Jeesuksen vastustajat luulivat pystyvänsä hävittämään Jeesuksen tappamalla, mutta mitä sitä tyhjää. Jeesus nousi haudasta, sillä Rakkaus on ikuinen. Tosin vieläkään vihollinen ei tunnu luovuttavan. Joku aika sitten Suomen yleisradio otti suuhunsa Jeesuksen sanat "Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä", ja väitti niiden olevan lapsellista puhetta, jotka kuuluvat hiekkalaatikkotarinoiden joukkoon. Kun seuraavana päivänä selailin kirjastossa lehtiä, huomasin saman propagandavyörytyksen jatkuvan lehdistössä. En selannut kuin kahta lehteä, mutta jo tämän perusteella voi sanoa, että vihollisen omistama media käy laajamittaista sotaa Jeesusta vastaan. Laajamittainen sota ei olisi tarpeen, jos asia olisi merkityksetön. Mikä tässä siis on niin merkittävää, että Suomen Tasavallan omistama hävittäjäkin on pantu liikekannalle? Saatanan toiminta asian ympärillä tekee selväksi, että asiaa kannattaa tutkia.

Ylimmäispapillisessa puheessaan Jeesus sanoo:

Saatanan vahtikoirat ovat onnistuneet tehtävässään erinomaisesti. Vain ani harva suomalainen "kristitty" tietää, että Jeesus käskee kristittyjä "rakastamaan toisiansa, niin kuin hän on meitä rakastanut" - kuolemaan asti. Vahtikoirien mieleen sopivat paremmin Vanhan testamentin käskyt, ja nekin huonosti. Rakkauden, Totuuden ja Elämän tilalle vihollinen haluasi tuoda huoruuden, valheen ja viimeisen taiston. Vastustaja ei vain tajua, että viimeinen taisto on jo käyty, ja se päättyi ylösnousemukseen.

Tässä valokuvassa näet äidin ja kolme tytärtä: Nadezhda (toivo), Ljubov (rakkaus), ja Vera (usko), sekä Nadezhdan mies. Kuva on otettu Kodisjoella jouluna 1989.

Kuvasta puuttuu kolme miestä. Yksikään heistä ei ole kuollut luonnollista kuolemaa. Äiti Marian mies Stepan Nikolajevitsh tapettiin siten, että hänet määrättiin saapumaan joka toinen viikko sosialistien vastaanotolle "kuulusteltavaksi". Jokaisen käynnin jälkeen Stepan Nikolajevitshilla oli hirvittävä päänsärky. Sitten alkoi korvista vuotaa mätää. Sairaalassa asialle ei tehty mitään. Kun "kuulusteluja" oli jatkunut puolitoista vuotta, Stepan Nikolajevitsh haudattiin Ukrainan multiin. Vanhimman tyttären mies on kuvassa. Hän toimii nykyisin kotiseurakunnassaan. Toinen sisarista meni naimisiin; hänen miehensä kuoli, kun auto tai paremminkin sen kuljettaja niittasi hänet ja erään toisen veljen autojen väliin parkkipaikalla. Kolmannen sisaren mies oli uimassa, ja ehti huutaa jotakin sen kaltaista, että häntä joku vetää, ennen kuin vaipui pinnan alle.

Stepan Nikolajevitsh tapettiin rakkauden takia. Hän ja noin viisitoista muuta uskovaa oli saattamassa minua ja poikaani rautatieasemalla, kun läksimme heidän luotaan neljä päivää kestäneen kyläreissun jälkeen. Junan lähdettyä kaikki pidätettiin muutamaksi tunniksi, mutta se oli vain alkua prosessille, joka johtaa kuoleman kautta ylösnousemukseen. Suomalaiset ehkä sanoisivat, että ei olisi pitänyt tulla saattamaan. Mutta ne jotka niin sanovat, eivät tunne rakkautta.

Rakkaus on jumalallinen. Se ei koskaan kuole. Rakkaudessa on toivo, oli vastustajalla kuinka suuri äänimäärä ja huutosakki tahansa. Ylösnousemuksen jälkeen pieni opetuslasten joukko lähti maailmalle, Pyhän Jumalan Hengen voimassa julistamaan mielenmuutosta ja harjoittelemaan täydellisyyttä Rakkaudessa ja Totuudessa. Stepan Nikolajevitsh ja hänen kaksi vävyään ovat jo saavuttaneet sen, minkä vihollinen yritti heiltä riistää: