Ihminen voi kuolla kahdella eri tavalla: joko synteihinsä, tai ristin kautta. Jos hän valitsee kuolla synteihinsä, ei hänen tarvitse tehdä mitään, mutta ei se tapa mitään hyvää sitten lupaakaan. Parempi tapa kuolla on kuolla yhdessä Kristuksen kanssa hänen ristinsä kautta tälle itsekeskeiselle ja vääryyteen rakastuneelle maailmalle.

Osmo Pöysti:

MITEN KUOLLA OIKEIN

Kuru, Finland

2008-11-16

Kaikki oikeudet pidätetään

Sähköiset ilmaisjakelut sallitaan

2011-05-02

 

Johannes kertoo:

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh 3:1-3)

Minä olen kyllästymiseen asti kuullut saarnoja siitä, että "Ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä". Mutta entä jatko? Milloin ja miten se tapahtuu? Nikodemoskin kysyi:

Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" (Joh 3:4)

Vastauksessaan Jeesus kertoo, että on olemassa lihasta syntynyttä lihallista elämää ja Hengestä syntynyttä hengellistä elämää: Ne on erilaisia…

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." (Joh 3:5-8)

Ja taas on Nikodemos ymmällään. Nyt hän kysyy:

Kuinka tämä voi tapahtua? (Kts. Joh 3:9)

Nyt oli Jeesuksen vuoro hämmästellä. Hän hämmästyi Nikodemoksen tietämättömyydestä niin, ettei edes vastannut kysymykseen, vaan sanoi:

Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! (Kts. Joh 3:9-10)

Jeesus selosti aivan julkisesti ja monella eri tapaa sitä, että ennen kuin ihminen voi syntyä uudesti ylhäältä, on hänen ensin kuoltava tälle maailmalle. Hän puhui vehnänjyvän tiestä, riisuutumisesta ja pukeutumisesta, ristin kantamisesta, neulansilmän läpi kulkemisesta, ahtaasta portista, helmen ostosta sekä kaikesta luopumisesta Hänen tähtensä ja sen seuraamuksista tässä ajassa, tuhatvuotisessa valtakunnassa ja ikuisuudessa. Eikö Nikodemos ollut tätä kaikkea kuullut? Jeesus sanoi:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? (Joh 3:11-12)

 

Ikuinen elämä

Ihmistä luotaessa tehtiin ensin ruumis, savimaja, purkki, josta tuli sielun (hebr. nefesh) asunto. Sitten hänet siirrettiin puutarhaan, jossa hänen valittavinaan oli kaksi puuta: Elämän puu ja Hyvän ja pahan tiedon puu. Elämän puusta syöminen olisi antanut hänelle ikuisen elämän, mutta Hyvän ja pahan tiedon puusta syömisestä varoitettiin, sillä sen hedelmistä syöminen aiheuttaisi kuoleman. Kun ihminen kuitenkin söi "Hyvän ja pahan tiedon puusta", Jumala sanoi:

Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" (1.Ms 3:22).

Hyvä ja paha samassa purkissa olisi tehnyt ikuisen elämän sietämättömäksi. Niinpä Jumala teki väliaikaisen ratkaisun:


Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. (1.Ms 3:23-24)

Se, mitä sitten tapahtui, on pelkkää Jumalan armoa. Kun ihminen ei päässyt enää puutarhaan, oli jonkun tultava ihmisen luo, ennen kuin ihmisen luominen pääsi jatkumaan. Mittavien alkuvalmistelujen jälkeen tuli Jeesus karkotuspaikassaan raatavan ihmisen luo ja sanoi:


Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:13-15)

Ristin pahennus

Nikodemos oli onnellisemmassa asemassa, kuin ne monet kirkkojen ja "seurakuntiensa" pettämät ihmiset, jotka nykyisin kuulevat satoja vaatimuksia siitä, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, mutta ei yhtään kelvollista saarnaa siitä, miten se homma hoituu. Nikodemos saattoi mennä Jeesuksen luo päiväsaikaan kuulemaan Jeesusta, mutta nyt on vaikea löytää saarnaajaa, joka suostuisi saarnaamaan "ristin hullutuksesta":

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1.Kor 1:21-24)

Se, mitä tapahtui juutalaisuudessa, on toteutunut myös kristikunnassa. Valtaosa kristikuntaa on hyljännyt Messiaan eli Kristuksen opetuksen tärkeimmän asian, eli evankeliumin siitä, että me voimme kuolla tälle maailmalle hänen ristinsä kautta ja saada sijalle aivan toisenlaisen elämän. Valtaosa julistajistahan kertoo uhreilleen, että meidän ei tarvitse kuolla, koska Kristus kuoli puolestamme, mutta se on puolitotuus ja yhtä hyvä, kuin sellainen silta, joka päättyy puoliväliin jokea.

Väärän evankeliumin pauloissa on nyt noin kaksi miljardia ihmistä. Osa heistä tekee kovasti työtä poistaakseen ristin uskosta ristin pahennuksen, mutta se kertoo vain heidän joutuneen paholaisen töihin. Vapaakirkon kirjakaupassakin näin erään Rick Warrenin kirjan, juuri sellaisen, jonka avulla vihollisen kätyrit yrittävät hävittää kristinuskosta "ristin pahennuksen", vaikka se on ainut silta kuolemasta elämään. Paholaisen palvelijatkin osaavat sen takaperoisen tempun elämästä kuolemaan, mutta edistykseen pystyy vain Jeesus.

 

Syntinen yhteiskunta

Paratiisissa oli kaksi nimeltä mainittua puuta: Elämän puu sekä Hyvän ja pahan tiedon puu.

Ja Herra Jumala (hebr. Jehovah Elohim) kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Moos 2:9)

Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmien nauttimisesta ihmistä oli varoitettu ankarasti:

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Moos 2:16-17)

Sana "ja" sanojen "hyvä" ja "paha" välissä tekee hyvästä ja pahasta samanarvoiset. Saatavilla oli tietoa, joka ei vaatinut käyttäjältään kriittisyyttä moraaliasioiden suhteen. Helppoa, eikö totta? Ongelmallista oli vain uhkaus kuolemasta, mutta siitäkin käärme sanoi:

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (1.Moos 3:4-5)

Puu Raamatun kuvakielessä tarkoittaa yhteiskuntaa, joten kysymys on tietoyhteiskunnasta, jossa moraalisille kysymyksille ei anneta arvoa. Tietoyhteiskuntaa tarjosi ihmisen vaimolle käärme, ensimmäinen mainosmies ja agitaattori, "kavalin" (hebr. arumim, viisain) kedon eläimistä. Viisas hän olikin, sillä hän ei sanallakaan maininnut, että paratiisin toinen merkittävä puu, elämän puu, oli paljon tärkeämpi kuin hyvän ja pahan tiedon puu:

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (1.Ms 3:1-5)

Ensin söi Eeva, ja sitten Adam. Tietoyhteiskunta oli syntynyt. Mutta sen ongelma on tiedon valinta, on osattava erottaa hyvä pahasta ja oikeidenkin päätöksien toteuttamiseen tarvittiin voima, jolla paha voitetaan, sillä tietoyhteiskunta, joka ei anna arvoa rakkaudelle, totuudelle eikä elämälle, kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Kun hyvän ja pahan tietämisen rajat oli rikottu, alkoi tapahtua kauheita. Ihminen, joka oli luotu hallitsemaan maata ja sen eläimiä, kts. 1.Moos 1:28, saikin muuta hallittavaa:

Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin (im teitiv), voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee (im lo teitiv), niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä (ata timshal) sitä!" (1.Moos 4:6-7)

Synnin hallitseminen on kaiken kehityksen ensimmäinen ehto. Kun englantilaiset raamatunkääntäjät etsivät sopivaa sanaa itsehillinnälle ja synnin hallitsemiselle, he keksivät sanan "control". Mutta taas kerran kävi niin, että vaikka haluttiin parasta, tehtiin se, mikä oli pahinta.

 

Milloin Aatami kuoli?

Äsken luettiin, että Adam tulisi "kuolemalla kuoleman" sinä päivänä, jona hän söisi Hyvän ja pahan tiedon puusta. Mutta miten kävi? Kuoliko Adam kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa syöntihetkestä? Ei sinne päinkään! Adamin elinikä oli 930 vuotta:

Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. Ja Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli. (1.Moos 5:3-5)

Adamin puolesta oli kuollut sijaiskärsijä, jonka nahkaan Adam puettiin:

Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. (1.Ms 3:21-23)

Ruumis, sielu ja henki

Adamilla oli vain ruumis ja sielu, kts. 1.Moos 2:7. Seuraava aste Adamin luomisessa olisi ollut henki, mutta syntiinlankeemus katkaisi kehityksen. Tarvittiin kokonaan uusi Adam, ennen kuin kehitys saattoi jatkua:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (1.Kor 15:45)

Adam luotiin kuudentena päivänä, ja tämä kuudes päivä jatkuu yhä. Sinä ja minä olemme luotavina. Me elämme nyt sitä kuudetta päivää, jonka kuluessa ihminen luodaan. Adamin suku kuolee tämän päivän aikana, mutta Uusi Adam, joka luodaan uudestisyntymisen kautta Kristuksessa, saavuttaa seitsemännen päivän levon.

Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa … (1.Kor 15:22)

Ihmisen oli määrä tulla Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, mutta luominen olikin vielä kesken. Ruumis ja sielu muodostavat Jumalan kuvan. Se, mikä vielä puuttui, oli henki - osuus jumalallisesta luonnosta, joka tekee ihmisestä Jumalan kaltaisen. Valmiissa ihmisessä on kolme tekijää: henki (hebr. ruah), sielu (hebr. nefesh) ja ruumis, josta hebreassa käytetään yleisesti sanaa basar, liha. Vastaavat sanat kreikaksi ovat pneuma (henki), psihi (sielu) sekä sarks, liha tai soma, ruumis. Jokainen niistä kuvaa erilaista elämän tasoa. Halusin löytää raamatunjakeen, jossa nämä kaikki elämän tasot ovat esillä. Sellainen löytyi Ensimmäisestä Thessalonikalaiskirjeestä.

Mutta itse rauhan Jumala (o Theos tis irínis) pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne (to pneuma) ja sielunne (i psihí) ja ruumiinne (to sóma) nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. (1.Tess 5:23)

Jumala on rauhan Jumala, koska hänessä ei ole kuoleman ja elämän ristiriitaa. Mutta tullaksemme Jumalan "kuvaksi ja kaltaiseksi", meidän on muututtava. Kuoleminen on osa tätä prosessia, mutta ei enempää kuin synnin palkka:

Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. (Kts. Hes 18:4)

Hengellinen elämä jää kuoleman vallassa elävän psykosomaattisen ihmisen kokemuspiirin ulkopuolelle. Niin kauan, kuin me olemme synnin ja sen kautta myös kuoleman vallassa, me emme voi syntyä uudesti ylhäältä. Siksi myös kuolema ristin kautta on koskee ensisijaisesti sielua eli psykeä (i psihí) ja ruumistakin vain välillisesti.

Sielun kuolettaminen ristin kautta ei ole itsetarkoitus, vaan ikään kuin purkin tyhjentämistä sitä varten, että siihen voitaisiin kaataa uusi sisältö. Tällä kertaa me keskitymme kuitenkin vain tähän asiaan, josta jo sanottiin:

Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava. (Kts. Hes 18:4)

Tuomittu maailma

Jumala karkoitti ihmisen paratiisista, mutta se oli vain väliaikainen ratkaisu. Hän tarjoaa ihmiselle uuden mahdollisuuden tulemalla itse karkoitetun ihmisen luo:

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." (Joh 3:16-21)

Kaste ja kuolema

Kun Nikodemos oli lähtenyt, alkoi Jeesus kastaa:

Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. (Joh 3:22)

Kaste on sitoutumista Jeesuksen kuolemaan. Kasteen jälkeen me saamme Kristuksen morsiamen kihlajaislahjat, karismat. Mutta me tarvitsemme ristiä joka päivä vielä kasteen jälkeenkin, kuolettaaksemme sen kautta meissä asuvan pahan, sillä se hyökkää ja pyrkii yhä uudestaan esiin meidän Jumalan kanssa tekemästämme sopimuksesta huolimatta. Risti on kuin työkalu, jolla paha pidetään kurissa.

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (oik. sielunsa), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä (oik. sielunsa) minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen. (Kts. Mark 8:34-35).

Kuolemasta Jeesus käytti kielikuvia ja loi mielikuvia; siitä annetaan vertauskuvallisia toimintaohjeita ja neuvoja jumalallisten toimintaperiaatteiden ymmärtämiseksi ja vaikutuksien tunnistamiseksi. Ruumiin ylivallan kieltämistä sanotaan paastoksi, mutta sielun kuolettaminen on enemmän kuin paasto: se on sielun ylivallan kieltämistä Jumalan hengen edessä. Ehkäpä nämä asiat selviävät, kun lähdemme niitä tutkimaan. Meillähän oli jo luettelo Jeesuksen käyttämistä vertauskuvista.

- itsensä kieltäminen;

- ristin kantaminen;

- antautuminen;

- uhrautuminen;

- neulansilmä;

- nisun jyvän tie;

- luopuminen;

- riisuuntuminen;

- tekojen kuolettaminen.

- antaa .. almuksi, pois…

- tyhmäksi tuleminen;

- ikeen kantaminen;

- nöyrtyminen

- lapsen kaltaiseksi tuleminen jne

Myös sellaiset ilmaisut kuin "maljan juominen" (kts. Matt 10:38), vanhan taikinan pois perkaaminen (kts. 1.Kor 5:6-8), tulella suolaaminen (Mark 9:49) liittyvät samaan aiheeseen. Kaikkein selvimmin kuoleminen tälle maailmalle ja eläminen Jumalan yhteydessä ilmenee kuitenkin siinä mihin uskomme - joko Jumalaan tai ihmiseen.

 

Usko

Jeesus kuoli ristillä ja nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Kristuksen seuraajille tämä tarkoittaa ylösnousemuksen toivoa kolmantena päivänä:

Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä. (Hoos 6:2)

Ristin tie

Jeesus on ensimmäinen, joka on kuollut ja noussut elävänä kuolleista. Samalla hän tuli avanneeksi uuden tien seuraajilleen:

Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka … (Kts. Hebr 10:19-22)

Ristin tie on siitä erikoinen tie, että sivusta katsottuna se näyttää kuoleman tieltä, mutta tien kulkijoille se on elämän tie:

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. (Kts. Lk 9:23-24)

Tämä prosessi on saanut nimen "ristin tie", sillä Jeesus kuoli ristillä ja nousi kolmantena päivänä haudasta, ja neljänkymmenen päivän kuluttua otettiin ylös taivaisiin. Neljäkymmentä päivää on ihmiselämän pituuden vertauskuvallinen mitta.

Vuorisaarnassa nämä ristin tien suuntamerkit esitetään seitsemän autuuden lausekkeen muodossa. Kaikki alkaa lauseesta "Autuaita ovat hengellisesti köyhät…" Nöyryys on lähtökohta. Niille, jotka vielä uskovat ihmiseen, merkitsee nöyryys kuolemaa uskolle ihmiseen, sillä se on edellytys uskolle Jumalaan:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Näiden seitsemän askelman keskinäinen suhde kuvaa sitä marssijärjestystä, miten se henkilö, joka ei usko itseensä eikä ihmiseen, vaan Jumalaan, muuttuu tullessaan Jumalan yhteyteen. Tästä kaikesta on kuitenkin yksi seuraus ja olisi väärin olla kertomatta siitä niille, jotka haluavat tätä tietä kulkea:

Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. (Matt 5:10-12)

Itsensä kieltäminen

Jeesus valitsi seuransa niistä, jotka olivat valmiit tulemaan mukaan tarpeeksi suurin panoksin. Matteuksen luvussa 10 kerrotaan kahdentoista opetuslapsen valitsemisesta Jeesuksen lähettiläiksi ja siitä minkälaiset ohjeet he lähtiessään saivat. Mikään muu syy, kuin halu seurata Jeesusta ei voinut olla valinnan peruste:

Joka löytää elämänsä (tin psihin autou: sielunsa), kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä (tin psihin autou: sielunsa) minun tähteni (eneken emou), hän löytää sen. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. (Matt 10:39-40)

Jeesus julisti Simon Joonaanpoika Pietarin autuaaksi, kts. Matt 16:17, koska hän oli tunnusti Jeesuksen Jumalan pojaksi ja Herrakseen. Sitten Jeesus jatkoi puhetta, kertoen heille omasta tulevasta kuolemastaan ristillä. Mutta silloin Pietari otti ohjat omiin käsiinsä:

Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko". Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten". (Matt 16:22-23)

Aika humanisti tämä Pietari. Pietarin "humaanin" neuvon mukaan Jeesuksen ei pitänyt mennä ristille. Mutta Jeesus Jeesuksen neuvo oli aivan erilainen; hän kutsui koko seuraajakaartinsa peräänsä:

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua…" (Matt 16:24)

Ihminen kuolee synnin takia. Kuolintapoja on kaksi. Jos ihminen valitsee kuoleman synneissään, hänen ei tarvitse tehdä mitään. Mutta jos hän kuolettaa itsessään asuvan synnin Jeesuksen ristin kautta, hän pelastuu. Jeesus perusteli itsensä kieltämistä näin:


Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä (tin psihin autou: sielunsa), hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä (tin psihin autou: sielunsa) minun tähteni (ekenen emou), hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa (psihin autou) vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa (tis psihis autou) lunnaiksi? Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan." (Matt 16:25-28)

Itsensä kieltäminen on vietävä sen verran pitkälle, että lakkaamme pelkäämästä ihmisiä ja alamme pelätä Jumalaa:

Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin (to soma), mutta eivät voi tappaa sielua (tin psihin); vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun (psihin) että ruumiin (soma) hukuttaa helvettiin. Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta. (Matt 10:28-31)

Kun olemme kieltäneet itsemme, voimme tunnustaa Jeesusta:


Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa. (Matt 10:32-33)

Kun Jumala tunnustaa sinut, olet päässyt sisälle Jumalan valtakuntaan. Lankeemuksetkaan eivät meidän kansalaisoikeuksiamme vähennä, sillä sen voi aiheuttaa vain Jeesuksen Herruuden kieltäminen:

Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää (si'zísomen); jos kärsimme (ypomenomen) yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita (sim'vasileusomen); jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata. (2.Tim 2:11-13)

 

Myrskynkestävä usko

Meistä tuntuu joskus siltä, että Jumala nukkuu. Siksi Raamatussa on opettavaisia kertomuksia, jotka koodisanojensa perusteella (myrskytuuli, jae 37, ja herätä, jae 39) voidaan liittää oikeisiin asiayhteyksiinsä. Kertomus myrskystä järvellä on kertomus maailmanlopusta, jolloin Jeesus puuttuu asiaa - ikään kuin viime hetkellä:

Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?" (Mark 4:39-41)

Sanoin edellä, että itsensä kieltäminen on vietävä niin pitkälle, että pelko häviää. Muistatko, miten se tehdään: rakastamalla, rakastamalla Jeesuksen antaman "uuden käskyn" mukaan:

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. (Joh 13:34)

Tässä se on itsensäkieltäminen, rakkauden maksimi ristillä mitattuna. Monet ovat tehneet itsensä pelleksi pyrkimällä tiedon maksimiin, mutta vain harvat ovat ymmärtäneet, että Jumalan edessä täydellinen on vain se, joka rakastaa oman lyhytnäköisen etunsa kustannuksella. En voi kerskata itsestäni, mutta olen saanut itse kokea sekä Jumalan, että Jumalan ihmisten rakkautta - molempia täysimääräisinä. Lue seuraava jae, ja mieti, miltä tuntuu, kun joku on kuollut sinun tähtesi vain siksi, että on ottanut sinut vastaan muutamaksi päiväksi kotiinsa Jeesuksen nimen tähden (yksityiskohdat olen kertonut tekstissä Jumala johdattaa).

Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. (1.Joh 4:16-18)

Neulansilmä

Muuan nuorukainen noudatti Jumalan lakia sangen menestyksekkäästi. Jotakin kuitenkin puuttui, ja hän kysyi Jeesukselta, mitä minun pitäisi tekemän, että iankaikkisen elämän perisin? Hyvin ystävällisesti ja ilmeistä sympatiaa tuntien Jeesus johdatteli keskustelua siihen, että nuorukainen huomaisi olevansa epäjumalanpalvelija: maallinen omaisuus oli hänen jumalansa. Jeesus antoi myös neuvon, miten tästä epäjumalasta pääsisi eroon: jakamalla sen köyhille. Neuvo ei kelvannut. Jeesus ja opetuslapset jäivät katselemaan, kuinka nuorukainen käveli murheellisena pois.

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?" Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista". (Matt 19:23-26)

Neulansilmän läpi ei mene ruumis, eikä mene sielukaan, sillä se on kiinni maallisissa. Vain henki menee neulansilmän läpi, mutta se riittää, sillä Jumalan on voimallinen tekemään sinulle uuden ruumiin ja säilyttämään sielusi Kristuksen veren turvissa sinä päivänä, jolloin tuomio käy yli maailman. Humanismi tai muut uskonnot eivät tähän pysty; ne tuhoutuvat yhdessä sen maailman kanssa, josta ne ovat lähteneetkin.

Koska ihminen ei voi omin voimin pelastua, on Jumalan kutsu sitäkin suuremmalla syyllä otettava vakavasti. Jo seuraavassa lauseessa Jumalan kutsun oikein oivaltanut kalamies kysyy, mitä me siitä saamme, että olemme luopuneet kaikesta sinun tähtesi?

Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." (Matt 19:27-30)

Luopumisen palkka on siis hallitusvalta Tuhatvuotisessa valtakunnassa ja iankaikkinen elämä sen jälkeen kirkkaudessa.

 

Ahdas portti

Kun ihminen jättää maailman, hän ei vie mitään mukanaan. On kuitenkin olemassa vaara, että hänen tekonsa seuraavat perässä ja syyttävät häntä sinä päivänä, jolloin ihmisen teot punnitaan Suuren Valkean Valtaistuimen edessä. Ettei näin kävisi, on löydettävä portti, jonka läpi pahat teot eivät mahdu:

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt 7:13-14)

Ahtaan portin läpi ei voi viedä syntejä. Syntirepun riisuminen tapahtuu kuolemalla oikein tälle maailmalle ristin kautta yhdessä Jeesuksen kanssa.

 

Ahdas ovi

Maailmasta johtaa Jumalan valtakuntaan vain yksi tie, ja sillä tiellä on vain yksi rajanylityspaikka. Rajanylityspaikassa tarkastetaan, onko asiat kunnossa. Jumalan puolelta kaikki on valmiina, mutta ihmisen on itse suostuttava siihen, että hän menettää kaiken, mitä hän ei kuitenkaan voi pitää, saadakseen sen, mikä on ikuista. Yhteydet maailman sidosjärjestelmiinkin on katkaistava:

Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. (Luuk 13:23-24)

 

Antautuminen

Synnin takia ihminen kuolee kuudentena päivänä. Parempi vaihtoehto on kuolettaa itsensä Kristuksen ristin kautta ajoissa, voidakseen antautua Kristukselle:

Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. (Room 7:4)

Hedelmä kannetaan sille, jolle on antauduttu:

Sillä kun olimme lihan vallassa (en ti sarkí - lihassa), niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa. (Room 7:5-6)

Kristus osoitti rakkautensa kuolemalla ristillä meidän puolestamme. Se oli uhri, jolla meidät lunastettiin kuoleman laista. Mutta myös meidän on tehtävä uhraus. Meidän on uhrattava se, mitä kuitenkaan emme voi pitää, voittaaksemme sen, mikä on ikuista:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room 12:1-2)

Kristuksen morsian kantaa hedelmää Kristukselle:

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. (2.Kor 5:14-15)

Kuolema maailmalle ja ylösnousemus

Ihminen luotiin hallitsijaksi. Ensin Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi; siinä vaiheessa hallitsijan valtuudet ulotettiin vain maalliseen luomakuntaan:

Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". (1.Moos 1:26-28)

Jos Adam olisi heti alkuun syönyt Elämän puusta, luomistyö olisi voinut jatkua keskeytyksettä, mutta synnin takia meistä ei tullutkaan Jumalan, vaan Saatanan kaltaisia. Tämän väärän sisällön tuhoamiseksi meidän on kuoltava Kristuksen ristin kautta maailmalle:

Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal 6:14)

Sitoutumalla kasteessa Kristuksen kuolemaan, ja tunnustamalla hänen Jumalallisen herruutensa, me saamme Hengen, jonka ohjauksessa me tiedämme, minkälaisten ominaisuuksien meissä tulee kuolla.

Sillä jos te lihan mukaan (kata sarka) elätte (zite), pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää (zízeste). Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. (Rm 8:13-14).

Mutta Jumalan henki ei pelkästään kuoleta "lihan tekoja", vaan johdattaa meitä käymään eteenpäin sitä polkua, jonka Jumala on lapsilleen - kullekin henkilökohtaisesti - valmistanut.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:10)

Jos olemme kuolleet Kristuksen ristin kautta, me myös elämme Hänen ylösnousemuksen voimassa, ensin uskossa, ja ruumiin ylösnousemuksen jälkeen myös näkemisessä:

Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni (zisoo) Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu (hristoo sin'estauromai), ja minä elän (zoo), en enää minä, vaan Kristus elää (zi) minussa; ja minkä nyt elän (zoo) lihassa (en sarki), sen minä elän (zoo) Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal 2:19-20)

 

Nisunjyvän tie

Johannes kertoo, kuinka fariseuksilla oli ongelma. Ongelma oli siinä, että "koko maailma" juoksi Jeesuksen perässä sen jälkeen, kun Jeesus oli kutsunut Lasaruksen elävänä haudasta. Ja kaiken lisäksi yksi Jeesuksen opetuslapsista oli jo tuomassa kreikkalaisia Jeesuksen luo:

Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä. Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon. Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään". Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan. Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen". Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle. (Joh 12:17-22)

Jeesuksen aika oli tiukalla, mutta hänellä oli kreikkalaisille vastaus. Jeesus oli menossa ristille, mutta hän ei tulisi jäämään yksin. Jeesus on Raamatun kuvakielessä ohranjyvä, mutta hänen seuraajansa ovat nisunjyviä. Nisunjyvistä kreikkalaiset tulisivat saamaan todistuksen Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta, edellyttäen, että olisi joku tai joitakin, jotka suostuisivat käymään nisunjyvän tien:

Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä (tin psihin autou: sieluansa) rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä (tin psihin autou - sieluansa) tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään (eis zoín aioinion). Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!" (Joh 12:23-28)

Suomennoksessa olevan epätäsmällisyyden takia Jeesuksen sanoihin kätkeytyvä asia on jäänyt monilta ymmärtämättä. Kyse on siitä, että elämää on monenlaista: on biologista, älyllistä ja hengellistä elämää. Uuden testamentin kreikkalaisessa lähdetekstissä käytetään eri elämän muodoista eri sanoja. Ihmisenkin elämä jakautuu moneen tasoon, biologiseen, psyykkiseen ja hengelliseen. Jotta Jeesuksen sanat nisunjyvästä tulisi selväksi, kirjoitetaan väärät käännökset kursiivilla ja korjaukset lihavalla:

Joka elämäänsä rakastaa (O filon tin psihin autou - Joka sieluansa rakastaa), kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä (tin psihin autou - sieluansa) tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään (eis zoìn aionion - elämään ikuiseen). (Joh 12:25)

Uudestisyntymisen päämääränä on saada henki, sekä myös pelastaa "psihi", sielu, sillä, henki (pneuma) on elämä (zoi), eikä sitä tarvitsee pelastaa, vaan varjella saastumiselta. Ruumistakaan (soma) ei unohdeta, mutta nykyinen savimaja korvataan ylösnousemuksessa parempaa tekoa olevalla asumuksella. Ruumiin ylösnousemus tapahtuu pasuunansoiton päivänä. Olisi kuitenkin suuri virhe odottaa Jeesuksen ylösnousemuksen voiman ilmenemistä ruumiin kuolemiseen asti, sillä Jeesus haluaa ilmestyä siinä savimajassa, jossa hänen henkensä asuu. Ehtona on, että savimaja on ristillä, eikä pääse haittaamaan hengen valtaa sielun ja ruumiin yli:

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa (tin nekrosin tou kiriou Iisou) ruumiissamme (en too somati), että Jeesuksen elämäkin (i zoi tou Iisou) tulisi meidän ruumiissamme (en to somati imon) näkyviin. Sillä me, jotka elämme (oi zontes), olemme alati annetut kuolemaan (eis thanaton) Jeesuksen tähden (dia Iisoun - Jeesuksen kautta), että Jeesuksen elämäkin (i zoi tou Iisou) tulisi kuolevaisessa lihassamme (en ti thniti sarki imon) näkyviin. (2.Kor 4:7-11)

Seuraava jae kertoo siitä, että evankeliumin julistajan työ tuottaa hedelmää vain, jos hän itse alistuu siihen kuolemaan, josta hän puhuu:

Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä (i zoi) teissä. (2.Kor 4:12)

Jeesuksen elämä on sitä "zoi"-elämää, joka on luonteeltaan hengellistä. Psyyken alaan kuuluvilla viisauksilla sitä ei voi korvata. Ihmisen psyyke on vapautettava lihan orjallisesta seurailemisesta Kristuksen ristin kautta, ja kun se kerran on vapautettu, pitää vapautta vaalia:

Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla (kr. "filosofialla) ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää, ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan (sin'taféntes autoo) kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt (sin'igérthites) uskon kautta, jonka vaikuttaa (dia tis písteoos tis energeias tou Theou) Jumala, joka herätti (egeírantos) hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan (sin'ezoopoísen sin autoo), antaen meille anteeksi (harisámenos imin) kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun. (Kol 2:8-15)

Pyhästä hengestä osalliseksi tullut ihminen voi pitää psyken ja ruumiin kurissa - synnille kuolleena, sanotaan Roomalaiskirjeessä, mutta se on vasta edellytys hedelmälliselle elämälle, joka on sitä Kristuksen voittosaattoa ja voiton riemua:

Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 6:11)

Uuden elämän noduleita ei anneta kaikkia valmiina. Ihmisen pitää etsiä niitä ja odottaa Kirkkauden ilmestymistä:

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa (sin'igerthite too hristoo), niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne (i zoi imon) on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme (i zoi imon), ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte (imeis sin autoo fanerothiseste) kirkkaudessa. (Kol 3:1-4)

Pukeutuminen

Kun Adam oli tehnyt syntiä, hän yritti naamioida itsensä, mutta se ei riittänyt. Jumala löysi hänet kuitenkin, riisui Adamilta kotitekoiset vyöverhot ja puki hänet itse valmistamaansa vaatteeseen:

Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. (1.Moos 3:21)

Jos meitä on kutsuttu panemaan pois vanha ihmisemme, emme me silti aivan alastomiksi jää. Uudistettu ihminen pukeutuu uuteen:

… totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. (Kts. Ef 4:20-24)

Ristin kautta lihan yliherruudesta vapautettu ihminen on vapaa, kuin paratiisin ihminen ennen syntiinlankeemusta. Harmi, että paratiisissa ihminen käytti vapauttaan tyhmästi. Jottei sama toistuisi nyt kun Kristus on meidät vapauttanut, meitä taas varoitetaan:

(Ef 4:17) Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, (4:18) nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, (4:19) ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. (4:20) Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, (4:21) jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: (4:22) että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, (4:23) ja uudistua mielenne hengeltä (4:24) ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. (Ef 4:17-24)

Jumala auttaa niitä, jotka eivät luule selviytyvänsä yksin, mutta silti haluavat olla voittajia:

Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa. (Ps 147:11)

Ihminen kuolee ristin kautta ja nousee ylös elääkseen Messiaan, kuninkaamme yhteydessä.

Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa (sin'igerthite), niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. (Kol 3:1)

Kristuksen kanssa herätetty on herätetty taipaleelle:

Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. (Kol 2:6-7)

 

Ies

Jeesus puhui kansalle, jota Jumala oli kouluttanut jo ainakin tuhat vuotta. Siitä huolimatta edes ihmeteot eivät saaneet ihmisten käsityksiä muuttumaan. Vain yksinkertaisesta kansasta löytyi sellaista turmeltumatonta väkeä joille Jeesus saattoi ilmoittaa itsensä:

Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. (Matt 11:25-27)

Näille yksinkertaisille ihmisille hän sanoi:


Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Matt 11:28-30).

Hyvästä ja pahasta on valikoitava paha pois. Seurauksena siitä syntyy se ies ja kuorma, josta Jeesus tässä puhuu. Mutta Jeesuksen ies ja kuorma on paljon kevyempi, kuin se, minkä "hyvää elämää" (vrt. "bra liv) tavoittelevat joutuvat kantamaan, mikäli he eivät raakkaa elämästään pois pahaa, jonka me kaikki olemme saaneet perinnöksi Adamin suvulta:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. (2.Kor 6:14-7:1)

Luopuminen

Luopumisen ehdottomuus on julistettu yksiselitteisesti:

Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni. (Lk 14:33).

Kaikesta luopumisen tarkoitus on tehdä tilaa Kristukselle ja kaikelle, minkä Hänen jumalallinen luontonsa meille lahjoittaa ja saa meissä aikaan:

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minut havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella, tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. (Kts. Filippiläiskirje 3:8-11).

Luopuminen on samantapaista, jollaista morsian kokee luopuessaan isänsä kodista ja suvusta. Mutta juuri näin tullaan Kristuksen morsiameksi:

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. (1.Moos 2:24)

 

Abrahamin kutsu - luopuminen

Kun Abraham otti vastaan Jumalan kutsun, hän joutui luopumaan maastaan, suvustaan ja koko siitä kulttuurista, jota Kaldean Ur Abrahamin aikana pystyi hänelle tarjoamaan:

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1.Moos 12:1-3)

Myöhemmin Abraham joutui vielä luopumaan paljosta muusta, voittaakseen omakseen sen, mikä luvattu oli. Mutta kun hänet oli koeteltu, lupaus toteutui kuten myös ne muut lupaukset, joita Jumala hänelle myöhemmin antoi. Kaikkea Abraham ei ehtinyt näkemään, sillä suuri osa lupauksista toteutuu vasta Jeesus Messiaassa - meidän hyväksemme.

 

Jobin kirja

Keskustellessaan Jeesuksen kanssa uudestisyntymisestä, Nikodemos lainasi Jobin kirjaa. Siinä kerrotaan, kuinka Saatanalle annettiin valta viedä Jobilta kaikki, mitä hänellä oli. Job otti vastaan tiedot menetyksistä näin:

Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili. Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi." (Job 1:20-21)

Job oli tullut siihen vaiheeseen, että hän saattoi unohtaa kaiken, mikä ennen oli ollut hänelle rakasta, ja siitä kaikesta hän luopui tyynesti, kuin olisi mennyt kasteelle varmana siitä, että kyllä tästä vielä noustaan. Mutta alastomuus on vasta uudestisyntymisen alku; se neulansilmä, jonka läpäisemiseksi hänen oli luovuttava kaikesta, ja oltava valmis kuolemaan jopa itselleenkin.

Kaiken menetyksen jälkeen Jobilla oli vielä jäljellä oma ruumiinsa ja sielunsa. Kirja kertoo, kuinka vastustaja sai luvan kiusata Jobia itseään, kunnes Job pääsi voitolle kiusaajasta. Kertomus on pitkä ja sitä onkin syytä verrata Jeesuksen neljäkymmentä päivää kestäneeseen paastoon ja kiusauksiin siinä vaiheessa, kun hän oli juuri ottanut kasteen, mutta ei vielä ollut alkanut julkista toimintaansa. Samoin kun Jeesus kiusaukset voitettuaan sai nähdä enkelien tekevän hänelle palvelusta, saattoi Jumala siunata Jobia vasta sitten, kun Job oli lakannut taistelemasta Jumalaa vastaan.

 

Vertauskuviin sisällytettyä sanomaa psyyken kuolettamisesta ja hengellisestä uudestisyntymisestä

Myös monissa vertauksissa käydään läpi psyyken ristiinnaulitsemista ja hengellistä uudestisyntymää. Yksi tunnetuimmista on se vertaus, jota suomalaiset sanovat vertaukseksi tuhlaajapojasta ja venäläiset vertaukseksi huorapojasta. Siinä esitetään "kuolleen" paluu Jumalan yhteyteen ja hänen pukemisensa "parhaisiin" vaatteisiin:

Silloin isä sanoi palvelijoilleen: "Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Ja he rupesivat iloa pitämään. (Lk 15:22-24)

Vähän paremmin elämän taistoissa selvinnyt velimies piti mokomaa armeliaisuutta oikeuden ja kohtuuden pilkkaamisena ja aikoi jo jäädä pois koko juhlista, mutta isä meni ja puhutteli poikaa leppeästi:

Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt. (Lk 15:32)

 

Lasaruksen kuolema ja herääminen

Jeesus ei tehnyt yhtään ihmettä turistien viihdyttämiseksi. Kun hän herätti Lasaruksen kuolleista, se tehtiin opetustarkoituksessa. Kertomukseen sisältyy hyvin paljon asiaa, mutta sen opetukset avautuvat vain asteittain, sitä mukaa, kun Jumalan muu ilmoitus on lukijalle tuttu. Sellaisetkin asiat, kuin kertomuksessa mainitut "kaksi päivää" ja "neljä päivää" ovat merkityksellisiä, sillä seitsemäs päivä on jo ylösnousemuksen päivä. Päivät mainitaan siksi, että lukija osaisi verrata niitä siihen, mitä pääsiäiskaritsan hankkimisesta on Lain kirjassa säädetty, kts. 2.Moos 12:1-10.

Kertomus Lasaruksen kuolemasta perustuu konkreettisiin faktoihin, mutta siinä esitetään Jeesuksen oma kuolema.

Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona. Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös". Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä". Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" (Joh 11:20-26)


Vasta Paavali kertoi tämän selvemmin sanoessaan "yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet":

Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. (Kts. 2.Kor 5:14-15)

Roomalaiskirjeessä sanotaan: "jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa"

Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. (Kts. Room 6:2-7)

Galatalaiskirjeessä se sanotaan näin:

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Kats. Gal 2:19-20)

Uusi hallitsija

Meidänhän piti tässä selvittää, miten kuolla oikein. On silti syytä pitää mielessä, että me kuolemme vain vallanvaihdoksen takia:


Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Rm 6:7-11)

Vallanvaihdoksessa kysymys on siitä, kuka on peräsimessä. Asiana se on melkein sama, kuin kysymys uskosta: Uskommeko me Jumalaan, vai johonkin muuhun, kuten esimerkiksi itseemme, koulutukseemme, rahaan, poliitikkoihin tai Rooman klubin "viisaisiin" miehiin.

Uskollakin on taipumus kuolla. Sitä voidaan kuitenkin ylläpitää tekemällä sitä, mikä on Jumalan tahdon mukaista, sillä kun Jumala antaa tahtomisen, hän antaa myös tekemisen:

Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois? Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut. (Jaak 2:24-26)

Ruumiin kuolema ja ylösnousemus

Ruumis on savipurkki, johon Jehovah jumala puhalsi sielun, "nefesh". Adamin lankeemuksessa ruumiskin joutui katovaisuuden lain alle. Tämäkin kirous poistetaan Kristuksessa:

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. (1.Tess 4:13-14)

Takaisin Osmon kotisivulle