Kristinuskon perusasiat ovat hyvin yksinkertaiset:

Oletamme tässä, että olemme nyt saaneet jonkinlaisen käsityksen Jumalasta ja olemme siirtyneet kasteessa Jumalan Valtakuntaan, ja nyt olemme uusina maahanmuuttajina tutustumassa uuteen kotimaahamme.

Edessämme ovat samat tehtävät, kuin jokaisella muullakin ihmisellä, joka on siirtynyt tämän maailman ruhtinaan vallasta Jumalan Valtakuntaan. Jokainen uusi tulija joutuu ikäänkuin uudelleenkoulutettavaksi. Hän huomaa, että pakanamaailmasta saatu perintö ei ole minkään arvoinen Jumalan Valtakunnassa. Entiset ratkaisumallit ovat käyttökelvottomia. Jumala luo uutta.

Määräys uudelleenkoulutuksesta sisältyy Jeesuksen ensimmäiseen julkiseen puheeseen, mutta myös hänen viimeisiin sanoihinsa opetuslapsille, ns. lähetyskäskyyn, jonka Matteus esittää seuraavassa muodossa:

Merkillistä kyllä, suuressa kristikunnassa minä olen tavannut varsin vähän niitä, jotka opettavat samalla lailla kuin Jeesus. Paljon enemmän on niitä, jotka saarnaavat tupakanpoltosta tai muusta joutavasta. Luulen, että moni muukin on huomannut saman, ja joutuu tunnustamaan, että enin osa opetuksesta on tullut Raamatun välityksellä.

Opettajina eivät ole yksin ihmiset. Lähetyskäsky nimenomaisesti ilmoittaa, että "minä (Jeesus) olen teidän kanssanne..." Pyhä Henki johdattaa ihmisen kaikkeen totuuteen. Pyhän Hengen eräs kreikankielinen nimi on Pedagogos, orja, joka taluttaa lapsen kouluun. Taivaallinen pedagogi on se yksityisopettaja, joka johdattaa tuntemaan Totuuden. Jos esitelmöitsijä erehtyy, osoittaa Pyhä Henki, miten asia oikein on. Inhimillisen opetuksen tulee tuottaa ainoastaan materiaaleja Pyhän Hengen työtä varten. Vain Pyhä Henki voi kirkastaa Totuuden, kukaan muu ei siihen pysty.

Opetus ei ole itsetarkoitus. Se on tekniikkalaji. Huonoin menetelmin oppiminen tapahtuu hitaasti tai ei ollenkaan. Ihminen on luontainen matkija. Jäljittelemällä esikuviaan hän oppii hyvin. Tästä syystä opettajan ja oppilaan on kuljettava yhdessä. Tästä syystä lähetyskäskyn olennainen osa on lupaus "minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti". Opetus ilman Pyhän Hengen läsnäoloa tuottaa kaksinaismoraalia ja tekee ihmisistä robotteja ja parhaassakin tapauksessa vain apinoita.

Sanotaan, että lapset leikkivät, mutta leikkikään ei ole itsetarkoitus. Leikki kuuluu luomisjärjestyksen mukaiseen opetusohjelmaan. Lapsi seuraa isän ja äidin puuhia, ja yrittää tehdä samaa. Lapsi, joka on nähnyt äidin leipovan, tekee hiekkarannalla hiekkakakkuja. Lapsi, joka on nähnyt isän rakentavan taloa, kokee palikoilla leikkimisen mielekkääksi - hän rakentaa myös. Ymmärtävä isä ja äiti selostavat työtään lapsilleen, koska he tajuavat leikin tarkoituksen ja koska he rakastavat lastaan.

Harva lapsi nykyään saa leikkeihinsä terveitä malleja jäljiteltäväkseen. Ei sitten olekaan ihme, jos lapset leikkivät pyssyillä ja seksillä, huumeilla ja osakekaupoilla. He ovat nähneet esikuvia vain tappamisesta, huoraamisesta ja muusta epäterveestä elämänmuodosta. Paavali, meidän pakanakristittyjen apostoli, kehoittaa ottamaan oppia valikoiden:

Tässä Roomalaiskirjeen 12:2 jakeessa mielenuudistus näyttääkin selvästi olevan valikoivan tiedonhankinnan piiriin kuuluva asia. Jos isä tai yhteiskunta ovat antaneet väärät mallit, sinun on tietoisesti pyrittävä niistä eroon, ja etsittävä sitä, mikä on "hyvää, otollista ja täydellistä".

Jumala on pyhä. Paavali muistuttaa ajatusmaailman pyhityksestä myös Filippin uskovia:

Fil 4:6-9

Johannes Kastaja, luonnollisesti, oli julistuksessaan täysin Paavalin linjoilla. Hänen tärkein sanomansa Israelille oli: "Muuttukaa mieleltänne, sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle". Vuoden 1938 kirkkoraamatussa tämä lause on valitettavasti käännetty epätarkasti "Tehkää parannus, sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle". Kreikkalaisen lähdetekstin mielenmuutosta merkitsevät sanat "metanoia" ja "metanoeo" on siinä käännetty sanoilla "parannus" ja "tehdä parannus". Mutta todellinen parannus tulee vasta muuttuneiden asenteiden seurauksena. Sentakia Johannes Kastaja aloittaa mielenmuutoksesta, eikä parannuksesta:

Johanneksen olisi ollut turha vaatia enempää. Johannes kastoi ne, jotka tunnustivat syntinsä, lähetti heidät eteenpäin kehoittaen mielenmuutokseen ja antoi lupauksen Pyhän Hengen kasteesta. Vasta muuttunut asenne - halu täydellisyyteen, kts Hebr 6:1-2, ja Pyhän Hengen voima yhdessä takaavat onnistuneen tuloksen.

Uskonnollisessa kielenkäytössä puhutaan parannuksesta ja katumuksesta, mutta ne eivät ollenkaan vastaa sitä, mitä Johannes julisti. Parannuksella, katumuksella ja itsekritiikillä on paikkansa, mutta siinä vaiheessa, kun ihminen ei vielä osaa tehdä mitään muuta kuin syntiä, niin häntä ei ollenkaan auta oman huonoutensa kokeminen. Pahimmassa tapauksessa hän kokee oman huonoutensa niin voimakkaasti, että hirttäytyy.

Asenteiden erilaisuus tulee helposti ilmi vaikeuksissa, ns. koettelemuksissa. Toiset menettävät toivonsa, alkavat haukkua johtajiaan, yhteiskuntaa, huonoa tuuria ja kuka mitäkin ja sortuvat kyyniseen välinpitämättömyyteen tai kuka mihinkin, mutta Jumalan lapset katsovat toisiinsa, rukoilevat ja sanovat: hienoa. Taas nähdään jotakin erikoista, kun Herra tulee ja auttaa. Tämä tulee erikoisen selvästi esille silloin, kun varmasti tiedetään, että kaikki inhimilliset mahdollisuuden on pelattu loppuun. Silloin päättyy teeskentely. Kts. esim. 2.Moos 15:22-25.

Ajattelusta puhuttaessa on aina kysymys myös uskosta, jopa niin, että kysymys on oikeastaan samasta asiasta. Ajattelu ja usko näkyvät; ne tunnustetaan sanoina ja tekoina.

Jeesus aloitti opetustoimintansa aivan samoilla sanoilla kuin Johannes Kastaja: "Tehkää parannus (oik.: Muuttakaa mielenne), sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle". (Kts. Matt 4:17). Kohta tämän jälkeen Jeesus piti puheen, jossa hän selosti sitä, millainen ihmismieli on ja millaiseksi sen pitää muuttua. Jeesus kutsuu ihmistä yksiselitteisesti pahaksi sanoessaan kuulijoilleen:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja …

(Matt 7:11).

Jeesuksen Vuorisaarnassa esittämä ohjelma perustuu varmaan tietoon siitä, millainen on ihminen. Jeesus on lahjomaton, hän kertoo myös ikävät asiat rehellisesti. Hän ei mielistele ketään. Mutta hänellä on myös keinot ihmisen muuttamiseksi. Ensiksi Jeesus esittää normit siitä, mihin muutoksilla tähdätään. Pahan ihmisen vastakohtana esitetään ihminen, jota sanotaan autuaaksi:

Matt 5:3-9

Nämä arvot ovat ainut vaihtoehto ihmisen pahuudelle. Jos emme niihin suostu, voimme tietysti jatkaa sitä vanhaa tyyliä, että pahuuteen vastataan suuremmalla pahuudella, mutta sen tien päässä on tuho. Tuho voidaan välttää vain suostumalla kärsimyksiin, pahoinpitelyihin, syrjintään, riistoon pahalle vastarintaa tekemättä. Vapaaehtoisesti vastaanottamamme pahuus sisältää vain tyhjäksi osoittautuvan uhkauksen tuhosta, sillä Jumala ylläpitää oikeutta kuolemankin yli.

Niitä, jotka Jumalan normeihin suostuvat, Jumala opettaa. Vuorisaarna on perusesitys siitä, miten Jumalan ihmisen tulee toimia käytännön asioissa. Miltei jokaisen esitetyn asian kohdalla on vertailun vuoksi kerrottu, miten biologinen ihminen vastaavassa tilanteessa toimisi. Kts. Matteuksen evankeliumi, luvut 5-7.

Ihmisen uudistumisessa ajatukset, usko, sanat ja teot kehittyvät rinta rinnan. Se, mitä Raamattu opettaa Jeesuksen herruuden tunnustamisesta (10:38), Jeesuksen seuraamisesta (Matt 16:24), oman ristinsä kantamisesta (Matt 16:24 ja Matt 10:38), itsensä kieltämisestä (Matt 16:24 ja Matt 16:25), muuttumiseksi lapsen kaltaiseksi (Matt 18:3) syntyvät kaikki samasta lähteestä, joka on Jeesus, meidän Herramme ja vastustajien uhkakuva.

Mielenmuutos, älyn perestroika, sinun ikioma kulttuurivallankumouksesi, riippuu paljon sinun omista ponnisteluistasi. Sen ei tule pysähtyä mihinkään uskoontulon yhteydessä ilmenneeseen hengelliseen kokemukseen. Paavali kehoittaa filippiläisiä tutkimaan, mikä on parasta, kts. Fil 1:9-11:

Mielenuudistus ei tee ihmistä paremmaksi, mutta se auttaa säilyttämään sen pyhyyden, jonka ihminen saa uskoon tullessaan lahjana. Puhtaus säilytetään "Kristuksen päivään saakka"; sitä ei suinkaan hankita kyseiseen päivään mennessä. Puhtauden säilyttäminen vaatii ponnisteluja tarvittaessa vaikka äärirajoille asti:

Jumalaa voidaan etsiä mitä erilaisimmin keinoin. Minä jouduin tutustumaan moniin turhiin oppeihin, ennenkuin tajusin, että Jumalan koko täyteys on Jeesuksessa. Jeesus ei kehoita etsimään oppeja kaikin voimin, vaan rakastamaan Jumalaa kaikin voimin. Jumala auttaa sitä, joka häntä ehyellä sydämellä etsii. Pakistanilainen vallasnainen Belkis Seyh kävi kahdesti Mekassa etsimässä terveyttä, kunnes vieno ääni ohjasi hänet lukemaan Koraanin 24 suuraa. Sieltä hän löysi vihjeen, että Jeesus on ainut profeetoista, jolla on parantamisen lahja. Belkis halusi tutustua lähemmin Jeesukseen, tuli uskoon ja parantui. Jokainen kullankaivaja löytää paljon soraa ja heittää sen pois, mutta kun hän löytää vähänkin kultaa, hän ottaa sen talteen. Etsijän taito kasvaa ja asenteet muuttuvat. Ei ole helppoa lähteä kaldealaisesta Uurista Luvattuun maahan. Aabrahamkin vietti vuosia Harranissa. Eteneminen on kuitenkin välttämätöntä. On joutavaa tutkia hengellisiä asioita, jollei mielenmuutosta tapahdu. Vanhemmat toivovat lapsiensa kasvavan aikuisiksi.

Aikuistumisen eräänä merkkinä pidetään, että henkilö tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Lapset ovat kuluttajia, mutta oppivat ohjausta saaneina vähitellen tekemään yhä hyödyllisempiä asioita, sen mukaan kuin ovat kuuliaisia isänsä tahdolle.

Aikuisen uskovan tekemän työn ja Herran töiden välillä ei ole eroa. He tahtovat samaa ja tekevät samaa. Henkensä kautta Jumala vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi (kts. Fil 2:13). Jumalalle on kaikki mahdollista (Mark 10:27), mutta kaikki on mahdollista myös sille, joka uskoo (Mark 9:23). Ainoastaan kunnia kuuluu yksin Jumalalle, sillä ilman häntä me emme voi tehdä mitään.

Ihminen on luonnostaan sopeutuvainen. Jumalan edessä hän yrittää näyttää niin hyvältä ja vastustajan edessä kovasti sopeutuvaiselta senhetkiseen elämäntilanteeseen. Kun lapsi kasvaa, hän huomaa itse liiallisen sopeutuvaisuutensa. Hän ei ole enää lapsenmielinen. Lapsi menettää aitoutensa. Ei ole enää helppo puhua Jumalasta, Jeesuksesta, taivaasta, Pyhästä Hengestä edes uskovien seurassa. Ja sekin, joka sinun kanssasi haluaisi niistä ehkä jutella, alkaa arkailla, ja pidättäytyy puhumasta mitään arvokasta sinun seurassasi.

Jumala, joka on pyhä, on aina pyhä. Hän ei ole kaksinaamainen. Hän ei muutu tilanteen mukana. Hän säilyttää arvokkuutensa huonossakin seurassa. Jeesus liikkui porttojen, miehitysvaltion virkamiesten ja oman kansansa johtajien keskuudessa tulematta itse porttojen, miehitysvaltion virkamiesten tai oman kansansa poliitikkojen ja uskonnollisten hurskastelijoiden kaltaiseksi. Hän oli pystynyt sopeutumaan tilanteeseen tulematta silti saastutetuksi. Jeesus oli lapsenmielinen, mutta ei silti kadottanut pyhyyttään.

Lapsi - ja lapsenmielinen uskova - tottelee isäänsä silloinkin, kun hän ei vielä ymmärrä asiaa itse. Mielenmuutos johtaa hänet sellaiseen ehjään elämään, jossa hän ymmärtää Isän tahdon.

Suomen kielen sana pyhitys on johdannainen sanasta pyhä, jonka alkuperäinen merkitys on "piha", alkujaan vainajien lepopaikaksi osoitettu erillinen alue. Siten sana "pyhä" vastaa hebrealaista sanaa kodesh ja kreikkalaista sanaa hagios, jotka kumpikin tarkoittavat erottautumista, omistautumista jollekin asialle. Sanat pyhä, kodesh tai hagios eivät tarkoita siis moraalista täydellisyyttä, vaan antautumista jollekin asialle. Ihminen voi antautua vaikka hiihtourheilulle, mutta se ei tee häntä moraalisesti täydelliseksi.

Kun ihminen tulee uskoon, hän erottautuu Jumalalle. Tämä erottautuminen tapahtuu, kun ihminen tunnustaa uskonsa ja ottaa kasteen. Tämän jälkeen uskova ihminen on pyhä ilman, että hänen moraaliset ominaisuutensa olisivat muuttuneet. Mutta antautumalla Jumalalle hän voittaa itsessään asuvan pahan. Siksi Raamatussa tavataan opetusta kahdenlaisesta pyhityksestä: ensinnäkin siitä, joka tapahtuu uskoon tullessa, sekä toiseksi siitä muutoksesta, joka kestää koko maallisen elämän ajan.

Jumalan ihminen on kutsuttu pyhitykseen, siis siivoamaan pois saasta teoista ja työpöydältä. Pyhityksen kanssa rinnan kulkee tietysti ajatusmaailman jatkuva täysremontti, metanoia. Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen. Pyhitys on valintaa. Ihmisen on aina valittava: sanansa, kaverinsa, ajankäyttönsä jne. Valinta suoritetaan kahden vaihtoehdon välillä – valitaan joko se, mikä on Jumalasta tai se, joka ei ole Jumalasta. Pyhä Henki ohjaa hyviin valintoihin, ja samalla eroon pahasta. Tapahtuu pyhitys. Jumala on Pyhä. Hän on täysin Hyvä.

"Olkaa täydelliset, niinkuin taivaallinen Isännekin täydellinen on".

Pyhitys on kaksivaiheinen tapahtuma. Kun ihminen uskoo Jeesuksen olevan kuningas, Jumalan poika, joka kärsi ja kuoli meidän puolestamme ja nousi kuolleista ja nousi maasta Isän luo taivaisiin sekä ottaa kasteen, hänen syntinsä rangaistus - ero Jumalasta - otetaan häneltä pois. Tätä uskoontuloon liittyvää tapahtumaa sanotaan vanhurskauttamiseksi. Vanhurskautettu ihminen voi päästä Jumalan vastaanotolle, astua Jumalan eteen. Vanhurskautettu ihminen on pyhä, erotettu Jumalalle samalla tavalla kuin suomalainen on erotettu presidentilleen, noudattamaan Suomen presidentin vahvistamia lakeja ja määräyksiä.

Vanhurskautettu ihminen ei tarkoita sitä, että vanhurskautettu ihminen olisi moraalisesti moitteeton. Häntä vasta kutsutaan pyhitykseen. Pyhä Henki on valmis johdattamaan vanhurskautetun ihmisen kaikkeen Totuuteen.

Raamattu kutsuu yksiselitteisesti kaikkia uskovia pyhiksi, kts. Room 1:7, 2.Kor 1:7, Kol 1:2, Hebr 3:1 jne). Jos sinulla on usko, että sinun kannattaa pysytellä Jeesuksen leirissä, sinä pyrit uudistamaan ajattelusi niin, että Totuus ja Rakkaus on sinun korkein auktoriteettisi ja elät Herran Jeesuksen alamaisena, palvellen häntä Pyhän Hengen johdatuksessa (kts. Apt 20:21, kreikkalainen teksti).

Pyhittyminen on erottautumista. On mahdotonta erottautua yht'aikaa Jumalalle ja maailmalle. Jeesus näki ympärillään itsensä kanssa ristiriitaisia, rikkinäisiä ihmisiä, jotka yrittivät taiteilla maailman ja Jumalan suosiossa. Jeesus osoitti heille heidän ongelmansa ytimen sanoissa:

Pyhä Henki opettaa sinut tuntemaan itsesi. Kun tunnet itsesi, joudut toteamaan, että "minussa ei ole mitään hyvää". Tämän ikävän tosiasian tunnustamista sanotaan joskus nöyrtymiseksi, ja vain hyvin harvat tunnustavat tämän tosiasian itsestään. Tämä tosiasia on kuitenkin otettava huomioon, jos jotain uutta halutaan rakentaa. Jumalan temppeliä rakennetaan alhaalta käsin:

Kun haluat Jumalan pyhyyden saavan sinussa syvyyttä, sinun on rakennettava pyhityksesi Kristuksen varaan. Vain hänessä sinä voitat itsessäsi asuvat taipumukset tehdä yhtä ja toista järjetöntä. Sinä joudut luopumaan kaikesta siitä, millä olet ennen pönkittänyt omanarvontuntoasi. Tulet huomaamaan mikä ero on lihalla ja hengellä, vanhalla ihmisellä ja uudella ihmisellä, vanhalla luonnolla ja uudella luonnolla, kuolemalla ja elämällä, tällä maailmalla ja tulevalla, kosmoksella ja taivailla.

Eheytyminen alkaa Hengen uudistuksella. Kun tulet uskoon, Kristus vanhurskauttaa sinut. Kasteessa sinä erottaudut hänelle. Henki vaikuttaa sielussasi pyhittymisen tarpeen, ja kun sinä teet valintasi oikein, myös sielusi muuttuu. Muuttunut ajattelu johtaa sinua eteenpäin - uskon kautta sinä pidät myös ruumiisi Herran johdossa. Mikään näistä ei onnistu ilman Jumalaa, mutta Jumala odottaa sinulta valmiutta sallia hänen työnsä sinussa ja asiaankuuluvaa pyyntöä Jumalalle.

Ehyessä ihmisessä on kolme osaa: henki, sielu ja ruumis. Kuolleelta puuttuu henki, eikä kuollut voi pyhittyä. Mutta Kristuksen henki on eläväksitekevä henki. Hän eheyttää hengen, sielun ja ruumiin. Paavali kirjoittaa tessalonikan uskoville:

Raamatun käsitteet pyhyydestä, eheydestä, nuhteettomuudesta ja täydellisyydestä tarkoittavat kaikki lähes samaa asiaa. Jaakobin kirjeen mukaan kärsimykset eivät tuhoa hengellistä elämää, paremminkin päinvastoin:

Kun sinä olet pyhitetty, erotettu Jumalalle, Jumala kutsuu sinua pyhittämään itsesi Pyhän Hengen asunnoksi.

Uskoontulosta ylösnousemiseen johtavaa prosessia kutsutaan usein kristityn vaellukseksi ja tällöin pidetään esikuvana Abramin, myöhemmin Aabraham, lähtöä Paddan Aramista Herran sanan mukaan "maahan, jonka minä sinulle osoitan". (1.Moos 11:26 - 1.Moos 25:11). Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle:

Jumalan puheeseen sisältyi näennäisesti kaksi mahdottomuutta: Kuinka voisi ihminen olla täydellinen ja kuinka voisi hän siinä iässä saada lapsia?

Aabrahamin saama suvun jatkamista koskeva lupaus koskettaa tänä päivänä jokaista maapallolla elävää ihmistä. Aabrahamin kahdesta pojasta, Iisakista ja Ismaelista, polveutuu kaksi pientä kansaa, israelilaiset ja ismaelilaiset. Israelilaisten keskuudesta alkunsa saanut kristinusko on levinnyt kaikkialle maailmaan. Ismaelilaiset sekoittuivat Arabian muiden heimojen sekaan ja heidän keskuudessaan juutalais-kristillisistä vaikutteista alkunsa saanut islamilaisuus on viety kauas arabien kansallisten rajojen ulkopuolelle. Juutalais-kristillisen ongelmanasettelun pohjalta ja pääasiassa juutalaisten filosofien toimesta on myös syntynyt nykyajan suurin uskonto, sosialismi eri lahkoineen. Jumalan sana on hapattanut koko maailman. Aabraham on saanut ylen runsaasti sekä lihallisia että hengellisiä perillisiä.

Uskovien isälle Aabrahamille antamansa käskyn Herra uudisti Vuorisaarnassa:

Jumala ei vaadi mahdottomia. Hän on hyvä päällikkö, joka tehtävän annettuaan antaa myös keinot ja välineet, joilla tehtävästä voi suoriutua. Ihmiselle täydellisyydestä annettu käsky on mahdoton, ja siksi ihmiselle on ratkaisevaa, uskooko hän Jumalan antamiin mahdollisuuksiin. Aabraham uskoi ja Jumala on toteuttanut lupauksensa Liitosta, jonka kautta Jumalan vanhurskaus on tullut osaksemme.

Kaikki on täytetty Jeesuksessa. Jos ongelmasi on lapsettomuus, alkoholi, hankala työympäristö, tai mikä tahansa, ei sinun tarvitse voittaa näitä ongelmia, koska ne on jo voitettu Jeesuksessa. Sinun täydellisyytesi on pysyä hiljaa, ja katsoa miten Jeesus hoitaa sinun henkilökohtaisen ongelmasi. Jeesuksessa reppanatkin ovat voittajia.

Kerran, kun olin lähdössä Kreikkaan, sain eräältä nuorelta uskovalta kirjeen, jossa hän kertoi, ettei hän kesälomallaan voi matkustaa mihinkään, kun hänellä ei ole rahaa. Hän uskoi rahan puutteeseen ja niin en pyytänyt häntä mukaani, vaikka hän olisi voinut tulla ja mennä mukanani ilmaiseksi. Jotta sinä välttyisit samalta virheeltä, tutki mielessäsi, onko sinun suunnitelmasi Herrasta. Jos huomaat Pyhän Hengen olevan mukana asiassa, varo ettet päästä huuliltasi sanaa "se on mahdotonta", koska Herralla on kaikki valta. Mutta jos sinä olet sanonut "se on mahdotonta", hän antaa sinulle tapahtua uskosi mukaan.

Uskovan täydellisyys ei ole käsitteiden tai oppijärjestelmän täydellisyyttä vaan kuuliaisuutta Jumalan tahdolle joka hetki senhetkisissä asioissa. Herra sanoi Pjotr Vygovskille, kun tämä oli matkalla Ukrainan Karpaateilta kotiinsa Korosteniin, että Pjotrin pitää mennä Lvovin kautta. Pjotr jäi seisomaan Tshernovtsyn asemalle, kun hänen matkatoverinsa jatkoivat matkaa suorinta tietä. Kun Pjotr seisoi asemalla, tuli hänen luokseen mies, joka kysyi: "Mihin olet menossa?" "Lvoviin", Pjotr vastasi. "Oletko jo ostanut lipun?" mies kysyi. "En", Pjotr vastasi. Sitten mies kertoi, että hänenkin piti mennä Lvoviin, muttei pääsekään lähtemään ja antoi lippunsa Pjotrille. Ja niin tapasimme junassa, koska Pjotr oli ollut kuuliainen Jumalan sanalle. Kuuliaisuuden kautta sai myös Pjotr kokemusperäistä vahvistusta uskolleen, kun hän näki, miksi Herra oli lähettänyt hänet siihen junaan. Ja minä poikani Akun kanssa sain kokea taas kerran Herran ihmeellistä huolenpitoa.

Herra itse johtaa omiaan. Pyhä Henki johdattaa uskovat kaikkeen totuuteen. Pyhä Henki ei rakenna aukotonta teologista järjestelmää, vaan sinua. Hän ei tee sinusta täydellistä kaikkien asioiden konsulttia, sillä hän on itse "ainut viisas". Sinut opetetaan hallitsemaan itsesi ja tilanteesi. Pyhä Henki neuvoo sinulle, mitä varoa ja mitä tehdä, ymmärtää ja sanoa siinä asiassa, joka tällä hetkellä on ratkaistavanasi. Jos menettelet Jumalan hyväksi katsomalla tavalla joka hetki, olet täyttänyt vaatimuksen: "Olkaa täydellisiä …"

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja käsittelee luvuissa 6, 7, 8, 9, 10, 11 ja 12 täydellisyyttä, jonka Herra on meille kuolemalla ristillä meidän puolestamme hankkinut. Älkäämme luopuko siitä mistään hinnasta eikä kenenkään käskystä.

Uskovakin on langetessaan vaarassa yrittää vähätellä syntiään sanomalla "kaikkihan me ollaan vajavaisia". Lause ei kuitenkaan ole Raamatusta, vaan perustuu eksytykseen. Myös raamatunkääntäjät saattavat tehdä virheitä omien teologisten olettamuksiensa viettelemänä, kuten on tapahtunut vuoden 1938 kirkkoraamatun Jaakobin kirjeen 5:17 kohdalla, jossa lukee: "Elias oli yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi, eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen". Uudemmassa käännöksessä "Uusi Testamentti nykysuomeksi" tämä virhe on korjattu: "Elia oli aivan samanlainen ihminen kuin mekin. Hän rukoili hellittämättä ettei sataisi ja niin ei sadetta tullut kolmeen ja puoleen vuoteen".

Tavoitteita ei pidä laskea, vaikka ei heti onnistuisikaan. Pyhä Henki, joka on meidän kouluttajamme, antaa kokeissa reputtaneen yrittää uudelleen. Vuonna 1969 olin kolme viikkoa Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä. Minulla oli lippu varhain seuraavana aamuna lähtevään lentovuoroon, kun illalla hyvästelemään tuli eräs Minskin tietokonetehtaan insinööreistä. Hän toi muistoksi kirjan ja minä annoin Raamattuni hänelle, vaikka ajattelin antaessani, että tuskin hän sitä ainakaan itse lukee. Hyvästelimme hotellin aulassa jonka jälkeen nousin hissillä kuudenteen kerrokseen, jossa huoneeni oli. Kerrospalvelija kutsui minut luokseen ja käski istumaan. Hänen luonaan oli tyttö Riiasta, joka kertoi, että hänellä on sellainen Vanha Testamentti, jossa on sekä hebreankielinen (tai jiddishinkielinen - en muista tarkkaan) että venäjänkielinen teksti ja nyt hän halusi lukea myös Uutta Testamenttia. Lähetin tytölle postissa Raamatun Suomesta, mutta en tiedä, saiko hän sitä koskaan. Mieleeni jäi kysymys "kuinka sinä jakelet pois minun kirjojani" aina siihen saakka, kunnes Herra salli tilanteen toistua. Ollessani matkalla Suomesta Neuvostoliiton kautta Turkkiin hän sanoi: "Älä nyt sitten anna pois tätä Raamattua Neuvostoliitossa". Romanian vastaisella rajalla nuori tullimies tutki tavarani ja löysi venäjänkielisen Raamatun. "Onkos siinä sellainen Saarnaajan kirja?" hän kysyi. Etsin sen ja tullimies rupesi lukemaan Saarnaajaa. Kaksi muuta seisoskeli auton vieressä ja tupakoi. Autojono takana oli kenties kilometrin pituinen ja ilta oli pimentymässä. "Teetköhän sinä nyt oikein", kysyi tullimies. "Viet Raamatun pois, vaikka hyvin tiedät, että meillä on niistä suuri puute". Haukkasin ilmaa. Mielessäni käväisi vielä ajatus, että annan sen hänelle, mutta maltoin mieleni. Hyvä olikin, sillä paria päivää myöhemmin tuli aika, jolloin Herra osoitti, mihin se Raamattu oli tarkoitettu. Tullessani Veliko Ternovon luostarin leirintäalueelle, täytin vieraskorttia, ja merkitsin siihen luonnollisesti ammattini, kielenkääntäjä, johon toimistotyttö sanoi, hän on myös. Tyttö oli aikaisemmin samana päivänä läpäissyt venäjän kielen kielenkääntäjän kokeet, joten venäjänkielinen Raamattu oli mitä sopivin lahja. Siinä oli vaikea sanoa, kumpi oli silloin iloisempi, lahjan saaja vai sen antaja. Kumpikin oli läpäissyt kokeensa.