Saarnaan kuuluu vain seitsemän kohtaa, jotka tuntemalla sinä voit päästä synnin vallasta Jumalan valtakuntaan. Silti maailmassa on pari miljardia niin sanottua kristittyä, jotka eivät näitä seitsemää asiaa tiedä, ja vaikka monet heistä ovat etsineet pääsyä Jumalan valtakuntaan, eivät ole sinne päässeet. Pahinta on sekaannus sellaisten kristinuskon peruskappaleiden, kuin mielenmuutos, risti ja usko kohdalla.
Mielenmuutos on kuolema itsekeskeisyydelle ja elämä Kristuksessa. Sana rististä on kuolema tälle maailmalle ja elämä Kristuksessa. Usko ihmiseen vie helvettiin, mutta usko Jumalaan vie Taivasten Valtakuntaan.
Osmon SAARNA
Kuru & Ylöjärvi
2007-2009
Osmo Pöysti
2009-09-11
Kaikki oikeudet pidätetään
Tässä on vasta palikoita, joiden järjestelykin on kesken...
Näyttää siltä, että kuolema hallitsee kaikkea. Melkein kaikki ihmiset ovat jo kuolleet ja muutkin ovat hyvää vauhtia kuolemassa. Jumala on saanut kuolemasta vakavan haastajan. Saksan kansallissosialistit pyrkivät jo lopulliseen ratkaisuun juutalaisuuden ja kristinuskon suhteen ja Venäjän sosialistit väittivät, ettei Jumalaa ole olemassa lainkaan. Kun kansa kuitenkin uskoi, että jonkinlainen jumala on olemassa, tuli Venäjän sosialistien kohtaloksi karvas tappio. Nyt länsimaiden sosialistit haaveilevat uudesta uskonnosta, jossa Jumalan paikalle nostetaan ihmistekoinen, keksitty "jumala". Vain harva tietää, että tämän ihmistekoisen jumalan tehtävänä on toimia Raamatussa ilmoitetun antikristuksen, Jumalan vastustajan, tuotemerkkinä.
Kyse on vallasta. Jumalan valtakunnassa valtaa pitää Jumala, mutta kapinoitsijat luulevat päässeensä valtaan Jumalan valtakunnan lakeja rikkomalla. Jumalan lain rikkominen näyttää helpolta, sillä rangaistus ei aina tule heti. Syynä rangaistuksen viipymiseen ei kuitenkaan ole Jumalan voimattomuus, vaan Jumalan pitkämielisyys lainrikkojaa ja laista tietämätöntä vihollisen orjaa kohtaan.
Jumala on se, joka pidättelee maailmaa toteuttamasta pahoja aikeitaan ennen aikojaan. Hän tahtoo ensin antaa ihmiselle pelastuksen mahdollisuuden siitä seuraamuksesta, joka ihmisen osaksi tuli hänen syötyään Hyvän ja pahan tiedon puusta:
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:16-17)
Ihmiset ovat käyttäneet kuudennen luomispäivän eri tavalla. Nimrod perusti Babyloniaan maailmanhistorian ensimmäisen imperiumin:
Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)
Nimrodin valtiomuoto perustui sotilaalliseen voimaan. Se oli kapinaa luomisjärjestykseen sisäänrakennettua patriarkaalista hallintomallia vastaan, jonka ylimpänä auktoriteettina on Isä, taivaan, maan ja ihmisen Luoja.
Nimi "Nimrod" tarkoittaa "kapinoikaamme". Keskushallinto perustettiin Sinearin maahan, jonka ranskalaiset arkeologit 1870-luvulla nimittivät Sumeriksi, etteivät joutuisi tunnustamaan Raamatun kertomusta Baabelin tornista historiallisesti oikeaksi. Raamattu kertoo:
Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". (1.Ms 11:1-4)
Jumala oli käskenyt ihmissuvun levitä yli maanpiirin, mutta kapinoitsijat päättivät rakentaa kaupungin ja pysyä sen ympärillä. Taivaaseen ulottuvat torni tarvittiin uuden uskonnon symboliksi, sillä mitenkä muutoinkaan kapinoitsijat olisivat voineet tuntea olevansa Jumalan vertaisia. Myös uusi nimi tarvittiin, sillä ihmisen entinen nimi Adam on Jumalan antama.
Babylonialaisen uskonnon keskeisinä teemoina ovat auringon, kuun ja muun "taivaan joukon" palvonta ikään kuin nämä Jumalan luomukset olisivat itse jumalia. Assyria, Persia, Kreikka ja Rooma omaksuivat Babylonialaisen kultin vähäisin muutoksin ja sen muunnokset levisivät kaikkeen maailmaan, mikä näkyy jopa suomenkielisistä viikonpäivien nimistä "sunnuntai", "maanantai", "tiistai" jne. Viikonpäivien lukumäärä muistuttaa kuitenkin siitä, että ihminen kuolee kuudentena päivänä, ja seitsemäntenä päivänä on lepo, eli Jumalan "sapatti". Toistaiseksi elämme vielä kuudetta luomispäivää. Ihmistä luodaan yhä. Sinä ja minä olemme luotavina.
Ihminen kuolee vielä tämän (kuudennen) luomispäivän kuluessa, vaikkei ihminen tekisi mitään. Mutta Jumala on järjestänyt vaihtoehtoisen tavan kuolla, ja samalla hän saattaa loppuun ihmisen luomisen, mikä paratiisissa syntiinlankeemuksen takia jäi kesken. Vaihtoehtoisen kuolintavan tulos on vaihtoehtoinen yhteiskunta, Jumalan valtakunta. Ensin Jumala kutsui Babylonialaisen kultin keskuudesta ulos yhden perheen, ja kun suvun päämies oli kuollut, Jumala uudisti kutsunsa Abramille, joka joukkoineen lähti vaellukselle kohti Luvattua maata:
Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha. (1.Ms 12:1-4)
Kun Abram joukkoineen kulki Eufratin yli hän sai nimen "ivri", hebrealainen. Babylonialaisen korkeakulttuurin piirissä elävät ihmiset pitivät kauhistuttavana Abramin tekoa, sillä heidän mielestään paimentolaiset olivat kauheita tai ainakin haisevia.
Jumalakin antoi Abramille uuden nimen. Abramista tuli Aabraham (Kansojen isä) ja Abramin pojanpoika Jaakob ("Petturi") sai nimen Israel ("Jumalan soturi"). Abrahamin suvun historia on maailman mahtavinta havainto-opetusta siitä, miten näkymätön Jumala toimii näkyväisessä maailmassa ja erityisesti Jumalan aikeista lunastaa Pojalleen morsian maailman kansojen joukosta. Tätä valtavaa havainto-opetusta ei juuri kukaan maailman tapahtuvia seuraava henkilö voi jäädä huomaamatta, siksi näyttävää se on. Sen lisäksi jokainen maapallolla elävä ihminen on tavalla tai toisella jopa osallinen tästä taistelusta.
Jumala on henki. Ihmiset eivät häntä näe, paitsi silloin, kun hän itse päättää ihmiselle ilmestyä. Jumalan ominaisuuksia ihminen kyllä pystyy tarkastelemaan, sillä niiden mukaan maailma pyörii. Kreikan babylonialaiseen kulttiyhteisöön kuuluville filosofeille Jumalan lähettiläs Paavali sanoi:
Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. (Kts Apt 17:22-28)
Juutalaiset uskonnolliset johtajat ja roomalaisen sotilasmahdin käskynhaltijat olivat järjestäneet Jeesuksen ristille, mutta eivät pystyneet pitämään häntä haudassa. Kreikkalaisille Jeesus oli juuri ennen kuolemaansa profetoinut, että jos vehnänjyvä kuolee, se tuottaa paljon hedelmää. Kun juutalaiset muutama vuosikymmen Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen ajettiin pois Israelin maasta, tuli Kreikasta kristikunnan uusi kotimaa. Mutta samanaikaisesti oli jo syntymässä uusi synkretistinen uskonto, joka liittoutui roomalaisen valtiolaitoksen kanssa ja sai nimen kirkko.
Kirkko ei omaksunut kristinuskon perusteista ainuttakaan asiaa. Se muutti kaiken ja yhdessä valtiovallan kanssa pakotti jokaisen ihmisen noudattamaan sääntöjä, joilla ei ole mitään yhteistä Jumalan lain kanssa. Jos joku sittenkin yhä vielä noudatti Jumalan järjestystä, lähetti kirkko pyövelit matkaan.
Rooman mitralaisen keisari Konstantinuksen vuonna 325 perustama kirkko ryhtyi välittömästi vainoamaan uskovia ja juutalaisia. "Lopullinen ratkaisu" ei siis ollut mikään Hitlerin keksintö. Pohjois-Afrikan latinankieliset seurakunnat oli jätetty kirkon ulkopuolelle jo perustamisvaiheessa, kuten myös Persian seurakunnat.
Ensimmäiset kirkon ja valtion yhteiset ristiretket järjestettiin Välimeren etelärannikon kristikuntaa vastaan 300-luvun puolivälissä. Bysantin eli Itä-Rooman keisarinna Theodora II aikana tuhottiin kaksi vuotta kestäneessä kampanjassa noin 100.000 Kappadokian maanalaisen kaupunkiverkostoon paennutta Kristuksen seuraajaa. Osa Anatolian uskovista siirrettiin Euroopan puolelle Bulgariaan, missä syntyi koko slaavilaiseen maailmaan levinnyt bogomilien liike. Irlantilainen kristikunta, joka Länsi-Rooman sorruttua 400-luvulla, jäi pitkiksi aikaa uuden, goottilais-germaanisen Rooman vallan ulkopuolelle ja säilytti alkuperäisen asemansa pitkään. Se osoitti vahvaa tukea myös valdolaisille, Alppilaaksoihin jäljelle jääneille latinankielisille uskoville.
Kristillisen seurakunnan pää on Kristus, mutta kirkon pää on sen valtion hallitsija, jonka alueella kirkko toimii. Kirkonmiesten oli tarkkaan kuunneltava, mitä heidän kunkkunsa sanoi. Rooman valtion kreikankielinen ja latinankielinen osa joutuivat eroon toisistaan ja sen mukana myös kirkko jakaantui. Rooman kirkkoruhtinaat rakensivat tulevaisuutensa ranskalaisten ja saksalaisten varaan ja Konstantinopolin kirkkoruhtinaat panivat pelimerkkinsä Bysantin keisarin ruutuun. Vuonna 1054 molemmat kirkot kirosivat toisensa helvettiin ja 1200-luvulla Rooman kirkon lähettämät ristiretkeläiset valloittivat Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin ja pitivät sitä hallussaan yli puoli vuosisataa. Vuonna 1453 turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin. Kirkon itäinen haara säilytti silti asemansa. Kreikkalaisen ja Syyrialaisen kirkon vaikutuksesta syntyi uusi slaavilainen kirkkokunta, jonka keskuspaikaksi tuli Moskova 1500-luvun lopulla.
Kaikki kirkkokunnat vainosivat kristittyjä. Aasian puolella Bysantin lisäksi Georgiassa ja Armeniassa oli itsenäiset valtiokirkot, mutta muu aasialainen kristikunta - syyrialainen kirkko näistä suurimpana - ei ollut samankaltaisessa epäpyhässä liitossa nimrodilaisen valtiojärjestyksen kanssa kuin eurooppalaiset serkkunsa. Silti valtio puuttui Aasiassakin kirkon asioihin ja ajoi uskovia kirkkoon osana kristinuskonvastaista taisteluaan. Niitä, jotka yhä säilyttivät vapautensa Kristuksessa, persialainen valtiovalta tuhosi järjestelmällisesti. Silti syyrialainen kirkkokunta levisi ja aikoinaan se oli laajin kirkkokunta maailmassa. Arabian niemimaan kristikunnan tuhosivat Muhammedin joukot ja syyrialainenkin kirkko luhistui, kun sitä tukeneet mongoli- ja tataariruhtinaat alkoivat 1300-luvulla kääntyä muslimeiksi ja ryhtyivät systemaattisesti hävittämään kristikuntaa sen lisäksi, että syyrialainen kristikunta oli aikojen kuluessa tullut "liika viisaaksi", eikä tuntenut tarvetta pitäytyä Pyhän Hengen johdatukseen eikä Raamatun sanaan.
Kirkot pystyivät pitämään kansoja vallassaan tuhat vuotta. Vainottu seurakunta oli kyllä olemassa, ja sillä oli jopa omakielisiä raamattuja. "Saksan kansan Pyhän Roomalaisen keisarikunnan" keisariksi pyrkivä Sigismund tuhosi Bosnian bogomilit, mutta ei pystynyt hävittämään tshekkiläistä herätystä, jonka piiriin kuuluvilla uskovilla oli omakielinen raamattu. Samaan aikaan Euroopassa oli useita muitakin kristillisiä yhteisöjä, joista merkittävin oli valdolaiset. Valdolaisten saksankielinen raamattu painettiin vuonna 1466 ja liike levisi ja vahvistui yhä.
Kirkko sai vainota uskovia lähes esteettä yli tuhat vuotta, ennen kuin kansat alkoivat tajuta, että kirkko ei ollut ainoastaan vainonnut uskovia - senhän kansat olisivat sallineet - vaan pitänyt niitä ja kokonaista maanosaa orjuudessaan. Ensimmäinen merkittävä vapautusliike syntyi Tshekeissä 1400-luvun alussa. Uskovia ei ollut paljon, mutta kun tshekkiläisen valtiolaitoksen johtajat eivät suostuneet uskovia hävittämään, päätti kirkollinen Eurooppa hävittää koko kansan. Se ei onnistunut, sillä tshekit torjuivat kaikki viisi Tshekkejä vastaan suunnattua ristiretkeä. Vasta kun tshekit ryhtyivät neuvottelemaan kirkon kanssa, otti Jumalan suojelunsa pois Tshekinmaalta ja se tuhoutui sisältä päin ja vuonna 1627 maa joutui kokonaan kirkon orjuuteen.
Kaikkia uskovia paholaisen palvelijat eivät ole koskaan pystyneet hävittämään. Tshekin uskovistakin jäi jäännös, josta 1727 muodostui uusi tshekkiläis-moravialainen herätysliike. Liikkeen alkuna oli muutamia kymmeniä Moraviasta, Tshekeistä, Slovakiasta ja Sleesiasta Saksiin paenneita perheitä, mutta 1800-luvun puolivälissä tällä herätysliikkeellä oli yksin Virossakin jo 250 rukoushuonetta. Samalla liikkeellä oli ratkaiseva vaikutus Englannissa syntyneen metodistiliikkeen nousulle Pohjois-Amerikan hengellisen elämän määrääväksi tekijäksi aina helluntailiikkeen syntymiseen saakka.
Länsimainen kristikunta ei ole koskaan pystynyt täysin vapautumaan kirkollisista harhaopeista, joista pahimpia ovat nikolaiittain ei maksettujen palkkapaimenten ylivalta "seurakunnissa". Jopa hyvin alkanut helluntailiike alkoi lahkoontua vain muutamia vuosia 1900-luvun alun Walesin herätyksen ja Azusa- kadun herätyksen parhaimpien vuosien jälkeen. Raamatulliset seurakunnat syntyivät uudelleen vasta Kiinassa "Watchman" Neen aloitteesta ja nyt kiinalaisiin kotiseurakunnat ovatkin maailman suurimmat. Niiden organisaatioaste on alhainen, mutta uskovien yhteenkuuluvaisuus suuri. Jäseniä kerrotaan kiinalaisissa seurakunnissa olevan yli sata miljoonaa.
Yhtään kristittyä valtiota maailmassa ei ole koskaan ollut. Kirkon on onnistunut pettää kansoja, ja kun petokset ovat olleet vaarassa paljastua, on kirkko tehnyt pieniä myönnytyksiä varsinaisen kristinuskon periaatteiden suuntaan, mutta niin, ettei Pyhä Henki ole päässyt kirkkoon vaikuttamaan. Valtiolliset lait ovat aina olleet Nimrodin järjestelmän lakeja.
Kirkon veturina yli tuhannen vuoden ajan toimineet Ranska ja Saksa pitivät Euroopan uskovia kovilla. Niiltä löytyi intoa uskovien tappamiseen vielä senkin jälkeen, kun kansa Martin Lutherin aikana sai Raamatun omiin käsiinsä. Kansa ei huomannut, että Luther veti heitä nenästä. Lutherin johdolla suoritetut kirkollisen elämän uudistukset olivat vain taidokkaampaa hämäystä, kuin paavin raakaan pakkovaltaan perustuva uskonto. Kuinka arvoton Luterilainen uskonto oli, paljastui lopulta Adolf Hitlerin aikana: Kirkko ei pystynyt eikä edes halunnutkaan estää Adolf Hitlerin nousua saksalaisten ideologiseksi johtajaksi. Vaikka lähes kaikki saksalaiset kuuluivat joko katoliseen tai luterilaiseen kirkkoon, koettelemuksissa Kristukselle uskollisiksi osoittautui vain muutamia kymmeniä saksalaisia. Aika heikko sato satamiljoonaiselta kylvöltä.
Paholainen on aina halunnut integroida uskovat oman järjestelmänsä käyttöön. Jeesuksellekin hän tarjosi kolmea eri syöttiä - leipää, uskontoa ja valtaa - saadakseen hänet palvelukseensa. Jeesus ei tarjouksia hyväksynyt, eikä Jeesuksen seuraajakaan voi paholaisen tarjouksia hyväksyä. Se, joka hyväksyy paholaisen tarjouksen, ei enää palvele Jumalaa, vaan Saatanaa. Ennen, kun paholainen vielä naamioi hankkeensa uskonnolliseen kaapuun, moni haksahti, mutta jo 1700-luvulta lähtien Paholainen esiintyy omilla vaalilistoillaan avoimesti, vaikka hänen taktiikkaansa vieläkin kuuluukin tarjota uskonnolliseen kaapuun puettuja kätyreitään muka vaihtoehdoksi avoimelle paholaisenpalvonnalle.
Ranskalais-saksalainen kulttuuri alkoi riisua naamareitaan jo 1700-luvulla. Voltairen pilkkakirjoitukset Jumalaa vastaan saivat suopean vastaanoton niiden keskuudessa, jotka katsoivat Raamatun moraalikäsitysten estävän heitä itsensä vapaassa ilmaisemisessa, kuten huorinteossa, juopottelussa, ahneudessa ja niin edelleen. Kirkon ylivalta mielipidejohtajana mureni, ja tilalle tuli "Aufklärung" eli "valistus", mutta älä anna ulkoasun pettää itseäsi. Valistuksen ulkokuori on kyllä lainattu tshekkiläiseltä herätykseltä, jonka viimeistä piispaa Jan Amos Komenskia pidetään nykyaikaisen koululaitoksen isänä, mutta sisältönä "valistuksella" ei ole muuta kuin Jumalan pilkkaa.
Henkilökohtainen todistus
##02 Mitä Jumaluus on
Jeesus
Jeesuksen sovintokuoleman merkitys
Jumalan Valtakunta ihmisten keskellä
Miten armoa anotaan
Virvoituksen ajat
että puhuja osoittaa mitä jumaluus on, alkaen siltä tasolta, jolla näkee kuulijan olevan. Esimerkkeinä asian erilaisesta käsittelystä katso Paavalin puhe Kreikan filosofeille Ateenassa Apt 17:22-31, Filippuksen puhe etiopialaiselle hoviherralle, Apt 8:26-39 ja Pietarin puheet juutalaisille Jerusalemissa, Apt 2:14-40, ja ei-juutalaisen Korneliuksen kodissa, Apt 10:25-48.
Jumaluus
En usko ihmisiin, vaan Jumalaan
En usko puolueisiin, vaan Jumalaan
En usko demokratiaan, vaan Jumalaan
En usko joukkovoimaan, vaan Jumalaan
En usko tekniikan kehitykseen, vaan Jumalaan
En usko rahaan, vaan Jumalaan
En usko koulutukseen, vaan Jumalaan
En usko kykyihini, vaan Jumalaan
En luota ansioihini, vaan Jumalaan
En usko uskontoon, vaan Jumalaan
En usko valtioihin, vaan Jumalaan
En usko elintasoon, vaan Jumalaan
En usko ekumeniaan, vaan Jumalaan
En usko Illuminati, vaan Jumalaa
En usko "kestävään kehitykseen, vaan Jumalaan
jne.
Venäjän kommunistit rakensivat propagandansa sen varaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Kun maailman kansoista melkein kaikki uskovat jonkinlaisen jumalan olevan olemassa, oli heidänkin lopulta alistuttava kansan tahtoon ja luotava omat korvikkeensa Jumalalle - kuten muutkin kansat ovat jo luoneet.
Kreikkalaisilla, kuten muillakin maailman kansoilla, oli varsin hämärät käsitykset Jumalasta. Areiopagin puheessaan Paavali yritti selittää filosofeille Jumalan olemusta, mutta nämä menivät lukkoon, kun puhe tuli tuomiosta, ja ihmisen vastuusta teoistaan ja tekemättä jättämisistään Jumalan edessä:
"… Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin". (Kts. Apt 17:29-32)
Juutalaisten lähtökohdat olivat paremmat, sillä Jumala oli ilmoittanut itsensä heille ja otti aktiivisesti osaa heidän kohtaloihinsa pitääkseen voimassa Israelin patriarkoille annetut lupaukset. Siinain vuorella Israel sai käskyn:
Minä olen Herra, sinun Jumalasi (Anohi Jehovah Eloheiha), joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (mi-beit ebedim). Älä pidä muita jumalia (elohim) minun rinnallani (2.Moos 20:2-3).
Israelin edistys hengellisellä rintamalla oli kuitenkin heikko. Kansallisen ylipapin kysymykseen Stefanos vastasi puheella Isaraelin menneisyydestä:
7:2 Stefanus sanoi: "Miehet, veljet ja isät, kuulkaa! Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennenkuin hän oli asettunut asumaan Harraniin,
7:3 ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan'.
7:4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui asumaan Harraniin. Ja kun hänen isänsä oli kuollut, siirsi Jumala hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte.
7:5 Eikä hän antanut hänelle siinä perintöosaa, ei jalan leveyttäkään, vaan lupasi, Aabrahamin vielä lapsetonna ollessa, antaa sen hänelle ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä.
7:6 Ja Jumala puhui näin: 'Hänen jälkeläisensä tulevat olemaan muukalaisina vieraalla maalla, ja siellä ne tekevät heidät orjiksensa ja sortavat heitä neljäsataa vuotta;
7:7 ja sen kansan, jonka orjiksi he tulevat, minä olen tuomitseva', sanoi Jumala, 'ja sen jälkeen he lähtevät sieltä ja palvelevat minua tässä paikassa'.
7:8 Ja hän antoi hänelle ympärileikkauksen liiton; ja niin Aabrahamille syntyi Iisak, ja hän ympärileikkasi hänet kahdeksantena päivänä, ja Iisakille syntyi Jaakob, ja Jaakobille ne kaksitoista kantaisää.
7:9 Ja kantaisät kadehtivat Joosefia ja myivät hänet Egyptiin. Mutta Jumala oli hänen kanssansa
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
7:11 Ja tuli nälänhätä koko Egyptiin ja Kanaaniin ja suuri vaiva, eivätkä meidän isämme saaneet mistään ravintoa.
7:12 Mutta kun Jaakob kuuli Egyptissä olevan viljaa, lähetti hän meidän isämme sinne ensimmäisen kerran.
7:13 Ja toisella kerralla veljet tunsivat Joosefin, ja farao sai tietää Joosefin sukuperän.
7:14 Niin Joosef lähetti kutsumaan luokseen isänsä Jaakobin ja koko sukunsa, seitsemänkymmentä viisi henkeä.
7:15 Ja Jaakob meni Egyptiin ja kuoli siellä, niin myös kuolivat isämme,
7:16 ja heidät siirrettiin Sikemiin ja pantiin siihen hautaan, jonka Aabraham oli rahalla ostanut Emmorin lapsilta Sikemissä.
7:17 Mutta sitä mukaa kuin lähestyi sen lupauksen aika, jonka Jumala oli Aabrahamille antanut, kasvoi kansa ja lisääntyi Egyptissä,
7:18 kunnes Egyptiä hallitsemaan nousi toinen kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.
7:19 Tämä kohteli kavalasti meidän kansaamme ja sorti meidän isiämme ja pakotti heidät panemaan heitteille pienet lapsensa, etteivät ne jäisi eloon.
7:20 Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa.
7:21 Mutta kun hänet oli pantu heitteille, otti faraon tytär hänet ja kasvatti hänet pojaksensa.
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
7:23 Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia.
7:24 Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi.
7:25 Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.
7:26 Seuraavana päivänä hän ilmestyi heidän luoksensa, heidän riidellessään, ja koetti saada heitä sopimaan sanoen: 'Tehän olette veljiä, miehet; miksi teette vääryyttä toisillenne?'
7:27 Mutta se, joka teki lähimmäisellensä vääryyttä, työnsi hänet pois ja sanoi: 'Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?
7:28 Aiotko tappaa minutkin, niinkuin eilen tapoit egyptiläisen?'
7:29 Tämän puheen tähden Mooses pakeni ja oli muukalaisena Midianin maassa, ja siellä hänelle syntyi kaksi poikaa.
7:30 Ja kun neljäkymmentä vuotta oli kulunut, ilmestyi hänelle Siinain vuoren erämaassa enkeli palavan orjantappurapensaan liekissä.
7:31 Kun Mooses sen näki, ihmetteli hän tätä näkyä; ja kun hän meni tarkemmin katsomaan, kuului Herran ääni, joka sanoi:
7:32 'Minä olen sinun isiesi Jumala, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala'. Niin Mooses alkoi vapista eikä tohtinut katsoa sinne.
7:33 Mutta Herra sanoi hänelle: 'Riisu kengät jalastasi; sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.
7:34 Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huokauksensa, ja minä olen astunut alas vapauttamaan heidät. Ja nyt, tule tänne, minä lähetän sinut Egyptiin.'
7:35 Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.
7:36 Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena.
7:37 Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta'.
7:38 Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi.
7:39 Mutta häntä meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,
7:40 sanoen Aaronille: 'Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta'.
7:41 Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.
7:42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?
7:43 Ette; vaan te kannoitte Molokin majaa ja Romfa jumalan tähteä, niitä kuvia, jotka te olitte tehneet kumarrettaviksenne. Sentähden minä siirrän teidät toiselle puolelle Babylonin.'
7:44 Todistuksen maja oli meidän isillämme erämaassa, niinkuin hän, joka puhui Moosekselle, oli määrännyt sen tehtäväksi, sen kaavan mukaan, minkä Mooses oli nähnyt.
7:45 Ja meidän isämme ottivat sen perintönä vastaan ja toivat sen Joosuan johdolla maahan, minkä he valtasivat pakanoilta, jotka Jumala karkoitti meidän isiemme tieltä. Näin oli Daavidin päiviin saakka.
7:46 Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle.
7:47 Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi.
7:48 Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa; sillä näin sanoo profeetta:
7:49 'Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni astinlauta; minkäkaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani?
7:50 Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?'
7:51 Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin.
7:52 Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet,
7:53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet." (Apt 7:2-53)
Stefanuksen puhe herätti juutalaisissa kuulijoissa vielä kiivaamman vastareaktion, kuin Paavalin puhe Areopagilla. Stefanos tapettiin heti tämän puheen jälkeen.
Kun Pietari kohta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen puhui kansalle Jerusalemissa, hän saattoi jättää historialliset seikat kertomatta ja siirtyä suoraan tapahtumaketjun viimeiseen vaiheeseen. Pietarin teksti on lainaa Joelin kirjasta:
Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (Apt 2:17-21)
Vaikka kuulijat olivat tietoisia Jerusalemin tapahtumista, heidän piti saada näkemälleen asiallinen selitys. Pietari jatkaa:
2:22 Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,
2:23 hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.
2:24 Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.
2:25 Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.
2:26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
2:27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
2:28 Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä. (Apt 2:22-28)
Pietari selitti pääsiäisajan tapahtumia Daavidin sanoilla psalmista 16:
Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti. (Apt 16:7-11)
Huomaa, että tässä puhutaan sydämestä, sielusta ja ruumiista. Ihmisen luomisen kolmannessa vaiheessa sydän puhdistetaan Pyhän Hengen asunnoksi Pietari jatkaa selittäen Daavidia lähtien siitä, mitä kuulijat olivat nähneet:
Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä. Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen, niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. (Apt 2:29-32)
Lupaukset, joihin Pietari viittaa ovat nämä:
7:8 Sano siis minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi.
7:9 Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle suuren nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä.
7:10 Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton, eivätkä vääryyden tekijät sitä enää sorra niinkuin ennen,
7:11 siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille; minä annan sinun päästä rauhaan kaikista vihollisistasi. Ja Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen.
7:12 Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa.
7:13 Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi.
7:14 Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään;
7:15 mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.
7:16 Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva." (2.Sam 7:8-16)
Psalmi 89 kertoo enemmän. Psalmi alkaa Davidille kertomuksella lupauksen antamisesta:
Esrahilaisen Eetanin mietevirsi. Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen. Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. - "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela. (Ps 89:1-5)
Davidin lupauksen pojan mukanaan siunatuiksi tulevat hänen jälkeläisensä. Heidän rikkomuksensa rangaistaan, mutta hylkäämisen pelkoa heillä ei ole:
Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: "Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko, se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen". Sela. (Ps 89:28-38)
Palataan takaisin Pietarin helluntaipuheen tarkasteluun. Pietari jatkaa:
2:33 Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette.
2:34 Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,
2:35 kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'
2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
Henkilökohtainen todistus
Mitä Jumaluus on
##03 Jeesus
Jeesuksen sovintokuoleman merkitys
Jumalan Valtakunta ihmisten keskellä
Miten armoa anotaan
Virvoituksen ajat
että puhuja osoittaa Jeesuksen olevan Israelin profeettojen ennustuksissa ja esikuvissa ilmoitettu Vapahtaja, Kuningas ja Tuomari, sekä esittää hänen maanpäällisen vaelluksensa pääpiirteet: syntyminen Pyhästä Hengestä juutalaiseen perheeseen Juudan Betlehemissä noin 2000 vuotta sitten, toiminta opettajana ja parantajana jumalallisin valtuuksin sekä opetuslasten kasvattajana, hänen kokemansa vastustuksen ja ristiinnaulitsemisen, ylösnousemisen haudasta kolmantena päivänä ja ylösnousemisen maan päältä 40 vuorokauden kuluttua ristiinnaulitsemisesta sekä hänen tulostaan Pyhän Hengen ominaisuudessa kaikkien niiden opetuslasten ylle, jotka hänet ottivat vastaan ja lupauksen hänen julkisesta tulostaan takaisin kirkkaudessaan ja voimassaan. Kts. Apt 13:23-37.
Jeesus, Jumalan poika
Raamattu alkaa sanoilla Be'reshit bara Elohim et ha-Shamaim ve et ha-arets. Ensimmäinen sana on reshit, pää, ja etuliite "be" antaa sille merkityksen "jonkin sisällä". Ilmaisulla "be'reshit" on kaksi merkitystä, "alussa" ja "esikoisessaan". Jumala loi taivaat, sananmukaisesti kaksi taivasta, sillä shamaim on kaksikkomuoto, "esikoisessaan". Tavallinen käännös "Alussa Jumala loi taivaan ja maan" ei sekään ole kaukana lähdetekstistä.
Johannes aloittaa kertomuksensa tilanteesta ennen taivaiden ja maan luomista. Hän sanoo:
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. (Joh 1:1-2)
Ennen luomistyön alkua Sana oli siis "Jumalan tykönä", mutta kun se lähti, se lähti Jumalan suusta. Mooses kertoo:
Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". (1.Ms 1:3)
Luonnontieteilijät ovat käyttäneet paljon aikaa ja tupakkia tutkiakseen maailman alkuhetkiä. Me olemme päässeet helpommalla, mutta aika paukku sen on täytynyt olla. Tapahtuiko valkeuden tuleminen isolla ryminällä, eli oliko se Big Bang, Iso Paukku, sitä me emme kyllä sitten tiedäkään. Erotettuaan valkeuden pimeydestä Luoja esitti valkeuden määritelmän:
Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden hän kutsui yöksi. (Kts. 1.Ms 1:5)
Kuudennen luomispäivän lopulla Jumala loi ihmisen maasta ja sijoitti hänet puutarhaan, jota kreikkalaiset persialaisilta omaksumansa sanan mukaan kutsuivat paratiisiksi.
Jumalan sana, Dabar Jehova, ei ole tyhjä sana, vaan sillä on sisäinen voima, joka toteuttaa itse itsensä. Tätä voimaa sanotaan elämäksi. Kreikaksi kirjoittanut Johannes kertoo:
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä (zoi), ja elämä (i zoi) oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. (Joh 1:3-5)
Jumala kielsi ihmistä syömästä Hyvän ja pahan puun hedelmistä. Kun ihminen ei totellut, Jumala siirsi hänet takaisin maalle, josta hänet oli otettu, sillä samassa puutarhassa, jossa Hyvän ja pahan tiedon puu oli, oli myös Elämän puu, josta syöminen olisi ollut väärän valinnan tehneelle ihmiselle perin tuhoisaa. Paluutietä vartioimaan asetettiin kerubi.
Vasta pitkän ajan ja monien tapahtumien jälkeen Jumalan Sana, Dabar Jehovah, tuli Abramin luo, jonka hän oli kutsunut ulos maastaan, johdattaakseen hänet Luvattuun maahan.
Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri." Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä". (1.Ms 15:1-3)
Jumalan sanalla on fyysinen olemus, jonka Abram näki, kun hän, Dabar Jehovah, vei hänet ulos teltasta katselemaan tähtiä.
Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:4-6)
Kun tieto Jumalan Sanasta kiiri kreikkalaisten keskuuteen, hänestä käytettiin termiä logos. Sanan todellisesta sisällöstä tietämättömät kreikkalaiset harjoittivat laajaa spekulointia siitä, mitä tämä logos oikein tarkoitti, eikä asiaan saatu selvyyttä ennen kuin hän itse ilmestyi kansansa keskuuteen:
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)
Ulkoiselta olemukseltaan Jeesus ei täyttänyt edes kansikuvapojan vaatimuksia - hän oli ulkonaisesti vaatimaton ja mieleltäänkin nöyrä.
…… jatka tästä 2009-09-11
2:25 Sillä Daavid sanoo hänestä: 'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.
2:26 Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
2:27 sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
2:28 Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.' (Apt 2:25-28)
Henkilökohtainen todistus
Mitä Jumaluus on
Jeesus
##04 Jeesuksen sovintokuoleman merkitys
Jumalan Valtakunta ihmisten keskellä
Miten armoa anotaan
Henkilökohtaiset neuvot tarjouksen hyväksyneille
että puhuja selvittää, mikä merkitys Jeesuksen kuolemalla on tavalliselle ihmiselle: Jumalan armeliaisuuden oikeudellinen perusta ihmistä kohtaan on Jeesuksen kuoleminen synnittömänä meidän syntisyytemme ja syntiemme tähden. Jeesuksen veren kautta tapahtuu vanhurskautus ja syntien anteeksiantaminen, kts. Apt 10:42-44. Vain vanhurskautettu ihminen voi ottaa vastaan Jumalan Hengen ja saada Jumalan valtakunnan kansalaisoikeudet.
Kolmiosainen ihminen
Verta ja lihaa olevaa ihmistä sanotaan psykosomaattiseksi ihmiseksi. Ruumiiseen ja psyykeen (sieluun) rajoittunut ihminen ei hengellisistä asioista ymmärrä mitään. Siksi demonien - Jumalaa vastaan kapinoivien henkiolentojen on helppo pettää ihmistä. Herran veli Jaakob opettaa petettyjä näin:
Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta (epigeios, pshiki, daimoniodis). Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile (adiakritos), ei teeskentele (anypokritos). Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. (Jaak 3:11-18)
Käyttämällä sanoja "epigeios" (maallinen), "psihiki" (sielullinen) ja "daimoniodis" Jaakob osoittaa, mistä lähteestä vihollisen viisaus on. Käärme, joka ensimmäisen ihmisen vietteli, oli "viekkain" eli "viisain" kedon eläimistä. Jumala kyllä loi ensimmäiseksi ruumiin ja sielun, mutta kolmannessa vaiheessa ihmisen on määrä saada henki, eikä mikään demonien henki, vaan Pyhä Henki, jota ilman ihminen ei voi tulla Jumalan "kuvaksi ja kaltaiseksi".
Sana rististä
Jumala on pitkämielinen, mutta ei suvaitsevainen. Jos Jumala ei olisi pitkämielinen, lainrikkojat olisivat jo saaneet rangaistuksensa. Heidät onkin jo ajettu pois Jumalan paratiisista, mutta tuomion täytäntöönpanoa on viivytetty niin, että syntinsä tunnistavat ihmiset ehtisivät tehdä armonanomuksensa ja parantaa tapansa sitä varten, että heidät voitaisiin uudistaa ja ottaa takaisin Jumalan yhteyteen.
Jumalaa vastaan tehty rikos ei jää rankaisematta siinäkään tapauksessa, että armonanomus hyväksyttäisiin. Jumalan oikeudenmukaisuus tapahtuu aina. Siksi Jumala lähetti poikansa, joka otti päälleen maailman synnit ja kärsi sen rangaistuksen, joka niistä ihmisen osalle tulee. Mutta Jeesuksen tehtävänä ei ollut vain syntien kantaminen, hän tuli myös päämieheksi Jumalan valtakuntaan, joka lopettaa synnin ja kuoleman vallan.
Jeesuksesta voidaan kyllä sanoa, että hän oli hyvin motivoitunut Jumalan mies, mutta hän voitti maailman ei suinkaan tahdonlujuuden ja kovan taistelumoraalinsa takia, vaan kuolemalla maailmalle. Jos siis haluat pitää Jeesusta esikuvanasi, seuraa häntä ristille. Vähempi ei hänelle kelpaakaan.
Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. (Joh 12:26)
sillä
Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. (Rm 8:8)
Se, ettei hän missään kohden tehnyt syntiä eli rikkonut Jumalan lakia vastaan, teki hänen kuolemastaan voiton kuolemasta. Tämän voiton ihminen voi hyödyntää kulkemalla yhtä matkaa Jeesuksen kanssa, kuolemalla maailmalle hänen kanssaan ja nousemalla ylös hänen kanssaan, ensin uskossa ja sitten konkreettisesti.
Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 6:1-11)
Sana Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta on hyvä sanoma eli evankeliumi (kr. "
euaggelion"). Paavali julisti sitä näin:Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. (Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, 15:1-6)
Moni saarnamies alkaa puheensa Jeesuksen kristinkuolemasta ja lopettaa sen hänen ylösnousemukseensa. Mahdollisesti hän lisää vielä - vähän arkaillen ehkä - Nikean credon julistuksen, että "ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Nämä asiat sisältyvät myös Paavalin julistukseen:
Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. (Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, 15:19-26)
Mutta Paavalilla on vielä paljon muutakin sanottavaa. Evankeliumiin kuuluu hyvä sanoma siitä, että me voitamme lihallisen luontomme Kristuksen ristin kautta ja saamme uuden, hengellisen luonnon. Paavali kertoo siitä näin:
Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, 15:41-49)
Paavalin saarna korintolaiskirjeessä on siitä erikoinen, että se on pidetty uskoville. Siksi siinä on sopivaa muistuttaa myös siitä, mitä Jeesuksen takaisintullessa tapahtuu.
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
15:55 "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
15:56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.
15:57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (Paavali 1. Korinttolaiskirjeessä, 15:41-49)
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on hyvin dokumentoitu Raamatussa. Hän kuoli ja nousi ylös kuolleista ja nousi taivaisiin ihmisen tähden:
Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1.Kor 15:22-24)
Liha ja veri eivät peri Taivasten Valtakuntaa, mutta ylösnousemuksessa ruumis ja sielukin uudistetaan:
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset. Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1.Kor 15:45-52).
Mielenmuutos, usko ja kuolema tälle maailmalle ristin kautta
Jeesus aloitti julkisen toimintansa käskemällä kuulijoitaan muuttamaan mielensä:
Muuttakaa mielenne, sillä Taivasten Valtakunta on lähellä. (Kts Mt 4:17, kreikankielinen lähdeteksti).
Vuoden 1938 kirkollisessa raamatunkäännöksessä väitetään Jeesuksen sanoneen:
Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Oikea käännös olisi ollut tämä:
Muuttakaa mielenne, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.
Vuoden 1938 käännös oli luterilainen. Kuitenkin jo 1500-luvun alussa Erasmus Rotterdamilainen osoitti kaikki latinankielisen Vulgatan tekstiä mukaellen tehdyt raamatunkäännökset virheelliseksi. Kun kysymys on Jumalan valtakunnasta, ei siinä itku, katumus tai ihmisen parantelu auta. Itku ja katumus on kyllä paikallaan, mutta itkulla, murheella ja katumuksella pitää olla tulos, seuraamus, ja vasta tätä tulosta teksti sanoo mielenmuutokseksi. Ihmisen on jätettävä kokonaan Nimrodin ja sen seuraajavaltioiden Babylonian, Persian, Kreikan ja Rooman kanssa pelleily ja rakennettava tulevaisuutensa Jumalan valtakunnan varaan, sillä babylonialainen valtiomuoto on lähestymässä loppuaan:
Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. (Kts. Dan 2:44-45).
Erityisen merkittäväksi Jeesuksen sanat mielenmuutoksesta tekee se, että hän, kuten myös Johannes Kastaja ennen häntä aloittivat julkisen toimintansa juuri näillä sanoilla mielenmuutoksesta, kts. (Matt 3:1 ja Matt 4:17), Saman tehtävän saivat myös Jeesuksen kaksitoista oppilasta (kts. Lk 9:1-2), hänen seitsemänkymmentä oppilastaan (Lk 10:1-9) ja saman tehtävän hän antoi kaikille seuraajilleen, jotka hän työmaalleen lähettää:
Ja hän sanoi heille:
Jumalalla ei ole mitään pakkoa antaa ihmisille syntejä anteeksi. Hän valvoo sitä, että oikeudenmukaisuus tapahtuu. Oikeudenmukaisuus vaatii, että "jokaisen sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava". Anteeksianto perustuu kokonaan Jumalan armoon Kristuksessa, mutta se edellyttää sitä, että ihminen tekee Liiton Kristuksen kanssa ja suostuu kuolemaan hänen kanssaan tälle maailmalle. Otetaan ensin vain yksi jae Luukkaan tekstistä:
Ja hän sanoi kaikille:
Joskus ihminen tajuaa, että jotkut hänen ajatuksistaan ja hankkeistaan ovat pahoja, mutta enimmäkseen hän luulee sielustaan löytyvän jotain hyvääkin. Kysymys ei ole ollenkaan siitä, onko ihmisen sielussa "jotakin hyvää" vai ei, vaan siitä, että kun Jumala tuo ihmisen vastuuseen kaikista teoistaan, syntiä tehneen sielun on kuoltava. Jeesus käytti monenlaisia kielikuvia selostaakseen sitä, miten ihmisen sielu kuoletetaan ristin kautta. Näitä kielikuvia ovat:
- itsensä kieltäminen;
- ristin kantaminen;
- antautuminen;
- uhrautuminen;
- neulansilmä;
- nisun jyvän tie;
- luopuminen kaikesta;
- riisuuntuminen;
- tekojen kuolettaminen.
- antaa .. almuksi, pois…
- tyhmäksi tuleminen;
- ikeen kantaminen;
- nöyrtyminen
- lapsen kaltaiseksi tuleminen jne
Mielenmuutos on vietävä niin pitkälle, että se on kuin sielun kuolema tämän maailman arvomaailmalle, ja silloinkin vain rakkaudesta Jeesukseen:
Joka löytää elämänsä (oik: sielunsa), kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä (oik: sielunsa) minun tähteni, hän löytää sen. (Matt 10:39)
Suomalaisessa kirkollisessa m-38 käännöksessä esiintyvä lause "joka löytää elämänsä, kadottaa sen, ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen" on mitä kauheinta harhaoppia. Siitä ei käy selville, että Ristin kautta kuoletetaan vain sielu, joka on yksi ihmisen kolmesta elämän osatekijöistä. Ihmisen muut rakenneosat ovat ruumis (liha) ja henki. Ruumis saa kuolla "luonnollisen kuoleman", sitten aikanaan, sillä se on vain sielun asunto. Uusi sisältö saadaan samalla tavalla, jolla ihminen saastutti itsensä syödessään kielletyn puun hedelmää. Niin kuin Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän syöminen tuotti kuoleman, tuottaa Kristuksen syöminen tuottaa elämän. Jeesus opetti tätä Kapernaumin synagogassa, mutta kuulijoiden asenne esti kuullun ymmärtämisen:
Jeesus ei käynyt selittämään lihansa syömistä, vaan jatkoi lisäämällä kuvaan sanat verensä juomisesta:
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä. Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti." (Joh 6:53-58)
Tämän keskustelun alussa Jeesus oli jo kertonut siitä, että hän tulisi ruokkimaan ihmisiä muunlaisellakin leivällä, kun sillä, mitä biologisen elämän ylläpitoon tarvitaan. Tässä ei nyt enää puhuta sielusta (psihi) vaan elämästä (zoi):
Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut. (Kts. Joh 6:26-27)Asettaessaan ehtoollisen Jeesus sanoi:
Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini". Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." (Matt 26:26-29)
Raamattuaan lukeneet muistavat Jeesuksen ja Nikodimuksen yöllisen keskustelun siitä, miten ihminen syntyy:
3:1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.
3:2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."
3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
3:6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.
3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.
3:8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
3:9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"
3:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! (Joh 3:1-10)
Nikodemos oli kohtuullisen pätevä teologi. Hän osoitti sen lainaamalla uudestisyntymistä koskevan kysymyksensä Jobin kirjasta, mutta hän, sen enempää kuin Jobikaan ei ymmärtänyt, ettei ihminen voi syntyä uudesti ennen kuin sielu on kuollut ja puhdistettu vanhasta luonnosta. Jobin kirjan sisältöhän on juuri kertomusta siitä, miten Jobin oli luovuttava kaikesta, ennen kuin hän pääsi selville vesille.
Nikodemoksen vaikeudet ymmärtää uudestisyntymisen periaatteita hämmästyttivät Jeesusta:
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! (Joh 3:10)
Hämmästyksen ilmaisun jälkeen Jeesus kuitenkin osoittaa, että Nikodemoksenkin ymmärtämättömyys johtui ihmisen kiintymyksestä pahoihin tekoihin, eli juuri sellaisiin asioihin, joista ihmisen on "kuoltava" ristin kautta:
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." (Joh 3:11-21)
Jopa ei-uskoville psykologeillekin on tuttua, että ihmisen ajattelu riippuu hänen teoistaan. Monille on tuttu esimerkiksi Hayakawan selvitykset tämän asian tiimoilta. Hayakawa ei muistaakseni kuitenkaan antanut löydöstään kunniaa Jeesukselle, joka paljasti saman riippuvuuden ja paljon muuta jo pari tuhatta vuotta ennen häntä.
Jeesuksen jumaluus on vaikea paikka kaikille, jotka rakastavat pimeyttä. Niin kauan, kuin Jeesus teki ihmeitä, kansa juoksi hänen perässään, mutta kun tuli johtopäätösten aika, ei jäljelle jäänyt kuin muutama opetuslapsi. Jeesuksen lihan ja veren syöminen oli muille liikaa.
Ja tapahtui, kun hän oli yksinäisessä paikassa rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan, että hän kysyi heiltä ja sanoi: "Kenen kansa sanoo minun olevan?" He vastasivat sanoen: "Johannes Kastajan, mutta toiset Eliaan, toiset taas sanovat, että joku vanhoista profeetoista on noussut ylös". Niin hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Jumalan Kristus". Niin hän vakavasti varoittaen kielsi heitä kenellekään tästä puhumasta ja sanoi: "Ihmisen Pojan pitää kärsimän paljon ja joutuman vanhinten ja ylipappien ja kirjanoppineiden hyljittäväksi ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös". (Lk 9:18-22)
Jeesuksen Jumaluuden tunnustaminen raivostuttaa ihmisiä yhtä paljon kuin Jeesuksen jumaluuskin. Jos siis aiot Jeesuksen seuraajaksi, huomioi tämä:
Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan." (Lk 9:23-27)
Jumalan valtakunnan näkeminen riippuu siitä, ymmärrämmekö me näkemämme, sillä tavallisesti ihmiset antavat näkemälleen sen mukaiset selitykset, kuin mitä he haluavat ja mihin heidän ymmärryksensä riittää. Jumala antoi meille Pyhän Hengen selittäjäksi, mutta kun Voltaire kirjoitti Kaarle XII:n historian, hän jätti kertomuksestaan pois kaikki Kaarle XII koskevat merkittävät faktat, minkä jälkeen hän pystyikin jo helposti antamaan tapahtumain kululle haluamansa selityksen. Mutta kaikille, jotka eivät sulje silmiään ja korviaan merkittäviltä faktoilta - ja niistä Jeesuksen jumaluus on ensimmäinen - Jumala antaa vielä enemmän sitä mukaa kuin kukin kestää nähdä ja kuulla. Luukas jatkaa:
Noin kahdeksan päivää sen jälkeen kuin hän oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin ja Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. Ja katso, hänen kanssaan puhui kaksi miestä, ja ne olivat Mooses ja Elias. He näkyivät kirkkaudessa ja puhuivat hänen poismenostansa, jonka hän oli saattava täytäntöön Jerusalemissa. Mutta Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssansa, olivat unen raskauttamia; mutta kun he siitä heräsivät, näkivät he hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonansa. Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: "Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi". Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi. Ja hänen tätä sanoessaan tuli pilvi ja peitti heidät varjoonsa; ja he peljästyivät joutuessaan pilveen. Ja pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun Poikani, se valittu; kuulkaa häntä". Ja äänen kuuluessa he huomasivat Jeesuksen olevan yksin. Ja he olivat siitä vaiti eivätkä niinä päivinä ilmoittaneet kenellekään mitään siitä, mitä olivat nähneet. (Lk 9:28-36)
Synnin saastuttama sielu ei kestä katsella Jumalan kirkkautta. Ilmestysvuorella pilvi varjeli Pietaria, Jaakobia ja Johannesta Jumalan kirkkauden näkemiseltä. Jumalan tarkoitus ei kuitenkaan ole tuhota sielua, vaan uudistaa se niin, että se puhdistuisi ja saisi lopulta nähdä Jumalan kasvoista kasvoihin.
Jumalan pyhät näkevät Jumalan kasvoista kasvoihin ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. Raamatullisen kalenterin seitsemästä suuresta juhlapäivästä yksi, syksyllä vietettävä Sovintopäivä on "tulevaisuuden varjo" siitä päivästä, jolloin Kristus esittelee morsiamensa Isälleen. Nyt me elämme uskossa, mutta se on päivä, jolloin usko muuttuu näkemiseksi.
Usko muuttuu näkemiseksi hyvin usein, sillä Jumala noudattaa periaatetta "tapahtukoon sinulle uskosi mukaan". Jumalan kasvot me näemme vasta seurakunnan ylösoton jälkeen, kun Jeesus esittelee morsiamensa Sovituspäivänä isälleen. Sovituspäivä, Jom ha-Kippur, on paastopäivä, ja vielä aika erikoinen sellainen. Sovituspäivänä ei saa tehdä ruumiillista työtä, eikä edes henkistä työtä. Sielunkin on oltava Jumalan edessä vaiti sillä hetkellä, jolloin Kristuksen morsian tulee Jumalan eteen; jollei niin käy, tulee Sovituspäivästä tuomiopäivä:
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva (oik. uskallus, luottamus) tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1.Joh 4:15-17)
Se, mitä käännöksessä sanotaan turvaksi, on oikeastaan uskallus ja luottamus, kreikaksi parisía (parrhsia, G3954). Me tarvitsemme tunnustavaa uskoa ja hyvän omantunnon käydäksemme luottamuksella taivaallisen armoistuimen eteen asioinemme niin nyt, kuin myöhemminkin, kts. Hebr 10:19-39.
Se, joka turvaa lihan käsivarteen tai sielunvoimiin, ei pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Jumalan valtakuntaan käydään sellaisen "neulansilmän" läpi, josta ei mahdu kuin henki, mutta jos se on kuollut, yhteytensä Jumalaan katkaissut henki, ei siitäkään ole apua. On siis synnyttävä "uudesti Pyhästä hengestä", mutta se ei ole mahdollista ennen kuin synnit on saatu anteeksi, sillä jos sovittamattomia syntejä on, ne pitävät sinut vihollisen otteessa.
Synnit saadaan anteeksi uskomalla Jeesukseen.
Ja hän astui venheeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi". (Matt 9:1-2)
Usko Jumalaan tuo avun, mutta pyyntö on paras ilmaista jollakin tavalla:
Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua. Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi". Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi. (Matt 9:20-22)
Jumala tietää kyllä ihmisen tarvitsevan apua. Häntä kiinnostaakin se, keneltä ihminen apua hakee. Niille ylpeitä, jotka luulevat selviävänsä omin voimin, ei Jumalakaan voi auttaa. Mutta jos ihminen tulee Jumalan luo apua hakemaan, on Jumalalla hänelle paljon annettavaa. Psalmissa 121 kuvataan erästä tällaista tapausta:
121:1 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
121:2 Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
121:3 Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
121:4 Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
121:5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
121:6 Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
121:7 Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
121:8 Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.
Matkalaulu, "Shir lama'alot" on oikeastaan pyhiinvaeltajan laulu. Sana ma'alah tarkoittaa nousua, ylenemistä, kulkua ja matkaa. Israelin miehet oli määrätty nousemaan suurina juhlapäivinä Jerusalemiin kolme kertaa vuodessa. Lähestytäänpä Jumalaa mistä suunnasta tahansa, tullaan aina ylöspäin. Shir la-ma'alot tarkoittaa sananmukaisesti Ylösnousemisen laulua.
Erikoisen lohdullinen on sokean Bartimeuksen tarina. Bartimeus oli joskus nähnyt oikein, mutta sitten menettänyt näkönsä. Bartimeus uskalsi sentään huutaa apua, kun kuuli Jeesuksen kulkevan ohi. Jeesus ei mennyt ohi auttamatta avun huutajaa:
Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä. Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua". Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua". Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi:
"Kutsukaa hänet tänne". Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua". Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö. Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut". Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä. (Mark 10:46-52)Ihmisiin turvaaminen on järjetöntä. Suurimman sotilasmahdin käskynhaltija ei pystynyt pitämään edes kuollutta haudassa.
Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte". Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. (Matt 27:65-28:2)
Vastustajien viimeinen keino on selittää asiat, ikään kuin Jumala ei pystyisi vastaamaan sanoistaan:
Ja hän ajoi ulos riivaajan, ja se oli mykkä; ja kun riivaaja oli lähtenyt, niin tapahtui, että mykkä mies puhui; ja kansa ihmetteli. Mutta muutamat heistä sanoivat: "Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla hän ajaa ulos riivaajia". Toiset taas kiusasivat häntä ja pyysivät häneltä merkkiä taivaasta. (Lk 11:14-16)
Onneksi väärillä selityksillä ei petetä Jumalaa. Hän vapauttaa vihollisen vangit, ja antaa armon niille, jotka suostuvat hänen ehtoihinsa. Huomaa, että Paholaista väkevämpi Jumala riistää paholaiselta kaikki aseet:
Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille:
Turvajärjestelmien kilpailu on loppusuoralla. On selvä, että hyvän ja pahan rinnakkainelo ei tule enää kauan jatkumaan. Babylonialais-medialais/persialais-kreikkalais-roomalainen imperiumi on vielä väkevä, mutta Jumalan valtakunta on jo tullut. Kun Jumalan pyhät ajavat riivaajia ulos ihmisistä, on Jumalan valtakunta keskellämme. Pimeimmälläkin hetkellä meillä on sisäinen rauha, jonka perustana on syntiemme sovitus ja sen kautta Pyhään Henkeen ankkuroitu puhdas omatunto:
Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta. Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen." Jeesus vastasi heille:
Jeesuksen seuraajien turvallisuus on Jeesuksen henkilökohtaisessa valvonnassa:
Mutta seuraavana yönä Herra seisoi Paavalin tykönä ja sanoi: "Ole turvallisella mielellä, sillä niinkuin sinä olet todistanut minusta Jerusalemissa, niin sinun pitää todistaman minusta myös Roomassa". Mutta päivän tultua juutalaiset tekivät salaliiton ja vannoivat valan, etteivät söisi eivätkä joisi, ennenkuin olivat tappaneet Paavalin. Ja niitä oli viidettäkymmentä miestä, jotka yhtyivät tähän valaan. (Apt 23:11-13)
Viisikymmentä salaliittolaista eivät Paavalia tappaneet, sillä se ei kuulunut Jumalan suunnitelmiin. Sielun kuolema toteutetaan kasteen ja ristin kautta. Ja siihen Paavali oli jo sitoutunut ottamalla kasteen Damaskossa.
Kasteessa sitoudutaan Kristukseen ja risti on sitä varten, että sillä kuoletetaan lihan teot sitä mukaa, kun tarvetta siihen ilmenee:
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (oik. sielunsa), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä (oik. sielunsa) minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. (Mark 8:34-35)
Mielenmuutos on vietävä niin pitkälle, että se on kuin sielun kuolema tämän maailman arvomaailmalle, ja silloinkin vain Jeesuksen tähden:
Joka löytää elämänsä (oik: sielunsa), kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä (oik: sielunsa) minun tähteni, hän löytää sen. (Matt 10:39)
Sielun on kuoltava ennen kuin ihminen voi ottaa vastaan Pyhän Hengen, mutta kun ihminen on kerran sitoutunut kasteessa Kristukseen, hän pelastuu:
Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä (zoi); mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää (zoín) näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." (Joh 3:36)
Mielenmuutos, kuolema ristin kautta tälle maailmalle, usko Jumalaan ja kaste Kristuksen nimessä ovat ne perusasiat, joiden kautta uuteen, hengellisen elämän portille käydään. Mielenmuutos on muutos ihmiskeskeisyydestä (itsekeskeisestä egoismista) Kristus-keskeiseen ajatteluun, sielun kuoleminen maailmalle on sielun alistamista Hengen auktoriteetin alle ja usko Jumalaan on samalla epäuskoa ihmisen omiin kykyihin hoitaa asiansa ja yleensäkin selvittää ne sotkut, joihin ihmissuku on synnin takia joutunut. Jeesus itse kehottaa uskomaan Jumalan hyvään sanomaan:
Mutta sittenkuin Johannes oli pantu vankeuteen, meni Jeesus Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia (kirisson to eu'anggélion tis vasileias tou Theou - saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia) ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus (metanoeite - muuttakaa mielenne) ja uskokaa evankeliumi (pisteúete en to eu'anggelío)". (Mk 1:14-15).
Henkilökohtainen todistus
Mitä Jumaluus on
Jeesus
Jeesuksen sovintokuoleman merkitys
##05 Jumalan Valtakunta ihmisten keskellä
Miten armoa anotaan
Henkilökohtaiset neuvot tarjouksen hyväksyneille
että puhuja osoittaa, että Jumalan Valtakunta on keskellämme. Jumala on antanut Pyhän Henkensä niille jotka Herraa Jeesusta tottelevat, ja antaa edelleen niille, jotka julkisesti tunnustavat Jeesuksen herrakseen, uskovat häneen ja kasteen kautta tulevat hänen valtakuntaansa. Pyhä Henki tekee ihmisen osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja johtaa näin syntyneen Uuden Ihmisen Kristuksen kaikkeen täyteyteen, kelvollisena elämään Jumalan paratiisissa.
Jumalan valtakunta ihmisten keskellä
Jumala on alusta asti halunnut asua kansansa keskuudessa. Vanhan liiton aikana Jumalan kirkkaus asui telttamajassa, ja jonkin sitten jonkin aikaa Jerusalemin temppelissä. Synnin takia Jumala poistui Jerusalemin temppelistäkin, mutta sitten hän tuli ja asui keskellämme:
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:14)
Jeesuksen ruumis oli Jumalan asunto, temppeli ihmisten keskellä. Hän oli Jumalan esikoinen. Jumala on kuitenkin päättänyt luoda monta poikaa. Se tapahtuu, joka kerta, kun Ihminen syntyy uudesti ylhäältä.
Mielenmuutoksen, ristin kantamisen ja uskon tavoite on ihmissydämen puhdistaminen Pyhän Hengen asunnoksi. Apostolien teoissa kerrottu tapaus Korneliuksen huonekunnan uskoontulosta on käynee selvennykseksi siitä, miten helposti Pyhä Henki saadaan uskon kautta Jeesukseen, kunhan vain ollaan valmiita luopumaan pahasta. Älä kuitenkaan jätä lukematta sitäkään lausetta, jossa kerrotaan Jeesuksen tehtävästä tuomarina:
Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: "Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen. Sen sanan, jonka hän lähetti Israelin lapsille, julistaen evankeliumia rauhasta Jeesuksessa Kristuksessa, joka on kaikkien Herra, sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa; ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kuin hän oli kuolleista noussut. Ja hän käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." (Apt 10:34-43)
Heti seuraavassa jakeessa kerrotaan:
Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. (Apt 10:44-48)
Kaste on liitto, jossa kastettava sitoutuu vaeltamaan uskossa Kristukseen. Liiton solmiminen on verrattava avioliittosopimukseen.
Maallista avioliittoa solmittaessa sanotaan usein, että liitto on voimassa siihen saakka, "kunnes kuolema teidät erottaa". Mutta kuolema voi myös yhdistää:
Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. (2.Tim 2:11-13)
Kaste
Kirjoitin pari iltaa sitten muistiin muutamia raamatunlauseita, joista harvemmin kuulee saarnattavan. Näissä lauseissa on kyse siitä, miten ihmisen on kuoltava, että hän elämän perisi:
Sillä hänessä (Messiaassa) asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen (Messiaan, Voidellun) ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. (Kol 2:9-14)
Edellisestä päättelemme, että kaste on uskovan hauta. Seuraavasta sanomme, että kuolleet ja haudatut ovat lakanneet tanssimasta ihmisten pillin tahdissa ja hillumasta tämän maailman kemuissa.
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? (Kol 2:20-22)
Usko ylösnousemukseen on antanut meille uuden toivon:
Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. (Kol 3:1-4)
Jos vanha ego vielä pyrkiikin johtajaksi, sen hyökkäykset torjutaan uskon ja ristin kilpeen:
Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa (Kol 3:5-9)
Lujalle perustalle on hyvä rakentaa uutta:
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. (Tiit 2:11-14)
Jumala vanhurskaus annetaan ihmiselle lahjana uskosta Kristuksen veriuhriin. Usein luullaan, että vanhurskaus tulee hintoihinsa vasta viimeisellä tuomiolla, mutta Raamatun mukaan Vanhurskaus ilmenee jo nykyajassa:
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. (Room 2:23-26)
Vanhurskautetuilla syntisillä on rauha ja paljon muuta sellaista, joista meidän ei ilman Kristusta kannattaisi edes uneksiakaan:
Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo. (Room 5:1-2)
Vanhurskautuksen ensimmäinen konkreettinen vaikutus on syntien anteeksianto.
Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta. (Pietarin puheesta Korneliuksen kodissa, kts. Apt 10:43)
Sitä seuraava askel on kaste, ja sen perusteella annettava Pyhä Henki ja muut kihlajaislahjat:
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas (o arhon)on tuomittu. Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut. (Jeesus jäähyväispuheessaan opetuslapsille, kts. Joh 16:8-16)
Henkilökohtainen todistus
Mitä Jumaluus on
Jeesus
Jeesuksen sovintokuoleman merkitys
Jumalan Valtakunta ihmisten keskellä
##06 Miten armoa anotaan
Henkilökohtaiset neuvot tarjouksen hyväksyneille
että puhuja kertoo, että Jumalan armoa voidaan hakea vain Jumalan säätämän määrä-ajan sisällä; ne, jotka armon ajan kuluessa eivät ole tehneet rauhaa Jumalan kanssa, tuomitaan tekojensa mukaan ilman armoa, oikeudenmukaisesti.
Armon hakemus
2:36
Kun Kain oli tappanut Abelin, Jumala sanoi Kainille: "Veljesi veri huutaa minulle maasta". Abelin veri vaati Jumalaa pitämään yllä oikeudenmukaisuutta. Monet kysyvätkin, miksi maailmassa on niin paljon vääryyttä, miksi Jumala ei kuule! Kyllä Jumala kuulee, mutta hän ei voi tuomita yhtä vääryydentekijää ja jättää toista vääryydentekijää tuomitsematta. Maailmassa vääryyttä kokenut ihminen on samalla itse syypää johonkin muuhun vääryyteen, joten asia täytyy hoitaa jotenkin muuten, kuin passittamalla koko remmi kerralla helvettiin. Jumalan ratkaisu on armo. Armoa on kuitenkin haettava säädetyn ajan kuluessa, ja lisäksi armonhakijan on uskottava Jumalan johdon olevan parasta hänelle ja suostuttava siihen. Erityisen tarkkaan Jumala vaatii armon hakijalta sitä, että armonhakija itse osoittaa armeliaisuutta lähimmäisiään kohtaan.
Kaiken tuomiovallan Jumala on antanut pojalleen. Poika, Jumalan sana, on sovittanut ruumiissaan ihmiskunnan synnit, mutta siitä huolimatta kaikki eivät siitä mitään hyödy. Kaikki ihmiset eivät halua tunnustaa syntejään, vaan väittävät olevansa vanhurskaita, oikeudenmukaisia ja syyttömiä, ja jäävät siksi Jumalan armon ulkopuolelle, tuomittaviksi Suuren Valkoisen Valtaistuimen edessä.
Armon aika
Ihmisen luominen tapahtuu kolmessa vaiheessa. Ensin Jumala loi savimajan, purkin johon hän puhalsi sielun. Synnin takia sielu menetti yhteytensä Jumalaan, josta Elämä (Zoi) lähtee. Jumalan varoituksen mukaan ihminen tulisi kuolemaan sinä päivänä, jona hän syö hyvän ja pahan tiedon puusta. Me voimme vain valita kuolintapamme: Jos valitsemme kuolla synneissämme, meidän ei tarvitse tehdä mitään, mutta jos haluamme elämän, meidän on suostuttava sielun kuolemiseen Jeesuksen ristin kautta tälle hyvän ja pahan sisäistäneelle maailmalle ja jopa itsellemmekin:
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan." (Matt 16:24-28)
Jeesukselle kelpaa vain se, joka on valmis kuolemaan hänen rinnallaan tälle maailmalle:
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt 10:37-38)Kustannuslaskenta
Sanotaan, että Jumalan luo voi tulla ilman mitään "ansioita". Mutta jos seuraava teksti luetaan tarkkaan, niin huomataan, että onkin parasta tulla Jumalan luo ilman mitään, ja jos jotakin on, on parasta luopua siitä sitä ehdoitta:
Ja hänen mukanaan kulki paljon kansaa; ja hän kääntyi ja sanoi heille: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin (oik. psyykeänsä), hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? Tahi jos joku kuningas tahtoo lähteä sotimaan toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu ja pidä neuvoa, kykeneekö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellä tuhannella? Ja ellei kykene, niin hän, toisen vielä ollessa kaukana, lähettää hänen luoksensa lähettiläät hieromaan rauhaa. Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. Suola on hyvä; mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maahan eikä lantaan; se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!" (Luuk 14:25-35)
Jeesus esittelee morsiamensa Sovituspäivänä isälleen. Sovituspäivä, Jom ha-Kippur, on paastopäivä, ja vielä aika erikoinen sellainen. Sovituspäivänä ei saa tehdä ruumiillista työtä, eikä edes henkistä työtä. Sielunkin on oltava Jumalan edessä vaiti sillä hetkellä, jolloin Kristuksen morsian tulee Jumalan eteen. Vain henki merkitsee jotakin, sillä se on ikuinen.
Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1.Joh 4:15-17)
Kun ihmisen mieli on muuttunut niin, että hän on valmis tunnustamaan Jeesuksen Herrakseen, hän voi ottaa kasteen.
4:1 Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes
4:2 - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -
4:3 jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan. (Joh 4:1-3)
Kaste on raja-asema, jonka kautta tullaan Jumalan valtakuntaan.
Paholainen luotiin alun perin maan hallitsijaksi. Hän ei kuitenkaan alistunut Jumalan Sanan johtoon, vaan pyrki olemaan itsenäinen. Ihmisen, joka luotiin uudeksi hallitsijaksi, paholainen vietteli mukaansa, kapinoimaan Jumalaa vastaan. Pelastaakseen paholaisen valtaan joutuneet Jumala lähetti poikansa maailmaan, ja alkoi ajaa riivaajia ulos ihmisistä, mutta kapinoitsijat syyttivät häntä siitäkin. Jeesus vastasi:
Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.
(Matt 12:28)Henkilökohtainen todistus
Mitä Jumaluus on
Jeesus
Jeesuksen sovintokuoleman merkitys
Jumalan Valtakunta ihmisten keskellä
Miten armoa anotaan
##07 Virvoituksen ajat
että puhuja kehoittaa kuulijoita hyväksymään Jumalan tarjouksen sovinnosta Jeesuksessa, neuvoo uskoon tulleita ottamaan kasteen, sekä hoitaa hengelliselle vanhemmalle kuuluvat tehtävät.
Virvoituksen ajat
Jumala oli parantanut sairaan Pietarin sanan kautta, ja kun kansaa juoksi katsomaan ihmettä, Pietari antoi selityksen siitä, miten Jumala parantaa, kts. Apt 3:12-18. Sitten hän sanoi:
3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
3:20 että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.
3:21 Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
3:22 Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu.
3:23 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'
3:24 Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä.
3:25 Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.
3:26 Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne." (Apt 3:19-26)
Ennen Jeesuksen ruumiillista syntymää Jumalan valtakunnan tulosta oli olemassa ennustuksia ja Israel vietti juhlapäiviä, jotka julistivat Israelin saapumista Luvattuun maahan. Israel muutto Egyptistä Luvattuun maahan antoi näille esikuvallisille juhlille konkreettisen perustan. Jeesuksen ristinkuolemaa vietettiin pääsiäisenä ja lain antamisen juhlaa helluntaina. Syksyllä vietettiin juhlia, jotka symbolisoivat kansan tuloa Luvattuun maahan.
Tällä kertaa rangaistus tulee kuitenkin pian. Antikristukselle on annettu vain seitsemän vuoden toimilupa, ja nekin päivät lyhennetään.
G3954
parrhsia - uskallus, luottamus4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 4:17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva (parrisian - uskallus, luottamus) tuomiopäivänä (en ti imera tis kriseos); sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. (1.Joh 4:15-17)
Kehoituksen sanat
Tämä käyntiohje Jumalan valtakuntaan jäisi epämääräiseksi, jollen kertoisi kuulijalle/lukijalle, että tie Jumalan valtakuntaan alkaa portilta, jolla kysytään uskoa Jumalaan ja kysytään tulijan Herran nimeä. Lisäksi tämä portti on ahdas ja vaikea löytää. Edellä oli jo puhetta neulansilmästä, jonka läpi mahtuu vain henki. Jos sinua pidättelee taaksesi maailmaan jääneet talletukset, henki ei niitä mitätöi. Sinun on itse päätettävä, mikä sinulle on tärkeintä. Mutta jos pystyt luovuttamaan kaiken päätäntävallan Kristukselle ja tunnustamaan hänen nimensä ihmisten edessä, sinä voit tulla kasteelle. Kasteessa solmitaan liitto Messiaan ja sinun välillesi, ja sinä saat Pyhän Hengen lahjan, osuuden Jumalallisesta luonnosta. Lahja, karisma pitää sisällään ominaisuuksia, joita psykosomaattisella ihmisellä ei ole. Näitä lahjoja tarvitaan hengellisessä elämässä, kun astutaan tielle, joka vie kohti Ikuista Jerusalemia.
Takaisin
Osmon kotisivulle