Hengen uudistuksen, Jeesuksen opetuksen ja kaikkien raamatullisten käskyjen päämäärä on rakkaus:

Käskyn päämäärä on rakkaus. (1.Tim 1:5).

Rakastaakseen ihmisen on muututtava. Itsekkyys on syöstävä syrjään sydämen valtaistuimelta. Ja mikä tilalle? Jumala, joka on Rakkaus. Presidentti Jeesus alkoi julkisen kampanjointinsa sanoen "MUUTTUKAA …."

Copyright ©: Osmo Pöysti

2002-2012

Päivitetty: 2012-11-13

Obama valittiin jo toisen kerran Yhdysvaltojen presidentiksi. Neljässä vuodessa äänestäjille oli selvinnyt, mikä mies Obama on, eikä sitä suomalaisillekaan tarvinne enää selitellä. Obama ei halua muutosta. Syöksykierre saa jatkua, koska äänestäjät ovat torjuneet Jeesuksen sanan mielenmuutoksesta. Sehän olisi paitsi vallankumouksellista, myös vaativaa.

Synti on synnin orjalle normaali elämänmuoto. Hän rypee synnissä kuin kotonaan. Yhdysvaltojen siviiliväestön irtaantuminen synnin otteesta oli pitkällinen ja vaikea prosessi. Olemme lasten kanssa iltaisin lukeneet Harriet Beecher-Stowen kirjaa Setä Tuomon tupa. Kuinka pitkälle tällä tiellä päästiin, käy ilmi, kun vertaamme Yhdysvaltoja Eurooppan tai Afrikkaan, mistä maan valtaväestö oli lähtöisin. Syöksy alespäin on tietysti helpompaa, niinkauan kuin sitä kestää. Syöksyä seuraavaa äkkipysähdystä Amerikka ei kestä.

Voidaan toki sanoa, ettei kristittyjä paljon ole missään. Jos Sodomassakin olisi ollut parikymmentä vanhurskasta, olisi kaupunki säästetty. Yhdysvalloissa on sentää noin puoli miljoonaa ymmärtäväistä, jotka eivät antaneet ääntään babylonialaisen järjestelmän tukemiseen. No, ehkä Yhdysvallat säästyvätkin Sodoman tuholta vielä tällä kertaa, mutta silloin niille käy kuin venäläisille 1917. op/2012-11-13

Roskapostissa kerrottiin jonkun raharikkaan hankkeesta, jonka tarkoituksena oli muuttaa maailmaa. Joku toinen kertoi terroristien yrityksestä muuttaa maailmaa. Ja on näitä maailman muuttajia muitakin.

Maailman muuttajia on ihan sairaan paljon, eikä se vain muutu. Maailma, (kr. kosmos) on paholaisen valtajärjestelmä, eikä se koskaan muutu paremmaksi, mitä se nyt on. Ei edes Jeesus yritä muuttaa sitä paremmaksi.

Jeesus ei muuta maailmaa, mutta hän muuttaa ihmisen, yksilön, sinutkin, jos haluat. Jeesus kutsuu ulos maailmasta, "ek tou kosmou", seurakunnan, "ek-klesian". Mutta ne, jotka eivät luovu saatanan järjestelmästä, tuhoutuvat yhdessä sen kanssa.

Yhdistyneet kansakunnat on tekemässä uutta uskontoa, jonka tieltä "vanha" on raivattava pois. Jeesus on siis tuomittava uudelleen. Uusi "oikeudenkäynti" on vireillä. Uusi "oikeudenkäynti" tarvitaan sen määrittelemiseksi, ettei Jeesusta sen jälkeen enää nimitettäisi poliittisesti epäkorrekteilla nimillä. Odotettavissa on, että uudessa "oikeudenkäynnissä" Jeesus todetaan ei suinkaan jumalalliseksi, vaan joksikin sellaiseksi, kuin esimerkiksi Olof Palme tai toveri Tuomioja.

YyKoon alainen Sivilisaatioiden Allianssi (AoC) on saamassa globaalin uskontopoliisin valtuudet. Lukuisat asiakirjat kertovat jo, millaista ristiretkeä kirkko, sosialistit ja muslimit nyt yhdessä New Age-liikkeen gurujen johdolla valmistelevat. Myös henkilövalinnoista käy ilmi se, mihin YK pyrkii. Eräs AoC, eli "sivistyksien" allianssin korkean tason suunnitteluryhmän jäsenistä on Karen Amstrong. Hän on kirjoittanut monia juutalaisuutta, islamia ja kirkkoa koskevia kirjaa, ja näyttää päätyneen islamin tukijaksi. Hän esiintyy mielellään monoteististen uskontojen arvostelijana tyyliin kristinusko paha, muslimi hyvä. Väitteet, ettei Jeesus edes kuvitellut olleensa Jumalan poika, sopivat kyllä hyvin yhteen Koraanin, vaan ei Luukkaan evankeliumin todistuksen kanssa. Karen Armstrong esittää sen näin:

Jeesus on henkilö, jota maailma vihaa. Kun hänen arvostelijakseen laitetaan henkilö, jonka edustaa maailman mahtavinta julkisjärjestöä, voi jo ennakolta odottaa, että mitä sieltä tulee. Mutta katsotaan nyt kuitenkin, mitä siellä Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen jumaluudesta sanotaan. Ensiksi se, mitä enkeli ilmoitti Marialle:

Elisabet, Johannes Kastajan äiti tuli ja ilmoitti Marialle saman asian käyttäen sanoja "Herrani äiti", kts. Lk 1:41-43. Huomaa, että Pyhässä Hengessä puhunut Elisabet ei sanonut Jeesusta "Herrani isäksi", vaan "Herrani äidiksi". "Jouluevankeliumissa" taas sanotaan:

Jeesus ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisenä. Tämän tapahtuman todistajaksi Pyhä Jumalan Henki lähetti vanhan Simeonin:

Se, mikä kreikkalaisessa tekstissä on "ton hriston kyriou" on hebreaksi "et mashiah Jehovah" eli Jehovan Voideltu. Ero syntyy siitä, että kreikkalaisessa Septuaginta-raamatunkäännöksessä, joka on tehty Egyptin Aleksandriassa noin vuonna 200 eKr, hebrean sana "Jehovah" käännettiin sanalla "kyrios", herra. Käännösvirhettä seliteltiin siten, että nimeä Jehovah ei pidä lausua ääneen, ettei vain tulisi vahingossakaan rikottua sitä käskyä vastaan, jossa sanotaan: "Älä turhaan lausu Herran (oik: Jehovan), sinun Jumalasi nimeä…". Kreikankielisessä Uudessa testamentissa tämä tapa jatkuu, joten sitä varten meidän ei tarvitse lakata "Herra" sanaa käyttämästä. Se, että sana "herra" on harhaanjohtava käännös niin sanalle "kyrios" kuin sanalle "adonai", on jo aivan eri juttu, joten ei siitä tässä sen enempää.

Karen Armstrongin tapaiset "asiantuntijat" eivät vähääkään piittaa tosiasioista silloin, kun ne todistavat heidän agendaansa vastaan. Mutta muuten, tiedätkö kuka tarkasti ja hyväksyi Luhangan Lempään koulun opetussuunnitelman silloin, kun minä kävin sitä koulua? No sehän oli kansakoulun johtokunta, jonka puheenjohtajana oli Kylmälän Arvi. Mutta nyt asiat ovat muuttuneet. Suomi on liittynyt YK:n jäseneksi, ja liiton ehtoihin kuuluu sekin, että YK määrää jäsenvaltioittensa koulujen opetussuunnitelmista.

Karen Armstrong on Kofi Annanin määräämä tarkastaja elimessä, joka valvoo, että Luhangankin koulut opettavat sitä YK:n sitä agendaa. Joten jos sinun lapsillesi syötetään koulussa paskaa, niin älä ihmettele yhtään, vaan valmistaudu siihen, että paha pahenee pahemmaksi, eikä siitä muuta pelastusta ole, kuin Jeesus.

Teologit ja muut filosofit väittelevät vieläkin siitä, onko Jeesus esikuva vai Jumalan poika, vaikka Jeesus itse sanoi:

Tämä lause sisältää nämä molemmat asiat: esikuvan, jonka mukaan meidän tulee rakastaa yhtä paljon kuin Jeesus, sekä jumaluuden, sillä Jumala on rakkaus. Jeesuksellakin oli "esikuva", Isän Jumalan rakkaus:

Esikuvallista Jeesuksen rakkaudessa on se, että hän ei etsi omaa parastaan, vaan rakkautensa kohteen parasta. Hän meni ristille, koska se oli välttämätöntä ihmisen pelastamiseksi synnin vallasta. Jumalallisen rakkauden todeksi eläminen tulee vaatimaan uhrauksia myös meiltä, jotka häntä seuraamme. Näiden uhrauksien mitta on ristinkuolema synnittömänä ystäviensä puolesta. Tämäkin on esikuvallista, sillä Totuudesta Jeesus ei luopunut minkään asian vuoksi:

Jumalan poikaa sanotaan rakentajan pojaksi. Jumala rakentaa yhteisöä, mutta hän rakentaa eri tavalla kuin ihmiset. Ihmiset ottavat kiveä tai puuta, muokkaavat niitä, ja panevat palikat kokoon haluamallaan tavalla. Kun Jumala rakentaa, hän rakentaa sisältä päin. Rakennusmateriaalit virtailevat kohteen sisällä. Mallina tässä on viinipuu:

Poika on hebreaksi "ben". Samasta juuresta tulee sana "bina", rakennus. Jeesus on rakentajan poika. Rakennus, jonka hän rakentaa on Kristuksen morsian, Taivaallinen Jerusalem.

Jeesus aloitti julkisen toimintansa kutsumalla ihmisiä mielenmuutokseen, "koska Jumalan valtakunta on lähellä". Matteuksen evankeliumissa tämä on kirjattu jakeeseen 4:17. Seuraavan kerran Matteus kirjaa tekstiinsä ne sanat, joilla Jeesus kutsuu mukaansa Galilean kalastajia:

Seuraavan kerran Matteus siteeraa Jeesusta välittäessään meille Jeesuksen ohjelmajulistuksen tekstin. Jeesuksen muu toiminta oli jo herättänyt kansanjoukkojen kiinnostuksen, ja nyt hän istuu oppilaittensa seurassa ja kansanjoukkojen odottaessa, mitä tuleman piti. Historiallisen momentin ilmestyksen tavoin ymmärtänyt Matteus kirjoittaa: "Niin hän avasi suunsa …" Taivas oli laskeutunut köyhien ihmisten keskuuteen:

Jeesus ei suoraan sano, että vastakkain ovat suunnaton köyhyys, toivottomuus ja kuolema toisaalta, ja Taivasten valtakunnan kirkkaus ja loisto toisaalta, sillä hän oli tullut rakentamaan siltaa näiden kahden välille, avaamaan oven Pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan.

Luoksepääsemättömässä kirkkaudessa asuva Jumala oli tullut kansansa luo. Hän ei osoita sormella kuulijoitaan, eikä kerro edes sitäkään, että hänen kuulijansa ovat kaikki köyhiä, surkeita syntisiä, vaan jättää sen jokaisen omaan harkintaan. Mutta niille, jotka tuntevat oman riittämättömyytensä ja ovat valmiit luopumaan omista parannusohjelmistaan ja kuvitellusta suuruudestaan, hän julistaa:

Jeesus kutsuu ihmisiä mielenmuutokseen ja tuomaan vanhan, turmeltuneen psykensä ristille, että heillä olisi ylösnousemus ja elämä yhdessä hänen kanssaan.

Jumala ei muuta meitä väkisin. Hän parantaa vain ne, jotka myöntävät olevansa sairaita. Mutta jos me olemme kuolettaneet maailmasta peräisin olevan psykemme ristin kautta - tunnustaneet köyhyytemme, on tie taivaisiin auki. Hengellisesti köyhät ovat murheellisia epätoivoisesta tilastaan, mutta Kaiken Lohdutuksen Jumala lohduttaa heidät. Ja kun he ovat tyyntyneet, hän osoittaa heille maan, jonka hän on heille valmistanut. Mutta enemmän kuin omaisuutta vanhurskas ihminen halajaa vanhurskautta - oikeudenmukaisuutta, anteeksiantoa ja rakkautta. Halu on juuri se sama halu, jonka toteuttamisen Jumala tuntee omaksi velvollisuudekseen, ja jonka hän kiiruusti täyttää, kun sitä häneltä pyydetään. Samanlaiset interessit lähentävät ihmisen Jumalaan, ja ihminen saa nähdä Jumalan, jonka kanssa hän tekee rauhan ja syntyy Jumalan lapseksi.

Mitä tästä vielä puuttuu? Ei mitään, mutta Jumalan lapsien osa maailmassa on sama, kuin Jumalan esikoispojalla: häntä vainottiin. Niin on myös muiden Jumalan lasten laita. Maailma vaatii kaikki Jumalan lapset ristille, mutta se on Isän tahto, että meillä olisi myös ylösnousemus ja elämä yhdessä Hänen kanssaan. Taivasten valtakunta.

Jeesus alkoi julkisen toimintansa vaatimalla muutosta ja päätti julkisen toimintansa käskyyn, joka velvoittaa Jeesuksen opetuslapset opettamaan muutosta. Minkä verran ihmisen on muututtava? Vastaus: Kokonaan. Liha on syrjäytettävä kokonaan hallitsijan paikalta. Uudeksi vallanpitäjäksi nousee Jumalan yhteydessä elävä henki.

Ihmisen on muututtava KOKONAAN. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että ihmisen on naulittava itsensä Kristuksen kanssa ristille, mikäli hän aikoo kokea myös ylösnousemuksen Kristuksen kanssa. Heti kasteen jälkeen voit jo odottaa hengen uudistumista, mutta ruumiin ylösnousemus tapahtuu vasta sitten, kun ruumiskin on kuollut, vaikka Kristuksen ylösnousemuksen voimasta ruumiskin pääsee osalliseksi jo tässä ajassa tietyistä armoituksista, kuten terveeksitekemisen lahjasta …

Mikä tahansa UUTUUS näyttää kelpaavan korvaamaan Rakkautta ja Totuutta, mutta vain hetken. Valheen paljastuttua valheeksi tulee taas uudet uutuudet…

Harva uskova uskaltaa sanoa, kuin Paavali: "Mutta meillä on Kristuksen mieli" (kts. 1.Kor 2:16). Kristuksen mieli (kr. "nous") on se päämäärä, johon mielenmuutoksella (meta-noia) ja sekä nou-thesialla (opetuksella ja kasvatuksella) kristillisessä seurakunnassa pyritään, tai pitäisikö sanoa, että pitäisi pyrkiä. On toki tuloksiakin. Jumalan armosta minäkin tunnen ihmisiä, joilla on KRISTUKSEN MIELI.

Nooan edellä eläneistä ihmisistä sanottiin, että "Ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat", (kts. 1.Ms 6:6). Ei mitään poikkeamia yleisestä käytännöstä! Miten ehyesti ja johdonmukaisesti ihmiset olivatkaan antautuneet pahuuden palvelukseen! Ihminen oli totaalisesti paha.

Totaalisesti pahan ihmisen vastakohta on totaalisesti hyvä ihminen. Välimaastoon jäävät muut, oikeastaan me kaikki, sillä Kristus on noussut ylös hallituspaikalleen eikä totalitäärisen yhteiskunnan luomus, antikristus ole vielä saavuttanut pahuuden täydellisyyttä. Meitä vasta luodaan, me muutumme. Kehitys etenee valintojen kautta joka täydelliseen pahuuteen tai täydelliseen Kristuksen kaltaisuuteen. Jokainen tekemäsi valinta vie sinut lähemmäksi täydellisyyttä pahuudessa tai täydellisyyttä Kristuksessa. Kaikki valinnat eivät ole helppoja, sillä totalitäärinen yhteiskunta pyrkii estämään ylöspäin suuntautuvan kehityksen. Herran veli Jaakob muistuttaa:

Kristuksen kaltainen ihminen on ehyt ihminen. Hänessä ei ole sisäisiä ristiriitoja. Hän noudattaa johdonmukaisesti RAKKAUDEN, TOTUUDEN JA ELÄMÄN periaatteita - Vaeltaa Jumalan tietä askel askeleelta. Hän on luopunut huoruudesta, valheesta ja murhista ja voittanut Kristuksen ylösnousemuksen voiman turvin. Kristuksen ihminen on ehyt ihminen, luotu hyviä töitä varten Isän Jumalan kunniaksi.

Totaalisesti pahat maailmanvallat pyrkivät totalitäärisin keinoin luomaan totaalisesti pahan ihmisen, niin pahan, että hän olisi ehyt, täydellinen pahuudessaan. Siksi radiossa soitetaan ympäri vuorokauden huoruuteen kannustavaa musiikkia, uutisissa ihannoidaan roistoja ja käsilaukussa on pillereitä. Ilman Jeesusta ihminen on synnin koukussa, mutta Jeesus vapauttaa ja eheyttää sen, joka hänen jäljissään kulkee. Ihmisen vapautuksen estämiseksi totalitääriset maailmanvallat haluavatkin estää evankeliumin julistuksen, mutta se saarnataan kaikessa maailmassa, ja sitten tulee …

Rikkinäinen ihminen on itselleen ongelma. Ihminen ei voi olla yht'aikaa varas ja rehellinen. Hän voi kyllä näytellä rehellistä tai näytellä varasta, mutta varaskaan ei voi kaikkea varastaa. Hän ei saavuta täydellisyyttään siinäkään suunnassa. Ainut ehyt ihminen on se, joka löytää eheytensä Kristuksen pyhyydessä.

Kun raamatussa puhutaan saarnaamisesta, on aina kyse evankeliumin julistuksesta ei-uskoville. Koskaan uskovat eivät Raamatun lehdillä esiinny saarnoineen uskovan yleisön edessä. Uskovien kesken keskustellaan, mutta ei saarnata.

Saarnatessa vain yksi henkilö on äänessä, keskustellessa vähintään kaksi. Jo tästä näkyy, että keskustelu on seurakunnassa laiminlyöty asia. Papit käsittelevät seurakuntaa ikään kuin se olisi kaikki jumalatonta joukkoa. Mutta tämä laiminlyöty asia on jopa tärkeämpi kuin saarna, sillä mitään veljeyttä tai seurakuntaa ei ole edes olemassa, elleivät veljet puhu keskenään.

Raamattu käyttää saarnasta kreikankielistä sanaa kerygma. Raamattu myös määrittelee kerygman sisällön. Siihen kuuluu vain ne 7 asiaa, jotka ihmisen on tarpeen tietää pelastuakseen pahan vallasta Jumalan valtakuntaan. Kun ne on selvitetty, ihmisen on tehtävä ratkaisunsa, uskoako esitetyt asiat, ja jos vastaus on myönteinen, hänen on otettava kaste. Mutta sitten alkaa arki. Jeesus tahtoo muuttaa valtakuntaansa tulleen ihmisen täysin uudeksi ihmiseksi. Tämän muutostyön keskeinen osa muodostuu uskovien välisistä keskusteluista, joista kreikassa käytetään nimeä nouthesia, sekä muita nimityksiä.

Jeesus alkoi julkisen toimintansa vaatimalla ihmisiä muuttumaan, kts. Matt 4:17 ja luovutti tämän vaatimuksen julistamisen opetuslapsilleen viimeisinä sanoinaan lausumassaan lähetyskäskyssä. Kaikki Jeesuksen opetukset ovat aineistoa, oppimateriaalia tätä muutosta varten. Mutta opiskelutapa on vuorovaikutteista, sillä seurakunta ei tunne kastijakoa. Opiskelun on kuljettava ymmärryksen kautta, ja ymmärrystä hankitaan harkitsemalla asiaa puolelta kuin toiseltakin. Raamatun mukaan neuvonantajien runsaus on rikkautta.

Sanalle "nouthesia" ei taida olla hyvää, yksiselitteistä käännöstä suomeen, koskapa kirkkoraamattu kääntää sanan joskus neuvomiseksi, joskus kehoittamiseksi, joskus nuhtelemiseksi. Sana nouthesia muodostuu kahdesta osasta, "nou" (järki, ymmärrys) ja "thesia", pano, asetus. Kysymys on siis järjen asettelemisesta, aivotoiminnan - jos ei aivan pesusta niin eheyttämisestä ainakin.

Nouthesian tarkoituksena on ehyt ihminen. Ehyt siinä mielessä, että ihminen vapautuu hyvän ja pahan ristiriidasta hylkäämällä pahan ja keskittymällä hyvään. Jeesuksen valtapiirin ohjearvot syntyvät Jumalan henkilökohtaisista ominaisuuksista: Rakkaus, Totuus ja Elämä. Jumala on ristiriidaton, hän ei itsestään poikkea. Hän vierastaa kaksinaamaisuutta. Eheytymisen vaatima mielen uudistus on järjen sopeuttamista Jumalan arvomaailmaan.

Kun nouthesiaa verrataan Jeesuksen esittämään muutosvaatimukseen, huomataan, että kyse on samasta asiasta. Ensi sanoikseen Jeesus vaati mielenmuutosta, metanoia. Metanoia on sekin yhdyssana, jossa ensimmäinen osa "meta" tarkoittaa etäistä, kuten esimerkiksi sanassa metastaasi, etäpesäke, ja jälkimmäinen osa "noia" …

Ihmisen luontaisiin tarpeisiin kuuluu uskonnollisuus. Ihminen etsii itselleen oman arvomaailmansa symbolin ja antaa sille nimen. Kun "jumala" on löydetty, sitä aletaan palvoa, sillä se edustaa ihmistä itseään.

Ihmisen on helppo alistua itse valitsemalleen auktoriteetille. Uskonnollisuuden peilistä itseään katseleva ihminen tuntee olevansa valistunut, lähes Jumalan veroinen. Hän kokee todeksi paholaisen sanat: "Teidän silmänne aukenevat ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan" (kts. 1.Moos 3:4-5).

Itseään uskonnollisuuden peilistä katseleva ihminen ei näe itsessään mitään muutoksen tarvetta. Hän vastaa täydellisesti sitä jumalankuvaa, jonka hän on itselleen tehnyt. Hänen ainut pyrkimyksensä on toteuttaa itseään, jopa toisissa ihmisissä. Jumalaksi itsensä kuvitteleva ihminen luulee tuntevansa "hyvän ja pahan". Käärmeen viettelemänä hän laatii sääntöjä ja lakeja muille ihmiselle ja tunkeutuu siten jopa Jumalan valtaoikeuksien alueelle.

Jumala kohtaa itseään peilin avulla valistavan ihmisen Jeesuksen sanoin: "Tule ja seuraa minua" ja vaatii ihmistä muuttumaan. Jeesuksen ensimmäiset sanat hänen julkisen toimintansa alussa olivat: "Muuttukaa mieleltänne …", kts. Matt 4:17 ja saman vaatimuksen hän sanelee julistettavaksi kaikessa maailmassa:

Mielenmuutos on ehto syntien saamiseksi anteeksi. Jeesus vaatii ihmistä muuttumaan, koska ihminen ei vastaa Jumalan ihanteita, jotka ovat Rakkaus, Elämä ja Totuus - Elävän Jumalan ominaisuudet. Ihmisen ominaisuudet poikkeavat niistä ratkaisevasti. Jeesuksen mukaan ihmissydämestä lähtevät "pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys", kts. Mark 7:20-23.

Peili ei tuo esiin muutoksen tarvetta, mutta jo huolimatonkin vilkaisu naapurin pihalle tuo paljastaa enemmän, sillä naapurissa on helpompi nähdä se viaksi, mitä peili ei näytä. Mutta naapurin ottaminen vertailukohteeksi voi tuoda muita vääristymiä maailmankuvaan. Ihminen tavallisesti pitää naapuria huonompana ihmisenä kuin mitä itse on.

Jeesuksen mukaan kaikki ihmiset ovat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Kahden rupisammakon ei kannata kinastella siitä, kumpi on kauniimpi. Kaikkien on muututtava, jos mieli välttää Jumalan tuomiot. Vain totaalisesti pimeä ihminen voi olla niin ylpeä (kts. luettelo yllä), että hän luulee olevansa vapaa ihmisen normaaleista ominaisuuksista, joihin kuuluvat "pahat ajatukset, … ylpeys ja mielettömyys".

Muutos on miellyttävämpi prosessi kuin luullaan. Pienikin edistys ajatusmaailman eheytymisessä, mukautumisessa Elävän Jumalan arvomaailman kanssa, tuo mukanaan mielihyvää, jonka laatu on aivan erilaista, kuin mitä "itsensä toteuttamisella" saavutetaan.

Laajemman perspektiivin ihmisen pahuutta koskevaan tarkasteluun antaa maailmanhistoria. Sen viimeistään pitäisi osoittaa, että ihminen on paha, mutta kun ei niin ei. Ihmiselle ominaisella pahuudella historian opetuksetkin tulkitaan dualistisesti, ikään kuin ihmisiä olisi luotu kahta sorttia, hyviä ja pahoja. Käytäntöön siirrettynä dualistien oppi tarkoittaa sitä, että peiliinkatsojien ei tarvitse muuttua, mutta muiden pitää.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitossa hyvinä itseään pitävät edistykselliset ihmiset saivat vallan. Niitä, joita edistykselliset, "kunnon" ihmiset pitivät huonoina, nimitettiin kansan vihollisiksi. Pahoiksi luokittelu tapahtui esimerkiksi kansallisuuden, uskonnon, puoluekannan, sosiaalisen tai taloudellisen aseman, koulutuksen tai ammatin perusteella. Sitten pahat tapettiin …

Ihminen on valmis alistumaan, mutta vain uskonnollisuutensa puitteissa. Jumalalle ihmisen alistuminen ei kelpaa. Hän vaatii ihmistä muuttumaan. Jumala haluaa, että sinä säilyttäisit itsenäisyytesi, ja pystyisit itsenäisesti toimimaan oikein.

Itsenäinen ihminen ei toimi pakon sanelun mukaan vaan uskonsa perusteella. Itsenäinen ihminen toimii siten, kuin uskoo olevan parasta. Kysymys onkin siitä, mitä uskot. Jos luulet, että "pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys" on tie valoisaan tulevaisuuteen, on kysymys uskosta. Uskosta, mutta toisenlaisesta sellaisesta, on kysymys silloin, kun sinä eheydyt mielenmuutoksen myötä niin, että et enää kuvittele rakkauden ja huoruuden, totuuden ja politiikan, elämän ja jumalattomuuden voivan asua samassa sydämessä.

Ehyt ihminen noudattaa Rakkautta, Totuutta ja Elämän muita periaatteita siksi, että hän uskoo niihin. Ehyt ihminen myös kieltäytyy näiden periaatteiden vastaisista toimista, sanoista ja ajatuksista siksi, että hän on ehyt - Ehyessä ihmisessä ei ole ristiriitaa, joka syntyy, kun ihminen ei hallitse sydäntään, vaan antaa joskus vallan pahalle luonnolleen ja joskus yrittää noudattaa Jumalan arvomaailmaa.

Jumalan päämäärä on sinun eheyttämisesi Hengen uudistuksen kautta, mutta hän ei eheytä sinua väkisin. Sinä valitset, oletko sinä uskollinen vaimollesi aina vai melko usein, ehyesti vai petollisesti.

Jumala antaa Henkensä vain niille, jotka tunnustavat Jeesuksen Herruuden ja suostuvat sitä käytännössä noudattamaan. Jumalan Pyhä Henki tulee asumaan ihmissydämeen, jos sinulla on tarjota Hänelle sopiva sydän asunnoksi.

Raamattu ei käytä substantiivia "metamorfosis", (muodonmuutos), mutta vastaava verbi, metamorfóomai löytyy kreikkalaisesta Uudesta Testamentista neljä kertaa, kts. Matt 17:2, Mark 9:2, Room 12:2 ja 2.Kor 3:18. Kahdessa tapauksessa verbiä käytetään kuvaamaan Jeesuksen itsensä kirkastumista "Kirkastusvuorella" ja kahdessa tapauksessa kyse on ihmisen muuttumisesta mielenmuutoksen kautta Jumalan kirkkauden vaikutuksesta.

Silloin, kun odottaisimme Uuden Testamentin käyttävän vastaavaa substantiivia "metamorfosis", löydämmekin kreikkalaisesta tekstistä sanan "anakainosis", uudistus, ennallistaminen. Sitä käytetään paitsi Roomalaiskirjeen jakeessa 12:2, myös Tiituskirjeen jakeessa 3:5:

Sanan "anakainosis" käyttö ei ole sattumaa. Sana anakainosis muodostuu kahdesta osasta, ana ja kaino, joilla on lähes sama merkitys. Sanan vartalo "kaino" tarkoittaa uutta, ja kun siihen lisätään ennallistamista merkitsevä etuliite "ana-", on tuloksena sana, joka osoittaa sellaista uudistumista, jolla saavutetaan joku ennen tunnettu tila. Sanaa käytetään myös verbinä muodossa "anakainóo", uudistua, kuten esimerkistämme Kol 3:10 käy ilmi:

Käännös ei ole kovin onnistunut, ja myös 1988 käännös on hakoteillä. Ihminen uudistuu ei suinkaan "tietoon" tai "oppiakseen", kuten 1988 käännös yrittää uskotella, vaan Luojansa kuvan tietämyksestä. Kun tunnet Jumalan, sinä muutut.