Pehmoiset puheet sadasta tuhannesta uudesta työpaikasta kuulostavat hyvältä, mutta Jeesuksen hallitukseen niillä puheilla ei olisi päässyt. Jeesus oli tosin saanut paljon seuraajia ruokkimalla nälkäisiä, mutta kun hän alkoi puhua hengellisiä asioita, kannattajat häipyivät. Mikä meni vikaan, vai menikö mikään? Jos kurkistetaan kertomuksen loppuun, huomataan, että lihaan vetoavat eri asiat kuin henkeen. Mutta otetaanpa asiat järjestyksessä.
Osmo Pöysti: KOVA PUHE
2004
Kuru, Finland
2004-11-22
Kansanjoukot etsivät Jeesusta, koska Jeesus oli ruokkinut heidät ihmeellisesti. Johannes kertoo:
6:25 Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"
6:26 Jeesus vastasi heille ja sanoi:
Ensimmäiset kommentit eivät olleet myönteisiä:
6:60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
Mutta annetaan Jeesuksen itsensä selittää, mitä hän haluaa sanoa, ennen kuin ryhdytään puhetta ruotimaan:
6:61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille:
Kovan puheen jälkeen Jeesuksen seurassa oli enää kaksitoista miestä, mutta se oli hänelle enemmän, kuin ne valtavat laumat, jotka juoksivat ilmaisen leivän perässä. Kirkonmiehet olivat kyllä tässä sanoneet, että huono käännyttäjä tuo Jeesus. Mutta Jeesus ei tarvinnut pitää vaalipuheita. Hän tiesi, ettei kukaan voi tulla hänen tykönsä, ellei Isä sitä hänelle anna. Jäljelle jäänyt pieni joukko oli Jumalan armosta ymmärtänyt sen, että Jeesus on "Jumalan Pyhä".
Erikoisen hyvää ainesta ei tämäkään joukko näyttänyt olevan. Johannes jatkaa:
Pietari oli juuri tunnustanut Jeesuksen Jumalan Pyhäksi ikäänkuin koko lauman puolesta. Siitä huolimatta hänenkin ajatusmaailmansa oli aika lähellä sitä, mitä Herra sanoi Juudaasta:
16:21 Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
16:22 Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko".
16:23 Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille:
(Matt 16:21-23)
Pietari oli jo vastannut Jeesuksen koviin sanoihin sanoen, että "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Kovista sanoista huolimatta Pietari pysyi tiukasti kiinni Jeesuksen kannoilla. Ainoastaan marssijärjestys oli muuttunut.
Kun Jeesus oli torjunut biologisen ihmisen luonnolliset ajatuskulut, kovat puheet senkun jatkuivat. Viimeistään seuraavan lauseen olisi luullut karkottavan niin Pietarin ja kuin loputkin opetuslapset Jeesuksen ympäriltä:
16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa:
Kovien sanojen jälkeen alkaa kuitenkin kirkastaa. Ensiksi kirkastetaan lopullinen päämäärä. Sille, joka kieltää itsensä, ottaa ristinsä ja seuraa Jeesusta, on Jeesuksella kerrottavana hyvä sanoma:
16:25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
16:27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.
16:28 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."
Jos päämääränäsi on taivas, tulet ennemmin tai myöhemmin ymmärtämään, mikä ero on Luojalla ja luodulla, taivaallisella ja maallisella, hengellisellä ja maallisella, tai sillä, mikä on Jumalasta ja sillä, mikä on tästä maailmasta. Jo Vuorisaarnassa Jeesus oli todennut, että "henki on enemmän kuin ruoka":
6:25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
6:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
6:27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
6:28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
6:29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
6:30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
6:31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
6:32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
(Matt 6:25-34)
Vuorisaarnan ohje "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan" on sekä ohje, että lupaus. Mutta se on myös kannanotto. Jeesus tarjoaa tavanomaisesta elämänmuodosta täysin poikkeavaa vaihtoehtoa, ja väittää, että sitä noudattamalla tulee myös leipä.
Seuraajilleen Jeesus lupaa paljon muutakin kuin pelkkää leipää, mutta ennen lupausten esittämistä hän tekee selväksi, kenelle nämä lupaukset kuuluvat. Kaiken lisäksi nämä lupaukset esitetäänkin vain sille potentiaaliselle porukalle, joka jo on tunnustanut Jeesuksen taivaallisen aseman ja oli valmis kulkemaan saman tien Hänen kanssaan. Jeesuksen elämään seuranneet opetuslapset näkivät omin silmin, että tie ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista:
7:1 Ja sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa; sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaaksensa.
Joh 7:1
Vaikka Jeesus - kuten myös hänen opetuslapsensa myöhemmin - jatkuvasti vakuuttivat Jumalan huolehtivan työmiehistään, sanaa rististä ei hetkeksikään unohdettu. Jeesus oli menossa ristille ja samaan oli myös kaikkien hänen seuraajiensa valmistauduttava. Eikä ainoastaan sen takia, että maailma on paha, ja pahuuden asiamiehet kärkkyivät tilaisuutta käydäkseen taas uudestaan Jeesuksen ja myöhemmin myös hänen seuraajiensa kimppuun. Ennen kaikkea opetuslasten oli voitettava se paha, joka asui heissä itsessään. Ja siihen ei riittänyt vähempi, kuin risti.
Voitto vastustajasta avasi Jeesuksen seuraajille tien Jumalan Valtakuntaan.
Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan Valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista,
ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää".(Kts. Lk 18:29-30).
Sivullisille sana rististä jäi arvoitukseksi, kuten usein käy asioille, jonka arvoa ei ymmärretä. Se, että uskovat sitä niin arvostavat, näytti hullutukselta:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1.Kor 1:18).
Jeesuksen seuraajien keskuudessa sana rististä sai nimen Evankeliumi, Hyvä Sanoma.
Lainaukset KR 1933-19938; muu teksti ©: Osmo Pöysti
Takaisin Osmon kotisivulle