Pehmoiset puheet sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta kuulostavat hyvältä, mutta Jeesuksen hallitukseen niillä puheilla ei olisi päässyt. Jeesus oli tosin saanut paljon seuraajia ruokkimalla nälkäisiä, mutta kun hän alkoi puhua hengellisiä asioita, kannattajat häipyivät. Mikä meni vikaan, vai menikö mikään? Jos kurkistetaan kertomuksen loppuun, huomataan, että lihaan vetoavat eri asiat kuin henkeen. Mutta otetaanpa asiat järjestyksessä.

Osmo Pöysti: KOVA PUHE

2004

Kuru, Finland

2004-11-22

Kansanjoukot etsivät Jeesusta, koska Jeesus oli ruokkinut heidät ihmeellisesti. Johannes kertoo:

6:25 Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"
6:26 Jeesus vastasi heille ja sanoi:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.
6:27
Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."
6:28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".
6:30 He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?
6:31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'."
6:32 Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.
6:33
Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."
6:34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".
6:35 Jeesus sanoi heille:
"Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
6:36
Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.
6:37
Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
6:38
Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
6:39
Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
6:40
Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."
6:41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";
6:42 ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"
6:43 Jeesus vastasi ja sanoi heille:
"Älkää nurisko keskenänne.
6:44
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:45
Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
6:46
Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.
6:47
Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
6:48
Minä olen elämän leipä.
6:49
Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
6:50
Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
6:51
Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
6:52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
6:53 Niin Jeesus sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
6:54
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:55
Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
6:56
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
6:57
Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
6:58
Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."
6:59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.

Ensimmäiset kommentit eivät olleet myönteisiä:


6:60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"

Mutta annetaan Jeesuksen itsensä selittää, mitä hän haluaa sanoa, ennen kuin ryhdytään puhetta ruotimaan:

6:61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?
6:62
Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
6:63
Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
6:64
Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.
6:65 Ja hän sanoi:
"Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".
6:66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.
6:67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista:
"Tahdotteko tekin mennä pois?"
6:68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
6:69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

Kovan puheen jälkeen Jeesuksen seurassa oli enää kaksitoista miestä, mutta se oli hänelle enemmän, kuin ne valtavat laumat, jotka juoksivat ilmaisen leivän perässä. Kirkonmiehet olivat kyllä tässä sanoneet, että huono käännyttäjä tuo Jeesus. Mutta Jeesus ei tarvinnut pitää vaalipuheita. Hän tiesi, ettei kukaan voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä sitä hänelle anna. Jäljelle jäänyt pieni joukko oli Jumalan armosta ymmärtänyt sen, että Jeesus on "Jumalan Pyhä".

Erikoisen hyvää ainesta ei tämäkään joukko näyttänyt olevan. Johannes jatkaa:


6:70 Jeesus vastasi heille:
"Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele."
6:71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.

Pietari oli juuri tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pyhäksi ikäänkuin koko lauman puolesta. Siitä huolimatta hänenkin ajatusmaailmansa oli aika lähellä sitä, mitä Herra sanoi Juudaasta:

16:21 Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
16:22 Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko".
16:23 Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille:
"Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".

(Matt 16:21-23)

Pietari oli jo vastannut Jeesuksen koviin sanoihin sanoen, että "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Kovista sanoista huolimatta Pietari pysyi tiukasti kiinni Jeesuksen kannoilla. Ainoastaan marssijärjestys oli muuttunut.

Kun Jeesus oli torjunut biologisen ihmisen luonnolliset ajatuskulut, kovat puheet senkun jatkuivat. Viimeistään seuraavan lauseen olisi luullut karkottavan niin Pietarin ja kuin loputkin opetuslapset Jeesuksen ympäriltä:

16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua".

Kovien sanojen jälkeen alkaa kuitenkin kirkastaa. Ensiksi kirkastetaan lopullinen päämäärä. Sille, joka kieltää itsensä, ottaa ristinsä ja seuraa Jeesusta, on Jeesuksella kerrottavana hyvä sanoma:


16:25
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
16:26
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
16:27
Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
16:28
Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."


Matt 16:25-28

Jos päämääränäsi on taivas, tulet ennemmin tai myöhemmin ymmärtämään, mikä ero on Luojalla ja luodulla, taivaallisella ja maallisella, hengellisellä ja maallisella, tai sillä, mikä on Jumalasta ja sillä, mikä on tästä maailmasta. Jo Vuorisaarnassa Jeesus oli todennut, että "henki on enemmän kuin ruoka":


6:25
Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
6:26
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
6:27
Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
6:28
Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
6:29
Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
6:30
Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
6:31
Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
6:32
Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
6:33
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
6:34
Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

(Matt 6:25-34)

Vuorisaarnan ohje "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" on sekä ohje, että lupaus. Mutta se on myös kannanotto. Jeesus tarjoaa tavanomaisesta elämänmuodosta täysin poikkeavaa vaihtoehtoa, ja väittää, että sitä noudattamalla tulee myös leipä.

Seuraajilleen Jeesus lupaa paljon muutakin kuin pelkkää leipää, mutta ennen lupausten esittämistä hän tekee selväksi, kenelle nämä lupaukset kuuluvat. Kaiken lisäksi nämä lupaukset esitetäänkin vain sille potentiaaliselle porukalle, joka jo on tunnustanut Jeesuksen taivaallisen aseman ja oli valmis kulkemaan saman tien Hänen kanssaan. Jeesuksen elämään seuranneet opetuslapset näkivät omin silmin, että tie ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista:

7:1 Ja sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa; sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaaksensa.

Joh 7:1

Vaikka Jeesus - kuten myös hänen opetuslapsensa myöhemmin - jatkuvasti vakuuttivat Jumalan huolehtivan työmiehistään, sanaa rististä ei hetkeksikään unohdettu. Jeesus oli menossa ristille ja samaan oli myös kaikkien hänen seuraajiensa valmistauduttava. Eikä ainoastaan sen takia, että maailma on paha, ja pahuuden asiamiehet kärkkyivät tilaisuutta käydäkseen taas uudestaan Jeesuksen ja myöhemmin myös hänen seuraajiensa kimppuun. Ennen kaikkea opetuslasten oli voitettava se paha, joka asui heissä itsessään. Ja siihen ei riittänyt vähempi, kuin risti.

Voitto vastustajasta avasi Jeesuksen seuraajille tien Jumalan Valtakuntaan.

Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan Valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".

(Kts. Lk 18:29-30).

Sivullisille sana rististä jäi arvoitukseksi, kuten usein käy asioille, jonka arvoa ei ymmärretä. Se, että uskovat sitä niin arvostavat, näytti hullutukselta:

1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1.Kor 1:18).

Jeesuksen seuraajien keskuudessa sana rististä sai nimen Evankeliumi, Hyvä Sanoma.

 

Lainaukset KR 1933-19938; muu teksti ©: Osmo Pöysti

Takaisin Osmon kotisivulle