Tällä sivulla: Korkein tiede; Kukko vai kana; Rukouskokous; Protestanttisuuden viettelys; Joko taas uusia lahkoja; Piispat ja piispat; Vastaus Kristianin kirjeeseen; Soft Power; Ja muut arvostelkoot; Kosmologiasta; Vahvaa ruokaa; Porttokirkkojärjestelmä; Mannermainen aamiainen; Uudestisyntymisestä on kysymys; Johdonmukaista kirkon oppia; Ekumeenisen liikkeen ytimessä on Anti-Kristus; Pysy rauhallisena ja pyydä Jumalaa kostamaan; Näin Suomessa; Taivas on totta - mutta lue tämäkin; Mikä kristinuskon muoto on oikea; Vastaus tekstiviestiin; Rahat meni, mutta miten sielun käy; Mitalin toinen puoli. Näistä kahdesta asiasta on syytä keskustella. Kiitos sinulle Timo; Missä kapteenit ovat; Opettaja vai palkkamurhaaja; Helluntai-nimen väärinkäyttö; Facebook; Hengellinen hätätila; Nostakaa päänne; Porilaiset Ristin voiton palstoilla; Seurakunnan kunnia; Näkyjä laman keskeltä?; Oletko "hyödyllinen hölmö"? Näännytyssota; Vapaus; Suomen kanta Ukrainan kansanmurhaan; Terveisiä Heikki Jäntille; Kristillisväritteiset yhteisöt paholaisen kuristusotteessa; Kreikkalainen malli; Rakasta Jumalaa; Oletko kulkenut ahtaasta portista sisälle; Unohtuiko jotakin; Valmistautukaa adventtiin; Vastaus Väinön kirjeeseen; Joulu lähestyy; Miehitys- ja hävitysprofetioista; Kuka on kristitty; Prosessikaavio; Vakavasti vakavasta asiasta; Mikalle Vaasaan; Annelle; Olisikohan pitkistä kesäöistä apua?; Kuka minua rakastaa; Kirkko vai seurakunta; Puolueet ja lahkot; Kun toiveet muuttuvat kultiksi; Varo namusetää; Mustat pilvet; Ilmastomuutokset; Miten Mooseksen kävi; Jarmon kirjeestä; Radio Dei, Hengellinen koti; Rukouksia vai uhmakkaita vaatimuksia? Pyhiinvaellusmatkat; Ahdistus (thlipsis) ja viha (orgi); Raamatun sisäiset linkit; Biologia, Psykologia ja Ikuinen elämä; Rukousaiheita; Varjeleva RAUHA; Helluntailaisuuden alamäki; Jesajan jouluevankeliumi; Lähtö Sodomasta; Jumalan kuva; Vähän uskovainen mies; Tulee ahistus ja vaino sanan tähen; Lex Karpela; Uusi laulu; Juhlapyhät Jeesuksen toisen tulemisen airueina; Vuoden 2005 kristilliset juhlapyhät

Muita kirjeitä: VIKTORILLE; (ven: Viktoru); KIRKKAUTTA KOHTI; Kirje Valeralle;

Kuru, Ylöjärvi, Ikaalinen. Finland

2005-2019

Lisäyksiä: 2020-12-26

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Filippiläiskirjeen alku päättyy rukoukseen:

Vuoden 1776 käännös ilmaisee hyvin, mikä on ihmisen korkein omaisuus tässä maailmassa: Jumalan tunteminen, sillä Jumala on rakkaus. Jos Jumalan tunteminen on, rakkaus tulee täydelliseksi Pyhän Hengen voimasta, ja tuottaa hedelmää, Jeesus Voidellun kautta Jumalan kunniaksi. Mutta vuoden 1938 käännös puhuu toista kieltä:

Sana tunteminen on siinä muutettu sanaksi tieto. Lähdeteksti ei ole muuttunut, siinä käytetty sana on epignosis, jossa Juuso Hedbergin sanakirjan sivulla 185 kerrotaan näin:

Kirkkoraamattuun 1900-luvulla tehty muutos on Jumalan pilkkaa. Eivät kaikki tunne Jumalaa, mutta Jumala voidaan tuntea myös henkilökohtaisesti, mutta tiedolla ei Jumalan tuntemista voi korvata. Tietoa voidaan käyttää pahan tekemiseen, mutta Jumalan tuntemista ei. Sen takia pahantekijät kokevat Jumalan tuntemisen rajoittavana tekijänä, vapauden riistona. Mutta ei Jumala ole kieltänyt pahan tekemistä jumalattomilta, hän on vain ilmoittanut, että hän tuo itse kaikki ihmiset tilille tekemisistään, ja maksaa kaikille ansioitten mukaan. Saman rajoituksen alaisia ovat myös Jumalan lapset, mutta me koemme saman asian Jumalan lasten kunnian vapautena. Me emme vain tykkää mennä suihkuun, jos hanasta tulee viemärivettä. Jos asia ei ole selvä, voimme toki tutkia mikä paras on, jos emme ole paaduttaneet synnillä tuntoamme niin, ettemme tunne mitään:

Vuoden 1776 raamatunkäännös on tehty väärentämättömistä käsikirjoituksista, mutta vuonna 1881 Englannissa Englannissa julkaistiin käännös, joka oli käännetty Origeneen koulukunnan Aleksandrialaisista käsikirjoituksista. Origeneen koulukunta oli syntynyt Jeesuksen aikalaisen, juutalaisen filosofi Filonin halusta luoda universaali maailmanuskonto, ja kun kirkko syntyi, katolinen (yleinen, universaali) keisari Konstantinuksen uskonnollisena neuvonantajana toimi Origeneen koulukunnan mies Eugenios Kesarealainen. Hän sai keisarilta tehtäväkseen hankkia vastaperustetulle valtiokirkolle viisikymmentä kappaletta kristittyjen halveksimia raamatunväärennöksiä.

Origeneen koulukunta pyrki tietoisesti miehittämään kaikki kristillisten yhteisöjen johtopaikat hävittääkseen Jumalan tuntemisen maailmasta. Kirkko nimittää yhä tänä päivnä kristittyjä gnostilaisiksi, mutta näin se tunnustaa, että se, jolla Pyhä Henki on, tuntee Jumalan. Kirkko vihaa Paavalia, joka opetti Kristuksen tuntemisesta, näin:

Jumalan tunteminen on tiedettä korkeampi. Se tuottaa aivan erilaista hedelmää, kuin se tieto, joka on ylittänyt hyvän ja pahan rajat ja siitä saastuessaan menettänyt kaiken yhteyden Jumalaan, joka on Rakkaus, Totuutuus ja Elämä. Evankeliumi onkin ohje siitä, miten tämä kadotettu yhteys voidaan palauttaa. Jeesuksen nimen tunnustaminen on ensimmäinen konkreettinen askel tällä tiellä.

Tunteminen on hengellistä, mutta tieto on sielullista. Sielullista tietoa sanotaan gnostilaiseksi, ja sitä se onkin, ero Jumalan tuntemiseen vain on niin järkyttävän suuri. Onhan se saatanakin henkivalta, ja hänen armeijansa toimii hänen lapsissaan, niin kuin Kristuskin omissaan. Nämä kaksi maailmaa eivät keskustele toistensa kanssa. Jos ihminen haluaa tulla tuntemaan Jumalan, hänen on synnyttävä Jumalan Hengestä, muutettava mielensä, niin kuin Pietari Helluntaipuheensa jälkeen halukkaille kuulijoille kertoi. Mutta sitten hän tuottaakin vanhurskauden hedelmää Jeesus Voidellun kautta Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

op/tapaninpäivänä 2020

Kirjoitin 2014-12-04 tältä palstalta löytyvän jutun nimellä Soft Power. Kyse on Yhdysvaltojen sotilasstrategian leikkuuteräksi, cutting edge, sanotusta homo-opista. Opin tarkoitus on tuhota miesten henkinen selkäranka seksivallankumouksen keinoin, ja se koskee myös Yhdysvaltojen omia kansalaisia, jopa ensisijaisesti, mikä tietysti herättää kysymyksen siitä, miksi joku valtio tuhoaisi omat kansalaisensa.

Myös Suomeen on hyökätty. Kaksitoista vuotta sitten Ylöjärven peruskoulujen kuraattori soitti ja halusi keskustella kanssani siitä, että lapseni ovat vaivautuneen oloisia, kun he opettavat homo-oppia. Vastasin soittajalle, että olen nähnyt tätä maailmaa epätavallisen paljon, mutta on vielä kaksi asiaa, jota en ole koskaan nähnyt: En ole koskaan nähnyt viisasta miestä juovuksissa, ja enkä yhtään lasta, joka olisi syntynyt kahden miehen muhinoista.

Venäjällä alaikäisiin kohdistuva homopropaganda on kielletty. Yksityisen homopropagandan harjoittaja voi selvitä sakoilla, mutta viranomaista, joka käyttää virka-asemaansa alaikäistä vastaan, rangaistaan venäläiseen tapaan ankarasti. Venäjän ja Yhdysvaltojen erot näissä asioissa eivät kuitenkaan ole niin suuret, kuin ensi silmäyksellä näyttää. Venäjällä asia on vain hoidettu toisella tapaa. Venäjän armeijan pitkät palvelusajat vaikuttavat samalla tavalla kuin Englannin kuuluisat sisäoppilaitokset, joissa julkisivun takaa paljastuva todellisuus on paljon raadollisempi. Venäjällä myös vallankumouksen jälkeen syntynyt perinne suorastaan vaatii esimiesten "läheistä kanssakäymistä" alaisten kanssa. Venäjän vankiloissa pitkään viettäneet kristityt kertovat, että Pyhä Henki on hyvä puolustaja homoja vastaan. Se oli varmaan Ivan Fedotovin elämäkerta, josta luin, kun Pyhä Henki heitti kiinni tarttuneen lähentelijän sellin takaseinään niin, että lähentely-yritykset päättyivät.

Noin kuukausi sitten Venäjän armeijan tukikohdassa lähellä Kiinan rajaa vasta neljä kuukautta palvellut tataari Ramil Shamsutdinov ampui ahdistelijoitaan. Kahdeksan miestä kuoli heti, ja yksi on kuollut sairaalassa. Ramil Shamsutdinov pyysi anteeksi sitä, että hänellä ei ollut aikomus tappaa kahta heistä, mutta he osuivat tulilinjalle. Selittäjät selittävät, että nuori poika teki teon äkillisessä mielenhäiriössä, mutta poika pääsi kertomaan itse oman tarinansa ennen kuin hänet ehdittiin eliminoida. Ja nyt Venäjä kuohuu, sillä tuskin kukaan Venäjän armeijan käynyt henkilö on tietämätön Venäjän armeijan oloista, mutta tähän mennessä harva on uskaltanut niistä puhua julkisesti, sillä kuolleita on paljon.

Venäjän armeijassa vallitsee järjestelmä, jolla on nimi dedovshina, joka voitaisiin ehkä suomentaa sanalla setämiesjärjestelmä. Kun alokas tulee armeijaan hänet otetaan väkivaltaiseen käsittelyyn, joka huipentuu peräsuoliaktiin. Ramid Shamsutdinovin tapaus ei poikkea tavallisesta, muuten kuin siinä, että hän ampui setämiehet, ennen kuin ne ehtivät tehdä temppunsa. Videoita Ramil Shamsutdinovista on niin paljon, etten esitä linkkejä; voit kirjoittaa itse hakusanoiksi hänen nimensä Рамиль Шамсутдинов. Niissä kerrotaan, että poikaa oli päivällä pahoinpidelty, hänet oli pakotettu pesemään vessanpönttöjä päällään ja hänelle oli kerrottu, että seuraavan yönä oli hänen vuoronsa tulla käsiteltäväksi. Aamulla homoaktin uhri esitellään kukkolauman uutena kanana, siis täsmälleen Yhdysvaltojen entisen apulaispuolustusministerin oppien mukaisesti. Eiväthän kanat kukkoa vastaan taistele.

Homokäsittely todella musertaa ihmisen, jolla ei ole Jumalan Henkeä suojanaan, sillä vain Jumalan Henki voi suojella ihmistä kirkolta ja valtiolta. Armeijaan joutuneiden äidit ovat perustaneet Sotilaitten äitien komitean, "Komitet soldatskih materei", lapsiaan puolustaakseen, mutta tulokset ovat olleet ongelman suuruuteen nähden surkeita.

Erään Jeesuksen nimen tähden tapetun ystäväni poika suoritti asepalvelustaan lähellä Kiinan rajaa, ja kirjoitti sieltä äidilleen, ettei usko selviävänsä hengissä. Leskiäiti lähti tuhansien kilometrien matkalle, tapasi varuskunnan komentajan, ja poika siirrettiin toiseen varuskuntaan. Hänen psyykensä oli kuitenkin jo tuhottu. Hän ei pystynyt enää tekemään työtä ja ajautui huumeisiin. Huumeiden takia hän joutui vankilaan, ja kun hän viiden vuoden kuluttua pääsi pois vankilasta, oli kaulassa kasvain joka tappoi pojan parissa vuodessa. Äiti suri poikaansa, ja kun muutama päivä ennen hänen kuolemaansa kävin häntä tapaamassa, hän kyseli missä on poikani, pelastuiko hän kun hän viime hetkillään jätti itsensä Jumalan armon varaan? Eräs toinen äiti pyysi minua keskustelemaan poikansa kanssa, koska "se inhoaa kaikkea". Sitten äiti kuoli, mutta tuli aika, jolloin mies otti esiin äitinsä Raamatun, ja kertoi etsivänsä sitä uskoa, joka äidillä ja sisarella oli, mutta ei ymmärrä Raamattua. Onko se muka vaikeaa? Jos homo käy päällesi, huuda Jeesusta avuksi, niin näet miten käy!

Keskustelupalstalta luin pari päivää sitten viestin siitä, että joku Päivi Räsänen Suomesta on joutunut oikeuteen, kun hän oli laittanut näkyville Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeet 24-27. Saamani viesti oli kopsattu jostakin ukrainalaisesta lähteestä, eikä jakeiden sisältöä siinä kerrottu. Mutta tiedämmehän me sen muutenkin: sinua yritetään paaduttaa, että sinusta tulisi paatunut zombi, joka sokeasti tottelee perkelettä ja tekee sen, mitä hänelle on tehty, kostaakseen ei suinkaan pahantekijöille, kuten Ramil Shamsutdinov, vaan viattomille alokkaille, kun seuraava ikäluokka armeijaan ilmestyy. Mutta sinulle minä sanon: älä kosta itse, vaikka henki menis, vaan huuda avuksi Jumalaa hänen poikansa Jeesuksen nimellä.

Saatanan tarkoitus on päästä sinun sydämesi herraksi keinolla millä hyvänsä, että sinä vihaisit kaikkea, mikä on Jumalasta, ja toteuttaisit hänen ohjelmaansa, kuin Kain. Mutta saatana on luuseri. Ivan Moisejev vastusti saatanaa, eikä Saatana ei koskaan päässyt Ivan Moisejevin sydämeen. Hänen sotilasosastonsa sotilaat kunnioittivat häntä ja monet sotilaat hänen yksiköstään tulivat uskoon. Ivan Moisejev oli voittaja. Kun hänet tapettiin Kekkosen aikaan Krimin niemimaan itäkärjessä, tapaus heilutteli Suomen presidenttiäkin.

Minulla oli ikää tuskin kolmeatoista vuotta kun naapuriin tuli vieraita. Nuoret miehet kutsuivat meitä marjalle metsään, mutta rupesivatkin antamaan seksivalistusta. Luojan kiitos, olimme niin nuoria, että ei kiinnostanut, vaikka nuoret miehet antoivatkin malliesityksen jonka tehtävänä nähtävästi oli houkutella meitä mukaan. Toisen kerran, silloin alle kaksikymppisenä, olin asfalttitöissä Parikkalassa, ja asuin yhden maalaistalon ullakolla. Sinne majoittui myös kaksi miestä ullakkokerroksen toiselle reunalle. Kunnes sitten eräänä yönä heräsin, kun portaikosta kuului kopina kuin hevosten juostessa ja huuto "ja tästä minä tapan sinut". Olivat juopotelleet, ja toinen oli silloin käyttänyt tilannetta hyväkseen. Silloin elettiin vielä 1960-luvun alkupuolta, niin asia hoitui sillä, että ahdistelija poistui työmaalta. Tänään tilanne on toinen, mutta ei toivoton. Kun lapsen vanhimmista vaikka toinenkin on saanut Pyhän Hengen, koskevat Jumalan lupaukset myös hänen lapsiaan, ja vielä niitäkin, jotka Pyhä Henki samaan yhteyteen liittää:

Monet teistä eivät tunne sitä suojaa, jonka Jeesus tarjoaa niille, jotka häntä rakastavat. Peter Chelcicky, kristinuskon uuteen nousuun ohjannut vanhojen kenkien korjaaja Tshekinmaan etelälaidalta kirjoitti kirjassaan Uskon verkko, että kaksi valasta, kirkko ja valtio, ovat repineet uskon verkon niin pahasti, ettei se enää kelpaa kalojen pyydystämiseen. Mutta Tshekinmaan uskovat ottivat neuvosta vaarin ja lähtivät ulos kirkosta ja valtiosta ja saivat sen, mikä luvattu on.

Noin viisi vuotta sitten huomasin, että New York Times on ryhtynyt lietsomaan vihaa Yhdysvaltojen ja Venäjän välille. Mutta sinulta minä kysyn, montako osapuolta siinä pelissä on? Vastaan, että kolme, ja New York Times edustaa sitä kolmatta osapuolta, joka naruttaa Yhdysvaltoja, Venäjää ja teitä kaikkia, jotka ette tunne Jeesusta. Jos N.Y.T. taustajoukkoineen pystyisi siinä rytäkässä hävittämään Yhdysvallat ja Venäjän, se olisi taas askeleen lähempänä Frankfurtin koulukunnan ilmoittamaa päämäärää, Jeesuksen Kristuksen nimen hävittämistä maailmankirjoista ja oman feikkikristuksensa seitsemän vuotta kestävää valtakautta, kunnes Jeesus Kristus takaisin tullessaan hävittää sen ja sen liittolaiset oman kuningaskuntansa tieltä.

Uuden vasemmiston saarnaama seksivallankumous raaistaa kansat, eikä oikeistosta ole apua. Meidän tulee olla valmiina siihen, mistä Jeesus sanoi näin:

Lienet joskus kuullut rukouspäivistä joissa pyydettiin Jumalan varjelusta Suomelle ja rukouskokouksista joissa rukoillaan apua yksilöitten ongelmiin. Mutta nyt, kun todellinen hätä on käsissä, valtion ja kansan poliittiset ja uskovat johtajat käyttäytyvät kuin Israelin pohjoisvaltioiden johtajat 2700 vuotta sitten. Amos kirjoittaa heistä näin:

Joosefin hengellinen sortuminen johti siihen, että Assyrian kuninkaan joukot veivät Jaakobin, Joosefin isän omikseen siunaamat Joosefin pojat Manassen ja Efraimin, sekä myös muut Israelin pohjoisvaltion heimot vuonna 722 eKr Eufratin toiselle puolelle, jossa ne hävisivät kansojen mereen. Israelin heimoista vain Juuda sai jäädä omaan maahansa, mutta myös he joutuivat lähtemään, torjuttuaan Jeesuksen kuninkuuden.

Efraim on esikuva kristikunnasta, joka lähtee taivaaseen heti, kun länsimaisen sivistyksen selkäranka - Jumalan kunnioitus - on sahattu poikki, sillä se on enää ainut voima, joka estää maailmaa tuhoamasta itseään. Myös Joosefin toisella pojalla (se Joosef oli pääministerinä Egyptissä, jollei joku muista) Manassella on toivoa. Hän on mukana siinä joukossa josta merkitään sataneljäkymmentä tuhatta suojeltaviksi Tuhatvuotista valtakuntaa varten. Muilla kuin näillä ei ole toivoa siinä tapahtumassa, jota Jaakobin ahdistukseksi kutsutaan:

Danielin kirjan mukaan pakanain ajat päättyvät, kun evankeliumi on saarnattu kaikessa maailmassa. Maailman kansat, Juuda mukaan luettuna, asettavat kuninkaan, mutta tämä kuningas on väärä messias, jota myös Laittomuuden pojaksi sanotaan. Laittomuuden poika antaa Israelin olla rauhassa, kunnes hänen uskolliset palvelijansa ovat tappaneet kaikki kristityt. Jeesus puhuu tästä käyttäen sanaa suuri ahdistus, jonka jälkeen Jeesus hakee omansa pois maailmasta. Suuren ahdistuksen takia haettavia ei olisi paljon, mutta myös Kristuksessa kuolleet nousevat haudoistaan sinä päivänä. Sen jälkeen juutalaisuuden, kirkon ja islamin pettämät ihmiset pääsevät vielä "koetuksen hetkessä" valitsemaan, kumpaa he tottelevat, Jumalaa vai hänen vastustajaansa, joka vaatii ihmisiä kumartamaan itseään viemällä otsansa maahan Saatanan edustajan kuvan edessä. Laittomuuden ihminen esiintyy Jeesuksen nimissä Jeesuksena, ja nyt kannattaa katsoa, ketkä kaikki maailmassa lyövät päänsä ketoon paholaista palvellakseen, sillä oikeaa Jumalaa palvellaan Hengessä ja Totuudessa. Juutalaiset, jotka yhdessä kirkonmiesten ja muslimien kanssa ovat tukeneet feikki-Jeesusta, huomaavat tulleensa petetyiksi, kun feikki-Jeesuksen, eli "antikristuksen" joukot ryhtyvät hävittämään Israelin heimoja ja turvautuvat silloin siihen Jeesukseen, jonka he tuomitsivat kuolemaan, mutta joka nousi kuolleista, jolloin tämä Jumalan Karitsa palaa maan päälle ja ottaa vallan ohjat omiin käsiinsä. Hänen kasvojen kirkkaus ja Jumalan sanan miekka tuhoavat maailman Megiddon vuorelle kokoontuneet yhdistyneet saatananpalvojien joukot kunniansa loisteella ja suunsa sanalla ja sitten alkaa Tuhatvuotinen Valtakunta.

Jeesus tuli kaksi tuhatta vuotta tarjotakseen tuomituille armoa, mutta kun Jumalan valtakuntaan valittujen täysi luku on tullut sisälle, ylijäämät tuomitaan poltettavaksi. Nyt on viimeinen aika rukoilla muutakin kuin uutta autoa ja pehmustettuja penkkejä rukoushuoneeseen. Joel kirjoittaa suuresta keinotekoisesta nälänhädästä, jonka avulla babylonialaisen maailmanvallan johtajat pettävät kansan hyväksymään Laittomuuden, ja kun he siihen ovat suostuneet, rankaisee Jumala laittomuuden tekijöitä, eikä näitä ihmisparkoja ollenkaan lohduta tieto, että myös heidät pettänyt Diabolos joutuu helvettiin.

Kiovan pääkatu Kreshshatik oli 17.09.2017 suljettu kiitospäiväjuhlallisuuksien vuoksi. Juhlan nimi on englantilaisen Thanksgiving day käännös ja Venäjällä sitä vietetään nimellä zhatva, sadonkorjuu(n juhla). Juhlaa vietettiin myös Reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlana ja samanlaisia, varsin näyttäviä juhlia on järjestetty muitakin eri puolella maata. Kun avasin Kiovan juhlallisuuksien nettikanavan, orkesteri oli juuri soittamassa Lutherin taistelulaulua "Jumala ompi linnamme".

Reformaatio vapautti koko englantilaisen maailman ja suuren osan Saksaa ja Pohjois-Eurooppaa Katolisen kirkon vallasta, mutta ei vapauttanut kristittyjä reformoitujen kirkkojen vallasta. Ne, jotka katolisen kirkon aikana olivat julistaneet Jumalan sanaa, kastaneet uskoon tulleita upotuskasteella, puhuneet kielillä ja profetoineet tai joilla oli muita Pyhän Hengen jakamia armoituksia olivat edelleen vainottuja eikä heille löytynyt paikkaa reformoiduissa maissa. Kastajat ja pakenivat Italiasta, Saksasta, Hollannista ja muualta Länsi-Euroopasta Liettuaan, Ukrainaan tai Transilvanian Turkin sulttaanin unkarilaiseen protektoraattiin, "jumalaton" Preussi otti vastaan mennoniittoja ja Venäjän vallattua Ukrainan saivat Euroopan protestanttien vainoamat kristityt mennä sinne ja elää, miten osasivat. Englannista vainotut kristityt muuttivat Amerikkaan ja kohta Keski-Euroopan vainotut kristityt seurasivat perässä. Suomessakin kuolemantuomion vielä 1700-luvullakin saattoi saada kotikokouksen järjestämisestä ja profetian lausumisesta. Ja tämä Augsburgin uskontunnustus: siinähän kirotaan ja tuomitaan kaikki elävän kristikunnan tunnusmerkit.

Elävä kristikunta ei ole koskaan tarvinnut reformaatiota. Se on tottunut elämään vainottuna, mutta 1400-luvun alussa se nousi yleiseen tietoisuuteen Tshekeissä. Oli nimiä, sellaisia kuin Petr Chelcicky ja Jednota Bratrska Tshekeissä, oli bogomilejä, jotka Bosniasta hävitettiin 1300-luvun lopulla, oli valdolaisia, jotka painattivat saksankielisen Raamatun jo kauan ennen Lutheria, ja joiden hävittämiseksi Italian alppilaaksoista vielä 1488 järjestettiin suurisuuntainen ristiretki.

Kestävimmäksi osoittautui tshekkiläinen ristikunta. Ajoittain se sai myös tukea oman maansa hallinnolta. Kun katolinen kirkko oli polttanut Jan Hussin, ja vaati muitakin "kerettiläisiä" tuomiolle, Prahan johtajat torjuivat pyynnön, ja julistivat, että Jumalan sanaa on julistettava puhtaana, eikä kielillä puhumista tai profetointia saa estää. Vastavetona uskovien suojeluun paavi orjineen julisti ristiretken Tshekinmaata vastaan. Neljän tappiollisen ristiretken jälkeen kirkonmiehet turvautuivat viekkauteen saadakseen Tshekinmaan johtajat itse vainoamaan tshekin uskovia. Se onnistuikin, mutta se oli kirkonmiehille vain välitavoite. Vainoista huolimatta tshekin uskovat vahvistuivat, kunnes Katolinen kirkko sai organisoitua koko Euroopan sotaan Tshekkejä vastaan. Tosiasiallisesti vain Ruotsi seisoi Tshekin hallituksen joukkojen rinnalla koko sodan ajan, vuodesta 1918 vuoteen 1948. Kolmekymmentä vuotta kestäneessä sodassa Tshekinmaan uskovat saatiin hävitettyä ja maan väkilukukin oli pudonnut kolmesta miljoonasta kahdeksaansataan tuhanteen. Saksan väkiluku tässä Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tuhoamissodassa oli pudonnut puoleen.

Tshekkiläisestä kristikunnasta oli Moravian vuorilla vielä 1720-luvulla säilynyt muutama vainottu perhekunta, kun Saksan heränneiden eli pietistien kasvatti, kreivi Ludwig Zinzendorf sai tiedon heistä ja salli heidän muuttonsa omistamilleen maille lähelle Tshekinmaan rajaa. Näistä kristityistä, sekä Moravian veljiksi ja herrnhutilaisiksi kutsutuista uskovista, alkoi elävän kristikunnan uusi nousu koko maailmassa, ja tshekkiläisen herätyksen Jednota Bratrskan (Veljesyhteys) viimeisestä piispasta Jan Amos Komenskista alkoi länsimaisen sivistyksen nousu.

Ukraina on Euroopan kristillisin kansa romanialaisten ohella. Silti Kreshshatikin tapahtumaan 17.09.2017 oli kokoontunut vain muutama tuhat osanottajaa. Kristikansa oli tajunnut reformaation viettelyksen. Vuoden 1990 jouluaattona oli vastaavanlainen tapahtuma Singaporen pääkadulla, Orchard Roadilla. Ja vaikka Singaporen noin 4-miljoonaisesta väestöstä on kristittyjä vain noin 12 prosenttia - niistä puolet helluntailaisia ja toinen puoli metodisteja - oli liikkeelle lähtenyt ehkä sata tuhatta kristittyä. Eri seurakuntien orkesterit ja kuorot lauloivat eri tavaratalojen portailla, väen kuunnellessa ja tervehtiessä toisiaan kadulla ja jalkakäytävillä aamuun asti. Mutta siellä ei uskovia yriteltykään vietellä takaisin sellaisen kirkon jäseniksi, jonka ohjelmana on elävän kristikunnan ja länsimaisen sivistyksen hävittäminen.

Valtiot tarvitsevat reformaatiota alistaakseen Jumalan valtakunnan oman rekensä eteen. Mutta kohta, kun uskovat kieltäytyvät vannomasta valaa, äänestämästä vaaleissa, liittymästä jumalattomien kanssa samoihin järjestöihin tai muuten tottelemalla Jumalaa, tulevat vallanpitäjän todelliset kasvot ilmi. Emme me yritä saattaa valtiota häpeään, mutta suutari pysyköön lestissään.

Jokainen uskova tietää, ettei kirkko ole sama kuin raamatullinen seurakunta. Kun sitten joku sanoo, että se on sitä porttokirkkojärjestelmää, niin oikeinhan se on sanottu. Mutta Baabel on muutakin kuin kirkko. Se on paitsi uskonnollinen, myös sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen järjestelmä. Jos lähdet kirkosta, mutta liityt toiseen uskonnolliseen puolueeseen, jäät ammattiliiton jäseneksi, käyt äänestämässä, vannot valoja ja taistelet samoissa riveissä vihollisen kanssa, otat velkaa tai teet muita sitoumuksia Baabelin kanssa, ei sinun kirkosta lähtemisesi sinua paljon auta. Kirjoitan tämän siksi, että viime aikoina olen törmännyt kotiseurakuntien nimellä markkinoituihin hankkeisiin, joiden luonne on kuitenkin nopeasti paljastunut lahkomaiseksi. Viettelys on ovela, sillä siitä perustellaan oikealla asialla, mutta ei kerrota koko totuutta Baabelista eli Babylonista, ja yritetään heti perään hyödyntää toisen ymmärtämättömyys houkuttelemalla hänet uuteen lahkoon.

Lahkot estävät uskovien välisen vuorovaikutuksen, kasvun ja palvelemisen. Miten se sanoikaan Paavali, että "vapauteen Kristus vapautti teidät.. siis uskovat. Jos olet vapaa, älä antaudu kantamaan vierasta iestä, vaan pane askeleet peräkkäin niin että voit puhua Kristuksessa vaeltamisesta.

Jeesuksen teki monta voimatekoa (kr. "dynamis") näytösluontoisesti sapattina osoittaen, että hän kävelee kaikkien keinotekoisten raja-aitojen yli silloin kun näillä keinotekoisilla raja-aidoilla pyrittiin estämään esimerkiksi sairaan parantamista, koska sairaiden parantaminen katsottiin sapattina kielletyksi työksi.

Jeesuksen seuraamisesta enemmän tekstissä evankeliumi, mutta otetaan tähän yksi tuore sana, olkoonkin että sen ymmärtäminen vaatii ponnisteluja ja ehkä taustatietoakin:

Baabel on synnin valtarakenne. Sen tilalle tulee Jumalan valtakunta.

Kirkon piispat ovat halveksittuja, koska he eivät tottele sitä Herraa, jonka palveluksessa he väittävät olevansa. Mutta "piispoja", kr. episkopoi, päällekatsojia, tarvitaan. Heidän tehtävänään on tarkkailla, mitä viinitarhan ympäristössä touhutaan, ja varoittaa viinitarhan työmiehiä silloin, kun vaara uhkaa. Halveksitutkin piispat varoittavat, mutta ei suinkaan viinitarhaa uhkaavasta vaarasta, vaan siitä, mikä saattaa uhata heidän pimeitä hommiaan.

Pari kuukautta sitten olin kuuntelemassa Voronezhin piispaa, joka tekee töitä Israelissa narkomaanien parissa. Puheen perusteella olisin voinut pitää häntä diakonina, jos työkenttä olisi ollut seurakunnan piirissä. Piispana en mitenkään, sillä piispan tulee sen verran tuntea oppejakin, ettei ainakaan itse vääriä oppeja esitä. Hänen, kuten monen muun Israelista tulevan puhujan oppeihin kuului kristikunnan syyttäminen "korvausteologiasta".

Jo pari kesää sitten jouduin tulkkaamaan Tampereen helluntaissa esiintynyttä saarnaajaa, joka "suolasi" muuten hyvää saarnaansa panemalla joukkoon Uuden Maailmanjärjestyksen iskusanoja. Kokouksen jälkeen kysyin kuulijoiden mielipidettä saarnasta. Arvosanat olivat kiittäviä. Eivät olleet siis huomanneet mitään. Voi ihmispolosia ja heidän piispojaan, jotka eivät tunne Jumalan sanaa.

Eilen jouduin vastaamaan kysymykseen siitä, kuka on "rabbi" Ralph Messer. Väittää itse olevansa messiaaninen kristitty, mutta - Luojan kiitos - väitteellä ei ole paljoakaan kannatusta. Hän ja hänen kaltaisensa tekevät kuitenkin pahaa jälkeä siellä, missä heitä kuunnellaan. Heillä myös näyttää olevan paljon rahaa, millä levittää huuhaata kansojen keskuuteen. Älä kuitenkaan sekoita Ralph Messeriä Chuck Missleriin, joka on yksi parhaista juutalaisista Sanan tuntijoista. Oppimattomalle hänenkin puheet saattavat näyttää arveluttavilta, mutta onhan sitä lupa ajatella ääneen, jos selvästi ilmoittaa, että ajatus on epäkypsä ja pohdinnan kohteeksi tarkoitettu.

Kommunismin aikana lueskelin tarkkaan lehteä Nauka i Religija (Tiede ja Uskonto). Siinä esitettiin kristinuskoa vastaan kovia syytöksiä, mutta syyttäjä ampui aina ohi. Tavan takaa syyttäjä perusteli väitteitään kirkon opeilla ja kirkon tekeleillä, eli ampui omaan jalkaansa. Kirkkohan on samassa leirissä sosialistien juutalaisten isien kanssa. Molemmat vainoavat kristittyjä, sillä niillä on sama herra. Lehdessä oli myös kirjoituksia Jumalan pyhiä vastaan, mutta silloin syyttäjä joutui turvautumaan raakaan valheeseen. Kommunistien lehden juttujen lukemisesta on tänään paljon hyötyä, sillä samaa tekniikkaa, entisestään hiottuna ja raaistettuna, tarjoillaan meille nyt Amerikan ja Euroopan Unionin taholta, ja vieläpä Suomen lainlaatijoiden pahalla tahdolla terästettynä.

Yli neljäkymmentä vuotta sitten Suomen lainlaatijat eivät murhanneet uskovia systemaattisesti, mutta opit olivat jo samat. Venäjä oli Reporadion, YLE:n, ammattiliittojen, lehdistön ja akateemisen maailman paratiisi, mutta uskovat pahoja, tyhmiä, vanhoillisia ja sivistymättömiä. Kun tulin työmatkalta Venäjältä, Jorma Wallasvaara pyysi kertomaan kuulumisia. "Tuollaiset pitäisi tappaa", oli eräänkin kuulijan kommentti. Mutta kun totuus Neuvostoliitosta paljastui, ei kukaan ole tullut pyytämään anteeksi. Monet jopa käyvät edelleen äänestämässä. Saatana on niin ihastunut YLEENSÄ, että sen uskolliset palvelijat ovat panneet koko kansan maksamaan sille pakkoveroa.

Monet ovat kiinnittäneet huomiota kristilliseksi itseään mainostavan TV Seiskan häilyvyyteen. On aika järkyttävää, että ne samat toimijat, jotka Neuvostoliiton aikana hyökkäsivät kristittyjä vastaan ateismin nimissä, tänä päivänä hyökkäävät kristittyjä vastaan kristinuskon nimissä samoja, vanhoja ja kauan sitten valheeksi tunnustettuja oppeja käyttäen. Vielä pahemmin vihollisen hanskassa on RV-lehti eli entinen Ristin voitto, muista puhumattakaan. Ihmiskunta, joka jo näytti vapautuvan demonien vallasta, on demonisoitunut, nyt entistä pahemmin:

Koska kirjeessäsi esittämä kysymys on monelle jatkuvasti epäselvä, vastaan siihen julkisesti. Ensin siis sinun kysymyksesi kaikkine mausteineen:

Jos kirjoitan lyhyesti, niin sitä pidetään mielipiteenä. Jos kirjoitan yksityiskohtaisesti, jäävät pääasiat helposti yksityiskohtien varjoon. Ja näin on käynyt myös sinulle, mikä näkyy sinun kysymyksestäsi. Jätät laskuistasi pois sen, että toimijoita oli kolme, eikä kaksi. Jeesuksen opetusta seuraavia uskovia edustivat Peter Chelchicky ja toisen liikkeen keulahahmoksi nousi Jan Huss. Linjaerot tulivat näkyviin jo ennen Jan Hussin polttamista: Chelchicky edusti Taivasten Valtakuntaa, mutta Huss ennemminkin Tshekkejä. Hussin hengellinen kehitys oli kulkemassa Chelchickyn suuntaan, mutta hänet poltettiin ennen kuin hän ehti kypsyä tehtävänsä tasolle. Katolinen kirkko oli se kolmas osapuoli.

Kun Huss poltettiin, hänen liikkeensä johtoon tulleet miehet puolustivat kansallisia intressejä aseet kädessä, ja voittivat joka kerta, kun niin tahtoivat aina siihen saakka, kunnes ryhtyivät neuvottelemaan katolisen kirkon kanssa. Tämä, ja monet muut vastaavat suuret historialliset ratkaisut osoittavat, että Jumala haluaa puolustaa myös kansallisia intressejä, kun häneen turvataan, eikä näillä toimenpiteillä aiheuteta vahinkoa hänen morsiamelleen, sille, joka ei vanno valaa, ei kanna asetta, eikä ryhdy valtion virkoihin eikä muutenkaan palvele saatanaa.

Sen jälkeen, kun Hussilainen linja oli ryhtynyt neuvottelemaan Saatanan (Kirkon) kanssa, se kävi välittömästi Chelchickyn linjaa seuranneiden uskovien kimppuun. Siitä tuli uusi uskovien vainooja, ei ehkä niin raaka, kuin katolinen kirkko, mutta tämä saattoi johtua siitä, että Chelchickyn linja koettiin kuitenkin "omaksi", siis tshekkiläisten intressejä puolustavaksi "uskonsuunnaksi". Tämä ei myöskään jäänyt vaille seuraamuksia, sillä jo muutaman kymmenen vuoden kuluttua Chelchickyn linjalla jatkanut Jednota Bratrska, Tshekkiläinen herätys, alkoi luopua omaksumistaan periaatteista, jolloin se jakautui Pieneksi puoleksi ja Suureksi Puoleksi. Suuri puoli ryhtyi ottamaan yhteyteensä maan mahtavia, mutta kahdessasadassa vuodessa sekin tie oli kuljettu loppuun. Vuonna 1618 syttyi sota, jonka jälkeen koko keskinen Eurooppa oli raunioina.

Pieni puoli oli se, joka ei tarttunut aseisiin, ja kesti nöyrästi kaiken, mitä ihmiset heille tekivät. He olivat niitä, jotka ojensivat toisenkin posken. Mutta heitä oli alusta alkaen sangen vähän, ja vähän heitä jäi myös jäljelle. Kun sodan sauhut olivat haihtuneet, heidät löydettiin uudelleen, ja vuoden 1721 jälkeen heistä syntyi se Moravian veljinä ja herrhutilaisina tunnettu joukko, joka myllersi Euroopan kristikunnan uuteen nousuun ilman aseita ja väkivaltaa. Ja jos luen sinun tekstiäsi oikein, on minun sanottava, että Uskon puolustajat eivät vähäisessäkään määrin taistelleet Katolista tai muita kirkkoja tai valtioita sen enempää kuin tavallisia räyhääjiäkään vastaan lihan asein.

Ja sitten kysyt, mitä tehdä nyt, kun maa on miehitetty. Olet ymmärtänyt aivan oikein, ja vastaatkin siihen oikein: Ei pidä ottaa oikeutta omiin käsiin, vaan rukoilla. Me emme voi pelastaa Suomea, eikä Eurooppaa, sillä kirkko on leikkinyt Jumalalla jo liiankin kauan ja ihmiset ovat siihen peliin suostuneet. Mutta nyt, kun peli on pelattu voi Jumala edelleenkin pelastaa ne, jotka turvaavat häneen. Tulemme näkemään hirvittäviä asioita, joista sinä näytät olevan perillä, ja kysymys onkin nyt siitä, pystytkö sinä säilyttämään malttisi. Jos sinulla ei ole Kristuksen henkeä, et pysty seuraamaan sivusta sitä taistelua, kun ihmiset yrittävät epätoivoisesti puolustautua, eivätkä siihen pysty, sillä se mikä tulee on Jumalan rangaistus. Ja sinä muuten jossittelet turhaan. Sitä tehdään jo, vaikka sillä onkin englanninkielinen nimi. Juuri eilen kävin entisessä kotikylässäni, jossa ne ovat ottaneet naapurin navetan uusiokäyttöön. Sinne viedään jo niitä "huostaan" otettuja suomalaislapsia. Koeta kuitenkin ymmärtää tämä:

Harvardin yliopiston valtiotieteen laitoksen dekaani Joseph Nye esitteli 1990 opin nimeltä "soft power" (pehmeä valta). Oppi on tarkoitettu hyökkäyksen kohteena olevan kohteen sotilaallista voimankäyttöä edeltävään pehmittämiseen samalla toivoen, ettei sotilaallista voimankäyttöä lopulta tarvittaisi ollenkaan. Asia ei olisi niin merkittävä, jos Joseph Nye olisi joku muu, kuin Yhdysvaltojen ent. apulaispuolustusministeri ja maailman suurimman sotakoneen strategisten oppien johtava suunnittelija.

Joseph Nye julkaisi oppinsa kirjassa Bound to Lead: The Changing Nature of American Power (Johtamisen pakko: Amerikkalaisen vallan muuttuva luonne). Oppi on sama, josta Hoosea kirjoittaa näin:

Efraim on Raamatussa kristikunnan symboli. Hän oli Joosefin pojista se "nuorempi veli", jonka Jaakob siunasi esikoisen siunauksella. Myös Jeesuksen tuhlaajapoika-vertauksessa nuorempi veli saa suuremman siunauksen kuin hänen vanhempi veljensä. Mutta Jumala on ankara Jumala myös kristityille, jotka kääntävät hänelle selkänsä ja juuri näin on käynyt länsimaisen kulttuurin johtaville maille.

Yhdysvaltojen poliittinen eliitti tarvitsi Joseph Nyen opin perustellakseen kotiyleisön edessä sitä suunnatonta rahamäärää, jota maa kuluttaa vihollistensa rahoittamiseen. Mitään hyötyä Yhdysvallat ei vihollistensa rahoittamisesta saa. Kaikki ne, joille se mammonaa kylvää, kääntyvät tai ovat jo kääntyneet Yhdysvaltoja vastaan, mutta se on Yhdysvaltojen poliittisen eliitin tarkoituskin. Yhdysvaltojen johto on Amerikan kansan vihollinen numero yksi. Juuri äsken tulin maitokaupasta, ja iltalehdessä Gorbakin syyttää "länttä", vaikka tietää varsin hyvin, ettei mitään länttä ole olemassakaan. On kaksi "länttä", petettyjen länsi ja pettäjien länsi, vaikka pehmolelujensa kanssa leikkivät petetyt vielä ylpeilevätkin siitä, että heitä on petetty.

Nyen oppi ei ole kovin uusi, sillä jo paratiisissa käärme sai ihmisen valtaansa valheen keinoin. Myöhemmin kirkonmiehet ovat jatkaneet käärmeen opin kehittelyä synnyttäen emävalheen, jonka mukaan myös Jeesusta ei tarvitse totella, koska Jeesus pelastaa kuitenkin. Ja nyt siis Yhdysvaltojen virallinen ulkopolitiikka nojaa vanhaan uskomukseen, jonka mukaan ihmiset saa valtaansa se, joka parhaiten valehtelee.

Ostelee rahalla rakasteluja, sanoi Hoosea. Amerikkalaiset sanovat itse, että homoagenda on Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kulmakivi. Eikä homoagenda ole ainut pehmolelu, jota kansoille tarjotaan. Georg Lukacs, "länsimaisen" sosialismin johtava ajattelija opetti, että koska länsimainen yhteiskunta perustuu kristinuskon arvomaailmaan, pitää heidän omaksua selvästi demooninen arvomaailma päästäkseen maailman herroiksi. Yksityiskohdat hankkeen etenemisestä ovat tiedossasi, sillä siitä kuulee ja sen näkee joka päivä, menit minne tahansa.

Kulttuurimarkismin agenda on taistella kaikkea Jumalan säätämää ja ylläpitämää järjestystä vastaan, olipa se mitä laatua tahansa. Mutta paholaisen agentit tietävät, ettei Jumalaa voi voittaa. Vain ihmisiä voi pettää ja tässä tapauksessa Jumala sallii sen. Jumala on lähettänyt suuren eksytyksen, joka vie tuhoon kaiken sen, joka ei ole ottanut vastaan rakkautta Totuuteen.

Lukacsin ideoima Frankfurtin koulukunta saavutti ensimmäiset suuret voittonsa, kun Amerikan Yhdysvallat lähetti 1940-luvulla Frankfurtin koulukunnan Saksaan valvomaan Saksan kulttuurielämän sosialisoimista. Yhdysvalloissa sosialistinen kulttuurivallankumous saavutti ensimmäiset suuret voittonsa hippiliikkeessä. Venäjälle Yhdysvaltojen uusvasemmisto tunkeutui 1990-luvulla, mutta Putinin aikana hanke joutui vastatuuleen. Venäjä oli saanut tarpeekseen juutalaisesta hegemoniasta, eikä Putin esikuntineen halunnutkaan toista kertaa joutua juutalaisten orjuuteen. Mutta hyötyyhän Amerikan valtaeliitti jo siitäkin, että Putinin vastustelu ajaa kukkahattutädit ja pankkiirien orjat heille asetettuun pyydykseen. Meitä tietysti kiinnostaa, minkälaisen kaupan Putin on niitten kassa tehnyt, sillä Suomen vierailunsa edellä joskus kymmenkunta vuotta sitten Vladimir sanoi taistelevansa "fundamentalisteja" vastaan. Ehkä hän on livennyt ruodusta?

Jumala ei ole jättänyt meitä pimeään. Kirjoitin joskus "uuden vasemmiston" agendasta jutun nimellä Bileamin oppi, mutta koska uuden vasemmiston todelliset päämäärät ovat tulleet tunnetuiksi, oli Yhdysvaltojen politiikan suunnittelutoimiston keksittävä seksivallankumoukselle uusi nimi. Nyt se on siis Soft Power. op/2014-12-04

Tietyistä raamatunlauseista ei puhuta juuri koskaan. Yksi kuoliaaksi vaietuista sanoista on määräys arvostella profeettoja.

Olisi aika hauska nähdä mitä tapahtuu kirkossa, jossa on kaksi tai kolme pappia, ja heillä kolmetuhatta arvostelijaa. Mutta tätä huvia meidän on turha odottaa. Meidän, jotka uskomme Jumalaan, onkin pidettävä tarkkaan huoli, ettei sama tauti tartu meihinkin, joilla tämä vapaus ja velvollisuus on:

Katso tekstiä sivulta http://www.opsti.net/prosessi/kosmologiasta.htm

Tarina tuhlaajapojasta on niin tuttu, että ihmiset alkavat heti haukotella, jos joku vielä puhuu siitä. Meitä on opetettu luulemaan, että voit tehdä mitä pahaa tahansa, mutta pääset kuitenkin taivaaseen, kunhan vain sitten viime hetkellä pyydät anteeksi.

Se, mitä meille lapsena kerrottiin, on kyllä eräässä mielessä totta. Mutta Jeesuksen vertaukset eivät ole kertakäyttötavaraa. Sikäli kun lukijan ymmärrys eli Jumalan tunteminen kasvaa, avautuu myös vertauksen sisältö. Ennen Jeesuksen ylösnousemusta hän itsekin puhui vertauksia, joiden ymmärtäminen tuli mahdolliseksi vasta hänen ylösnousemisensa jälkeen, ja tietyssä järjestyksessä silloinkin. Siitä järjestyksestä hebrealaiskirjeen kirjoittaja - kuka hän sitten lienee ollutkin - sanoo näin:

Luukkaan evankeliumissa on jakso, jossa selvitetään omistuksen ja ilon - Jumalan lupauksien ja Kristuksen salaisuuden keskinäistä suhdetta. Jakso alkaa kertomuksella sapattiateriasta, jonka aikana Jeesus puhuu hääateriasta ja seuraamisestaan, kts. luku 14. Seuraavan luvun teema on ilo, ilo isoilla kirjaimilla. Sekä kadonneen lampaan että kadonneen hopearahan löytyminen kuitataan kertomalla, että taivaassa iloitaan syntisen kääntymisestä, jopa enemmän kuin niistä, jotka eivät mallikelpoisen elämänsä tähden kääntymistä tarvitse. Vasta tämän kaksinkertaisen pohjustuksen jälkeen siirrytään varsinaiseen tarinaan, jonka henkilöt ovat isä ja kaksi poikaa. Isä on huomattavan rikas, ja toinen pojista ottaa perintönsä käteisenä ja lähtee sitä tuhlaamaan, tunnetuin seurauksin. Kun rahat loppuvat, hän tulee järkiinsä ja pystyy vielä palaamaan isänsä luo. Sanottavansa hän on miettinyt etukäteen, ja sanoo, ettei hän enää ole sen arvoinen, että hän kantaisi isänsä nimeä. Isä ei pojan puheille edes kallista korviaan, sillä hän on iloinen ja pukee poikansa uusiin vaatteisiin ja antaa vallan merkiksi sinettisormuksen. Vanhempi veli on eri mieltä. Hän moittii isäänsä, mutta isä sanoo pojalle:

ja jatkaa:

Nuorempi veli oli menettänyt osansa omaisuudesta, joten vanhempi veli oli nyt ainoa laillinen perijä. Eikö siis juuri hänen olisi nyt pitänyt iloita? Ja sanotaanhan Roomalaiskirjeessä vielä näinkin:

Mitä nuoremmalle veljelle jäi, vai jäikö mitään senjälkeen, kun vanhempi veli oli perinyt koko kosmoksen? No, ainakin ilo siitä, että hänet otettiin takaisin iäisiin majoihin, mutta ei siinä kaikki. Sanottiinhan edellä, että yhden syntisen kääntymisestä iloittiin taivaissa enemmän kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät parannusta tarvitse. Raamatun mukaan kyse on salaisuudesta - Kristuksen salaisuudesta.

Nuorempi veli peri sen, mitä varten ihmistä luodaan. Efesolaiskirjeen alussa se on sanottu jopa kolmeen kertaan, mutta tätä salaisuutta ei ennen Jeesuksen ylösnousemusta paljastettu kenellekään, ja Jeesuskin puhui siitä ennen kärsimistään vain vertauskuvia käyttäen. Salaisuus paljastettiin vasta, kun kaikki oli jo valmista esille pantavaksi.

Nyt nuo efesolaiskirjeen sanat kannattaa nyt panna mieleen, sillä ei niitä vieläkään jokaisesta pulpetista hoiloteta. Siellä sanotaan, että meidät on luotu Kristuksessa

Tästä enemmän sivulla Jumalan suunnitelma

Posti toi Charles Newboldin kirjan Porttokirkkojärjestelmä. Kirja osoittautui tarpeelliseksi, ja aika paljon siinä olikin sellaista asiaa, jonka jokaisen ihmisen tulisi tietää. Onhan kirkko yksi maailman suurimmista höynäyttäjistä. Mutta jotakin kirjasta puuttui. Ensinnäkin, minä odotin, että se menisi pitemmälle, kuin vain analysoisi ja osoittaisi kirkon olevan Paholaisen myyntikonttori. Ja itse analyysikin jäi vajaaksi. Kahden vuosituhannen aikana on ilmestynyt niin monta, kattavampaa analyysia kirkosta, joista olisi ollut apua, jos omat silmät eivät vielä koko kammottavaa totuutta pysty näkemään. Monista hyvistä ensimmäisenä tulee mieleen Hussin aikalainen Peter Chelcicky, joka ohjasi hussilaisen herätyksen rauhallisempiin uomiin.

Newboldin puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että se, mitä tästä kirjasta puuttuu, on osaksi esitetty hänen muissa kirjoituksissaan Suomeksi käännetty "Ristiinnaulitut" kertoo aika paljon siitä, mitä ovat todelliset kristityt.

PS. Samasta aiheesta on kirja, jota ystävät sanovat hyväksi. Odotan siis mielenkiinnolla Pentti Heiskan kirjan uuden painoksen ilmestymistä. op/2013-07-31

Olen suuressa kiitollisuuden velassa ukrainalaisille veljille. Kun siis Valera soitti, että sinne tulee ryhmä Amerikkaan muuttaneita ukrainalaisia, menin määräpäivän aamuna tienvarteen, ja ehdin illaksi paikalle, johon ryhmäkin saapui.

Kokousta oli mainostettu evankelioimistilaisuutena, mutta ihmiset haukottelivat. Puhujat vaihtuivat, mutta kaikilla oli sama sanoma. Kehoituksia kääntymään Jumalan puoleen ja kehoituksia kilvoittelemaan, kehoituksia rukoilemaan ja kertomuksia siitä, kun tuhlaajapoika tuli uskoon. Adrenaliini alkoi kohota vaikka miesryhmän mukana tulleet tytöt kuinka kauniisti lauloivat. Jos minä olisin pitkän matkan juoksija ja koutsilla ei olisi muuta sanottavaa, kuin että juokse kovempaa ja vieläkin kovempaa, voittaisiko minä niillä eväillä kilpailua?

Kokouksen jälkeen seurakunta kokoontui teepöytään. Vieraat esiteltiin. Joku oli Seattlesta, joku San Diegosta ja yksi oli Suomessakin tunnetun inkeriläisen uskovan poika Punk nuorempi, inkeriläiseltä nimeltään Punkka. Mielenkiintoista, totesin. Olinhan Jumala kerran ohjannut ihmeellisesti hänen veljensä kotiin Pietarissa - olen siitä kertonutkin sivulla Jumala johdattaa. Kokouksen edellä, alkuviikosta, vieraat olivat käyneet myös poikani perheen kotona Suomessa, eikä matka suinkaan ollut turha, doksa tu theo. Sovittiin, että syömme seuraavana aamuna yhdessä aamiaista heidän majapaikassaan. Jostakin syystä näin ei käynyt, vaan söimme aamiaista Valeran luona. Kun yhdentoista aikaan tulimme veljien luo, he olivat juuri aloittamasta aamiaista, ja minun bussini oli lähdössä 11:30. En sanonut suoraan, että teidän puheenne oli Billy Grahamin oppien mukaista, eikä lähes tulkoonkaan sellaista, mitä heidän isänsä olivat Neuvostoliiton aikoina saarnanneet, vaan sanoin asiat vielä suorempaan: paukutin kymmenessä minuutissa läpi sanan siitä, miten päästään sisälle taivasten valtakuntaan Valeran jo piippaillessa pihalla, että nyt on mentävä.

Virosta veljet lähtivät Riikaan, ja sieltä Zbuzhin pääsiäiskokoukseen Ukrainaan. Minä tulin kämpille ja kirjoitin rungon tekstiin Taivasten valtakunnan avaimet. Sunnuntaina esitin sen sitten kuulijoille, ja nyt se on täällä. Mutta älä luule, että minä pitäisin näitä evankelistoja turhina miehinä. Taistelkoot omat taistonsa, ja tulkoot voittajina perille. Ja jos Jumala suo, niin tulkoot myös evankelistoiksi.

Pentinpäivänä olimme missäpäs muualla kuin Pentin luona. Vanhalle saarnaajalle tulee vielä se RV-lehti, joka ennen tunnettiin nimellä Ristin voitto. Pääkirjoitussivulla oli iso artikkeli, jossa Tampereen baptistiyhdyskunnan saarnaaja Lohikko hyökkää "fundamentalisteja" vastaan. "Mutta eikös se Lohikko tullut ihan oikeasti uskoon silloin hippiherätyksen aikana?", muisteli joku, johon toinen, että vielä parikymmentä vuotta sitten se samainen Ristin voitto kirjoitti siitä, että seurakuntiin lappaa putkena "täysin uudestisyntymättömiä ihmisiä".

Ylivainion aikana helluntaiseurakuntiin oli vielä tulijoita. Ihmeet vetivät puoleensa samoin kuin Jeesuksen päivinä, mutta Jeesus ohjasi keskustelun heti ihmeistä uudestisyntymiseen:

Hippiherätyksen aikana koko ajatus uudestisyntymisestä pantiin lekkeriksi. Ihmisille selitettiin, että kun he ovat rukoilleet "syntisen rukouksen" ja "ottaneet vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena pelastajanaan" he ovat uudestisyntyneitä ja menevät taivaaseen.

Niitä, jotka hippiherätyksen väärällä evankeliumilla petettiin, käytetään tänä päivänä häikäilemättömästi hyväksi. Heidät on valjastettu vetämään Antikristuksen rattaita. He hyökkäävät raamattukristittyjä vastaan, koska he eivät ole syntyneet Jumalan sanan vaikutuksesta eivätkä tunne Jumalaa. Luulevat ehkä olevansa viisaita, kun käyttävät Jumalaan uskovasta ihmisestä vieraskielistä sanaa "fundamentalisti".

Meissä raamattukristityissä ei luulisi olevan mitään erikoista. Muutama sekatyömies ja sukkaa kutova mummo siellä täällä. Ei kai ne meitä vihaa? Jumalaa ne vihaavat. Ne eivät halua kuulla mitään sellaisesta Jumalasta joka vihaa syntiä. Ne haluavat sellaisen taivaan, jossa saa tehdä vapaasti kaikkea syntiä. Ne haluavat hullujen paratiisiin, jossa ei ole Jumalaa. Mutta kun se peli on pelattu loppuun, he itse huutavat ja sanovat "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Kts. Ilm 6:16-17)

Hippiherätys tuli tunnetuksi lauseesta "Jeesus rakastaa sinua". Raamatusta kyseistä lausetta ei löydy, sillä se, joka armahtaa syntisen, on Jumalalle kauhistus. Ei tuomari voi laista poiketa. Jeesuksen piti tulla kauhistukseksi, voidakseen armahtaa sinua, eikä se tapahdu muuten kuin uskon kautta. Jopa siinä lauseessa, jolla lausetta "Jeesus rakastaa sinua" puolustellaan, tämä ehto on selvästi esillä:

Ja teksti jatkuu:

Jos sinä haluat päästä osalliseksi Jumalan armosta ja rakkaudesta, sinun on tultava hyvin nöyränä Jeesuksen luo, sillä "Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy", kts. Snl 11:20.

Amerikoista kehitetty väärä evankeliumi on laadittu niin, ettei satunnainen kulkija huomaa sen ja oikean evankeliumin eroja, paitsi ehkä siinä, että väärä evankeliumi miellyttää syntistä ihmistä enemmän kuin oikea. Vertailu saattaa jäädä jopa kokonaan suorittamatta sen takia, ettei oikeaa evankeliumia ei voi kuulla mistään; ja juuri näinhän se on ollut Suomessakin jo vuosikymmenien ajan. On palattava Raamatun tekstiin, ja yritettävä saada sieltä selvyyttä asiaan. Pietarin puhe Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina on tarkoitukseen sopiva. Se löytyy Apostolien tekojen luvusta 2.

Se, joka todistaa Jumalasta, tarvitsee Jumalan todistuksen sille, mitä hän puhuu. Jeesus teki ihmeitä, ja myös kristillinen seurakunta syntyi ennustetun ihmeen toteutumisella. Jumala lähetti Pyhän Hengen ja ihmiset alkoivat ymmärtää Jumalan puhetta kielirajoista riippumatta. Baabelin kielensekoitus päättyi. Ja sitten kuvaan astui Pietari, joka antoi ihmeeksi koetusta tapahtumasta selvityksen: "Tämä on se, josta on sanottu profeetta Jooelin kautta:

Vaikka Jerusalemin helluntaijuhlille tulleet kuulijat ovat tietoisia seitsemän viikkoa aikaisemmin tapahtuneesta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta, Pietari tuo puheessaan esiin myös sen. Eikä hän säästele sanoja eikä kaunistele asioita: "Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte, hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte. Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää. (Apt 2:22-24)"

Pietari lainaa myös Daavidin profetian sanoja samasta asiasta:

Ylösnousseen Jeesuksen asemaa Daavidin valtaistuimen haltijana Pietari selosti näin: "Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse:

Lopuksi Pietari sanelee pöytäkirjaan tekstin:

Yhdysvalloista maailmalle levinnyt uusevankelinen pseudoevankeliumi on täysin vastakkainen oppi sille hyvälle sanomalle, jota Jeesuksen apostolit julistavat. Jos tänä päivänä joku kysyy, miten päästään taivaaseen, hän todennäköisesti saa täysin väärät ohjeet. Mutta minkälaiset ohjeet Jeesuksen ajan apostolit antoivat niille, jotka olivat kuulleet heidän julistustaan, ja tulleet sellaiseen synnintuntoon, että olivat kuolla infarktiin? Siitähän on kirjoitettu Apostolien teoissa:

Apostolien antamia ohjeita tutkistellessani syntyi kirjoitus Seitsemän asiaa, joita Paholainen ei haluaisi sinun tietävän. Jos siitä ei ole sinulle hyötyä, rukoile Jumalaa. Ihan suoraan. Jeesuksen nimessä. Haluathan sinäkin, ettei sinua enää uskonnolla höynäytettäisi.

Viidakkorumpu kertoi, että Jalovaara oli puhunut riivaajista, eikä sen takia pääse kirkkoon puhumaan. Taitaa olla arka aihe kirkolle. Vieläköhän ne saavat puhua Jumalasta siellä kirkossa? Ja mihin lienee joutunut se riivaajien päämies; onko luterilaisten mielestä saatanaa olemassakaan?

Kirkko on monen mielestä jonkinlainen Jerusalemin temppeli, jonka puhdistaminenkin olisi mahdollista. Kävihän Jeesuskin Jerusalemin temppelissä ja ajoi rahanvaihtajat pois. Kirkon rinnastaminen Jerusalemin temppeliin on kuitenkin mahdotonta. Jerusalemin temppeli oli rakennettu Jumalan asuinsijaksi, mutta kirkko on perustettu keisarin tahdosta riivaajien asuinsijaksi.

Jos nyt sitten Jalovaara saa pyyhkeitä kirkossa käynnistä, niin parantakoon tapansa. Jumala on puhunut.

Koettakaa nyt hyvät ystävät ymmärtää taudin koko kuva. Jumala haluaa, että me tekisimme selvän pesäeron sellaiseen, mikä ei ole Jumalasta. Meidän on oltava selvästi separatistisia, sillä Jumala tuhoaa kaiken saastaisen, ja ensimmäisenä lähtee kirkko. Voi niitä, jotka tuhon tullessa siinä laitoksessa ovat. op/2013-02-26

PS/2013-03-01 Hyvä vastine kirkonmiesten kouhotuksiin löytyy http://blogitaivas.fi sivulta nimellä "Väärin parannettu", kts. http://blogitaivas.fi/2013/02/28/vaarin-parannettu

Kolme vanhaa helluntailaista istui pöydän ääressä, ja samalla selailtiin lehtiä. RV-lehden ("Ristin Voitto") toisella sivulla luki isoin kirjaimin: "Ekumeenisen liikkeen ytimessä on Kristus". Ensin pääsi röhönauru, mutta sitten vakavoiduttiin. Lehti on tavallaan oikeassa. Ekumeenisen liikkeen ytimessä on Kristus - ei kuitenkaan Raamatun Kristus, vaan okkulttinen, globaali, universaali Kristus, jollaisista meitä on varoitettu jo ajat sitten:

Ekumeenisen liikkeen globaali, universaali kristus on niin suunniteltu, että se kelpaisi kaikille okkulttisille uskonnoille - katoliselle kirkolle ja sen tyttärille, hindulaisille, buddhalaisille, muslimeille, sosialisteille ja juutalaisille rahoittajille ja länsimaisille nousukkaille. Kristityille New Age-liikkeen ajama okkulttinen kristus ei kuitenkaan kelpaa, koska sen ytimessä on antikristus, laittomuuden ihminen.

Ja hetkinen vielä: Toinen Jeesus, toinen henki, toinen evankeliumi… Mutta eikös ne saarnaa rakkautta ja yhteyttä? Mitä väärää siinä voisi olla? Sinulle, joka sellaisia kysyt, minä vastaan vastakysymyksellä: Miksi Jeesus naulittiin ristille? Ja vielä toisellakin kysymyksellä: Miksi Pietari kehoitti kuulijoitaan pelastautumaan tästä pahasta sukukunnasta?

Tämä paha sukukunta rakastaa maailmaa ja se rakastaa Saatanaa mutta se ei rakasta Totuutta, eikä se halua yhteyttä Jumalan kanssa, sillä silloin sen olisi muututtava, niin kuin muuttaa Jumala, joka on henki.

Niille helluntailaisille, jotka suureen ääneen perustivat omia, uskovien seurakunniksi mainostettuja järjestöjä, mutta ovat nyt palanneet kuin koirat oksennukselleen, sopii hyvin tämä Paavalin sana galatalaisille uskoville:

Kuten kirjoituksessa sanotaan, "on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä…" Eivät kaikki helluntailaiset eivät ole lähteneet liikkeen omien harhaanjohtajien matkaan. On vain käynnissä se suuri ja ennustettu lajittelu, jossa panoksena on taivasosuus. Nyt, jos koskaan on oltava helluntailainen siinä mielessä, mitä me olemme olleet siitä lähtien, kuin Pyhä Henki helluntaina vuodatettiin.

Ja sitten vielä siitä "yhteydestä", jota rakennetaan antikristuksen maailmanvallan (globalisaatio, vallankumous, suuri herätys, world governance jne) perustaksi.

Kristittyjen yhteys on kokonaan erilaista, kuin jumalattomien yhteys. Joku aika kirjoitin otsikolla Kuninkaallinen käsky, tasaus ja tuomio siitä, miten uskovien yhteys käytännössä hoituu. Siinä puhuttiin kuninkaallisesta käskystä, jonka mukaan meidän pitää rakastaa toisiamme kuin itseämme, ja miten suhtautua niihin, jotka tähän eivät suostu. Samaa kirjoitusta olisi voinut jatkaa sanalla koinonia, "yhteinen l. keskinäinen osuus jsskin yhteisessä".

Ilmaisun "eupoiias kai koinonias" käännös "tehdä hyvää ja jakaa omastanne" ei vastaa alkuperäistä tekstiä. Alku on kyllä oikein. Hyvän tekeminen (verbi ευποιία, Strongin 2140) on humanitδäristä työtä, joka kohdistuu ei-uskoviin, mutta uskovien keskinäisestä huolenpidosta käytetään sanaa koinonia (κοινωνια, 2842). Tδmän sanan käyttö on siitä ihmeellinen, että jos koinoniaa harjoitetaan ei-uskovien kanssa, tuloksena onkin saastuminen, kts. Hedbergin sanakirjan sivut 285 ja 286. "Antaa omastaan" on väärä käännös myös siksi, että seurakunta ei omista mitään, koska Jumala omistaa kaiken. Jumalan armon taloudenhoitajina kullakin meistä on omat armoituksemme, leiviskämme tai karismamme, ja juuri niillä sitä koinoniaa harjoitetaan koko ruumiin yhteiseksi, ja kunkin sen jäsenen parhaaksi periaatteella "pitäkää yhtäläistä huolta toinen toisistanne".

Kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa kasteen liittoutuakseen Jeesuksen Kristuksen kanssa ja pelastautuakseen "tästä pahasta sukukunnasta". Uuden maailmanjärjestyksen okkulttisille profeetoille moinen separatismi ei sovi ollenkaan. He haluavat integroida jokaisen ihmisen omaan globaaliin järjestelmäänsä ja luovuttaa sitten vallan esimiehelleen Perkeleelle. Tästä seuraa, että Yhdistyneet Saatanalliset voimat vihaavat yli kaiken Jeesuksen Kristuksen seuraajia ja haluavat tehdä heistä lopun. Pelkurit liittyvät heihin luullen näin välttyvän Kristuksen pilkalta ja vainolta, mutta joutuvat vain pahempaan liemeen menettäessään Jeesuksen Kristuksen tuen.

Globaalin okkulttisen kristuksen tuloa valmistelemassa ovat maailman merkittävimmät järjestöt ja valtarakenteet. Systeemin näkyvimmät arkkitehdit ovat Robert Muller Yhdistyneistä Kansakunnista, katolinen Pierre Teilhard de Chardin ja Alice Bailey, New Age liikkeestä, mutta nyt samaa laulua laulaa koko papukaijakuoro; myös juutalainen rahamaailma on mukana juonessa. Joskus puhutaan salaliitosta, mutta salaliittohan ei ole muuta kuin hyvin suunniteltu petos. Liikkeen kärki on suunnattu erikoisesti länsimaista kristikuntaa vastaan. Olet paha, jos olet valkoinen. Olet vielä pahempi, jos olet perheellinen mies. Olet pahin, jos olet protestantti, etkä käy suutelemasaa Paavin tassua. Mielenkiintoista tässä kuviossa on vielä se, että taktisten suunnitelmien laatijoina toimivat Frankfurtin koulukunnan juutalaiset sosialistit.

Salaseurojen historian tutkiminen on vaativaa hommaa. Onneksi on tuo Billy Graham. Hänen tarinansa on kuin kuvitettu historiankirja siitä, miten luopiokristityt ovat palvelleet Saatanaa viekotellakseen yksinkertaisia uskovia - Grahamin tapauksessa raamattukristittyjä - antikristuksen leiriin. Mutta ettei tästä jutusta tulisi kovin pitkä, otetaan vielä pari lausetta hankkeen tunnettujen johtajien suusta:

op/2013-01-16

PS/2013-01-19: Yhdysvaltojen evankelisen liikkeen kaataneista "evankelistoista" vähän sivulla Evankelioiminen ja alttarikutsun harhat. Katso myös tekstiä sivulla Osmon LÖÖPPI. Ja sivulla YÖKIRJA kerrotaan siitä, miten YK:n entinen apulaispääsihteeri Robert Muller jo uhkailee…

Vertaus haluttomasta tuomarista koskee tämän aikakauden viimeistä vaihetta. Se sanotaan vertauksen lopussa:

Uskovien reaktiot yhteiskunnan kaikilla rintamilla tapahtuvaan hyvin orkestroituun saatananpalvelijoiden yleishyökkäykseen vaihtelevat. Kirkko tietysti on ensimmäisenä pyörittämässä lanteitaan Pelviksen tahtiin. Sodomaan huonommin integroituneet Jumalan lapset huokailevat, kauhistelevat ja väsyvät. Niin juuri, väsyvät, jos käännökseen on luottamista:

Sana "ekkakein" on yhdyssana, jonka juuret ovat "ek" ja "kakos". Juuso kirjoittaa:

Mielestäni Juuson olisi pitänyt katsoa oman sanakirjansa sivulle 259, jossa sanasta kakos kerrotaan:

Minä olisin kyllä kääntänyt näin:

Ihmiselle on aivan luonnollista, että nähdessään pahaa hän yrittää vastustaa sitä. Kyse on vain keinoista. Mutta paholaisen yleishyökkäyksen mahtava meininki saattaa todella aiheuttaa sen, ettei kukaan enää vastusta pahaa, ja uskovatkin "väsyvät", katkeroituvat tai menevät muuten pilalle.

Jumalan tahto ei ole, että me väsyisimme, eikä sekään, että raivostuisimme. Hän käskee meidän nostaa päämme. Meidän, joille taistelu jumalattomien asein on kielletty, tulee pyytää Jumalaa itse sotimaan Saatanaa ja hänen palvelijoitaan vastaan ja tekemään hänen hankkeensa tyhjäksi. Jeesus ei turhaan esittänyt vertausta haluttomasta tuomarista, miksi emme siis lukisi sitä, olkoonkin että se on luettava luuppi kädessä. Alkeet tekstistä Rukoile kostoa.

Venäjällä viranomaiset ovat taas hävittäneet helluntailaisten kokoustiloja. Suomessa asia tehdään toisin. Iltalehti kertoi, miten Porin helluntailaiset menettivät omaisuutensa Helluntaikirkolle. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012110116275317_uu.shtml Menetelmä vaikuttaa sivistyneeltä. Perustetaan yhdistys, joka toimii entisen yhdistyksen sisällä ja kaappaa entisen yhdistyksen vuosikymmenien kuluessa keräämän omaisuuden. Porin tapauksessa temppu ei onnistunut, koska joukon sisältä löytyi joku, joka vei asian sinne, missä rikosasioita käsitellään.

Edes Suomen korruptoitunut oikeusjärjestelmä ei hyväksynyt Porin uskovien omaisuuden kaappausta. Mutta Porin tapaus ei ole ainut. Silmät tapillaan sitä Helluntaikirkon härskiä toimintaa on katseltu jo monta vuotta. Oulun helluntailaiset menettivät sille omaisuutensa pari vuotta sitten. Samoihin aikoihin muuan veli tuli Tampereen helluntaiseurakunnan kokouksesta ja valitti, ettei häntä ole koskaan loukattu näin pahasti. Makkonen oli käskenyt kaikki ne seurakunnan jäsenet, jotka eivät kuulu Helluntaikirkon kannattajiin alakertaan ilmaisille kahville, koska jatkot olivat vain Helluntaikirkon jäsenille.

Ei Suomessa viranomaisten tarvitse laittaa puskutraktoreita uskovien kokouspaikkoja hävittämään. Uskovat itse palkkaavat pastorin, joka tekee sen ja saa siitä vielä maksun. Huonosti käy sille, joka ei itse hoida asioitaan. Pyhät kirjoituksetkin pilkkaavat niitä, jotka antavat työnsä ansion palkkapapeille:

Helluntailiike ei ole uusi. Se on kaikkialla siellä, missä Pyhä Henki vastaanotetaan. Jumalan Hengen ja ihmisen kohtaaminen, tapahtuipa se Leppäsniityllä Savossa tai Los Angelesista Yhdysvaltain länsirannikolla, muuttaa ihmisen, jonka on sen kokenut, mutta muiden on löydettävä oma helluntainsa. Sitä vain ei löydy, jos sitä etsitään väärästä paikasta. Ja helluntailiike, sellaisena kun se nyt tunnetaan, lähti hakoteille jo 1914, kun sen kirkolliset kannattajat kaappasivat sen. Alkuperäiset liikkeen veteraanit olivat silloin jo hajaantuneet töihinsä ympäri maailmaa, ja loput heitettiin pellolle. Ja nyt liikkeen maallistunutta haaraa viedään yhä enemmän kirkolliseen suuntaan. Eikö ymmärrystä ole enää senkään vertaan, että sana kirkko panisi hälytyskellot soimaan?

Kun nyt lukee suomalaisen helluntailiikkeen historiaa, tuskin koskaan mainitaan, että Azuza Streetin herätyksen yksi kolmesta avainhenkilöstä, Frank Bartleman, kävi myös Suomessa. Bartleman ei lähtenyt mukaan siihen porukkaan, joka ryhtyi kastamaan uskoontulleita "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Apostolit kastoivat Herran Jeesuksen nimeen, koska Jeesus on se nimi.

Se, mikä tapahtui Yhdysvalloissa, tapahtui myös Suomessa. Kaste "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen" nimeen oli poliittinen veto. Sillä tehtiin liike hovikelpoiseksi kirkonmiesten silmissä, mutta seurakunnan perusfunktiot jäivät sivuasioiksi tai kokonaan toteutumatta. Kun myyräntyötä yhä jatkettiin, ja ollaan nyt siinä, että liikkeen sisälle ujuttautuneet kirkonmiehet hävittävät petettyjen helluntailaisten elämäntyön rippeetkin. Kiinteistöissä on vielä paljon sitä rahaa, joka kristillisessä seurakunnassa olisi ohjattu seurakunnan sisäiseen sosiaaliseen työhön.

Kunpa kysymys olisikin pelkästään rahasta! Sellaiset menneen sukupolven miehet, kuin Niilo Ylivainio rakensi seurakuntaa ja samaan aikaan nälkäisenä rakensi niitä rukoushuoneita, joita helluntaikirkko nyt tavoittelee. Jokapäiväistä niukkuutta koki hänen perheensäkin. Vielä silloinkin kun Niilon kokouksissa kannettiin saavikaupalla kolehtirahaa, oli Niilon rahoitettava mökinvaihtonsa pankkilainalla. Suuria helluntaitemppeleistä niillä saavirahoilla rahoitettiin, niitä samoja, joita helluntaikirkko nyt tavoittelee. Niilolle pääasia oli Jumalan valtakunta ja sen Herra, Jeesus Kristus. Mutta maailma luuli, että Niilo rikastui. Hyvä, jos Niilolle maksettiin matkat ja päiväraha, mutta ei aina sitäkään. Verovirastokin lähetti Niilon kuoleman jälkeen suuret mätkyt oletetuista tuloista.

Muutamat helluntaiseurakunnat ovat pysytelleet Helluntaikirkon ulkopuolella. Syytä onkin, sillä jo nyt on tarkkaan katsottava, kenen kanssa menet ehtoolliselle. Jospa siellä vielä löytyisi vanhimpia, jotka ehtoollisen edellä lähettäisivät Juuttaat kaupungille. Älä kuitenkaan jätä asiaa toiveajattelun varaan. Leivo happamaton leipä, hae viinakaupasta punaviinipullo, ja nauti ne ystäviesi kanssa kotonasi Jeesuksen Kristuksen kunniaksi. op/2012-11-06

Kirja "Taivas on totta" on sekä helppolukuinen, että suosittu. Siinä pieni Colton-poika sairastuu, joutuu lääkärien käsittelyyn, ja kuolee, tai on lähellä kuolla. Tervehdyttyään poika alkaa kertoa asioita taivaassa tapaamistaan kuolleista sukulaisistaan. Kirja ei vaikuta kamalalta, mutta se on sitä.

Kaikkien ihmisten on kuoleminen, ja kuolleina ihmiset myös pysyvät aina siihen saakka, kun Jeesus tulee ja noutaa heidät taivaiseen, tai mikä pahinta, aina siihen saakka, kun heidät kutsutaan tuomiolle. Ennen tätä aikaa mummot ja vaarit nukkuvat kuoleman unta kaikessa rauhassa, eikä heihin saa yhteyttä kännykälläkään. Tätä rakoa pahuuden henkivallat käyttävät hyväkseen. He tekeytyvät mummoiksi ja vaareiksi, ja jopa Jeesuksen viransijaisiksi, ja esiintyvät heidän nimissään pettääkseen jos mahdollista, valitutkin.

Satunnaisen kulkijan on vaikea erottaa Jumalan henkeä ja korrektisti esiintyviä riivaajahenkiä toisistaan. Kokenut kehäkettu vaatii kaikkia tuntemattomia henkiolentoja tunnustamaan Jeesuksen herrakseen, ja ajaa heti pois ne, jotka eivät Jeesusta herrakseen tunnusta. Mutta osaisiko pieni poika menetellä näin? Jos läsnä ei ole ketään, joka pystyisi poikaa auttamaan, saattaa hänet vallannut riivaajahenki tehdä hänelle kepposen. Kun riivaaja sitten poistuu, poika tervehtyy, ja kertoo kokemuksistaan täysin tietämättömänä siitä, mistä lähteestä hänen tietonsa ovat.

Riivaajahenget tietävät paljon sellaisia asioita, joita toinen ihminen ei tiedä. Jos asioita arvosteltaisiin pelkän tiedon perusteella, ei heille pärjäisi kukaan. Mutta heidän tietonsa on saastaista: se on valheella sekoitettua, ja tosiasioita siinä miksturassa on vain yksinkertaisen viettelemiseksi.

Kaikki suuret maailmanuskonnot ovat riivaajahenkien tuotetta. Tämä koskee myös kirkkoa. Riivaajat ovat rakenteilla olevan suuren maailmanuskonnon yhteinen tekijä, globaalin jumalattoman maailman yhteyden perusta, jolle Saatana itse rakentaa sitä suurta "herätystä", joka jotkut jo on vallannut. Mutta nämä henget ovat kuoleman henkiä, ja niiden uskonnollisuus vainajien palvontaa.

Kaikki liikenne maan ja Todellisen taivaan välillä kulkee Jeesuksen, mutta ei minkä tahansa Jeesuksen, vaan Herran Jeesuksen/ Jeesuksen Kristuksen/ Jeesus Messiaan kautta. Maailmassa on satoja tuhansia Jeesuksia, joista jotkut ovat varkaita, toiset murhaajia ja kolmannet tavallisia latinoja. Eräs turkkilaisista tutuistanikin on Isa. Mutta vain Jeesuksen Kristuksen kautta sinä pääset Jumalan taivaisiin. Hänen lampaansa kuulevat hänen äänensä, ja seuraavat häntä, mutta vieraiden ääntä Kuningas Jeesuksen lampaat kavahtavat.

Colsonin tarinan luettuani kelasin mielessäni kaikkea sitä, mitä Jeesus on minulle henkilökohtaisesti puhunut tai muuten ilmoittanut. Haamujen maille hän ei ole minua koskaan johdattanut. Jo siinä on kestämistä, että vietämme tätäkin lauantaipäivää paholaisen pettämän maailman keskellä. op/2012-06-02

Mikä kristinuskon muoto on oikea

Kun melkein joka kylässä on monen uskonsuunnan kirkkoja, tuntuu oikeutetulta kysyä, mikä kristinuskon muoto on se oikea. Rustam Fatullajev vastasi näin: Oikea usko on koeteltu usko. Eikä Rustam puhunut omiaan, sama vastaus löytyy Raamatusta.

Jeesuksen tarjoama tie on suora. Se, joka osaa valita naulalaatikosta suoran naulan, ja heittää väärät roskiin, osaa kulkea pitkin suoraa tietäkin. Jos teet sen, koet itse mitä merkitsevät Jeesuksen sanat:

Henkilö, joka ei tunne Raamattuansa, ja kokemusta vailla, on tietysti ymmällä monenlaisten oppien viidakossa. Mutta tämä vain siksi, että viidakon ruhtinas Saatana tuntee Raamatun. Hän tuo esille niin monta oppia, ettei satunnainen kulkija enää tiedä, mikä on oikein, mikä väärin. Miten siis Jeesus torjui Kiusaajan opit? Raamatulla tietysti. Vaikka Saatana tunsi Vanhan Testamentin erittäin hyvin, hän ei noudattanut niitä, ja yritti houkutella Jeesustakin samaan liemeen.

Kristikunnassa on kaksi haaraa, joista toinen keksii jatkuvasti uusia oppeja ja tekee uusia tulkintoja päivänselvistä asioista vain eksyttääkseen, jos mahdollista, valitutkin. Toinen kristikunnan haara muodostuu niistä kutsutuista ja valituista, jotka löydettyään yhden jyvän etsii uusia, ja elää niistä. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä…

Uskontunnustukset ovat yksi pahimmista kristinuskon jarruista. Jokainen normatiivinen julistus on kuin teollisuusstandardi: se estää parannuksien pääsyn markkinoille. Jospa nämä normien laatijat joskus käsittäisivät, että Kaikkivaltias Luoja on ainut standardi. Niin kauan kuin emme riko hänen sääntöjään, on meissä aina parantelemisen varaa.

Teologeilla on pakkomielle rakentaa järjestelmä. He ottavat muutaman palikan Raamatun suuresta aarrekammiosta, ja ovat ylpeitä, kun saavat muutamia ihailijoita omalle Baabelin tornilleen. Mutta mitä tehdä niille palikoille, jotka jäivät käyttämättä? Jospa teologit panisivat syrjään filosofiset järjestelmänsä, ja kysyisivät, mitä näillä yli jääneillä palikoilla tehdään!

Raamatussa ei ole yhtään tarpeetonta sanaa, ei edes yhtään turhaa kirjainta. Kun alat kiinnittää näihin yksityiskohtiin huomiota, alkavat horisontit kirkastua.

2012-03-05

Ilmoitat liittyväsi seurakuntaan ja esität samalla toivomuksen, etten olisi sitä vastaan.

Kun olet jo tehnyt päätöksesi, esitän tässä kommenttini päätöksestäsi:

Teksti kokonaisuudessaan sivulla http://www.opsti.net/mylly/vastaus.htm

Maailma seuraa silmä kovana talousuutisia, mutta sotaa käydään paljon laajemmalla rintamalla. Katso www.youtube.com/watch?v=Qu12z95K_cw&feature=related - ihan noin alkajaisiksi parin tunnin verran asiaa jesuiitoista. Juutalaiset pankkiirit, jesuiitat, muslimit ja monet muut pyrkivät kaikki sinun sielusi herraksi, mutta eri asein.

Saatanalla menee nyt kovaa. Kurun Saleenkaan ei pääse sisälle Saatanan mainoslehtiä näkemättä. Saatanan orjat ihan vaahtoavat paheitaan. Mutta ei tässä mitään outoa ole, olisi sen saman voinut lukea Raamatustakin:

Olisi aika turhaa valitella maailman pahuutta, jos emme pystyisi itse parempaan. Mutta millaisia oikean kristityn sitten pitäisi olla, jos pahat eivät kelpaa? Senhän kaikki luulevat tietävänsä. He sanovat: "Rakastaa kaikkia!" Mutta kun maailmassa on kaksi miljardia "kristittyä", joilla ei ole harmaintakaan aavistusta siitä, mitä on rakkaus. Raamattu ei koskaan käytä sanaa eros, ja jos käyttäisi, sillä ei tarkoitettaisi rakkautta. Iskelmäradion "rakkaus" on aivan eri asia kuin "agape", vaikka molemmat käännetäänkin suomeen samalla sanalla.

Rakkaus on jumalallinen ominaisuus, joka saadaan syntien anteeksiannon myötä Jumalalta. Ihminen, joka kokee itsensä suureksi syntiseksi, rakastaa syntinsä anteeksisaatuaan paljon enemmän, kuin se, joka on saanut vähän anteeksi. Se, joka ei ole saanut Jumalalta mitään anteeksi, ei rakasta mitään.

Jumala antaa rakkaudelle myös osoitteen. Tekemistä on niin paljon, että on pidettävä prioriteetit hallinnassa. Ei "laupias" samarialainen lähtenyt terroristeja auttamaan, vaan auttoi terroristien uhria, ja nimenomaan sitä uhria, jonka hän tiellä kohtasi.

Teksti on lainattu Filippiläiskirjeen jaksosta 1:27-2:28. Jakso alkaa vähän siihen tapaan, kuin kansakoulun päästötodistus:

Maailma tarvitsee johtotähtiä, joilla on hyvä käytös, kohtalainen huolellisuus ja evankeliumista kymppi ja sen lisäksi uhrikaritsan mielenlaatu:

Paavalia en ole tietenkään tavannut, mutta minulla on muutamia hyvin tuntemiani ystäviä, jotka vuosikymmenestä toiseen ovat loistaneet ja yhä loistavat Jumalan kirkkautta. Tätä on vähän vaikea selittää, jos et ole itse kokenut sitä samaa… Tai ootas hetkinen. Monen uskovan kehityksen esteenä on ollut yhden raamatunjakeen väärä tulkinta:

Ei laki ole ketään vastaan, vaan synti, lain rikkomus. Laki on hyvä, se opettaa meitä karttamaan pahaa. Eikä lakia pois otettu; pois otettiin se velka, jonka syyllisyys aiheuttaa. Ihmisestä tehtiin taas luottokelpoinen… op/2012-02-20

Saitti, josta kirjan The Great Dream (suuri uni/utopia) imuroin, on joutunut vihollisen valtaan. Osoitteessa www.apostasynow.com on nyt juuri sellaista materiaalia, josta kirja varoitti. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1990-luvulla, eikä siinä senjälkeen tapahtunutta saastaisuuden edelleen saastumista huomioitu, on se edelleen hyvä käsikirjantapainen opas siitä, mitä harhaoppeja kirkko käyttää eksyttääkseen "jos mahdollista valitutkin". Koska kirjaa on vielä saatavissa mm. Amazonin kautta, ehdotan sen hankkimista.

Saatanan joukot ovat ahkeria ja näyttävät muutenkin hyvin informoiduilta. Vielä kymmenen vuotta sitten Kurun kunnan kirjaston tietokoneet löysivät koko joukon Jessie Penn-Lewiksen kirjoista noin 100 vuotta sitten julkaistuja suomennoksia, nyt, siis eilen, ei enää löytynyt niistä yhtään. Ne, jotka löytyivät, eivät olleet niitä tärkeitä kirjoja, jotka loivat perustaa Venäjän Evankelisen liikkeen synnylle, Kiinan kotiseurakuntaliikkeen synnylle, Walesin herätykselle 1904 ja Helluntailiikkeen synnylle kaksi vuotta myöhemmin. Ei voi kuin ihailla Saatana kätyrien ammattitaitoa - mutta siitä huolimatta Kiinassa on nyt yli 100 miljoonaa kristittyä ja helluntailiikkeeseen ilman Kiinaakin kuuluu yli 200 miljoonaa aktiivijäsentä.

Jessie Penn-Lewiksen kirjojen keskeinen teema on risti- ja kristuskeskeisyys. Hänen tärkeimpien kirjojensa nimet ovat The Centrality of the Cross, The Cross of Calvary, The Cross - Touchstone of Faith. Pelkkä kirjan nimi ei vielä kerro kaikkea, sillä vihollinenkin voi puhua "ristikeskeisyydestä". Vihollisen markkinoima "ristikeskeisyys" jättää kuitenkin sanomatta sen, että myös sinun paikkasi on ristillä. Ihmisen tie Kristuksen yhteyteen kulkee ristin kautta, kts. Lk 9:23-25 jne. Luopiokirkko hävittää tätä tietoisuutta tehdäkseen tilaa paholaisen suunnitelmiin sopiville "jeesuksille" ja "evankeliumeille".

Jessie Penn-Lewiksen osuudesta Suomen Vapaakirkon synnylle, kts. ## Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. op/2012-02-20

Mielessäni on kaksi vakavaa asiaa, joista en ole ehtinyt kirjoittaa. Mutta enhän minä yksin näitä palstoja tee. Osoitteesta http://www.askelm.com löytyy kirja nimeltä The Sin of Tithing Today - (Kymmenysten maksamisen synti tänään). Luit oikein. Uuden Liiton kansalaisille on synti maksaa kymmenyksiä siihen tarkoitukseen, joihin niitä kirkoissa käytetään. Se on käytäntö, jolla ylläpidetään porttokirkkoa, ovelaa saatanallista järjestelmää, joka yrittää käydä Kristuksen morsiamesta, mutta on naimisissa itse pääpirun kanssa.

Portto on erikoistunut viettelemään ja se viettelee myös uskovia. Porttokirkon käyttämiä tekniikoita tarkastellaan Charles Elliot Newboldin kirjassa Porttokirkkojärjestelmä (The Harlot Church System). Kirjan englanninkielinen teksti löytyy osoitteesta http://www.christineboudreau.ca/newbold/or/harlot/harlottoc.html Sitäkin painavampi on Jessie Penn-Lewiksen kirja War on the Saints (Sota pyhiä vastaan). Sen tekstit avautuvat osoitteesta http://www.apostasynow.com/wots/Contents.html löytyvän sisällysluettelon linkeistä. Kirjan suomenkielisen käännöksen nimenä kuuluu olevan "Pyhien sota". Ja jatketaan luetteloa vielä: Tuntemattomana pysyttelevän tekijän The great dream. (Suuri Unelma/Uni) tekee kattavasti selvää niistä keinoista, joilla kristikuntaa petetään. Imuroin kirjan ja muokkasin sen Wordilla. Homma vei aikaa, mutta kannatti. Kirja on ehkä painavinta tekstiä, mitä vuosiin olen lukenut, jollei Raamattua oteta lukuun.

PS3/2012-02-20 Osoite www.apostasynow.com on joutunut vihollisen käsiin. Kirjaa The Great Dream saa vielä Amazonilta. Suosittelen ostamaan, sillä se luettelee systemaattisesti sellaisia Jumala vihaamia asioita, joilla ihmisiä pyydystetään kirkon ja sen tyttärien sumppuun. Jessie Penn-Lewiksen kirjojen kanssa tilanne on valoisampi. Vaikka noin sata vuotta sitten suomeksikin käännetyt kirjat ovat nyt vaikeita löydettäviä, painetaan niitä monilla kielillä jatkuvasti ja englantilaiset tekstit ovat netissä useassakin osoitteessa.

PS/2011-12-04 Newboldin kirja Porttokirkkojärjestelmä on suomennettu. Kirjan alkupuoli on selvää pässinlihaa, mutta loppuosa vaatisi pienen selvennyksen. Kun puhutaan taikauskosta, on muistettava, että ei-kristitty käsittää sanan taikausko eri lailla kuin kristitty. Kaikki, mikä ei ole Jumalasta, on poppaskonsteja: humanismi ja muut ismit tulevat mieleen ensimmäisenä.

PS 2. Newboldin kirja The Crucified Ones on myös käännetty suomeksi, eikä suotta. Jos saat käsiisi kirjan Ristiinnaulitut, niin kannattaa tutustua. Voidaan väittää, ettei tuossa kirjassa mitään niin ihmeellistä ole, ettei sitä muut tietäsi. Eikä olekaan. Kirjan etu onkin siinä, että se näin pikaisen tarkastelun jälkeen näyttää olevan kirkon myrkyistä vapaata tekstiä. Siksi siinä ei myöskään karteta syksyn juhlakauden sanoman merkitystä. Jeesus tulee pian.

Kirjeesi oli iloinen yllätys. Myös asia, josta puhuit, on tuttu meille kaikille.

Tässä maailmassa vaihtoehtoja on vain kaksi: Usko Jumalaan tai usko ihmiseen. Humanismi on uskoa ihmiseen. Kun humanismin puolustelukin on jo lähtökohtaisesti hyökkäilyä niitä ihmisiä vastaan, jotka uskovat Jumalaan, emme luonnollisestikaan sopeudu heidän seuraansa, vaikka meissä asuvat samat halut ja himot kuin heissäkin. Ero on siinä, että me vastustamme lihan himoja hengen asein, mutta lihan mukaan elävälle ihmiselle sellainen vastustus on vierasta, jonka takia hän vierastaa meitä. op/2011-03-31

Te olette lukeneet säätiedotuksia jo aivan tarpeeksi. Myrskyn merkit näkyvät paljaalla silmällä. Niistä tietämättömiä ovat enää ne, jotka istuvat hukkuvan laivan kristallisaleissa hulluina humalassa tietämättä että laivan kapteeni on täysin pätemätön tehtäväänsä ja ohjaa rakenteellisen vian omaavaa laivaa uhmakkaasti päin suuria aaltoja purjeet levällään ja keulaportti ammollaan, eikä miehistökään ole sen parempi. Varsinkin pelastustoimiin se on täysin pätemätöntä.

Uutiset M/S Estonian tuhosta yllättivät meidät eräänä harmaana syysaamuna 1994. Rakensimme silloin Sklifosofski-instituutin sairaaloita Moskovassa. Työt pysähtyivät, ja aloimme kuunnella uutisia. Laiva oli uponnut vain puoli tuntia antamansa ensimmäisen hätäkutsun jälkeen vieden mukanaan noin 850 henkilöä vajaasta tuhannesta matkaan lähteneestä. Sinä aamuna jopa projektirakentajien vitsit olivat vähissä.

Estonian pelastamiseksi ei ollut paljon tehtävissä. Pelastusveneistä ei oltu laskettu vesille ollenkaan. Hätämerkki annettiin aivan liian myöhään. Ihmiset joutuivat hyppimään kylmään veteen, joka kangisti uimataitoisenkin uimakyvyttömäksi hetkessä, vaikka lähivesillä olleet suuret matkustajalaivat heti lähtivätkin avuksi. Helikoptereita ihmisiä merestä poimimaan löytyi Suomesta vain yksi, ja pari tuli Ruotsista. Sillä tiimillä merestä poimittiin yli sata henkiinjäänyttä.

Estonian pelastusoperaation sankareiksi nousivat paikalle kiiruhtaneiden matkustajalaivojen kapteenit. Heistä Esa Mäkelä oli se, joka tosiasiallisesti johti pelastustiimejä tilanteen antamin valtuuksin.

Valtiolaiva Finlandia on hukkumassa. Missä kapteenit ovat?

Olin menossa Tampereelle kello 11 alkaviin baptistien seuroihin. Matkalla kuuntelin radiosta kello 10 alkanutta luterilaista jumalanpalvelusta. Kovin olivat erilaisia nuo saarnat.

Kristinuskon nimellä ratsastava peto asettaa saarnaajaksi henkilöitä, jotka jankuttavat yhtä ja samaa asiaa siitä, antaa mennä vaan, kyllä Jumala anteeksi antaa. Edes Matti Vanhasta ei ole häädetty pellolle kirkosta. (Uskoville ne ovat tehneet muutakin, kuin häätäneet ulos, mutta se on eri asia). Sitten ne papit jatkavat, että Kristus kärsi synnit kaikkien puolesta ja naulitsi lain ristille, antaen ymmärtää, ettei Jumala enää vaadi ketään tilille, tekipä mitä tahansa.

Eestissä sanotaan pappia "oppetajaksi". Jumalan omat opettajat eivät opeta niin kuin kirkon papit, ei sinne päinkään. En ole koskaan kuullut edes sellaisesta autokoulun opettajasta, joka sanoisi, että antaa mennä vaan - laista ja säännöistä piittaamatta. Autokoulun opettajakin tietää, että oppilaan edessä on pitkä matka, ehkä miljoonia ajokilometrejä, mutta jotka jäävät ajamatta, jos yhden ainoan kerran tekee vakavan virheen. Opetuksen tavoite on täydellisyys, mikä tarkoittaa sitä, että pyritään välttämään pieniäkin virheitä, saati suuria. Vain killeriopettajat sanovat: "Eihän tässä mihinkään täydellisyyteen pyritä".

Vanhassa liitossa oli kaksi lakia: Kymmenen käskyn laki, joka pantiin arkkiin. Sitä ei ole koskaan peruttu. Kun ihminen tulee uskoon laki kirjoitetaan Pyhässä Hengessä ihmissydämeen. Se, mikä täytettiin ristillä ja jäi pois käytöstä, oli esikuvallinen jumalanpalvelusohjesääntö - määräykset lampaiden, hiehojen, raavaiden, vuohien ja pukkien uhraamisesta maallisessa temppelissä. Vanhan Liiton aikana tämä temppelipalvelusohjesääntö oli kirjoitettu kirjakääröön, jota säilytettiin Liiton arkin vieressä, ei sen sisällä.

Ota laki todesta ja muista: Jos ajat kaksisataa tuhatta kilometriä rikkeettä, mutta sitten yhden ainoan kerran täydessä vauhdissa päin kalliota, on matka lopussa. Jeesus käskee opetuslapsiaan olemaan täydellisiä. Jos epäonnistumme, on hänellä siihenkin lääkkeensä, mutta opettajan on aina opetettava niitä keinoja, joilla epäonnistumisia voidaan välttää.

Helluntailiike on ryvettänyt nimensä niin, ettei uskova ihminen voi siihen enää samaistua. Venäjän uskovat ovat jo pitkään käyttäneet nimeä Evankelisen uskon kristityt, (ven "Hristian very evangelskoi"), mutta sekin nimi aiheuttaa sekaannusta. Luterilaiset ja Sveitsin evankelisetkin käyttivät nimeä "evankelinen", vaikka silti tappoivat uskovia, toiset miekalla, toiset hukuttamalla.

Joskus vuosia sitten keskeytin helluntailaisen piispa Zimmermanin puheen Moskovassa, kun tämä väitti Suomen tekevän kovasti juutalaislähetystyötä sovittaakseen toisen maailmansodan aikana harjoittamansa juutalaisvainot. Kerroin väitteen olevan perätön, johon Zimmerman vastasi lukeneensa tietonsa kirjasta. Meille järjestyi myöhemmin tilaisuus keskustella, kun tulimme yhdessä Malosta Moskovaan, mutta silloin piispa kertoi olleensa koko yön rukouksessa, ja nukkui - tai oli nukkuvinaan - koko matkan.

Israelin viranomaiset ovat julkaisseet selostuksia maista, joissa juutalaisia vainottiin toisen maailmansodan aikana. Kaikki virallisen Israelin hyväksymät selostukset eivät kuitenkaan ole rehellisiä. Käsissäni on Manfred Gerstenfeldin toimittama "Behind the Humanitarian Mask: The Nordic Countries, Israel, and the Jews (Humanitaarisen maskin takana: Pohjoismaat, Israel ja juutalaiset), vuodelta 2008. Kirjan copyright-oikeuksien omistajiksi ilmoitetaan Jerusalem Center for Public Affairs (JCPA) ja Manfred Gerstenfeld. Esipuheen on kirjoittanut joku Euroopan Turvallisuus- ja Yhteistyöjärjestön (suom. ETYJ, engl. OSCE) johtajista. Propagandantekijöille on tullut paha trauma siitä, että Sosialistisen Internationaalin hyökkäys Suomeen vuonna 1939 ei onnistunut, vaan aiheutti kahden suuren ystävän, Saksan ja Venäjän välisen välirikon ja sodan. Nyt sosialistit yrittävät hakea kompensaatiota väittämällä Suomen kohdelleen juutalaisia sodan aikana huonosti. Se onkin vaikeaa, sillä Suomi tai suomalaiset eivät tappaneet ainuttakaan juutalaista koko toisen maailmansodan aikana eikä ainuttakaan Suomen juutalaista luovutettu muihin maihin sitä varten. Nyt Gerstenfeld ja hänen rahoittajansa yrittävät syyllistää Suomea siitä, ettei Suomi pystynyt sodan aikana suojelemaan kahdeksaa pakolaista. Jos JCPA (Jerusalemin julkisten asioiden keskus, mikä se sitten lieneekin) olisi pyrkinyt rehellisyyteen, sen olisi ollut mainittava, että kyseisten kahdeksan henkilön luovutus perustui Suomen ja Saksan väliseen sopimukseen, jonka mukaan rikoksia tehneet henkilöt palautetaan kotimaahansa oikeuskäsittelyä varten. Saadakseen edes jonkinlaista uskottavuutta kirjassa esitetyille herjoille, siinä kerrotaan, että Suomen ja Saksan sotavoimat vaihtoivat sotavankeja, jolloin Suomen saksalaisille luovuttamien vankien joukoissa on saattanut olla myös juutalaisia.

Sodan Suomea vastaan aloitti Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto. Sosialistisen internationaalin johtavan valtion Neuvostoliiton pääministerinä oli vuonna 1939 juutalainen Molotov, joka teki sopimuksen Saksan kansallissosialistien kanssa Euroopan jaosta. Jos sotarikollisia etsitään, on niitä etsittävä Neuvostoliiton sosialistien keskuudesta. Mutta juuri Neuvostoliiton johtavista sosialisteista hyvin suuri osa oli juutalaisia. Se tulee ilmi myös Gerstenfeldin kirjassa, jossa sanotaan:

Kun Venäjä oli 1980-luvun lopulla ajautumassa sisällissotaan, joutuivat valtaapitävät kommunistit paniikkiin. Ehkä miljoona juutalaista tai juutalaiset paperit hankkinutta sosialistia pakeni Israeliin sosialisteille ja juutalaisille uhkaavaksi käyneen tilanteen takia. Gerstenfeldin kirja osoittaa, etteivät he ole jääneet Israelissa toimettomaksi. Eivät tunne vieläkään syyllisyyttään hyökkäyksestä, jonka torjumisessa Suomi menetti lähes satatuhatta miestä kaatuneina ja noin 10 prosenttia vaurainta asutusseutuaan, maan toiseksi suurin kaupunki mukaan luettuna, sekä paljon muuta. Jos Israel haluaisi tehdä pesäeron menneeseen, se estäisi jokaisen sosialistin pääsyn valtiokoneistonsa alhaisemmallekin pallille. Ja jos he vielä ihmettelevät, miksi virallinen Suomi nyt vihaa Israelia, niin katsokoot omaan napaansa. Itsehän ne olivat pakottamassa Suomea sosialismin orjuuteen.

Vihamielinen propaganda ei onneksi horjuta Historian Herran oikeustajua. Juutalaisten keksimä sosialismi ei ole tuonut juutalaisille sitä tulosta, jota he toivovat. Gerstenfeldin kirjassa pahoitellaan sitä, että Erkki Tuomioja on kääntänyt Israelille selkänsä nyt, kun Israel on itse vaikeuksissa, ja kaiken lisäksi omassa maassaan. Mutta Tuomiojahan on sosialisti. Meidän kristittyjen kanta Israeliin voidaan ilmaista Paavalin sanoin:

Gerstenfeld yrittää hakemalla hakea juutalaisvihaa jopa siitä, ettei juutalaisten muuttoa Suomeen vapautettu ennen Suomen itsenäistymistä. Minkähänlainen Jehova niillä siellä Israelissa oikein on? Mahtaa olla itse Babylonian Allah! Gerstenfeld kirjoittaa ikään kuin me emme tietäisi, ettei Israel myönnä maahanmuutto-oikeutta kristityille lähetyssaarnaajille vielä tänäkään päivänä. Jumala lähetti teille Kaarlo Syvännönkin niin, ettette te voineet hänen maahantuloansa estää. Mutta onhan ennenkin Yksi Mies voittanut koko Jehovah-Jumalasta luopuneen Israelin.

Narvassa oli viime kesänä EU-alueen venäjänkielisten helluntailaisten nuorisokonferenssi. Kokouksen jälkeen oli veljeskokous, jonne minuakin kutsuttiin. Kerroin kuitenkin vastaavani kutsuun myöhemmin, sillä kokouksen pääpuhujaksi oli tulossa Zimmerman. Rukoilin ja odotin, mitä Zimmerman nyt sanoisi. Ja niinhän siinä kävi, että olimme tulossa kokoushuoneiston pääovelle yht'aikaa: Zimmerman esikuntineen vasemmalta ja me oikealta, molemmat noin 5 tuntia myöhässä. Tervehdimme ovella ja sanoin, että mehän olemme tavanneet aikaisemminkin. Etkö muista? Minä olen se, joka keskeytin sinut Moskovassa. Zimmerman kallistaa päätään, ja sanoo: Da, da, da. Nyt minä alan vähän muistaa. Ja marssi sitten sisälle kokoukseen. No, senjälkeen minä en tietenkään jäänyt naapurikaupungissa pidettyyn veljeskokoukseen, vaikka kävinkin ovella tervehtimässä, ja kertomassa, minne aioimme mennä seuraavaksi. Eteisessä vaihdoimme pari sanaa Zimmermannin kanssa. On ainakin helpompi ottaa asia uudelleen esille, kunhan ensin on päästy paholaisen propagandaverkosta irti.

Kokouksen aikana oli syntynyt toinenkin syy, miksi en halunnut jäädä veljeskokoukseen. Zimmerman ylisti puheissaan Lutheria. Oikeastaan minun olisi pitänyt taas keskeyttää Zimmermannin puhe, mutta päätin kertoa Lutherista veljille vasta sitten kun, Zimmerman oli palannut kotikaupunkiinsa Saksaan. Ja niin minä teinkin. Suomalaisille lukijoillenihan olen Lutherista jo jotain kertonutkin, eikös vaan?

Tunnen olevani selityksen velkaa niille, jotka ovat kutsuneet minua mukaan Facebook-palstoilleen. Olen torjunut tarjouksia lähinnä siitä syystä, että Facebookin käyttäjistä muodostuu sellainen käyttäjätiedosto, jota Uuden Maailmanjärjestyksen tekijät pystyvät helposti hyödyntämään kristittyjen vastaisessa taistelussaan. Perheenjäsenten kannalta tilanne on vähän toinen, mutta siihenkin suhtaudun varauksin. Kiinan keisarien tapanakin oli tuhota suku "yhdeksännen asteen" sukulaisuussuhteisiin saakka. Joten pidä pelkkänä ilona, jos en ole tullut mukaan sinun keskustelupalstallesi.

Veljien tilannearvion mukaan nyt on hengellinen hätätila. En ole aivan samaa mieltä. Seurakuntaa puhdistettaessa valheen rakenteet eivät kestä, mutta sehän on vain hyväksi. Paha tilanne kyllä on, mutta siksi, että kovin on harvassa nyt Jeesuksen totisia seuraajia.

Metodistiveljet Virossa rukoilivat hartaasti, että Jumala auttaisi heidät ulos voimattomuuden ja hämmennyksen tilasta. En voinut olla sanomatta, että ei Jumala voi teitä auttaa, kun teillä on käsijarru päällä. Jos hän päästäisi tehot irti, hajoaisi koko teidän kärrynne. op/2009-08-24

Uskovat eri puolella maata miettivät, mitä tehdä, kun helluntailiike on hajonnut kolmeen eri leiriin, vapaakirkko mennyt Tony Blairin ja Obaman johtamaan kristinuskonvastaiseen leiriin ja myy Rick Warrenin kirjoja eikä baptisteista ja metodisteista kuulu enää juuri mitään, ei hyvää eikä pahaa. On tosiaan kysyttävä, mitä tehdä nyt, kun Koivistokin panee lappua luukulle.

Raamatun vastaus on "Nostakaa päänne":

Edellä Jeesus oli puhunut tämän maailmanajan lopun yleisistä merkeistä. Lopuksi hän esittää vertauksen, joka avautuu, kun tiedetään että Raamatussa puut ovat kansoja:

Kirkollista perinnettä noudattavat uskovat on kesytetty olemaan hiljaa, vaikka papit mitä sanoisivat. Selitykseksi tarjotaan nöyryyttä, mutta muista Moosesta. Mooses oli nöyrin, mutta vain Jumalan edessä. Vihollisen edessä hän oli vahva kuin leijona. op/2009-08-18

Veikko Kokkosen artikkeli "Opillinen suvaitsevaisuus - saatanallista siedätyshoitoa?" ansaitsee asiallisemman vastauksen, kuin Ristin voitossa julkaistu Taisto Laakson kirjoitus "Kokkosella voimakasta kielenkäyttöä". Vastineessaan Laakso kirjoittaa: "Olen pahoillani Kokkosen kirjoituksesta kaikkien niiden puolesta, jotka vilpittömästi haluavat palvella Jumalaa yli seurakuntarajojen".

Laakson vastaus on poliittisesti korrekti hyökkäys kristinuskoa vastaan. Jos Laakso on Kokkosen kirjoituksesta pahoillaan, puhukoon omasta puolestaan, mutta älköön sotkeko mukaan meitä, jotka vilpittömästi haluamme palvella Jumalaa yli lahkorajojen.

Aloitetaan Laakson käsitteestä seurakuntarajat. Seurakunnalla on vain yksi raja: raja maailman kanssa. Tämä on myös opillinen raja. Valheen ja totuuden, hyvän ja pahan raja on elinkysymys. Jos ehtoollispöytäänkin mennään vaikka luterilaisten kanssa, kuka pitää huolta siitä, ettei ateriayhteyteen pääse henkilö, joka on aina ja hartaasti vastustaa Pyhää Henkeä, pikkurikkeistä puhumattakaan. Me näimme Toisen maailmansodan edellä, kuinka nekin "uskovat" saksalaiset, jotka menivät joukon mukana, joutuivat lopultakin palvelemaan Saatanaa. Nyt kun Uusi maailmanjärjestys nyt seuloo kristikuntaa, toivottavasti viimeistä kertaan, tarvitaan taas selvää näkyä siitä, mihin tiet johtavat. Jos Ristin voiton tarkoitus oli joukkovoiman nimissä teilata asiallinen kirjoitus, niin siihenkin on olemassa vastaus: Ulos helluntai- ym. kirkoista ja pian!

Tulevassa riepotuksessa ei edes vanhanaikainen helluntailiike pärjää. Sekin on ottanut mukaan niin paljon kirkollista ainesta, ettei sen kanssa pitkälle pötkitä. Mutta Jeesus olisi huono kenraali, jos hänellä ei olisi neuvoja siitä, mitä sitten tehdään, kun ensin on päästy maailman eksytyksiä pakoon.

Saarnamies kertoi kunnioittavansa seurakuntaa niin, ettei vähääkään arvostele sitä. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta olen aivan samaa mieltä siinä, mitä hän sanoi. Kysymys onkin siinä, mitä seurakunnalla tarkoitetaan. Minä arvostan Jumalan pyhät (kr. εκκλησια) hyvin korkealle, mutta "seurakunniksi" sanotuille järjestöille minä annan sen arvon kuin niille kuuluu, ja arvostelen niitä sen mukaan, mitä ne ovat, ja sitä mukaa, kun tarvetta ja mahdollisuuksia siihen ilmenee.

Näkyjä laman keskeltä?

Ranskan vallankumouksen verisin aika kesti kymmenen kuukautta, Hitlerin Saksa kesti noin 13 vuotta, Neuvostoliitto noin 74 eikä EU varmaan kestä sitäkään. Kun hävityksen kauhistus on asetettu alkaa suuri ahdistus, mutta ne päivät lyhennetään:

Vuosi-pari sitten sain kirjeen, jossa veli Varsinais-Suomesta kertoi näkynsä laman jälkeisestä maailmasta. Näyssä oltiin palattu aikaan, jolloin sähköä ei tule, bensakäyttöiset koneet oli korvattu lihasvoimalla ja ihmisiä oli vähän. Toinen näky oli muistaakseni kertomusta samasta asiasta, mutta keskittyi siihen pelkoon, jonka kaikkialle ulottuva jatkuva valvonta ihmisissä aiheuttaa.

Löysin kirjeen uudestaan laatikoita siivotessa noin viikko sitten - piti mapittaa yli puolitoistatuhatta sivua - mutta sitten se paperi taas hävisi. Mielestäni veli siellä Varsinais-Suomessa voisi julkaista itse näkynsä, sillä siinä on selviä yhtymäkohtia esimerkiksi sen tilanteen kanssa, joka Venäjällä Neuvostoliiton hajottua vieläkin laajalti vallitsee. op/2009-02-21

Sellaisista uskovista, jotka luulivat sosialismin johdattavan maailman kansat "valoisaan tulevaisuuteen", käytti Josif Vissarionovitsh sanaa "hyödyllinen hölmö". Jos hölmö ei ollut tarpeeksi hölmö, häntä saatettiin painostaa tai vietellä yhteistyöhön vallanpitäjien kanssa tyhjillä lupauksilla. Neuvostoliiton "Uskonnonvastaisen komission" (Antireligioznaja komissija) pöytäkirjoissa on mielenkiintoisia merkintöjä siitä, mitä tehtäviä esimerkiksi Venäjän evankelisten johtaja Prohanov suoritti isännilleen. Uskonnonvastaisen komission pöytäkirjassa Nr.24 päiväyksellä 12.06.1923, kohta 3 kertoo: "Päätettiin: Valtion Poliittisen hallinnon (GPU, KGB:n entinen nimi) ehdotus Prohanovin hyväksikäyttämisestä lahkolaisten mielipiteiden muuttamisesta Puna-armeijaa kohtaan hyväksytään". Hinta oli tässäkin tapauksessa kova: vain kolme vuotta myöhemmin Prohanovin poika käsitteli asetta huolimattomasti kotonaan ja tappoi itsensä. Pöytäkirjassa Nr.98, päiväyksellä 25.04.1928, kerrotaan: "Päätettiin: 5. Prohanovin sallitaan etsiä paikkaa "Auringon" kaupungin rakentamista varten". Propagandakuvat Prohanovin matkoista Altain vuorille tulivat kyllä jumalattomien ihmisten sanomalehtiin ympäri maailmaa, mutta Prohanovin uskovien paratiisiksi suunnitteleman "Auringon kaupungin" asemasta tulivat keskitysleirit.

En kirjoita tätä niille vihollisen agenteille, jotka ovat soluttautuneet "seurakuntien" nimellä kulkeviin uskovien järjestöihin, vaan teille, joita houkutellaan tekemään erilaisia sopimuksia kadotetun ja tuomitun maailman kanssa joitakin "etuisuuksia" saavuttaaksenne. Maailman tarjoamia etuisuuksia Raamatussa sanotaan viettelyksiksi, joilla Herra kokeilee tekojensa lujuutta. Viettelyksiin kompastuminen on vaarallista:

Saatana on höynäyttänyt, tai "villinnyt", kuten Ilm.12:9 käännös sen virheellisesti ilmaisee, koko maanpiirin - tai otetaan tähän koko lause, sillä on siinä muutakin:

Kun nykyisin alat keskustelemaan maanviljelijän kanssa, hän kohta kertoo, miten sairaita määräyksiä ja velvoitteita heille asetetaan. Ja kun alat keskustelemaan valtiollisen koulun opettajan kanssa, hän kohta kertoo, miten merkillisiä määräyksiä ja velvoitteita heille asetetaan, ja kuinka usein määräyksiä muutetaan, ja taas … Ja kun kuuntelet, luet tai seuraat vaikka omilla silmilläsi sitä, mitä maailmalla tapahtuu, huomaat toki sen itsekin.

Saatana käy näännytyssotaa ymmärtämättömiä vastaan. Hyväuskoiset ihmiset ovat siinä luulossa, että jos joku vain kertoisi Saatanan enkeleille, miten asiat ovat, Saatanan enkelit ryhtyisivät tuota pikaa ja mielellään korjaamaan virheitään ja tekemään järkeviä ratkaisuja. Mutta ei sinne päinkään. Saatana yrittää houkutella uskovat "puolustamaan totuutta" - kirjoittamaan blogeja, järjestämään mielenosoituskulkueita, keräämään nimilistoja, perustamaan puolueita, lähettämään lähetystöjä, pitämään palopuheita Saatanan turmiollisia hankkeita vastaan näännyttääkseen heidät ja jopa antautumaan Saatanalle.

Jo etusivulleni kirjoitin, että "Paholainen ei muutu hyväksi, vaikka sille kuinka kansalaisadresseja kirjoittelisit". Jos siihen ryhdymme, menee työmme hukkaan. Ja kun paholaisen hankkeet tulevat yhä vain hurjemmaksi, saisimme juosta itsemme uuvuksiin mitään saavuttamatta.

Internetissä on kerrotaan paljon sellaista, mitä maailmalla nyt tapahtuu. Hyvä. Meidän on hyvä tietää siitä yhtä ja toista, mutta yhtä tärkeää on, ettemme sitä vastaan sodi. Ei meidän tarvitse yksin pitää koko "oikumenian" taloutta pystyssä, kun "oikumenia" kerran on valinnut sellaiset johtajat, että he haluavat sen kaataa hintaan mihin hyvänsä. Olethan huomannut, kuinka ne sitä parantavat: kuin hullu lääkäri humalaista lisää viinaa juottamalla. Katteeton lainanantoko parannettaisiin katteetonta lainanantoa lisäämällä? Ei meidän tehtävänämme ole maailmanlaajuisen pyramidihuijauksen paljastumisen estäminen.

Saatanan enkelitkin kertovat siitä, mitä heidän päällikkönsä antaa heille kerrottavaksi. Ja ole nyt tarkkana: Saatanan enkelit on heitetty taivaasta ulos! Jumala ei enää kuuntele heitä! Älä sinäkään, sillä kaikkien järjettömyyksien tarkoitus on vain saada sinut torjumaan sellaista, minkä Jumala on jo torjunut. Luetaan se oikein uudestaan:

Lienee kiinnostavaa tietää, mitä sana anggelos, enkeli, oikein tarkoittaa. Sanakirjan mukaan aggeloV on sanansaattaja, viestin välittäjä. Periaatteessa sanomalehtimieskin on siis "enkeli" - hyvä tai paha, se riippuu hänestä itsestään.

Monet Uuden maailmanjärjestyksen keskeiset arkkitehdit ovat julkisuudessakin toistuvasti kertoneet, että nykyinen finanssikriisi on luonut hyvän tilaisuuden Uuden maailmanjärjestyksen, eli vanhahtavasti "maailmanvallankumouksen" (ja nyt myös World Governance) toteuttamiselle. Kissingerin lausuman ja uutisen Sarkosyn ja Brownin keskustelusta jopa tallensin koneelleni. Mutta finanssikriisi on vain väline - tosin erinomainen sellainen, kuten Lenin 1910 väitti ja kuten Koivisto meille näytti.

Saan jonkun verran postia, jossa kerrotaan riivaajien vallassa olevien ihmisten teoista. Kiitos siitä, mutta varoitan vakavasti asettumasta poikkiteloin maailman tielle. Se kävelee yli. Jopa katsomossa on vaarallista. Muistakaa Lootin vaimoa! (Lk 17:32) Jumala ei ainoastaan salli vihollisen toimintaa, vaan hän on sen lähettänyt täyttämään oman tahtonsa:

Ranskan vallankumouksen verisin aika kesti kymmenen kuukautta, Hitlerin Saksa kesti noin 13 vuotta, Neuvostoliitto noin 74 eikä EU varmaan kestä sitäkään. op/2009-02-03

Ihminen ei voi vapauttaa ihmistä synnistä, mutta Kristus voi:

Ennen oli Suomikin itsenäinen, sillä

Mutta sillä on hintansa. Et voi pitää sekä hyvän että pahan tiedon puun hedelmiä. Jos haluat vapauden, on sinun valittava hyvä. En nyt tässä käy surkuttelemaan Suomen kohtaloa, koska meillä on turva Kristuksessa:

Hyvää itsenäisyyttä!

Osmo Pöysti

2008-12-06

Kiitos Kaarlo vinkistä; luin Holodomorista toisesta lehdestä, ja oli mielenkiintoista huomata, että sehän oli mielipiteen muokkausta Suomen ulkopoliittisen johdon kannanottoon, joka koskee Ukrainassa talvella 1932/1933 alkaneen kansanmurhan tunnustamatta jättämistä.

Lehti, jota luin, oli Keskisuomalainen. Lehti kertoi, että "historioitsijoiden" mukaan holodomorissa kuolleitten määrä oli kolmesta kolmeen ja puoleen miljoonaan. Lehteä lukiessani ihmettelin, että mitähän "historioitsijoita" ne siellä Keskisuomalaisessa käyttävät? Olisi reilua pistää nimet tai edes instanssit näkyviin. Ja miten hitaasti tieto Ukrainasta Jyväskylään kulkeekaan?

Keskisuomalainen on tietääkseni Suomen Keskustan lehti. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Keskisuomalainen on Ukrainassa suoritetusta kansanmurhasta ennen kirjoittanut. Silloin, kun kansanmurha tehtiin, siitä englantilaiselle maailmalle kertonut reportteri Gareth Jones tapettiin. Tapetuksi joutumisen pelko lienee vahva vielä nytkin, kun Keskisuomalainen ei kerro tosiasioita. Keinotekoisen nälänhädän avulla tapettujen määrän vähättelyllä pyrittäneen myös Keskustapuolueen ja muidenkin Suomen poliitikkojen maineen pelastamiseen.

Poliitikkojen maineen pelastelu on vanhanaikaista. Nehän hankkivat maineensa nykyisin kaupallisilta seksimarkkinoilta. Siitä on sekin hyöty, että Jeesuksen opetuslapset varmasti pysyvät pois vaaliuurnilta, jolloin saadaan Ranskan vallankumouksen, Neuvostoliiton, Euroopan Unionin ja Uuden maailmanjärjestyksen kuvioihin sopiva vaalitulos.

Joku viikko sitten kerroin Anatolij Vlasovista, jonka tapasin Venäjän matkallani. Mutta Venäjän matkallani ostin myös kirjoja, myös sellaisia, joissa kerrotaan Ukrainassa suoritetusta kansanmurhasta. Eikö Keskustapuolueen lehti todellakaan uskalla kertoa totuutta, jos tieto Ukrainan kansanmurhasta uskalletaan Venäjälläkin kertoa? Sen vielä ymmärtää, että muutama vuosikymmen sitten jopa Keskustapuolueeseen kuulunut setäni uskoi Maalaisliiton juttuja, mutta että vieläkin?

Mutta se, mitä lähettämässäsi Iltasanoman linkissä kokoomuslaisen ulkoministeri Alexander Stubbin kerrotaan sanoneen, on niin paksua, että siihen vastaan eri sivulla.

Jospa palattaisiin siihen asiaan, mistä viisas neitsyt saa lamppuunsa öljyä. Aloitetaan ilmestysmajan valaistuksesta. Sen ilmestysmajan pihalle paistoi päivällä aurinko, sillä piha oli kattamaton. Pyhä maja oli katettu tila, mutta siellä oli seitsenhaarainen lamppu. Kaikkeinpyhimmässä ei ollut mitään valaistusta, sillä Jumala itse asui siellä ja hänen kirkkautensa valaisi koko tilan, jopa niin, ettei sinne voinut kukaan mennä.

Jumala itse on valkeus:

Seitsenhaarainen lamppu kuvaa Jumalan voideltua. Hänen valonsa luetellaan Jesajan kirjassa:

Kun maailman valot ovat sammuneet, tarvitaan lamppu:

Tässä on vastaus siihen, miten me voimme vaeltaa yöllä. Jeesuksen seurassa voi vaeltaa pimeässäkin, jopa maailman petojen keskellä. Mutta jos Jeesus otetaan pois, tarvitaan öljyä lamppuun; sitä saadaan puristamalla öljypuun marjoista. Öljypuu kuuluu niihin hedelmäpuihin, joiden sato kerätään syksyllä. Jos siis haluamme korjata öljypuun hedelmää, meidän on viljeltävä niitä.

Hedelmä on vertauskuva aviollisesta suhteesta. Jos vaellamme Kristuksen yhteydessä, meidän yhteisenä hedelmänämme syntyy myös se öljy, jota lampussamme vaivan aikana palaa. op/2008-11-16

Olimme kuun alkupuolella häissä Venäjällä ja tapasimme Anatolij Vlasovin. Anatolij lähetti Heikki Jäntille terveisiä, ja kysyi, että miksihän ne Avainsanoman miehet eivät ole Pehkosen kauden jälkeen käyneet sielläpäin. Jaa'a, mistäpä minä tietäisin. Ehkäpä siksi, että kun pari vuotta sitten tapasin Anatolin, hän puhui pulpetista Ukrainan holokaustista sen verran, että hänen neljä sisarustaan kuolivat, ja naapurit neuvoivat vanhempia lopettamaan Anatolinkin ruokkimisen, "koska kuolee se kumminkin". Holodomorista puhuminen on niin epäkorrektia, niin epäkorrektia… Hankalia nuo vanhat uskovat, kun ne eivät koskaan opi tanssimaan.

Venäjän sosialistit kielsivät yksityisten kirjastojen toiminnan. Jos lainasit virsikirjasi naapurille, olit rikkonut lakia. Kiellettyä oli myös Jeesuksen nimen tähden vankilaan vietyjen perheenjäsenten avustaminen ja paljon muuta.

Uudessa rysselissä konstit on paremmin naamioitu, mutta yhtä tehokkaat. Olimme juuri lastenleirillä, jossa vapaaehtoistyöntekijöitä oli noin neljäkymmentä. Oli keittäjää, yövartijaa, uimarannan vahtia, saunan lämmittäjää, pelien ohjaajia, musikanttia, sukellusnäytöksen ja kanoottimelonnan järjestäjiä, raamattutuntien pitäjiä, siivoojia ja vaikka mitä. Vapaaehtoistyön avulla leirimaksu oli saatu pidettyä niin alhaisena, että köyhäkin uskalsi tulla. Ja sehän perkeleen asiamiehiä risoo. Nyt ne herrat ovat jo suunnittelemassa talkootyön verollepanoa.

Vihollisen toimenpiteiden ansiosta Paholaisen valtarakenteiden ja Jumalan valtakunnan rajalinjat ovat selvenemässä. Miksi siis pitää yllä yhteisöjen kesäleirejä, kun oikeampi tapa olisi pitää yllä seurakuntayhteyttä kyselemättä sille lupaa paholaiselta? op/2008-08-07

Suomalaisilla kristillisillä yhteisöillä on valtava määrä kesänviettopaikkoja, joissa konkretisoituu sana "jos Herra ei huonetta rakenna, turhaan työntekijät vaivaa näkevät". Kristillisväritteisten yhteisöjen leirikeskuksista Seurakunnan hengelliselle kasvulle on vähän tai ei ollenkaan hyötyä, huolimatta siitä, että toiminta on vilkasta ja vapaaehtoistyötä tehdään paljon ja antaumuksella.

Kreikassa kristillisillä, siis ei-kirkollisilla yhteisöillä on hyvin vähän lomakeskuksia, ja ne toimivat eri tavalla kuin Suomessa. Leptokariaan jokainen tulee omalla ajallaan, ja lähtee omalla ajallaan. Alueella on hotelli, mökkejä, karavaanipaikkoja, telttapaikkoja ja valmiiksi pystytettyjä sotilastelttoja patjoineen ja sänkyineen. Pensasaidan takana on ruokala ja katettu kokousareena, ja sen takana mökkikylä lastenleirejä varten. Koko systeemi on toiminnassa heinä- ja elokuun ajan. Keskus on Egean meren rannalla; omaa hiekkarantaa on noin sata metriä. Ympärillä on tyypillinen kreikkalainen kesäkaupunki palveluineen, eikä kukaan pakota sinua ruokailemaan leirikeskuksen omassa ruokapaikassa.

Päivisin keskuksessa ei ole järjestettyä ohjelmaa. Alueelle tullaan tapaamaan uskovia ja päiväohjelmansa jokainen hoitaa itse, mutta tuskin koskaan yksinään. Keskustelukumppaneita ja tekemistä kyllä löytyy, jos ei lekottelu rannalla riitä. Melkein joka teltan ja karavaanin vieressä on käynnissä jatkuva palaveri. Järjestetty ohjelma lehtiaidan takana sijaitsevalla areenalla alkaa illan viiletessä ja jatkuu pikkutunneille asti. Puhujat ja soittajat on valittu huolella, sillä tyhjänpuhujia menevät kuuntelemaan vain tyhmät sekä heidän orjansa.

Leptokarian keskus eroaa suomalaisista vastaavista keskuksista myös hintojensa puolesta. Joskus yli parikymmentä vuotta sitten poikkesin Kansan Raamattuseuran leirikeskukseen Oronmyllyssä, Parikkalassa se muistaakseni oli, aikomuksella nukkua yö ja jatkaa aamulla matkaa. Keskus oli melkein tyhjä. Mutta kun kuulin yöpymisen hinnan, 400 markkaa, sai paikka minun puolestani tyhjäksi jäädäkin. Oikein yökötti, kun vielä erään kuolinpesän papereistakin löysin Kansan Raamattuseuran kerjuukirjeen.

Se, miten yhteisö järjestää asiansa, riippuu sen hengellisen elämän luonteesta. Jos Ihmisellä ei ole Pyhää Henkeä, ei Hengen hedelmiäkään löydy vaikka kuinka olisi helluntailainen. Oletko muuten nähnyt matoisia Pyhän Hengen hedelmiä? Tätä ajattelen juuri nyt, kun olen tullut eräältä leiriltä viiden lapseni kanssa. op/2008-07-18

Ylistyskokoukset ovat muotia, mutta monet epäilevät hyvin organisoitujen ylistyskokousten toimintaa sielulliseksi, ihmislähtöiseksi. On ilman muuta selvää, että näin se usein onkin, mutta onko ruumis ja sielu sitten rajattava Jumalan ylistämisen ulkopuolelle? Eli onko ihmislähtöinen Jumalan ylistäminen väärin?

Viidennessä Mooseksen kirjassa kerrotaan Israelin luopuvan Jumalansa kanssa tekemästään liitosta ja vasta aikojen lopussa palaavan hänen yhteyteensä, mikäli se siihen "kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa" pyrkii:

Hetkistä myöhemmin me löydämme samat sanat - sydän ja sielu - tekstistä, jossa niiden rinnalle on noussut voima:

Maan uskonnollinen johto yritti tehdä pilkkaa kouluja käymättömästä Jeesuksesta, mutta turhaan. Matteus kertoo eräästä yrittäjästä tähän tapaan:

Matteuksen tekstissä on kolme sanaa - sydän, sielu, ja mieli. Luukas kertoo, kuinka Jeesus panee vastustajansa itse vastaamaan kysymykseensä: Sanat ovat nyt sydän, sielu, voima ja mieli:

Nämä olivat kuitenkin ohjeita siitä, miten rakastaa Jumalaa. Ylistys on eri asia. Se syntyy Messiaan, Jumalan voidellun ylösnousemuksen voimasta ponnistelematta, uskon kautta. Maailma tosin ei siedä kuulla Jumalan ylistyksestä puhuttavankaan ja ilmeisesti siksi kr-38 käännöksessä Jumalan palvontaa tarkoittavat sanat on muutettu rukoilemiseksi:

Jumala on Henki. Ei siis liene mitään kummaa siinä, että Häntä palvotaan Hengessä ja Totuudessa. Galatalaisille suositeltiin sellaistakin asiaa, kuin "Hengessä vaeltamista". (Sivulleni Osmon SARKA kirjoitin siitä eilen otsikolla Päivän Sana). Siis: Jumalan kasvoja ja kirkkautta etsitään kaikin keinoin, mutta ylistys ja palvonta syntyy löytämisen riemusta. Mutta ole tarkkana, sillä ylistyksen ja palvonnan laatu riippuu vielä siitäkin, mitä olet löytänyt. Jumalan alttarille ei pidä tuoda vierasta tulta. op/2008-07-14

Kuolema tuli maailmaan synnin kautta. Toisen luomiskertomuksen alussa kerrotaan:

Aatamin ei kerrota kuolleen heti. Hänen edestään kuoli se eläin, jonka nahasta Jumala teki hänelle vaatteen, johon hänet puettiin. Mutta kerran ihmissuvun on kuoltava, ja se päivä on tänään, luomiskertomuksen kuudes päivä. Vain kuolintavan ihminen saa valita itse. Vaihtoehtoja on kaksi. Sen, joka kuolee synneissänsä, ei tarvitse tehdä mitään. Se toinen tapa on lähteä uudelle tielle ahtaan portin kautta:

Jeesus kertoi itsensäkieltämisestä, ristinsä kantamisesta, ahtaasta portista, luopumisesta jne. Erään puheensa hän aloitti näin:

En tiedä, näetkö sinä tässä mitään sellaista syytä, miksi juuri sinun pitäisi tai kannattaisi seurata Kristusta. Syntien anteeksisaaminen on tietysti hyvä syy, mutta ei kaikki. Se suurempi syy on rakkaus. Näiden kahden asian välimaastossa - jos mittarina on tärkeysjärjestys - on kolmas tärkeä asia: Ilman kuolemista Kristuksen ristin kautta tälle maailmalle sinä et voi kokea Kristuksen ylösnousemuksen voimaa ja vaikka sitä sinä tarvitset lähtiessäsi portilta eteenpäin kohti ikuista Jerusalemia.

Billygrahamilaiset saarnamiehet puhuvat paljon uudestisyntymisestä, mutta ennen kuin synnytään uudesti, on kuoltava tälle maailmalle Jeesuksen ristin kautta, sillä vain siten voidaan kokea Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa. Jokaiselle Jeesuksen seuraajalle tämä henkilökohtainen olotila on tuttu. Se on myös edellytys kaikelle hyvän hedelmän kantamiselle. Todistuksia tästä löytyy paljon, mutta otetaan tähän se, mitä Paavali sanoi itsestään:

Myös juutalainen Nikodimos uskoi Jeesukseen, mutta kuolema ristin kautta ei ollut hänelle tuttu. Heidän keskustelustaan Johannes kirjoittaa:

Maailmassa on noin kaksi miljardia "kristittyä", jotka eivät ole "kadottaneet elämäänsä" Kristuksen tähden, eivätkä löytäneet sitä uuttakaan elämää, jonka Jumala kadotetun, Jeesukseen kätketyn elämän tilalle antaa. Monille näistä on periaatteessa kyllä selvää, että on synnyttävä vedestä ja Hengestä, mutta ohje ei toimi, ennen kuin ihminen suostuu luopumaan itsekeskeisyydestään, elääkseen Kristukselle.

Ahdas portti on saattaa tuntua ahtaammalta kuin kuolema, sillä itsekeskeisen elämän ("psihi") kadottaminen Kristuksen ristin kautta tapahtuu jo ennen fyysisen elämän (bios) päättymistä.

Kuoleman tie on itsekeskeistä, elämän tie kristuskeskeistä. Itsekeskeisyys on eksytys, sillä kukaan ei voi olla riippumaton, eikä itseriittoinen muutoin kuin unelmissaan. Me olemme kiinni joko synneissämme, tai pelastuksessa niistä. Pelastus on Kristus, mutta vain niille, jotka hänet tunnustavat:

Tunnustus ihmisten edessä on yksi, mutta vielä tärkeämpi kuin ihmisten edessä annettu tunnustus, on Jumalan kanssa solmittava liitto. Se solmitaan kasteessa, mutta samalla kaste on vanhan elämäntyylin hautajaistoimitus:

Samassa kirjeessä sanotaan:

Itseriittoisen elämän kadottaminen ei ole tragedia. On turha yrittää pitää kiinni siitä, mitä ei kuitenkaan voi pitää, jos tarjolla on parempi vaihtoehto:

Elämä löytyy nopeammin kuin uskotkaan: Sinä saat pyhän Hengen, joka on osallisuutta jumalallisesta luonnosta. Tästä asiasta jokaisella uskovalla on omat kokemuksensa ja sen jatkona paljon muuta kerrottavaa. Apostoli Paavalin kastekokemus ei ollut kovin dramaattinen, mutta silti tärkeä, sillä Jumalan armo tulee vain sille, joka on tehnyt liiton hänen kanssaan. "Suomujen putoaminen" silmistä lienee sentään yhteistä meille kaikille:

Jeesuskeskeinen elämä sisältää palvelutehtävän, jota ei voi kiertää:

Kristuskeskeinen elämä on muutenkin paljon enemmän kuin jonkinlaista kristusmystiikkaa. Hyvän Sanoman julistaminen on sen ulottuvuus vihollisen valtaan synnin takia joutuneen maailman suuntaan.

Antautuminen Kristukselle on hedelmää tuottavaa ja sisältää lupauksen:

Maailmaan tullaan ahtaasta portista, ja lähdetään myös. Maailmalla meillä on ahdistus, mutta Jumalan valtakunnassa on tilaa sitäkin enemmän. op/2008-05-14

Keskiajalla kirkot kiistelivät vanhurskauttamisen teoriasta. Nyt ollaan jo yleisesti sitä mieltä, että ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan sisälle yksin uskon kautta. Helluntailaiset vielä puhuvat uudestisyntymisestä, mutta periaatteessa sekin on sama asia, kuin vanhurskauttaminen uskon kautta. Mutta tähänkö sen sitten piti latistusta, koko tämän jutun? Ei suinkaan, sillä Pyhissä Kirjoituksissa puhutaan kahdesta pääasiasta, pelastuksesta ja kirkkauden omistamisesta:

Pelastus toteutuu "Hengen pyhityksessä" ja "uskossa totuuteen":

Monissa tuntemissani "seurakunnissa" on johtavissa asemissakin sellaisia jäseniä, joiden hengellinen kasvu on päättynyt siihen, että he ovat tulleet "uudestisyntyneiksi uskoviksi". Mutta ei kai isä siihen tyydy, että saa lapsen laitokselta terveenä kotiin? Onhan lapsen toki saatava äidinmaitoakin, mutta sitten pitää kasvun jatkua, kunnes tulee pysyvää hedelmää, ja kaiken lisäksi sellaista hedelmää, jonka isä tunnetaan. Hoosean kirjassa on painavaa tekstiä siitä, millaista sotkua seurakunnissa saattaa esiintyä. Mutta Kristuksen morsian tuottaa hedelmänsä lailliselle aviomiehelleen:

Efraim on Vanhan testamentin koodisana ei-juutalaisista Uuden Liiton uskovista. Pietari käyttää nimiä "valitut muukalaiset":

Tästä asiasta olisi paljon sanottavaa, mutta pääasia on tämä: Kirkkauden omistaminen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. op/2008-03-15

Sen sijaan, että kirkossa vietettäisiin Jeesuksen toisen tulemuksen esikuvallisia juhlia Pasuunansoiton päivää, Sovituspäivää ja Lehtimajanjuhlaa, kirkossa vietetään adventtia, joka muka on Jeesuksen syntymän odotuksen juhla. Temppu on ovela: sen sijaan, että kirkon asiakkaat odottaisivat Jeesuksen toista tulemista, he katselevat taaksepäin siihen aikaan, kun Jeesus pari tuhatta vuotta sitten tuli maailmaan.

Sana "adventti (lat. adventus)" tarkoittaa tulemista. Jeesus tulee, mutta ei enää syntyäkseen ristiinnaulitsemista varten, vaan ottaakseen hallituksen ohjat omiin käsiinsä. Oletko valmis siihen? Minusta näyttää, että maailma valmistautuu tekemään päättäväistä vastarintaa Jeesukselle, mutta uskovien touhuilu ei näytä vakuuttavalta. Kumman kauan kristityt miettivät, olisiko tässä nyt valmistauduttava pikaiseen lähtöön, vai olisiko liityttävä YK:n alaiseen sotaan "ekstremistejä" vastaan, jotka "armottomasti luulevat olevansa Totuuden ainoita omistajia".

Kun Venäjän "hengelliset kristityt" 1800-luvun puolivälin paikkeilla saivat profetian, joka kehoitti heitä viettämään Pasuunansoiton päivää (Trubnyi djen), Sudnyi Djen (Tuomiopäivää; tuomiopäivä on sovituspäivän toinen nimi) ja Kushi (Majoja), heidät luokiteltiin kaikkein vaarallisimpien lahkojen joukkoon, ja karkotettiin vasta Turkilta valloitetuille aroille.

Paholainen ei ole niin tyhmä, ettei se ymmärtäisi oman feikkinsä paljastumisen mahdollisuutta. Siksi sillä on tarjolla korvike sille Kristukselle, jota Kristuksen seuraajat odottavat. YK:n piirissä suositun New Age-liikkeen valekristusta kutsutaan Maitreyaksi, muhamettilaiset odottavat Mahdia jne. Mitä se sanoikaan Jeesus siitä, että "moniaita tulee minun nimessäni …?

Imuroin viime viikolla muutama sata sivua YK:n alaisen "Sivistyksien Allianssin" tuottamia dokumentteja. Niiden kaikkien referoiminen on tässä mahdotonta, ehkä tämä kelpaa näytteeksi siitä, mihin YK pyrkii:

On aika valmistautua adventtiin, sillä Uuden Maailmanjärjestyksen maailmassa ei ole tilaa niille, jotka eivät asetu samaan ehtoollispöytään vihollisen kanssa. Meidän aikamme tulee vasta sen jälkeen. op/2008-02-16

Luterilainen pappi kertoi Väinölle näin:

Jos luterilainen vanhurskauttamis- ja armonvälineoppi on "absoluuttisesti ainoa mahdollisuus", niin miten kävikään niiden Jeesuksen seuraajien, jotka kuolivat ennen Lutherin syntymää?

Lutherin 21.09.1522 julkaisemassa Uuden testamentin käännöksessä sanat "yksin armosta" (allein durch den Glauben) ovat lauseessa, joka suomeksi KR-1933/1938 käännöksen mukaan kuuluu:

Lause on tärkeä ei ainoastaan luterilaisille, vaan kaikille meille. Katsotaan siis, mitä lähdeteksti asiasta sanoo, ja otetaan rinnalle vielä pari hyvää käännöstäkin, englantilainen KJV ja venäläinen 1876 käännös:

Kas vain! Sen enempää kreikkalainen teksti, kuin sen käännöksetkään eivät sisällä sanaa "yksin" (uskosta). Loogisesti ottaen ei se voikaan sitä sisältää, sillä muutenhan Raamattu olisi itsensä kanssa ristiriidassa, sillä Jaakobin kirjassa sanotaan näin:

Tässä kohtaa myös Luther kääntää tekstin oikein ja sanoo: "nicht durch den Glauben allein". Mutta kun Lutherin käännöksessä on sisäinen ristiriita, niin tiedätkö, miten hän sen selittää? Hän väittää Jaakobin kirjettä "olkikirjeeksi"! (Haku: "rechte stroern Epistel"). Galatalaiskirjeestä Lutherilla oli perusteltu mahdollisuus käyttää sanaa "allein" (s. "yksin", vrt. lat. "sola"), varsinkin kun Heinrich Eggesteinin noin vuonna 1466 painamassa valdolaisten käännöksessä sanotaan "nur durch den Glauben", kuten myös tässä suomalaisessa käännöksessä:

Toiset kääntävät tämän kohdan siten, että ihminen tulee vanhurskaaksi "Jeesuksen Kristuksen uskosta", eikä "uskon kautta Jeesukseen Kristukseen". Emme kuitenkaan puutu nyt siihen, vaan katsomme, mihin Paavali tässä pyrkii. Ensin johdanto ja varoitus:

Ja sitten varsinainen asia:

Ja sitten vielä huomautus, joka lienee tarkoitettu niille, jotka näistä asioista kiistelevät:

No niin. Tässähän se jo tuli. Me pääsemme sisälle Jumalan valtakuntaan uskon kautta. Mutta portti on niin ahdas, että pitää olla nöyrä kuin kuollut, ennen kuin siitä mahtuu sisälle. Ainakin minulle, läpikotaisin syntiselle miehelle kuoleminen joka päivä Jeesuksen Kristuksen ristin kautta tälle maailmalle on ollut mahdollisuus päästä sisälle Jumalan Valtakuntaan ja mitä todennäköisemmin myös ainut sellainen. On täällä myös niitä leveämmästä portista sisälle tulleitakin näkynyt, mutta matka on vielä kesken ja perillä nähdään, miten äijän käy.

Esitit myös retorisen kysymyksen, onko luterilaisuuden ulkopuolella pelastusta. Luterilaisuudessa, kuten myös missään muussakaan kirkossa ei ole pelastusta, sillä se on vain Kristuksen jalkojen, kts. Ruutin kirja, eli Ristin juurella. Sinne me joudumme kaikki palaamaan, päivittäin ja vielä iankaikkisuudessakin on risti kaiken keskus. Siinä on armon välinettä kerrakseen.

Jos Luoja suo, niin päästään tarinoimaan tästä asiasta tarkemmin. Mutta luterilaisuudesta puhuttaessa meidän tulee muistaa, että kaikki Suomen herätysliikkeet ovat syntyneet enemmän tai vähemmän Moravian veljien eli herrhutilaisten vaikutuksesta. Se on ollut se hyvä pohjavire suomalaisessa luterilaisuudessa, mutta ne herätysliikkeet ovat sammumassa tai ajautuneet/ajettu pois kirkosta, kuten on tarkoituskin. Ylkä tulee pian. op/2008-01-16

La Veyn "Saatanan raamatun" mukaan Halloween ja Valpurinpäivä ovat oman syntymäpäivän vieton jälkeen suurimpia Saatanan juhlia. Oman syntymäpäivän? Niin juuri. Tarkistin juuri, mitä Raamattu sanoo syntymäpäivän vietosta. Osoitteessa http://www.topical-bible-studies.org/ Raamatun teemat on jaettu aihepiireittäin siten, että kun etsittävä aihe löytyy, näyttää tekstisivu ne paikat, jossa kyseisestä aiheesta puhutaan. Syntymäpäivänään Farao pisti leipurinsa hirteen, kts. 1.Moos 40:20-22; Jobin lapset viettivät syntymäpäiviään ja kuolivat, ja lopuksi Job itsekin kirosi syntymäpäiväänsä, kts Job 1:1-22 ja Job 3:3; syntymäpäivänään Herodes murhasi Johannes Kastajan…

Entä sitten joulu? Sehän on myös syntymäpäivä, tai ainakin oli, ja ainakin melkein, jollei kolmen kuukauden heittoa pidetä merkittävänä. Jeesus syntyi mitä suuremmalla varmuudella syksyllä, Jumalan määräämien sadonkorjuujuhlien aikana, eikä suinkaan Auringon syntymäpäivänä, mitä kirkossa nyt Jeesuksen syntymäpäivänä vietetään.

Tertullianuksen ja Ireneuksen aikana mikään kristikunnan haara ei vielä viettänyt joulua. Nyt harhaanjohdetut viettävät sitä yhdessä harhaanjohtajiensa kanssa. Tulee ihan mieleen sellainen ajatus, että "jos sokea taluttaa sokeaa, niin kuoppaan menevät molemmat".

On olemassa aika monta profetiaa siitä, miten Venäjä miehittää Suomen, tai puolet Suomesta, mikäli niitä tarkemmin tutkii. Joskus kuulee profetioita siitäkin, miten suuren hävityksen jälkeen eletään taas kuin luontaistaloudessa. Mutta myös muissa maissa on omat profetiansa, usein siitä, mitä heidän maalleen tapahtuu. Jospa se onkin niin, että ne "mustat pilvet" tällä kertaa kulkevatkin valtiollisten rajojen yli, ja tapahtuu se, mitä esimerkiksi Jesajan luvussa 24 kerrotaan.

Jatkoa 2007-11-29. Ajatus näyttää katkenneen, joten yritän kirjoittaa jutun loppuun. Piti nimittäin kertoa, että profetiat ovat ennakkoilmoituksia, joita annetaan sitä varten, että olisi aikaa tehdä valmisteluja tai hakea niihin muutosta etsimällä Jumalan kasvoja ja tekemällä tarvittavia muutoksia eli "parannusta". Mutta silloin kun tuomiot ovat jo alkaneet, ne etenevät omalla painollaan säädettyyn rajaan asti. Profetioita, näkyjä, neuvoja ja ilmestyksiä tulee toki tuomioiden jo alettuakin, mutta ei enää niistä asioista, joita on myöhäistä muuttaa.

Se, mitä viimeksi olen kuullut, on ilmoitus siitä, että aikaa on vähän. En aina usko kaikkia profetioita, ja tähänkin tekisi mieli lisätä, että "tuskin ollenkaan". Tällä tarkoitan sitä, että "mustat pilvet" näkyvät nyt jo paljaalla silmällä, ilman mitään profetioita. Jos joku ei niitä näe, hankkikoon "silmävoidetta".

Kuka on kristitty

Venäjän vallankumouksen jälkeen Venäjällä, Valkovenäjällä, Ukrainassa ja Siperiassa alkoi valtava herätys. Monta miljoonaa ihmistä tuli uskoon. Kommunistit, jotka siihen aikaan olivat kirkon ja tsaarinvallan perinnön kimpussa, eivät pystyneet prosessia estämään, mutta he pyrkivät ohjailemaan sitä. Vasta 1929 alkoivat vainot, ja ne tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta. Vera Novikova kirjoittaa tästä ajasta näin:

Äveriään omakotitalon nahkasohvalla istuessa tämä tulevaisuudenkuva ei ole niin kaukana, kuin luulisi. Usein työn tai paremminkin vielä kovemman palkan perässä juoksemisen ja vielä paremman elintason tavoittelun uuvuttamat ihmiset ovat huomanneet, että tässä on nyt jotain vinossa ja lähteneet etsimään "pysyvämpiä arvoja". Kirkkokin on suostunut siihen, että Koiviston porukan ylistyskuorot esiintyvät ilman vainoja. Mutta jo siitä on maksettu kova hinta: Koivisto on jo luopunut uskovien kasteesta ja uskovien seurakunnista. Vielä pahempaa on tulossa: On tulossa seulonnan aika, ja siinä taistossa ei pelkän ylistyskuoron CD:n kuuntelu riitä voittoon.

Koettelemuksissa kysytään, kuka on kristitty. Sana kristitty esiintyy koko Raamatussa vain kolme kertaa, ja vain yhden kerran sellaisessa yhteydessä, jolloin sen merkitys selvitetään ja silloinkin se määritetään toisten, Raamatun uskovista käyttämien tavanomaisten ilmaisujen avulla. Tämä asia löytyy Pietarin 1. kirjeestä, joten ei siitä tämän enempää. Koettelemuksissa selviää, oletko sinä Jumalan kansaa, vai muuten vain mukaan lähtenyttä sekakansaa.

Se, että sanaa kristitty käytetään sekä kirkon jäsenistä, että Kristuksen morsiamesta, ei petä Jumalaa, mutta muut siinä voivat haksahtaa pahasti. Mies yhdellä sohvalla sanoi olevansa peruskristitty, mutta minä väitin olevani yhä selvemmin perushelluntailainen, sitä samaa helluntaikansaa, joka syntyi Jerusalemissa viisikymmentä päivää ensimmäisenä kuolleista ylösnousseen Jeesuksen ylösnousemuksesta. Näillä asioilla on suuri ero. En ole protestantti, enkä paavin määritelmän mukainen kristitty. Paavi väittää ainoiksi kristityiksi roomalaiskatolisia ja minä väitän, ettei roomalaiskatolinen ole kristitty, ja jos kristitty olisikin roomalaiskatolisen kirkon jäsen, lähteköön pian pois, ettei saisi samaa rangaistusta kuin he. Mutta koska me kaikki voimme erehtyä, älkäämme oudoksuko sitä hellettä, jossa meitä koetellaan. On kuitenkin yksi asia, joka pitää muistaa: Filadelfian, veljesrakkauden seurakunta ei jää tänne, kun Suuri Vaivan aika alkaa. Novikovan kertomuksestakin käy hyvin selville, että äkkiä suureksi painunut herätys ei vielä 1929 kantanut veljesrakkauden hedelmää. Kypsää hedelmää kantoivat vasta ne, jotka selvisivät koettelemuksista voittajina.

Kristittyjen vainoja järjestävä paholainen haluaa kunnian itselleen. Hän pukeutuu kultaan ja purppuraan. Hän kantaa valtikkaa ja kolmikerroksista kruunua. Sellaista karta. op/2007-09-08

Lastenleirin ollessa päättymässä mietin kuumeisesti, mikä tässä nyt on pielessä, kun lapset ovat haltioissaan, mutta oma mieleni oli levoton. Prosessori oli niin kuormitettu, että laukkukin unohtui punkalle, kun lähdettiin.

Nyt se alkaa selvitä. Päämäärä, johon me pyrimme, oli tullut kirkkaasti esille. Me lauloimme: "Jippii, minä pääsen taivaaseen!" Myös tie tuotiin selvästi esille: "Minä tunnen aarrekartan, ikivanhan, mutta tarkan". Vain silta puuttui. Yhdessä laulussa kyllä sanottiin, että "rukous on silta luokse Jumalan", mutta se ei ole Ristin Uskoa, vaan New Age-oppia. Buddhalaisetkin rukoilevat. Risti on silta luokse Jumalan.

Kuuntelin 2007-06-28 illalla radiosta, kuinka eräs saarnamies pyysi kuulijoitaan rukoilemaan kanssaan "syntisen rukouksen". Saarnamies, jonka siviiliammatti oli oopperalaulaja, esitti siinä hyvän rukouksen, ja kehotti niitä, jotka halusivat pelastua rukoilemaan saman rukouksen hänen perässään. Tähän asti oli siis kaikki hyvin. Mutta sitten hän julisti perässärukoilijansa uudestisyntyneiksi Jumalan lapsiksi. Koska samaa tapaa käytetään Suomessakin, en halua jättää asiaa hautumaan, vaan kerron, mikä tuossa julistuksessa ontuu. Sanoma kun oli siinä määrin pelkistetty versio evankeliumista, ettei se käytännössä toimi.

Marssijärjestys on seuraava: Kun ihminen kuulee Jumalan sanan - usko tosiaan tulee kuulemisesta - hän voi ottaa sen vastaan tahi hyljätä. Jos hän ottaa sen, siis sanan rististä, vastaan, hän tosiaan tunnustaa itsensä syntiseksi, Jumalan armoa tarvitsevaksi ihmiseksi, ja tosiaan tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, ja Herrakseen. Mutta uskon tunnustus ilman siitä seuraavia tunnusmerkkejä ei ole uskottava. En nyt puhu siitä, mitä Luther sanoi, vaan mitä Pietari vastasi niille, jotka uskoivat hänen saarnansa ja kyselivät, mitä heidän piti sitten tehdä. Pietari vastasi:

Ennen omaa hengellistä syntymäänsä luonnollisen ihmisen on tehtävä Liitto Jumalan kanssa, ja se tehdään kasteessa. Silloin hän saa synnit anteeksi uskossa Kristukseen, koska kasteessa hän sitoutuu kuolemaan maailmalle yhdessä Kristuksen kanssa. Syntien anteeksisaaminen avaa tien Pyhälle Hengelle, ja vasta Pyhän Hengen vastaanottaminen on tuo taivaan savimajaan.

Sen, joka pyrkii elämään Jumalalle, on pyrittävä jatkuvasti kuolemaan maailmalle. Nykyaikaisen väärän evankeliumin saarnaajat uskottelevat uhreilleen, että he voivat saada Pyhän Hengen puhdistamattomaan, saastaa täynnä olevaan astiaan. Olet varmaan kuullut heidän sanovan, että "tule sellaisena kuin olet", sen enempää selittämättä, mihin sitä tietä pääsee, tai luvaten sellaista, mihin sitä tietä ei pääse. Vanhanen tietysti sanoisi tässä, että ajat muuttuvat, mutta kellon käyminen ei tee tyhjäksi sitä, että ihminen ei ole muuttunut. Ihminen on yhtä paha nyt, kuin ennenkin, ja vain Jumala voi muuttaa hänen mielensä, uudistaa hänen ruumiinsa ja antaa hänelle Elämän Hengen, että hänellä olisi tulevaisuus ja toivo. Jos siis haluat Jumalan muuttavan sinut, seuraa hänen ohjeitaan. Muuten voi käydä niin, että sinä et tule paremmaksi, vaan pahemmaksi.

Reilut parikymmentä vuotta sitten luin Billy Grahamin lehteä Decision (Ratkaisu) monen vuoden ajan ja tarkkaan. Lehti oli kuin tyhjä pikari janoisen huulilla. Siinä ei ollut mitään hengen kostukkeeksi. Paras anti lehdessä oli yksi pieni kertomus lähetyssaarnaajasta, jolla oli 18 päällystakkia kaapissaan. Kylmästä värisevän korealaisen nähdessään täti ymmärsi, kuinka turhaa ylimääräiset päällystakit ovat sen rinnalla, mitä merkitsee yksi kunnon palttoo sateessa, tuulessa ja pakkasessa. Mutta kuten huomaat, sekin kertomus koski vain evankeliumin sosiaalista puolta, huolenpitoa saviastiasta.

Siemen, joka saviastiaan olisi pitänyt kylvää, on sana rististä. Kun sana rististä itää, se ei tuota uutta saviastiaa, sillä se ei ole biologinen siemen, vaan hengellinen siemen. Kun se itää, se tuottaa hengellistä hedelmää, jos se saa kasvaa hyvin hoidetussa saviastiassa. Mutta se mitä Graham kylvi, oli juuri sitä, mitä äsken kuulin radiosta. Näitä Grahamin opetuslapsia alkaa olla niin, että ihan kyllästyttää.

Kyse on myös uskottavuudesta. Pyhä Henki todistaa oikeaksi vain sanan Rististä. Pahuuden henkivaltoja ei "veretön" evankeliumi hetkauta lainkaan. Jos me aiomme olla Kristuksen ylösnousemuksen todistajia, meillä on oltava Kristus paitsi suussamme, myös sydämessämme, mikä taas ei ole mahdollista, jollemme ole kuolleet Kristuksen ristin kautta itsellemme ja tälle maailmalle. op/2007-06-29

En ole vielä käynyt toden teolla käsiksi teemaan, josta kirjoitit. Tuhatvuotisesta valtakunnasta on monta tulkintaa, ja siksi pidän esillä kaikkia tuntemiani tulkintoja, kunnes oma kantani selvenee. Tietyt tulkinnat, sellaiset, että kirkko olisi sama, kuin tuhatvuotinen valtakunta voidaan tietysti sivuuttaa naurunhörötyksellä. Jos katolinen kirkko kaikkine kauheuksineen olisi Tuhatvuotinen valtakunta, Jumala olisi mokannut tosi pahasti. Mutta se tulkinta, josta sinä kirjoitat, on tutkimisen arvoinen. Samoin ajattelevia on muitakin. Eli pidetään mielessä, keskustellaan ja tutkitaan edelleen.

Olenkos kertonut, että kerran työmatkalla Lundissa kaupungin hotellit olivat täynnä ja päädyimme kotimajoitukseen. Emännän hieman murteellisesta ruotsista tunnistin hänet Puolan juutalaiseksi, jolloin hän kertoi olevansa kotoisin Bialystokista. Hänen veljensä oli ollut ydinfyysikko. Hänellä kuten myös muilla maailman johtavilla ydinfyysikoilla oli siihen aikaan ollut tapana kokoontua Heidelbergiin omia teorioitaan esittelemään, ja kollegojen kritikoitavaksi. Kritiikki löysi tietysti vastaväitteitä, joiden kumoamiseksi hyvänkin teorian esittäjä joutui palaamaan pajalleen kokeita tekemään, kunnes voi taas palata Heidelbergiin. Ja näin atomifysiikka eteni. Mielestäni Heidelbergin malli sopii meillekin. Eli kun pystymme esittämään asiamme tarkemmin, tehkäämme se.

Katselin venäjän kurssieni tilaa, ja yritän saada nettiin jotakin käyttökelpoista. Varasin domainin, mutta työtä riittää vielä paljon, ennen kuin nyt Wordilla tehdyt työt on tarkastettu ja äänitetty. Perusteksti menee kokonaan uudeksi, sillä yksityisessä opetuksessa olen käyttänyt kopiosuojattua Uuden Testamentin käännöstä.

Olisin vastannut sähköpostilla, mutta Pohjois-Hämeen Puhelimen/Dna Internet modemiyhteydet ovat toimineet jo toista viikkoa huonosti. Lupasivat kyllä ilmoittaa, kun saavat kuntoon, mutta ilmoitusta ei ole kuulunut, enkä tiedä, paraneeko se ollenkaan. Hyvä, jos saan tämän liikkeelle.

Kun viime syksynä veljet pyysivät julkaisuoikeutta katekismukseni teksteille, ryhdyin täydentämään tekstejä, jotka jo ennestään tiesin olevan puutteellisia. Erityisesti tämä koski keskiajan herätysliikkeistä kertovaa osaa, ja seitsemättä osaa, jonka pääteemana on Kristuksen toinen tuleminen, Tuhatvuotinen valtakunta ja Ikuinen Jerusalem. Nyt, kun puoli vuotta on mennyt, on työ yhä vielä kesken. Pöydällä ovat tekstit Tshekkiläisestä herätyksestä, ja Alankomaiden yrityksestä vapautua Kirkon ja Valtion hirmuvallasta. Miltei yhtä pakottavalta on tuntunut myös kertoa siitä, miksi "Eurooppa" on se, mitä se on, ja mitä profeetallinen sana siitä paljastaa.

Monet veljet ovat turhaan odottaneet vastauksia sellaisiin kysymyksiin, joihin vastaamista ei luulisi vaikeaksi. Nikean uskontunnustuksen nimellä kulkevan julistuksen eli uskonopin "symbolin" kreikankielinen teksti on kyllä minulla jossakin, tarkemmin sanottuna lehden "Nikitis" etusivulle painettuna, mutta lehden etsimisestä ei syntynyt muuta positiivista tulosta, kuin laatikkojen osittainen siivous. Ruutin kirjan hebreankielisten nimien sanomaan en ole ehtinyt puuttua lainkaan; ah, jospa vaikka Risto Santala tai joku muu nämä asiat hyvin tunteva henkilö käyttäisi muutaman viikon kallisarvoisesta ajastaan ja panisi paperille tai nettiin sen, minkä tietää. Kaarlon pyyntökin on jäänyt täyttämättä, vaikka itsekin kuuntelisin ne laulut uudestaan, josta puhuit. Vanhan kasettivaraston tutkimisessa on kuitenkin se vaara, että kun siihen kerran ryhtyy, siinä saattaa hyvinkin mennä viikko pari ja ehkä enemmänkin, sillä jo kielikasettien siirtäminen kovalevylle on muutaman viikon työ. op/2007-05-11

Kaunis aikuinen tyttö kysyi, kuka häntä rakastaa? Jos kysymys olisi esitetty julkisesti, hän olisi varmasti kuullut tuhannen miehen vastaavan, että "Minä, minä" ja "Minä ensin". Mutta ne vastaukset olisivat olleet kaikki vääriä, sillä vain Jumala rakastaa ihmistä.

Kauniin tytön kysymykseen en vielä kolmekymmentä vuotta sitten osannut antaa tyhjentävää vastausta, mutta panin kysymyksen mieleeni. Tyhjentävän vastauksen kuulin kiinalaisilta sisarilta, joista yksi todisti Kristuksesta: "Sinä olet ainut, joka kohtelet minua niinkuin ihmistä" ja vielä: "Kiitollisuuden kyyneliä ei voi pidättää".

Kiinalaisen sisaren todistus ei pääty ilmoitukseen siitä, että Kristus on ainut, joka kohtelee häntä kuin ihmistä. Sisar itse, yhdessä muiden veljien ja sisarien kanssa on itse elävä todistus Jumalan rakkaudesta. Elävä todistus tarkoittaa sitä, että Jumala itse asettuu asumaan seuraajiensa sydämiin, ja ilmenee heissä rakkautena.

On tyhmää etsiä rakkautta sieltä, missä sitä ei ole. Rakkautta löytyy vain Jumalasta ja hänen seurakunnastaan. Dokumenttifilmissä "Risti - Jeesus Kiinassa" kiinalaiset uskovat heti Jumalan rakkaudesta kerrottuaan lisäävät, että Jumalan rakkauden kokeminen teki heidät kykeneviksi rakastamaan veljiä ja sisaria. Monet ovat meillä katselleet kiinalaisten antamaa todistusta tippa silmissä, ja ehdotan, että hankkisit filmin itsellesi vaikka kiven alta. Todistus on uskottava myös siksi, että rakkaus on hedelmällistä: kiinalaiset seurakunnat kasvavat vauhdilla.

Minä olen saanut kokea tätä Jumalallista rakkautta lähinnä Ukrainassa, sekä kokea myös sitä, miten se veljiin on vaikuttanut. Eräästä veljestä ja hänen seurakunnastaan olen kertonut paitsi pitkässä tekstissäni Jumala johdattaa, myös sivulla http://opsti.japo.fi/allilous/maksimi.htm. Suomalaisten uskovien keskuudessa pelkän kahvipaikan löytäminenkin on usein työn, tuskan ja pitkän ajotaipaleen takana. Pääsiäisviikolla tulikin käytyä Prahassa kahvilla ukrainalaisen pastorin luona. On se sentään hyvä, että on joku sellainen kolo, minne voi mennä jos ei muuta, kuin haavojaan nuolemaan.

Jumalan rakkaus näytettiin meille Golgatan ristillä, mutta monet katselevat sitä kuin turistit Jan Hussin patsasta Prahan vanhan kaupungin torilla ymmärtämättä yhtään, mitä se on. Tarvitaan paitsi risti, myös opas, joka osaa selittää tämän ristin ja rovion sanoman. Meillä Suomessa näitä oppaita on aika paljon, mutta opas on tarpeeton, jos hänellä ei ole mitään näytettävää.

Suomalaiset kyselevät, mihin sitä seurakuntaa oikein tarvitaan, kun kaupan hyllyltä saa hyvät laulut ja kirjat, internetistä maailman parhaat saarnat, ja rahankin voi siirtää suoraan avustettavien kohteiden tileille. Miksi yli päätään mennä ihmisten tai jopa toisten uskovien seuraan, kun todennäköistä on, että tulet tuhat ja yksi kertaa kokemaan jotakin vastaavaa, kuin minä kerran Malmössä. Oli hieno talo, ja talon isällä hienoja tuttavuuksia, joista hän illalla ilmeistä mielihyvää tuntien kertoi. Nukkumaan minut laitettiin koottavaan putkisänkyyn samaan huoneeseen flyygelin kanssa. Kello neljän aikaan yöllä putkisänky räsähti kasaan, jonka takia läksin kävelylle raittiiseen ulkoilmaan.

Arkielämä paljastaa rakkauden jäljitelmät aika armottomasti. Jos siinä sänky räsähtää alta kasaan, niin ei se Jumalan sitä sallimatta tapahdu. Pakkohan sen Jumalan on joskus romuttaa kaikki ne hökötykset, jotka ihminen on itseään korottaakseen rakentaneet. Mutta jos haluat välttyä pettymyksiltä, älä odota ihmisiltä mitään, sillä kaikki hyvä tulee Jumalalta. Ja se hyvä, joka Jumalalta tulee, on niin suurta, että sen rinnalla ihmisten suurimpienkin tekeleiden sortuminenkin on varsin toisarvoinen juttu. On vain varottava, ettei itse ole mukana missään sellaisessa, joka sortuu.

Jumalan valtakunta on tulossa. Danielin kirjassa kerrotaan kuvapatsaasta, joka esitti maailman imperiumit yhden ainoan kuvapatsaan muodossa, mutta lopulta yksi ainoa "kivilohkare" tuhoaa sen ja täyttää maan:

Jättiläistä esittävä kuvapatsas on ihmisen muotoinen, ja sen viimeisen vaiheen, kahden jalan ja kymmenen varpaan, on sanottu esittävän Euroopan Unionia. Tätä olettamusta vastustetaan sanomalla, että EU:ssa on enemmän jäseniä kuin kymmenen, mutta tällöin unohdetaan, että EU:n sisällä toimivassa Länsi-Euroopan unionissa on kymmenen jäsentä, ja juuri nämä kymmenen jäsenmaata muodostavat EU:n ytimen. Danielin itse selitti kuningas Nabusaradanin näkyä maailman imperiumit murskaavasta "kivilohkareesta" näin:

op/2007-04-16

PS: Ja mitä tekemistä tulevalla Jumalan valtakunnalla/Tuhatvuotisella valtakunnalla on sen kanssa, kuka minua rakastaa? Paljonkin! Ensinnäkin, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on yksi. Hänellä ei ole puolisoa, kuten ihmisvetoisten uskontojen "jumalilla" (Zeus ja Hera, Allah ja Allat jne). Toiseksi, Kristus on ainoa, joka rakastaa, ja hänen rakkaudellaan on kohde: Seurakunta, Kristuksen morsian…

Monet helluntaiuskovat ovat valittaneet, että heidän pomonsa ajavat heitä helluntaikirkkoon kuin käärmettä pulloon. Eräs veljistä näytti kopiota Aamulehden sivusta, jossa kerrottiin helluntaikirkon jäsenmäärän olevan 1817, joten kovin suurta menestystä hommalla ei ole ollut. Mutta jo se, että liikkeen johto niin kovasti pyrkii seurakunnissa vallitsevan yleisen mielipiteen vastaiseen tulokseen, on lähes täysin halvaannuttanut helluntaiseurakuntien toiminnan. Ja vielä pahempaa on se, että nämä helluntailiikkeen nimissä esiintyvät kirkon työmyyrät estävät toisiakin tervettä oppia puhumasta.

Minun terveiseni Baabelissa asuville veljille on se, että helluntaiseurakunnat ovat jo ilman kirkollista statustakin niin paapelin paapelia, että niistä on lähdettävä ulos. Vai onko teille mukamas kerrottu mikä hetki yöstä nyt on? Ymmärrän kyllä, että viettelys on suuri ja että liikettä tapahtuu koko ajan - toisia menee sen pyydykseen, ja toisia on tulossa ulos. Onneksi Herran sana on selvä: Lähtekää ulos Baabelista!

Jokaisen meistä on tehtävä valintamme kirkon ja Jumalan seurakunnan välillä. Tshekki Matej Janov kirjoitti tästä valinnasta 1300-luvun lopulla:

Kirkon saatanallinen olemus oli 1400-luvun Euroopassa näkyvämpää kuin koskaan ennen. Se oli jopa niin vahva, että vaikka sen omatkin miehet sitä kuinka arvostelivat, mitään parannusta asiantilaan ei saatu aikaan. Se oli peto, joka nauroi kaikkea inhimillistä arvostelua. Sitä ei kerta kaikkiaan voitu voittaa millään inhimillisellä sota-aseilla. Kirkonmiehet eivät pelänneet mitään saatanallista hyökkäystä, sillä heillä oli Saatanan itsensä tuki. Ainut, jotka kirkko pelkäsi, oli aito kristinusko niin kuin se Pyhän Hengen täyttämissä Jeesuksen seuraajissa ilmenee. Ainoastaan Kristuksen aidon morsiamen edessä kirkon feikki alkoi rapistua.

Matvei Janov oli yksi Jan Hussin opettajista. Jos Hus kerrankin olisi kumartanut Saatanalle, häntä kunnioitettaisiin tänä päivänä eräänä katolisen kirkon suurimmista pyhimyksistä. Mutta koska hän ei sitä tehnyt, hänet poltettiin roviolla.

Nykypäivän helluntailiikkeen onttoudesta johtuu, että niin harvat tuntevat omia ideologisia juuriaan. He luulevat, että kielilläpuhuminen on uusi ilmiö, jonka uusi tuleminen tapahtui vuonna 1906 Azusa Streetillä Los Angelesissa. Kuitenkin jo Hussin roviolla polttamisen jälkeen, vuonna 1420 julkaistujen Prahan artiklojen ensimmäisessä pykälässä julistetaan:

Kun Jumala antaa Hengen täyteyden, se tapahtuu hetkellä, jolloin sitä tarvitaan. Jerusalemista maailmalle lähetetyt uskovat olivat äärimmäisen haasteen edessä. Heidän oli voitettava maailman suurin sotilasmahti, maailman suurin uskonnollinen mahti ja maailman suurin korkeakulttuuri. He tarvitsivat Pyhän Hengen täyteyden voittaakseen pelon ja arkailun käydessään roomalaisen, juutalaisen ja kreikkalaisen maailman kimppuun ja päästääkseen sen vangit vapauteen.

Tshekit saivat Pyhän Hengen täyteyden hetkellä, jolloin koko Eurooppa oli päättänyt tuhota heidät. Paavi Martin V oli uhannut ristiretkellä, "Pyhän" Rooman keisarikunnan keisari Sigismund oli uhannut hävittää heidät ja maaliskuun ensimmäisenä 1420 paavi allekirjoitti bullan, jolla ristiretki virallisesti julistettiin, jonka jälkeen taistelut jatkuivat taukoamatta Westfalenin rauhaan asti - yli kaksisataa vuotta.

Maailma on nyt lähtenyt viimeiseen taistoonsa. Vaikka se on tuomittu ja vailla toivoa, se yhä vieläkin houkuttelee horjuvia uskovia leiriinsä. Monet ovat vieläkin siinä luulossa, että uskovan on pakko kuulua johonkin kirkkoon. Koeta nyt ymmärtää, että meidän yhteiskuntamme on taivaissa, ja jokaisella meillä on sekä oikeus, että velvollisuus murtaa leipä ja nostaa malja Mestarimme muistoksi ihan ilman virallista avustajaa ja keneltäkään lupaa kysymättä.

Pyhän Hengen täyteys annetaan suurten taistelujen edellä, sillä se on taisteluvarustus. Sen saivat Jerusalemiin kerääntyneet veljet, sen saivat tshekit hetkellä kun koko Eurooppa lähti sotimaan heitä vastaan ja sen saavat kaikki Jeesuksen seuraajat hetkellä, kun koko maailma hyökkää heidän kimppuunsa, mutta yhdellä ehdolla: Se annetaan vain niille, jotka eivät ole liitossa vihollisen kanssa. op/2007-02-25

Kreikankielinen Uuden Testamentin lähdeteksti käyttää puolueista ja lahkoista samaa sanaa - hairesis. Puolueiden ja lahkojen tapa vaikuttaa yhteiskunnalliseen elämään on kuitenkin erilainen. Puolueiden yhteistoimintaelimistä muodostuu demokratia. Se toimii siten, että vahvimmat puolueet alistavat heikommat allensa, ja polkevat alistettujen oikeuksia sitä enemmän, mitä kauempana kristillisistä periaatteista ne ovat. Hyvin tavallista on, että demokraattisesti toimiva yhteiskunta on avoimesti saatanallinen. Esimerkkeinä tästä voi mainita Kansallissosialistisen Saksan ja Kommunistisen Neuvostoliiton.

Sanaa "lahko" demokraatit käyttävät haukkumasanana, vaikka kyse periaatteessa lahko on aivan sama asia, kuin puolue. Molemmat, siis lahkot ja puolueet ovat eriseuroja, joiden kanssa Jeesuksen seuraajalla ei ole mitään yhteyttä. Mutta koska lahko on haukkumasana, sitä ei käytetäkään varsinaisista lahkoista tai puolueista, vaan niistä uskovista, jotka aidosti ovat Jeesuksen seuraajia.

Jeesuksen seuraajat tunnetaan siitä, että meillä on yhteys keskenämme ja myös yhteys Jumalaan, vaikka sen havaitseminen onkin ulkopuolisilta salattu. Meidän tapamme vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin toimii rukouksen ja sanan kautta. Kun me puhumme, Jumala vaikuttaa niin, että sana toteutuu. Mutta tämä periaate ei toimi, jos emme ole itse puhtaat Jumalan edessä tai jos olemme liittoutunet vihollisen kanssa. Me emme voi tuottaa hedelmää Jumalalle, jos me harjoitamme hengellistä huoruutta liittoutumalla vihollisen kanssa.

Monet niinsanotut kristityt valittavat sitä, miten vähän ihmeitä tapahtuu tai miten vähän heidän ääntänsä kuullaan. Minä sanot teille, te valittajat, että Jumala seisoo kyllä sanansa takana, mutta te ette pysty mihkään, jos teillä on väärät yhteistyökumppanit. Niilo Ylivainiokin pääsi vauhtiin vasta, kun hän oli joutunut sairaseläkkeelle, eikä enää toiminut helluntailiikkeen, vaan Jumalan nimissä.

Vihollinen näyttää ymmärtävän nämä asiat paremmin, kuin ne uskonnolliset järjestömiehet, jotka ajattelemattomasti liittoutuvat vihollisten kanssa. Vihollinen panee liittolaisensa heti sotansa etulinjoille tuhotakseen heidät itselleen edullisella tavalla ja tuhotakseen ne, jotka eivät hänen kanssaan liittoudu. Voittajat tulevat kuitenkin yksinomaan siitä leiristä, jotka eivät liittoudu Vihollisen kanssa.

Olen seuraillut Norjassa toimivan Forum 18 palstoilta sitä, mitä Romaniassa tapahtuu. Juuri ennen Romanian liittymistä EU:n leiriin, siellä vietiin rynnimällä läpi uskontolaki, jonka piiriin tuli 18 tunnustettua "uskontoa". Onneksi laki on sellainen, että tunnustetun aseman saaminen jatkossa on lähes mahdotonta. Se estääkin monia tekemästä liittoa vihollisen kanssa.

Romaniassa on satoja tuhansia helluntailaisia, ja niillä noin 50 työyhteisöä, jotka nyt siis jäivät hyväksyttyjen "uskontojen" ulkopuolelle. Onnittelen teitä, te Jeesus Nasarealaisen "lahkon" rakkaat veljet! Pysykää uskollisina, sillä sellainen meidän Herrammekin on!

Joku päivä sitten selailin Lassin luona lehteä, jonka nimestä päätellen olisi pitänyt olla kristittyjen asialla. Huomioni kiinnittyi sanoihin "kestävästä kehityksestä", jotka koreilivat erään tekstin otsikoissa. En ehtinyt lukea koko tarinaa, joten en tiedä, varoitettiinko lukijoita kehitysoptimismista, vai yritettiinkö sillä edistää jo nyt uskonnolliseksi kultiksi muodostunutta toiveajattelua maailmasta, jossa kaikki on hyvin ilman Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan.

Kehitysoptimismia tarvitsevat ihmiset, jotka uskovat sellaiseen ihmisten luomaan hyvinvointiin, jonka piirissä sekä yksityisen että kollektiivisen synnin harjoittaminen olisi mahdollista ilman pelkoa ajallisesta tai ikuisesta rangaistuksesta. Onneksi kehitysoptimismin tavoite on loogisesti mahdoton, sillä toteutuessaan sen anti ihmiskunnalle olisi ikuinen helvetti maan päälle.

Itsenäisesti ajattelevan ihmisen on helppo torjua loogisesti mahdoton kehitysoptimismi, mutta itsenäisesti ajattelevia ihmisiä on vähän. Kiinalainen tarina kertoo kuningas Xuan Wangista, jolle esiteltiin seitsemän viisasta samana päivänä. Kuninkaan mielestä se oli liikaa; hänen mielestään sopiva määrä olisi ollut yksi viisas vuosisadassa tuhannen lin säteellä pääkaupungista. Ikävä kyllä kuninkailla näyttää olevan keinonsa rajoittaa viisaiden määriä niin, että viisaat todellakin ovat harvassa. Eräskin professoritason mies kertoi, että hän joutui konsistorin puhutteluun, koska hänen epäiltiin vastustavan EeUuta.

Kunkkujen mieleen ovat helposti höynäytettävät ihmiset eli vaalikarja. Sitä on helppo ohjailla perusteettomilla lupauksilla pahuuksia tekemään. Siksi kunkut ovat niin hanakoita pitämään "totuutta vääryyden vallassa".

Maailma tuntee monta kehitysoptimismille rakennettua maailmansuunnitelmaa. Kirkolla on omansa, mutta Euroopan historia osoittaa sen vääräksi. Sen sijaan, että Katolinen kirkko olisi tehnyt Euroopasta paratiisin, Euroopasta tuli noitavainojen, kolonialismin, orjakaupan, uskonsotien, fasismin, maailmansotien, sosialismin, kerettiläisvainojen, kansanmurhien, uskonnollisen juonittelun ja riiston, ristiretkien ja juutalaisvainojen luvattu maa. Hrutshev lupasi venäläisille kommunismia vuoteen 1980 mennessä, mutta jopa ne kaikki kolme mittaria, joilla määritelmän mukaan kommunismin tuloa piti mitattaman, jäivät täyttämättä. Vuonna 1980 kaikilla venäläisillä ei ollut asuntoa, eikä leipää. Myös viimeinen Jeesuksen seuraaja jäi televisiossa näyttämättä. Kommunismin tuhatvuotista valtakuntaa ei koskaan tullut. Mutta Suuri Höynäyttäjä on sitkeää lajia. Uusin höynäytyssuunnitelma on nimeltään AoC - Sivistyksien Allianssi. Juuri näinä päivinä siitä on tulossa YK:n virallinen maailmanparannusohjelma, joten sietää varoa.

AoC on Jumalan valtakunnan kanssa kilpaileva maailmansuunnitelma. Se perustuu kehitysoptimismille kuten edeltäjänsäkin. Uutta siinä on sen globaali luonne. Tässä vaiheessa kannattaakin katsoa, millaisia sen edeltäjät ovat olleet, sillä kolme kertaa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Saatana on käyttänyt samaa taktiikkaa - ensin alkukristillisen ekspansion kukistamiseen Rooman valtakunnan alueella, sitten Euroopan herätysliikkeiden kukistamiseen keskiajalla ja nyt siis maailmanlaajuiseksi nousseen Ristin Uskon kukistamiseksi kaikkialla maailmassa.

Alkukristillisen ekspansion vastavoimaksi Tämän maailman valtarakenteiden pääsuunnittelija perusti kirkon, eurooppalaisten herätysliikkeiden vastavoimaksi se toi markkinoille "uskonpuhdistukseksi" väitetyt kirkon reformiliikkeet ja maailmanlaajuiseksi levinneen Ristin Uskon vastavoimaksi paholainen on yhdistämässä kaikki voimansa, olivatpa ne mitä lajia tahansa.

AoC:n ja Jumalan maailmanparannusohjelmat ovat törmäyskurssilla. AoC:n avulla Jumala kerää vastustajansa yhteiseksi rintamaksi, ja antaa heidän saada sen johtajan, jonka he itse haluavat. Raamatun ennustuksissa siitä käytetään nimeä "Laittomuuden ihminen". Kansallisuudeltaan laittomuuden ihmisen arvellaan olevan assyrialaisen, mutta valtansa hän saa roomalaiselta maailmalta. Maailmanhistorian loppunäytöstä varten on Babylonian valtio perustettava uudestaan. Se saattaa hyvinkin syntyä Irakin, Syyrian ja Jordanian yhdistyessä; Syyrian kansallissosialistisen puolueen kartoissa sen osana jo nyt näytetään myös Israel ja Libanon. Toisaalta Eurooppa on jo kauan ollut Babylonialaisen kultin keskus: Ishtar-portti on siirretty Babyloniasta Berliiniin, Saatanan (Zeuksen) valtaistuin on siirretty Pergamosta Berliiniin, Baabelin tornin piirustuksilla on Strasbourgiin rakennettu Euroopan Neuvoston päämaja ja maaosan nimeksi on tullut Europe sen kuninkaantyttären mukaan, jonka härän muotoon muuntautunut Zeus kreikkalaisen mytologian mukaan vietteli selkäänsä Israelin rannikolta, kuljetti mukanaan ja takaisin miehen muotoon muuntautuneena raiskasi Kreetan saarella. Härän selässä ratsastavasta naisesta on tullut Euroopan Unionin kulttiolento jonka raamatullinen vastine on Ilmestyskirjan huora.

Paholaisen valtakausi kestää seitsemän vuotta. Kehitysoptimismin kannattajien suunnittelemat suuret kristittyjen vainot on helppo järjestää. "Lopullisen ratkaisun" vaatimat lainsäädäntötyöt on monessa Euroopan maassa jo saatu päätökseen. Todelliseen kokeeseen Laittomuuden ihmisen maailmanhallitus joutuu vasta sen jälkeen, kun se on valloittanut Jerusalemin ja Laittomuuden ihminen on julistanut olevansa Jumala. Silloin alkaa suuri vihan aika, joka päättyy kolmen ja puolen vuoden kuluttua Kristuksen tullessa takaisin hallituskaupunkiinsa. Ensi töikseen hän tuhoaa vastustajan joukot, jonka jälkeen maailmassa koittaa Tuhatvuotisen valtakunnan aika.

Kehitysoptimismille tulee pikainen loppu. Ole realisti ja usko Jumalaan. Hän pelastaa meidät tulevalta vihalta, ja vie Tuhatvuotiseen valtakuntaansa, sen lisäksi, että voittajille on tarjolla Ikuinen elämä Jumalan lapsen arvolle sopivassa ympäristössä.

Varo namusetää

Joulu on "auringon syntymäpäivä", eikä sillä ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Kirkko on eri juttu, mutta Raamatusta sanaa "joulu" on turha hakea. Vain pahasti höynäytetty kristitty voi viettää joulua.

Joulun viettäminen on heikkouden merkki, jonka vihollinenkin ymmärtää. Heikoilta vihollinen vaatii jopa enemmän. Jos joku vihollisen tahtoon mukautumalla luulee välttävänsä vihollisen kostotoimet, hän on vain myynyt sielunsa halvasta. Kuuntelin illalla radiosta peruspalveluministeri Hyssälän ajatuksia, ja totesin, että siinä kuudenkymmenen euron hintaa sitä ihmissielusta taas tänä jouluna tarjotaan.

Vihollisen pelkona on, että me kristityt erottautuisimme liiaksi heistä. Siksi he haluavat, että me menisimme myös jouluna siihen samaan lätäkköön, missä hekin rypevät. Älä kuitenkaan mene. op/2006-11-25

Pietarsaaressa 01.10.1977 Niilo Ylivainio kertoi näystä, jonka hän sai 20 vuotta ennen sen herätyksen alkua, jonka alkupäivinä hän puheensa Pietarsaaressa piti. Neljä kertaa Niilolle näytettiin sama pelto. Kolmannella kerralla pellon sato oli valmis korjattavaksi ja neljännellä kerralla peltoa lähestyivät mustat pilvet. Näyn kerrottuaan Niilo kertoo sen toteutumisesta:

Ylivainion puheesta on nyt pian 30 vuotta, mutta herätys ei ole kokonaan kuollut. Se jatkuu ympäri maailmaa; juuri äsken katselimme Vladimir Murashkinin Brasilian matkalta ottamia videoita liikkeestä, jonka kasvu alkoi Ylivainion kokoussarjasta ja johon nyt kuuluu noin 700 tuhatta ihmistä. Mutta se, mitä Euroopassa nyt tapahtuu, vastaa sitä, mitä Niilo Ylivainio Pietarsaaressa 01.10.1977 sanoi:

Niilo Ylivainion aktiivisen toiminnan aikana 1977-1982, kun Niilo korjasi sieluja Jumalan aittoihin, maan poliittinen johto hävitti maan talouden jakamalla poskettomasti lainarahaa mitä kummallisimpiin ufoprojekteihin saadakseen maan talouden kaatumaan. Pankinjohtaja-pääministeri-presidentti Koivisto, jota kansalle markkinoitiin lauseella "jotain olis tehtävä", oli koko porukan varsinainen tekijämies, vaikka tekikin tekosensa niin, ettei edes hänen sosialismin sisäpiirin ulkopuolinen ulkoministerinsä Paavo Väyrynen päässyt siitä jyvälle. Huonosti oli Väyrynen läksynsä lukenut. Koiviston puoluetoveri Uljanov kirjoitti vuonna 1910, että "varmin tapa järjestäytyneen yhteiskunnan kaatamiseksi on turmella sen valuutta". Revalvaatio tehtiin hetkellä, jolloin olisi pitänyt tehdä devalvaatio. Ja kun maan talous oli saatettu konkurssin partaalle, ei enää ollut konsti eikä mikään saada kansalta hyväksyntää EU-leiriin siirtymiselle. Tilanne oli niin surkea, että kansanjohtajien silmissä paha enkelikin näytti paremmalta kuin tosiasiat. Maan uskonnollinen elämäkin oli lähes yksin Niilon varassa. Ne, joiden olisi virkansa puolesta kuulunut varoittaa palkanmaksajiaan EU:n hengellisestä perinnöstä, olivat jo myyneet sielunsa paholaisen palvelemiseen ja parhaimmassakin tapauksessa vaikenivat kuin kalat.

Ylivainion ennustukset tummista pilvistä ovat käymässä toteen. Saatana on nostanut tunnuksensa Euroopan ylle maanosan asukkaiden sitä tajuamatta. Nämä tunnukset ovat Härän selässä istuva nainen ja Baabelin torni. Näitä tunnuksia voi nykyisin löytää patsaina eri puolella Euroopan Unionin jäsenvaltiossa ja jäsenyyttä hakevista maista, kahden euron rahoista, postimerkeistä, EU:n mainoksista, arkkitehtuurista jne. EU:n lipussa on 12 tähteä ja Euroopan Neuvoston päämaja Strasbourgissa on rakennettu vanhan Baabelin tornia esittävää maalausta jäljitellen. Ja että symboliikka olisi täydellinen, on Saatanan valtaistuin tuotu Pergamosta Berliiniin ja sen replika rakennettu Moskovaan. (haku: Pergamum Museum, Lenin mausoleum). Ja kuin asian varmistamiseksi on Ishtar-porttikin siirretty Babylonista samaan Pergamon museoon Berliinin. Babylonialaisessa kolminaisuudessa Ishtar oli Baalin puoliso. Gematriaan perustuvan tulkinnan mukaan Ishtar-porttia sanotaan helvetin portiksi.

Euroopan ongelma on sen väärä liitto. Tarujen mukaan liitto syntyi, kun kreikkalaisten jumalien isänä tunnettu Zeus vietteli nykyisen Israelin rannikolla paimenessa olleen neidon nimeltä Europa, vei hänet Kreetan saarelle ja raiskasi hänet. Hyvitykseksi Zeus antoi hänelle kokonaisen maanosan valtarakenteet, mutta ei omaa nimeään, sillä se olisi merkinnyt avioliiton tunnustamista kaikkine siitä johtuvine seuraamuksineen. Zeus ei halunnut jakaa valtaansa edes vaimonsa Heran, saatikka sitten satunnaisten uhriensa kanssa. Ja niin yhä edelleen joutuu raiskauksen uhri - Europe - tekemään palveluksia raiskaajalleen, sille samalle, jota kreikkalaiset sanovat kaikkien jumalien isäksi, mutta me Saatanaksi. (haku: Rape of Europe; Seduction of Europe; Abduction of Europe)

Euroopan unioni on lähtenyt viimeiseen taistoon. Sen vallanpitäjät tietävät hyvin, mistä nyt on kyse. He ovat haastaneet Jumalan ja saavat ansioittensa mukaan. Mutta voi niitä tyhmiä neitsyitä, jotka eivät tunne profeetallista sanaa nyt, kun sitä todella tarvitaan.

Danielin kirjan neljä erilaista ennustusta (kuvapatsas luvussa 2, pedot luvussa 7, sarvipäät elukat luvussa 8 ja sarvet luvussa 11) ovat avaimia, joilla maailmanhistorian tapahtumat aukeavat, saavat järjellisen selityksensä, tulevat ymmärrettäviksi. Ja kun ymmärrys on hankittu, tulee Raamatun viimeisestä kirjasta, Ilmestyskirjasta todellinen Apokalypsis, näköalapaikka tämän maailmanajan viimeisten seitsemän vuoden tapahtumiin. Viisaat neitsyet katselevat sitä taivaasta, sillä Ilmestyskirjan näyttämöllä ei sanaa seurakunta enää mainita.

Raamattu käyttää typologista ilmoitustapaa. Asia esitetään ennustuksena, joka ensin toteutuu pienessä mittakaavassa. Pergamon roomalaismielinen kreikkalaisvaltio oli mukana tukemassa erästä Danielin kirjassa esitettyä tapahtumasarjaa, jonka huipentumana oli Zeuksen alttari rakentaminen Jumalan temppeliksi valitulle paikalle Antiokus IV Epifaneen aikana. Antiokus IV aikana Jerusalemin temppelissä Zeukselle pyhitetyllä alttarilla uhrattiin sikoja, sillä tarkoitus oli Jumalan häpäiseminen. Makkabealaiskirjoissa kerrotaan, mitä muuta "sivistyneet" kreikkalaiset tekivät pääjumalansa Zeuksen johdolla Israelissa. Ilmestyskirjassa sitten kerrotaankin ensimmäisestä ei-juutalaisesta, joka tapettiin uskonsa tähden Pergamossa, siellä missä Saatanan alttari oli, kts Ilm 2:13, ja sama peli on jatkunut nyt jo pian kaksi tuhatta vuotta. Vasta Ilmestyskirjan lopulla kuullaan koko Uuden Testamentin ensimmäiset halleluja-huudot, ja ne kuullaan silloin, kun sen Babylon on lopullisesti tuhottu.

Saatanan alttarin siirsi Pergamosta Berliiniin Karl Humann joskus 1800-luvun loppupuolella. Karl Humann! Ajattele vähän! Sen jälkeen saksalaiset evankeliset "kristityt" sitten julistivatkin Pyhän Hengen työn olevan Saatanasta, ja valitsivat johtajakseen Adolf Hitlerin, sillä Jumalaa ei rankaisematta pilkkaa kukaan. Kun siis näet Euroopan Unionin perustajien uhmakkaasti valitsemat symbolit, ei sinun edes kauan ajatella, ennen kuin ymmärrät, mihin Eurooppaa ollaan taluttamassa.

Jeesus kutsui kansansa ulos Babylonista. Abraham lähti, ja samoin ovat lähteneet miljoonat muut hänen jälkeensä. Juutalaiset vietiin Baabelin orjuuteen rangaistuksena uskottomuudestaan aviomiestään Jumalaa kohtaan. Myös kirkon asiakkaat ovat vaarassa:

PS: huomaat tästä, että tämä on lyhennelmä. Jos tekstistä "Euroopan Unioni" jotakin valmista tulee, laitan linkin. op/2006-11-18

Sepon vinkistä kävin kirjastosta hakemassa 07-11-2006 Hesarin, jossa selostettiin vedenpaisumuksen jälkeisen Euroopan ilmastomuutoksia. Sivulla D1 sanottiin, että ilmasto on lämminnyt ennenkin ja sivulla A4 kerrotaan, että "ympäristöpolitiikan professori Ilmo Massan mukaan Suomessa ei ole ymmärretty yhteiskuntatieteen merkitystä ympäristötutkimuksessa". Mistä siis on kyse? Siitäkö, että Raamatun ennustusten mukaan ilmasto tulee sietämättömän kuumaksi, vai siitäkö, että poliitikot huolehtisivat ilmastosta? Tai siitä, että yhteiskunta-arkkitehdit vain käyttävät ympäristöpolitiikkaa Weishauptin ohjelman toteuttamiseen?

Maailmassa on tilaa ja viljelemätöntä viljelymaata kaikille, jota leipää tarvitsevat. Lokakuun puolivälin paikkeilla menimme linja-autolla Pietarista Moskovaan ja sieltä pikkubussilla vielä kolmesataa kilometriä eteenpäin Kiovan suuntaan. Kohta Pietarin jälkeen näimme yhden, suuren kaalipellon, mutta muuta viljeltyä maata emme tällä tuhannen kilometrin matkalla sitten havainneetkaan. Sama pyrkimys näkyy meilläkin kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla. Hiilivoimaa vastustetaan, koska se savuttaa, ydinsähköllä on vaaransa, mutta myös Vuotoksen altaan rakentaminen on estetty, vaikka vesivoimasta olisi saatavissa puhtainta energiaa. Ja nyt ollaan kieltämässä jo halkojen polttokin pesässä. Kaiken tämän tarkoituksena on panna köyhät kyykkyyn. Kannattaa tarkkailla, milloin ongenkoukut häviävät kaupoista.

Weishauptin ohjelmalla pyritään Paholaisen maailmanvaltaan. Karl Marxin ohjelmassa Weishauptin ohjelman se kohta, jossa vaaditaan yksityisomaisuuden ja perimisoikeuden lakkauttamista, on jopa tärkein. Paholaisen kannalta maanomistajia on tietysti aivan liian paljon. Jos hän, siis Paholainen, hallitsisi aivan kaikkea, hän tietysti panisi koko maailman kesannoksi. Eniten Laittomuuden ihminen vihaa ihmistä, sillä Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi hän tulee - omien yhteiskunta-arkkitehtiensa äveriäällä tuella - vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Meidän Herramme paljasti Laittomuuden ihmisen ohjelman Johanneksen evankeliumin luvussa 10, jae 10. op/2006-11-11

Toorapiirissä luettiin eilen 5. Mooseksen kirjan luku 32. Luku sisältää Mooseksen virren ja Jumalan käskyn Moosekselle:

Fyysisen elämänsä aikana Mooses ei päässyt Israelin maahan, Erets Israeliin. Mutta ikuista elämää hän ei menettänyt. Matteuksen evankeliumista me luemme:

Mooseksen elämässä oli kolme vaihetta: 40 vuotta hän oli egyptiläisen kulttuurin pauloissa, 40 vuotta hän harjoitteli lampailla, ja 40 vuoden ajan hän johti Jumalan kansaa. Tämän 40 vuoden aikana hän teki suutuspäissään yhden virheen. Hänen käskettiin puhua kalliolle, mutta hän löi kalliota kepillä. Ja tämän yhden virheen takia hän jäi palkintoa vaille.

Palkinto olisi ollut fyysinen elämä Erets Israelissa, Israelin maassa. Mutta on olemassa jotakin vielä suurempaa kuin maallinen elämä maassa. Se on elämä taivaissa, ja se on armosta. Jumalan armoa Mooses ei kadottanut. Siksi hän saattoi olla Jeesuksen seurassa hänen kirkastusvuorellaan yhdessä Elian kanssa, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen katsellessa. Ensi alkuun tämä havainto saattaa tuntua oudolta, mutta vain siksi, että länsimaiseen hapatukseen tottuneet kristityt eivät yleensä tunne kristinuskosta edes perusteita. Ylypiät oppilaat ovat jättäneet alkeet lukematta, sillä tuloksella, ettei korkeampaakaan opetusta ole pystytty omaksumaan. Toorakerhon kävijä sitä vastoin huomaa pian, kuinka varhaisessa vaiheessa Jumala ilmoitti ne kehityslinjat, joihin Raamatun viimeisissäkin jakeissa ilmoitetut yksityiskohdat saumattomasti sopivat.

Mooseksen henkilökohtaisen pelastushistorian kautta saatu opetus koskee tuhatvuotista valtakuntaa. Seitsemän vuotta kestävien Karitsan häiden kanssa Kristus palaa Maan (Erets) päälle kuninkaana. Eikä hän tule yksin: Hänen mukanaan ovat hänen pyhänsä maata hallitsemaan:

Kun Jumala perusti maan, hän antoi sen erään enkeliruhtinaan hallintaan. Tämä kuitenkin julistautui itsenäiseksi, ja viettelipä vielä ihmisetkin mukaansa. Jeesus oli ensimmäinen, joka ei antanut itseään vietellä. Ja siksi Jeesuksesta on kasvanut se suku, jonka hallintaan Maa annetaan.

Olisi lapsellista luulla, että Jumala jättäisi suunnitelmansa kesken jonkun vastustajansa hyökkäyksen takia. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana maa kukoistaa ja ne ihmiset, jotka sinä aikana elävät, nauttivat kaikesta siitä, mitä Jumala on luonut. Ihmisen on vain valittava puolensa, sillä Jumalan valtakuntaan menevät vain voittajat.

Me, jotka uskon kautta olemme liittyneet Jeesukseen, olemme kutsutut voittamaan uskon kautta Jeesukseen - ei Jeesusta lyömällä. Matkareittimme varrella on useita etappeja. Ensimmäistä sanotaan Efesoksi.

Uskoontulovaiheessa ihmiseltä ei vaadita mitään. Uskoon tullaan armosta, ottamalla vastaan Jumalan tarjous Jeesuksesta ja nauttimalla "sanan väärentämätöntä maitoa". Efeson seurakunnalle luvattiin vahvaa ruokaa, jos vain se voittaisi ne paheet, joista sitä oli muistutettu:

Smyrnan seurakuntaa kehotettiin olemaan uskollinen kuolemaan asti.

Pergamon seurakunnalle luvattiin taivaallista ruokaa ja oma nimi, mikä tarkoittaa itsenäisyyttä:

Tyatiran seurakunnalle luvattiin hallituspaikka maanpäällisessä Tuhatvuotisessa valtakunnassa ja asema Kosmoksen valtapiirissä:

Sardeen seurakunnan voittaville jäsenille luvattiin vanhurskauden vaatteet, ikuinen elämä ja nimen puolto Isän edessä sinä päivänä, jolloin Kristus esittelee morsiamensa/hallituksensa Isälle:

Filadelfian eli veljesrakkauden seurakunnan voittaville jäsenille luvattiin nimi, joka osoittaa kuulumista Jumalan sukuun, kotipaikkaoikeus Uuteen Jerusalemiin ja Taivaan kansalaisoikeudet. Huomaa, että Jumalan nimi on suurempi, kuin se "oman nimi", joka edellisellä askelmalla saatiin:

Laodikean luopioseurakunnasta voittajina selviytyville luvattiin paikka Kristuksen ja Isän taivaallisella valtaistuimella:

Vaikka Mooses menettikin palkinnon - Tuhatvuotisen valtakunnan - hän ei menettänyt pelastustaan Kristuksessa. Voittajien osa on sitäkin parempi.

Kiitos kirjeestäsi. Se kosketteli aihetta, jota olen yrittänyt selvittää itselleni viimeiset pari vuotta. Silti en vielä katso pystyväni vastaamaan muuten, kuin esittämällä muutamia kommentteja. Mutta otetaan tähän se Sanan paikka, jota ryhdymme tarkastelemaan, että muutkin tietäisivät, mistä on puhe:

Raamatulliset häät kestävät seitsemän päivää. Kun sulhasen isä antaa pojalleen luvan, lähtee Poika hakemaan Morsianta häitä varten valmistamaansa häähuoneeseen, eräänlaisen "morsiontaivaan" alla. Vasta häiden jälkeen he tulevat heitä odottavan juhlakansan luo hääaterialle. Se tarkoittaa sitä, että Kristus tulee ensin hakemaan morsiamensa, mutta palaa pian takaisin morsiamensa kanssa juhlavieraiden joukkoon. Meillä on siis kaksi odottavaa joukkoa - Karitsan morsian ja juhlavieraat kysymässä, milloin tämä tapahtuu. Ilmestyskirjassa tästä kerrotaan heti Suuren Babylonin tuhosta kertovien jakeiden jälkeen:

Kun nyt katsotaan Matteuksen evankeliumin 25 luvun kertomusta kymmenestä neitsyestä, huomataan, että se esitetään sellaisten kertomusten joukossa, joissa puhutaan Jeesuksen julkisesta tulemisesta, parousiasta. Toisaalta tekstissä esiintyvän sanan "neitsyt" takia näyttää siltä, että kyse olisi Karitsan morsiamesta, eikä häävierasjoukosta. Jotkut ovat väittäneet sitäkin, että kyse olisi morsiusneidoista. Mutta tekstissä on toinenkin sana, joka tukee ajatusta, jonka mukaan kymmenen neitsyttä tai ainakin puolet heistä olisivat sama kuin Karitsan morsian: Sanaa "huuto" käytetään Raamatussa aivan samoin, kuin Vanhan testamentin sanaa "teruah", joka esiintyy myös merkityksessä "pasuunansoiton (päivä)", ja se, jos mikä on se päivä, jolloin Kristus hakee morsiamensa turvaan ennenkuin Jumalan viha kohtaa maata ja siinä asuvaisia.

Kun nyt nämä epävarmuutta aiheuttavat kysymykset on noteerattu, voidaan tarkastella itse asiaa, eli sitä, onko meillä edellytyksiä päästä mukaan tähän ensimmäiseen ylösnousemukseen ja Karitsan häihin morsiamen ominaisuudessa, vai onko meidän tyydyttävä sellaiseen "autuaan" osaan, joka on luvattu häävieraille. Onneksi kilvoittelun tulos ei niinkään riipu siitä, miten hyvin olemme selvillä niistä tapahtumista, jotka ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen tapahtuvat, kuin siitä, miten kasvukautemme uskoon tulon jälkeen on sujunut. Mutta yksi asia on varma: Jeesus tulee hakemaan täysi-ikäistä morsianta, eikä mitään vauva-ikäistä, maitoruokinnalla olevaa beibiä, jolla on vetelät housussa kohta, kun joku vahingossa pistää hänelle jotakin tuttelia vahvempaa suuhun.

Kyllä Jeesus hengelliset beibitkin pelastaa Helvetin tulelta, mutta Isän toive on, että beibit kasvaisivat aikuisiksi. Aikuinen on Raamatun teksteissä sama kuin täydellinen ja täysi-ikäinen. Uuden testamentin käännöksissä kreikan sanaa telios ja hebrean sanaa tamim käytetäänkin kaikissa näissä merkityksissä, ja lisäksi merkityksessä "nuhteeton". Vain nuhteeton on kelvollinen Karitsan morsiameksi; muut jäävät Vaivan aikaan jatkokoulutusta saamaan. Tuleeko heistä/meistä? siinäkään vaiheessa edes häävierasväkeä, jää nähtäväksi. Vaivan ajan päätteeksi tulee Jumalan viha. Se on niin perusteellinen, ettei jälkikorjuuta ei enää tarvita.

Meitä on valitettavasti opetettu niin, että kun ottaa "Jeesuksen vastaan omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan", me olemme heti taivaskelpoisia. Se on Billy Grahamin opetusta; ja vaikka joku lisää siihen, että on otettava kaste, ja otettava vastaan Pyhä Henki, jää tulos heikoksi. Jeesus aloittaa koko homman ihan toisin päin: On kuoltava maailmalle Kristuksessa, jos mieli tuottaa satoa Kristukselle.

Jos vähänkin tunnemme Raamattua, voimme heti torjua Billy Grahamin "evankeelisen" hapatuksen täytenä harhaoppina, jonka tarkoitus on vain estää vastasyntyneen beibin hengellinen kasvu. Hengellinen kasvu edellyttää hengellistä syntymistä, mutta ei syntymisen tule jäädä ainoaksi tapahtumaksi Elämän tien varrella. Muitakin on. Aabraham piti suuret juhlat siinä vaiheessa, kun Iisak vieroitettiin rintamaidolta, ja niin edelleen.

Kaikilla Matteuksen 25. luvun kymmenellä neitsyellä oli lamppu. Daavidin mukaan lamppu on Jumalan sana:

Lamppu tarvitsee palaakseen öljyä ja sydämen, jossa öljy palaa - jos se on joskus sytytetty. Vähäarvoinen ei ole lampunjalkakaan: se on Jumalan yhteydessä oleva seurakunta, ei tosin siinä mielessä, miten se pappisvetoisissa organisaatioissa mielletään, vaan pyhien yhteytenä. Kun kaikki on oikein, lamppu sekä valaisee että antaa lämpöä.

Vertauksessa kymmenestä neitsyestä kerrotaan, että öljyä piti olla varastossakin pahan päivän varalle. Profeetallinen sana on juuri sitä. Sanassa kerrotaan siitäkin, mitä pian tapahtuva on ja se on kerrottu siksi, että me tietäisimme, miten tulevaisuudessa on toimittava. Raamatut voidaan takavarikoida, mutta siitäkin huolimatta meidän on tiedettävä eräitä asioita ennen kuin ne tulevat päälle. Pyhää Henkeä ei tarvitse varastoida, vaan Sanaa, joka on polttoainetta Pyhän Hengen tulelle:

Jumalan sanan on oltava kirjoitettuna sydämiimme. Monilla se on kirjahyllyssä, paksun pölykerroksen alla, mutta jos sitä ei vielä nytkään lueta, niin tuskin sitä raamattua luetaan koskaan myöhemminkään. Ne, jotka lykkäävät aloittamista nyt, lykkäävät sitä sinäkin päivänä, jolloin se on jo myöhäistä, sillä kasvu vaatii aikaa. Pelastus tuomiosta ei aikaa vaadi, sillä meidän pääsiäislampaamme on teurastettu. Riittää kun otamme sen vastaan:

Israel pelastui, koska se hyödynsi pääsiäislampaansa lähtemällä heti Egyptistä. Sille oli määrätty seitsemän päivän pakoaika, Happamattoman leivän päivät. Pääsiäislammas tapettiin Aviv-kuun 14. päivänä, ja happamattoman leivän kolmantena päivänä se oli jo Kaislameren toisella puolella. Mutta jollei näin olisi käynyt, olisivat Egyptin joukot saavuttaneet ja tuhonneet sen Egyptin maaperällä.

Pelastettujen voittolaulu Toisen Mooseksen kirjan luvussa 15 on ymmärrettävä. Siinä lauletaan Jumalan voitosta, ja uskosta siihen, että Jumala vie kansansa perille. Ei erämaa ole mikään päämäärä. Sen ylityskin on pelkkä välttämättömyys. Luvattu maa on päämäärä. Luvatussa maassa usko muuttuu näkemiseksi, mutta usko ei silti katoa. Sitä tarvitaan ikuisuudessakin, sillä usko on periaatteessa se voima, jonka kautta Pyhässä Hengessä lausuttu sana toteutuu. Katsele tähtiä, ja muista Aabrahamille annetut lupaukset!

Yritän saada kirjan KRISTUKSEN MORSIAN luvun 15, "Kasvukausi" pian nettiin. Mutta älä jää odottamaan. Onhan sinulla Raamattu. Kun Pyhä Henki sitä sinulle selittää, sinä näet, kuinka kulkea eteenpäin. Mutta sinulla on myös muisti. Tallenna Raamatun sana muistiisi, että lamppusi palaisi yölläkin aina siihen asti, kunnes Ylkä tulee.

Vaimoni avaa joskus radion kuunnellakseen Radio Dein ohjelmia. Eilen minäkin höristin korviani, kun joku sanoi puhui siellä Venäjän ortodoksikirkosta. Yritin todellakin höristää korviani, koska olin kuulevani sellaisen väitteen, ettei sellaista evankelistaa Venäjällä kuunnella, joka väittää Venäjän ortodoksikirkon olevan harhaoppinen!

Länsi-Ukrainan ja Läntisen Valkovenäjän uskovat olivat 1990-luvun alussa tulleet Venäjälle, ja useissa kaupungeissa paljon ihmisiä tuli uskoon. Näin kävi myös pienessä Meshovskin kaupungissa Kalugan alueella. Kaupungissa toimi opettajaseminaari, ja monet uskoon tulleet asuivat koululla, sillä useimpien oppilaiden kodit olivat kaukana kaupungista. Kesällä 1993 olin satojen muiden uteliaiden kanssa rannalla katselemassa uskovien kastetta Meshovskissa.

Kommunistien järjestämät uskovien vainot olivat juuri päättyneet, ja maassa piti olla rauha, myös uskovilla. Mutta mitä sitä turhaa. Opettajaseminaarin johtaja, joka todennäköisesti oli ollut ennen sosialistien palkkalistoilla, oli nyt ryhtynyt vainoamaan kristittyjä ortodoksikirkon nimissä. Uskovien kokouksissa käyvät opiskelijat joutuivat valitsemaan joko opettajaseminaarin tai "lahkolaisten" kokouksissa käynnin välillä. Ortodoksikirkko olisi koulunjohtajalle sopinut.

Muistan hyvin yhden tytön, joka valitsi opettajan uran, vaikka hintana oli pysytteleminen uskovien kokouspaikkojen ulkopuolella. Muutama vuosi myöhemmin näin hänet Ukrainassa. Opettajan paikkaa hän ei ollut saanut, vaan hän oli joutunut "laulajattareksi" eräänlaiselle upseerikerholle. Laulajatar päästettiin meitä tapaamaan ulos kerholta, mutta jo noin kymmenen minuutin kuluttua tuli viinalle haiseva miliisi hakemaan häntä sisään. Myös evp. sisarkandidaatti haisi viinalle.

On turha puhua siitä, onko ortodoksikirkko harhaoppinen vai ei. Teot puhuvat. Ne jotka tuntevat kukan ja tekokukan eron, haksahtavat siihen yhtä vähän kuin ampiainen muoviin. Tosiaankin, on tarpeetonta arvioida sitä, onko ortodoksikirkko harhaoppinen vai ei, ja saman voi sanoa myös Suomen Siionin nykytilasta ja erikoisesti luterilaisesta kirkosta. Meitä kiinnostaa vain se maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Murheellisinta tässä tarinassa onkin se, että niin harvat erottavat kukan ja tekokukasta. Onneksi Radio Dein tapaus on selvä: jo sen nimessä esiintyvä sana dei paljastaa tarpeeksi. Jos dei ylipäätä on joku jumala, niin ei ainakaan kristittyjen Jumala.

Hengellisessä elämässä on kolme selvästi tunnistettavaa kautta: Vauvaikä, nuoruus ja vanhemmuus. Vanhemmuus ei ole samaa kuin vanhuus, vaan sitä, että on täysi-ikäinen synnyttämään hengellisiä lapsia Jumalalle ja imettämään niitä "sanan väärentämättömällä maidolla". Johannes sanoo sen näin:

Vauvaikä on se, kun nautitaan "sanan väärentämätöntä maitoa". Apostolien teoissa kerrotaan vauvaikäisestä seurakunnasta:

Tämä vähän yli 3000 henkilön seurakunta oli syntynyt Pietarin helluntaisaarnan vaikutuksesta ja sitä esitellään maailmalla ikään kuin se olisi ollut jonkinlainen seurakuntaelämän huippu. Mutta jos tekstin lukee huolellisesti, kaikki se, mitä siinä sanotaan, kuuluu hengellisen elämän alkeisiin. Apostolinen opetus, ihmeet, uskovien jokapäiväinen yhdessäolo, omaisuuden yhteys, yksinkertainen elämänmuoto, kotiehtoolliset ovat tänäänkin näyttö siitä, että Jumalan valtakunta on tullut.

Kirjoitan tätä juttua hyvin tietäen sen, että miltei kaikki papit ja saarnaajat vastustavat näkemystä siitä, että Jerusalemin alkuseurakunta oli imetysasteella. Mutta ne, jotka vastustavat, vastustavat siksi, että heidän omissa seurakunnissaan ei ole saavutettu edes tätä beibiseurakuntavaihetta, pahan voittamisesta ja hengellisestä isyydestä puhumattakaan. Mutta jospa he kerrankin lakkaisivat vastustamasta, ja kuuntelisivat edes hetkisen.

Jerusalemin seurakunnan kehityksen avain oli siinä, että apostoleilla oli Pyhä Henki, ja seurakunta pysyi heidän opetuksessaan. Jeesuksen sanojen mukaan meidänkin sisältämme on virtaava Elävän veden virrat, jos vain tulemme hänen jalkojensa juureen. Jos Jumalan valtakunta on meissä, Jumala toteuttaa sen sanan, jonka me puhumme. Ja silloin tuloksena on apostolinen seurakunta Apostolien tekojen toisen luvun malliin.

Jos minulta katoaa kukkaro kaupungilla, niin en epäröi yhtään mennä vauvaikäisen uskovan luo lainaamaan kymmentä euroa päästäkseni paikkurilla kotiin. Valitettavasti vain asia on niin, ettei näitä vauvaikäisiä tai sitä suurempia uskovia Suomesta hevin löydy. Kun asuin Raumalla, oli minulla kahvipaikkojakin Minskissä enemmän kuin Raumalla. Ja entäs ne nuorukaisikäiset uskovat ja hengelliset vanhemmat! En uskalla oikein ajatellakaan, miten hengellisen elämäni olisi käynyt, ellen olisi tuntenut Ukrainan ja Venäjän uskovia.

Olen ennen kertonut eräästä kuorma-auton kuljettajasta, joka joutui vankilaan renkaan puhkeamisen takia. Kun hän palasi vankilasta, veljet tulivat ja rakensivat hänelle omakotitalon. Mies, joka siitä minulle kertoi, ei itse ollut uskova, mutta "kahden tuhannen" uskovan tulo vääryyttä kärsineen uskonveljen avuksi oli tehnyt häneen vaikutuksen, huolimatta siitä, että kysymys oli hengellisesti sangen vaatimattomasta voimannäytöstä, sillä siihen pystyivät kaikki - aivan vauvaiästä alkaen. Ja tämä esimerkkitapaus on Kertshistä, Ukrainasta.

Johanneksen mukaan seuraava kehitysaste on nuorukaisikä. Sen tuntomerkki on syntien voittaminen. Vasta sen jälkeen aletaan puhua siitä, mitä varten meidät on Kristuksen yhteyteen pelastettu. Omin sanoin en tässä uskalla edes lähteä siitä puhumaan, vaan lainaan Paavalia:

Tämä on asia, johon kannattaa palata. Mutta jo nyt voi tehdä pienen esitutkimuksen katsomalla, minkälaisia hakukone antaa sanoista pyhä, nuhteeton ja täydellinen. Edellyttäen tietysti sitä, että et ole jo kompastunut siihen, mitä alussa sanoin.

Noin neljäkymmentä vuotta sitten suomalaisille opetettiin hokema Julmasta Jumalasta, joka lähetti Julman Israelin kansan tappamaan verisesti Kaanaanmaan seitsemän kansaa ja anastamaan niitten maat. Oppi meni hyvin perille, enkä vielä tähän päivään mennessä ole kuullut ammattimaisten jumalanselittäjien eli pappien vastanneen tähän kysymykseen. Kysymystä tehostettiin usein vielä väittämällä, että miksi Jumala yli päätään sietää niin paljon viattomien ihmisten kärsimystä maailmassa ja niin edelleen. Miksei hän puutu asioihin, jos hän kerran on olemassa?

Meitä oli silloin Wallasvaaran Jorman perustamassa Wallacissa, Turussa, kolme uskovaa nuorta miestä vastaamassa näihin kysymyksiin. Minä vastasin näin: Jos Jumala nyt puhaltaisi pelin poikki, niin mihin sinä, joka vaadit pahojen ihmisten rankaisemista, itse nyt joutuisit? Kiitä Jumalaa mahdollisuudesta anoa armoa ja käytä sitä mahdollisuutta hyväksesi!

Pidin työtoverieni kysymystä täysin oikeutettuna ja asiallisena, koska he eivät olleet muutenkaan perillä Jumalan toimintatavoista. Mutta mikseivät heidän pappinsa vastanneet niiden ihmisten kysymyksiin, jotka heille palkankin maksoivat? Ehkä vastaus on siinä, että papit olivat Jumalan toimintatavoista yhtä tietämättömiä, kuin heidän asiakkaansa?

Vuosikymmenien varrella moni asia on selvinnyt. Myös se, että uskovat papit ovat jo kauan sitten lähteneet kirkosta - jos heitä on siellä koskaan ollutkaan. Loput papit ovat tulleet jo niin asiakasläheiseksi, että yhä useammin he itse ovat syyttämässä Jumalaa julmuudesta. Jumalan julmuus on myös aktuelli asia, sillä Jumalan vihan suuri päivä on lähellä.

Jumalan väitetty julmuus kohtasi vanhaa maailmaa jo Nooan päivinä. Silloin ihmiskunta hävitettiin veden kautta. Sodoma ja sen kolme sisarkaupunkia tuhoutui rikkihöyryihin ja kivisateeseen. Tuomiot olivat kieltämättä ankarat, mutta ne eivät olleet epäoikeudenmukaisia, eivätkä edes julmia. Jumala ei harrasta julmuuksia, sillä sen, mitä hän tekee, on oikeudenmukaisuutta periaatteella hammas hampaasta ja laupeus laupeudesta. Mutta jos hän hetkeksikään ottaa pois suojelevan kätensä maailman yltä, pääsee se peto, jolle Euroviisujen voittajat ylistyslauluja laulavat, toteuttamaan itseään ja se on julmaa.

Jumala on pyhä, pyhä, pyhä. Jumalan pyhyys vaikuttaa kaikkeen saastaiseen siten, että saasta häviää ja saastainen kuolee. Siksi Jumala on kätkenyt kasvonsa ihmiseltä ja ilmestynyt Kristuksessa ottaakseen pois maailman saastan. Kuusi tuhatta vuotta Jumala on jo kestänyt tätä asiaintilaa vain sitä varten, että ihmisellä olisi mahdollisuus. Mutta määräpäivänä armon aika päättyy ja Jeesus saapuu kuninkaallisessa loistossaan maan päälle.

Ainakin yksi Jeesuksen vertaus koskettelee tätä ongelmaa. Kuninkaan, se on, Jeesuksen, palvelijat saivat kukin alkupääoman, joita heidän piti käyttää Herransa kunniaksi. Mutta yksi palvelijoista kaivoi leiviskänsä maahan, ja palautti sen omistajalleen, kun tämä palasi syyttäen omistajaa julmuudesta, kts. Matt 25:14-30. Kysymys oli kuitenkin siitä, että palvelija ei uskonut Herransa armoon. Hänen käsityksensä Jumalasta perustuivat pelkoon, tarkemmin sanottuna erehtymisen pelkoon. Se kertoo palvelijasta sen, että hän kuunteli ja uskoi Saatanaa, sillä saatana on syyttäjä, joka aina etsii vikoja Jumalan palvelijoista. Syytöksillään Saatana yrittää saada Jumalan palvelijat pois pelistä, mutta hänen vääryytensä tulee ilmi jo siinä, että niitä omia palvelijoitaan, jotka tekevät pahaa, hän ylistää ja palkitsee. Juuri äsken eräskin sellainen sai Suomalaisen työn kunniamerkin.

Kun väitteet Jumalan epäoikeudenmukaisuudesta ovat tunkeutumassa jo seurakunnankin keskuuteen, ratkaisee seurakunnan rakenne sen, voidaanko vihollisen propaganda epäoikeudenmukaisesta Jumalasta edes torjua. Jos "seurakunnan" kokoukset ovat yhden miehen show, kuten kirkossa, voit olla melkein varma, ettei asiallisiinkaan seurakunnallisiin kysymyksiin sieltä suunnasta tule vastausta yhteenkään vihollisen haasteeseen.

Kysymys on kuitenkin hyvin yksinkertainen, niin myös vastaus siihen. Ihmiskunta on ansainnut palkkansa, mutta pelastus siitä ikävästä palkasta tulee Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa.

Kristuksessa kaikki Jumalan lupaukset toteutuvat. Jos sinä olet Kristuksessa, sinun tarvitsee vain pyytää eli rukoilla, ja sinä saat. Mutta ongelmana on, että me olemme tämän maailman ruhtinaan koulussa ruvenneet luulemaan, että Jumalan on pakko antaa meille tai joillekin lemmikeistämme jotakin, mutta sehän ei onnistu lainkaan. Jumala lannistaa röyhkeiden röyhkeyden, ja sen päälle lätkästään vielä tuomiot.

Myös me uskovat koemme monet asiat hyvin kipeinä silloin kun ne tapahtuvat, mutta usko on sitäkin, että me sellaisessakin tilanteessa uskomme Jumalan tehneen oikein. Luimme joku tunti sitten lasten kanssa Vera Novikovan kirjaa Jego Ognennye Majaki - Hänen tuliset majakkansa. Vera kertoo, kuinka hänen uskova isänsä kuoli hänen ollessaan neljän vuoden ikäinen. Hätääntynyt, seitsemän pienen lapsen äiti, keskellä nälänhätää ja yleistä ja erityisesti uskoviin kohdistuvaa terroria kyselee siinä kuolevalta mieheltään, kenen haltuun sinä nyt meidät jätät? Kuoleva vastasi: "Et kai sinä minun sanallani elä. Elä Jumalan sanasta, ja tulet elämään kuin Siidonin maan Sareptan leski, jonka luo Jumala lähetti profeetta Elian". Kirjan loppu onkin sitten kertomusta siitä, että tämänkin palvelijansa kuolinvuoteellaan lausuman sanan Herra toteutti ja toteutti niin, että lukijallekin käy selväksi, että niissä olossa se oli paras ratkaisu, sillä vuonna 1929 alkanut kristittyjen lopulliseksi tuhoamiseksi tarkoitettu operaatio oli vasta alkusoittoa vielä kauheammalle tuholle, jonka läpi leskivaimo lapsineen joutuivat kulkemaan ennen kuin he voivat saapua perille voittajina.

Jumala kasvattaa meissä luonnetta. Hänellä on ikäviä kokemuksia eräästä enkeliruhtinaasta, jonka haltuun hän antoi maan. Nyt ihmistä koulutetaan tämän enkeliruhtinaan syrjäyttämisen takia vapaaksi jääneelle hallitsijan pallille. Mutta ennen kuin valtaistuimet asetetaan, ihmisen on käytävä läpi omat testinsä. Ota ne testit vakavasti, sillä vain voittajat seppelöidään kunnialla ja kirkkaudella.

Kolme kertaa vuodessa Jaakobin huoneen oli määrä tulla Herran kasvojen eteen Jerusalemiin. Matkat olivat vuoden kohokohtia, ja niihin valmistauduttiin huolella. Mooseksen laissa oli jopa säännökset matkan rahoituksesta. Matka Israelin perukoilta sinne ja takaisin saattoi kestää pari-kolme viikkoa.

Uuden Liiton kansalaistenkin tulee viettää "juhlaa", ei synnin hapatuksessa, vaan "puhtauden ja totuuden happamattomuudessa". Jerusalemiin ei tarvitse mennä. Nyt on aika, "jolloin totiset rukoilijat (palvojat, palvelijat) rukoilevat (palvovat, palvelevat) Isää hengessä ja totuudessa". Vanhan ja Uuden Liiton jumalanpalveluksella on kuitenkin yksi, yhteinen piirre: Jumalaa voidaan lähestyä vasta sitten, kun karitsan veri on erottanut sinut maailmasta.

Niilo Ylivainio kulki metsässä ylistämässä Jumalaa. Minä tykkään pitkistä automatkoista. Yksin ajellessa on hyvä pitää oma rukous- ja ylistystuokio, ja odotella mitä Herra itse sanoo. Jos sydän on puhdas, ei Herra jää sanattomaksi. Joukon mukana on vaikeampaa. Jos Jumalaa lähestytään joukolla, pitää kanssaihmisten henkinen tila ottaa huomioon, sillä Jumala huomioi sen joka tapauksessa.

Kirkossa meitä on opetettu siihen, että meidän tulee käydä kirkossa "jumalanpalveluksissa", ja eikös sitä hebrealaiskirjeessäkin sanota, että älkää jättäkö omaa seurakunnankokoustanne, (kts. Hebr 10:25)?

No, ei kreikkalaisessa Raamatussa niin sanota, vaan että meidän ei pidä jättää keskinäisiä kokoontumisiamme (ton episynagogin eauton), voidaksemme kehoittaa toisiamme, varsinkin nyt kun Herran vihan päivä lähestyy ihan silmissä.

Oikea uskovien kokoontuminen on sitä, että me kehoitamme toisiamme. Mutta ei pyhiinvaellusmatkaa sitä varten tehdä. Meidän on tultava itsensä Jeesuksen luo:

Ainakin minä olen tuskaantumiseen asti rasittunut sellaisista "hengellisistä kokouksista", joista puuttuu elämän makukin. Me olemme Suomen Siionissa nyt sellaisessa tilanteessa, jolloin parhaimmiltakin saarnamiehiltä puuttuu voima synnyttää - ja jopa evankeliumin perusasiat ovat kateissa. Kun vinosilmäinen vaimoni oli ollut seitsemän vuotta Suomessa, olimme käymässä Kihniön vapaakirkossa. Kokouksen jälkeen vaimo sanoi: "Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin evankeliumia saarnattavan Suomessa". Puhujan nimi oli Jäntti, ja hän oli Kanadasta. Aikaisemmin olen kirjoittanut, että veli Yun Kiinasta oli todennut Suomen Siionin kadottaneen näkönsä kuin sokea Bartimeus, ja kehotti meitä pyytämään Herraa, "että saisimme näkömme jälleen".

Seurakunta on Kristuksen morsian. Jos morsian ei nyt halua lähestyä sulhastaan sitä varten, että viettäisi hänen kanssaan pitkän viikonlopun kahden kesken, niin miten luulet hääyön menevän? En ainakaan minä haluaisi sellaista muijaa, joka kihlausaikanaan ei viitsisi heittää kaikkia tärkeitä asioitaan hetkeksi sivuun, tullakseen minun kanssani kahden vaikkapa vain Saimaan risteilylle.

Kokoukset, raamatunluku ja jumalanpalvelukset ovat hyödyttömiä, ellei kaiken sen lähtökohta ole Pyhässä Hengessä koettu yhteys Jumalan kanssa. Fariseuksetkin tutkivat näitä asioita, mutta he eivät halunneet tulla Jeesuksen luo:

Hyvin uskonnolliset ihmiset saattavat nöyrtyä, rukoilla, tehdä parannusta ja katumusta, ja vaikka kontata Jerusalemiin, mutta jättää tärkeimmän asian tekemättä. Jumala tahtoo, että me etsimme hänen kasvojaan:

Sade on kuva Pyhästä Hengestä. Sirkat ovat Jumalan lähettämä pakote, jonka viimeistään tulisi kääntää pois meidät pahuudestamme, sillä seuraavaksi tulee jo varsinainen Jumalan vihan aika, "rutto". Vakavinta tässä lauseessa on se, että sirkka on tunnistettavissa ilmiöksi, jonka neljänä muunnoksenaan on jo valloittanut maailman. Enää puuttuu, että Jumala vetää syrjään sen, mikä vielä pidättää, ja silloin on myöhäistä etsiä Jumalan kasvoja. Toivon mukaan Kristuksessa me olemme silloin jo hänen kasvojensa edessä fyysisesti ylösnousseina, eikä vain uskon kautta, niin kuin vielä nyt, 2006-06-07.

Miikan kirjan mukaan lopun ajan marssijärjestys noudattelee Exoduksesta tuttua kaavaa: Ensin Egypti ahdistaa, mutta sitten Jumala yht'äkkiä lunastaa omansa, mutta tuhoaa vastustajansa. Ja sitten tulee vielä se Kaislameri, josta toisille tulee suojamuuri ja toisille hauta.

Jeesuksen takaisintulon tapahtumissa näillä tapahtumilla on vastineensa; kuitenkin sillä erolla, että pelastettujen uhrikaritsa on jo uhrattu. Vain ahdistus (thlipsis), tempaaminen eli uskovien ylösotto ja Jumalan viha (orgi) on vielä tulevaisuutta. Mutta koska näitä tapahtumia ei ole vielä käytännössä koettu, ei ainakaan täydessä mittakaavassa, on niistä vielä monenlaisia käsityksiä. Siksi olen pikkuhiljaa lajitellut lopun ajoista, lähinnä siis siitä seitsemän vuoden ajanjaksosta, jonka aikana koko prosessi tapahtuu, kertovat raamatunlauseet voidakseni paremmin vertailla niitä kahta käsitystä, jotka toistaiseksi ovat pitäneet parhaiten pintansa kovan kritiikin edessä.

Raamattu on kirja, jota ei voi lukemalla ammentaa tyhjiin. Jokaisen kertomustason alta paljastuu uusi kertomustaso, joka on hienompi ja loisteliaampi, kuin sen, minkä viimeeksi olet lukenut ja ymmärtänyt. Mutta Raamattu on myös monisäikeinen kirja. Lukija voi valita häntä kiinnostavan aiheen, ja tutkia, mitä Raamattu siitä sanoo. Kaikkein mielenkiintoisin tapa on kuitenkin lukea raamattua sen sisäisten linkkien kautta.

Raamatuissa on jo pitkään ollut alaviitteitä, joissa ilmoitetaan sellaisia jakeita, jotka tavalla tai toisella liittyvät luettavana olevaan jakeeseen. Mutta jokaisella Raamatun sanalla on myös oma, kiinteä merkitys. Kun Raamatussa puhutaan idästä, puhutaan oikeastaan siitä, mikä on kauimpana Jumalasta. Vastaavanlaisia sanoja lienee satoja, kenties tuhansia. Näiden salasanojen tapaan toimivien linkkien löytämiseen on aiemmin käytetty konkordansseja, eli Raamatun sanakirjoja, mutta tietokoneohjelmat ovat mullistaneet tämänkin asian.

Raamatun sisäiset linkit löytyvät parhaiten siten, että otetaan se Raamatun kohta, jossa kyseinen hebreankielinen sana ensimmäisen kerran esiintyy. Tämä huomio on jo Juutalaisten uskonoppineiden kauan sitten tekemä, ja se toimii hyvin. Uuteen Testamenttiin siirryttäessä on vielä löydettävä sellainen kohta, jossa lainataan Vanhaa Testamenttia, että nähtäisiin, millä kreikan sanalla Vanhan Testamentin hebrean sana on käännetty. Näin saadaan haku jatkumaan Uuden Testamentin puolelle.

Salasanoja ihmeellisimpiä ovat koodisanat, joista tunnetuin on luku "seitsemän". Monet muistavat myös, että "kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanaassa. Kolmas päivä Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta tarkoittaakin todella hääpäivää, Karitsan häitä. Nämä ihmeelliset koodisanat jäävät helposti huomaamatta, eikä edes tietokonehaku paljasta kaikkia Raamatun "kolmosia". On otettava mukaan sellaiset sanonnat, kuin "kun kaksi täyttä päivää oli kulunut", ja ymmärrettävä, että silloin puhutaan jo kolmannesta päivästä. Otetaan vaikka esimerkiksi Aamoksen kirjeen ensimmäinen lause:

Kahdella päivällä, kahdella vuodella ja kahdella vuosituhannella on Jumalan ilmoituksessa sekä konkreettinen että symbolinen merkitys. Tässäkin tapauksessa konkreettisella luvulla viitataan Jeesuksen takaisintulon päivään, joka tapahtuu samana päivänä, kuin Karitsa ja hänen puolisonsa tulevat häähuoneesta häävieraiden joukkoon. Sanojen "kaksi" ja "maanjäristys" avulla linkitetty teksti löytyy Sakarjan kirjasta siinä yhteydestä, jolla kuvataan "sen päivän" tapahtumia:

Raamatussa ei ole yhtään ylimääräistä, tyhjää sanaa, eikä siitä mitään puutu. Kaiken lisäksi sen monikerroksinen kerronta tarjoaa mahdollisuudet kertoa suunnattomasti enemmän, kuin mitä kolmelle tuhannelle A4 liuskalle muuten mahtuisi. Kun siis Joosef oli ollut kaksi vuotta vankilassa, vankilan johdon ja vankien luottomiehenä, hänet korotettiin Egyptin tosiasialliseksi hallitsijaksi. Tämäkin kuva on siitä, että kun Jeesus pian tulee, hän tulee hallitsemaan maailmaa:

Kun kaksi vuotta oli kulunut siitä, kun Joosef oli selvittänyt viininmaistajan ja leivänmaistajan unet, asiat kehittyivät nopeasti. Farao tuli ylitsekäymättömän virran rannalle, kuten kaikkien ihmisten kerran on pakko tulla. (Hebreankielinen teksti 1.Moos 41:1 ei puhu mitään Niilistä, vaan sanoo: "al-ha-jeor", virran rannalle). Hänen maassaan alkoi tuomioiden aika, mutta siitä selvittiin, sillä valta annettiin oikealle miehelle.

Raamatun sisäisten linkkien käyttö on tietokonetta käyttäen entistä helpompaa. Suotta ei Daniel kirjoittanut, että "ymmärrys lisääntyy". Mutta myös vastustaja on huomannut Raamatun salakielen, ja tarjoaa nyt niille omia selityksiään. Da-Vinci koodin nimellä tarjotaan huuhaata, jolla ei ole mitään tekemistä Raamattuun sisäänrakennetun linkitysjärjestelmän kanssa.

Kaupassa myytävät raamatunkäännökset ovat tulleet entistä huonommaksi. Paras tuntemani suomalainen käännös on tuo mainitsemani vuoden 1923 "Biblia eli Pyhä Raamattu". Ehkä mitään sen arvoista ei kauppoihin enää tule "tulevaisten polvien vuosiin asti", mutta ongelmasta pääsee, kun opettelee hebreaa ja kreikkaa. Puoli vuotta kummallekin riittänee mainiosti, ainakin aluksi. Ja syödessä ruokahalu kasvaa.

Biologia, psykologia ja Ikuinen Elämä

Kreikkalaisessa Raamatussa käytetään elämästä kolmea sanaa: bios (βιος), psihi (ψυχη) ja zoi (ζωη). Kukin näistä sanoista edustaa itselleen ominaista "elintasoa" jotka suurin piirtein vastaavat sitä, mitä koululaisten oletetaan opiskelevan biologian, psykologian ja uskonnon tunneilla.

Bioksen kotina on ruumis, psyyken elintilaa sanotaan sieluksi ja zoi pitää majaa ihmisen hengessä:

Uuden yksilön kehitys alkaa yhden ainoan biologisen solun hedelmöityksestä, ja pian rinnalle kehittyy myös psyyke, sielullinen elämä. Mutta tähän se kehitys sitten pysähtyykin, sillä se mikä lihasta on syntynyt, on liha. Koulumaailmassa on kyllä käytössä sanasta "zoi" johdettu sana zoologia, mutta sen puitteissa käsitellään vain eläinkuntaa.

Jumala on KAIKEN elämän lähde. Jumala itse on Elämä, "Olevainen". Siirtyäkseen eläinkunnasta elämän korkeimmalle tasolle katoavaisuuden lakien alainen ihminen tarvitsee vain pienen kipinän tätä Jumalallista substanssia. Mutta itse ei ihminen voi Jumalaa lähestyä. Ihminen tulee hengellisestä elämästä osalliseksi ottamalla vastaan Jumalan itsensä antaman elämän siemenen.

Olet ehkä kuullut puhuttavan "uudestisyntymisestä" - se juuri on tätä elintasolta "psihi" elintasolle "zoi" hyppäämistä. Juutalainen uskonoppinut nimeltä Nikodimos tuli kerran yöllä keskustelemaan Jeesuksen kanssa tästä asiasta, ja kysyi: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?", kts. Joh 3:4. Nikodimoksen kysymys ei ollut niin tyhmä, kuin miltä se näyttää, sillä uudestisyntymisen esikuvissa puhutaan siitä nimenomaan synnyttämiseen liittyvillä termeillä - puhutaan Jaakobin ahdistuksesta, synnytystuskista, synnyttämäisillään olevasta vaimosta ja niin edelleen, kts. Jes 66:7-8, Hoos 13:13, Matt 24:8 jne.

Hengellisen elämän siemen on Jumalan sana. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumalan sana tuli Abramin luo:

Mikä suomeksi on:

Kirkkoraamatun m-38 tekstiin on lisätty sana "tämä", jolloin koko tekstin merkitys muuttuu niin, ettei alkuperäistä sanomaa siitä enää voi tunnistaa:

Sama laittomuus on tehty myös kirkkoraamatun m-92 tekstiin:

Mutta mitä sanookaan Englannin ja ulkomaan bibliaseuran raamattu vuodelta 1923? Nyt kannattaa herätellä harmaata aivosolua, sillä tämän jälkeen minä kysyn, mikseivät sen kääntäjät valehtele, vaan kirjoittavat:

Kysymys on siitä, että Aabrahamille ilmestyi Jeesus. Toiset eivät vain halua sitä hyväksyä, ja siksi he ovat valmiit vaikka vääristelemään Jumalan sanaa. Kohta tullaan myös siihen, miksi he niin tekevät, mutta luetaan vielä, miten koko tämä tapaus KR-1938 käännöksessä selostetaan:

Myös jakeeseen 1.Moos 15:4 kääntäjät ovat lisänneet sanan "tämä", vaikka tässäkin kohdin Englannin ja Ulkomaan raamattuseuran raamatussa sanotaan: "Mutta katso, Herran sana tuli hänen tykönsä, sanoen: ei tämä sinua peri .." Ja että asia tulisi täysin selväksi, riittää, kun ajattelet seuraavaa lausetta: "Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: 'Katso taivaalle ja …'" Ei yksi raamatunlause rupea sinun kanssasi haastelemaan ja viemään sinua pihalle tähtiä katselemaan, vaan sen tekee Jeesus, jos hän sinulle henkilökohtaisesti ilmestyy jos niin hyväksi katsoo.

Sana, joka tuli Abramin luo näyssä, oli sama Sana, joka pari tuhatta vuotta myöhemmin tuli lihaksi, ja asui aikalaistensa keskellä Israelissa, kunnes hän nousi ylös haudasta ja nousi taivaisiin, tullakseen heti kohta sen jälkeen takaisin ja asettuakseen asumaan kaikkien niiden seuraajiensa sydämiin, jotka häntä tottelevat. Heti Johanneksen evankeliumin alussa tästä sanotaan:

Kirkolliset teologit puhuvat mielellään siitä, kuinka filosofi Platon valmisti tietä "kristinuskolle" keksimällä käsitteen "logos", sana. Sana "logos" on kuitenkin vain kreikankielinen vastine hebrean sanalle "dabar", sana, asia, esine, joten ei Platon valmistanut tietä kristinuskolle, vaan Jumalan Sana valmisti tietä Platonille. Kun siis Johannes kirjoitti, että "Alussa oli Sana (o Logos), ja Sana (o Logos) oli Jumalan tykönä, ja Sana (o Logos) oli Jumala", hän ei lainannut oppiaan filosofeilta, vaan hänen tietolähteenään olivat Israelin Jumalan Pyhät Kirjoitukset, jotka olivat syntyneet vähintään tuhat vuotta ennen Platonia ja hänen oppejaan, ja joista parhaat, kuten tässä näkyy, olivat nekin Israelin Jumalan aarrekammiosta kotoisin.

Hebrean sanalla davar on monta merkitystä; mikä käy ilmi jo edellä tarkastelemamme lauseen suomalaisesta käännöksestä. Ensin se on käännetty "tapauksiksi" ja toisessa kohdassa "sanaksi":

Onneksi Abramille ilmestyi Sana itse, eikä mikään filosofinen älynväläys, sillä siinä Sanassa, joka Abramille ilmestyi, oli voima toteuttaa se, mitä hän puhui. Ja jos joku epäilee, avatkoon radion - Jumalan vastustajat käyvät kovaäänistä sotaa Abramin jälkeläisiä vastaan joka päivä. Paholainen tuskin luulee koskaan voittavansa, mutta monia hän näyttää pystyvän höynäyttämään.

Meidän, siis meidän, jotka olemme Abramin jälkeläisiä uskon perusteella, tulee käyttää sanaa, sillä Pyhässä Hengessä lausutussa Sanassa on voima, joka toteuttaa itse itsensä. Se on sitä todellista alkuvoimaa, se Jumalan voima, se on enemmän kuin Big Bang! Mutta jos istut hiljaa, on turha ihmetellä, kuinka vastustaja elämöi. Hengen ylivalta aineen yli toteutuu ei suinkaan sinun mielesi tai hengellisen ylpeytesi kautta, vaan Sanan kautta. Jos puhut Sanan uskossa, Jumala toteuttaa sen, ilman että sinä olisit mitään, mutta jos olet hiljaa tai puhut turhia sanoja, joudut siitä tilille.

Olemme tässä kirjoituksessa tarkastelleet Mooseksen kirjojen tekstejä. Mooses käyttää niissä Jumalasta hebrealaista nimeä Jehovah, vaikka tämä nimi ilmoitettiinkin Moosekselle vasta silloin, kun hän sai Jumalalta käskyn viedä Israel pois Egyptistä. Nimi Jehovah on johdannainen hebrean olla-verbistä, ja se tarkoittaa Olevaista. Jumala siis on. Sanassa Jeesus tämä sama sana esiintyy yhdyssanan osana lyhennetyssä muodossa "Je", kuten useissa muissakin Vanhan Testamentin nimissä. Tämän nimen sanoma on siinä, että Jumala on, oli ja tulee olemaan ja nimenomaan hän on Elämä. Tämä sama asia tulee hyvin esiin myös muutamissa Jeesuksen käyttämissä sanonnoissa, vaikka ne ovatkin käännöksiä hebreasta tai arameasta kreikkaan, joten niiden löytäminen Uudesta Testamentista edellyttää jonkin asteista kreikan kielen hallintaa. Tyypillinen tapaus on lastenkirjoissa usein esiintyvä kertomus siitä, kun Jeesus tyynnyttää myrskyn. Tässä, kuten muissakin vastaavissa kertomuksissa Jeesuksen käyttämä avainsana on "ego ime", minä olen:

Jumala on kansansa turvana pelkästään olemassaolollaan. Hänen valvontajärjestelmänsä ei koskaan petä. Mutta vihollisille pelkkä Jumalan olemassaolo on suuri vihan aihe, haaste ja lopulta tuomio. Katsotaanpas vaikka mitä juutalaisten uskonnolliset johtajat tekivät, kun Jeesus sanoi olevansa:

Hollmingin telakalla Raumalla minulla oli venäläinen työtoveri, Sudoimportin tarkastaja Ivanov, joka kertoi miten ihmiset kuolevat, kun kuula osuu heihin. Ivanov kertoi, että ihminen on takapainoinen, ja heti kun kuolettava luoti tunkeutuu ihmiseen, ensimmäisenä pettää tasapainoaisti, ja ihminen kaatuu taaksepäin maahan. No nyt voimmekin jo lukea, miten kävi niille Jeesusta vangitsemaan tulleille juutalaisille silloin, kun Jeesus sanoi heille sen, mikä kreikkalaisessa käännöksessä on kerrottu sanoilla "ego imi" - minä olen - ja vieläpä kolmeen kertaan:

Mutta minunhan piti kirjoittaa kolmenlaisesta elämästä, niistä, joista kreikassa käytetään sanaa bios, psihi ja zoi. Oletko muuten huomannut, että sanaa zoi, elämä, käytetään myös naisen nimenä muodossa Zoja? Hieno nimi! Siitä, kun tämä Elämä Kristuksessa ilmestyi, ottaakseen pois maailman synnit ja myös synnyttämään uutta elämää, kirjoittaa Johannes näin:

Raamatun kielikuvissa biologinen elämä rinnastetaan vereen ja veri sieluun eli psyykeen. Joskus kääntäjät eivät ole tätä tajunneet ja ovat kylmästi raakanneet pois sanan veri sieltä, missä se heidän mielestään on ollut tarpeetonta sillä tuloksella, että tekstin sanoma on hämärtynyt tai peräti hävinnyt olemattomiin. Paavalin Areiopagin puhekin tulee paremmin yhteensopivaksi muiden saarnojen kanssa, kun siinä kaikki elämän tasot saavat esiintyä kukin oikeilla paikoillaan.

Biologinen elämä on katoavaista ja psyykekin on turmeltunut, niin että se on "naulittava ristille", kts. Lk 9:23-24, sitä varten että se voitaisiin uudistaa:

Hengellinen elämä on ikuista. Mutta tässäkin asiassa on omat ongelmansa. Oikeata hengellistä elämää tosin on vain Jumalan yhteydessä, koska vain Jumala yksin on itsenäinen Elämä, mutta henkiolentoja on myös sellaisia, joilla ei ikuista elämää ole, syystä että he ovat luopuneet Jumalasta ja Jumalasta luopuneina he ovat menettäneet myös muut Jumalallisen elämän ominaisuudet, Totuuden ja Rakkauden.

Jumalasta luopuneet henkivallat ovat Jumalan luomia, mutta Jumalasta luovuttuaan esiintyvät itsenäisinä Jumalan kilpailijoina, ja esittävät tavallisesti paljon paremmalta kuulostavia tarjouksia, kuin Jumala itse.

On hyvä tietää, että Jumala yksin on Rakkaus, Jumala yksin on Totuus ja Jumala yksin on Elämä, ja että hänen luokseen tullaan vain Jeesuksen Kristuksen kautta. Tästä on kuitenkin se etu, että mikä tahansa henkivalta, joka ei tunnusta Jeesusta lihaan tulleeksi Jumalan pojaksi, ja omaksi, henkilökohtaiseksi Herrakseen, voidaan ajaa pois hyvin yksinkertaisin keinoin: Vaatimalla häntä tunnustamaan Jeesuksen herruus, ja jollei hän sitä tee, käskemällä häntä poistumaan Jeesuksen nimessä.

Ensin kerron unen. Olin keskellä jonkinlaista sisäpihaa, ja pihalla oli vähän vettä. Seisoin lautojen päällä, ja samassa kohtaa lautojen alla oli käärme. Käärme oli syönyt useamman kuin yhden saaliin ja ne näkyivät käärmeessä selvinä pullistumina. Käärme ei liikkunut, mahdollisesti siksi, että ne laudat, joiden päällä minä seisoin, painoivat sen tiiviisti maata vasten. Katselin ympärilleni, ja näin kaksi harmaata hirsiseinää, tai paremminkin niiden jäänteitä. Paikkaa ei selvästikään oltu tehty asuttavaksi. En tiennyt, miten edetä, mutta samassa heräsin, ja aloin rukoilla.

Olin juuri selvitellyt mahdollisuuksia ajaa autolla vepsäläisalueiden läpi Tihvinästä Valgetjärvelle, ja ymmärsin, että Vepsän ylängöllä näkemäni maisemat olivat juuri sellaisia, kuin unessa näkemäni olivat olleet. Vepsän kylät ovat autioina, eikä teistä ole juuri tietoa, ei edes silloin, kun sellaisia on kartoille piirretty. Tihvinässä on hotelli, ja muutakin katseltavaa. Siellä on myös luostari, jossa on kuuluisa ikoni - sitä on käynyt palvomassa myös Venäjän presidentti Putin.

Vladimir Putin on syntynyt Inkerinmaalla 07.10.1952. Kansallisuudeltaan hän virallisesti on venäläinen, mutta lukuisissa artikkeleissa hänet esitellään vepsäläisenä tai Tverin karjalaisena. Tämä sanotaan mm. Ukrainassa toimivan suomalais-ugrilaisen nettisivuston tietosanakirjassa, kts. www.ugraina.org /entsiklopedia. Sivulla sanotaan myös, että KGB-aikoinaan Putin opiskeli suomea.

Käärmeet liittyvät Vepsän länsiosan suoalueisiin hyvin erikoisella tavalla. Vuodesta 1993 alkaen on suoalueilta löytynyt tietääkseni 17 ihmisruumista, jotka kaikki ovat olleet löytöhetkellä alastomia. Seudulla liikkuu hurjia juttuja lentävistä käärmeistä. Kuolleilla on ollut myös muita yhteisiä tuntomerkkejä: ennen kuolemaansa he ovat menettäneet järkensä, ja tehneet muuta omituista. Seudulla jäljettömästi kadonneitten ihmisten lukumäärät ovat luonnollisesti paljon suurempia, kuin mitä ruumiita on löydetty.

Minua on pyydetty oppaaksi vepsäläisten maille tehtävälle retkelle. Lienee selvää, että uni liittyy tähän pyyntöön. Uni on varoitus, mutta on siinä hyvääkin: käärme on puristuksissa jalkojeni alla. Koska en tiedä, miten jatkossa pitäisi menetellä, pyydän ystäviä rukoilemaan ihan tosissaan.

Jumala on Rauha. Hänen rauhansa on aktiivista rauhaa, se on varjelevaa rauhaa:

Rauha, jonka Jeesus jätti meille, on erilainen kuin se maailman "rauha", jota ei edes ole olemassa. Maailma tahtoo ulkoista rauhaa, jota se vaatii kaikilta muilta, paitsi itseltään, mutta Jeesuksen rauha on sisäistä rauhaa, johon ulkoiset paineet eivät pysty:

Jos ihminen pelkää, hän juoksee sinne-tänne, varustautuu, solmii vahingollisia sopimuksia, on ärtynyt ja nukkuu yönsä huonosti. Rauha varjelee kaikelta tältä. Yksi sopimus riittää. Kun luovutat huolenaiheesi ja muutkin asiasi Jumalan käsiin, voit olla levollinen, sillä "kyllä hän sen tekee":

Helluntailaisuuden alamäki

Helluntailaisuuden peruspilari on, että Jumalan ihminen puhuu kielillä, tai että hänellä vähintään on joku muu vastaava Pyhän Hengen lahja.

Helluntailaisuuden ongelma taas on se, että kun ihminen kokee olevansa "henkikastettu", hän luulee omistavansa kaikki, tai ainakin "täyden evankeliumin" - Fuuull Gospel, kuten Juan Carlos Ortiz aikoinaan vähän härnäävästi sanoi.

Venäjän uskovat olivat aikoinaan saman ongelman edessä. Eräs Leningradin eli nykyisen ja entisen Pietarin uskovista kyseli vuonna 1930 lankeemuksen syitä Herran edessä, ja sai vastauksen, jonka ydinajatus on seuraava: Helluntailaiset pitävät Herran morsiamelleen antamia kihlajaislahjoja täyteen avioliittoon (hebr. "nesuim") verrattavina kokemuksina. Opetusmateriaaliksi kelpaa vaikka Ensimmäisen Mooseksen kirjan 24 luku. Abramin palvelija, joka kertomuksessa edustaa Pyhää Henkeä, antoi Rivkalle ensin kultaisen nenärenkaan ja kaksi kultaista rannerengasta ja vasta kihlajaishetkellä morsiamelle annettavat lahjat - kulta- ja hopeakaluja ja vaatteita - ja juuri nämä lahjat ovat Vanhan Liiton antamia esikuvia karismoista, joihin myös kielilläpuhumisen lahja kuuluu.

Karisman tehtävänä on siis johdattaa ihmistä Kristuksen luo, mutta helluntailiikkeessä on valtaosin käynyt niin, että morsian jo tuliaislahjat - nenärenkaan ja rannerenkaat saatuaan ylpistynyt aivan kelvottomuuteen asti ja joskus jopa kehityskelvottomaksi tullut.

Myös morsiamen matka Babylonista Siioniin on vertauskuvallinen. Matkan aikana on tapahduttava henkistä kasvua huolimatta siitä, että Rivka jo kihlaushetkellä oli "näöltään hyvin ihana, neitsyt, johon ei mies ollut koskenut". "Matkan" aikana Pyhä Henki johdattaa Morsiamen "kaikkeen totuuteen" niin että Siioniin saapuu pyhä ja täydellinen morsian. Se jo mainittu, Leningradissa vuonna 1930 syntynyt teksti hyödyntää tämän selostamiseksi kertomusta siitä, kuinka Elia oli Hoorebin vuorella sekä myrskyn, että maanjäristyksen kourissa ennen kuin Herra ilmestyi hänelle hiljaisessa tuulen hyminässä.

Meidän ongelmamme on pyrkiä ohittamaan tiettyjä hengellisen elämän vaiheita, päästäksemme heti käsiksi meille luvattuun perintöön ja kunniaan. Sama ongelma oli sillä Juudan sukukunnalla, joka tappoi Jeesuksen yhdessä roomalaisten kanssa. He halusivat mahtavan kuninkaan, mutta eivät halunneen sitä ennen luopua lihan synneistä, ja niin he menettivät molemmat.

Yljän ystävä haluaa ennen kaikkea esitellä Yljälle virheettömän morsiamen. Sama pyrkimys oli Paavalilla, joka Efeson kristityille kirjoitti:

Luukkaan evankeliumissa, kts. Luuk 4:18-20, kerrotaan, kuinka Jeesus luki Nasaretin synagogassa Jesajan häntä itseään koskevaa ennustusta, mutta kääri kirjakäärön kokoon eli jätti tekstin kesken - juuri siinä kohdassa, jossa seuraavana olisi kerrottu "koston päivästä" ja sen jälkeen tulevasta paratiisiin verrattavasta olotilasta maan päällä.

Jeesus ikään kuin jakoi maanpäällisen tehtävänsä kahteen vaiheeseen. Nyt tämän toisen vaiheen toteutuminen on lähellä. Toisille "se päivä" on hirvittävä, toisille ihana:

Joulu ei ole enää muodissa, mutta joulu saakin siirtyä historiaan, sillä Jeesuksen toinen tuleminen lähestyy. Jeesuksen toisesta tulemisesta on tulossa suorastaan kilpailu: valhemessioitakin on liikkeellä aivan tungokseen asti. Shiialaisilta muslimeilta on tulossa kahdestoista imaami, "Mahdi" eli "Mehdi", jonka tehtävänä kuuluu olevan kaiken maailman valloittaminen Allahille. Eikä tämä ole mikään vitsi. Shiialaisen Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad on jo kertonut tavoitteistaan: Ensin pyyhkäistään Israel maailman kartalta…

Ensimmäisen kerran näin homokulttuuria käytännössä ollessani vähän yli kymmenvuotias. Naapurin vieras kutsui meitä poikia marjaan, ja ryhtyi esittelemään taitojaan. Olin onneksi sen verran nuori, etten ymmärtänyt koko touhun merkitystä. Sain kuitenkin hyvän oppitunnin siitä, mitä ne tekevät. Kuudentoista vuoden iässä oli traktorinkuljettajana Helsinki-Hämeenlinnan pikatietyömaalla ja asuin Metsäkylän parakeissa. Sielläkin näki ja kuuli kaikenlaista. Kahdeksantoistavuotiaana olin töissä Parikkalassa, tekemässä asfalttia Savonlinnaan menevälle silloin uudelle tielle. Kolme meistä asui erään maalaistalon yläkerrassa, avovintillä. Pari kaveria, jotka nukkuivat vinnin toisella laidalla, olivat illalla vähän ryypiskelleet. Syysyön pimeydessä miehet sitten juosta rymistelivät alas portaita minkä kerkesivät toisen huutaessa: "Tästä tempusta minä sinut tapan".

Olen nähnyt, miten ihmisistä tehdään homoja. Se on aktiivista, päämäärätietoista toimintaa. Mutta homous ei ole paholaiselle mikään päämäärä; paholaisen päämäärä on taistelu Jumalan maailmanjärjestystä vastaan. Saatana haluaa ihmisten tekevän kaikkea sellaista, mikä vie häneltä ihmisarvon, "human dignity", pilkatakseen Jumalaa, sillä ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Ihmisen synti on väline, koukku, johon jääneiden avulla Saatana toteuttaa maailmansuunnitelmaansa. Koukkuun joutuneet eivät pysty pyristelemään Saatanaa vastaan, ja niin Jumalan on hävitettävä Sodoma. Mutta Jumala rakastaa ihmistä. Hän pelastaa ja vie omansa turvaan ennen hävitystä. Kysymys onkin, suostutko sinä lähtemään Sodomasta. Lootin vävyt eivät lähteneet, ja hänen vaimonsakin haikaili Sodoman perään. Jotkut meistäkin vielä luulevat, että Sodoman voisi parantaa, jos vain olisi riittävästi äänestäjiä jonkun lakiehdotuksen takana. Älkää naurattako. Ei se sillai muutu.

Jumalan sana on hyvä väline taistelussa Moses Hessin ja Karl Marxin perverssejä arvoja vastaan. Minulla oli kerran kanootti Sääksissä, Nurmijärvellä. Eräänä syysyönä olimme yhden tyttöpuolisen koulukaverin kanssa melomassa ja poikkesimme saareen, johon Kiljavan väki oli tehnyt makkaranpaistokatoksen. Tyttö, tai pitäisiköhän sanoa naarashenkilö, kertoi kaikkien niiden nimet, joiden "kaa" hän oli ollut. Siinä vaiheessa rupesi kylmäämään. Kun lopulta läksimme saaresta, tyttö huokasi: "Ei poikaa väkisin, kun ei poika mielellään".

Viettelijä tapaa puolustautua muistuttamalla meitä siitä, että kaikkihan me ollaan syntisiä. Raamattukin kertoo, että "kaikki ovat syntiä tehneet, ja Jumalan kirkkautta vailla"; tosin se on vain johdantoa sille, mitä siinä lauseessa lopulta sanotaan:

On ilo olla armahdettu syntinen, nykyajassa, nyt. Richard Wurmbrand (1909-2001) katui julkisesti nuoruuden syntejään, mutta lisäsi, että emme me siitä huolimatta neuvo ketään niitä tekemään, vaan välttämään. Tässä juuri on se ero, joka kristityllä ja ei-kristityllä on, eikä se Saatanaa miellytä. Onneksi on Jeesus.

Jumala päätti luoda ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen, kts. 1.Ms 1:26-27:

Kuvassa ei ole elämää ja Jumalan kaltaiseksi ei ihmistä luotukaan, ei ainakaan vielä. Tämä pakottaa meidät siis lukemaan tekstin tarkasti. Ensinnäkin: kuvassa ei ole sielua, eikä henkeä. Sielun, hebr. "nefesh", ihminen sai, kun Jumala puhalsi ihmiseen, kts. 1.Ms 2:7:

Adam oli saviastia, joka varustettiin sielulla. Henki häneltä vielä puuttui, vaikka suomalaisessa käännöksessä väitetään hänen saaneen "elämän hengen". Sana "neshamah", monikossa "nishmat", (Strongin sanakirjassa 5397) tarkoittaa hengitystä. Jos kyseessä olisi ollut henki, olisi käytetty sanaa "ruah", tuuli, henki. Mutta valmistelut ihmisen luomista Jumalan "kaltaiseksi" olivat paratiisissa valmiina: siellä oli Elämän puu.

Elämän puun lisäksi Jumalan puutarhassa oli Hyvän ja Pahantiedon puu. Se olikin mielenkiintoinen puu, sillä Jumala varoitti siitä, mutta muuan elukka kehui sitä kovasti. Mutta olihan ainakin mahdollisuus valita.

Sillä kertaa ihminen valitsi väärin, ja ajettiin ulos puutarhasta. Uuden valinnan mahdollisuuden tarjoaa Jeesus. Mahdollisuus on ilmainen, mutta toiset pitävät sitä kuitenkin kalliina, koska yrittäjät joutuvat kulkemaan portin kautta, jonka läpi ei voi viedä mitään. Kun portin läpi on kuljettu, saviastia täytetään, jonka jälkeen ihminen ei ole enää Jumalan tyhjä kuva, vaan Jumalan temppeli, sillä henki, jonka hän saa, on Pyhä Henki, Ruah ha-Kodesh.

Tämä pseudokristillinen maailma, jossa me elämme, pitää joskus esillä sitä, että meidän tulisi lähteä pois "Egyptistä", mutta se on liian vähän. "Egyptistä" lähtemisessä ei ole mitään mieltä, jollemme jatka matkaa niin pitkälle että tulemme sisälle "Luvattuun Maahan". Välillä on vielä se erämaakin, joka toisilta vie ehkä jonkun päivän, ja toisilta vuosikymmenet, eivätkä kaikki selviä siitä ollenkaan. Matka-aika riippuu vahvasti siitä, miten hyvin noudatat tienviittoja.

Tapasin uimarannalla miehen, joka väitti olevansa uskovainen, mutta ei mikään fanaatikko. Sellaisista maailma tykkää. Sehän on, kuin löisi Meidän Rakasta Herraamme märällä rätillä naamaan. Jos et usko, niin sanopas omalle morsiamellesi, että kyllä minä olen sinuun rakastunut, mutta en kovin fanaattisesti.

Parikymmentä vuotta sitten eräs veli kertoi, kuinka helppoa se on mennä kerran viikossa vapaakirkkoon, kuulla hyvä saarna ja tulla kotiin. Se on helppo tie, mutta sanassa sanotaan: "Kun tulee ahistus ja vaino sanan tähen, heti hän lankeaa pois", kts. Matt 13:21. Minä sanoisin sitä rintamakarkuruudeksi. Satoa tuottaa vain se siemen, joka kulkee vehnänjyvän tien loppuun asti.

Tämän aikakauden päämäärä on sadonkorjuu, se sama, jota sanotaan maailman lopuksi. Siinä on kaksi vaihetta. Toista sanotaan Suureksi ahdistukseksi ja toista Herran vihan päiväksi. Ensin vainotaan uskovia, mutta sitten osat kääntyvät. Jumala korjaa vehnän aittaansa, mutta maailmassa alkaa "se päivä" - Herran vihan päivä. Tapahtumat tulevat kirjoitustenkin mukaan muistuttamaan paljon sitä tapahtumasarjaa, joka edelsi Israelin lähtöä Egyptistä. Koko prosessin pitäisi olla läpi noin 7 vuodessa.

Eduskunta hyväksyi 2005-10-05 Lex Karpelaksi nimitetyn lain, joka siirtää valtaosan kristillisestä lauluperinteestä Mammonan valtapiiriin. En ole vielä löytänyt tarkempaa selostusta lain sisällöstä, mutta rahastuksen lisäksi laki näyttää olevan niin epämääräinen, että sitä on helppo tulkita mielivaltaisesti. Ensimmäisenä tuli mieleen kysymys, että kenelle meidän nyt pitää maksaa ja paljonko, jos laulamme lasten kanssa vaikka sen saksalaisen joululaulun "Stille nacht, heilige nacht". Venäjän sosialistit antoivat sen laulamisesta kymmenen vuotta pakkotyötä. Ja entäpäs, jos meille on tullut vielä joku vieras, ja illan istujaiset tulkitaan "hengelliseksi kokoukseksi"?

Ennen kuin aloitan, haluan kuitenkin muistuttaa lukijaa ahneuden vaaroista. Ahneus on synti. Raamatussa siitä sanotaan näin:

Ahneus on kuolemansynti. Kristityn ei pidä mennä samaan ehtoollispöytään ahneen kanssa:

Saatanan, jota Jeesus sanoi myös Mammonaksi, on helppo valjastaa ahne ihminen oman järjestelmänsä käyttöön ja näin saada hänet tekemään paljon pahempia asioita, kuin vain etsimään henkilökohtaista taloudellista hyötyä. Ahneuttaan se Juudaskin Jeesuksen möi.

Lex Karpelan piiriin kuuluu monenlaisia asioita, kuten aina silloin, kun poliitikot haluavat naulita Jeesuksen ristille. Temppukos se nyt on kriminalisoida pari kadun miestä, jotka ovat ostaneet CD-levyn ja kopioineet sen sisällön muistikapulaansa lomamatkan aikaista kuuntelua varten. Kristillisen musiikin osalta kyse on kuitenkin aivan muusta, sillä kristillistä musiikki ei ole vielä koskaan syntynyt rahanhimon vaikutuksesta. Kristillinen musiikki syntyy rakkaudesta Jeesukseen.

Kristillisen hengentuotteen syntyä kuvailee Frank Bartleman näin:

Azusa-kadun tapahtumat, joista Bartleman kertoo, saivat alkunsa Los Angelesissa vuonna 1906 miltei samana päivänä, kuin maanjäristys hävitti San Franciscon, mutta kirja niistä on kirjoitettu vuonna 1925. Siinä amerikkalaisen helluntailiikkeen syntyyn merkittävästi vaikuttanut Bartleman joutui jo toteamaan, kuinka liike oli parissakymmenessä vuodessa saanut ympärilleen suuren matkijoiden joukon. Siitä huolimatta ydinjoukko on yhä olemassa, eikä se ollenkaan rajoitu pelkkään helluntailiikkeeseen. Olen toisaalla kertonut, millaiselta "uusi laulu" tuntuu heti tuoreeltaan. Tapahtumapaikkana oli pieni Mosalskin kaupunki Venäjällä:

Sisar Shahova on jo siirtynyt Herran luo. Yhtään laulua ei jäänyt hänestä tälle maailmalle, mutta meihin, jotka hänet tunsimme, hän teki samanlaisen vaikutuksen kuin Bartlemanin kokemukset Azusa-kadulla. Mutta Kiinassa on käynyt toisin. Yksinkertainen maalaistyttö Xiao Min on saanut Jumalalta valtaosan niistä noin tuhannesta "Kaanaan ylistyslauluista", joita Kiinan noin 70 miljoonaa ristinkantajaa nyt laulavat.

Kaanaan hymni 85: "Rakkaani ja minä"

Sisar Xiao Minin laulut syntyvät hänen ja Jeesuksen Hengen vuorovaikutuksesta. Kun Xiao Min saa laulun Herralta, hän alkaa hyräillä sitä, ja kirjoittaa sanat muistiin. Sitten hän opettaa laulun toisille uskoville, jotka kirjoittavat nuotit ylös. Nykyisin hänellä on myös pieni nauhuri. Itse hän ei tunne nuotteja.

Kaanaan hymni 51: "Vaikeina aikoina"

Raamattu määrittelee hengellisen elämän siten, että "se, joka yhtyy Herraan, on yksi Henki hänen kanssaan". Kaikki (oikeat) hengentuotteet ovat tämän yhteyden hedelmää. Se, että Xiao Min pysyy Herrassa, tekee mahdolliseksi kirjoittaa yhä uusia lauluja vuosi toisensa jälkeen tämän maailman konsteihin turvautumatta, ja tuloksesta sen huomaa. Meidän kotiimmekin tulee se sama pyhyyden hieman pelottava ilmapiiri, kun katselemme ja kuuntelemme Xiao Minin lauluja. Tämä ilmapiiri, Jumalan Hengen läsnäolo, on aivan sama, jota koin vuonna 1992 pienessä Mosalskin kaupungissa sisar Shahovan luona.

Yhden laulun tekeminen vie Pyhän Hengen ohjauksessa noin 15 minuuttia. Samaa kertoi eräs Nokian herätysliikkeeseen kuuluvista uskovista opettaessaan kuulijoille erästä laulua, jonka hän oli juuri saanut. Minulle viisitoista minuuttia on usein pitkä aika. Saan usein teksteihini aivan valmiin sanamuodon Herralta, mutta melkein aina unohdan sen ennen kuin olen edes alkanut kirjoittaa sitä muistiin. Muistan vain aiheen ja asian, mutta sanamuodon joudun hakemalla hakemaan, tutkimalla asian uudestaan, mutta silloin se ilmoituksessa saatu hieno taso jää tavallisesti saavuttamatta. Se, että minä teksteihini panen copyright-merkin, on yritys estää jonkun tämän maailman ihmisistä kirjaamasta tekstejäni omalle nimelleen. Kysymys on siis rahastuksen estosta. Ilmaisjakeluna - vapaasti!

Lex Karpelan tekstistä kerrottiin etukäteen, että lakiin tulisi joku esto ETA-maiden ulkopuolelta tuleville sielun- tai hengentuotteille. Lause pisti heti silmiini, koska paras hengellinen musiikki tulee niistä maista, joissa on todellista Hengellistä Elämää, siis etupäässä Ukrainasta ja Kiinasta. Kirjoituksessani Parasta musiikkia maailmassa vertasin ukrainalaista hengellistä musiikkia amerikkalaiseen gospeliin, eli "evankelioivaan" musiikkiin. Uudempi gospelhan on sen "uuden laulun" myöhäsyntyisiä kaikuja, jota jo Bartleman 1925 epäröi kutsua aidoksi. Ja nyt, kun CCM ("nykyaikainen hengellinen musiikki") on miljardin dollarin teollisuutta, siinä haisee raha. Mitä sanoikaan Jeesus siitä? Eikös se ollut niin, että ei kukaan voi palvella kahta Herraa?

Pystyvätkö Uuden Maailmanjärjestyksen puuhamiehet pysäyttämään Jumalan ylistyksen kikkailullaan? Ruotsin kuningas kielsi Smith Wigglesworthia laittamasta käsiään sairaiden päälle, kun tämä rukoili sairaiden puolesta. Ja mikä oli tulos? Smith ryhtyi pyysi kaikkia sairaita itse nostamaan toisen kätensä ylös merkkinä siitä, että he pyysivät häntä rukoilemaan heidän paranemistaan. Tämä synnytti ne "massarukoukset", joita suomalaiset Niilo Ylivainion aikana äimistelivät. Ja se toimi. Vaikka Ruotsin kuningas oli aikonut tempulla vain hankaloittaa työtä, tuli sekin Jumalan kunniaksi.

Joku kirjoitti netissä, että Toimi Kankaanniemi oli ollut vaatimassa jonkinlaista rahastoa, josta kirkossa laulettavien laulujen tekijänoikeusmaksuja voitaisiin tilittää oikeudenomistajille. Yököttää. En tiedä varmaksi sanoa, että se on joku juudas, mutta siltä näyttää. Ajatteles nyt tätä Xiao Miniä, ottaisiko se edes vastaan rahaa siitä, että Jumala on sille antanut armon tulla maailman tunnetuimmaksi hengellisten laulujen tekijäksi? En luule. Niin, että keisarille mikä keisarin on, mutta laulut ovat meidän Halleluja-lauluja.

Kristillinen seurakunta ei häviä mitään, jos se kieltäytyy kuuntelemasta sellaista musiikkia, jonka tekijä on joku muu, kuin Jumala. Jos hänen palvelijansa uskaltaisikin kirjata Jumalan tekijänoikeudet omiin nimiinsä, niin ei sentään rahastaa niillä. Mutta jos kunkut siitä huolimatta perivät rahaa tai muuten ahdistelevat meitä siitä, että me laulamme omia laulujamme, niin olkaa rauhallisella mielellä ja "tehkää tilaa Jumalan vihalle".

Lex Karpela on osa yleismaailmallista kristinuskon vastaista kampanjaa, jota Ranska johtaa. Siitä enemmän kirjoituksessa Lopullinen ratkaisu.

2005-10-06 (2005-10-11)

Paluu Osmon kotisivulle

Sisar Xiao Minin elämään voit tutustua http://www.chinasoul.org/ sivuilla.

Vanhan testamentin juhlia, jokaviikkoisen sapatin ja jokaisen luonnollisen kuun ensimmäisen päivän lisäksi, on seitsemän. Kolmannen Mooseksen Kirjan 23. luvun mukaan ne ovat:

1. Pääsiäinen, j.5;
2. Happamattoman leivän juhla, j.6;
3. Uutislyhteen heilutus, j.11;
4. Helluntai, j.16;
5. Pasuunansoiton päivä, j.24;
6. Sovituspäivä, j.27;
7. Lehtimajan juhla, j.34

Kolme kertaa vuodessa israelilaisten oli määrä tulla Jerusalemiin näitä juhlia viettämään. Kevätjuhlat - Pääsiäinen, Happamattoman leivän juhla ja Uutislyhteen heilutus vietettiin juuri ohranleikkuun edellä. Toisen kerran Israel tuli Jerusalemiin helluntai- eli viikkojuhlille kun vehnäsato oli valmis leikattavaksi. Vehnäsadon uutisen päivää, Jom ha-Bikkurim, vietettiin seitsemän viikon kuluttua pääsiäisestä Lain antamisen muistoksi, joka tapahtui 50 päivää Kaislameren ylityksen jälkeen.

Jeesus realisoi kaikki neljä kevätkesän juhlaa, mutta syksyllä vietettävät Pasuunansoiton päivä, Suuri Sovituspäivä ja Lehtimajan juhla ovat edelleen ennustuksia tulevasta ja toteutuvat vasta, kun Jeesus tulee takaisin. Kysymys kuuluu: Mitä näistä meidän pitäisi viettää, jos mitään? Ja mitä me tehdään sellaisilla juhlilla, kuin Juhannus, Joulu ja muu kirkollinen hapatus?

Paavali sanoo vanhan testamentin juhlia Kristuksen ruumiin heittämiksi "tulevaisen varjoiksi":

Paavali ei puhu menneisyyden varjoista vain tulevaisuuden varjoista. Jumalan ilmoitus ei aikaa myöten häviä historian hämärään, vaan täyttyy. Jerusalemin juhlat ja kansankokoukset ovat vain esikuvia sellaisesta tulevaisuudesta, joiden kirkkaus ja loisto ei ole sanoin kuvattavissa eikä järjellä ymmärrettävissä, ennen kuin ne toteutuvat. Sapatti, uusi kuu ja muut juhlat eivät ole itse tarkoitus, vaan airuita uudesta, iankaikkisesta elämästä ja sen sisällöstä. Ne ovat asiallisia muistutuksia tulevasta, mutta niihin ei voi perustaa mitään, sillä kaiken perusta on Kristus.

Tekstistä saa sen käsityksen, että Vanhan Liiton juhlia saa viettää, jos mieli tekee, vaikka mitään tarvetta siihen ei ole, koska Uuden Liiton muistoateriaksi säädetty ehtoollinen korvaa Vanhan Liiton pääsiäisaterian. Ehtoollista voi viettää vaikka joka päivä, eikä sen vietto ole mitenkään sidottu sen kummemmin Jerusalemin kaupunkiin kuin temppelirakennuksiinkaan.

Kirkollisista juhlia - joulua, väärään ajankohtaan siirrettyä pääsiäistä ja väärään ajankohtaan siirrettyä helluntaita, kesäpäivän seisausta eli juhannusta ja muuta kirkollista hömpötystä en sentään juhlisi, sillä ne ovat babylonialaista perua olevia kulttijuhlia, jotka eivät mitenkään kuulu kristinuskon piiriin. En kuitenkaan taistele niiden viettoa vastaan, sillä se ei ole meidän asiamme. Paholainen kyllä haluaisi, että me taistelisimme hänen valitsemallaan taistelutantereella, mutta strategin tehtävä on valita itse taistelupaikka ja vallata vihollisen portit, eikä taistella vihollisen pystyttämiä kulisseja vastaan.

Pääsiäisen ja Helluntain merkityksen monet tuntevat vain pintapuolisesti. Niitä vietetään keväällä ja ne ovat saaneet Jeesuksen ensimmäisen tulemisen tapahtumien muistojuhlien luonteen. Se on vähän vaarallista, sillä "ei kukaan, joka tarttuu auraan" katso taaksepäin, vaan elää nykyisyydessä ja katsoo tulevaisuuteen, josta meille viestitetään hyvää sanomaa Pasuunansoiton, Sovituspäivän ja Lehtimajan juhlien välityksellä niin kauan, kun juhlien realisointi vielä on toteutumatta.

Pasuunansoiton, Sovituspäivän ja Lehtimajan juhlia vietetään syksyllä, seitsemännessä kuussa. Juutalaisessa uskonnollisessa kalenterissa vuosi alkaa Kaislameren ylityksestä keväällä noin vuonna 1447 eKr. Tämän ensimmäisen kuun nimenä on nykyisin Nisan, mutta ennen kuun nimi oli Aviv. Seitsemännen kuun nimenä juutalaisessa kalenterissa on Tishri. Juhlakausi alkaa jo kuudennen kuun eli Eilul-kuun alusta, kunnes Tishri-kuun ensimmäisenä päivänä Pasuunansoiton juhla päättää syksyn juhlakauden ensimmäisen 30 päivän jakson.

Syksyn juhlakausi on "varjo" Jeesuksen toisesta tulemuksesta, mutta jo tällaisenaankin se on mahtava profetia siitä, mitä pian tuleva on.

1. Pasuunansoiton juhla (hebr. Jom Teruah)
2. Sovituspäivä (hebr. Jom Kippur)
3. Lehtimajan juhla (hebr. Sukkot)

Syksyn juhlakausi kestää neljäkymmentä päivää. Kauden nimi hebreassa on Teshuva, joka tarkoittaa katumista ja kääntymistä tuomioiden edellä, joten kovin riehakkaasti ei näitä juhlia aloiteta. Jo kuukauden ajan ennen ensimmäistä varsinaista juhlapäivää soitetaan joka aamu oinaansarvista shofaria, jolla kansaa kutsutaan vielä kerran miettimään tekojaan ja palaamaan Jumalan oikeuskäytännön piiriin. Vasta sitten kuuluu ääni, jonka ääni, jonka hebreankielinen nimi teruah tarkoittaa huutoa. Jo pelkkä ajatuskin siitä, että Jumala, joka sanallaan loi maailman, saattaisi huutaa, nostaa karvat pystyyn meiltäkin, joilla on sentään turvana Jeesuksen lujat armot.

Tishri-kuun ensimmäisenä päivänä vietettävä pasuunansoiton päivä on käytännössä kaksipäiväinen juhla, johtuen siitä, että kuukauden ensimmäisen päivän määrittely kuunsirpin ilmestymisen mukaan on vaikeaa näköhavaintojen perusteella. Tästä päivästä Jeesus sanoo:

Pasuunansoiton juhlalla kuulutetaan Jeesuksen toista tulemista.

Juutalaisessa ajanlaskussa on käytössä paitsi uskonnollinen kalenteri, myös toinen kalenteri, jota Raamatussa käytetään ajasta ennen Egyptistä vapautumista, ja tullaan todennäköisesti käyttämään taas Messiaanisena aikana. Tässä toisessa kalenterissa Pasuunansoiton juhla on uuden ajanlaskun alku, ja Uusi Vuosi.

Raamatun kielessä Juutalainen uusi vuosi, Rosh ha-Shana, kantaa nimeä Jom Terah, Herätyssoiton päivä. Paavalin kirjeessä Thessalonikin uskoville kerrotaan lisää:

Paavalin lukijoita kiinnosti, miten heidän itsensä käy. Paavali vastaa:

Pasuuna on tekstissä koodisana, joka kertoo, mistä on kyse. Lukijan on kuitenkin hyvä huomata, että "suuri pasuuna" ei ole sama kuin "viimeinen pasuuna". Käytössä oli sekä hopeatorvia, että oinaansarvesta tehtyjä shofar-torvia, eikä niitä saanut käyttää mielivaltaisesti, koska kuulijan piti aina tietää, mitä soitolla ilmoitettiin.

Pasuunansoiton päivä on myös Tuomion päivä, Jom ha-Din. Sillä aikaa, kun taivaissa vietetään Karitsan häitä, maassa alkaa Suuri Vaivan aika, jonka tapahtumien etenemistä Johannes näki säädeltävän pasuunansoitolla. Kuusi ensimmäistä merkkisoittoa päästävät liikkeelle erilaisia vitsauksia, kts Ilm 8:2-10:7, joiden suorittamiseen Ilmestyskirjan pedot näyttävät olevan perusteellisesti valmistautuneet. Vanhan Liiton kirjoituksissa näitä pasuunansoiton jälkeisiä päiviä kutsutaan Kauhun päiviksi. Viikko päättyy Sovituspäivään tishri-kuun kymmenentenä.

Taivaissa Kristuksen ja hänen morsiamensa hääjuhlat etenevät Vanhassa Testamentissa esitetyn kaavan mukaan siten, että ensimmäisen seitsemän (häissä päivän; historiassa vuoden) jälkeen hääpari tulee häähuoneestaan ulos häävieraittensa luo, istuutuu hääaterialle ja ottaa vastaan kuninkuuden:

Kuninkuuden vastaanottanut Kristus palaa maailmaan ja ottaa vallan. Ennakkoilmoituksena tätä tapahtumaa julistetaan Tishri-kuun (Eithanim-kuun) kymmenentenä vietettävän Sovituspäivän, Jom Kippur, muodossa, ja Lehtimajan juhla, Sukkot, alkaa kuun 15 päivänä. Seitsenpäiväinen lehtimajan juhla on "tulevaisuuden varjo" Messiaanisesta ajasta, eli Tuhatvuotisesta valtakunnasta.

Apostolien tekojen 12 lukua lukiessa näyttää siltä, että pääsiäinen tulee happamattoman leivän päivien jälkeen:

On mielenkiintoista selvittää, kuka tässä oikein sekoilee. Kreikkalaisessa lähdetekstissä puhutaan happamattoman leivän päivistä ja pääsiäisestä (kr. pasha), niin selvästi, että suomentaja voidaan heti päästää ehdonalaiseen. Uudemman käännöksen alaviitteessä viitataan Luukkaan 22 luvun alusta löytyvään lauseeseen:

Luukas kuitenkin vain ilmoittaa sen, että näin oli tapana sanoa, siis ikään kuin pääsiäinen ja happamattoman leivän juhla olisivat yksi ja sama asia. Pyhissä kirjoituksissa nämä ovat kuitenkin erillisiä tapahtumia: Pääsiäinen tapahtui aviv-kuun 14. päivän illalla ja happamattoman leivän juhlaa vietettiin viikon ajan aviv-kuun 15 päivästä alkaen. Happamattoman leivän juhla alkoi (tarvittaessa ylimääräisellä) suurella sapatilla aviv-kuun 15 päivänä ja päättyi 21 päivänä vietettävään, (tarvittaessa ylimääräiseen) suureen sapattiin.

Raamatussa säädettyjä juhlapyhiä on muuteltu paitsi kirkon toimesta, myös siksi, että Jerusalemin temppelin jälkeen myös juutalaiset eivät voineet viettää pyhiään Raamatussa säädetyllä tavalla. Niinpä nykyisin ei juuri kukaan vietä raamatullisia juhlia, eikä juuri kukaan tiedä, milloin niitä pitäisi viettää. Vuoden 2005 kalenterissa raamatulliset suuret sapatit näyttäisivät seuraavilta:

26.03.2005 Ensimmäinen happamattoman leivän päivä

01.04.2005 Viimeinen happamattoman leivän päivä

15.05.2005 Helluntai

05.09.2005 Pasuunansoiton päivä

14.09.2005 Sovituspäivä

19.09.2005 Ensimmäinen Lehtimajan juhlan päivä

26.09.2005 Viimeinen Lehtimajan juhlan päivä

Näistä vain ensimmäinen happamattoman leivän päivä sattuu tänä vuonna sapatin eli lauantain kohdalle; muut ovat lisäpyhiä, "suuria sapattipäiviä".

Juutalaisuudessa esiintyy kuitenkin yksi virtaus, karaim-juutalaisuus, jossa vanhatestamentillisia juhlapäiviä kunnioitetaan. Tämä aiheuttaakin johdonmukaisen seuraamuksen: karaim-juutalaiset eivät noudata Mishnaa, eikä muitakaan fariseusten raamatuntulkintoja. Näin ollen karaim-juutalaisten juhlakalenteri saattaakin olla aika lähellä sitä, mitä aikoinaan juutalaisille säädettiin.

Kristikunnassa kirkko on vääntänyt kaikki raamatulliset juhlat päälaelleen. Luin juuri erään amerikkalaisen kirkonmiehen vastauksen henkilölle, joka kysyi, onko nykyisin vietettävä Easter ("pääsiäinen") kristillinen vai pakanallinen juhla. Mainittu kirkonmies Hank Hanegraaff, heresy huntereitten kunkkuna tunnettu Christian Research Institute Internationalin (Kristillisen kansainvälisen tutkimuslaitoksen) johtaja kyllä tunnustaa pääsiäiskultin pakanalliseksi, mutta puolustelee sen viettoa lauseella (että vuoden 325 jälkeen) "Kristityt sanoivat että tämä on oikea juhla".

Hank Hanegraafin kanta edustaa tyypillistä harhaoppia. Englannin kielessä Easter tarkoittaa babylonialaista Esterin/Ishtarin kulttijuhlaa. Oikealla pääsiäisellä on englannin kielessä oma sanansa Passover. Näitä kahta sanaa Easter, ja Passover, käytetäänkin englantilaisessa raamatussa (KJV) johdonmukaisesti aina sen mukaan, kummasta milloinkin on kysymys. Ja Apostolien tekojen 12 luvussa oli kysymys siitä, että Pääsiäinen oli mennyt, Lehtimajan juhla oli menossa, ja Esterin juhla oli tulossa.

Ei ihme, että kristityt ovat ihmeissään siitä, mitä kristillisiä juhlia pitäisi viettää, ja miten. Pakanallisen Esterin päivän viettoa ei voi mitenkään puolustella, sillä sen ajankohta ei vastaa Vanhan Testamentin ohjeita, ja vielä vähemmän on sen sisältö Uuden Liiton kirjoitusten mukainen. Pääsiäisen sijaan Jeesus sääsi ehtoollisen.

Ehtoollinen on muistojuhla. Myös happamattoman leivän juhla (hebr. hag ha-matsot) ja helluntai (shavuot) ovat toteutuneet. Vain kolme profeetallista juhlaa on jäljellä: pasuunansoiton päivä (jom teruah), sovituspäivä (jom kippur) ja viikon mittainen lehtimajan (sukkot) juhla kaksine lisäpyhineen. Mittumaarit, halloweenit, Sol Invinctuksen syntymäpäivät ja muut sellaiset kuuluvat Kristuksen haastajan organisoiman Uuden maailmanuskonnon piiriin. Lopputulos on se, ettei kirkon juhlista ainutkaan ole kristillinen juhla.

Takaisin Osmon kotisivulle