Uskonnon oppikirja USKONTO 7 väittää, että kristillinen lähetystyö on ihmisen kokonaisvaltaista kohtaamista. Minkähän takia ne niin väittävät? Uuden Testamentin esittämissä esimerkkisaarnoissa (kts. Apostolien teot) saarnat sisältävät vain 7 kohtaa, jotka ovat välttämättömiä tien löytämiseksi sisälle Jumalan Valtakuntaan. Sitten sisällä Jumalan valtakunnassa kyllä näköpiiri avartuu, mutta lähetystyöhön/saarnaan/kerygmaan kuuluu vain käyntiohje sisälle Jumalan Valtakuntaan.

Eri sivulla: Silta; Miten kuolla oikein; sama venäjäksi nimellä Kak umeretj pravilno;

 

Osmo Pöysti: KERYGMA

Copyright ©: Osmo Pöysti

2002-2009

Päivitetty: 2009-08-30

 

Väärä ja oikea evankeliumi

Paavo Kiurun kirjoittaman Helena Konttisen elämäkerran sivulta 204 löytyvä lause on hyvä esimerkki siitä, miten oikea evankeliumi voidaan sanoa lyhyesti. Kirjassa kerrotaan:

Sillä tavoin ihminen syntyy uudestaan, että kuolee synnille ja pääsee elämään Herralle Kristukselle. (mt., Karisto, 1950, kolmas painos)

Billy Graham ja muut panevat paljon painoa omalle päätöksenteolle ja syntien tunnustamiselle "syntisen rukoukseksi" mainitun tavan mukaan, mutta jättävät kertomatta, ettei Jumalan armosta Kristuksessa ole mitään hyötyä, ellei suostu myös itse kulkemaan Jeesuksen jo viitoittamaa ja ennalta valmistamaa tietä.

Oikeaan evankeliumiin kuuluu sekä mielenmuutos, kuoleminen, usko että kaste. Tähän tapaan: Mielenmuutos on kuolema itsekeskeisyydelle ja elämä Kristuksessa. Sana rististä on kuolema tälle maailmalle ja elämä Kristuksessa. Usko ihmiseen vie helvettiin, mutta usko Jumalaan vie Taivasten Valtakuntaan.

Kaste on sitoutumista Kristuksen ristiin:

Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 6:1-11)

Täysi evankeliumi

Mielenmuutos eli parannus on kuolemista ristin kautta tälle maailmalle ja syntymistä hengelliseen elämään Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta. Sanallisen tiedon levittämisen lisäksi tähän toimenkuvaan kuuluu riivaajien ajaminen ulos ihmisistä ja sairaiden parantaminen.

Jumalan valtakunnan lähettilään tehtäviin kuuluu siis kolme asiaa: mielenmuutoksen julistaminen, riivaajien ulos ajaminen ja sairaiden parantaminen. Tässä tuokiokuva siitä, miten Jeesus tätä hommaa teki:

Ja hän astui alas heidän kanssaan ja seisahtui lakealle paikalle; ja siellä oli suuri joukko hänen opetuslapsiaan ja paljon kansaa kaikesta Juudeasta ja Jerusalemista ja Tyyron ja Siidonin rantamaasta. Nämä olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuakseen taudeistansa. Ja myös ne, jotka olivat saastaisten henkien vaivaamia, tulivat terveiksi. Ja kaikki kansa tahtoi päästä koskettamaan häntä, koska hänestä lähti voima, joka paransi kaikki. (Lk 6:17-19)

Tuokiokuva on ajalta, jolloin Jeesus oli juuri valinnut kaksitoista seuraajaa lähetettäväksi Israelin kyliin ja kaupunkeihin. Kun Jeesus oli vielä ollut lähes tuntematon rakentajan poika Galilean Nasaretista, hänen sukulaisensa Johannes julisti Juudeassa:

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". (Matt 3:1-2)

Jeesuskin tuli kasteelle, jonka jälkeen Riivaajain päämies vei tarjosi hänelle virkaa maailman valtarakenteiden johdossa:

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". (Matt 4:8-9)

Perkeleellä oli kaksi muutakin tarjousta, mutta Jeesus ei ottanut niitäkään vastaan, vaan siirtyi pois kotikaupungistaan Gennesaretin järven rannalle. Annetaan Matteuksen jatkaa:


Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus (kr. metanoiete - muuttakaa mielenne), sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle". (Matt 4:17)

Mielenmuutos, metanoia, tarkoittaa sitä, että ihminen lakkaa uskomasta omiin mahdollisuuksiinsa ratkaista suuret ongelmansa, mutta alkaa uskoa Jumalan pystyvän ne ratkaisemaan. Jumalan lääkkeet ihmiskunnan kolmeen suureen ongelmaan ovat nämä kolme:

- Taivasten Valtakunnan julistaminen

- saastaisten henkien pois ajaminen

- sairaiden parantaminen.

Haaste on siis valtava. Aikaakin projektille on varattu vain kaksi "päivää", sillä kolmas päivä on jo ylösnousemuksen päivä. Työmiehiä oli alussa vain yksi, ja hänenkin piti kuolla, saadakseen nostettua seuraajansa samaan olotilaan, jossa hän itse Johanneksen hänelle suorittaman kasteen jälkeen oli. Ja vielä senkin lisäksi piti kaikkien hänen seuraajiensa kuolla tälle maailmalle. Matteus on hyvä esimerkki tästä: Hän luopui kaikesta, myös tullimiehen ammatistaan, mutta nytpä hän onkin maailman yksi maailman viidestä luetuimmasta kirjailijasta.

Matteus oli yksi niistä, jotka saivat kuulla sanat ja saivat valtuudet niiden toteuttamiseen:

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. (Matt 10:7-8)

Maailman ensimmäisen imperiumin perustaja oli Nimrod. Nimi merkitsee kapinoitsijaa. Nimrod kapinoi Jumalan luomisjärjestykseen sisäänrakennettua patriarkaalista järjestelmää kohtaan. Hänen perustamansa valtakunta tunnetaan historiassa Babylonin nimellä ja vaikka se on kokenut monta muodonmuutosta, sopivat Babylonin tunnusmerkit niihin kaikkiin. Yksi näistä tunnusmerkeistä on pyrkimys yhden miehen diktatuuriin. Babylonin tornia esittävässä julisteessaan EU:n arkkitehdit julistavat: "Monta kieltä, yksi ääni".

Globaalia maailmanvaltaa rakennetaan kilpailijaksi Jumalan valtakunnalle, ja koska Jumalan valtakunta on hyvä, on paholaisen naamioitava hankkeensa Jumalan valtakunnan näköiseksi. Venäjän keisari Nikolai I käyttämä motto "pravoslavie, samoderzhavie i narodnost" oli yksi tämän aatteen monista ilmentymistä. YyKoon uuden alajärjestön AoC:n "Korkean tason" yhteiskuntasuunnittelijat saivat tilaajalta ohjeekseen moton, joka kuuluu näin: One People - One Goal - One Faith. (Yksi kansa - Yksi päämäärä - Yksi Usko). Kyse on raa'asta pakkovallasta jonka yksi kivi, Jeesus Kristus, murskaa.

Jumalan valtakunnan tunnusmerkki on "uudet kielet". Kun ihminen ottaa vastaan Jumalan Sanan, hän saa Pyhän Hengen lahjan sinetiksi Uudestisyntymisen päivään saakka. Kyse on vallanvaihdosta, jossa ihminen vapautetaan Saatanan vallasta ja saa Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet.

Jeesuksen kaksitoista lähettilästä oli pieni alku maailmassa, jota Babylonian perinnön vaalijana toiminut Rooman sotilasmahti vallitsi. Luukas kertookin, että "Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä" kts. Lk 10:1.

Roomalaisen sotilasmahdin, kreikkalaisen kulttuurin ja juutalaisen uskonnon voittaminen oli lähettiläille ylivoimainen tehtävä, mutta lähettäjä oli tulossa itse perässä. Lähettiläiden tuli vain julistaa kaikki esteet tieltään raivaavaa Jumalan valtakuntaa:

Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle. (Lk 10:8-9)

Seuraavassa vaiheessa lähetettävien määrää ei enää ilmoitettu, mutta heistä annettiin tunnusmerkit ja he saivat valtuutuksen toimia ylösnousseen Herransa nimessä ja voimassa, sekä lupauksen, että Jeesus olisi heidän kanssaan maailman (kr.: "kosmos") loppuun asti:

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia (demónia), puhuvat uusilla kielillä (glossais kenís), nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark 16:15-18)

Helluntailaiset ovat ansiokkaasti pitäneet esillä kielillä puhumista, mutta vain pieni osa maailman yli kolmestasadasta miljoonasta helluntailaisesta, kotiseurakuntaliikkeen ja karismaattisten liikkeiden jäsenistä puhuu kielillä ja parantaa sairaita. Lapsia on paljon, mutta työntekijät ovat vähissä, koska demoneihin ei ole uskallettu kajota.

Uudet kielet ("glossais kainais") eivät ole mikään 1900-luvun alun keksintö. Vuonna 1419 Tshekinmaan ja Moravian hussilaiset kokosivat vaatimuksensa Prahan artikloiksi, joista ensimmäisessä julistettiin:

1. Jumalan sanaa on asianmukaisesti ja esteettömästi julistettava koko Böömin valtakunnassa Herran pappien toimesta Kristuksen Markuksen evankeliumin lopussa antaman toimeksiannon "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", mukaisesti, sillä apostolin mukaan "Herran sana ei ole sidottu", vaan sitä on julistettava niin, että "Herran sana leviäisi ja kirkastuisi", 2.Tessalonikalaiskirje 3. "Eikä ketään saa estää puhumasta kielillä Jumalan seurakunnassa", 1.Korintolaiskirje 14.

Riivaajien ulos ajaminen vapauttaa ihmisen hengen. Jeesus julisti tätä myös käytännön esimerkein, joista yksi oli tällainen:

Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu (daimonizómenos) mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki. (Matt 12:22).

op/2008-12-18

 

Monta poikaa

Monet haluaisivat seurata sekä Jeesusta, että Mammonaa. Vaikka se on mahdotonta, kirkko markkinoi sitä ahkerasti ja kauppakin käy hyvin. Monet maksavat mammonan palvelemisesta saamistaan rahoista osinkoa kirkolle, ja kuvittelevat kaiken olevan hyvin, vaikka Jeesus sanoi:

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin tämä kaikki teille annetaan. (kts. Matt 6:31-33)

Mitä on "tämä kaikki"? Vuorisaarnan siitä kohdasta, josta tämä lause on lainattu, oli kysymys vain siitä huolenpidosta, jota Jumala lapsilleen maallisissa asioissa - kuten ruoka, juoma ja vaatteet - osoittaa. Mutta Jumala haluaa antaa lapsilleen enemmän. Hiljaisillekin luvattiin maa:

Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. (Matt 5:5)

Jos itsehillinnän palkintokin on näin suuri, on syytä olettaa, että Jumalan lapsille annetaan jotakin paljon enemmän, kuin pelkkä ajallinen toimeentulo. Varmistus olettamukselle löytyy Ilmestyskirjasta, jossa kerrotaan voittajien perivän "tämän", kts. Ilm 21:7:

(21:1) Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. (21:2) Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
(21:3) Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; (21:4) ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
(21:5) Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet". (21:6) Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. (21:7) Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani. (Ilm 21:1-7)

Maailmakin tietää, että Jeesus on Jumalan poika. Mutta harvemmassa on niitä, jotka huomaavat, että lisää poikia on tulossa.

(2:10) Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia (pollous uious - paljon poikia) kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.
(2:11) Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
(2:12) kun hän sanoo: "Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä". (Hebr 2:10-12)

Taivaissa ei mennä miehelle tai naiselle, joten kreikankielisen teksti poika tarkoittaa yhtä hyvin niitä uskovia, jotka nyt ovat naisia, kuin uskovia miehiäkin. Tietyn enkeliruhtinaan lankeemuksen takia Jumalan maailmassa on paljon hallitsijanpaikkoja vapaana. op/2008-01-06

 

Sana rististä

Oletko koskaan kuullut sanaa rististä? Annasku mä avitan vähän. Sana rististä tunnetaan paremmin nimellä evankeliumi. Mutta epäilen vieläkin, ettet ole sitä koskaan kuullut, et sittenkään, vaikka olisi uskontoa lukenut ja sata kertaa kirkossakin käynyt. Lue teksti ja tarkista! Tekstini on luonnos kirjeestä pojalle, jonka isä kärsi marttyyrikuoleman. Mikä tahansa huiskaisu ei kelvannut; Osmon oli pistettävä parastaan jo tämän luonnostekstin laatimiseksi.

Saarna

Tähän on tulossa Osmon saarna.

 

Immanu el - Jumala meidän kanssamme

Lasten satukirjoissakin kysellään sitä, kenen kanssa Jeesus on. Se on nimittäin voiton avain. Mutta sitten tuli Immanuel, joka asui meidän keskellämme, aivan konkreettisesti. Ja kun Hän nousi ylös, tuli hän takaisin. Nyt hän on meidän sydämissämme, meidän uskovan naapurimme sydämessä ja kaikkien Jeesuksen lasten sydämissä. Me olemme nyt "en Hristo", Kristuksessa, jos olemme hänet päällemme pukeneet.

 

Toivo

Uskoville kerrotaan usein asioita, jotka ei ole tarkoitettu toisten kuultavaksi. Siitä tiedämme, että epätoivoisia ihmisiä on paljon. Kirjoitukseni toivosta on syntynyt vastaukseksi niille, jotka ovat paremmin tuttuja epätoivon, kuin toivon kanssa.

 

Aloitin kirjoittaa tekstiä "Apostolien tekojen saarnat", mutta keskenhän se näyttää jääneen …

 

Haluatko uskonnon, vai elämän Jumalan yhteydessä?

Kirkon versio kristinuskosta on halpa feikki, joka ei toimi käytännössä, mutta eipä sitä taida juuri kukaan käytännössä kokeillakaan. Ihmiset kaikkosivat jopa Jeesuksen ympäriltä, kun hän esitti oman mallinsa kristinuskosta. Kova Puhe, sanoivat ihmiset kristinuskosta, ja läksivät matkoihinsa.

Jos selvittelet itsellesi, miten tullaan uskoon/ sisälle Jumalan Valtakuntaan, sinun on hyvä tietää, että monet vaikenevat kynnyskysymyksestä. Sen, jos minkään, pitäisi olla tiedossa.

 

Lyhyesti …

Kaikki tietävät, että kirkossa saarnataan. Mutta jos joku vielä luulee, että kirkossa saarnataan Jumalan sanaa, niin kannattaa tarkistaa asia. Ehkäpä tieto on vanhentunut. Myös käsitteissä on epäselvyyttä, kuten seuraava tarkastelu osoittaa.

Kreikkalainen Uusi Testamentti käyttää sanaa "kerygma" silloin, kun uskovat julistavat Jumalan valtakunnan sisäänpääsyehdot ei-uskoville. Uudessa Testamentissa on esitetty muutamia saarnoja, mm. seuraavat:

Pietarin puheet juutalaisille Jerusalemissa, Apt 2:14-40

Filippuksen puhe etiopialaiselle hoviherralle, Apt 8:26-39

Pietarin puhe ei-juutalaisen Korneliuksen kodissa, Apt 10:25-48

Paavalin puhe Kreikan filosofeille Ateenassa Apt 17:22-31

Jos mainittuja esimerkkitapauksia tutkitaan lähemmin, huomataan niiden sisältävän vain seitsemän asiaa. Puhujan on tunnettava ylösnoussut Herra, mutta jos hän on tuttu Jeesuksen kanssa, hän pystyy kyllä esittämään seuraavat asiat:

Sana "kerygma" esiintyy Uudessa Testamentissa 8 kertaa, seuraavissa yhteyksissä:

2782 - Greek

khrugma kerugma

Mat_12:41 Luk_11:32 Rom_16:25 1Co_1:21 1Co_2:4 1Co_15:14 2Ti_4:17 Tit_1:3

Muodossa kirisso, keritto, saarnata, se esiintyy …

2784 - Greek

khrussw, khruttw kirysso, kirytto

Mat_3:1 Mat_4:17 Mat_4:23 Mat_9:35 Mat_10:7 Mat_10:27 Mat_11:1 Mat_24:14 Mat_26:13 Mar_1:4 Mar_1:7 Mar_1:14 Mar_1:38-39 Mar_1:45 Mar_3:14 Mar_5:20 Mar_6:12 Mar_7:36 Mar_13:10 Mar_14:9 Mar_16:15 Mar_16:20 Luk_3:3 Luk_4:18-19 Luk_4:44 Luk_8:1 Luk_8:39 Luk_9:2 Luk_12:3 Luk_24:47 Act_8:5 Act_9:20 Act_10:37 Act_10:42 Act_15:21 Act_19:13 Act_20:25 Act_28:31 Rom_2:21 Rom_10:8 Rom_10:14-15 1Co_1:23 1Co_9:27 1Co_15:11-12 2Co_1:19 2Co_4:5 2Co_11:4 Gal_2:2 Gal_5:11 Phi_1:15 Col_1:23 1Th_2:9 1Ti_3:16 2Ti_4:2 1Pe_3:19 Rev_5:2

Tavallinen kirkollinen saarna vastaa tuskin koskaan niitä saarnoja, jotka Raamattu nimittää saarnoiksi. Kirkollisissa "saarnoissa" esitetään tavallisesti kristinuskon vastaista propagandaa ja filosofien keksimää huuhaata. Parhaatkin "saarnat" sisältävät tavallisesti vain nouthesiaa, opetusta, eli siis oikeaa asiaa väärällä nimellä.

Jumalan miehet tekevät selvän eron ei-uskoville osoitetun saarnan ja uskovien välisen keskustelun välillä. Se tulee ilmi paitsi tekstiyhteyksistä Raamatun saarnoja ja puheita vertailtaessa, myös sanallisesti. Paavali ei turhaan erottele puheita ja kerygmaa, kun hän sanoo:

… minun puheeni (logos) ja saarnani (kerygma) ei ollut kiehtovia viisauden sanoja (en peithois anthropinis sofiais logois - kiehtovissa inhimillisen viisauden sanoissa), vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme (laloumen) viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat vaan me puhumme (laloumen) salattua Jumalan viisautta … (Kts. 1.Kor 2:4-7).

 

Kerygman ja nouthesian ero

Luterilaiset on totutettu siihen, että pappi saarnaa. Asiaa sietäisi kuitenkin myös ajatella, sillä apostolien aikana seurakunnan keskellä ei saarnattu koskaan. Edes suomalainen raamatunkäännös vuodelta 1933/1938 ei asiassa sekoile. Apostolit saarnasivat vain seurakunnan ulkopuolisille ihmisille. Seurakunnan sisällä keskusteltiin, neuvottiin, nuhdeltiin, rohkaistiin, opetettiin, laulettiin ja rukoiltiin, mutta ei koskaan saarnattu.

Kreikaksi saarna on kerygma, kun taas seurakunnan sisällä tapahtuvasta neuvomisesta, nuhtelemisesta ja muusta keskustelusta käytettiin sanaa nouthesia, sekä muita ilmaisuja tarpeen mukaan, sillä seurakunnan toiminta oli monimuotoista.

Kerygma, saarna, esitettiin lähetystilanteessa, kuten seuraavista tekstiyhteyksistä ilmenee:

Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. (Matt 12:41 ja Luuk 11:32)

Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen. (Room 16:25-27).

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat… (1.Kor 1:21)

… minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, … (1.Kor 2:4)

Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne … (1.Kor 15:14)

Mutta Herra auttoi minua (kr. paresti, seisoi kanssani) ja vahvisti minua, että sanan julistaminen (kr. kerygma) minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat (kr. etni, kansat) sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeurain kidasta. (2.Tim 4:17).

… mutta kun aika oli tullut, ilmoitti hän sanansa saarnassa (en kerygmati - julistuksessa), joka oli uskottu minulle Jumalan, meidän vapahtajamme, käskyn mukaan. (Tiit 1:3).

Vastaava Jumalan Julistuksen Julistaa eli saarnaajaa tarkoittava sana on keryx. Se esiintyy kreikkalaisessa UT tekstissä vain kolme kertaa, kohdissa 1.Tim 2:7, 2.Tim 1:11 ja 2.Piet 2:5. Esimerkkinä Paavalin sana 1. Timoteuskirjeestä:

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1.Tim 2:5-7).

Verbi kerysso, kerytto, saarnata, julistaa esiintyy UT tekstissä 58 kertaa, seuraavissa yhteyksissä:

Matt 3:1

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Matt 4:17

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Matt 4:23

Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli.

Matt 9:35

Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.

Matt 10:7

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.

jne.

Saarnan sisältö ei paljon vaihdellut. Se sisälsi aina samat seitsemän asiaa. Julistuksen muoto saattoi vaihdella, mutta perusasiat eivät muuttuneet. Julistaja toi todistuksen Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja sen tarkoituksesta, Jeesuksen ylösnousemisesta, mielenmuutoksesta ja syntien anteeksiannosta niille, jotka itse suostuivat mielenmuutokseen, Jumalan Valtakunnasta ja tulevasta tuomiosta niille, jotka anteeksiannosta eivät välitä. Mutta muutokseen halukkaat otettiin kasteen kautta seurakunnan yhteyteen, kun he tunnustivat Jeesuksen herruuden.

Saarnaa ei pidä sekoittaa nouthesiaan, jo uskoon tulleiden ihmisten keskinäiseen kasvatus- ja opetustoimintaan. Erilaisissa vähemmän kirkollisissa lahkoissa saarnaksi kutsuttu puhe saattaa sisältää hyvinkin asiallista nouthesiaa, siis oikeaa asiaa väärällä nimellä. Kirkossa tämäkin on harvinaista.

Seurakunnan sisäiselle elämälle tyypillinen kanssakäymisen muoto oli NOUTHESIA, opettaminen, neuvominen, varoittaminen jne. Nouthesiaa voitaisiin verrata kouluun, psykologin istuntoon, tai vastaavaan, mutta sillä erolla, että seurakunnan sisällä kumpikin tai kaikki koulutukseen osallistuvat kouluttavat toisiaan ja pitävät toinen toistaan itseään parempana. Tästä syystä nouthesia on sekä koulutusta että myötäelämistä. Paavali kertoo ottaneensa kasvatustehtävänsä niin vakavasti, että hän kyyneleet silmissä opasti hankalia oppilaitaan.

Sana nouthesia ja sitä vastaava verbi noutheto on käännetty suomeen varsin sattumanvaraisesti, kuten seuraavista esimerkeistä huomataan:

Room 15:4

Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

1.Kor 4:14

En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. (1.Kor 4:14, kts 1.Kor 4:9-15).

1.Kor 10:11

Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1.Kor 10:10-11).

Sana nouthesia muodostuu kahdesta osasta, nou - järki ja thesia - asettaminen. Kyse on siis järjen asettamisesta paikoilleen. Se vähä, mitä seurakunnissa nouthesiaa harjoitetaan, tapahtuu saarnoissa, mutta nykyään sekin nouthesian muoto on laiminlyöty. Seurakunnan toiminnoiksi on yleisesti hyväksytty lähimmäisen auttaminen ja lähetystyö, mutta kyse on enemmästä, kuin yksittäisten palapelien kokoamisesta. Kaikki työ vaatii ymmärrystä. Ymmärryksestä on yleensä puutetta enemmän kuin rahasta.

Seurakunnalla on aivan oma opetuskäytäntönsä ymmärryksen hankkimiseksi. Tätä käytäntöä ei ole paljon sovellettu käytännössä, koska jopa sitä kuvaavalle kreikankielen sanalle ei ole löydetty kunnon vastinetta suomeen. Kreikan nouthesia ja sitä vastaava verbi noutheteo on käännetty vähän miten sattuu. Vastineina on käytetty opettamista, nuhtelemista, neuvomista, varoittamista tarkoittavia ilmaisuja. Nouthesia on kuitenkin vuorovaikutteista toimintaa, eikä mikään mainituista ilmaisuista osoita tätä. Englantilainen sana counselling on jo lähempänä sanan nouthesia (mieli + asettaa) merkitystä.

Seurakunnassa tunnustetaan kaikkien sen jäsenten olevan sekä opettajia ja oppilaita. "Totuus kuullaan lasten suusta" ei ole pelkkä fraasi. Lasta on kuunneltava samanvertaisena kuin maailmankuulua julistajaa. Ihminen ei voi itse päättää, miten Jumala neuvonsa antaa. Hän tietää, että ihminen, itsekoroitukseen taipuva kun on, saattaisi luulotella itsestään suuria. Viisauden alku on aina siinä, että tunnustetaan Jumala Jumalaksi. Kaikelle ymmärrykselle on tuttua psalmin 16 kirjoittajan tunnot:

Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Psalmit 16:7-11

Vanhan testamentin kirjat sisältävät paljon sitä elämänkokemusta, joilla me voimme neuvoa toinen toistamme. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen mukaan se on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi (nouthesia: neuvoksi yms.) meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut, kts. 1.Kor 10:11.

Kolossalaiskirjeen teksti on tyypillistä "noutesiaa", jossa kehoitetaan Kolossan uskovia "noutesoimaan" toinen toisiaan:


Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa (nouthetountes) toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

Kol 3:12-16

Uskovien yhteisön positiivinen vuorovaikutus ei synny ilman ponnisteluja. Apostolien ajan thessalonikalaiset tarvitsivat muistutusta siitä, että he eivät saa jäädä sivuun ongelmatapauksistakaan:

Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa (noutheteite, opettakaa) kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. (1.Tess 5:14-15).

Jatkunee …,

Takaisin Osmon kotisivulle