Kristityn kasvu? Jo pelkkä ajatus siitä, että kristityn pitäisi kasvaa, tuntuu kirkollista propagandaa syöneiden "kristittyjen" mielestä kerettiläiseltä. Pelastuuhan ihminen "yksin uskosta, ilman lain tekoja". Mutta pitäisikö tässä sitten olla piste vai ei? Mitä pelastuksen jälkeen? Ja mitä sanoo Raamattu kristityn kasvusta?

Osmo Pöysti: KASVU

Alku: 2008-08-20

Vähäistä jatkoa 2009-07-05

Kaikki oikeudet pidätetään.

Linkitys, kopiointi ja ilmaisjakelut sallitaan.

 

Tie

Kaste Jeesukseen on portti Jumalan valtakuntaan. Portilta alkaa vaellus kohti Ikuista Jerusalemia, "Luvattua Maata". Luvattuun maahan tullaan tietä pitkin. Tie on Jeesus. Oppaana on Pyhä Henki.

 

Kasteesta Ylösottoon

Pääsiäisestä Pasuunansoiton päivään on melkein puoli vuotta. Heti pääsiäisen jälkeen alkaa pako Egyptistä, joka huipentuu Kaislameren ylitykseen kolme päivää myöhemmin. Kaislameri on Egyptin raja, eivätkä sen sotajoukkojen voimat meren toiselle rannalle päässyttä kansaa enää hetkauta. Mutta luvattu maa on silti vielä kaukana. On vaellettava erämaan yli pelkän uskon varassa, sillä maa kasvaa pelkkää käärmettä ja skorpionia.

Ainut merkittävä etappi erämaavaelluksella on Siinain vuori. Vuoren juurelle tullaan 50 vuorokauden kuluttua siitä, kun Kaislameri on ylitetty. Mutta vuorelle ei ole menemistä kuin niillä, joilla jo ennestään on kaikki hyvin, ja sellaisia on hyvin vähän.

Siinain vuorella solmittiin liitto Israelin ja Jumalan välillä. Jumalan asunnoksi valmistettiin Ilmestysmaja, sillä kansa ei vielä ollut valmis kohtaamaan Jumalaa kasvoista kasvoihin. Tie luvattuun maahan oli suora, mutta rajalla kansa teki tenän, eikä uskaltanut tunkeutua maahan. Vasta seuraavan sukupolven aikana Joosua toi kansan Luvattuun maahan.

Joosua on esikuva Jeesuksesta. Jopa hebrean sana Joosua on sama kuin suomen Jeesus. Jeesus hoitaa koko homman alusta loppuun asti. Hän lunastaa, solmii Uuden Liiton kansan ja Jumalan välillä, ja noutaa Pyhän Hengen valmistaman kansan Ylös taivaalliseen Jerusalemiin.

Kasteen ja ylösoton välillä on siis tie, joka on kuljettava niin, että ylösoton hetkellä Kristusta odottamassa on puhdas ja viisas neitsyt, morsiusseurakunta. Alku saattaa kyllä olla hankalaa, mutta Pyhän Hengen johdossa tapahtuvan edistyksen tuloksena uskovat kehittyvät kuin hedelmäpuu erämaassa, ja tuottavat satoa taivaallisiin aittoihin jo ennen ylösottoakin Jumalan Hengen vaikutuksesta. Tämä Pyhän Hengen vaikutuksen edellytyksenä on puhtaus, joka saadaan ensin sitoutumalla kasteessa Kristuksen kuolemaan ja päivittäin kantamalla hänen ristiään sen takeeksi, että varmasti ollaan kuolleita tälle maailmalle, sillä mahdotonta on, että sama puu tuottaisi sekä pahoja että hyviä hedelmiä tai että yhdestä lähteestä virtaisi sekä hyvää että pahaa vettä.

Pyhän Hengen saamista sanotaan uudestisyntymiseksi. Ihminen, jossa ennen oli vain ruumis ja sielu, sekä mahdollisesti jokin paha henki, puhdistetaan ja hänelle annetaan Pyhä Henki, osuus Jumalallisesta luonnosta. Jumalallinen luonto ihmisessä tekee hänestä Jumalan lapsen. Jeesus on esikoinen, mutta Jumalalla on muitakin suunnitelmia:

Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. (Joh 8:29)

Kun ihminen tulee uskoon, häneltä ei vaadita mitään. Hän saa kaikki synnit anteeksi, voi heti ottaa kasteen ja tulla osalliseksi Jumalallisesta luonnosta. Tätä sanotaan uudestisyntymäksi. Olisi kuitenkin väärin jättää kertomatta, että uudestisyntyminen on "ahdas portti".

Menkää ahtaasta portista (dia tis stenis pílis) sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen (eis tin apóleian), ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas (stení) ja tie kaita (tethlimméni), joka vie elämään (eis tin zoin), ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt 7:13-14)

Portin ahtaus kuvaa sitä, ettei ihminen pääse sen kautta uuteen elämään luopumatta kaikesta entisestä. Istukka reväistään irti, napanuora katkaistaan ja sidotaan. Veren viat pestään pois ja henki alkaa kulkea. Ruokintatapa muuttuu. Vastasyntyneen ruoka on maito:

Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset (os artigennita brefi) sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä". (1.Piet 2:1-3)

Hebrealaiskirjeen kuudennessa luvusta käy sitten ilmi, että maitoruokaan - vastasyntyneille opetettavien alkeisiin - kuuluu seitsemän perusasian hallinta, jonka jälkeen voidaankin edetä kohti hengellistä täysi-ikäisyyttä eli täydellisyyttä:

Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa (gálaktos), on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi (nipios - vauva); mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä (teleion) varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen (epi tin teleiótita), ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta. (Hebr 5:13-6:2)

Kun me uskon kautta Jeesukseen siirrymme Jumalan valtakuntaan, me emme suinkaan ole täysi-ikäisiä, mutta meissä on siemen, jonka tulee kasvaa, ollaksemme Suurena Sovintopäivänä valmiit esiteltäväksi Isän Jumalan edessä taivaissa. Sinä päivänä meidän tulee olla täynnä armoa ja totuutta kuten Jeesus:

Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. (Kats. 2.Piet 3:18)

Uskoon tulon yhteydessä me saamme karismoita, Jumalan armon osoituksia lahjaksi. Karismat ovat hengellisiä ominaisuuksia, joiden toimiala on ruumiin ja sielun valtojen yläpuolella. Lahjat ovat tarpeen, että pärjäisimme uudessa, hengellisessä olotilassa ja tuottaisimme Hengen Hedelmää:

Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. (Room 7:4)

Hengen hedelmät eivät ole näyttäviä, mutta silti maailmassa ainutlaatuisia:

Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. (Gal 5:22)

Jos nämä hedelmät näyttävätkin vähäpätöisiltä, niiden seuraukset ovat sitäkin näkyvämpiä. Jäätkin sulavat lämmöllä.

Hengen hedelmien lisäksi Kristuksen morsian tekee yhteistyötä Herransa Kristuksen kanssa. Tästä puhutaan myös Markuksen evankeliumin viimeisessä luvussa, vaikka käännöksestä sitä ei heti huomaakaan:

Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. (Mrk 16:20)

Ilman Jeesusta tällainen työ olisikin ollut mahdotonta:

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. (Joh 15:5)

Ilman voimaa ei ole valtaakaan. Roomalaiskirje kertoo:

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. (Room 5:12-14)

Laki toteutui Kristuksessa, mutta kun laki oli täytetty, ei kuolemalla enää ollut valtaa Kristukseen. Hänestä tuli kuolleista ylösnousseitten esikoinen.

Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen pitää hallitseman "siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle". Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. (1.Kor 15:20-26)

Ihmisellä on kaksi vaihtoehtoista tapaa kuolla: joko synneissään, tai Kristuksen ristin kautta, mutta juuri kuolintapa määrää lopullisen tuloksen:

Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta. (1.Kor 15:42-47)

Takaisin Osmon kotisivulle

PS:

Repusta löytyivät myös nämä:

Auktoritäärinen persoona

Lapsesta aukuiseksi