TIE
Osmo Pöysti
2009
Kuru & Ylöjärvi
Kaikki oikeudet pidätetään
2009-09-09
Viime vuosisadan lopulla miljoonat turkkilaiset muuttivat Saksaan leveämmän leivän perässä ja lauloivat laulua "uzakta bir yeri var". (kaukana on eräs paikka). Historia toistaa itseään. Muuttoliike suuntautuu sinne, missä ruoho on vihreämpää - tai sinne, missä isät ovat saaneet pellot kasvukuntoon. Gootit tulivat Eurooppaan, kun heidän laidunmaansa Aasiassa oli kaluttu loppuun ja kohta heidän perässään tulivat hunnit. Sitten Tshingiskaanin joukot syöksyivät Eurooppaan ja kohta uusien tulijoiden jälkeläiset olivat jo menossa yli Atlantin. Jos he vielä pääsisivät Amerikoista Tyynen valtameren yli länteen, he olisivat tehneet täyden kierroksen.
Sana "tie", hebreaksi derek, esiintyy heti Raamatun alkulehdillä:
Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä (la-shomer et-derek ets ha-chajim). (1.Moos 3:24)
Kiertäisipä ihminen maailmaa kuinka kauan tahansa, hän ei saavuta kadotettua paratiisia omin neuvoin, sillä Jehovah Elohim asetti kerubit ja miekan vartioitsemaan elämän puun tietä. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että ihmiskunta olisi tuomittu ikuiseen kiertolaisuuteen. Isä lähetti taivaista poikansa maan päälle, ja kun poika jo oli lähdössä takaisin taivaisiin - ristin kautta - sanoi poika: "Minä olen tie, totuus ja elämä":
Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
(Joh 14:6)Jeesus on tie takaisin kadotettuun paratiisiin. Niin kauan, kuin ihminen uskoo löytävänsä "valoisan tulevaisuuden" omin voimin, hänellä ei ole toivoa. Ihminen kuolee varmasti; sinä
voit valita vain kuolintapasi. Jos valitset kuolla ilman Jeesusta, sinun ei tarvitse tehdä mitään, mutta tiedä kuitenkin, että kuolleetkin tuomitaan tekojensa mukaan. Toinen tapa kuolla on kuolla Jeesuksen ristin kautta tälle maailmalle ja seurata häntä - ei enää oman viisauden varassa vaan uskossa Jumalaan. Jeesus ehdottaakin, että seuraisit häntä ja uskoisit Jumalaan:"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." (Joh 14:1-4).
Tien aukaisija
Kun vedenpaisumuksen jälkeen laittomuus maassa taas pääsi valtaan, kutsui Jumala Abramin ulos vihollisen valtapiiristä ja lupasi johtaa hänet "Luvattuun maahan". Abram luopui maastaan ja kansastaan, ja lähti matkalle. Mutta Aabrahamin tulevaisuus ei näyttänyt turvatulta, sillä hänellä ei ollut poikaa. Silloin Abramin luo tuli Herran Sana - Dabar Jehovah - henkilökohtaisesti. Suomalaisessa m-38 raamatunkäännöksessä kerrotaan tapahtumasta hieman epäselvästi, näin:
Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri."
Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä".
Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:1-6)
Pitkän ajan kuluttua Jumala kolmen miehen hahmossa tuli Abrahamille ilmoittamaan, että hän saisi pojan vaimostaan Saarasta. Sitten Jumala jatkoi matkaansa Sodomaan, ja Abraham lähti saattamaan. Silloin Jehovah sanoi:
Salaisinko minä Aabrahamilta, mitä olen tekevä? Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi. Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä (u-shomru derek Jehovah) ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut. (Kts. 1.Ms 18:17-19)
Matka babylonialaisen kultin ja muun laittomuuden maailmasta Luvattuun maahan ei ollut helppo. Kaikkialla oli jos jonkinlaista vääryyttä ja pahetta. Sotilasvalta orjuutti kansaa ja oikeusnormit olivat sen mukaiset. Babylonialainen uskonto - auringon, kuun ja taivaan joukon palvonta ja siihen liittyvä hallitusvallan edustajien palvonta tuhosi ihmisten oikeustajun ja teki vaikeaksi säilyttää sekin vähä, mitä Jumalan tuntemuksesta vielä oli jäljellä.
Abram oli lähtenyt matkalleen Jumalan lupaukset mukanaan. Se, että hän uskoi Jumalan lupauksiin, luettiin hänelle vanhurskaudeksi, mikä tarkoittaa sitä, että Jumala hyväksyi hänet ikään kuin hän olisi ollut aivan virheetön ihminen:
Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:6)
Usko Jumalaan on vastakohta ihmisen uskolle johonkin muuhun, kuten ihmisen uskolle itseensä, yhteisöönsä tai kapinoiviin luotuihin henkiolentoihin. Turun Päivälehden mukaan Paasion poika uskoi sosialidemokratiaan. Juuri juhannuksen edellä ajelin Siperiasta Moskovaan johtavaa M7-tietä pitkin. Tien vieressä oli suuri mainostaulu, jossa kerrottiin: (1) Uskon Venäjään. (2). Uskon yhtenäisyyteen. Ilmoituksen alareunassa sitten muistutettiin, että vaalit ovat lokakuun toisena päivänä. Jos mainoksessa oli jotakin totta, niin se, että uskon kohde valitaan. Loppu onkin sanottu psalmissa 118:
Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin. (Ps 118:8)
Ja seuraavassa jakeessa täsmennetään:
Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ruhtinaihin. (Ps 118:9)
Luonnollinen ihminen ei tunne Jumalaa, ennen kuin Jumala itsensä hänelle ilmoittaa. Jumalan ilmoitus on Jumalan Sana. Ilmoitus on jatkuvaa, mutta valintaa varten ihmiselle annetaan vain evankeliumi, lyhyt käyntiohje Jumalan valtakuntaan.
Jumala valitaan tunnustamalla hänen herruutensa ja ottamalla kaste sen merkiksi, että uskovalla on vakaa aikomus kuolla muille uskomuksille, kuten uskolle tähän maailmaan, sen teknisiin tai muihin saavutuksiin.
Kukaan ei voi palvella kahta herraa:
Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. (Matt 6:24)
Kysymys on määräysvallasta. Sinun on itse päätettävä, kuka tai mikä sinua johtaa, ja se riippuu siitä, ketä sinä arvostat ja rakastat eniten:
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. (Matt 6:21-24)
Uskon vaihto on pelastuksen ehto.
Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt 2:37-39).
Pyhä Henki johdattaa saajansa kaikkeen totuuteen:
Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. (Joh 16:12-15)Jos Pyhä Henki johtaa sinua, sinä menet juuri sinne, mihin Kristuskin menee, eikä sinun tarvitse juuri muuta tietääkään. Jeesus opasti Tuomasta:
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh 14:5-6)
Millainen tie
Sanaa "tie" käytetään usein merkityksessä "elintapa". Jotkut vaelsivat "Kainin tietä", jotkut toiset "Herran tietä". David rukoili, että Herra opettaisi hänelle tiensä:
Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin. (Ps 86:11)
Herran tiet ovat suorat:
Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat. (Hoos 14:10)
Jumala kieltää ihmistä kääntymästä pois suoralta tieltä:
Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta. (Snl 4:24-27)
On tilanteita, joissa ilman uskoa Jumalaan eteenpäin ei päästä. Suorallakin tiellä saattaa olla vuorenkorkuisia esteitä, ja silloin tarvitaan uskoa Jumalaan. Onneksi Jumala ei ole tarkoittanutkaan, että me raivaisimme kaikki esteet itse pois siltä tieltä, jolle hän on meidät kutsunut. Riittää, kun osaamme turvautua Jumalan apuun:
Minä tahdon tarkoin koota sinut, Jaakob, kaikkinesi, visusti kerätä Israelin jääneet, saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa. (Miika 2:12-13)
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. (Ef 2:8-10)
Jeesuksen edellä kävi tien aukaisija, Johannes Kastaja, partasuu enkeli:
Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: "Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi". (Matt 11:9-10)
Synteihinsä luutuneen ihmisen on vaikea ymmärtää Jumalallista kirkkautta. Sakariaan kiitosvirren sanat kertovat, että kovia kokeneen kansan tuntoja valmistettiin vastaanottamaan Jeesusta syntien anteeksiantamuksen kautta:
Ja sinä, lapsukainen, olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi, sillä sinä olet käyvä Herran edellä valmistaaksesi hänen teitään, antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." (Lk 1:76-79)
Herran tie - Derek Jehovah - Vanhassa testamentissa
Paratiisissa ihmisen oli valittava elämän puun hedelmien ja hyvän ja pahan tiedon puun hedelmien välillä. Ihminen valitsi väärin. Armossaan Jumala on antanut ihmiselle uusia valinnan mahdollisuuksia. Abramille ehdotettiin lähtöä Kaldean korkeakulttuurin keskeltä - ja Abram totteli.
Siinain liiton jälkeinen Israel oli vähemmän halukas tottelemaan. Se oli kyllä tehnyt liitonkin Jumalan kanssa, mutta kun kyse oli tottelemisesta, oli asia vähän niin ja näin, vaikka tottelemisesta oli hyvät palkinnot ja tottelemattomuudesta kovat sanktiot. Vähän ennen kuolemaansa Mooses vielä kertoi, mitkä nämä vaihtoehdot ovat, ja sanoi:
Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. (5.Ms 30:15-16)
Jumalan teiden ymmärtäminen on vaativampaa, kuin yksittäisten käskyjen muistaminen, mutta tien tunteminen tekee etenemisen mielekkääksi.
Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan, kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi. Mutta jos sinun sydämesi kääntyy pois etkä tottele, vaan annat vietellä itsesi kumartamaan muita jumalia ja palvelemaan niitä, niin minä julistan teille tänä päivänä, että te totisesti hukutte; te ette kauan elä siinä maassa, johon sinä menet Jordanin yli, ottamaan sen omaksesi. (5.Ms 30:15-18)
Suoran tien vaihtoehdot ovat huonoja:
Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa. (5.Ms 30:19-20)
Tuomareiden kirjassa kerrotaan, että kohta Joosua Nuunin pojan kuoltua Israel alkoi palvella epäjumalia ja joutui vaikeuksiin. Kun Israel sitten rukoili apua Jumalalta, Jumala antoi heille päämiehiä, "tuomareita".
Mutta he eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet; he eivät tehneet niin. Kun siis Herra herätti heille tuomareita, niin Herra oli tuomarin kanssa ja pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä niin kauaksi aikaa, kuin tuomari eli; sillä Herran tuli sääli, kun he voihkivat sortajainsa ja vaivaajainsa käsissä. Mutta kun tuomari kuoli, vaelsivat he jälleen kelvottomasti, vielä pahemmin kuin heidän isänsä, kulkien muiden jumalien jäljessä, palvellen ja kumartaen niitä. He eivät lakanneet teoistansa eivätkä paatuneesta vaelluksestansa. (Joos 2:17-19)
Sama toistui monta kertaa ja lopulta Jumala päätti antaa Israelin maistaa oman halunsa hedelmiä "koetellakseen Israelia", eli nähdäkseen, kenen puoleen he tosi hädän tullessa kääntyvät:
Niin Herran viha syttyi Israelia kohtaan, ja hän sanoi: "Koska tämä kansa on rikkonut minun liittoni, jonka minä sääsin heidän isillensä, eivätkä he ole kuulleet minun ääntäni, niin en minäkään enää karkoita heidän tieltänsä ainoatakaan niistä kansoista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle. Minä tahdon näin heidän kauttansa koetella Israelia, noudattavatko he Herran tietä ja vaeltavatko sitä, niinkuin heidän isänsä tekivät, vai eivätkö." (Joos 2:20-22)
Noin vuonna 1000 eKr Jumala vihdoin löysi Aabrahamin suvusta mielensä mukaisen miehen, Davidin, ja antoi hänelle suuret lupaukset:
Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi tykönä, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka lähtee sinun ruumiistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niinkuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi. Ja sinun sukusi ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva. (2.Sam 7:12-16)
Esrahilaisen Eitanin suulla:
Esrahilaisen Eetanin mietevirsi.
Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta, julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen. Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu, sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. - "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela. (Ps 89:1-4)
Davidin aikalaisen, Aasafin psalmissa kerrotaan, kuka saa nähdä Jumalan pelastuksen:
Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden (oik. pelastuksen). (Ps 50:23)/näha Jumala päästet/ jesha, #3468 pelastus.
Davidin poika Salomon sai jo pyytää Jumalalta mitä halusi, eikä hän tyhmästi mahdollisuuttaan käyttänytkään. Jumala näki tarpeelliseksi kuitenkin lisätä siihen jotakin:
Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän. (1.Kun 3:13-14)
Salomonista ei tullut toista Daavidia:
Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle ja nimenomaan kieltänyt häntä seuraamasta muita jumalia, ja koska hän ei ollut noudattanut Herran kieltoa. (1.Kun 11:9-10)
Davidille annettu lupaus täyttyi vasta vajaat tuhat vuotta myöhemmin. Samalla täyttyi Abramille annettu lupaus pojasta, jonka kautta kaikki sukukunnat maan päällä tulevat siunatuiksi. Saarnassaan Pisidian Antiokiassa Paavali tekee yhteenvetoa tapahtuneesta ja kertoo:
Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin, Kiisin pojan, miehen Benjaminin sukukunnasta, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni'. Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. (Apt 13:21-24)
Kun valtaosa kuulijoista torjui Jumalan lähettämän Vapahtajan ja Kuninkaan Pisidian Antiokiassa, kuten muuallakin, he sanoivat:
Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: "Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: 'Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti'." (Apt 13:46-47)
Israel joutui kahdeksi tuhanneksi vuodeksi paitsioon. Sille annettujen lupauksien mukaan Israelilla on kuitenkin mahdollisuus rangaistuspaikoissaankin palata Jumalan yhteyteen ja Uuden testamentin mukaan "koko Israel on pelastuva". Tätä mahdollisuutta ei ole niillä "kristityillä" kansoilla, jotka luopuvat Herrasta. Maailman kansoilla ei ole kollektiivisia oikeuksia muuten, kuin Jumalan Israelin yhteydessä. Jokaisen on liityttävä itse Uuteen Liittoon, jos mieli päästä osalliseksi "mehevästä juuresta".
Egyptistä Lehtimajan juhlille
Kristikunnan suuret juhlat alkavat pääsiäisestä. Pääsiäinen on lunastuksen juhla, silloin meidät lunastettiin pois "Egyptin pimeydestä", johon koko ihmissuku on synnin takia joutunut. Mutta on pääsiäinen muutakin: Se on esikuva Jeesuksen ylösnousemuksesta, jota Vanhan Testamentin pääsiäisenä esitettiin heiluttamalla ensimmäistä ohralyhdettä Temppelissä. Toinen suuri juhla on viikkojuhla eli helluntai, jota vietetään vehnänkorjuun aikaan ensisadon juhlana. Se on päivä, jolloin Uuden Liiton kristillinen seurakunta syntyi. Kolmas juhlakausi olisi syksyllä, mutta kristitytkään eivät sitä vietä, kirkosta puhumattakaan.
Syksyn juhlakautta vietetään vuoden pääsadon, hedelmänkorjuun aikaan Raamatullisen kalenterin seitsemännessä kuussa. Syksyn juhlakaudessa on kolme osaa: Pasuunansoiton päivä, Suuri Sovituspäivä ja Lehtimajan juhla.
Matka Egyptistä Luvattuun maahan alkoi siis Uhrikaritsan teurastuksella ja päättyi Luvatussa maassa vietettyyn Lehtimajan juhlaan. Millaiset tiet sillä matkalla oli, siitä kertoo tämä:
Ja Herra kulki heidän edellänsä, päivällä pilvenpatsaassa johdattaaksensa heitä tietä myöten ja yöllä tulenpatsaassa valaistaksensa heidän kulkunsa, niin että he voivat vaeltaa sekä päivällä että yöllä. Pilvenpatsas ei poistunut päivällä eikä tulenpatsas yöllä kansan edestä. (2.Ms 13:21-22)
Oppaat ja tien viitat
Jumalan tiellä on selvät viitat. Nykyisin nähdään harvemmin pilven- ja tulenpatsaita Jumalan kansaa johtamassa, mutta Pyhä Henki ja kirjoitettu Sana tekee saman. Hän osoittaa yksityisesti jokaiselle kulkijalle, miten ottaa seuraava askel taivastiellä:
Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. (Ps 119:105)
Monipuolinen kuvaus tiestä löytyy Raamatun sivuilta, mutta sen tutkiminen vie aikaa. Jeesuksen opetuslasten kouluttamiseen tarvittiin kolme vuotta huolimatta siitä, että he olivat kasvaneet juutalaisen yhteisön keskellä. Apostolin teot kertoo Apolloksesta, joka oli "väkevä raamatuissa", mutta hänkin tarvitsi lisäopetusta:
Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. (Apt 18:24-26)
On melkoista utopiaa luulla, että joku pystyy selviämään tämän maailman viidakoista saamatta oppia Jumalan tiestä. Perusopetukseenkin tarvitaan pari vuotta jokapäiväistä, systemaattista koulutusta.
Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan. (Apt 19:8-10)
Oikealla tiellä on omat tunnusmerkkinsä: Se on Pyhä Tie, Oikeuden tie, Rauhan tie, Järkevä tie jne. Katso lähemmin Raamatun hakusanakirjastasi. Yksi etu Jumalan tiellä maailman teihin verrattuna kuitenkin on: Jumalan tie on suora.
Suoraa tietä on helpompi kulkea kuin väärää.
Uskonelämän alussa Jumala antaa Häneen kasteen liitossa sitoutuneelle vaeltajalle jumalallisia ominaisuuksia, karismoja. Karismat ovat kuin kihlajaislahja, tarpeellinen sellainen, mutta vain sitä varten, että eteneminen hengellisellä taipaleella yleensäkin olisi mahdollista. Siksi keskellä opetustaan karismoista Paavali alkaakin yht'äkkiä puhua tiestä ja hengellisestä kasvusta:
Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien. (1.Kor 12:31)
Se, mikä meissä pitää kasvaa, on rakkaus. Rakkaus ei kuitenkaan ole sitä, mitä ihmisten keskuudessa rakkaudeksi sanotaan. Siksi Paavali joutuu myös selittämään sellaista yksinkertaista asiaa, kuin mitä rakkaus on:
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor 13:1-13)
Välihuomautuksensa jälkeen Paavali jatkaa taas selostustaan karismoista:
Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa. (1.Kor 14:1-4)
Tien alkupää
Jeesuksen sanojen mukaan lavean tien päässä on kadotus ja kaidan tien päässä on elämä.
Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Kts. Matt 7:13-14)Ihmiskunta on nyt kiertänyt koko maailman. Silti jotakin puuttuu, sillä uusia konsteja vanhojen ja uusien ongelmien ratkaisemiseksi yhä vain etsitään. Todellinen ongelma on kuitenkin ihmisessä itsessään. Keino nimeltä Jeesus on olemassa, mutta sitä ei ole tahdottu käyttää. Ja mikä pahinta, Jeesuksesta on tehty markkinavoimille kelpaava, mutta epäaito versio, joka ei toimi. Valtaosa niistäkin, jotka käyvät kirkossa, kuulevat pappien juttuja, ovat aivan yhtä ilman Jeesusta kuin kirkossa käymättömätkin. Huomaat sen, jos kysyt tavalliselta suomalaiselta, tunnustaako hän Jeesuksen Herrakseen.
Jeesuksen Herrakseen tunnustavia kansalaisia Suomen väkiluvusta on noin prosentin verran. Muilta puuttuu Jeesus, mutta rahaa on monella, ainakin toistaiseksi. Kun Jumalaan ei uskota, luullaan, että mammonan palveleminen on suorastaan välttämätöntä sielun toiminnan jatkumiselle. Tästä luulosta tulee päästä irti:
Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne (ti psihi imon - psyykestänne, sielustanne), mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne (to somati imon), mitä päällenne pukisitte. Eikö henki (i psihi - psyyke, sielu) ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? (Matt 6:25)
Kielenkääntäjät ovat siinä sekoittaneet kaksi käsitettä - hengen (pneuma) ja sielun (psihi). Yllä olevissa vuorisaarnan lauseissa ei vielä puhuta mitään hengestä (pneuma), mutta siihen ollaan jo tulossa, vaikka tässä Jeesus vielä puhuukin siitä, miten pääseminen sisälle hengelliseen elämään oikein tapahtuu. Jakeessa 6:33 on eräänlainen väliyhteenveto edellä sanotusta:
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
(Matt 6:33)Syntiin langenneella ihmisellä ruumis käskyttää sielua. Hengellisen ihmisen sielu toimii siten, että henki käskyttää sekä sielua ja ruumista. Ongelma on siinä, että ihmiseltä puuttuu henki, osallisuus jumalallisesta luonnosta. Mutta jos kerran paha ihminenkin osaa antaa omille lapsilleen hyviä lahjoja, niin miksi ei sitten hyvä Jumalakin antaisi hyvän lahjan sille, joka häneltä sitä pyytää. Matteuksen kuudennessa luvussa ei suoraan sanota, että Jumalan lahja olisi Pyhä Henki, mutta Luukkaan rinnakkaistekstissä se sanotaan:
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen (Pneuma Agion) niille, jotka sitä häneltä anovat!
Valmistautuminen
Pyhää Henkeä ei anneta kenelle tahansa. Se annetaan vain liittolaisille. Juutalaistenkin olisi pitänyt valmistautua Jeesusta vastaanottamaan. Jumala lähetti Johannes Kastajan Israelin jäännöksen keskuuteen valmistamaan Jeesukselle tietä:
Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, evankeliumin alku. Niinkuin on kirjoitettuna profeetta Esaiaan kirjassa: "Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava sinun tiesi (tin odon sou)". "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie (tin odon Kyriou - Herran tie), tehkää polut hänelle ( tas trivous autou - hänen polkunsa) tasaisiksi'", niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen (mielenmuutoksen) kastetta syntien anteeksisaamiseksi. Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. (Mark 1:1-5)
Ennustuksen "Huutavan äänestä" löydämme Jesajan kirjasta:
40:1 ##"Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne.
40:2 "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä."
40:3 Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.
40:4 Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.
40:5 Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes 40:1-5)
Tie Herralle valmistetaan luopumalla sellaisesta elämäntavasta, joka ei kelpaa Jumalalle. Johannes Kastaja sanoi …
3:10 Ja kansa kysyi häneltä sanoen: "Mitä meidän siis pitää tekemän?"
3:11 Hän vastasi ja sanoi heille: "Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin".
3:12 Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi, ja he sanoivat hänelle: "Opettaja, mitä meidän pitää tekemän?"
3:13 Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää, kuin mikä teille on säädetty".
3:14 Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: "Mitäs meidän pitää tekemän?" Ja hän sanoi heille: "Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö, vaan tyytykää palkkaanne". (Lk 3:10-14)
Syntien tunnustaminen on valmistautumista armon vastaanottamiseen. Jumala vaatii meiltä nöyryyttä, ja mikä olisi sen nöyrempää kuin tosiasioiden tunnustaminen.
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Jumala on pitkämielinen, mutta ei suvaitsevainen. Hän on "kiivas" Jumala, joka pitää huolta siitä, että oikeudenmukaisuus toteutuu. Synnin palkka on kuolema ja kaikki olisi päättynyt kaksinkertaiseen kuolemaan (hebr. mot tamut, kts. 1.Ms 2:..), ellei Jumala olisi antanut poikaansa lunastamaan kuolemaantuomittuja syntisiä tuomiolta kärsimällä itse synnin palkan. Jeesus kuoli ristillä syntien sovittamiseksi, tehdäkseen tilaa armolle niitä kohtaan, jotka Jumalan tarjouksen ottavat vastaan ja siihen kasteessa sitoutuvat.
Vihollinen rakastaa syntiä, mutta vihaa syntistä
Vihollinen rakastaa syntiä, mutta vihaa syntistä ja erityisesti armahdettua syntistä. Vihollinen vaanii hetkeä, jolloin hän saisi ihmisen satimeen, tuhotakseen hänet. Mutta Jumalan suuren laupeuden takia vihollinen joutui toimimaan viekkaasti. Joskus ennen vanhaan jotkut ranskalaisetkin yrittivät pukea vihansa vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden kaapuun, kuten Voltaire tutkielmassaan suvaitsevaisuudesta (Traité sur la tolérance, 1763). Kristinuskoa Voltaire ei suvainnut, Jumalaa hän pilkkasi, juutalaisia hän vihasi ja Raamattua hän väitti ihmisten keksimäksi.
Voltaire on valistuksen pääideologi. Hän ei tuonut esille mitään uutta tai merkittävää, mutta häntä kuuntelivat mielellään ne, jotka muutenkaan eivät asioista mitään tienneet. Voltairen ennusti Raamattu häviävän sadassa vuodessa niin, että viimeistä raamattua etsiskelevän antiikkikauppiaankin on sitä vaikea löytää. Kiihkeitä tunteita Raamattu hänessä kuitenkin herätti. Hän käytti koko elämänsä hyökkäilyyn Jumalaa vastaan. Hän kertoi sulkakynällään hävittävän sen, minkä kaksitoista kalastajaa rakensivat. Raamatun häviämisen vuosipäivän suhteenkin Voltaire erehtyi, sillä nykyisin raamattuja painetaan noin sata miljoonaa kappaletta vuodessa.
Jeesuksen mukaan Raamatusta ei häviä yksikään jod-kirjain, ennen kuin kaikki se, mitä siihen on kirjoitettu, on toteutunut. Voltairen kasvatit ovat kuitenkin keränneet voimansa viimeistä taistoa varten, jonka vuoksi tämän maailmanajan viimeistä vaihetta sanotaan Raamatussa suureksi vaivan ajaksi. Goliat uskoo yhä voittavansa.
Herran tie
Jeesus on lupauksen lapsi, Abrahamin siementä. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa häntä kutsutaan Herran tieksi:
Onhan Aabrahamista tuleva suuri ja väkevä kansa, ja kaikki kansakunnat maan päällä tulevat hänessä siunatuiksi. Sillä minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä (u-shomru derek Jehovah) ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on, jotta Herra antaisi Aabrahamille tapahtua, mitä hän on hänelle luvannut." (1.Ms 18:18-19)
Siinain vuorella Aabrahamin perilliset tekivät liiton ja saivat Jumalan käskyt. Yhdessä niistä käskettiin kunnioittamaan isää ja äitiä. Sananlaskuista luemme lisää:
Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut. Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä. Ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon. Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset. (Snl 23:22-26)
Langennut ihminen kuvittelee, että hän voisi pitää sekä hyvän ja pahan samassa astiassa. Mutta se ei käy. Jesajan mukaan Jeesus oppi erottamaan hyvän ja pahan jo siinä iässä, jolloin hän vielä söi maitoa ja hunajaa. Silti hän pysyi kuuliaisena isälleen ja äidilleen, oppi puusepäksi ja teki työtä aina siihen asti, kun hän otti kasteen ja sai Pyhän Hengen. Vasta Pyhän Hengen saamisen jälkeen hän alkoi toimia itsenäisesti Taivaallisen isän johdossa. Silloin hän oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen.
Jumala on Shomer Israel, Israelin vartija. Hän ei nuku, eikä torku, kts. psalmi 121.
Matkalaulu (Shir la-ma'alot). Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. (Ps 121:1-2)
Matkalaulu, Shir la-ma'alot, on oikeastaan Pyhiinvaeltajan laulu. Israelin miesten oli määrä tulla kolme kertaa vuodessa Jerusalemiin viettämään kolmea suurta juhlaa, pääsiäistä, helluntaita ja lehtimajan juhlaa. Jerusalem on vuorella, jonne oli noustava, siksi Shir la-ma'alot sanatarkasti onkin Nousijan laulu. Jumala rakastaa niitä, jotka nousevat hänen puoleensa apua etsimään. Matteus kertoo komppanianpäälliköstä, joka rukoili Jeesusta parantamaan hänen palvelijansa. Keskustelussa kävi ilmi, että miehellä oli uskoa enemmän, kuin monilla muilla, jonka jälkeen kävi näin:
Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle:
Psalmissa 37 kerrotaan, miten sinun toiveesi voivat toteutua:
Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. (Ps 37:3-5)
Väärintekijälle ei ole oikotietä Jumalan armoon:
Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen. (Snl 14:2)
Helluntaipuheessaan Pietari puhuu hänestä Daavidin sanoin:
Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa; sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta. Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä. (Kts. Apt 2:25-28)
Tekstissä "elämän tie" on monikossa, mikä herättää kysymyksen, olisiko elämän teitä muitakin. Daavidin omat sanat löytyvät psalmista 16:
Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti. (Ps 16:8-11)
Elämän tielle astutaan kasteen kautta. Pietarin helluntaisaarnan kuulijat joutuivat infarktin kaltaiseen synnintuntoon ja heistä noin 3000 toimi Pietarin neuvon mukaan:
Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus (Metanoisate - Muuttakaa mielenne) ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt 2:37-39)
Kaste on samaistumista Kristuksen kuolemaan ristillä:
Roomalaiskirjeessä Jeesuksen ristinkuolema, kaste ja Jeesukseen uskovan armahdetun syntisen jokapäiväinen risti käsitellään yhtenä kokonaisuutena:
Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. (Room 6:1-11)
Tie taivaisiin on kaita. Siksi monia kiehtoo väljempi väärä tie. Lopullinen erottelu kaidan tien ja väärän tien kulkijoiden välillä tapahtuu jo maan päällä:
Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani. (Matt 13:30)
Perille taivaisiin tullaan vain tietä pitkin.
Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt 7:13-14)
Tielle käydään portin kautta
Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. (Joh 10:9)
Ahdas portti on sen verran kaitainen, ettei siitä mahdu läpi kuin henki. Sielu kuolee ja ruumis mätänee. Yksi Jumalan juhlista, Raamatullisen kalenterin mukaan seitsemännen kuun kymmenentenä päivän vietettävä Sovituspäivä kuvaa tilannetta, jolloin Kristus esittelee morsiamensa Isälle. Sovituspäivänä ihmisen pitää pidättäytyä sekä ruumiillisesta, että henkisestä työstä. Ruumiin ja sielun tulee vaieta Jumalan edessä. Henki on se, joka ratkaisee.
13:22 Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti.
13:23 Ja joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
13:24
Hyvän ja pahan tiedon puu kantaa kuolemaa tuottavaa satoa, ja elämän puu elämää.
Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi! (Jes 5:20)
Kristinuskon viholliset tietävät puhuvansa pötyä, mutta he puhuvatkin niille, jotka eivät sitä tiedä. Voit vakuuttua siitä lukemalla Voltairen kertomuksen Ruotsin kuninkaan Kaarle XII edesottamuksista (Histoire de Charles XII, 1731, Kariston kustantamana suomeksi nimellä Kaarle XII:n historia) ja vertaamalla sitä kirjoitukseeni
Suuresta Pohjan sodasta.Hyvän ja pahan rinnakkaiselolle on tulossa loppu. Vastustajat ovat nimenneet suunnitelmansa Lopulliseksi ratkaisuksi. Lopulliseen ratkaisuun kuuluu Aabrahamin, Iisakin ja Israelin geneettisten jälkeläisten täydellinen hävittäminen maan päältä, mutta päähuomio on Aabrahamin siemenen, Jeesuksen hengellisten perillisten hävittämisessä. Valheella terästettyjen ihmisten hyökkäys on luonteeltaan ideologista hyökkäyssotaa, vaikka aina johtaakin fyysiseen terroriin niitä kohtaan, jotka torjuvat ideologisen terrorin. Viime päivinä olen seurannut ruotsalaisen Aftonbladetin kirjoituksia, joiden mukaan Israelin puolustuslaitos myy arabisotureiden ruumiiosia elimensiirtoja tekeville sairaaloille. Kirjoituksia puolustellaan sananvapaudella, mutta ne, jotka Ruotsissa uskaltavat väittää homoja perversseiksi, joutuvat vankilaan.
Raamatun ensi riveillä kerrotaan, että Jumala erotti valon pimeydestä
Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus". Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. (1.Ms 1:1-4)
Valon erottaminen pimeydestä on ensimmäinen askel tuomioiden tiellä. Valo paljastaa.
Risti oli tarkoitettu jatkuvaan käyttöön. Ristillä ensimmäisenä kuollut Jumalan poika vihki sillan käyttöön. Jo ennen kuolemaansa ristillä hän oli antanut ristin käyttöohjeet kuulijoilleen. Poimimme tähän yhden näistä ohjeista:
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. (Kts. Lk 9:23)
Hyvän ja pahan tiedon puu oli kuin jäänne siitä ajasta, jolloin valkeutta ja pimeyttä ei vielä ollut erotettu. Se ei voinut kantaa hyvää hedelmää, mutta se näytti hyvältä. Jumala varoitti ihmistä hyvän ja pahan tiedon puusta, niin kuin jokainen rakastava isä varoittaa lastaan vääristä valinnoista:
Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:16-17)
Varoitus ei ollut tuomio. Ihminen ajettiin pois paratiisista siksi, ettei hän olisi syönyt vielä elämänkin puusta, sillä siinä tapauksessa hän olisi joutunut kärsimään pahuutta ikuisesti.
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?" Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet." (Joh 14:1-7).
Hebrealaiskirjeen suomennoksesta näyttää siltä, että meillä on Jeesuksen veressä uusi tie Jumalan valtakunnan ytimeen. Tie on kuitenkin vanha, eikä uhrikaan ole uusi, vaan vastateurastettu, sillä jakeessa 10:20 käytetty sana "prosfatos" (#4372) ei tarkoita uutta, vaan tuoretta ja äsken teurastettua:
10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
10:20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
10:21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
10:22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
10:23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
10:24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
10:25 älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme (oik: kokoontumistanne, kanssakäymistänne), niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. (Hebr 10:19-25)
Tietä Jumalan luo käydään uskossa, mutta uuden päivän koittaessa usko muuttuu näkemiseksi:
15:3 Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.
15:4 Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." (Ilm 15:3-4).
Takaisin
Osmon kotisivulle