Tämä on sivulta OPETUS siirretyn tekstin "Tasaus" täysversio. Tekstissä mainittu asia uskovien tervehdyksestä on käsitelty laajemmin sivun Osmo LÖÖPPI tekstissä "Hérete".

 

Osmo Pöysti:

KUNINKAALLINEN KÄSKY, TASAUS JA TUOMIO

Kuru, Finland

2012-11-24

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

 

Kymmenykset vai tasaus

Kristikunta jakaantuu kirkkoon ja seurakuntaan. Kirkot perivät jäseniltään kirkollisveroa, eikä ainoastaan kirkon kannattajilta, vaan myös kirkon orjilta. Kirkon ja kristillisten seurakuntien välimaastossa puuhastelevilla lahkoilla ei veronkanto-oikeutta ole, ja rahankeruu onkin enemmän tai vähemmän vapaaehtoista. Varsin tavallinen käytäntö on, että yhteisön jäsenet pyrkivät kustantamaan yhteisön toimintaa kymmenennellä osalla tuloistaan. Varsinaisilla kristityillä ei näitä maksuvelvoitteita ole, koska he eivät omista mitään. Henkilö, joka katsoo olevansa "vain" Jumalan moninaisen armon taloudenhoitaja, voi antaa kaikki tai ei mitään, sen mukaan, miten hän ja Pyhä Henki kulloinkin oikeaksi katsovat. Tämä oikeaksi katsominen ei ole mielivallan asia, vaan siinä pyritään tasaukseen.

Tasaus on käännös kreikankielisestä sanasta isotis.

Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi (εξ ισοτητος) tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus (ισοτης) (2.Kor 8:13-14)

Ja nyt pannaan peruskoulun suomenkielen opetus testiin. Onko sinulla yllämainitun tekstin perusteella a) velvollisuus maksaa seurakuntalaistesi menoja ja b) onko seurakuntalaisesi velvolliset maksamaan sinun menojasi? Teksti on kyllä selvä, mutta vakiintunut käytäntö "seurakunnissa", kirkoista puhumattakaan, on jotakin aivan muuta. Jos sinun seurakuntayhteisössäsi ei tunnusteta edes tätä raamatun periaatetta, sinun on parasta kävellä ulos taaksesi vilkuilematta.

Melkein jokainen meistä on kuullut lauseen, "jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, niin te hyvin teette". Sehän tarkoittaa aivan samaa, kuin mitä ilmaistaan sanalla "tasaus". Mutta kuinka moni teistä on saanut kokea sitä, siis olla vastaanottavana osapuolena? Minä olen - äärimmäiseen ylärajaan saakka.

Ehkä tässä on vielä syytä katsoa, mitä Juuson sanakirjassa sanotaan:

ισοτης, ητος, η (ισος) yhtäläisyys, samankaltaisuus, samanarvoisuus, samanvertaisuus, kohtaus, tasamäärä, tasamääräisyys, εξ ισοτητος tasamδärin 2.Kor 8:13;

οπως γενηται ισοτης että tasamääräisyys olisi 2.Kor 8:14;

το δικαιον και την ισοτιτα oikeus ja kohtuus Kol 4:1.

Sanakirjan mukaan isotis Kolossalaiskirjeessä tarkoittaakin yht'äkkiä kohtuutta. Haetaan koko lause:

Isännät (οι κυριοι - Herrat), tehkää palvelijoillenne (τοις δουλοις - orjille), mitä oikeus (το δικαιον) ja kohtuus την (ισοτητα) vaatii, sillä te tiedätte, että teilläkin on Herra taivaassa. (Kol 4:1)

Voi voi sitä Juuso parkaa. Lähdetekstissä on eri sanoma:

(GNT-V) οι κυριοι το δικαιον και την ισοτητα τοις δουλοις παρεχεσθε ειδοτες οτι και υμεις εχετε κυριον εν Aουρανω TSBουρανοις

Englantilainen KJV vuodelta 1611 kääntää sanan isotis oikein, mutta ontuu sanojen kyrios ja doulos osalta. Venäläinen 1876 kääntää sanat kyrios (herra) ja (doulos) orja oikein, mutta sortuu sanoihin dikaios ja isotis, sillä sanat dolzhnoe ja spravedlivoe tarkoittavat asiaankuuluvaa ja oikeudenmukaista:

(KJV+) Masters,2962 give3930 unto your servants1401 that which is just1342 and2532 equal;2471 knowing1492 that3754 ye5210 also2532 have2192 a Master2962 in1722 heaven.3772

(RST) Господа, оказывайте рабам должное и справедливое, зная, что и вы имеете Господа на небесах.

Sana isotis on johdannainen sanasta "isos". Siitä kunnioitettu Jyväskylän lyseon lehtori Juuso Hedberg kertoo:

ισος, η, ον (ειδω) yhdenlainen, yhdenkaltainen, samanlainen, samankaltaisen, samanarvoinen, samanvertainen, samanveroinen, η ιση δωρεα sama l. yhdenlainen lahja Apt 11:17; ισαι μαρτυριαι yhtδpitävät todistukset Mark. 14:56. 59; ισον ποιειν τινα τινι tehdδ jkta jkn vertaiseksi (palkan maksussa) Matth. 20:12;

ισον ποιειν εαυτον τω θεω tehdä itsensä Jumalan kaltaiseksi l. vertaiseksi, s. o. väittää omistavansa Jumalan luontoa, valtaa ja arvoa Joh 5:18;

τα ισα απολαβειν saada samoja takaisin Luuk. 6:34;

neutr. plur. ισα adv., το ειναι ισα τω θεω Jumalan kaltaisena oleminen Fil 2:6;

ισα ειναι olla yhtδläiset l. samat Ilm 21:16. Katso Liite I

Ei merkkiäkään sellaisesta venyvästä käsitteestä kuin "kohtuus"! Raamatun sana on selvä: seurakunnan jäsenten on harjoitettava tasausta ja tasapuolisuutta, mutta ei pakosta, vaan rakkaudesta, sillä rakkautta ei synny pakottamalla. Jokaisen tulee itse päättää, kenelle hän antaa, mitä ja minkä verran. Apostolien teoissa kerrotaan Ananiaasta ja Safirasta, jotka myivät maatilan, ja veivät osan rahoista seurakunnan käyttöön. Ei siinä mitään pahaa ollut, saivathan he toki tehdä omaisuudellaan mitä hyväksi katsoivat, mutta he valehtelivat väittäessään tuoneensa koko summan apostolien jalkojen juureen, ja sen takia heidän kävi huonosti. Tuttu kertomus löytyy Apostolien tekojen 5. luvun alusta.

Monet ovat ihmetelleet, miksi Raamattu ei vaadi orjuuden poistamista. Ei siinä ole mitään ihmettelemistä. Raamatun ohjeet on tarkoitettu Jeesuksen seuraajille. Paholaisen seuraajille meillä ei ole muuta sanaa, kuin "Muuttakaa mielenne". Mutta ajatelkaa sitäkin, mitä tapahtuu, kun "herra" orjanomistaja menee ja ostaa Mersun. Jos hänellä on kymmenen orjaa, on hänen siis ostettava tasapuolisuuden vuoksi 11 Mersua. Ja jollei hän siihen pysty, hänen on päästettävä orjansa vapaaksi.

Niin selvä, kuin Raamatun opetus tasauksesta onkin, myös sitä yritetään käyttää väärin. Kerran tuli yksi pastori luokseni, ja vaati enemmän, kun oli saanut. Hän perusteli asiaansa sillä, että minun tuloni olivat paljon hänen tulojansa suuremmat. Tottahan se olikin. Minun tuloni olivat siihen aikaan ihan kohtuulliset ja veli pastori teki työtä taloudellisesti ankeissa olosuhteissa. Miten paljon minä käytin tuloistani omaan elämiseeni, sitä hän ei pystynyt näkemään, eikä hänen logiikkansa ottanut huomioon sitä, että minulla oli aika monta ystävää ja aika monta muuta velvoitetta, jotka myös oli hoidettava sen mukaan, kun Herra näitä tehtäviä jakoi. Ei Jumalan huoneen haltijan taloudenpito mitään sosialismia ole vaikka se yhdessä kohdin muistuttaakin sitä. Vai mitä sanot tästä:

Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. (2.Tess 3:10)

Jerusalemin seurakunnassa harjoitettu veljesrakkaus johti nopeasti seurakunnan sisäisen sosiaalitoimen perustamiseen. Monet luulevat, että sellaista tapahtui vain "alkuseurakunnassa". Kaikkea kanssa. Seurakunta ei ole muuttunut. Asia vain on hämärtynyt, ja siksi, että nykyisin "seurakunnan" nimellä esiintyy jos jonkinlaista porukkaa. Ensiaikojen kristityt tunsivat ongelman, ja torjuakseen veljesavun väärinkäyttöä Johannes kirjoitti toisen kirjeensä. Tervehdysten ja toivotusten lisäksi siinä on vain yksi asia; se vain ei tule selvästi esiin tästä käännöksestä:

4 Minua on suuresti ilahuttanut, että olen lastesi joukossa havainnut olevan niitä, jotka totuudessa vaeltavat sen käskyn mukaan, jonka me olemme saaneet Isältä.
5 Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan minä kirjoitan sen, joka meillä alusta asti on ollut: että meidän tulee rakastaa toinen toistamme.
6 Ja tämä on rakkaus, että me vaellamme hänen käskyjensä mukaan. Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
7 Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus.
8 Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan.
9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.
10 Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi;
11 sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa. (2.Joh 4-11)

Aloitetaan miinan purku lopusta päin hakemalla esiin jakeiden 10 ja 11 kreikankieliset tekstit.

ει τις ερχεται προς υμας και ταυτην την διδαχην ου φερει μη λαμβανετε αυτον εις οικιαν και χαιρειν αυτω μη λεγετε ο TSBγαρ λεγων Aγαρ αυτω χαιρειν κοινωνει τοις εργοις αυτου τοις πονηροις

Kääntäjä on ensinnä vaihtanut jakeen 11 lauserakenteen ja kääntänyt sitten sanan hairein tervetulotoivotukseksi. Virolaisessa 1968 käännöksessä lauserakenne on oikea:

Kui keegi tuleb teie juure ega too enesega sama õpetust, siis ärge võtke seda oma majasse ja ärge ütelge temale: "Tere tulemast!" Sest kes temale ütleb: "Tere tulemast!" saab tema kurjade tegude osaliseks.

Mutta myös virolaisessa käännöksessä sanat hairein on käännetty väärin. Hairein tarkoittaa iloitsemista. Jeesus otti käyttöön tämän uskovien välisen tervehdyksen noustuaan haudasta kohta, kun hän tapasi opetuslapsensa. Kyse ei ole tavallisesta moikkaamisesta, vaan kehoitus iloita siitä, että Kristus on voittanut kuoleman. Maailmanhistorian suuri taistelu on voitettu. Se on syy, jonka takia kristitty iloitsee.

Kreikkalaiset tervehtivät tänä päivänä sanalla Here! (yks.) ja Herete! (mon.) Mutta sana on kahden vuosituhannen aikana kärsinyt inflaation. Jeesus - tai tässä Johannes - on tarkoittanut sanan Iloitkaa! käytettäväksi vain ja ainoastaan Jumalan lapsien keskinäisenä tervehdyksenä ja vain silloin, kun kristityttynä elämisen ensimmäinen ehto täyttyy. Jos joku ei tuo mukanaan oppia "kuninkaallisesta käskystä" käytännön teoiksi muunnettuna, ei häntä pidä pitää kristittynä eikä ottaa vastaan. "Olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani".

Kristikunnassa on monenlaisia tervehdystapoja. Juutalaisasiain kannattamiseksi muokattu "juutalais-kristillinen" tervehdys "shalom" kelpaa kyllä, samoin suomalainen "terve", mutta vain tapauksissa, kun kyse on ei-kristityistä satunnaisista kulkijoista. Ei Raamattu kiellä sinua tervehtimästä ei-uskovia tavanomaisilla tervehdyssanoilla, vaikka uskovat tervehtivätkin toisiaan "pyhällä suunannolla" ja sanalla "Iloitkaa!"

 

Humanitäärinen työ

Tasauksen lisäksi erityisiä ohjeita on annettu monista asioista, kuten vieraanvaraisuudesta, vaeltavien saarnaajien vastaanottamisesta ja auttamisesta eteenpäin jne. Mutta kaikki uskovien tekemä humanitäärinen työ jäi "kuninkaallisen lain" vaatimusten ulkopuolelle.

Tasaus-periaatetta noudatetaan vain seurakunnan sisällä. Mitään vastuuta maailman yleisestä hädästä me emme kanna, mutta hädänalaisten auttaminen, "almujen" anto kuuluu ohjelmaan siinä määrin, kuin voimme ja haluamme sitä itse tehdä ja kustantaa. Luetaan Efesolaiskirjeestä:

Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle. (Ef 4:28)

Ne humanitääriset projektit, jotka toteutetaan esimerkiksi veroilla ja muulla ryöstörahoituksella, eivät kuulu kristinuskon piiriin. Vihollinen yrittää jopa estää vapaaehtoista, omarahoitteista humanitääristä työtä. Venäjän vallankumouksen aikana nälkäisten laumat olisivat tehneet mitä tahansa työtä saadakseen edes jonkun leipäpalan, mutta jokaisen yksityisen työnantaja oli maksettava valtion määräämät normipalkat. Ne olivat niin korkeat, ettei kukaan yksityinen työnantaja ei voinut palkata ketään. Pellot jäivät viljelemättä, sillä maan johdon tahto oli, että ihmiset kuolisivat nälkään. Ukrainan nälänhädän aikana 1947 eräällä ystäväperheellä oli vielä maata, sillä he asuivat vasta Neuvostoliittoon liitetyllä alueella. Stepan Nikolajevitsh kertoi, että hänen vanhempansa antoivat jokaiselle pyytäjälle palan leipää, ettei kukaan kuolisi heidän ovelleen.

Mutta entä se "laupias" samarialainen? Sehän on kuva Jeesuksesta itsestään. Papit hylkäsivät hänet, mutta papit hylkäsivät myös runnellun kauppiaan. Vain samarialainen auttoi, mutta katso ketä! Kirkkojen maailmanneuvosto on kunnostautunut erilaisten terroristiryhmien auttamisessa, mutta samarialainen auttoi terroristien uhria. Kauppiaat olivat juutalaisen yhteiskunnan halveksittu ryhmä, mutta samarialaiselle kaikki haavoitetut olivat ihmisiä. Terroristien perään "laupias" samarialainen ei juossut. Jeesuksen opin mukaista ei ole osallistua pahojen ihmisten pahoihin tekoihin.

Sanalla isos on toinenkin johdannainen, isotimos:

ισοτιμος, ον, (ισος, τιμη) samanarvoinen, yhdenarvoinen 2.Piet 1:1.

Mielenkiintoista katsoa, mitä siinä sanotaan:

Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin (ισοτιμον - yhtδ arvokkaan) uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. (2.Piet 1:1-2)

 

Tuomioistuimen edessä

Tämän maailmanajan loppunäytöksessä Laittomuuden ihminen järjestää Jeesuksen seuraajia vastaan ennenkuulumattoman ajojahdin, "suuren ahdistuksen", johon Jeesus vastaa suurilla tuomiolla.

Jeesus hakee morsiamensa pois maailmasta ennen suurten tuomioitten aikaa:

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Matt 24:29-31)

Jeesus ei jahtaa ketään. Hän tulee Antikristuksen johtaman maan päälle, tuhoaa sen suunsa henkäyksellä, ja kokoaa kansat tuomiolle:

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. (Matt 25:31-33)

Jeesuksen morsian on myös läsnä tässä tilaisuudessa, mutta istuu tuomarin aitiossa. Kristuksen morsiamen totuuden hetki on tässä vaiheessa jo takana päin, Kristus on esitellyt vaimonsa isälle suurena sovituspäivänä taivaissa, ja nyt sen tehtävä on hallita Kristuksen kanssa tuhatvuotista valtakuntaa. Mutta kuka Kristuksen valtakuntaan pääsee, on tämän tuomioistuimen ratkaistavissa. Erottelu on tuomio. Tämähän oli selvää, eikö niin? Mutta kuullaanpa nyt syy, miksi joku ei välty langettavalta tuomiolta, sillä yllättävää on, että tuomio langetetaan laiminlyönneistä, tekemättömistä teoista. Kuninkaallinen käsky on tarkoitettu otettavaksi vakavasti.

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda; minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa." Silloin hekin vastaavat sanoen: "Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?" Silloin hän vastaa heille ja sanoo: "Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle". Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." (Matt 25:41-46)

Minä varoitan vielä lukijaa haksahtamasta sellaiseen tulkintaan, että nämä nälkäiset, janoiset, oudot, sairaat, vangitut, alastomat kristityt olisivat joitakin kirkonmiehiä tai vastaavia. Ei sinne päinkään. Eivät kirkonmiehet ole nälkäisiä, janoisia, alastomia, sairaita, ei tuntemattomia, outoja eikä vangittuja. Niin suuria ne ovat, ettei Kristuksen vähäisimmistä veljestä ole heille muuksi kuin skandaaliksi, kompastukseksi.

Takaisin Osmon kotisivulle