukaan muu maailman suurimmista roistoista ei ole koskaan ollut niin perinpohjaisesti ja kokosydämisesti antautunut Saatanan asialle kuin Kirkko. Pahaa ovat tehneet kaikki, mutta vain kirkko on tehnyt sitä Jumalan nimen häpäisemisen tarkoituksella ja vain kirkko on pyrkinyt ensisijaisesti etsimään, tuhoamaan ja saastuttamaan kaikkea sitä kaunista, mihin Jumala on nimensä kirjannut. Paavi Johannes Paavali II on osoittanut olevansa kirkon perinteen väärtti. Saatanallinen viisaus aivan loistaa hänen puheestaan. Kukapa muu olisi keksinyt naamioida Inkvisitiolle ja muille murhaajille annetut tunnustukset ja kehut synnin tunnustuksiksi ja vielä siten, että tunnustuksetkin tehdään sivullisten piikkiin ja murhat Jumalan toimeksiannosta. Paavi on jälleen kerran olevansa maailman roistojen ehdoton kunkku, jonka rinnalla kaikki muut roistot ovat kuin pikkupoikia Asalan Hannan pyhäkoulussa Luhangan Sydänmaalla vuonna 1952. Koska paavi ei katunut eikä pyytänyt anteeksi, ei anteeksiantoa tulla edes harkitsemaan. Syyllisen tuomitsee Jumala.