Hyvät ja pahat henkivallat

Sivulta sarka siirretty luonnosteksti

2009-01-16

Täyteen evankeliumiin kuuluu kolme asiaa Jumalan valtakunnasta: evankeliumin julistaminen ihmisille, riivaajien pois ajaminen ihmisistä ja sairaiden ihmisten parantaminen. Se, mitä suurelle yleisölle "Jumalan sanan" nimellä kaupitellaan, tuskin koskaan on täyttä evankeliumia. Evankeliumin julistamisessakin on puutteita; usein jätetään sanomatta, että ihmisen on kuoltava synnille ja tälle maailmalle ristin kautta voidakseen syntyä uudesti ylhäältä. Riivaajien pois ajaminen on sitäkin huonommissa kantimissa. Joulua ennen kirjoitin aiheesta "Täysi evankeliumi" sivulleni KERYGMA, mutta ei paljon on vielä sanomatta ja erittelemättä, ja ennen kaikkea tekemättä.

Evankeliumi on hyvä sanoma siitä, että Jumala vie luomistyönsä päätökseen tietyistä ongelmista huolimatta. Valmiissa tuotteessa on henki, sielu ja ruumis. Mutta työn ollessa kesken lopputuloksesta on usein kadoksissa näkykin. Erityisen vaikeaa luomistyön kohteena olevalle ihmiselle on tietää, mikä ero on ehyellä, elävällä hengellä ja pahoilla hengillä. Myös käsitykset sielusta (psyke) ja hengestä (pneuma) näyttävät menevän sekaisin; usein vielä nämä käsitteet sekoitetaan tahallisesti varsinkin sellaisten "asiantuntijoiden" toimesta, jotka taistelevat Jumalaa vastaan. Hengellisissä asioista tiede on ulkona kuin lumiukko. Onneksi on sanan miekka, jonka parantava vaikutus ulottuu "sielutiedettä" korkeammalle:

Jumalan sana (kr.: O logos tou Theou) on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen… (Kts. Hebr 4:12-13)

Riivaaja on henkiolento, joka on kadottanut yhteytensä Todelliseen Jumalaan. (hebr.: Jehovah Elohim). Kreikkalaisissa teksteissä riivaajista käytetään nimitystä daimónion eli demoni:

Ja katso, näiden lähdettyä tuotiin hänen tykönsä mykkä mies, joka oli riivattu (daimonizomenon). Ja kun riivaaja (ton daimoníon) oli ajettu ulos, niin mykkä puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "Tällaista ei ole Israelissa ikinä nähty". Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain päämiehen voimalla (En to arhonti ton daimonion - Riivajien päämiehessä) hän ajaa ulos riivaajia (ta daimónia)". (Matt 9:32-34)

Demonien päämies on ensimmäisellä kotimaisella kielellä sanottuna "perkele", ja kreikaksi "diábolos".

Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen (ypo tou diabólou) kiusattavaksi. (Matt 3:16-4:1)

Erämaassa Jumalan Poika ja Jumalasta ylpeyden takia luopunut henkivalta kohtasivat pelkistetyissä olosuhteissa. Diabouloksen, vrt. ruotsi "djävul", toiveena oli päästä jumalaksi Jumalan paikalle. Kova kauppamies kun oli, hän tarjosi Jeesukselle uskontoa, leipää ja poliittista valtaa yhtä kumarrusta vastaan. Jeesus ei tarjouksia hyväksynyt, ja kaiken lisäksi tarjoukset olivat tyypillisiä erikoistarjouksia: ne eivät olisi kestäneet todellisuuden edessä, sillä ne oli sidottu Paholaisen valtajärjestelmän menestykseen, joka on yhtä kestämätön kuin pyramidihuijauksen menestys. Jeesus oli tullut tuhoamaan paholaisen vallan ja tuomaan Jumalan valtakunnan Paholaisen rakentaman valtarakennelman sijaan.

Torjuttuaan Paholaisen tarjoukset, Jeesus ryhtyi varsinaiseen tehtäväänsä, jonka suoritettuaan hän lähetti matkalle omat palvelijansa työtä jatkamaan. Ensimmäiset apostolit joutuivat kohtamaan maailman uskonnollisen, taloudellisen ja sotilaallisen vallan ja voittivat ne kaikki, koska he rakensivat vankalle perustalle Pyhässä Hengessä.

Ne, jotka Pyhää Henkeä eivät ottaneet vastaan, eivät voittaneet. Näistä harhaanjohdetuista syntyi Rooman valtionkirkko. Jeesuksen seuraajat joutuivat kirkon vainoamiksi. Vasta tuhat vuotta myöhemmin alkoivat kristinuskon alkeet uudestaan tulla suuren yleisön saataville.

Vielä nytkin tieto evankeliumin perusasioista on harvinaista. Evankeliumin julistajat eivät aina itsekään tiedä, mikä ero saarnaamisella ja riivaajien ulos ajamisella on. Saarnaaja kertoo ihmiselle tietyt seitsemän asiaa Jumalasta ja hänen Pelastuksestaan. Kuulijan omalle vastuulle jää, miten hän kuulemaansa suhtautuu. Mutta riivaajien ulos ajamisessa menetellään aivan toisin: Jeesus käskee puhuu suoraan riivaajille ja ajaa heidät ulos ihmisestä. Erityisesti Markuksen evankeliumissa on tästä useita esimerkkejä, tässä yksi niistä:

Mutta illan tultua, kun aurinko oli laskenut, tuotiin hänen tykönsä kaikki sairaat ja riivatut (tous daimonizoménous), ja koko kaupunki oli koolla oven edessä. Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja paljon riivaajia (daimónia) hän ajoi ulos eikä sallinut riivaajien (ta daimónia) puhua, koska ne tunsivat hänet. (Mark 1:32-34)

Vanhassa Testamentissa puhutaan enemmän epäjumalista ja saastaisista hengistä kuin riivaajista. Niiden ulosajamiseen ei silloin pystytty, mutta Jeesuksella oli tähänkin ongelmaan paljon rauhanomaisempi ratkaisu kuin "konventionaalinen sota" perkelettä ja hänen palvelijoitaan vastaan:

Ja heidän synagoogassaan oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki (ánthropos en pneúmati akathárto); ja se huusi sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä." Niin Jeesus nuhteli sitä sanoen: "Vaikene ja lähde hänestä". Ja saastainen henki (to pneúma to akátharton) kouristi häntä ja lähti hänestä huutaen suurella äänellä. Ja he hämmästyivät kaikki, niin että kyselivät toisiltaan sanoen: "Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin (tois pneúmasin tois akathártois), ja ne tottelevat häntä." Ja hänen maineensa levisi kohta koko ympäristöön, kaikkialle Galileaan. (Mark 1:23-28)

Jeesuksen kaksitoista lähettilästä saivat vallan ajaa ulos riivaajia heti, kun heidät valittiin, kts. Mark 3:13-15)

Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan, ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia (ta daimónia). (Mark 3:13-15)

Myöhemmin Jeesus valitsi seitsemänkymmentä muuta, jotka palatessaan olivat haltioissaan siitä, että riivaajatkin olivat heille alamaiset. Luukas kertoo:

Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin (ta daimónia) ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden". Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan (ton satanán) lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen (tou ehthrou) voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget (ta pneúmata) ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa." (Luuk 10:17-20)

Aina ei riivaajien ulos ajaminen ollut yhtä helppoa. Jeesuksen ollessa kolmen lähimmän miehensä kanssa kirkastusvuorella, muut opetuslapset eivät pystyneet ajamaan ulos riivaajaa leiriin tuodusta pojasta. Tultuaan paikalle Jeesus itse ajoi riivaajan pois, ja selitti sitten mistä tässä oli kysymys:

Ja kun Jeesus oli mennyt huoneeseen, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä eriksensä: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?" Hän sanoi heille: "Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla". (Mark 9:28-29).

Lähetyskäsky on Jeesuksen toimeksianto seuraajilleen. Sen ytimen muodostavat evankeliumin saarnaaminen, riivaajien ulos ajaminen ja sairaiden parantaminen:

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia (daimónia), puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta. (Mark 16:15-20)

Riivaajien ulosajo on puhdasta valtataistelua. Jos teet sitä Jumalan hengessä, sinä menestyt, mutta jos olet epävarma, on varmuus hankittava. Jeesus oli käynyt läpi kiusaukset, voittanut ne, ja vielä senkin jälkeen hän rukoili ja paastosi. Hän oli varustautunut kaikkeen. Hänen aseistukseensa ei kuulunut mitään niistä aseista, joita vastustaja käytti. Vastustajilleen hän sanoi:

Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla (en pneumati Theou - Jumalan Hengessä) ajan ulos riivaajia (ta daimónia), niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne. Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa. (Matt 12:28-29)

Epäjumalat ovat epätosia jumalia aivan samalla tavalla kuin demonitkin. Seemiläisten kielten sana "el" ja "elohim" ovat yleissanoja, joita voidaan käyttää sekä Jumalasta, että epäjumalista. Jopa arabian sanat "Allah" ja "Allat" ovat johdannaisia tästä samasta sanajuuresta. Siksi Raamatun ensimmäisen kirjan toisesta luvusta alkaen tehdään selvä ero "jumalien" ja Todellisen Jumalan välillä. "Todellinen Jumala" hebreaksi on Jehovah Elohim. Tämän nimensä hän antoi pojalleen, kts. Joh 17:11-12 ja Matt 1:21, kreikkalainen teksti.

Jeesus tuli tekemään tyhjäksi Perkeleen (diaboulos) eli Saatanan (ha-satan) teot:

Joka syntiä tekee, se on perkeleestä (ek tou diabolou), sillä perkele (o diábolos) on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen (tou diabolou) teot. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia (ta tekna tou Theou) ja ketkä perkeleen lapsia (ta tekna tou diabolou). Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. (1.Joh 3:8-10)

Perkeleen tekojen tyhjäksi tekeminen tapahtuu siten, että Perkeleen lapset kuolettavat itsensä Jeesuksen ristin kautta, saavat synnit anteeksi Jumalan armosta ja syntyvät uudestaan Jumalan sanasta elääkseen uutta, hengellistä elämää Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta.

Armon anominen on vapaaehtoista; lisäksi anojan on löydettävä se ahdas portti, jonka kautta Jumalan valtakuntaan käydään. Armon aika on rajattu "kahteen päivään", jonka jälkeen ovet suljetaan. Viimeisen taiston lähestyessä riivaajien aktiviteetti kasvaa. Koko "sivistynyt maailma" demonisoituu:

Kun saastainen henki (to akátharton pneuma) lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse (epta etera pneumata ponirótera eautou), ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle." (Matt 12:43-45)

Ranskan vallankumouksen arkkitehdit yrittivät korvat Jumalan järjen palvonnalla, mutta kun siitä tuli fiasko, pakotettiin ranskalaiset palvomaan "Korkeinta Olentoa". Kun sekin osoittautui virheeksi, Napoleon palasi vanhaan roomalaiseen kaavaan: valloitti kirkon ja pani sen johtajat voitelemaan itsensä keisariksi. Vaikka kirkko on osoittautunut kristinuskon pahimmaksi viholliseksi, juutalaiset ja venäläiset vallankumousmiehet kokeilivat, minkälaisiin tuloksiin he voisivat päästä pakollista ja väkivaltaisen ateismin eli Jumalan kieltämisen avulla. Kiinan ja Albanian sosialistit ehtivät jo ilmoittaa hävittäneensä kristinuskon kokonaan, mutta kovin vakuuttavaa näyttöä siitä ei saatu - paremminkin päinvastoin. Nyt saatanalliset voimat yrittävät koota kaikki demonit yhteisrintamaan Uskontojenvälisen liikkeen (haku: Interfaith-movement) nimissä. Yhteisrintaman johtoon pyrkii EU.

Suuri, paholaisen pettämä yleisö ei tiedä EU:n ideologisista juurista juuri mitään. Hain eilen Mäntän poliisilaitokselta oleskeluluvat lasten passeihin ja osoitin virkailijalle lupatarran alareunaan piirrettyä kuvaa, jossa härkä polkee tähtiä jalkojensa alle. Suuret on hankkeet, mutta onhan kyse härästä, joka esittää Zeusta, kreikkalaista epäjumalaa, sitä samaa, jonka alttaria Ilmestyskirjassa kuvataan Saatanan valtaistuimeksi. (Lisätietoa haulla "Euroopan raiskaus" tai "the Rape of Europe"). Tarinan mukaan Europe oli foinikialaisen kuninkaan tytär "Europe", jonka Zeus raiskasi tekeydyttyään ensin häräksi.

Demonien päämies Diabolos (vrt. "djävul") esitetään valtion lupatarrassa hyökkäämässä sarvet ojossa maahan sorrettuja tähtiä vastaan. Tähdet kuvaavat Jumalan yhteydessä eläviä henkiolentoja, siis myös niitä uskovia ihmisiä, jotka ovat vastaanottaneet Pyhän Hengen.

Nikolai Ucatcin ja Vladimir Tkatchenkon kirjoja "Poslannik pjatidesjatnitsy" (Helluntailähetti, Vinnitsa 2007) ja "Vybor puti" (Tien valinta, Vinnitsa 2008) lueskellessani olen miettinyt, miten saman kaavan mukaan EU:n propaganda ja lainsäädäntö noudattelee Neuvostoliitossa 1917-1991 suoritetun "sosiaalisen eksperimentin" kaavaan. Uskovat toivovat, että Jeesus hakisi koko seurakunnan pois ennen suurta ahdistusta, mutta on syytä varautua siihen, että Jeesus hakee morsiamensa turvaan vasta niiksi päiviksi, kun hän puhdistaa maan. Viimeisessä vaiheessa suoritetaan vielä jälkikorjuu, mutta sen tulokset jäävät heikoiksi:

Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia (ta daimonia) ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia (ídola), jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. (Ilm 9:20-21)

Vihollisen menestys tulee näyttämään globaalilta. Kun vain Israel on jäljellä todistamassa Jumalan sanan arvovallasta maan päällä, vie riivaajien päämies yhdistetyt joukkonsa Megiddon vuorelle.

Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä (pneumata tria akatharta), sammakon muotoista. Sillä ne ovat riivaajain henkiä (pneumata daimónon), jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä. - Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! - Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon. (Ilm 16:13-16)

Maailma seuraa silmä kovana Davidin ja Goljatin välistä taistelua. Mutta kun se on ratkennut Megiddon vuorella, hävitetään Babylon. Vuoden vaihteessa Yhdysvallat avasi uuden, aivan uskomattoman suuren suurlähetystönsä Bagdadissa. Ehkä ne uskovat, että Ilmestyskirjan luvuissa 17 ja 18 ilmoitettu Baabelin hävitys on joskus hamassa tulevaisuudessa? Vai olisiko niin, että ne ovat jo niin tiukasti riivaajien hanskassa, että joutuvat toimimaan vastoin parempaa tietoa ja vailla omaa päätäntävaltaa?

op/2009-01-16

Takaisin Osmon kotisivulle