AUKTORITÄÄRINEN PERSOONA

op/2010-12-28

Jeesuksen vastustajat olivat yrittäneet pussittaa Jeesusta, mutta se ei onnistunut. Lopulta tuli hetki, jolloin…

Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään. (Mt 22.46)

Jeesuksen yliote ei jäänyt tähän. Vaikka hänet tapettiin, hän nousi kuolleista, ja ryhtyi luomaan uutta sukupolvea, jolla olisi samanlainen luonto kuin hänellä itsellään. Keisari Konstantinuksen aikana Jeesuksen vastustajat keksivät kirkon, voidakseen edes hämätä ihmisiä, mutta "auktoritääristen persoonien" pussittamiseen eivät kirkonmiehetkään pystyneet. Saman haasteen edessä olivat länsimaisen sosialismin johtavat teoreetikot - Lukacz, Wiesengrund-Adorno, Benjamin, Fromm, Reich ja Marcuse - lähes sata vuotta sitten. He kirjoittivat joukon kirjoja, joiden julkaisemisesta otti vastuun Amerikan Juutalaiskomission puheenjohtaja David A. Haris vuonna 2008 Davosin Maailman Talousforumin kristinuskonvastaisessa propagandatilaisuudessa, erikoisesti mainiten Adornon kirjan "Auktoritäärinen persoonallisuus".

Millaisia nämä auktoritääriset persoonat oikein ovat? Meitä idän tietäjiä kutsuttiin syksyllä Seinäjoella järjestetyille luentopäiville, mutta minä läksin silloin muille maille ja tapasin Igorin. Oikeastaan en edes etsinyt Igoria, mutta kun hyvät tuttavani ja ystäväni eivät pystyneet kääntämään puolen sivun mittaista tekstiä marin kielelle päädyin Igorin luo.

Igor asui kaukana Marinmaan keskuksista kylässä, jonne joskus oli rakennettu tie, mutta se oli niin huonossa kunnossa, että viimeiset kilometrit ajoimme sänkipeltoa pitkin. Ihmisiä ei kylän raitilla näkynyt, eikä siellä varsinkaan talvisin Igorin lisäksi juuri muita asukaan. Joku iäkäs mummo kuuluu sentään olevan, sekä Igor, uskovainen mies, joka puolen ikäänsä - 24 vuotta - on maannut liikuntakyvyttömänä vuoteessaan.

Igor pystyy liikuttamaan vain oikean kätensä rannetta ja päätään. Se kuitenkin riittää tietokoneen käyttämiseen. Igorin vuoteella on vatsan kohdalla alusta, jonka päällä seisoo tietokoneen näyttö. Näytöllä on näppäinpöydän kaavio, "virtuaalinäppäimistö", josta Igor voi hiirellä valita kirjaimia, ja kirjoitella sanomia. Ja pää on terävä kuin partaveitsi. Minä ja mukanani ollut pastori olimme nyt kuulijoita Jumalan puhuttelussa.

Uunia Igor ei pysty lämmittämään ja ruokakin pitää tuoda lusikalla suuhun. Onneksi Igorin luona käy vieraita. He tulevat etsimään Jumalaa ja ratkaisuja oman elämänsä ongelmiin. Samalla he tuovat jotakin syötävää, lämmittävät uunin ja silloin tällöin myös pesevät Igorin. Polttopuitakin oli tuotu. Marinmaalla talvi on kylmä. Pisin aika, mitä uuni on ollut lämmittämättä, on kolme vuorokautta. Vanhurskas elää uskosta, sillä mistäpä Igor tietäisi, onko seuraavina päivinä ketään tulossa.

Igor on "auktoritäärinen persoona". Hänelle avaudutaan ja häntä kuunnellaan. Ortodoksikirkon palvelijat sanovat, että mitäs te sinne menette, ovathan kirkot auki ja niitä löytyy lähempääkin. Pappien ongelma on siinä, ettei heillä ole sellaista auktoriteettia kuin Igorilla. Igor itse ei tärkeile, ja hän tuskin edes huomaa sitä valtaa, jota hänellä hengellisessä maailmassa - ja sen kautta myös maallisissa asioissa on.

Joku muistaa Niilo Ylivainion. Kun Jumala puki Niilon voimalla korkeudesta, alkoivat kaikenlaiset tutkivat journalistit, fariseukset, epäluuloiset kollegat ja kaunaiset vastustajatkin pyöriä Niilon perässä. Niilo ei heitä torjunut. Kirjoittakoot mitä tahtovat, ajatteli Niilo. Hän teki parhaansa kaikkien hyväksi, torjumatta ketään.

Kun ajelimme takaisin Marinmaan asuttuihin kyliin, vertailimme Igoria niihin suuriin ja mahtaviin pastoreihin, jotka haluavat järjestellä uskovien asiat rahan antamalla auktoriteetilla. Vieraalla rahalla rakennetaan hienoja kirkkoja ja kun kirkko on tehty, rahapaimen haluaa asettaa kirkkoon mieleisensä palkkapaimenen. Suomestakin tuodaan rahaa, josta osa on valtion kehitystyömäärärahoista kotoisin. Rahan voimalla ulkoiset olosuhteet muuttuvat oleellisesti, mutta hengellistä auktoriteettia raha ei tuo mukanaan. Hengellisiä asioita ymmärtämätön kokousvieras katselee ympärilleen ja kyselee itsekseen, että onkohan tämä sittenkään kaikki ihan tervettä. Hyvä ja helppo kysymys. Katso vain, ettet anna rahan auktoriteetin vietellä sinua.

Jumala haluaa kasvattaa persoonia. Koirat saavuttavat sukukypsyyden luullakseni vuodessa, mutta ihmiseltä menee siihen kymmenen kertaa pitempi aika. Luonteen kasvattamiseen tarvitaan aikaa sitäkin enemmän, mutta kun kointähti joskus koittaa, onkin Jumalan ihmisellä käytettävissä sellaisia voimia, jotka pakottavat meitä olemaan varovaisia, ettemme käyttäisi niitä väärin.

Kun tuolla Rysselin suunnalla istutaan iltaa ja yht'äkkiä kaikki lakkaavat puhumasta, sanotaan, että "pappi kulki ohi". Ja sitten puheensorina jatkuu, tai jos pappi istuu pöytään, vaihdetaan puheenaihetta. Jos pappi on oikea, hänellä ei ole varaa vitsailla. Yritin sellaista kerran - murheellisin seurauksin. Telakalle tuli taas kerran uusi sisälähetti, kuusitoistavuotias virkeäsilmäinen, hymyilevä tyttö. Sanoin tytölle, että mikähän siinä on, kun lähetit pari vuotta lähettinä oltuaan lähtevät, ovat askeleet muuttuneet laahustavaksi ja hymykin on haihtunut. Tuskin jaksavat työnsä tehdä. Kyseiselle tytölle kävi juuri niin. Kahta viikkoa ennen kuin työ sisälähettinä olisi päättynyt, seurue, jonka mukana tyttö oli, ajoi autolla metsään ja tyttö kuoli.

Jumalan palvelijan osa on tietyssä mielessä todella rajoitettu. Meillä, joiden sanan Jumala voimallaan toteuttaa, ei ole varaa vitsailuun, vaikka kuinka haluttaisi. Tie on kapea, ja sitä on kuljettava tarkoin. Olen juuri äsken kokenut erään pahimmista tappioistani taistelussa, jota me kutsumme Jaakobin painiksi. Soitin eräälle ystävälle, että hän osallistuisi rukoustaisteluun kuolemaisillaan olevan poikani puolesta. Ystävä kuitenkin sanoi, että pääasia on matkalippu taivaaseen. Rupesin miettimään muita asioita, ja lopetin paastonkin kello 18.00. Hetken perästä tuli tieto, että poika oli kuollut - minuuttia myöhemmin sanoivat lapset.

Olin joskus samanlaisessa tilanteessa, kuin nyt poisnukkunut poikani. Ensimmäinen diagnoosi oli stressi, toinen verisyöpä. Lääkäri kysyi työpaineita ja teki ensimmäisen arvionsa kuulemansa perusteella. Se, että tunsin suunnatonta väsymystä, ja pelkäsin putoavani tuolilta - enkä pelkästään pelännyt, sillä filmi oli jo katkeamassa totaalisesti, vaikka tohtori ensi kerralla pani sen stressin tilille. Sitten tehtiin kokeita, syötettiin kortisonia ja aloitettiin kolmeksi kuukaudeksi määritelty lähtölaskelma. Kun en vaan ruvennut sen enempää kuolemaan, tehtiin samat luuydinnesteen analyysit uudestaan. Ei se verisyöpä ollut, sanottiin nyt,ja ryhdyttiin ottamaan reumakokeita. Reuma-arvot olivat korkealla, ja valkotakkiset kyselivät, että eikö edes niveliä särje. Minun ei kuulemma pitänyt pystyä edes kävelemään niillä reuma-arvoilla. Lopulta ehdottivat pernan poistoa, koska se joskus tällaisessa tilanteessa muka auttaisi. Ja auttoihan se. Trombosyyttien arvot kohosivat 27 tuhannesta 225 tuhanteen heti leikkausta seuraavana päivänä. Nitrot heitin pois vasta kun huomasin, ettei minulla Ylivainion kokouksessa käynnin (01.01.1978 Seinäjoella) ja siellä esitetyn rukouspyynnön jälkeen ole ollut ainuttakaan sydämen kaksoislyöntiä.

Poikaani hoidettiin ensin Yhdysvalloissa. Paikalliset tohtorit tekivät erilaisia diagnooseja, mutta tuskin ainuttakaan oikeaa. Puhuttiin verisyövästä ja ruususta, ja ties mistä, vaikka poika oli viikkoja kuolemaisillaan kuumeen takia, joka oli niin korkea, ettei enempää kuumelääkitystä voinut antaa. Hänen rinnallaan valvonut vaimo paastosi ja kun voimat eivät enää riittäneet, minä jatkoin. Jumala armahti, ja poika nousi jalkeille ja muutti Suomeen, mutta prosessi jatkui, vaikka hän jo pystyikin käymään töissä, ennen kuin voimat alkoivat taas uupua.

Suomessa tehdyn diagnoosin mukaan kyseessä oli borrelioosi, punkin puremasta kehoon siirtynyt taudinkantaja. Siihen aikaan kun minä sairastin, ei borrelioosin aiheuttajaa vielä tunnettu, eivätkä Amerikan tietäjät sitä näytä tuntevan vieläkään. Nettisivuilla kerrotaan sellaistakin, että Amerikka on ummistanut silmänsä borrelioosilta vakuutusyhtiöiden tahdosta. Mutta kun myös väärän diagnoosinkin mukaan määrätty hoito Amerikoissa maksaa maltaita, on syytä tarkastella asiaa kokonaisuutena, siis laajempana asiana, kuin pelkkänä lääketieteellisenä kysymyksenä.

Aku sanoi joskus kauan sitten, ettei hän miksikään tulkiksi halua ryhtyä. Kieliä hän oppi monta: koulussa oli opittu saksaa, kotona puhuttiin aluksi suomea ja venäjää, sitten ukrainaa ja englantia.

No, en minäkään pyrkinyt tulkiksi, se oli vain tapa oppia kieltä, tutustua hengelliseen elämään Neuvostoliitossa, pitää yhteyttä uskovien kanssa ja siinä ohessa työstä sai niitä kapitalistisen työn ansiomerkkejä, jotka me kaupassa vaihdoimme leipään ja särpimeen.

Matkustelimme usein koko joukolla. Varsinkin Ukrainan hengellinen elämä oli sellaista, että suomalaisena uskovana tunsin aina siellä käydessäni olevan oppipoika. Samaa sai kokea myös Aku: hänen ukrainalainen vaimonsa on saanut opettaa hänelle niitä asioita, joihin minä en ainakaan silloin vielä pystynyt. On suuri onni saada kasvaa perheessä, jossa vanhemmat ovat jo kasvaneet omien kasvukipujensa ohi ja ylitse.

Maailma on kehittänyt moniaita tekniikoita, miten marginalisoida Jumalan auktoriteetti ja sen parantava vaikutus ihmiselämään. Raaimmillaan nämä pyrkimykset realisoituvat fyysiseen elämään kohdistetuissa iskuissa, jotka saattavat olla avoimia tai naamioituja. Ja olisiko Nokian tai Siemensin johtoon voinut uskova mies nousta muutenkaan. Nokian historiassa on tapaus, jolloin firman johtaja kävi hengellisissä kokouksissa, kunnes hänen väitettiin tehneen itsemurhan.

Kun ensi kerran kuulin pojan sairaudesta, arvelin, että nyt Herra puhuu ammatinvaihdon puolesta. Kiinalaisen ohjeen mukaanhan miehen pitää 40 vuotta täytettyään antautua viisaudelle. Olin miettimässä tätä, kun silmiini osuivat sanat Ensimmäisestä Aikakirjasta:

Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sanokaa sille miehelle, joka lähetti teidät minun tyköni: 'Näin sanoo Herra: Katso, minä annan tätä paikkaa ja sen asukkaita kohdata onnettomuuden, kaiken, mitä sanotaan siinä kirjassa, jonka Juudan kuningas on lukenut, sillä he ovat hyljänneet minut ja polttaneet uhreja muille jumalille ja vihoittaneet minut kaikilla kättensä teoilla; ja minussa on syttynyt viha tätä paikkaa kohtaan, eikä se sammu. Mutta Juudan kuninkaalle, joka on lähettänyt teidät kysymään neuvoa Herralta, sanokaa näin: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala, niistä sanoista, jotka sinä olet kuullut: Koska sinun sydämesi on pehminnyt ja sinä olet nöyrtynyt Herran edessä, kuullessasi, mitä minä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, että he tulevat kauhistukseksi ja kiroussanaksi, ja koska sinä olet reväissyt vaatteesi ja itkenyt minun edessäni, niin minäkin olen kuullut sinua, sanoo Herra. Sentähden minä korjaan sinut isiesi tykö, ja sinä saat rauhassa siirtyä hautaasi, ja sinun silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea sitä onnettomuutta, minkä minä annan kohdata tätä paikkaa. (Kts. 2.Kun 22:15-20)

 

Takaisin Osmon kotisivulle