Laatikkotekstejä: Jumalan armo; Kaksi keskeistä vaikuttajaa; Toivo;

Osmo Pöysti

Kirjoituksia aiheesta PELASTUS

Kuru, Finland

2007-06-30

 

Kansanlähetyksen lehdessä Uusi Tie oli 21.06.2007 yhden aukeaman laajuinen "Pelastuksen sanakirja", jossa sana "pelastus" määriteltiin näin: "Ihminen, joka turvaa Jeesukseen, pääsee taivaaseen". Väittämä ei ole väärä, mutta hokema vaatii täsmennystä, varsinkin sen osalta, mitä pelastus itse asiassa on. Kun yhtä ja samaa hokemaa hoetaan sata kertaa, syntyy vaikutelma, ettei puhuja muuta tiedäkään, kuin pelkän hokeman. Mitä siis on ## pelastus?

 

Mitä on Pelastus?

Maailma on täynnänsä erilaisia pelastajia. Poliitikot pitävät jatkuvasti kokouksia ja laativat ohjelmia pelastaakseen ties kenet ties mistä. Kuninkaat ja keisaritkin käyttivät titteliä "soter, pelastaja". Kristillinen julistus pelastuksesta alkoi viidentenäkymmenentenä päivänä Jeesuksen ylösnousemisesta. Silloin Pietari täynnä Pyhää Henkeä sanoi:

Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista kanssa, korotti äänensä ja puhui heille: "Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset, olkoon tämä teille tiettävä, ja ottakaa minun sanani korviinne. Eivät nämä ole juovuksissa, niinkuin te luulette; sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä. Vaan tämä on se, mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat. Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat. Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.'" (Apt 2:14-21)

Pietarin kuulijakunta oli juuri vähää aikaisemmin tukenut päälliköitään, jotka roomalaisten avustuksella olivat tappaneet heidän avukseen lähetetyn Jeesuksen. Oikeusmurha oli saanut uuden käänteen, kun murhattu mies oli noussut kuolleista. Kaiken kukkuraksi Pietari Pyhän Hengen tukemana väitti, että Jeesus on Israelin odottama vanhurskas kuningas.

Kun Pietari oli lopettanut puheensa, kuulijat kysyivät: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?". Tämä kysymys syntyi siitä, että he tunsivat syvää syyllisyyttä tajutessaan tekonsa merkityksen. Raamattu ilmaisee asian sanomalla, että he "saivat piston sydämeensä", mikä on vanhakantainen ilmaisu, joka merkitsee suurinpiirtein samaa, kuin että he olivat infarktin partaalla:

Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" (Apt 2:37)

Oli selvää, että vähintä, mitä oikeusmurhaan passiivisesti tai mahdollisesti aktiivisesti osallistuneet kuulijat saattoivat tehdä, oli katua tekojaan. Mutta Pietari ei puhunut mitään katumuksesta. Hän puhui täydellisestä mielenmuutoksesta, eli "parannuksesta", kuten käännöksessä sanotaan. Mutta sekään ei riittänyt: Heidän oli kuoletettava koko se lihallinen luonto, joka aina vastustaa Pyhää Henkeä, ottamalla kaste Jumalan hallitsijaksi voiteleman Jeesuksen nimeen:


Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt 2:38-39)

Kaste, josta tässä käytetään verbiä baptizo, upottaa, on vertauskuvallinen toimenpide siitä, että ihminen haluaa samaistua kuolemaan yhdessä Kristuksen kanssa ristillä, noustakseen hänen kanssa ylös haudasta elääkseen yhdessä Kristuksen kanssa uutta, hengellistä elämää - ensin uskossa ja uskon toteutuessa näkemisessä. Seuraajiensa kuolemisesta ristin kautta Jeesus itse sanoi:

Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt 16:24-25)

Kuoleminen ristin kautta oli lain määräämä rangaistus jumalanpilkasta. Ei Jeesus Jumalaa pilkannut, vaan me, jotka naulitsimme hänet ristille tekemällä pahaa aina sukukuntamme kantaisästä alkaen:


Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta". Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. (Pietari, kts. Apt 2:40-41)

Pietarin saarnassa pelastus siis määritellään pelastukseksi "tästä nurjasta sukupolvesta", mutta tämä ei ole ainut asia mistä meidät pelastetaan. Uskosta osattomatkin toivovat pelastuvansa jos ei muusta, niin pahojen tekojensa oikeudenmukaiselta tuomiolta ja ainakin tuomion täytäntöönpanolta - rangaistuksesta.

Jumalan rangaistuksista puhuttaessa tulee ensimmäiseksi mieleen helvetti, mutta tämän aikakauden loppuun sijoittuvat tapahtumat - suuri ahdistus ja vihan aika - liikuttavat mieliä helvettiäkin enemmän. Ahdistusta ja vainoa me emme voi täysin välttää, mutta vihan aikaan emme jää. Siitä kirjoittaa Paavali:

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Room 5:8-9)

Turvautumalla Jeesukseen me pelastumme päivittäin monenlaisilta vaaroilta ja murheilta. Pietari pelastui vankilasta, vaikka on näitä samanlaisia kertomuksia muillakin:

Kun Pietari tointui, sanoi hän: "Nyt minä totisesti tiedän, että Herra on lähettänyt enkelinsä ja pelastanut minut Herodeksen käsistä ja kaikesta, mitä Juudan kansa odotti". (Room 12:11)

Jeesuksen nimi tarkoittaa "Jumala pelastaa". Sanan Jeesus hebrealainen muoto on Jeshua, jossa sanan alku on lyhyt muoto sanasta Jehovah, ja loppuosa on verbistä shuah, pelastaa.

Sillä näin on Herra meitä käskenyt: "Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti" (Kts. Room 13:47 ja sen viitteet).

Ylläoleva voitaisiin tiivistää yhteen lauseeseen: "Jehovah on ainut Jumala, ja Jeesus on hänen profeettansa", jollei Jeesus olisi paljon enemmän, kuin pelkkä profeetta. Tulemme huomaamaan, että "kaikki tiedon ja viisauden aarteet" ovat kätketyt häneen. Hänessä löytyy apu niin vaivaan kuin vaivaan, eikä mikään tapaus ole hänelle mahdoton. Pyhä Henki johdattaa meitä näiden aarteiden luo. Mutta kenties merkittävin asia, josta me pelastumme, on se, että Kristuksen ristin kautta me pelastumme itseltämme. Jopa sellainen mies, kuin Apostoli Paavali joutui toteamaan tämän pelastuksen tarpeen vielä sen jälkeenkin, kun hän oli jo pelastunut Jumalan valtakuntaan. Hän oli kokenut itsessään mielen ja viettien pyrkimykset ristiriitaiseksi, ja huomattuaan voimattomuutensa viettien ylivaltaa vastaan kysyy, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

(7:21) Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; (7:22) sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, (7:23) mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. (7:24) Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (7:25) Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room 7:21-25)

Esittämäänsä retoriseen kysymykseen Paavali vastaa näin:

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. (Room 8:1-17).

Tapaan kyllä usein ihmisiä, jotka ovat omasta mielestään niin hyviä, ettei heillä näytä olevan tarvetta pelastua itseltään, mutta ei Jeesus heitä pelastamaan tullutkaan. Pärjätkööt vaan, jos luulevat pärjäävänsä. Mutta meille hengellisille köyhille Jeesuksella on paljon annettavaa. Kun me murehdimme omaa kyvyttömyyttämme, lupaa Jeesus lohduttaa, eikä siitä ole enää kuin muutama askelma siihen, että hän ottaa meidät kokonaan lapseksensa.

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. (Matt 5:3-10)

Jeesus kuoli synnittömänä meidän puolestamme, että me saisimme syntimme anteeksi ja voisimme ottaa vastaan Pyhän Hengen, tullaksemme Jumalan lapsiksi. Lapseksi ottamisesta alkaa kasvu, jonka tulos on täysikasvuinen, uusi ihminen. Hänelle Jumala on määrännyt suuren tulevaisuuden. Tervetuloa joukkoon!

Pelastus ei ole päämäärä, vaan portti uuteen elämään, jossa jokaisella on oma paikkansa ja oma paikkansa ja oma tehtävänsä. Vaikka tämän asian käsittelyyn ei tässä paneudutakaan, otetaan kuitenkin yksi esimerkki siitäkin. Avainsana on "valinnut":

Ja eräs mies, hurskas lain mukaan, nimeltä Ananias, josta kaikki siellä asuvat juutalaiset todistivat hyvää, tuli minun tyköni, astui eteeni ja sanoi minulle: "Saul, veljeni, saa näkösi jälleen". Ja sillä hetkellä minä sain näköni ja katsoin häneen. Niin hän sanoi: "Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa ja näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja, mitä olet nähnyt ja kuullut. Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi." (Apt 22:12-16)

Paluu Osmon kotisivulle