Yleisradio kertoi 2008-07-04 kokoomusjohtaja Kanervan mietteitä Suomen puolustuksesta. Tässä Osmon mietteitä samasta asiasta.

 

Suomen puolustus

Suomi näkyy nyt luopuneen maamiinojen käytöstä, ja seuraavaksi tämän maailman ruhtinaat vaativat Suomea luopumaan rypälepommien käytöstä, joilla olisi muka korvattu maamiinojen käytöstä aiheutunutta puolustusvajetta. Suomella on enää kaksi vaihtoehtoa. Suomi voi joko luopua puolustuksesta kokonaan, tai jättää se toisten tehtäväksi. Kun eilen kuulin Kanervan tilannearvioinnin Suomen puolustuksen nykytilasta, tuli mieleen vastaava tilanne vuodelta 1700. Silloin Suomen puolustuksesta vastasi Ruotsi, lähinnä Ruotsin kuningas. Silloinkin Suomi jätettiin vaille omaa puolustusta, mutta puolustusmenot olivat silti valtavat.

Ruotsin itsevaltainen kuningas ja hänen kirkkonsa yrittivät tehdä Ruotsista mallivaltion, jota se naapureihinsa verraten jo olikin. Vain Liivinmaalla, nykyisen Latvian pohjoisosassa ja Virossa siis, vallitseva ihmisoikeustilanne vaati pikaisia ja radikaaleja toimia, sillä Liivinmaan saksalaiset kartanonherrat orjuuttivat maan alkuperäisväestöä ja estivät kansakielisten koulujen perustamisen. Edes luterilaiset papit eivät osanneet maan kieltä, eivätkä pystyneet kansan kielellä saarnaamaan.

Ruotsi antoi Liivinmaan orjuuden kieltävän lain 1681 ja saksankielisten kirkonmiesten valtaa lähdettiin rajoittamaan. Pyrkimyksenä oli kansankielisten koulujen perustaminen, vaikka Liivinmaata hallitsevat kartanonherrat olivatkin sitä mieltä, että maan alkuperäisväestö on niin tyhmää ja raakaa, että orjuus ja lukutaidottomuus on heille paras olotila.

Liivinmaan saksalaisia Ruotsin yritykset liiviläisten, latvialaisten ja eestiläisten vapauttamiseksi eivät ollenkaan miellyttäneet. Johann Reinhold Patkul (1660-1707) järjesti Saksin, Puolan, Tanskan ja Venäjän yhteisen hyökkäyksen Ruotsia vastaan.

Sodan alussa Ruotsilla menestyi. August II johtamat saksit hyökkäsivät kohti Riikaa, silloisen Ruotsin toiseksi suurinta kaupunkia helmikuussa 1700, mutta eivät saaneet kaupunkia haltuunsa. Tanska suostui nopeasti rauhaan 08.08.1700, kun Ruotsin armeija oli 80 kilometrin päässä Kööpenhaminasta. Venäläiset lyötiin Narvassa, siis Ruotsin omalla maaperällä, 20.11.1700. Näyttävien voittojen huumaama kuningas vei joukot Saksiin, Sleesiaan, Puolaan ja Kuurinmaalle sillä seurauksella, että Suomi ja Viro jäivät puolustusta vaille.

Vuonna 1702 hankki Patkul Skotlannista maineikkaan sotapäällikön George Benedict Olivien tsaari Pietarin avuksi. Venäjä käytti hyväkseen ruotsalaisen ketunmetsästäjän tarjoamaa mahdollisuutta yrittää uudestaan ja tuli takaisin hävittämään Inkerinmaata, Suomea, Viroa ja Latviaa. Kun Venäjä 1704 valloitti Tarton, asukkaille tehtiin se, mitä venäläiset olivat Tshingiskaanilta oppineet. Vuonna 1704 Patkul sai aikaan jopa kahden verivihollisen - Puolan ja Venäjän liiton.

Vuonna 1705 Venäjän armeijan pääjoukot olivat Vilnassa, Liettuassa, ja hyökkäsivät sieltä pohjoiseen, tarkoituksenaan vallata Riika. Ruotsin kuningas ei antanut tukeaan Riian suomalaisille puolustajille, mutta joukot pitivät puolensa kaupungin muurien turvissa venäläisten hävittäessä maaseutua ja Liivinmaan puolustuskyvyttömiä kaupunkeja.

Patkulin yritykset saada Preussi Ruotsin vastaiseen rintamaan epäonnistuivat. Saksassa, Puolassa ja Sleesiassa Kaarle XII joukot saivat pysäytettyä katolisten etenemisen luterilaisten rintamaille ja rauha solmittiin Altstrandissa 24.09.1707 ja saksalaiset luovuttivat vangitsemansa Patkulin ruotsalaiselle, jotka ajoivat sotavaunuillaan hänen ylitsensä. Jäljellä oli enää Venäjä, sen saksalaismielinen tsaari ja Baltian saksalaiset kartanonherrat.

Ruotsin itsevaltainen kuningas oli antanut venäläisten hävittää Liivinmaan ja Suomen heitteille jätettyä siviiliväestöä yli seitsemän vuoden ajan, kun hän vihdoin ryhtyi sotatoimiin Venäjää vastaan. Se oli liian myöhään. Baltian saksalaisista kartanonherroista saksalaisia mielettömästi ihannoiva Pietari I oli löytänyt yhteistyökumppanin, joiden avulla hän suunnitteli suuria. Mutta niin teki Ruotsin itsevaltainen kuningaskin. Vaikka Ruotsi kuninkaalla ei ollut enää menemistä Baltian suuntaan, hän irroitti Baltian puolustajista 11000 miestä Ukrainan suuntaan etenevän sotajoukkonsa vahvistukseksi. Baltia menetettiin ja pääarmeija kärsi musertavan tappion Ukrainan Pultavassa 28.06.1709.

Vuonna 1710 koko Liivinmaa oli venäläisten hallussa. Liivinmaalle lähetettyjen Venäjän joukkojen komentaja kreivi Sheremetjev kehuu menestystään tsaari Pietarille osoittamassaan kirjeessä:

Vihollisen maassa ei ole enää mitään hävitettävää. Kaikki paikat ovat tyhjiä ja autioita, miehiä, naisia ja lapsia on vangittu tuhansittain, kuten myös hevosia ja lehmiä. Ne, jota me emme voineet ottaa mukaan, me keihästimme tai hakkasimme palasiksi. Koko Liivinmaa ja osa Eestiä on niin tyhjä, että paikkakunnat ovat olemassa vain kartalla, ja luulen, että kaikki, jotka ovat paenneet soille ja metsiin, siirtyvät varmasti Teidän puolellenne. (Pisma k Imp. Petru Velikomu I, Moskva 1778)

Sama hävitys kohtasi Inkerinmaata, Karjalaa ja Suomea. Sakari Topeliuksen eeppinen kertomus "Koivu ja Tähti" perustuu hänen sukulaistensa sodanaikaisiin kokemuksiin. Minun kotikylässäni Antrean Sintolassa (Vuoksenrannan Sintolan kylä) Karjalan kannaksella kaikki talot hävitettiin. Kun rauha vihdoin palasi, neljänkymmenen "savun" kylään metsistä ja soilta palasi kylään vain kahden perheen jäseniä. Että se siitä kokoomuksen tarjoamasta vaihtoehdosta, että joku muu, kuin Jumala ja maan oma väki puolustaisi maata ja sen kansaa.

Saksan ja Venäjän liitto ja yhteiset sotatoimet Euroopan alkuperäisväestön hävittämiseksi Suuren pohjan sodan aikana ei ole ainutkertainen. Samanlaisen liiton Saksa ja Venäjä tekivät vuonna 1939. Sen seurauksena aloitettiin toinen maailmansota. Siinä sodassa Suomen menetykset olivat pienemmät, kuin hyökkääjien, mutta silloin suomalaiset turvasivatkin enemmän Jumalaan, kuin itseensä tai ulkovaltojen apuun. Kuulin kokoomuspoliitikko Kanervan käsityksiä Suomen puolustuksesta yleisradion "päivä tunnista" ohjelmassa, joten en tiedä, oliko hän ollenkaan ottanut huomioon mahdollisuutta liittoa Jumalan kanssa. Nähtävästi ei, sillä Helluntailaisten Juhannuskonferenssissa Keuruulla perjantaina 20.06.2008 Carita Kallio kertoi näystään, jonka mukaan koko Suomi jää tulella hävitettäväksi. Puhe on saatavilla DVD-versiona Avainmediasta, ja nähtävästi myös Isosta Kirjasta.

Suuri Pohjan sota alkoi, koska Ruotsin kirkko ja valtio yritti estää Jumalan Hyvän sanoman levittämisen Ruotsi-Suomessa. Useita pietistejä tuomittiin kuolemaan. Erityisen raakaa kristittyjen vainoa luterilainen kirkko harrasti Liivinmaalla. Ruotsissa Thomas Leopold vietti vankeudessa 43 vuotta kristillisen vakaumuksensa tähden, niistä 5 vuotta mielisairaalassa. Ruotsin sotamenestyksen vielä ollessa mitä loistokkain, ennusti Pietari Pietari Schaefer maalle suurta onnettomuutta, ja kun se toteutui, vietiin Shaefer Gävlen linnaan elinkautiseksi muutettua kuolemantuomiotaan kärsimään.

Vuosian 1700-1721 elettiin aikaa, jolloin elävä kristillisyys oli vasta tulossa Ruotsi-Suomi-Inkeri-Liivinmaalle. Luterilainen kirkko halusi estää sen hintaan mihin hyvänsä, ja siksi uskovia tapettiin, orjuutettiin, ajettiin pois maasta ja pantiin loppuiäkseen vankeuteen. Suuri Pohjan sota oli Jumalan vastaus haasteeseen, joka hänelle oli heitetty. Mutta Jumala on paitsi johdonmukainen, myös armollinen, ja rangaistuksiakin määrätessään opettavainen. Pultavassa venäläisten vangiksi joutunut Ruotsi-Suomen armeija vietiin Tobolskiin, jossa upseeriston keskuudessa alkoi suuri herätys. Papit, joita sotavangeiksi oli joutunut noin 60, eivät pystyneetkään enää estämään upseerien uskoontuloa. Tobolskiin perustettiin jopa koulu, johon venäläistenkin ruhtinaat toivat lapsiaan.

Suuri Pohjan sota päättyi 1721. Saksalaisten kartanonherrojen vastustuksesta huolimatta pietismi oli tullut Viroon ja Latviaan ja kun suomalaiset ja ruotsalaiset sotavangit Uudenkaupungin rauhan jälkeen palasivat kotimaahansa, he toivat "sydämen uskontona" tunnetun liikkeen mukanaan.

Vaikka pietismin periaatteet olivat hyviä, se levisi pääasiassa vain varakkaiden saksalaissukujen keskuuteen. Sekin asia korjaantui, kun pietistien ylläpitämissä Franken laitoksissa Hallessa opiskellut kreivi Zinzendorf teki maatilansa Euroopassa vainottujen kristittyjen pakolaiskeskukseksi, josta pääasiasta Tshekeistä saapuneet uskovat - entisen Jednota Bratrskan, eli veljesseurakunnan kasvatit lähtivät eteenpäin ja tekivät Liivinmaalla sen, mihin Ruotsin kuningas kirkkoineen ja armeijoineen ei ollut pystynyt.

Suuren Pohjan sodan todellisia voittajia olivat pietistit ja meillä herrnhutilaisina tunnetut veljesseurakunnan uskovat. Liivinmaan saksalaisten kartanonherrojen yllytyksestä tosin Ruotsin lakkauttama virolaisten ja latvialaisten orjuus laillistettiin Venäjän toimesta pian sodan jälkeen uudelleen ja Liivinmaalla 1729 toimintansa aloittaneiden veljesseurakuntien toiminta kiellettiin. Seurakunnat vastasivat haasteeseen muuttamalla koko maan ja kansan niin, että kun veljesseurakunnat vihdoin sallittiin, oli "raaka ja sivistymätön" kansa noussut itsenäisten kansakuntien joukkoon saksalaisten ja venäläisten vastustuksesta huolimatta. Samankaltaiset olivat pietismin ja herrhutilaisten vaikutukset Suomessa. Uudenkaupungin rauhan jälkeen pietismin keskuksiksi tulivat muutamat aateliskartanot, mutta pian herätys levisi myös veljesseurakunnista tutussa muodossa, kansanliikkeinä. Ensimmäisenä syntyi Länsi-Suomen rukoilevaisuus, ja sitten herätys synnytti kolme muuta suurta kansanliikettä. Kirkkokin ryhtyi matkimaan herätysliikkeitä, että sen toimijat nyt kutsuvat kirkkoa kansakirkoksi.

Suuren Pohjan sodan riehuessa sodasta ja sen syistä varoittanut Pietari Schaefer istui vankilassa ensin Turun linnassa ja sitten Gävlen linnassa. Carita Kalliota tuskin vangitaan, koska Uuden Maailmanjärjestyksen puuhamiesten tarkoitus on hävittää koko "juutalais-kristillinen" maailma samalla kertaa. Paavikin on jo käynyt suutelemassa Koraania, ettei vain jäisi syrjään, kun saalista jaetaan. Historian esimerkkien, Jumalan kirjoitetun sanan ja Pyhän Hengen ilmoitusten valossa näyttää kuitenkin siltä, että voittajat tälläkin kerralla tulevat Juudan leijonan leiristä. op/2008-07-05

Tästä Osmon kotisivulle