Ihmisen kaikki käyttäytyminen riippuu siitä, mitä hän uskoo. Joskus erilaiset uskomukset kehittyvät oppijärjestelmiksi, uskonnoiksi. Mutta kuten tavallista on, ihminen erehtyy hyvin usein, sekä yksittäisissä asioissa että isommissakin. Uskonnoista puhuttaessa siirrymmekin tarkastelemaan joukkoa vakiintuja uskomusjärjestelmiä ja piintyneitä erehdyksiä. Eivätkä kaikki ihmisen keksimät oppijärjestelmät, ideologiat ja maailmankatsomukset kulje uskontojen nimellä. Niihin pätevät kuitenkin samat säännöt kuin uskonnoiksi kutsuttuihin uskontoihin: "Ihminen on erehtyväinen ja lehmä on märehtiväinen". Parempi olisikin kysyä suoraan: "Mikä on totuus".

Osmo Pöysti: KOMMENTTEJA USKONNOISTA

Copyright: Osmo Pöysti

2002

Päivitetty: 2002-07-27

Takaisin Osmon kotisivulle

 

Osmo Pöystin tekstissä Kommentteja uskonnoista esitetään peruskoulun oppilaille tarkoitetun oppikirjan "USKONTO 7" kriittinen tarkastelu ja esitetään lisätietoa, jonka avulla oppilas voi saada uskonnoista objektiivisemman ja monipuolisemman kuvan, kuin mitä käsiteltävä Kirjapajan julkaisema tuote antaa.

Tarkasteltavan kirjan alussa kerrotaan, että "(suurista maailmanuskonnoista) annetaan kuva, jonka voisivat hyväksyä oikeaksi niiden omat asiantuntija", mikä suomeksi sanottuna tarkoittaa sitä, että ollaan taas sillä Paasikiven - Kekkosen linjalla: Yritetään olla mieliksi, vaikka hyvin tiedetään, että valhetta puhutaan.

Ei paskaa tartte nuolemalla valkoiseksi tehdä. Mooseksen käskyissä sanotaan, että "älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi". Joskus lähimmäisestä joutuu antamaan ikävänkin lausunnon, mutta ennen kaikkea lausunnon on oltava totta. Ihminen on tosin erehtyväinen, mutta päämäärän tulee olla selvillä. Päämäärä on Rakkaus ja jos totta ei saa puhua, niin silloin pitää olla viisaasti hiljaa. Myös tämän ohjeen Kirjapajan sepät ovat unohtaneet.

Kirjapajan kirjaseppien tulokselta ei siis voi paljon odottaa. Kommenteissani olenkin joutunut esittämään aika paljon täydentävää aineistoa. Kaikkiin kirjapajan valheellisiin väitteisiin en ole kuitenkaan jaksanut kajota.

Osmo Pöysti

2002-07-11

 

Luku 1. Mitä on uskonto?

Kirjapajan USKONTO 7 lähtee tutkimaan uskontoja esittämällä neljä peruskysymystä, kysymykset ihmisen alkuperästä, hyvästä ja pahasta, elämän tarkoituksesta ja kuolemanjälkeisistä tapahtumista. Jokainen maailmanselitys todellakin pyrkii antamaan vastauksensa näihin neljään kysymykseen. Mutta uskontojen kysymyksenasettelu ei koskaan ole näin rajallinen. Uskonnot ovat maailmanselityksiä, ne pyrkivät antamaan vastauksen myös tämän päivän ongelmiin ja silloin ne ovatkin sillä samalla alueella, jota politiikantekijät pitävät omanaan.

Uskonnot ovat mielenkiintoisia, sillä kaikissa niissä yritetään löytää selityksiä ja ratkaisuja arkipäivän ongelmiin. Samoihin kysymyksiin saadaan erilaisia vastauksia, kuten tulemme huomaamaan. Samojen kysymysten parissa askartelevat tieteen edustajat, poliittiset puolueet ja niinsanottujen perinteisten uskontojen edustajat. Käsite "uskonto" on vanhentunut ja politiikan ja uskonnon raja on hävinnyt.

USKONTO 7 tarkastelee vain Juutalaisuutta, Kristinuskoa, Islamia, Hindulaisuutta, Buddhalaisuutta sekä mainitsee Kiinan ja Japanin uskonnoista muutaman, mutta tarkastelemme koko uskomusten kenttää. Huomaamme, että joku pakenee arkipäivän ikävää todellisuutta mietiskelyyn, joku taas yrittää muuttaa maailmaa ja toinen pyytää Jumalaa tekemään sen puolestaan. Mutta ehkä sinä haluat muuttua itse?

Kaikki maailmanselitykset pyrkivät olemaan täydellisiä, mikä tekee niistä totaalisia, ja pelottavia. Direktiivejä tulee yhä enemmän ja ne ovat yhä yksityiskohtaisimpia. Helposti mieleen tulee ajatus tehdä niin kuin mietiskelijä - kääntää kaikelle selkänsä. Mutta sekin on totaalinen ratkaisu aivan samoin kuin puolueohjelmalle perustettu totalitäärinen valtio.

Nykyajan ihmisen käsitemaailmassa suurta hämmennystä aiheuttaa usein useamman maailmanselityksen rinnakkainelo saman yksilön aatemaailmassa. Toisilleen vastakkaiset uskonnot kumoavat toisensa, ja jäljelle jää vain ristiriita - juurettomuus ja epätietoisuus - ja ristiriitojen aiheuttama tyhjyys ja välinpitämättömyys. Muuttamalla kysymyksenasettelua konkreettisemmaksi, voisimme kysyä: Kuka on korkein auktoriteettisi? Silloin voisimme saada konkreettiset vastaukset, jonka jälkeen tehtäväksemme jää vain näiden auktoriteettien tarkastelu. Voimme sanoa korkeinta auktoriteettia jumalaksi, vaikka hyvin tiedämme, että esimerkiksi raha, presidentti tai puoluesihteeri ovat tavallisempia jumalia kuin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala - RAKKAUS, TOTUUS ja ELÄMÄ.

 

Luku 2. Suuret maailmanuskonnot

Ihmisten käyttäytymistä ohjaa nykyisin media enemmän kuin mikään perinteinen uskonto. Median avulla voidaan muutamassa viikossa muodostaa maailmanlaajuinen mielipide mistä hyvästä asiasta. Median omistajan tarve on siis nykyisin suurin ihmisen käyttäytymistä ohjaava maailmanuskonto. Siksi median omistuksesta käydäänkin kiivasta taistelua kaiken aikaa. Perinteiset uskonnot antavat kuitenkin jonkinlaisen immuniteettisuojan median taustavoiman pyrkimyksille.

Edistyksellinen media nimittää tavallisesti perinteisiä uskontoja taantumuksellisiksi voimiksi, sillä Ranskan vallankumouksen ajoista lähtien tieteellisen maailmankatsomuksen ja edistyksellisien voimien nimellä markkinoidut uususkonnot ovat ottaneet tehtäväkseen hävittää perinteiset uskonnot. Tämä taistelua varten laaditun ohjelman kuusi tärkeintä kohtaa ovat:

- järjestäytyneen yhteiskunnan ajaminen kaaokseen

- yksityisomistuksen lakkauttaminen

- isänmaallisuuden torjuminen ja kansallisvaltioiden tuhoaminen

- perhe-elämän tuhoaminen ja naisten yhteiskäyttö

- kaikkien uskontojen hävittäminen

- maailmanvaltakunnan perustaminen

Perinteisistä uskonnoista kristinusko on eniten uususkontojen vallassa, jopa siinä määrin, että Kirjapajan esittämä luku 1700 miljoonaa on aivan liian suuri.

Todelliset kannattajaluvut eri uskonnoilla lienevät seuraavaa luokkaa:

Edistykselliset uususkonnot, noin 1000 miljoonaa äänestäjää

Islam, noin 1000 miljoonaa muslimia;

Hinduja noin 1000 miljoonaa intialaista

Buddhalaisilla noin 300 miljoonaa

Kirkollisilla noin 400 miljoonaa

"Lahkolaisilla" noin 200 miljoonaa

Kannattajaluvut eivät vielä kerro asian ydintä, eli sitä, kuinka monen ihmisen ajatusmaailma toimii milläkin ohjelmalla. Ja siinä asiassa kristinusko on turhauttavan pieni, ehkäpä vain alle sata miljoonaa.

Osmon Kommentti: Aabrahamin perilliset

Raamatun mukaan Aabraham tulee saamaan niin paljon perillisiä, kuin maan tomu (1.Ms 13:13), taivaan tähdet tai hiekkaa meren rannalla (1.Ms 22:17).

Juutalaiset pitävät Aabrahamia esi-isänään, samoin arabit, sillä Aabrahamin vaimo Saara antoi orjattarensa Haagarin Aabrahamille. Saara synnytti Aabrahamille Iisakin ja Haagar Ismalelin. Raamatun mukaan myös Haagar tuli saamaan jälkeläisiä yhtä paljon, kuin on tähtiä taivalla (1.Ms 15:5).

Kristinuskolla on juutalaiset juuret. Kristityt väittävätkin, että he ovat Aabrahamin jälkeläisiä uskon mukaan.

Juutalais-islamilais-kristillinen maailma kehitti myös nykyajan maailman suurimman uususkonnon, sosialismin. Sosialismin perustajat Mooses Hess, Saksan sosialidemokraattisen puolueen perustaja ja Karl Marx olivat juutalaisia, samoin Venäjän ensimmäiset sosialistijohtajat kauttaaltaan - Lenin neljännesjuutalainen ja Trotski täysverinen. Myös tiedemaailmassa juutalaisten osuus on merkittävä.

Aabrahamin jälkeläiset ovat käytännöllisesti katsoen täyttäneet maan. Vain muutamat harvat kansat ovat pystyneet säilyttämään perinteisen uskontonsa, näistä merkittävimpinä hindut ja buddhalaiset, mutta niistäkin Kiinan buddhalaiset ovat jääneet sosialismin jalkoihin.

Tämä tarkastelu osoitti, että suuret maailmanuskonnot jakautuvat kahteen ryhmään: Aabrahamin jälkeläisiin ja ennen Jeesuksen syntymää kehittyneisiin perinteisiin uskontoihin.

Kirjapajan sepät tarkastelevat Aabrahamin jälkeläisiä seuraavasti:

Luku 3. Kristinusko - 1 sivu

Luku 4. Juutalaisuus - 3 sivua

Luku 5. Islam - 13 sivua

Juutalaisuus on Kristinuskon ja Islamin äiti. Juutalaisuudesta on siis aloitettava, jos mieli ymmärtää kristinuskoa tai islamia.

 

Luku 4.

Juutalaisuus

Juutalaisuuden kehityksessä on kaksi vaihetta, kehitys ja taantuminen. Juutalaisuuden kehitysvaihe alkaa Aabrahamista, joka oli jätti maansa ja heimonsa noin vuonna 2000 eKr ja lähti vaeltamaan kohti "luvattua maata", perustamaan vaihtoehtoista yhteiskuntaa. Hänelle ja hänen jälkeläisilleen paljastui yhtä sun toista Jumalan olemuksesta vähitellen. Aabrahamin suvun vaiheet kirjattiin tavallisesti ylös, ja nämä historialliset kirjat ja opetukset tulivat Aabrahamin suvun pyhiksi kirjoituksiksi. Nykyään näitä kirjoituksia sanotaan Vanhaksi Testamentiksi.

Vanhan Testamentin viimeiset kirjat olivat valmistuneet noin vuonna 400 eKr, jonka jälkeen juutalaisuuden kehitysvaihe päättyi. Juutalaisuuden taantuma alkoi, kun elävä yhteys Jumalaan hävisi - Jumalan Henki poistui Temppelistä. Hengen tilalle juutalaisuudessa tulivat selittäjät, raamatuntulkitsijat ja perinteenvaalijat. Ratkaisevat hetki koitti Jeesuksen syntyessä. Jeesus, jonka tulon valmistelua koko Aabrahamin suvun historia oli ollut, oli joko hyväksyttävä ennustetuksi Messiaaksi eli kuninkaaksi tai torjuttava eräänä monista nousukkaista. Suurin osa Aabrahamin sukukunnasta ei antanut Jeesukselle Messiaalle kuuluvaa kunniaa.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen juutalaiset joutuivat jättämään kotimaansa Israelissa, sen, mikä heille on luvattu ikuisiksi ajoiksi. Alkoi juutalaisen filosofian aika. Isien perinnäissäännöksi sanotut raamatunselitykset kirjattiin muistiin noin vuoteen 200 mennessä. Seuraavana kolmena vuosisatana nämä vielä varustettiin kommentaareilla, jolloin syntyi kaksi suurta filosofista teosta, Jerusalemin Talmud (joka tehtiin Galileassa) ja Babylonian Talmud. Juuri talmud tuli juutalaisen myöhemmän vaiheen henkiseksi ohjenuoraksi. Mutta juutalainen filosofia kasvoi hyvin pian ohi talmudin maailman. Osoittautui, että juutalaisuudessa piilee hyvin suuri muutoshakuinen ja aina uusia asioita etsivä voima.

Vaikka juutalaisuuden ehto, ympärileikkaus rajoitti käännynnäisten määrän minimiin, ulottui juutalaisen filosofian vaikutus pienestä kannattajamäärästä huolimatta kaikille elämän aloille kaikkialle maailmassa. Juutalaiset ovat olleet kaikessa mukana, niin hyvässä kuin pahassakin, aina tähän päivään asti. Vaikutuksien puolesta juutalaisuus on edelleen suuri maailmanuskonto, huolimatta siitä, että sen kannattajia on vain noin 12 miljoonaa.

Kirjapajan USKONNOSSA väitetään juutalaisten aloittavan historian Aabrahamista. Todellisuus on aivan toinen. Juutalaisuus laskee vuotensa ja historian maailman luomisesta. Nykyisin juutalaisuudessa vietetään vuotta 5762 (kun meillä on 2002 ja heinäkuu).

Vanhan Testamentin luomiskertomus on vähintään yhtä vanha ja hyvin samanlainen kuin vanhin Raamatun ulkopuolelta koskaan löydetty ja ymmärrettävästi tulkattu asiakirja - Oxfordissa Asmolean Museum of Art kokoelmissa oleva sumerilainen savilieriö, Weld-Blundellin prisma. Siihen aikaan suuri maailmanuskonto oli auringonpalvonta.

Osmon kommentti: Auringonpalvonta - entinen maailmanuskonto

Aabrahamin heimo ei suinkaan ollut ainut yksijumalainen heimo. Sumerilainen auringonpalvonta oli yksijumalaisuutta, vaikka se poikkesikin Aabrahamin jumalakäsityksestä siinä, että Israelissa jumala käsitettiin Luojaksi, ja aurinko vain yhdeksi luoduksi kappaleeksi. Juutalainen ei saanut osoittaa palvontaa luodulle esineelle, vain Luojalle itselleen. Sumerilaisten vastaväite tälle ajatukselle oli, että "aurinko on Jumalan silmä", ja he palvoessaan aurinkoa palvovat itse asiassa Jumalaa.

Kun sumerilaiset palasivat maailmanhistorian sivuille 1800-luvulla tehtyjen arkeologisten löytöjen ansiosta, arveltiin sumereilla olleen monia jumalia. Kyse oli kuitenkin saman asian, auringonpalvonnan, saamista eri nimistä.

Vanhimmissa sumerilaisessa kuvakirjoitusteksteissä käytetyt piktogrammit, kuvamerkit, oli valittu äännearvojen perusteella. Kuvalla esitettiin paitsi kuvan esinettä, myös muita samoin ääntyviä sanoja. Hiirellä merkittiin Taivaan herraa, koska hiiri "eger" ääntyi kuten taivaan "Eg-ur", Taivaan Herra. Jopa sana sumer, sumeri tarkoittaa vain auringonjumalan maata. Mutta auringon kansalta saamat erilaiset nimet - pyöreä, punainen, loistava, nouseva, hallitseva, laskeva jne. saivat aikaa myöten erikoispiirteitä, joiden ympärille monijumalisuuden kirjo myöhemmin rakentui. Myös Kreikan ja Rooman monijumalaisuuden alkuperä on tämän sumerilaisen auringonpalvonnan kehityksen tulosta.

Auringonpalvonta eri muodoissaan levisi ympäri maailman ja se esiintyi paitsi suomen kielen sanassa sunnuntai, myös intiaanien kulttimenoissa ja mitä yllättävimmissä yhteyksissä. Esimerkiksi Roomalais-katolisien pyhimyksenkuvien nimbus eli pyhimyskehä on alkujaan ollut pään yläpuolelle piirretty aurinko.

Auringonpalvonnasta kehittyi juutalaisuuden rinnalle kilpaileva uskonto, Baalin palvonta, jota vastaan Israelin profeetat taistelivat. Profeettojen tarkoitus oli säilyttää yhden Luojan palvonta muuttumattomana edes Israelissa.

Juutalaisuuden taantumus ei ole poistanut sen alkuperäisen normiston merkitystä. Mooseksen käskyt ovat niin selkeät ja niin oikeat, että ne on hyväksytty yleismaailmallisiksi normeiksi. Juutalaisuus on antanut myös ilmoituksen, jonka mukaan Jumala on Totuus, Rakkaus ja Elämä, näkymätön, ei käsin kosketeltava, mutta kuitenkin konkreettinen. On mahdotonta kuvitella mitään todellisuutta ilman Totuutta, Rakkautta tai Elämää. Nimittämällä tätä käsitemaailmaa Jumalaksi, juutalaisuus on antanut sanalle Jumala sisällön, jota vastaan on mahdoton kilpailla.

 

Luku 3.

Kristinusko

Juutalaisuuden taantumaa oli kestänyt jo satoja vuosia, kun odotettu Messias vihdoin tuli. Hänessä henkilöityivät ne ominaisuudet, jotka Vanha Testamentti oli kuvannut Jumalan ominaisuuksiksi. Hän on täynnä rakkautta, hän osasi soveltaa rakkautta joutumatta ristiriitaan Totuuden vaatimuksen kanssa ja hän voitti kuoleman sen kaikissa eri muodoissaan.

Mutta kristinuskoa ei tehty turhaan. Jumalan tarkoitus oli uudistaa ihminen niin, että ihminen pystyisi noudattamaan Jumalan tahtoa. Kristinuskon ensimmäinen sanoma ihmiselle olikin: "Muuttukaa mieleltänne, sillä Taivasten Valtakunta on lähellä" (Johannes Kastaja, Matteus 3:2 kreikkalaisen lähdetekstin mukaan) sekä: "Muuttukaa mieleltänne, sillä Taivasten Valtakunta on lähellä (Jeesus ha-Mashiah, Matteus 4:17, kreikkalaisen lähdetekstin mukaan). Samaa sanomaa on lähetyskäskyn mukaan julistettava koko maailmassa.

Ihmisen muutos alkaa siitä, kun hän tunnustaa Jeesuksen Herruuden, ottaa kasteen ja saa Pyhän Hengen. Pyhä Henki on osallisuus jumalallisesta luonnosta. Pyhä Henki uudistaa ihmisen. Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut ihminen voi palvoa ja palvella jumalaa - palvoa "hengessä ja totuudessa" ja suorittaa Jumalan henkilökohtaisesti hänelle osoittamia palvelutehtäviä esimerkiksi käsillään.

Mutta jo pian Jeesuksen opetuslapsien perustamissa seurakunnissa syntyi uusia aatevirtauksia. Seurakunnat alkoivat yhä suuremmassa määrin omaksua kreikkalaisen filosofian käsityksiä ja pyrkivät tietoisesti sopeuttamaan maailmankuvaansa vallitsevan kulttuurin olosuhteisiin. Syntyi kirkko.

Nikean kirkolliskokouksessa 325 varsinaiset uskovat jäivät kirkon ulkopuolelle. Kirkko alkoi nimittää uskovia kerettiläisiksi ja alkoi aika, josta Raamattu sanoo: "Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä palveluksen Jumalalle". Jeesuksen vertauksissa tätä aikaa verrataan vehnään ja valhevehnään (vehnään ja lusteeseen) ja vuohiin ja lampaisiin.

Kirkon historia on kammottavaa luettavaa. Yhteistyö petomaisten valtioiden kanssa on kyllä kasvattanut kirkon piiriin saatettujen ihmisten määrää, mutta kristittyjä eivät maailman 1700 miljoonaa kristityiksi laskettua ihmistä ole alkuunkaan. Kyse on vain kirkollisesta uskonnollisuudesta, joka on pukeutunut teurastettujen lampaiden nahkoihin. Kirkon sisältö on perintöä babylonialaisesta kulttimenoista ja kreikkalaisesta filosofiasta.

Vehnä ja luste tai lampaat ja vuohet ovat erehdyttävästi toistensa kaltaisia. Näin on myös kirkon ja kristinuskon laita. On kysymys täysin eri asioista. Hyvin yksinkertainen keino tarkkailla itseään on pitää huoli siitä, että kaikki teot noudattavat Rakkauden, Totuuden ja Elämän periaatteita. Suuri erehdys on tarkkailla toisia ja jättää oma sydän vihan valtaan.

 

5. Islam

Juutalaisuudesta syntyi ensin kristinusko, ja sitten kirkko. Noin vuonna 600 juutalaisuudesta syntynyt myöhäisjuutalaisuus ja kirkko saivat yhteisen lapsen, islamin. Juutalais-kristillis-kirkollisia aineistoja yhdistelemällä islamin perustajaksi mainittu Muhammed apulaisineen kehitti sen maailmankatsomuksen jonka seuraajia nykyisin kutsutaan muslimeiksi.

Osmon kommentti: Arabian niemimaa ennen Muhammedin syntymää

Roomalaisten vuosina 70 ja 132 suorittaman Jerusalemin hävityksen jälkeen juutalaisia oli kielletty asumasta Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Juutalaiset joutuivat pakenemaan naapurimaihin, joissa heitä jo ennestään oli runsaasti. Arabian niemimaalla myös paikallista väestöä kääntyi juutalaisuuteen heimoittain. Myös Mekassa juutalaisilla oli omat kaupunginosansa ja katunsa, joiden varrella he harjoittivat perinteisiä ammattejaan, toimien kultaseppinä ja kauppiaina.

Kristinusko oli saanut vankan jalansijan Arabian niemimaalla jo ensimmäisellä vuosisadalla. Juutalaisten juutalaiskristittyihin kohdistama vaino oli ollut se tekijä, joka pakotti ensimmäiset kristityt juutalaiset muuttamaan pois Israelista. Kun roomalaisetkin alkoivat vainota kristittyjä, tuli Arabian niemimaasta kristittyjen pakolaisten toivemaa. Pian myös syyrialainen kirkko alkoi tehdä aktiivista lähetystyötä Arabian niemimaalla, samoin Etiopiaan syntynyt kirkko Jemenissä.

Arabian niemimaan eteläisin osa, Jemen, oli väkirikas alue, jossa juutalaisuus ja kirkko kilpailivat paikallisten kulttien kanssa menestyksekkäästi. Nestoriaanisia kirkkoja oli Sanassa, Zafarissa, Adenissa, al-Makhassa (Mokka), Maaribissa, Najranissa (Nadzran) ja Soqotrassa. Kuudennen vuosisadan alkuun mennessä kristinuskon vaikutus ulottui yli koko Arabian niemimaan. Kirkkoja oli muun muassa Jathribissa (nykyinen Medinat an-Nabi, Profeetan kaupunki). Oli myös luostareita ja erakkomunkkeja, siis koko kristillinen kirjo laidasta laitaan.

 

5.2 Muhammedin elämä

Muhammed syntyi Mekassa noin vuonna 570. Muhammedin ei olisi tarvinnut lähteä kotikaupungistaan mihinkään tutustuakseen juutalaisuuteen tai kristinuskon eri virtauksiin, mutta setänsä Abu Talibin matkassa hän sai jo muutaman vuoden ikäisestä lähtien ottaa osaa tämän liikematkoihin aina Välimeren rannikolle saakka.

Kaikesta näkemästään huolimatta Muhammedin oli sangen vaikea selvittää sitä, mikä on totta ja mikä väärää. Juutalaisen ja kirkon piirissä oli syntynyt lukematon määrä kaikenlaisia pyhimyssatuja, joilla ei ollut muuta kuin viihteellinen arvo. Uuden testamentin ensimmäisiä kirjoja vasta käännettiin arabiaksi, ja Muhammed pääsi henkilökohtaisesti seuraamaan työtä. Kun Muhammed neljäkymmenvuotiaana alkoi itse nähdä näkyjä, hänen vaimonsa kristitty serkku Waragah, Mekan piispa, selitti, että nämä ovat samanlaisia ilmestyksiä, kuin juutalaisten ja kristittyjen näyt. Seitsemänsataaluvulla Armeniassa kirjoitettu Sebeoksen kronikka kertoo, että Muhammed saarnasi kansalle kääntymistä takaisin esi-isänsä Aabrahamin uskoon.

Muhammed pystyi yhdistämään juutalaiset ja arabit yhteiseen rintamaan Jerusalemin valloittamiseksi Bysantin kreikan kirkollisilta kannattajilta. Juutalaisten ja arabien yhteistyötä helpotti paitsi yhteinen vihollinen, myös yhteinen esi-isä. Juutalaiset polveutuivat Iisakista ja arabit katsoivat polveutuvansa Ismaelista, jotka molemmat olivat Aabrahamin poikia.

Osmon kommentti: Muhammedin vaimot

Muhammed meni naimisiin 25-vuotiaana hiukan iäkkään kauppiaanlesken kanssa. Pariskunta sai monta lasta, mutta vain yksi, Fatima kasvoi aikuiseksi. Muhammedin ollessa 49-vuotias, hänen vaimonsa Khadidza kuoli. Rakkaan vaimonsa tilalle Muhammed otti noin kymmenen uutta, joista nuorin, Aisha oli vasta kuuden vuoden vanha, kun Muhammed hänet kihlasi. Aviollisen elämän alkaessa Aisha (A-isha, A-vaimo) oli yhdeksän ja Muhammed 53 vuoden ikäinen. Lisäksi Muhammedilla oli muutamia vaimontapaisia orjattaria.

Muhammed oli paennut Mekasta Jathribiin (nyk. Medina) vuonna 622, mutta jo kahdeksan vuoden kuluttua hän saattoi palata kotikaupunkiinsa valloittajana. Mekassa hän hallitsi ennen kuolemaansa kahden vuoden ajan. Mutta islamilaisuuden sotaretket olivat jo alkaneet. Jemenin kristittyjen kanssa Muhammed solmi hyökkäämättömyyssopimuksen, mutta muut jemeniläiset toimittivat Muhammedin seuraajien käyttöön kolmenkymmenen tuhannen miehen kameliratsujoukon. Muhammedin kannattajat valtasivat Jerusalemin ja Egyptin.

Osmon kommentti: Jerusalemin temppeli

Jerusalemin ensimmäisen temppelin rakensi kuningas Salomo paikalle, jossa Aabraham, Iisakin ja Ismaelin isä, oli tuhat vuotta aiemmin uhrannut karitsan poikansa Iisakin asemesta.

Aabraham toi uhrinsa noin 2000 vuotta ennen Kristusta, Salomo rakensi temppelinsä noin 1000 vuotta ennen Kristusta ja Kristus uhrattiin Jerusalemissa "pääkallon paikalla" noin vuonna 30.

Muhammedilainen keskuspyhäkkö perustettiin Jerusalemiin vanhan Salomonin temppelin paikalle, joka oli jäänyt tyhjäksi, kun roomalaiset olivat "kyntäneet Jerusalemin pelloksi" vuonna 132. Tätä temppelivuorelle vuonna 691 rakennettua pyhäkköä sanotaan virheellisesti kalliomoskeijaksi, mutta kyse ei ole mistään moskeijasta: sillä siitä puuttuu qibla, rukoussuuntaa osoittava julkisivu. Englantilaisessa maailmassa Jerusalemin temppelin nimitys onkin "Dome on the Rock".

Vuonna 691 rakennettu Jerusalemin temppeli on kahdeksankulmainen. Kaikki sen sivut ovat samanlaisia, sillä tarkoitus on, että kaikkialla maailmassa ihmiset kumartaen rukoilevat sitä kohti kääntyneinä kolme kertaa päivässä. (Koraanin mukaan rukoushetkiä on päivässä kolme, eikä viisi, kuten Muhammedin kannattajien keskuudessa nykyään opetetaan. Kolme rukoushetkeä on jäännös Vanhan Testamentin Danielin kirjan käytännöstä).

Aabrahamin poikien menestyksekkäästi alkanut yhteistyö alkoi nopeasti rakoilla. Välirikon tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta Muhammedin kerrotaan kuolinvuoteellaan vaatineen kaikkien juutalaisten ja kristittyjen hävittämistä Arabian niemimaalta, koska "Arabiassa ei voi olla kahta uskontoa". Nykyisin Saudi-Arabia noudattaa tätä rasistista perinnettä. Jemenissä juutalaiset säilyttivät asemansa nykypäiviin asti ja 1960 Jemenin juutalaiset muuttivat Israeliin "en masse". Jemenin viimeinen tunnettu kristillinen piispa eli 1000-luvun alussa.

Välirikon jälkeen Muhammedin kannattajat valitsivat keskuspyhäköksi Mekan. Kaikki moskeijat, jotka oli ehditty rakentaa, määrättiin purettavaksi vuonna 725, koska niiden julkisivu, qibla osoitti väärään suuntaan - Jerusalemiin. Muutama vanha moskeija jäi kuitenkin purkamatta - historioitsijoiden iloiksi. Näissä vanhimmissa säilyneissä moskeijoissa julkisivu on edelleen suunnattu kohti Jerusalemia. Joskus uusi moskeija rakennettiin entisille perustuksille, ja silloin perustuksiin - tai mosaiikkilattiaan - jäi todistus entisestä yhteistyöstä juutalaisten kanssa.

Muslimit tunnustavat Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalan ilmoitukseksi, mutta väittävät, että juutalaiset ja kristityt ovat vääristelleet niitä. Lopullinen totuus muslimin mielestä on ilmoitettu Koraanissa, joka syntyi, kun Muhammedin muistitiedon varassa säilyneitä kertomuksia kirjoitettiin muistiin. Siitä, miten ja milloin tämä muistiinkirjoittaminen tapahtui, on olemassa erilaisia näkemyksiä, sillä vanhimmat säilyneet koraanit on kirjoitettu vasta kauan Muhammedin kuoleman jälkeen.

Muslimien omat historioitsijat kertovat, että koraanin nykyinen versio syntyi kolmannen kalifin, Uthmanin valtakaudella noin vuonna 650. Kertomuksen mukaan kalifin valmistuttamasta koraanista valmistettiin neljä kopiota, jonka jälkeen kalifin alkuperäiskappale poltettiin. Kopiot lähetettiin Kufaan, Mekkaan, Medinaan ja Damaskokseen. Samalla annettiin määräys, että kaikki vanhemmat käsikirjoitukset on poltettava.

Osmon kommentti: Koraani

Muslimien oppineet väittävät, että koraani on Muhammedin 610-632 Jumalalta vastaanottamien sanomien kootut teokset, jotka Zaid ibn Thabit tarkisti Muhammedin kolmannen seuraajan, Uthmanin johdolla noin vuonna 650. Uthmanin koraanin pitäisi siis olla nykyisin käytössä olevan koraanin kanssa yhteneväinen. Mutta jo islamilainen perimätieto "hadith" paljastaa, että koraanin teko oli pitkä ja vaivalloinen prosessi, jonka aikana tapahtui monen laista.

Sanaasta, Jemenistä 1972 löydetty teksti saattaa olla vanhin säilynyt koraanikäsikirjoitus, mutta sen tutkiminen on vielä kesken. Muita säilyneitä ovat Tashkentissa, Uzbekistanissa säilytettävä Samarkandin käsikirjoitus, Topkapin käsikirjoitus Istanbulissa ja Lontoossa, British Libraryssä säilytettävä käsikirjoitus. Näistä kolmesta viimeksimainittu on vanhin, joskus 700-luvun lopulla syntynyt, joten sekään ei selvitä, millainen alkuperäinen koraani oli.

Koraani on sekava kokoelma kehnompaa babylonialaista tarinakirjallisuutta. Sen kansien sisältä löytyy osia Jonathan ben Uzziahin Targumista, Rabbi Eleazarin kirjasta, Jerusalemin Targumista, Mishna Sanhedrin 4:5. Koraanin versio Aabraham-tarinasta on sekin peräisin Raamatun ulkopuolisesta lähteestä, tarkemmin Midrash Rabbah-nimisestä juutalaisesta kansansadusta, kts. Suura 21:51-71. Salomonista kertova pätkä, koraanin 27:17-44, on melko suora lainaus juutalaisesta Esterin II targumista.

Koraanin kertomukset Jeesuksen elämästä on otettu satukirjasta, jonka nimenä on "Jeesuksen Kristuksen lapsuuden evankeliumi Tuomaan mukaan". Koraani kertoo myös, että Jeesus osasi puhua jo kätkyessä. Tämä satu on kulkeutunut Arabiaan Egyptistä, jossa sitä levitettiin nimellä "Jeesuksen Kristuksen lapsuuden ensimmäinen evankeliumi".

Helvetin kuvauksessa Koraanin kirjoittaja on uskonut syyrialaisen kirkon opettajan, Efraim Syyrialaisen asiantuntemukseen, mutta muslimien paratiisi on persialaista mallia.

Satu kertoo, että Googin ja Maagogin maan vastaisella rajalla on rautaportti pidättelemässä tuomiopäivän enkeleitä. Tämä satu on Aleksanteri "Suuren" sotaretken tulosta, ja kiertää maailmaa monessa eri muodossa. Aleksanteri "Suuri" esiintyy koraanissa nimellä Zul Qarnain - kaksisarvinen.

Koraanin kertomukset ovat vain lainaa aiemmista saduista, joita niin juutalaiset kuin kirkollisetkin levittivät. Arabiaksi kirjoitetussa koraanissa käytetty uskonnollinen sanasto - juutalaisten patriarkkojen nimet yms, ovat useimmiten syyrialaisessa muodossaan tai harvemmin geezissä, eräässä Etiopian kielessä käytetyssä muodossa.

Kertomuksien lisäksi koraani sisältää Allahin vastauksina pidettyjä ratkaisuista yksittäiskysymyksiin. Perimätieto "hadith" tavallisesti kertoo sen, mihin kysymykseen kyseinen vastaus saatiin. Tyypillinen tapaus oli se, kun Muhammed halusi ottopoikansa kauniin vaimon itselleen. Ja miten ollakaan "Allah" antoi Muhammedille luvan.

 

Osmon kommentti: Islamilainen perimätieto

Koraani on hyvin sekava teos. Sen tulkitsemiseksi islamilainen maailma käyttää perimätietoa, hadith.

Ennen hadith-perimätiedon keruuta kansan suusta, ilmestyi Muhammedin elämäkerta yli sata vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen. Sen kirjoittaja, Muhammed Ibn Ishaq kuoli 768. Kirja ei ole säilynyt, mutta myöhemmät islamilaiset historioitsijat, mm. Ibn Hisham ja al-Tabari ovat lainanneet sitä laajalti, ja näistä lainauksista on voitu rekonstruoida Ibn Ishaqin teos pääpiirteittäin.

Muhammed Ibn Ishaq (k. 768) antaa "profeetta" Muhammedista (k. 632) varsin vastenmielisen kuvan. Ibn Ishaqin kertomuksessa Muhammed on vain häikäilemättömiä keinoja käyttävä nousukas, joka järjestää murhia ja joukkomurhia, jakaa ryöstösaalista ja niin edelleen.

Vuonna 822 kuollut al-Wagidi kirjoitti Muhammedin sotia käsittelevän Kitab al-Mahghazi, Sotien kirjan. Al-Wagidin kirja on ensimmäinen nykymaailmalle säilynyt Muhammedia koskeva kirja.

Samanaikaisesti al-Wagidin kirjailijanuran kanssa oli alkanut Muhamedia koskevan perimätiedon, "hadith", keruu. Perimätietoon perustuvista teoksista ensimmäisinä ilmestyivät vuonna 833 kuolleen Ibn Hishamin "Sirat un-Nabi" ja vuonna 844 kuolleen Ibn Saadin "Kitab ul-Tabagat ul Kabir". Molemmat työt käyttävät myös Koraanin aineistoa. Nämä Ibn Hishamin ja Ibn Saadin kirjat jäivät myös tärkeimmiksi Muhammedin elämää koskevista lähteistä.

Sitä mukaa kun islamilaisuus levisi, levisivät myös Muhammedin töistä kertovat tarinat. Ja tarinankertojia riitti. Kun Al-Buhari (k.870) ja Al-Muslim (k.874) runsas kaksisataa vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen laativat omat esityksensä Muhammedin elämästä, heidän käytettävissään oli noin 600.000 tarinaa. Jyvien erottelemiseksi akanoista satusepiltä kysyttiin, keneltä hän on tarinan kuullut. Jos tarinaniskijä osasi esittää luotettavan tuntuisen luettelon siitä, kuka keneltäkin tarinan oli kuullut ja jos luettelon alkupää ulottui Muhammedin lähipiiriin asti, tarina saatettiin hyväksyä Al-Buharin, Al-Muslimin tai muihin, heitä myöhemmin esiintyneiden hadith-kertojien teoksiin. Lopulta vain alle prosentti tarjotuista kertomuksesta sopi niihin raameihin, jotka Hadith-kertojat olivat työlleen asettaneet.

Hadith-tarinat on numeroitu eri hadith-kirjailijoiden nimiin. Useimmat tarinat on pantu Muhammedin lapsivaimon, Aishan tiliin: "Aisha kertoi" sille, ja se sille, ja se sille … Usko jos tahdot.

 

5.4. Islam tänään ja Islamin propaganda tänään

Kirjapajan USKONTO 7 sekoittaa pahasti islamilaisen propagandan ja islamilaisen todellisuuden. Kirjassa oppilas pannaan vastaamaan (sivulla 31) sellaisiin kysymyksiin, joista kirja ei anna sisällä asiallista tietoa vastauksen antamiseksi. Kysymys on siis simputuksesta. Esitetyt kysymykset ovat 1): Mikä on pyhä sota? 2): Mitä yhteisiä piirteitä on juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla? 3): Miten muslimi voi oppia tuntemaan Allahin? Ja 4): Mitä periaatteita Hashim Karim pyrkii noudattamaan elämässään?

Osmo vastaa: Jihad

Koraani kertoo, että "Uskonnossa ei ole pakkoa", (Suura 2, Aya 256), mutta sama kirja opettaa myös: "Ilahduta niitä, jotka eivät usko, piinallisella rangaistuksella (9:3)". Koraani neuvoo edelleen: "Kun kielletyt kuukaudet ovat ohi, tappakaa monijumalaiset, (tarkoittaa varsinkin kolminaisuusopin kannattajia) missä tahansa niitä löydätte, käykää heihin käsiksi, piirittäkää, järjestäkää niille väijytys jokaiseen salaiseen paikkaan (9:5)!"

Suurassa 47 Muhammed opettaa kannattajiaan näin: "Kun tapaatte niitä, jotka eivät usko, niin isku miekalla niskaan, ja kun tapatte heitä paljon, niin pitäkää siteet tiukalla (47:4)".

Vihollista höynäytetään tietysti propagandalla. Mutta jos "vihollinen" on viisas, ja kysyy, miksi Koraani on ristiriitainen, ensin väitetään, että uskonnossa ei ole pakkoa, ja sitten käsketään iskemään miekalla niskaan, on islamin teoreetikoilla heti vastaus valmiina. Islamin teoreetikot selittävät Koraanin ristiriidan siten, että maailma jakaantuu kahteen leiriin, joista toinen on Rauhan huone (Dar as-Salaam) ja toinen Sodan huone (Dar al-Harb). Rauhan huone on se osa maailmaa, jossa kaikki Muhammedin pomoja vastustavat ihmiset on tapettu tai tehty orjiksi. Sodan huone on se osa maailmaa, jossa vastustajia löytyy, ja niitä vastaan käydään "pyhää" sotaa.

Saaliinjakoa käsittelevässä kahdeksannessa suurassa sanotaan: "Taistelkaa niiden kanssa niin kauan, ettei kiusaustakaan jää, ja uskonto on kaikki Allahin uskontoa" (8:39).

Kirjapajan opettajat ovat opetelleet kuin papukaijat hokemaan islamin sotapropagandan väittämiä. Yksi näistä väittämistä esitetään sivulla 30: "Pyhässä sodassa kaatuminen takasi pääsyn suoraan paratiisiin". Luulevatko ne tosiaan arabeja niin hulluiksi, että sotaan mentiin vauhkona paratiisi mielessä? Kaatuminen oli tietysti murheellista, ja siitä Muhammedin oli luvattava joku hyödyke, mutta sotaan mentiin maallisen paratiisin toivossa. Kun Muhammed lupasi kaikille miehensurmaajille, että hän saa surmatun miehen naiset ja tyttäret, oli armeijaan tulijoita ilman kutsuntojakin. Kyltymätön naimisen halu oli islamin laajenemisen moottori. Vasta sitten, kun haaremi tuli riittävän suureksi, ei sotimiseen enää riittänyt voimia.

 

Osmon kommentti: Ryöstösaaliin jako ja taivasosuus islamissa

Kaiken uskonnon tekeminen Allahin uskonnoksi vaatii sotimista. Allahin profeetta lupaa sotilaille valloitetut maat, ainoastaan viidesosa saaliista kuuluu Allahille ja hänen sanansaattajalleen (Muhammedille). Pääoman lisäksi Allahin profeetta huolehti myös tulonjaosta: vääräuskoisten oli tehtävä työtä ja luovutettava määräosa tuotosta islamilaiselle kapitalistille. Tapettujen vääräuskoisten vaimot ja tyttäret Muhammed lupasi sotureilleen ja vähemmän onnekkaille sotureille luvattiin pääsy paratiisin hutsujen lohdutettavaksi.

Maailman valtioista Saudi Arabia pitää tiukimmin kiinni islamilaisen rasismin opeista. Kristittyjä tai juutalaista ei Saudi-Arabiasta juuri löydy. Islamilaiseen perimätietoon viitaten islamilaiset historioitsijat väittävät, että Muhammed vaati kuolinvuoteellaan Arabian niemimaan puhdistamista kristityistä ja juutalaisista. He väittävät myös, että puhdistus olisi suoritettu jo kalifi Omarin aikana, 600-luvun lopussa. Aivan näin asia tuskin on, sillä ainakin Arabian eteläosassa kirkot säilyivät 1000-luvun alkuun saakka ja Jemenin juutalaisyhteisö pysyi hengissä aina siihen asti, että se 1960-luvulla pääsi muuttamaan Israeliin.

 

Osmon kommentti: Arabian niemimaan arkipäivää

Filiippiiniläiset Danilo de Guzman, 38, ja Benjamin Diaz, 40 olivat työssä Saudi-Arabiassa, kun poliisi teki kotietsinnän heidän huoneessaan 29.03.2001 Abqaiqissa, noin 350 km Riyadista koilliseen. Kotietsinnässä löytyi Raamattu ja muutamia sisällöltään kristillisaiheisia CD-levyjä. Filippiiniläiset miehet tuomittiin kuukauden vankeuteen ja 150 raipaniskuun. Myöhemmin ruoskinta vaihdettiin karkoitukseen. Sähköinsinöörinä Saudiarabiassa työskennellyt De Guzman joutui lisäksi maksamaan sakkoa taskuraamatun hallussapidosta 500 rialia ja 500 rialia jokaisesta CD:stä, yhteensä 3500 rialia, eli noin 1000 euroa. Vankilatuomion jälkeen karkotetut lennätettiin Filippiineille.

Virallisen propagandan mukaan Saudi-Arabia sallii kristilliset kotihartaudet, mutta käytäntö on toinen. Vuoden 2001 kesällä ulkomailla uskoontulleita arabeja pidätettiin 14, ruoskittiin ja karkotettiin maasta ilman tuomiota.

 

Osmon kommentti: Pakistanin kristityt

Pakistaniin kristikunnalla on pitkät juuret ja 1900-luvun alussa niihin kasvoi uusia lehtiä, kun monet pakistanilaiset heimonvanhimmat johdattivat kokonaisia heimoja kasteelle. Nykyisin Pakistanissa kristittyjä on noin miljoona.

Pakistanin muslimivaltio ei salli kristittyjen puhua julkisesti Jumalasta. Muslimit teurastavat edelleen niitä, joiden vaikutuksesta muslimi tulee kristityksi. Kristityt tekevät raskaimpia töitä, ja saavat huonointa palkkaa. Virkamieskoneisto on täysin muslimien käsissä.

Kirjapajan uskontokirja pyrkii tietty antamaan sellaisen kuvan muslimeista, että ihmisiä ne muslimitkin ovat. Mutta muslimit ovat ihmisiä ei suinkaan islamin ansiosta, vaan huolimatta siitä.

Seuraavaksi Kirjapajan sepät kysyvät, mitä yhteisiä piirteitä on juutalaisuudella, kristinuskolla ja islamilla. Turkkilaiset tuttavani kysyivät melkein samaa, vain hiukan eri sanoin. Istuimme pienen kaupungin laidalla miesten kahvilassa, kun yksi miehistä kysyi: "Olettekos te kristityt samanlaisia veijareita kuin me muslimitkin?" Juutalainen farisealaisuus - kauniit puheet ja pahat teot - ovat pääsääntöinen yhdistelmä niin muslimien kuin kirkon jäsentenkin keskuudessa.

Juutalaisuus, kirkko ja kristinusko ovat kaikki uskontoja, joissa todetaan, että "Jumala on yksi". Vanhan Testamentin lause, "Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi on yksi" oli jopa tulossa mukaan Koraaniin, mutta jäi ensimmäisten kalifien aikana pois hyväksytystä tekstistä. Mutta samalla on sanottava, että ortodoksijuutalaisuus ei ole Raamatun juutalaisuutta, kirkko ei ole Raamatun ajan kristinuskoa eivätkä Islamin jumalan Allahin Koraanissa ilmoitetut ominaisuudet ollenkaan vastaa alkuperäisen juutalaisuuden tai alkuperäisen kristinuskon Jumalan ominaisuuksia. Näinollen vastaamme Kirjapajan seppien kysymykseen: Juutalaisuudessa, kirkossa ja islamissa yhteistä on se, että veijareita ovat kaikki.

Kolmanneksi kysytään sitä, miten muslimi voi oppia tuntemaan Allahin. Kysymys on helppo. Allah on satuolento, joka kyllä johtaa sukupuunsa Vanhan ja Uuden Testamentin Jumalaan, hebreaksi El, Elohim, Jahve, Jehova jne. mutta vain teoriassa. Koraanin Allah on ominaisuuksiltaan aivan eri asia kuin Israelin Jumala. Näin ollen Jumalan tunteminen on muslimille mahdollista vain tunnustamalla Jeesuksen Herrakseen ja menettelemällä Hänen ohjeittensa mukaisesti.

Muslimi ei juuri koskaan kysy, miten Jumala tunnetaan. Islam on direktiiviuskonto, jossa ihmiselle syötetään valmiiksi pureskellut ja hatarasti perustellut käskyt kaikista elämän asioista. Valmiiksi syötetyt yksityiskohtaiset ohjeet tappavat sitten lopunkin ajattelun.

Hashim Karimin nimiin Kirjapaja on pannut pitkän propagandapuheen, joka luultavasti on tarkoitettu vain arvostelukyvyttömille pakkolaitoshoidokeille. Tämän tyylinen kirjoittelu alkoi 1800-luvun toisella puoliskolla, kun islamin edustajat joutuivat kovan arvostelun kohteeksi esitettyään länsimaissa islamin niinsanottuja "perinteisiä arvoja", kivittämisiä, käsien leikkaamisia ja sun muuta. Islamin todelliset kasvot ovat esillä televisiouutisissa aika usein, ja todennäköisesti myös Bagdadin pojat joutuvat vetämään sotahousut jalkaansa.

 

Luku 6. Hindulaisuus

Kirjapajan USKONTO alkaa yläluokkaan kuuluvan hindun propagandapuheella. Hinduismissa brahmiinit ovat etuoikeutettu luokka ja tämä etuoikeus on perinnöllistä laatua. Alimpiin kasteihin kuuluvat lapset perivät isiensä onnettomuuden - ja ovat perineet jo tuhansien vuosien ajan. Kuuntelemalla hinduismin sorrettuja, olisi hinduismista saanut aivan eri kuvan.

Kastijako on poistettu Intian lainsäädännöstä, mutta käytäntö ei ole muuttunut. Alin kasti tekee edelleen kaikki likaiset, raskaat ja huonosti palkatut työt, ja alimpaan kastiin syntynyt menee naimisiin alimpaan kastiin syntyneen kanssa. Intian alimman kastin 300 miljoonaa ihmistä näkeekin ainoaksi keinoksi vaihtaa uskontoa. Kansanliikkeessä harkitaan kahta vaihtoehtoa, ryhtymistä joko kristityiksi tai muslimeiksi. Politiikantekijät alimman kastin hinduja eivät ole auttaneet.

Hinduismi on vanha uskonto, joka syntyi osana babylonialaista auringonpalvontaa. Sen sanasto ja myytit tavataan myös muissa samalta pohjalta syntyneissä uskonnoissa, vaikka tavallisen turistin silmään Intiassa pistäisikin vain hakaristin käyttö.

Hinduismissa on säilynyt eräitä auringonpalvonnan kulttiin sisältyneitä raakoja tapoja. Englantilaiset, joiden raakuutta reformoitu kristillisyys oli hieman taltuttanut, rajoittivat myös hindujen kultin väkivaltaisten muotojen harjoitusta. Täysin näitä tapoja, kuten elävän vaimon polttaminen kuolleen miehensä ruumiin kanssa samalla roviolla, ei ole kuitenkaan saatu hävitettyä ihmisten mielistä eikä käytännöstä tänäkään päivänä.

Se, että hinduismi on syntynyt ennen juutalaisuutta ja ortodoksijuutalaisuutta, ennen kristinuskoa ja kirkkoa ja ennen islamia, antaa sille tiettyä arvokkuutta. Sen oppilauselmiin ei kuulu kirkon tai islamin fanaattisuus eikä määrätietoinen kristittyjen vaino. Hindut ovat rajoittaneet kristittyjen harjoittamaa lähetystyötä, mutta mitään kerettiläisvainoihin tai pyhiin sotiin verrattavaa ei hindujen ohjelmaan kuulu.

 

Luku 7. Buddhalaisuus

Myös buddhalaisuus on niitä uskontoja, jotka ovat syntyneet ennen kirkkoa ja islamia. Sen ei ole tarvinnut taistella reviiristään, koska se on ollut aikansa terveimpiä hengenilmaisuja maassaan. Jos buddhalaisuus syntyisi nyt, kristityt kysyisivät, että miksi et tee työtä, miksi et tee hyvää, sillä kärpäsentappokielto ei ole hyväntekemistä vaan nolla. On toki oikein olla pahaa tekemättä, mutta ihmisen ei tarvitse olla nolla, hän voi tehdä hyvää. Rakkaus on se puoli elämästä, joka on nollan yläpuolella. Koko elämän tulee olla vähintään nollarajan yläpuolella. Munkki, joka jättää kaiken työnteon ja hyvänteon, ei saavuta nollarajaa, vaan hänen on kerjättävä leipänsäkin.

Buddhalaisuuden reitti Kiinaan kulki nykyisen Kirgisian kautta silkkitietä pitkin. Kirgiisit ja uiguurit, jotka joskus olivat buddhalaisia, kääntyivät manikealaisiksi, sitten nestorialaisiksi kristityiksi ja sitten joutuivat muslimien valtaan. Silkkitien varrella Dunhuanin luolissa on eräs tämän buddhalaisuuden vaiheen eräs näyttävimpiä kulttuurikohteita, tosin aarteet sieltä vietiin jo sata vuotta sitten.

Kirjapajan USKONTO jättää mainitsematta, että buddhalaisuus on mongoolien keskuudessa suosittu uskonto. Nykyään Venäjän burjaattimongoolien keskuudessa buddhalaisuus elää jonkinlaista renessanssia. Mongoliassa aviorikoksen kieltävästä käskyä ei nähtävästi toteltu, sillä Ulan Batorissa aikoinaan käyneet suomalaiset tutkimusmatkailijat kertoivat lähes kaikkien munkkien sairastavan syfilistä. Ja munkkeja kaupungissa oli tuhansia.

Liitämme buddhalaiset samaan ryhmään muiden veijareiden kanssa.

 

Osmon kysymys luvusta 7:

Missä on Tiibetin omalaatuinen buddhalaisuus Dalai Lamoineen?

Kirjapajan USKONTO 7 on kirjoitettu ikään kuin kirjoittajat olisivat tietämättömiä moukkia. Jos asia todella olisi niin, voisi heille antaa anteeksi sen, että heidän kirjoittamansa kirja on se mikä se on. Silloin kaikki vastuu kirjan julkaisemisesta ja käyttämisestä jäisivät Kirjapajalle ja koululaitokselle. Mutta valitettavasti asia ei ole niin. Sellaiset asiat, kuin Dalai Laman jättäminen pois kuvioista, kertoo asiantuntijalle aivan tarkkaan, mistä on kyse - häikäilemättömästä politikoinnista ja yleisen mielipiteen manipuloinnista. Tässä yleisen mielipiteen manipuloinnissa suomalaisen peruskoulun uskonnon oppikirjalla on vain pieni osa, mutta järjestelmässä kaikkien osien on palveltava samaa päämäärää. Ja järjestelmälle Dalai Lama on kuuma pala.

 

Osmon kommentti: Dalai Lama ja Yhdistyneet kansakunnat

Elokuussa 2000 Yhdistyneet kansakunnat järjestivät yli tuhannelle maailman uskonnolliselle johtajalle huippukokouksen, mutta jättivät Dalai Laman kutsumatta. Tiibetin buddhalaiset eivät päässeet Kiinasta esittämään YK:lle vastalausetta asiasta, sillä Kiina miehittää Tiibetiä. Mutta Dalai Laman uskonnolliseen järjestelmään kuuluvia buddhalaisia on muuallakin. Burjatian, Kalmykian Dharma-keskukset ja Venäjän Federaatiossa toimivat buddhalaisyhteisöt toimittivat virallisen protestin Yhdistyneiden Kansakuntien Moskovan edustustoon 01.08.2002 toimitettavaksi edelleen Yhdistyneitten Kansakuntien pääsihteeri Kofi Annanille. Buddhalaislähetystöä ei ensin otettu edes vastaan YK:n Moskovan edustustossa, vaan heidät lähetettiin kaupungin toiselle laidalle, toiseen YK konttoriin, joka lähetti lähetystön takaisin ensimmäiseen osoitteeseen. Vasta simputuksen jälkeen YK:n toimisto otti lähetystön vastaan.

YK:n suorittamasta uskontojen diskriminoinnista tekivät protestin myös Tuvan Tasavallan buddhalaisten johtaja Hambo-lama, Kalmykian buddhalaisten johtaja Shadzin Lama ja Etelä-Afrikan anglikaanisen kirkon arkkipiispa Desmond Tutu.

 

Luku 8. Kiinan perinteiset uskonnot ja uudet

Kirjapajan USKONTO kuittaa taolaisuuden, kiinan buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden puolella sivulla. Oliko Kiina siis henkinen tyhjiö kaikki ne viisi tuhatta vuotta, aina siihen asti, kun englantilaiset oopiumikauppiaat tulivat sen rannoille tykkiveneineen? Älkää nyt viitsikö! Tietämättömyyden kruunuksi on sitten vielä perään kirjoitettu tuo tavanomainen lause: "Hallitseva luokka oli sivistynyt ja rikas, suuri osa kansasta eli köyhyydessä".

Olisi aloitettava alusta, mutta jätetään se toiseen kertaan. Vain pari yleistä huomiota Kiinasta:

Kiina oli vauras ajoittain ja köyhä ajoittain. Kiinan alituisena vaivana parin tuhannen vuoden ajan olivat sodat, joiden aikana väkiluku vuoroin laski pariinkymmeneen miljoonaan ja vuoroin nousi noin sataan miljoonaan. Juuri koskaan Kiina ei ollut itsenäinen, vaan aina joku paimentolaisheimo syöksyi rajojen ulkopuolelta, hävitti maan ja sen edelliset vallanpitäjät, tuli itse valtaan, teki uudistuksia, korjasi vahinkoja ja veltostui. Veltostuneen ja kiinalaistuneen herrakansan syöksi hautaan taas uusi valloittaja …

Kiinan suuruus oli siinä, että se lapset kunnioittivat vanhempiaan. Hyvät tavat ja terve järki olivat ehkä Kungfutsen ansiota, ehkä muista lähteistä kotoisin. Kiinalainen yhteiskunta ei sortunut koskaan edes pahimpien katastrofien aikana. Se pystyi aina voittamaan valloittajansa olemalla hiljaa ja hoitamalla omat asiansa.

Ajallaan Kiinaan tulivat niin buddhalaiset, juutalaiset, manikealaiset, nestoriolaiset kristityt, armenialaiset kristityt, muslimit ja muut, mutta niille kävi samoin, kuin niille arojen ratsastaville valtiaille, jotka olivat tulleet Kiinan muurin takaa maata hallitsemaan. Ne kiinalaistuivat. Kullakin suurella maailmanuskonnolla on kuitenkin omat muistomerkkinä ja historiansa Kiinassa.

Oopiumisodan jälkeen, eli 1800-luvun toisella puoliskolla Kiina tuli länsimaisten repivien maailmanselitysten temmellyskentäksi. Kiinalaisten oli vaikea ymmärtää, että kristinuskossa voi olla jotakin hyvää, koska suuret imperialistiset vallat, Englanti, Venäjä, Ranska olivat olleet pahimpia Kiinan sortajia. Mutta Kiinasta löytyi mies Ni Duosheng, joka näki pitemmälle ja pystyi löytämään kristinuskon olemuksen sen ympärille puolentoista tuhannen vuoden aikana rakennettujen kulissien takaa. Toinen kiinalaisen kristikunnan syntyyn vaikuttanut henkilö oli Latvian juutalainen, kristinuskoon kääntynyt Samuel Shereshevski. Hän käänsi Raamatun ensin virkamiesten käyttämälle kielelle ja uudestaan vielä kiinan kirjakielelle, wen li, joka painettiin heti 1900-luvun alussa.

Ni Duoshengin (1903-1972) vaikutus oli niin suuri, että hänestä tuli eräs eniten luettu kristillinen kirjailija myös länsimaissa. Länsimaissa Ni Duoshengistä käytetään nimeä Watchman Nee. Eräs hänen ideoitaan on ilman kirkkorakennuksia toimivat kotiseurakunnat. Kotiseurakunnat osoittautuivat erittäin tehokkaaksi sen jälkeen, kun Kiina oli joutunut sosialistien käsiin, ja lähetystyö kiellettiin. Kiinalaiset kotiseurakunnat nousivat voittajina Kiinan kulttuurivallankumouksesta. Nykyisin Kiinan kotiseurakunnissa lasketaan olevan 100 miljoonaa jäsentä.

On aika kuvaavaa Kirjapajan uskontokirjalle, että Kiinan kotiseurakuntia ei edes mainita silloin, kun puhutaan Kiinan uskonnoista. Kuitenkin Kiinan kristikunta on suurin maailmassa tällä hetkellä dynaamisesti etenevä kristillinen liike.

Kiinassa kungfutselaisuus ja buddhalaisuus vaikuttavat yhä, mutta niistä siirrytään yhä useammin "lahkolaisiin" kotiseurakuntiin. Sosialistit käyvät edelleen taistelua kotiseurakuntia vastaan. Kevätkesällä 2002 sosialistien otteet olivat kovenemassa, pöydälläni on lehti, joka kertoo uudesta pidätysaallosta.

Kun Kiinaa hallinnut mantshurialainen dynastia vuonna 1911 kaatui, oli Kiinalla monien valintojen edessä. Presidentiksi tullut Sun Zhongshanin (Sun Jat-sen) oli kristitty, mutta heikko hallitsija. Japanilaiset miehittivät Kiinan väkirikkaimman osan 1930-luvulla. Siitä onkin hyvä jatkaa Japania hallitsevien henkivaltojen tutkimista.

 

Japanilaiset uskonnolliset filosofiat

Kirjapajan USKONTO 7 on kirja, jonka taso vaihtelee luvusta lukuun. Japanin kulttuurista esitetty katsaus on kirjan muuhun tasoon nähden hyvä, se vastaa tavallisen viikkolehden reportterin kuvausta asioista, joista hän ei itse asiassa tiedä mitään, mutta ei myöskään esitä viisasta. Kirjapajan esityksestä käy kuitenkin selvästi ilmi, että Japanissa ei ole varsinaista uskontoa, vaan elämänfilosofia, vähän samanlainen, jollaiseksi kreikkalaiset yrittivät aikoinaan muuttaa kreikkalaisen mytologian. Jos japanilaisia elämänfilosofioita olisi tutkittu perusteellisemmin, olisi kuitenkin taas tarvittu henkivaltojen tuntemusta, sillä aina kun jotakin palvotaan, on kysyttävä, ketä palvotaan.

Japanilaiset palvovat henkivaltoja, mutta eivät tunne niitä. Japanilaisille sopivat hyvin samat sanat kuin apostoli Paavalin sanat kreikkalaisille, puheesta, jonka hän piti Areiopagilla Roomassa.

Japanilaisen elämänmuodon osat eivät kaikki ole japanilaista tuotantoa. Auringonpalvonta on yleismaailmallinen ilmiö ja kungfutselaisuus on kehittynyt Kiinassa. Buddhalaisuus tuli Kiinan kautta, mutta se toi mukanaan paitsi intialaisia aineksia, myös kristillistä kulttuuria ennen kuin muut kristilliset vaikutteet saavuttivat Japanin. Japanilainen ihminen ei kuitenkaan tunne olevansa juureton ihminen. Hänen sidosverkkonsa yhteisöön on erittäin vahva, ja tämä vahvuus näkyy myös kehittyneen valtion toiminnassa kokonaisuutena.

Kehittyneen valtion voimavarat sallivat monenlaisten hankkeiden toteuttamisen. Japanin toimet ennen toista maailmansotaa Kiinassa ja Koreassa eivät olleet hyvää mainosta japanilaisille valloittajille. Vielä vähemmän hyvää on odotettavissa sellaisista japanilaisista uususkonnoista, kuin sokagakkai tai muut sotilaallis-uskonnolliset järjestöt.

 

Uskonnot kristityn näkökulmasta

Kirjapajan uskonnontekijät näyttävät laskevan kristinuskon uskontojen joukkoon, koska he kirjoittavat: "Muut uskonnot kristityn näkökulmasta".

 

Luku 9

Uskontojen muodonmuutokset

Ihmiskunnan kirjoitettu historia alkaa sumerilaisista. Itse sana sumeri, shemer, tarkoittaa auringonjumalan maata. Auringonpalvonta oli ensimmäinen poikkeama Jumalan palvonnasta ja palvelemisesta, joka syntyi, kun ihmiset nimittivät auringon "Jumalan silmäksi" ja osoittivat kunnioituksensa auringolle. Jumalan palvonta ja auringonpalvonta olivat kauan vaikeasti erotettavissa toisistaan, sillä auringonpalvojat eivät myöntäneet palvovansa suoranaisesti aurinkoa vaan ilmoittivat auringon merkitsevälle heille vain kohdetta, jonka kautta Jumala ilmenee, eräänlaista ikonia, Jumalan kuvaa siis.

Sumerilainen kulttuuri joutui seemiläisten jalkoihin noin vuonna 2000 eKr, mutta auringonpalvonta ei kuollut. Babylonialainen kuningas Hammurabi ilmoitti saaneensa kuuluisan lakikokoelmansa auringonjumala Shemekseltä. Job, eräs Vanhan Testamentin profeetta paheksui auringon jumaloimista. Hän teki eron Luojan ja luodun välillä:

Jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhäällä vaelsi, sydämeni antautuisi salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti, niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan. (Job 32:26-28)

Mooseksen laissa auringon palvonta oli kielletty, kts. 5.Ms 17:3.

Auringonpalvonta oli yleismaailmallinen uskonto. Espanjalaiset konkistadorit löysivät sen Andeilta 1500-luvulla täysissä voimissaan ja kerran viikossa jokainen suomalainen vielä tänäänkin viettää sunnuntaita, auringon päivää. (Vertaa engl. Sunday ja sen vanhempi muoto sunnandag, auringon päivä). Suomalais-ugrilaisista kansoista ainakin Romaniassa ja Moldaviassa asuvat changot palvovat vielä tänäänkin aurinkoa.

Auringonpalvonnasta syntyi muunnoksia jo varhain, kun auringon saamat eri nimet saivat erilaisia attribuutteja, joita sumerilaisessa piirtokirjoituksessa kuvattiin erilaisilla konkreettisilla kuvilla. Kun ymmärrys yhä sumeni, alettiin näitä piirtokirjoituksen kuvissa esitettyjä eläimiä palvella jumaluuksina, joita taivas alkoi olla pian aivan väärällään. Myös kreikkalaisten jumalien kirjo, pantheon, on syntyisin tätä tietä. Tyypillinen tarina on Auringon puolison, kuun ja hedelmällisyyden jumala Ishtarin muuttuminen ensin Astarteksi ja Afroditeksi, ja vielä myöhemmin Easteriksi ja viimein Esteriksi. Eikä siinä kyllin: myös katolinen kirkko omaksui Esterin kultin sen välimerenmaissa harjoitetussa muodossaan. Katolisesta esterinpalvonnasta tuli marianpalvonta.

Indoeurooppalaisten kansojen ensimmäisiä jälkiä maailmanhistoriassa on säilynyt intialaisessa Veda-kirjallisuudessa. Veda-kirjallisuuden esittämä maailmankuva on vielä lähes yksijumalainen auringonpalvonta, ja aivan kaukana nykyisestä hinduismista, jossa jumalia on jo tajuton määrä. Veda-kirjallisuus esittää korkeimmaksi olennoksi Brahman, jonka "loiste on niin suuri, ettei hänestä voi tehdä kuvaa" ja joka "valaisee kaiken, tekee kaiken iloiseksi, missä vain kulkeekin hän, jonka voimasta he ovat syntyneet ja jonka luo heidän on palattava".

Auringonpalvonta kehitti varsin varhain myös Jumalan kolmiyhteisyyttä vastaavat muodot. Egyptiläiset ilmaisivat kolminaisuutta tasakylkisellä kolmiolla; tämä kuva on siirtynyt esimerkiksi Yhdysvaltain dollariin, jossa kolmion sisällä on Horuksen silmä. Horus egyptiläisessä kolminaisuusopissa esittää poikaa. Hinduismissa kolminaisuutta esittävät kolmipäiset patsaat "Eko Deva Trimurtti", (Yksi Jumala, kolme muotoa), jotka kuvaavat Brahmaa, Vishnua ja Shivaa.

Persiassa auringonpalvonta kehittyi tulenpalvonnaksi, josta edelleen kehittyi mitralaisuus. Mitralaisuuskaan ei ole kuollut uskonto, se on jättänyt vahvat jälkensä koko länsimaiseen kulttuuriin, johon se pesiytyi samaan aikaan, jolloin kristinusko oli leviämässä Rooman valtakunnan alueelle. Kun kirkollinen Rooma ei pystynyt voittamaan mitralaisuutta, se vaihtoi mitralaisten uskonnollisten juhlien nimet kristillisiin tapahtumiin viittaaviksi nimiksi ja omaksui muutkin mitralaiset maailmanselitykset. Kirkko edustaakin enemmän mitralaisuutta kuin kristinuskoa.

Mitralaista symboliikkaa tavataan myös luterilaisissa kirkoissa. Apostoli Luukasta esitettävä kirkkotaide piirtää hänet härän muotoon, koska häränteurastuksella oli keskeinen sija salaisissa mitralaisissa kulttimenoissa jne. Läntisessä tapakulttuurissa mitralaisuuden osuus on vieläkin suurempi kuin kirkossa.

Pyhäinjäännösten palvonta on eräs auringonpalvonnasta kehittyneiden uskontojen yhteisiä piirteitä. Buddhan hammas on buddhalaisille yhtä arvokas ihme-esine kuin apostoli Pietarin hammas roomalaiskatolisille; kummassakin mainitussa uskonnossa pyhäinjäännöksien palvonta on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että yksistään niiden perusteella voidaan sanoa, että luut ovat jääneet, mutta järki on lähtenyt. Tai mitä muutakaan voi sanoa sellaisesta uskonnosta, jonka alttareiden alle on haudattu seitsemän apostoli Pietarin kättä, kaksi tai kolme apostoli Pietarin päätä ja muita tosi ihmeellisiä kummajaisia uskonnollisen biologian maailmasta. Egyptiläinen vainajanpalvonta on tietysti luku sinänsä, mutta jätetään se turistien tutkittavaksi tällä kertaa.

Yhdistyneet kansakunnat ja UNESCO pyrkivät aktiivisesti uuden maailmanuskonnon luomiseen. Uuden uskonnon aineksina näkyy olevan vanhaa tavaraa, auringonpalvonnasta ja babylonialaista kultista tutut aurinko, kuu ja maa ja niiden personifoidut vastineet kuningas, kuningatar ja avioton poika.

 

Luku 10.

Ideologiat kohtaavat

Kirjapajan ryhtyy pistämään uskontoja paremmuusjärjestykseen, mutta jättää pois sekä kristinuskon, että valtaosan sen haastajista. Sosialismista mainitaan vain kiinalainen sosialismi ja sekin asiatietoa esittämättä.

Kirjapajan sepät sumuttavat kirjan lukijaa. He sanovat: "Muslimit uskovat yhteen Jumalaan…. Niin tekevät kristitytkin".

Osmon kommentti: Mitä usko on

Jos kerran oppiaineena on uskonto, ainakin yhden asian olisi pitänyt olla selvä jo ensimmäiseltä sivulta alkaen: se, mitä on usko. Asian selvittämiseksi tarkastelemme kahta lausetta.

1. Japanin keisari on olemassa.

2. Japanin keisari auttaa minua joka asiassa, ja vie minut taivaaseen.

Minä ainakin uskon, että Japanin keisari on olemassa, mutta en usko, että hän vie minut taivaaseen. (Vaikka japanilaisista moni uskookin keisarin olevan jumal-olento).

Ensimmäisessä tapauksessa keisari (tai jumala) on kaukainen, vieraan valtakunnan johtaja, toisessa tapauksessa keisari (tai jumala on) tunnettu, konkreettinen ja tunnustettu hallitsija, jonka uskotaan tekevän lupaamansa asiat.

Yhtä hyvin olisimme voineet sanoa, että uskon siihen, että Ruovedellä on kirjakauppa. Usko on tällöin väitteen totena pitämistä. Mutta totena pitäminen joutuu koetukselle, jos tarvitsemme kirjan. Jos uskomme on muutakin, kuin totena pitämistä, me suuntamme matkamme Ruovedelle ja ostamme kirjan. Todellisuudessa usko on tärkein ihmisen käyttäytymistä ohjaava tekijä.

Otamme vielä yhden esimerkin. Uskomme junan kyljessä olevaa kylttiä, jossa lukee "Helsinkiin". Nousemme junaan, koska uskomme kyltin sanomaan. Mutta jos uskomme, että kyltti on väärä, tai juna joutuu matkalla onnettomuuteen, tai jos pidämme matkalipun hintaa kalliina, emme nousekaan junaan, huolimatta siitä, että tahdomme Helsinkiin.

Vapaan ihmisen jokainen teko riippuu hänen uskostaan. Työhön mennään, koska uskotaan, että palkka maksetaan. (Ei se niin varmaa ole, mutta todennäköistä kyllä). Koulua käydään, koska uskotaan, että muuten tulee polliisi, ja vie sinne väkipakolla. Tosin joku voi käydä koulua siitä syystä, että uskoo koulunkäynnin olevan hyödyllistä, jollei nyt heti, niin joskus myöhemmin.

Usko on kehittyneen ihmisen tärkein liikkeellepaneva voima. (Kehittymätöntä ihmistä ohjaavat vietit ja hormoonit, orjia orjapiiskurit). Ei siis luulisi edes pakkokoulun kirjantekijällä olevan varaa esittää täyttä huuhaata asiasta, joka on tärkein kehittyneen ihmisen toiminnan vaikutin.

Samalla sivulla (s.72) Kirjapaja harjoittaa demagogiaa myös lähetystyötä vastaan demagogian yksinkertaisin keinoin: Kirjapajan asesepät yrittävät sekoittaa lähetystyön ja uskonsodat. Kirjapajan militaristit yrittävät sekoittaa myös kirkon ja kristinuskon, vaikka ne ovat toistensa totaalisia vastakohtaisuuksia.

Osmon kommentti: Lähetystyö

Jeesuksen antama lähetyskäsky on esitetty kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta hiukan eri muodossa. (Kts. Matt 28:1-20, Mark 16:15-18, Luuk 24:46-49 ja Joh 20:19-23). Kun kaikki neljä käskyä pannaan yhteen, saadaan evankelistan toimenkuva selville. Siihen kuuluvat:

meneminen kaikkeen maailmaan,

evankeliumin julistaminen,

ihmisten kehoittaminen mielenmuutokseen,

Jeesuksen antaman opetuksen edelleenvälittäminen,

uskoontulleiden kastaminen,

syntien anteeksi antaminen, tai

syntien anteeksiannon evääminen.

Jeesuksen ohjeet eivät missään kohdin oikeuta minkäänlaisen väkivallan harjoittamiseen. Jeesuksella ei ole mitään yhteistä hänen nimessään toimivan kirkon harjoittaman väkivallan kanssa.

Osmon kommentti: Kirkon terrori

Kirkko on lähetyskäskyn varjolla harjoittanut miekkalähetystä ja yhteiskuntaterroria, hävittänyt kokonaisia kansoja ja kiihottanut Euroopan kansoja juutalaisia vastaan. Kirkon yhteiskuntaterrorin kohteena ovat olleet uskovat, joita kirkko on nimittänyt kerettiläisiksi, ja nyt nimittää lahkolaisiksi. Tuhannen seitsemänsadan vuoden ajan kestänyttä terroria ei voi sivuuttaa parilla lauseella, eikä tehdä tyhjäksi makeilla puheilla.

Vanha sanonta kuuluu: "ihminen on ihmiselle susi". Maailmanhistoria kertoo aivan samaa, kuin Jeesus, joka väittää: "ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys". (Kts. Mark 7:21-22). Aivan kaikkea ihmisen pahuutta ei siis voi panna edes uskonsotien piikkiin.

Ihmisen pahuus ilmenee raaimmillaan silloin, kun sodissa tapetaan sivullisia. Sellaisten aseettomia ihmisien, jotka eivät edes puolusta omia laillisia oikeuksiaan ase kädessä, tappamista sanotaan terrorismiksi.

Kirkon terrori on pääasiassa kohdistunut Jeesuksen seuraajiin. Terrorismilla on ylläpidetty kirkollista mielipideilmastoa. Kirkko terrorisoinut Euroopan kansoja ja hävittänyt Euroopasta valdolaiset, bogomilit, albigenssit, hussilaiset, Böömin veljet, anabaptistit ja satojen muiden herätysliikkeiden kautta Jumalan Hengestä osalliseksi tulleet uskovat.

Venäjällä eurooppalaisen kristinuskon hävittäminen oli vielä kesken, kun sosialistit pääsivät valtaan vuonna 1917. Sosialistit jatkoivat kirkon perinnettä, perustivat vankileirien saariston ja yrittivät hävittää viimeisenkin uskovan. Uskovat osoittautuivat kuitenkin voimakkaammiksi ja kansainvälisen sosialismin johtotehtävät siirtyivät Euroopan Unionille.

Suurin maailmanuskonto, sosialismi haluaa hävittää kaikki kilpailevat uskonnot ja väittää, että siten päästään eroon sodista. Kirjapajan sepät ovat samoilla linjoilla, vaikka jättävätkin sosialismin ja kristinuskon mainitsematta, kts. sivu 72.

 

Osmon kommentti: Uskonsodat ja informaatiosota

Usko syntyy tietynlaisesta informaatiosta, eli Raamatun lauseilla sanottuna "usko tulee kuulemisesta". Ihmisen ongelma on valita informaatiotulvasta luotettava informaatio. Ydinkysymys informaatioyhteiskunnassa on, ketä uskoo, ja ketä ei. Kysymys on sama, kuin se Eedenin puutarhassa esitetty kysymys Tiedon puun hedelmistä.

Useimmat uskonnot ilmoittavat pyrkivänsä rauhaan. On mahdotonta uskoa väitettä todeksi, jos rauhantuoja on itse sodantuoja. Sosialismin, kirkon ja islamin historia ja opit tekevät heti selväksi, että ainakaan nämä ideologiat eivät tuo rauhaa. Hinduismin, buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden asiat ovat tässä suhteessa paljon paremmin.

Pari vuotta sitten päättynyt vuosisata oli maailmanhistorian verisin. Sosialismin kannattajat pyrkivät alistamaan kansat orjuuteen Venäjällä, Kamputsheassa, Angolassa, Kiinassa, Kreikassa ja niin edelleen. Yksin Venäjällä sosialistit tappoivat oman maan taantumukselliseksi nimittämiään kansalaisia kymmeniä miljoonia - venäläisten omien laskelmien mukaan 57 miljoonaa. Kamputshean sosialistihallitus tappoi pari miljoonaa maan puolustuskyvytöntä asukasta, kun kukaan ei tullut apuun.

Puhuttaessa maailman suurista uskonnoista on tiedettävä, missä ovat erilaisten uskontojen pääkallovuoret ja laskettava ne oikein. Kirkon pahimmat hirmutyöt tapahtuivat ennen Ranskan vallankumousta, mutta on erheellistä luulla, että kirkko olisi muuttunut. Ranskalaiset olivat vain väsyneet toimimaan paavin pyövelinä - he olivat paavin käskystä hävittäneet uskovat hugenotit omasta maastaan kaksisataa vuotta kestäneissä hugenottisodissa. Kirkon piilevästä aggressiivisuudesta saimme raa'an näytön, kun kreikkalaiskatoliset serbit ryhtyivät systemaattisesti tuhomaan Balkanin niemimaan muslimeja 1990-luvulla. Kreikkalaiskatoliset venäläiset jatkavat vieläkin useiden kansojen vainoa monin erilaisin keinoin. Raaimmillaan ortodoksisen kirkon kannattajien raakuus näkyy Tsetseniassa. Kyse on nimenomaan kirkon raakuudesta, sillä kreikkalais-katolinen kirkko on näkyvästi tukenut esimerkiksi Kosovon albaanien teurastusta.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa käydään jatkuvaa informaatiosotaa. Taistelevat osapuolet esittävät väitteitä mitä valheellisimpia väitteitä, mutta pyrkivät estämään väitteiden tarkistamisen. Nämä valheen suojaksi rakennetut suojajärjestelmät hallitsevat maailmaa, eikä Jumalan valtakunta ole tästä maailmasta. Tämän maailman voittamiseen tarvitaan Kristuksen ylösnousemisen voima.

 

Luku 11

Raamatun synty

Kirjapajan esitys Raamatun synnystä on kohtuullisen informatiivinen. Muutama täsmennys on silti paikallaan. Raamatun synnystä voisi tosin esittää paljon pitemmän ja tarkemman kertomuksen, kuin mitä USKONTO 7 sivuilla on tehty ja samalla kertoa myös siitä, mitä muut historialliset lähteet kertovat Raamatun ajan tapahtumista. Vertailun on tehnyt mahdolliseksi 1850-luvulta lähtien voimakkaasti kehittynyt Raamatun maiden arkeologia, joka on tuonut päivänvaloon paljon Raamatun ulkopuolista aineistoa koko siltä ajalta, josta Raamattu kertoo.

Sosialismin teoreetikot ja saksalaiset teologit väittivät 1800-luvun puolivälin tienoilla, että Mooseksen kirjat eivät voi olla Mooseksen kirjoittamia, koska heidän mukaansa kirjoitustaito keksittiin vasta 800-luvulla ennen Kristusta. Saman epätieteellisen väitteen löydämme Kirjapajan USKONTO 7:stä seuraavassa muodossa: "Alussa Vanhan testamentin tekstit ovat säilyneet suullisessa muodossa, mutta kun kirjoitustaito tuli tunnetuksi Israelissa noin 1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, alettiin suullista perimätietoa merkitä muistiin."

 

Osmon kommentti: Kirjoitustaito

Sumerilaista kuvakirjoitusta tunnetaan noin vuodelta 4000 eKr. Tämä ihmiskunnan vanhin kirjoitus on vaikeasti luettavaa, mutta nuorempi, sumerilaisten käyttämä (ja nähtävästi heidän keskuudessaan syntynyt) kiila- eli nuolenpääkirjoitus on sekin hyvin vanhaa. Nuolenpääkirjoituksella kirjoitettuja tekstejä tavataan noin vuodesta 2350 eKr alkaen. Näissä vanhemmissa nuolenpäätesteissä on esitetty muunnoksia tarinoista, joita löydämme Raamatun alkulehdiltä. Sumerilaisilla on oma vedenpaisumuskertomus ja sumerilainen kuningasluettelo, jonka nimet ovat suurelta osin samoja, kuin Raamatun alun kertomukset ihmiskunnan esi-isistä. (1. Moos, luvut 5 ja 10). Tärkein asiaa koskeva dokumentti on Oxfordissa (Ashmolean Museum of Art) säilytettävä Weld-Brunellin kahdeksankulmainen savisärmiö, "prisma".

Vuonna 1975 muinaisen Eblan rauniokummusta läheltä Aleppoa löydettiin tulipalon tiileksi polttama savitaulukirjasto noin vuodelta 2000 eKr. Kirjat kertovat muunnoksia Aabrahamin ajan tarinoista. Tarinoissa mainitut henkilönimet ja jopa palvonnan kohteina olevien jumalten nimet ovat samoja, kuin mitä Raamatussa tunnetaan. Eblan savitaulut on kirjoitettu nuolenpääkirjoituksella, mutta kieli on hebrean lähisukulaiskieltä.

Maailman vanhin tunnettu kirjainkirjoitusjärjestelmä on seemiläinen, joskus kanaanilaiseksi, ja joskus hebrealaiseksi aakkoskirjoitukseksi nimitetty konsonanttikirjoitusjärjestelmä, jonka muunnos myös suomalainen kirjoitusjärjestelmä on. Sen ensimmäinen säilynyt kirjallinen muistomerkki "Ryövärien luolasta" Egyptissä on ajoitettu vuodelle 1800 eKr. Hieman nuorempia - Mooseksen ajoilta - ovat Siinain niemimaan turkoosilouhoksien seinästä löydetyt kirjoitukset.

Hebrealaisen kirjoitusjärjestelmän alkumuoto syntyi siten, että jokaista konsonanttia kuvattiin piirroksella, jonka nimen ensimmäinen kirjain sai kirjaimen merkityksen. Siten yksinkertaistettu piirros sanasta beit, talo, tuli merkitsemään kirjainta B ja niin edelleen. Tässä järjestelmässä tarvittiin vain 22 merkkiä, koska vokaaleja ei merkitty.

Foinikialaiset kuljettivat edelleen kanaanilais-hebrealaisen kirjainkirjoituksen Kreikkaan ja Roomaan. Näissä maissa syntyivät uudet muunnokset kanaanilais-hebrealaisesta kirjoituksesta. Kreikkalaisesta kirjoituksesta kehittyi edelleen kyrillinen ja roomalaisesta latinalainen kirjoitusjärjestelmä, jonka piiriin myös suomi kuuluu. Kuvaavaa on, että aakkosjärjestys on säilynyt alkuperäisen mukaisina näissä kaikissa. Hebrealaiset aakkoset kun ovat: Alef, Beit, Gimel, Dalet …

Kirjapajan väite "suullisen perimätiedon" muistiinmerkitsemisestä "alkaen" vuodesta noin 1000 eKr voidaan laskea tunnustuksellisen sosialismin nimiin. Tosiasioiden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Väite Vanhan Testamentin vahvistamisesta noin 100 jKr vaatii myös täsmennyksen. Sata vuotta juutalaisten suorittamaa rajanvetoa ennen elänyt Jeesus esitti puheissaan lainauksia kaikista Vanhan Testamentin kirjoista, mutta ei muusta juutalaisesta kirjallisuudesta. Juutalaiset oppineet todellakin tarkensivat pyhien kirjoitusten ja muun juutalaisen kirjallisuuden välillä noin vuonna 100, mutta tietysti heidän rajauksensa koski vain juutalaisia. Esimerkiksi samarialaiset olivat rajanneet Pyhien kirjoitusten ulkopuolelle kaikki muut, paitsi Viisi Mooseksen kirjaa eli Tooran.

Neljännellä vuosisadalla useiden eri harhaoppien yhteisvaikutuksesta syntynyt katolinen kirkko ei hyväksynyt sen kummemmin Jeesuksen kuin juutalaistenkaan rajauksia. Katolinen kirkko otti Vanhaan Testamenttiinsa myös koko joukon epäperäistä aineistoa, jota sanotaan apokryfaksi. Katolisen kirkon hyväksymiä apokryfiakirjoja ovat mm. Juuditin kirja, Viisauden kirja, Tobiaan kirja, Siirakin kirja, Baarukin kirja, Ensimmäinen Makkabilaiskirja, Toinen Makkabilaiskirja, Kertomus Susannasta ja Danielista. Kertomukset Baabelin Baalista ja Baabelin lohikäärmeestä ja Manassen rukous, Kolmas Esran kirja ja Neljäs Esran kirja eli "Esran ilmestys".

Reformoidut kirkot jättivät Vanhan Testamentin apokryfiakirjat Raamatun ulkopuolelle vasta 1800-luvulla, vaikka ne oli jo kauan sitä aiemmin - juutalaisten määritelmien mukaan jo 100-luvulla - todettu olevan hengellisesti epämääräistä aineistoa. Katoliset painavat apokryfat raamattuihinsa vieläkin.

Jeesuksen elämä ja toiminta synnytti uuden, valtavan suuren kirjallisen tuotannon, mutta suuri osa siitä karsiutui pois, koska sitä ei yksinkertaisesti kopioitu tarpeeksi. Jyvät erottuivat akanoista luonnollista tietä, vain muutamista rajatapauksista käytiin keskustelua pitkät ajat. Uuden Testamentin kaanon sai nykyisen laajuutensa, eli 27 kirjaa, ensi kerran 300-luvulla, mutta esimerkiksi Johanneksen ilmestyksestä eli Ilmestyskirjasta ei täyttä yksimielisyyttä ole vieläkään saavutettu kaikkien uskontokuntien kesken.

Luku Raamatun synnystä päättyy tekstiin uskontunnustuksen symboleista. Mainittakoon tässä vain, että niinsanotulla apostolisella uskontunnustuksella ei ole mitään tekemistä apostolien kanssa. Apostoliseksi uskontunnustukseksi nimitetty teksti on syntynyt joskus 500-luvulla Ranskassa. Se teksti, mikä on sivun alalaidassa ei ole edes tuo 500-luvun teksti, vaan todennäköisesti Konstantinopolissa vuonna 380 Nikeassa vuonna 325 laaditun tekstin muunnos.

Se, että Raamattu itse ei sisällä uskontunnustuksen tapaista julistusta, johtuu siitä, että raamatullisen ideologian mukaan Jeesuksen tunnustaminen Herraksi eli kuninkaaksi on riittävä suusanallinen esitys uskosta, koska lopultakin vain teot näyttävät sen, mihin sinä uskot. Jokainen teko on uskontunnustus.

 

Luku 12.

Luominen

Kirjapajan tekstinvääntäjien mukaan Raamatun luomiskertomus on syntynyt Israelin kansan keskuudessa, pohjana vanhat itämaiset käsitykset maailmankaikkeuden rakenteesta ja luomisusko. Demagogit jatkavat: "Kertomuksesta huomaa helposti, etteivät sen antamat tiedot vastaa nykyajan luonnontieteen käsityksiä".

Oppikirjantekijät ovat siinä kyllä esittäneet oman uskonsa, mutta väittämät ovat vääriä. Raamattu edustaa itse vanhinta itämaista tietämystä, joihin verrattuina vanhimmat Raamatun ulkopuoliset tekstit samoista asioista ovat epätarkkoja muunnoksia. Niissä on helppo huomata tieteellisiä virheitä, mutta väitteet Raamatun virheistä ovat aina jääneet todistamatta. Oma asiansa on se, että Raamattuakin on tulkittu monin eri tavoin. Kirkko väitti aikoinaan, että aurinko kiertää maata, mutta Raamatusta ei väitettä löydy. Hyvä olisikin, jos Kirjapajan demagogit esittäisivät konkreettisia väitteitä, silloin asiallinen keskustelu olisi mahdollista.

Osmon kommentti: Luomisjärjestys

Mikään ennen 1800-lukua kirjoitettu kirja ei esitä edes osapuilleen niin täsmällistä luomiskertomusta kuin Raamattu. Valo, meri, viherkasvit, meren eläimet ja linnut, maaeläimet ja lopuksi ihminen on täysin tieteellinen luomisjärjestys. Mikään tiede ei väitä vielä tänäänkään (2002-07-29), että karhut luotiin ennen merieläimiä tai maaeläimet ennen merieläimiä tai lintuja.

Raamatun luomiskertomus on lyhyt. Jos siihen lisätään Kirjapajojen tekstinvääntäjien tekstit, ei kysymyksessä enää ole Raamatun luomiskertomus. Ja jos vielä se lyhytkin Raamatun kerrotus ymmärretään väärin, ei totuudenmukaiseen lausuntoon päästä. Että lukija voisi edes alkuunkaan ymmärtää käsiteltävää asiaa, esitettään seuraavassa pari kommenttia.

 

Osmon kommentti: Raamatun ensimmäinen lause

Raamatun ensimmäinen lause "Be-reshit bara Elohim et ha-shamajim ve et-ha-arets" on Kirjapajan USKONTO 7 lehdille päätynyt muodossa "Alussa Jumala loi taivaan ja maan". Käännös on epätarkka. Ensimmäinen sana Reshit tarkoittaa alkua ja esikoista. Käännösvaihtoehtoja on kaksi: "alussa" tai "esikoisessaan". Elohim on monikollinen substantiivi, ja voidaan kääntää sekä "Jumala" että "Jumalat". Luominen on ilmaistu sanalla "bara", loi, yksikkömuotoa käyttäen. Jos tulkitsemme monikollisen sanan Elohim käytön johtuvan siitä, että Jumala on kolmiyhteinen, kuten Raamatun myöhempi ilmoitus osoittaa, on meillä nyt useita käännösvaihtoehtoja: "Alussa Jumala loi", "Alussa Jumalat loi", "Esikoisessaan Jumala loi", "Esikoisessaan Jumalat loi". Ja sitten teksti jatkuu. Hebrealaisella sanalla on kolme lukua: yksikkö, kaksikko ja monikko. Sana "shamajim" on kaksikkomuoto sanasta taivas. Siis Jumala loi kahdet taivaat. Sanalla on määrätty artikkeli "ha"; kysymys on siis määrätyistä kahdesta taivaasta. Myös sanalla maa, "arets", on määrätty artikkeli. Kysymys on siis, määrätystä, tietystä maasta. Esitetyn perusteella minä ymmärrän Raamatun ensimmäisen lauseen tarkoittavan seuraavaa: "Esikoisessaan (Jeesuksessa) Jumala loi taivaat ja maan"

 

Osmon kommentti: Luomispäivän pituus

Raamatun ensimmäisen lauseen aikataulua ei ole ilmoitettu ollenkaan. Päivä yksi alkaa vasta, kun valo luodaan.

Aurinko luotiin neljäntenä päivänä. Ennen auringon luomista "päivän" pituutta ei edes teoriassa voida pitää maapallon yhden akselinsa tekemän kierroksen pituisena valon ja pimeyden vaihteluna.

Ihminen luotiin kuudentena päivänä jonka jälkeen Jumala lepäsi. Mutta tämä lepo, shabat, ei ole vielä tullut. Nyt on menossa kuudes päivä, ihmisen luominen. Sinä ja minä olemme luotavina. Jeesuksen mukaan Hän tekee vielä työtä ja Isä tekee työtä. Hebrealaiskirje Uudessa Testamentissa ilmoittaa, että lepo on tulossa. Luuletko pääseväsi sinne?

 

Luku 13.

Tietoyhteiskunta ja vastuu

Raamatun alkulehdillä kuvattu Eedenin eli Idän puutarha on kuva maailmasta, joka on varsin kaukana Jumalasta. Siellä on kuitenkin Elämän puu, ja toinen, Hyvän ja pahan tiedon puu.

Raamatun kuvakielessä "itä" tarkoittaa samaa kuin "poispäin Jumalasta". Puu Raamatun kuvakielessä tarkoittaa kansaa. Hyvän ja Pahan tiedon puu tarkoittaa siten sellaista yhteiskuntaa jossa tiedetään hyvä ja tiedetään paha, tietoyhteiskuntaa.

Tiedosta tulee vastuu. Jos ihminen tietää, mikä on hyvä ja mikä on paha, hän on velvollinen tekemään sen, mikä on hyvä. Mutta siihen ihminen ei pysty, ja siksi Jumala varoittaa häntä syömästä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmistä. Ihmisen olisikin viisasta syödä elämän puusta, joka poistaisi ihmisen rajoitukset täydentämällä ihmisen voimalla ja kyvyllä pahan torjumiseksi, mutta ihminen valitsee väärin. Hän saa kannettavakseen velvoitteen, johon hänen voimansa eivät riitä. Ettei pahempaa sattuisi, ihminen ajetaan pois Edenin puutarhasta vielä kauemmas itään odottamaan ratkaisua syntyneeseen ongelmaan.

 

Luku 14.

Aabraham

Aabrahamiin mennessä on ehtinyt tapahtua paljon. Käsitteet ovat selventyneet kun Nooa löysi armon Jumalan silmissä, kun ensimmäinen avaruudenvalloitusta havitellut kaupunkiyhteiskunta hävitettiin jne. Aabraham on kuitenkin ensimmäinen, josta sanotaan, että hän uskoi Jumalaan. Usko vaikutti hänessä konkreettisia tekoja; hän lähti etsimään "pysyväistä kaupunkia", "maata, jossa vanhurskaus (oikeudenmukaisuus) asuu". Teko tulee mielekkääksi, jos tiedetään millainen oli se babylonialainen kulttuuri, josta Abram/Aabraham lähti. Ja nythän se tiedetään, kun arkeologia on kaivanut rauniokummut esiin.

Siirtyessään "suuren virran", Eufratin toiselle puolelle ihmiset antoivat Abram/Aabrahamille nimen "ivri", toiselle puolelle mennyt, sana, joka nykyisin tunnetaan muodossa "hebrealainen".

 

Luku 15.

Mooses ja Kymmenen käskyä

Kirjapajan sepät ovat takoneet aivan siedettävän tekstin, mutta muunlaiseen tekstiin tuskin olisi ollut mahdollisuuttakaan, sillä kaikki esitetyt asiat ovat suomalaisille tuttuja jo esikouluiässä. Valehtelemisesta olisi jäänyt heti kiinni.

 

Luku 16.

Tuomarit

Tuomareiden aikana Israelin olot vastasivat ihmisen henkistä tilaa, sillä keinotekoisia tukirakenteita, kuninkaan harjoittamaa pakkovaltaa tai muuta sellaista ei ollut. Koska ihmisten hengellinen tila oli heikko, jouduttiin lähes anarkiaa vastaaviin oloihin.

Tuomareiden ajasta USKONTO 7 esittää kuin malliksi tarinan Simsonista. Tarina on kaudelle tyypillinen; se kuvaa hyvin niitä sekasortoisia oloja joka Israelissa kaudella 1400-1000 eKr. vallitsi. Mutta sitten kerronta muuttuu täysin ala-arvoiseksi. Israelin kuningaskunnan USKONTO 7 kuittaa muutamalla rivillä. Jos arvaan oikein, syynä Israelin valtion poispyyhkäisyyn kaudelta 1000-557 eKr on kirkon, Euroopan, islamin, arabien, sosialismin ja Yhdistyneiden kansakuntien juutalaisviha, se antisemitismiksi kutsuttu saatanallinen pyrkimys syöstä juutalaiset mereen ja näyttää, että he pystyvät tuhoamaan sen, jota Jumala suojelee.

Kirjapajan uskontokirjan pyrkimys pyyhkäistä juutalaiset pois maailmanhistoriasta on heidän itsepetostaan. Luku 16 pitäisi kirjoittaa kokonaan uudestaan, mutta siihen minulla ei nyt ole aikaa, ja onhan niitä valmiita kirjoja olemassa vaikka kuinka paljon. Suosittelisin esimerkiksi kirjaa New Bible Atlas, Inter-Varsity Press, Leicester, England 1985. Vaikka kirjan ilmestymisen jälkeen on esiin tullut uutta tietoa ajan historiasta aika paljon, puolustaa mainittu kirja paikkaansa materiaalien selvän esitystavan puolesta. Kirja ei nimestään huolimatta ole karttakirja. Kartat ovat vain tekstiosan selvennyksiä. Israelin kuningasajan historian uudemmat löydöt ja niiden perusteella tehdyt selvitykset korjaavat kaiken aikaa aiempien historioitsijoiden tekemiä virheitä. Usein väitteet ovat poleemisia, eli niistä kiistellään. Viime aikoina esimerkiksi David Rohlin esitykset ovat horjuttaneet traditionaalista tulkintaa Israelin kuningasajan historiasta. Tähän polemiikkiin pääsee kurkistamaan, kun valitsee netin hakumoottorin avulla sanan David Rohl. Polemiikin voittajan kanta tavallisesti tunnustetaan "historialliseksi totuudeksi".

Maailman pahimpien konnien pyrkimys Israelin hävittämiseen on ymmärrettävä, sillä Jumalan suunnitelmissa Israelilla on vielä tehtävää, vaikka Israel onkin jo tuottanut maailmalle Messiaan, joka on sekä Vapauttaja että Kuningas. On siis paikallaan, että myös Israelin menneisyyden opetuksia ei unohdeta. Israelin kuningasajan historian täyspainoista esitystä ei tietenkään kirjoiteta hetkessä, mutta kirjoitetaan edes lyhyt sellainen.

 

Täydennysosa: ISRAELIN KUNINGASAIKA

Sekasorron ajan lopussa syntyy viimeinen "tuomari", Samuel. Henkilönä Samuel on jo uuden sukupolven miehiä. Hän kuulee Herran sanan, kuten hänen nimensäkin Smu-El ennustaa. Filistealaiset hyökkäävät Samuelin leiriin Mispaan ja tulevat lyödyiksi. Varsinaista esikuntaa Samuelilla kuitenkaan ole, eikä hänen pojistaankaan ole apua. Israel haluaa kuninkaan. Samuel esittää asian Herralle, ja saa vastauksen. Vastauksen perusteella Samuel voitelee kuninkaaksi Saulin. Saulin aikana Israelin 12 heimoa saavuttavat valtiollisen itsenäisyyden, kun ympärillä asuvat heimot, ammonilaiset, filistealaiset ja amalekialaiset lyödään ja joutuvat lopettamaan pakkoverojen otot Israelilta. Saulin Israel käsittää nyt Jordan-joen ja Kuolleen meren itä- ja länsirantojen seudut. Pohjoisessa raja kulkee Galilean meren pohjoispuolelle siirtyneiden Daanin heimorajojen mukaan.

Saulin kohtaloksi tulevat amalekilaiset. Hän ei surmaa amalekilaisten kuningasta ja hänen sotajoukkonsa ottavat sotasaalista, jonka Herra on kieltänyt. Samuel saa tehtäväksi voidella uuden kuninkaan. Lopulta Saulin tappaa hänen oma amalekilaisen aseenkantajansa.

Kuninkaaksi voideltu Daavid on vielä poikanen. Hän astuu näyttämölle vasta, kun hänen isänsä Jessei lähettää hänet viemään evästä Saulin joukoissa taisteleville vanhemmille veljilleen. Daavid kuulee filistealaisten herjan, ja ottaa haasteen vastaan ja tappaa filistealaisen voimamiehen kaksintaistelussa. Daavidin teko herättää kuitenkin Saulin kateuden ja Saul ryhtyy vainoamaan Daavidia. Daavid siirtyy erämaahan, ja hänen ympärilleen kerääntyy sorrettujen armeija.

Saulin kuoleman jälkeen filistealaiset palaavat ja alistavat Israelin. Israelissa syttyy sisällissota, ja Daavid saa hallittavakseen Juudan heimon. Pohjoiset heimot jäävät Saulin pojan Iisbosetin valtaan. Iisboset murhataan, jonka jälkeen myös pohjoisen heimot valitsevat Daavidin kuninkaakseen. Yhdistyneet heimot valtaavat Jerusalemin jebusilaisilta, ja Jerusalem tulee Israelin pääkaupungiksi. Alkuperäisväestö, muutama tuhat jebusilaista ja heettiläistä, jäi kaupunkiin.

Liiton arkki, jossa Lain taulut säilytettiin, tuotiin Jerusalemiin. Daavid halusi rakentaa myös temppelin erämaavaelluksen aikaisen "ilmestysmajan" tilalle, mutta sitä Herra ei hänelle sallinut. Ilmestysmaja jäi vielä entiseen sijoituspaikkaansa. Daavid osti kuitenkin heettiläiseltä Arunalta puimatantereeksi nimitetyn paikan.

Daavidin ajan Jerusalem oli noin 100x400 metrin muureilla varustettu linnavuori, jonka nimeksi tuli nyt Daavidin kaupunki. Hallituspalatsinsa Daavid rakensi linnavuoren pohjoispuolelle, Milloon, paikkaan joka lienee sama, kuin Ofel, yläkaupunki. Rakentajana toimivat Välimeren rannikon foinikialaiset, jota hankkivat myös rakennustöissä tarvittavat materiaalit. Alueelta on löytynyt yksi esi-Joonialaisen kauden pylväänpää.

Daavid jätti pojalleen Salomolle valtakunnan, joka ulottui Eilatista kauas Damaskon pohjoispuolelle, lähes Palmyraan, Raamatun Tadmoriin saakka. Daavidin liittolaiset hallitsivat Hamatissa ja Tyyrossa; muut naapurit olivat joutuneet Israelin vallan alle.

Salomo aloitti hallituskautensa kuudentoista vuoden iässä, Israelille edullisissa olosuhteissa. Viholliset on voitettu ja suurvalta Egypti on sekasorron vallassa. Hänen rukouksensa, kts 1. Kuningasten kirja 3:4-14, on ymmärtäväisen miehen rukous. Lähi-idän kauppareitit kulkevat Israelin kautta ja Salomo itse käy kauppaa Eilatiin rakentamansa laivaston turvin Punaisen meren valtioiden kanssa. Valtakuntansa Salomo jakoi kahteentoista verovyöhykkeeseen, jotka kukin kuukauden kerrallaan kustansivat maan hallintokustannukset.

Salomon aikana kaupunkia laajennetaan edelleen pohjoiseen päin. Tärkein projekti on Temppeli. Rakentamista johtavat Tyyron kaupungin foinikialaiset. Sen arkkitehtuuri on melko tarkkaan kuvattu Raamatussa, mutta yllättävää on, että lähes samoilla piirustuksilla rakennetun temppelin hyvin säilyneet jäännökset on 1980-1985 kaivettu esiin Ain Darasta, Pohjois-Syyriasta. Daavidilla on ollut hyvät mahdollisuudet tutkia alueittensa temppeleitä, sillä myös monissa muissa hänen valloittamissaan kaupungissa oli vastaavia rakennelmia.

Mutta Salomo on suurellinen. Hän ryhtyy rakentamaan paitsi temppeliä, myös omaa palatsiaan. Myös Egyptin hallitsijan hänelle lahjoittama vaimo saa oman palatsin. Kaupungin muurin hän joutuu rakentamaan uudelleen saadakseen alkuperäisen Daavidin kaupungin, sen pohjoispuolella olevan Ofelin kukkulan ja sen pohjoispuolella olevan Temppelivuoren samojen muurien sisään.

Samuelin kuoltua kansa pyytää hänen pojaltaan Rehoboamilta veronkevennyksiä, mutta saa ylimielisen vastauksen. Vastauksesta suuttuneena Israelin kymmenen pohjoisinta heimoa valitsevat oman kuninkaan. Rehoboamin hallittavaksi jäävät vain juutalaiset, ja benjamilaiset. Rehoboam saa vielä muutakin murehdittavaa, kun egyptiläiset tekevät hävitysretken maahan noin vuonna 925 eKr.

Israelin kuningasaika jäi lyhyeksi, ja se olisi jäänyt kokonaan merkityksettömäksi, elleivät muutamat Israelin kansalaiset olisivat eläneet välittömässä yhteydessä Jumalaan, tehneet hänen tekojaan ja puhuneet hänen sanojaan. Konflikti vääryyden ja oikeuden, synnin ja rakkauden, kuoleman ja elämän välillä synnytti suuren joukon kirjallisuutta, jota sanotaan pyhäksi siksi, että Jumalan miehet pystyivät esittämään asiat niin kuin ne ovat, olivat silloin ja ovat nyt.

Assyrialaiset valloittivat ja veivät mukanaan Israelin pohjoiset heimot vuonna 722 eKr ja yrittivät valloittaa myös Jerusalemin, kahden eteläisen heimon pääkaupungin vuonna 701, mutta Herran enkeli surmasi assyrialaisten joukot kaupunginmuurin ulkopuolella. Kreikkalainen historioitsija Herodotos väittää, että rutto tappoi assyrialaisten armeijan, mutta se on vain tulkinta samasta asiasta. Lopulta Babylonia valloitti Jerusalemin vuonna 587 eKr.

Kun Persia muutamaa vuosikymmentä myöhemmin valloitti Babylonian, pääsivät juutalaiset palaamaan kotimaahansa. Ensimmäiset maahanmuuttajat rakensivat alttarin Temppelivuorelle ja uhrasivat säädetyt synti- ja kiitosuhrit. Mutta Israel ei enää ollut itsenäinen eikä Herran Henki enää palannut Jerusalemin temppeliin, vaikka uhreja useaan kertaan hävitetyssä ja jälleenrakennetussa temppelissä uhrattiinkin aina vuoteen 70 asti.

Jerusalemin nykyiset muurit ovat turkkilaisten 1500-luvulla rakentamia. Ne muodostavat lähes neliön, jonka pohjana on roomalainen kaupunkisuunnittelu 100-luvulta. Kun roomalaiset olivat polttaneet Herodeksen rakentaman Jerusalemin temppelin vuonna 70, he rakensivat Jerusalemista juutalaisen siirtokunnan, Aelia Capitolina. Alkuperäinen Daavidin valloittama kaupunki on nykyisen muurin kaakkoisnurkan ulkopuolella.

 

Luku 17

….

Olen luvannut palauttaa lainaksi saamani uskonnon kirjan viikolla 31/2002, ja tänään on jo torstai. Kommentit päättyvät tältä erää tähän. Palataan asiaan, kun uusia mahdollisuuksia ilmenee.

Kurussa 2002-08-01

Osmo Pöysti