Tämä kirjoitus liittyy tapahtumaketjuun, josta olen kertonut sivulla http://opsti.japo.fi/johdattaa.htm otsikolla Pyhä Sisar.
Kirje Valeralle
op/2014-12-09/2015-01-18
Sanoit, ettet ymmärrä Raamattua. Äitisi ja siskosi sitä ymmärsivät, joten mahdollista se on sinullekin. He muuten ymmärsivät sitä niin hyvin, että heidän kauttaan minäkin opin monta hyödyllistä asiaa. Paksustakin lankakerästä löytyy pää, josta purkaminen alkaa.
Raamatun ensimmäinen sana on "bereshit":
Bereshit bara Elohim et hashamajim ve et-ha'arets.
Hebreankielisellä sanalla "bereshit" on kaksi merkitystä: "alussa", ja "esikoisessaan", ja kun tutkimme sanaa bereshit tarkemmin, löydämme siitä kolmannen merkityksen: "päässään". Raamatun ensimmäinen lause voidaan on siis ymmärrettävä niin, että Alussa/Päässään/Esikoisessaan Jumalat loi taivaat ja maan.
Jumalan esikoinen on Jeesus Kristus. Hänelle ei ole koskaan syntynyt muuta poikaa, ja Jeesuskin syntyi vasta noin vuonna nolla. Sitä hän oli olemassa henkiolentona, ilman lihaa, ja oli tasavertainen Isän Jumalan kanssa, niin että Apostoli Johannes saattoi hänestä kirjoittaa näin:
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumala ja Sana oli Jumalan tykönä.
Jumalan esikoinen on Raamatun ymmärtämisen avain. Tämän ymmärsivät myös ne Jeesuksen seuraajat, jotka kohta hänet nähtyään tunnistivat hänet Jumalan pojaksi, josta he olivat kuulleet, kun Vanhaa Testamenttia luettiin ja selitettiin heidän synagogissaan. Jeesuksen tunnistaminen Jumalan voidelluksi, eli Kristukseksi eli Messiaaksi oli se syy, minkä takia kulkivat hänen opetettavinaan yli kolme vuotta ennen kuin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset, ja sekin tapahtui vasta sen jälkeen, kun hän oli kuollut, haudattu ja noussut ylös kuolleista:
Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen (δει πληρωθηναι - tδytyy tδyttyä), mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. (Lk 24:43-45)
Asia, jonka he olivat Mestarilta kuulleet, oli tehtävä tunnetuksi kaikille kansoille. Siihen he tarvitsivat myös voiman:
Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta (oik: mielenmuutosta) syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Lk 24:46-49)
Kohta tämän jälkeen Jeesus otettiin ylös taivaisiin, ja kun vielä kymmenen päivää oli kulunut täytettiin lupaus. Ne opetuslapset, jotka uskoivat Jeesukseen Kristukseen täytettiin Pyhällä Hengellä, mikä teki heidät osalliseksi jumalallisesta luonnosta uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Pyhän Hengen saatuaan Jeesuksen seuraajat pystyivät kommunikoimaan Jumalan kanssa suoraan, henkilökohtaisesti, kulkeakseen hänen kanssaan yhtä jalkaa ylös taivaallisiin.
Raamattu on tapana jakaa kahteen osaan, joista toista sanotaan Vanhaksi, toista Uudeksi Testamentiksi. Uusi Testamentti alkaa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen selostuksesta Jeesuksen syntymästä, elämästä, ristiinnaulitsemista ja ylösnousemisesta. Minun mielestäni nämä kirjat kuuluvat kuitenkin Vanhaan Testamenttiin. Jeesus Kristus oli Vanhan Testamentin lupaama ylipappi, kuningas ja profeetta - Pelastaja joka otti pois maailman synnin ja antoi ihmiselle uuden mahdollisuuden lähestyä Jumalaa. Uusi alku tarvittiin synnin seurauksien eliminoimiseksi. Uusi luomakunta - se toinen taivas, joka mainittiin jo Raamatun ensimmäisessä lauseessa, jossa sana taivas on kaksikkomuodossa, on se Uusi Luomus Kristuksessa, joka jää jäljelle, kun fysikaalinen luomakunta tuomiopäivänä poistuu näyttämöltä.
Raamatun alussa oleva luomiskertomus on noin sivun mittainen. Siinä kerrotut tapahtumat tapahtuivat ikuisuudessa. Sitä voitaisiin sanoa suunnitelmaksi, jos emme tietäisi, että se, mitä Jumala on sanonut, on jo toteutunut. Ikuisuudessa seitsemäskin päivä on valmiina, vaikka me vielä täällä ajassa elämme kuudetta luomispäivää.
Ikuisuudessa valmiina olevan luomisen esillepanosta kerrotaan Raamatun toiselta sivulta (1.Ms 2:4) alkavassa toisessa luomiskertomuksesta. Uudessa Testamentissa tästä esillepanosta käytetään sanaa prothesis, mutta Vanhassa Liiton aikana asian merkitystä ei vielä julkistettu. Vanha Testamentti keskittyy kertomaan Jeesuksesta. Jeesuksesta esitetään tarkat ennustukset ja määritellään se, miten ne tulisivat täyttymään.
Marssijärjestys näyttää seuraavalta:
+ luominen;
+ prothesis, esillepano alkaa;
+ kutsut ja lupaukset;
+ valinnat;
+ ennustukset;
+ valintaprosessi päättyy Jeesukseen;
+ ennustuksien täyttyminen Jeesuksessa Kristuksessa;
+ Jeesuksen esittämät vertaukset Taivasten Valtakunnasta;
+ vertauksien selittäminen opetuslapsille;
+ Jeesuksen sovittaa maailman synnin;
+ lupaus Pyhästä Hengestä täyttyy;
+ Hyvän Sanoman julistus alkaa;
+ juutalaiset hylkäävät tarjouksen;
+ Jumalan salaisuus ymmärretään;
+ seurakunnan valmistautuminen Jeesuksen takaisintuloon;
+ armon aika päättyy;
+ Jumalan salaisuus täyttyy.
Maailman luomisesta on olemassa monta myyttiä, mutta niistä enää kaksi on mukana kuvassa, kun maailman luomisesta puhutaan vakavasti. Toisen myytin mukaan maailman syntyminen tapahtui "vuosimiljardeja sitten" ihan vaan sattumalta ja toisen mukaan Jumala loi maailman seitsemässä päivässä. Jälkimmäinen on totta, mutta se on joko ymmärretty tai tahallaan selitetty niin väärin, että siitäkin on tullut myytti.
Raamatussa kaksi luomiskertomusta. Ensimmäinen kertomus on selostus Jumalan ikuisuudessa, ennen aikojen alkua toteuttamasta suunnitelmasta, ja toinen luomiskertomus on selostus sen esilletuomisesta. Ensimmäinen kertomus on noin sivun pituinen, ja toisessa kerrotaan siitä, miten Jumalan "Bereshit" eli Esikoisessaan/Alussa/ Päässään valmiiksi asti tekemää luomistyötä alettiin laittaa esiin kuin filminauhaa ajan ja valkeuden hoitaessa konemestarin hommia. Minä kirjoitan tätä tekstiä 2014-12-09 kellon näyttäessä aikaa 10:35 ja sinä pääset lukemaan tätä, niin kuin toivon, vähän myöhemmin, mutta riittävän ajoissa kuitenkin. Tämä hetki on silloin jo mennyt, ja valkeuden keila paljastaa silloin jo jotain muuta. Menneisyys alkaa peittyä uudestaan kumpujen hämärään ja tulevaisuudesta tiedämme vain sen, mitä Jumalan Hengessä syntyneistä ennustuksissa siitä on kerrottu. Ikuisuudessa kaikki on silti tallella ja pysyvää.
Kaikella, mitä Jumala tekee, on tarkoitus. Jumalan tarkoitus oli saattaa paljon lapsia kunniaan, siihen ylhäiseen tilaan, jossa hän itse asuu, oman kunniansa kirkkauden kiitokseksi.
Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1.Ms 1:26-27).
Jos luet Raamatun kertomusta Adamista ja Eevasta, niin en yhtään ihmettele, ettet ymmärrä sitä kuin osaksi. En minäkään sitä ensi kerralla ymmärtänyt, ja tuskinpa yksi ihmiselämä sen täydelliseen ymmärtämiseen riittääkään. Jokainen lukukerta tuo kuitenkin esiin jotakin uutta sitä mukaa kun Pyhä Henki niin hyväksi näkee. Käydään siis sitä läpi yhdessä.
Jumalan tarkoitus oli siis luoda ihminen omaksi "kuvakseen ja kaltaisekseen". Jumalan kaltaiseksi tuleminen merkitsi sitä, että ihminen pysyisi totuudessa ja rakkaudessa kuin Jumala, eläisi ikuisesti kuin Jumala, ja koska Jumala on vapaa, tulisi myös ihmisen omasta, vapaasta tahdostaan olla Jumalan kaltainen. Mutta halusiko ihminen tulla Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi? Ehkä hän haluaisikin elää kuin sika ruispellossa, ja kuolla vaikka "vakaumuksensa puolesta". Asia oli testattava ja testiä varten ihminen vietiin puutarhaan, jossa oli kaksi nimellä mainittua puuta: Elämän puu, ja se toinen, jonka hedelmien syömisestä seurasi kuolema.
Mehän tiedämme, miten nolosti siinä kävi. Olisi käynyt pahemminkin, mutta Jumala teurasti eläimen ja puki ihmisen eläimen nahkaan. Sitten hän ajoi ihmisen pois puutarhasta takaisin maan päälle josta hänet oli otettu, ettei hän vain menisi ja söisi elämän puusta ja joutuisi kärsimään tekonsa seurauksista iät kaiket. Jo nyt tätä surkeutta ajan mittareilla mitattuna on kestänyt muutama tuhat vuotta ja loppukin olisi ennustetun mukainen, ellei Jumala olisi laupias.
Tietoisuus Jumalasta säilyi Adamin jälkeläisten keskuudessa pitkään, mutta tieto jäi hyödyntämättä. Kurjuutta kyllä riitti, mutta siitäkään ei voinut valittaa. Itsepähän ihminen oli valintansa tehnyt. Kun ihmisen pahuus paisui yli äyräittensä, vedet peittivät maan, ja ihmiset hukkuivat. Vain yksi mies löysi armon Jumalan silmien edessä. Nooa ja hänen huonekuntansa pelastui, mutta ihminen osoittautui parantumattomaksi. Nimrod kapinoi Jumalan luomisjärjestyksen mukaista patriarkaalista hallitusmuotoa vastaan ja perusti ensimmäisen sotilaspoliittisen valtion, Baabelin imperiumin. Sinearin maassa, tai sumerilaisten keskuudessa, kuten nykyisin sanotaan, syntyi halu irtaantua Jumalasta kokonaan. Ihmiset ryhtyivät rakentamaan järjestelmää, jonka symbolina oli Baabelin torni, jonka tuli valmistuttuaan ulottua taivaaseen.
Baabelin kulttuurissa oli kaikki tuhon siemenet. Estääkseen sitä tuhoamasta kaikkea elollista Jumala sekoitti sen rakentajien kielet ja yritys jäi odottamaan sille suotuisampaa aikaa. Sitä ennen Jumala kutsui tuhoon tuomitusta järjestelmästä ulos yhden miehen ja sanoi:
Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (Kts 1.Ms 12:1-3)
Jumala ei hyväksy eikä siunaa ketään eikä mitään, ennen kuin ihmisen synti on sovitettu. Hyväksyminen voi kuitenkin tapahtua ennen varsinaista sovitusta, uskon kautta, ja niin kävi myös tälle miehelle, joka uskoi hänelle enkelin hahmossa ilmestyneeseen Jumalan sanaan:
Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä (tämä) Herran Sana (Dabar Jehovah): "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä". Mutta katso, hänelle (tuli tämä) Herran Sana (Debar Jehovah) (lemor: sanoen): "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan (Ba-Hjova), ja (Herra) hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:1-6; kursiivilla esitettyjä sanoja ei lähdetekstissä ole)
Jumala hyväksyi Aabrahamin, koska Aabraham uskoi Jumalan Sanan, joka - kaksi tuhatta vuotta ennen lihaan syntymistään - oli hänelle lupauksen antanut. Satavuotiaalle Aabrahamille syntyi poika nimeltä Iisak, mutta Jumala halusi vielä koetella Aabrahamin uskon. Abraham sai Jumalalta käskyn uhrata poikansa, ja kun hän oli jo nostanut veitsen, pysäytti enkeli uhritoimituksen. Ja vaikka Iisak olisikin uhrattu, ei yhden syntisen uhraaminen vapauta toista samanlaista synnistä. Rangaistus ei ole sovitus, sovitukseen tarvitaan enemmän.
Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta ja sanoi: "Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi, minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen." (1.Ms 22:15-18)
Jumalan laupeus on vaikeasti ymmärrettävä asia. Jumala on totuus, ja totuus vaatii oikeudenmukaisuutta. Toisaalta Jumala on rakkaus, joka ilmenee laupeutena myös petettyjä kohtaan, vaikka hän ei koskaan luovu omista ominaisuuksistaan, eikä kadu sanojaan. Ihminen oli valinnut kuoleman, ja kuolema hänen tuli saada. Se, mitä Jumala voi tässä tilanteessa tehdä, tuli ilmi jo siinä tavassa, miten hän hoiti Adamin ja Eevan asian paratiisissa. Jumala oli järjestävä ihmiselle toisenlaisen tavan kuolla, ja silloin hän voisi antaa ihmiselle myös uuden mahdollisuuden valita elämän ja kuoleman välillä, mutta kumpikin näistä asioista vaatisi hänen oman esikoisensa uhraamista. Mutta että myös Israel ymmärtäisi miten vaikea Jumalan oli siunata syntistä ihmistä, oli Aabrahamin koettava sitä samaa tuskaa, jonka Jumala tunsi uhratessaan poikansa, joka tulisi sovittamaan maailman synnin kuolemalla synnittömänä Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimusten täyttämiseksi. Mutta koska kyseessä oli esimerkkitapaus, kelpasi uhriksi vielä toistaiseksi oinas, syötäväksi kelpaava eläin.
Iisakille syntyi kaksi poikaa, joista Jaakob peri Jumalan suuret lupaukset, vaikka hän oli nuorempi kuin veljensä Eesau. Jaakobille syntyi kaksitoista poikaa, jonka lisäksi hän adoptoi Egyptiin orjaksi myydyn ja siellä pääministeriksi korotetun poikansa Joosefin kaksi poikaa antaen Efraimille suuremman siunauksen kuin Manasselle, joka oli vanhempi. Efraimin nimi tarkoittaa kaksinkertaisesti hedelmällistä; hän on Vanhan Liiton antama esikuva Uuden Liiton seurakunnasta.
Jaakob antoi heimonsa päämiehen tehtävät Juudalle, jota siunatessaan hän sanoi:
Ei siirry valtikka (shebet) pois Juudalta eikä hallitsijansauva (mechokek) hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on (shilo) ja jota kansat tottelevat. (1.Ms 49:10)
Juudan heimon sukukuntain lisääntyessä lupauksen perilliseksi tuli Iisain suku. Iisailla oli kahdeksan poikaa, joista Jumala valitsi Daavidin, joka oli nuorin. Daavidille Jumala antoi taas uusia lupauksia, jotka toteutuivat taas kahdella tavalla. Jumala siunasi Salomoa, mutta Salomosta tuli samalla yksi linkki siinä ketjussa, jonka hedelmänä Jeesus vajaa tuhat vuotta myöhemmin syntyi Juudan Beetlehemissä. Israelin viimeisen kuninkaan Arkelauksen roomalaiset syrjäyttivät, kun Aabrahamin siemen Jeesus Nasaretilainen oli 12 vuoden ikäinen.
Jeesuksen syntyessä hänen elämäkerta oli jo kirjoitettu ja julkaistu. Jeesuksen tehtäväksi tuli vain täyttää se, mitä hänestä oli vuosituhansien mittaan kirjoitettu.
Käärmeelle, joka oli vietellyt Eevan tottelemattomuuteen, Jumala sanoi:
Ja Herra Jumala (Jehovah Elohim - Elävä Jumala) sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1.Ms 3:14-15)
Jesajan jakeessa 7:14 sanotaan lisäksi, että Jeesuksen synnyttäisi neitsyt, mikä on yhtäpitävä käärmeelle lausutun sanan kanssa. Hänen isänsä tulisi olemaan Jumala (Psalmi 89:26-27, 2.Samuel 7:8, 12-14 ja 1.Aikakirja 22:7-10) ja Hän tulisi olemaan isänsä ainut lihaan syntynyt poika (Psalmi 2:2-7). Hän tulisi syntymään Aabrahamin sukuun (1.Mooses 12:1-3) ja koska Aabrahamilla oli monta poikaa ja näillä poikia, myös Aabrahamille annetun lupauksen perillisiä seurataan Raamatussa tarkasti, kts. 1.Mooses 18:18; 22:18 jne. Hän tulisi syntymään Juudan sukuhaaraan, 1.Mooses 49:8-10. Hän tulisi syntymään Iisain sukuun, kts. Jesaja 11:1. Iisailla oli kahdeksan poikaa, ja Jumala valitsi heistä Davidin, kts. 2.Samuel 7:4-5, 7:12-13, 1.Aikakirja 17:11-14 ja Psalmi 132:11. Hän tulisi syntymään Bethlehemissä (Miika 5:2) jne.
Kun Jeesus syntyi, alkoivat muutkin hänestä lausutut profetiat täyttyä. Kreikan sana profeteia (kts. Juuson sivut 470 ja 471) käännetään suomeen tavallisesti sanalla ennustus, mutta silloin hukkuu ajatus siitä, että profetia on puhumalla valoon tuotu ilmoitus siitä, joka jo on olemassa. Sanan "profeteia" juuri on "fao", tuoda valoon, mikä palauttaa meidät Raamatun ensi sivulle:
Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli.
Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. (1.Ms 1:3-5).
Vanha Testamentti on profetiaa ja Uusi Testamentti on kertomusta Vanhan Testamentin profetioiden täyttymisestä. Tämä sanotaan heti Luukkaan ensimmäisen luvun ensimmäisessä jakeessa.
Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme (εν ημιν) tosiksi tunnetuista (περι των πεπληροφορημενων: tδyttyneistδ) tapahtumista (πραγματων), sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. (Lk 1:1-4)
Kun Jeesus oli menossa kasteelle Johannes Kastaja ryhtyi estelemään, jolloin Jeesus joutui selittämään Johannekselle, mistä tässä oli kyse:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää (πληρωσαι) kaikki vanhurskaus". Silloin hδn salli sen hänelle. (Matt 3:15)
Jeesuksen elämäkerran kirjoittajilla olisi ollut mahdollisuus käyttää tavallista sanaa ginomai, tapahtua, elleivät he olisi tienneet, että se, mitä Jeesus teki, oli ylitaivaallisessa kunniassa jo tapahtunut, ja Jeesuksen tehtävänä oli vain täyttää se, mikä kirjoituksissa oli hänestä kerrottu ihmisille, joiden vapahtajaksi hän oli syntynyt. Jeesuksen ja hänen kolmen lähimmän oppilaansa noustessa vuorelle, jossa heille ilmestyivät Mooses ja Elia
Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön (ην ημελλεν πληρουν) Jerusalemissa. (Lk 9:30-31)
Jeesuksen isä ei voinut ilmestyä syntiselle ihmiselle ihmisen kuolematta hänen pyhyytensä voimasta, joten hän, joukkoon tullessaan, joutui verhoutui pilveen ja sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä", kts. Lk 9:35.
Kirkastusvuorella näitä sanoja kuulemassa oli vain kolme Jeesuksen oppilasta, mutta Jeesuksen ollessa ristillä, hänen seurassaan oli vain kaksi kuolemaantuomittua ryöväriä ja hän itse, jonka Jumala teki synniksi. Jo edellisenä yönä kaikki opetuslapset olivat paenneet. Johannes oli karkuun päästäkseen menettänyt vaatteensa, ja pakeni alasti ja viimeisenä sinnitellyt Pietari kielisi hänet ylipapin pihamaalla. Ja sitten lauloi kukko.
Maailma kinastelee siitä, kuka tappoi Jeesuksen. Juutalaiset, roomalaiset, vai kuka? Ihmiset luulevat suuria itsestään, mutta Raamattu sanoo: Hän, Jumala… "antoi ainosyntyisen poikansa…". Jumala teki hänet synniksi, kts. 2.Kor 5:21, ja antoi vihansa täyteyden kohdata häntä. Jumala tappoi, sillä kukaan muu kuin Hänen poikansa ei sellaista kirousta olisi kestänyt.
Matteus kertoo Jeesuksen viimeisistä hetkistä ristillä:
27:45 Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.
27:46 Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
27:47 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta".
27:48 Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda.
27:49 Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan".
27:50 Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. (Mt 27:45-50).
Johannes kertoo sanat, jotka Jeesus suurella äänellä huusi:
19:28 Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty (τετελεσται), sanoi hδn, että kirjoitus kävisi toteen (ινα τελειωθη η γραφη): "Minun on jano".
19:29 Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät (πλησαντες) sillδ hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.
19:30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty (τετελεσται)", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh 19:29-30).
Johannes käyttää kertomuksessaan verbejä teleio ja teleo, kts. Juuson sivut 540-541.
Jeesus, jonka syntymää oli tietty odottaa tuhansien vuosien ajan ja Aabrahamille annetun lupauksen antamisestakin oli kulunut jo pari tuhatta vuotta, kuoli Jumalan hylkäämänä, ja tämä siitä huolimatta, että hän on ainut henkilö, joka koskaan on täyttänyt kaiken vanhurskauden. Mutta juusi siksi, hän on se, "johon kansat panevat toivonsa".
Kun Jeesus oli tuomittu, tullut synniksi ja kokenut koko Jumalan vihan täyteyden kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan omassa lihassaan, haudattu ja noussut haudasta, hän ilmestyi opetuslapsilleen Galilean meren rannalla.
Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen (δει πληρωθηναι: pitää täyttyä), mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". (Lk 24:44)
Vaikka Jeesus kolme vuorokautta Pääsiäisen jälkeen nousi ylös haudasta, ei kristinusko vielä ollut valmis. Kristus oli luonut perustan, mutta vasta tässä vaiheessa oppilaille annettiin kyky ymmärtää kirjoituksia. He saivat myös tehtävän, joka on linjassa sen tehtävän kanssa, jota varten ihminen on luotu:
Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta (oik: mielenmuutosta) syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." (Lk 24:45-49)
Apostolien Tekojen alussa kerrotaan samasta tapauksesta, mutta käännöksessä sanotaan näin:
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä (την επαγγελιαν - lupausta), jonka te olette minulta kuulleet. (Apt 1:4).
Nyt tekstiin on lisätty sana "täyttyminen", vaikka lähdeteksteissä ei sitä ole. Vuoden 1938 käännöksen monet virheet johtuvat pääasiallisesti siitä, että sen pohjana on käytetty egyptiläis-roomalaisen koulukunnan käsikirjoituksia. Pääsääntöisesti on vuoden -38 käännös tältä osin kuitenkin kreikkalaisen Raamatun mukaista tekstiä, sillä myös egyptiläis-roomalaiset käsikirjoitukset ovat tältä osin yhdenpitävät syyrialais-kreikkalaisten käsikirjoitusten kanssa.
Uuden Testamentin kreikankielisissä tekstissä Jumalan suunnitelman esillepanosta käytetään sanaa prothesis, jonka ennakkoilmoituksista käytettään sanaa profetia ja täyttymisestä sanaa pliroo sekä sen johdannaisia. Sana pliroforeo (πληροφορέω, G4135) tarkoittaa täyttymistä ja toteutumista, kts. Juuson sanakirjan sivu 436. Sanan pliroo, täyttyä, löydät sivulta 437. Jumala täyttää ajassa sen, mitä hän on ikuisuudessa jo tehnyt valmiiksi. Raamattu on selvä kirja. Silloin, kun sen sivuilla puhutaan ikuisuudessa valmiiksi tehdystä asiasta, käytetään verbiä "valmistaa". Loogista, eikö vain? Juuri ristiinnaulitsemisensa edellä Jeesus puhui takaisintulostaan ja sanoi:
25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan (ο υιος του ανθρωπου εν τη δοξη αυτου - Ihmisen Poika .. kunniassaan) ja kaikki enkelit hänen kanssaan (και παντες οι αγιοι αγγελοι μετ αυτου - ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle (τοτε καθισει επι θρονου δοξης αυτου - silloin hδn istuu kunniansa valtaistuimelle).
25:32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.
25:33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.
25:34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta (βασιλειαν), joka on ollut teille valmistettuna (την ητοιμασμενην υμιν) maailman perustamisesta asti (απο καταβολης κοσμου - kosmoksen alasheittδmisestä asti). (Kts. Matt 25:31-34)
Samalla tavalla saletti on myös maailman luomisesta käytetty termi. Ei siellä sanota "perustaminen", vaan käytetään sanaa katavoli (καταβολή), joka tulee sanasta katavallo, heittδδ alas. Jumala loi maailman kunniansa ylhäisyydessä ja heitti sen alas kuudessa päivässä, mutta seitsemäs päivä on vielä alas heittämättä. (Juuson sanakirjasta etimazo, valmistaa, löytyy sivuilta 200-201 ja sanat katavallo ja katavoli sivulta 265.
Viidenkymmenen vuorokauden kuluttua Jeesuksen ylösnousemisesta vietettiin viikkojuhlaa, helluntaita. Kreikankielisen tekstin mukaan vietettiin viidettäkymmenettä päivää, ja sanojen "oli tullut" kohdalla lähdetekstistä löytyy sana sym'pliroo, 4845, täyttyä. Jakeessa 2:2 käytetty verbi on pliroo, G4137, täyttää, ja jakeessa 2:4 löytyy verbi plitho, G4130, täyttää. Katso myös pimplimi, täyttää, sivulta 429.
2:1 Ja kun helluntaipäivä (την ημεραν της πεντηκοστης) oli tullut (εν τω συμπληρουσθαι, G4845), olivat he kaikki yhdessδ koolla.
2:2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti (επληρωσεν, G4137) koko huoneen, jossa he istuivat.
2:3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
2:4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi (επλησθησαν, G4130) ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. (Apt 2:1-4)
Jakeessa 2:4 on ilmaistu asia "he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi" on osa luomiskertomusta. Paratiisissa ihminen ehti saada vain ruumiin ja sielun, kun luominen piti toistaiseksi pysäyttää. Nyt tilanne oli korjattu. Jeesuksen ensimmäiset seuraajat olivat tulleet täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Saviastia oli saanut uuden sisällön.
Valmiissa ihmisessä on kolme osaa: ruumis, sielu ja henki. Uuden ihmisen luominen alkaa hengestä, mutta siemen, josta tämä henki syntyy, on Jumalan Sana, Jeesus Kristus. Synnin takia sielun on vielä kuoltava, mutta nyt sielun kuolemiselle voitiin tarjota vaihtoehtoinen tapa kuolla Jeesuksen ottaessa kantaakseen synnin palkan:
Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (oik. sielunsa), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä (oik. sielunsa) minun tähteni, hän pelastaa sen…" (Kts. Lk 9:23-24)
Helluntaipäivänä Pyhällä Hengellä täytetyt opetuslapset olivat luopuneet kaikesta Jeesuksen tähden. He olivat kulkeneet ahtaan portin kautta, he olivat kieltäneet itsensä ja kuten Raamatussa on tapana, kaikki tämä on varmuuden vuoksi selitetty niin monin erilaisin sanoin ja keinoin, ettei tästä pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Heidän purkkinsa oli tyhjä ja sen takia se voitiin täyttää. Sana, jota he olivat kolmen ja puolen vuoden ajan kuulleet, oli alkanut itää. Johannes sanoi sen jokseenkin näin:
Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme (ινα ζησωμεν) hδnen kauttansa. (1.Joh 4:9)
Verbin zao muoto zisomen on futuuri. Paremmat käännökset sanovatkin se niin, että "me saisimme elämän hänen kauttansa" tai "alkaisimme elää hänen kauttansa". Pyhän Hengen voimasta ihmisen tila muuttuu. Entisestä synnin ihmisestä tulee armon ihminen.
Helluntaijuhlille tullutta kansaa kokoontui tuhatmäärin kuulemaan Pietarin puhetta siitä, että Jeesus, jonka juutalaiset olivat ymmärtämättömien pakanoiden käsien kautta naulinneet ristille, oli Juutalaisten kuningas. Kun tekonsa kauheuden syvästi kokeneet ihmiset kysyivät, mitä heidän olisi tässä tilanteessa tehtävä, vastasi Pietari:
Tehkää parannus (μετανοησατε - muuttakaa mielenne) ja ottakoon kukin teistä kasteen (βαπτισθητω - ottakoon upotuskasteen) Jeesuksen Kristuksen nimeen (επι τω ονοματι ιησου χριστου) syntienne anteeksisaamiseksi (εις αφεσιν αμαρτιων - syntien hylkäämiseksi), niin te saatte Pyhän Hengen lahjan (ληψεσθε την δωρεαν του αγιου πνευματος). Sillδ teille ja teidδn lapsillenne tämä lupaus (η επαγγελια) on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkδ ikinδ Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (προσκαλεσηται). (Kts. Apt 2:38-49)
Nämä kahdessa jakeessa luetellut seitsemän asiaa ovat ne avaimet, joilla Taivasten valtakunnan ovet avautuvat. Tässä niistä vain sen verran, että mielenmuutos on uskon kohteen muutos ihmisestä Kristukseen. Kaste on uskoon jo tulleen henkilön tekemä kihlaussopimuksen tapainen liittosopimus Kristuksen kanssa, jossa ihminen ottamalla upotuskasteen kuvannollisesti kuolee vanhalle elämäntyylilleen ja lupautuu seuraamaan Kristusta.
Helluntaina Pietari, joka vain seitsemän viikkoa aiemmin oli peloissaan kieltänyt Jeesuksen, piti Pyhän Hengen saatuaan saarnan, jonka sisältö on yhtä tärkeä nyt, kuin mitä se oli pari tuhatta vuotta sitten. Pietarin ensimmäisen saarnan kuulijoista kasteen kautta Kristuksen ruumiiseen liittyi 3000 uutta jäsentä ja kohta tuli muutama tuhat lisää. Heillekin luvattiin Pyhän Hengen lahja, vaikka he eivät olleetkaan kulkeneet Jeesuksen seurassa ja opetettavina niin kuin apostolit. Jumala luotti taas uskoon, joka ilmeni siinä, että nämä ihmiset olivat kasteessa liittyneet Hänen poikaansa, ja lähestyivät häntä Hänen ansionsa turvin. Apostolien teoissa kerrotaan:
Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. (Apt 2:42-47)
Jerusalemin seurakunta kukoisti Pyhän Hengen johdossa ja apostolien ohjauksessa. Uuden Liiton järjestelmä toimi, niin kuin pitikin, ja ensimmäiset ongelmat pystyttiin myös torjumaan. Ensimmäinen ongelma lienee muuten syntynyt seurakunnan harjoittaman sosiaalisen yhteisvastuun piirissä. "Hellenistat" ja vapautetut orjat katsoivat tulleensa syrjityksi jokapäiväisessä avunannossa, jonka takia apostolit asettivat seitsemän Pyhän Hengen suosittelemaa talousmiestä sitä hoitamaan ja valvomaan. Mutta kuningas Herodeksen (Herodes Agrippa, 37-44) tapettua Jaakobin, yhden Jeesuksen kolmesta lähimmästä apostolista, Jerusalemin seurakunta joutui Jaakobin, "Herran veljen", valtaan. Jaakob syrjäytti jopa apostoli Pietarin. Hän yritti eksyttää myös apostoli Paavalia pois Jumalan armosta vedoten siihen, että "kymmeniä tuhansia fariseuksia" on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Apostolien tekojen kirjoittaja kertoo ovelasta juonesta näin:
Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville. Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa. Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta (μυριαδες - kymmentδ tuhatta) juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt 21:18-24)
Jaakobin ansa oli teettää Paavalilla joku sellainen työ, jonka takia Paavali joutuisi pois Jumalan armosta. Mikään vähempi kuin Paavalin vieminen takaisin juutalaisen lain orjuuteen, ei riittänyt, sillä Jumala voi antaa kaikki synnit anteeksi, mutta se, joka luulee pääsevänsä Jumalan suosioon Lakia noudattamalla, saa vain Jumalan vihat päälleen. Paavalin vietteleminen melkein onnistui, ja ellei Jumala itse olisi puuttunut peliin, Paavali olisi suorittanut temppelissä veriuhrin, mikä olisi mitätöinyt Kristuksen Paavalin puolesta kärsimän veriuhrin, ja Paavali olisi joutunut pois armosta.
Tämän tapauksen jälkeen kristinuskon kehitys muuttui ratkaisevasti. Jerusalemin seurakunnan kehitys pysähtyi ja ihmeet lakkasivat, sillä se ei perustanut uskoaan Kristuksen armon, vaan omien ansioittensa varaan. Egyptin Aleksandriassa Jerusalemissa syntyneet ongelmat vain pahenivat, mutta Paavalin Vähään Aasiaan perustamissa seurakunnissa elämä jatkui.
Paavali oli yrittänyt epätoivoisesti noudattaa periaatetta "juutalaisille ensin", mutta sen tuloksena hän oli vain joutunut vaikeuksiin. Jerusalemista hänet vietiin vangittuina provinssin pääkaupunkiin Kesareaan, ja kahden vuoden kuluttua matka jatkui kohti Roomaa. Roomassa Paavali kutsui vielä kerran kokoon juutalaisyhteisön vanhimmat, ja julisti heille evankeliumia Jeesuksesta Messiaasta.ja Jumalan valtakunnasta. Kun siitäkään ei syntynyt muuta kuin kinastelua, Paavali kirjoitti ne muutamat kirjeet, joissa Jumalan salaisuus vihdoinkin paljastetaan.
Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa jotakin sellaista, joka jää helposti huomaamatta:
että tulisitte täyteen (ινα πληρωθητε) Jumalan kaikkea tδyteyttδ (εις παν το πληρωμα του θεου).
Ja kuitenkin näissä sanoissa on ilmaistu se, miten luomistyön tarkoitus - saattaa paljon lapsia ylitaivaalliseen kunniaan - käytännössä toteutuu. Tekstiyhteydessäkin siitä käytetään sanaa mysterion, salaisuus, kts. Ef 3:3, Ef 3:4, Ef 3:9, jonka merkitykset löydät Juuson sanakirjan sivuilta 346-347.
Antiikin uskonnoissa sanalla "mysterion" tarkoitettiin salaisia uskonnollisia menoja, joita ei saanut paljastaa ulkopuolisille. Rangaistukset olivat kovia, sillä näiden filosofisiksi koulukunniksikin kutsuttujen salaseurojen sisin olemus oli, ja yhä edelleen on kuolema ja demonien palvonta.
Mutta kun Jumalan sanassa puhutaan mysterioista, salaisuuksista, menetellään aivan päinvastoin. Jumala paljastaa sen, mitä ennen ei tietty, oli se hyhvää tai pahaa. Kaikki tulee julki, olipa salailuyritys kuinka perusteellinen tahansa.
Paholaisella on vähän aikaa, mutta Jumala on ikuinen. Hänellä ei ole kiire. Ohjelmapuheessaan vuorisaarnassa Jeesus aloittaa Jumalan salaisuuksien esilletuomisen varsin kaukaa. Hän sanoo:
Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa (εν τω κρυπτω); ja sinun Isδsi, joka salassa εν τω κρυπτω nδkee, maksaa sinulle (εν τω φανερω) - julkisesti.
Ja kun rukoilette, δlkδä olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa (εν τω κρυπτω); ja sinun Isδsi, joka salassa (εν τω κρυπτω) nδkee, maksaa sinulle (εν τω φανερω) - julkisesti. (Mt 6:3-6; Kr-38 kδδnnöstä on täydennetty kreikkalaisen Raamatun ja vuoden 1776 käännöksen mukaisesti)
Paitsi hyväntekeväisyyttä ja rukoilemista koskee tämä periaate myös paastoa, kts. Mt 6:18, jonka teksti vielä 1923 Bibliassakin on käännetty oikeista käsikirjoituksista.
Vaan kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi, ettei paastoinesi näkyisi ihmisille, vaan isällesi, joka on salassa; ja Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle julkisesti. (Mt 6:1-18, Biblia 1923 mukaan).
Matteuksen luvussa 11 Jeesus ottaa asian uudelleen esille.
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut (απεκρυψας) nδmδ viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille (νηπιοις - lapsukaisille). (Mt 11:25)
Jeesus oli juuri edellä parantanut sairaita ja ajanut ulos demoneita, mutta ihmismielet olivat kuin kivettyneitä. Aikuiset käyttivät kyllä Jeesuksen palveluita hyväkseen, mutta siihen se sitten jäikin. Vain pienet lapset näkivät asian eri lailla. Heille se, joka teki heille hyvää, oli hyvä. Olen saanut katsella kuudentoista pienokaisen kehitystä vauvasta kohta aikuista, ja vielä tänäkin päivänä on kaikkein pienimmällä paras arvostelukyky. Kun minä ja vaimo kinastelemme, oikean tuomion kuulee kohta nelivuotiaan tytön suusta. Hänellä ei ole vielä sitä asennevikaa, joka tuhoaa aikuisten maailmaa. En minä sano, että tämäkään pikkuinen pystyisi omat asiansa samalla tyyneydellä ja maltilla hoitamaan, kuin millä hän puuttuu toisten asioihin, mutta juuri sitä vartenhan meidän on Jumalan tahtoa tutkittava ja sitä tunnettava. Kysytään vain: Mikä on salattu; Keneltä on salattu; Kenelle on ilmoitettu? Matteuksen luvussa 13 tulee esiin tilanne, joka pakotti Jeesuksen oppilaat esittämään nämä kysymykset Jeesukselle.
Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet (τα μυστηρια της βασιλειας των ουρανων), mutta heidδn ei ole annettu. (Mt 13:11)
Jumalan salaisuuksia ei paljasteta herjaajille, eikä niille, jotka käyttäisivät niitä oman egonsa ehostamiseen. Tuhannet teologit ovat yrittäneet sitä, mutta epäonnistuneet surkeasti. Paljon paremmin ovat onnistuneet ne, jotka ovat muistaneet yhden ainoan raamatunlauseen, ja toimineet sen vaatimalla tavalla. Kun tilanne muuttuu, he muistavat toisen lauseen, ja tottelevat sitä. Tällä yksinkertaisella periaatteella selviää elämäntilanteista voittajana paljon paremmin kuin millään muulla tekniikalla ja jos tekniikka ei riitä, sinun käytettävissäsi on vielä taivaan hätäpuhelin:
Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." (Ps 50:14-15)
Taivaallisen hätäpuhelimen numero on Ps 50:14, mutta psalmi jatkuu:
Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa. Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen. Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa. Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."/näha Jumala päästet/ jesha, #3468, pelastuksen/. (Ps 50:16-23)
Jeesus esitti monta vertausta, mutta vertauksien aihe on aina sama: Jumalan valtakunta. Ensimmäinen vertaus alkaa sanoilla "Katso, kylväjä meni kylvämään":
Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle. Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla. Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään. Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne. Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne. Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää. Jolla on korvat, se kuulkoon." (Mt 13:1-9)
Tästä me jo puhuimmekin:
Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?" Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.' Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet. (Matt 13:10-17)
Oppilailleen Jeesus kertoi enemmän, mutta jättää vieläkin kylväjä-vertauksen mahtavat näkymät kertomatta:
Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:
Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.
Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.
Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.
Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." (Mt 13:18-23)
Aavistuksen siitä, miten suuriin asiayhteyksiin tämä sana kylväjästä, joka lähti kylvämään kuuluu saamme jo saman luvun tekstistä:
Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään; että kävisi toteen (πληρωθη - tδyttyisi), mikδ on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin (ανοιξω εν παραβολαις το στομα μου), minδ tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa (κεκρυμμενα) maailman perustamisesta asti (απο καταβολης κοσμου) ". (Mt 13:34-35)
Käännöksen sanat "maailman perustamisesta asti" on väärä käännös sanoista apo katabolis kosmou, joka todennäköisesti on syntynyt halusta mukauttaa Jumalan sana maailmassa vallitsevaan mielipideilmastoon. Säännöksen sanat "maailman perustamisesta asti" pakottaa meidät myös kysymään, onko tässä nyt puhe ensimmäisestä, varsinaisesta luomiskertomuksesta, siitä, joka tapahtui Jumalan ylhäisyydessä ennen aikojen alkua, vai sen esilletuomisesta ajan funktiona? Onneksi kreikkalainen teksti on selvä. Jos kääntäjäkin olisi ollut tehtävänsä tasalla, hän ei olisi puhunut maailman perustamisesta, vaan kääntänyt kreikan sanat "apo katavolis kosmou" joko aivan kirjaimellisesti "kosmoksen alasheittämisestä asti" tai käyttänyt muuta alkuperäistä tekstiä vastaavaa ilmaisua.
Avoimesti Jumalan Valtakunnan salaisuuksista puhutaan vasta Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen, eikä silloinkaan heti. Roomalaiskirjeessä ilmoitetaan, että Abraham oli perivä maailman (kr. kosmos):
Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta. (Rm 4:13)
Jumalan järjestyksessä vanhimmalla on etulyöntiasema. Silti sekä Vanhassa ja Uudessa testamentissa puhutaan monta kertaa nuoremmasta veljeksestä, joka saa suuremman armon kuin vanhin veljensä. Jaakobin huone kyllä pelastetaan, vaikka se vielä vastustaakin Pelastajaansa, sillä jatkossa sanotaan:
Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta (το μυστηριον τουτο), että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku (το πληρωμα των εθνων - kansojen tδytetys) on sisδlle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä." (Rm 11:25-27)
Roomalaiskirjeessä esitetään kristinuskon perusteet kuivakiskoisen selkeästi. Esityksensä Paavali päättää sanoihin evankeliumista, saarnasta ja salaisuudesta, jota nyt julistetaan, mutta jonka täyttyminen tapahtuu vasta, kun armon aika on ohi:
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Amen. Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini (κατα το ευαγγελιον μου) ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan (και το κηρυγμα ιησου χριστου), sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta (κατα αποκαλυψιν μυστηριου χρονοις αιωνιοις σεσιγημενου), mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen. (Rm 16:25-27)
Sana "mysterion" on kreikankielinen sana, mutta kun kirkossa puhutaan salaisuudesta, ei tarkoiteta lainkaan samaa asiaa, kuin mitä Raamatun sanoilla evankeliumi (euanggelion, hyvä sanoma), saarna (kerygma) ja salaisuus (mysterion) tarkoitetaan. Käytetään latinankielistä sanaa sakramentti, ja puhutaan joskus kahdesta, joskus seitsemästä sakramentista. Niillä on kasteen sakramentti, ehtoollisen sakramentti ja ties mitä pillereitä, joita nauttimalla muka nautitaan "autuutta". Voi ihmisparkoja, jotka tiedä miten niitä on höynäytetty luulemaan, että filosofian salaseurojen mysteriot kuuluisivat kristinuskon piiriin. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa:
Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat,vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä (εν μυστηριω την αποκεκρυμμενην), jonka Jumala on edeltämäärännyt (ην προωρισεν ο θεος) ennen maailmanaikoja (προ των αιωνων) meidδn kirkkaudeksemme (εις δοξαν ημων), sitδ, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". (1.Kor 2:6-9)
Korinton seurakunnan vanhimpia koskevan tarkastelunsa lopussa Paavali esittää yhteenvedon:
Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan. Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä (ως υπηρετας χριστου) ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina (και οικονομους μυστηριων θεου). (1.Kor 3:21-4:1)
Sana huoneenhaltija on vanhahtavaa kieltä, ja nykyisin kreikan sanaa oikonomos käytetäänkin muodossa ekonomi merkitsemään talousmiestä, joka hoitelee toisten omaisuuksia ja käyttää niitä saamiensa valtuuksien rajoissa.
Määriteltyään Kristuksen palvelijan ja Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajan aseman jatkuu kirje ikäänkuin näytösluontoisena esityksenä siitä, miten näitä tehtäviä hoidetaan ja minkälaisesta taloudesta tässä on kyse ja vasta luvusta 12 alkaen käydään läpi Pyhän Hengen jakamia armoituksia. Tämän käsittelyn keskellä Paavali kuitenkin sanoo:
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja (και εαν εχω προφητειαν) j
a minä tietäisin kaikki salaisuudet (και ειδω τα μυστηρια παντα) ja kaiken tiedon (και πασαν την γνωσιν), ja vaikka minulla olisi kaikki usko (και εαν εχω πασαν την πιστιν), niin ettδ voisin vuoria siirtδä, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. (1.Kor 13:2)Maailmassa rakkaus ymmärretään egoismin kautta. Ihmiset rakastavat sitä, joka tuottaa heille itselleen tyydytystä. Väärinkäsitysten välttämiseksi Paavali joutuu selittämään, mitä rakkaus on. Tässä vain pieni osa asiasta, jonka selostamiseen Paavali käyttää koko 13. luvun:
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. (1.Kor 13:4-7)
Koska psykosomaattiselle ihmiselle kaikki hengellinen on vierasta, on hänelle kaikki hengellinen yhtä mysteeriä, selitettäköön sitä hänelle kuinka paljon tahansa. Selitys ei ole kuitenkaan turhaa, sillä se on opastusta siitä, miten hengellisiä asioita päästään kokemaan. Opastus on tarpeen myös siksi, että myös paholainen on henki, vaikka onkin paha henki. Paholainen ei voi Kristukselle mitään, mutta uskovia hän yrittää eksyttää pois Kristuksen yhteydestä päästäkseen heihin käsiksi. Ettei paholainen pääsisi pettämään ihmistä tarvitaan tietoa, ymmärrystä ja Pyhän Hengen tilannekohtaisia neuvoja. Pyhä Henki toimii uskon kautta, jonka takia kreikalaisessa tekstissä ja kaikissa hyvissä käännöksissä omaatuntoa sanotaankin yhteistunnoksi, sineidisis, conscience, sovetstj, samvete jne, joten omantunnon puhtaus on Pyhän Hengen äänen kuulemiselle tärkeä edellytys.
Välihuomautuksen jälkeen Paavali jatkaa seurakuntaelämään kuuluvien hengellisten asioiden tarkastelua:
Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä (γαρ ακουει πνευματι δε λαλει μυστηρια). Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. Soisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin soisin teidän profetoivan; sillä profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu. (1.Kor 14:1-5).
Psykosomaattiselle ihmiselle kuolema on loppu, jonka jälkeen edessä on enää tuomio Suuren Valkoisen Valtaistuimen edessä. Hengelliselle ihmiselle kuolema merkitsee kihlausajan päättymistä. Jos Kristus kuitenkin tulee noutamaan morsiantaan taivaallisiin häihin ennen tämän kuolemista, hänet otetaan ylös taivaisiin samalla, kun Kristuksessa kuolleet herätetään.
Katso, minä sanon teille salaisuuden (ιδου μυστηριον υμιν λεγω): emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1.Kor 15:51-52)
Seurakuntaelämän käsittely jatkuu Toisessa Korinttolaiskirjeessä ja Galatalaiskirjeessä, mutta Efesolaiskirjeessä Paavali asettaa ennen käsitellyt asiat laajempiin yhteyksiinsä. Huikeita näköaloja, joiden vähäinenkin näkeminen herättää kiitosta ja ylistystä:
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi (εις επαινον δοξης της χαριτος αυτου), minkδ hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä - siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, - oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις επαινον TSτης δοξης αυτου), me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις επαινον της δοξης αυτου). (Ef 1:3-14)
Valtavan intensiivisestä tekstistä me pystymme käsittelemään vain yhtä asiaa kerrallaan. Sana, jota etsimme, löytyy jakeesta Ef 1:9:
1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden (το μυστηριον του θεληματος αυτου), että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä -
1:10 siitä armotaloudesta (εις οικονομιαν), minkδ hän aikojen täyttyessä (του πληρωματος των καιρων) (aikoi toteuttaa, -) oli yhdistävä ανακεφαλαιωσασθαι Kristuksessa yhdeksi kaikki (τα παντα εν τω χριστω), mitδ on taivaissa ja mitä on maan päällä (τα BAεπι TSτε TSεν τοις ουρανοις και τα επι της γης). (Ef 1:8-10).
Maallisen ja taivaallisen hybridi on todellakin salaisuus. Onkohan se edes elinkelpoinen? Kuitenkin näistä jakeista näkyy, että se on Jumalan luomistyön todellinen päämäärä. Asian ymmärtämiseksi Jeesuksen vertaukset kylväjästä, joka lähti kylvämään ovat nyt meille tosi tarpeeseen. Ihminen on se savimaja, johon Jumalan sana kylvettiin. Savimaja kuolee, mutta sana itää, kasvaa ja perii iankaikkisen elämän. Sielu, joka kuolee Kristuksen ristin kautta tälle maailmalle, herätetään henkiin vanhurskasten ylösnousemuksessa ja puetaan kirkkauden ruumiiseen, joka on samaa tekoa kuin Kristuksen ruumis.
Efesolaiskirjeen kääntäjille näiden kolmen jakeen kääntäminen on ollut kova pala. Luther teki taivaallisesta taloudenhoidosta armotaloutta, ja suomalainen kääntäjä on lisännyt kaksi sanaa "aikoi toteuttaa" saadakseen tekstin vastaamaan kuvitelmiaan siitä, miten Jumala tämän toteuttaa. Vuoden 1776 kääntäjä ei yritä selitellä, mutta pääsee silti parempaan tulokseen, kuin myöhempi kollegansa:
1:10/1776: Kuin aika täytetty oli, että hän kaikki kappaleet päältä-iskein Kristuksessa yhdistäis, sekä ne, jotka taivaassa, että myös ne, jotka maan päällä ovat.
Seuraavat kaksi jaetta kertovat vielä sen, että tämä Jumalan suunnitelma on jo toteutunut - me olemme jo saaneet perintöosan Kristuksessa:
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan (προορισθεντες κατα προθεσιν του), hδnen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan (τα παντα ενεργουντος κατα την βουλην του θεληματος αυτου), ettδ me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi (εις το ειναι ημας εις επαινον TSτης δοξης αυτου), me, jotka jo edeltδ olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef 1:11-12)
Jos mikä on varmaa, niin Jumalan suunnitelman toteutuminen. Edelliseen lauseeseen sisältyvä koodisana prothesis sisältyy myös näihin Roomalaiskirjeen sanoihin:
Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan (κατα προθεσιν - suunnitelmansa mukaan) ovat kutsutut (κλητοις ουσιν). Sillδ ne, jotka hän on edeltätuntenut (ους προεγνω), hδn on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi (και προωρισεν συμμορφους της εικονος του υιου αυτου), että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa (εις το ειναι αυτον πρωτοτοκον εν πολλοις αδελφοις); mutta jotka hδn on edeltämäärännyt (ους δε προωρισεν), ne hδn on myös kutsunut (τουτους και εκαλεσεν); ja jotka hδn on kutsunut (και ους εκαλεσεν), ne hän on myös vanhurskauttanut (τουτους και εδικαιωσεν); mutta jotka hδn on vanhurskauttanut ους (δε εδικαιωσεν), ne hδn on myös kirkastanut (εδοξασεν). (Rm 8:28-30)
Ja jos tämä on vähän, kannattaa vielä huomata, että yllä lukemassamme Efesolaiskirjeen lauseessa Ef 1:3-14 kerrotaan Ihmisen luomisen tarkoitus kolmeen kertaan:
Hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi /ylistykseksi (εις επαινον δοξης της χαριτος αυτου, kts. Ef 1:6);
Hänen kirkkautensa kiitokseksi /ylistykseksi (εις επαινον TSτης δοξης αυτου, kts. Ef 1:12)
Hänen kirkkautensa kiitokseksi /ylistykseksi (εις επαινον της δοξης αυτου, kts. Ef 1:14)
Jos joku vielä luulee, että ainut syy Kristuksen kärsimyksiin oli tulla ja pelastaa matti meikäläinen helvetistä, niin eikö hän muka pystynytkään pelastamaan kaikkia? Kuule nyt tämä: Jumala ei vie sinua väkisin taivaaseen. Hänen puoleltaan kaikki on täytetty, miten sinun laitasi on, sen tietänet itse paremmin. Ja muista, että Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimus ei jää koskaan täyttämättä. Joko sinä, tai Kristus sinun puolestasi.
Seuraavassa tekstissä puhutaan jo Kristuksen ruumiista, johon kuuluvat sekä Kristus, joka on pää, ja koko seurakunta, jotka ovat Kristuksen ruumiin jäseniä ja näitä molempia yhdessä nimitetään rakennukseksi, ja temppeliksi. Sana mysterion esiintyy siinä kaksi kertaa, ja aleksandrialaisissa teksteissä jopa kolme kertaa:
2:19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
2:20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
2:21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
2:22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
3:1 Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni -
3:2 olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta (την οικονομιαν της χαριτος), mikδ on minulle teitä varten annettu,
3:3 että näet tämä salaisuus (το μυστηριον) on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi (κατα αποκαλυψιν εγνωρισεν μοι), niinkuin olen siitδ edellä lyhyesti kirjoittanut;
3:4 josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen (εν τω μυστηριω του χριστου),
3:5 jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille:
3:6 että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta,
3:7 jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta (κατα την δωρεαν της χαριτος του θεου), joka minulle on annettu hδnen voimansa vaikutuksesta.
3:8 Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo (η χαρις αυτη): julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
3:9 ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito (τις η BAοικονομια TSκοινωνια του μυστηριου - osallisuus), joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa του αποκεκρυμμενου απο των αιωνων εν τω θεω, kaiken Luojassa (εν τω θεω τω τα παντα κτισαντι TSBδια TSBιησου TSBχριστου - joka on luonut kaikki Jeesuksen Kristuksen kautta),
3:10 että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon
3:11 sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti (κατα προθεσιν των αιωνων), jonka hδn oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme,
3:12 jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
(Ef 2:19-3:12, Kr-38 korjattuna ja täydennettynä jakeen 3:9 osalta kreikkalais-syyrialaisten käsikirjoituksien mukaisesti)
Jakeen Ef 3:9 aleksandrialais-roomalaisissa käsikirjoituksissa on kaksi ilmeisen tahallista yritystä vesittää Raamatun tärkein asia: Jumala loi maailman Kristuksessa ja Kristuksen yhteyteen. Näin tärkeätä asiaa Jumala ei tietenkään ole jättänyt yhden raamatunlauseen varaan ja jo luvussa viisi sama sanotaan uudestaan:
Tämä salaisuus on suuri (το μυστηριον τουτο μεγα εστιν); minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef 5:32)
Luomisjärjestyksen mukainen avioliitto on esikuva, rautalankamalli, jonka avulla jokaiselle ihmiselle on vääjäämättömästi selitetty Kristuksen ja hänen seurakuntansa yhteyttä, mutta juuri tästä syystä ovat kaikki Saatanan palvelijat, isot ja pienet, liittyneet yhteen yleiseen hyökkäykseen luonnollista avioliittoa vastaan. Olisi kuitenkin suurta tyhmyttä ryhtyä vastustamaan Saatanan yleishyökkäystä Saatanan asein ja Saatanan valitsemalla rintamalla. Jumala on antanut meille paremmat aseet Helvetin porttien valtaamiseksi, että Saatanan orjat pääsisivät Kristuksen kunnian vapauteen:
Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni (γνωρισαι - tehdδ tiettδväksi) evankeliumin salaisuutta (το μυστηριον του ευαγγελιου), jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin (παρρησιασωμαι), niinkuin minun puhua tulee. (Ef 6:16-20)
Vankilakirjeissään Paavali tuo esiin Jumalan salaisuuksia, mutta hän ei saarnaa niitä kaduilla. Kääntäjät ovat kuitenkin taas oikoneet mutkat suoriksi, ja kääntävät verbin gnorizo sanalla "julistaa", ja sama virhe vielä toistuu jakeessa Ef 6:20 verbin parissomai osalta. Pyrkimys Jumalan sanan selväpiirteisen linjan hämärtämiseen tulee ilmi myös Kolossalaiskirjeen jakeessa 1:25:
1:24 Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta,
1:25 jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan (κατα την οικονομιαν του θεου), joka minulle on annettu teitδ varten, täydellisesti julistaakseni (πληρωσαι - tδyttääkseni) Jumalan sanan (τον λογον του θεου),
1:26 sen salaisuuden (το μυστηριον), joka on ollut kätkettynä (το αποκεκρυμμενον) ikuisista ajoista (απο των αιωνων) ja polvesta polveen, (και απο των γενεων), mutta joka nyt on ilmoitettu hδnen pyhillensä (νυνι δε εφανερωθη τοις αγιοις αυτου),
1:27 joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus (ο πλουτος … της δοξης του μυστηριου τουτου): Kristus teissä (Aο TSBος εστιν χριστος εν υμιν), kirkkauden toivo (η ελπις της δοξης). (Kol 1:26-27)
Tekstistä käy ilmi, että salaisuus on ensinnäin sidottu Jumalan sanaan, ja toiseksi tämä sana on nyt meissä. Mitenkäs se nyt olikaan: "Kylväjä lähti kylvämään…" Hybridi elää sittenkin!
## Tästä kohdasta eteenpäin tekstin valmistus on kesken…. mutta siinä on esillä se esityö, joka asian tutkimiseksi on pitänyt tehdä….
2:2 että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen (εις επιγνωσιν του μυστηριου του θεου TSBκαι TSBπατρος TSBκαι TSBτου χριστου),
Kl 4:3 rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta (το μυστηριον του χριστου), jonka tähden minä myös olen sidottuna,
4:2 Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,
4:3 rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta (το μυστηριον του χριστου), jonka tδhden minä myös olen sidottuna,
4:4 että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua. (Kol 4:2-4)
2Ts 2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (το γαρ μυστηριον ηδη ενεργειται της ανομιας); jahka vain tulee tieltδ poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
2:4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
2:5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
2:6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa (το γαρ μυστηριον ηδη ενεργειται της ανομιας); jahka vain tulee tieltδ poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
2:12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
2:14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden.
2:15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
2:16 Ja meidän Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja armossa antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,
2:17 lohduttakoon teidän sydämiänne ja vahvistakoon teitä kaikessa hyvässä työssä ja puheessa.
2Th 2:7
(GNT-V)
(KJV+)
For1063 the3588 mystery3466 of iniquity458 doth already2235 work:1754 only3440 he who now letteth2722, 737 will let, until2193 he be taken1096 out of1537 the way.3319(RST)
Ибо тайна беззакония уже в действии, только [не совершится] до тех пор, пока не будет взят от среды удерживающий теперь.G2722 κατέχω katechoŻ
From G2596 and G2192; to hold down (fast), in various applications (literally or figuratively): - have, hold (fast), keep (in memory), let, X make toward, possess, retain, seize on, stay, take, withhold.
1Tm 3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden (το μυστηριον της πιστεως) puhtaassa omassatunnossa.
3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3:3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
3:4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
3:5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
3:6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
3:7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
3:8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden (το μυστηριον της πιστεως) puhtaassa omassatunnossa (εν καθαρα συνειδησει).
3:10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
1Ti 3:9
(GNT-V)
(KJV+)
Holding2192 the3588 mystery3466 of the3588 faith4102 in1722 a pure2513 conscience.4893(RST)
хранящие таинство веры в чистой совести.
1Tm 3:16 Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus (το της ευσεβειας μυστηριον): Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.
3:8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
3:9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
3:10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
3:11 Samoin tulee vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.
3:12 Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
3:13 Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
3:14 Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän,
3:15 että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus.
3:16 Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus (το της ευσεβειας μυστηριον): Hδn, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.
4:1 Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
4:2 valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty
4:3 ja jotka kieltävät menemästä naimisiin ja nauttimasta ruokia, mitkä Jumala on luonut niiden nautittavaksi kiitoksella, jotka uskovat ja ovat tulleet totuuden tuntemaan.
4:4 Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
4:5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.
4:6 Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut.
4:7 Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.
4:8 Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.
1Ti 3:16
(GNT-V)
(KJV+)
And2532 without controversy3672 great3173 is2076 the3588 mystery3466 of godliness:2150 God2316 was manifest5319 in1722 the flesh,4561 justified1344 in1722 the Spirit,4151 seen3700 of angels,32 preached2784 unto1722 the Gentiles,1484 believed on4100 in1722 the world,2889 received up353 into1722 glory.1391(RST)
И беспрекословно--великая благочестия тайна: Бог явился во плоти, оправдал Себя в Духе, показал Себя Ангелам, проповедан в народах, принят верою в мире, вознесся во славе.
1Tm 5:25 samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä.
5:24 Muutamien ihmisten synnit ovat ilmeiset ja joutuvat ennen tuomittaviksi, toisten taas seuraavat jäljestäpäin;
5:25 samoin myös hyvät teot ovat ilmeiset, eivätkä nekään, jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä.
1Pt 3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.
2Pt 2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja (αιρεσεις απωλειας), kieltδvätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon (απολειαν).
2:2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
2:3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa (η απωλειαν αυτων) torku.
2Pt 3:8 Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".
Ilm 1:20 Niiden seitsemän tähden salaisuus (το μυστηριον των επτα αστερων), jotka nδit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus (και τας επτα λυχνιας τας χρυσας) on tδmä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa."
Rev 1:20
(GNT-V)
(KJV+)
The3588 mystery3466 of the3588 seven2033 stars792 which3739 thou sawest1492 in1909 my3450 right hand,1188 and2532 the3588 seven2033 golden5552 candlesticks.3087 The3588 seven2033 stars792 are1526 the angels32 of the3588 seven2033 churches:1577 and2532 the3588 seven2033 candlesticks3087 which3739 thou sawest1492 are1526 the seven2033 churches.1577(RST)
Тайна семи звезд, которые ты видел в деснице Моей, и семи золотых светильников [есть сия]: семь звезд суть Ангелы семи церквей; а семь светильников, которые ты видел, суть семь церквей.
Ilm 2:17 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'
Ilm 10:7 vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus (το μυστηριον του θεου) käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.
Rev 10:7
(GNT-V)
(KJV+)
But235 in1722 the3588 days2250 of the3588 voice5456 of the3588 seventh1442 angel,32 when3752 he shall begin3195 to sound,4537 the3588 mystery3466 of God2316 should be finished,5055 as5613 he hath declared2097 to his1438 servants1401 the3588 prophets.4396(RST)
но в те дни, когда возгласит седьмой Ангел, когда он вострубит, совершится тайна Божия, как Он благовествовал рабам Своим пророкам.
Ilm 17:5 Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon (ονομα γεγραμμενον μυστηριον βαβυλων η μεγαλη), maan porttojen ja kauhistuksien δiti". (Ilm 17:5)
Rev 17:5
(GNT-V)
(KJV+)
And2532 upon1909 her848 forehead3359 was a name3686 written,1125 MYSTERY,3466 BABYLON897 THE3588 GREAT,3173 THE3588 MOTHER3384 OF HARLOTS4204 AND2532 ABOMINATIONS946 OF THE3588 EARTH.1093(RST)
и на челе ее написано имя: тайна, Вавилон великий, мать блудницам и мерзостям земным.
Ilm 17:7 Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden (το μυστηριον της γυναικος και του θηριου), joka hδntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
Rev 17:7
(GNT-V)
(KJV+)
And2532 the3588 angel32 said2036 unto me,3427 Wherefore1302 didst thou marvel?2296 I1473 will tell2046 thee4671 the3588 mystery3466 of the3588 woman,1135 and2532 of the3588 beast2342 that carrieth941 her,846 which hath2192 the3588 seven2033 heads2776 and2532 ten1176 horns.2768(RST)
И сказал мне Ангел: что ты дивишься? я скажу тебе тайну жены сей и зверя, носящего ее, имеющего семь голов и десять рогов.2015-01-18..
Takaisin Osmon kotisivulle
,