Arthur Vööbusia ei löytynyt Otavan pienestä tietosanakirjasta (1955) eikä Weiling&Göösin Suuresta Suomalaisesta Tietosanakirjasta (1988). Edes englantilaisessa Wikistä ei löytynyt artikkelia Arthur Vööbusista. Mitätön mies vai jotakin muuta?

Arthur Vööbus (1909-1988) syntyi Viron Varassa, lähellä Tarttoa tsaarinvallan aikana, opiskeli Tarton yliopistossa, tuli papiksi 1932 ja pääsi 1935 Berliinissä tutustumaan syyrialaisen kristikunnan käsikirjoitusaarteisiin sillä seurauksella, että hänestä aikaa myöten tuli Syyrialaisen kristikunnan tietäjä, jolle tiedemaailmasta ei löydy vertaa. Mutta olisiko syyrialaisen kristikunnan tunteminen niin paha asia, vai olisiko tässä jotakin muuta?

Vööbusin käsittelemät aiheet ovat ideologisesti arkoja. Katolinen kirkko ja saksalaiset kartanonherrat sortivat virolaisia satojen vuosien ajan. Suuressa Pohjan sodassa venäläiset hävittivät virolaisia systemaattisesti niin, että väkiluku putosi alle 150 tuhannen. Sodan jälkeen virolaisten maaorjuus jatkui Venäjän vallan alla. Saksan, Venäjän, katolisen kirkon tai ortodoksikirkon intresseissä ei tietenkään ole heidän virolaisia kohtaan harjoittaman hirmuvallan paljastuminen. Mutta pahinta paholaiselle on se, että Vööbus kertoo tarkkaan sen, miten Jeesus pelasti Viron ja Latvian kansat.

Toinen syy, miksi Uuden maailmanjärjestyksen humanistit ja muut paholaisen palvelijat, ne, jotka tieteen nimellä nykyisin ratsastavat, on se osuus, jonka he ovat historiallisen totuuden salaamiselle juutalais-kristillisen todistuksen kaatamiseksi osoittaneet. Muhamettilaisille kyse on sen syyrialaista kristikuntaa kohtaan harjoittaman sorron salaamisesta.

Syyrialainen kirkko oli aikoinaan suurempi, kuin roomalaiskatolinen kirkko. Sen oppilaitokset tekivät myös valtaosan siitä työstä, josta islamilainen maailma nyt haluaisi ottaa kunnian itselleen. Syyrialaisella kristikunnalla on vieläkin merkittävää toimintaa, vaikka länsimaiden "apu" Lähi-idän islamisteille onkin samalla merkinnyt yhä pahenevaa syyrialaiskristittyjen sortoa. Valtaosa syyrialaisen kristikunnan jäännöksestä elääkin nyt kotimaansa tai oikeastaan kotimaidensa Syyrian, Turkin, Irakin, Iranin ja Arabian niemimaan pohjoisosien ulkopuolella.

Arthur Vööbusin tutkimat aiheet ovat olleet tärkeitä myös Venäjän ortodoksikirkolle, jonka ideologiset juuret ovat yhtä paljon syyrialaisessa kristikunnassa kuin kreikkalais-katolisessa kirkossa. Venäläisille Efraim Syyrialainen on yhtä tärkeä kuin Augustinus Rooman kirkolle, ja juuri Efraim Syyrilaisesta ja hänen maailmastaan Vööbus kirjoitti. Mutta kun Vööbus tuo esiin myös venäläisten ja myöhemmin venäläisten kommunistien Baltian maissa harjoittaman sorron syvyyden ja laajuuden, on venäläisen melkein mahdotonta sietää Vööbusin esittämiä faktoja muistakaan asioista.

Arthur Vööbus opiskeli Hugo Treffnerin gymnasiumissa Tartossa 1920-1928, valmistui maisteriksi Tarton yliopistosta 1934 ja väitteli tohtoriksi 1942 aiheenaan syyrialaisen, mesopotamialaisen ja persialaisen munkkikunnan historia. Aiheen valintakin oli tyypillisesti virolainen: Tarton yliopistossa on ollut vahvaa syyrialais-aramealaisen kulttuurin ja kielen tuntemusta aina yliopiston alkumetreiltä saakka.

Vuonna 1932 Vööbus vihittiin luterilaisen papin virkaan ja vuodesta 1933 alkaen hän toimi Pyhän Paavalin kirkon pastorina Tartossa. Arthur Vööbus avioitui 1936 Ilse Luksepin (1918-2005) kanssa. Lapsia syntyi kolme - Märt, Ruth ja Eti. Vuonna 1940 Vööbusit pääsivät täpärästi karkuun Viron vallanneilta venäläisiltä, mutta molemmat pidätettiin Saksassa kansallissosialismin vastaisten mielipiteittensä takia. Viron saksalaismiehityksen aikana perhe saattoi kuitenkin palata Tarttoon.

Vuodesta 1943 Arthur Vööbus toimi varhaisen kristikunnan historian apulaisprofessorina Tarton yliopistossa, mutta 1944 hän joutui taas pakenemaan Venäjän sosialisteja. Sodan loppuvaiheessa ja jälkeen hän toimi pastorina vankileireillä; vuodesta 1946 myös Hamburgin-Pinnebergin Baltilaisen yliopiston apulaisprofessorina, kunnes Chicagon Luterilainen pappisseminaari 1948 kutsui hänet Uuden Testamentin ja varhaisen kirkkohistorian professuurin virkaan. Tässä toimesta hän siirtyi eläkkeelle 1977.

Vööbus jatkoi työtään kuolemaansa asti. Elämänsä aikana hän teki yli 40 tutkimusmatkaa Lähi-Idän luostareihin ja yksityisiin kirjastoihin Syyriaan, Turkkiin, Irakiin, Iraniin ja Egyptiin. Vööbus keräsi yli 2000 ainutlaatuisen käsikirjoitusten kokoelman, jonka tärkeimmät 150.000 sivua kuvattiin mikrofilmeille. Nykyisin käsikirjoituksista ja tallenteista vastaa The Institute of Syriac Manuscript Studies Chicagossa.

Reformoidut ja protestanttiset kirkot olivat saaneet hyvät omakieliset Raamatut 1500-luvulla, sillä ne perustuivat lähdeaineistolle uskollisiin teksteihin. Oli vaikea tehdä alkukielestä poikkeavaa käännöstä, koska suuri osa protestanttisista papeista osasi kreikkaa. Kun halu Raamatunkäännösten väärentelyyn kuitenkin oli kova, keksittiin 1800-luvulla juonikkaita teorioita, joiden turvin väärää käännöstä pystyttiin jotenkuten puolustelemaan. Sitä ovelampi keino oli julkaista kreikankielinen lähdeteksti, jossa oli jo valmiiksi valheen siemenet. Ensimmäinen yritys tunnetaan Westcott ja Hortin Uuden Testamentin laitoksena. Toinen ja vakavampi yritys syntyi, kun Eugene Nida ryhtyi junailemaan poliittisesti korrektia raamatunkäännöstä Uuden Maailmanjärjestyksen tarpeisiin. Myös Nida suunnitteli oman filosofiansa siitä, millä keinoin Raamatun tekstin muuntaminen kävisi päinsä ja väärennös myytyä Raamatun käyttäjille. Kreikkalaisen lähdetekstin valinnassa annettiin ensisija suppealle Egyptin Aleksandrian koulukunnalle kuuluneille tekstiversioille. Vööbus haluttiin mukaan siksi, että tarvittiin joku, jonka auktoriteetilla voitaisiin sanoa myös syyriankielisten lähdetekstien tukevan muuten hataraa valintaa. Tätä prosessia johtaneiden Nida ym. päämäärät olivat kuitenkin kaukana Vööbusin tieteellisen työn päämääristä.

Nida kävi Uuden Testamentin kimppuun seuraavalla joukkueella: Kurt Aland, Matthew Black, Bruce M. Metzger, Allen Wikgren ja Arthur Vööbus. Vööbus jätti tiimin kuitenkin jo kauan ennen työryhmän valmistaman Uuden Testamentin kreikkalaisen "standarditekstin" valmistumista 1966. Kuka ja ketkä Vööbusin kimppuun tällä kertaa kävivät lienee aika selvä asia.

Vööbusin aikalaiset kunnioittivat häntä syyrialaisen kristikunnan parhaana asiantuntijana, ja sitä hän on yhä vieläkin, oli se Uuden maailmanjärjestyksen arkkitehdeille kuinka katkera pala tahansa. Hän oli paitsi Chicagossa toimivan Luterilaisen teologisen koulun professori, Academic Royale des Sciences, des Lettres et des Beaux-Arts de Belgique (Belgia), Academic Internationale Libre des Sciences et des Lettres (Pariisi), Amerikan filosofisen seuran (The American Philosophical Society) ja Bagdadin Syyrialaisen Akatemian jäsen sekä paljon muuta.

Tässä osa Vööbusin tuotannosta:

A. VÖÖBUS, Celibacy, a Requirement for Admission to Baptism in the Early Syrian Church. 1951.

A. VÖÖBUS, Die Spuren eines alteren athiopischen Evangelien-textes im Lichte der literarischen Monumente. 1951.

A. VÖÖBUS, Neue Angaben über die textgeschichtlichen Zustande in Edessa vom Jahre ca 326-340. Ein Beitrag zur Geschichte des altsyrischen Tetraevangeliums. 1951.

A. VÖÖBUS, Zur Geschichte des altgeorgischen Evangelientextes. 1953.

A. VÖÖBUS, Neue Materialien zur Geschichte der Vetus Syra in den Evangelienhandschriften. 1953.

A. VÖÖBUS, Early Versions of the New Testament. Manuscript Studies: Oriental texts and facsimile plates of Syriac, Armenian, Georgian, Coptic, Ethiopic and Arabic manuscripts. 1954.

A. VÖÖBUS, The Communist Menace, the Present Chaos and our Christian Responsibility. 1955.

A. VÖÖBUS, Quelques observations litteraires et historiques sur la vie syriaque inédite de Mar Aha. 1955.

A. VÖÖBUS, Peschitta und Targumim des Pentateuchs. Neues Licht zur Frage der Herkunft der Peschitta aus den altpalästinischen Targumim. Handschriftenstudien. 1958.

A. VÖÖBUS, Literary-Critical and Historical Studies in Ephrem the Syrian. 1958.

A. VÖÖBUS, Syriac and Arabic Documents Regarding Legislation Relative to Syrian Asceticism: Syriac, Arabic and Karshuni texts edited, translated and furnished with literary-historical introductions. 1960.

A. VÖÖBUS, The Statutes of the School of Nisibis: the Syriac text edited, translated and furnished with a literary-historical commentary. 1962.

A. VÖÖBUS, The Department of Theology at the University of Tartu: its Life and Work, Martyrdom and Annihilation. A Chapter of Contemporary Church History in Estonia. 1963.

A. VÖÖBUS, Liturgical Traditions in the Didache. 1967.

A. VÖÖBUS, The Prelude to the Lukan Passion Narrative. Tradition-, Redaction-, Cult-, Motif-Historical and Source-Critical Studies. 1968

A. VÖÖBUS, Studies in the History of the Estonian People: With Reference to Aspects of Social Conditions, in Particular, the Religious and Spiritual Life and the Educational Pursuit I. 1969.

A. VÖÖBUS, Studies in the History of the Estonian People: With Reference to Aspects of Social Conditions, in Particular, the Religious and Spiritual Life and the Educational Pursuit II. 1970.

A. VÖÖBUS, Discoveries of Very Important Manuscript Sources for the Syro-Hexapla: Contributions to the Research on the Septuagint. 1970.

A. VÖÖBUS, The Discovery of Very Important Manuscript Sources for the Syro-Roman Lawbook: The Opening of a New Epoch of Research in This Unique Monument of Jurisprudence. 1971.

A. VÖÖBUS, The Hexapla and the Syro-Hexapla: Important Discoveries for Septuagint Research. 1971.

A. VÖÖBUS, On the Historical Importance of the Legacy of Pseudo-Macarius: New Observations about its Syriac Provenance. 1972.

A. VÖÖBUS, Discoveries of Great Import on the Commentary on Luke by Cyril of Alexandria: The Emergence of New Manuscript Sources for the Syriac Version. 1973.

A. VÖÖBUS, Discovery of the Exegetical Works of Mose bar Kepha: The Unearthing of Very Important Sources for the Exegesis and History of the New Testament Text in the Version of the Vetus Syra. 1973.

A. VÖÖBUS, Studies in the History of the Estonian People: With Reference to Aspects of Social Conditions, in Particular, the Religious and Spiritual Life and the Educational Pursuit III. 1974.

A. VÖÖBUS, Discovery of the Remains of Acts in the Old Syriac Version (in preparation).

A. VÖÖBUS, New Important Manuscript Discoveries for the History of Syriac Literature. With facsimile plates (in press).

A. VÖÖBUS, Syriac Manuscripts from the Treasury of the Monastery of Mar Hananya or Deir Za'faran (in preparation).

A. VÖÖBUS, Notes on Syriac Manuscripts in Unknown Collections in the Syrian Orient I (in preparation).

A. VÖÖBUS, History of Syriac Literature I (in preparation).

A. VÖÖBUS, Christian Conscience in the Face of the Current Confusion: The Dignity of the Christian vis-a-vis the Sovietization of Minds (in press).

Luettelo on kopioitu Eestin historian, osa III, esittelysivuilta, mutta esimerkiksi Jerusalemin hebrealaisen yliopiston sivuilta löytyvä bibliografia luettelee 164 Arthur Vööbusin teosta. op/2009-01-20/2016-02-05