Oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä

- Jeesus Nasaretilainen, Jumalan poika

Jumalan kansan kasvatus- ja opetustoimintaa nimitetään Raamatussa kreikankielisellä sanalla nouthesiaksi. Nouthesian tarkoitus on mielenmuutos, muutos primitiivisten vaistojen maailmasta Totuuden, Rakkauden ja Elämän maailmaan. Kirkollisen perinteen vaikutuksesta käsitteet kasvatus (nouthesia) ja saarna (kerygma) ovat hämäriä, joten tällä sivulla tarkastellaan myös näiden kahden käsitteen eroja.

Osmo Pöysti: NOUTHESIA

Kuru & Ylöjärvi

Alkua: 2002

Jatkoa 2012-09-09

Kaikki oikeudet pidätetään

 

Tähän on tulossa tekstejä ….

Ihmeellinen neuvonantaja

Saarnasta keskusteluun

Viidakko

 

Miekka

Ensimmäisen kerran kohtaamme sanan "miekka" tässä Raamatun lauseessa:

Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. (1.Ms 3:23-24)

Kerubin tehtävänä oli varjella ihmistä, ettei hän vain palaisi paratiisiin ja söisi elämän puusta, jolloin hän joutuisi elämään ikuisesti syntinsä kanssa, tai - ettei hän joutuisi helvettiin, jos vähän pyöristäen sanotaan. Paluu Jumalan paratiisiin on toki mahdollista, mutta vain Jumalan ehdoin.

Suomalaisesta raamatunkäännöksestä m.38 sana miekka löytyy liki 400 kertaa, mutta melkein joka kerta puhe on niistä miekoista, joita ihmiset käyttävät toistensa tappamiseen. Nopeammin pääsemme asiaan suorittamalla sanahaun, ja lukemalla Uuden Testamentin kohdat, joissa sana miekka mainitaan. Ensin profeetta Simeon sanoi Jeesuksen äidille:

- ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä - että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi". (Kts. Lk 2:35)

Efesolaiskirjeessä täsmennetään, minkä on Jumalan miekka:

ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. (Kats. Ef 6:17)

Hebrealaiskirjeessä verrataan ihmisten miekkaa Hengen miekkaan. Ihmisten miekalla erotetaan sielu ruumiista, mutta Hengen miekka on sielunhoitoväline:

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hebr 4:12-13)

Olet kai kuullut jotakin psykologiasta? Se on pseudotiede, jolla vastustajat yrittävät tehdä tyhjäksi Jumalan sanan parantavat vaikutukset. Ihmisen perusongelma on synti, joka pääsi hallitsemaan ihmistä ihmisen valittua kuoleman tarjolla olleen elämän sijaan. Perusongelma voidaan parantaa vain Jumalan lääkkeillä, ja se lääke on risti.

Parantuminen on vapaaehtoista. Jumalan sana auttaa ihmistä tekemään oikean diagnoosin.

Vanhassa Testamentissa Jumalan sana esiintyy enkelinä, joka käyttää miekkaa. Tässä pari jaetta Bileamista:

Kun aasintamma näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä, niin se poikkesi tieltä ja meni peltoon. Mutta Bileam löi aasintammaa palauttaaksensa sen tielle. (4.Ms 22:23)

Bileam vastasi aasintammalle: "Sinä olet pitänyt minua pilkkanasi. Olisipa minulla miekka kädessäni, niin nyt minä sinut tappaisin." (4.Ms 22:29)

Niin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä. Silloin hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen. (4.Ms 22:31)

Bileam heittäytyi kasvoilleen ja vältti miekan sillä kertaa. Se oli sitä rauhaan pakottamista. Mielenmuutosta Bileamin sisimmässä ei tapahtunut. Lopulta Bileam sai ansioittensa mukaan:


Muiden mukana, jotka kaatuivat, israelilaiset surmasivat miekalla myöskin Bileamin, Beorin pojan, tietäjän. (Joos 13:22)

Uusi Testamentti alkaa kertomuksella, miten Jumalan sana sai lihan ruumiin, ja sai nimen Jeesus. Ihmiset ovat totutettu ajatukseen, että Jeesus oli Jumalan uhrikaritsa. Jeesus todella oli sitä, sillä vain viaton syntiuhri kelpasi lunastamaan synnin vallan alaiset synnin vallasta. Siksi nämä Roomalaiskirjeen jakeet tuntuvat vähän yllättäviltä:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi (thysion); tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. (Rm 12:1)

Kyseinen kristillisestä seurakunnasta kertova jakso päättyy:

Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri (prosfora: anti). (Rm 15:15-16)

Ihminen valitsi paratiisissa kuoleman, ja on pelkkää Jumalan armoa, että Hän on antanut ihmiselle vaihtoehtoisen tavan kuolla - kuolla ristin kautta tälle maailmalle. Mutta myös Jeesuksen nimeä tunnustavien keskuudessa niitä, jotka vaeltavat Bileamin tietä, on nähtävästi jopa enemmän, kuin niitä, jotka ovat Hengen miekalla kuolettaneet lihan teot itsessään. Tuomiot alkavat Jumalan seurakunnasta. Tässä pari vinkkiä Ilmestyskirjan alkuun:


Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. (Ilm 1:16)

Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka: (Ilm 2:12)

Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla. (Ilm 2:16)

Raamatun lopussa kerrotaan, miten ylimielisten yrittäjien käy:

Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.
Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.
Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra".
Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten". Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa. (Ilm 19:11-21)

Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

 

Itsekuri

Itsensä kieltäminen on Jeesuksen seuraamisen ehto, sillä kukaan ei voi olla yhtä aikaa humanisti ja Jeesuksen seuraaja. Vastakkain ovat kaksi asiaa: usko ihmiseen ja usko Jumalaan. Tästä kaikesta Uudessa Testamentissa puhutaan paljon, mutta mitä sitten on se "engrateia", jota Uuden testamentin m.38 suomennoksessa sanotaan itsehillinnäksi?

Tarkasteltavat sanat esiintyvät seuraavissa …

Lue koko teksti täältä: http://opsti.japo.fi/perhe/kratos.htm

 

Onko uskollisuus tyhmää

Olen lukenut kirjoja sen verran, että tiedän mitä maailman viisaat meistä uskovista ajattelevat. Neuvostoliitto meni niin pitkälle, että lupasi hävittää meidät kokonaan ja aivan samanlaista tekstiä suoltavat nykyisin Sivistyksien Allianssin foorumeilla esiintyvät agitaattorit.

Mutta olemmeko me uskovat tyhmiä? Onhan totta, että me teemme hyvin usein sellaisia valintoja, joita maailman viisaat eivät voi mitenkään ymmärtää, saatikka hyväksyä. Tilanne voi olla esimerkiksi sellainen, että Taavi ajaa vanhalla pikkufiatilla, ja Kaisa nousee kyytiin. Mutta sitten paikalle porhaltaa maailman viisas upouudella vehikkelillä ja tarjoaa kyytiä Kaisalle. Mitä Kaisa nyt tekee?

Taavi ajattelee AoC:n periaatteitten vastaisesti. Hän pitää arvossa uskollisuutta, ja odottaa sitä myös Kaisalta. Hän aikoo matkata pitkälle samassa seurassa. Mutta maailman viisas on nopea käänteissään, hän valitsee aina parasta. Hän haluaa, että jo hänen autonsa julistaa sitä. Kaisalle hän tarjoaa kyytiä siksi, että Kaisa näyttää paremmalta kuin se, joka hänellä nyt on. Jos Kaisa suostuu, hän saa kyytiä siihen saakka, kunnes maailman viisas löytää vielä paremman.

Kaisakin tietää, ettei matka vehikkelissä kestäisi pitkään. Joku toinen ei sitä tiedä, vaan joutuu kokemaan sen. Tien poskeen heitettynä hän sitten odottaa, millaiseen kyytiin hän seuraavaksi pääsee. Muutaman poskelle jätön jälkeen hän on jo todella alhaalla. Kromilta kiiltelevät vehikkelit eivät hänen kohdallaan enää pysähtele.

*Keskustapuolueen mannekiinit ovat tehneet meille selväksi, miten maailman viisaat toimivat. He uskovat niin, mutta me uskomme toisin.

Tottahan me tiedämme, että Baabelia rakennetaan Nimrodin periaatteilla. Nimrodin aloittama globalisaatio on alusta lähtien ollut kapinaa Jumalan luomisjärjestyksen sisälle rakentamaa patriarkaalista järjestelmää vastaan. Nimrodin järjestelmä perustuu väkivaltaan, mutta jumalallisen järjestelmän perusyksikkö on perhe, vaikka suuruudenhullut machot kai kuvittelevat voivansa naida koko maailman. Sielullisella tasolla läheisiä suhteita voidaan pitää yllä jo suurperhettä vastaavaan yhteisöön. Teoreettinen koko on silloinkin luokkaa 150. Mutta meillä on puolellamme tavaton etu: Hengen yhteys. Vaikka me olemme pieniä, on meillä hengen yhteys kaikkiin, jotka maailman kuolemansa kautta voittaneessa Jeesuksessa ovat. op/2009-06-06

 

Kuuletkos ääniä?

Afganistanin korkein oikeus vaati Abdul Rahmanille kuolemantuomiota rikoksesta maan perustuslakia vastaan. Yhdysvaltojen avustuksella voimaansaatetun, Rand Corporationin asiantuntijoiden tarkastaman Afganistanin perustuslain mukaan mikään laki ei voi olla korkeampi, kuin islamilainen laki, sharia, ja islamista kristinuskoon kääntymisestä Islamilainen laki eli Sharia määrää kuolemanrangaistuksen. Kansainvälisen painostuksen takia Abdul Rahman kuitenkin vietiin mielisairaalaan, jossa hänet noin vuorokauden kestäneissä tutkimuksissa todettiin mielisairaaksi ja vapautettiin syytteestä. Kansainvälinen lehdistökin kertoi, että "Mr. Rahman kuuli ääniä".

Abdul Rahmania syytettiin kääntymisestä islamista kristityksi. Kääntymys oli Rahmanin kertoman mukaan tapahtunut vaiheittain. Ensin hän joutui miljoonien muiden Afganistanin muslimien kanssa pakenemaan Afganistanin muslimien harjoittamaa terroria Pakistaniin. Sitten hän oli päässyt töihin johonkin katoliseen avustusjärjestöön, joka avusti muslimipakolaisia Peshawarissa. Pakistanista hän siirtyi Länsi-Eurooppaan, josta hän palasi takaisin Afganistaniin, kun Yhdysvallat liittolaisineen oli syössyt Taliban-liikkeen vallasta. Jossain vaiheessa Rahman oli saanut Raamatun, ja täyttynyt Pyhällä Hengellä.

Abdul Rahmanin mielisairaaksi julistaminen suoritettiin hetkessä. Psykologit perustivat tuomionsa Abdul Rahmanin lausuntoon hänen kuulemastaan pyhän Pyhän Hengen puheesta, eli "äänistä".

Täyttyminen Pyhällä Hengellä tarkoittaa sitä, että ihminen kuulee Pyhän Hengen puheen. Jeesuksen mukaan ääni on Jumalan Pojan ääni:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. (Joh 5:25-26)

Pyhä Henki annetaan vain niille, joiden sydämet on puhdistettu uskon kautta Jeesukseen. Fariseukset eivät uskoneet häneen, eikä heillä siis ollut Jumalan Sanaa eli Jeesusta sydämissään - huolimatta siitä, että he olivat uskonnollisia johtajia ja paljon tutkivat Pyhiä Kirjoituksia:

Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa, eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. (Joh 5:37-38)

Henkimaailmassa on monenlaisia ääniä. Paitsi Jumalan ääntä, ihminen voi kuulla myös paholaisen tai hänen palvelijoittensa ääniä. Jumalan yhteyteen kuljetaan kuitenkin vain yhden oven kautta, ja se ovi on Jeesus:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä." (Joh 10:1-5)

Jeesus on "lammasten paimen" ja Pyhä Henki on "hänen äänensä":

Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä. Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen. (Joh 10:14-16)

Tunteminen on enemmän kuin tieto. Tieto on yksipuolista, mutta tunteminen on suhde. Se on molemminpuolista:

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. (Joh 10:27)

Jumalan lapseksi synnytään. Jeesus, Jumalan sana, joutui myös syntymään, lunastaakseen vapaaksi synnin vallasta ne kansalaisensa, jotka olivat joutuneet synnin orjuuteen:

Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." (Joh 18:37)

Jeesuksen ennustuksen mukaan juuri hänen toisen tulemisensa edellä ihmisillä tulee olemaan suuria ongelmia henkivaltojen kanssa:


Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle." (Matt 12:43-45)

Kun Jumalan sana noin 2000 vuotta sitten alkoi levitä maailman kansojen keskuuteen, se passitti ylivoimaisuudellaan kansojen jumalat historiaan. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät uskoneet Jeesukseen, joutuivat siivoamaan tupansa. Yrjö Karilas kertoo kirjassaan Odota Suuria Jumalalta, kuinka hinduilta kiellettiin pikkulasten heittäminen "pyhään virtaan":

Careyn ystävä ja suojelija George Udney oli päässyt kenraalikuvernöörin neuvoston jäseneksi ja tahtoi hänkin korkeassa virassaan tehdä jotakin Intian kansan hyväksi.

Hänen sydäntään olivat jo kauan aikaa ahdistaneet epäinhimilliset lastenuhrit. Joka tammikuussa täydenkuun aikana kokoontui näet tuhansittain pyhiinvaeltajia sille paikalle, missä Ganges-joki laskee mereen, palvomaan ja kumartamaan tämän pyhän joen jumalaa. Tällöin heitettiin virtaan jumalan lepyttämiseksi pieniä lapsia. Eikä pidetty väliä sillä. että krokotiilit ja haikalat hyökkäsivät heti raatelemaan näitä heitteille jätettyjä pieniä, avuttomia lapsukaisia. Se kuului asiaan.

Hallitus ei ollut uskaltanut tehdä mitään tämän huutavan epäkohdan poistamiseksi peläten hindujen vihaa. Udneyn kehoituksesta Carey otti tutkiakseen, perustuiko tämä julma tapa todella intialaisten pyhien kirjojen määräyksiin. Hän oli ainoa, joka pystyi sen tekemään. Kun tutkimusten tulokset osoittivat, ettei lasten uhraamisella ollut mitään perustusta pyhissä kirjoissa, ehdotti Carey hallitukselle, että se kiellettäisiin.

Kenraalikuvernööri julkaisi asetuksen, jolla tämä sydämetön lasten uhraaminen kokonaan ja jyrkästi kiellettiin. Se selitettiin murhaksi ja sen rikkomuksesta seurasi niin ollen sen ajan tavan mukaan kuolemanrangaistus. Ja kun tuli jokijumalan seuraavan juhlan päivä, oli pitkin joen rantoja sijoitettu viisikymmentä alkuasukassotilasta (sepoys) valvomaan, että määräystä todella noudatettiin. Eikä muutaman vuoden kuluttua tarvittu enää ainoatakaan sotilasta vahdinpitoon. Lapsiuhrit loppuivat tyystin.

(Yrjö Karilas: Odota Suuria Jumalalta, ISBN 952-51114-17-1, sivulta 166-167)

Jeesuksen ennustuksen mukaisesti pahat henget ovat kuitenkin tehneet loistavan come-backin. Ihmiset, jotka eivät tiedä mitään siitä, mikä henki on paha henki, ja mikä Pyhä Henki, ovat ryhtyneet harrastamaan kaikenlaisia henkimaailman juttuja, ja joutuneet pahojen henkien riepoteltavaksi. Okkultismi ja "uskonnot" ovat muotia. Myös nykyajan suurin uususkonto, sosialismi erilaisine muunnoksineen, on syntynyt okkultismin ohjauksessa. Myös näiden uskonnollisten järjestelmien puitteissa toimivat "tieteenhaarat" ovat okkulttisia "tieteitä", eikä psykologia ole mikään poikkeus.

Venäjän rekisteröimättömän helluntaiseurakunnan nykyinen piispa Ivan Fedotov joutui sosialistien hallitsemassa Neuvostoliitossa psykologien kouriin, kun muut keinot hänen tuhoamisekseen olivat epäonnistuneet. Fedotov vietiin mielisairaalaan, Serbskin instituuttiin (Institut imeni Serbskogo) tutkittavaksi. Fedotovin elämän varhaisempia vaiheita kuvaavassa, vuonna 1992 julkaistussa kirjassa "18 vuotta GULAGia" kerrotaan:

Ivan Fedotovia tutki professori David Romanovitsh Lundz. Juutalaista professoria kiinnosti kovasti, miten Pyhä Henki voi puhua. Hän ei suinkaan sattumalta kysynyt Fedotovilta: "Puhuvatko äänet sinulle vai kuuletko äänen?"

Ivan Petrovitsh vastasi: "Te ette voi ymmärtää tätä. Kyllä, minä kuulen Jumalan äänen, Jumalan, joka puhuu minun kanssani. Kerran, kun olin töissä radiotehtaassa, kuulin kerran ruokailun jälkeen kello 14 äänen: 'Nouse ja mene ulos'." Silloin minä kysyin Herralta: 'Mutta mihin minun pitää mennä?' johon ääni: 'Menet vartioportin kautta'".

Fedotov kertoi tutkijoilleen, että ulos mentyään hän tapasi kaupungilla itkevän, nälkäisen miehen, osti tälle muutaman munkin ja kuunteli sitten miehen tarinaa. Mies oli kyllästynyt kuulemaan äitinsä, jota hän nimitti baptistiksi, rukouksia ja kertoi lähteneensä niitä pakoon. Viimeisessä keskustelussa äiti oli sanonut miehelle: "Jumala johdattaa sinut oikealle tielle ja lähettää luoksesi ihmisen, joka saattaa sinut ymmärryksen tielle." Ivan Petrovitsh lähetti karkulaisen kotiin ensin ilmoitettuaan, että hän todellakin on se Jumalan lähettämä mies, josta miehen äiti oli puhunut.

Fedotovin "tutkinta" Serbskin Instituutissa kesti noin tunnin. Tutkimuksessa todettiin, että Ivan Petrovitsh on täysissä järjissään, ja että hänet voidaan tuomita oikeudessa. Psykiatrien luota Ivan Petrovitsh vietiin "Matruusin hiljaiseen" (Matrosskaja tishina), yleiseen vankilaan todellisten rikoksentekijöiden joukkoon. Tutkintavankeus kesti tällä kertaa yhdeksän kuukautta.

Neljäntoista vuoden kuluttua Ivan Petrovitsh Fedotov vietiin uudestaan saman professorin eteen, samaan Serbskin instituuttiin. Nyt Fedotovia oli kuulemassa neljänkymmenen hengen konsilium, jota johti Moskovan kaupungin ylipsykiatri. Muut olivat professoreita ja akateemikkoja. Asian esitteli professori Lundz. Ivan Fedotov sai kertoa nyt kaikille saman tarinan, jonka hän oli kertonut professorin edessä 14 vuotta aiemmin, jonka jälkeen professori Lundz sanoi: "Minä en löydä hänestä mitään sairautta, vaan näen hänen olevan pyhän miehen ja että hän on todella Pyhän Hengen johdossa".

Normaali mielentilatutkimus kestää kauemmin. Sitä suorittavat psykiatrit yrittävät ensin saada uhrinsa täysin luottamaan itseensä, että uhri avaisi kaikki luontaisen itsesäilytysvaistonsa portit. Kun sitten portit on saatu seljätettyä, voidaan uhrille tehdä melkein mitä tahansa pahaa. Hyvän tekemiseen tarvitaankin korkeampia voimia, kuin mitä tavallisella psykiatrilla on käytettävissään.

Alaikäinen tyttäreni asui luonamme Moskovassa. Meillä oli kerran kylässä tunnettu mordvalainen lastenpsykiatri Viktor Jurtaikin. Hän sanoi heti, että tällä tytöllä on ongelma. Ongelman ilmeni siten, että hän kuuli äänen, joka muun muassa kertoi erään osoitteen, jossa me löytäisimme hengellistä seuraa. Kadun nimi löytyi kartalta, eikä paikka ollut edes kaukana. Osoitteesta ei kuitenkaan löytynyt minkäänlaista tervehenkistä hengellistä toimintaa, vaan jonkinlainen UFO-klubi. Siitä ymmärsimme, että kysymys on vihollisen henkivaltojen toiminnasta.

Tyttö halusi sitten mennä lukioon, ja jäi syksyllä Suomeen. Kotiolot olivat kuitenkin raskaat, ja tyttö soitti minulle myöhään torstai-iltana, että tule hakemaan minut takaisin Moskovaan. Tulin Suomeen tiistaina. Sillä välin tyttö oli joutunut Rauman akuuttipsykiatrian osastolle, josta hänet löysin. Kun keskustelimme hänen kanssaan, paikalle työntyi jonkinlainen psykologi, joka ilmoitti, ettei tyttö lähde mihinkään, ennen kuin hänet on tutkittu. Mainittu viranomainen ilmoitti, että tyttö kuulee ääniä, ja kun epäilin, ulottuvatkohan hänen valtuutensa demonimaailmaan, arvasi psykiatrian alempi virkamies ajatukseni ja sanoi, että "meillä on kyllä sellaiset rohdot, joilla äänet lähtee".

Virkamiehen röyhkeä ilmoitus teki oloni levottomaksi, eikä syyttä. Kun sitten yritin kysellä, joko voiko tyttö jo muuttaa luoksemme Moskovaan, ei laitokselta pystytty antamaan minkäänlaista vastausta, ja sanoipa minua ovelle johdattanut naispuolinen henkilö, ilmeisesti hoitaja, että minä mukamas olisin sanonut, että tyttöä ei vaivaa mikään. Väite oli valhe; ainoa senkaltainen asia, jonka minä mahdollisesti olin tuonut jollakin tavalla julki, oli ajatus siitä, että tyttäreni ongelmaan ei jumalattomalla ihmisellä ole panoksia. Jumalattomalla ihmisellä saattaa kyllä olla tietoja riivaajista, mutta eihän Saatana Saatanaa itse ulos aja. Siihen tarvitaan Korkeampi Voima - Pyhä Henki. Myöhemmin yritin selvittää tyttäreni oikeuksia muun muassa kääntymällä presidentti Ahtisaaren puoleen, mutta presidentin kansliasta vastattiin vain, että "kaikki on tehty Suomen lakien mukaan".

Keskustelin asiasta myös työpaikallani Skifosovski-instituutissa Moskovassa. Instituutin johtaja Jermolov ihmetteli asiaa, ja sanoi: "Ja minä kun luulin, että sellaista voi tapahtua vain meillä".

Kiinalaisista ihmisistä sanotaan, etteivät he koskaan avaa sydäntään. Se on viisautta aina niin pitkälle, kun lähipiirissä ei ole ketään, jolle voisi avautua. Kaikkein hulluinta olisi avautua psykiatrille, jonka koko "tietotaidon" juuret ovat demonimaailmassa. On kuitenkin olemassa tapaus, jolloin ihmisen kannattaa avata sydämensä portit. Jeesus pystyy puhdistamaan sydämen. Hän on portti taivasten valtakuntaan. Mutta hän ei puhdista väkisin. Jopa kroonisilta sairailta hän kysyy: "Haluatko tulla terveeksi?" Jos ihminen on pitkään sairastanut, hänelle suuri muutos saattaa tuntua pelottavalta. Kokemuksesta voin kuitenkin vakuuttaa, että Jeesus on turvallinen. "Usko ainoastaan" ei ole tyhjä fraasi.

Kun sydämen portit on Jeesuksen verellä voidellut, ei tuhooja pääse sisään. Sen lisäksi Jeesuksen uhri puhdistaa sydämen ja tulee Pelastukseksi. On ollut ilo katsella dokumenttifilmiä "Jeesus - Risti Kiinassa" (DVD; sitä on taas saatavissa/2006-04-01). Kun synnit on pesty Kristuksen verellä pois, on helppo avautua ja helppo laulaa kyyneleiden vuolaasti virratessa laulua, jossa sanotaan: "Kiitollisuuden kyyneleitä ei voi pidättää".

 

NOUTHESIA JA KERYGMA

Kaikki tietävät, että kirkossa saarnataan. Mutta jos joku vielä luulee, että kirkossa saarnataan Jumalan sanaa, niin kannattaa tarkistaa asia. Ehkäpä tieto on vanhentunut. Myös käsitteissä on epäselvyyttä, kuten seuraava tarkastelu osoittaa.

Kreikkalainen Uusi Testamentti käyttää sanaa "kerygma" silloin, kun uskovat julistavat Jumalan valtakunnan sisäänpääsyehdot ei-uskoville. Uudessa Testamentissa on esitetty muutamia saarnoja, mm. seuraavat:

Pietarin puheet juutalaisille Jerusalemissa, Apt 2:14-40

Filippuksen puhe etiopialaiselle hoviherralle, Apt 8:26-39

Pietarin puhe ei-juutalaisen Korneliuksen kodissa, Apt 10:25-48

Paavalin puhe Kreikan filosofeille Ateenassa Apt 17:22-31

Jos mainittuja esimerkkitapauksia tutkitaan lähemmin, huomataan niiden sisältävän vain seitsemän asiaa. Puhujan on tunnettava ylösnoussut Herra, mutta jos hän on tuttu Jeesuksen kanssa, hän pystyy kyllä esittämään seuraavat asiat:

Sana "kerygma" esiintyy Uudessa Testamentissa 8 kertaa, seuraavissa yhteyksissä:

2782 - Greek

κηρυγμα kerugma

Mat_12:41 Luk_11:32 Rom_16:25 1Co_1:21 1Co_2:4 1Co_15:14 2Ti_4:17 Tit_1:3

Muodossa kirisso, keritto, saarnata, se esiintyy …

2784 - Greek

κηρυσσω, κηρυττω, kirysso, kirytto

Mat_3:1 Mat_4:17 Mat_4:23 Mat_9:35 Mat_10:7 Mat_10:27 Mat_11:1 Mat_24:14 Mat_26:13 Mar_1:4 Mar_1:7 Mar_1:14 Mar_1:38-39 Mar_1:45 Mar_3:14 Mar_5:20 Mar_6:12 Mar_7:36 Mar_13:10 Mar_14:9 Mar_16:15 Mar_16:20 Luk_3:3 Luk_4:18-19 Luk_4:44 Luk_8:1 Luk_8:39 Luk_9:2 Luk_12:3 Luk_24:47 Act_8:5 Act_9:20 Act_10:37 Act_10:42 Act_15:21 Act_19:13 Act_20:25 Act_28:31 Rom_2:21 Rom_10:8 Rom_10:14-15 1Co_1:23 1Co_9:27 1Co_15:11-12 2Co_1:19 2Co_4:5 2Co_11:4 Gal_2:2 Gal_5:11 Phi_1:15 Col_1:23 1Th_2:9 1Ti_3:16 2Ti_4:2 1Pe_3:19 Rev_5:2

Tavallinen kirkollinen saarna vastaa tuskin koskaan niitä saarnoja, jotka Raamattu nimittää saarnoiksi. Kirkollisissa "saarnoissa" esitetään tavallisesti kristinuskon vastaista propagandaa ja filosofien keksimää huuhaata. Parhaatkin "saarnat" sisältävät tavallisesti vain nouthesiaa, opetusta, eli siis oikeaa asiaa väärällä nimellä.

 

Kerygman ja nouthesian ero

Saarnaa ei pidä sekoittaa nouthesiaan, jo uskoon tulleiden ihmisten keskinäiseen kasvatus- ja opetustoimintaan. Erilaisissa vähemmän kirkollisissa lahkoissa saarnaksi kutsuttu puhe saattaa sisältää hyvinkin asiallista nouthesiaa, siis oikeaa asiaa väärällä nimellä. Kirkossa tämäkin on harvinaista.

Luterilaiset on totutettu siihen, että pappi saarnaa. Asiaa sietäisi kuitenkin myös ajatella, sillä apostolien aikana seurakunnan keskellä ei saarnattu koskaan. Edes suomalainen raamatunkäännös vuodelta 1933/1938 ei asiassa sekoile. Apostolit saarnasivat vain seurakunnan ulkopuolisille ihmisille. Seurakunnan sisällä keskusteltiin, neuvottiin, nuhdeltiin, rohkaistiin, opetettiin, laulettiin ja rukoiltiin, mutta ei koskaan saarnattu.

Kreikaksi saarna on kerygma, kun taas seurakunnan sisällä tapahtuvasta neuvomisesta, nuhtelemisesta ja muusta keskustelusta käytettiin sanaa nouthesia, sekä muita ilmaisuja tarpeen mukaan, sillä seurakunnan toiminta oli monimuotoista.

Kerygma, saarna, esitettiin lähetystilanteessa, kuten seuraavista tekstiyhteyksistä ilmenee:

Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas. (Matt12:41 ja Luuk 11:32)

Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi, Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen. (Room 16:25-27).

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat… (1.Kor 1:21)

… minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, … (1.Kor 2:4)

Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne … (1.Kor 15:14)

Mutta Herra auttoi minua (kr. paresti, seisoi kanssani) ja vahvisti minua, että sanan julistaminen (kr. kerygma) minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat (kr. etni, kansat) sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeurain kidasta. (2.Tim 4:17).

… mutta kun aika oli tullut, ilmoitti hän sanansa saarnassa (en kerygmati - julistuksessa), joka oli uskottu minulle Jumalan, meidän vapahtajamme, käskyn mukaan. (Tiit 1:3).

Vastaava Jumalan Julistuksen Julistaa eli saarnaajaa tarkoittava sana on keryx. Se esiintyy kreikkalaisessa UT tekstissä vain kolme kertaa, kohdissa 1.Tim 2:7, 2.Tim 1:11 ja 2.Piet 2:5. Esimerkkinä Paavalin sana 1. Timoteuskirjeestä:

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa, ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu - minä puhun totta, en valhettele - pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1.Tim 2:5-7).

Verbi kerysso, kerytto, saarnata, julistaa esiintyy UT tekstissä 58 kertaa, seuraavissa yhteyksissä:

Matt 3:1

Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Matt 4:17

Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".

Matt 4:23

Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli.

Matt 9:35

Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.

Matt 10:7

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.

jne.

Silloin kun puhe on saarnaamisesta sanan raamatullisessa merkityksessä, on varsin tavallista että samassa yhteydessä mainitaan kaksi muuta asiaa: nouthesia, mielenmuutos (käännöksessä: "parannus") ja sairaiden parantaminen.

Saarnan sisältö ei paljon vaihdellut. Se sisälsi aina samat seitsemän asiaa. Julistuksen muoto saattoi vaihdella, mutta perusasiat eivät muuttuneet. Julistaja toi todistuksen Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja sen tarkoituksesta, Jeesuksen ylösnousemisesta, mielenmuutoksesta ja syntien anteeksiannosta niille, jotka itse suostuivat mielenmuutokseen, Jumalan Valtakunnasta ja tulevasta tuomiosta niille, jotka anteeksiannosta eivät välitä. Mutta muutokseen halukkaat otettiin kasteen kautta seurakunnan yhteyteen, kun he tunnustivat Jeesuksen herruuden.

Seurakunnan sisäiselle elämälle tyypillinen kanssakäymisen muoto oli NOUTHESIA, opettaminen, neuvominen, varoittaminen jne. Nouthesiaa voitaisiin verrata kouluun, psykologin istuntoon, tai vastaavaan, mutta sillä erolla, että seurakunnan sisällä kumpikin tai kaikki koulutukseen osallistuvat kouluttavat toisiaan ja pitävät toinen toistaan itseään parempana. Tästä syystä nouthesia on sekä koulutusta että myötäelämistä. Paavali kertoo ottaneensa kasvatustehtävänsä niin vakavasti, että hän kyyneleet silmissä opasti hankalia oppilaitaan.

Sana nouthesia ja sitä vastaava verbi noutheto on käännetty suomeen varsin sattumanvaraisesti, kuten seuraavista esimerkeistä huomataan:

Room 15:4

Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

1.Kor 4:14

En kirjoita tätä häväistäkseni teitä, vaan niinkuin rakkaita lapsiani neuvoen. (1.Kor 4:14, kts 1.Kor 4:9-15).

1.Kor 10:11

Älkääkä napisko, niinkuin muutamat heistä napisivat ja saivat surmansa tuhoojalta. Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut. (1.Kor 10:10-11).

Sana Nouthesia muodostuu kahdesta osasta, nou - järki ja thesia - asettaminen. Kyse on siis järjen asettamisesta paikoilleen. Se vähä, mitä seurakunnissa nouthesiaa harjoitetaan, tapahtuu saarnoissa, mutta nykyään sekin nouthesian muoto on laiminlyöty. Seurakunnan toiminnoiksi on yleisesti hyväksytty lähimmäisen auttaminen ja lähetystyö, mutta kyse on enemmästä, kuin yksittäisten palapelien kokoamisesta. Kaikki työ vaatii ymmärrystä. Ymmärryksestä on yleensä puutetta enemmän kuin rahasta.

Seurakunnalla on aivan oma opetuskäytäntönsä ymmärryksen hankkimiseksi. Tätä käytäntöä ei ole paljon sovellettu käytännössä, koska jopa sitä kuvaavalle kreikankielen sanalle ei ole löydetty kunnon vastinetta suomeen. Kreikan nouthesia ja sitä vastaava verbi noutheteo on käännetty vähän miten sattuu. Vastineina on käytetty opettamista, nuhtelemista, neuvomista, varoittamista tarkoittavia ilmaisuja. Nouthesia on kuitenkin vuorovaikutteista toimintaa, eikä mikään mainituista ilmaisuista osoita tätä. Englantilainen sana counselling on jo lähempänä sanan nouthesia (mieli + asettaa) merkitystä.

Seurakunnassa tunnustetaan kaikkien sen jäsenten olevan sekä opettajia ja oppilaita. "Totuus kuullaan lasten suusta" ei ole pelkkä fraasi. Lasta on kuunneltava samanvertaisena kuin maailmankuulua julistajaa. Ihminen ei voi itse päättää, miten Jumala neuvonsa antaa. Hän tietää, että ihminen, itsekoroitukseen taipuva kun on, saattaisi luulotella itsestään suuria. Viisauden alku on aina siinä, että tunnustetaan Jumala Jumalaksi. Kaikelle ymmärrykselle on tuttua psalmin 16 kirjoittajan tunnot:

Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.

Psalmit 16:7-11

Vanhan testamentin kirjat sisältävät paljon sitä elämänkokemusta, joilla me voimme neuvoa toinen toistamme. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen mukaan se on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi (nouthesia: neuvoksi yms.) meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut, kts. 1.Kor 10:11.

Kolossalaiskirjeen teksti on tyypillistä "noutesiaa", jossa kehoitetaan kolossan uskovia "noutesoimaan" toinen toisiaan:


Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa (nouthetountes) toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.

Kol 3:12-16

Uskovien yhteisön positiivinen vuorovaikutus ei synny ilman ponnisteluja. Apostolien ajan thessalonikalaiset tarvitsivat muistutusta siitä, että he eivät saa jäädä sivuun ongelmatapauksistakaan:

Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa (noutheteite, opettakaa) kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. (1.Tess 5:14-15).

Jatkunee …,

Takaisin Osmon kotisivulle