Tähän on tulossa

Tekstejä aiheesta KIRKKAUS

Osmo Pöysti, Kuru Finland

Alku: 2007-09-23

Jatkoa: 2010-08-16

Puolensataa lasta ja saman verran nuoria leirinvetäjiä vietti vaatimattomasti varustetulla leiripaikalla 10 päivää niin, etten nähnyt ainuttakaan riitaa enkä kuullut ainuttakaan rumaa sanaa. Se on kirkkautta! Tänä vuonna sama toistui täällä Kurussa, saman seurakunnan Tampereen baptisteilta vuokraamassa leirikeskuksessa. Se on kirkkautta! Minulla on myös pitkäaikaisia, hyvin tuntemiani ystäviä, joiden suusta en ole koskaan kuullut yhtään asiatonta sanaa, tahattomista tai tahallisista loukkauksista puhumattakaan. Se on kirkkautta!

Jeesus eli kolmekymmentä kolme vuotta kertaakaan syntiin lankeamatta. Johannes aloittaa kertomuksensa Jeesuksesta näin:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä (zoi), ja elämä (i zoi) oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. (Joh 1:1-5)

Ympärillämme on kirkkautta, mutta kuka ymmärtää sen, mitä on kirkkaus? Jeesus oppi erottamaan hyvän pahasta siinä iässä, kun hän vielä söi maitoa ja hunajaa. Jos siis haluat kouluttaa lapsesi, opeta hänet erottamaan hyvä ja paha ennen kouluikää. Muista esimerkin voima!

Kirkkaus on sitä, ettemme päästä pimeyttä paitamme alle, sillä jos torjumme pahan, täyttää Jumala meidät kirkkaudellaan, kun sitä haluamme. Meistä tulee Jumalan temppeli, Jumalan kirkkauden asunto.

 

Oikea kerjäläinen

Uudeksi mainostetun maailmanjärjestyksen (NWO) kannattajat ovat tulkinneet Jeesuksen vertauksen laupiaasta samarialaisesta niin, että roistoja avustetaan, mutta uhrit jätetään tielle. Ideologisesta ja rahallisesta tuesta rohkaistuneina roistot ovat käyneet vain röyhkeämmäksi. Mutta on niitä sellaisiakin kerjäläisiä, joita kannattaa todella auttaa.

Tässä linkki kiinalaiseen musiikkivideoon: http://www.youtube.com/watch?v=P-34p2rE3T8&feature=related. Sitä katsellessasi voit miettiä, autatko sinä terroristeja vai terroristien uhria.

 

Kirkkauteen ei ole oikotietä

Tässä kaksi lausetta Apostolien teoista:

Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42)
Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. (Apt 2:43)

Vallitsevan käytännön mukaan jakeen 2:42 käytäntöä ei noudateta, vaan siirrytään suoraan jakeeseen 2:43, ja kun ihmeitä ja tunnustekoja ei näy, aletaan rukoilla. Mutta mitään ei tapahdu, koska Jumala ei mainosta, jos kauppa on tyhjä. Jos hän tekisi mainosta - antaisi kaikenlaista ihmettä ja kummaa pelin säännöistä piittaamattomille uskonnollisille pelureille -, hän pettäisi paikalle houkuttelemansa asiakkaat. Ensiksi on selvitettävä, onko meillä juuri sitä, mitä me jakeessa 2:42 mainostamme:

Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Apt. 2:42)

Tyhjän pikarin tarjoajia on paljon, ja monissa pikareissa on kokonaan väärä sisältö. Jumala antaa kyllä ihmeitä ja tunnustekoja, mutta vasta sitten jos ensin suostumme apostolien opetukseen, keskinäiseen yhteyteen, leivän murtamiseen ja rukouksiin.

Markuksen evankeliumin lopussa kerrotaan samasta asiasta, mutta toisessa yhteydessä. Siinä annetaan ensin lähetyskäsky, ja sitten kerrotaan Jumalan lähettiläiden tunnusmerkit:

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mk 16:15-18)

Yritä pysyä apostolien opetuksessa, uskovien keskinäisessä yhteydessä ainakin ateriayhteyteen ja rukouksiin saakka, ja jos sittenkin jotakin puuttuu, älä suotta lähde opiskelemaan lisää teologiaa, vaan tutki, oletko sinä pettänyt näissä neljässä asiassa itseäsi. Ei kaikki opetus ole apostolien opetusta, ei saarnan kuuntelu samassa salissa muiden kanssa kerta viikossa ole keskinäistä yhteyttä, ei vehnäleipäpilleri kerran kuussa ole ainakaan jokapäiväistä Jeesuksen kuoleman julistamista eikä liturgian kuuntelu yhteistä rukousta eikä yksityistäkään.

Olen nyt muutaman viikon ajan rustannut tekstiä 1500-luvun kastajista. Heillä oli lähtökohdat selvillä, mutta Eurooppa ei tarjonnut heille kasvumahdollisuuksia. Kirkot ja valtio pyrkivät tappamaan kastajat kohta kasteen jälkeen. Ennuste oli noin vuosi, mutta monet elivät kasteen jälkeen vain muutaman viikon. Toimivia uskovien yhteisöjä pääsi syntymään vain Moraviaan, jossa Jednotan veljet olivat jo muokanneet maan, eivätkä uskovat sielläkään saaneet kauan rauhassa olla. Mutta he voittivat sittenkin. Tänään aikuisina, vasta uskoontulon jälkeen kastettuja ihmisiä on maailmalla ainakin 400 miljoonaa.

Kirkkauteen ei ole oikotietä, sillä suora tie on kaikkein suorin tie. Apostolien teoissa kerrotaan ensin Pyhän Hengen vuodatuksesta, sitten Pietarin saarnasta ja sitten päästäänkin jo heti matkaan:

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. (Apt 2:41-43)

Kirkkauden omistaminen

Keskiajalla kirkot kiistelivät vanhurskauttamisen teoriasta. Nyt ollaan jo yleisesti sitä mieltä, että ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan sisälle yksin uskon kautta. Helluntailaiset vielä puhuvat uudestisyntymisestä, mutta periaatteessa sekin on sama asia, kuin vanhurskauttaminen uskon kautta. Mutta tähänkö sen sitten piti latistusta, koko tämän jutun? Ei suinkaan, sillä Pyhissä Kirjoituksissa puhutaan KAHDESTA pääasiasta, pelastuksesta ja kirkkauden omistamisesta:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. (2.Tess 2:13-14)

Evankeliumi on vasta kutsu. Sen vastaanottajille on kuitenkin tarjolla uudestisyntyminen Pyhän Hengen uudistuksen kautta elävään toivoon, ja kun usko Ylösnousemuksen päivänä vaihtuu näkemiseksi, laajenee uudestisyntyminen koskemaan koko uudistettua luomakuntaa:

Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi." (Matt 19:28-30)

Monissa tuntemissani "seurakunnissa" on johtavissa asemissakin sellaisia jäseniä, joiden hengellinen kasvu on päättynyt siihen, että he ovat tulleet "uudestisyntyneiksi uskoviksi". Mutta ei kai isä siihen tyydy, että saa lapsen laitokselta terveenä kotiin? Onhan lapsen toki saatava äidinmaitoakin, mutta sitten pitää kasvun jatkua, kunnes tulee pysyvää hedelmää, ja kaiken lisäksi sellaista hedelmää, jonka isä tunnetaan. Hoosean kirjassa on painavaa tekstiä siitä, millaista sotkua seurakunnissa saattaa esiintyä. Mutta Kristuksen morsian tuottaa hedelmänsä ei suinkaan naapurin Villelle, vaan lailliselle aviomiehelleen:

Efraim! Mitä on minulla enää tekemistä epäjumalien kanssa? Minä kuulen häntä, minä katson hänen puoleensa, minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi: minusta on sinun hedelmäsi. (Hoos 14:9)

Efraim on Vanhan testamentin koodisana ei-juutalaisista Uuden Liiton uskovista. Pietari käyttää nimiä "valitut muukalaiset":

Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. (1.Piet 1:1-2)

Huomaa, että sekä Pietarin, että Paavalin teksteissä puhutaan valinnasta pelastukseen:

Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. (2.Tess 2:13)

Pelastus toteutuu "Hengen pyhityksessä" ja "uskossa totuuteen". Mikään ei ole surkuteltavampaa kuin usko, joka ei toteudu. Sinun voimassasi se ei toteudukaan, mutta usko on juuri sitä, että sinulla on usko, ja Jumalalla on voima, ja kun nämä kaksi kohtaavat, syntyy "hedelmää", sillä "Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi".

Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. (Filippil. 2:12-13)

Tästä asiasta olisi paljon sanottavaa, mutta pääasia on tämä: Kirkkauden omistaminen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. op/2008-03-15

 

Takaisin Osmon kotisivulle