Useimmat minua nuoremmat suomalaiset eivät ole koskaan kuulleet evankeliumia. Ja jos joku saisikin selville sen, mitä evankeliumi on, on hänen vielä selvitettävä itselleen, mitä sen jälkeen tehdään, kun evankeliumin sana on kuultu.

Tässä tarkastelussa on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa "Uudestisyntymisestä on kysymys" tarkasteltiin sitä, mikä on oikea evankeliumi, ja tässä osassa "Seitsemän asiaa, joita paholainen ei halua sinun tietävän", tarkastellaan sitä, mitä tulee tehdä sen, joka on kuullut Hyvän Sanoman Jumalan valtakunnasta ja haluaa seurata Jeesusta.

2013-03-30

Ylöjärven Kuru, Finland

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Apostolien teot kertovat, millainen oli maailmanhistorian ensimmäinen kristillinen saarna. Puheen lopuksi Pietari vielä tiivistää:

Ja sitten tulee kertomus siitä, miten Pietarin kuulijat ottivat sanan vastaan.

Vanhanaikaisessa kielenkäytössä sydämen pistos tarkoitti infarktia. Kuulijoiden hätä oli valtava, koska he apostolin selonteon kuultuaan ja Pyhän Hengen vaikutuksesta tajusivat tekonsa merkityksen. He olivat tappaneet Jumalan pojan, hänet, joka oli ollut heidän ainoa toivonsa.

Useimmat minua nuoremmat suomalaiset eivät ole koskaan edes kuulleet evankeliumia. Se, mitä he ehkä ovat kuulleet, on joku monista evankeliumin vääristelmistä, jonka lisäksi he ovat kuulleet myös väärät ohjeet siitä, mitä Jumalan yhteyteen haluavan sielun on tehtävä. Edes sellaiset Raamatusta luetut lauseet kuin nämä eivät häntä auta, sillä ne on käännetty väärin ja selitetty väärin:

Kirkonmiehet ovat varastaneet taivasten valtakunnan avaimen, ja estävät ihmisiä pääsemästä sinne sisälle. Jos me haluamme tietää, mitä apostoli Pietari sanoi, meidän on käytettävä kreikankielistä tekstiä ja selvitettävä itsellemme, mitä tekstissä käytetyillä avainsanoilla tarkoitetaan.

Avainsanat ovat: muuttaa mielensä, Herran Jeesuksen nimi, upotuskaste, syntien hylkääminen, Pyhän Hengen lahja ja lupaus. Kun nämä sijoitetaan tekstiin, voimme alkaa tarkastelun siitä, mitä tekstillä tarkoitetaan:

Luukkaan selostus Pietarin puheesta ei kuitenkaan pääty tähän. Hän tekee selväksi, ettei Apostolien tekojen toisen luvun teksti ole täyspitkä selostus siitä, mitä kaikkea Pietari puhui. Luukas kirjoittaa:

Koska sanat "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" tekstissä erityisesti mainitaan, on myös niitä pidettävä erittäin tärkeinä. Avainsanojen lukumääräksi tulee siis seitsemän.

Se, mitä kirkoissa sanotaan parannuksen tekemiseksi tai katumukseksi, antaa täysin väärän kuvan siitä, mitä mielenmuutoksella tarkoitetaan. Ihminen ei pysty tekemään parannusta, eikä edes katumaan kaikkea sitä, mitä hän yhdessä lajitoveriensa kanssa harrastaa, sillä ihminen rakastaa syntiä. Se, mihin hän ehkä vähän parannusta haluaisikin, koskee synnin ikävien seuraamuksien hoitoa. Taivaisiin kyllä halutaan, mutta jos siellä ei saa juopotella, huorata, päättää asioista äänestämällä, varastaa, huiputtaa, verottaa eikä tappaa ja jos siellä vielä on se vanhurskas Jumalakin, niin ei sinne kukaan normaali syntinen halua. Ihmisen mielessä pitää tapahtua radikaali muutos, ennen kuin hän pystyisi rakastamaan Jumalaa ja sitä elämäntapaa, joka hänen valtakunnassaan harjoitetaan.

Ihminen on luonnostaan itsekäs "humanisti", joka uskoo itseensä tai ihmisiin. Siitä uskosta on päästävä eroon, mutta se ei riitä. On hankittava usko Jumalaan. Usko tulee siitä, että kuullaan se, mitä Jumalalla on sanottavana, jonka jälkeen on tehtävä valinta siitä mihin uskoo. On myös pidettävä huoli siitä, että ihmisen luontaiset taipumukset eivät pääse estämään oikeita valintoja. Jeesus esitti asian useilla eri tavoilla, muun muassa näin:

Itsensä kieltäminen on mielenmuutoksen lähtökohta. Sellaisella ihmisellä, joka uskoo itseensä tai rakentaa elämänsä minkä tahansa inhimillisen perustan varaan, ei ole uskoa Jumalaan, mutta se, joka uskoo itsensä ja asiansa Jumalan käsiin, voittaa maailman.

Otetaan vielä yksi esimerkki siitä, miten monilla eri tavoin Jeesus puhui mielenmuutoksesta. Vuorisaarnassa hän sanoi näin:

Apostolien tekojen kaikki kastamiset suoritettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Kun Pietari tätä puhui, oli kulunut vain kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisesta. Psalmissa 24 kerrotaan, mitä siellä tapahtui, kun Jeesus saapui taivaan portille:

Kyrios oli Rooman valtakunnanjohtajan arvonimi. Jeesus on enemmän; hän on Kyrios sekä taivaissa että maan päällä sekä lisäksi Kristus eli Messias, joka tarkoittaa Israelin kuningasta. Hän on myös Pelastaja; Soter, joka pelastaa omansa siltä Jumalan vihalta, jolla vastustajia rangaistaan.

Pyhän Hengen vastustajat kastavat "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", mutta eivät kuitenkaan sano, mikä se nimi on. He eivät pysty antamaan Jeesukselle sitä arvoa ja asemaa, joka Jeesukselle kuuluu. Valhe-evankelistat sanovat kysyvät mieluummin, että haluatko ottaa vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena vapahtajanasi, ikään kuin Jeesus olisi joku henkilökohtainen nokisutari tai sellainen. Raamattu kuitenkin kertoo, että nimi Jeesus on itse asiassa Jumalan oma nimi. Ylimmäispapillisessa rukouksessaan Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta:

Jumalan puutarhassa ihmissuvulla oli valinnan paikka. Tarjolla oli hedelmiä kahdesta nimeltä mainitusta puusta. Toinen oli elämän puu ja toisesta puusta sanottiin, että te kuolemalla kuolette, jos syötte sen puun hedelmistä. Koska ihminen siitä söi, on hänen pakko kuolla eikä hän voi edes valittaa, sillä itsepä on osansa valinnut. Suuressa laupeudessaan on Jumala kuitenkin järjestänyt uuden mahdollisuuden valita ja toisenlaisen mahdollisuuden kuolla. Jos valitset Jeesuksen, sinä sitoudut kuolemaan ristin kautta maailmalle ja sen synnille yhdessä hänen kanssaan.

Jeesuksen airut Johannes Kastaja kastoi mielenmuutoksen kasteella, mutta sellaista kastetta Jeesus ei tarvinnut. Johannes Kastaja ei olisi Jeesusta kastanutkaan, jollei Jeesus olisi nimenomaan sitä pyytänyt. Jeesus perusteli pyyntöään näin:

Satunnaiselle viisastelijalle sanat "kaikki vanhurskaus" eivät kerro juuri mitään. Kyse on kuitenkin siitä, että Jeesus oli tullut maan päälle ottamaan päälleen Jumalan vihan kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Hän oli valmistautunut juomaan Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä, sillä vain Jumala pystyi kantamaan Jumalan vihan ja selviämään siitä voittajana ja toisaalta vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi. Kaiken vanhurskauden täyttäminen oli näin ollen alusta asti uhritoimitus. Tässä uhritoimituksessa uhraajina olivat sekä Isä, joka antoi ainokaisen poikansa, ja Poika, joka antoi ruumiinsa kuolemaan ja joi Jumalan vihan maljan lyhentämättömänä syntisten puolesta. Sen raskaimmassa vaiheessa Jeesus sanoi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"

Jeesuksen kaste oli sitoumus noudattaa Jumalan tahtoa kuolemaan saakka. Kun Jumala otti vastaan tämän sitoumuksen, Jeesus sai Pyhän Hengen voiman. Matteus kertoo:

Isän lähettämän Pyhän Hengen voimassa Jeesus pystyi käyttämään ylösnousemisen voimia jo kolme ja puoli vuotta ennenkuin varsinainen ylösnousemus tapahtui. Sama tapahtuu, kun uskova upotetaan Kristukseen. Hän sitoutuu kuolemaan tälle maailmalle ristin kautta ja saa uskon kautta käyttää Jeesuksen ylösnousemuksen voimaa, vaikka ei vielä olekaan noussut taivaisiin.

Kaste on symbolinen ele, jolla sitoudutaan kuolemaan synnille ja elämään Kristuksessa uskon kautta aina siihen saakka, kunnes usko muuttuu näkemiseksi. Roomalaiskirjeessä sanotaan:

Jos ihmiseltä kysytään, onko hän syntinen, ei järkevä ihminen käy väittämään mitään muuta kuin sen, minkä koko ihmissuvun menneisyys ja nykyisyys osoittaa todeksi. Kun samalta ihmiseltä sitten kysytään, haluaisiko hän saada syntinsä anteeksi, niin tuskin hän sitäkään vastustaa. Aivan eri asia on, jos ihmiseltä kysyttäisiin, suostuisiko hän hylkäämään synnin. Mutta nyt on kyse juuri siitä:

Kreikan sana afesis (αφεσις, G859) on johdannainen sanasta afiemi (αφίημι, G863) lähettää pois, hylätä, antaa anteeksi. Sana afesis esiintyy UT käsikirjoituksissa 17 kertaa ja afiemi 146 kertaa.

Syyrialais-kreikkalaisissa käsikirjoituksissa puhutaan "syntien hylkäämisestä", mutta niissä harvoissa säilyneissä egyptiläiseen, okkulttisia koulukuntia myötäilevissä teksteissä, jota on merkitty yläindeksillä A, sanotaan "εις αφεσιν ^Aτων αμαρτιων ^Aυμων "(teidän syntienne hylkäämiseksi/anteeksisaamiseksi). Sillä hetkellä, kun ihminen on juuri tullut uskoon, ja ottaa kasteen, hän saa syntinsä anteeksi sen lunastusuhrin perusteella, jonka Jeesus on maksanut ristillä ja sovittanut meidät Jumalan kanssa, eikä suinkaan sen takia, että hän on ottanut kasteen. Aivan yhtä selvää on, että syntinsä anteeksisaanut ihminen ei voi olla varma syntiensä anteeksisaamisesta, jollei hän suostu siihen ehtoon, jonka Jeesus linjapuheessaan esitti, ja jonka uskova joutuu hyväksymään joka kerta, kun hän lähestyy Jumalaa. Tunnetussa Isä meidän -rukouksessa sanotaan:

Ihminen, joka tämän sisäistää, siirtyy synnin tilasta armon tilaan. Hän antaa anteeksi, hänestä tulee valoisa, kärsivällinen ja ystävällinen. Hän voi antaa anteeksi kaiken pahan, mitä häntä kohtaan tehdään, jos sitä häneltä pyydetään, sekä rukoilla niiden puolesta, jotka eivät sitä pyydä, sillä sitä pahaa, mitä ihmiset mielensä turtumuksessa tekevät, hän ei voi itse antaa anteeksi, eikä tehdä luvalliseksi.

Ihminen on kuin purkki. Kun se on tyhjennetty ja pesty, se voidaan täyttää uudelleen.

Usko Jumalaan edellyttää kuolemista sille, joka ei ole Jumalasta. Uskoon tullessaan ihminen menettää siis kaiken. Kaikki, mitä hänelle jää, on usko Jumalaan. Hänellä ei ole mitään omaa, eikä hän voi pitää omanaan edes niitä suunnattomia ongelmia, jotka maailmalla on. Hän ymmärtää, että Saatanan valta maailmassa on niin suuri, ettei sitä voida voittaa millään tämän maailman aseilla. Mutta juuri tässä on uskovalla tilaisuutensa, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Luukas kertoo, kuinka Jeesus opetti oppilaitaan rukoilemaan. Sitten hän esittää esimerkin inhimillisestä elämästä ja sanoo lopuksi:

Pyhää Henkeä ei voi ansaita, mutta tämä yksi ainoa lahja riittää kaikkeen. Pyhän Hengen toimiala on niin laaja, että sen määritteleminenkään ei ole koskaan onnistunut. Jeesuskaan ei ryhtynyt sitä selittämään, vaan sanoi ennen taivaisiin nousemistaan, että hänen opetettavansa odottaisivat Jerusalemissa sen lupauksen täyttymistä, josta hän sanoi "te saatte voiman …":

Kaste on kuin raja-asema, jossa pidetään sekä lähtö- että tulotarkastus. Ihminen ottaa kasteen Jeesukseen kohta uskoon tultuaan, ja Jumala kastaa Pyhällä Hengellä ne, jotka hänen valtakuntaansa tulevat. Mutta Jeesuksen toiseen julkiseen tulemiseen asti Jumalan kansa on sotatoimialueella, ja tarvitsee sen mukaisen varustuksen:

Pyhää Henkeä ei anneta mitalla, vaan sillä täytetään koko se astia, siis ihminen, jolle Pyhä Henki annetaan. Pyhän Hengen voimaa ei silti tunnu olevan ollenkaan, mikäli sitä ei tarvita, tai jos sitä ei käytetä, mutta milloin voimaa tarvitaan, se on aina riittävän suuri. Rajoittavaksi tekijäksi saattaa kuitenkin nousta uskon puute ja ihmisen yritys käyttää muita kuin Pyhän Hengen keinoja ongelman ratkaisemiseen. Ongelma poistuu sitä mukaa, kun ihminen kieltää itsensä ja uskoo Jumalaan.

Pyhän Hengen lahja (η δωρεά του αγιου πνευματος) on niin väärinymmärretty ja niin laaja asia, että sitä olisi tarkasteltava kokonaan eri sivulla. Voit aloittaa itse katsomalla, mitä Raamatussa sanotaan armosta (haris) ja armoituksista (harismata), mutta voin kertoa, että se vie aikaa. Pyhä Henki ihmisessä on kuitenkin kuin läheinen henkilö, jonka tulee tutuksi sitä paremmin, mitä enemmän yhteyttä hänen kanssaan harjoitetaan.

Lupaus Pyhästä Hengestä täyttyi helluntaipäivänä, seitsemän viikkoa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Ensimmäisenä Pyhän Hengen saivat ne 120 Jeesuksen seuraajaa, jotka sitä odottivat, mutta lupaus koskee kaikkia, jotka ehyellä sydämellä palvelevat Jumalaa.

Jumala loi ihmisen "omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen". Luomistyön viimeisessä vaiheessa tapahtuu Uusi Luominen Kristuksessa, jossa Jumala ja ihminen yhdistyvät Uudeksi Ihmiseksi. Se, mitä Raamatun alkulehdillä luvattiin, toteutuu nyt meidän omassa elämässämme ja meidän silmissämme.

Luomistyön viimeistä vaihetta sanotaan Jooelin ennustuksen mukaan "viimeisiksi päiviksi". Evankeliumi julistetaan koko maailmassa, ja ne, jotka sen ottavat vastaan, saavat Pyhän Hengen, pelastuvat ja elävät iankaikkisesti.

Edellä esitetyt kuusi kohtaa sisältävät oikeastaan kaikki Uuden Luomisen nodulit - iankaikkiseen elämään saakka. Olisiko mahdollista, että jotakin olennaista olisi vielä jäänyt sanomatta? Tarvitaanko enää mitään? Ilmeisesti tarvitaan, sillä Apostolien tekojen kirjoittaja on halunnut esittää vielä yhden asian ja vieläpä aivan korostetusti.

Luukkaan noin sivun pituinen selostus Pietarin puheesta voidaan lukea läpi parissa minuutissa. Osa selostusta on sanatarkkaa esitystä, mutta Luukas tekee myös selväksi, ettei Apostolien tekojen toisen luvun teksti ole täyspitkä selostus siitä, mitä kaikkea Pietari puhui. Luukas kirjoittaa:

Nurjan sukukunnan keskellä syntyneet ja kasvaneet ihmiset pitävät aivan luonnollisena sitä, että maailma on kiero. Luonnollinen, psykosomaattinen ihminen ei tunne mitään puistatuksia sen takia, mitä maailmassa tapahtuu. Hän ehkä tuomitsee Hitlerin, Stalinin ja Keski-Afrikan keisarin ja Amerikan pankkiirit, mutta jos hänellä olisi yhtä paljon valtaa kuin niillä, joita hän syyttää, hän tekisi todennäköisesti aivan samoin, jollei pahemmin kuin he. Sama toistuu joka kerta, kun maailma alkaa "parantaa" itseään. Mittakaavat vaihtelevat, mutta maailman pyrkimys on mennä yhä täydellisempää tuhoa kohti.

Pyhä Henki, Jumalan kirjoitettu sana ja Jumalan uskolliset palvelijat esittävät Jumalan tahdon maailmalle, jolloin huomataan, miten täydellisesti synti on ihmissuvun turmellut. Mutta Jumala on jo vastannut tähän haasteeseen. Hän lähetti Poikansa maailmaan, että jokainen, joka häneen uskoo, pelastuisi maailmasta ja saisi iankaikkisen elämän.

Uskonnolliset ihmiset ajattelevat, että yksittäisen ihmisen taivasosuus määritellään vasta viimeisellä tuomiolla. Niinhän se ei ole. Ihminen pelastuu, kun hän tulee uskoon ja sitoutuu Kristukseen kasteessa. Sitten hän vaeltaa maallisen elämänsä ajan Pyhän Hengen ohjauksessa, ja kun Jeesus tulee noutamaan omiaan, hän esittää morsiamensa Isälle, jolloin usko muuttuu näkemiseksi.

Jeesus on pelastaja.

Ota kuitenkin huomioon se seikka, että vihollinen tulee tekemään kaikkensa, saattaakseen sinut sellaisiin tilanteisiin, joissa sinun uskosi punnitaan sellaisessa vaa'assa, jossa sinä ilman Jumalan armoa ja Pyhän Hengen voimaa osoittautuisit kevyeksi, vaikka panisit oman henkesikin peliin. On helppo sanoa, kuin Pietari, että olen vaikka valmis kuolemaan sinun puolestasi, mutta sellaiset puheet ovat tosipaikan tullen katteettomia, jollet sinä ole sekä syntynyt Jumalan hengestä ja elä kiinteässä yhteydessä Kristukseen.

Evankeliumi Jumalan valtakunnasta on selvästi separatistinen. Jumala on luonut vaihtoehtoisen yhteiskunnan. Hän kutsuu turvaansa kaikkia ihmisiä, mutta ne jotka eivät kutsua tottele, tuomitaan. He joutuvat kokemaan itse sen Jumalan vihan, jonka Jeesus meidän puolestamme kärsi ja siten sovitti meidän Jumalan kanssa.

Takaisin Osmon kotisivulle