Ihmisen kaikki käyttäytyminen riippuu siitä, mitä hän uskoo. Joskus erilaiset uskomukset kehittyvät oppijärjestelmiksi, uskonnoiksi. Mutta kuten tavallista on, ihminen erehtyy hyvin usein, sekä yksittäisissä asioissa että isommissakin. Uskonnoista puhuttaessa siirrymmekin tarkastelemaan joukkoa vakiintuja uskomusjärjestelmiä ja piintyneitä erehdyksiä. Eivätkä kaikki ihmisen keksimät oppijärjestelmät, ideologiat ja maailmankatsomukset kulje uskontojen nimellä. Niihin pätevät kuitenkin samat säännöt kuin uskonnoiksi kutsuttuihin uskontoihin: "Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen". Parempi olisikin kysyä suoraan: "Mikä on totuus".

Copyright: Osmo Pöysti

2002

Päivitetty: 2002-07-27

Osmo Pöystin tekstissä Kommentteja uskonnoista esitetään peruskoulun oppilaille tarkoitetun oppikirjan "USKONTO 7" kriittinen tarkastelu ja esitetään lisätietoa, jonka avulla oppilas voi saada uskonnoista objektiivisemman ja monipuolisemman kuvan, kuin mitä käsiteltävä Kirjapajan julkaisema tuote antaa.

Tarkasteltavan kirjan alussa kerrotaan, että "(suurista maailmanuskonnoista) annetaan kuva, jonka voisivat hyväksyä oikeaksi niiden omat asiantuntija", mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että ollaan taas sillä Paasikiven - Kekkosen linjalla: Yritetään olla mieliksi, vaikka hyvin tiedetään, että valhetta puhutaan.

Ei paskaa tartte nuolemalla valkoiseksi tehdä. Mooseksen käskyissä sanotaan, että "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi". Joskus lähimmäisestä joutuu antamaan ikävänkin lausunnon, mutta ennen kaikkea lausunnon on oltava totta. Ihminen on tosin erehtyväinen, mutta päämäärän tulee olla selvillä. Päämäärä on Rakkaus ja jos totta ei saa puhua, niin silloin pitää olla viisaasti hiljaa. Myös tämän ohjeen Kirjapajan sepät ovat unohtaneet.

Kirjapajan kirjaseppien tulokselta ei siis voi paljon odottaa. Kommenteissani olenkin joutunut esittämään aika paljon täydentävää aineistoa. Kaikkiin kirjapajan valheellisiin väitteisiin en ole kuitenkaan jaksanut kajota.

Osmo Pöysti

2002-07-11

Kirjapajan USKONTO 7 lähtee tutkimaan uskontoja esittämällä neljä peruskysymystä, kysymykset ihmisen alkuperästä, hyvästä ja pahasta, elämän tarkoituksesta ja kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Jokainen maailmanselitys todellakin pyrkii antamaan vastauksensa näihin neljään kysymykseen. Mutta uskontojen kysymyksenasettelu ei koskaan ole näin rajallinen. Uskonnot ovat maailmanselityksiä, ne pyrkivät antamaan vastauksen myös tämän päivän ongelmiin ja silloin ne ovatkin sillä samalla alueella, jota politiikantekijät pitävät omanaan.

Uskonnot ovat mielenkiintoisia, sillä kaikissa niissä yritetään löytää selityksiä ja ratkaisuja arkipäivän ongelmiin. Samoihin kysymyksiin saadaan erilaisia vastauksia, kuten tulemme huomaamaan. Samojen kysymysten parissa askartelevat tieteen edustajat, poliittiset puolueet ja niinsanottujen perinteisten uskontojen edustajat. Käsite "uskonto" on vanhentunut ja politiikan ja uskonnon raja on hävinnyt.

USKONTO 7 tarkastelee vain Juutalaisuutta, Kristinuskoa, Islamia, Hindulaisuutta, Buddhalaisuutta sekä mainitsee Kiinan ja Japanin uskonnoista muutaman, mutta tarkastelemme koko uskomusten kenttää. Huomaamme, että joku pakenee arkipäivän ikävää todellisuutta mietiskelyyn, joku taas yrittää muuttaa maailmaa ja toinen pyytää Jumalaa tekemään sen puolestaan. Mutta ehkä sinä haluat muuttua itse?

Kaikki maailmanselitykset pyrkivät olemaan täydellisiä, mikä tekee niistä totaalisia, ja pelottavia. Direktiivejä tulee yhä enemmän ja ne ovat yhä yksityiskohtaisimpia. Helposti mieleen tulee ajatus tehdä niin kuin mietiskelijä - kääntää kaikelle selkänsä. Mutta sekin on totaalinen ratkaisu aivan samoin kuin puolueohjelmalle perustettu totalitäärinen valtio.

Nykyajan ihmisen käsitemaailmassa suurta hämmennystä aiheuttaa usein useamman maailmanselityksen rinnakkainelo saman yksilön aatemaailmassa. Toisilleen vastakkaiset uskonnot kumoavat toisensa, ja jäljelle jää vain ristiriita - juurettomuus ja epätietoisuus - ja ristiriitojen aiheuttama tyhjyys ja välinpitämättömyys. Muuttamalla kysymyksenasettelua konkreettisemmaksi, voisimme kysyä: Kuka on korkein auktoriteettisi? Silloin voisimme saada konkreettiset vastaukset, jonka jälkeen tehtäväksemme jää vain näiden auktoriteettien tarkastelu. Voimme sanoa korkeinta auktoriteettia jumalaksi, vaikka hyvin tiedämme, että esimerkiksi raha, presidentti tai puoluesihteeri ovat tavallisempia jumalia kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala - RAKKAUS, TOTUUS ja ELÄMÄ.

Ihmisten käyttäytymistä ohjaa nykyisin media enemmän kuin mikään perinteinen uskonto. Median avulla voidaan muutamassa viikossa muodostaa maailmanlaajuinen mielipide mistä hyvästä asiasta. Median omistajan tarve on siis nykyisin suurin ihmisen käyttäytymistä ohjaava maailmanuskonto. Siksi median omistuksesta käydäänkin kiivasta taistelua kaiken aikaa. Perinteiset uskonnot antavat kuitenkin jonkinlaisen immuniteettisuojan median taustavoiman pyrkimyksille.

Edistyksellinen media nimittää tavallisesti perinteisiä uskontoja taantumuksellisiksi voimiksi, sillä Ranskan vallankumouksen ajoista lähtien tieteellisen maailmankatsomuksen ja edistyksellisien voimien nimellä markkinoidut uususkonnot ovat ottaneet tehtäväkseen hävittää perinteiset uskonnot. Tämä taistelua varten laaditun ohjelman kuusi tärkeintä kohtaa ovat:

- järjestäytyneen yhteiskunnan ajaminen kaaokseen

- yksityisomistuksen lakkauttaminen

- isänmaallisuuden torjuminen ja kansallisvaltioiden tuhoaminen

- perhe-elämän tuhoaminen ja naisten yhteiskäyttö

- kaikkien uskontojen hävittäminen

- maailmanvaltakunnan perustaminen

Perinteisistä uskonnoista kristinusko on eniten uususkontojen vallassa, jopa siinä määrin, että Kirjapajan esittämä luku 1700 miljoonaa on aivan liian suuri.

Todelliset kannattajaluvut eri uskonnoilla lienevät seuraavaa luokkaa:

Edistykselliset uususkonnot, noin 1000 miljoonaa äänestäjää

Islam, noin 1000 miljoonaa muslimia;

Hinduja noin 1000 miljoonaa intialaista

Buddhalaisilla noin 300 miljoonaa

Kirkollisilla noin 400 miljoonaa

"Lahkolaisilla" noin 200 miljoonaa

Kannattajaluvut eivät vielä kerro asian ydintä, eli sitä, kuinka monen ihmisen ajatusmaailma toimii milläkin ohjelmalla. Ja siinä asiassa kristinusko on turhauttavan pieni, ehkäpä vain alle sata miljoonaa.

Kirjapajan sepät tarkastelevat Aabrahamin jälkeläisiä seuraavasti:

Juutalaisuus on Kristinuskon ja Islamin äiti. Juutalaisuudesta on siis aloitettava, jos mieli ymmärtää kristinuskoa tai islamia.

Juutalaisuus

Juutalaisuuden kehityksessä on kaksi vaihetta, kehitys ja taantuminen. Juutalaisuuden kehitysvaihe alkaa Aabrahamista, joka oli jätti maansa ja heimonsa noin vuonna 2000 eKr ja lähti vaeltamaan kohti "luvattua maata", perustamaan vaihtoehtoista yhteiskuntaa. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen paljastui yhtä sun toista Jumalan olemuksesta vähitellen. Aabrahamin suvun vaiheet kirjattiin tavallisesti ylös, ja nämä historialliset kirjat ja opetukset tulivat Aabrahamin suvun pyhiksi kirjoituksiksi. Nykyään näitä kirjoituksia sanotaan Vanhaksi Testamentiksi.

Vanhan Testamentin viimeiset kirjat olivat valmistuneet noin vuonna 400 eKr, jonka jälkeen juutalaisuuden kehitysvaihe päättyi. Juutalaisuuden taantuma alkoi, kun elävä yhteys Jumalaan hävisi - Jumalan Henki poistui Temppelistä. Hengen tilalle juutalaisuudessa tulivat selittäjät, raamatuntulkitsijat ja perinteenvaalijat. Ratkaisevat hetki koitti Jeesuksen syntyessä. Jeesus, jonka tulon valmistelua koko Aabrahamin suvun historia oli ollut, oli joko hyväksyttävä ennustetuksi Messiaaksi eli kuninkaaksi tai torjuttava eräänä monista nousukkaista. Suurin osa Aabrahamin sukukunnasta ei antanut Jeesukselle Messiaalle kuuluvaa kunniaa.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen juutalaiset joutuivat jättämään kotimaansa Israelissa, sen, mikä heille on luvattu ikuisiksi ajoiksi. Alkoi juutalaisen filosofian aika. Isien perinnäissäännöksi sanotut raamatunselitykset kirjattiin muistiin noin vuoteen 200 mennessä. Seuraavana kolmena vuosisatana nämä vielä varustettiin kommentaareilla, jolloin syntyi kaksi suurta filosofista teosta, Jerusalemin Talmud (joka tehtiin Galileassa) ja Babylonian Talmud. Juuri talmud tuli juutalaisen myöhemmän vaiheen henkiseksi ohjenuoraksi. Mutta juutalainen filosofia kasvoi hyvin pian ohi talmudin maailman. Osoittautui, että juutalaisuudessa piilee hyvin suuri muutoshakuinen ja aina uusia asioita etsivä voima.

Vaikka juutalaisuuden ehto, ympärileikkaus rajoitti käännynnäisten määrän minimiin, ulottui juutalaisen filosofian vaikutus pienestä kannattajamäärästä huolimatta kaikille elämän aloille kaikkialle maailmassa. Juutalaiset ovat olleet kaikessa mukana, niin hyvässä kuin pahassakin, aina tähän päivään asti. Vaikutuksien puolesta juutalaisuus on edelleen suuri maailmanuskonto, huolimatta siitä, että sen kannattajia on vain noin 12 miljoonaa.

Kirjapajan USKONNOSSA väitetään juutalaisten aloittavan historian Aabrahamista. Todellisuus on aivan toinen. Juutalaisuus laskee vuotensa ja historian maailman luomisesta. Nykyisin juutalaisuudessa vietetään vuotta 5762 (kun meillä on 2002 ja heinäkuu).

Vanhan Testamentin luomiskertomus on vähintään yhtä vanha ja hyvin samanlainen kuin vanhin Raamatun ulkopuolelta koskaan löydetty ja ymmärrettävästi tulkattu asiakirja - Oxfordissa Asmolean Museum of Art kokoelmissa oleva sumerilainen savilieriö, Weld-Blundellin prisma. Siihen aikaan suuri maailmanuskonto oli auringonpalvonta.

Auringonpalvonta eri muodoissaan levisi ympäri maailman ja se esiintyi paitsi suomen kielen sanassa sunnuntai, myös intiaanien kulttimenoissa ja mitä yllättävimmissä yhteyksissä. Esimerkiksi Roomalais-katolisien pyhimyksenkuvien nimbus eli pyhimyskehä on alkujaan ollut pään yläpuolelle piirretty aurinko.

Auringonpalvonnasta kehittyi juutalaisuuden rinnalle kilpaileva uskonto, Baalin palvonta, jota vastaan Israelin profeetat taistelivat. Profeettojen tarkoitus oli säilyttää yhden Luojan palvonta muuttumattomana edes Israelissa.

Juutalaisuuden taantumus ei ole poistanut sen alkuperäisen normiston merkitystä. Mooseksen käskyt ovat niin selkeät ja niin oikeat, että ne on hyväksytty yleismaailmallisiksi normeiksi. Juutalaisuus on antanut myös ilmoituksen, jonka mukaan Jumala on Totuus, Rakkaus ja Elämä, näkymätön, ei käsin kosketeltava, mutta kuitenkin konkreettinen. On mahdotonta kuvitella mitään todellisuutta ilman Totuutta, Rakkautta tai Elämää. Nimittämällä tätä käsitemaailmaa Jumalaksi, juutalaisuus on antanut sanalle Jumala sisällön, jota vastaan on mahdoton kilpailla.

Juutalaisuuden taantumaa oli kestänyt jo satoja vuosia, kun odotettu Messias vihdoin tuli. Hänessä henkilöityivät ne ominaisuudet, jotka Vanha Testamentti oli kuvannut Jumalan ominaisuuksiksi. Hän on täynnä rakkautta, hän osasi soveltaa rakkautta joutumatta ristiriitaan Totuuden vaatimuksen kanssa ja hän voitti kuoleman sen kaikissa eri muodoissaan.

Mutta kristinuskoa ei tehty turhaan. Jumalan tarkoitus oli uudistaa ihminen niin, että ihminen pystyisi noudattamaan Jumalan tahtoa. Kristinuskon ensimmäinen sanoma ihmiselle olikin: "Muuttukaa mieleltänne, sillä Taivasten Valtakunta on lähellä" (Johannes Kastaja, Matteus 3:2 kreikkalaisen lähdetekstin mukaan) sekä: "Muuttukaa mieleltänne, sillä Taivasten Valtakunta on lähellä (Jeesus ha-Mashiah, Matteus 4:17, kreikkalaisen lähdetekstin mukaan). Samaa sanomaa on lähetyskäskyn mukaan julistettava koko maailmassa.

Ihmisen muutos alkaa siitä, kun hän tunnustaa Jeesuksen Herruuden, ottaa kasteen ja saa Pyhän Hengen. Pyhä Henki on osallisuus jumalallisesta luonnosta. Pyhä Henki uudistaa ihmisen. Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut ihminen voi palvoa ja palvella jumalaa - palvoa "hengessä ja totuudessa" ja suorittaa Jumalan henkilökohtaisesti hänelle osoittamia palvelutehtäviä esimerkiksi käsillään.

Mutta jo pian Jeesuksen opetuslapsien perustamissa seurakunnissa syntyi uusia aatevirtauksia. Seurakunnat alkoivat yhä suuremmassa määrin omaksua kreikkalaisen filosofian käsityksiä ja pyrkivät tietoisesti sopeuttamaan maailmankuvaansa vallitsevan kulttuurin olosuhteisiin. Syntyi kirkko.

Nikean kirkolliskokouksessa 325 varsinaiset uskovat jäivät kirkon ulkopuolelle. Kirkko alkoi nimittää uskovia kerettiläisiksi ja alkoi aika, josta Raamattu sanoo: "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle". Jeesuksen vertauksissa tätä aikaa verrataan vehnään ja valhevehnään (vehnään ja lusteeseen) ja vuohiin ja lampaisiin.

Kirkon historia on kammottavaa luettavaa. Yhteistyö petomaisten valtioiden kanssa on kyllä kasvattanut kirkon piiriin saatettujen ihmisten määrää, mutta kristittyjä eivät maailman 1700 miljoonaa kristityiksi laskettua ihmistä ole alkuunkaan. Kyse on vain kirkollisesta uskonnollisuudesta, joka on pukeutunut teurastettujen lampaiden nahkoihin. Kirkon sisältö on perintöä babylonialaisesta kulttimenoista ja kreikkalaisesta filosofiasta.

Vehnä ja luste tai lampaat ja vuohet ovat erehdyttävästi toistensa kaltaisia. Näin on myös kirkon ja kristinuskon laita. On kysymys täysin eri asioista. Hyvin yksinkertainen keino tarkkailla itseään on pitää huoli siitä, että kaikki teot noudattavat Rakkauden, Totuuden ja Elämän periaatteita. Suuri erehdys on tarkkailla toisia ja jättää oma sydän vihan valtaan.

Juutalaisuudesta syntyi ensin kristinusko, ja sitten kirkko. Noin vuonna 600 juutalaisuudesta syntynyt myöhäisjuutalaisuus ja kirkko saivat yhteisen lapsen, islamin. Juutalais-kristillis-kirkollisia aineistoja yhdistelemällä islamin perustajaksi mainittu Muhammed apulaisineen kehitti sen maailmankatsomuksen jonka seuraajia nykyisin kutsutaan muslimeiksi.

Muhammed syntyi Mekassa noin vuonna 570. Muhammedin ei olisi tarvinnut lähteä kotikaupungistaan mihinkään tutustuakseen juutalaisuuteen tai kristinuskon eri virtauksiin, mutta setänsä Abu Talibin matkassa hän sai jo muutaman vuoden ikäisestä lähtien ottaa osaa tämän liikematkoihin aina Välimeren rannikolle saakka.

Kaikesta näkemästään huolimatta Muhammedin oli sangen vaikea selvittää sitä, mikä on totta ja mikä väärää. Juutalaisen ja kirkon piirissä oli syntynyt lukematon määrä kaikenlaisia pyhimyssatuja, joilla ei ollut muuta kuin viihteellinen arvo. Uuden testamentin ensimmäisiä kirjoja vasta käännettiin arabiaksi, ja Muhammed pääsi henkilökohtaisesti seuraamaan työtä. Kun Muhammed neljäkymmenvuotiaana alkoi itse nähdä näkyjä, hänen vaimonsa kristitty serkku Waragah, Mekan piispa, selitti, että nämä ovat samanlaisia ilmestyksiä, kuin juutalaisten ja kristittyjen näyt. Seitsemänsataaluvulla Armeniassa kirjoitettu Sebeoksen kronikka kertoo, että Muhammed saarnasi kansalle kääntymistä takaisin esi-isänsä Aabrahamin uskoon.

Muhammed pystyi yhdistämään juutalaiset ja arabit yhteiseen rintamaan Jerusalemin valloittamiseksi Bysantin kreikan kirkollisilta kannattajilta. Juutalaisten ja arabien yhteistyötä helpotti paitsi yhteinen vihollinen, myös yhteinen esi-isä. Juutalaiset polveutuivat Iisakista ja arabit katsoivat polveutuvansa Ismaelista, jotka molemmat olivat Aabrahamin poikia.

Muhammed oli paennut Mekasta Jathribiin (nyk. Medina) vuonna 622, mutta jo kahdeksan vuoden kuluttua hän saattoi palata kotikaupunkiinsa valloittajana. Mekassa hän hallitsi ennen kuolemaansa kahden vuoden ajan. Mutta islamilaisuuden sotaretket olivat jo alkaneet. Jemenin kristittyjen kanssa Muhammed solmi hyökkäämättömyyssopimuksen, mutta muut jemeniläiset toimittivat Muhammedin seuraajien käyttöön kolmenkymmenen tuhannen miehen kameliratsujoukon. Muhammedin kannattajat valtasivat Jerusalemin ja Egyptin.

Aabrahamin poikien menestyksekkäästi alkanut yhteistyö alkoi nopeasti rakoilla. Välirikon tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta Muhammedin kerrotaan kuolinvuoteellaan vaatineen kaikkien juutalaisten ja kristittyjen hävittämistä Arabian niemimaalta, koska "Arabiassa ei voi olla kahta uskontoa". Nykyisin Saudi-Arabia noudattaa tätä rasistista perinnettä. Jemenissä juutalaiset säilyttivät asemansa nykypäiviin asti ja 1960 Jemenin juutalaiset muuttivat Israeliin "en masse". Jemenin viimeinen tunnettu kristillinen piispa eli 1000-luvun alussa.

Välirikon jälkeen Muhammedin kannattajat valitsivat keskuspyhäköksi Mekan. Kaikki moskeijat, jotka oli ehditty rakentaa, määrättiin purettavaksi vuonna 725, koska niiden julkisivu, qibla osoitti väärään suuntaan - Jerusalemiin. Muutama vanha moskeija jäi kuitenkin purkamatta - historioitsijoiden iloiksi. Näissä vanhimmissa säilyneissä moskeijoissa julkisivu on edelleen suunnattu kohti Jerusalemia. Joskus uusi moskeija rakennettiin entisille perustuksille, ja silloin perustuksiin - tai mosaiikkilattiaan - jäi todistus entisestä yhteistyöstä juutalaisten kanssa.

Muslimit tunnustavat Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalan ilmoitukseksi, mutta väittävät, että juutalaiset ja kristityt ovat vääristelleet niitä. Lopullinen totuus muslimin mielestä on ilmoitettu Koraanissa, joka syntyi, kun Muhammedin muistitiedon varassa säilyneitä kertomuksia kirjoitettiin muistiin. Siitä, miten ja milloin tämä muistiinkirjoittaminen tapahtui, on olemassa erilaisia näkemyksiä, sillä vanhimmat säilyneet koraanit on kirjoitettu vasta kauan Muhammedin kuoleman jälkeen.

Muslimien omat historioitsijat kertovat, että koraanin nykyinen versio syntyi kolmannen kalifin, Uthmanin valtakaudella noin vuonna 650. Kertomuksen mukaan kalifin valmistuttamasta koraanista valmistettiin neljä kopiota, jonka jälkeen kalifin alkuperäiskappale poltettiin. Kopiot lähetettiin Kufaan, Mekkaan, Medinaan ja Damaskokseen. Samalla annettiin määräys, että kaikki vanhemmat käsikirjoitukset on poltettava.

Kirjapajan USKONTO 7 sekoittaa pahasti islamilaisen propagandan ja islamilaisen todellisuuden. Kirjassa oppilas pannaan vastaamaan (sivulla 31) sellaisiin kysymyksiin, joista kirja ei anna sisällä asiallista tietoa vastauksen antamiseksi. Kysymys on siis simputuksesta. Esitetyt kysymykset ovat 1): Mikä on pyhä sota? 2): Mitä yhteisiä piirteitä on juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla? 3): Miten muslimi voi oppia tuntemaan Allahin? Ja 4): Mitä periaatteita Hashim Karim pyrkii noudattamaan elämässään?

Kirjapajan opettajat ovat opetelleet kuin papukaijat hokemaan islamin sotapropagandan väittämiä. Yksi näistä väittämistä esitetään sivulla 30: "Pyhässä sodassa kaatuminen takasi pääsyn suoraan paratiisiin". Luulevatko ne tosiaan arabeja niin hulluiksi, että sotaan mentiin vauhkona paratiisi mielessä? Kaatuminen oli tietysti murheellista, ja siitä Muhammedin oli luvattava joku hyödyke, mutta sotaan mentiin maallisen paratiisin toivossa. Kun Muhammed lupasi kaikille miehensurmaajille, että hän saa surmatun miehen naiset ja tyttäret, oli armeijaan tulijoita ilman kutsuntojakin. Kyltymätön naimisen halu oli islamin laajenemisen moottori. Vasta sitten, kun haaremi tuli riittävän suureksi, ei sotimiseen enää riittänyt voimia.

Maailman valtioista Saudi Arabia pitää tiukimmin kiinni islamilaisen rasismin opeista. Kristittyjä tai juutalaista ei Saudi-Arabiasta juuri löydy. Islamilaiseen perimätietoon viitaten islamilaiset historioitsijat väittävät, että Muhammed vaati kuolinvuoteellaan Arabian niemimaan puhdistamista kristityistä ja juutalaisista. He väittävät myös, että puhdistus olisi suoritettu jo kalifi Omarin aikana, 600-luvun lopussa. Aivan näin asia tuskin on, sillä ainakin Arabian eteläosassa kirkot säilyivät 1000-luvun alkuun saakka ja Jemenin juutalaisyhteisö pysyi hengissä aina siihen asti, että se 1960-luvulla pääsi muuttamaan Israeliin.

Kirjapajan uskontokirja pyrkii tietty antamaan sellaisen kuvan muslimeista, että ihmisiä ne muslimitkin ovat. Mutta muslimit ovat ihmisiä ei suinkaan islamin ansiosta, vaan huolimatta siitä.

Seuraavaksi Kirjapajan sepät kysyvät, mitä yhteisiä piirteitä on juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla. Turkkilaiset tuttavani kysyivät melkein samaa, vain hiukan eri sanoin. Istuimme pienen kaupungin laidalla miesten kahvilassa, kun yksi miehistä kysyi: "Olettekos te kristityt samanlaisia veijareita kuin me muslimitkin?" Juutalainen farisealaisuus - kauniit puheet ja pahat teot - ovat pääsääntöinen yhdistelmä niin muslimien kuin kirkon jäsentenkin keskuudessa.

Juutalaisuus, kirkko ja kristinusko ovat kaikki uskontoja, joissa todetaan, että "Jumala on yksi". Vanhan Testamentin lause, "Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi on yksi" oli jopa tulossa mukaan Koraaniin, mutta jäi ensimmäisten kalifien aikana pois hyväksytystä tekstistä. Mutta samalla on sanottava, että ortodoksijuutalaisuus ei ole Raamatun juutalaisuutta, kirkko ei ole Raamatun ajan kristinuskoa eivätkä Islamin jumalan Allahin Koraanissa ilmoitetut ominaisuudet ollenkaan vastaa alkuperäisen juutalaisuuden tai alkuperäisen kristinuskon Jumalan ominaisuuksia. Näinollen vastaamme Kirjapajan seppien kysymykseen: Juutalaisuudessa, kirkossa ja islamissa yhteistä on se, että veijareita ovat kaikki.

Kolmanneksi kysytään sitä, miten muslimi voi oppia tuntemaan Allahin. Kysymys on helppo. Allah on satuolento, joka kyllä johtaa sukupuunsa Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalaan, hebreaksi El, Elohim, Jahve, Jehova jne. mutta vain teoriassa. Koraanin Allah on ominaisuuksiltaan aivan eri asia kuin Israelin Jumala. Näin ollen Jumalan tunteminen on muslimille mahdollista vain tunnustamalla Jeesuksen Herrakseen ja menettelemällä Hänen ohjeittensa mukaisesti.

Muslimi ei juuri koskaan kysy, miten Jumala tunnetaan. Islam on direktiiviuskonto, jossa ihmiselle syötetään valmiiksi pureskellut ja hatarasti perustellut käskyt kaikista elämän asioista. Valmiiksi syötetyt yksityiskohtaiset ohjeet tappavat sitten lopunkin ajattelun.

Hashim Karimin nimiin Kirjapaja on pannut pitkän propagandapuheen, joka luultavasti on tarkoitettu vain arvostelukyvyttömille pakkolaitoshoidokeille. Tämän tyylinen kirjoittelu alkoi 1800-luvun toisella puoliskolla, kun islamin edustajat joutuivat kovan arvostelun kohteeksi esitettyään länsimaissa islamin niinsanottuja "perinteisiä arvoja", kivittämisiä, käsien leikkaamisia ja sun muuta. Islamin todelliset kasvot ovat esillä televisiouutisissa aika usein, ja todennäköisesti myös Bagdadin pojat joutuvat vetämään sotahousut jalkaansa.

Kirjapajan USKONTO alkaa yläluokkaan kuuluvan hindun propagandapuheella. Hinduismissa brahmiinit ovat etuoikeutettu luokka ja tämä etuoikeus on perinnöllistä laatua. Alimpiin kasteihin kuuluvat lapset perivät isiensä onnettomuuden - ja ovat perineet jo tuhansien vuosien ajan. Kuuntelemalla hinduismin sorrettuja, olisi hinduismista saanut aivan eri kuvan.

Kastijako on poistettu Intian lainsäädännöstä, mutta käytäntö ei ole muuttunut. Alin kasti tekee edelleen kaikki likaiset, raskaat ja huonosti palkatut työt, ja alimpaan kastiin syntynyt menee naimisiin alimpaan kastiin syntyneen kanssa. Intian alimman kastin 300 miljoonaa ihmistä näkeekin ainoaksi keinoksi vaihtaa uskontoa. Kansanliikkeessä harkitaan kahta vaihtoehtoa, ryhtymistä joko kristityiksi tai muslimeiksi. Politiikantekijät alimman kastin hinduja eivät ole auttaneet.

Hinduismi on vanha uskonto, joka syntyi osana babylonialaista auringonpalvontaa. Sen sanasto ja myytit tavataan myös muissa samalta pohjalta syntyneissä uskonnoissa, vaikka tavallisen turistin silmään Intiassa pistäisikin vain hakaristin käyttö.

Hinduismissa on säilynyt eräitä auringonpalvonnan kulttiin sisältyneitä raakoja tapoja. Englantilaiset, joiden raakuutta reformoitu kristillisyys oli hieman taltuttanut, rajoittivat myös hindujen kultin väkivaltaisten muotojen harjoitusta. Täysin näitä tapoja, kuten elävän vaimon polttaminen kuolleen miehensä ruumiin kanssa samalla roviolla, ei ole kuitenkaan saatu hävitettyä ihmisten mielistä eikä käytännöstä tänäkään päivänä.

Se, että hinduismi on syntynyt ennen juutalaisuutta ja ortodoksijuutalaisuutta, ennen kristinuskoa ja kirkkoa ja ennen islamia, antaa sille tiettyä arvokkuutta. Sen oppilauselmiin ei kuulu kirkon tai islamin fanaattisuus eikä määrätietoinen kristittyjen vaino. Hindut ovat rajoittaneet kristittyjen harjoittamaa lähetystyötä, mutta mitään kerettiläisvainoihin tai pyhiin sotiin verrattavaa ei hindujen ohjelmaan kuulu.

Myös buddhalaisuus on niitä uskontoja, jotka ovat syntyneet ennen kirkkoa ja islamia. Sen ei ole tarvinnut taistella reviiristään, koska se on ollut aikansa terveimpiä hengenilmaisuja maassaan. Jos buddhalaisuus syntyisi nyt, kristityt kysyisivät, että miksi et tee työtä, miksi et tee hyvää, sillä kärpäsentappokielto ei ole hyväntekemistä vaan nolla. On toki oikein olla pahaa tekemättä, mutta ihmisen ei tarvitse olla nolla, hän voi tehdä hyvää. Rakkaus on se puoli elämästä, joka on nollan yläpuolella. Koko elämän tulee olla vähintään nollarajan yläpuolella. Munkki, joka jättää kaiken työnteon ja hyvänteon, ei saavuta nollarajaa, vaan hänen on kerjättävä leipänsäkin.

Buddhalaisuuden reitti Kiinaan kulki nykyisen Kirgisian kautta silkkitietä pitkin. Kirgiisit ja uiguurit, jotka joskus olivat buddhalaisia, kääntyivät manikealaisiksi, sitten nestorialaisiksi kristityiksi ja sitten joutuivat muslimien valtaan. Silkkitien varrella Dunhuanin luolissa on eräs tämän buddhalaisuuden vaiheen eräs näyttävimpiä kulttuurikohteita, tosin aarteet sieltä vietiin jo sata vuotta sitten.

Kirjapajan USKONTO jättää mainitsematta, että buddhalaisuus on mongoolien keskuudessa suosittu uskonto. Nykyään Venäjän burjaattimongoolien keskuudessa buddhalaisuus elää jonkinlaista renessanssia. Mongoliassa aviorikoksen kieltävästä käskyä ei nähtävästi toteltu, sillä Ulan Batorissa aikoinaan käyneet suomalaiset tutkimusmatkailijat kertoivat lähes kaikkien munkkien sairastavan syfilistä. Ja munkkeja kaupungissa oli tuhansia.

Liitämme buddhalaiset samaan ryhmään muiden veijareiden kanssa.

Missä on Tiibetin omalaatuinen buddhalaisuus Dalai Lamoineen?

Kirjapajan USKONTO 7 on kirjoitettu ikään kuin kirjoittajat olisivat tietämättömiä moukkia. Jos asia todella olisi niin, voisi heille antaa anteeksi sen, että heidän kirjoittamansa kirja on se mikä se on. Silloin kaikki vastuu kirjan julkaisemisesta ja käyttämisestä jäisivät Kirjapajalle ja koululaitokselle. Mutta valitettavasti asia ei ole niin. Sellaiset asiat, kuin Dalai Laman jättäminen pois kuvioista, kertoo asiantuntijalle aivan tarkkaan, mistä on kyse - häikäilemättömästä politikoinnista ja yleisen mielipiteen manipuloinnista. Tässä yleisen mielipiteen manipuloinnissa suomalaisen peruskoulun uskonnon oppikirjalla on vain pieni osa, mutta järjestelmässä kaikkien osien on palveltava samaa päämäärää. Ja järjestelmälle Dalai Lama on kuuma pala.

Kirjapajan USKONTO kuittaa taolaisuuden, kiinan buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden puolella sivulla. Oliko Kiina siis henkinen tyhjiö kaikki ne viisi tuhatta vuotta, aina siihen asti, kun englantilaiset oopiumikauppiaat tulivat sen rannoille tykkiveneineen? Älkää nyt viitsikö! Tietämättömyyden kruunuksi on sitten vielä perään kirjoitettu tuo tavanomainen lause: "Hallitseva luokka oli sivistynyt ja rikas, suuri osa kansasta eli köyhyydessä".

Olisi aloitettava alusta, mutta jätetään se toiseen kertaan. Vain pari yleistä huomiota Kiinasta:

Kiina oli vauras ajoittain ja köyhä ajoittain. Kiinan alituisena vaivana parin tuhannen vuoden ajan olivat sodat, joiden aikana väkiluku vuoroin laski pariinkymmeneen miljoonaan ja vuoroin nousi noin sataan miljoonaan. Juuri koskaan Kiina ei ollut itsenäinen, vaan aina joku paimentolaisheimo syöksyi rajojen ulkopuolelta, hävitti maan ja sen edelliset vallanpitäjät, tuli itse valtaan, teki uudistuksia, korjasi vahinkoja ja veltostui. Veltostuneen ja kiinalaistuneen herrakansan syöksi hautaan taas uusi valloittaja …

Kiinan suuruus oli siinä, että se lapset kunnioittivat vanhempiaan. Hyvät tavat ja terve järki olivat ehkä Kungfutsen ansiota, ehkä muista lähteistä kotoisin. Kiinalainen yhteiskunta ei sortunut koskaan edes pahimpien katastrofien aikana. Se pystyi aina voittamaan valloittajansa olemalla hiljaa ja hoitamalla omat asiansa.

Ajallaan Kiinaan tulivat niin buddhalaiset, juutalaiset, manikealaiset, nestoriolaiset kristityt, armenialaiset kristityt, muslimit ja muut, mutta niille kävi samoin, kuin niille arojen ratsastaville valtiaille, jotka olivat tulleet Kiinan muurin takaa maata hallitsemaan. Ne kiinalaistuivat. Kullakin suurella maailmanuskonnolla on kuitenkin omat muistomerkkinä ja historiansa Kiinassa.

Oopiumisodan jälkeen, eli 1800-luvun toisella puoliskolla Kiina tuli länsimaisten repivien maailmanselitysten temmellyskentäksi. Kiinalaisten oli vaikea ymmärtää, että kristinuskossa voi olla jotakin hyvää, koska suuret imperialistiset vallat, Englanti, Venäjä, Ranska olivat olleet pahimpia Kiinan sortajia. Mutta Kiinasta löytyi mies Ni Duosheng, joka näki pitemmälle ja pystyi löytämään kristinuskon olemuksen sen ympärille puolentoista tuhannen vuoden aikana rakennettujen kulissien takaa. Toinen kiinalaisen kristikunnan syntyyn vaikuttanut henkilö oli Latvian juutalainen, kristinuskoon kääntynyt Samuel Shereshevski. Hän käänsi Raamatun ensin virkamiesten käyttämälle kielelle ja uudestaan vielä kiinan kirjakielelle, wen li, joka painettiin heti 1900-luvun alussa.

Ni Duoshengin (1903-1972) vaikutus oli niin suuri, että hänestä tuli eräs eniten luettu kristillinen kirjailija myös länsimaissa. Länsimaissa Ni Duoshengistä käytetään nimeä Watchman Nee. Eräs hänen ideoitaan on ilman kirkkorakennuksia toimivat kotiseurakunnat. Kotiseurakunnat osoittautuivat erittäin tehokkaaksi sen jälkeen, kun Kiina oli joutunut sosialistien käsiin, ja lähetystyö kiellettiin. Kiinalaiset kotiseurakunnat nousivat voittajina Kiinan kulttuurivallankumouksesta. Nykyisin Kiinan kotiseurakunnissa lasketaan olevan 100 miljoonaa jäsentä.

On aika kuvaavaa Kirjapajan uskontokirjalle, että Kiinan kotiseurakuntia ei edes mainita silloin, kun puhutaan Kiinan uskonnoista. Kuitenkin Kiinan kristikunta on suurin maailmassa tällä hetkellä dynaamisesti etenevä kristillinen liike.

Kiinassa kungfutselaisuus ja buddhalaisuus vaikuttavat yhä, mutta niistä siirrytään yhä useammin "lahkolaisiin" kotiseurakuntiin. Sosialistit käyvät edelleen taistelua kotiseurakuntia vastaan. Kevätkesällä 2002 sosialistien otteet olivat kovenemassa, pöydälläni on lehti, joka kertoo uudesta pidätysaallosta.

Kun Kiinaa hallinnut mantshurialainen dynastia vuonna 1911 kaatui, oli Kiinalla monien valintojen edessä. Presidentiksi tullut Sun Zhongshanin (Sun Jat-sen) oli kristitty, mutta heikko hallitsija. Japanilaiset miehittivät Kiinan väkirikkaimman osan 1930-luvulla. Siitä onkin hyvä jatkaa Japania hallitsevien henkivaltojen tutkimista.

Kirjapajan USKONTO 7 on kirja, jonka taso vaihtelee luvusta lukuun. Japanin kulttuurista esitetty katsaus on kirjan muuhun tasoon nähden hyvä, se vastaa tavallisen viikkolehden reportterin kuvausta asioista, joista hän ei itse asiassa tiedä mitään, mutta ei myöskään esitä viisasta. Kirjapajan esityksestä käy kuitenkin selvästi ilmi, että Japanissa ei ole varsinaista uskontoa, vaan elämänfilosofia, vähän samanlainen, jollaiseksi kreikkalaiset yrittivät aikoinaan muuttaa kreikkalaisen mytologian. Jos japanilaisia elämänfilosofioita olisi tutkittu perusteellisemmin, olisi kuitenkin taas tarvittu henkivaltojen tuntemusta, sillä aina kun jotakin palvotaan, on kysyttävä, ketä palvotaan.

Japanilaiset palvovat henkivaltoja, mutta eivät tunne niitä. Japanilaisille sopivat hyvin samat sanat kuin apostoli Paavalin sanat kreikkalaisille, puheesta, jonka hän piti Areiopagilla Roomassa.

Japanilaisen elämänmuodon osat eivät kaikki ole japanilaista tuotantoa. Auringonpalvonta on yleismaailmallinen ilmiö ja kungfutselaisuus on kehittynyt Kiinassa. Buddhalaisuus tuli Kiinan kautta, mutta se toi mukanaan paitsi intialaisia aineksia, myös kristillistä kulttuuria ennen kuin muut kristilliset vaikutteet saavuttivat Japanin. Japanilainen ihminen ei kuitenkaan tunne olevansa juureton ihminen. Hänen sidosverkkonsa yhteisöön on erittäin vahva, ja tämä vahvuus näkyy myös kehittyneen valtion toiminnassa kokonaisuutena.

Kehittyneen valtion voimavarat sallivat monenlaisten hankkeiden toteuttamisen. Japanin toimet ennen toista maailmansotaa Kiinassa ja Koreassa eivät olleet hyvää mainosta japanilaisille valloittajille. Vielä vähemmän hyvää on odotettavissa sellaisista japanilaisista uususkonnoista, kuin sokagakkai tai muut sotilaallis-uskonnolliset järjestöt.

Kirjapajan uskonnontekijät näyttävät laskevan kristinuskon uskontojen joukkoon, koska he kirjoittavat: "Muut uskonnot kristityn näkökulmasta".

Ihmiskunnan kirjoitettu historia alkaa sumerilaisista. Itse sana sumeri, shemer, tarkoittaa auringonjumalan maata. Auringonpalvonta oli ensimmäinen poikkeama Jumalan palvonnasta ja palvelemisesta, joka syntyi, kun ihmiset nimittivät auringon "Jumalan silmäksi" ja osoittivat kunnioituksensa auringolle. Jumalan palvonta ja auringonpalvonta olivat kauan vaikeasti erotettavissa toisistaan, sillä auringonpalvojat eivät myöntäneet palvovansa suoranaisesti aurinkoa vaan ilmoittivat auringon merkitsevälle heille vain kohdetta, jonka kautta Jumala ilmenee, eräänlaista ikonia, Jumalan kuvaa siis.

Sumerilainen kulttuuri joutui seemiläisten jalkoihin noin vuonna 2000 eKr, mutta auringonpalvonta ei kuollut. Babylonialainen kuningas Hammurabi ilmoitti saaneensa kuuluisan lakikokoelmansa auringonjumala Shemekseltä. Job, eräs Vanhan Testamentin profeetta paheksui auringon jumaloimista. Hän teki eron Luojan ja luodun välillä:

Mooseksen laissa auringon palvonta oli kielletty, kts. 5.Ms 17:3.

Auringonpalvonta oli yleismaailmallinen uskonto. Espanjalaiset konkistadorit löysivät sen Andeilta 1500-luvulla täysissä voimissaan ja kerran viikossa jokainen suomalainen vielä tänäänkin viettää sunnuntaita, auringon päivää. (Vertaa engl. Sunday ja sen vanhempi muoto sunnandag, auringon päivä). Suomalais-ugrilaisista kansoista ainakin Romaniassa ja Moldaviassa asuvat changot palvovat vielä tänäänkin aurinkoa.

Auringonpalvonnasta syntyi muunnoksia jo varhain, kun auringon saamat eri nimet saivat erilaisia attribuutteja, joita sumerilaisessa piirtokirjoituksessa kuvattiin erilaisilla konkreettisilla kuvilla. Kun ymmärrys yhä sumeni, alettiin näitä piirtokirjoituksen kuvissa esitettyjä eläimiä palvella jumaluuksina, joita taivas alkoi olla pian aivan väärällään. Myös kreikkalaisten jumalien kirjo, pantheon, on syntyisin tätä tietä. Tyypillinen tarina on Auringon puolison, kuun ja hedelmällisyyden jumala Ishtarin muuttuminen ensin Astarteksi ja Afroditeksi, ja vielä myöhemmin Easteriksi ja viimein Esteriksi. Eikä siinä kyllin: myös katolinen kirkko omaksui Esterin kultin sen välimerenmaissa harjoitetussa muodossaan. Katolisesta esterinpalvonnasta tuli marianpalvonta.

Indoeurooppalaisten kansojen ensimmäisiä jälkiä maailmanhistoriassa on säilynyt intialaisessa Veda-kirjallisuudessa. Veda-kirjallisuuden esittämä maailmankuva on vielä lähes yksijumalainen auringonpalvonta, ja aivan kaukana nykyisestä hinduismista, jossa jumalia on jo tajuton määrä. Veda-kirjallisuus esittää korkeimmaksi olennoksi Brahman, jonka "loiste on niin suuri, ettei hänestä voi tehdä kuvaa" ja joka "valaisee kaiken, tekee kaiken iloiseksi, missä vain kulkeekin hän, jonka voimasta he ovat syntyneet ja jonka luo heidän on palattava".

Auringonpalvonta kehitti varsin varhain myös Jumalan kolmiyhteisyyttä vastaavat muodot. Egyptiläiset ilmaisivat kolminaisuutta tasakylkisellä kolmiolla; tämä kuva on siirtynyt esimerkiksi Yhdysvaltain dollariin, jossa kolmion sisällä on Horuksen silmä. Horus egyptiläisessä kolminaisuusopissa esittää poikaa. Hinduismissa kolminaisuutta esittävät kolmipäiset patsaat "Eko Deva Trimurtti", (Yksi Jumala, kolme muotoa), jotka kuvaavat Brahmaa, Vishnua ja Shivaa.

Persiassa auringonpalvonta kehittyi tulenpalvonnaksi, josta edelleen kehittyi mitralaisuus. Mitralaisuuskaan ei ole kuollut uskonto, se on jättänyt vahvat jälkensä koko länsimaiseen kulttuuriin, johon se pesiytyi samaan aikaan, jolloin kristinusko oli leviämässä Rooman valtakunnan alueelle. Kun kirkollinen Rooma ei pystynyt voittamaan mitralaisuutta, se vaihtoi mitralaisten uskonnollisten juhlien nimet kristillisiin tapahtumiin viittaaviksi nimiksi ja omaksui muutkin mitralaiset maailmanselitykset. Kirkko edustaakin enemmän mitralaisuutta kuin kristinuskoa.

Mitralaista symboliikkaa tavataan myös luterilaisissa kirkoissa. Apostoli Luukasta esitettävä kirkkotaide piirtää hänet härän muotoon, koska häränteurastuksella oli keskeinen sija salaisissa mitralaisissa kulttimenoissa jne. Läntisessä tapakulttuurissa mitralaisuuden osuus on vieläkin suurempi kuin kirkossa.

Pyhäinjäännösten palvonta on eräs auringonpalvonnasta kehittyneiden uskontojen yhteisiä piirteitä. Buddhan hammas on buddhalaisille yhtä arvokas ihme-esine kuin apostoli Pietarin hammas roomalaiskatolisille; kummassakin mainitussa uskonnossa pyhäinjäännöksien palvonta on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että yksistään niiden perusteella voidaan sanoa, että luut ovat jääneet, mutta järki on lähtenyt. Tai mitä muutakaan voi sanoa sellaisesta uskonnosta, jonka alttareiden alle on haudattu seitsemän apostoli Pietarin kättä, kaksi tai kolme apostoli Pietarin päätä ja muita tosi ihmeellisiä kummajaisia uskonnollisen biologian maailmasta. Egyptiläinen vainajanpalvonta on tietysti luku sinänsä, mutta jätetään se turistien tutkittavaksi tällä kertaa.

Yhdistyneet kansakunnat ja UNESCO pyrkivät aktiivisesti uuden maailmanuskonnon luomiseen. Uuden uskonnon aineksina näkyy olevan vanhaa tavaraa, auringonpalvonnasta ja babylonialaista kultista tutut aurinko, kuu ja maa ja niiden personifoidut vastineet kuningas, kuningatar ja avioton poika.

Luku 10.

Kirjapajan ryhtyy pistämään uskontoja paremmuusjärjestykseen, mutta jättää pois sekä kristinuskon, että valtaosan sen haastajista. Sosialismista mainitaan vain kiinalainen sosialismi ja sekin asiatietoa esittämättä.

Kirjapajan sepät sumuttavat kirjan lukijaa. He sanovat: "Muslimit uskovat yhteen Jumalaan…. Niin tekevät kristitytkin".

Samalla sivulla (s.72) Kirjapaja harjoittaa demagogiaa myös lähetystyötä vastaan demagogian yksinkertaisin keinoin: Kirjapajan asesepät yrittävät sekoittaa lähetystyön ja uskonsodat. Kirjapajan militaristit yrittävät sekoittaa myös kirkon ja kristinuskon, vaikka ne ovat toistensa totaalisia vastakohtaisuuksia.

Jeesuksen ohjeet eivät missään kohdin oikeuta minkäänlaisen väkivallan harjoittamiseen. Jeesuksella ei ole mitään yhteistä hänen nimessään toimivan kirkon harjoittaman väkivallan kanssa.

Venäjällä eurooppalaisen kristinuskon hävittäminen oli vielä kesken, kun sosialistit pääsivät valtaan vuonna 1917. Sosialistit jatkoivat kirkon perinnettä, perustivat vankileirien saariston ja yrittivät hävittää viimeisenkin uskovan. Uskovat osoittautuivat kuitenkin voimakkaammiksi ja kansainvälisen sosialismin johtotehtävät siirtyivät Euroopan Unionille.

Suurin maailmanuskonto, sosialismi haluaa hävittää kaikki kilpailevat uskonnot ja väittää, että siten päästään eroon sodista. Kirjapajan sepät ovat samoilla linjoilla, vaikka jättävätkin sosialismin ja kristinuskon mainitsematta, kts. sivu 72.

Raamatun synty

Kirjapajan esitys Raamatun synnystä on kohtuullisen informatiivinen. Muutama täsmennys on silti paikallaan. Raamatun synnystä voisi tosin esittää paljon pitemmän ja tarkemman kertomuksen, kuin mitä USKONTO 7 sivuilla on tehty ja samalla kertoa myös siitä, mitä muut historialliset lähteet kertovat Raamatun ajan tapahtumista. Vertailun on tehnyt mahdolliseksi 1850-luvulta lähtien voimakkaasti kehittynyt Raamatun maiden arkeologia, joka on tuonut päivänvaloon paljon Raamatun ulkopuolista aineistoa koko siltä ajalta, josta Raamattu kertoo.

Sosialismin teoreetikot ja saksalaiset teologit väittivät 1800-luvun puolivälin tienoilla, että Mooseksen kirjat eivät voi olla Mooseksen kirjoittamia, koska heidän mukaansa kirjoitustaito keksittiin vasta 800-luvulla ennen Kristusta. Saman epätieteellisen väitteen löydämme Kirjapajan USKONTO 7:stä seuraavassa muodossa: "Alussa Vanhan testamentin tekstit ovat säilyneet suullisessa muodossa, mutta kun kirjoitustaito tuli tunnetuksi Israelissa noin 1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, alettiin suullista perimätietoa merkitä muistiin."

Kirjapajan väite "suullisen perimätiedon" muistiinmerkitsemisestä "alkaen" vuodesta noin 1000 eKr voidaan laskea tunnustuksellisen sosialismin nimiin. Tosiasioiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Väite Vanhan Testamentin vahvistamisesta noin 100 jKr vaatii myös täsmennyksen. Sata vuotta juutalaisten suorittamaa rajanvetoa ennen elänyt Jeesus esitti puheissaan lainauksia kaikista Vanhan Testamentin kirjoista, mutta ei muusta juutalaisesta kirjallisuudesta. Juutalaiset oppineet todellakin tarkensivat pyhien kirjoitusten ja muun juutalaisen kirjallisuuden välillä noin vuonna 100, mutta tietysti heidän rajauksensa koski vain juutalaisia. Esimerkiksi samarialaiset olivat rajanneet Pyhien kirjoitusten ulkopuolelle kaikki muut, paitsi Viisi Mooseksen kirjaa eli Tooran.

Neljännellä vuosisadalla useiden eri harhaoppien yhteisvaikutuksesta syntynyt katolinen kirkko ei hyväksynyt sen kummemmin Jeesuksen kuin juutalaistenkaan rajauksia. Katolinen kirkko otti Vanhaan Testamenttiinsa myös koko joukon epäperäistä aineistoa, jota sanotaan apokryfaksi. Katolisen kirkon hyväksymiä apokryfiakirjoja ovat mm. Juuditin kirja, Viisauden kirja, Tobiaan kirja, Siirakin kirja, Baarukin kirja, Ensimmäinen Makkabilaiskirja, Toinen Makkabilaiskirja, Kertomus Susannasta ja Danielista. Kertomukset Baabelin Baalista ja Baabelin lohikäärmeestä ja Manassen rukous, Kolmas Esran kirja ja Neljäs Esran kirja eli "Esran ilmestys".

Reformoidut kirkot jättivät Vanhan Testamentin apokryfiakirjat Raamatun ulkopuolelle vasta 1800-luvulla, vaikka ne oli jo kauan sitä aiemmin - juutalaisten määritelmien mukaan jo 100-luvulla - todettu olevan hengellisesti epämääräistä aineistoa. Katoliset painavat apokryfat raamattuihinsa vieläkin.

Jeesuksen elämä ja toiminta synnytti uuden, valtavan suuren kirjallisen tuotannon, mutta suuri osa siitä karsiutui pois, koska sitä ei yksinkertaisesti kopioitu tarpeeksi. Jyvät erottuivat akanoista luonnollista tietä, vain muutamista rajatapauksista käytiin keskustelua pitkät ajat. Uuden Testamentin kaanon sai nykyisen laajuutensa, eli 27 kirjaa, ensi kerran 300-luvulla, mutta esimerkiksi Johanneksen ilmestyksestä eli Ilmestyskirjasta ei täyttä yksimielisyyttä ole vieläkään saavutettu kaikkien uskontokuntien kesken.

Luku Raamatun synnystä päättyy tekstiin uskontunnustuksen symboleista. Mainittakoon tässä vain, että niinsanotulla apostolisella uskontunnustuksella ei ole mitään tekemistä apostolien kanssa. Apostoliseksi uskontunnustukseksi nimitetty teksti on syntynyt joskus 500-luvulla Ranskassa. Se teksti, mikä on sivun alalaidassa ei ole edes tuo 500-luvun teksti, vaan todennäköisesti Konstantinopolissa vuonna 380 Nikeassa vuonna 325 laaditun tekstin muunnos.

Se, että Raamattu itse ei sisällä uskontunnustuksen tapaista julistusta, johtuu siitä, että raamatullisen ideologian mukaan Jeesuksen tunnustaminen Herraksi eli kuninkaaksi on riittävä suusanallinen esitys uskosta, koska lopultakin vain teot näyttävät sen, mihin sinä uskot. Jokainen teko on uskontunnustus.

Kirjapajan tekstinvääntäjien mukaan Raamatun luomiskertomus on syntynyt Israelin kansan keskuudessa, pohjana vanhat itämaiset käsitykset maailmankaikkeuden rakenteesta ja luomisusko. Demagogit jatkavat: "Kertomuksesta huomaa helposti, etteivät sen antamat tiedot vastaa nykyajan luonnontieteen käsityksiä".

Oppikirjantekijät ovat siinä kyllä esittäneet oman uskonsa, mutta väittämät ovat vääriä. Raamattu edustaa itse vanhinta itämaista tietämystä, joihin verrattuina vanhimmat Raamatun ulkopuoliset tekstit samoista asioista ovat epätarkkoja muunnoksia. Niissä on helppo huomata tieteellisiä virheitä, mutta väitteet Raamatun virheistä ovat aina jääneet todistamatta. Oma asiansa on se, että Raamattuakin on tulkittu monin eri tavoin. Kirkko väitti aikoinaan, että aurinko kiertää maata, mutta Raamatusta ei väitettä löydy. Hyvä olisikin, jos Kirjapajan demagogit esittäisivät konkreettisia väitteitä, silloin asiallinen keskustelu olisi mahdollista.

Osmon kommentti: Luomisjärjestys

Raamatun luomiskertomus on lyhyt. Jos siihen lisätään Kirjapajojen tekstinvääntäjien tekstit, ei kysymyksessä enää ole Raamatun luomiskertomus. Ja jos vielä se lyhytkin Raamatun kerrotus ymmärretään väärin, ei totuudenmukaiseen lausuntoon päästä. Että lukija voisi edes alkuunkaan ymmärtää käsiteltävää asiaa, esitettään seuraavassa pari kommenttia.

Raamatun alkulehdillä kuvattu Eedenin eli Idän puutarha on kuva maailmasta, joka on varsin kaukana Jumalasta. Siellä on kuitenkin Elämän puu, ja toinen, Hyvän ja pahan tiedon puu.

Raamatun kuvakielessä "itä" tarkoittaa samaa kuin "poispäin Jumalasta". Puu Raamatun kuvakielessä tarkoittaa kansaa. Hyvän ja Pahan tiedon puu tarkoittaa siten sellaista yhteiskuntaa jossa tiedetään hyvä ja tiedetään paha, tietoyhteiskuntaa.

Tiedosta tulee vastuu. Jos ihminen tietää, mikä on hyvä ja mikä on paha, hän on velvollinen tekemään sen, mikä on hyvä. Mutta siihen ihminen ei pysty, ja siksi Jumala varoittaa häntä syömästä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmistä. Ihmisen olisikin viisasta syödä elämän puusta, joka poistaisi ihmisen rajoitukset täydentämällä ihmisen voimalla ja kyvyllä pahan torjumiseksi, mutta ihminen valitsee väärin. Hän saa kannettavakseen velvoitteen, johon hänen voimansa eivät riitä. Ettei pahempaa sattuisi, ihminen ajetaan pois Edenin puutarhasta vielä kauemmas itään odottamaan ratkaisua syntyneeseen ongelmaan.

Aabrahamiin mennessä on ehtinyt tapahtua paljon. Käsitteet ovat selventyneet kun Nooa löysi armon Jumalan silmissä, kun ensimmäinen avaruudenvalloitusta havitellut kaupunkiyhteiskunta hävitettiin jne. Aabraham on kuitenkin ensimmäinen, josta sanotaan, että hän uskoi Jumalaan. Usko vaikutti hänessä konkreettisia tekoja; hän lähti etsimään "pysyväistä kaupunkia", "maata, jossa vanhurskaus (oikeudenmukaisuus) asuu". Teko tulee mielekkääksi, jos tiedetään millainen oli se babylonialainen kulttuuri, josta Abram/Aabraham lähti. Ja nythän se tiedetään, kun arkeologia on kaivanut rauniokummut esiin.

Siirtyessään "suuren virran", Eufratin toiselle puolelle ihmiset antoivat Abram/Aabrahamille nimen "ivri", toiselle puolelle mennyt, sana, joka nykyisin tunnetaan muodossa "hebrealainen".

Kirjapajan sepät ovat takoneet aivan siedettävän tekstin, mutta muunlaiseen tekstiin tuskin olisi ollut mahdollisuuttakaan, sillä kaikki esitetyt asiat ovat suomalaisille tuttuja jo esikouluiässä. Valehtelemisesta olisi jäänyt heti kiinni.

Tuomareiden aikana Israelin olot vastasivat ihmisen henkistä tilaa, sillä keinotekoisia tukirakenteita, kuninkaan harjoittamaa pakkovaltaa tai muuta sellaista ei ollut. Koska ihmisten hengellinen tila oli heikko, jouduttiin lähes anarkiaa vastaaviin oloihin.

Tuomareiden ajasta USKONTO 7 esittää kuin malliksi tarinan Simsonista. Tarina on kaudelle tyypillinen; se kuvaa hyvin niitä sekasortoisia oloja joka Israelissa kaudella 1400-1000 eKr. vallitsi. Mutta sitten kerronta muuttuu täysin ala-arvoiseksi. Israelin kuningaskunnan USKONTO 7 kuittaa muutamalla rivillä. Jos arvaan oikein, syynä Israelin valtion poispyyhkäisyyn kaudelta 1000-557 eKr on kirkon, Euroopan, islamin, arabien, sosialismin ja Yhdistyneiden kansakuntien juutalaisviha, se antisemitismiksi kutsuttu saatanallinen pyrkimys syöstä juutalaiset mereen ja näyttää, että he pystyvät tuhoamaan sen, jota Jumala suojelee.

Kirjapajan uskontokirjan pyrkimys pyyhkäistä juutalaiset pois maailmanhistoriasta on heidän itsepetostaan. Luku 16 pitäisi kirjoittaa kokonaan uudestaan, mutta siihen minulla ei nyt ole aikaa, ja onhan niitä valmiita kirjoja olemassa vaikka kuinka paljon. Suosittelisin esimerkiksi kirjaa New Bible Atlas, Inter-Varsity Press, Leicester, England 1985. Vaikka kirjan ilmestymisen jälkeen on esiin tullut uutta tietoa ajan historiasta aika paljon, puolustaa mainittu kirja paikkaansa materiaalien selvän esitystavan puolesta. Kirja ei nimestään huolimatta ole karttakirja. Kartat ovat vain tekstiosan selvennyksiä. Israelin kuningasajan historian uudemmat löydöt ja niiden perusteella tehdyt selvitykset korjaavat kaiken aikaa aiempien historioitsijoiden tekemiä virheitä. Usein väitteet ovat poleemisia, eli niistä kiistellään. Viime aikoina esimerkiksi David Rohlin esitykset ovat horjuttaneet traditionaalista tulkintaa Israelin kuningasajan historiasta. Tähän polemiikkiin pääsee kurkistamaan, kun valitsee netin hakumoottorin avulla sanan David Rohl. Polemiikin voittajan kanta tavallisesti tunnustetaan "historialliseksi totuudeksi".

Maailman pahimpien konnien pyrkimys Israelin hävittämiseen on ymmärrettävä, sillä Jumalan suunnitelmissa Israelilla on vielä tehtävää, vaikka Israel onkin jo tuottanut maailmalle Messiaan, joka on sekä Vapauttaja että Kuningas. On siis paikallaan, että myös Israelin menneisyyden opetuksia ei unohdeta. Israelin kuningasajan historian täyspainoista esitystä ei tietenkään kirjoiteta hetkessä, mutta kirjoitetaan edes lyhyt sellainen.

Sekasorron ajan lopussa syntyy viimeinen "tuomari", Samuel. Henkilönä Samuel on jo uuden sukupolven miehiä. Hän kuulee Herran sanan, kuten hänen nimensäkin Smu-El ennustaa. Filistealaiset hyökkäävät Samuelin leiriin Mispaan ja tulevat lyödyiksi. Varsinaista esikuntaa Samuelilla kuitenkaan ole, eikä hänen pojistaankaan ole apua. Israel haluaa kuninkaan. Samuel esittää asian Herralle, ja saa vastauksen. Vastauksen perusteella Samuel voitelee kuninkaaksi Saulin. Saulin aikana Israelin 12 heimoa saavuttavat valtiollisen itsenäisyyden, kun ympärillä asuvat heimot, ammonilaiset, filistealaiset ja amalekialaiset lyödään ja joutuvat lopettamaan pakkoverojen otot Israelilta. Saulin Israel käsittää nyt Jordan-joen ja Kuolleen meren itä- ja länsirantojen seudut. Pohjoisessa raja kulkee Galilean meren pohjoispuolelle siirtyneiden Daanin heimorajojen mukaan.

Saulin kohtaloksi tulevat amalekilaiset. Hän ei surmaa amalekilaisten kuningasta ja hänen sotajoukkonsa ottavat sotasaalista, jonka Herra on kieltänyt. Samuel saa tehtäväksi voidella uuden kuninkaan. Lopulta Saulin tappaa hänen oma amalekilaisen aseenkantajansa.

Kuninkaaksi voideltu Daavid on vielä poikanen. Hän astuu näyttämölle vasta, kun hänen isänsä Jessei lähettää hänet viemään evästä Saulin joukoissa taisteleville vanhemmille veljilleen. Daavid kuulee filistealaisten herjan, ja ottaa haasteen vastaan ja tappaa filistealaisen voimamiehen kaksintaistelussa. Daavidin teko herättää kuitenkin Saulin kateuden ja Saul ryhtyy vainoamaan Daavidia. Daavid siirtyy erämaahan, ja hänen ympärilleen kerääntyy sorrettujen armeija.

Saulin kuoleman jälkeen filistealaiset palaavat ja alistavat Israelin. Israelissa syttyy sisällissota, ja Daavid saa hallittavakseen Juudan heimon. Pohjoiset heimot jäävät Saulin pojan Iisbosetin valtaan. Iisboset murhataan, jonka jälkeen myös pohjoisen heimot valitsevat Daavidin kuninkaakseen. Yhdistyneet heimot valtaavat Jerusalemin jebusilaisilta, ja Jerusalem tulee Israelin pääkaupungiksi. Alkuperäisväestö, muutama tuhat jebusilaista ja heettiläistä, jäi kaupunkiin.

Liiton arkki, jossa Lain taulut säilytettiin, tuotiin Jerusalemiin. Daavid halusi rakentaa myös temppelin erämaavaelluksen aikaisen "ilmestysmajan" tilalle, mutta sitä Herra ei hänelle sallinut. Ilmestysmaja jäi vielä entiseen sijoituspaikkaansa. Daavid osti kuitenkin heettiläiseltä Arunalta puimatantereeksi nimitetyn paikan.

Daavidin ajan Jerusalem oli noin 100x400 metrin muureilla varustettu linnavuori, jonka nimeksi tuli nyt Daavidin kaupunki. Hallituspalatsinsa Daavid rakensi linnavuoren pohjoispuolelle, Milloon, paikkaan joka lienee sama, kuin Ofel, yläkaupunki. Rakentajana toimivat Välimeren rannikon foinikialaiset, jota hankkivat myös rakennustöissä tarvittavat materiaalit. Alueelta on löytynyt yksi esi-Joonialaisen kauden pylväänpää.

Daavid jätti pojalleen Salomolle valtakunnan, joka ulottui Eilatista kauas Damaskon pohjoispuolelle, lähes Palmyraan, Raamatun Tadmoriin saakka. Daavidin liittolaiset hallitsivat Hamatissa ja Tyyrossa; muut naapurit olivat joutuneet Israelin vallan alle.

Salomo aloitti hallituskautensa kuudentoista vuoden iässä, Israelille edullisissa olosuhteissa. Viholliset on voitettu ja suurvalta Egypti on sekasorron vallassa. Hänen rukouksensa, kts 1. Kuningasten kirja 3:4-14, on ymmärtäväisen miehen rukous. Lähi-idän kauppareitit kulkevat Israelin kautta ja Salomo itse käy kauppaa Eilatiin rakentamansa laivaston turvin Punaisen meren valtioiden kanssa. Valtakuntansa Salomo jakoi kahteentoista verovyöhykkeeseen, jotka kukin kuukauden kerrallaan kustansivat maan hallintokustannukset.

Salomon aikana kaupunkia laajennetaan edelleen pohjoiseen päin. Tärkein projekti on Temppeli. Rakentamista johtavat Tyyron kaupungin foinikialaiset. Sen arkkitehtuuri on melko tarkkaan kuvattu Raamatussa, mutta yllättävää on, että lähes samoilla piirustuksilla rakennetun temppelin hyvin säilyneet jäännökset on 1980-1985 kaivettu esiin Ain Darasta, Pohjois-Syyriasta. Daavidilla on ollut hyvät mahdollisuudet tutkia alueittensa temppeleitä, sillä myös monissa muissa hänen valloittamissaan kaupungissa oli vastaavia rakennelmia.

Mutta Salomo on suurellinen. Hän ryhtyy rakentamaan paitsi temppeliä, myös omaa palatsiaan. Myös Egyptin hallitsijan hänelle lahjoittama vaimo saa oman palatsin. Kaupungin muurin hän joutuu rakentamaan uudelleen saadakseen alkuperäisen Daavidin kaupungin, sen pohjoispuolella olevan Ofelin kukkulan ja sen pohjoispuolella olevan Temppelivuoren samojen muurien sisään.

Samuelin kuoltua kansa pyytää hänen pojaltaan Rehoboamilta veronkevennyksiä, mutta saa ylimielisen vastauksen. Vastauksesta suuttuneena Israelin kymmenen pohjoisinta heimoa valitsevat oman kuninkaan. Rehoboamin hallittavaksi jäävät vain juutalaiset, ja benjamilaiset. Rehoboam saa vielä muutakin murehdittavaa, kun egyptiläiset tekevät hävitysretken maahan noin vuonna 925 eKr.

Israelin kuningasaika jäi lyhyeksi, ja se olisi jäänyt kokonaan merkityksettömäksi, elleivät muutamat Israelin kansalaiset olisivat eläneet välittömässä yhteydessä Jumalaan, tehneet hänen tekojaan ja puhuneet hänen sanojaan. Konflikti vääryyden ja oikeuden, synnin ja rakkauden, kuoleman ja elämän välillä synnytti suuren joukon kirjallisuutta, jota sanotaan pyhäksi siksi, että Jumalan miehet pystyivät esittämään asiat niin kuin ne ovat, olivat silloin ja ovat nyt.

Assyrialaiset valloittivat ja veivät mukanaan Israelin pohjoiset heimot vuonna 722 eKr ja yrittivät valloittaa myös Jerusalemin, kahden eteläisen heimon pääkaupungin vuonna 701, mutta Herran enkeli surmasi assyrialaisten joukot kaupunginmuurin ulkopuolella. Kreikkalainen historioitsija Herodotos väittää, että rutto tappoi assyrialaisten armeijan, mutta se on vain tulkinta samasta asiasta. Lopulta Babylonia valloitti Jerusalemin vuonna 587 eKr.

Kun Persia muutamaa vuosikymmentä myöhemmin valloitti Babylonian, pääsivät juutalaiset palaamaan kotimaahansa. Ensimmäiset maahanmuuttajat rakensivat alttarin Temppelivuorelle ja uhrasivat säädetyt synti- ja kiitosuhrit. Mutta Israel ei enää ollut itsenäinen eikä Herran Henki enää palannut Jerusalemin temppeliin, vaikka uhreja useaan kertaan hävitetyssä ja jälleenrakennetussa temppelissä uhrattiinkin aina vuoteen 70 asti.

Jerusalemin nykyiset muurit ovat turkkilaisten 1500-luvulla rakentamia. Ne muodostavat lähes neliön, jonka pohjana on roomalainen kaupunkisuunnittelu 100-luvulta. Kun roomalaiset olivat polttaneet Herodeksen rakentaman Jerusalemin temppelin vuonna 70, he rakensivat Jerusalemista juutalaisen siirtokunnan, Aelia Capitolina. Alkuperäinen Daavidin valloittama kaupunki on nykyisen muurin kaakkoisnurkan ulkopuolella.

….

Olen luvannut palauttaa lainaksi saamani uskonnon kirjan viikolla 31/2002, ja tänään on jo torstai. Kommentit päättyvät tältä erää tähän. Palataan asiaan, kun uusia mahdollisuuksia ilmenee.

Kurussa 2002-08-01

Osmo Pöysti