Jumala ja Saatana ovat kaksi suurinta yhteiskunnallista vaikuttajaa. Siihen aikaan, kun minä kävin koulua, näitä asioita tutkisteltiin Uskonnon tunneilla, ei kovin pätevästi, mutta kuitenkin. Todistuksessa tämän tärkeimmän oppiaineen arvosana oli ensimmäisenä, kohta "Käytöksen" ja "Huolellisuuden ja tarkkaavaisuuden" arvosanojen jälkeen.

Uskonnon tarkoituksena on antaa perustiedot siitä, mikä on hyvä, ja mikä paha. Jumala on hyvä, ja pahaa sanotaan paitsi Paholaiseksi, myös Saatanaksi eli Vastustajaksi. Asian tekee kinkkiseksi se, että Saatana on hyvä naamioitumaan, ja mieluiten se naamioituu Jumalaksi. Kyse on siis siitä, mikä on oikea Jumala, ja mikä tai mitkä ovat "jumalina" esiintyviä Saatanan feikkejä.

Kouluopetuksessa uskontoa ja muita oppiaineita, kuten historiaa selitettiin ikään kuin ne olisi ollut kaikkea muuta kuin uskonnon piiriin kuuluvia asioita ja tapahtumia, vaikka juuri ne ovat tarinaa Jumalan ja Saatanan sekä heidän kannattajiensa välisistä edesottamuksista.

Ei tarvitse olla mikään nero huomatakseen, että Maailma on Saatanan koukussa synnin tähden. Kun uskontotunnilla puhuttiin pelastuksesta, meille kerrottiin kyllä, että Jeesus on Pelastaja, mutta silloinkin meitä on opetettiin luulemaan, että Pelastus olisi vain pelastusta siitä rangaistuksesta, mikä ihmiselle hänen syntiensä takia langetetaan. Maailmanhistorian ensimmäisessä kristillisessä saarnassa sanotaan kuitenkin näin:

Alkuteksti "Zothite apo tis geneas tis skolias autis" sanoo kuitenkin, että "Pelastautukaa tästä nurjasta sukukunnasta". Pelastus on siis ensisijaisesti eriytymistä siitä joukosta, joka laumana seuraa Saatanaa. Pietari ei heitä pelastanut, eikä aikonutkaan pelastaa, mutta kun ihmiset kysyivät, miten he voisivat pelastautua, tiesivät Pietari ja muut veljet mitä pitää tehdä, ja tekivät sen myös. He kastoivat ne, jotka sanan halukkaasti olivat vastaan ottaneet.

Kaste on samaistumista Jeesuksen kuolemaan. Kun ihminen on kuollut tälle maailmalle, hän on pelastunut siitä. Maailma, kreikaksi "kosmos" on se paholaisen järjestelmä, jonka orjaksi ihminen joutuu syntiä tehdessään. Joskus tosin huomataan, että myös uskovina kastetutkin kristityt ovat niin voimattomia, että hekin joutuvat tämän maailman järjestelmän valtaan, mutta silloin on kysymys siitä, että he eivät ole pysyneet erillään synnistä, ja ovat sen tähden viety takaisin siihen Babyloniin, josta ovat lähteneet.

Saatanan vallassa oleva maailma on kulkemassa itse valmistamaansa tuhoa kohti, mutta se pelkää kuolemaa, eikä haluaisi tehdä itsemurhaansa yksin. Se haluaa uskovat mukaansa. Samaan aikaan, kun uskovat julistavat sille evankeliumia, hyvää sanomaa Pelastuksesta, maailman ruhtinaan agentit pyrkivät integroimaan uskovat omaan, tuhon omaksi vihittyyn järjestelmäänsä.

Työpaikalla sosialidemokraattinen tuotantopäällikkö sanoi, että uskontoa ei saa tuoda mukaan politiikkaan. Väite jää omaan arvoonsa, sillä poliitikkojen sorkat ovat lapaa myöten mukana uskonnossa. Kyse on aivan selvästä valtapelistä, valtapelistä Jumalan ja Saatanan, hyvän ja pahan välillä. Eikä tässä maailmassa yli päätään mitään kolkkaa, jossa kysymys hyvästä ja pahasta ei olisi päällimmäisenä.

Kreikan verbi sozo on merkitykseltään laajempi, kuin suomen "pelastaa": se tarkoittaa myös parantamista ja vapautusta. Jeesuksen vallan alla meillä on sellaisia etuja, joita sanotaan armolahjoiksi ja karismoiksi. Karismojen kautta toteutuvat sellaiset pelastuksen piiriin kuuluvat asiat kuin sairaiden paraneminen, tieto, kielilläpuhuminen, johtaminen jne.

On aika ihmeellistä, että vaikka "pelastuksesta" niin paljon puhutaan, vain harvat näyttävät ymmärtävän, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Jeesuksen opetuslapset pelastuivat itse vasta sinä päivänä, jolloin he saivat Pyhän Hengen, mutta sen jälkeen Pietari olikin heti valmis esittämään sen maailmanhistorian ensimmäisen saarnan, josta äsken oli puhe. Saarna alkoi näin:

Pietarin pitkä lainaus Jooelin kirjasta puhuu Hengen vuodatuksesta, joka tulee ennen sitä "Herran päivää", jota usein sanotaan tuomiopäiväksi. Se on päivä, tai oikeastaan ajanjakso, joka on niin lähes yhtä karmea, kuin helvetti itse, ja siksi sen ajanjakson läpi käymiseen tarvitaan aivan uskomattomat, taivaalliset voimat. Ilman sitä, mitä helluntaipäivänä lähes kaksi tuhatta vuotta sitten tapahtui, ei Galilean kalastajilla ollut mitään mahdollisuuksia voittaa farisealaista juutalaisuutta, eikä kreikkalaisen ajattelua eikä roomalaista valtiomahtia - kaikki alansa mahtavimpia maailmassa. Sama toistui silloin, kun Eurooppa 1400-1500-luvuilla kohtasi Ristin Uskon. Kun uskonpuhdistuksena tunnettu tapahtumasarja alkoi, se alkoi Hengen vuodatuksella, joka historiallisiin dokumentteihin on jättänyt hussilaisten vuonna 1420 julkaisemien Prahan artiklojen ensimmäisen kohdan tekstin: "eikä kielilläpuhumista saa estää".

Tshekit tarvitsivat Pyhän Hengen voitelun, sillä vuonna 1420 Saatana pani kaikki voimansa liikkeelle sitä kukistamaan. Yli kahdensadan vuoden ajan Euroopassa oli vallalla vaino, sota ja hävitys, johon verrattuna toinen maailmansota oli kevyttä viihdettä. Rintamalinjoja ei ollut. Sotajoukot seuralaisineen toinen toistensa jälkeen kulkivat Euroopan yli ja poikki tappaen, polttaen, raiskaten ja ryöväten ja vähän oli niitä, jotka pelastuivat.

Nyt, kun Saatana on koonnut voimansa viimeiseen taistoon, kysytään taas, kuka voi pelastua, sillä Saatana agenttien lanseeraama "viimeinen taisto" on globaali ja tulee olemaan melkein yhtä kauhea kuin helvetti itse. Annetaan Paavalin vastata:

Jooelin kirjan ja Pietarin mukaan viimeisinä päivinä tapahtuu suuri Hengen vuodatus. Se on Jumalan tapa varustaa joukkonsa taisteluun. Mutta Pyhää Henkeä ei vuodateta saastaiseen astiaan, joten ne, jotka etsivät Pyhän Hengen täyteyttä, ovat vaarassa saada pahan hengen. Pyhä Henki asettuu asumaan vain sellaiseen sydämeen, joka suostuu kuolemaan synnille ja tälle maailmalle.

Pelastuminen globaalin maailmansodan kauhuilta on tietysti hyvä, mutta ei kaikki. Me kohtaamme päivittäin erilaisia vaaroja, joista me voimme pelastua turvautumalla Jumalaan "lihan käsivarren" asemesta. Paavali, jonka Jeesus pysäytti matkalla Jerusalemista Damaskoon, kysyi "Kuka olet herra", ja sai tämän vastauksen:

Paavali puhuu pelastuksesta lainoppineen tarkkuudella, mikä tekee Paavalin lauseet pitkiksi ja vaikeaselkoiseksi kuin juristin kapulakieli, mutta meille riittää tässä vähempikin, sillä pitkän lauseensa lopussa hän sanoo pääasian: me kiitämme Isää, joka on siirtänyt meidät pimeyden vallasta rakkaan poikansa Valtakuntaan.

op/2007-06-08