Copyright ©: Osmo Pöysti

2004

Aiheteksti 2004-05-29; monia merkittäviä salaseuroja ei ole vielä noteerattu tekstissä, täydennys jatkuu…

Salaseuroja lähellä oleva englantilainen nettijulkaisu Guardian kertoi Helatorstaina 2004, että Yhdysvaltojen presidenttikilvan kärkimiehet George W Bush ja John Kelly kuuluvat salaseuraan nimellä Skull and Bones (Pääkallo ja luita). Artikkelin "Luurankoja vaatekaapissa" kirjoittaja Sidney Blumenthal tietää mistä puhuu. Hän oli itse presidentti Clintonin esikunnassa poliittista neuvonantajaa eli politrukkia vastaavissa tehtävissä.

Bush ja Kelly opiskelivat Yalen yliopistossa ja joutuivat kumpikin vuorollaan vuonna 1832 perustetun salaseuran pauloihin. Salaseuran perustivat oopiumikaupalla rikastuneen perheen poika William Russell, joka Saksan matkallaan oli jäänyt salaseurojen koukkuun, sekä Alphonso Taft. Salaseurat avustivat poikia matkalla valtaan ja maineeseen; Taftin pojasta tuli jo Yhdysvaltain presidentti. Vielä nykyisinkin Russellin suvun rahat ovat Kallo ja Luut- salaseuran ensisijainen syötti, joilla nuoria miehiä, ja vuodesta 1991 alkaen myös nuoria naisia peliin houkutellaan.

Salaseurojen jäseniksi tullaan initiaation kautta. Kallot ja Luut- seuran initiantit käyvät läpi alustusohjelman, johon kuuluu syntien tunnustamista (seksiseikkailut yms) ilman katumusta kulttiyhteisön muiden jäsenten edessä sekä makaamista alastomana yliopiston tonttiin rajoittuvan ikkunattoman rakennuksen "The Tomb", hauta, sisällä vainajien pääkallot ja luut seuranaan.

Bush ja Kelly ovat joutuneet tentittäviksi asian johdosta. Bush torjui kysymykset sanomalla, että se on niin salaista, ettei siitä voi puhua. Kelly vastasi yhtä tyhjällä lauseella. Muuta ei voinut odottaakaan, sillä antiikin Kreikan ajoista asti on tiedetty, että salaseurat tappavat ne jäsenensä, jotka paljastavat kultin sisällön tai muut salaisuudet. Kaiken lisäksi salaseurojen ote maailmaan on niin luja, ettei sekään vähä tieto, jotka Skull and Bones -tyyppisistä salaseuroista on olemassa, pääse helposti leviämään.

Yalen yliopiston kiinnostus salaseuroja kohtaan on ymmärrettävää. Uskovien yhteistyönä syntyneen yliopiston johto on joutunut varoittamaan kasvattejaan salaseurojen vaaroista. Ranskan vallankumouksen vakiinnuttua ja siirryttyä konventionaaliseen sotaan taustavoimiensa ideologian levittämiseksi, Yalen yliopiston rehtori Timothy Dwight esitti kysymyksen New Havenin asukkaille: "Tuleeko pojistamme Voltairen opetuslapsia ja Muratin rakuunoita? Tuleeko tyttäristämme illuminatien jalkavaimoja?"

Vuonna 1996 Yalen yliopisto julkaisi Javier Solanan äidin kirjan vapaamuurariliikkeen perustajaksi mainitusta Sir Francis Baconista. Et ehkä löydä tietoja kirjoittajasta nimellä Solana, koska Javier Solanan äidin nimi hänen viime päivinään oli Nieves Hayat de Madariaga Mathews. Näyttää siltä, että New Havenin kuuluisalla yliopistolla ollaan aivan tapahtumien ytimessä. Kun Javier Solanasta 20.11.1999 tehtiin Länsi-Euroopan Unionin uusi johtaja, olivat Solana ja koko joukko "Kolmannen tien" sosialisteja, heidän joukossaan rouva ja herra presidentti Clinton, Tony Blair, Sydney Blumenthal ja Romano Prodi Italiassa New Yorkin Yliopiston Lainopillisen laitoksen omistamassa Lordi Actonin vanhassa huvilassa.

Javier Solanan äidin tutkimuksien kohde Sir Francis Bacon tunnetaan tieteellisen ajattelun puolestapuhujana. Mutta Bacon oli myös nykyaikaisen vapaamuurariliikkeen pääideologi, joka yhdistämällä erilaisia uskomuksia laati opin ja suunnitelman siitä, miten maailma otetaan.

Sir Francis Bacon (1561-1626) eli aikana, jolloin katolisen kirkon ote Eurooppaan oli heltiämässä. Englanti oli tullut itsenäiseksi. Raamatun omistaminen ja lukeminen tuli lailliseksi. Ennen kerettiläisenä pidettyjä uskovia osallistui jopa valtiolliseen elämään. Mutta kristinuskolla oli eräs varjopuoli: Uskovat eivät luvanneet paratiisia niille, jotka eivät noudattaneet Herran Jeesuksen tahtoa. Se oli pakottanut ei-uskovien etsimään muita vaihtoehtoja. Thomas More kirjoitti kirjan nimeltä Utopia, jossa kaikki olivat onnellisia. Ja kun tieteen kehitys näytti tuovan maanpäällisen paratiisin lähemmäs, muiden utopioiden keksijät alkoivat jo suunnitella sellaista yhteiskuntaa, jossa varas, murhamies, huora, perverssi, syömäri tai juomari saisivat onnellisena toteuttaa itseään ilman sitä hankalaa "kääntymistä" tai "parannusta", joka teki kristittyjen paratiisista vastenmielisen niille, jotka halusivat jatkaa vanhaa meininkiä.

Kirjassaan Instauratio Magna Sir Francis Bacon esittää suunnitelmia liikkeestä, jonka tehtäväksi jää tieteiden uudelleenjärjestely siten, että ihminen voittaa takaisin Adamin lankeemuksen takia menettämänsä aseman luonnon herrana. (Kysymys on raamatullisesti oikea, vastaus vain on väärä. Oikea vastaus on muuttua Kristuksessa niin, että ihminen oppii hallitsemaan itsensä Jumalan lasten kirkkauden vapaudessa). Mutta vasta vuosi Baconin kuoleman jälkeen julkaistussa romaanissa Uusi Atlantis (New Atlantis) tulevat ilmi Baconin suunnitelmien pääperiaatteet. Varsinainen suunnitelma ei ole tullut julkisuuteen alkuperäisessä muodossaan.

Sir Francis Bacon Suunnitelman pohjana olivat Ruusiristiveljeskunnan (Rosicrusian order) salaiset opit ja keskiaikaisten ammattikuntien eli kiltojen piirissä eläneet uskomukset ja kultti. Tieteellinen ajattelu omaksuttiin rationalismin nimellä, ikään kuin se olisi ollut Descarten keksintöä.

Jeesuksen mukaan ihminen niittää sitä, mitä on kylvänytkin. Eli: "Millä mitalla sinä mittaat, sillä sinulle mitataan". Samat periaatteet julistettiin jo Mooseksen laissa. Silloin sanottiin, että "hammas hampaasta". Herätysliikkeiden ja uskonpuhdistusliikkeiden ansiosta Jeesuksen ja Mooseksen julistama rationaalinen ajattelu sai valtaa Euroopassa, joka alkoi 1500-luvulla rajusti kehittyä. Reformoitu Eurooppa ei uskonut onnensa riippuvan tähtien asennosta, katolisesta kultista tai poliittisesta juonittelutaidosta. Rikollisuus oli alhaisimmillaan reformoidussa Euroopassa 1700-luvulla. Reformoitu Eurooppa kehittyi, mutta katolinen ei.

Vaikka vapaamuurarit periaatteessa ovat hyväksyneet tieteellisen ajattelun ja uskottelevat toisilleen edistävän sitä kansojen keskuudessa aina .. lähtien ….

Vapaamuurarit mainostavat olevansa suvaitsevaisia. Väitteen todisteluissa kerrotaan, että vapaamuurareihin kuuluu kristittyjä, muslimeja, ateisteja, juutalaisia, buddhalaisia ja vaikka mitä. Ja sitten kerrotaan näiden kaikkien hämärämiesten olevan niin hienotunteista väkeä, ettei kukaan sano Jeesusta Herrakseen, ettei vain loukkaisi niitä, joilla on joku muu pomo.

Loogista tarkastelua vapaamuurarien suvaitsevaisuus ei kestä. Jos vapaamuurarit eivät kestä kuulla sitä, että Jeesus on Herra, niin eivät he silloin mitään suvaitsevaisia ole. Se on vain sitä maailman hallitsijaksi pyrkivien tyrannien kaikkiinsuuntiin kumartelua. Jopa Tshingiskaani oli suvaitsevaisempi kuin vapaamuurarit, vaikka Tshingiskaanin sanat "Kunnioitan ja arvostan kaikkia neljää, ja pyydän sitä, joka niistä on suurin, olemaan apunani", ovatkin melkein kuin vapaamuurarien taskutiedosta. Ne neljä olivat Buddha, Mooses, Jeesus ja Muhammed.

Jeesus on Herra. Paholainenkin sietää mitä pahuutta tahansa, mutta Jeesusta hän ei Herrakseen tunnusta. Mutta mitä sanookaan Pyhä Kirja? Paavali neuvoo Timoteusta näin:

Kun vapaamuurari on saatu alistettua ajatukselle, että hän pitää oman jumalakäsityksensä omana henkilökohtaisena asianaan, esitetään yhteisen palvonnan kohteeksi "Korkein Olento", jonka uskotellaan olevan sama niin kristityillä kuin buddhalaisillakin. Vuodesta 1877 alkaen liikkeen ranskalainen haara hyväksyy jäsenikseen myös ateisteja.

Vapaamuurarit korostavat erilaisia hyveitä: veljesrakkautta, avustustoimintaa ja totuutta tai jotakin muuta tilanteeseen sopivaa. Ranskan vallankumouksen aikana nämä hyveet olivat Vapaus, Veljeys ja Tasa-arvo.

Vapaamuurareiden Korkein olento osaa olla myös raaka. Ranskan vallankumouksen aikana iskulauseena oli: Vapaus, Veljeys, Tasa-arvo tai Kuolema. Puoli miljoonaa ihmistä ehdittiin tappaa, ennen kuin "korkeimman olennon" raivo kääntyi muita kansoja vastaan.

Erilaiset symbolit ja kuvat muodostavat vapaamuurareiden kultin keskeisen osan. Kuvien ja symbolien kautta etsitään yhteyksiä henkimaailmaan, mutta ei mihin tahansa henkimaailmaan, vaan siihen, jonka takia Jumala kielsi kuvien ja patsaiden teon. Ihmisellä on muutenkin tarpeeksi harmia saatanasta ja hänen joukoistaan, ettei sitä enää ehdoin tahdoin kannata paikalle manata kuvien ja symbolien kanssa.

Harppi ja kompassi

Loistava tähti/valo/tieto

Pyhä Kirja, jonka virkaa voi toimittaa Raamattu, Koraani, jokin filosofinen teosta tai vaikkapa Vapaamuurarien perustuslaki.

Useimmat salaseurat perustuvat okkultismiin. Kuvien ja symbolien avulla höynäytetyt ihmiset pyrkivät saamaan kontaktin "henkimaailmoihin" ymmärtämättä, että näin saatu yhteys on aina yhteys pahoihin, jumalasta luopuneisiin henkivaltoihin eli vastustajan (hebr. "saatana") joukkoihin. Nämä Jumalasta luopuneet henkivallat ovat paitsi pahoja, myös alempia kuin Jumala. Ne eivät myöskään toimi armosta, kuten Jumala, vaan vaativat maksua. Siksi Jumalan ensimmäinen teko, kohta sen jälkeen, kun hän on ilmoittanut olevansa, on vapauttaa ihminen vastustajan koukusta:

Toinen käsky kieltää kuvien teon:

Kolmas käsky kieltää Jumalan nimen käytön turhissa, esimerkiksi uskonnollissa eli okkulttisissa tarkoituksissa:

Jumalaa voi rukoilla kuka tahansa Jeesuksen nimeen, mutta yhteys Jumalaan saadaan vain tunnustamalla Jeesus Jumalan pojaksi - siis myös Jumalan kuvaksi - ja Jeesuksen Herruus, myös kaikkien henkimaailman kouhojen yli. Kun yhteys on näin perustettu, ihminen tulee osalliseksi Jumalallisesta luonnosta eli saa Pyhän Hengen. Okkultismin harjoittamiseen ei siis ole mitään tarvetta, koska laillisetkin keinot ovat olemassa.

Oli toinenkin syy.

Rooman valtio oli uskonnollisesti kirjava. Rooma sieti melkein mitä vain; ainoastaan kristinuskoa se ei sietänyt, vaan väitti sen olevan jumaluudet kieltävä uskonto.

Selvitäkseen uskontojen sekamelskasta Konstantinus "Suuri" perusti vuonna 325 perusti kirkon, niistä kristinuskon luopioista, jotka olivat osoittaneet yhteistyökykynsä vaihtamalla kristinuskon sisällön babylonialaiseen kulttiin. Ensi töikseen kristikunnan luopiot ryhtyivät suorittamaan puhdistuksia - vainoamaan uskovia Jeesuksen seuraajia ja kohta myös juutalaisia.

Kun kirkko kielsi kilpailevat kultit, ne menivät maan alle. Mitralaisuus jne olivat nyt entistä enemmän salaseuroja.

Babylonialainen auringonpalvonta on kaikkien uskontojen äiti. Siitä kehittyivät Egyptin, Intian, kelttien ja kreikkalaisten uskonnot ja filosofiat. Filosofi Platon oli käynyt läpi Eleusian jumaluuksien initiaatiot Ateenan lähistöllä sijaitsevassa palvontapaikassa, mutta ei uskaltanut hänkään kertoa sitä, mitä initiaatioon kuului. Rooman "pakanallisista" keisareista monet olivat käyneet läpi mitralaisen initiaation ja palvoivat "häräntappajaa". Babylonialainen kultti tunkeutui myös kirkkoon, mutta kirkon kieltämät uskonnot ja kultit joutuivat toimimaan kirkolta salassa.

Myös kristinusko koki saman kohtalon. Mutta Jeesuksen seuraajien onnistui voittaa kirkon kahleet, ensin 1400-luvulla Tshekeissä ja myöhemmin myös Englannissa. Sen mukana myös salaseurat nostivat päätään.

Ruusuristiveljeskunnan perustajaksi mainitaan saksalainen Kristian Rosenkreuz (1378-1474), joka legendan mukaan vihittiin salatietoihin Pyhässä Maassa. Nykyiset ruusuristiveljeskunnan jäsenet pitävät legendaa aitona, vaikka veljeskunnan nykyinen historia alkaa vasta 1600-luvun alkuvuosina. Kuka veljeskunnan perusti, on edelleen epäselvä. Jotkut väittävät perustajan saaneen vaikutteita Sir Francis Baconilta. Vielä villimpien väittämien mukaan liike sai alkunsa vuonna 46 Egyptin Aleksandriassa kristinuskon ja egyptiläisen mystiikan aineksista.

Liike tunnetaan 1600-luvulta lukuisista kirjallisista töistään ja keskiaikaisesta symboliikastaan, mutta sen yhteisöllinen luonne on tuntematon. Nykyisin ruusuristiliike toimii laajalti, mutta se on hajautunut moniin itsenäisiin osiin. Käytössä ovat nimet rosecroix, rosicrusian order, rosycross, Societas Rosicrusiana, Rosicrusian Fellowship, Order of The Temple of the Rosy Cross, Lectorium Rosicrucianum, Fraternitas Rosae Crusis jne.

Prieuré de Sion eli Siionin viisaat on todennäköisesti ilveily, jolla ei ole todellisuuspohjaa.

Temppeliherrain sotilaalliset munkkijoukot perustettiin 1118 Jerusalemin katolista puolustusta varten muslimeja vastaan. Järjestön ohjesäännön kirjoitti Bernard Clairvauxilainen, eräs ensimmäisen ristiretken organisaattoreista. Paavien tuella temppeliherrat nousivat nopeasti Euroopan politiikan johtaviin tekijöihin. Temppeliherroilla oli oikeus lyödä omaa rahaa ja harjoittaa pankkitoimintaa. Sotilaallisesti järjestäytyneeseen joukkoon kuului ritareita, alipäällystöä, pankkiireja, taloudenhoitajia, maatalousalan työnjohtajia sekä "kappalaisia", jotka vastasivat joukkojen ideologiasta.

Temppeliherrat saivat nimensä siitä, että heidän vallassaan oli muslimien ja heidän juutalaisten liittolaistensa Jerusalemiin rakentama pyhäkkö, jota virheellisesti sanotaan Omarin moskeijaksi.

Temppeliherrojen valta kasvoi nopeasti yli paavin ja kuninkaiden sietokyvyn. Kun temppeliherrat yrittivät monopolisoida eurooppalaisen rahanlyönnin, Ranskan kuningas Philippe "de Bel" (Filip Kaunis) vangitutti temppeliherrat 1307 ja otti rahat, jonka jälkeen temppeliherroja syytettiin "harhaoppisuudesta". Inkvisition menetelmillä "harhaoppiset" temppeliherrat saatiin tunnustamaan mitä tahansa.

Jeesuksen mukaan ihminen voi palvella vain yhtä herraa: Joko Jumalaa tai mammonaa. Sama asia säätelee myös omantunnonvapautta. Se, joka palvelee rahaa, on rahan orja, mutta joka palvelee Jumalaa, on vapaa.

Temppeliherrain pankkitoiminnan lakattua pankkitoiminta Euroopassa joutui juutalaisten käsiin, koska "oikeauskoinen" katolinen ei voinut ottaa lainaamistaan rahoista korkoa. Pankkitoiminta teki muutamista juutalaisista suvuista rikkaita, mikä taas aiheutti lisää juutalaisvainoja. Edes syytöksiä "harhaoppisuudesta" ei tarvinnut keksiä, koska juutalaisten syytettiin muutenkin vähän kaikesta.

Vuoteen 1307 mennessä temppeliherrain veljeskunta oli kasvanut valtion tapaiseksi laitokseksi. Kun se äkkiä murskattiin, osa järjestön jäsenistä pakeni Skotlantiin, osa Portugaliin. Järjestön kohtaloista syntyi lukemattomia legendoja, joissa väitetään sen jatkaneen toimintaansa uusilla nimillä ja uusilla alueilla - Etiopiassa ja Atlantin purjehtijoiden etujoukkoina, ehkä etsimässä uusia sijoituskohteita tai pakopaikkoja.

Temppeliherrojen kukistaminen ei voinut olla herättämättä pahaa verta. Mitä kaikkea kaunaa jäi jäljelle, on vaikea arvata. Seurauksia oli ainakin yksi: Salaseurojen piirissä tiedettiin, että kirkko on paha. Miten vapautua siitä?

Kristinuskon sisäistäneet uskovat noudattivat kuvainpalvonnan kieltoa. Okkultismi oli kielletty jopa kirkossa, vaikka siinä asiassa, kuten kaikessa muussakin, kirkko petti asiakkaitaan. Kirkon "jumalanpalvelukseksi" nimitettävät menot olivat okkultismia, vaikka ne olivatkin naamioitu kirkollisiksi toimituksiksi.

Kun uskonpuhdistusliikkeet 1500-luvulla saivat valtaa Euroopassa, suurin osa kirkon okkulttisia toimituksia kiellettiin, mutta vain Englannissa, Hollannissa, osassa Saksaa ja Sveitsiä sekä Itämeren maissa. Nämä maat alkoivat kehittyä, samoin kuin Pohjois-Amerikka, jonne kristittyjen pääosa pakeni senjälkeen, kun uskonpuhdistusliikkeet olivat torjuneet kristinuskon ja uskovat oli 1529 määrätty tapettavaksi ilman inkvisition suorittamaa esitutkintaa, eivät uskonpuhdistusliikkeet halunneet perua tätä paavinvallan aikana säädettyä lakia. Ne uskovat, jotka jäivät Eurooppaan, joutuivat tekemään kompromissin omantuntonsa kanssa,

Salaseuroille uskonpuhdistusliikkeistä oli jopa etua, nämä kirkon mielipidevainoista vapautuneet maat olivat uskonnollisesti suvaitsevaisempia kuin katolisen kirkon vasallit.

Salaseurojen piirissä okkulttisilla menoilla oli pitkät perinteet; jopa latinankielinen sana occultus tarkoittaa salattua. Salaseuroilla ja okkulttisilla liikkeillä oli myös eronsa. Kun varsinaiset salaseurat yhä enemmän keskittyivät vallan tavoitteluun, jatkoivat okkulttiset liikkeet perinteisen taikuuden ja epäjumalanpalveluksen linjoilla. Tämän prosessin myötä on syntymässä uusia uskontoja, täyttämään sitä tyhjiötä, joka on syntynyt kirkon merkityksen vähetessä.

Rouva Blavatskyn työtä jatkoi Alice Bailey. Hänen visioissaan maailmalle alkaa "Uusi Aika" (New Age). Hän perusti kustannusyhtiön, jonka nimi oli Lucifer Publishing Company, se sama, joka nyt nimellä Lucis julkaisee YK:n kirjallisuutta.

Teosofit katsoivat asialleen eduksi toimia tyypillisen salaseuran tavoin. Todelliset pyrkimyksensä salaamalla heidän oli helpompaa soluttautua uskonnollisiin ja valtiollisiin rakenteisiin, saavuttaa määräävä asema kouluissa ja muissa kasvatukseen liittyvissä laitoksissa. Julkiseen tietoisuuteen teosofien päämäärät tulivat vasta 1975, kun Marilyn Ferguson julkaisi kirjan The Aquarian Conspiracy. Nämä, jo Alice Baileys vieläkin myynnissä olevan kirjan jo esittämät pyrkimykset sisältävät suunnitelmat uskonsodasta, maailman resurssien pakollisesta uusjaosta, Luciferin (eräs Saatanan peitenimi, tarkoittaa Valon tuojaa) opetuslapseuden initiaatioista, uuden maailmanuskonnon teologiasta, uuden, saatanallisen uskonnon pakollisista initiaatioista "massoille", aseiden riisunnasta ja vastustajien vainoista.

Vapaamuurarit katsovat olevansa temppeliherrojen henkisiä perillisiä ja salatiedon vartijoita. Mutta niin katsovat monet muutkin. Vuonna 1984 ranskalainen Joseph di Mambro ja sveitsiläinen Luc Jouret lanseerasivat salaseuran nimeltä Ordre du Temple Solaire - Aurinkotemppelin veljeskunta. Molemmat olivat aikaisemmin kuuluneet muihin vastaaviin salaseuroihin. Vapaamuurarien tapaan järjestön kannattajat uskottelivat olevansa Temppeliherrain veljeskunnan ideologisia perillisiä; sen lisäksi he suunnittelivat Planeetta Maan henkisen perinnön siirtämistä toiselle planeetalle. Tämä oppi lienee ollut kotoisin New Age- liikkeen houremaailmasta.

Kymmenen vuotta myöhemmin salaseuran toiminnasta kiinnostuivat Kanadan viranomaiset, kun kävi ilmi, että järjestön piirissä oli tapettu kolme lasta. Vähän myöhemmin Aurinkotemppelin veljeskunta päätti muuttaa Sirius-nimiselle planeetalle, mutta keinot, joukkoitsemurhat ja vastaavat olivat siihen soveltumattomia. …

Ranskassa Saatanan teot pantiin Jumalan piikkiin. Maata johtavat sosialistit syyttivät Aurinkotemppelin veljeskunnan teoista kristittyjä ja laativat lain, jonka avulla on mahdollista antaa laittomuuden leima kaikelle, sille mikä on Jumalasta. Vuonna 2001 voimaan tulleen lain avulla Ranska on ottanut takaisin asemansa maailman johtavana kristinuskon vastaisena maana. EU:n johtajat hymisevät onnesta ja tekevät uutta perustuslakia. "Tämä Unioni ei ole mikään juutalais-kristillinen klubi" …

…(teksti puuttuu vielä)

…(teksti puuttuu vielä)

Tekikö Sidney Blumenthal virheen?

Kun Sidney Blumenthal paljasti suurelle yleisölle salaseurojen osuuden Yhdysvaltojen politiikkaan, hän paljasti myös jotakin muuta, ja mahdollisesti sellaista, jota hän ei aikonut tehdä, sillä aivan varmasti nyt joku kysyy, kuka salaseuroja tarvitsee. Yritetäänpäs vähän arvailla sitä.

Kun salaseuralla on hallussaan sekä oikeisto, että vasemmisto, se on saavuttanut ensimmäisen tavoitteensa - konfliktin. Kun oikeisto ja vasemmisto taistelevat näennäisen tasavertaisena toisiaan vastaan, saa pieni vähemmistö, jota tässä tapauksessa edustaa Simon Blumenthal, suhteettoman suuren vallan. Mutta mihin tämä Simon Blumenthalin edustama vähemmistö pyrkii?

Blumenthal vastasi kysymykseen itse Guardianin sivuilla helluntaina 2004, sillä ei liene sattuma, että samana päivänä, kun Guardian julkaisi Blumenthalin jutun Kerrystä ja Bushista, se julkaisi myös erään toisen Blumenthalin jutun, nimeltä "The religious warrior of Abu Chraib". Jutussa hyökätään Bushin erään kenraalin kimppuun, joka oli menettänyt maineensa Abu Chraibin vankilaskandaalissa. Oliko kenraalikin salaseurojen maailmanpolitiikan huipulle nostamaa väkeä, on kuitenkin toinen juttu, vaikkakin samasta asiasta. Juttu paljastaa kuitenkin sen, että kysymys on kampanjasta kristinuskoa vastaan eli siitä samasta asiasta, jota juutalaiset kävivät jo kuningastaan Jeesusta vastaan kaksi tuhatta vuotta sitten.

Simon Blumenthal on sanomalehtimies, joka esiintyi ensin Amerikan oikeiston leirissä, mutta siirtyi vasemmiston, ja sieltä Clintonin leiriin. Vuodesta 1997 hän sai palkkansa Clintonin esikunnan kautta. Hänen toimialaansa kuului Clintonin tärkeimpien puheiden kirjoittaminen ja paljon muuta. Kun Clinton jäi kiinni aviorikoksesta, valheista, väärästä valasta ja niin edelleen, Blumenthal hyödynsi asian omien tavoitteittensa eteen.

Kun salaseurat ryhtyvät kaatamaan kokonaista kansakuntaa, ensimmäisenä käydään kansakunnan henkisen selkärangan kimppuun. Tämä kaava on tuttua meille, jotka ovat seuranneet Suomen sodanjälkeisen historian kehitystä. Amerikoissa salaseurat saivat hyvän mannekiinin Clintonista. Blumenthal oli joukoissa mukana, kiivaasti puolustamassa Clintonia. Clintonin puolustamisen varjolla Blumenthal pääsi hyökkäämään kaikkia selkärankaisia vastaan - ja se juuri on salaseurojen tarkoitus.

Sidney Blumenthalin asema Clintonin joukoissa oli näyttävä. Hän osallistui myös siihen prosessiin, joka tuloksena syntyi tuote nimeltä Javier Solana. Kun Blumenthal nyt taistelee Bushia vastaan, tapahtuu se vain siksi, että valta pysyisi salaseurojen käsissä. Harmi vain, että Blumenthal jättää oman kotiseuransa kertomassa. Eräs hänen kollegoistaan väittää Blumenthalin olevan jonkinlaisen mafian "Jewish consiglieri", mitä se nyt sitten tarkoittaneekaan. Mutta päätellen siitä, että Blumenthalin taustavoimat ovat syyttäneet Blumenthalin arvostelijoita "antisemitismistä", ovat salaseurat huomanneet hankkeittensa vaarallisuuden. Ja se on hyvä se.

Kristittyjen päämies Jeesus kehotti seuraajiaan rakastamaan veljiään, mutta siinä ei ole kaikki. Jeesus käski meitä rakastamaan myös vihollisiamme. Me emme rakasta amerikkalaisia, juutalaisia, suomalaisia, arabeja, venäläisiä tai tshuktseja siksi, että nämä olisivat hyviä - ei sinne päinkään. Me emme hyväksy heidän pahoja tekojaan, heidän salaseurojaan ja emmekä heidän vallantavoitteluaan - ei sinne päinkään. Me rakastamme heitä siitä huolimatta, että he ovat amerikkalaisia, juutalaisia, suomalaisia, arabeja, venäläisiä tai tshuktseja.

Juutalaisten ongelma on siinä, että he ovat hyljänneet messiaansa ja yrittävät itse keksiä muita keinoja, joiden avulla he pärjäisivät tässä kovassa maailmassa. Mutta sellaista keinoa ei ole. Amerikan ja Englannin kristityt ovat suojelleet juutalaisia vain siksi, että he rakastavat vihollisiaan. Mutta miten heidän käy sen jälkeen, kun Blumenthalin miehet ovat purreet uskovien kädet poikki, siitä kerrotaan Matteuksen evankeliumin luvussa 24.

Lukuvinkkejä:

Sutton, Anthony C.: America´s Secret Establishment: An Introduction to the Order of Skull & Bones, Montana: Liberty House Press, 1986